Berliini 1980 Tammikuinen kylmä aamupäivä Muurin itäpuolella

Transkriptio

1 Parhaat vuodet Berliini 1980: Raymond Brandzer on Länsi-Berliinin rajavartija. Hänen työpaikkansa on Checkpoint Charlien rajanylityspaikka. Hän salakuljettaa länsitavaraa Itä-Berliiniin kahden itävartijan kanssa, jotka myyvät tavarat itäsaksalaisille, ja rahat he antavat Raymondille, joka puolestaan laittaa ne Sveitsin pankkiin yhteiselle tilille. Itävartijat ovat venäläisveljekset Igor ja Ivan Retkutsenko. Igor on viisi vuotta Ivania vanhempi. Igorilla on lyhyeksi leikattu musta otsatukka ja leuassa lyhyt parta. Ivanilla on mustat tuuheat viikset ja taaksepäin kammattu musta tukka. Raymondilla on musta koko parta. Tammikuinen kylmä aamupäivä: Raymond avaa farmariautonsa peräluukun ja ottaa sieltä suuren ruskean pahvilaatikon, joka sisältää länsitavaraa kuten äänilevyjä, Raamattuja sekä muita länsimaisia kirjoja. Toisin sanoen tavaroita, jotka ovat itäblokin maissa kiellettyjä. Raymond kantaa laatikon pienen rajavartiokopin taakse, ja sitten menee koppiin sisälle ja sanoo tavanomaisella kovalla äänellään virkatovereilleen: Kaffeepause, hier Kaffeebrot! Työkaverit asettuvat istumaan pitkulaisen kahvipöydän ääreen ja alkavat leikata Raymondin jättämästä pullapitkosta paloja. Raymond sanoo, että hän tekee vielä vartiointi kierroksen jotta voitaisiin pitää hieman pitempi kahvitauko. Sitten hän sulkee oven ja menee nurkan taakse, ja ottaa laatikon syliinsä ja kävelee itäpuolelle laatoitettua vartiointikäytävää pitkin joka menee rajavyöhykkeen halki. Laatoitetulta polulta ei parane poiketa, sillä muurien välissä, eikenenkään-maalla, on runsaasti hälytyslankoja sekä joissakin kohti voi olla jopa miinoja. Raymond menee itäpuolen vartiointikopin luokse ja laskee laatikon maahan ja koputtaa oveen kaksi kertaa. Samassa Igor avaa oven, ja ottaa laatikon syliinsä ja menee pienen Trabantin luokse ja avaa peräluukun ja laittaa laatikon autoon. Sillä välin Ivan antaa Raymondille edellisten tavaroiden myynnistä saadut rahat. Näin he ovat tehneet noin vuoden ajan kerran kuussa. Rahat saatuaan Raymond palaa takaisin länsipuolelle. Juuri kun Raymond on astumassa länsipuolen rajavartiokoppiin, niin silloin rajan takaa kuuluu poliisiautojen sireenien ulvontaa. Hän kääntyy katsomaan rajan yli, että mitä siellä tapahtuu. Raymondin työkaveritkin kuulivat poliisiautojen äänet ja tulivat katsomaan. Raymond kiikaroi rajavyöhykkeen yli, ja näki kauhukseen, että Igoria ja Ivania ollaan työntämässä miliisiauton uumeniin. Hän ei voi tehdä mitään, koska miliisit ovat Itäsaksan viranomaisia ja hän on länsipuolella. Raymond ajatteli, että nyt taitaa olla loppu salakuljetukselle. Hänen polvensa alkoi tutista ihan kuin ne olisivat hyytelöä. Hän vilkaisi työkavereitaan: Jetzt Kaffeepause! ja yritti olla luonnollinen, mutta se oli vaikeaa koska koko ajan hän ajatteli kiinni joutumista. Muurin itäpuolella: Heti kun Igor oli sulkenut autonperäluukun, niin silloin miliisit kurvasivat heidän työpaikkansa edustalle, ja autosta tuli ulos kaksi koppalakkipäistä miestä ja käskivät Igorin avata peräluukun. Ei auttanut muu kuin totella. Igor avasi hitaasti luukun, ja sitten yksi miliiseistä otti laatikon ja vei sen miliisiauton peräkonttiin. Igorille ja Ivanille pistettiin käsiraudat ja työnnettiin miliisiauton takapenkille. Igor huomasi muurin länsipuolella Raymondin kiikaroivan mutta tiesi, ettei tämä voi mitenkään auttaa. Toinen miliiseistä huomasi Igorin katseen länsipuolelle, jolloin hän tönäisi Igorin autoon, ettei tämä alkaisi antamaan mitään merkkejä. Autossa miliisi sanoi, että heitä syytetään salakuljetuksesta, ja nyt se on loppu. Sitten auto lähti pillit ulvoen liikkeelle. Ivan rykäisi ja sanoi, etteivät he ole tehneet mitään väärää, johon toinen miliiseistä vilautti mustaa kumipamppua ja sanoi, että nyt turpa tukkoon tai muuten sinusta tulee entinen mies. Igor sanoi, ettei mitään rikosta ole tehty vaan he ovat auttaneet itäsaksalaisia saamaan länsitavaraa. Miliisit yhdestä suusta karjaisivat, että he pitäisivät turvat tukossa. Igor ja Ivan saivat neljän vuoden vankeustuomion salakuljetuksesta. He joutuivat itäsaksalaiseen vankilaan. Heillä oli onnea kun pääsivät samaan selliin, ja vielä vankila sattuu olemaan melko uusi eikä

2 siellä ole rottia. Sellissä on pieni kaltereilla varustettu ikkuna joka on niin ylhäällä, ettei siitä yllä katsoa. Oikeastaan ikkunasta ei näekään muuta kuin harmaan betonimuurin. Retkutsenkot päättivät olla ihmisiksi, ettei heitä alettaisi kurittamaan. Länsipuolella: Kun Raymond oli kahvin jälkeen menossa vartiointikierrokselle, niin silloin poliisiauto pysähtyi hänen eteensä ja yksi poliiseista kysyi: Sind Sie Raymond Brandzer? Raymond nyökkäsi. Hän arvasi, että mistä on kysymys, mutta päätti varmuuden vuoksi näytellä tietämätöntä. Poliisit näyttivät tuttua laatikkoa, jonka Itä-Saksan miliisi oli tuonut toiselle rajanylityspaikalle ja soittanut Länsi-Berliinin poliisille. Tämä on hyvin epätavallista, että Itä-Saksan viranomainen ottaa yhteyttä Länsi-Berliinin poliisiin ja ilmiantaa länsipuolen vartijan. Poliisi kysyi, että hänkö on se länsitavaroiden salakuljettaja. Raymond mietti hetkisen, että tunnustaisiko. Hän päätti tunnustaa kaiken, jotta pääsisi helpoiten. Raymond sanoi, ettei näe siinä mitään väärää, sillä hän ei ole salakuljettanut huumeita tai aseita. Poliisi huokasi, että joka tapauksessa tällainen peli voi johtaa vakaviin Saksojen välisiin poliittisiin ongelmiin, ja salakuljetushan on kielletty myös täällä lännessä. Raymondille pistettiin käsiraudat ja komennettiin poliisiautoon. Poliisilaitoksella Raymond sanoi, että on ihan lapsellista jakaa kokonainen valtakunta kahtia, johon kaljupäinen rikostutkija huokasi, ettei siihen me voida mitään, ja joka tapauksessa rikos on tapahtunut ja olet syyllistynyt lievään salakuljetukseen, josta saa kolme vuotta vankeutta. Raymond kysyi, että mitä niille kahdelle itävartijalle tapahtuu, johon poliisi vastasi, että heidät on pidätetty ja voivat joutua Siperiaan. Hän lisäsi: Kiitä onneasi, ettei miliisi ehtinyt pidättää sinua, jolloin olisi tullut iso homma saada sinut takaisin länteen. Raymond huokasi: Tämä on kyllä melkoinen järkytys perheelle johon poliisi vastasi, että olisi pitänyt ajatella ennen kuin alkaa salakuljettaa, ja nyt on myöhäistä katua. Raymond nyökkäsi, ja hänet vietiin pieneen vankiselliin jossa on seinään kiinnitetty puinen pöytä ja yksinkertainen sänky. Hänet vangittiin välittömästi, ettei Saksojen välille aiheutuisi kitkaa. Vankisellin ovella hän sanoi: En ole tehnyt mitään väärää se oli vain itäsaksalaisten avustamista Poliisi huokasi, ettei me voida mitään poliittisille päätöksille, ja toiseksi salakuljetushan on lailla kielletty myös täällä lännessä. Poliisi lukitsi sellinoven, ja sanoi pienestä kurkistusluukusta: Kyllä se tästä suttaantuu Raymond nyökkäsi alistuvasti ja istuutui sängyn päälle. Raymond tietää hyvin lakipykälät koska on saanut rajavartijakoulutuksen, ja vankilatuomion jälkeen pitää etsiä uuden työpaikan. Vartijaksi hänestä ei enää ole. Ehkäpä hän voisi alkaa opiskella jotain pientä eurooppalaista kieltä, ja sitten vankilatuomion jälkeen muuttaisi pois Saksasta, mutta suostuisiko perhe? Siinäpä pulma. Miten he mahtavat reagoida tietoon, että hänet on vangittu salakuljetuksesta? Varmasti Eva-vaimo saa valvoa monta unetonta yötä. Entä lapset? Iltapäivällä länsiberliiniläinen kerrostalo: Raymondin kotona soi ovikello. Eva avasi oven. Hän jäykistyi hämmästyksestä kun näki kaksi virkapukuista poliisia näyttäen tunnuslaattaa: Guter Nachmittag von der Polizei! Sind Sie Eva Brander, Raymonds Frau? Eva vastasi, että kyllä hän on Raymondin vaimo ja kysyi, että mistä mahtaa olla kysymys. Evan polvet ihan tutisivat ja hän epäili pahinta, että joku itäsaksalainen loikkari olisi ampunut hänen miehensä. Toinen poliiseista alkaa kertoa: Semmoista vaan, että teidän miehenne Raymond on syyllistynyt salakuljetukseen, ja nyt hänet on pidätetty. Haluaisimme vain tehdä pienen kotitarkastuksen, jos se teille sopii? johon Eva änkytti lievästi: Hereingekommen Totta kai tämä uutinen oli helpotus, sillä Raymond on yhä hengissä, mutta samalla se on todella järkyttävää ja nolostuttavaa. Poliisit kiertelivät ja katselivat jos asunnosta löytyisi esimerkiksi aseita tai huumeita. Ei löytynyt mitään laitonta. Lopuksi he vähän kuulustelivat Evaa, että tiesikö hän jotain salakuljetuksesta. Hän ei tiennyt mitään miehensä puuhista. Raymond on onnistunut salaamaan jutun perheeltään. Kun poliisit olivat lähteneet niin Eva ajatteli, että oli hyvä kun poika on koulussa. Varmasti hänelle tämä olisi ollut kova järkytys. Eva ajatteli, että miten ihmeessä yhdelle perheelle on suotu näin paljon huolia; lähes koko 70-luvun pojasta oli paljon huolta kun hän oli hyvin rauhaton lastentarhassa sekä koulussa, ja nyt aviomies on syyllistynyt salakuljetukseen. Ajatella salakuljetukseen, ja miten tämän voi selittää äidilleni Elisabethille sekä Raymondin vanhemmille? Varmasti siinä menisi useampi nitro.

3 Nelivuotias Vivi-tytär, joka pian täyttää viisi vuotta, on leikkihuoneessa leikkimässä nukeilla. Hänellä on paljon nukkeja. Hänen rakkaimman vauvanuken päässä on isoveli Jimin hampaan jäljet kun tämä oli kerran kiukuspäissään puraissut pikkusiskonsa nukkea. Hampaan jälkien kohdalle Vivi laittoi nokkelana tyttönä laastarin. Nyt kun poliisit olivat lähteneet, niin silloin Vivi juoksi keittiöön ja kysyi, että joutuuko isi vankilaan, jolloin Eva päätti laittaa kaikki kortit pöydälle ja sanoa asian niin kuin se on, että isi on ollut tuhma, ja sen vuoksi joutui vankilaan. Eva-äiti kehotti tytärtään olemaan aina kiltisti, ettei joutuisi vankilaan. Vivi lupasi olla aina kilttityttö, jopa kiltimpi kuin isoveli Jim. Eva kehui tytärtään ja sanoi, että kyllä Jimkin on kilttipoika, mutta joskus hän saa kummallisia päähänpistoja. Noin tunnin kuluttua kymmenvuotias Jim-Adolf, jota kutsutaan vain Jimiksi, tuli koulusta kotiin. Eva kehotti poikaansa istuutumaan keittiönpöydän ääreen ja antoi hänelle valkoisen kahvikupin johon hän kaatoi mustaa höyryävää kahvia ja sekaan hän lorautti maitoa. Sitten hän kertoi päivän uutisen, että isä on salakuljettanut tavaraa tuonne muurin taakse, ja nyt hän on joutunut vankilaan, luultavasti neljäksi vuodeksi. Jim änkytti, että mihin vankilaan isä on joutunut, johon Eva: Hän istuu länsiberliiniläisessä vankilassa, ja huomenna voimme käydä häntä katsomassa, jos haluatte. ja katsoi vuoron perään molempia lapsiaan. Jim oli intoa täynnä, ja olisi ollut vaikka heti valmis lähtemään. Häntä on aina vankilat kiinnostanut. Jim on lukemattomia kertoja kysellyt isältään, että millaista on Itä-Saksassa, Neuvostoliitossa sekä vankilassa. Joskus hän on kysellyt jopa kaatopaikoista, että mitä on kaatopaikan ihan perällä. Raymond ja Eva ovat monesti pohtineet, että minkä takia poikaa tuollaiset asiat noin kiehtoo. Jimillä on usein niin kutsuttu kyselytauti, ja Raymond on monesti vitsaillut, että pian poika muuttuu kysymysmerkiksi, ja sitten on iso työ seistä pisteen päällä. Seuraavana päivänä heti kun Jim oli päässyt koulusta, niin silloin hän kävi äidin ja pikkusiskon kanssa vankilassa katsomassa isää. Jim ja Vivi odottivat vankilan käytävällä kun äiti jutteli isän kanssa. Vanginvartija oli heidän turvana mutta silti Viviä pelotti pitkä kolkko kaikuva käytävä jonka päätyikkunoissa oli teräskalterit. Jim oli intoa täynnä kun näki vankilan ihan omin silmin. Sillä välin kun lapset odottivat käytävällä, isä ja äiti keskustelivat vankisellissä. Tapaamishuone oli remontissa. Sellin ovella seisoi roteva mies vartija. Raymond sanoi nolona ja kalpeana, että hän katuu, että näin sattui käymään ja olisi pitänyt rajoittaa salakuljetus kertoja, mutta nyt on myöhäistä katua. Eva näki miehensä silmäkulmassa kyyneleen, ja huokasi: Mikset puhunut mulle? Raymond vastasi, ettei halunnut tuottaa huolta ja huokasi, että nyt salakuljetus on kyllä loppu. Eva sanoi otsarypyssä: Niinpä niin, täältä vankilasta ei oikein voi salakuljettaa Raymond naurahti: Tai sitten sinä voit salakuljettaa tänne viilan ja nauroi niin, että parta tutisi. Ovella seisova vartija rykäisi ja puisteli päätään, jolloin Eva: Mitään viiloja et kyllä tule saamaan, ja nyt saat kyllä luvan kärsiä rangaistuksesi kuin mies, ja vankilatuomion jälkeen Raymond kalpeni ja suupielet alkoi nykiä eikä löytänyt sanoja. Eva jatkoi: Joo, sitten saat aloittaa rehellisen perhe elämän ilman mitään rikoksia. Raymond nyökkäsi hyväksyvästi ja jopa hymyili. Eva oli hyvin lähellä sanoa, että vankilatuomion jälkeen hän ottaisi avioeron, mutta päätti kuitenkin vaieta, ettei masentaisi miestään. Hän aikoo vielä kerran miettiä asiaa. Evaa ihan puistattaa ajatuskin jos olisi ollut sanoissaan nopeampi. Onneksi hän huomasi miehensä kalpenevan, ja vaikeni ensiajatuksesta. Raymond huokasi raskaasti: Vankilatuomion jälkeen minä aion aloittaa ihan kunnollisen perhe-elämän Eva katseli vankisellin katonrajassa olevia ilmastointiputkia ja sanoi: Ole sitten ihmisiksi ja muista, että sinulla on perhe joka ajattelee sinua joka päivä. Sitten hän halasi miestään ja poistui sellistä jotta lapset pääsisivät tapaamaan isäänsä. Sitten Jim ja Vivi saivat käydä tervehtimässä isäänsä. Jimistä oli todella jännittävää nähdä ihka oikea vankiselli. Hän olisi saattanut jäädä yöksi isän viereen, mutta tietenkään sellainen ei käy päinsä. Vivistä selli oli hyvin karmaiseva, vaikka se oli hyvin siisti vastaremontoitu. Pois lähtiessä Jim antoi isälle maitosuklaalevyn. Raymond kiitti suklaasta, ja kehotti olla kiltisti koulussa, ettei hän joutuisi hankaluuksiin. Jim kysyi: Papa, milloin pääset kotiin? Raymond vastasi: Vuonna 1983 eikä siihen ole kovin pitkästi.

4 Kotona ruokapöydän ääressä Jim sanoi: Musta tulee isona gangsteripäällikkö Eva löi nyrkin pöytään ja sanoi: Ei kyllä tule! Katso miten isälles kävi! Jim naurahti: Ukko kyllä selviää ja kolme vuotta kuluu nopeasti. Saahan faija siellä ilmaista ruokaa johon Eva huokaisi: Minä toivon, että teistä tulisi kunnon kansalaisia! Vivi lupasi olla aina rehellinen. Jim puolestaan lupasi purkaa Berliinin-muurin vaikka puskutraktorilla. Eva nousi pöydän äärestä ja meni Jimin selän taakse ja silitteli tämän mustaa tukkaa: Mein Junge, tuota muuria emme voi purkaa ja on parempi pysyä siitä hyvin kaukana, jos se alkaa ärsyttää! Jim ryyppäsi maitolasin tyhjäksi ja meni leikkihuoneeseen piirtämään kuvia vankilasta. Jim on innokas piirtämään ja hänellä on jo isot pinot täyteen piirrettyjä piirustuslehtiöitä. Ihmiset hän piirtää tikku-ukkoina joilla on silinterihatut päässä. Brandzerit asuvat kerrostalon ylimmäisessä kuudennessa kerroksessa. Talon edustalla on pieni ruokakauppa jossa Jim ja Vivi käyvät usein karkkiostoksilla. Jim käy Grenzsteinin koulun kolmatta luokkaa, joka sijaitsee ihan kivenheiton päässä mäen harjalla. Jim joutuu nousemaan jyrkkää rinnettä ylös jossa eräs luokkakavereista tapaa lähes päivittäin töniä ja pilkata. Kiusaaminen lisääntyi heti kun hänen luokkakaverinsa olivat saaneet tietää Raymondin vankilaan joutumisesta. Onneksi sentään muut luokkakaverit antoivat olla Jimin rauhassa, mutta tämä yksikin on liikaa, ja eräänä talvipäivänä Jim otti salaa kouluun mukaan isän tuppipuukon jotta pystyisi puolustautumaan. Jimin luokalla on englantia. Oppilaat istuvat tavalliseen tapaansa koulunkäytävälle tehdyssä pienessä luokkahuoneessa odotellen opettajaa. Luokkakaveri Mikael, joka on luokan pahin kiusaaja, haukkuu Jimiä lättynaamaksi ja läskipääksi. Jim ei sano mitään. Hän antaa sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yhtäkkiä käytävältä kuuluu miesopettajan ääni: Wer ist fetter Kopf und wo ist es? Mikael osoittaa Jimiä, jolloin musta partainen pitkäkasvuinen miesopettaja komentaa Jimin opettajainhuoneeseen puhutteluun. Jim on aivan äimänkäkenä. Hän ei käsitä, että mistä häntä syytetään. Hänhän on ollut aivan hiljaa eikä ole ketään provosoinut, mutta silti hänet komennetaan opettajainhuoneeseen. Miesopettaja ottaa Jimiä korvasta kiinni ja vie hänet opettajanhuoneeseen, jossa Jimin naispuolinen luokanvalvoja soittaa kotiin ja kertoo, että Jim on ollut tuhma, eikä tämä edes tiedä mitä on tehnyt. Jim ei tosiaan ole tehnyt mitään väärää, mutta silti häntä syytetään. Jim joutui syyttömänä jälki-istuntoon. Hän ei ollut yksin, vaan mukana oli Mikael, joka ihan koko ajan virnuili Jimille. Tunnin kuluttua Jim sai ensimmäisenä luvan lähteä kotiin. Hän kuiskasi opettajalle, että hän päästäisi Mikaelin vähän myöhemmin, jotta saisi etumatkan. Opettaja lupasi, mutta todellisuudessa päästikin Mikaelin heti Jimin lähdettyä ja sitten töniminen jatkui. Jimiä otti todella pattiin kun opettajaankaan ei enää voi luottaa. Kaikki muut luokkakaverit ovat ihan kilttejä Jimiä kohtaan, mutta jostain syystä Mikael tapaa purkaa huonoa oloaan Jimiin. Jim juoksi viereisen kerrostalon taakse ja tietenkin Mikael tuli perässä. Jim otti taskustaan puukon ja ykskaks kääntyi ympäri ja tökkäsi Mikaelia vatsaan. Mikael kyykistyi polvilleen vaikertaen: Tämän sä saat kyllä maksaa ja heilutti nyrkkiään Jimin edessä. Jim kylmän rauhallisesti löi kiusaajaa suoraan kaulaan niin, että tämä kaatui selälleen ja sitten Jim hakkasi puukolla Mikaelia rintaan niin pitkään, että tämä menehtyi. Sitten Jim veti kiusaajan ruumiin pensaikkoon, ettei sitä heti huomattaisiin. Jim on aina ollut hyvin älykäs vaikka tällä hetkellä hän on kaikkea muuta kuin älykäs. Jimillä oli todella onnea matkassa kun kukaan ei huomannut puukotusta ja juuri sen tähden hän menikin kerrostalon takapuolelle, juuri se talo jossa Mikael asuu. Olisi todellista epäonnea jos joku olisi juuri silloin katsonut jostain ikkunasta tyhjälle takapihalle jossa kasvaa vain pensaikkoja sekä mäntyjä. Vähän kauempana on koulun urheilukenttä jossa juuri silloin ei ollut ketään. Jim lähti muina miehinä kävelemään kohti kotia. Hänen takissaan on pienoinen veritahra jota hän kädellään peitteli, ettei vastaantulijat huomasi. Sopivasti äiti oli hakemassa pikkusiskoa lastenparkista, joka on pikkulapsille tarkoitettu paikka vanhempien vuoronvaihdonajaksi. Kun Jim oli tullut kotiin, niin silloin hän ensitöikseen laittoi verisen takin vessan pesualtaaseen

5 likoon. Onneksi tuore veritahra lähti pois. Muuten Jim olisi joutunut heittämään takkinsa roskiin, ettei äiti huolestuisi. Hän olisi myös voinut tehdä pienen haavan itselleen ja väittänyt tulleen kiusatuksi. Illalla koiran ulkoiluttaja sattui löytämään Mikaelin ruumiin pensaikosta ja soitti poliisille, mutta virkavallan oli mahdoton jäljittää puukottajaa koska alkuillasta oli ollut rankkasade ja jäljet huuhtoutuivat pois, eli Jimillä oli todella hyvää onnea, aivan liiankin hyvää onnea. Seuraavan päivän lehdessä oli etusivun uutinen törkeästä puukottamisesta. Koulussa Jimin opettaja piti muistotilaisuuden Mikaelille. Jimiä tietenkin hymyilytti kun viimeinkin onnistui raivaamaan pois kiusaajan. Tietenkään hän ei sitä voi sanoa ääneen tai muuten sosiaaliviranomaiset puuttuisivat peliin. Muutaman viikon kuluttua Jimin omatunto alkoi soimaan koska oli puukottanut kuoliaaksi toisen ihmisen. Hän murjotti pitkiä aikoja leikkihuoneen komerossa ja pohti jos tappaisi itsensä, mutta päätti toistaiseksi jatkaa elävien kirjoissa, mutta itsetuho ajatukset alkoivat häntä kiehtoa, mutta samalla hän ei oikein uskalla sitä tehdä. Silloin tällöin luokkakaveri Paul tapaa tulla Jimin luokse leikkimään. Useimmiten he katsovat perheen kaitafilmejä, jotka Jimin isä on filmannut kesälomamatkoilla Bayerissa. Brandzerit tapaavat joka kesä käydä Münchenissä tapaamassa Raymondin vanhempia sekä nuorinta veljeä. Tänä kesänä ei tule mitään lomamatkaa koska perheenpää istuu vankilassa ja Eva ei ole tottunut ajamaan moottoriteillä pitempiä matkoja. Nyt perheeseen kuuluu salakuljettaja-isä sekä puukottaja-poika, tosin pojan rikos ei ole vielä paljastunut. Jimin rikos on pahempi kuin Raymondin, sillä Jimhän tappoi toisen ihmisen kun taas isä Raymond auttoi itäsaksalaisia. Vivi tutustui pihalla samanikäiseen Annieen. Tytön vanhemmat ovat pahasti alkoholisoituneita ja eivät välitä missä tyttö milloinkin viilettää. Annie saattaa olla puolille öin Brandzereilla, joka ärsyttää Evaa kun eräät eivät välitä lapsistaan. Annien vanhemmista kiertää kaupungilla runsaasti huhuja, että Sandbaut käyttäisivät myös huumeita. Siitä ei ole täyttä varmuutta, mutta se saattaa hyvinkin olla totta. Toisinaan Evaa säälittää tyttörukka, kun tällä on tuollaiset renttuvanhemmat. Keväinen aamupäivä, lauantai: Jim on yksin parvekkeella viilaamassa kadulta löytämäänsä lintuhäkkiä. Hän suunnittelee hamsterin tai kanin ostamista. Todennäköisesti hän ostaisi kanin koska äiti on jyrkästi hamsteria vastaan, sillä hänen mielestä hamsteri on sama kuin rotta. Jim viilaa ruosteista häkkiä, joka vähitellen alkaa kiiltää melkein kuin uusi. Yhtäkkiä hän kuulee alaparvekkeelta kummaa ulkomaankieltä. Hän kurkistaa kaiteen reunan yli ja näkee punatukkaisen assyrialaisnaisen. Jimille tuli tosi hävytön päähänpisto ja sylkäisi keskelle naisen päälakea ison räkäklimpin. Silloin alakerran parvekkeelta alkoi kuulua melkoinen säkätys, ja Jim perääntyi kauemmaksi parvekkeen kaiteesta, ettei paljastuisi. Sitten hän meni hissukseen leikkihuoneeseen. Kerta Brandzerit asuvat ylimmäisessä kerroksessa, niin on naurettavan helppo päätellä, että miltä parvekkeelta se räkäklimppi tuli. Räystäällä ei näkynyt lintujakaan ja taivas oli pilvetön, siispä ainoa vaihtoehto on, että joku sylkäisi yläparvekkeelta. Pian Brandzerin ovikello soi. Vivi juoksi avaamaan, sillä hän luuli Annien tulevan. Se ei ollutkaan Annie vaan hyvin kiukkuinen assyrialaisnainen joka luonnollisesti luuli, että Vivi oli sylkäissyt hänen päälle, mutta onneksi hänellä oli alibi; hän oli ollut koko ajan äitinsä kanssa keittiössä laittamassa ruokaa. Vivi haki äidin ovelle. Nainen säkätti huonolla saksankielellä, että saa olla viimeinen kerta kun hänen päälle syljetään, ja sitten hän alkoi säkättää jotain omalla kielellään. Kun nainen oli lähtenyt, niin silloin Eva meni ilmivihaisena leikkihuoneeseen ja alkoi pauhata Jimille: Hölle Junge, saa olla laitimmainen kerta kun syljet ihmisten päälle! Jimiltä pääsi hillitön itku. Jim katui päähänpistoaan, ja itku toimii eräänlaisena anteeksipyyntönä. Oikeastaan Jimin olisi pitänyt mennä naisen luokse pyytämään anteeksi, mutta ehkä oli parempi, ettei Jim mennyt heidän luokse. Evalla on näet hiukan ennakkoluuloja pakolaisista ja sen vuoksi hän ei vaatinut anteeksipyyntöä, mutta tietenkin hän torui poikaansa jotta tästä tulisi kunnon kansalainen.

6 Eräänä toukokuisena lauantaina Raymondin nuorin veli Arthur kävi Berliinissä katsomassa veljeään. Hän asuu perheineen Münchenissä. Hän yöpyi Evan luona kun ei halunnut majoittua hotelliin, sillä Brandzerit ovat hyvin nuukia rahansuhteen vaikka ovatkin miljonäärejä. Illalla Arthur humaltui veljensä vaimon viineistä sekä muista alkoholipitoisista juomista. Loppu illasta hän oksensi alas parvekkeelta niin, että oksennusta meni alakerran parvekkeelle. Tietenkin Evaa pelotti, että assyrialaisnainen tulisi taas valittamaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Ehkä assyrialaiset olivat huomanneet, että tällä kertaa kysymyksessä oli aikuinen mies. Kun Eva oli saanut lapset nukkumaan, niin silloin hän ja Arthur harrastivat hyvin kiihkeää seksiä, sillä myös Eva oli juovuksissa. Tuskin selvin päin hän olisi miehelleen uskoton. Arthur on ammatiltaan kunnallispoliitikko. Muutama vuosi sitten hän oli trukkikuskina eräällä tehtaalla, mutta sitten innostui politiikasta. Nuorena hän on harrastanut judoa. Hänen vaimonsa Karina on aktiivinen eräässä baijerilaisessa kansantanssiryhmässä. Nyt Karina perheineen on kotona Münchenissä eikä osaa aavistaakaan, että mitä ukko tekee veljen vaimon kanssa. Raymondikaan ei osaa aavistaakaan, että vaimo makaa veljen kanssa. Sängyssä kesken sukupuoliyhdynnän Arthur ehdottaa jos he molemmat ottaisi avioeron ja muuttaisivat yhteen. Tähän Eva huokasi: Kieltämättä mahtava idea, mutta meillä molemmilla on jo lapsia Arthur ehdotti, että jos he yhdessä surmaisivat Jimin ja Vivin, ja oli valmis ryhtymään hommiin vaikka heti. Eva toppuutteli: Nein, se olisi sairasta, mutta mehän voisimme olla toistemme kanssa heti tilaisuuden tullen Arthur nyökkäsi ja sitten he jatkoivat kiihkeää suutelemista. Toukokuun lopulla Raymondin vanhin veli Helmut tuli käymään Berliinissä koska hänkin halusi tervehtiä Raymondia. Hän tuli koko perheen voimalla. Kun he tulivat, niin silloin Jimiä ujostutti niin, että hän piiloutui makuuhuoneen komeroon. Annette, joka on Jimin kummitäti, ihmetteli että missä se kummipoika oikein kummittelee, niin silloin Jim tuli nauraen ulos komerosta. Vieraiden pois lähtiessä Jim kysyi tädiltään: Wer, kuka meni komeroon? johon Annette vastasi: Dieses ist Jim-Adolf ja nauroi niin, että rinnat hytkyivät. Evaa tietenkin hävetti kun vieraiden pois lähtiessä Jim vielä meni muistuttamaan tästä lapsellisesta teosta. Onneksi sentään Annette tuntee liiankin hyvin kummipojan kujeet, eikä sen kummemmin sitä ajattele. Kesäkuun alussa Jimin hamsterikuume sen kuin yltyi, ja hän kävi lukuisia kiivasluontoisia keskusteluita äitinsä kanssa, että hamsteri pitäisi saada. Eva on ankarasti hamsteria vastaan, ja hänestä hamsteri on sama kuin rotta. Jim yritti vakuuttaa, ettei hamsteri ole rotta vaan kotieläin, kuten esimerkiksi kissa. Eva on aina inhonnut hiiriä ja rottia. Hamsterin sijasta Jim sai luvan ostaa viikkorahoillaan valkoisen kanin. Jo muutaman viikon kuluttua leikkihuone haisi ihan hirveälle. Koska Jim on vasta 10vuotias, niinpä kanihäkin siivoaminen ei oikein luonnista. Juuri hajun takia kani sijoitettiin parvekkeelle, jossa se oli koko kesän. Eva pohti kuumeisesti, että mitä tehdä kanille kun talvi tulee. Sisälle sitä ei ainakaan voi viedä. Tuli elokuu ja koulut alkoivat kesäloman jälkeen. Sillä välin kun Jim oli koulussa, niin silloin Eva päätti tehdä jotain sille haisevalle kanille, joka on haissut koko pitkän kesän parvekkeen nurkassa. Hän itse ei saattaisi tappaa kania, siispä hän soitti miehelleen vankilaan ja kysyi, että miten pääsisi eroon Jimin haisevasta kanista. Raymond kehotti vaimoaan kääntyä Volkhardin puoleen. Heti puhelun jälkeen hän pirautti Volkhardille ja kysyi neuvoa, että miten päästä eroon haisevasta vemmelsäärestä. Tunnin kuluttua Volkhard kävi hakemassa kanin jonka hän tappoi kotonaan. Lihat hän antoi Evalle ja turkin hän möi. Turkista saadut rahat hän antoi Evalle, joka puolestaan antoi ne Jimille. Hän väitti myyneensä kanin eräälle työkaverille. Jim uskoi äitiään ja oli hyvillään kun pupu sai hyvän kodin. Tietenkin aluksi häntä suretti kun enää ei voi leikkiä kanin kanssa ja mietti jos tappaisi itsensä. Hän meni leikkihuoneen komeroon puukon kanssa. Juuri kun hän oli suuntaamassa sitä kaulaansa kohti, niin silloin hän kuuli jonkun tulevan leikkihuoneeseen ja päätti keskeyttää puuhansa. Hän piilotti puukon komerossa olevan maskottijäniksen taakse ja kömpi ulos. Pikkusisko oli juuri tullut leikkihuoneeseen, jota ei enää yhtään ihmetytä kun veli rymyää komeroissa.

7 Saman viikon sunnuntaina Brandzereilla syötiin kanipaistia. Luonnollisesti Eva ei voinut paljastaa lapsilleen, että se oli Jimin kani ja väitti sitä kanaksi. Jim kehui, että jopas on hyvää kanaa eikä osannut aavistaakaan, että juuri lautasella oli hänen lemmikkikani. Kun Volkhard haki kanin, niin silloin Vivi oli ulkona Annien kanssa leikkimässä. Volkhard asuu myös Länsi-Berliinissä, Bachin omakotialueella. Syyslukukausi 1980: Jim siirtyi neljännelle luokalle. Samalla luokalla on vain yksi oppilas, ruipelomainen Mark Rosé. Syy tähän pieneen kahden oppilaanluokkaan on se kun Jimillä ja Markilla on matemaattisia vaikeuksia. Muissa aineissa he ovat erittäin hyviä, mutta juuri laskento on aina ollut kuin tervanjuontia. Poikien opettajaksi tuli nuori vastavalmistunut mustatukkainen hintelänoloinen Elias Plunder, joka tapasi usein hassutella Jimin kanssa, koska heillä on vähän samankaltainen niin kutsuttu pissi- ja kakkahuumori. Mark tapaa silloin tällöin vähän kiusata Jimiä koska tämä on erilainen kuin kaikki muut. Eräänä syyspäivänä kun pojat olivat yksin luokkahuoneessa, niin silloin Mark roiski vesiväriä Jimin päälle niin, että tätä alkoi itkettää. Nyyhkyttäen Jim meni naulakolle takkinsa luokse. Povitaskusta Jim otti isän tuppipuukon ja piilotti sen selkänsä taakse ja meni takaisin luokkahuoneeseen Markin pulpetin luokse. Hän kysyi itkuisella äänellä, että miksi hän silloin tällöin tapaa kiusata. Mark tokaisi: Turpa kiinni, homo! Samassa Jim löi puukon suoraan Markin kaulaan niin, että tämä kaatui luokkahuoneen lattialle ja sitten Jim puukotti tismalleen samalla tavalla rintaan kuin Mikaelia. Kun Mark oli menehtynyt, niin silloin Jim veti tätä jaloista sivummalle ja otti sinisen muovisäkin ja laittoi ruumiin siihen. Hän sitoi narunpätkällä säkin suun kiinni ja raahasi säkin ulos roskasäiliöön muiden samanväristen säkkien sekaan. Tälläkin kertaa Jimillä oli onnea kun kukaan ei huomannut puukotusta. Noin puolen tunnin kuluttua Elias tuli luokkaan ja ihmetteli, että missä on Mark, johon Jim vastasi, että se lähti kotiin. Elias ei osannut epäillä mitään koska Jim vaikuttaa hyvin nynnymäiseltä ja lapselliselta. Loppuviikosta roska-auto tyhjensi jätesäiliön ja vei roskasäkit Länsi-Berliinin suurimmalle kaatopaikalle. Kun Jim näki luokkahuoneen ikkunasta roska-auton, niin silloin häntä hymyilytti. Viikon kuluttua kaatopaikan työntekijät löysivät ruumiin roskasäkistä ja soittivat poliisin, mutta syyllistä oli mahdoton löytää, sillä Jimin sormenjälkiä ei ole missään rekistereissä eikä tällä ole vielä rikosrekisteriäkään. Kylläkin ruumis tunnistettiin Markiksi mutta tekijä on poliisille täysi mysteeri. Kukaan ei osaa epäillä nynnymäistä Jimiä. Kukaan ei yksinkertaisesti osaa ajatellakaan, että Jim voisi tappaa toisen ihmisen. Jim on onnistunut hyvin pitämään omantunnonkolkutukset aisoissa. Kun omatunto alkaa soimaan niin silloin hän lohduttaa itseään, että kyseessä olivat vain kiusaajat eikä sen kummempaa. Toisinaan hän lohduttaa itseään, että joku kaunis päivä hän tappaisi itsensäkin, ja näin ei joutuisi vankilaan. Jimin luokkahuone sijaitsee viereisen kerrostalon kellarissa koska varsinaisessa koulurakennuksessa ei ole tarpeeksi tilaa. Juuri tämän vuoksi puukotuksella ei ole silminnäkijöitä. Jimin luokkakaverit kolmannelta luokalta siirtyi toiseen kouluun koska Grenzsteinin koululla on ainoastaan luokat 1-3. Jimin ja Markin kohdalla tehtiin poikkeus, sillä heille järjestettiin erityisopetusta. Nyt Mark ei enää tarvitse minkäänlaista opetusta, mutta Jim tarvitsisi pakkohoitoa, kunhan vaan joutuisi kiinni. Koulussa Jim tapaa pureskella lyijykynän päätä. Lukemattomia kertoja Elias on vitsaillut, että Jim pyytäisi äitiään ostaa tutin joka kiinnitettäisiin kynänpäähän jottei lyijykynän kemikaalit joutuisi suuhun.

8 Eräänä syyspäivänä Jim sekä rinnakkaisluokka lähtivät pienelle höyrylaiva purjehdukselle. Pieni höyrylaiva S/s Eiderende kulkee Berliininjoella edes takaisin Länsi-Berliinin puolella. Laivalta näkee Itä-Saksan puolelle, mutta sinne ei tietenkään ole mitään asiaa. Laivalla oppilaat saivat kävellä vapaasti ympäriinsä. Jim huomasi konehuoneen ovea vastapäätä pienen vivun, josta hän hetken mielijohteesta kiskaisi, jolloin vipu avasi pienen pyöreän luukun laivan kyljessä ja siitä alkoi pulputa vettä sisään. Onneksi laivan miehistö huomasi veden tulon ja heitti rätin kohti vuotoa. Veden tulo lakkasi kokonaan. Konemiehet huusivat Jimin perään, mutta tämä tietenkin soluttautui muiden oppilaiden joukkoon, mutta Joku oppilaista kertoi konemiehelle, että kuka on tuo mustatukkainen pojanviikari ja kenen luokalla se käy. Niin Elias sai tietää Jimin teosta, ja komensi tämän loppumatkaksi vierelleen ja päpätti hänelle, että mitä ihmettä varten hän meni avaamaan luukun. Jim änkytti jotain sekavaa. Heti koululle päästyään Elias kirjoitti kirjeen Jimin äidille, että mitä laivalla oli tapahtunut. Kirjettä kirjoittaessa Elias pauhasi Jimille: Hören Sie jetzt, entä jos laiva olisi uponnut ja nyt monessa kodissa olisi surua? Jim ei osannut vastata mitään, koska teko oli hetken mielijohde. Kirjeen Jimin olisi pitänyt itse viedä kotiin, mutta sitä hän ei halunnut koska muutenkin äidillä on huoli isästä. Kotimatkalla Jim heitti kirjeen roskiin ja asia jäi sikseen. Elias luuli, että Jimin äiti sai kirjeen, eikä sen koommin ottanut asiaa esille vanhempainilloissa. Asia oli usein mielessä koska ennen vanhempainiltoja Jim muistutti asiasta, ettei opettaja siitä puhuisi mitään. Tämä oli melkoista venäläistä rulettia; Jim-pojalla oli todella tuuria kun Elias ei ottanut asiaa esille. Kukaan ei osaa aavistaakaan, että Jim on jo tappanut kaksi ihmistä. Siis höyrylaivalla tapahtunut juttu on vain pikku juttu. Ennen vanhempainkokousta Jimillä oli todella hätä varmistaa, ettei opettaja ottaisi höyrylaivajuttua esille. Onneksi Elias ei tullut sen enempää ajatelleeksi, että minkä takia juttua ei saisi kertoa. Hän todella luuli, että Jimin äiti jo tietää asiasta. Sen sijaan Elias otti esille tuttijutun, sillä kynänpään pureskelu ärsyttää ja huolestuttaa Eliasta koska lyijykynästä voi liueta vaikka mitä myrkkyjä suuhun. Elias on monesti vitsaillut, että äiti voisi ostaa Jimille tutin joka kiinnitettäisiin kynänpäähän jotta pureskelu olisi hieman hygieenisempää. Tätäkään Jim ei olisi halunnut äidin saavan tietää, mutta se on kuitenkin parempi vaihtoehto höyrylaivajutulle. Vanhempainkokouksessa Jim sai olla läsnä, ja se oli hyvä juttu sillä muuten hän olisi ollut kotona hermoraunioina kun koko ajan olisi huolettanut, että mistä siellä koululla keskusteltaisiin. Nyt hän joka tapauksessa sai olla läsnä, eikä mikään juttu jäänyt arvoitukseksi. Kokouksen päätyttyä Jimiltä pääsi helpotuksen huokaus, että opettajaan sittenkin voi luottaa. Jonkin verran Jimiä jännittää, että saavatkohan opettajat koskaan selville Mikaelin ja Markin kohtaloita. Hän päätti tappaa itsensä heti jos tapaukset paljastuisivat niin, ettei joutuisi edesvastuuseen. Jimillä tappaminen on noussut päähän, ja kaipaisi pikaista pakkohoitoa. Silloin tällöin välitunneilla Jim tapaa kurkkia lastentarhan ikkunoista sisään nähdäkseen pikkusiskonsa. Kerran Vivi kertoi äidilleen, että Jim kurkkii tarhan ikkunoista, niin silloin äiti tietenkin torui poikaansa, että ikkunoista kurkkiminen on rumaa. Jimiä on aina kiehtonut vakoilu ja salamyhkäisyys. Hän on saanut äidiltään vanhan työlaukun, josta hän teki itselleen agenttisalkun. Laukkuun hän laittoi vihellyspillin, pienen lehtiön sekä kynänpätkän. Vapaa-aikana Jim tapaa leikkiä pikkusiskon kanssa, koska hänellä ei ole muita leikkikavereita tai ehkä olisi jos hän olisi aktiivisempi. Häntä jotenkin ujostuttaa kutsua koulukavereita kotiin. Paul ei enää käy samalla luokalla koska Jim siirtyi erityisluokalle ja Paul toiseen kouluun. Vivikään ei enää ole Annien kanssa, koska Sandbaut muuttivat pois Berliinistä koska tämän vanhemmat olivat mokanneet itsensä ainaisen ryyppäämisen takia. Lisäksi heitä alkoi pelottaa se mystinen koulumurhaaja joka on jo tappanut kaksi oppilasta. Tietenkään he eivät osaa aavistaakaan, että murhaaja onkin heidän tyttären kaverin veli. Nyt syksyllä lastentarhassa Vivi ystävystyi samanikäisen Berthan kanssa. Heistä tuli hyvät kaverukset. Tässä hiljattain Berthan isä teki itsemurhan, ja äiti on vahvasti alkoholisoitunut

9 eikä välitä missä tytär milloinkin viilettää. Monesti Eva on miettinyt, että miten ihmeessä tytär aina vaan tapaa juoppojen lapsia. Hän luonnollisesti huolestui, että Vivi sortuisi huumeisiin, mutta samalla hän on kuitenkin optimistinen, että Vivin seura saattaisi olla hyväksi Berthalle jotta tämä näkisi kunnollisen perheen esikuvan, vai onko Brandzerien perhe sittenkään kunnollinen kun isä istuu vankilassa? Eva ei vieläkään tiedä, että kannattaisiko ottaa avioero. Jos hän ottaisi, niin silloin hän voisi muuttaa Arthurin kanssa yhteen, mutta silloinhan tämänkin olisi erottava. Mitähän Raymond ja Karina siihen tuumaisivat? Entä lapset? Taitaa olla viisainta jatkaa avioliittoa. Hän on keskustellut asiasta äitinsä Elisabethin kanssa, joka on ankarasti avioeroa vastaan, sillä avioliitto on pyhäasia. Elisabethista oli erittäin hyvä juttu kun Raymond salakuljetti Raamattuja Itä-Saksaan. Eräänä päivänä Jim huomasi hänen Legokaupungista puuttuvan joitakin erikoisia palikoita. Hänen epäilyt kohdistuivat tietenkin Berthaan koska pikkusisko jakaa saman huoneen jossa tämä kummallinen tyttö lähes päivittäin vierailee. Tuskin Vivi olisi niin härski, että näpistäisi veljensä Legoja. Jimillä ei kuitenkaan ole mitään todisteita Berthan syyllisyydestä eikä voi tehdä mitään. Tuskin tämä tunnustaisi jos Jim sitä kysyisi eli on parempi yrittää unohtaa koko juttu. Jim on tarkistanut pikkusiskonsa Lego-laatikon, että olisiko sinne joutunut hänen erikoislegot. Eipä ollut, siispä hänen epäilyt vahvistuivat, muttei kuitenkaan voi mennä suoraan syyttämään. Ihan yhtä hyvin Legot olisi voinut mennä imuroinnin yhteydessä pölypussiin eli joka tapauksessa erikoislegot ovat tuulen viemää. Jim haluaisi tehdä tarkistuskäynnin Berthan luokse, muttei uskalla. Toisaalta Jim on hyvin nynnymäinen mutta valitettavasti joissakin asioissa hän on aivan liian rohkea. Eva osti Collienpennun koska häntä on alkanut pelottaa olla kahden lapsen kanssa yksin kotona ja ukko istuu vankilassa. Kukaties Stasin salaiset agentit tulisivat riehumaan koska perheenpää oli salakuljettanut länsitavaraa DDR:ään. Näin on Eva monesti pohtinut ja menettänyt yöunet. Lopulta hänelle tuli idea ostaa vahtikoira. Saksanpaimenkoiraa Eva pelkää koska siinä on joitakin suden ominaisuuksia, mutta Collie on hyvin lapsiystävällinen haukkuli, mutta samalla hyvä vahtikoira terävine hampaineen. Syksy 1981: Jim aloitti viidennen luokan joka oli jälleen normaaliluokka, sillä kaupungilla ei enää ole vara kahdenhengen erityisluokkaan tai paremminkin yhdenhengen, sillä Jim itse supisti oppilasmäärää eli ei ollut mitään järkeä ylläpitää yhden oppilaan erityisluokkaa. Opettajat eivät osaa edes epäillä Jimiä koska tämähän on hyvin nynnymäinen eli hänen kaltainen kiltinoloinen poju ei tavallisesti syyllisty murhiin. Tämän vuoksi opettajat suojelevat Jimiä poliisikuulusteluilta. Jim sai jatkaa tutussa Grenzsteinin koulussa, jonne perustettiin yhdistetty 4-5 luokka. Jimille järjestettiin tukiopetusta laskennossa. Välitunneilla Jim tapaa leikkiä samaa luokkaa käyvien tyttöjen kanssa. Useimmiten he ovat hippasilla. Poikaseura Jimiä ei oikein kiinnosta. Tytöistä Jim vaikuttaa hyvin sympaattiselta, ihan kuin joku nallekarhu. Hyvinkin karhu! Silloin tällöin iltaisin luokkakaveri Nancy Zucht tapaa tulla Jimin luokse leikkimään. Useimmiten he ovat hippasilla. Jimiä kiehtoo leikki jossa pitää yrittää välttää toisen kosketus. Vielä Jim ei tiedä mitä rakkaus on - ei ainakaan siinä eräässä merkityksessä. Hän voi ihan avoimesti sanoa sanan Liebe, ilman että punastuisi. Hän on jo lukemattomia kertoja sanonut kyseisen sanan Nancylle ilman sen kummempaa ujostelua. Eräällä välitunnilla joku poika sanoi Jimille jotain seksistä, niin silloin Jim jäi tumput suorina ihmettelemään sanan merkitystä. Hän ei todellakaan tiennyt mitä sana seksi tarkoittaa koska hän on paljon omissa oloissaan. Kerta hän ei tiennyt mitä tämä hassu sana tarkoittaa, niinpä Jim-poika kysyi opettajaltaan Elfriede Kranichelta: Was ist Sex? Opettaja änkytti punastellen: Es ist natürlich Sache kun toisella on rinnat ja toisella on pippeli Vähitellen Jimille alkoi valjeta sanan tarkoitus ehkä liikaakin, mutta eipä mennä tarinassa asioiden edelle. Eräänä päivänä Jim esitteli Nancylle agenttisalkkuaan, niin silloin Nancy kaatoi siihen pussillisen popcornia ja sanoi: Der ist Schachtel tasche! Jim naurahti, ettei se ole mikään akkainlaukku vaan kovan jätkän stasimainen agenttilaukku.

10 Jimistä tuli opettajien suuri lellikki koska tämä teki koulun nimikkolehteä. Lehdessä hän esitteli mielikuvitus reporttereitaan; Herren Bleistift sekä Herren Radiergummi. Myöhemmin mukaan tuli Herren Schreibmaschine. Opettajat ihastuivat Jimin mielikuvitukseen, ja sen tähden rehtori kopioi lehden muutamaan kappaleeseen jotta Jim voisi jakaa lehtensä joillekin opettajille sekä äidilleen. Viimeksi mainitulle Jim ei halunnut näyttää lehteään koska hän kirjoitti joistakin kepposista kuten esimerkiksi tapahtuma höyrylaivalla sekä eräästä kusijutusta. Neljännellä luokalla Jim oli mennyt tyhjään englannin opettajan luokkaan ja kussut oven taakse. Englanninopettaja ei koskaan saanut tietää, että kuka oli pissaamisen takana koska tämä ei kuulu lehden lukijoihin eikä muutenkaan osaa epäillä tätä kiltinoloista pojua. Muut opettajat luulevat kusijuttua Jimin mielikuvituksen tuotteeksi, sillä eihän kukaan nyt kusisi luokkahuoneessa, siis jos kyseessä ei olisi Jim-Adolf Brandzer. Mikaelin ja Markin taposta Jim ei tietenkään kirjoittanut sanaakaan, sillä hän tietää tappamisen olevan höyrylaivajuttuakin vakavampi. Sen verran Jim pystyy ajatella, mutta enemmänkin saisi käyttää aivonystyröitään niin, ettei enää koskaan tappaisi ketään. Vanhempainilloissa opettaja mainosti lehteä Jimin äidille, että pojalla on niin ihana mielikuvitus ja kehotti Jimiä antamaan lehden äidillekin. Luonnollisesti Eva kiinnostui poikansa lehdestä kun opettaja noin sitä mainostaa. Vasta kevät lukukaudella Jim uskalsi antaa yhden kappaleen äidilleen, ja tietenkin juuri sellainen jossa ei ollut mitään juttua höyrylaivasta eikä oven taakse pissaamisesta. Joskus kun Jim on yksin kotona, niin silloin hänelle tulee niin kutsuttuja riisuutumiskohtauksia, jolloin hän on altis erilaisille impulsiivisille päähänpistoille ja saattaisi jopa tappaa itsensä. Hänen tulisi päästä hoitoon niin pian kuin mahdollista, mutta kukaan ei vielä ole huomannut hänen riisuutumiskohtauksiaan koska silloinhan hän on yksin. Salaisissa unelmissa hän viuhahtaisi julkisesti, mutta onneksi sentään vielä hän ei ole mennyt niin pitkälle. Oikeastaan olisi hyvä jos hän viuhahtaisi julkisesti ja joutuisi kiinni. Silloin hän pääsisi hoitoon. Jim kuvittelee olevansa tosi lihava, vaikka onkin ihan normaalipainoinen. Hän on monesti sanonut äidilleen, että mahassa olisi hirveästi läskiä, johon tämä vastaa joka kerta samalla tavalla: Höh, Nicht meine junge, sinä et ole lihava! Jimillä ei ole mitään syömishäiriötä, paremminkin päinvastoin. Hän on kova syömään paljon makeisia, mutta ihme kumma kun ei liho. Se voi johtua hänen ylivilkkaudesta, jolloin energia pääsee purkautumaan. Vivi on hyvin laiha josta José-ukki on kovasti huolissaan, ja suosittelee olutkuuria jotta ruokahalu saataisiin kasvamaan, mutta hän inhoaa olutta. Kun Jim on yksin kotona, niin silloin hän saattaa riisuutumisen ohella pirauttaa Nancylle. He lörpöttelevät niitä näitä. Ehkä Jimin seksualiteetti on hiljalleen heräämässä mutta vain sen verran, ettei hän itse sitä huomaa. Nancyn seksualiteetti on sen verran herännyt, että hänellä on sekalaisia tunteita Jimistä. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko yhtikäs mitään. Kevät 1982: Jimin luokalla on tekstiilikäsitöitä. Useimmiten heidän pitää tehdä erilaisia kankaisia koristeesineitä sekä nepparilla varustettuja penaaleja. Tunnin lopulla Jim sai jälleen kummallisen päähänpiston piiloutua tekstiilivarastoon suurien pumpulisäkkien taakse. Tunnin loputtua opettaja luuli, että kaikki oppilaat olivat poistuneet luokasta ja sammutti valot sillä tunti oli päivän viimeinen. Kun Jim oli jäänyt yksinään pimeään käsityöluokkaan, niin silloin hänet valtasi raju riisuutumiskohtaus ja riisuutui alastomaksi. Hän ryömi pitkin lattioita ja välillä vikisi kuin mielenvikainen, mutta sellainen Jim itse asiassa onkin. Hän laittoi esinahkansa ompelukoneen jalaksen alle ja painoi polkimesta. Hän kiljaisi tuskissaan kun neula pisti pippeliin ja verta valui ompelukoneen päälle.

11 Jim tuskissaan kiemurteli käsityöluokan lattialla. Veripisaroita tippui pitkin lattiaa. Jim rojahti pumpulisäkin päälle, jolloin valkoiseen pumpuliin tuli punaisia tahroja. Jim painoi päänsä pumpulin sekaan ja toivoi kuolevansa siihen paikkaan. Hän oli aivan sekaisin kirvelevästä haavasta esinahassaan. Vähän myöhemmin hän järkiintyi sen verran, että pukeutui. Opettajan pöydän alalaatikosta hän löysi laastareita. Hän laittoi pienen laastarin esinahkansa ympärille, ettei housut menisi vereen. Sitten hän meni omaan luokkaan, jossa pidetään muut tunnit. Luokanvalvoja Elfriede ihmetteli, että missä ihmeessä Jim on ollut, johon tämä vastasi: Ich in Toilette ja piteli mukamas vatsaa. Seuraavana päivänä kun käsityöopettaja oli tullut työpaikalleen, niin silloin hän huomasi joka paikassa kuivuneita veripisaroita. Jopa valkoisessa pumpulisäkissä oli veritahroja. Hän ei osannut epäillä Jimin luokkalaisia koska hänhän luuli eilen lähteneensä viimeisenä käsityöluokasta. Hän ei jaksanut alkaa selvittämään veripisaroiden alkuperää, siispä hän otti lattiamopin ja puhdisti lattian ennen seuraavan luokan saapumista. Onneksi pystyi poistaa tahriintuneet pumpulit. Muutaman kerran Jim kävi Nancyn luona kylässä. Joskus hänellä oli koira mukana, vaikka Nancyllä on kissa. Koira ei paljoakaan välittänyt kissasta, mutta kissa sähisi ja teki kaiken mahdollisen kun hurtta tunkeutui kisun reviirille. Yleensä Jim ei ollut kovin kauaa Nancyn luona vaan enimmäkseen seisoi ja katseli kunniakirjoja jotka komeilivat huoneen seinällä. Kaikki ei suinkaan ole Nancyn vaan osa on tämän veljen diplomeja erilaisista urheilu tapahtumista. Jimillä itsellä ei ole yhtään ainuttakaan kunniakirjaa koska tällä ei ole mitään harrastuksia jos postimerkkeilyä, piirtelyä sekä Legoilla rakentelua ei lasketa. Eräänä päivänä kun Jim oli luokkakaverinsa luona, niin silloin Nancy päätti vihdoinkin toteuttaa suuren haaveensa ja pussasi Jimiä suoraan suulle, jonka jälkeen hän kaatoi Jimin sänkynsä päälle ja riisui tältä väkisin paidan ja alkoi hyväillä Jimin paljasta vatsaa. Jimin valtasi jälleen raju riisuutumiskohtaus, jolloin hän riisui housunsa ja potkaisi ne lattialle. Alushousut hän lennätti huoneen toiseen päähän. Sitten hän tarttui tyttöä molemmilla käsillä ja painoi tätä itseään vasten. Samassa ulko-ovi kolahti. Se tarkoittaa sitä, että Nancyn vanhemmat ovat tulleet. Nancy avasi nopeasti sängyn alla olevan petivaatelaatikon ja käski alastoman Jimin ryömiä petivaatelaatikkoon. Jim teki kuten käskettyä. Kun Jim oli ahtautunut petivaatteiden sekaan, niin silloin Nancy työnsi petivaatelaatikon kiinni ja piilotti Jimin vaatteet sängynpeitteen alle. Nancy napsautti huoneenoven lukkoon, ettei vanhemmat tulisi huoneeseen. Nancy otti esiin käsiraudat jotka hän oli kerran veljensä kanssa ottanut salaa isän kaapista. Hän avasi petivaatelaatikon ja käski Jimin ojentaa kätensä. Kun Jim ojensi kätensä niin silloin hän salamannopeasti napsautti käsiraudat Jimin ranteisiin. Jim kysyi kummissaan, että mitä nyt tapahtuu, mutta Nancy vain hymyili salaperäisesti ja sitoi rätin Jimin suun eteen, ettei tämä turhia kyselisi. Sitten Nancy sitoi nylon narulla Jimin jalat yhteen. Sitten hän sitoi narun pätkän Jimin pippelin ympärille. Hän huomasi laastarin esinahan ympärillä, jonka hän poisti. Hän huomasi ruvettuneen haavan. Nancy riuhtaisi narusta jolloin Jim nytkähti tuskasta. Ruvettunut haava aukesi ja verta tippui petivaatelaatikon pohjalle. Jim tuskissaan kiemurteli. Rätin takaa kuului muminaa. Nancy otti esiin suuren kangassäkin, jonka hän työnsi Jimin päähän. Säkki peitti melkein koko yläruumiin. Jalat hän laittoi suureen tyynyliinaan. Sitten hän sulki petivaatelaatikon. Juuri silloin joku koputti huoneenoveen. Nancy meni avaamaan ja näki, että se oli hänen veljensä joka tuli kavereidensa luota. Se tarkoittaa sitä, että hän on loppuillan kotona eli Jimiä ei pysty huomaamatta päästää vapaaksi. Myös Nancyn on pakko olla huoneessa, ettei veli avaisi petivaatelaatikkoa. Nukkumaan mennessä hän voisi jakaa täkit ja tyynyt mutta vain niin, ettei veli näkisi Jimiä. Hän poisti sängynpeitteen ja piilotti Jimin vaatteet lakanan alle. Sitten hän teki veljellekin petin. Tietenkin veli ihmetteli kun sisko oli näin avulias. Loppu illan Nancy vain oli sänkynsä päällä ja kuunteli korvalappustereolla musiikkia. Muutakaan vaihtoehtoa hänellä ei ollut. Oli pakko vartioida petivaatelaatikkoa, ettei veli tai äiti sitä menisi avaamaan. Yöllä kun veli oli nukahtanut, niin silloin hän hiljaa raotti petivaatelaatikkoa ja pisti kokeeksi Jimiä nuppineulalla kylkeen jotta näkisi, että tämä on hereillä. Jim nytkähti. Juuri kun Nancy

12 alkoi poistaa Jimiä kangassäkistä niin silloin veli heräsi tähän kummalliseen rapinaan. Salamana Nancy sulki petivaatelaatikon ja sanoi veljelleen, että hän vaihtoi vain tyynyä koska edellinen oli liian kova. Veli tyytyi selitykseen. Nancy ei enää tohtinut yrittää vapauttaa Jimiä vaan rupesi nukkumaan. Samaan aikaan petivaatelaatikossa Jim tunsi itsensä tosi kiimaiseksi. Hän yritti ryömiä ulos laatikosta, muttei pystynyt koska hänhän oli käsiraudoissa ja jalat oli sidottu yhteen. Huutaakaan hän ei voinut koska suun edessä oli tiukalle vedetty rätti ja toiseksi hän ymmärsi, että huoneessa nukkui myös Nancy veli. Jim onnistui nukkua pätkittäin. Hänellä kävi mielessä, että kotona äiti varmasti hermoilisi kun häntä ei ole kuulunut. Eva valvoi myöhään illalla odottaen poikaansa kotiin mutta tätä ei vaan kuulunut. Kyllä hän tiesi Jimin olevan koulukaverinsa luona, muttei tiedä tarkalleen missä tämä asuu puhelinnumerosta puhumattakaan. Evaa huoletti, että oliko Jimille sattunut jotain. Hänelle muistui mieleen ne kaksi mystistä murhaa juuri tällä alueella. Tietenkään hän ei osaa aavistaakaan, että hänen poikansa on kuin onkin syyllinen. Nyt Evaa huoletti, että Jimkin olisi murhattu. Hän oli pohti kuumeisesti jos soittaisi poliisille, mutta päätti kuitenkin odottaa aamuun. Ehkä poika on sen mukavan oloisen Nancyn luona. Aamulla kun Nancyn veli oli herännyt ja mennyt keittiöön aamupalalle, niin silloin hän lukitsi huoneenoven ja viimeinkin vapautti Jimin petivaatelaatikosta. Jim sanoi, että tehdään tämä toistenkin ja oli todella mukavaa olla sidottuna kangassäkissä. Nancyä nauratti kun Jim selvästi nautti kidutuksesta. Jim pukeutui ja kysyi, että voiko hän huomaamatta poistua asunnosta, johon Nancy: Odota hetki kun veli lähtee kouluun, niin sitten mekin voimme lähteä kouluun suoraan täältä. Jim piiloutui uudestaan petivaatelaatikkoon odottamaan kun Nancyn veli oli lähtenyt. Hänen vanhemmat ovat jo lähteneet töihin. Noin puolen tunnin kuluttua veli viimeinkin lähti ja Jim pystyi tulemaan pois petivaatelaatikosta. Ennen kouluun menoa Jim kävi kotona näyttäytymässä äidilleen. Samalla hän haki koululaukun ja silmälasit, joita hän käyttää ainoastaan koulussa. Tietenkin oli Evalle helpotus kun poika tuli ehjin nahoin kotiin. Eva tenttasi, että missä ihmeessä sitä on tullut oltua. Jim vastasi, että oli ollut yötä Nancyn luona ja unohtanut soittaa. Syksy 1982: Vivi aloitti ensimmäisen ja Jim kuudennen luokan. Yhä Jim tekee luokkalehteä jonka myös Vivin opettaja on leikillään tilannut. Usein hän tapaa lukea sitä ääneen, ja Viviä vähän hävettää kun velipoika tuollaisia hassutuksia rustailee. Jouluaatto, Hampuri: Eva ja lapset matkustivat Hampuriin Helmutin ja Annetten luokse joulunviettoon. Paikalla oli kaikki Brandzerit paitsi Raymond. Aikaisempina jouluina he ovat kokoontuneet Josén ja Hildan luokse, mutta tällä kertaa he halusivat vaihtelua. Aaton aattona käytiin ihmettelemässä Lyypekin jouluvaloja, ja ostivat paljon marsipaanimakeisia. Totta kai kunnon saksalaisessa joulupöydässä pitää olla marsipaania. Raymondia suorastaan vitutti kun ei päässyt lomalle, vaikka on käyttäytynyt hyvin. Piakkoin hän vapautuu ja se pani häntä vieläkin enemmän potuttamaan, ettei pääse lomalle kun vapautuminen on näin lähellä. José on hyvä viinintekijä. Hilda on taitava keramiikassa. Hän tapaa tehdä keramiikka esineitä omassa ateljeessaan. He asuvat pienkerrostalossa Münchenin esikaupunki alueella. Heillä on muutama vuokralainenkin. Arthurin ja Karinan perhekin asuu samalla alueella.

13 He omistavat keltaisen kivipäällysteisen pienkerrostalon. Nyt parhaillaan Karina odottaa kolmatta lasta. Synnytys tapahtuu joskus helmikuussa. Kun Jim katsoi Karinan vatsaa, niin silloin hänelle tuli kummallinen olo, ihan kuin vatsassa olisi hänen kaksoisolentonsa. Jim tuijotti pitkään Karinan pömppövatsaa niin, että tätä alkoi ärsyttää moinen tuijotus. Kun Karina loi Jimille murhaavan mulkaisun, niin silloin Jim hätkähti ja alkoi leikkiä joululahjoillaan. Arthuria kiihotti niin vietävästi kun salaa ihaili veljensä vaimoa. Myös Eva olisi niin mielellään peuhannut aviomiehen nuorimman veljen kanssa, muttei siihen ollut tilaisuutta kun Karina oli koko ajan läsnä tammikuu: Kuun lopulla Raymond vihdoinkin pääsi vankilasta ja Eva päätti jatkaa avioliittoa vain yhdellä ehdolla; tässä perheessä ei enää koskaan tehtäisi rikoksia. Eva ei halua järkyttää äitiään sekä appivanhempiaan avioerolla. Varmasti he saisivat syödä monta purkillista nitroja. Mikä rankaisija hän olisi miehensä rikoksista? Riittää, että yhteiskunta on rankaissut, ja nyt hän on kärsinyt rangaistuksensa. Oikeastaan Raymond oli tehnyt avustustyötä. Jimistä on mukava istua olohuoneessa isän vieressä kuunnellen jännittäviä vankilajuttuja. Hänen suosikki elokuva on tällä hetkellä Pako Alcaratzista. Yhä Raymondilla on musta tuuhea kokoparta. Hän on alkanut kammata tukkaansa taaksepäin jotta olisi tuhdimman näköinen. Hän on hieman lihonut, muttei kuitenkaan tullut ihan ylipainoiseksi vaan lihaksikkaan tukeva, sillä hän on käynyt vankilan kuntosalilla nostelemassa painoja. Siinä sivussa hän on suunnitellut muuttaa johonkin toiseen maahan ja aloittaa uuden elämän. Hän on pohtinut avioeroa, ettei perheen tarvitsisi hävetä, mutta samalla hän ei kuitenkaan halua jättää rakasta perhettään. Hän ei tiedä kuinka isä ja äiti siihen suhtautuisi. Länsi-Berliinissä hän on menettänyt kasvonsa, vaikka tarkoitti pelkkää hyvää kun salakuljetti länsitavaraa muurin itäpuolelle. Monen silmissä hänestä on tullut luuseri kun joutui kiinni. Vankisellissä hän luki paljon lehtiä ja esitteitä eri Euroopan maista ja vertaili niiden elintasoa. Hän ihastui erityisesti erääseen Pohjoismaahan joka sijaitsee Ruotsin ja Neuvostoliiton välissä. Aivan oikein; maan nimi saksaksi on Finnland. Hänestä Suomi on sopivan etäällä Berliinistä, ettei tapaisi entisiä työkavereita. Vankilassa hän on opetellut suomenkielen alkeita, ja nyt hän ymmärtää sitä ihan kiitettävästi. Nyt vapauduttuaan Raymond sopi sukulaistensa kanssa, että he muuttaisivat hieman sukunimeä; poistamalla Z-kirjaimen niin, että heistä tulisi Brandereita. Silloin nimi olisi helpompi lausua kun ei tarvitse Z-kirjaimen kanssa suhautella. Kaikki sukulaiset muutamaa lukuun ottamatta päättivät muuttaa sukunimensä Branderiksi. Brandzer on tästä lähtien historiaa. Eräänä talvipäivänä Raymond kysyi perheeltään, että mitä mieltä he olisivat esimerkiksi Suomeen muutosta. Eva mietti muutaman päivän ja keskusteli asiasta äitinsä kanssa. Hän on kahden vaiheilla; jäädä vai muuttaa. Hänen työkaveritkin ovat monesti kertoneet salakuljettajakaskuja, ja se on hyvin työlästä heti kun lehdessä lukee jostain salakuljettajasta, niin heti katseet kääntyvät häneen päin. Eva on siivoojana eräässä länsiberliiniläisessä palvelutalossa jossa hän on viihtynyt hyvin siihen asti kun Raymond joutui vankilaan. Sitten työkaverit alkoivat levittää ilkeitä juoruja salakuljettajan vaimosta. Vankilassa Raymond on lukenut lehdestä kahden koululaisen puukotusmurhasta ja häntä alkoi hirvittää jos hänen lapsilleen kävisi samoin. Hänkään ei osaa aavistaakaan, että hänen oma poikansa on kuin onkin puukkojunkkari. Vuonna 1968 leskeksi jäänyt Elisabeth oli sitä mieltä, että kyllä sinne Suomeen uskaltaa muuttaa koska hänen tietojen mukaan suomalaiset ovat rehellistä ja hiljaista kansaa ja toiseksi suomalaiset olivat viime sodassa Saksan rakkain aseveli.

14 Eva jutteli veljensä Rubenin kanssa, että mitä mieltä hän olisi Suomeen muutosta. Ruben vastasi, että hän ainakin tekisi niin, ettei tarvitsisi olla kaikkien silmätikkuna. Ruben lupasi pitää hyvää huolta äidistä ja joka päivä annostella lääkkeet. Tähän asti Eva on auttanut äitiään lääkeasioissa. Elisabeth ei oikein luota Volkhardiin koska tämä on aivan liian rajuotteinen ja kaiken kukkuraksi saita. Eva lupasi joka viikonloppu soittaa äidilleen, ettei tämän tarvitse olla huolissaan. Huhtikuun alussa Raymond kävi Suomessa pienellä tutustumisretkellä. Hän kyseli työpaikkoja ja asuntoja. Hän on kahden vaiheilla; muuttaa Etelä- vai Pohjois-Suomeen. Pohjois- Suomessa olisi puhtaat metsät sekä sopiva etäisyys Berliiniin. Etelässä olisi suurkaupunkielämä. Helsinki-Vantaan lentokentältä hän vuokrasi vihreän Ford Eskortin, jolla hän kävituusulassa katsomassa, että olisiko siellä hyviä omakotitalotontteja. Hän oli lukenut jostain lehdestä, että Tuusulassa olisi hienoja omakotitalotontteja. Todellisuus osoitti, että tontit olivat kaukana palveluista ja kaiken kukkuraksi se parhain oli jo varattu. Lisäksi tonttimaa oli vetelää liejua joka tulisi ensin paaluttaa. Sitten hän ajoi Keravalle katsomaan vuokra-asuntoja. Olisi ollut hienojakin asuntoja, muttei työpaikkaa. Sitten hän palasi takaisin Vantaalle, jossa hän summamutikassa poikkesi eräällä Raimo Laakson korjaamolla, että olisiko työpaikkoja. Sielläkään ei ollut yhtään vapaata työpaikkaa. Sitten hän meni lentokentälle ja lensi Ouluun katsomaan, että olisiko Pohjois-Suomella mitään tarjottavaa. Kun lentokone teki välilaskun Kajaanissa, niin silloin hän kysyi lentoemännältä, että mikä ihmeen kaupunki se tämä on johon lentoemäntä vastasi, että se on Kajaani ja siellä asuu ystävällisiä ihmisiä, ja antoi pari esitettä. Oulussa Raymond meni työvoimatoimistoon kysymään työpaikkoja. Heillä ei ollut yhtään vapaata työpaikkaa. Sitten hän meni Laakso linjat nimisen varustamon pääkonttoriin kysymään töitä. Yrityksen hän valitsi rakennuksen ulkonäön perusteella; näyttävä lasinen julkisivu. Hän ei saanut työpaikkaa, koska ei osaa kunnolla suomea. Yrityksen työhönottaja nauroi ulos: Tänne ei sitten sakemannit tule... riittää jo Lapin polttaminen! ulko-ovella Raymond mutisi huonolla suomenkielellään: Donnervetter! Tämä minä muistaa aina... ja puisteli nyrkkiään yrityksen reseptiovirkailijalle, jota näytti myös naurattavan. Kadulla Raymond ajatteli, että siis tällaisen sotkun se samperin Hitler on saanut aikaiseksi. Oulun Rotuaarilla hän selasi lentoemännän antamia esitteitä. Hän ajatteli, että tuo kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja sitä pitää käydä katsomassa lähemmin. Jos Kajaanista ei löydy töitä, niin silloin pitänee mennä Ruotsiin. Hän lensi Kajaaniin. Hän kävi paikallisessa työvoimatoimistossa kysymässä töitä. Ainoa työpaikka, johon ei ollut kovia pääsyvaatimuksia, oli Kajaanin poliisilaitoksen siivoojan ammatti. Poliisilaitos on jo pitkään hakenut siivoojaa koska edellinen oli alkoholisoitunut ja tapasi sammahdella kesken työtehtävien. Sitten siivooja sai potkut, ja nyt poliisilaitos on ilman siivoojaa. Paikat alkavat olla hyvin sotkuisia eivätkä poliisit millään ehdi siivota. Ennen kuin Raymond varasi työpaikan, niin hän soitti kotiin ja kysyi vaimoltaan, että haluaisiko hän tosissaan muuttaa Suomeen. Eva vastasi, että voisi kai sitä kokeilla jos ei viihdy niin pääseehän takaisin Saksaan. Sitten Raymond kävi kyselemässä asuntoja. Kiinteistönvälityksen ikkunasta hän näki hienon omakotitalon Purolan kaupunginosassa. Hän katsoi kartalta, että missä se semmoinen Purola sijaitsee. Hän näki, että se sijaitsee lähellä kaupunginlampea, ihan kiven heiton päässä keskustasta. Hän kävi katsomassa taloa, joka vaikutti kodikkaalta. Talo on rakennettu joskus 60-luvun alussa. Purolasta hänelle tuli mieleen Länsi-Berliinin Bachin kaupunginosa koska molemmissa kadut ovat sorapintaisia. Kiinteistönvälityksessä hän kyseli huonolla suomenkielellä lisätietoa talosta. Onneksi kiinteistönvälittäjä osasi jonkin verran saksaa. Seuraavana päivänä Raymond kävi kiinteistönvälittäjän kanssa katsomassa taloa sisältä päin. Talo on hyvässä kunnossa. Talossa on neljä huonetta ja keittiö. Keskellä on pitkä eteiskäytävä. Pihalla on autotalli sekä pieni kasvimaa. Taloa ympäröi korkea pensasaita. Talo teki heti vaikutuksen, ja Raymond varasi talon. Kuun lopulla hän päätti käydä koko perheen voimalla katsomassa jos tosiaan muutettaisiin Suomeen. Perhe saa tehdä lopullisen päätöksen.

15 Huhtikuun lopulla Branderit kävivät Suomessa tutustumiskäynnillä. He menivät Finnjetillä Travemündesta Helsinkiin. Se oli ensimmäinen laivamatka Evalle ja lapsille. Tähän asti he ovat enimmäkseen lentäneet ilmasiltaa pitkin Länsi-Berliinin ja muun Länsi-Saksan väliä. Helsingistä he ajoivat omalla autolla Kajaaniin. Evasta ja lapsista oli jännittävää olla ensi kertaa ihan uudessa maassa jossa oli runsaasti metsiä. Perillä he yöpyivät aivan keskikaupungilla olevassa Hotel Valjuksessa. Heti kun Eva oli nähnyt talon, niin silloin hän ihastui siihen; oi miten kaunis vaalea puutalo jonka takapihalla on sopivan kokoinen kasvimaa. Myös Jim ja Vivi olivat intoa täynnä koska he saisivat vihdoinkin omat huoneet. Aluksi Vivi pani jonkin verran vastaan, mutta sitten hänen oli taivuttava muun perheen kannalle tai muuten hän olisi jäänyt yksin suureen pelottavaan Berliiniin. Häntä karmii ne kaksi yhä ratkaisematonta puukotusmurhaa. Tuskin hän saisi nukutuksi jos tietäisi hänen veljensä olevan syyllinen. Branderit ottivat selvää lähimmästä koulusta, joka sijaitsee ihan kävelymatkan päässä. Koulun nimi on yksinkertaisesti Kajaanin Keskuskoulu, jonka nimi vaikutti Jimistä hyvin jännittävältä ja eksoottiselta. Heidän tuleva kotitalo sijaitsee Lamminkadulla. Lähistöllä näyttää asuvan joku englantilainen perhe. Engelsmannien talon seinässä liehuu Iso-Britannian Union Jack. Jim alkoi jankuttaa isälleen, että he laittaisivat Saksan lipun kotitalon julkisivulle jotta engelsmannit näkisivät, että täällä asuu ylpeitä saksalaisia. Raymond kävi pankissa ostaa rapsauttamassa talon. Branderin suvulla on miljoonatili Sveitsin-pankissa, ja sen tähden he pystyivät ostamaan omakotitalon käteisellä. Talon entinen omistaja katsoi monttu auki kun sai hyvän hinnan tästä vanhasta mutta hyväkuntoisesta talosta. Tähän mennessä Branderit ovat olleet hyvin nuukia rahan suhteen ja raha sen kuin kasvaa korkoa. Josélla on useita kartanoita Marbellassa, jossa hän ja hänen kolme poikaansa ovat syntyneet. He muuttivat 50-luvulla Länsi-Saksaan, koska heillä on saksalaisjuuret. Ei ole varmuutta siitä, että mistä suku on alunperin lähtöisin mutta epäilyksiä on, että Brandzerin suku olisi lähtöisin jostain Itä-Euroopasta, mutta kysymys on mistä sieltä. José ja Helmut ovat juuri aloittaneet intensiivisen sukututkimuksen. Saa nähdä mitä he saavat selville vai saavatko mitään. Helmikuun 19 päivä Branderin suku kasvoi yhden tyttölapsen kera. Nimittäin Arthurille ja Karinalle syntyi pikkuinen Jennifer. Kun Branderit olivat palaneet takaisin Berliiniin, niin silloin he alkoivat valmistella muuttoa. Raymond suomensi etunimensä Raimoksi, ettei heitä syrjittäisi uudessa kotimaassa. Eva ja lapset päättivät säilyttää nimensä entisellään. Muutaman viikon ajan Jim vikisi isälleen, että tämä meni ja suomeksi nimensä. Tietenkin Raimolla oli vähällä palaa käämit pojan ainaisen kitinän takia. Raimo suositteli pojalleen, että tämäkin suomentaisi nimensä, mutta jo ehdotus aiheutti hirveitä kirosanoja jotka tulvivat Jim-Adolfin suusta ja silmissä häilähti pelottava musta sävy. Eräänä iltana kun lapset oli saatu nukkumaan, niin silloin Raimo ja Eva suunnittelivat jos he jättäisivät pojan yksin Berliiniin, mutta he kuitenkin luopuivat suunnitelmasta koska silloin todennäköisesti tämä hakeutuisi sukulaisten nurkkiin. Raimolla kävi mielessä jos hän surmaisi poikansa, jotta tästä pääsisi eroon, mutta kuitenkin luopui ajatuksesta koska silloinhan olisi vaarana joutua uudelleen vankilaan. Koulujenpäättäjäispäivänä opettaja Elfriede purskahti itkuun kun hänen suosikkioppilaansa lopettaa ja syksyllä luokkalehti ei enää ilmestyisi. Elfriede olisi tahtonut halata Jimiä mutta siihen Jim-poika ei suostunut koska perheellä ei ole tapana syleillä toisiaan. Muuttopäivä:

16 Muuttoautonkuljettaja kävi ilmoittamassa, että isompi auto on hajonnut ja hän käy hakemassa vähän pienemmän auton. Sillä välin Branderit ulkoiluttivat koiraa. Jimistä tuntui haikealta jättää tuttu kaupunki mutta samalla hän haluaa nähdä jotain uutta. Muutaman tunnin kuluttua tuli pienempi muuttoauto, johon ihmeen kaupalla mahtui kaikki tavarat. On ihmeellistä miten paljon tavaraa saa mahtumaan pieneen kerrostalo kolmioon. Kun kaikki tavarat oli saatu muuttoautoon, niin silloin Raimo luovutti asunnonavaimet isännöitsijälle joka asuu viereisessä talossa. Sitten koira kömpi takapenkille Jimin ja Vivin väliin, jolloin Raimo vitsaili: Jetzt Mangel Kaninchen... että jänikset tästä vielä puuttuu, niin silloin Jimille muistui mieleen hänen taannoinen kani. Hän ei vieläkään tiedä, että parhaillaan se on kanien taivaassa eikä suinkaan äidin työkaverin luona. Kummallista kun Jimille ei kertaakaan ole tullut mieleen pyytää äidiltä lupaa käydä katsomassa kaniaan. Jos niin olisi käynyt, niin silloin Eva olisi joutunut kertomaan koko totuuden, että pupu oli kuin olikin kanapaistin nimellä. Branderit lähtivät ajamaan kohti Travemündea. Laivankannelta he vilkuttivat entiselle kotimaalleen. Kun laiva ajoi Itä-Saksan pohjoisrannikon ohi kohti eteläistä Itämerta, niin silloin Raimo näytti keskisormea itäblokin maille. Aamulla kun laiva oli saapunut Helsinkiin, niin silloin he ajoivat muuttoauton edellä Kajaaniin. Autossa Jim silmäili saksa-suomi-saksa sanakirjaa, ja opetteli joitakin sanoja. Hänestä suomenkieli vaikuttaa melko helpolta koska kirjaimet lausutaan suurin piirtein kuin saksankielessä, mutta toisaalta se on hyvin vaikea kieli koska apusanat on leivottu sanan loppuun. Pitkän uuvuttavan ajomatkan jälkeen he saapuivat Kajaaniin. Kun Eva oli innoissaan avannut uuden kodin ulko-oven, niin silloin hän voihkaisi väsyneellä äänellä: Donnervetter, Was für Schweinestall! Edellinen omistaja ei ollut vaivautunut siivoamaan. Jääkaappikin oli niin likainen, ettei sinne huvittanut laittaa mitään. Evaa otti todella pattiin kun oli siivonnut Berliinin asunnon huolellisesti ja sitten odottaa tällainen sotku. Olohuoneen kattokin vaati pikaista maalaamista. Raimo haki peräkontista maalipurkin sekä maalaustelan ja maalasi olohuoneen katon ja Eva pikasiivosi jokaisen huoneen jotta sinne voisi viedä huonekalut. Kun talo oli riittävän puhdas ihmisasunnoksi, niin silloin he kantoivat huonekalut sekä tavaralaatikot sisälle. Heidän avuksi tuli lähellä asuva puoliksi kaljuuntunut englantilainen Charles Brick. Hän kysyi huonolla suomenkielellä, että tarvitseeko sängynkantajaa, johon Raimo vastasi yhtä huonolla suomella, että totta kai sellaista tarvitsee. Mies kertoi vuosi sitten muuttaneensa Iso-Britanniasta koska heillä on kaukaiset suomalaisjuuret. Charles ja hänen vaimonsa Agatha käyvät töissä Kajaanin paperitehtaalla, aivan kuten monet muutkin tässä Kainuun suurimmassa kaupungissa. Brickeillä on kaksi Jimin ja Vivin ikäistä lasta; Gunther ja Einari. Kun kaikki tavarat oli saatu kannetuksi sisälle ja muuttoauto oli lähtenyt, niin silloin Branderit kävivät syömässä lihapiirakat läheisellä katukeittiöllä. Sitten he kävelivät pitkin Purolan katuja jotka tosiaan muistuttavat melkoisesti Länsi-Berliinin Bachin omakotialuetta. Keskellä aluetta on pieni ruokakauppa; Purolan K Valinta, jota he kävivät katsomassa. Kaupassa ei ole kovin suuri valikoima mutta hätätapauksessa sieltä voi ostaa esimerkiksi maitoa. Brandereilla ei kulu paljon maitoa koska Evalla on laktoosi-intoleranssi, ja Raimosta ja Vivistä tämä valkoinen juoma on inhottavaa litkua. Jim on ainoa joka saattaisi juoda maitoa. Hän käyttää sitä vain kahvissa. Pienenä hän oli innokas maidonystävä ja joi sitä litrakaupalla tuttipullosta. Kesähelteellä maito piimi niin, että Evalla oli lähellä tulla oksennus. Jim ja Vivi aloittivat Kajaanin Keskuskoulussa. Jim aloitti kuudennen luokan toiseen kertaan, jotta oppisi suomenkielen ennen yläasteelle menoa. Vivi meni toiselle luokalle. Jimin luokalla käy Gunther Brick joka vaikuttaa melko ujolta. Jim ja Gunther juttelevat keskenään englanniksi, koska se on ainoa kieli jota kumpainenkin osaa parhaiten. Jim päätti itse mielessään tehdä Guntherista eräänlaisen apurin, joka tekisi hänelle pieniä palveluksia. Guntherista Jim vaikuttaa hieman mystiseltä ja päätti jollain tasolla kaveerata tämän kanssa jotta saisi ideoita kertomuksiin joita hän kirjoittaa. Tähän asti Guntherin kertomukset ovat olleet aivan liian kesyjä jotka kaipaisi kummallisia hahmoja, ja sellainenhan on tämä

17 mustatukkainen Jim-Adolf Brander. Gunther vaistosi miltei heti Jimin taka-ajatuksen ja päätti näytellä yksinkertaista. Jim ja Vivi saavat kerran viikossa kotikielenopetusta, etteivät unohtaisi saksankieltä. Vivin kotikielen opettaja on eräs nuori uskovainen Alfred Käfig. Pian Viviä alkoi suorastaan vituttaa ainainen uskonto mutta päätti kuitenkin jatkaa kotikielen tunneilla, ettei unohtaisi saksankieltä. Hänestä koko uskonto on pelkkää mielikuvitusta. Kerrankin hän oli sanoa töksäyttänyt Elisabeth-mummolle, että Raamattu on samanlaista mielikuvitusta kuin vihreämies Hulk, niin silloin Elisabeth heitti Nitron huulen ja puolusteli pyhää kirjaa, että siinä on paljon elämänviisauksia. Eräänä syksyisenä päivänä koulun jälkeen kun Jim selailee päivänpostia, niin silloin hän huomaa yhden kirjeen olevan osoitettu henkilökohtaisesti hänelle. Kirjekuoren oikeassa yläkulmassa on saksalainen postimerkki ja leimassa lukee West-Berlin. Vasemmassa yläkulmassa lukee; Berlin Stadt. Innokkaasti Jim avaa kirjeen, jonka avattuaan hänen suunsa menee messingille kun kirjeestä paljastuu entisten luokkakavereiden syysterveiset. Jokainen oli kirjoittanut pienen kirjeen. Jokainen kirjoitti kaipaamansa Jimiä sekä luokkalehteä. Opettaja Elfriede kysyi, että milloin ilmestyisi Suominumero, mutta sitä Jim ei enää viitsi tehdä koska lehden tekeminen on melko rankkaa mutta kuitenkin hän haluaisi jatkaa lehden tekemistä. Esteenä ovat tietenkin postimaksut. Branderithan ovat hyvin tarkkoja rahansuhteen vaikka ovatkin miljonäärejä. Uudessa koulussa Jim muutaman kerran teki pienimuotoisen Keskuskoulun sanomat, muttei siitä tullut samanlaista menestystä kuin entisessä koulussa. Se johtuu tietenkin Jimin huonosta kielitaidosta sekä liiasta saksalaisuuden korostamisesta. Jim tuntee jonkin asteista kaipuuta entiseen kouluun sekä synnyinmaahan. Jim ei oikein viihdy Keskuskoulussa koska rakennus on vanha ja kulunut sekä opettajat ovat aivan liian virkaintoisia. Jim päätti pitää kaipuunsa salaisuutena. Hän vastasi entisille luokkakavereilleen, ettei luokkalehteä enää kannata tehdä koska postimaksut ovat melkoiset ja toiseksi hän aikoo satsata uuden kielen opiskeluun. Pari kertaa viikossa Jim ja Vivi saavat niin kutsuttua suomikakkosta eli suomenkielen tukiopetusta. Monta kertaa Jim luki läpi Nancyn kirjeen ja piirteli siihen sydämen kuvia. Jimin seksualiteetti alkaa pikku hiljaa heräillä, ja on nyt syksyn aikana ihastunut Nancyyn, mutta aivan liian myöhään, sillä hänellä ei ole mitään mahdollisuutta tavata tyttöä. Itämeri erottaa heidät. Jim toivoo itse mielessään, että joskus matkustaisi takaisin Länsi-Berliiniin ja rakastelisi Nancyn kanssa. Jimiä ottaa pattiin kun Berliinissä asuessa hänen seksualiteetti ei vielä ollut valmis mutta nyt syksyllä se on herännyt. Kyllä Keskuskoulussakin on paljon upeita pimuja, mutta haluavatko he olla saksalaispojan kanssa joka osaa huonosti suomea. Tuskinpa tai kukapa sen tietäisi jos Jimin eteen tupsahtaisi joku kuvankaunis vaaleatukkainen Suometar. Ihmeen nopeasti Branderit oppivat uuden kielen. Eva pääsi siivoojaksi vanhustentalo Arvolaan. Muutaman kerran viikossa hän käy kielikurssilla. Raimosta tosiaan tuli Kajaanin poliisilaitoksen siivooja. Hän sanoi lapsilleen, että jos joku kysyisi isän ammattia, niin silloin heidän tulisi vastata, että isä on töissä Kajaanin poliisilaitoksella. Hän kehotti lapsiaan olla paljastamatta, että hän olisi vain siivooja. Sinänsä ei siivoojantyössä ole mitään hävettävää, mutta Raimon kaltaiselle kovalle ukolle se voi olla melkoinen häpeä kun aikaisemmin on ollut rajavartija. Jimistä tuntuu mahtavalta kun isä on töissä poliisilaitoksella ja aikoo todella väittää kaikille, että isä olisi poliisi. Tietenkin Raimo on hyvillään kun poika noin kovasti haluaa isälleen hyvänmaineen. Vivi ja Eva eivät oikein jaksa ymmärtää, että miksi pitäisi valehdella. Raimo on jo lukemattomia kertoa soitellut Itä-Saksaan, ja kysellyt tietoja Igorista ja Ivanista, mutta turhaan. Hän ei tiedä mitään Retkutsenkon veljesten kohtalosta, että ovatko he yhä Itäsaksassa vai onko heidät kuljetettu Neuvostoliittoon, vai ovatko he ylipäätään hengissä. Raimo on laittanut Länsi-Berliinin paikallislehteen ilmoituksen, jossa hän kehottaa kaikkia niitä, jotka tietävät jotain Retkutsenkoista, ottamaan häneen yhteyttä. Hän on lähettänyt samanlaisen ilmoituksen jopa Itä-Berliinin sanomalehteen, vaikka tietääkin sen joutuvan toimituksen roskakoriin.

18 Igor ja Ivan istuvat parhaillaan itäsaksalaisessa vankilassa, Itä-Berliinin ulkopuolella. Sellin lattialla juoksentelee rottia sekä ilmassa on ummehtunut ulosteen lemu. He vapautuvat vuonna 1984 eli ensi vuonna. Vankisellissä Igor ja Ivan ovat suunnitelleet länteen loikkaamista, mutta ensin he aikovat käydä vanhempiensa luona Leningradissa, jonne he ovat jo anoneet muuttolupaa. Totta kai he sen saivat koska silloinhan he olisivat kaukana Berliinin-muurista sekä Stasi-ukkojen silmistä. Veljesten vanhemmat ovat Nikolai ja Natalia. Heillä on Igorin ja Ivanin lisäksi kaksi vanhempaa lasta; Boris ja Sergei jotka ovat maineikkaita KGB-agentteja, ja sen tähden Igor ja Ivan haluavat Leningradiin, jotta he auttaisivat heitä loikkaamaan länteen. Neuvostoviranomaiset luottavat Borikseen ja Sergeihin koska he tekevät työtä oma-aloitteisesti ja eivät pienistä marise. He ovat avoimesti kehuneet Neuvostoliittoa, jotta saisivat parhainta mahdollista kohtelua. Retkutsenkot ovat hyvin varakkaita. Tsaarin vallanaikana heillä oli herraskartano Laatokan itärannalla, mutta heti kun Bolsevikit olivat tulleet valtaan, niin kartano pakolla siirrettiin valtion omistukseen ja nyt siellä toimii Aunuksen Karjalan upseerikerho. Igorilla ja Ivanilla on tili Sveitsin pankissa, mutta siihen he eivät kuitenkaan pääse käsiksi, mutta tili on sen varalta jos ihme tapahtuisi ja Neuvostoliitto romahtaisi, mutta eihän sellaista tapahdu Salakuljetuksen aikana Raimo on hoitanut tiliä. Nyt vankilatuomion jälkeen Raimo on päättänyt olla koskematta tiliin ja odottaa jos kuulisi jotain Retkutsenkoista. Jos hän ei kuulisi mitään kymmenen vuoden sisällä, niin silloin hän siirtäisi rahat omalle tilille. Koko syksyn Jimiä halutti Nancyn kainaloon mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Eräänä lokakuisena päivänä Jim oli niin kiimassa, että sai pakkomielteen nussia. Hän houkutteli luokan kauneimman tytön koulun rappukäytävän ylätasanteelle. Tyttö tietenkin luuli Jimillä olevan jotain tärkeääkin asiaa ja seurasi perässä. Ylätasanteella Jim kehotti tyttöä istuutumaan kaidetta vasten. Tyttö istuutui ja ihmetteli, että mitä ihmettä tällä kummallisella sakemannilla on mielessä. Yhtäkkiä Jim tarttui tyttöön rautaisotteella ja alkoi suudella suoraan suulle. Tyttö rimpuili itsensä irti ja juoksi takaisin kavereidensa luokse ja kertoi kaiken. Kuten saattaa arvata, asia kulkeutui rehtorin korviin ja Jim joutui puhutteluun. Harmaapartainen viisissäkymmenissä oleva rehtori Pentti Laudevuori oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta. Hän soitti Jimin kotiin ja kertoi, että poika ahdistelee tyttöjä seksuaalisesti. Eva, joka sattui vastaamaan puhelimeen, sanoi huonolla suomenkielellä: Ei, se ei ole Jim, on niin, että Jim on uhri Hän olisi halunnut sanoa pari valikoitua sanaa tälle byrokraattisenääniselle ukonkäppänälle, muttei osaa tarpeeksi hyvin suomea. Puhelun jälkeen Jim yritti puolustella, että hänen oli aivan pakko päästää seksuaalienergiaa ulos. Tästä rehtori sai melkoisen hepulin ja soitti perheneuvolaan. Jim tuijotti rehtoria niin pitkään, että tätä alkoi todella ärsyttää. Kukaan oppilaista ei ole vielä tähän mennessä tällä lailla uhmannut häntä. Tähän mennessä puhutteluissa oppilaat ovat katuneet tekosiaan, mutta Jim ei näy katuvan mitään vaan alkoi puolustella tekosiaan. Jimin luokkakaverit alkoivat kutsua häntä raiskaaja-natsiksi ja uhkasivat antaa hänelle kunnolla turpiin. Mutta Jim vaan virnuili ihan kuin olisi kuullut pierun paukahtavan. Eräänä marraskuisena päivänä Jimiltä paloi käämit ja otti mukaansa kouluun tuppipuukon. Välitunnilla Jim houkutteli pääkiusaajansa, Heikki Risbornin, koulun taakse. Hän itse meni perässä. Heti kun he olivat päässeet nurkan taakse jossa on suuria pensas- ja lankkuaitoja näköesteenä, sillä koulun takapihalla säilytetään puutarhajätteitä odottamassa poiskuljetusta. Yhtäkkiä Jim iski puukolla kiusanhenkeä selkään. Sitten hän puukotti kaulaan ja rintaan niin, että tämä kuoli. Tälläkin kertaa Jimin takki meni veriseksi jonka hän riisui ja teki palloksi niin, ettei kukaan huomaisi veritahroja. Sitten Jim veti kiusaajan ruumiin pensaikkoon ja kasasi puunlehtiä tämän päälle. Tälläkin kertaa Jimillä oli tuuria kun kukaan ei huomannut. Muut luokkakaverit eivät huomanneet kun Jim houkutteli Heikkiä koulun taakse. Kotimatkalla kaupungin lammen rannassa Jim poltti verisen takkinsa, ettei äiti kauhistuisi. Loppu päivän opettajat ja oppilaat ihmettelivät, että minne Heikki oli mennyt. He olettivat

19 pojan menneen kotiin. Loppuviikosta koulun vahtimestari löysi ruumiin kun oli haravoimassa koulurakennuksen takana. Poliisit kuulustelivat koulun kaikkia oppilaita sekä opettajia. Jimin kohdalla kuulustelu sujui huonosti koska hän osaa vielä huonosti suomea. Kylläkin saksankielen tulkki hommattiin, mutta tulkin välityksellä Jim antoi ymmärtää, ettei hän voisi ketään tappaa. Siis Jim valehteli raskaiden asianhaarojen vallitessa. Poliisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa. Ruumiiseen ei jäänyt sormen jälkiä koska oli satanut sekä Jimillä oli jälleen hanskat käsissä. Koulussa Jim on hyvin rauhaton, joka johtuu osittain siitä kun hän ei vielä osaa kunnolla suomea. Silloin tällöin omatunto on alkanut vaivata, ja se purkautuu rauhattomuutena. Välitunneilla Jim tapaa puhua vaikka mitä soopaa, mutta Guntherin edessä hän näyttelee kovaa jätkää. Gunther on syksyn aikana huomannut Jimissä joitakin kummallisia ja pelottavia ominaisuuksia. Hän päätti pitää tämän salaisuutena ja tarkkailla Jimiä tarkemmin. Kuka ties Jimin käytös inspiroisi todelliseen bestselleriin. Gunther eikä muutkaan osaa aavistaakaan, että Jim on jo tappanut useammankin ihmisen. Juuri rauhattomuuden takia Jim joutui käymään perheneuvolassa jossa hänen piti tehdä erilaisia palikkatestejä. Onneksi psykologi osasi saksaa, ja Jimin vanhemmat pystyivät kertomaan omalla äidinkielellään asian oikean laidan, että poika on aina ollut rauhaton ja se johtunee vaikeasta synnytyksestä. Jim istui vieressä kun äiti kertoi hänen syntymähetken tapahtumista ja se oli todella järkyttävää. Jim tunsi, että nyt kaikelta meni pohja, ja miten nyt hänestä tulisi gangsteripäällikkö tai edes yritysjohtaja. Jim yritti itse mielessään ajatella, että vanhempien kertomus olisi vain sepite jotta psykologi ymmärtäisi häntä. Psykologi tuli siihen johtopäätökseen, että Jimin olisi parempi käydä erityiskoulua. Silloin Jim ajatteli, että tuleeko hänestä erityiskoulunpoika joka heiluttaa velttoa kättä rinnan päällä. Kyllä Jim ymmärsi, että erityiskoulussa olisi helpompaa, ja hän saattaisi oppia kaikki kertotaulutkin ja kukaties hänestä tulisi ydinfyysikko. Oikeastaan Jim kuuluisi eristyskoulun suljettuun huoneeseen jonka avain polkaistaisiin suohon. Vuosi 1984: Vuodenvaihteessa Jimin piti vaihtaa koulumuotoa. Onneksi erityiskoulu on Keskuskoulun tiloissa, eli hänen ei tarvitse vaihtaa kouluympäristöä. Jim huomasi, että erityiskoulussa on vähän parempi ilmapiiri mutta joskus sielläkin hieman kiusattiin mutta huomattavasti harvemmin kuin aikaisemmin tai muuten olisi taas tullut ruumiita. Heikin murhaajaa ei ole saatu kiinni koska ei ole yhtään johtolankaa, mutta seksuaalinen ahdistelu leviää kulovalkeanlailla ympäri koulua, myös erityiskoulun puolelle. Kevään aikana Jimille tuli enemmän ja enemmän kevättunteita. Nyt hänen seksualiteetti on täysin herännyt ja ehkä liikaakin. Hänestä on tullut todella yliseksuaalinen ja voi saada ties mitä hullua päähänsä. Kevättalvella Jimin luokalla käyvä Tiina Hannula alkoi välitunneilla rakastella poikakaverinsa Jounin kanssa, ja kaiken kukkuraksi aivan avoimesti. Jim kiihottui kun Tiina ja Jouni suutelivat koulun käytävällä. Jimiä tekisi niin kovasti rakastella mutta hänellä ei ole pimua. Luokan ainoa sinkkutyttö on eräs tummatukkainen Virpi Säie, joka Jimiä ei kiinnosta pätkääkään koska tämä on luokanoutolintu. Jim itsekin on sellainen ja heistä voisi tulla mainio pari, mutta Jimiä ei yhtään kiihota Virpin pikimustatukka. Monesti Jim on ajatellut, että jos Nancy olisi täällä, niin silloin hän näyttäisi Tiinalle ja Jounille todellista saksalaista lempeä. Jimistä tuntuu haikealta kun Nancy on Euroopan toisella laidalla, ja varmasti muut jätkät jo piirittävät häntä. Onneksi suuren välimatkan ansiosta Jim ei saa tietää Nancyn poikakavereista tai muuten mustasukkaisuuttaan Jim saattaisi hyvinkin

20 tuottaa uusia ruumiita. Yksin kotona ollessa Jim on alkanut saamaan yhä enemmän riisuutumiskohtauksia. Silloin hän on täysin pois tolaltaan ja voi todella tehdä itsellekin vaikka mitä hullua. Yksin ollessa hän tapaa ilkosillaan mennä maskottijäniksen kanssa vaatehuoneeseen harjoittelemaan rakastelemista. Hän kiihottuu kun sitoo paksun köyden vyötärölleen ja heittää köyden toisen pään vaatehuoneen orren ympäri, ja nostaa itsensä puoleen väliin. Monesti käy niin, että tanko irtoaa ja hän mätkähtää maskottijäniksen päälle. Eräänä päivänä Jim tökkäsi suuren parsinneulan maskottijänikseen pystyyn ja sitten nosti itsensä köyden varassa ylös. Pian vaateorsi irtosi pidikkeistään ja hän mätkähti suoraan neulan päälle niin, että neula upposi mahaan ja jäi sinne. Tietenkin verta tuli jonkin verran mutta Jim viis välitti siitä vaan kiihottui entisestään. Hän tunsi kuinka parsinneula pisti mahassa mutta samalla nautti kivusta. Jim haki keittiöstä sakset ja leikkasi parsinneulan tekemän reiän isommaksi ja sitten sormilla onki ylös neulan. Verta valui runsaasti vaatehuoneen lattialle sekä maskottijäniksen päälle. Hän otti hyllystä suuren pyyheliinan ja kietoi sen vatsansa ympäri jotta verenvuoto tyrehtyisi. Pyyheliinan hän kiinnitti hakaneulalla. Sitten hän pukeutui, ettei verinen pyyheliina näkyisi. Lattialla olevat veret hän nuoli puhtaaksi ja kiihottui kun sai maistella omaa verta. Jimistä on tulossa todellinen psykopaatti jos sellainen hän on jo. Loppu päivän hän oleskeli oman sänkynsä päällä lukien saksankielistä Aku Ankkaa. Kiireesti hän kävi syömässä kun äiti huusi syömään. Totta kai Eva ja Raimo ihmettelivät kun poika ei tänään viihdy muiden seurassa pitempään. Jimin mahassa oleva reikä arpeutui melko hitaasti. Ihme kyllä kun siitä ei seurannut mitään suurempia ongelmia kuten tulehduksia. Jim on miettinyt senkin mahdollisuuden jos reikä ei olisi parantunut niin silloin hän tappaisi itsensä ehkä hirttäytyisi. Jo ajatus kiihottaa häntä ja suunnittelee, että kuinka kiinnittäisi orren niin, ettei se irtoaisi. Pelehtiessään maskottinsa kanssa Jim kuvittelee kuinka hän rakastelisi tyttöjen kanssa jossain pensaikossa. Jimillä on ongelma; miten ihmeessä pääsisi niin pitkälle, että saisi tyttöystävän. Olisiko mahdollista, että suomalainen tyttö rakastuisi saksalaiseen poikaan? Ehkä jos poika olisi normaali. Jim on miettinyt myös sitä vaihtoehtoa jos menisi johonkin puistoon ja raiskaisi jonkun tuntemattoman tytön. Hän on myös miettinyt raiskaavansa oman siskonsa mutta kuinka se tehtäisiin ilman paljastumista? Hyvä kun Jim ei sitä tiedä. Jim on todella menettävässä järkensä, mutta vain pikkuhiljaa salakavalasti. Jim-Adolf on todella vaarallinen seksihullu. Jimin rakas maskottijänis meni niin veriseksi, ettei hän enää uskaltanut sitä säilyttää komerossa. Todennäköisesti äiti olisi kauhistunut, että mistä on tullut noin paljon verta. Jim vei maskottinsa kaupungin lammen rantaan ja sytytti sen palamaan. Kevättalvella Igor ja Ivan pääsivät vankilasta, tai ainakin melkein, sillä he ovat yhä Itä-Euroopassa jossa jokainen liike on tarkoin valvottua. Retkutsenkon veljeksillä oli kuitenkin tuuria kun saivat luvan matkustaa synnyinseudulleen Leningradiin. Siitä he saavat kiittää veljiensä ammattia. Boris ja Sergei neuvoivat heitä loikkaamaan Pohjois-Norjaan, koska Norja on Nato-maa ja se tuskin luovuttaisi Neuvosto-loikkareita takaisin. Ensin pitäisi keksiä virallinen tarina, jotta he pääsisivät mahdollisimman lähelle Neuvostoliiton ja Norjan rajaa. Kesäkuun alussa Igor ja Ivan pääsivät Sergei ja Boriksen kyydissä Petsamoon. Virallinen selitys oli, että Igor ja Ivan menisivät töihin Petsamon kalasatamaan kalanperkaajiksi. Muuten he eivät olisi saaneet matkustuslupaa. Boris ja Sergei jättivät Igorin ja Ivanin Petsamon länsipuolelle, josta on helppo patikoita Neuvostoliiton ja Norjan rajalle. Heillä oli mukana kartta ja kompassi, jotta osaisivat mennä oikeaan ilmansuuntaan. Koko yöttömän yön he patikoivat metsän halki länteen. Aamupäivällä he saapuivat rajavyöhykkeelle, jossa he pusikosta tarkkailivat tilannetta. Sitten he ryömivät piikkilankojen ali, joita he osaavat vanhoina rajavartijoina varoa sillä niissä voi olla hälytinlankoja. Onneksi näin syrjäisellä seudulla ei käytetä miinoja.