$YDLQVDQDW huumausaine, huume, huumausainepolitiikka, huumausainetilanne, kysynnänehkäisy, tarjonnan rajoittaminen, Suomi

Transkriptio

1 STAKES SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISKESKUS FORSKNINGS- OCH UTVECKLINGSCENTRALEN FÖR SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDEN NATIONAL RESEARCH AND DEVELOPMENT CENTRE FOR WELFARE AND HEALTH TILASTORAPORTTI 8/2001 Arti Virtanen STAKESTIETO STAKESINFORMATION Julkaisun tiedot vapaasti lainattavissa Lainattaessa mainittava lähteeksi Stakes Uppgifterna i publikationen får fitt lånas Vid lån skall Stakes anges som källa This report may be freely quoted but the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES) must be mentioned as the source

2 ISSN ISBN Julkaisujen myynti Försäljning Sales of Publications STAKES PL 220, Helsinki puhelin (09) /StakesTieto telefax (09) Internet fi Stakesin monistamo, maaliskuu 2002, Helsinki

3 .89$,/8/(+7, -XONDLVXQSlLYlPllUl 7HNLMlW Ari Virtanen -XONDLVLMD Stakes.XVWDQWDMD Stakes -XONDLVXQQLPL -XONDLVXQVDUMDMDQXPHUR Tilastoraportteja 8/2001 7LLYLVWHOPl Suomen vuoden 2001 kansallinen huumausainevuosiraportti on osa Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman EU:n kansallisten seurantakeskusten verkoston (REITOX) tiedontuotantoa. Kansallisten raporttien perusteella valmistetaan vuosittain EU:n huumausainevuosiraportti. Kansalliset raportit kootaan EMCDDA:n viitekehyksen mukaan. Koko 1990-luvun huumausainetilanteen kehitys näyttää olemassa olevilla mittareilla kuvattuna melko yhdenmukaiselta. Sekä kokeilut ja käyttö että haitat ovat kaikki kasvaneet tasaisesti koko vuosikymmenen ajan. Vuosikymmenen vaihteessa tulevat esiin kuitenkin ensimmäiset merkit huumausaineiden kokeilujen ja käytön voimakkaan kasvutrendin mahdollisesta hidastumisesta. Erityisesti tämä näkyy uusimmassa väestökyselyssä nuorten aikuisten kohdalla, joka perinteisesti on huumekokeiluille kaikkein altein ikäluokkaa. Vaikka eri selvityksissä käytetyt menetelmät eivät aina mahdollista suoraa vertailua, ilmiötä tukevat myös nuoriin kohdistuneet kouluterveystutkimukset sekä ongelmakäyttäjien määrän arviot. Nähtäväksi jää, onko kyseessä satunnainen ilmiö vai mahdollisen uuden trendikehityksen alkumerkki. Vaikka 1990-luvun alussa alkanut huumekokeilujen lisääntymisvauhti olisi taittumassa, haittojen määrä noudattaa vielä selvää nousutrendiä, sillä ongelmakäyttöön johtavat kasaantuvat haitat näyttäisivät ilmenevän esimerkiksi hoitoon hakeutumisessa vuoden viiveellä aineiden käytön aloituksesta - ja vielä viisi vuotta sitten huumeiden kokeilut näyttivät vielä lisääntyvän nopeasti. Huumeasioihin on kiinnitetty valtakunnallisesti lisääntyvässä määrin huomiota 1990-luvun jälkipuolella. Vuonna 1996 käynnistettiin monihallinnollinen asiantuntijayhteistyö kansallisen huumausainepoliittisen strategian luomiseksi. Yhteistyön tuloksena syntyi esitys huumausainepoliittiseksi strategiaksi keväällä 1997 ja jatkokäsittelyn tuloksena vuoden 1998 lopulla tuotettiin valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta. Molemmat nojasivat selkeästi YK:n hyväksymää tasapainoiseen huumepolitiikan lähestymistapaan, jossa yhtäläinen painoarvo annetaan sekä kysynnän että tarjonnan vähentämisen toimille. Vuoden 2000 valtioneuvoston toisen periaatepäätöksen ja siihen liittyneen huumelisämenoarvion toteutuksella pyritään vähentämään sekä huumausaineiden kysyntää että tarjontaa. Pyrkimyksenä on pysäyttää huumausaineiden käytön ja huumausainerikollisuuden kasvu. Toimenpideohjelmassa esitetyt tehostetut toimenpiteet kokoavat yhteen eri hallinnonalojen huumeiden vastaisen toimien keskeiset painopisteet. Vuoden 2001 talousarvioesitykseen esitettiin 5,5 miljoonan euron (32,5 miljoonan markan) lisämäärärahaa huumausaineiden vastaisten toimien toteuttamiseksi. Kokonaisuutena huumeiden torjuntaan varattiin yhteensä noin 10 miljoonaa euroa (60 miljoonaa markkaa). Periaatepäätös aiheuttaa toimia viiden eri ministeriön (oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön) hallinnonaloilla. Käytännön työ on tarkoitus tehdä mahdollisimman pitkälle kunnissa ja paikallisella tasolla. Toimintaa tukee lisäksi poliisin ja vankeinhoitolaitoksen huumestrategiat sekä sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportit nuorten ehkäisevästä huumetyöstä sekä huumehoidon kehittämisestä. $YDLQVDQDW huumausaine, huume, huumausainepolitiikka, huumausainetilanne, kysynnänehkäisy, tarjonnan rajoittaminen, Suomi 0XXWWLHGRWHVLPHOHNWURQLQHQMXONDLVXWDLYHUNNRMXONDLVXQRVRLWH, RNRQDLVVLYXPllUl 174,6% LHOL Suomi +LQWD 27 e (sis. alv) -DNDMDMDP\\Ml Stakes, PL 220, Helsinki, puh. (09) tai automaatti (09) , faksi (09)

4

5 Esipuhe Suomen vuoden 2000 kansallinen huumausainevuosiraportti on osa Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) koordinoiman kansallisten seurantakeskusten verkoston (REITOX) tiedontuotantoa Kansallisten raporttien perusteella valmistetaan vuosittain EU:n huumausainevuosiraportti Kansalliset raportit kootaan EMCDDA:n antaman viitekehyksen mukaan Raportti käsittelee huumausainekysymystä neljästä eri näkökulmasta Ensimmäinen luku tarkastelee Suomen huumausainehallintoa, -lainsäädäntöä ja -politiikkaa Toinen luku kuvaa Suomen huumausainetilannetta vuonna 2001 Kolmannessa luvussa esitellään huumausaineiden kysynnän vähentämisen ja neljännessä luvussa vastaavasti tarjonnan rajoittamisen ja vähentämisen toimia Suomessa Viimeisessä luvussa arvioidaan kolmea yhteiseurooppalaista erillisteemaa: moniainekäyttö, hoidon vaikuttavuus ja humeidenkäyttäjät vankiloissa Teemojen selvittämiseksi ei ole tehty erillisselvityksiä Suomalaisessa päihdekulttuurissa alkoholilla on pitkään ollut keskeinen asema Suomessa korostetaan, että (huumaus)aineiden sijaan tarkastelun tulisi koskea päihdekäyttäytymistä kokonaisvaltaisesti Huolimatta alkoholin keskeisestä roolista Suomessa huumausaineiden kokeilut ja käyttö on lisääntynyt nopeasti koko 1999-luvun ajan vaikka vuonna 2000 näkyi ensimmäisiä merkkejä huumeiden käytön nopean lisääntymisen tasaantumisesta Kehityksen seurauksena vasta 1990-luvulla syntyi tarve erityisen huumausainepolitiikan luomiseen sekä huumausainetutkimuksen ja -tilastoinnin kehittämiseen Suomalainen terminologia vastaa edellä olevaa kehitystä Suomessa käytetty termi päihteet kattaa alkoholin, liuottimet ja korvikkeet, päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkeaineet, huumausainelainsäädännössä määritellyt varsinaiset huumausaineet sekä kaikkien edellisten yhdistelmät (ns sekakäytön) Suppeampi termi on huume, joka yleensä rajataan varsinaisiin huumausaineisiin sekä päihtymistarkoituksessa käytettäviin, pääasiassa keskushermostoon vaikuttaviin (PKV) lääkeaineisiin Huumausaineista käytetään myös nimitystä laittomat huumeet vastakohtana laillisesti saataville huumeille, so väärinkäytetyille PKV-lääkkeille, vaikka eräitä huumausaineita on mahdollista saada erikoisreseptillä Euroopassa huumausaineita käsitellään erillään laillisten huumeiden väärinkäytöstä sekä alkoholin ongelmakäytöstä Tämä rajoitus koskee myös REITOX-tiedontuotantoa Siksi tässä raportissa käytetään pääasiassa käsitettä huumausaine lukuun ottamatta kysynnän vähentämistoimia, joiden osalta mainittua erottelua pidetään varsinkin Suomen oloissa liian rajoittavana Tällöin käytetään pääasiassa käsitettä huume Suomen huumausaineraportin on koonnut Stakesiin sijoitettu kansallinen huumausaineiden seurantakeskus Raportin valmistelussa on hyödynnetty kommentteja huumausainekysymyksen eri alojen asiantuntijoilta Erityiskiitokset kaikille heistä ja jokaiselle erikseen Raportin koostamisesta vastaa kansallisen huumausaineiden seurantakeskuksen erikoissuunnittelija Ari Virtanen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) StakesTieto/Tilastot -ryhmä Kansallinen huumausaineiden seurantakeskus PL 220, Helsinki Ari Virtanen Puh (09) ari fi Faksi (09) stakes fi/reitox/fin/ 5

6

7 Yhteenveto huumausainetilanteen kehityksestä Koko 1990-luvun huumausainetilanteen kehitys näyttää olemassa olevilla mittareilla kuvattuna melko yhdenmukaiselta Sekä kokeilut ja käyttö että haitat ovat kaikki kasvaneet tasaisesti koko vuosikymmenen ajan Vuosikymmenen vaihteessa tulevat esiin kuitenkin ensimmäiset merkit huumausaineiden kokeilujen ja käytön voimakkaan kasvutrendin mahdollisesta hidastumisesta Erityisesti tämä näkyy uusimmassa väestökyselyssä nuorten aikuisten kohdalla, joka perinteisesti on huumekokeiluille kaikkein altein ikäluokkaa Vaikka eri selvityksissä käytetyt menetelmät eivät aina mahdollista suoraa vertailua, ilmiötä tukevat myös viimeisimmät nuoriin kohdistuneet kouluterveystutkimukset sekä ongelmakäyttäjien määrän arviot Nähtäväksi jää, onko kyseessä satunnainen ilmiö vai mahdollisen uuden trendikehityksen alkumerkki Vaikka 1990-luvun alussa alkanut huumekokeilujen lisääntymisvauhti olisi taittumassa, haittojen määrä noudattaa vielä selvää nousutrendiä, sillä ongelmakäyttöön johtavat kasaantuvat haitat näyttäisivät ilmenevän esimerkiksi hoitoon hakeutumisessa 3 5 vuoden viiveellä ensikokeiluista ja aineiden käytön aloituksesta ja vielä viisi vuotta sitten huumeiden kokeilut näyttivät lisääntyvän nopeasti Toisaalta on huomattava, että haittamittarien kehityksen suhteellisen jyrkkyyden yksi keskeinen syy on se, että 1990-luvun alussa niiden arvot huumeiden osalta olivat poikkeuksellisen matalia kansainvälisesti verrattuna Haittamittarienkin osalta on yksi mahdollinen merkki parempaan: vuosina nopeasti yleistynyt suonensisäisen huumeiden käytön aiheuttama HIV-epidemia näyttäisi ensimmäisiä laantumisen merkkejä vuonna 2000 Toisaalta C-hepatiittitartuntoja todetaan vuosittain myös vuonna 2000 edelleen Eri huumausaineet tulevat eri tavoin näkyviin haittatilastoissa Päihdehuollon ja terveydenhoidon tilastoissa näkyvät erityisesti kovien huumeiden, amfetamiinien ja opiaattien aiheuttamat haittavaikutukset: huumesairaudet, infektiot ja myös kuolemat Sen sijaan kannabiksen osuus nousee rikostilastoissa keskeiseksi vaikka amfetamiini onkin takavarikkojen lukumäärien osalta kuromassa tätä etumatkaa nopeasti kiinni Kokaiini ja ekstaasi näkyvät Suomessa toistaiseksi vain rikostilastoissa Suomalaista päihteiden käyttötapaa leimaa aineiden sekakäyttö Suurin käyttäjäryhmä ovat kuitenkin alkoholin ongelmakäyttäjät, jotka korkeintaan satunnaisesti käyttävät muita aineita Koko 1990-luvun sekakäytön ainekombinaatiot ovat sen sijaan säilyneet samanlaisina: keskeiset sekakäyttäjäryhmät ovat alkoholin ja lääkkeiden käyttäjät, amfetamiinien ja kannabiksen käyttäjät, jotka käyttävät myös alkoholia, sekä opiaattien käyttäjät, jotka käyttävät myös amfetamiineja ja kannabista mutta eivät juuri alkoholia Varsinkin kovien huumeiden käyttäjien joukossa alkoholin käytön merkitys näyttää koko ajan hieman vähenevän Vaikka kaikkien mittarien mukaan suomalaisen päihdeongelman muodostaa alkoholin ongelmakäyttö, kolme tekijää nostaa huumausaineiden ongelmakäytön erityisen huolen aiheeksi Nämä ovat huumausainehaittojen edellä esitetty nopea kasvuvauhti, huumeiden ongelmakäyttäjien lisääntynyt yhteiskunnallinen syrjäytyminen, mikä tulee ilmi huono-osaisuutena jopa muihin päihdeongelmaisiin tai muihin rikollisiin verrattuna, ja ongelmien kasaantuminen nuorelle ikäluokalle Huumeasioihin on kiinnitetty valtakunnallisesti lisääntyvässä määrin huomiota 1990-luvun jälkipuolella Vuonna 1996 käynnistettiin monihallinnollinen asiantuntijayhteistyö kansallisen 7

8 huumausainepoliittisen strategian luomiseksi Yhteistyön tuloksena syntyi esitys huumausainepoliittiseksi strategiaksi keväällä 1997 ja jatkokäsittelyn tuloksena vuoden 1998 lopulla tuotettiin valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta Molemmat nojasivat selkeästi YK:n hyväksymää tasapainoiseen huumepolitiikan lähestymistapaan, jossa yhtäläinen painoarvo annetaan sekä kysynnän että tarjonnan vähentämisen toimille Strategiaesityksen pohjalta monessa kunnassa valmistui paikallisia huumepoliittisia strategioita Valtakunnallisella tasolla vuoden 1999 aikana käynnistettiin valtioneuvoston periaatepäätöksen toimeenpano, minkä tuloksena tehtiin esitys huumausainetutkimusohjelmasta Suomen Akatemialle ja valmistettiin valtionhallinnon alaisten laitosten sektoritutkimusohjelma huumeista Lisäksi käynnistettiin työryhmätyö nuorten uusien huumeidenkäytön kulttuurien kartoittamiseksi ja ehkäisevän työn toimenpiteiden suunnittelemiseksi sekä huumehoitojärjestelmän kehittämiseksi Keskeiset ministeriöt sisällyttivät myös huumausaineosioita omiin keskipitkän aikavälin talousja toimintaohjelmiinsa Lokakuussa 1999 järjestettiin Suomen Akatemian sekä Lääkäriseura Duodecimin yhteinen konsensuskokous huumehoidon kehittämiseksi, jonka loppujulkilausumassa esitettiin yhdenmukaisesti valtioneuvoston periaatepäätöksen kanssa kehittämistarpeita huumehoidon ja hoitotutkimuksen edistämiseksi Samaa linjaa jatkoivat sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2000 valmistunut nuorten huumeiden käytön ehkäisytyöryhmän mietintö ja vuoden 2001 huumehoitotyöryhmän mietintö Lisäksi poliisi ja vankeinhoitolaitos ovat tuottaneet vuoden 1998 periaatepäätöksen mukaan päihde- tai huumestrategiansa, joiden keskeisenä osana on valvonnan ohella kysynnän vähentäminen Edellä kuvattu laaja suunnittelukierros osoittaa, että lisääntynyt huumausaineiden käyttö ja haitat on tunnustettu ilmiöksi, joka vaatii laajaa ja monihallinnollista kansallista toimenpideohjelmaa kehityksen pysähdyttämiseksi Suunnittelukierroksen tärkeimmät tulokset liittyvät valtioneuvoston vuoden 1998 periaatepäätökseen sekä huumepolitiikan tehostamiseksi tehdyn vuoden 2000 valtioneuvoston toisen periaatepäätöksen ja siihen liittyneen huumelisämenoarvion toteutukseen Jälkimmäisen periaatepäätöksen toimenpiteillä pyritään vähentämään sekä huumausaineiden kysyntää että tarjontaa Pyrkimyksenä on pysäyttää huumausaineiden käytön ja huumausainerikollisuuden kasvu Toimenpideohjelmassa esitetyt tehostetut toimenpiteet kokoavat yhteen eri hallinnonalojen huumeiden vastaisen toimien keskeiset painopisteet Vuoden 2001 talousarvioesitykseen esitettiin 5,5 miljoonan euron (32,5 miljoonan markan) lisämäärärahaa huumausaineiden vastaisten toimien toteuttamiseksi Kokonaisuutena huumeiden torjuntaan varattiin yhteensä noin 10 miljoonaa euroa (60 miljoonaa markkaa) Tehostamispäätöksen toimilla yhteiskunnan huumausainekielteistä ilmapiiriä vahvistetaan tehostamalla koko väestöön suuntautuvaa ennaltaehkäisevää huumetiedotusta huumeongelmaisten hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia parannetaan huumausainerikollisten kiinnijoutumisriskiä lisätään ja varmistetaan rikosvastuun toteutuminen huumausainerikoksissa sekä edistetään huumausaineiden vastaista työtä vankiloissa Periaatepäätös aiheuttaa toimia viiden eri ministeriön (oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön) hallinnonaloilla Käytännön työ on tarkoitus tehdä mahdollisimman pitkälle kunnissa ja paikallisella tasolla 8

9 Pitkän tähtäimen strategiatyön aikana on niin paikallisella kuin kansallisella tasolla toteutettu laajoja toimintaohjelmia välittömien huumeongelmien ratkaisemiseksi Ehkäisevässä työssä painopisteenä ovat olleet nuoret, joita on lähestytty painottamalla oman elämän hallinnan taitojen kehittämistä, nuorten omaehtoista osallistumista sekä uusien medioiden käyttöä huumeiden vastaisessa työssä Kaikki tahot ovat panostaneet varsinkin ehkäisevän työn toimijoiden huumekoulutukseen ja kunnallisen toiminnan koordinaattoreiksi on perustettu ehkäisevän päihdetyön vastuuhenkilöverkosto Suunnitteilla on myös valtakunnallinen huumetiedotuksen kampanja, johon liittyy laaja evaluaatiotutkimus Painopisteenä on myös ollut eri toimijoiden välisen tiedonkulun ja tiedon saatavuuden parantaminen Tuloksena on käynnistetty tietopalveluja kunnallisten huumestrategioiden sekä kunnallisten ja järjestöjen huumeiden vastaisten hankkeiden tunnetuksi tekemiseksi Lisäksi on kehitetty huumetyön telemaattisia palveluja: huumetietopalveluja, keskustelufoorumeja sekä oman päihdetilanteen anonyymejä testauspalveluja viimeksi GSM tekstiviestien avulla Yhtenä huumeiden käyttöä ehkäisevänä keinona esiin on myös nostettu huumetestien käyttö Mahdollisuudet joukkotestauksiin ovat kuitenkin herättäneet paljon julkista keskustelua Asiassa onkin valmisteilla lainsäädäntöesitykset vuoden 2001 loppuun mennessä Hoitolinjassa on painottunut matalan kynnyksen ja erityisesti nuorille suunnattujen palvelujen kehittäminen sekä tähän liittyvä koulutus Tarkoituksena on saada ongelmaiset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hoitojärjestelmän piiriin Samaan aikaan myös haittojen vähentämistoimista on keskusteltu laajasti ja niiden asema osana hoitotyötä on hyväksytty entistä laajemmin, mistä esimerkkinä on suonensisäisten huumeiden käyttäjien terveysneuvonnan sekä korvaus- ja ylläpitohoitomekanismien kehittäminen Vankiloissa on valmistunut kolme vuotta kestäneiden kokeilujen tuloksena erilaisia päihdetyön palvelutuotteita vankilassa oleville ja sieltä vapautuville huumeiden käyttäjille yhteistyössä alan keskeisten järjestöjen kanssa Vuoden aikana valvonnasta käytävän keskustelun teemoja olivat huumausainerikollisuuden lisääntyminen, käyttörikoksen asema sekä uudet rikoksentorjunnan menetelmät Vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen mukaan käyttörikoksiin liittyvät syyttämis- ja tuomioistuinkäytännöt vaihtelivat suuresti Yksilön oikeuksien kannalta on kestämätöntä, että käyttörikoksen seuraamukset vaihtelevat riippuen siitä, millä paikkakunnalla rikkomus tapahtuu Tämän vuoksi Valtakunnansyyttäjänvirasto antoi vuonna 2000 syyttäjille ohjeet syyttämättä jättämisestä huumausainerikoksissa, ja myös oikeusministeriö valmisteli lakiehdotuksen, jonka yhtenä tarkoituksena on yhdenmukaistaa rangaistuskäytäntöjä huumeiden käyttörikoksissa Lähitulevaisuus näyttää, miten syyttämättäjättämispäätöksiin tulee vaikuttamaan syyskuun alussa 2001 voimaan astuvan uuden ja lievemmän rangaistusmuodon, huumausaineiden käyttörikoksen käyttöönotto Keskeinen osa valvontaviranomaisten toimintaa ovat ne lainsäädännön kehittämistoimet, joilla valvontavaltuuksia ja -keinoja pyritään lisäämään Poliisi sai vuoden 2001 alussa uusia, entistä laajempia toimivaltuuksia, joiden perusteella poliisi voi ryhtyä valeostojen tekemiseen sekä ns peitetoimintaan Tullilaitos valmistelee vastaavien toimivaltuuksien sisällyttämistä poliisilain ohella myös tullilakiin Vankilaviranomaisia koskien ollaan tekemässä muutoksia rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaan lainsäädäntöön vankilahenkilöstön toimivallan laajentamiseksi ja tämän myötä aineiden löytämisen tehostamiseksi vankiloissa Keskeistä toiminnassa on vuoden aikana ollut yhteistoiminnan lisääminen Yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa on pyritty estämään julkisten huumausainekauppapaikkojen syntyminen Valtakunnallisesti on kehitetty valvontaviranomaisten keskeistä yhteistyötä Poliisi, tulli ja 9

10 rajavartiolaitos vahvistivatkin vuoden 2001 alussa yhteisen huumausainestrategian, jossa esitetään lukuisia toimintasektoreita, joilla viranomaisyhteistyötä syventämällä voidaan huumausainerikollisuuden torjuntaa tehostaa entisestään Uudehkojen tutkintamenetelmien (televalvonta ja tekninen tarkkailu) käyttöä on suunnattu erityisesti organisoidun huumerikollisuuden tutkimukseen Myös yhteistyötä ulkopuolisten organisaatioiden kanssa on pyritty kehittämään sekä rahanpesun (pankki- ja rahoituslaitokset) että prekursorivalvonnan (kemian yritykset yms ) osalta Vaikka siis koko 1990-luvun kestänyt huumekokeilujen lisääntymisvauhti olisi taittumassa, haittojen määrä noudattaa vielä nousutrendiä, sillä kasaantuvat haitat seuraavat kokeilujen ja käytön nousukehitystä vasta muutamien vuosien viiveellä Kokeilukäyttäjämäärän tason nousu luvulla aiheuttaa pidemmällä aikavälillä myös kokeilujen alueellisten erojen vähenemisen, millä taas on suorat vaikutukset haittojen leviämiselle ympäri maata Käyttäjäkunnan ikääntyessä haitat leviävät samalla vanhempiin ikäluokkiin sekä akuuteissa että ennen pitkää vastaavanlaisissa kroonistuneissa muodoissa, jotka ovat tulleet esiin alkoholin pitkäaikaisen käytön haittojen osalta Kroonistuvat huumehaitat tulevat aiheuttamaan aivan uuden haasteen hoitojärjestelmälle tulevina vuosikymmeninä Eräät haitat, esimerkiksi piikkihuumeiden käytöstä aiheutuneet HIV-tartunnat, tulevat leviämään myös huumeiden käyttäjäkunnan ulkopuolelle 10

11 Sisällys Esipuhe Yhteenveto huumausainetilanteen kehityksestä Osa I Kansalliset huumausainestrategiat: laki ja hallinto 15 1 Huumausainepolitiikan kehitys Huumausainepolitiikan tausta Huumausainepolitiikan toteutus: lainsäädäntö ja syyttäjäviranomaisten toiminta Varsinaiset huumausainelait Huumausaineisiin liittyvä muu lainsäädäntö Huumausaineita koskeva keskustelu ja mielipiteet Kustannukset ja rahoitusjärjestelyt 27 Osa II Huumausainetilanne 29 2 Huumausaineiden käytön levinneisyys, käyttötavat ja näiden kehitys Kehityksen suuntaviivat ja uudet trendit Huumausaineiden käyttö väestön eri osissa Yleiset väestötutkimukset Nuoriso- ja koululaistutkimukset Huumausaineiden ongelmakäyttö 37 3 Huumeiden käytön terveydelliset seuraukset Huumehoito Huumekuolleisuus Huume-ehtoiset tartuntataudit Muu huumeisiin liittyvä sairastavuus 48 4 Sosiaaliset ja laillisuusvalvonnan seuraukset Sosiaaliset ongelmat Huumausainerikokset ja huumausaineisiin liittyvät rikokset Huumausainerikokset Huumausainetuomiot Huumeet tieliikenteessä Huumeiden käytön sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset 59 5Huumausainemarkkinat Huumausaineiden tarjonta ja saatavuus Huumausainetakavarikot 63 6 Ainekohtainen kehitys Kannabis Synteettiset huumausaineet (amfetamiini, ekstaasi ja LSD) Opiaatit/heroiini Kokaiini Aineiden sekakäyttö 67 11

12 7 Johtopäätökset Eri indikaattorien väliset suhteet Tilanteen toiminnalliset ja poliittiset seuraukset Tiedon laatu ja tiedon metodiset rajoitukset 73 Osa III Huumausaineiden kysynnän vähentämistoimet 75 8 Kysynnän vähentämisen kansalliset strategiat Keskeiset strategiat ja toimintaohjelmat Uudet lähestymistavat ja kehityssuuntaukset 79 9 Kysynnän ehkäisyn toiminta-alueet ja -mallit Ennalta ehkäisevä huumetyö Varhaislapsuuteen ja perheeseen kohdistuvat toimintamallit Koulujen toimintaohjelmat Nuoriso-ohjelmat koulujen ulkopuolella Kunnalliset (yhteisö)ohjelmat Auttavat puhelimet Tiedotusvälinekampanjat Internet-palvelut Huumehaittojen vähentämisohjelmat Etsivä työ Matalan kynnyksen palvelut Tartuntatautien ehkäisy Huumeiden ongelmakäyttäjien hoito Hoito ja terveydenhuolto osana kansallista järjestelmää Korvaus- ja ylläpitohoito Jälkihuolto Koulutus ja jatkokoulutus Työllistämistoimet Asumispalvelut Laillisuusvalvontajärjestelmän toimet Huumetestien laillinen asema kysynnän ehkäisyssä Poliisityö Vankilatyö Muut erityistoimen huumeiden käyttäjille Hankkeiden laadun arviointi Laadunvalvonnan menettelytavat Evaluaatio Tutkimus Ammatillinen jatkokoulutus Johtopäätökset Yhteenveto viimeaikaisesta kehityksestä Tulevaisuuden suuntaviivat

13 Osa IV Huumausaineiden tarjonnan rajoittamis- ja vähentämistoimet Tarjonnan rajoittamisen ja vähentämisen toimintaohjelmat Keskeiset strategiat ja toimintaohjelmat Uudet lähestymistavat ja kehityssuuntaukset Tarjonnan rajoittamisen ja vähentämisen toimintamallit Oikeusjärjestelmän toiminta Valvonnan organisointi ja tekniset apuvälineet Tiedustelu ja tietojärjestelmät Yhteistoiminta yksityisen sektorin ja kansalaisten kanssa Valvontaviranomaisten yhteistyö Toiminnan laatukontrolli Koulutus Tutkimus Johtopäätökset Yhteenveto viimeaikaisesta kehityksestä Tulevaisuuden suuntaviivat 131 Osa V Vuoden 2001 eurooppalaiset erityisteemat Moniainekäyttö Aineiden käyttötavat ja käyttäjäryhmät Terveydelliset ja sosiaaliset seuraukset Käyttöön liittyvät riskit ja paikalliset markkinat Uudet interventiomallit Metodologiset kysymykset Hoidon vaikuttavuus interventioiden tehokkuus Hoidon mallit ja vaikuttavuuden käsite Hoitojen evaluointi Metodologiset kysymykset Huumeiden käyttäjät vankiloissa Epidemiologinen tilanne Huumeiden saatavuus ja tarjonta Tietoa toimintaympäristöstä Kysynnänrajoittamisen politiikka vankiloissa Vankiloiden hoitojärjestelmän arviointi Metodologisia kysymyksiä 147 Kirjallisuus 148 Internet-osoitteet

14 Liitteet: Liite 1 Huumausaineita koskeva yksinkertaistettu hallintokaavio Suomessa 157 Liite 2 Kansainvälisten huumeasioiden organisointi Suomessa 158 Liite 3 Kansallinen huumausainetietojärjestelmä 160 Liite 4 Huumausaineiden kysynnän vähentämisen toimijakenttä 165 Liite 5 Huumausaineiden tarjonnan vähentämisen ja rajoittamisen toimijakenttä 166 Liite 6 EMCDDA:n standarditaulu 3: huumehoitoon hakeutuneiden erityispiirteet 167 Liite 7 Huumausainesairaudet ICD 9-järjestelmäluokituksen mukaan 168 Liite 8 Huumausainesairaudet ICD 10-järjestelmäluokituksen mukaan 169 Liite 9 Taulukot 170 Liite 10 Kuviot

15 Osa I Kansalliset huumausainestrategiat: laki ja hallinto Päävastuu huumausainepolitiikan koordinaatiosta on Suomessa annettu sosiaali- ja terveysministeriölle Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee huumausainelain sekä laillista huumausaineiden tuontia, vientiä sekä käyttöä (esimerkiksi lääkinnällisiin tarkoituksiin) koskevat säädökset Oikeusministeriö valmistelee huumausaineiden laitonta valmistamista, käyttöä ja kauppaa koskevan lainsäädännön Myös muut ministeriöt osallistuvat huumausainelainsäädännön toimeenpanoon sekä valmistelevat tähän liittyvät säädökset omilla erityisalueillaan 1 Aluetasolla viiden lääninhallituksen sekä Ahvenanmaan maakuntahallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt ohjaavat ja valvovat sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamista alueellaan sekä osallistuvat kehittämistyöhön paikallistasolla kuntien kanssa Poliisityö ja syyttäjälaitos on jakautunut 90 kihlakunnan alueelle Tuomiovaltaa käyttävät 66 käräjäoikeutta, ja tullin työ on jakautunut 5 tullipiiriin Paikallistasolla kaikki 448 kuntaa ovat vastuussa lakisääteisten palvelujen käytännön toteuttamisesta Paikalliset viranomaiset voivat joko tuottaa palvelut itse tai muiden kuntien kanssa yhdessä (kuntayhtymät) tai ostaa palvelut yksityiseltä tai järjestösektorilta Palvelut tuotetaan pääosin kunnallisverovaroin ja laskennallisten valtionosuuksien turvin Osa palvelukustannuksista katetaan myös asiakasmaksujen avulla Järjestö- ja vapaaehtoistyöllä on pitkät perinteet julkisen sektorin toiminnan täydentäjänä Useat paikalliset, alueelliset ja myös valtakunnallisella tasolla toimivat järjestöt tekevät huumausaineiden vastaista työtä joko osana yleistä päihdetyötä tai erillisten huumehankkeiden keinoin Järjestöjen toiminnallinen vastuu päihdetyössä (ja huumausaineiden vastaisessa työssä) on suuri ja yhteistyömuodot vakiintuneita eri viranomaisten kanssa Osana virallista toimintajärjestelmää järjestöt myös toimivat huomattavassa määrin verovaroin Keskeiset kansainvälisiä huumausaineasioita käsittelevät ja koordinoivat ministeriöt ovat ulkoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö sekä sisäasiainministeriö Ministeriöiden välinen toiminnan koordinaatio tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa, kansainvälisiä huumausaineasioita käsittelevässä työryhmässä 2 Suomen asema vuoden 1999 lopun EU-puheenjohtajamaana toi huomattavasti lisätehtäviä myös huumealalla Erityisesti puheenjohtajakautta varten perustettiin kansainvälisiä huumeasioita käsittelevän työryhmän rinnalle huumausainejaosto kansallisen EU-asiain komitean alaisuuteen Jaostoa johtaa sosiaali- ja terveysministeriö, se on osallistujatahoiltaan sama kuin kansainvälisiä huumausaineasioita käsittelevä työryhmä 1 Ks liite 1: huumausaineita koskeva hallintokaavio Suomessa 2 Ks liite 2: kansainvälisten huumausaineasioiden organisointi Suomessa 15

16 1 Huumausainepolitiikan kehitys 1 1 Huumausainepolitiikan tausta Vuonna 1997 mietintönsä jättäneen huumausainepoliittisen toimikunnan esityksen (Huumausainestrategia 1997, 56 60) 3 pohjalta valtioneuvosto teki vuoden 1998 lopulla periaatepäätöksen huumausainepolitiikasta (Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta 1998) Päätöksessä suomalaisen huumausainepolitiikan peruslinja määritellään seuraavasti: Suomalainen huumausainepolitiikka perustuu yleisiin yhteiskuntapoliittisiin toimiin, kansalliseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin Tämän huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden levittämisen ja käytön ehkäiseminen Tavoitteeseen pyritään huumausaineiden kokonaiskieltoon perustuvaa huumausainekontrollia tehostamalla, huumausaineiden kokeilua ja käyttöä ennalta ehkäisevillä toimilla sekä järjestämällä riittävästi hoitomahdollisuuksia ja helpottamalla hoitoon hakeutumista Huumausaineista sekä niiden aiheuttamista ehkäisy-, hoito- ja kontrollitoimista koituvia yksilöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä Suomi soveltaa huumausainepolitiikkaansa Euroopan unionin huumausaineohjelmia sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hyväksyttyjä suuntaviivoja Periaatepäätöksen keskeiset toimenpidekohdat koskevat ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista, käyttäjien ja heidän läheistensä hoitoa ja tukemista sekä valvontatoimia Näitä näkökulmia koskevat seuraavat perusperiaatteet: 1 Huumausaineiden leviämistä ja käyttöä ehkäistään ensisijaisesti vaikuttamalla väestön elinolosuhteisiin yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien pohjalta toteuttaen pohjoismaista hyvinvointipolitiikkaa Näin vähennetään niitä syitä, jotka altistavat päihteiden käytölle ja päihdeongelmille Kasvatuksen ja tiedotuksen keinoin vaikutetaan asenneilmastoon ja tuetaan erityisesti nuoria huumeettomaan elämäntapaan Huumausaineiden käyttöä sekä niiden aiheuttamia ongelmia ja haittoja voidaan ehkäistä tehokkaasti, mikäli kyetään tarpeeksi varhain ja tuloksekkaasti puuttumaan nuorten alkaviin päihdeongelmiin ja niitä ennakoivaan oireiluun Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen piirissä on suuret mahdollisuudet puuttua niihin varhain, jos ne kyetään tunnistamaan ja osataan toimia oikein 2 Huumausaineiden käyttäjien hoito perustuu Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon yleiseen periaatteeseen antaa kansalaisille yhdenvertaisesti näiden tarvitsemat palvelut Huumausaineiden väärinkäyttö seurauksineen lisää lähiympäristön turvattomuutta ja muita kansalaisten kokemia haittoja Myönteisillä hoitotuloksilla on suuri merkitys huumaus- 3 Toimikunnan esitykset koskivat sekä varsinaisia huumausaineita että päihtymystarkoituksessa väärinkäytettyjä lääkkeitä 16

17 aine- ja rikollisuustilanteeseen Huumeuran jatkuminen tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin hoitopalvelujen järjestäminen Näin huumausaineiden väärinkäyttäjien tehokas hoito on koko yhteiskunnan etu Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa vuonna 1998 annetussa julistuksessa huumausaineiden kysynnän vähentämistä ohjaavista periaatteista kiinnitetään hoidon ohella huomiota toimiin huumausaineiden väärinkäytön yksilölle ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen vähentämiseen 4 Myös käyttäjien läheiset tarvitsevat erityistä tukea, neuvontaa ja palveluja 3 Huumausainevalvonnan perustan muodostavat YK:n huumausaineyleissopimukset Suomi on ratifioinut vuodelta 1988 olevan huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskevan yleissopimuksen (SopS 44/1994); vuodelta 1971 olevan Psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1976) sekä vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen (SopS 43/1965) ja siihen liittyvän vuonna 1972 tehdyn yleissopimuksen muutospöytäkirjan (SopS 42/1975) Huumausaineita koskevat rangaistussäännökset siirrettiin vuonna 1994 huumausainelaista rikoslakiin Uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli YK:n vuoden 1988 Wienin yleissopimuksen edellyttämällä tavalla tehostaa toimia kansainvälisen laittoman huumausainekaupan torjumiseksi Huumausainerikossäännösten uudistamisen yhteydessä myös rahanpesu on säädetty rangaistavaksi Näin huumausaineiden laittoman valmistuksen tai levittämisen edistäminen muun muassa rahoittamalla näitä rikoksia on rikoslain mukaan rangaistavaa Valtakunnallisen huumausainepolitiikan yhteensovittamiseksi ja viranomaisten toiminnan tehostamiseksi sekä kansallisen huumausainepoliittisen ohjelman toimeenpanoa ja seurantaa varten valtioneuvosto asetti huumausainepoliittisen koordinaatioryhmän 5 Ryhmä koostuu keskeisten ministeriöiden sekä näiden alaisten virastojen ja laitosten edustajista Ryhmässä on valmisteltu toimenpidesuunnitelma huumausainepolitiikan tehostamiseksi Ensimmäinen vaihe hyväksyttiin valtioneuvostossa (Valtioneuvoston tiedote 238/2000) 6 Kansainvälisen yhteistyön osalta valtioneuvoston vuoden 1998 huumausainepolitiikkaa koskevassa periaatepäätöksessä korostettiin, että Suomi edistää periaatepäätöksen mukaisia tavoitteita kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä ja erityisesti Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien eri elimissä niiden käsitellessä huumausainepoliittisia asioita huumausainepolitiikkaa sovellettaessa Suomi ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimukset ja päätökset sekä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen huumausaineita käsittelevässä erityisistunnossa asetetut, vuosiin 2003 ja 2008 toteuttaviksi asetetut tavoitteet 7 Suomi pyrkii jatkamaan toimintaansa YK:n huumausaineohjelman päärahoittajamaiden ryhmässä laajentaen ja monipuolistaen erityisesti lähialueillaan tehtävän huumausaineiden tarjonnan ja kysynnän vastaista työtä 4 Ks linkit sivulla: stakes fi/neuvoa-antavat/ 5 Ks liite 1: Huumausainehallinnon keskeiset toimijat 6 Ks tarkemmin kappale un org/ga/20special/ 17

18 Periaatepäätöksen perusteluissa korostetaan lisäksi, että Suomi jatkaa aktiivista toimintaansa unionin huumausaineasioita käsittelevissä yhteistyöelimissä EU:n Phare- ja Tacis-ohjelmien huumausaineiden käytön ehkäisy- ja torjuntahankkeita edistetään korostaen kansalaisyhteiskunnan tukemista sekä tasapainoista lähestymistapaa eri toimenpiteiden kesken Suomi osallistuu yhteisen tietopohjan kehittämiseen Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n puitteissa, missä käytetään hyväksi myös Europolin asiantuntemusta EU:n puheenjohtajakautena Suomi jatkaa aktiivista huumausainetorjuntaa ja että myös Euroopan komission hyväksymässä, Pohjoista ulottuvuutta koskevassa raportissa on aineksia, jotka koskevat Suomen huumausainepolitiikkaa Keskeinen politiikan ohjauskeino ovat ministeriöiden hallinnonalakohtaiset tavoite- ja toimintaohjelmat Ohjelmissa valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö määrittelee hallinnonalansa kehittämistavoitteet, tarvittavat toimenpidesuositukset ja toteuttajat Ohjelmaa seurataan ja arvioidaan koko ohjelman voimassaolon, yleensä nelivuotiskauden ajan Huumausaineasioita käsitellään neljän ministeriön toimintaohjelmissa 8 Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmassa vuosille painotetaan erityisesti syrjäytymisen torjumista ja heikossa asemassa olevien asiakasryhmien tilanteen parantamista Tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy, päihdeongelmien ehkäisy sekä sosiaalityön ja mielenterveyspalvelujen vahvistaminen Yhteistyötä eri kuntien, hallintokuntien sekä viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän välillä päihdeongelmien ehkäisyssä lisätään ja ehkäisevän työn organisointi ja vastuutahot selkiytetään Kunnallisen ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa noudatetaan valtioneuvoston aikaisempien huumausaine- ja alkoholipolitiikkaa koskevien periaatepäätösten laaja-alaista lähtökohtaa, jossa korostetaan aineiden tarjonnan, kysynnän ja haittojen välistä yhteyttä Kunnat tehostavat erityisesti vuotiaiden varhaisnuorten tupakan, alkoholin ja huumeiden käytön ehkäisyä Toimenpiteet kohdistetaan varhaisnuorten lisäksi vanhempiin, kouluihin, harrastuksiin ja yrityksiin Poliisi ja sosiaalitoimi puuttuvat välittömästi erityisesti alaikäisten alkoholin käyttöön julkisella paikalla Lisäksi kunnat nimeävät ehkäisevän päihdetyön alueellisen vastuuhenkilön ja huolehtivat näiden henkilöiden riittävästä täydennyskoulutuksesta Kunnissa toteutettavan päihdetyön laadun arvioimiseksi valmistellaan ohjelmakauden laatusuositukset, jotka sisältävät tarvittaessa myös suosituksia henkilöstön mitoitusperusteista Hallitusohjelman mukaan myös päihdetyön alueella sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdenvertaisen toteutumisen seuraamiseksi tulee luoda toimiva kriteeri- ja laatumittaristo, jossa asiakaslähtöisyys on yksi johtava periaate Sosiaali- ja terveysministeriö varaa ohjelmakaudella määrärahan sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutuksen tukemiseksi tietyillä painoalueilla, joista yksi on huumeriippuvuuteen kohdistuva hoito Myös opetusministeriön hallinnonalalla koulutuksen kehittämisessä kiinnitetään erityistä huomiota syrjäytymisriskien ehkäisyyn sekä syrjäytyneiden lasten ja nuorten koulutuspalvelujen ja ohjaustoiminnan kehittämiseen Nuorten työpajatoimintaa kehitetään uuden ESR:n 3-tavoiteohjelman mukaisesti koko maassa Tavoite 1-ohjelman alueilla sovelletaan em ohjelman tavoit- 8 Sosiaali- ja terveysministeriön tavoite- ja toimintaohjelma ; Sisäasiainministeriön hallinnonalan tulossuunnitelma ; Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma ; Oikeusministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma

19 teita Uudella ohjelmakaudella rahoitetaan nuorten elämänuran suunnittelua tukevien ohjaajien palkkaamista pajoihin sekä pajaohjaajien koulutusta Lisäksi tuetaan nuorten työpajojen verkottumista seutukunnittain sekä edistetään edellisen ohjelmakauden lupaavien käytäntöjen kehittämistä ja levittämistä Työpajatoiminnan yhtenä tavoitteena on luoda poikkihallinnollinen palvelujärjestelmä, jossa nuoren yhteisasiakkuus voi toteutua Pajaverkostoa kehitetään myös ennaltaehkäisevän huumetyön ja aktiiviseen sosiaalipolitiikkaan liittyvän nuorten kuntouttavan työllistämisen ympäristönä Sisäasiainministeriön hallinnonalalla toteutetaan tiivistä EU-poliisiyhteistyötä kansainvälisen, ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi erityisesti Tampereen EU-huippukokouksen päätelmien mukaisesti Hallinnonalan yhtenä avaintuloksena mainitaan huumerikollisuuden kasvun pysäyttäminen Erityisesti torjutaan kansainvälistä, ammattimaista ja järjestäytynyttä huumausainerikollisuutta Vuoden 2000 alussa sisäasiainministeriön poliisiosastossa valmistui oma huumausainestrategia vuosille Siinä konkretisoitiin valtioneuvoston huumausainepoliittisen periaatepäätöksen mukaisia toimia ja samalla hallitusohjelman mukaista rikoksentorjunnan strategiaa Esitettyjen toimenpiteiden tavoitteena on poliisin osalta luoda verkostoja ja käytäntöjä, joiden avulla varmistetaan huumausainepolitiikasta vastaavien viranomaisten tarkoituksenmukainen yhteistyö ja huumausainepolitiikan pysyminen ajan tasalla siten, että huumausaineiden käytön ja leviämisen ehkäisemiseksi päätettyjen toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta voidaan seurata 9 Vuoden 2001 alussa vahvistettiin poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteinen PTR-huumausainestrategia, jonka tavoitteena on entistä tehokkaampi huumausainerikollisuuden torjunta viranomaisten keskinäistä yhteistyötä tiivistämällä ja tehostamalla 10 Myös valtiovarainministeriön hallinnonalalla toimivalta tullilta on tulossa vuoden 2001 aikana oma huumausainestrategia Oikeusministeriö puolestaan pyrkii lähivuosina lisäämään kriminaalipolitiikan vaikuttavuutta erityisesti huumerikollisuuden ja uusintarikollisuuden kasvun pysäyttämiseksi Tämä edellyttää syyttäjälaitoksen, vankeinhoidon ja kriminaalihuollon voimavarojen turvaamista sekä laajaa yhteistoimintaa rikollisuuden vastaiseen työhön osallistuvien viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja yhteisöjen kesken Kriminaalipolitiikan tehostamiseksi ministeriön toimialaan kuuluvia kriminaalipoliittisia tehtäviä ja rangaistusten täytäntöönpanotehtäviä järjestellään uudelleen Uusintarikollisuuden ja huumerikollisuuden ehkäisemiseksi kehitetään vankeusrangaistuksen ja ehdonalaisen valvonnan sisältöä Rangaistusten täytäntöönpanolainsäädäntö on tarkoitus uudistaa komitean vuoden 2001 kesällä valmistuneen ehdotuksen pohjalta 1 2 Huumausainepolitiikan toteutus: lainsäädäntö ja syyttäjäviranomaisten toiminta Valtioneuvoston vuoden 1998 periaatepäätöksen toimeenpanon tehostamiseksi Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen huumausainepolitiikan tehostamisesta Toimenpiteillä pyritään vähentämään sekä huumausaineiden kysyntää että tarjontaa Pyrkimyksenä on pysäyttää huumausaineiden käytön ja huumausainerikollisuuden kasvu Toimenpideohjelmassa esitetyt tehostetut toi- 9 Vrt luvut 9 5 ja Vrt luku

20 menpiteet kokoavat yhteen eri hallinnonalojen huumeiden vastaisen toimien keskeiset painopisteet Vuoden 2001 talousarvioesitykseen esitettiin 5,5 miljoonan euron (32,5 miljoonan markan) lisämäärärahaa huumausaineiden vastaisten toimien toteuttamiseksi Kokonaisuutena huumeiden torjuntaan varattiin yhteensä noin 10 miljoonaa euroa (60 miljoonaa markkaa) Tehostamispäätöksen toimilla yhteiskunnan huumausainekielteistä ilmapiiriä vahvistetaan tehostamalla koko väestöön suuntautuvaa ennaltaehkäisevää huumetiedotusta 11 huumeongelmaisten hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia parannetaan 12 huumausainerikollisten kiinnijoutumisriskiä lisätään ja varmistetaan rikosvastuun toteutuminen huumausainerikoksissa sekä edistetään huumausaineiden vastaista työtä vankiloissa 13 Periaatepäätös aiheuttaa toimia viiden eri ministeriön (oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön) hallinnonaloilla Käytännön työ on tarkoitus tehdä mahdollisimman pitkälle kunnissa ja paikallisella tasolla Varsinaiset huumausainelait Huumausainelaissa (1289/1993) säädetään kansainvälisiin sopimuksiin perustuvista huumausainevalvonnan pääperiaatteista Huumausaineen määritelmä on rajoitettu asetuksella erikseen määriteltäviä kasveja lukuun ottamatta koskemaan YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen (SopS 43/1965 ja SopS 42/1975) sekä vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1976) tarkoittamia aineita ja valmisteita Laissa on otettu lisäksi huomioon Wienissä vuonna 1988 hyväksytyn huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn YK:n yleissopimuksen (SopS 44/1994) asettamat velvoitteet valvoa eräitä sellaisia aineita (lähtöaineita eli prekursoreita), joita käytetään huumausaineiden valmistuksessa mutta jotka eivät ole varsinaisia huumausaineita Laki tuli voimaan Huumausainelakiin liittyvässä huumausaineasetuksessa (1603/1993) säädetään yksityiskohtaisemmin huumausaineiden laillisesta viennistä sekä tuonnista Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä (1709/1993) määrätään huumausaineista ja huumausaineiden valmistuksessa käytettävistä aineista, jotka on päätöksessä jaoteltu vuoden 1961 sopimuksen mukaisiin aineisiin (luettelot I IV), vuoden 1971 sopimuksen mukaisiin aineisiin (luettelot I IV) sekä vuoden 1988 sopimuksen mukaisiin aineisiin (listat I II) Myöhemmin huumausainelainsäädäntöä on tarkistettu siten, että se vastaa EU:ssa voimassa olevia huumausaineiden lähtöaineiden (prekursorien) valvontasäännöksiä sekä YK:n huumausainelistoissa tehtyjä muutoksia ( /1996) Vuonna 1998 asetukseen tehtiin korjaus (927/1998), jonka mukaan Psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1976) listoissa I IV mainitun huumausaineen tuontiluvan ja vientiluvan on oltava Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston huumausainetoimikunnan vahvistaman kaavan mukainen Huumausaineen maahantuonnin ja maastaviennin luvanvaraisuudesta ovat vapautettuja vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen listassa III maini- 11 Vrt luku Vrt luku Vrt luku

21 tut valmisteet Mainittuja listoja on täydennetty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla kahdesti kuluneen raportointikauden aikana (882/2000, 201/2001) Lääkelaitoksen osalta on myös täsmennetty säännöksiä huumausaineita koskevasta kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuudesta (1708/ 1993), huumausaineiden käsittelystä ja hävittämisestä (983/1998) sekä maksukäytännöistä esim virkatehtäviin tarkoitetuista huumausaineluvista (1065/2000) Lääkelaitoksen antamilla määräyksillä henkilökohtaisten lääkevalmisteiden maahantuonnista määritellään se, kuinka paljon huumausaineeksi katsottavaa lääkeainetta matkustaja voi tuoda laillisesti mukanaan Suomeen saapuessaan Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa (1304/1993), jonka mukaan huumausainerikokset jaotellaan huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun ja huumausainerikoksen edistämiseen, joista tuomiot voivat olla sakko tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, sekä törkeään huumausainerikokseen, josta tuomiot vaihtelevat vähintään yhden vuoden vankeudesta korkeintaan kymmeneen vuotta vankeutta Törkeän huumausainerikoksen kriteerit täyttyvät, jos rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta, tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä rikoksentekijä toimii rikoksen laajamittaiseen tekemiseen järjestäytyneen ryhmän jäsenenä aiheutetaan usealle ihmiselle vakava hengen tai terveyden vaara levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättä ja jos huumausainerikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä Lainsäädännössä erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet Lakiin lisättiin myös yleisiä säännöksiä vahventavat erityislausumat huumausainerikokseen liittyvien aineiden, valmistusvälineiden ja tarvikkeiden sekä aineen arvon tai rikoksen edistämiseen käytettyjen varojen menettämisseuraamuksista Varojen menettäminen koskee sekä rikoksen rahoittajaa, rahoituksen vastaanottajaa tai kumpiakin yhteisvastuullisesti Uusi rikoslainsäädäntö mahdollisti myös huumausainerikokseen liittyvistä syytetoimista luopumisen, jos teko ei ole ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta tai jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon, jonka kriteereistä on säädetty sosiaali ja terveysministeriön päätöksellä (1394/1994) Vuoden 2001 kesällä hyväksyttiin lainmuutos (654/2001) rikoslain huumausainerikoksia koskevan lainosaan ja uuden rikostunnusmerkistön käyttöönotosta nimikkeellä huumausaineiden käyttörikos 14 Uusi lainmuutos astuu voimaan Käyttörikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta Huumausaineen käyttörikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta Tämä mahdollistaa rangaistusmääräysmenettelyn soveltamisen näihin rikoksiin, jolloin rangaistusmääräyksen antaa syyttäjä tuomioistuimen sijaan Tällöin esitutkinta-aineisto ei myöskään ole yleensä yhtä laaja kuin normaalissa esitutkinnassa Lainuudistuksen mukaan toimenpiteistä luopumissäännöksiä osana huumausainerikoksiin liittyvää rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää täsmennettiin Rikoslaista poistettiin edellä esitetty säännös, jonka mukaan huumausaineen käytöstä ja käyttöön liittyvästä muusta huumausaineri- 14 Tarkemmin huumausainerikosten säätämisvaiheista Suomessa, ks Kainulainen, H (2000) 21

22 koksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos teko olosuhteet huomioon ottaen ei ole ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta Kuitenkin eduskunnan lakivaliokunta katsoi tarpeelliseksi tarkentaa muita rikoslaissa jo olevia erityissäännöksiä toimenpiteistä luopumisesta Säännösten mukaan syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineiden määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon Vanhan lainsäädännön mukaan jälkimmäinen toimenpiteistä luopuminen edellytti, että tekijä sitoutui hoitoon Tämän erityissäännöksen lisäksi huumausainerikoksiin voidaan soveltaa myös yleisiä toimenpiteistä luopumisen säännöksiä Huumausaineisiin liittyvä muu lainsäädäntö Rikoslain kokonaisuudistuksessa säädettiin rahanpesusta (317/1994, 68 79/1998) Lain tarkoituksena on estää rahanpesua, edistää sen paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia Lain mukaan ilmoitusvelvollisen (pankki, vakuutuslaitos yms ) on aina todettava asiakkaansa henkilöllisyys, jos on syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää Asiakkaan tunnistamisvelvollisuuden rikkomisesta rangaistuksena on sakkorangaistus tai enintään 6 kuukautta vankeutta Varsinaista rahanpesua käsitellään kätkemisrikoksena rikoslain 32 luvun 1 :n mukaan, jolloin maksimirangaistuksena on 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta (törkeästä rahanpesusta 4 vuotta ja ammattimaisesta jopa 6 vuotta) Rahanpesun kohteena ollut omaisuus konfiskoidaan puolestaan rikoslain 32 luvun 6 :n nojalla (Kinnunen, A 1999 ) Lakiuudistusten perusteella rahanpesun selvittämiseen kuuluvien tehtävien hoitamista varten keskusrikospoliisissa on rahanpesun selvittelykeskus Selvittelykeskuksen tehtävänä on myös edistää kansallisten ja ulkomaisten viranomaisten yhteistyötä rahanpesun torjunnassa Keskusrikospoliisi antaa vuosittain sisäasiainministeriölle selvityksen selvittelykeskuksen toiminnasta sekä rahanpesun vastaisen toiminnan edistymisestä Rikoslain uudistuksessa on myös uudistettu rikoksen yleistä ilmoitusvelvollisuutta (563/1998) siten, että uuden lain mukaan joka tietää törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä tuomitut seuraamukset eivät kuitenkaan kohdistu samantasoisina sukulaisiin tai yhteistaloudessa eläviin Rikoslain uudistuksen yhteydessä on muutettu huumaantuneena ajamista koskevaa lainsäädäntöä (545/1999) Lain 23 luvun mukaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava rattijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään 6 kuukaudeksi, tai jos olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle, törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään 2 vuodeksi Uudistus edellytti myös muutoksia lääkärien suorit- 22