Raportti 6/2015 Haitallisten aineiden pitoisuuksien kartoitus pääkaupunkiseudun pohjavesialueilla

Transkriptio

1 Raportti 6/2015 Haitallisten aineiden pitoisuuksien kartoitus pääkaupunkiseudun pohjavesialueilla Anna-Liisa Kivimäki

2

3 Haitallisten aineiden pitoisuuksien kartoitus pääkaupunkiseudun pohjavesialueilla Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Anna-Liisa Kivimäki 1

4 Tiivistelmä Pääkaupunkiseudun vedenhankinta perustuu Päijänteen pintaveteen, mutta Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla on pohjavesialueita, jotka on luokiteltu tärkeiksi varavedenottolähteiksi. Pääkaupunkiseudun 11 pohjavesialueella tutkittiin haitallisten aineiden esiintymistä lokakuussa Näytteet otettiin varavedenottamoiden vedenottokaivoista, ja niistä määritettiin laaja valikoima haitta-aineita. Vedenottokaivot sijaitsevat pohjaveden luontaisilla purkautumisalueilla vettä hyvin johtavissa maakerrostumissa. Näin ollen vedenottokaivoista otetut näytteet edustivat pohjavesimuodostumiin varastoituneen veden yleistä tilaa. Analyysituloksia verrattiin talousveden laatuvaatimuksiin ja suosituksiin (STM 461/2000, muutos STM 442/2014). Ainoastaan yhdessä vedenottokaivossa kemiallisten laatuvaatimusten enimmäispitoisuus ylittyi. Ylitys oli Vantaan Valkealähteen varavedenottamolla, jossa pohjavedessä todettiin 0,12 µg/l BAM:ia (2,6-diklooribentsamidi), kun sallittu enimmäispitoisuus talousvedessä on 0,1 µg/l. Valkealähteen ja Grönbergin vedenottokaivoissa todettiin pieniä pitoisuuksia myös muita torjunta-aineyhdisteitä. Valkealähteen vedenottamo suljettiin torjuntaaineyhdisteiden esiintymisen vuoksi vuonna Talousveden laatusuositusten enimmäisarvot ylittyivät raudan osalta kolmella pohjavesialueella, ja mangaanin osalta neljällä pohjavesialueella. Korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat yleinen ongelma pohjavedenottamoilla, joilla pohjavettä varastoituu savipeitteisellä alueella. Raudan ja mangaanin raja-arvot on annettu teknisten ja esteettisten haittojen perusteella. Todetut ylitykset eivät aiheuta terveyshaittoja. Pohjavesialueille sijoittuneista riskitoiminnoista huolimatta useiden orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet esim. bensiinijakeiden C 5 -C 10, monirenkaisten aromaattisten hiilivety-yhdisteiden ja kloorifenolien pitoisuudet olivat kaikissa tutkituissa näytteissä alle analyysimenetelmien määritysrajojen. Vedenottokaivoissa jäljitettyjen orgaanisten yhdisteiden ja raskasmetallien pitoisuudet olivat pieniä, eivätkä estä veden käyttöä talousvetenä. Selvitys tehtiin Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän, Espoon, Helsingin ja Vantaan ympäristökeskusten sekä MetropoliLab Oy:n yhteistyönä. Yhteistyöryhmässä on mukana myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2

5 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 2 Sisällysluettelo Johdanto Taustaa Näytteenotto, esikäsittely ja analyysit Analyysitulosten arvioinnissa käytetyt viitearvot Tulosten tarkastelu Torjunta-aineet Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet Kloorifenolit, oktyyli- ja nonyylifenolit ja syanidi Ftalaatit Alkuaineet Yhteenveto Käyttötarkkailun täydennysehdotuksia Lähdeluettelo LIITTEET Vedenottokaivoista otettujen näytteiden testausselosteet 3

6 1. Johdanto Tässä raportissa esitetään lokakuussa 2014 tehdyn pääkaupunkiseudun pohjavesialueiden haitallisten aineiden pitoisuuksien selvityksen tulokset. Selvitys tehtiin Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n (VHVSY), Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän Vesihuollon toimialan (HSY Vesihuolto) sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien ympäristökeskusten yhteistyönä. Näytteenoton koordinoinnista ja tulosten raportoinnista vastasi VHVSY. Näytteenoton toteutus suunniteltiin VHVSY:n ja HSY Vesihuollon yhteistyönä, ja näytteenotosta vastasivat HSY Vesihuollon vesilaitosteknikot, jotka ovat sertifioituja ympäristönäytteenottajia. Pohjavesinäytteiden määritykset tehtiin MetropoliLab:n Helsingissä Viikissä sijaitsevassa analyysilaboratoriossa. 2. Taustaa Vedenottamon tai tutkitun vedenottopaikan antoisuuden ja pohjaveden laadun nykytilan perusteella pääkaupunkiseudun tärkeistä pohjavesialueista merkittävimmän vedenhankinnallisen pohjavesivarannon muodostavat 11 tärkeätä pohjavesialuetta, joista neljä sijaitsee Espoossa, kolme Helsingissä, kolme Vantaalla ja yksi Tuusulassa (Kuninkaanlähteen pohjavedenottamo Mätäkiven pohjavesialueella) (taulukko 1). Taulukko 1. Vesihuollon kannalta merkittäviksi priorisoidut pohjavesialueet. Suluissa ottamon nimi, mikäli se poikkeaa pohjavesialueen nimestä. (Antoisuudessa T=tutkittu, A=arvioitu). Pohjavesialue Kunta Antoisuus m 3 /d Vartiokylä (Broända) Helsinki (T) Vuosaari (Huvilamäki ja Hautala) Helsinki (T) Tattarisuo Helsinki (A) Valkealähde (A) Vantaa (Valkealähde ja Grönberg) (T) Kaivoksela (Vantaanlaakso) Vantaa 2 00 (T) Koivukylä Vantaa (A) 650 (T) Brinkinmäki (Kauklahti) Espoo 600 (T) Puolarmetsä Espoo (T) Lahnus Espoo 400 (A) Metsämaa (Kalajärvi) Espoo (T) Mätäkivi, osa-alue B (Kuninkaanlähde) Tuusula (T) 4

7 Edellä mainittujen pohjavesialueiden pohjaveden laadun jatkuvissa tarkkailuissa keskitytään varmistamaan pohjaveden käyttökelpoisuus talousvetenä (vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelma) ja arvioimaan erilaisten toimintojen mahdollisia pohjavesivaikutuksia (toiminnanharjoittajien ympäristölupien mukaiset velvoitetarkkailut). Näin ollen jatkuvissa tarkkailuissa pohjavesinäytteistä määritetään vain yleisimpien pohjaveden laatua heikentävien haittaaineiden pitoisuudet ja/tai pohjavesialueille sijoittuneista yritys- ja teollisuustoiminnoista mahdollisesti maaperään ja pohjaveteen kulkeutuvien haitta-aineiden pitoisuudet. Laajaa ja yhtenäistä haitta-aineiden pitoisuuksien kartoitusta tarkastelun kohteena olevilla pohjavesialueilla ei ole säännöllisesti tehty. Tämän vuoksi arvioitiin tarpeelliseksi selvittää haitallisten aineiden pitoisuudet näillä pohjavesialueilla, jotka ovat tärkeitä varavedenottomahdollisuuksien vuoksi. Haitallisten aineiden analyysivalikoimassa huomioitiin pohjavesialueille sijoittuneiden riskitoimintojen ja aikaisemmin pohjavedessä todettujen haitta-aineiden lisäksi voimassa olevien asetusten (VNA 1022/2006, VNA 341/2009, STM 461/2000 ja 442/2014) luettelot pohjaveden käyttökelpoisuutta heikentävistä aineista ja aineryhmistä. Vaarallisten aineiden asetuksen (Valtioneuvoston asetus 1022/2006) liitteessä E on lueteltu pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen. Luettelo sisältää seuraavat aineet ja aineryhmät: 1. Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä (mm. klooratut, bromatut ja fluoratut hiilivety-yhdisteet ja niiden hajoamistuotteet); 2. organofosforiyhdisteet; 3. orgaaniset tinayhdisteet; 4. aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä; 5. hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet; 6. syanidit; 7. metallit ja niiden yhdisteet; 8. arseeni ja sen yhdisteet; 9. biosidit ja kasvinsuojeluaineet; 10. suspendoituneet aineet; 11. rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit); 12. happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK); 13. piiyhdisteet; 14. fluoridit; 15. aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta. 5

8 Vesienhoitoasetuksessa (Valtioneuvoston asetus 341/2009) on annettu ympäristönlaatunormit pohjavettä pilaaville aineille. Pohjaveden kemiallisen tilan seurannassa on otettava huomioon ihmisen toiminnasta pohjavesimuodostumalle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Kemiallisen tilan toiminnallisessa seurannassa on tarkkailtava vähintään niiden em. asetuksen liitteessä 7A mainittujen pilaavien aineiden pitoisuuksia pohjavedessä, jotka voivat aiheuttaa tarkastellulla pohjavesialueella riskin pohjaveden pilaantumisesta. Vesienhoitoasetuksen liitteessä 7A on annettu pohjaveden ympäristönlaatunormi 43 aineelle tai yhdisteelle. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 461/2000 muutoksen 442/2014 liitteessä 1 on esitetty kemialliset laatuvaatimukset (sallitut enimmäispitoisuudet) 27 muuttujalle. Seuraavat muuttujat on tutkittava laitokselta lähtevästä vedestä tai jakeluverkosta vähintään kerran, ja jos pitoisuudet ovat alle 50 % raja-arvosta, eikä ole ilmeistä syytä niiden nousemiseen, määritykset voidaan tehdä myöhemmin viiden vuoden välein: antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, boori, bromaatti (voidaan jättää pois, jos vettä ei käsitellä otsonilla tai desinfioida kloorikemikaaleilla), syanidit, seleeni, 1,2-dikloorietaani, tetrakloorieteeni, trikloorieteeni, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, kloorifenolit ja uraani. 3. Näytteenotto, esikäsittely ja analyysit Pohjavesinäytteet otettiin 11 pohjavesialueelta 13 ottamon / varavedenottamon vedenottokaivoista (taulukko 1). Vedenottokaivot sijaitsevat pohjaveden luontaisilla purkautumisalueilla (usein alueella, jossa ennen vedenottamon rakentamista on ollut suurituottoisia lähteitä) ja vedenoton tehokkuuden varmistamiseksi ne on rakennettu vettä hyvin johtaviin maakerrostumiin. Näin ollen vedenottokaivoista otettavat näytteet edustavat parhaiten pohjavesimuodostumaan varastoituneen pohjaveden yleistä tilaa. Näytteiden edustavuus varmistettiin tekemällä esipumppaus (3 5 x kaivon vesitilavuus) näytteenottoa edeltävänä päivänä. Näytteet otettiin , ja Näytteet otettiin Kuninkaanlähteen, Kalajärven ja Kaivokselan ottamoilla laitoksen näytteenottohanasta, muilla alueilla pohjavesinäytteenottopumpulla. Pumppu huuhdeltiin tislatulla vedellä kohteelta toiselle siirryttäessä, ja näytteenottoletku vaihdettiin uuteen. Vuosaaren Hautalan vedenottoalueella näytepisteenä käytetään havaintoputkea, joka on niukka-antoinen, joten siitä otettiin näytteet kertakäyttönoutimella. Vesianalyysit tehtiin MetropoliLab Oy:n Viikin analyysilaboratoriossa (akkreditoitu testauslaboratorio T058). Taulukossa 2 on esitetty näytteistä tehdyt määritykset, ko. muuttujien pohjaveden ympäristönlaatunormit sekä MetropoliLab Oy:n analyysimenetelmien määritysrajat tutkittaville yhdisteille. 6

9 Aine / yhdiste Taulukko 2. Pohjavesinäytteistä tehdyt määritykset. Torjunta-aineet (TOR-LCMSMS- ja TOR- GCMS-menetelmällä, yht. 65 yhdistettä) VOC-laaja (SFS-EN ISO 15680:2004, muunneltu, sis. 47 yhdistettä) Öljyhiilivetyjen bensiinijakeet C 5 -C 10 (SFS-EN ISO 15680:2004) PAH-yhdisteet (sis. men. GC-MSMS, sis. 24 yhdistettä) Alkuainepaketti (SFS-EN ISO ), sis. 30 alkuainetta, mm. metallit ja puolimetallit Pohjaveden ympäristönlaatunormi 0,1 µg/l summapit. 0,5 µg/l vaihtelee 0,1 100 µg/l yln annettu vain jakeille C 10 -C µg/l vaihtelee 0, µg/l vaihtelee 0,06 60 µg/l MetropoliLab:n määritysraja 0,003 0,05 µg/l 0,1 3 µg/l 25 µ/l 0,002 0,02 µg/l 0,01 70 µg/l Kokonaisfosfori (SFS 3026:1986) - 3 µg/l Syanidit (SFS-EN 5747:1992) - 5 ng/l Ftalaatit (ISO 18856:2004 muunneltu) - 0,05 µg/l Oktyyli- ja nonyylifenolit +fenolietoksylaatit: 6 yhdistettä (sis. men. GC-MSMS) - 0,03-0,1 µ/l Kloorifenolit (SFS-EN 12673:1999) 0,05 5 µg/l 0,01 0,06 µg/l Analyysipakettien sisältämät yhdisteet ja yhdistekohtaiset määritysrajat on esitetty liitteenä olevissa laboratorion testausselosteissa. Alkuaineet (Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Si, Sr, Ti, Tl, U, V, Zn) määritettiin 0,45 µm huokoskoon suodattimella suodatetuista näytteistä. 4. Analyysitulosten arvioinnissa käytetyt viitearvot Analyysitulosten raportoinnissa käytetään viitearvoina sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen (461/2000, asetuksen muutos 442/2014) talousveden laatuvaatimusten ja suositusten sallimia enimmäispitoisuuksia. Lisäksi analyysituloksia verrataan valtioneuvoston asetuksessa 341/2009 esitettyihin pohjavettä pilaavien aineiden ympäristönlaatunormeihin. Niiden laatuparametrien osalta, joille em. asetuksissa ei anneta raja-arvoja, käytetään WHO:n asettamia ohjearvoja haitta-aineiden pitoisuuksille juomavedessä (WHO 2008). 7

10 5. Tulosten tarkastelu Tässä luvussa tarkastellaan analyysitulokset haitta-aineryhmittäin. Taulukoihin on koottu yhteenveto niistä näytteistä, joissa ko. haitta-aineryhmään kuuluvia yhdisteitä. Mikäli tutkittujen yhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan, tuloksia ei ole esitetty yhteenvetotaulukoissa. Kaikkien näytteiden testausselosteet ovat tämän raportin lopussa liitteinä Torjunta-aineet Yhdessä vedenottokaivossa STM:n talousvesiasetuksen kemiallisten laatuvaatimusten sallima yksittäisen torjunta-aineyhdisteen enimmäispitoisuus 0,1 µg/l ylittyi: Valkealähteen ottamon vedessä BAM:n (2,6-diklooribentsamidi) pitoisuus oli 0,12 µg/l. Valkealähteen ottamon vedessä esiintyi myös atratsiinia, simatsiinia ja terbutylatsiinia. Kaikkia em. yhdisteitä on esiintynyt Valkealähteen pohjavesialueen pohjavedessä myös aikaisemmin. Vuonna 2013 Valkealähteen vedenottamon vaikutusalueella todettiin mm. 0,24 0,46 µg/l BAM:ia ja 0,02 µg/l atratsiinia (Valkealähteen pohjavesiyhteistarkkailun tulokset 2013). Myös Valkealähteen Grönbergin vedenottokaivossa todettiin BAM:ia, simatsiinia ja DIA:ta (taulukko 3). DIA on atratsiinin tai simatsiinin hajoamistuote. Vuonna 2008 Valkealähteen pohjavesialueella tehdyssä torjuntaaineselvityksessä tutkittiin pohjaveden torjunta-ainepitoisuuksia pohjavesialueen eri osissa, mutta päästölähdettä ei pystytty tunnistamaan. On todennäköistä, että päästölähteitä on useita. Vartiokylän pohjavesialueella Broändan ottamolla vedenottokaivossa todettiin BAM:ia 0,09 µg/.l Myös vuonna 2008 Vartiokylän vedenottokaivossa esiintyi BAM:ia, pitoisuuden ollessa 0,35 µg/l (Airola 2014). Vuosina torjunta-aineiden pitoisuuksia Broändan vedenottokaivoissa ei ole määritetty. Taulukko 3. Pohjavesinäytteet, joissa todettiin torjunta-aineita. Punaisella on korostettu STM:n talousvesiasetuksen salliman enimmäispitoisuuden (0,1 µg/l) ylitys, lihavoinnilla on korostettu lähellä raja-arvoa oleva pitoisuus. pitoisuudet µg/l BAM atratsiini simatsiini DIA terbutylatsiini Vartiokylä Broända 0,09 < 0,003 < 0,005 < 0,03 < 0,003 Vuosaari Huvilamäki < 0,02 < 0,003 0,008 0,03 < 0,003 Vuosaari Hautala (5208/01P) 0,05 < 0,003 < 0,005 < 0,03 < 0,003 Valkealähde Valkealähde 0,12 0,037 0,008 < 0,03 0,005 Valkealähde Grönberg 0,02 < 0,003 0,082 0,03 < 0,003 Lahnus 0,02 < 0,003 < 0,005 < 0,03 < 0,003 8

11 Vuosaaren pohjavesialueella Huvilamäen vedenottokaivossa todettiin pieniä pitoisuuksia simatsiinia ja DIA:ta, Hautalan havaintoputkessa BAM:ia (taulukko 3). Molemmissa näytepisteissä on todettu em. yhdisteitä myös vuonna 2008, jolloin pitoisuudet olivat suurempia. Simatsiinia todettiin vuonna 2008 Huvilamäen vedenottokaivossa 0,013 µg/l, ja BAM:ia Hautalan havaintoputkessa 0,28 µg/l (Airola 2014). Vuosina torjunta-aineiden pitoisuuksia Vuosaaren vedenottokaivoissa ei ole määritetty. Lahnuksen vedenottokaivossa todettiin merkkejä BAM:ista, pitoisuuden ollessa määritysrajan tuntumassa. Torjunta-ainepitoisuuksista Lahnuksen vedenottokaivon vedessä ei ole aikaisempia havaintoja Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet Kaikissa näytteissä bensiinijakeiden C 5 -C 10 pitoisuus oli alle määritysrajan 20 µg/l. Naftaleenia lukuun ottamatta myös PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan 0,01 0,02 µg/l. Vartiokylän Broändan vedenottokaivon vedessä todettiin pieniä pitoisuuksia naftaleenia ja trimetyylinaftaleenia (taulukko 4). STM:n talousvesiasetuksessa ei ole raja-arvoa naftaleenille, mutta pohjaveden ympäristönlaatunormi (VNA 341/2009) naftaleenille on 1,3 µg/l. Broändan ottamon läheisyydessä on aikaisemmin todettu kloorattuja hiilivetyjä, ja läheisellä asuinalueella on pohjavedessä todettu aikaisemmin öljyhiilivetyjä, jotka mahdollisesti liittyvät lämmitysöljysäiliövuotoon (Kivimäki ja Luodeslampi ). MTBE:tä, jota on aikaisemmin todettu Vartiokylän pohjavesialueen pohjoisosassa (Kivimäki ja Luodeslampi , Airola 2014), ei todettu Broändan vedenottokaivossa. Taulukko 4. Pohjavesinäytteet, joissa todettiin VOC-yhdisteitä. pitoisuudet µg/l PCE TCE DCE pentaani naftaleeni trimetyylinaftaleeni Vartiokylä Broända < 0,5 < 0,5 < 0,5 < 0,5 0,022 0,021 Vuosaari Hautala (5208/01P) 0,98 < 0,5 < 0,5 < 0,5 < 0,02 < 0,01 Kaivoksela Vantaanlaakso < 0,5 0,86 0,57 < 0,5 < 0,02 < 0,01 Puolarmetsä < 0,5 < 0,5 < 0,5 1,2 < 0,02 < 0,01 Vuosaaren pohjavesialueella Hautalan havaintoputkessa ja Kaivokselan pohjavesialueella Vantaanlaakson vedenottokaivon vedessä todettiin pieniä pitoisuuksia tetra/trikloorieteeniä. Havaitut pitoisuudet olivat kuitenkin merkittävästi alle STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten salliman enimmäispitoisuuden 10 µg/l (tetra- ja trikloorieteenin summapitoisuus). Vantaan- 9

12 laakson vedenottokaivon vedessä jäljitettiin myös välihajoamistuotetta dikloorieteeniä. Vuosaaren pohjavesialueella sekä Huvilamäen että Hautalan vedenottoalueella on ajoittain myös vuosina todettu pohjavedessä pieniä pitoisuuksia tetra- tai trikloorieteeniä; pitoisuudet ovat olleet tasolla 0,5 1,5 µg/l (Kivimäki ja Luodeslampi ). VOC-yhdisteiden pitoisuuksista Vantaanlaakson vedenottokaivon vedessä ei ole aikaisempia havaintoja. Espoon Puolarmetsän vedenottokaivossa vedessä todettiin 1,2 µg/l pentaania. Pentaania on polttoaineissa ja liuottimissa. Puolarmetsän ottamon läheisyydessä on kolme entistä täyttömaa-aluetta, ja kaukosuojavyöhykkeellä on kahdeksan maanalaista öljysäiliötä. VOCyhdisteiden pitoisuuksia Puolarmetsän vedenottokaivon vedessä ei ole tutkittu säännöllisesti. Vuonna 2003 tehdyn Puolarmetsän koepumppauksen yhteydessä otetussa pohjavesinäytteessä kaikkien tutkittujen VOC-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan (pentaani ei sisältynyt VOC-analyysipakettiin)(Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy ) Kloorifenolit, oktyyli- ja nonyylifenolit ja syanidi Kaikissa näytteissä kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan 0,01 0,04 µg/l. Myös määritettyjen oktyylifenolien ja etoksylaattien sekä nonyylifenolien ja etoksylaattien pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan 0,03 0,1 µg/l. Kaikissa näytteissä syanidipitoisuus oli alle määritysrajan 5 µg/l. Taulukko 5. Pohjavesinäytteet, joissa todettiin bisfenoli-a:ta. pitoisuudet µg/l bisfenoli-a Vuosaari Hautala (5208/01P) 0,39 Valkealähde Grönberg 0,02 Koivukylä 0,18 Kauklahti 0,30 Puolarmetsä 0,08 Bisfenoli-A:ta todettiin viidessä näytteessä (taulukko 5). Bisfenoli-A:ta käytetään lukuisten erilaisten muovituotteiden ja pakkausmateriaalien valmistuksessa, maaleissa ja pinnoitemateriaaleissa sekä lämpöherkän paperin pinnoituksessa. Bisfenoli-A:ta sisältäviä muoveja on käytetty mm. säilykepurkkien ja lasten tuttipullojen sisäpinnoitteena, koska se suojelee elintarviketta bakteereilta säilytyksen aikana. STM:n talousvesiasetuksessa tai WHO:n juomavesisuosituksissa ei ole annettu raja-arvoa bisfenoli-a:lle. Ns. prioriteettiaineiden asetusluonnoksessa (Ympäristöministeriö ) ehdotetaan bisfenoli-a:lle sisämaan pintavesissä ympäristönlaatunormiksi (AA-EQS) 1,5 µg/l. Neljä näytettä, joissa bisfenoli-a:ta oli 0,08 0,3 µg/l, oli otettu 10

13 näytteenottopumpulla. Laadunvarmistustestaukset ovat antaneet viitteitä, että näytteenottoletkusta voi irrota bisfenoli-a:ta. Toisaalta, suurin bisfenoli-a-pitoisuus 0,39 µg/l todettiin Hautalan havaintoputkessa, josta näyte otettiin kertakäyttönoutimella (laadunvarmistustestauksessa noutimesta ei irronnut bisfenoli-a:ta). Myös Ramboll Analytics Oy:n analyysilaboratorion tietojen mukaan bisfenoli-a:ta voi irrota näytteenottoletkusta (Aallonen ). Laitetoimittajan antaman selvityksen mukaan (Eijkelkamp Agrisearch Equipment ) bisfenoli- A:ta ei käytetä tämän haitta-aineselvityksen näytteenotossa käytetyssä polyeteeniletkumateriaalissa eikä letkujen tuotannossa. PE-letkun valmistusprosessissa käytetään fenolisia antioksidanttiyhdisteitä, mutta laitetoimittajan arvion mukaan analyysissä em. yhdisteet on erotettavissa bisfenoli-a:sta. Bisfenoli-A:tä käytetään kuitenkin joidenkin PVC-letkujen valmistusprosessissa, ja Eijkelkamp Agrisearch Equipment pyrkii selvittämään voiko PE-letku kontaminoitua bisfenoli-a:lla rinnakkaisen tuotantoprosessin, varastoinnin, pakkauksen tai kuljetuksen aikana Ftalaatit Ftalaatteja jäljitettiin neljässä kohteessa (taulukko 6). Ftalaattiyhdisteiden (DEHP, DINP, DIDP) pitoisuudet olivat suurimmillaan Vuosaaren Hautalan havaintoputkessa. WHO:n raja-arvo DEHP:lle juomavedessä on 8 µg/l (WHO 2008). Muille pohjavesinäytteissä tunnistetuille ftalaattiyhdisteille WHO ei ole antanut raja-arvoja. Ftalaatteja käytetään pehmennysaineina muovituotteissa, maaleissa, lakoissa, painoväreissä, liimoissa ja kosmetiikkatuotteissa. Mm. DEHP adsorpoituu helposti veden kiintoaineksen orgaanisten partikkeleiden pinnoille. Taipumus kiinnittyä kiintoainekseen selittää Hautalan havaintoputkessa havaitut suurimmat pitoisuudet (putkessa huono antoisuus, näytteet sameita). Myös Kauklahden vedenottokaivon vesi oli sameata (sameus 43 FNU). Taulukko 6. Pohjavesinäytteet, joissa todettiin ftalaattiyhdisteitä. pitoisuudet µg/l dietyylift. DEP di-2- etyyliheksyylift. DEHP diisononyylift. DINP di-isodekyylift. DIDP Vuosaari Hautala (5208/01P) 0,069 2,2 3,1 8,8 Valkealähde Grönberg < 0,05 0,076 < 0,05 < 1,0 Kauklahti 0,21 < 0,05 0,25 < 1,0 Puolarmetsä < 0,05 0,22 < 0,05 < 1,0 11

14 5.5. Alkuaineet Rikki ja sulfaatti Rikkipitoisuus määritettiin suodatetusta näytteestä liuenneen rikin pitoisuutena. Rikki esiintyy pohjavesiympäristössä pääasiassa liuenneena sulfaattina ph:n ollessa 6 ja hapetuspelkistyspotentiaalin + 0 mv. Kohdealueilla pohjaveden ph on 6,0 7,2. Savipeitteisillä osaalueilla ja erityisesti niillä pohjavesialueilla, joilla pohjavesimuodostuma on lähes kokonaan savipeitteinen (Vartiokylä, Brinkinmäki, Metsämaa) saattaa vallita pelkistävät olosuhteet, minkä seurauksena rikin esiintymismuoto pohjavesikerroksessa voi olla myös H 2 S tai HS -. Alla (kuva 1) on esitetty rikkipitoisuudesta laskennallisesti määritetyt sulfaattipitoisuudet, joissa oletuksena on, että rikin vallitseva esiintymismuoto on sulfaatti. Kauklahden (Brinkimäki), Puolarmetsän ja Lahnuksen näytteistä tehtiin myös sulfaattimääritys. Laskennallisen sulfaattituloksen poikkeama sulfaattipitoisuuden määritystuloksesta em. alueilla oli 3 12 %. Suurin poikkeama tulosten välillä oli Kauklahden ottamolla Brinkinmäen alueella, joka on savipeitteinen ja olosuhteet pohjavesikerroksessa hapettomat. mg/l STM mg/l SO4 mg/l SO4 STM:n laatusuositus Kuva 1. Laskennallisesti liuenneen rikin pitoisuudesta määritetyt sulfaattipitoisuudet ja STM:n talousvesiasetuksen tavoitteellinen sulfaatin enimmäispitoisuus. Sulfaattipitoisuus ei yhdelläkään alueella ylittänyt STM:n talousvesiasetuksen laatusuositusten tavoitteellista enimmäisarvoa 250 mg/l (kuva 1). Suurimmat pitoisuudet todettiin Vuosaaren pohjavesialueen vedenottoalueilla Huvilamäessä ja Hautalassa. Vuosaaren alueella esiintyy vanhan merenpohjan sulfidisedimenttejä, jotka aiheuttavat kohonneita sulfaatin taustapitoisuuksia. Esim. rakentamisen yhteydessä ja pohjavedenpinnan laskiessa em. sedimentit joutuvat kosketuksiin hapen kanssa, jolloin pohjaveteen vapautuu sulfaattia. Useilla kiinteistöillä eri puolilla Vuosaaren pohjavesialuetta on todettu korkeita sulfaattipitoisuuksia rakentamishankkeiden yhteydessä (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, rakentamiseen liittyvät pohjavesitarkkailut). 12

15 Vuosaaren pohjavesialueen pohjaveden sulfaattipitoisuuksiin voi vaikuttaa myös satama-alueen rikkipäästöjen laskeuma. Huvilamäen ottamolla sulfaattipitoisuus nousi tarkastelujaksolla arvosta 50 mg/l arvoihin mg/l (Kivimäki ja Luodeslampi ). Kokonaisfosfori ja liukoinen fosfori Kokonaisfosforipitoisuus oli kaikissa muissa näytteissä alle 10 µg/l, lukuun ottamatta Hautalan havaintoputkea, jossa kokonaisfosforipitoisuus oli 23 µg/l (kuva 2). Poikkeuksellisen korkea pitoisuus selittyy todennäköisesti Hautalan havaintoputken näytteen sameudella ja saviainekseen sitoutuneella fosforilla. Liukoinen kokonaisfosforipitoisuus oli kaikissa näytteissä alle määritysrajan 50 µg/l (liukoinen fosfori määritettiin osana alkuainepakettia 0,45 µm huokoskoon suodattimella suodatetusta näytteestä, ei liukoisena fosfaattifosforina). µg/l Kokonaisfosfori µg/l Kuva 2. Kokonaisfosforipitoisuudet pohjavesinäytteissä (STM:n talousvesiasetuksessa ei ole annettu kokonaisfosforille enimmäispitoisuutta). Kalsium, magnesium, natrium ja kalium Maaperän mineraaliaines ilmentää kallioperän pääkivilajikoostumusta. Kalsiumia, magnesiumia, natriumia ja kaliumia esiintyy pohjavedessä maaperän mineraaliaineksen rapautumisen ja mineraalien liukenemisen seurauksena. Niiden pitoisuusvaihtelut alueittain heijastelevat maakerrosten mineraalikoostumuksen vaihteluja. Em. kationien pitoisuudet pohjavedessä voivat kuitenkin nousta myös ihmistoiminnan seurauksena. Jos pohjavesikerrokseen on kulkeutunut pohjavettä pilaavia orgaanisia yhdisteitä, niiden biohajoaminen voi kiihdyttää mineraaliaineksen kemiallista rapautumista, minkä seurauksena kationeja liukenee pohjaveteen. Liukkaudentorjuntaan käytetyn NaCl:n vaikutus pohjavedessä voi näkyä sekä Cl- että Na-pitoisuuden nousuna. Tästä on esimerkkinä Tattarisuon ja Vantaanlaakson vedenottokaivojen poikkeuksellisen korke- 13

16 at Na-pitoisuudet mg/l (kuva 3), jotka todennäköisesti aiheutuvat liukkaudentorjunnassa käytetystä tiesuolasta. Molemmilla ottamoilla on vedenottokaivon vedessä todettu myös korkeita kloridipitoisuuksia; Tattarisuolla mg/l ja Vantaanlaaksossa mg/l (Kivimäki ja Luodeslampi ). Natriumpitoisuudet ovat kuitenkin molemmissa vedenottokaivoissa edelleen alle STM:n talousvesiasetuksen laatusuositusten mukaisen tavoitteellisen enimmäisarvon 200 mg/l. mg/l mg/l STM mg/l Ca liukoinen mg/l Na liukoinen mg/l Na STM:n laatusuositus mg/l mg/l Mg liukoinen mg/l K liukoinen mg/l Kuva 3. Liuenneet kalsium-, magnesium-, natrium- ja kaliumpitoisuudet pohjavesinäytteissä ja STM:n talousvesiasetuksen tavoitteellinen natriumin enimmäispitoisuus (kalsiumille, magnesiumille ja kaliumille ei ole annettu enimmäispitoisuuksia). Tutkitut vedenottokaivot sijaitsevat alueilla, joilla pääkivilaji on graniitti, granodioriitti, kvartsimaasälpägneissi, kiille- tai sarvivälkegneissi (Geologian tutkimuskeskuksen Helsingin seudun GeoTIETO-karttapalvelu). Kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien kohdekohtainen vaihtelu oli yhtenevä (kuva 3), ja molemmissa suurimmat pitoisuudet todettiin Vantaanlaakson vedenottokaivossa. Kalsium on helposti liukeneva, joten sen pitoisuudet olivat korkeammalla tasolla kuin magnesiumin. Lahnuksen vedenottokaivossa liuenneen kaliumin pitoisuus oli selvästi suurempi kuin muissa näytepisteissä (kuva 3). Muut tutkitut vedenottokaivot sijaitsevat taajama-alueella tai liikenneväylien ja yritysalueiden läheisyydessä, mutta Lahnuksen vedenottokaivo sijaitsee peltoalueen keskellä. Lahnuksen varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella sijaitseva laaja-alainen van- 14

17 ha maa-aineksen ottoalue on täytetty savimailla. Mahdollisia pohjaveden kaliumpitoisuutta nostavia tekijöitä Lahnuksen alueella ovat em. täyttömaiden savimineraaleista liukeneva kalium ja kaliumlannoitteiden käyttö. Uraani Uraanin liukoiset pitoisuudet olivat pääasiassa alle 5 µg/l (kuva 4). Korkein arvo todettiin Hautalan havaintoputkessa, jossa pitoisuus oli 12 µg/l. Todetut uraanipitoisuudet olivat alle STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten salliman enimmäispitoisuuden 30 µg/l. µg/l STM µg/l U liukoinen µg/l U STM:n laatuvaatimus Kuva 4. Liuennut uraanipitoisuus pohjavesinäytteissä ja STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten enimmäispitoisuus uraanille. Silikaatti Liuenneet silikaattipitoisuudet vaihtelivat pitoisuusvälillä 6,1 9,3 mg/l (kuva 5). Pitoisuudet ovat tyypillisiä irtomaakerroksiin varastoituneen pohjaveden silikaattipitoisuuksia. Aikaisemmin eri puolilla VHVSY:n toimialuetta sijaitsevilla pohjavedenottamoilla tehdyissä vedenottokaivojen silikaattipitoisuusselvityksissä (Kivimäki ym. 2013) vedenottokaivojen keskimääräinen silikaattipitoisuus eri vedenottoalueilla on ollut 7,6 9,4 mg/l. Tätä pienemmät silikaattipitoisuudet voivat olla merkki siitä, että pohjaveteen on sekoittunut pinta- tai hulevesiä. 15

18 mg/l Si liukoinen mg/l Kuva 5. Liuenneet silikaattipitoisuudet pohjavesinäytteissä. (STM:n talousvesiasetuksessa ei ole annettu silikaatille enimmäispitoisuutta). Metallit ja puolimetallit Liuenneet arseenipitoisuudet olivat Hautalan havaintoputkesta otettua näytettä lukuun ottamatta kaikissa näytteissä alle 1,0 µg/l (kuva 6). Hautalassa todettu maksimipitoisuus 3,0 µg/l jäi kuitenkin alle STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten salliman enimmäispitoisuuden 10 µg/l sekä asetuksen VNA 341/2009 ympäristönlaatunormin 5 µg/l. µg/l 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 STM µg/l 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 As liukoinen µg/l As STM:n laatuvaatimus Kuva 6. Liuenneet arseenipitoisuudet pohjavesinäytteissä ja STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten enimmäispitoisuus arseenille. 16

19 µg/l 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 STM µg/l 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 µg/l STM µg/l ,0 0,0 0 0 Cd liukoinen µg/l Cd STM:n laatuvaatimus Cu liukoinen µg/l Cu STM:n laatuvaatimus µg/l 0,5 STM µg/l 60 µg/l 25 STM µg/l 25 0,4 0,3 0,2 0, , Cr liukoinen µg/l Cr STM:n laatuvaatimus Ni liukoinen µg/l Ni STM:n laatuvaatimus Kuva 7. Liuenneet kadmium-, kromi-, kupari- ja nikkelipitoisuudet pohjavesinäytteissä ja STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten enimmäispitoisuudet em. metalleille. Huom: STM:n raja-arvot 2-akselilla; Cd, Cu ja Cr eri skaalauksella kuin 1-akselilla esitetyt näytteissä todetut pitoisuudet. Kaikkien vedenottokaivojen liuenneet kadmium-, kromi-, kupari- ja nikkelipitoisuudet olivat merkittävästi alle STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten sallimien enimmäispitoisuuksien (kuva 7). Useimpien metallien pitoisuudet olivat suurimmillaan Vantaanlaakson vedenottokaivossa, jossa kuparipitoisuus ja nikkelipitoisuus ylittivät asetuksen VNA 341/2009 ympäristönlaatunormit, joka kuparille on 20 µg/l ja nikkelille 10 µg/l. Kaivokselan pohjavesialueella on useita Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteita eli kiinteistöjä, joilla maaperä on mahdollisesti pilaantunut. Alueella on moottoriajoneuvojen huoltoa ja korjausta ja muut yritystoimintaa, jotka ovat voineet aiheuttaa pohjaveden kohonneita raskasmetallipitoisuuksia. Liuenneet seleenipitoisuudet tutkituissa näytteissä olivat <0,5 1,0 µg/l. Pitoisuudet olivat merkittävästi alle STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten salliman enimmäispitoisuuden 10 µg/l. 17

20 µg/l 60 STM µg/l 300 µg/l 5,0 Vna 341/2009 µg/l 5, ,0 3,0 2,0 1,0 4,0 3,0 2,0 1, ,0 0,0 Al liukoinen µg/l Al STM:n laatusuositus Co liukoinen µg/l Co Vna 341/2009 Kuva 8. Liuenneet alumiini- ja kobolttipitoisuudet pohjavesinäytteissä, STM:n talousvesiasetuksen tavoitteellinen alumiinin enimmäispitoisuus ja VNA 341/2009 ympäristönlaatunormi koboltille. Huom: STM:n raja-arvo alumiinille 2-akselilla eri skaalauksella kuin 1-akselilla esitetyt näytteissä todetut pitoisuudet. Liuennut alumiinipitoisuus oli Tattarisuon, Vantaanlaakson ja Kalajärven vedenottokaivoissa suurempi kuin muissa vedenottokaivoissa (kuva 8). STM:n talousveden laatusuositusten enimmäisarvo 200 µg/l ei kuitenkaan ylittynyt. Alumiini on hyvin yleinen alkuaine maaperän mineraaliaineksessa esim. savimineraaleissa, ja sitä vapautuu pohjaveteen kemiallisen rapautumisen tuloksena. Toisaalta, alumiinin esiintymistä liukoisessa muodossa pohjavesiympäristössä vähentävät prosessit kuten alumiinin taipumus saostumien ja kompleksi-ionien muodostamiseen. Syytä em. kaivovesinäytteiden kohonneeseen alumiinipitoisuuteen ei toistaiseksi ole pystytty jäljittämään. Liuenneen koboltin osalta Hautalan, Vantaanlaakson ja Puolarmetsän vedenottokaivoissa oli muista näytepisteistä poikkeava pitoisuus 4 5 µg/l (kuva 8). Koboltille ei ole annettu terveysperusteista raja-arvoa juomavedessä, mutta asetuksen VNA 341/2009 ympäristönlaatunormi koboltille on 2 µg/l. Liuenneen raudan pitoisuus oli korkea Vantaanlaakson, Kauklahden ja Puolarmetsän vedenottokaivoissa (kuva 9). Em. vedenottokaivot sijaitsevat savipeitteisellä alueella, mikä selittää raudan esiintymisen kahdenarvoisena (Fe 2+ ) eli liukoisessa muodossa. Rautapitoisuudet em. vedenottokaivoissa olivat merkittävästi yli STM talousvesiasetuksen laatusuositusten salliman enimmäispitoisuuden 200 µg/l. Liuennut mangaanipitoisuus ylitti sallitun enimmäispitoisuuden 50 µg/l neljässä vedenottokaivossa: Vantaanlaakson, Koivukylän, Kauklahden ja Puolarmetsän ottamoilla (kuva 9). 18

21 µg/l STM µg/l µg/l STM µg/l Fe liukoinen µg/l Fe STM:n laatusuositus Mn liukoinen µg/l Mn STM:n laatusuositus Kuva 9. Liuenneet rauta- ja mangaanipitoisuudet pohjavesinäytteissä ja STM:n talousvesiasetuksen tavoitteelliset raudan ja mangaanin enimmäispitoisuudet. Huom: Fe-pitoisuus Kauklahdessa 4900 µg/l ja Puolarmetsässä 2000 µg/l, Mn-pitoisuus Puolarmetsässä 320 µg/l. STM:n talousvesiasetus 461/2000 (muutos 442/2014) ei sisällä laatuvaatimuksissa tai suosituksissa raja-arvoa sinkille, bariumille tai strontiumille. Boorin sallittu enimmäispitoisuus on 1,0 mg/l. Kaikissa tutkituissa vedenottokaivoissa pohjaveden liuennut booripitoisuus oli merkittävästi alle em. raja-arvon (kuva 10). Valkealähteen vedenottokaivon vedessä liuennut sinkkipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea 92 µg/l, mikä ylitti asetuksen VNA 341/2009 ympäristönlaatunormin 60 µg/l. Valkealähteen pohjavesialueen Hakkilanharjun osa-alueella on muissakin tarkkailupisteissä todettu kohonneita sinkkipitoisuuksia (Valkealähteen pohjavesiyhteistarkkailun tulokset ). Hakintien teollisuusalueella on maaperässä todettu korkeita pitoisuuksia sinkkiä, mutta lisäksi sinkkipitoisuuteen voivat vaikuttaa myös Grönbergin entisen lyijysulaton ilmapäästöt (Kivimäki, A.-L ). Sinkki on muihin raskasmetalleihin etenkin lyijyyn verrattuna maaperässä herkästi liikkuva, ja sen liukoisuutta lisää kompleksoituminen epäorgaanisten (mm. kloridi, nitraatti, fosfaatti, sulfaatti) ja orgaanisten ligandien kanssa (Heikkinen 2000). WHO:n raja-arvo bariumpitoisuudelle juomavedessä on 700 µg/l. Kaikissa näytteissä liuennut bariumpitoisuus oli merkittävästi alle em. raja-arvon. Kuten monen raskasmetallipitoisuuden osalta (kuva 7), myös liuenneet bariumpitoisuudet olivat Vantaanlaakson vedenottokaivossa korkeammat kuin muista näytepisteistä otetuissa näytteissä. Liuenneen strontiumin osalta Lahnuksen ja Vantaanlaakson vedenottokaivoissa pitoisuus oli poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin näytepisteisiin (kuva 10). 19

22 µg/l Vna 341/2009 µgl µg/l Zn liukoinen µg/l Zn Vna 342/2009 Sr liukoinen µg/l µg/l µg/l STM µg/l Ba liukoinen µg/l B liukoinen µg/l B STM:n laatuvaatimus Kuva 10. Liuenneet sinkki-, barium-, strontium- ja booripitoisuudet pohjavesinäytteissä, STM:n talousvesiasetuksen laatuvaatimusten enimmäispitoisuus boorille ja VNA 341/2009 ympäristönlaatunormi sinkille. Huom: STM:n raja-arvo boorille 2-akselilla eri skaalauksella kuin 1-akselilla esitetyt näytteissä todetut pitoisuudet. Liuenneet lyijypitoisuudet olivat alle määritysrajan 0,1 µg/l kaikissa muissa näytteissä paitsi Kuninkaanlähteen vedenottokaivossa, jossa sen pitoisuus oli 0,3 µg/l. STM:n asetuksen laatuvaatimusten sallima enimmäispitoisuus lyijylle on 10 µg/l, ja asetuksen VNA 341/2009 ympäristönlaatunormi on 5 µg/l. Liuenneet molybdeenipitoisuudet olivat tutkituissa näytteissä < 0,1 0,7 µg/l, jääden merkittävästi alle WHO:n juomaveden molybdeenipitoisuudelle esittämän raja-arvon 70 µg/l. Liuenneet antimoni-, berylli-, tallium- ja titaanipitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan 1 µg/l. Vanadiinipitoisuudet olivat alle määritysrajan 0,5 µg/l. Myös liuenneet elohopeapitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan 0,03 µg/l. 20

23 6. Yhteenveto Lokakuussa 2014 tehdyssä haitta-ainepitoisuuksien selvityksessä tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet varavedenottamoiden vedenottokaivoissa olivat pääasiassa alle määritysrajojen tai havaitut pitoisuudet olivat pieniä. Ainoastaan yhdessä vedenottokaivossa STM:n talousvesiasetuksen (STM 461/2000, muutos STM 442/2014) kemiallisten laatuvaatimusten sallima enimmäispitoisuus ylittyi: Valkealähteen varavedenottamon vedenottokaivossa todettiin BAM:ia (2,6-diklooribentsamidi) 0,12 µg/l (sallittu enimmäispitoisuus 0,1 µg/l). Valkealähteen vedenottokaivon vedessä todettiin myös atratsiinia, simatsiinia ja terbutylatsiinia. Kaikkia em. yhdisteitä on esiintynyt Valkealähteen pohjavesialueen pohjavedessä myös aikaisemmin. Talousvesiasetuksen laatusuositusten tavoitteelliset enimmäisarvot ylittyivät rautapitoisuuden osalta Vantaanlaakso, Kauklahden ja Puolarmetsän vedenottokaivoissa, joissa liuennut rautapitoisuus oli µg/l. Em. vedenottokaivoissa ja lisäksi Koivukylän kaivossa ylittyi myös mangaanipitoisuuden tavoitteellinen enimmäisarvo 50 µg/l. Liuennut mangaanipitoisuus em. kaivoissa oli µg/l. Taulukko 7. Kriittiset aineet ja yhdisteet tutkituilla pohjavesialueilla. Pohjavesialue Kriittiset aineet ja yhdisteet Vartiokylä (Broända) torjunta-aineet, VOC-yhdisteet torjunta-aineet, VOC-yhdisteet, Vuosaari raskasmetallit, ftalaatit, bisfenoli-a, (Huvilamäki ja Hautala) fosforiyhdisteet, sulfaatti Tattarisuo natrium, kloridi, alumiini Valkealähde torjunta-aineet, VOC-yhdisteet, (Valkealähde ja Grönberg) raskasmetallit, ftalaatit, bisfenoli-a Kaivoksela Fe, Mn, alumiini, raskasmetallit, (Vantaanlaakso) VOC-yhdisteet, natrium, kloridi Koivukylä Mn, bisfenoli-a Brinkinmäki (Kauklahti) Fe, Mn, ftalaatit, bisfenoli-a Puolarmetsä Fe, Mn, VOC-yhdisteet, raskasmetallit, ftalaatit, bisfenoli-a Lahnus torjunta-aineet, kalium, Mn Metsämaa (Kalajärvi) alumiini, raskasmetallit Mätäkivi, osa-alue B (Kuninkaanlähde) VOC-yhdisteet* *=Kuninkaanlähteen vedenottokaivosta lokakuussa 2014 otetussa näytteessä VOC-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan, mutta Mätäkiven pohjavesialueella sijaitsevalla Sammonmäen teollisuusalueella on pohjavesi pilaantunut mm. klooratuilla hiilivety-yhdisteillä ja niiden hajoamistuotteilla. 21

24 Taulukossa 7 on esitetty yhteenveto vedenottokaivoissa jäljitetyistä yhdisteistä ja laatupoikkeamista. Torjunta-aineita esiintyi Valkealähteen ja Grönbergin ottamoiden lisäksi Broändan, Huvilamäen, Hautalan ja Lahnuksen vedenottokaivoissa. Broändan kaivossa BAM-pitoisuus oli lähellä talousvesiasetuksen laatuvaatimusten sallimaa yhdistekohtaista enimmäispitoisuutta 0,1 µg/l. Vedenottokaivoissa esiintyvien orgaanisten haitta-aineiden ja raskasmetallien pitoisuudet olivat pieniä, eivätkä jäljitetyt pitoisuudet estä veden käyttöä talousvetenä. Havaitut haittaaineet ovat kuitenkin merkki pohjaveden laadun heikentymisestä, ja mikäli pohjavettä pumpattaisiin vedenottokaivoista jatkuvasti, voisivat pitoisuudet nousta. Orgaanisten yhdisteiden esiintyminen pohjavedessä heikentää myös välillisesti pohjaveden laatua, koska niiden biohajoamisen seurauksena mm. happipitoisuus voi laskea, hapetus-pelkistyspotentiaali ja ph-arvo muuttua ja alkuaineionien liukeneminen kiihtyä. Monien haitta-aineiden pitoisuudet olivat suurimmillaan Hautalan vedenottoalueen näytteissä. Hautalan vedenottoalue on jäänyt Vuosaaren rakentamisen alle eikä alueella ole varsinaista vedenottokaivoa, joten Hautalan vedenottoalueen näytteet otetaan läheisestä havaintoputkesta 5208/01P. Havaintoputken antoisuus on huono, ja näytteet ovat esipumppauksesta huolimatta sameita. Suodattamattomista näytteistä tehdyissä määrityksissä Hautalan havaintoputkessa havaittuihin korkeisiin pitoisuuksiin vaikuttaa osaltaan monien yhdisteiden taipumus kiinnittyä kiintoainekseen ja mikropartikkeleihin. Havaintoputkesta otetut näytteet eivät edusta varsinaisen pohjavesikerroksen pohjaveden yleistä laatua, vaan paikallisesti maakerroksessa, jossa pohjavesi virtaa hitaasti, esiintyvän pohjaveden laatua. 7. Käyttötarkkailun täydennysehdotuksia Varavedenottamoiden veden laatua tarkkaillaan HSY:n valvontatutkimusohjelman ( ) mukaisesti. Alla on esitetty varavedenottamoiden pohjaveden laadun tarkkailun täydennysehdotuksia. Ehdotuksissa on huomioitu tämän selvityksen tulokset haitta-aineiden pitoisuuksista vedenottokaivoissa ja pohjavesialuekohtaisesti kriittisiksi tunnistetut aineet ja yhdisteet, jotka voivat vaikuttaa pohjaveden käyttökelpoisuuteen talousvetenä. 1. Ehdotetaan analysoitavaksi kaikista varavedenottokaivoista kerran vuodessa vähintään ph, sähkönjohtavuus, liuennut happi, nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtyppi, liuennut rauta, kloridi, sulfaatti, COD Mn ja indikaattoribakteerit. Happipitoisuus auttaa selittämään monia laatuominaisuuksia ja arvioimaan orgaanisten aineiden hajoamista pohjavesikerroksessa. Happipitoisuus vaikuttaa myös veden syövyttävyyden arviointiin. Em. muuttujat auttavat arvioimaan orgaanisten yhdisteiden ja haitta-aineiden hapellista ja hapetonta biohajoamista. Raakavesinäytteistä ehdotetaan määritettäväksi COD Mn :n rinnalla valikoiduilla näytekierroksilla myös liuennut orgaaninen hiili (DOC). 2. Ehdotetaan tarkkailtavaksi kaikista varavedenottokaivoista säännöllisesti pohjaveden metallipitoisuuksia alkuainepaketilla, joka sisältää vähintään Fe, Mn, Al, As, Cd, Cr, Co, 22

25 Cu, Hg, Ni, Zn, Pb. Alkuainepakettiin ehdotetaan sisällytettäväksi myös Ca, Mg, K, Na. Kaikki edellä mainitut alkuaineet saa pyydettäessä sisällytettyä MetropoliLab Oy:n alkuainepakettiin samalla hinnalla. Em. alkuainemääritykset ehdotetaan tehtäväksi kerran vuodessa. 3. Ehdotetaan määritettäväksi torjunta-aineet säännöllisesti Kuninkaanlähteen vedenottamon lisäksi Broändan, Huvilamäen, Hautalan, Valkealähteen, Grönbergin ja Lahnuksen vedenottokaivoista. Torjunta-ainemääritykset ehdotetaan tehtäväksi vähintään joka toinen vuosi. 4. Ehdotetaan määritettäväksi VOC-yhdisteet (laaja analyysipaketti) kerran vuodessa Broändan, Huvilamäen, Hautalan, Valkealähteen, Vantaanlaakson ja Puolarmetsän vedenottokaivoista. (Kuninkaanlähteen vedenottamon raakavedestä VOC-yhdisteet määritetään kaksi kertaa vuodessa). Koivukylän vedenottokaivosta ehdotetaan määritettäväksi kerran vuodessa bensiinijakeet C 5 -C 10, BTEX-yhdisteet ja bensiinin lisäaineet, johtuen pohjavesialueella sijaitsevan polttoaineiden jakeluaseman maaperän ja pohjaveden pilaantumisesta. 5. Ehdotetaan tehtäväksi vedenottamoiden käyttötarkkailuun sisältyvistä pohjaveden havaintoputkista näytteenoton yhteydessä pohjaveden laadun in situ-mittauksia. Nykyisellään HSY ja kaupunkien ympäristökeskukset tarkkailevat yhteistyönä pohjaveden laatua vedenottamoiden vaikutusalueella kahdesta havaintoputkesta Vartiokylän, Vuosaaren ja Tattarisuon pohjavesialueilla (kaksi havaintoputkea kullakin pohjavesialueella), ja neljästä havaintoputkesta Valkealähteen pohjavesialueella. Erityisesti pohjavesikerroksessa vallitseva ph, happipitoisuus ja hapetus-pelkistyspotentiaali saadaan luotettavasti määritettyä in situ-mittauksella, kun huolehditaan kenttämittarin asianmukaisesti kalibroinnista. Hapetus-pelkistyspotentiaali ja ph vaikuttavat oleellisesti mm. raskasmetallien liikkuvuuteen maaperässä. Kenttämittausten laadunvarmistukseen sisältyvät kenttämittarin säännöllinen huolto, kalibrointi, laboratoriomäärityksiä varten otettavat vertailunäytteet ja mittausepävarmuuden määrittäminen. Kenttämittausten pätevyyskokeisiin (Leivuori ym. 2013; Björklöf ym. 2014) osallistuminen on suositeltavaa. 6. Vuosaaren pohjavesialueella sijaitsevan Hautalan vedenottoalueen havaintoputkesta 5208/01P otetut näytteet eivät edusta pohjavesikerroksen pohjaveden yleistä laatua. Ehdotetaan selvitettäväksi, voidaanko havaintopaikka 5208/01P korvata paremmalla havaintoputkella, jonka siivilä sijoittuisi samaan syvyyteen kuin vanha vedenottokaivo ja josta saataisiin edustavia näytteitä. 23

26 Lähdeluettelo Aallonen, A Haitta-aineet vesissä. Esitelmä Vesiensuojeluyhdistysten liiton koulutuspäivillä Turussa. Airola, J Helsingin I-luokan pohjavesialueiden vedenlaatu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 2/ s. + liitteet. Björklöf, K., Leivuori, M., Näykki, T. ja Väisänen, R Kenttämittausvertailu 5/2014. Luonnonvesien happi, lämpötila, ph ja sähkönjohtavuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/ s. + liitteet. Heikkinen, P Haitta-aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen maaperässä. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti s. + liitteet. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy Puolarmetsän pohjavesiselvitys, Espoon kaupunki. 21 s. + liitteet. Kivimäki, A.-L., Rautio, A., Korkka-Niemi, K., Brander, M., Nygård, M., Vahtera, H., Karhu, J., Salonen, V.-P., Kiirikki, M. ja Lahti, K Vantaanjoen ja sen sivujokien hydrauliset yhteydet pohjavesimuodostumiin ja vaikutukset veden laatuun. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n Julkaisu 69/ s. + liitteet. Kivimäki, A.-L. ja Luodeslampi, P HSY:n toimialueen pohjavesialueiden käyttömahdollisuus pääkaupunkiseudun vedenhankinnassa. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojelyhdistys ry:n Raportti 8/ s. + liitteet. Kivimäki, A.-L Vantaan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma Valkealähteen, Koivukylän ja Lentoaseman pohjavesialueet. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Raportti 1/ s. + liitteet. Leivuori, M., Björklöf, K., Näykki, T. ja Väisänen, R Laboratorioiden välinen pätevyyskoe 5/2013. Kenttämittaukset vesien happi, lämpötila, ph ja sähkönjohtavuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/ s. + liitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000 talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 442/2014 talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta. Annettu , voimaan

27 World Health Organization Guidelines for drinking-water quality - Volume 1: Recommendations. Third edition, incorporating first and second addenda. Ympäristöministeriö Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen (1022/2006) 12 :n mukainen suunnitelma. 35 s. + liitteet. 25

28 LIITTEET Vedenottokaivoista otettujen näytteiden testausselosteet Pohjavesialue, Ottamo Vartiokylä, Broända Vuosaari, Huvilamäki Vuosaari, Hautala Tattarisuo, Tattarisuo Valkealähde, Valkealähde Valkealähde, Grönberg Kaivoksela, Vantaanlaakso Koivukylä, Koivukylä Brinkinmäki, Kauklahti Puolarmetsä, Puolarmetsä Lahnus, Lahnus Metsämaa, Kalajärvi Mätäkivi, Kuninkaanlähde 26

29 TESTAUSSELOSTE (6) Tilaaja Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys Maksaja Ympäristökeskus / Ostolaskut Ympäristönsuojeluosasto Asemapäällikönkatu 12 B PL HELSINKI HELSINGIN KAUPUNKI Näytetiedot Näyte Pohjavesi Näyte otettu Kellonaika Vastaanotettu Kellonaika Tutkimus alkoi Näytteenoton Tilaustutkimus syy Ottopiste Broändan vo Näytteen ottaja Tilaajan toimesta Hav.Paikka: BROÄNDAN VO Analyysi Menetelmä Pohjavesi Broändan vo Kokonaisfosfori * SFS 3026 mod. DA Syanidi, CN * SFS 5747:1992 Kalsium, Ca, liukoinen * SFS-EN ISO Magnesium, Mg, liukoinen * SFS-EN ISO Kalium, K, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO Natrium, Na, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO Alumiini, Al, liukoinen * SFS-EN ISO :200 5 Antimoni, Sb, liukoinen * SFS-EN ISO :200 5 Arseeni, As, liukoinen * SFS-EN ISO :200 5 Barium, Ba, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO Beryllium, Be, liukoinen * SFS-EN ISO Boori, B, liukoinen * SFS-EN ISO Elohopea, Hg, liukoinen * SFS-EN ISO :200 5 Yksikkö 6 µg/l 15 < 5 µg/l mg/l 20 6,6 mg/l 20 3,7 mg/l mg/l 20 4 µg/l 25 < 1 µg/l 20 0,3 µg/l µg/l 20 < 1 µg/l 20 < 30 µg/l 20 < 0,03 µg/l 20 Epävarm uus-%

30 TESTAUSSELOSTE (6) Fosfori, P, liukoinen * SFS-EN ISO < 50 µg/l 20 Kadmium, Cd, liukoinen * SFS-EN ISO 0,02 µg/l :200 5 Koboltti, Co, liukoinen * SFS-EN ISO 0,05 µg/l :200 5 Kromi, Cr, liukoinen * SFS-EN ISO < 0,05 µg/l :200 5 Kupari, Cu, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO 28 µg/l 20 Lyijy, Pb, liukoinen * SFS-EN ISO < 0,1 µg/l :200 5 Mangaani, Mn, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO 14 µg/l 20 Molybdeeni, Mo, liukoinen * SFS-EN ISO 0,4 µg/l :200 5 Nikkeli, Ni, liukoinen * SFS-EN ISO 1,4 µg/l :200 5 Pii, Si, liukoinen * SFS-EN ISO µg/l 20 Rauta, Fe, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO 76 µg/l 20 Rikki, S, liukoinen * SFS-EN ISO µg/l 20 Seleeni, Se, liukoinen * SFS-EN ISO 0,6 µg/l :200 5 Sinkki, Zn, liukoinen (0,45µm) * SFS-EN ISO 7 µg/l 20 Strontium, Sr, liukoinen * SFS-EN ISO 110 µg/l 20 Tallium, Tl, liukoinen SFS-EN ISO < 1 µg/l :200 5 Titaani, Ti, liukoinen SFS-EN ISO < 1 µg/l :200 5 Uraani, U, liukoinen * SFS-EN ISO 1,6 µg/l :200 5 Vanadiini, V, liukoinen * SFS-EN ISO < 0,5 µg/l :200 5 Haihtuvat org. yhd. (VOC) SFS-EN ISO 15680:2004-1,1,1-Trikloorietaani * < 0,5 µg/l 35-1,1,2,2-Tetrakloorietaani * < 0,5 µg/l 20-1,1,2-Trikloorietaani * < 0,5 µg/l 20-1,1-Dikloorietaani * < 0,5 µg/l 20-1,1-Dikloorieteeni * < 1,0 µg/l 25