Pyöräilylupa. Kun polkupyörät alkoivat yleistyä Suomessa 1900-luvun alkupuolella, ryhdyttiin pyöräilijöitä ja polkupyöriä rekisteröimään.

Transkriptio

1 Pyöräilylupa Kun polkupyörät alkoivat yleistyä Suomessa 1900-luvun alkupuolella, ryhdyttiin pyöräilijöitä ja polkupyöriä rekisteröimään. Vieressä Joutsenon nimismiehen antama todistus Gunnar Tyrmin rekisteröitymisestä pyöräilijäksi ja hänen pyörälleen annetusta rekisterinumerosta 580. Kilpi maksoi 5 mk, leimamerkki 3 mk ja lunastus 5 mk, yhteensä 13 markkaa. Työmies Gunnar Tyrmi oli tuolloin puoli vuotta päälle 15-vuotias ja asui Joutsenon kylässä. Lauri Tyrmin ensimmäinen evakkomatka Talvisodan sytyttyä Joutsenossa vietettiin melko normaalia elämää aina helmikuun 1940 lopulle asti. Vasta silloin alkoi alueen yleinen evakuointi. Isäni Lauri muistaa kun hän 8- vuotiaana perheensä mukana nousi evakkojunaan Joutsenossa. Juna ei ehtinyt kuin Muukon aseman paikkeille, kun tuli ilmahälytys ja kaikki käskettiin ulos junasta hankeen ja kauemmas metsän reunaan. Evakkopaikkana oli Karvian Mustakorpi. Laurin isä Anttihan oli joutunut tammikuussa ikänsä takia täydennysmiehenä reserviin ja vasta helmikuun 14. päivänä rintamalle etulinjaan Summan Kultakumpuun. Siellä hän jäi venäläisten suurhyökkäyksessä vangiksi kuten aiemmin on kerrottu. Evakkoon lähtiessä perheessä ei tiedetty mikä oli Antin kohtalo, mutta isä muisteli, että ennen evakkoon lähtöä olivat Neuvostoliiton lentokoneet pudottaneet Kolarinlahden, Hauskanlahden ja Pölkkyniemen paikkeille propagandalehtisiä, joissa oli mainittu myös Antti Tyrmin nimi. Ei kuitenkaan tiedetty kummasta Antti Tyrmistä oli kyse, sillä kirkonkylälläkin asui Antti Tyrmi, joka oli myös sodassa. Paluu evakosta tapahtui vasta sodan päätyttyä ja evakossa olo jäi n. kuukauden mittaiseksi.

2 Punta tai Puntanen -nimisiä muualla kuin Etelä-Karjalassa Savossa Puntasten ilmeisin keskuspaikka on ollut Ristiinassa, aivan nykyisen kirkonkylän tuntumassa Kitere-järven rannalla. Puntasia on mainittu 7 eri miestä vuosien maantarkastusluettelossa ja v peräti 8 ruokakuntaa. Lisäksi Mikkelin keskustan tuntumassa, Vuolinkojärven paikkeilla on asunut Puntasia, samoin Mikkelin pohjoisosissa, samoilla paikoilla missä Tyrmimaa sijaitsi (seurava luku). Puntasia oli muuttanut myös Kangasniemelle lähelle Pieksämäen rajaa. Kangasniemen historian mukaan seurakunnan ensimmäinen lukkari oli Matias Olavinpoika Punta, joka oli merkitty v rovastintarkastuksen pöytäkirjaan. Puntasen suku on ilmiselvästi levittäytynyt Ristiinasta pohjoiseen, mutta millä aikavälillä, sitä ei pystytä varmuudella sanomaan. Maantarkastusluettelot 1500-luvun puolivälin jälkeen ovat ensimmäiset lähteet, joissa talonpoikia on mainittu laajemmin, joten aikaisemmasta asutuksesta ei ole tietoa. Ristiinassa oli siis 1560-luvulla 7 Puntanen -nimistä miestä, jotka olivat ainakin viidestä eri perheestä ja Mikkelin ja Kangasniemen seuduillakin oli useita perheitä. Voidaan mielestäni olettaa, että näin voimakas leviäminen ei ole tapahtunut parissa sukupolvessa. Voisi olettaa pikemminkin, että ensimmäiset Puntaset ovat tulleet Ristiinan seudulle vuotta aiemmin tai ovat asuneet siellä jo vuosisatoja. Mielenkiintoa herättää luonnollisesti mikä on yhteys meidän Punta-suvun esi-isillä, jotka ovat asuneet Ruokolahden Puntalassa ilmeisesti jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Dnatutkimukset ovat osoittaneet, että meidän suvun jäsenillä ja Kangasniemellä asuneilla eri sukujen jäsenillä on melko läheinen geneettinen yhteys. Ainakaan toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, että yhtään Savon Puntasia olisi testattu, jotta voitaisiin verrata mahdollista geneettistä yhteyttä. Puntasia näyttää olevan edelleen Mikkelin seudulla. Tyrmi-nimeen liittyviä paikkoja Suomessa Joutsenon Tyrmi-nimiset talot sijaitsivat Soljalassa ja Joutsenon kylässä jo 1500-luvun puolivälin paikkeilla. Näistä löytyy tietoa skukirjan aiemmista teksteistä. Myös Mäntyharjun Käävän kylän Kotajärveen työntyvä niemi on nimetty Tyrminniemeksi. Kirkonkirjatietoja alueelta on ja 1700-lukujen vaihteesta lähtien, mutta niistä ei löydy merkkejä Tyrmi-nimisistä henkilöistä. Ilmeisesti niemi on saanut nimensä jo 1600-luvulla tai jopa 1500-luvulla, jonkun paikalla asuneen Tyrmin mukaan. Uusin löytö varhaisista Tyrmi-nimistä on Savosta. Vuosien maantarkastusluetteloista löytyy parikin mainintaa, jotka voidaan paikantaa Mikkelin- Haukivuoren seudulle. Nykyisissä kartoissa paikka voidaan sijoittaa Pesäjärven- Kolmipohjan- Harjumaan alueelle. Luettelossa ei ole mainittu yhtään Tyrmi-nimistä henkilöä, mutta siellä on mainittu mm. Tyrmimaa kuuluneeksi silloisen viljelijän alueisiin. Aiemmin olin jo löytänyt maininnan Savon historiasta, jossa eräs kappalainen oli halunnut asettua asumaan Tyrmijärven rannalle. Järvi on sijainnut jossain Iisalmen seudulla, mutta sitä ei enää sillä nimellä löydy. Ainoa vihje on Iisalmen länsipuolella sijaitseva Haapajärvi, jonka rannalla sijaitsee Tyrmynniemi ja siellä Tyrmy-niminen talo. Talo on ollut siellä ainakin 1700-luvulta lähtien ja on hyvinkin mahdollista, että Tyrmi-nimi on muuttunut Tyrmyksi luvun alkupuoliskolla Iisalmen seudulla on asunut kaksikin Tyrmi-nimistä perhettä, jotka ilmeisesti ovat antaneet nimen järvelle, mutta Tyrmi-nimen kadottua asukkailta, vaihtui myös järven nimi.

3 Uusimpia tietoja alkuperäisistä Tyrmi-suvun edustajista Joutsenossa Vuoden 1547 maakirjoissa ei ole merkitty kyliä, mutta muihin nimiin vertaamalla voi arvella asuinpaikkoja. Tyrmi-nimisiä Joutsenon kylän tietämiltä ei löytynyt, mutta Soljalan kylän seudulta löytyi Juho ja Tuomas Törmi. Törmi lienee yksi Tyrmin kirjoitusasu. Vuodelta 1555 löytyykin manttaaliluettelosta Tyrmi-nimisiä sekä Joutsenon seutukylästä että Ikäleinelän seutukylästä, joka sisälsi myös Soljalan kylän. Joutsenon kylässä oli v kolme veljestä, Antti Maunonpoika Tyrmi, jonka edessä oli numero 2, Pekka Maunonpoika sekä Olli Maunonpoika Tyrmi, joiden nimien edessä oli numero 1. Numerot tarkoittanevat veroa maksaneiden henkilöiden lukumäärää. Samaiset veljekset oli mainittu myös v luettelossa, mutta sukunimi oli kirjoitettu muodossa Tyri. Sitä edellisenä vuonna 1553 Joutsenon kylässä oli Olli Tuppuraisen 3/4 tilan yhteydessä Pekka Tyrmin 1/6 tila sekä Pekka Terävän 1/24 ja Olli Pukin 1/24 tilat. Ikäleinelässä (todennäköisesti Soljalassa) oli v Antti Antinpoika Tyrmi. Vuoden 1559 manttaaliluettelossa oli Joutsenonkylässä 1/3 veron tilalla Pekka Tyrmi, jolla oli peltoa 4 yksikköä, niittyä ½ yksikköä, ulkopalstoja 1 yksikkö ja kalavesiä ½ yksikköä. Tomulan eli Soljalan kylässä 1/2 veron tilalla Antti Tyrmi, jolla peltoa 15, niittyä 2, ulkopalstoja 2 sekä kalavesiä ½ yksikköä. Nevalan kylässä 1/3 veron tilalla Klemetti Tyrmi, jolla peltoa 6, niittyä 2, ulkopaltoja 2 ja kalavesiä ½ yksikköä. Ilmeisesti myös Nevalan kylässä 1/3 veron tilalla Mikko Tyrmi, jolla peltoa 11, niittyä 2, ulkopalstoja 2 ja kalavesiä ½ yksikköä. Nämä tiedot osoittavat, että alkuperäiset Tyrmit olivat joko tulleet Joutsenoon useamman perhekunnan voimin tai olivat asuneet jo muutaman sukupolven ajan Joutsenossa1500- luvun puolivälissä. Joutsenon kylässä asuinpaikkana on ollut nykyinen Tyrmisenkylän alue, mutta Tyrmin maa-alueet ovat ulottuneet pitkälle Joutsenon kangasta. Toinen Tyrmien asuttama alue on ollut ns. Alapitäjän alue, jonka pääpaikkana on ollut nykyinen Soljalan kylä. Suikkasten varhaisimmat sukulaiset v Ruokolahdella Salonsaaren yökunnan alueella asuivat: määrä verotettavat henkilöt ruista ohraa 1 Pentti Juhonpoika Suikkanen Antti Matinpoika Suikkanen Lauri Juhonpoika Suikkanen Olli Matinpoika Suikkanen - 1 Virmutjoen yökunnan alueella (Ravali-Suikkanen) asuivat: 1 Pekka Matinpoika Suikkanen Matti Laurinpoika Suikkanen Lauri Nuutinpoika Suikkanen Nuutti Juhonpoika Suikkanen Pekka Niilonpoika Suikkanen Tuomas Ravalinpoika Suikkanen Ravali Antinpoika Suikkanen 1 1

4 Edellä olevasta käy hyvin selville kuinka monta Suikkasen suvun jäsentä asui jo luvun puolivälin tienoilla niillä paikoilla, joissa Ruokolahden Suikkasten juuret ovat sijainneet. Ravali-niminen talo Äitsaaren puolella on mitä todennäköisimmin saanut nimensä useista Ragvald eli Raualdh eli Ravali-nimisistä Suikkasten esi-isistä. Suikkalan kylä on sijainnut sekä Äitsaaren että Salosaaren puolella, välissä on ollut vain kapea Ravalinsalmi. Sukukirjan sukutauluissa esitetty yhteys varhaisiten Suikkasten esi-isien suhteen on hieman epävarma, mutta melkoisella varmuudella joku edellä mainituista Suikkasista on myös ns. Tyrmin II-suvun esi-isiä. Nimet Ragvald, Antti ja Tuomas toistuvat usein ja 1600-luvuilla sukuketjuissa. Kaukokalastusta 1500-luvulla ja jo aiemminkin Säämingin historia I -kirjassa on selvitetty kuinka asutus levisi sinne eränkäynnin ja kaukokalastuksen myötä Suur-Jääsken ja sen lähialueiden kautta. Vuodelta 1557 on säilynyt verotustietoa, joka kertoo täkäläisten nuottakuntien kevät- ja syyskalastusretkistä mm. Puruvedelle, Heinävedelle, Orivedelle ja Paasvedelle. Toiminta oli jo silloin hyvin järjestäytynyttä, joten kaukokalastuksella on ollut pitkät perinteet. Kyseisenä vuonna oli verotettu 125 nuottakuntaa ja seuraavana vuonna peräti 161 nuottakuntaa. Puruvedellä v luetelluista kevätkalastusta harjoittaneista oli mainittu ensimmäisenä Ruokolahden Puntalasta olleen Suni Puntaisen yhden nuotan nuottakunta. Ruokolahtelaisia nuottakuntia olikin eniten (22 kpl), Rautjärveltä (15), Joutsenosta (15) ja Jääskestä (12). Luvut sisältävät sekä kevät- tai syyskalastukseen tai molempiin osallistuneet nuotakunnat. Suni Puntainen voi hyvinkin olla Tyrmi I eli Punta-suvun kantaisä. Myös isäni äidin eli Mellon suvun edustajat olivat useammankin nuottakunnan mukana. Juho ja Pekka Meltoinen olivat Puruvedellä syyskalastuksessa 3 nuotan nuottakunnassa, jossa kolmantena osakkaana oli ilmeisesti Ruokolahden Suikkalasta ollut Antti Penttinen. Myös Heikki Meltoinen Karsturannasta ja Lauri Meltoinen Meltolasta olivat mukana, toinen kolmen ja toinen kahden nuotan nuottakunnissa. Luettelosta ei selviä olivatko he kalastamassa keväällä vai syksyllä. Tyrmin II -suvun eli Suikkasen suvun edustajia ei ainakaan tuona vuonna mainittu, mutta eipä Suikkasten välttämättä kaukokalastusta tarvinnut harrastaakaan, sillä hehän asuivat Saimaan äärellä. Aika moni kaukokalastukseen osallistunut isäntä asui muualla kuin Saimaan rannalla, mm. seuraavat Joutsenolaiset: Pekka Roiskonen Roiskolasta, Olli Kesoinen Kesolasta, Lauri Ravaltinen Ravattilasta, Antti Ruokonen Ruokolasta (Nuijamaa). Puntala ja Meltolakaan eivät olleet Saimaan rannalla. Kunnioitusta herättää se kuinka jo n. 500 vuotta sitten tai jopa useita vuosisatoja aiemminkin esi-isämme pystyivät säännöllisesti matkaamaan kauas mm. Puruvedelle läpi sokkeloisen Saimaan saariston ja kalastamaan suuria määriä monenlaista kalaa sen aikaisilla välineillä. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin syynä on juuri nuo pitkät perinteet. Kalastus oli taitona jo ennen maanviljelyn ja karjanhoidon aloittamista. Pyyntivälineet ja veneet olivat kehittyneet tuhansien vuosien aikana. Kalavesien ja reittien tuntemus siirtyi sukupolvelta toiselle. Tämän seudun kaukokalastajilla oli käytössään nuottia, joiden pituus vaihteli 20 ja 100 sylen välillä. Syli oli vajaat 180 cm. Pienin nuotta oli siis n. 36 m ja suurimmat jopa 180 m.

5 Verkot solmittiin muinoin esim. nokkosesta saaduista kuiduista tehdystä langasta, mutta jo varhain Suomessakin viljeltiin hamppua, josta saatiin kestävää lankaa ja köyttä. Hampusta saatu kuitu oli paitsi vahvaa, myös hyvin vettä kestävää. Siksi se sopi erittäin hyvin myös kalaverkkoihin. Kun Saimaan eteläisiltä rannoilta lähdettiin kalastamaan vaikkapa Puruvedelle, tarvittsi mm. Suni Puntanen mukaansa useita miehiä ja paljon tavaraa. Sunilla oli ehkä syltä pitkä nuotta, joka vei tietysti runsaasti tilaa, lisäksi tarvittin kalansaalista varten tynnyreitä tai muita säilytysastioita, suolaa säilöntää varten ja evästä kenties muutamaksi viikoksi. Nuottakunnilla saattoi olla jo entuudestaan nuotanvetoa varten rakennetut veneet valmiina Puruvedellä odottamassa omassa venevajassa tai -katoksessa. Yöpymistä varten saattoi olla myös pieni kalamaja. Matka tehtiin omalla matkaveneellä, jossa oli useita airopareja. Jos matkavene ei ollut tarpeeksi iso, saattoi perässä olla erikseen rahtivene tavaroille. Kalaa käytettiin tietysti omaksi ravinnoksi, mutta myös verojen maksuun sekä kauppatavarana. Keväällä kohta jäiden lähdettyä kalastajat lähtivät pyytämään haukea, joka sopi mm. kuivattavaksi. Syksyllä kalastettiin muikkua ja Puruvedestä saatiin myös hyviä lohisaaliita. Puruvesi on ollut tunnettu ilmeisesti jo 1300-luvulta lähtien erittäin kalaisana ja kirkasvetisenä ja puhdaspohjaisena järvenä ja siksi siitä kehittyi muikun kalastajien tärkein kohde. Suuresta nuotasta ( syltä) joutui nuottakunta maksamaan kruunulle veroa 3 leiviskää, n. 25 kg kalaa, pienistä nuotista (20-40 syltä) puolet vähemmän. Saaliit olivat moninkertaisia. Ruokolahden Puntasten mahdollinen sukulaisuus Joutsenon Punta-sukuun Suni Puntanen on mainittu yhdessä Juho Puntasen kanssa jo ensimmäisissä säilyneissä maakirjoissa v ja Edellisessä sukunimi oli kirjoitettu Pundar, jälkimmäisessä Pundan. He ovat asuneet Puntalassa vielä v Silloin suurimman eli yhden kokoveron tilan isäntänä oli nautakuntamies ja lautamies Juho Puntanen. Hänen talossaan oli peräti neljä veroa maksavaa (miestä tai pariskuntaa). Toisen Punnan tilan (puolen veron suuruisen) jakoivat Pekka Heikinpoika Puntanen ja Suni Heikinpoika Puntanen. Pekka Heikinpojan 1/4 veron talossa oli kolme veroa maksavaa ja Suni Heikinpojan talossa yksi pariskunta. Suurimmillaan Juho Puntasen talo näytti olleen v. 1559, jolloin veroa maksavia oli jopa 5 miestä tai pariskuntaa. Pekka ja Suni olivat tuolloin omissa taloissaan. Pekan ja Sunin patronyyminimi eli isän nimi oli mainittu vain 1570-luvun alkuvuosina, mutta on oletettavaa, että kyseessä ovat samat Pekka ja Suni Puntanen, jotka olivat isäntinä myös 10 vuotta aiemmin. Juho Puntanen on mainittu v yhdessä Heikki Puntasen kanssa. Kyseessä ovat mitä ilmeisimmin isä ja poika. Kun muistetaan, että vuosisatojen ajan on ollut perinteenä antaa perheen vanhimmalle pojalle isoisänsä nimi, niin voidaan olettaa, että myös Juho Puntasen isä oli nimeltään Heikki. Edellä olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että Puntalassa on asunut ja 1500-lukujen vaihteessa isäntänä Heikki Puntanen, jolla oli ainakin kolme poikaa. Vanhimmasta lukien Juho, Suni ja Pekka. Juho on mainittu isäntä siis jo 1543 ja hän oli vakavarainen nautakuntamies 1550-luvulla sekä hänellä oli aikuin ja ilmeisesti perheellinen poika Heikki Juhon on täytynyt syntyä viimeistään vuoden 1520 paikkeilla, todennäköisesti jo Juho Puntanen poistui maakirjoista 1572, joko tultuaan liian vanhaksi maksamaan veroja tai kenties kuoltuaan. Edellisenä vuonna hän kuitenkin oli vielä syyskäräjillä lautamiehenä.

6 Suni Heikinpoika Puntanen lienee syntynyt muutamia vuosia Juhon jälkeen. Kun hän v oli Puruvedellä nuottakuntansa päämiehenä kalastamassa, oli hän n. 45-vuotiaana todennäköisesti mies parhaassa iässä tietämyksensä ja voimiensakin mukaan mitattuna. Vuonna 1573 Puntalan kylässä mainitaan Pekka Suninpoika Puntanen, joka voisi olla Suni Heikinpojan poika. Muita Suninpoikia ei ole veroluetteloissa mainittu, mutta Joutsenon Parjalassa käräjillä v mainittu Matti Punta voi hyvinkin olla Suni Heikinpoika Punnan vanhempi poika. Asiaa tukee se, että Joutsenon Parjalankylässä on mainittu v apuveroluettelossa Pietari eli Pekka Punnan 3/4 veron tila. Ruokolahden Puntalassa puolestaan v oli Pekka Suninpoika Puntanen vielä veroa maksavana 3/4 veron tilalla, mutta näyttää siltä, että se tila oli autioituneena joutunut ratsumies Wolmar Bengtsonille v Vaikka suoranaisia todisteita ei löydykään, niin on ainakin mahdollista, että Suni Heikinpoika Puntanen olisi kaukokalastusmatkoillaan tavannut jonkun Parjalan kylän Parjasen isäntämiehen, joka huomatessaan Sunin reippaan, vielä avioitumattoman pojan Matin, ehdottanut tälle kotivävyn paikkaa Parjalaan. Tällainen on ollut hyvinki mahdollista, sillä ainakin yksi Joutsenon kylässä asunut Reko Parjanen oli nuottakuntansa kanssa ollut samaan aikaan kalastamassa Puruvedellä kuin Suni Puntanenkin. Matti on saattanut sairastua tai kuolla vuoden 1590 paikkeilla ja Matin nuorempi veli Pekka eli Pietari Suninpoika Punta on tullut apuun Puntalasta. Matin poika Antti lienee syntynyt v paikkeilla, eikä ehkä vielä ole kyennyt yksin huolehtimaan isosta tilasta. Ongelmia on ollut Pekallakin, koska tila on autioitunut. Elämä on kuitenkin jatkunut, koska Antti Matinpoika Punnasta tuli jo v /2 veron tilan isäntä ja v hänet on mainittu 3/4 veron tilan isäntänä.