PUSU 2/2015 Syksy 2015/15.vuosikerta

Transkriptio

1 1 PUSU 2/2015 Syksy 2015/15.vuosikerta Saarijärven Pullistuksen 110.v. juhlavuosi Tervehdysten vastaanotto Juhlapäivän kahvipöytä katettuna ALUEORAVALEIRILÄISE

2 2 PUSU eli Pullistuksen Suunnistus Suunnistajien jäsenlehti Julkaisija: Toimitus: Ilmestyminen: Katseltavissa nettilehtenä: SaPu, suunnistusjaosto Arja Niskakangas ja jaoston jäsenet Huhtikuu (1. kuntorastit) Marras-/joulukuu (Tossunpesu) suunnistus/pusu-lehdet SaPu:n toimisto sijaitsee kauppakeskuksessa Katuosoite: Kauppakatu 7 Postiosoite: PL 90, Saarijärvi JÄSENMAKSU 2016, vuonna 2015 jäsenmaksunsa maksaneille lähetetään jäsenmaksupankkisiirto kotiin alkuvuodesta 2016! Jäsenmaksun maksettuasi voit edustaa seuraa voit hankkia seuran asuja voit osallistua yhteiskuljetuksiin jäsenhinnalla voit saada jaostokohtaisia etuja

3 3 Kiitokset puheenjohtajalta Suunistusjaoston puheenjohtaja Ilpo Liimatainen kiittää suunnistajia, talkoolaisia, ratamestareita ja hipposuunnistuskoululaisia kuluneesta kaudesta. Pestään tossut, kerätään voimia tulevaan kauteen ja nautitaan tossunpesijäisissä täytekakusta kahvin ja virvokkeiden kera. Sekä muistellaan kevään ja kesän tapahtumia.

4 4 Hyvät urheilun ystävät! (Ote Erkki Vartiaisen puheesta Pullistuksen 110-vuotis juhlassa 5.9.) Lähetään toas pullistelemmaa on tuttua meille. Seuramme nimi on ilmeisesti peräisin tuosta sanonnasta, jota perustajajäsenemme Otto Halosen kerrotaan käyttäneen lähtiessään Saarijärven voimisteluseuran harjoituksiin. Aivan tarkkaa tietoa ei ole seuramme alkamisen ajankohdasta, mutta 1904 huhtikuun 18 päivän Suomalainen - lehdessä oli uutinen Woimisteluseura perustettu Saarijärvelle naisia ja miehiä varten. Seuraavana vuonna nuorisoseuran pöytäkirjassa käytettiin seuran voimisteluosastosta nimeä Saarijärven urheiluseura. Voinemme siis hyväksyä, että perustusvuosi on Seuramme nimi vaihtui sitten tiuhaan, mutta tammikuussa 1912 pöytäkirjassa on maininta voimisteluosasto Pullistuksesta. Ja pari vuotta myöhemmin nimeksi vakiintui Saarijärven Pullistus. Jo pikkupoikana minua huvitti tuo veikeä nimi. Monella muullakin seuralla on mukava nimi, Kalmarin Nahjus (perustettu muuten 1907!), Saarijärven Ponsi, Pylkönmäen Yrittävä, Karstulan Kiva, Lanneveden Sampo jne. Nimet jo kertovat, ettei urheiluseuroissa olla kovin totisia puurtajia, vaan nautitaan liikunnan riemuista mukavissa toveripiireissä. Miten minusta tuli pullistukselainen? Teillä jokaisella on oma liikunnan historia, kellä minkäkin lajin parissa, useimmilla moniakin lajeja ja seuroja. Kerronpa hiukan omista vaiheistani. Synnyin kuusi viikkoa ennen talvisodan syttymistä. Asuttiin Värtsilässä Jänisjoen varrella olevassa uittoyhdistyksen talossa. Merkittävät teollisuuspitäjän rakennukset ja rautatie olivat ilmapommitusten kohteita, joten karkuun oli lähdettävä, evakkojen taival alkoi. Jatkosodassa sitten valloitettiin Karjala takaisin ja meidän perheemme asettui Lahdenpohjan kaupunkiin. Lähtö tuli sieltäkin ja Heinolassa asuttiin muutama kuukausi, sitten Saarijärvelle marraskuussa Siirtolaiset sijoitettiin Syöviikkiin. Sjövik oli Kukonhiekan alkuperäinen nimi. Asuttiin insinööri Rautavuoren talon (Konttikallio) yläkerrassa kolmisen vuotta ja sitten päästiin ennen joulua -47 omakotitaloon nykyiselle Kukonhiekantielle. Se on 12. asuinpaikka meidän siirtolaisperheelle!

5 Kukonhiekantie on pätkä entisestä Pietari- Kokkolan maantiestä. Päättyy Lumperon mäelle, ennen oli siinä sitten pitkä alamäki ja jyrkkä nousu Paskomäki kirkolle mentäessä. Vain taitavimmat pyöräilijät jaksoivat polkea mäen päälle. Siinä koulupojat kisailivat voimiaan! Meitä samanikäisiä oli paljon jo Syöviikissä ja sitten tuli naapureiksi rautatien rakentajien parakeissa asuvien perheiden nuoria. Enimmäkseen touhuttiin ulkona. Ei ollut televisioita ja kännyköitä, puhelinkin vain harvoissa perheissä. Urheilukenttä valmistui kesällä1948, mutta me kavereiden kanssa kisailtiin omilla pihoilla. Juostiin Käkyenkankaan kentällä, kotipihoilla oli korkeushyppytelineet ja sen verran hiekkaa, että pituutta ja kolmiloikkaa hypättiin, kuulaa työnnettiin. Talvella hiihdettiin ja olipa hyppyrimäkikin harjulta Lumperoisen jäälle. Tienasin yhtenä kesänä pesäpalloräpylän, kun aamulla vein äidin lehmän, Ystävä nimeltään, Pajulammin yhteislaitumelle ja hain illalla kotinavettaan, 5 penniä kerta. Olipa polleaa mm. koululla, kun voimistelutunnilla pelattiin, eihän räpylöitä opettajalla ollut kaikille antaa. Tuleepa vielä mieleen keksimämme kuulantyönnön seitsenottelu. Ensin työnnettiin oikealla, sitten vasemmalla kädellä. Seuraavaksi kaksin käsin eteenpäin ja taaksepäin pään yli. Sitten niin kuin kiekkoa oikealla ja vasemmalla kädellä. Viimeinen laji oli kuulan viskaaminen taaksepäin kaksin käsin jalkojen välistä. Miten ollakaan, kun viskasin näin, niin suuntaus oli kehno ja kuula kopsahti omaan kalloon! Huono oli tulos ja mahtoiko kuulaan tulla pieni lommo? Isä oli urheilun harrastaja, mm. Tsiipakan Sisun urheiluseuran perustaja nro2 Korpiselällä. Täällä liki naapurissamme asui merkittävä kulttuurin ja Pullistuksenkin liikunnan edistäjä Aarno Tavaila, joka erikoisesti kehitti suunnistusta. Isäni lähti hänen kanssaan Pullistuksen touhuun ja minäkin sitten sain jäsenkortin Oli luontevaa, että poika seuraa isänsä jälkiä. Seuran nimi oli kyllä kovasti tuttu jo Suojan elokuvien vuoksi. Ja siitä se alkoi. Kerronpa kolmesta tapahtumasta, jotka liittävät minut kukin ei tavoin Pullistukseen ja ovat jääneet erityisesti mieleen. 5

6 Ensimmäinen suunnistuskilpailuni oli Olin siis 12 vuotias. Lähtö oli Suojan pihasta, tuo alun perin nuorisoseuran hieno talohan oli nykyisen ala-asteen länsipuolella. Se purettiin sitten Ratamestarina oli Aarno Tavaila, ei ollut mitään sarjajakoja, matka noin 5 km. Kartta oli valkoinen paperinpala, jonka tarkastelu nyt hymyilyttää. Oli vain pieni karttamerkki kunkin rastin läheisyydessä, pätkä polkua, Herajärven lahdekkeen reunaa, pellon kulma, teiden haarake ym. Isä antoi parit ohjeet suunnanotosta, kartanpala käteen ja alahan poika mennä. Ja mentiinhän sitä. Viivyin tunnin ja 58 minuuttia, voittaja Kari Saari 53 min. Sijoitukseni oli viimeinen 15/15. Tästä siis alkoi pullistemiseni aika. Toinen Pullistukseen liittyvä elämys. Olin vuoden 1956 keväällä lukion ensimmäisen luokan käynyt ja kesäloman alussa seurasin Kukonhiekan tanssilavan rakennuspuuhaa. Toukokuussa oli työt aloitettu ja jo juhannuksena oli avajaiset. Kotoa on sinne matkaa vain 950 m. Sinnehän piti mennä. Ja usein. Välillä tanssinkin, mutta ehkäpä alkuun oli tärkeämpää loistavien orkesterien musiikin kuuntelu. Tanssiminen on toki mainiota liikuntaa ja sitäpä Pullistus tälläkin tavalla edelleen tarjoilee. Lisäksi musiikki rentouttaa aivojakin. Kolmas huikea elämys liittyy urheilutilaisuuteen. Seuran suunnistusmestaruuskisat pidettiin su Hännilän ja Pajupuron yhdistävän Kekkosentien puolivälissä. Kokoontuminen oli Kaleniuksen talon pihaan. Sinnepä naapuriinsa kisaa seuraamaan saapui keväällä yo-tutkintonsa suorittanut ja HS:n arkistossa jo työskentelevä Anneli Syvänen. Oli tullut viikonloppuna käymään kotonaan, äiti täytti vuosia. Tyttö oli harrastanut liikuntaa ja mm. voittanut 1956 K-S:n piirinmestaruuden 14-vuotaiden sarjassa keihäänheitossa sekä hopeaa kolmiottelussa. Minä istuskelin Kaleniuksen pihakivellä ja tapaamisemme jälkeen olin myyty mies. Syksymmällä opastin häntä kokeneena civiksenä Helsingin yliopistoelämään. Seuraavana kesänä olimme jo aviopari! Toissa kesänä kävimme Kukonhiekan juhannustansseissa ja orkesteri soitti pyynnöstämme Carmen Sylva-valssin. Se tuli näet 50 vuotta aiemmin hääpäivämme iltana radiosta. Vieraat olivat jo poistuneet, Annelin vanhemmat navettatöissä ja me tuvassa saimme juhannusaattona häävalssin! 6

7 7 Yleisurheilutyttö päätti ryhtyä suunnistajaksi, näyttääkseen osaamistaan appiukolle ja puolisolle. Ja hyvin on näyttänytkin, 7 piirinmestaruutta, 6 hopeaa ja 11 pronssia. Miniä ajoi tilastossa appiukon ohi. Minusta nyt puhumattakaan! Lastemme vartuttua oli joskus meitä Vartiaisia neljäkin yhtä aikaa kisamatkoilla. Kesäisin oltiin Saarijärvellä melkein koko loma. Olin opettajana kaksi vuotta Herttoniemen yhteiskoulussa ja sitten kahdeksan vuotta Lievestuoreella. Vuonna 1973 muutimme Saarijärvelle, kun sain hoidettavakseni entisen matematiikan opettajani Rutasen Einon viran, kun hän jäi eläkkeelle. No seuraavana vuonna jo olin suunnistusjaoston sihteeri ja edelleen, 42 vuosi! Niin ne vuodet vain menevät! Kun vuodelle 1998 haettiin jaostollemme puheenjohtajaa, niin Liimataisen Ilpo lopulta lupasi ryhtyä yhdeksi vuodeksi hommaan. Ja miten ollakaan! Puheenjohtajuus jatkuu hänelläkin edelleen, 18. vuosi ja lisäksi on mm. K-S Suunnistuksen hallituksen puuhia. Niin on teillä monellakin pitkään kestänyt toimi omassa jaostossa, seuran hallituksessa ja lukuisissa kisajärjestelyissä. Sellaisia pullistelijoita me suunnistajat olemme!. Otteen koosti: Erkki Vartiainen Erkki ja Anneli Vartiainen

8 8 Sisä-Suomen Rastipäivät Kulhassa Sisä-Suomen Rastipäivät ja samalla Saarijärven Pullistuksen 110- vuotisrastit järjestettiin Kulhan erämaassa Pirttijärvenkallioiden maastossa. Ensimmäisen päivän aurinkoisessa säässä rasteja etsi yli 300 kilpailijaa hieman lyhemmillä radoilla. Sunnuntain kisaan saatiin sitten pitkille matkoille sopivan viileä keli ja sadetta niin, että alkuperäisen vajaan 300 osanottajan joukosta löytyi noin 250 tosi suunnistajaa. Kaikkiaan järjestelyt sujuivat kohtuullisen hyvin ns. vanhalla rutiinilla, vaikka varsinkaan rakennustalkoissa ei ruuhkaa päässyt syntymäänkään. Tulevaisuutta ajatellen olisi kuitenkin kovin mukavaa, jos aktiviteettia erilaisiin talkoisiin olisi hieman laajemmalla joukolla. Tarjollahan on aikakin jaoston vetäjän ja sihteerin sekä talkookoordinaattorin paikka ja monenlaista muutakin tehtävää tulevaisuudessakin. Vuosien varrella on kuuluttajan hommia hoidellessa saanut kuulla kehuja ratamestarityöstä, eikä tämäkään kisa tuonut asiaan poikkeusta, vaan ratamestari Tohtori Ålgarsin ratoja kehuttiin vuolaasti mm. Suomen ehkä kaikkien aikojen kovimman suunnistajan eli Jani Lakasen toimesta. Tässä yhteydessä täytyy tuoda esille myös Petri Moision ratamestaritaidot, joista kehuja tuli viimeksi alueyökisoissa Ahvenlammella. Toisaalta mainita täytyy myös parin vuoden takainen Kulhan SM-viestin ratamestari Eero Vartiainen, jonka toimintaa oltiin myös tyytyväisiä. Myös moni muu on hoidellut kyseisiä tehtäviä. Ratamestarihan tekee aina suurimman talkootyön kisojen järjestämisessä eli hatunnosto heille! Kun tässä on nyt lähdetty nimeltä mainitsemaan tekijöitä, niin esille on eittämättä nostettava vielä muutama nimi. Eipä olisi montaakaan kisaa saatu vietyä läpi ja tuloksia, jos ei Markku Helle olisi uurastanut kisojen ajan lisäksi ennen ja jälkeen kisojen tulospalvelun parissa. Sama on tilanne kilpailukeskusten osalta, jossa Timo Kulmala on hoidellut hommia ennen ja jälkeen kisojen monesti kovin vähäisen talkooporukan kanssa. Sitten tulee vielä mieleen Ilpo Liimatainen, joka on monenlaisena yleismiehenä ja kilpailujen vetäjänä tehnyt valtavan savotan Saarijärven suunnistuksen hyväksi erityisesti tällä vuosituhannella.

9 Josko tähän vielä lisätään Erkki Vartiainen, joka on hoidellut sihteerin hommia yli 40 vuotta, joka tuntuu aivan käsittämättömän pitkältä ajalta talkoohommassa. No olisihan noita nimiä vielä, mutta nämä tällä erää! Ensi vuosi onkin melkoinen poikkeus eli ainakaan tällä haavaa ei ole jaostolla suunnistuskisaa järjestettävänä. No onhan niitä toki vuosien varrella ollut eli tänäkin vuonna kolme ja tulevaisuudessakin on mm. Nuorten Jukola Kusiaismäessä, mikä on kohtuullinen savotta. Hyvää loppuvuotta ja Joulua kaikille! Terveisin: Jorma (Jopi) Hirvensalo 9 Kuva: Erkki Vartiainen Jopin kyselytunti, tentattavana tällä kertaa Timo Ålgars.

10 SCOTTISH 6 DAYS JA MM-KISAT YLÄMAA (INVERNESS) 2015 Teksti ja kuvat: Aini Vuorinen ja Eija Ihanainen DAY 0: Eijan matka starttasi Kajaanista jo päivänä -1. Sattumalta hotellin aamupalalle ilmestyi kajaanilainen suunnistusperhe, joiden määränpäänä myös Inverness. Aini tarttui mukaan Lontoon Gatwickin lentokentältä. Invernessiin saapuessamme aurinko yllätti meidät (ennen reissua kuulimme kaikilta, että Skotlannissa sataa AINA). Kävimme noutamassa numerot ja SI-tikut ja bussiliput ja heräteostoksena liput viski- ja gin-tastingiin. DAY 1: Achagour Bussipysäkille saapuessamme totesimme, ettemme olleetkaan ainoita suomalaisia. Tapasimme lisää kajaanilaisia suunnistajia, ja lyöttäydyimme heidän matkaansa SaPun seurateltan puuttuessa. Eijalle tuli nappisuoritus, mutta Ainin kisa lähti haparoiden käyntiin. Kisan jälkeen suuntasimme Forresiin seuraamaan sprintin finaaleja. Kovasta suomalaiskannustuksesta huolimatta mitalit jäivät neljän sekunnin päähän.

11 11 DAY 2: Strathfarrar Toisena päivänä tuntui, että suunnistimme saniaismetsikössä, jossa olisi viikatteelle ollut käyttöä. Kärsimme aikaisista lähtöajoista, ja jouduimme raivaamaan polut muille vastustajille. Päivän tuloksissa ei ollut kehumista. Kisan jälkeen suuntasimme maistelemaan paikallisten tislaamojen viskejä ja giniä, ja Ipin mukaan harjoittelu oli nyt mallillaan.

12 12 REST DAY: Välipäiväksi vuokrasimme auton, ja Aini hyppäsi auton rattiin tottuneena brittiläisenä kuskina. Auto säästyi naarmuitta, ja 200 mailia taittui päivän aikana. Eija toimi kartanlukijana. Ajelimme maisemareittiä pitkin syömään lounasta (pitsaa) erittäin tuuliselle Isle of Skye-saarelle. Sen jälkeen matka jatkui, ja päädyimme ihailemaan monien mukaan Skotlannin kauneinta linnaa (ks. kuva)! Paluumatkalla näimme myös LochNessin hirviön auton ikkunasta.

13 13 DAY 3: Darnaway Vihdoinkin Ainille tuli superflow. Maastot olivat upeat ja nopeat. Suomen naisille ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin viestissä, vaikka kuinka yritimme kannustaa heitä. Minna kuitenkin hyytyi loppumetreillä. DAY 4: Darnaway Hyvä meno jatkui, mutta vauhdin ja itseluottamuksen kasvaessa virheitä tuli liikaa. Illalla lähdimme katsomaan palkintojen jakoa, ja onnittelemaan Merjaa hienosta suorituksesta MM-keskimatkalla. Sattumalta törmäsimme myös ystäväämme Måreen (ks. kuva!). Emme kuitenkaan pärjänneet kajaanilaisille maajoukkuesuunnistajien nimmareiden metsästyksessä.

14 14 DAY 5: Glen Affric Edellisenä iltana luimme Olli-Markus Taivaisen kommentit kisamaastosta, ja sehän oli hänen mukaansa todellinen herkkupala. Odotuksemme olivat korkealla, mutta mallikartta ja matkat loivat pelkoa tulevasta. Ja sitä se olikin, sillä Eija oli ihan hukassa koko matkan ajan. Eijan yleisin kysymys metsässä olikin: Can you show where we are? Pienistä virheistä huolimatta Aini oli tyytyväinen suoritukseensa. Lopputulosten tullessa olimme hämmästyneitä kuinka korkealla olimmekaan.

15 15 DAY 6: Glen Affri Koska jaloissa ei vielä viimeisenä kisa-aamuna tuntunut riittävästi, sorruimme muutamiin virheisiin, Ainin kohdalla valitettavasti vähän isompiin parilla rastivälillä. Muuten oli flow päällä. Huomasimme, että brittiläiset tykkäävät rastien suuresta määrästä, sillä niitä riitti. Lopputuloksena sijat: Aini (35./101) ja Eija (47./100).

16 16 Koululaisten liikuntapäivä Alakoulujen liikuntapäivä keräsi kaikkien Saarijärven alakoulujen lapset yhteiseen tapahtumaan aurinkoisena torstaina. Vilskettä riitti aamu yhdeksästä iltapäivään saakka, kun reilu 600 lasta osallistui eri liikuntapisteille keskusurheilukentällä ja koulukeskuksen alueella. Ohjaajiakin oli paikalla yli 60! Idea päivän järjestämiseen lähti SaPu:n perinteisistä koulukierroksista, jotka haluttiin nyt pitää kerralla kaikille. Säästettäisiin muka aikaa järjestelyissä. Taisi käydä päinvastoin, sillä tapahtuma paisui intoillessa odotettua suuremmaksi. Tarkoitus oli, että lapset pääsevät päivän aikana kokeilemaan mahdollisimman montaa eri lajia ja ehkä löytämään uuden mukavan harrastuksen. Niin myös kävi. Jo toukokuussa päivä lyötiin lukkoon ja alustavat aikataulut sovittiin koulujen rehtoreiden kanssa. Mukaan saatiin kymmenen Saarijärven urheiluseuraa sekä Pelastuslaitos ja Tahdon Voimaa Petra omille liikuntapisteilleen.

17 17 Aamu alkoi puheilla ja iloisella yhteistanssilla urheilukentällä. Ohjaajat sheikkasivat nurmella ja oppilaat tekivät saman katsomossa. Tämän jälkeen oli vuorossa päivän jännittävin osuus, kun taisteltiin koulujen välisen sukkulajuoksun mestaruudesta. Voittajaksi ylsi tiukassa kilpailussa Herajärven C-luokat, toiseksi Lanneveden koulu ja kolmanneksi Tarvaalan koulu. Kisan ja palkintojenjaon jälkeen lapset kiersivät vapaasti eri liikuntapisteitä. Niitä oli yhteensä 22, joissa perinteisten lajien lisäksi mukana oli muun muassa zumbaa, seiväshyppyä, tikanheittoa, kamppailua, parkouria ja Pelastuslaitoksen toimintakykytesti. SaPu:n lajit olivat totta kai hyvin edustettuina, sillä mukana oli suunnistusta, yleisurheilua, pesäpalloa, hiihtoa ja frisbeegolfia. Paikalle oli järjestetty myös kioski, temppurata ja piirustuspiste. Päivä oli ainakin lasten ja järjestäjien mielestä erittäin onnistunut ja myös ensi vuonna vastaava päivä halutaan ehdottomasti järjestää! Katsotaan mitä kaikkea silloin keksitään :) Terhi Hiltunen SaPu:n Junioripäällikkö Liikunnan iloa ja riemua koululaisten liikuntapäivänä

18 Saarijärven Pullistuksen 110-vuotis juhlassa palkitut suunnistajat ja talkoolaiset KUNNIAJÄSENET: SEURAN KUNNIAJÄSENEKSI KUTSUTIIN Erkki Vartiainen ANSIOMERKKIEN SAAJAT: SUOMEN SUUNNISTUSLIITTON ANSIOMERKIT Hopeinen ansiomerkki: IlpoLiimatainen Pronssinen ansiomerkki: ArtoHonkonen, Sari Häkkinen, Eija Juko-Liimatainen, Tiina Kulmala, Arja Niskakangas ja Sirpa Ålgars. Hopeinen plaketti: Markku Helle, Jorma Hirvensalo, Olli-Pekka Häkkinen, Timo Kulmala ja Risto Oksanen. Kultainen ratamestariplaketti: Petri Moisio. Hopeinen ratamestariplaketti: Tero Vesisenaho ja Eero Vartiainen. Pronssinen ratamestariplaketti: Timo Ålgars. Tunnusmerkki: Aapo Häkkinen, Elli Häkkinen, Eija Ihanainen, Jaakko Kulmala, Teemu Kulmala, Ari-Matti Niemi Juho Pirttiniemi, Mikko Truphonen, Minna Truphonen ja Aini Vuorinen. SEURAN ANSIOMERKIT Hopeinen ansiomerkki: Vappu Hyvärinen ja Sirkka Ketola. Pronssinen ansiomerkki: Sinikka Ikonen ja Anu Vesisenaho. Lämpimät Onnittelut kaikille palkituille. Arja Niskakangas 18

19 19 Torstiarastikausi 2015 Vuoden 2015 torstairasti kausi on päätöksessä. Petri Moisio ynnäsi ansiokkaasti kauden suoritukset todeten, että suunnistajat kävivät edelleen todella ahkerasti rasteillamme. Rastikertoja oli 25 kpl, kun vuonna (2014 oli 27 kpl), osanottoja oli 1276 kpl (vuonna 2014 oli 1438 kpl). Osanottajia per kerta oli 51 suunnistajaa, kun (vuonna 2014 oli 53 kpl). Hipposuunnistuskoululaiset 2015 Minna Truhponen listasi lasten suunnistuskoulussa kauden aikana käyneet pienet suunnistajat. Suunnistuskoulun kertoja oli 15 kpl ja osanottoja oli yhteensä 539 eli per kerta 35 osallistujaa. Kaikkiaan 79 lasta kävi tutustumassa suunnistuksen saloihin. Lisäksi huoltajia oli mukana 131 kertaa. Kesän SM-mitalistit Sirkka Ketola pokkari tämän kauden SM-kisoista eri matkoilta yhteensä 2 hopeaa ja 2 pronssia. Vappu Hyvärisellä SM-kisoista kotiin tuomisina oli 1 pronssimitali. SM-Pyöräsuunnistusviestissä pari Päivi Raatikainen ja Ulla Kallio nappasi myös pronssimitalit. Onnea mitallisteille ja onnea myös kaikille muille hyvistä sijoituksista. Kiihkeän YÖ-kupin A-sarjan voiton otti Jorma Hirvensalo ja B-sarjan ykkössijan nappasi Timo Kulmala. Vauva uutiset Onnittelut Minna Truphoselle pienen Rafael pojan syntymän johdosta.

20 20 Talvikauden harjoittelumahdollisuudet Kuntosali kaiken ikäisille, Metsäkoulu, Kolkanlahti, maanantaisin klo Salivuoro, Monitoimihalli, SaPu:n jäsenille keskiviikkoisin 7-12v. klo ja 13-17v. klo , vaihtuvat teemat. Suunnistuksen harrasteryhmä 7-14v. keskiviikkoisin klo Monitoimihallin salissa tai ulkona Kiitos kiitoksesta. Taas on yksi suunnistuskausi pulkassaan. Tapahtumia ja toimintaa on kauden aikana ollut lukematon määrä. Rastipäivät ja Am-yö kilpailut vietiin tutulla rutiinilla ja osaamisella kunniallisesti lävitse. Torstaija hipporasteilla kävi koko kesän kiitettävästi osallistujia. Kaunis kiitos Minna Truphoselle suuresta avusta kesän aikana. Kiitos myös Juho Pirttiniemelle ratojen piirtämisestä ja karttojen tulostamisesta. Kukonhiekassa juhlittiin seuran 110.-vuotis juhlaa. Juhlapuheen piti Erkki Vartiainen. Vieraat vastaanotti ja toivotti tervetulleiksi toiminnanjohtaja Pekka Rantala ja seuran puheenjohtaja Tiina Kulmala. Juhlassa palkittiin menestyneitä urheilijoita ja talkoolaisia. Ladataan akkuja, yritetään selvitä tästä harmaudesta ja odotetaan innolla kevätauringon ilmestymistä. Lunta ja hiihtokelejä kaipaillen. Toivotan teille kaikilla Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle Arja Niskakangas Seuraava PUSU ilmestyy huhtikuussa Lähettäkää tekstejä, valokuvia ja ym. seuraavaa lehteä varten sähköpostilla osoitteeseen