EIJA EPA AHOKAS. kuvassa 1980-luvun loppupuolen Watti Katit

Transkriptio

1 EIJA EPA AHOKAS Ringetteä, tai rinqouetteä, kuten lajia myös aluksi kutsuttiin, alettiin pelata Suomessa vuonna 1979 ensin Turussa ja pian jo Naantalissakin löytyi innokas tyttöjoukko, joka halusi tutustua lajiin. Joukossa olin myös minä ja edelleenkin nousee hymy huulille kun muistelee lajin alkuaikoja. Minulla oli, kuten suurimmalla osalla tytöistä, taitoluistimet ja veljeltä perityt varusteet, sekä tuulipuku, joka mukavasti lepatti tuulessa Kuparivuoren tekojäällä luistellessa. Silloin ei ollut vielä edes jäähallia Alpo Lindströmin ansiota on se, että ringetestä tuli heti niin suosittu harrastus Naantalissa. Alpo perusti myös ringettejaoston ja toimi pitkään myös sen puheenjohtajana. Erityisesti mieleeni on jäänyt Alpon aikaansaama kannustava ja iloinen ilmapiiri, eikä hän laskenut tunteja mitä hän Kuparivuorella tyttöjen kanssa vietti. Syystäkin siis Alpoa kutsutaan Naantalin ringetteisäksi ja hän on osaltaan vaikuttanut siihen, että itsekin hurahdin lajiin täysin. SM-sarjassa pelatessani sain kokea niin huikeita ja hauskoja hetkiä, että niistä syntyi rakkaus lajiin ja omaan seuraan VG-62:een. Koska olin saanut kokea niin paljon upeita juttuja VG:ssä, halusin antaa jotain takaisin päin myös seuralle. Koin pelivuosieni jälkeen tärkeäksi jatkaa seurassa toimimista, jotta laji säilyy Naantalissa ja muutkin tytöt pääsevät kokemaan ringeten riemun. kuvassa 1980-luvun loppupuolen Watti Katit Olen pelannut juniori-, SM- ja harrastesarjassa, mutta monennäköistä muutakin hommaa on tullut kokeiltua. VG-62:ssa olen valmentanut kaikkia ikäluokkia ja lisäksi olen toiminut huoltajana, joukkueenjohtajana ja nuorisovastaavana. Aluejoukkueessa olen toiminut sekä valmentajana että joukkueenjohtajana ja kahdessa maajoukkueessa olin 2. valmentajana. Suomen ringetteliiton hallituksessa olin mukana 4 vuotta ja sen lisäksi olen päässyt mukaan liiton erilaisiin projekteihin. Jos pitäisi miettiä mikä on ollut mukavinta hommaa tämän 35 vuoden aikana, niin ehkä palkitsevinta on ollut ohjaaminen luistelukoulussa. Se hetki, kun joku pieni tyttö on oppinut jotain uutta ja tyttö on täynnä iloa ja energiaa! Voi sitä oppimisen riemua!!! Vaikka olen voittanut lukuisia Suomen Mestaruuksia, niin tärkeimmäksi asiaksi nostaisin kuitenkin ystävät, joihin olen lajin parissa tutustunut. Mitalin loisto himmenee vuosien saatossa, mutta ringetteystävyys vain paranee vanhetessaan. Tässä kohtaa onkin hyvä kiittää kaikkia niitä, joiden kanssa olen saanut tätä hienoa ringettematkaa tehdä! Eija

2 ARJA ALLU OKSANEN Minun ringette ura alkoi vuonna 1980 (muistaakseni) Kuparivuoren ulkojäällä. Peliura jatkui "muutamia"vuosia ja sen jälkeen siirryin valmennus hommiin. Aktiivipeliura jatkui vuoteen 2004 tai 2005, varmaa muistikuvaa ei ole. SMsarjassa olen pelannut 1988 alkaen. Reilu parikymmentä vuottahan sitä edustusjoukkueessa pelaamista on takana. :) Olin kuudessa maajoukkueessa mukana välisenä aikana! Minut on valittu sekä SM- että MM all starsiin, vuosilukuja en muista. MM-kisoista on tuliaisina 1 pronssi, 1 hopea ja 2 kultaa MM-kisojen sijasta pelattiin viiden ottelun Euro Tour kiertue, jossa vastassa oli Kanada. Pelit pelattiin Turussa, Helsingissä, Göteborgissa Ruotsissa, Osnabrückissa Saksassa ja Colmarissa Ranskassa. Sieltäkin tuli kultaa. Tällä hetkellä pelaan ensimmäistä kautta naisten harrastesarjan joukkueessa. Kannan myös joukkueessa valmennusvastuun Sannan kanssa. Olen valmentanut VG-62:ssa Naisten edustus joukkuetta 3-4 vuotta vuoteen 2013 asti. Mieleenpainuvimpia muistoja ovat monet SM-mitalit peliuralla ja se mahtava yhteishenki millä ne mitalit on saavutettu. Se lämmittää Sydäntä vieläkin :) VG -62 toiminnassa on ollut helppo toimia niin pelaajana kuin valmentajanakin, siinä syy miksi siellä olen pysynyt :) kuva vuodelta 1990 MM-kisoista Kanadasta Aloitin pelaamisen puolustajana ja lopetin sentterinä. Maajoukkueessa pelipaikkani oli puolustaja. Mieluisin pelipaikka minusta oli sentteri, siinä sai häärätä niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin :) Kaikkien aikojen pelaaja, jota itse arvostan on ehdottomasti Satu Helena Himberg, mieletön ringette guru :) Allu kuvassa edustusjoukkue Watti Katit Kanadassa v. 1988

3 SANNA TALVIO Aloitin ringeten peluun 1.luokalla 1985 isosiskoni jalanjäljissä, jäähallissa oli tullut vietettyä jo aikaa. Muistan, että ensimmäisissä treeneissä valmentajat, ohjaajat antoivat vapautuksen takaperin luistelusta tulokkaille. Alkuun treenasimme isoissa ikärymissä (alle ja yli D-ikäiset), mutta pian harrastajia alkoi tulla enemmän ja pian pelasimme omassa ikäryhmässä. Pelasin ensimmäisessä Kati Väätäsen (os. Pursiainen) valmentamassa Katinpennutjoukkueessa, mistä muistona nykyäänkin järjestettävä Katinpentu-turnaus. Muistan seuranneeni isosiskon tapaninpäivänä järjestettyjä Mehukattiturnauksia, jonne tuli joukkueita Kanadasta saakka. Myöhemmin pelasin turnauksissa itse, parhaimpana muistona turnauksen voitto D- ja C- junnuikäisenä järjestetyt SM-turnaukset olivat huippuja: muistoissa edelleen voitetut ottelu ja karvaat tappiot. Vanhemmat ovat olleet tärkeä tuki harrastamiselle: Isä toimi pitkään huoltajana ja äiti on ollut muissa tehtävissä mm. rahastonhoitajana. Koostani olen saanut kuulla aika, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Ehkä huvittavin muisto on C-juniorivuosilta, kun eräällä paikkakunnalla vastustajajoukkueen kannustajat/vanhemmat suureen ääneen ihmettelevät kokoani/pituuttani äitini seistessä heidän edessään. Äitini kääntyi ympäri, totesi tämän ko. pelaajan olevan hänen tyttärensä ja hän oli kertonut kiittäneensä Jumalaa joka päivä siitä, etten ollut tämän isommaksi kasvanut. Katsomo hiljeni ja seuraavassa erässä he siirtyivät toiseen päähän katsomoa. Kuva vuodelta 1991, Kivikatit, D-juniorit Kauden avausturnauksesta hopeaa Vuonna 1994 VG:seen perustettiin ensimmäinen B/Njoukkue. Siihen saakka C:n jälkeen pelaajat olivat joko nousseet SM:ään tai lopettaneet. Ojalan Pertti oli perustamassa joukkuetta, missä vanhemmat pelaajat saattoivat jäähdytellä ja nuoremmat jatkaa pelaamista, jos eivät halunneet/päässeet SM:ään. Samaisessa joukkueessa pelaan edelleen. Hieman huvitteena saan kuulla kommentteja/kysymyksiä vieraspaikkakunnilla VIELÄKÖ sä Sanna pelaat? täytyy hattua nostaa. Aloitin valmentamisen muistaakseni vuonna 1997, toimin apuvalmentajana E-junnuissa. Vuosina jatkoin lähinnä apuvalmentajan E- ja D-joukkueissa, opiskelin Harjavallassa tuolloin. Tämän jälkeen olen toiminut päävalmentaja E-, D-, A-, B/N- ja N-joukkueissa sekä ohjaajana ringettekoulussa noin 10 vuotta. Viimeisimpänä pestinä on edustusjoukkueen joukkueenjohtaja. Valmentaminen on mahtavan palkitsevaa, mutta aikaa vievää. Parhaimpana muistona valmentamisesta on kausi, jolloin 1991-syntyneet tytöt pelasivat E:n sarjassa. Silloin VG:ssä oli poikkeuksellisesti kaksi E-joukkuetta runsaan pelaajamäärän vuoksi. Joukkue hitsautui todella tiiviiksi ja joukkueen pelitapa oli kaikille selvä. Kausi sujui voitokkaasti.

4 Kuva keväältä 2013 Naisten harrastesarjan 2. finaaliottelu Kupittaan jäähallilla Turun ringette VG-62 Seuran vaihto ei ole koskaan käynyt mielessäkään, VGläinen on aina VGläinen. Edustusjoukkueen ja sitä kautta koko kaupungin mestaruusjuhlia on ollut mahtavaa seurata, mutta vielä enemmän joukkue ja seura ovat tarvinneet tukea rämpiessään tuloksellisesti pohjamudissa. Isä kantoi aina ylpeydellä VG-lippistään, äiti jatkaa perinnettä. Sanna TIIA PALLETVUORI Olen aloittanut Ringeten Naantalissa vuonna -84 E-junioreissa. Silloin pelattiin vielä ulkojäillä. Pelipaikkoja esim. Nousiainen, Aura jne. Harjoituksia vedettiin Lietsalan ja Teljentien ulkokentillä. Plakkarissa mm. D-suomenmestaruus. SM 1 kulta ja himmeämpiä mitaleita, joita en muista, muutama pronssi ja hoppee, muistaakseni. Valmentajana saavutuksia on D aluemestaruus ja C pronssi, jojona B SM pronssi (uskomatonta, mutta totta). Ei toki se mitali, vaan toimenkuvani. Valmentajana olen ollut yhteensä 13 vuotta, läpikäytynä Ringettekoulusta kaikki sarjatasot, paitsi B. Lisaksi olen toiminut seurassa Nuorisopäällikkönä, Valmennuspäällikkönä, ja junioripäällikkönä. Alueen lajinlevitysvastaavana sekä Ringetteliiton hallituksen jäsenenä hurahti 4 vuotta. Nyt valmentajana E-junioreissa sekä pelaan Naisissa ja seurassa jäänjakajana. Ringette on heti ensimmäisillä treeneillä vienyt mun sydämen. Innostusta ei hiivuttanut edes se, etten ensimmäisessä pelissä saanut koskea renkaaseen. Siinä vuorollani seisoskelin siniviivalla ja katselin, kun joukkuekaverit puolustivat. Me tosiaan ensimmäisenä vuotena saimme puolustuspelistä hyvää treeniä. Mihin sitä nyt hyvästä ja toimivasta seurasta lähtisi? Samanhenkisiä ihmisiä on seura täynnä. Minun seura on vaan VG ja tulee aina olemaan. Mukavaa on ollut ja sitä haluaa myös levittää eteenpäin. Nuorista on kovaa vauhtia kasvamassa uusia VG:läisiä.

5 kuvassa tuoreet D-junioreiden SM-kultamitalistit vuodelta 1989 Hauskimmat muistot? Oi että niitä on paljon. D-SM voitto -89, muistan vieläkin sen turnauksen Tuusulassa, Kanadan reissu, huippujoukkueen kanssa, silloin pelattiin vielä samalla lössillä joka vuosi. Naantalissa pelasimme C-junnuina 1sarjan turnauksessa, josta voittaja pääsi Sm-sarjaan, voitimme sen, sillä ei ollut edes merkitystä, koska Sm-sarjaan, emme voineet nousta, mutta ikimuistoisinta oli se, kun halli oli täynnä ihmisiä meitä kannustamassa ja ottelussa taidettiin pelata jopa 4 jatkoaikaa, kunnes saimme tehtyä ratkaisu maalin. Valmentaja en voi unohtaa kautta, kun pelasimme C -aluemestaruudesta Ukia vastaan (olikohan 3 vuotta sitten), kaksiosaisessa ottelusarjassa. Ukissa hävisimme yhdellä maalilla. Kotona piti voittaa, voitimmekin ja peli meni rankkareihin. Vetoja jouduttiin vetämään ainakin 20, kunnes Uki selvisi voittajana. Mutta se tunnelma! Tytöt olivat aivan innoissaan ja ihmeissään, kun peli alkoi ja halli oli täynnä. Tyttöjen ilmeestä näki, että tämä on kova juttu. Peli sujui kuin unelma ja tunteet heittelivät laidasta laittaan. Tämän pelin aikana riemuittiin, itkettiin, oksennettiin jännityksestä ja hivenen harmittikin. Tämä peli oli ikimuistoista ja hienoa oli saada jakaa hetki tyttöjen kanssa.. Häviökään ei suuremmin harmittanut, me oltiin annettu kaikkemme. Nämä ovat niitä valmentamisen tähti hetkiä. Työtunteja on varmasti tullut monta, välillä hommat ovat sujuneet ja välillä menneet huonommin. Mutta en vaihtaisi mihinkään. Tämä vaan on niin hienoo olla VG:läinen Tiia Edustusjoukkue 1990-luvun loppupuolelta

6 MINNA LAINE Aloitin ringeten vuonna 1985 vanhempien serkkujeni vanavedessä. Siitä alkoi mahtava harrastus, joka vaan jatkuu ja jatkuu. Ensin junioriharrastajia oli vähän ja treenasimme useampi ikäluokka yhdessä, mutta pikkuhiljaa harrastajia tuli lisää ja joukkueita saatiin joka ikäluokkaan. Itse pelasin vuoden tai kahta vuotta vanhempien joukkueessa lähes koko junioriaikani, koska siinä joukkueessa jostain syystä aloitin. Silloin joukkueet pysyivät samana vuodesta toiseen. Jäähallilla lähes asuttiin, käytiin treeneissä ja katsomassa muiden joukkueiden pelejä aina kun se oli mahdollista. Turnauksia oli Naantalissa ainakin muutama joka kausi, niistä perinteisiä oli Tapaninpäivän Mehukatti turnaus ja F- junioreiden Katinpentuturnaus. Mehukatti turnausta oli niin jännää käydä katsomassa ja kannustamassa vanhempia junnuja, samalla odottaen että koska oma vuoro pelata turnauksessa tulee. Ja tulihan se. Myös SM-turnaukset Tuusulassa junnu vuosina ovat jääneet mieleen ja niistä on mahtavia muistoja. Turnaus kesti viikonlopun ja joukkueena yövyttiin aina koulussa, jossa joka joukkueella oli omat luokat, joissa nukuttiin. Ja tietty illan pimetessä hiippailtiin salaa koko porukka johonkin nurkkaan kuiskuttelemaan. Yleensä ei kyllä pystytty huijaamaan huoltajia, jotka meidän kanssa siellä nukkui. Vanhemmat olivat myös aina mukana ja turnausviikonloppuna omat ja vuokratut asuntovaunut täyttivät jäähallin pihan, kun meidän joukkueen tukijoukot olivat mukana kannustamassa. Nämä turnaukset huipentuivat D-junnuissa voittamaamme SM-kultaan v Muistan myös hyvin ensimmäisen turnauksemme, mikä pelattiin Raisiossa. Olimme muistaakseni E-junnuja. Hävisimme kaikki muut pelit paitsi viimeisen sijoitus pelin, jonka voitimme maalilla. Voi sitä riemua, vaikka sijoitus taisi olla 10 huonommalla puolella. Monta monta muistoa ja kaiken kruununa joukkueen matka Kanadaan pelaamaan. kuvassa E-juniorit vuosimallia 1987 SM-sarjan suurimmaksi saavutukseksi jäi vuoden 2001 SM-pronssi. Suuria tunteita, niin iloja suruja ja kaikkea siltä väliltä on koettu, mutta päällimmäisenä muistoissa pysyy ilot, onnistumiset ja voitot.

7 VG sydän, se vaan on. Siksi peliuran päätyttyä oli helppo päätös aloittaa junioreiden valmentajana ja tietenkin omassa rakkaassa seurassa. Ensin valmensin usean vuoden Tiian apuna ja sitten Ringettekoulun rehtorina ja siitä taas useammaksi vuodeksi F-junioreiden valmentajaksi. Tänä vuonna olen taas palannut Tiian avuksi, tällä kertaa E-junnuihin. Naisten aluesarjaakin on tullut muutamia kausia pelattua, valmentamisen ohella. Joukkueeseen kuuluminen ja joukkueena pelaaminen on vaan niin hienoa ja sitä kaipaa koko ajan. Ja ne voitot ja onnistumiset tuntuu aivan mahtavilta, kun on välillä kärsinyt karvaita tappioita. Tällä hetkellä toimin jaoston Nuorisopäällikkönä ja Power Team Nuorten ryhmän vastuuaikuisena. Näiden vuosien aikana olen saanut monia mahtavia ystäviä ja on hieno huomata että meidän tämän hetkisillä juniorijoukkueilla on kaikilla entisiä tai nykyisiä pelaajia valmentajana ja ringettejaoston puheenjohtajan paikkaakin hoitaa entinen pelaaja. Koskaan en ole halunnut seuraa vaihtaa, vaikka välillä on pelillisesti mennyt alamäkeäkin. Aina kannattaa muistaa että alamäkea seuraa ylämäki Sannan sanoin VG:läinen on aina VG:läinen. Hallilla nähdään! Minna