1/2012. Uralin Pihlaja Уральская рябинушка

Transkriptio

1 UP 1/2012 Uralin Pihlaja Уральская рябинушка

2 Sisältö 3 Pääkirjoitus, Передовая статья 5 Karvakorvia ja villiä menoa Wanhojen tanssit Kuvataiteen tunnilla, lukion ja yläkoulun oppilaiden töitä 10 Kirjoita rimelikki! Riimitellen ja runoillen, oppilaiden runoja 12 Пушкиногорье Ilmojen halki käy peikkojen tie! 22 Tammisaari Kokemuksia suomenruotsalaisesta koulusta ja kulttuurista Tammisaaressa 24 Проект: Образовательный педагогический обмен между Финско-русской школой 30 Pihan poikki Jutustelua Helena Kokkosen kanssa 32 Harri Salminen teknisen työn opettajan haastattelu 34 Inside 36 Обратная связь, sana on vapaa, keskustelufoorumi oppilaille 38 Нашу боль не выразят слова, Sanat eivät riitä kertomaan... Outo valoilmiö on välillä päässyt tunkeutumaan luokkahuoneisiin sälekaihtimien välistä ikään kuin puolivahingossa tai vähän varkain. Ilmiötä kutsutaan toisinaan myös kevätauringoksi ja sen vaikutus luontoon sekä ihmisiin on ilmeinen. Päivät ovat pidentyneet, lumi sulaa loskaksi ja pienet jalat koulun käytävillä jättävät peräänsä vesipisaroita ja mutajälkiä. Niin luonnolla kuin koululaisillakin on kiire kasvaa, kehittyä ja uudistua. Helmikuun loppupuolella ja valon lisäännyttyä on koulussamme ollut paljon mielenkiintoisia tapahtumia. On vietetty urheilupäivää, vanhojen tansseja ja riehakkaita penkinpainajaisia. Tänä vuonna oppilaskunta järjesti SVK:ssa ensimmäistä kertaa Halipäivän, jonka aikana oppilaat keräsivät kaulassa roikkuviin sydämiinsä nimikirjoituksia halausta tai kädenpuristusta vastaan. Päivä on saamassa jatkoa huhtikuussa, jolloin oppilaskunta on luvannut järjestää lisää omaa ohjelmaa. Kevätlukukauden aikana oppilaat ovat ahertaneet luokissaan erilaisten tehtävien, projektitöiden ja teemapäivien parissa. Oppilaat ovat tehneet myös väliarvioinnin, joka jaetaan koteihin maaliskuun lopussa. Matematiikan kengurukilpailuun, venäjän tasokokeisiin ja Pushkin instituutin kielitesteihin on valmistauduttu monipuolisesti ja huolella. Maaliskuu huipentuu koululla järjestettäviin perinteisiin venäläisiin markkinoihin, joihin odotetaan herkuista ja tavaroista notkuvia pöytiä, iloista mieltä ja paljon kävijöitä. Markkinoiden tuotto käytetään mm. oppilaiden retkien ja leirikoulujen kustannuksiin. Kevään eteneminen tuo tullessaan lisää jännittäviä tapahtumia, matkoja sekä uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Huhti- ja toukokuussa 4. ja 8.-luokkien oppilaat lähtevät leirikouluihin Pietariin ja Moskovaan. Koska kevät on jo täydessä vauhdissa ja monilla on koulutyönsä kanssa kiire, me kaikki tarvitsemme paljon energiaa ja vikkelästi toimivia hoksottimia. Uralin pihlajan toimitus toivottaa lukijoilleen valoisia kevätpäiviä ja oivaltamisen riemua koulutyössä. Tuuli Virtanen Pääkirjoitus Передовая статья Uralin pihlaja Уральская рябинушка, 1/2012, huhtikuu 2012, 25. vuosikerta Päätoimittajat: Tuuli Virtanen ja Svetlana Ostrovskaja Kannen kuva: Tuuli Virtanen Osoite: Kaarelankuja Helsinki puh uralin.pihlaja@svk.edu.hel.fi Ulkoasu ja taitto Miia Vallasvuo / Metropolian Valo Paino Multiprint Oy ISSN Uralin pihlaja on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Suomalais-venäläisen koulun poliittisesti sitoutumaton koululehti, jonka tehtävänä on toimia kouluyhteisön tiedotuskanavana ja keskustelufoorumina sekä innostaa oppilaita ja henkilökuntaa kirjoittamaan suomeksi ja venäjäksi. «Уральская рябинушка» - это политически независимый журнал Финско-русской школы, выходящий четыре раза в год. Он призван служить информационным каналом нашего школьного общества, а так же форумом общения и средством самовыражения на финском и русском языках для учеников и персонала школы. Несмотря на то, что в этом году в феврале двадцать девять дней, это всё-таки по-прежнему самый короткий месяц в году. А вот в нашей школе он получился одним из самых насыщенных. И последний звонок у выпускников, и потрясающие старые танцы у второкурсников, и спортивный день у всех учеников. Да ведь ещё и лыжные каникулы у всех у нас! Как только мы всё это успели? Ещё ведь и учиться пришлось, писать контрольные, проверочные, а некоторые сделали и итоговые работы. А скоро вместе с весной придут и новые дела. Как всегда напишем Пушкинский тест по русскому языку, выпускники сдадут экзамены, познакомимся с новыми практикантами из Москвы. И даже примем участие в международном тестировании PISA. Жизнь продолжается, а наша «Уральская рябинушка» расскажет обо всём на страницах своего журнала! Светлана Островская 2 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/2012 3

3 16.2. Teksti Tuuli Virtanen Kuva Mikko Keskiivari Karvakorvia ja villiä menoa Muutaman oppilaan ja miksei opettajankin täytyi aamulla hieraista silmiään, koska näky koulun pihalla ei ollut aivan tästä maailmasta. Paikalle oli kokoontunut mitä kirjavin joukkio kovaa meteliä pitäviä karvakorvia ja pörröturkkeja, jotka liikkuivat mielellään pienissä laumoissa ja heittelivät taskuistaan karamelleja niitä ahnehtiville pikku oppilaille. Hauskat otukset olivat Suomalais-venäläisen koulun abiturientteja, jotka juhlivat penkinpainajaisia torstaina iloisin mielin. Yhteisenä teemana oli tänä vuonna viidakko, ihmesaari «Чунга чанга», tai eläintarha, miten katsoja asian itse halusi tulkitakaan. Abit olivat pukeutuneet paksuihin ja näyttäviin eläinpukuihin, joissa riitti paljon ihmeteltävää. Joukossa nähtiin mm. vihreä krokotiili, kirjava lehmä, hellyttävä tiikerinpentu ja villi seepra. Meno käytävillä ja luokissa yltyikin välillä aika eläimelliseksi, kun oppilaat sukelsivat taivaalta satavien karkkien perään. Innokkaimmat olivat varustautuneet päivään ottamalla mukaan pieniä muovipusseja. Useat luokat keräsivät saaliin yhteen ja oppilaat jakoivat sen opettajan avulla tasan oppituntien jälkeen. Näin kaikki saivat suut makeaksi ja hyvän mielen. Koulupäivään mahtui paljon tapahtumia: luokissa kiertelemistä ja karkkien heittelyä sekä perinteinen abien kukitus juhlasalissa. Tilaisuudessa abit leikkivät ekaluokkalaisten kanssa piirileikkejä ja esittivät oman ohjelmanumeronsa, joka oli venäläinen lastenlaulu «Чунга чанга». Kappale oli tuttu monelle kuulijalle ja sen vaikutus yleisöön oli ilmeinen. Noin puolenpäivän aikoihin oli vuorossa veikeiden villipetojen kantaminen rekkaan ja kouluväen hyvästeleminen. Abiturientit lähtivät klo kohti kaupungin keskustaa. Aurinko paistoi ja sää oli mitä komein Esplanadin valloitusta varten. Uralin pihlajan toimitus toivottaa kaikille koulutaipaleensa päättäville lukiolaiselle onnea elämässä ja menestystä ylioppilaskirjoituksissa! 4 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/2012 5

4 kuvat Tuuli Virtanen W anhojen tanssit Vanhat tanssivat tänä vuonna ennätysmäiset 15 tanssia, joita oli harjoiteltu ahkerasti viikkoja etukäteen. Paikalle oli saapunut 14 upeaa paria, jotka olivat nähneet suunnattomasti vaivaa pukujensa ja kampauksiensa eteen. Askeleet sujuivat hienosti ja tunnelma salissa oli keskittymisestä huolimatta kepeä. Esityksen viimeisenä kappaleena nähtiin Troikka, jota tanssitaan vuosittain ehkä ainoastaan meidän koulussamme. Moni pitää troikkaa esityksen helmenä, sillä tanssijoista heijastuva ilo ja vauhti välittyvät katsojille hienosti. Mutta urakka ei ollut lukiolaisilta ohitse heti koulussa pidettävien tanssien jälkeen. Tänä vuonna parit osallistuivat myös Jäähallilla järjestettävään massiiviseen tapahtumaan, jossa tanssi yhteensä noin 500 lukiolaista. Tilaisuus pidettiin koulupäivän jälkeen perjantaina klo ja siinä esitettiin 12 tanssia. Jäähallissa esiintyi tänä vuonna kahdeksan helsinkiläistä koulua: Elias-koulu, Englantilainen koulu, Helsingin kuvataidelukio, Helsingin Saksalainen koulu, Kulosaaren yhteiskoulu, Mäkelänrinteen lukio, Sibelius-lukio ja Suomalais-venäläinen koulu. Lista tansseista 1. Poloneesi 2. Avaustanssi 3. Mignon-perhevalssi 4. Cicapo 5. Pas de Quatr 6. ST. Bernard Valse 7. Fireman s Dance 8. Tango Jelousie 9. Pas de Espgne 10. Good Night Sweethart 11. Salty Dog Rag 12. Douplevska-polkka 13. Helsinkivalssi 14. Virginia Reel 15. Troikka 6 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/2012 7

5 Kuvataiteen tunnilla Lukion ja yläkoulun oppilaiden töitä Tarja Karmavuo, lukio Say no... Julia & Helmi Romu-Maus Grigory Elina Petmanson, lukio Milan Halas, lukio Anita Tishina, 9lk. Tarja Karmavuo, lukio Eduard Kukko, 9lk. Nev er old to be fashion Anita 8 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/2012 9

6 Kuva Nasti 3b Kirjoita rimelikki! Riimitellen ja runoillen oppilaiden runoja Runoviikolla koulussamme kirjoitettiin paljon runoja. Ohessa voit harjoitella muun muassa rimelikkiä. Alla on myös vinkkejä siihen, mistä muusta runoja voisi kirjoittaa. Limerikki on viisisäkeinen pilailuruno. Limerikin pikkuveli rimelikki on myös viisisäkeinen, leikkisä runo, joka on helppo kirjoittaa tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Rimelikin on keksinyt paljon runopalkintoja voittanut kirjailija ja runoilija Jukka Itkonen. Seuraavassa on tarkat ohjeet siihen, miten rimelikki kirjoitetaan. Esimerkkirunon on keksinyt 5a-luokkalaiset yhdessä ja ohjeiden alapuolella on viidesluokkalaisten omia rimelikkejä. Rimelikillä on lupa olla hauska tai jopa täysin päätön. Kokeile itse! Oppilaiden rimelikkejä Rölli kivenkolosta löysi kultakiven moposta. Ja kun häneltä kysyttiin: Mitä aiot sillä tehdä? Hän vastasi: Aion kultakivestä tulevaisuuden nähdä. Kirill 6A Oli kerran neiti mäeltä hän oli pyytämässä leipää käeltä. Ja kun häneltä kysyttiin: Etkö ymmärrä ettei se vastaa? Hän vastasi: Etsin sen suusta kyllä nastaa. Ida 5B 1. säe: Esitellään runon päähenkilö ja keksitään mistä hän on kotoisin. Skeittari Turusta 2. säe: Kerrotaan mitä runon päähenkilö tekee. 1. ja 2. säe ovat keskenään riimipareja. Syö leivän murusta. 3. säe Aina sama: Ja kun häneltä kysyttiin: 4. säe Kysymys, joka häneltä kysyttiin. Osaatko frontside ollien? 5. säe Hän vastasi: ja vastaus. 4. ja 5. säe ovat myös keskenään riimipareja. Hän vastasi: En, mutta ostin juuri collien. Opettaja oli kotoisin Raumalta. Hän kantoi vettä saunalta. Ja kun häneltä kysyttiin: Onko vesi kuumaa? Hän vastasi: Ei, vien vaan pois kesähuumaa! Julia 5B Kaivostyöläinen skotti talonsa räjäytti. Ja kun häneltä kysyttiin: Miksi sinä koiduit sen tuhoksi? Hän vastasi: Luulin sitä kaivokseksi! Markus 5a Oli kerran nainen Kuopiosta hän puheli itsekseen kuutamosta Ja kun häneltä kysyttiin: Puhutko myös jostain muusta? Hän vastasi: Vain yhdestä kuusta. Minna 5b Leikattu kissa sairaalasta hyppäsi alas ikkunasta. Ja kun häneltä kysyttiin: Sattuiko sinuun? Hän vastasi: Osallistun kilpailuun. Aleksandr 6C 10 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

7 Lyhyesti suomeksi Vuoden opettaja kilpailu «Пушкиногорье 2012» O, сколько нам открытий чудных Готовит Просвещенья дух UP:n päätoimittaja ja koulumme venäjän kielen opettaja Svetlana Ostrovskaja osallistui Venäjällä järjestettävään kansainväliseen Vuoden opettaja -kilpailuun, joka pidettiin tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa. Osallistujat tulivat Venäjältä, Virosta ja Latviasta ja nyt ensimmäistä kertaa myös Suomesta. Kilpailu koostui kolmesta osasta. Ensimmäisessä vaiheessa opettajat esittelivät omat portfolionsa ja siihenastisen työuransa lautakunnan edessä pidettävässä esitelmässä. Toinen osa koostui näytetunneista luokissa ja lopuksi osallistujat improvisoivat oppitunnin annetun teeman pohjalta. Svetlana ylsi komeasti kilpailussa toiselle sijalle. Oppilaiden oma raati valitsi hänet kilpailun voittajaksi. Onnittelemme Svetlanaa hienosta saavutuksesta ja rohkeudesta, jota hän osoitti osallistumalla kansainväliseen kisaan ainoana edustaja Suomesta. Upeaa! текст Светлана Островская февраля 2012 года в замечательном, сказочном месте под названием Пушкинские горы проходил Девятый Международный конкурс педагогических достижений Учитель года «Пушкиногорье 2012». В этом году в конкурсе принимали участие учителя из России, Эстонии, Латвии и впервые из Финляндии. Нашу школу представляла я - учитель русского языка Светлана Островская. Сам конкурс проходил в несколько этапов. Первый этап заочный. Необходимо было написать эссе на тему «Образование без границ» и предоставить Порт- фолио своих педагогических достижений за последние три года. В первый день очного этапа мы защищали свою педагогическую концепцию. Наверное, первый экзамен самый сложный. Тебя очень внимательно слушают члены жюри (ведь им выбирать победителя), конкурсанты и гости всего человек пятьдесят. Давно я не испытывала такого волнения! Но всё прошло довольно удачно. Конечно, главное - это конкурсный урок. Я выбрала седьмой класс. Ребята очень переживали ведь им тоже нелегко 12 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

8 работать под пристальным наблюдением такого количества гостей. Хотя, всё у нас сложилось. Диалог состоялся, и мы расстались довольные друг другом. На следующий день мои однодневные ученики передали мне выполненное домашнее задание, что было очень приятно. Но всё-таки самым экстремальным этапом был урок-импровизация. В восемь вечера нам дали тему: «Быть славным хорошо, спокойным лучше вдвое». Вот здесь я испытала настоящий шок. Вспомнила «хорошим» словом Елену Вильгельмовну, которая предложила поучаствовать в этом мероприятии; себя помянула «по-доброму» - зачем согласилась? А отступать было поздно. Пришлось и этот пройти. Сейчас, когда всё позади, кажется, что ничего страшного и не было. Ведь кроме конкурсных мероприятий были новые знакомства, замечательные уроки и мастер-классы от прошлых победителей. Мы побывали в Свято-Троицком монастыре, на территории которого находится могила Александра Сергеевича Пушкина. Давно я не испытывала Навестили в местном такого волнения! Но всё зоосаде розового пеликана символ россий- прошло довольно удачно. ских учителей. Но конкурс есть конкурс. Победителей определили, хотя мне не понятно как? Как можно сравнивать уроки химии и английского языка, географии и игру «Что? Где? Когда?»? Теперь знаю точно, что не хотела бы быть членом жюри. Я заняла на этом конкурсе второе место, а члены детского жюри выбрали меня победителем. Для меня это самое важное, ведь работаю я для вас, Дорогие мои ученики! 14 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

9 Ilmojen halki käy peikkojen tie! Tarinoita maailman toiselta puolelta Ella and Lotta are back in Ässäri! Ainakin terveisien muodossa Uralin Pihlajan sivuilla. Ajattelimme näin vaihtovuoden loppupuolella jakaa kokemuksiamme rakkaiden suomalaisten ystäviemme kanssa ja tarinoida vähän elämästä maailman toisella puolella. Helppoa ei ole ollut, mutta elämää suurempia kokemuksia on saatu ja paljon on vielä edessä! Ellan kuulumisia Phoenixista, USA:sta Peruskoulun jälkeen päätin lähteä etsimään kokemuksia täysin uuteen ja outoon ympäristöön. Elämyksiä, joita voisin kokea vain ja ainoastaan nyt, ja jotka tulisivat säilymään muistoina koko loppuelämäni, ellen tietysti jonkin onnettoman sattuman seurauksena menettäisi muistiani. Vaihto-oppilaaksi lähteminen oli häilynyt mielessäni jo pidemmän aikaa, ja kahdeksannen luokan syksyllä olin varma siitä, että vuosi ulkomailla olisi oikea päätös. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, en voisi kuvitella elämääni ilman tätä kokemusta. Elokuinen Phoenix oli shokki suomalaiselle. Koulun jälkeen kotiin kävellen 40 asteen lämmössä kuulostaa yhtä ihanalta kuin todellisuudessa onkin; iltapäivällä en pahemmin liikkunut talon seinien ulkopuolelle ilmastoinnin ulottumattomiin. Onneksi täällä ajokortin saaminen 16-vuotiaana on yhtä yleistä kuin mopokortin ajaminen viisitoistakesäisenä Suomessa. Auton omaavien ystävien hankinta on selviämisen kannalta tärkeää. Ja auttavathan ystävät muussakin kuin lämpöhalvauksen ehkäisemisessä. Hyvänpäiväntuttuja kertyy vuoden aikana vaikka millä mitalla, ja parempien kavereiden kanssa vietetään aikaa koulunjälkeisissä harrastuksissa, allekirjoittaneen kohdalla teatterissa. Kotopuolen urheiluseurat ja tanssiryhmät ovat täällä kaikki sidottuja kouluun, ja useimmat oppilaat viettävätkin suurimman osan ajastaan rakkaassa opinahjossaan. Syksyllä amerikkalainen jalkapallo on urheiluhullujen ykköslaji, ja keväällä baseball ottaa valta-aseman. Teatterituotantoja on kaksi; näytelmä syyslukukaudella, ja musikaali kouluvuoden toisella puoliskolla. Näytelmää varten vietin koulun jälkeen noin kolme tuntia harjoituksissa joka ikinen päivä, ja tapasin monia unohtumattomia persoonia. Yleisesti ihmiset ovat täällä helpommin lähestyttäviä ja ystävällisempiä kuin Suomessa, mutta tällä on myös huonot puolensa; joskus keskustelut tuntuvat pakotetuilta, ja usein puheenaihetta haetaan vaikka naapurin koiran keisarinleikkauksesta, jollei parempaa keksitä. Se on kuitenkin vain yksi amerikkalaiselle kulttuurille ominainen piirre, asia, josta minulla ei olisi aavistustakaan, jollen olisi viettänyt kuutta elämää suurempaa kuukautta täällä kokien, nähden ja oppien uutta melkein joka päivä. Voin kyllä vapaasti myöntää, että kuolisin, jos yhtäkkiä joutuisin takaisin suomalaiseen lukioon. Koulutuksen taso täällä ei ole mitään verrattuna siihen rääkkiin jota epäonniset toverini (joko opiskelun intohimosta tai sen johdosta, etteivät ole vielä tajunneet, kuinka kulkea sieltä missä aita on matalin) joutuvat rakkaassa SVK:ssa kokemaan. Lukujärjestykseni on sama joka ikinen päivä, ja opiskelen samoja aineita ympäri vuoden. Vaihto-oppilaana minulla on mahdollisuus vaihtaa aineesta toiseen, ja viettää koulupäiväni opiskellen juuri sitä, mitä itse haluan. Yhdysvaltojen historia ja englannin kieli ovat ainoat pakolliset oppiaineet. Liikunta, kuvataide, espanja ja matematiikka muodostavat loput kuusituntisesta päivästäni. Tempo on hidas ja opettajat innokkaita auttamaan (joskus ihan oikeastikin) hämmentynyttä vaihtaria. Muutama hassu sääntö, joiden olemassa olemattomuudesta suomalaisessa koulujärjestelmässä olen onnellinen, koulussani kuitenkin on. Ensinnäkin, kännykät ovat täysin pannassa: tunneilla, välitunneilla (jotka muuten kestävät suloiset viisi minuuttia) ja lounaalla. Toiseksi, jos olet tarpeeksi epäonninen myöhästyäksesi tunnilta, et kävelekään luokkaan, vaan otat suunnan kohti kansliaa ja haet itsellesi myöhästymispassin. Tämän passin viet opettajallesi, joka voi sitten hyvillä mielin päästää sinut oppitunnille. Kolmas, ja ehkä itselleni kaikkein turhin sääntö on pukukoodi. Koulussani ei käytetä Järjestöleiri on yksi vuoden odotetuimmista hetkistä 16 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

10 koulupukuja, mutta pukeutumista tarkkaillaan silti. Liian lyhyet hameet tai shortsit ovat mustalla listalla, kuten myös spagettiolkaimet, olkaimettomat topit, ja jopa kengät. Kuumuuden takia poikkeuksia kuitenkin tehdään. Yleinen kysymys, joka vaihto-oppilaille esitetään, on isäntäperheeseen liittyvä: Onko ventovieraiden ihmisten talossa asuminen vaikeaa? Eikö ole kiusallista yrittää sopeutua muiden arkeen ja olla aivan ulalla perusasioista, kuten tiskikoneen tyhjentämisestä tai pyykin pesemisestä? Vastaus on ei. Yleensä (itse asiassa aina) vaihto-oppilas tietää joutuvansa täysin uuteen ympäristöön uusien tapojen ja sääntöjen kanssa. Omat vanhempani joutuivat muistuttamaan minua useampaan otteeseen talon tavoista, kuten kotiaskareistani ja lemmikkien hoidosta. Tämä kaikki on kuitenkin täysin normaalia, enkä pelännyt kysyä asioista joista en ollut varma. Perheeni kohtelee minua kuin omaa lastaan, ja samat säännöt, jotka olivat käytössä heidän teineillään, pätevät myös minun kohdallani, kuten keskiyön kotiintuloaika (Phoenixissa laissa säädetty) ja imurointivelvollisuus joka toinen perjantai. Vaihto-oppilaana oleminen ei ole lomailua alkuunkaan, vaikka makuuhuoneeni ikkunasta onkin mukava näkymä palmuihin, ja lämpötila pysyttelee suurimman osan vuodesta kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Se on kymmenen kuukauden mittainen koulu, joka opettaa sopeutumista, itsenäisyyttä, yksinoloa ja monia muita uusia taitoja. Lisäksi se on koulu, jota käydessään ei voi välttää seikkailuihin joutumista ja ihmeellisten asioiden kokemista. Tähän kouluun jokaisella kynnelle kykenevällä pitäisi olla mahdollisuus, ja jokainen, joka tämän mahdollisuuden saa, voi olla varma oppivansa jotain, mitä yksikään lukio tai ammattikoulu ei voi opettaa. Lotan kuulumisia Pohjois- Queenslandin Mackaysta, Australiasta Harvalle vaihtarille vuoden merkitys avautuu kokonaisuudessaan ennen kuin hän on viettänyt muutamia kuukausia vaihtomaassaan. Lotan mottoina Australiassa on This is the journey of your life ja always expect the unexpected! Jos joku olisi sanonut minulle kaksi vuotta sitten, että tulen viettämään vuoteni Pohjois-Queenslandin Mackayssa, aivan Suuren Valliriutan edustalla, asumaan Kavereiden Lotalle järjestämä 18. yllätys-party koulussa 45 kilometrin päässä koulusta, oppimaan heräämään vapaaehtoisesti ennen puolta päivää (vain koska parhaat auringonottotunnit on parasta hyödyntää jossain muualla kuin sängyssä), heräämään koulupäivinä kuudelta, jotta ehdin seitsemältä lähtevään koulubussiin ja nauttimaan täysin rinnoin paikallisen kirkon nuortenilloista perjantaiiltaisin, olisin kyllä kohottanut kulmiani tälle henkilölle pahan kerran. Maassa, jossa 89 % asukkaista asuu kaupunkialueilla, ja suurin osa vaihto-oppilaista sijoittuu maan eteläosiin, ei tullut mieleenkään että saattaisi arpaonni osua näin pohjoiseen ja vielä keskelle sokeriruokopeltoja! Muistan hyvin millainen shokki oli ensin kuulla, että perhe on vihdoin löytynyt, seuraavaksi että paikkana on Mackayn esikaupunkialue, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, ja kolmanneksi, että kouluna tulee lupaavasti olemaan Mackay Christian College! Olin pyörtyä innostuksesta, järkytyksestä ja kaikista muista mieltä myllertävistä tunteista! Koulu on ollut aivan huikaiseva kokemus, täysin erilainen kuin mitä odotin! Tiukat säännöt eivät tulleet yllätyksenä, mutta 18 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

11 ihmisten ystävällisyys, avoimuus ja koko koulun henki ovat kyllä aivan omaa luokkaansa! Tuntemattomatkin ihmiset tulevat juttelemaan, opettajien kanssa lasketaan leikkiä ja kavereiden kanssa jaetaan unohtumattomia hetkiä niin välitunneilla kuin luokassakin! Huumorilla on ollut hyvä ottaa myös monia koulun sääntöjä. Tuli ihan Harry Potter ja Feeniksin Kilta mieleen kun kuulin koulun 30 cm säännöstä! Oppilaat eivät siis saa olla tämän lähempänä toisiaan! Vaikea olisi myös kuvitella SVK:n opettajia pyytämässä oppilaita muodostamaan kaksi jonoa, tytöille ja pojille omansa, ennen luokkaan menoa tai jotakuta oppilaista rukoilemassa tunnin alussa tai lopussa! Yksityisen, kristillisen koulun unohtumattomia piirteitä! Koulupukuun olen jo ehtinyt tottua, vaikka ainakin teoriassa saa sanomista, jos ei ole koulun logolla varustetut sukat jalassa, hame on liian lyhyt, kravatti on unohtunut kotiin, ponnari löytyy hiusten sijaan ranteesta (niin kuin useimmilla tytöillä) tai naamassa on meikkiä! Joskus pitäisi olla kamera mukana, kun kerron koulun opettajille minkä näköisinä suurin osa suomalaisista nuorista tulee kouluun! Joulunviettoa aussityyliin Täällä olen oppinut suuresti arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää ja yleistiedon tasoa. Niin Australiassa kuin USA:ssakin tulee huvittavan usein vastaan tilanteita, joille saa nauraa katketakseen! Tässä kootut ja valitut eksoottisille vaihtareille esitetyistä kysymyksistä: Onko Suomessa ympärivuotinen talvi? Onko Pohjois-Queenslandin talvi (heinäkuussa n. 20 astetta) paahtavan kuuma, kun Suomessahan on aina lunta? Onko Suomessa kännyköitä? Ei, kommunikoimme savumerkein, kuten natiivit amerikkalaiset. Käyvätkö kaikki eurooppalaiset pianotunneilla? Puhunko eurooppaa? (Ella) Onko Eurooppa maa? Kirjoitetaanko suomea niillä ihme merkeillä joita käytetään esimerkiksi Kiinassa? Olenko albiino, kun olen niin vaalea? (Lotta) Missä päin Amerikkaa Suomi on? (Tätä siis kysyttiin Lotalta Australiassa) Olenko tavannut Duudsonit? (Lotta) Eikö Apocalyptica olekaan australialainen? Ajelevatko suomalaiset säärikarvansa? (Täällä nähtävästi kuvitellaan meidän olevan luolamiehiä, ei sillä että olisin itse antanut aihetta kyseiseen fantasiointiin! Terkuin Ella) Vaihtarivuoden aikana itse kukakin muuttuu niin fyysisesti kuin ennen kaikkea henkisesti. Itse olen huomannut tärkeimpänä muutoksena aussilaisen elämäntyylin. No worries, mate! ei oikeasti ole pelkkä stereotypia, vaan australialaiset ihmiset osaavat ottaa elämänsä rennosti! He menevät surffaamaan, kun on hyviä aaltoja, käyvät töissä ja koulussa kun jaksavat, ja kun eivät jaksa, ottavat hyvällä omalla tunnolla sairaspäivän! Kaikki ovat todella avoimia ja small talk sujuu niin kaupan kassalla kuin vaikka kadulla kävellessä! Ihmiset ovat positiivisia ja ainakin omassa koulussani todella ystävällisiä ja lausuvat kohteliaisuuksia minkä ehtivät. Alkuun näin suomalaisena se vaati paljon totuttelemista ja herätti epäilyksiä, kun kaveri saattoi ihan ilman näkyvää syytä pistää Facebook-seinälle viestiä Love ya heaps sweetie! <3 Your so gorgeous! Olen ollut todella onnekas sijoituspaikkani suhteen, niin perheeni, kaverini kuin koulunikin ovat ihania! Perheeni otti minut alusta alkaen osaksi heitä ja piti huolen siitä, että tunsin oloni tervetulleeksi. Heti ensimmäisessä sähköpostissa ennen tänne saapumistani he kysyivät lempivärejäni tai teemojani, että pääsevät sisustamaan huonettani (josta on muuten upea näköala suoraan turkoosille Korallimerelle!). Host-sisko teki hienon Welcome-kyltin ja ensimmäisenä perjantaina host-sisarukset ja muut naapuruston lapset rakensivat valtavan kokon kotirannalle. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä paljon onnea matkassaan kuin minulla sattui olemaan. Tiedän tapauksia, joissa perhe ei ole varsinaisesti ollut siitä mukavimmasta päästä, uudet kaverit ovat käyttäytyneet inhottavasti tai on tullut muita ongelmia vastaan. Usein vaihtarijärjestöt maalaavat kauniita kuvia täydellisestä vaihtarivuodesta täynnä hauskanpitoa ja lomailua, mutta loppujen lopuksi kymmeneen kuukauteen mahtuu monenmoisia kokemuksia. Hankalistakin kokemuksista oppii, ja onneksi perhettä ja jopa koulua pääsee vaihtamaan, jos tarve niin vaatii. Vaihto-oppilasvuosi todella on juuri sitä, millaiseksi sen itse tekee! Ja vielä loppuun täytyy sanoa, etten ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä vaihtoon, en vaikka olisi ollut koti-ikävä tai muuten elämä tuntunut kurjalta! Täällä ollessa tajuaa myös No worries, mate! ei oikeasti ole pelkkä stereotypia, vaan australialaiset ihmiset osaavat ottaa elämänsä rennosti! sen kliseen olevan täyttä totta, ettei ole väliä mihin lähtee, kunhan lähtee! Loppujen lopuksi ihmiset tekevät vuodesta kokemisen arvoisen, ei se fyysinen paikkakunta tai edes maa, jossa vuotensa viettää! Paljon terveisiä täältä maailmalta! Kaikkien 8. ja 9. luokkalaisten kannattaa ottaa vaihtarivuosi vakavaan harkintaan, jos siihen on mahdollisuus! Paikat täyttyvät nopeasti, joten kannattaa olla ajoissa hereillä. Jos haluatte tietää lisää vaihto-oppilaan elämästä, Lotan blogi ( com) antaa laajemman kuvakulman jokapäiväisestä elämästä. Älkääkä ihmeessä arastelko ottaa meihin yhteyttä Facebookissa; kysymyksiin on aina kiva vastailla! Lotta Rissanen Mackay, Queensland, Australia Ella Danilotskin Phoenix, Arizona, USA 20 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

12 Tammisaari Kokemuksia suomenruotsalaisesta koulusta ja kulttuurista Tammisaaressa Teksti Tarja Karmavuo Aamulla 7. marraskuuta Suomalais-venäläisen koulun 9.-luokkalaiset ja kaksi lukiolaista lähtivät jännittävälle reissulle Tammisaareen. Matka kesti koko päivän, ja meistä oli hauska tutustua suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja heidän tavalliseen arkipäiväänsä. Valitettavasti, sää ei ollut kovin mukava, vaan oli kosteaa, sumuista ja viileää. Bussissa saimme tietoa Tammisaaresta ja meidän piti tehdä pari ruotsinkieleen liittyvää tehtävää. Noin puolentoista tunnin kuluttua aloimme ihmetellä, kun näimme ulkona paljon ruotsinkielisiä kylttejä yms. Sitten olimme perillä. Meitä tervehti ystävällisesti lukion rehtori, joka näytti meille koko koulun. Saimme tutustua ruotsinkielisiin uskonnon ja musiikin oppitunteihin. Ne olivat samanlaisia kuin meilläkin mutta ruotsinkielellä opetettuja. Koulu oli erillään ruokalasta, jonne menimme koulukierroksen jälkeen syömään. Ruokala näytti todella upealta! Hyvän spagettiruuan jälkeen meidät vietiin peruskouluun pienelle ekskursiolle, jossa meitä odotti toinen rehtori. Rehtori oli mies ja peruskoulun rehtori. Hän puhui meille hyvällä suomen kielellä koulusta ja sen tapahtumista. Myöhemmin saimme tilaisuuden mennä pienelle kaupunkikävelylle yhden todella mukavan historiaopettajan kanssa. Tammisaaressa oli paljon nättejä taloja, joi ta harvoin näkee täällä Helsingissä päin. Historianopettaja kertoi meille, tottahan toki, Tammisaaren historiasta, erilaisista paikoista ja siitä, miten ihmiset viettävät tavallista arkipäivää täällä. Vaikka sää oli vieläkin sumuinen, minun mielestäni Tammisaari oli kaunis paikka. Kaupunkireissun jälkeen saimme mennä vielä kerran lukioon, jonne menimme suomen kielen tunnille. Osa ryhmästä meni suomi äidinkielenä ryhmään, toisen menivät taas suomi toisena kielenä oppitunnille. Sen jälkeen vaihdoimme paikkoja. Juttelimme luokkalaisten kanssa siitä, miltä tuntuu asua Tammisaaressa, musiikista, harrastuksista jne. Ja kyllä voin todeta sen, että suomenruotsalaiset osaavat pratata hyvin suomea! SVK:laiset olivat uuvuksissa, sanoimme ystävälliset terveiset rehtorille ja kiitimme häntä tästä mukavasta tutustumisreissusta. Ja ensi vuonna saamme nähdä minkälaisen kulttuurishokin ruotsalaiset saavat, kun he tulevat tänne Helsinkiin meille kylään. Menimme takaisin bussiin ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Matkan varrella pysähdyimme isolle bensa-asemalle, jossa pidimme 15 minuutin tauon. Tauon aikana porukka kävi ostelemassa ruokia ja juomia, kuten yleensä ihmiset tekevät bensa-asemilla. Tämä matka oli kiinnostava eikä minua kaduta, että kävin Tammisaaressa, koska on myös hyvä tietää Suomen muistakin paikoista, ettei aina puhuttaisi Tampereesta, Helsingistä tai jostain muusta suositusta paikasta. Kiitos! PS. Lisää Tammisaaresta kertovia kuvia voitte löytää tältä sivustolta: 22 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

13 Проект: Образовательный педагогический обмен между Финско-русской школой (Хельсинки, Финляндия) и Гимназией No.227 (Санкт-Петербург, Россия) Lyhyesti suomeksi Suomalais-venäläinen koulu on osallistunut Pietarilaisen koulun nro 227 kanssa yhteiseen projektiin, jonka tarkoituksena on opettajien välinen vuorovaikutus ja pedagogisen osaamisen kehittäminen. SVK:hon ja sen toimintaan on käynyt tutustumassa ryhmä eri oppiaineiden opettajia tammikuuta Koulu nro 227 odottaa vastavierailulle tulevaisuudessa myös meidän opettajiamme. Tässä artikkelissa venäläiset kollegat kertovat uusista kokemuksistaan ja vaikutelmistaan Suomalais-venäläisessä koulussa. Наши учителя имеют уникальную возможность почувствовать себя, «пожить» и поработать в финской школе. Идея совместного проекта появилась чуть более года назад при нашей первой встрече в Финско-русской школе, когда наши учащиеся принимали участие в Песенном фестивале. Идейными вдохновителями проекта стали Туула Вяйсянен (директор ФРШ), Елена Иоссафова (заместитель директора ФРШ) и я, Владимир Седов (директор Гимназии 227). Санкт-Петербург и Хельсинки связывают общие исторические корни, многие учителя наших школ как туристы приезжают в соседнюю страну, гуляют по городу, знакомятся с достопримечательностями, но очень немногие могут познакомиться с работой образовательных учреждений, а тем более включиться в их работу на целую неделю. Проект образовательного педагогического обмена состоит в том, что учителя наших школ получают прекрасную возможность познакомиться друг с другом и начать обсуждать волнующие их вопросы, как профессиональные (педагогические, дидактические, воспитательные), так и не очень. Конечно, это далеко не всё, учителя гимназии: знакомятся с одной из наиболее успешных и эффективных мировых систем образования системой образования Финляндии сравнивают системы образования России и Финляндии посещают уроки финских учителей, разбираются в финской «учительской кухне» с интересом изучают финские учебники и пособия для учителей, наблюдают за повседневным образовательным процессом на уроке и вне его тщательно готовятся к своим урокам пробуют свои силы «проба пера» проводя уроки с финскими школьниками И снова общаются, общаются и общаются с администрацией, коллегами, учениками, обмениваются идеями, строят планы... Работа с группой участников начинается задолго до самой поездки. Администрация школ обсуждает, учителя каких предметов будут взаимодействовать в этот раз. Затем определяются «учительские пары», в рамках которых учителя знакомятся друг с другом по электронной почте, координируют темы будущих уроков. Далее для каждого участника 24 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

14 составляется индивидуальный план его пребывания в ФРШ, включающий разнообразную культурную программу. Одним из результатов проекта является получение каждым учителем сертификата участника. Каждая встреча в ФРШ становиться для нас знаковым событием, можно сказать, что время мы измеряем не годами, месяцами или неделями, мы измеряем его нашими встречами, которые уже распланированы до весны 2013 года. В первом образовательном педагогическом обмене принимали участие учителя начальной школы Гимназии 227: Галина Красулина (консультант Ирина Юрконен), Евгения Томме (Анна Майя Тильман), Татьяна Маркелова (Любовь Сайкконен); во втором учителя физики, математики, информатики, истории, мировой художественной культуры Людмила Гурвиц (Светлана Островская), Ирина Седова (Наталья Лохи), Сергей Чечин (Наталья Лохи), Виталий Рыженков (Матти Вяхя-Эттала). При подведении итогов второй поездки учителей Гимназии 227 в Финско-русскую школу, было предложено финским учителям приехать к нам в гимназию и попробовать поработать с нашими учащимися. Надеюсь, что данная инициатива также будет воплощена в жизнь, а прекрасный совместный проект двух школ будет жить и развиваться. Владимир Анатольевич Седов Учитель математики и информатики Гимназии 227, Директор Гимназии 227, Кандидат педагогических наук, Почетный работник общего образования Российской Федерации Для меня поездка и преподавание в Финско-русской школе стало первым опытом знакомства с зарубежной школьной системой, и конечно, мне очень хотелось увидеть, как преподается история в Финляндии, что изучают школьники, по каким учебникам. Сразу признаюсь, что мне удалось все. Мы и школу посмотрели, и на уроках присутствовали, и с коллегами плодотворно пообщались, и, надеюсь, подружились. Более всего меня впечатлили, конечно, сами ученики школы без комплексов, открытые, готовые к общению, и в тоже время организованные и дисциплинированные. Мне очень понравились финские учебники истории большие, красивые, на хорошей бумаге с прекрасными иллюстрациями, информативные и интересные. Мне хочется верить, что уроки, посвященные 200-летию Бородинского сражения, которые я провел (2 урока в девятых классах и урок в седьмом классе) были интересны и полезны для Путевые заметки Или в чем разница преподавания в школах Финляндии и России Первое откровение. Собираясь в Хельсинки в ФРШ, я готовилась, прежде всего, подбирать «верные», «точные», «понятные» слова, говорить простыми и короткими предложениями, преодолевать языковой барьер, ведь мой предмет МХК (мировая художественная культура) сложен именно тем, что нужно раскрыть образ, донести смысл художественного произведения через СЛОВО. После посещения уроков русского языка в ФРШ, а я увидела и 5-классников, и 7-классников, и учеников школы. Не скрою, что для меня как учителя, впервые работавшего с финскими учениками, такой опыт был крайне интересен и важен. Я не могу не поблагодарить моего уважаемого коллегу учителя истории Матти Вяхя-Эттала за его подробный рассказ о том, как и что дети изучают на истории, за его замечательные уроки, из которых я для себя почерпнул много полезного с точки зрения того, как преподавать. И главное за его дружеское отношение ко мне и всем моим российским коллегам и искренний интерес к русской истории и культуре. Финско-русская школа приняла нас как друзей, и лично мне хотелось бы, чтобы наша дружба крепла, а наше сотрудничество всегда было бы в высшей степени плодотворным и интересным. Виталий Юрьевич Рыженков Учитель истории и обществознания Гимназии 227, Кандидат исторических наук 9-классников на занятиях, я неожиданно осознала, что языкового барьера НЕТ, что с ребятами этой школы можно говорить об искусстве на русском языке абсолютно свободно. Первый шок. На уроке в ФРШ во время занятия дети могут без разрешения выходить, перемещаться по классу, даже во время звучания музыки, диалога учителя и учеников. И была еще одна непривычная картина в петербургской гимназии дети не лежат в коридорах на переменке, в прочем в верхней одежде у нас гимназисты ходят только уж в очень сильные холода. Картина для русского учителя непривычная, но преподавать и 26 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

15 общаться, понимать и принимать учеников это не мешает. Удовольствие. Возможно, что мои личные впечатления не совпадут с впечатлениями учеников на моих уроках, но мне понравилось вести урок для этих детей, понравилась отзывчивость, живой интерес, желание отвечать «наперегонки», радостные лица пятиклашек, более серьезные и вдумчивые лица, заинтересованные взгляды старшеклассников. Надеюсь, что мои уроки понравились им не меньше, чем мне, что ученикам ФРШ были интересны темы для обсуждения, предложенные мною. Любое общение это духовное обогащение людей: обмен опытом, обмен впечатлениями. А значит у двух школ ФРШ (Хельсинки) и Гимназии 227 (Санкт- Петербург) есть общее будущее. Людмила Витальевна Гурвиц Учитель Мировой художественной культуры и истории и культуры Санкт-Петербурга Гимназии 227, Заместитель директора Гимназии 227 по воспитательной работе Мои впечатления от поездки в ФРШ Любой учитель рано или поздно приходит к пониманию, что работа изо дня в день в одной школе лишает его некоторого творчества, хочется расширить «поле педагогической деятельности». Поэтому, когда директор предложил мне поучаствовать в этом проекте, я, не колеблясь, согласилась. И ничуть об этом не пожалела. Скажу откровенно, было несколько страшно... Как воспримут меня, как учителя, финские школьники? Понятным ли будет им мой урок? Будет ли он полезным? Сможем ли мы преодолеть языковой и культурный барьеры? Я очень волновалась, когда готовилась к своему уроку, хотелось за 45 минут сделать и успеть все возможное. Проведенным уроком я осталась довольна: ребята внимательно слушали мое объяснение, понимали мою речь, отвечали на вопросы. Приятно было видеть, с какой готовностью они самостоятельно выполняли задания в своих тетрадях. Не смотря на разный менталитет наших стран, разные культуры, различные системы образования, приятно было увидеть, что проблемы, с которыми сталкиваются учителя России и Финляндии, во многом одинаковы. Ученики ФРШ также опаздывают на занятия, отвлекаются на уроках, а в учительской на перемене «кипят те же страсти», что и в нашей гимназии: учителя делятся впечатлениями о проведенных уроках, обсуждают проблемы, возникающие с дисциплиной и невыученными уроками. Хочется поблагодарить финских коллег за теплый домашний прием нашей рабочей группы. Было бы очень приятно и лестно получить приглашение поучаствовать в таком совместном проекте еще раз. Ирина Константиновна Седова Учитель математики и информатики Гимназии 227, Председатель методического объединения учителей математики Гимназии 227, Депутат Муниципального совета 72 Санкт-Петербурга С 9 по 14 января я вместе с группой учителей из нашей гимназии совершили поездку в Финско-русскую школу города Хельсинки по совместной программе повышения квалификации учителей. Среди нас были учителя математики, физики, МХК и истории. Поездка оказалась очень интересной и познавательной. Нам удалось не только поближе познакомиться со школьной системой образования Финляндии, но и посетить город Хельсинки, насладиться его достопримечательностями, привезти массу положительных впечатлений. Конечно, основной целью поездки были знакомство с Финско-русской школой, ее сотрудниками как учителями, так и администрацией, попытка попробовать себя в качестве учителя. Мне довелось провести один урок физики на тему «Равновесие». Я пытался максимально вписать его в финскую систему образования, планируя его структуру, и, как мне кажется, у меня это получилось. Я старался делать упор на наглядность, приближенность к жизненному опыту, что в изучении естественных наук для финнов является основным. Конечно, я испытывал некоторые трудности с языковым барьером, только несколько детей в классе неплохо понимали русский язык. Поэтому мне пришлось прибегать к помощи финского учителя для перевода некоторых физических терминов. В целом я остался доволен проведенным уроком, надеюсь, дети тоже. Так же я присутствовал на уроках других как учителей, как из России, так и из Финляндии, которые оставили положительные впечатления. Всем нашим коллегам удалось найти общий язык с принимающей стороной, с администрацией и, конечно же, с детьми. Сергей Александрович Чечин Учитель физики и информатики Гимназии 227, Аспирант кафедры педагогики Российского государственного педагогического университета имени А.И.Герцена 28 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

16 Teksti Tuuli Virtanen Pihan poikki Jutustelua Helena Kokkosen kanssa U ralin pihlaja toimitus jututti koulumme pitkäaikaista työntekijää Helena Kokkosta, joka jäi eläkkeelle maaliskuun 2012 alussa. Helena on toiminut viimeisten vuosien aikana koulumme kansliassa, mutta hänen toimenkuvaansa Ässärissä on mahtunut monenlaisia muitakin tehtäviä. Helenan lapsuudesta Helena Kokkonen on Suomalais-venäläisen koulun entinen oppilas. Hänet otettiin 50-luvun alussa opiskelemaan kuunteluoppilaaksi Tabunovin leikkikouluun, josta hän jatkoi vuotta myöhemmin ensimmäiselle luokalle. Kouluamme Helenan perheelle suositteli Mikko Mäntylän mummo, Vera Starostin. Helena oli koulussamme 50-luvulla harvinaisuus, sillä hän tuli täysin suomenkielisestä perheestä, mutta oppi nopeasti venäjää ympäristössä, jossa kaikki opetus tapahtui vain venäjän kielellä. Myös Helenan sisarukset opiskelivat koulussa ja perheen lapset oppivat uuden, jännittävän kielen, jota saattoi käyttää kotona salakielenä, koska vanhemmat eivät sitä ymmärtäneet. Uralin pihlajan toimitus, opettajat, entiset oppilaat ja muu henkilökunta kiittävät Helenaa monista mukavista vuosista ja toivottavat hänelle hyviä eläkepäiviä! Helenan vaiheet Suomalaisvenäläisessä koulussa Helena oli oppilaana koulussa 50-luvulla. 70-luvulla Helena tuli kouluun ensimmäisen kerran sijaiseksi, jolloin hän otti hoitaakseen Tatjana Starostinin tunnit. Tatjana odotti tuohon aikaan poikalasta, joka saisi nimekseen Mikko Mäntylä. Helena opetti 70-luvulla mm. matematiikkaa. Sijaisuuden jälkeen hän meni töihin matkatoimistoon. 90-luvulla Helena tuli kansliaan töihin, ensiksi vain vuodeksi (omien sanojensa mukaan vain kokeilemaan...). Vuonna 2011 oli aika lähteä. Koulu siirtyi 60-luvulla Kaarelaan, jonne oli rakennettu uudet tilat kasvavalle opiskelijajoukolle. Joitakin vuosia myöhemmin Helena kirjoitti koulustamme ylioppilaaksi. 80-luvulla Helena opetti myös paluumuuttajaoppilaita, joilla oli koulussa oma luokka. Opetettavia aineita oli suomen kieli, englannin alkeet, matematiikka ja venäjä ensimmäisestä luokasta aina lukioon asti. Helena on opettanut myös tämän jutun kirjoittajalle venäjän kieleltä 80-luvulla. Opettajana Helena oli johdonmukainen ja hän selitti asiat rauhallisesti ja selkeästi. 80-luvulla Helena meni takaisin matkatoimistoon. Helena palasi uudestaan kansliaan 2000-luvun alussa. Kun tätä juttua tehtiin, oli menossa jo 14. ja viimeinen vuosi. Ikään kuin ohimennen taloustoimiston Irma Haikarainen tuli tokaisseeksi Helenalle vanhoja valokuvia katsellessaan: Ethän sinä nyt kovin kauaksi mennytkään, tuosta pihan poikki vain. 30 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

17 Harri Salminen Teknisen työn opettajan haastattelu Teksti Tuuli virtanen ja Harri Salminen 1. Minä vuonna ja miten päädyit töihin Suomalais-venäläiseen kouluun? Olin aikaisemmin töissä Mannerheimintien yläasteella, koulun muuttaessa Suutarilaan työmatka olisi pidentynyt huomattavasti, joten hakeudun töihin Suomalais-venäläiseen kouluun vuonna Mikä on ollut opettamisessa ja oppilaiden kanssa työskentelemisessä hauskinta? Entä haastavinta? Mukavinta on tietenkin nähdä oppilaiden aito ilo kun ovat työssään onnistuneet. Haastavinta kenties on saada oppilaat ymmärtämään työturvallisuuden merkitys. 3. Onko teknisen työn opettaminen muuttunut jotenkin menneiden vuosien saatossa? Ovatko materiaalit tai koneet muuttuneet? Itse opettaminen on muuttunut kenties valitettavankin vähän, uusia ideoita ja innovaatioita sitä aina kaivattaisiin. Uskon, että uusi teknisen työn opettaja tuo tervetulleita uusia tuulia myös itse opetukseen. Materiaalit ja koneet eivät juuri ole muuttuneet. Kivahan sitä olisi ostella hienoja työkaluja, koneita ja materiaaleja kunhan rahaa vain olisi riittävästi käytettävissä. 4. Entä ovatko oppilaat mielestäsi muuttuneet? Valtaosa koulumme oppilaista on kaikin puolin upeita, mukavia lapsia ja nuoria. En tiedä johtuneeko siitä, että itse on tullut vanhaksi vai mistä, mutta sellainen on tunne, että oppilaat ovat vähemmän pitkäjänteisiä kuin ennen. Heitä on vaikea motivoida tekemään jokin vaativampi työ, jonka valmistuminen kestäisi koko lukukauden. Heidän mielestään valmista pitää tulla tässä ja nyt ja heti ja nopeasti. Ei paras mahdollinen periaate myöhempää työelämää ajatellen. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, jolle vielä opetettiin tietynlaisia käytöstapoja. Pahalta tuntuu katsella ja kuunnella joidenkin oppilaiden päätöntä kohellusta koulun käytävillä ja varsinkin ruokalassa. Omat vanhemmat kun pitivät yhtenä sivistyksen mittana sitä, miten ihminen osaa käyttäytyä Uskon, että uusi teknisen työn opettaja tuo tervetulleita uusia tuulia myös itse opetukseen. ruokapöydässä. Monessa suhteessa nykyinen nuorisokulttuuri duudsoneineen sun muineen tekee karhunpalveluksen kasvateilleen. Mielestäni myös kaikenlainen levottomuus, kärsimättömyys ja varsinkin itsekkyys on selvästi näiden 30 vuoden aikana lisääntynyt. Oppilaat kilpailevat sillä, kenellä on hienoin kännykkä ja kalleimmat merkkivaatteet, se ei todellakaan tuo ihmisen parhaita puolia esiin. Periaate minä ensin, minulle kaikki ja nopeasti, muille ei mitään saa yhä enemmän jalansijaa. Köyhän, kymmenlapsisen perheen kasvattina minulle riitti aikoinaan isäni viisaus: Rumat ne vaatteilla koreilee. Sen jälkeen oli helppo vetää isonveljen vanhat, kaksi numeroa liian suuret tennarit jalkaan ja ei kun menoksi. Olen myös huolissani suvaitsemattomuuden lisääntymisestä. Koulumme kansainväliseen ilmapiiriin se ei kuulu. 5. Mitä hauskoja tai omituisia asioita oppilaat ovat halunneet tehdä teknisen työn tunneilla? Ovatko he onnistuneet näissä suunnitelmissaan? Todella hauskoja ja joskus omituisiakin ideoita on lukemattomia kertoja eteen tullut. Yksi hauskimmista on kenties tuo kahdenhengen kokoontaitettava matkapussauskoppi. En vain vieläkään ole onnistunut ratkaisemaan sen rakentamiseen liittyviä teknisiä ongelmia. Takavuosina yksi nerokkaimmista oli erään, nykyään paljonkin julkisuudessa esiintyvän entisen oppilaan salaa rakentama, sulavasti liikehtivä mekaaninen härveli, jonka teknisiin hienouksiin en tässä yhteydessä rohkene tarkemmin puuttua. Arvosanaksi hän sai täyden kympin, teinköhän oikein, kun hänen luovuuttaan en pyrkinyt rajoittamaan. 6. Teknisessä työssä ollaan tekemisissä koneiden ja terävienkin esineiden kanssa. Tapahtuuko usein haavereita? Miten niiden syntyä voi parhaiten ehkäistä? Vakavia haavereita ei onneksi ole sattunut, pikkuhaavoja tulee tai tikku menee sormeen, laastarilla selvitään. Paras keino välttää haavereita on noudattaa työturvallisuusohjeita, työssään pitää myös olla huolellinen, kiire ei veistoluokkaan sovi. 7. Tunnetko edelleen itsesi yhtä nuoreksi ja komeaksi kuin työtaipaleesi alkumetreillä? Jos tunnet, niin mikä on sen salaisuus? Olisihan se aika hupaisaa jos itseni vielä nuoreksi tuntisin. Komeus, liekö sitä joskus ollut, unohtui varmaankin sinne kultaiselle 60-luvulle. Toinen selitys (se minulle mieluisampi) on tietenkin se, että kameroiden kuvanlaatu on sitten 60-luvun ratkaisevasti huonontunut, kuvista tulee nykyään jo valmiiksi ryppyisiä. Seleniuksen Harrin kanssa olemme koulun komeimman tittelistä 20 vuotta kiistelleet. Neljä luokkaa on jo Seleniuksen komeimmaksi äänestänyt, pitäisköhän jo pikku hiljaa luovuttaa? Taidan kuitenkin, Seleniuksen kiusaksi, tuon koulun komeimman tittelin 5C:n Kuutille testamentata, he-hee. Alkusyksystä eräs pikkupoika kysyi ruokalassa: Miks sää Harri aina etuilet ruokajonossa ja sanot, et tilaa kauneudelle. Vastasin: Siks, et mä oon niin 32 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

18 komee. Poika katsoi minua todella hämmästyneenä ja totesi ytimekkäästi: Mun mielestä sä oot lähinnä vanha. Se siitä komeudesta. 8. Haluatko lähettää terveisiä tänne jääville opettajille ja entisille oppilaillesi. Nyt sana on vapaa! On ollut etuoikeus työskennellä SVK:ssa. Koulumme on tunnettu ja arvostettu. Tänään koulun johto on taitavissa ja osaavissa käsissä, heillä jokaisella on mitä parhaimmat ominaisuudet esimiestehtäviin. Taitavissa käsissä SVK:lla on mitä mainioin tulevaisuus. Toivon viisautta ja jaksamista koulun johdolle vaativassa ja vaikeassa työssään. Kouluun on tullut paljon uusia, nuoria ja hyvin koulutettuja opettajia, loistavia, luovia persoonia, he ovat tuoneet tuoreita tuulia tullessaan, kaikkea kaunista heille. Me vanhat fossiilit joudamme todellakin lähtemään. Haluan antaa erityiskiitokseni parivaljakolle Harri ja Sergei, ilman heitä olisin ollut monta kertaa pahassa pulassa. Toivoisin myös koulun kaikkien oppilaiden kunnioittavan keittiöhenkilökunnan mahtavaa työpanosta. Joka ainoa kakkupala ja kahvikupponen heidän seurassaan on mainiolta maistunut. Kiitokset myös toimiston osaavalle väelle. Siivoojien osuutta viihtyisän työympäristön luomisessa ei voi tarpeeksi korostaa, kiitos teille. Vuosien saatossa olen saanut työskennellä monen suuren persoonan kanssa, uskon, että heitä lämmöllä muistelen eläkepäivinäni. Koulussamme on aina ollut ja on tänäänkin erityisen upeita, fiksuja oppilaita, heitä taitaa tulla suorastaan ikävä, jos joskus tapaamme niin nykäiskää hihasta - kai kehtaatte. Toivotan kaikille onnea ja menestystä, eläkää suurella sydämellä ja avoimella mielellä. Tapahtumia Koulussamme järjestettiin 13.2 ystävänpäivän hengessä halipäivä. Halipäivää varten oppilaskunnan hallituksen jäsenet lukiosta ja peruskoulusta askartelivat yli 700 sydäntä, mistä suuri kiitos askartelijoille. Halipäivänä jokainen oppilas sai pahvisen sydämen, johon oli tarkoitus kerätä mahdollisimman monta nimeä päivän aikana. Nimiä sai korttiin halaamalla kaveria tai tekemällä hyvän teon kaverille. Opettajien nimen sai kättelemällä opettajaa. Oppilaskunnanhallitus järjestää myös munajahdin 10.4 ja vappuriehan Aleksi Pärepalo Peruskoulun oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Perjantaina koulumme pienessä liikuntasalissa esiintyi Mila Kikina ja kolmihenkinen orkesteri Kalitku Prikoroi. Ryhmä esitti venäläisin rytmein ja kansanlauluin väritettyä folklore-musiikkia, jossa kuultiin kaunissointista ja vahvaa laulua. Kappaleiden välissä oppilaille kerrottiin venäläisestä kansanperinteestä ja sen vaikutuksesta musiikin syntyyn. Esitys oli suunnattu luokille ja sen oli tuottanut Tusovka ry. Mikko Mäntylä ja hänen puolisonsa ovat saaneet tyttövauvan. Myös Elena Dmitrievalle on syntynyt poikavauva UP:n toimitus lähettää lämpimät onnittelut molemmille perheille! Uusia kasvoja koulussamme: Virpi Taipale Olen Virpi Taipale ja työskentelen Suomalais-venäläisessä koulussa 2B-luokan opettajasijaisena huhtikuun loppuun saakka. Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja kuva-artesaani. Harrastan lukemista, maalaamista ja erilaisia kulttuuritapahtumia. Juokseminen on kuitenkin suurin intohimoni. Olen juossut kaksi maratonia ja parhaillaan valmistaudun elämäni ensimmäisen puolimaratoniin. Venäjä on minulle osittain tuttu maa, sillä olen asunut sekä Petroskoissa että Pietarissa. Erilaiset ihmiset, maat ja kulttuurit kiinnostavatkin minua, ja matkalaukun pakkaaminen aika ajoin on hyvin tuttua puuhaa. Viimeisin pitempi matkani suuntautui Kiinaan, Nepaliin ja Intiaan, jossa vierailin muun muassa katulasten auttamiseen keskittyneen järjestön toimipisteessä. Inside 34 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

19 Sana on vapaa Tässä Uralin pihlajan numerossa aloitamme uuden juttusarjan, jonka sisällöstä päätätte te, hyvät UP:n lukijat. Ensimmäisessä jaksossa julkaisemme oppilaan kirjoituksen nimimerkillä ja pyydämme lukijoitamme lähettämään meille postia edelliseen venäjänkieliseen Да и зачем. -kirjoitukseen kommentoiden. Mitä mieltä sinä olet kirjoittajan esittämistä mielipiteistä sääntöjen noudattamisesta, hetkessä elämisestä ja yhteiskunnan massavaikutuksesta yksilöön? Ohjaillaanko meitä mielestäsi liikaa ja noudatammeko sokeasti ylhäältä annettuja ohjeita? Herättikö kirjoitus sinussa ajatuksia, jotka haluaisit julkaista lehdessä joko omalla nimellä, nimimerkillä tai vaikkapa ilman? Kirjoita oma vastauksesi aiheeseen joko venäjäksi tai suomeksi osoitteeseen: по-русски / venäjäksi svetlana.ostrovskaja@svk.edu.hel.fi по-фински / suomeksi tuuli.virtanen@svk.edu.hel.fi Jos sinulla on takataskussasi jokin repäisevä mielipidekirjoitus tai haluat muuten kokeilla jutun kirjoittamista, voit lähettää kirjoitelmasi julkaistavaksi toimitukseemme. Обратная связь Сегодня мы запускаем пилотный проект «Обратная связь». Эта рубрика, в которой мы приглашаем к разговору всех читателей нашего журнала. Если у Вас есть проблемы, вопросы, темы, которые Вы хотели бы обсудить, пишите нам. А также Вы можете высказывать свои замечания, комментарии по обсуждающимся проблемам. Свои электронные письма Вы можете отправлять по адресам: Тема для сегодняшнего разговора у нас уже есть. Учителю русского языка на уроке было сдано сочинение следующего содержания: Да и зачем Если честно, то я уже не помню своей темы. Да и зачем? Вам всем сказали «должен» и это «должен» вы слепо выполняете. Всё в мире относительно. И то, что вам обещают по выполнении задач, вам навязанных, тоже относительно. Счастье, успешность, богатство, благополучие. Ставя эти приоритеты целью жизни, человек будто подписывает документ, констатирующий факт того, что он феерично жалок. Массовое зомбирование современного общества с одной стороны ставит рамки, что плохо и хорошо. А с другой стороны, не будь рамок, из чего было бы вырываться? Зачем добиваться чего-то далекого ради стабильности и благополучия, когда можно наслаждаться сейчас? Потому я, пожалуй, оставлю телефон при себе. Плевать на урок. Если честно, то я даже не помню своей темы. Да и зачем? Безымянный Уважаемый, Безымянный! Сначала хочу попросить у Вас прощения за то, что позволила себе нарушить Ваше авторское право и исправила орфографические ошибки. Во-вторых, не совсем согласна с Вашим мнением. То о чём Вы пишите называется анархией, и в истории примеров этому достаточно много. Но ни к чему хорошему эта позиция ни разу не привела. Любое общество (даже первобытное) всегда жило, живёт и будет жить по определённым законам. И ничего ужасного в этом нет. Я абсолютно уверена, что только упорядочность жизни помогает обществу двигаться вперёд. Ну а анархисты и бунтари тоже часть любого общества. И современная жизнь позволяет всем иметь свою точку зрения и высказывать её в любой форме. Одного не понимаю, если Вы, Безымянный, уверены в своей правоте, почему скрываете своё имя? Светлана Островская редактор журнала «УРАльСКАя рябинушка» SANA on vapaa Обратная связь 36 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/

20 Нашу боль не выразят слова 3 марта 2012 года ушла из жизни ветеран нашей школы, пенсионер, учитель математики Индрен Галина Александровна. Говорить в прошедшем времени о ней это очень трудно и никак не укладывается в мыслях. Галина Александровна работала в Финско-русской школе с 1961 по 1994 год. Её творческая жизнь удалась. Все эти годы она любила свою работу, своих учеников. Она давала очень хорошие знания по математике, обучая все эти годы как на русском, так и на финском языках. Как классный руководитель учила ребят правильно идти по жизни, постоянно знакомила их с русской культурой и её традициями. Галина жила и работала с удовольствием, наперекор всем трудностям. Уйдя на пенсию, у Гали начался новый период жизни. Она решила воплотить все свои мечты. Любила путешествовать, ей хотелось увидеть, узнать многое. И это ей удалось. Галина была постоянным членом РКДС, где много лет вела большую работу и, будучи уже на пенсии, старалась участвовать во всех мероприятиях Русского клуба. А как она любила природу, ходить в лес и собирать грибы! Состояла в обществе грибников и знала о грибах почти всё. Годы шли чередой, а Галя никогда не старела душой, любила ходить в театры, музеи, на концерты, а также на все праздники русского клуба «Садко». Дом её был гостеприимным. Она любила приглашать друзей и посидеть за накрытым столом, поговорить по душам. Смыслом её жизни было жить в добром здравии и в согласии. Галя была чуткой, мягкой, отзывчивой и всегда умела слушать другого. Она часто сама звонила друзьям, беспокоясь за их самочувствие. Никто не ожидал, что всё произойдёт так внезапно и быстро. Галя и сама не чувствовала приближения своего ухода. Всем её друзьям и близким будет очень её не хватать. Светлая и добрая память о Галине сохранится у многих коллег, учеников, друзей и просто знакомых. Коллектив Финско-русской школы выражает глубокие соболезнования родным и близким Галины Александровны. По поручению коллег Нина Щербинина. Galina Aleksandrovna Indren Мгновение и невозможно ничего исправить, И не вернуть тебя нам никогда. Из жизни ты ушла, но не из памяти, А наша боль осталась навсегда. Sanat eivät riitä kertomaan... Koulumme opettajaveteraani, eläkkeellä oleva matematiikan opettaja Galina Aleksandrovna Indren kuoli 3. maaliskuuta Hänestä puhuminen menneessä aikamuodossa on vaikeaa enkä ajatuksissani ole siihen vielä valmis. Galina Alksandrovna työskenteli suomalais-venäläisessä koulussa vuosina Opettajana hän jaksoi kaikkina työvuosinaan olla luova ja rakastaa opettamista ja oppilaitaan. Hän antoi heille hyvät tiedot matematiikasta opettaen sitä niin venäjäksi kuin suomeksi. Luokanvalvojana hän jakoi elämänohjeita ja tutustutti oppilaansa myös venäläiseen kulttuuriperintöön. Galja nautti työstään ja elämästään, vaikka vaikeuksiakin matkan varrelle mahtui. Vuonna 1994 eläkkeelle jääneellä Galjalla alkoi uusi elämänvaihe. Hän päätti ryhtyä toteuttamaan unelmiaan. Loska hän rakasti matkustamista hän halusi nyt nähdä ja oppia paljon. Ja se onnistui. Galja kuului venäläiseen kulttuuridemokraattiseen yhdistykseen (RKDS) ja oli vuosien ajan yhdistyksen aktiivina järjestämässä tilaisuuksia. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi osallistumistaan yhdistyksen tapahtumiin. Hän rakasti luontoa, metsissä vaeltamista ja sienien keruuta. Hän kuului helsinkiläiseen sienikerhoon ja tiesi lähes kaiken sienistä. Vuodet vierivät, mutta Galja pysyi sielultaan nuorena. Hän kävi mielellään teatterissa, museoissa, konserteissa ja venäläisen Sadko-klubin juhlissa. Hänen kotinsa oli vieraanvarainen. Hän kutsui mielellään ystäviä kylään katetun pöydän ääreen, keskustelemaan sydämen kyllyydestä. Hän halusi elää elämänsä terveenä ja riitoja vältellen. Galja oli herkkä ja myötätuntoinen ja osasi kuunnella toista ihmistä. Usein hän itse soitti ystävilleen kysellen heidän vointiaan. Kukaan ei olisi voinut ajatella, että kaikki tapahtuisi niin odottamatta ja nopeasti. Galja itsekään ei aavistanut omaa lähtöään. Hänen läheisensä ja ystävänsä kaipaavat häntä vielä pitkään. Työtoverit, oppilaat ja ystävät kunnioittavat Galina Indrenin valoisaa muistoa. Nina Chtcherbinina Käännös: Marja Lampi 38 uralin pihlaja 1/2012 uralin pihlaja 1/