ipa SUOMEN OSASTO 50 SECTION FINLAND

Transkriptio

1 INTERNATIONAL POLICE ASSOCIATION ipa SUOMEN OSASTO 50 SECTION FINLAND Juhlajulkaisu

2 IPA Suomen osasto 50 vuotta Juhlajulkaisu Toimituskunta Hellevi Lundström (vastaava) Kauko Karhuviita Carola Timper-Karhuviita Kustantaja Pohjolan Poliisikirja Oy Taitto Anna Polari Pohjolan Poliisikirja Oy IPA lehden 1/2009 liite ja eripainos Takakannen kuva Carola Timper-Karhuviita Sisältö Pääkirjoitus Presidentti Jari Liimatta 3 IPA:n synty & Short History of IPA 4 Kansainvälisen presidentin tervehdys Michael Odysseos 5 IPA Suomen osasto 50 vuotta Perustaminen 6-7 Niilo Rosenberg, perustajajäsen nro 8 8 Osaston tunnukset lippu ja pöytästandaari 9 IPA Suomen osaston jäsenlehti vuodesta IPAn uutisista IPA lehteen 9-11 Muistoja kansainvälisen IPA:n tilaisuuksista Italia 1970, Lontoo 1975, Suomi 1978, Bournemouth 2000 Gimborn IPA:n lippulaiva Vuoroin vieraissa eli IPA-matkailua saksalais-suomalaisittain IPA:n Kalottitoiminta 23 Henkilöhaastattelut Presidentit, pääsihteerit, taloudenhoitajat Maailma muuttuu, muuttuko IPA? eräitä pohdintoja IPA Suomen osaston alaosastojen historiikit IPA:n Radioamatöörit IPA MP IPA maja Ylläksellä 76 IPA muistikuvia vuosien varrelta 77 IPA Finska sektionen 50 år 78 IPA Section Finland 50 years 79

3 IPA SUOMEN OSASTO 50 VUOTTA Nuori, Englannin Lincolnshiressa vaikuttanut ylikonstaapeli Arthur Troop oli nähnyt poliisina toisen maailmansodan julmuudet ja raakuudet. Idealistisena nuorena miehenä Arthur Troop kuitenkin toivoi, ettei maailman tarvitsisi enää koskaan löytää itseään vastaavista tilanteista. Troop näki ihmiset mieluummin ystävinään, keskustelemassa ja sopimassa asioista. Troop uskoi ystävyyteen ja sen positiiviseen voimaan kokonaisvaltaisesti sekä uskoi tämänkaltaisen ystävyyden suosion lisääntymiseen maailmalla. IPA-aatteen levitessä voimakkaasti Euroopassa myös Suomi sai tuta aatteen rantautumisen poliisihallintoomme 1950-luvun lopulla ja niinpä IPA Suomen osasto perustettiin lopulta Helsingissä Alkuaikoina IPA-toiminta Suomessa tapahtui kansallisen osastomme nimissä. Jäsenmäärän kasvaessa nopeasti 1960-luvulla tulivat eteen ajatukset perustaa kansallisen osaston alaisuuteen alueellisia alaosastoja. Ensimmäisenä liikkeelle kerkesi IPA Saimaa, joka perustettiin Lappeenrantaan Kaikkiaan alaosastoja on sittemmin perustettu 17 ympäri maata. Yhdistyksen jäsenmäärä kävi parhaimmillaan reilusti yli jäsenessä ja on viime vuosina vakiintunut jäsenen tasolle. Vuosien kuluessa yhdistyksen johto on toteuttanut jäsenten avulla useita merkittäviä toimintoja. Kansainvälisen vuosikokouksen (IEC) järjestäminen Helsingissä 1978 on kansainvälisesti ajatellen yksi suurimmista osastomme järjestämistä tapahtumista. Toinen koko IPA-perhettä koskenut kansainvälinen suurtapahtuma oli kansainvälisen nuorisotapaamisen järjestäminen Suomessa Kansallisella tasolla oman IPA-talomme rakentaminen Äkäslompolon Ylläkselle 1990-luvun vaihteessa on ollut kaiken kaikkiaan yhdistyksemme suurin yksittäinen voimainponnistus, eikä ainoastaan taloudelliselta kannalta ajatellen. Henkilökohtaisesti minulla on ollut ilo saada olla mukana näkemässä ja tuntemassa IPA Suomen osaston toimintaa sen eturintamassa viimeisen lähes 20 vuoden ajan. Eri puheenjohtajien aikana toiminta on painottunut hiukan eri lailla, mutta kaikki tehdyt päätökset ja niiden toteutukset ovat mielestäni olleet pyyteetöntä IPA-työtä jäsentemme hyväksi. Vaikka matkalla on ollut vaikeitakin aikoja, niistä on yhdessä selvitty ja kun yhdistyksemme nyt viettää 50-vuotisjuhlallisuuksiaan, on meidän kaikkien syytä yhdessä ja ylpeänä juhlia pitkäaikaista toimintaamme. Suunnan on oltava edelleen vahvasti eteenpäin, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan, varsinkin juuri yllämme leijailevan laman aikana. Tässä juhlavuoden kunniaksi kootussa juhlajulkaisussa Sinulla on mahdollisuus tutustua lähemmin yhdistyksemme 50 vuotta jatkuneeseen taipaleeseen. IPA Suomen osaston presidenttinä minulla on Ilo ja Kunnia toivottaa Teidät kaikki tervetulleiksi juhlistamaan kansallisen osastomme 50-vuotisjuhlia Turussa. Samalla haluan meidän kaikkien puolesta kiittää niitä IPA Suomen osaston pitkällä taipaleella mukana olleita lukuisia, vapaaehtoisia jäseniämme, jotka pyyteettömällä työllään ovat luoneet perustan tämänhetkiselle IPA-toiminnalle maassamme ja jotka omalla henkilökohtaisella panoksellaan ovat jaksaneet olla viemässä IPA Suomen osastoa ja sen toimintaa eteenpäin niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Olkaamme ylpeitä 50-vuotiaasta yhdistyksestämme! IPA on Iloinen Asia! On behalf of the IPA Section Finland I would like to welcome all our International guests to celebrate our 50 Years Anniversary in the beautiful Town of Turku. At the same time I have a great opportunity to say that we are really happy to have you here with us during our jubilee. I hope you will enjoy your stay in Finland! Servo per Amikeco Jari Liimatta Presidentti IPA Suomen osasto National President IPA Section Finland 3

4 IPA:n synty IPA (International Police Association) on maailman laajin poliisiorganisaatio, jossa vuonna 2007 oli noin henkilöjäsentä 60:ssa maassa. Yhdistyksen perusti englantilainen poliisikersantti Arthur Troop, koska hän halusi muodostaa sodan jälkeiseen kylmään maailmaan poliiseille kanavan kansainväliselle ystävyydelle ja yhteistyölle. Yhdistystä ei perustettu virallista poliisiyhteistyötä varten. Tunnuslauseeksi valittiin esperantokielinen lause Servo per Amikeco, joka tarkoittaa palvelua ystävyyden vuoksi (esperantokielen uskottiin tulevan koko maailman yhteiseksi kieleksi). Yhdistyksen suunnittelu kesti pari vuotta ja se alkoi varsinaisesti Troopin vuonna 1949 British Review-lehteen nimimerkillä Aytee lähettämästä kirjoituksesta. Tästä kirjoituksesta Troop sai useita yhteydenottoja ja myönteistä palautetta. Sitä ennen hän oli ollut kirjeenvaihdossa poliisimiehiin sekä Britanniassa että ainakin Hollannissa ja Norjassa. Tammikuun 1. päivänä 1950 Arthur Troop perusti joidenkin brittiläisten kollegojensa kanssa IPA:n Britannian osaston. Hänen käymänsä kirjeenvaihdon jälkeen pidettiin 1955 ensimmäinen maailmankongressi Pariisissa ja siinä Troop valittiin kansainväliseksi pääsihteeriksi, missä tehtävässä hän jatkoi aina vuoteen Kuka oli Arthur Troop? Arthur Troop syntyi 15. joulukuuta 1914 Lincolnissa Englannissa, missä myös vietti lapsuutensa ja ensimmäiset kouluvuotensa. Hän aloitti työuransa mekaanikkona, mutta halusi pian jatkaa opiskelua. Hän suoritti Ruskin Collegessa, Oxfordissa, tutkinnon sosiaali- ja taloustieteissä. Samaan aikaan hän myös suoritti 3-vuotisen kurssin Venäjän historiassa ja sai stipendin vierailla Moskovassa ja Leningradissa vuonna Sen jälkeen hän suoritti vielä 2-vuotisen kurssin maataloudessa Worcestershiressä. Poliisiin Troop liittyi 19. kesäkuuta vuonna 1936 Lincolnshiressä, synnyinseudullaan. Hän palveli useissa tehtävissä, mutta erikoistui lopulta liikennepoliisiksi. Heti toisen maailmansodan jälkeen hän kiinnostui kovasti ajatuksesta saada aikaan kansainvälistä yhteistyötä poliisimiesten kesken. Siihen aikaan kylmän sodan maailmassa esimiehet jopa sisäministeriössä alkoivat epäillä Arthuria liian vasemmistolaisista mielipiteistä, mikä käytännössä jarrutti merkittävästi hänen toimintaansa kansainvälisen ystävyysjärjestön luomiseksi. Esimiesten mielipiteet muuttuivat vasta vuonna 1965, kun hän oli kuningattaren syntymäpäivänä palkittujen kansalaisten listalla saaden brittiläisen imperiumin mitalin BEM (British Empire Medal), mikä on suuri arvostuksen merkki. Tämän jälkeen hän sai useita korkeita kunniamerkkejä ja huomionosoituksia mm. Kanadassa, Itävallassa ja Unkarissa. Hän sai myös ensimmäisenä IPA:n kansainvälisen hallituksen kultaisen ansiomerkin. Vuonna 2000 toukokuussa hän osallistui kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhliin ja kesäkuussa Arthur ja hänen vaimonsa Marjorie viettivät 60-vuotishääpäiväänsä. Arthur oli siihen aikaan jo vaikeasti sairas ja 30. marraskuuta 2000 hän nukkui rauhallisesti ikuiseen lepoon. Muistokirjoituksen kirjoittajat luonnehtivat häntä tavalliseksi brittiläiseksi poliisimieheksi, joka kuitenkin saavutti suuren unelmansa. 4 Teksti: Kauko Karhuviita Lähde: IPA:n IAC:n nettisivut ja IPA:n historia Short History of IPA The IPA the largest police organisation in the World was formed on 1 st January Since that time, its Esperanto motto Servo per Amikeco (Service through Friendship) has reached more people than could have been imagined. The Association was formed because a police sergeant from Lincolnshire, England, Arthur Troop, wanted to create a channel for friendship and international co-operation amongst police officers. Arthur Troop was born on the 15 th December 1914, in Lincoln, England, where he spent his childhood and attended local schools. His working life began as a mechanic but quickly he found interest in other things. He studied at Ruskin College, Oxford, for a diploma in Economics and Social Sciences. During this time he also made a 3-year study of Russian history. He was awarded a bursary to visit Moscow and Leningrad in Thereafter followed a twoyear study of agriculture at Avoncroft Agricultural College in the Vale of Evesham, Worcestershire. On 19 th June 1936 Arthur joined the Lincolnshire Police where he performed duties in various departments but specialised in traffic. Shortly after the Second World War, Arthur set about the enormous task of founding a World Friendship Organisation for police officers. He had always had a great faith in people talking to each other, rather than fighting and always believed in the positive qualities of friendship. At that time, however, he was regarded as an eccentric and experienced considerable opposition from his Police Chief and the Home Office. In the years contact was made with police friends at home and abroad. In 1949 an article was published in the British Police Rewiev under the pseudonym of Aytee. Following an amazing response, Arthur was convinced he should proceed. The IPA was founded on 1 st January 1950 under the Esperanto motto Servo per Amikeco (Service Through Friendship) and Arthur Troop became the first Secretary General of the British Section. His notion of an Association with development of social, cultural and professional links amongst its members, in an environment free discrimination of rank, sex, colour, language or religion, became a reality. In 1955, at the first International Executive Committee meeting in Paris, he became the first International Secretary General, a post he held until he stood down in 1966 for personal reasons. Following a long illness, Arthur passed away in his sleep during the afternoon of Thursday 30 th November Arthur was an ordinary British policeman with a dream who achieved his goals by founding the world s largest police organisation. Arthur Troop s fundamental ideals still remain today. Source: IPA IAC Internet documents and the History of IPA

5 Message from the International President Mr. Michael Odysseos On behalf of the members of the Permanent Executive Bureau and myself, I would like to cordially congratulate the National IPA President and the Members of the National Executive Council of the Finnish Section on the occasion of the 50th Anniversary of the Section. I would like also to express my thanks and appreciation for inviting all PEB Members to attend the celebrations. It is an honour for us to participate at the celebrations of an IPA Section that flourishes in social, cultural, professional and other IPA activities. The Finnish Section is one of the oldest IPA Sections, it was founded in December 1959 and in 1961 in Paris was fully affiliated to the IPA family. During its 50 years of life proved to be consistent to the IPA ideals and contributed substantially to the promotion of IPA not only in Finland but also in the surrounding Countries. In reference to your celebrations, I wish to extend a cordial greeting to all IPA members as well as to all Finnish people. Also a very warm welcome to all your guests, who will attend your celebrations. They will be given the opportunity to learn more about your people, the history, culture and hospitality of the Finnish people. I am delighted to hear that Turku has been chosen to host the celebrations. I have been in the area and for me it contains the most beautiful scenery the Country can provide. In the spirit of the IPA and our motto Servo per Amikeco I wish every success to your celebrations and congratulations once more for the 50th Anniversary of the Finnish Section. Servo per Amikeco Michael Odysseos International President 5

6 IPA Suomen osasto 50 vuotta Puheenjohtajat Yrjö S. Vaarama Boris Pänttönen Ensio Mäkelä Viljo Eloranta Tapani Elomaa Jorma Ahonen Kenneth Ramström Jari Liimatta Sihteerit / Pääsihteerit Artturi Risku Hallituksen jäsenet Rasi, Mäkelä, Kajander, Läikkö vuorotellen Erkki Tuohisaari Risto Metsäniitty Kauko Karhuviita Kenneth Ramström Eija Aspholm Taloudenhoitajat Erkki Ilkka Olavi Hannuksela Carola Timper-Karhuviita Perustaminen näin tehtiin IPA Suomen historiaa IPA Suomen osaston perustava kokous pidettiin Kansainvälisen pääsihteerin lähettämästä kirjeestä selviää, että Arthur Troopin yhteydenotto Yrjö S. Vaaramaan on tapahtunut Norjan IPA:n yhden perustajan eli Gunnar Holmqvistin ehdotuksesta. Gunnar Holmqvist oli Suomen ystävä ja ilmeisesti yksi heistä, jotka levittivät IPA:n aatetta ja tunnuslausetta Suomeen. Pariisissa pidetyssä IPA:n kongressissa Suomen osasto hyväksyttiin kansainvälisen järjestön jäseneksi IPA Suomen osaston pääsihteerin Mr. A. Risku n esittelemänä. Poliisihenkilöstön kansainvälinen ystävyys- ja kulttuurijärjestö International Police Association, IPA, perustettiin Englannissa ja sen perusti poliisikersantti Arthur Troop. Tässä julkaisussa olevassa Arthur Troopista kertovassa artikkelissa mainitaan vaikeuksista IPA:n kaltaisen järjestön perustamiseksi. Suomessa oli samankaltaisia piirteitä, olihan ilmapiiri toisen maailmansodan ja sen jälkeisten tapahtumien johdosta varauksellinen, varsinkin kun kyse oli poliisijärjestöstä. Siitä kertoo myös IPA Suomen osaston perustajajäsen nro 8 omassa haastattelussaan. Suomen IPA:n perustamisessa olivat avainhenkilöitä sen ensimmäinen puheenjohtaja Yrjö S. Vaarama ja ensimmäinen sihteeri (silloin nykyinen pääsihteeri oli hallituksen sihteeri) Artturi Risku. Hän oli kansainvälisesti kokenut poliisimies ja ollut useita vuosia USA:ssa, jossa oli käynyt myös koulunsa. Riskun englannin kielen taito olikin tärkeä osa alkuaikojen kirjeenvaihdossa ja muussa kansainvälisessä toiminnassa. Nykyään englannin osaaminen on tämän päivän ja vähän eilisenkin nuorille luonnollinen asia, mutta ei vielä 1950 eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään. Perustamiskokouksen pöytäkirja kertoo IPA Suomen osaston puheenjohtaja Viljo Eloranta jakaa IPA-viirit vuonna 1971; vastaanottajina IPA Suomen osaston ensimmäinen puheenjohtaja ja jäsen nro 1 Yrjö S. Vaarama (vas.), jäsen nro 6 Leo Virtanen ja jäsen nro 11 Arvo Jantunen. 6 IPA Suomen osaston ensimmäinen hallituksen sihteeri vuosina oli Artturi Risku.

7 oleellisen Suomen IPA:n synnystä. Tärkein asia oli, että perustettiin viisimiehinen väliaikainen hallitus, joka oli samalla sääntötoimikunta ja sen tehtävänä oli noin kahden kuukauden aikana kirjoittaa sääntöehdotus seuraavan kokouksen hyväksyttäväksi. Väliaikaiseen hallitukseen kuuluivat puheenjohtajana Yrjö S. Vaarama, Lauri Mäkelä, Artturi Risku, Erkki Ilkka ja Arto Hirvonen. Seuraava kokous pidettiin , jolloin hyväksyttiin yhdistyksen säännöt ja lähetettiin kirje kansainväliselle pääsihteerille osaston perustamisesta ja pyyntö hyväksymisestä kansainvälisen IPA:n jäseneksi. IPA Suomen osasto merkittiin yhdistysrekisteriin Ensimmäiset kymmenen vuotta IPA Suomen osaston kehityksessä olivat suhteellisen hiljaista ja pääkaupunkiseudulle keskittynyttä perustoimintaa. Kansainvälisiä yhteyksiä hoidettiin ja vastaanotettiin ulkomaisia vieraita. Kokoukset pidettiin, puheenjohtajat vaihtuivat parin vuoden välein ja jäsenkunnan kasvu oli verkkaista. Merkittäviä jäsentapahtumia, jotka nykyään ovat oleellinen osa niin IPA Suomen osaston kuin alaosastojenkin toimintaa, ei järjestetty. Yhtenä merkittävänä syynä oli tiedon levittämisen vaikeudet. Ei ollut tietokoneita sähköposteineen, ei matkapuhelimia eikä mahdollisuuksia tiedotteiden laajempaan levitykseen. Ei ollut koneita kokouskutsujen kopioimiseen; oli kalkkeeripaperit monistamiseen ja myöhemmin vahamonisteet, joilla muun muassa ensimmäiset IPA:n uutisia tehtiin. Vuoden 1966 lopussa jäsenmäärä oli vain 150. Vuonna 1967 puheenjohtajaksi valittiin poliisiopiston johtaja Viljo Eloranta ja jäsenmäärä alkoi kasvaa Elorannan pitäessä opistossa jokaiselle luokalle lyhyen esittelyn IPA:sta. Tietoisuus yhdistyksestä ja sen toiminnasta levisi nopeasti ympäri Suomea ja vuoden 1972 maaliskuussa hyväksyttiin jo jäsen. IPA Suomen osaston puheenjohtaja oli Yrjö S. Vaaraman kauden jälkeen vuosina Boris Pänttönen; oikealla Nils Kollin. IPA Suomen osaston vuosikokouksessa 1974 valittu hallitus: istumassa puheenjohtaja Viljo Eloranta ja seisomassa muut hallituksen jäsenet vasemmalta lukien: Olavi Hannuksela, Veikko Alaviuhkola, Hannu Siljamäki, Erkki ilkka, Nils Kollin, Ilkka Syrjänen, Kauko Karhuviita, Aatto Häkkinen ja Hannu Rossi. IPA Suomen osaston taloudenhoitajana vuosina toiminut Erkki Ilkka vietti 60-vuotispäiviään Häntä olivat onnittelemassa Bjarne Eriksson (toinen vas.), Olavi Hannuksela päivänsankarin kättelyvuorossa, Kauko Karhuviita ja Reino Orasmala. Pikku Robalta Lappeenrantaan Näin oli puheenjohtaja Tapani Elomaa otsikoinut tervehdyksensä IPA Suomen osaston vuosikokoukselle, jonka IPA Saimaa järjesti vuonna 1989 Lappeenrannassa. Tapani Elomaa kirjoitti IPA suomen osaston alkutaipaleesta ja kehittymisestä 30-vuotisen taipaleen aikana muun muassa seuraavaa. Moni IPA-jäsen muistaa vielä sen ajan, jolloin IPA Suomen osaston vuosikokous pidettiin Helsingissä Pikku Roba 1-3:n viidennessä kerroksessa ja paikalla oli kourallinen innokkaita ipalaisia. Asiat käsiteltiin ja juotiin kahvikupposet ja vuosikokous julistettiin päättyneeksi. Viljo Elorannan puheenjohtajakaudella siirryttiin suurimuotoisempiin hotellikokouksiin ja pääkaupungin ulkopuolelle. Sen jälkeen on kokouksia ollut siellä täällä kautta Suomenniemen Helsinkiäkään unohtamatta ja kokousväki on lisääntymistään lisääntynyt. Mitä tällainen kehitys kertoo IPA:sta ja sen jäsenistä? Mitäpä muuta kuin pelkkää hyvää. IPA on vaatimattomasta alustaan kehittynyt varteenotettavaksi poliisien ja poliisivirkamiesten ystävyysjärjestöksi myös Suomessa. IPA on ainoa valtakunnallinen järjestö, jossa järjestys- ja rikospoliisit, päällystö ja poliisivirkamiehet tapaavat toisensa saman pöydän ääressä samoja asioita pohtien harrastuksiin tai työn laatuun katsomatta. Kun IPA:n jäsenmäärä on nyt ylittänyt ja jäsenmäärä on edelleen lisääntymässä, niin 30 vuotta sitten tehty perustamispäätös on todella kantanut hedelmää, jonka IPA:n perustajat asettivat tavoitteekseen, mutta joka Pikku Roban viidennessä kerroksessa tuntui kaukaiselta ja lähes saavuttamattomalta. Tässä samassa vuosikokouksessa Tapani Elomaa luopui vuonna 1977 alkaneesta IPA Suomen osaston puheenjohtajuudesta, jota kesti kokonaiset 12 vuotta. Puheenjohtaja Tapani Elomaa. 7

8 Puheenjohtaja Jari Liimatta luovutti Niilo Rosenbergille hopeisen ansiomerkin vuonna 2007 Mikkelissä pidetyssä vuosikokouksessa. Niilo Rosenberg IPA Suomen osaston perustajajäsen numero 8 IPA Suomen osasto perustettiin Perustajajäsen numero 8 oli Niilo Rosenberg, jonka kanssa keskustelimme toukokuussa Edessäni istui hyväkuntoinen ja terävämuistinen mies, joka toimi perustavan kokouksen pöytäkirjan tarkastajana yhdessä Reino Orasmalan kanssa. Hän toimi myös IPA Suomen osaston yhtenä tilintarkastajana vuoteen 1972 saakka. Niilo Rosenberg on edelleen IPA:n aktiivinen jäsen ja keväällä 2007 Mikkelissä pidetyssä vuosikokouksessa hänelle luovutettiin hopeinen ansiomerkki. Niilo Rosenberg aloitti poliisityönsä Liikkuvassa poliisissa, siirtyi vuonna 1949 Helsingin poliisilaitoksen Keskusosastoon ja vuonna 1972 Pengerkadun poliisipiiriin, josta käsin hän toimi Tamminiemen vartiossa vuoteen 1980 asti, jolloin jäi eläkkeelle vanhemman konstaapelin virasta. Valtiota tuli palveltua yhteensä 41 vuotta. IPA:n toiminta-ajatuksesta oli Suomessa samoin kuin Englannissa perustamisen aikoihin epäilyksiä yhdistyksen toiminnasta. Minä liityin yhdistykseen, kun mielestäni Suomessakin tuli saada henkireikä länteen päin. Kyseessä oli kuitenkin poliisien kansainvälinen ystävyysjärjestö ja yhdistykseen liittyminen ja siinä toimiminen ei aiheuttanut mitään vaikeuksia. Alku oli suhteellisen vaatimatonta, mutta yhteyksiä ulkomaihin pidettiin, mm. puheenjohtaja Yrjö S. Vaarama Norjan IPA:an. Kirjeenvaihto oli vilkasta ja osallistuttiin myös kansainvälisiin tilaisuuksiin. Hallituksen jäsen Ensio Mäkelä hallitsi englannin kielen ja hoiti kirjeenvaihtoa sekä osallistui kansainvälisiin tilaisuuksiin. Artturi Riskulla oli merkittävä rooli IPA Suomen osaston perustamisessa ja sen hyväksymisessä kansainvälisen IPA:n jäseneksi. IPA:lla oli alusta lähtien jäsenkortit ja ne tilattiin Englannista, mutta ongelmana oli, ettei saatu aluksi valuuttaa korttien maksamiseksi, kertoo Niilo Rosenberg. 8 IPA oli alkuvaiheessa luonnollisesti hyvin Helsinki-keskeinen, kunnes vasta 1970-luvun alussa perustettiin ensimmäinen alaosasto IPA Saimaa. Näistä alkuvaiheen tapahtumista saamme varmasti enemmän tietoa IPA:n 50-vuotisjuhlajulkaisun artikkeleissa, sanoo Niilo Rosenberg. IPA Helsingin toimintaan olen osallistunut ja ollut mukana alaosaston järjestämillä matkoilla. IPA ja osallistuminen sen toimintaan on antanut minulle hyvin paljon. Ulkomaisten vierailujen yhteydessä on saanut laajempaa näkemystä ja kotimaan toiminnassa olen saanut hyviä ystäviä. Yhdistystoiminnasta saa yhteiskunnallista näkökulmaa asioihin eikä sovi unohtaa tietopuoltakaan. Olen osallistunut suurimpaan osaan vuosikokouksista ja jäsenmaksulle on alusta lähtien saanut vastinetta ja täytyy sanoa, että enemmänkin, kun jäsenmaksu ei suuren suuri ole ollut. Kotijoukoillakaan ei ole ollut mitään IPA toimintaan osallistumista vastaan, toteaa Rosenberg. Kun on ollut kohta 50 vuotta samassa yhdistyksessä, niin tietysti on tullut tehtyä hyviä päätöksiä ja huonoja päätöksiä, mutta unohdetaan ne huonot. IPA kokonaisuudessaan on hyvä esimerkki siitä, miten pienestä saadaan isoja asioita aikaan, sanoo Niilo Rosenberg. Niilo Rosenberg on isänmaan miehiä. Syntymäpäivä on ja se on aina liputuspäivä; nimipäiväkin osuu samalle päivälle. Vuoden 2007 itsenäisyyspäivänä Niilo Rosenberg vietti 85-vuotispäiviään. Kiitos haastattelusta, kaikkea hyvää jatkossa. Hellevi Lundström Kuvat: Carola Timper-Karhuviita & IPA Suomen osasto Joensuussa vuonna 1992 pidetyssä vuosikokouksessa Niilo Rosenberg (kolmas oik.) keskustelee puheenjohtaja Jorma Ahosen (selin) kanssa. Niilon vieressä kuuntelevat IPA-aktiivit Sulo Kourunen (s. 1924) ja Martti Jääskeläinen (jäsen nro 170).

9 Osaston tunnukset oma lippu ja pöytästandaari IPA Suomen osaston lippu IPA Suomen osaston 15-vuotisjuhlia vietettäessä Poliisiopistolla vihittiin käyttöön IPA Suomen osaston oma lippu. Lipun suunnitteli Sulo Kourunen, joka myöhemmin aloitti Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa ja hänestä tuli myös aktiivinen IPA-jäsen. Lippua olivat naulaamassa vihkiäistilaisuudessa perustajajäsenet Yrjö S. Vaarama, Artturi Risku, Arvo Jantunen ja Leo Virtanen sekä silloinen hallitus puheenjohtaja Viljo Elorannan johdolla. Lippua käytetään kaikissa kansallisesti tärkeimmissä tilaisuuksissa kuten vuosikokouksissa. IPA Suomen osaston viiri eli pöytästandaari IPA:n kansainvälisessä toiminnassa ovat yhdistyksen yleisimpiä tunnuksia kansallisten osastojen viirit eli pöytästandaarit. IPA Suomen osasto sai oman pöytästandaarinsa vasta vuonna 1967 lähinnä Pekka Läikön aloitteesta ja Pentti E. Holmin toteuttamana. Alussa pöytästandaaria myytiin jäsenille, mutta pian myynti lopetettiin ja sitä käytettiin huomionosoituksena lähinnä kansainvälisissä tapahtumissa. Myös myöhemmin perustetut IPA Suomen alaosastot saivat pöytästandaarin aina perustamislahjana. Myöhemmin standaarista tehtiin myös useampia versioita ja silloin niitä alettiin taas myydä jäsenille. Eri alaosastot ottivat käyttöönsä omat standaarinsa, jotka olivat suurelta osin mukaelmia IPA Suomen osaston standaarista luvun viimeisellä kymmenluvulla on ollut käytössä erillinen juhla- ja lahjastandaari tunnuksenaan tupsut ja sitä ei myydä kenellekään. Se on yksistään osaston huomionosoitus. IPA Suomen osaston 30-vuotisjuhlissa vuonna 1990 saivat kultaisen ansiomerkin IPA Suomen osaston perustajajäsen ja taloudenhoitaja vuosina Erkki Ilkka (vas.), pääsihteeri Kauko Karhuviita, taloudenhoitaja Olavi Hannuksela ja jäsenhankintasihteeri Leila Viitalähde. IPA Suomen osaston jäsenlehti Tiedotuksen merkitys on suuri yhdistysten toiminnassa ja niin myös IPA Suomen osastossa. Oma jäsenlehti on yhdistävä voima jäsenten kesken. IPA Suomen osasto sai oman lehtensä vuonna 1966 ja nimeksi tuli IPAn uutisia, alaotsikolla Suomen osaston tiedotuslehti. Sen ensimmäisenä tekijänä ja päätoimittajana toimi Pentti E. Holm, Helsingin poliisilaitoksen rikosteknisen tutkinnan komisario. Lehti ilmestyi monisteena ja vuonna 1967 jo neljänä numerona. Sittemmin lehteä alettiin painaa kirjapainossa. Lehti oli alkuun A5 kokoinen ja sen sivumäärä kohosi nopeasti 40-50:een. Lehdelle hankittiin myös kustantaja, joka ilmoitushankinnalla kattoi lehden kulut ja siitä jäi vielä vähän tuloakin yhdistykselle. Vuosien kuluessa lehden ilmoitustuloista kehittyi merkittävä tulolähde. Vuoden 1970 alussa Holm jätti päätoimittajan tehtävät, jolloin päätoimittajaksi siirtyi edellisen vuoden toimittajana ollut Veli-Eino Nykänen. Nykäsen työparina toimittajaksi tuli Leo Saarela. Vuoden 1976 alusta päätoimittajan vastuu jaettiin kahdelle toimittajalle, Kauko Kärnälle ja Matti Voutilaiselle. Seuraavana vuonna Kärnä jätti lehden muuttaessaan pohjoiseen ja numerosta 2/1977 tuli toimittajaksi yksi IPA Suomen osaston perustajajäsenistä, jäsen nro 3, kirjailija-komisario Reino Orasmala. IPAn uutisia numerosta 2/78 siirtyi päätoimittajaksi Orasmala, kun Matti Voutilainen muutti Äänekoskelle. Voutilaisen tilalle toiseksi toimittajaksi valittiin Ari Mustonen, josta tuli vuonna 1980 Reino Orasmalan jälkeen päätoimittaja kymmeneksi vuodeksi. 9

10 IPA-lehden perustaja Pentti E. Holm Mitä kuuluu? Kauniina kesäpäivänä tapasimme Hämeenlinnassa eläkkeellä olevan ylikomisario Pentti E. Holmin, joka perusti IPA Suomen osaston jäsenlehden silloin nimellä IPA:n uutisia vuonna Vaikka Suomen osaston jäsenmäärä oli silloin vain vähän yli sata jäsentä, niin he olivat useista pääkaupunkiseudun eri poliisiyksiköistä, ja oli havaittu, että kaikki jäsenet eivät saaneet yhtä hyvin ja samantasoista tietoa IPA:n tarjoamista palveluista ja osallistumismahdollisuuksista. Tiedonkulun parantamiseksi lehti oli tarpeen. Lehden suunnittelijaksi ja ensimmäiseksi päätoimittajaksi pyydettiin siis Pentti E. Holm, joka toimi silloin Helsingin rikospoliisin tuntomerkkitoimiston (kuten nimi oli silloin) johtajana. Pentti Ensio Holm on syntynyt ja oli siis haastateltaessa 84-vuotias sotaveteraani, joka asuu leskenä Hämeenlinnassa. Hän jäi eläkkeelle ylikomisarion virasta Helsingin poliisilaitoksesta vuonna IPA:n jäseneksi hän liittyi jäsennumerolla 54. Veteraanin terveys vaikutti olevan ikä huomioiden kohtalaisessa kunnossa, vain liikkumista hankaloitti jalkojen kunto. Liikkuminen omalla autolla onnistuu kuitenkin vanhaan malliin ja autoiluhan on ollut aina hänen mieliharrastuksensa. Vanhemmat ipalaiset muistavat IEC-78 Suomen kongressin yhteydessä järjestetyn Smile Police Rallin. Käytännössä järjestelyt hoiti Helsingin Rikostutkijain Autokerho r.y., jonka puheenjohtaja/presidentti Pentti E. Holm oli. Puheenjohtaja toimi myös rallin lähettäjänä, kuten IEC-kokouksen dokumenttivideolta voidaan nähdä. Nykyisin Pentti osallistuu lähinnä veteraanien toimintaan ja harrastaa kulttuuria mm. kirjoittaen sotamuistojaan runomuodossa muistiin. Muisteltaessa IPA Suomen osaston perustamiseen johtaneita ajatuksia Pentti kertoo, että silloin sotavuosien jälkeisen pula-ajan hiljalleen väistyessä tuli usealle aikaansa seuraavalle poliisimiehelle selväksi, että yhteiskunnan kehityksessä mukana pysyminen edellytti myös poliisilta ovien avaamista länteen ja ammattitaidon kehittämistä länsimaisilta kollegoilta saatavissa olevan osaamisen ja tiedon pohjalta. Erityisen selvältä tarve kehittämiseen tuntui hänen oman toimistonsa rikosten teknisen tutkinnan ja dokumentoinnin osalta. Siksi Pentti lähti mukaan IPA:n toimintaan ja suhtautui hyvin myönteisesti toimistonsa henkilöstön osallistumiseen siihen. IPA:n toiminta oli alkuvuosina melko vaatimatonta ja pääosan siitä muodostivat yksittäisten poliisimiesten ulkomaanmatkat, mutta myös tärkeää oli vastavuoroisesti ulkomaisten poliisimiesten vastaanottaminen ja heille ohjelman järjestäminen. Erityisesti jo silloin haluttiin luonnollisesti tutustumista poliisin eri yksiköihin. Juuri matkailun tiedonvälittäjäksi tarvittiin jäsenlehteä. Jäsenille piti jakaa tietoa ulkomailla järjestettävistä tilaisuuksista, kokouksista ja poliisinäyttelyistä, joista sai tärkeää ammattiin kuuluvaa tietoa. Lehdessä tiedotettiin yhteydenotoista ja kirjeenvaihtopyynnöistä ulkomailta, mutta julkaistiin myös suomalaisten poliisimiesten kokemuksia matkoiltaan ja eri IPA-tilaisuuksista. Ensimmäisistä lehdistä nähdään, että päätoimittaja Pentti Holmin apuna oli toimittajana SuoPon etsivä Yrjö Rasi, joka sittemmin joutui jättämään tehtävän siirtyessään virkaan Rovaniemelle. Saatuaan lehden toimittamisen alkuun ja sille vakiintuneen muodon Pentti pyysi vapautusta lehden päätoimittajan tehtävästä ilmeisesti virkatehtävien runsauden takia. Tästä löytyy arkistosta kirje IPA-SO:n hallitukselle. Siitä ilmenee myös jo silloin mielenkiintoinen ja tarpeellinen esitys. Pentti olisi suostunut jatkamaan tehtävässä, mikäli päätoimittajaa ei löydy ja mikäli lehdelle olisi palkattu toimittajien sijaan toimitussihteeri. No, sitä ei ole toistaiseksi vielä vuonna 2009 palkattu. Ja lisäksi, Pentti E. Holm on myös IPA:n viirin pääsuunnittelija. Teksti: Kauko Karhuviita Kuvat: IPA Suomen osasto & Carola Timper-Karhuviita Pentti E. Holm elokuussa 2007 Hämeenlinnassa. 10 Pentti E. Holm jakamassa Smile-Police Rallyn palkintoja. Vasemmalla rallin kuulutuksista vastannut Jorma Pulkkinen.

11 Reino Orasmala perustajajäsen nro 3 ja IPA-lehden päätoimittaja IPA:n uutisten päätoimittajana numerosta 2/1978 alkaen toiminut komisariokirjailija Reino Orasmala kirjoitti lehdessä 4/1980, että ensi kesän aikana eteen tulee päätoimittajan vaihtaminen. Syynä oli hänen mukaansa se, että päätoimittaja tulee siihen ikään, jolloin todetaan, että mauri on tehnyt tehtävänsä mauri saa mennä. Orasmala toteaa myös, että lukija ei ehkä arvaakaan, miten paljon pienenkin lehden teossa on työtä ja huolehtimista. Joskus itsekin ihmettelee valmista lehteä katsoessaan, että tähänkö se kaikki supistuikin, eli paljon porua, vähän villoja. Seuraavaksi päätoimittaja kertaa kirjoitusten sisäänjättöaikoja ja toteaa, että parempi vaikka viikkoja ennen kuin viime tipassa. Eikä kovin pitkiä tarinoita yhden otsikon alle. Useassa lehden numerossa hän oli kertonut samoista asioista, mutta aina hienotunteisesti ja vähän huumorillakin. Tähän otsikolla Toimittajan palsta aloitukseksi ja lopetukseksi Orasmala oli ottanut runoilija Omar Khaijamin yhdestä runosta seuraavat säkeet: Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, niin päivistäni tänään taas päivä katoaa. Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa. Muun kirjallisen tuotantonsa lisäksi Reino Orasmala kirjoitti teoksen Helsingin poliisilaitoksen historia laitoksen 150-vuotispäivän kunniaksi. Siirrytäänpä sitten vuoteen IPA Suomen osasto vietti silloin 40-vuotisjuhliaan ja IPA Helsinki 25-vuotisjuhliaan. Reino kirjoitti juhlien jälkeiseen IPA lehteen 2/2000 IPA:n juhlakonsertista. Artikkelin alku on kuitenkin elävää historiaa, josta seuraava lainaus. Kun kirjoitin neljäkymmentä vuotta sitten kutsun IPA:n perustavaan kokoukseen, en voinut aavistaa, millaiset tulevaisuuden näkymät perustettavalla yhdistyksellä ovat edessään. Sitä tuskin aavisti Yrjö Sakari Vaaramakaan, joka oli Suomessa IPA:n isähahmo. Hän oli kirjeenvaihdossa ulkomaisten kollegoiden kanssa, minun muistini mukaan jopa itse Arthur Troopin kanssa, ainakin hän puhui tästä IPA:n keksijästä usein. Minä olin Yrjö Sakarilla eräänlainen apupoika eli vänkäri ja Artturi Risku englannin kielen taitoisena ja niinikään Keskuspoliisiosastossa palvelevana oli tärkeä tekijä. Niinpä me saimme jäsennumeroiksemme Yrjö Sakari itseoikeutetusti ykkösen, Artturi kakkosen ja minä kolmosen. Vaatimattomana miehenä Erkki Ilkka numeroi itsensä neloseksi kirjoittaessaan perustavan kokouksen pöytäkirjaa. Vielä Orasmala jatkaa hieman historiaa, mutta kertoo sitten ketkä pitivät tervehdyspuheita ja millä kielillä. Konsertista hän toteaa, että musiikki oli toisenlaista kuin kapellimestari Arthur Fuhrmannin aikana. Niin amerikkalaista! Ja onhan kapellimestari Petri Juutilainen myös olemukseltaan toisenlainen mies kuin Arttu. Arvostelu päättyy toteamukseen: Kyllä ne pojat osaavat! Miksi heitä ei nähdä telkkarissa, jossa esiintyy vaikka minkälaista lettipääporukkaa? Ovat vissiin liian hyviä telkkariin. Tämän jälkeen Reino Orasmala kertoo vielä Kalastajatorpan 40-vuotisjuhlaillallisista ja toteaa, että hyvät olivat. Artikkeli päättyy seuraavasti: Loruni lopuksi haluan palata siihen, mistä aloin. Me emme todellakaan arvanneet silloin 40 vuotta sitten, mihin vaatimaton alku johtaa. Reino Orasmala on tässä vaimonsa Lillin kanssa toukokuussa 2007, jolloin Kauko Karhuviita ja Carola Timper-Karhuviita kävivät heitä tervehtimässä. Kuva C T-K Päätoimittajaksi tuli Orasmalan jälkeen Ari Mustonen ja vuosikymmenen kuluttua aloitti vuonna 1991 päätoimittajana Hellevi Lundström. Lehden koko oli silloin vaihtunut ja oli B4, josta se vaihtui muutaman vuoden kuluttua kokoon A4. Alkuunhan oli mahdollista saada vain sininen väri lehden kansiin, muuten oli mustavalkoista. Sitten päästiin jo siihen vaiheeseen, että kannet ja niihin painovaiheessa sopivat sivut saatiin värillisinä. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen on koko lehti painettu värillisenä. Lehden kustantajana on ollut jo 1990-luvun puolivälistä Pohjolan Poliisikirja Oy. Vuodesta 2001 aloitti päätoimittajana Vesa Lilja ja vuoden 2008 toisesta numerosta lähtien on päätoimittajan vakanssia hoitanut Kauko Kuismin. Lehti jaetaan kaikille jäsenille ja lisäksi sitä lähetetään myös ulkomaiden IPA osastoille. Hellevi Lundström Alaosastojen perustaminen alkaa Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat IPA Suomen osaston kehityksessä suhteellisen vaatimatonta ja pääkaupunkiseudulle keskittynyttä perustoimintaa. Kokoukset hoidettiin, puheenjohtajat vaihtuivat parin vuoden välein ja jäsenkunnan kasvu oli verkkaista. Vuonna 1967 valittiin puheenjohtajaksi poliisiopiston johtaja Viljo Eloranta ja hänen pitäessään opistossa jokaiselle luokalle lyhyen esittelyn IPA:sta, levisi tietoisuus nopeasti koko Suomeen ja 1972 maaliskuussa hyväksyttiin jo tuhannes jäsen. Ensimmäinen alaosasto perustettiin Lappeenrantaan ja nimeksi tuli IPA Saimaa. Puuhamiehenä oli Simo Siira, joka silloin palveli Supon Lappeenrannan toimistossa. Alaosastoja perustettiin eri paikkakunnille ripeään tahtiin ja perustettiin 9. alaosasto ja vasta silloin Helsinkiin. Alaosastoja on nyt kaikkiaan 17 kattaen suunnilleen koko valtakunnan alueen. Tässä julkaisussa on luettavissa kaikkien alaosastojen historiikit lukuun ottamatta IPA Åland ia. Alaosastojen historiikit aloittaa itseoikeutetusti ensimmäisenä alaosastona perustettu IPA Saimaa sivulta

12 Muistoja kansainvälisen IPA:n tilaisuuksista VI World Congress 1970, Catania, Italia Suomen osaston ensimmäinen suurella ryhmällä tehty IPA-matka oli vuonna 1970 Sisiliaan. Sitä alettiin valmistella jo pari vuotta aikaisemmin ja niinpä siitä tulikin kahden viikon pituinen. Ensimmäinen viikko vietettiin tavallisena rantalomana Palermon lähellä pienessä Mondellon lomakaupungissa. Hotelli, jossa asuimme oli ihan mukava, mutta vuosia jälkeenpäin kuului huhuja, että sen omisti kuuluisa sisilialainen ammattimiesten järjestö. Ei se mitenkään silloin ilmennyt tai haitannut meitä. Tosin eräänä iltana menivät ilmeet äkkiä vakaviksi. Olimme syöneet tukevasti ja nauttineet hyvää paikallista viiniä. Iloisessa tunnelmassa keskustelimme ilman puheenvuoroja, vain ääntä korottaen. Keskustelu sivusi aihetta, jossa useampi meistä mainitsi yhtään hiljentämättä tuon kuuluisan viisikirjaimisen m:llä alkavan nimen. Kuinka ollakaan, hetken päästä huomasimme 3-4 metrin päässä takanamme neljän kookkaan miehen suoran rivistön, joka kuunteli ja tuijotti meitä totisin ilmein. Kaikilla oli samanlaiset puvut. Yllättyneenä huomasimme ruokamme vaativan hieman tarmokkaampaa pureskelemista. Eikä ruoka suussa saa puhua. Meitä oli pöydässä 5-6 pariskuntaa. Tilanne normalisoitui ja tarkkailijat poistuivat. Koko ryhmä, joka lähti matkalle, oli 23 hengen suuruinen. Avajaiset pidettiin Palermossa. Tämä kongressi oli suurin siihen mennessä, noin osanottajaa. Avajaiset olivat juhlalliset ja virkapukuloistoa riitti. Suuresta ihmismäärästä seurasi, että aikataulut olivat aina myöhässä. Kun sitten bussi viimein vei meidät suomalaisetkin päivällistä varten varattuun paikkaan, meille ei löytynyt enää paikkoja eikä juuri ruokaakaan. Paikallisilla jäsenillä kun oli niin suuret perheet. Varsinaista kokousta varten matkustettiin junalla saaren halki itään Cataniaan. Matka kesti noin kahdeksan tuntia ja pysäkkejä oli paljon. Maisemat olivat kauniita, vuorien terra cottan värisillä rinteillä oli valkoisia pikku kaupunkeja ja kyliä. Junassa oli tosi kuuma ja seisomapaikkoja oli myyty paljon. Eräskin kaunis kaksikymppinen äiti seisoi ovenpieleen nojaten ja pidellen muutaman kuukauden ikäistä lasta sylissään. Äkkiä huomasin äidissä pyörtymisen merkkejä. Kun en voinut luopua matkalippuuni merkitystä istumapaikasta, tajusin velvollisuudekseni tarjota pienelle vauvalle makuupaikan polvillani. Äiti sai tukea vastapäisen penkin kulmalta. Cataniassa teimme retken tulivuori Etnan huipulle noin kilometrin korkeuteen ja näimme savun nousevan kraaterista. Jos halusi, sai patikoida aivan kraaterin reunalle, mutta useimmille riitti tulikiven tuoksu. Sitten teimme retken historialliseen Syracusaan ja näimme vanhan amfiteatterin sekä sen alla piilevät mahtavat luolat. Enimmät ajat kuitenkin nautimme Taorminan upeasta rantahietikosta. Catanian kongressi oli hieno tapahtuma, jossa muuten valittiin IPA:n presidentiksi norjalainen Gunnar Allan Holmqvist, ensimmäisenä Pohjoismaista. 14th IEC 1975, Lontoo Kansainvälinen IPA 25 vuotta Kun näitä vanhoja kokouksia ja juhlia muistelee, tulee väkisin mieleen vanhojen starojen hokema kyllä ennen oli kaikki hienommin. Ainakin tämä pätee Lontoon kongressin suhteen. Siellä oli meitä Suomesta noin 20 henkeä, toiset tulleet lentäen ja jotkut jopa rahtilaivalla pohjanmeren ylittäen. Kongressin vierailijoille oli järjestetty retkiä merkittäviin Englannin maaseutupaikkoihin, mm. Shakespearen syntymäkaupunkiin Stratford-upon-Avon, mutta hauskimmat muistot liittyvät kuitenkin Lontoon tapahtumiin. Mieleenpainuvin tapahtuma oli Lontoon pormestarin vastaanotto kaupungintalo Guildhallissa. Kokousosanottajat marssitettiin saliin suuren estradin, esiintymiskorokkeen kautta, jossa tervehdittiin isäntää. Lavalle tultaessa komeasti pukeutunut marsalkka tai seremoniamestari löi isolla sauvalla lattiaan kolme kertaa ja ilmoitti sisään tulijan nimen. Piti siinä ulkopuolella isännän muutaman kerran harjoitella ennen kuin sai jotenkin lausuttua nimen Mr. & Mrs. Karhuviita. Suuressa pääsalissa oli ruokailu, mutta ei ollut ollenkaan pöytiä, vain jokin penkki seinän vierillä. Oppi siinä Suomi-poikakin suuren maailman ruokakonsteja, kun toisella kädellä lautasta pidellen ja toisella kädellä haarukalla söi kokolihapihviä lisukkeineen. Ruokailun jälkeen alkoi Metropolitan poliisin hieno Big Band soittaa vastustamatonta jazzahtavaa 50-luvun musiikkia. Ja mehän ipalaiset aloimme tanssia siinä liukkaalla laattakivilattialla. Ei ollut kuulemma Guildhallissa tanssittu satoihin vuosiin, mutta mehän emme kainostelleet hauskanpidossa. Päätöstilaisuus, gaalailta, jäi myös mieleen. Oli huippuhienot puitteet ja pöytiin kattaus useine ruokalajeineen. Lisäksi seurasi englantilaista iltamaohjelmaa. Meille suomalaisille jäi mieleen, kun Sirkka-Liisa Emaus palkittiin tasapainoilusta seisten laudanpätkällä pienen tynnyrin päällä. Lontoossa oli hieno IPA kongressi ja vuosijuhla. Kauko Karhuviita 12

13 Suomen maine järjestäjänä myös IPA:ssa. Mistä se on syntynyt? TÄSMÄLLISYYS REHELLISYYS HUOLELLISUUS HUOLENPITO IEC - KOKOUS 1978 IPA Suomen osaston puheenjohtaja Tapani Elomaa luovutti The Police of Finland teoksen ensimmäisen kappaleen poliisiylijohtaja Erkki J. Korhoselle, joka avasi IEC-kokouksen 1978 virallisen kokoustyöskentelyn. Yhä vielä tapaa IPA tilaisuuksissa ihmisiä, jotka sanovat: Ahaa, Suomesta Teillä oli IEC-1978, joka oli yksi kaikkien aikojen parhaita jäsentilaisuuksia. Milloin te taas järjestätte seuraavan kokouksen? Kokous pidettiin kesäkuuta Sää suosi ja oli kesän kauneinta aikaa. Kokouksen järjestelyt oli aloitettu jo noin kolme vuotta aikaisemmin. Avuksi otettiin matkatoimisto, pääosin konsulttina sekä esimerkiksi 14 tilauslinja-auton saamisessa ja Post Congress Tour-järjestäjänä. Kansallinen lentoyhtiö nimettiin viralliseksi kuljetusyhtiöksi ja se painatti ilmoittautumislomakkeet, jotka lähetettiin eri maiden osastoille hyvissä ajoin. Jo vuoden 1974 Itävallan IEC-kokouksen ohjelmaan sisällytettiin Suomi-ilta, jonka ohjelma ja tarjoilut sekä tanssit suunniteltiin huolella. Eri vientiyhtiöt ja ulkoministeriö avustivat muun muassa Suomi Illan järjestelyissä. Toinen suuri Suomi Ilta pidettiin Göteborgin kongressin ohjelmassa Ne onnistuivat ja osanottajamäärä oli suuri. Vuonna 1977 valittiin jo iäkkään puheenjohtajan, poliisineuvos Viljo Elorannan seuraajaksi Tapani Elomaa, jolla Helsingin poliisikomentajana oli hyvät yhteiskuntasuhteet eri viranomaisiin ja kaupunkien päättäjiin. Kokouksen suojelijaksi saimme Tasavallan Presidentin ja kokouksen avasi sisäministeri. Näistä lähtökohdista onnistuimme myös saamaan kansalliselta autoliikkeeltä toistakymmentä henkilöautoa kokouksen kuljetustarpeisiin. Organisaatiotoimikunta käynnisti vuosia ennen rahankeräykset, myytiin kirjeensulkijamerkkejä ja IEC-kokouksen tarroja. Organisaation toimihenkilöiksi etsittiin poliisista kielitaitoisia ihmisiä, IPA:n jäseniä tulkeiksi, ryhmäoppaiksi ja palvelupisteisiin toimijoiksi. 409 ulkomaista IPA-vierasta ilmoittautui osanottajiksi. Tosin viimeiset yhdeksän henkilöä Brasiliasta ilmoittautui tulopäivänä käveltyään Dipolin vastaanottopisteeseen. Tämän lisäksi osallistui viikon ohjelmaan tai yksittäisiin tilaisuuksiin pari sataa IPA Suomen osaston jäsentä sekä kutsuvieraita. HUOLELLISUUTTA ja HUOLENPITOA osoitimme sillä, että vieraat vastaanotettiin maahantulopisteissä, kuljetettiin ilmoittautumaan ja majoittumaan, sekä kaiken lopuksi saatoimme taas lähtijät rajapisteisiin satamiin ja lentokentille. Huolenpitoa osoitimme myös ohjelman toteutuksessa. Vieraat eivät päässeet pitkästymään, kun ohjelmaa oli yleensä sekä aamu- että iltapäiväksi ja illallisen jälkeen yleensä tanssittiin yhdessä. Koko osanottajajoukko pidettiin aina yhdessä ja se mahdollisti eri ihmisten hyvän kanssakäymisen koko viikon ajan. Vieraille järjestettiin ohjelmaan sisältyvät aamiainen, lounas ja päivällinen. IEC-kokouksen tapahtumissa oli myös liikenteenohjausta Helsingin keskustassa. Sankka yleisöjoukko seurasi ranskalaisen poliisin Henri Le Bloch in ja suomalaisen virkaveljen liikenteenohjauksen maaottelua Ranska-Suomi. 13

14 TÄSMÄLLISYYTTÄ osoitimme sillä, että ohjelma piti paikkansa sellaisena kuin se oli eri kielillä osanottajille jaettu ja että aikataulut pitivät suomalaisen kellon mukaisesti. Tässä oli joillekin osanottajille ensin opettelemista. Huolehtimista ystävästä oli se, että kun muutama kymmenen ensimmäisenä päivänä myöhästyi bussista, niin organisaatio hoiti heidät henkilöautoilla mukaan muiden joukkoon. Seuraavana päivänä myöhästyjät olivat jo ensimmäisinä odottamassa bussien lähtöä! Ohjelmaa oli viitenä päivänä koko päivälle. Maanantaina tehtiin esimerkiksi kokopäiväretki Vääksyn kautta Sysmään ja nähtiin Järvi-Suomea. Keskiviikkona oli kokopäiväretki Turkuun, jonka lopuksi oli historialliseen tyyliin päivällinen Turun linnassa tansseineen. Samana iltana palasimme kuitenkin pysyviin majapaikkoihin, joita ei siis vaihdettu viikon aikana, vaan säästettiin vierailta sekin vaiva, ja vältettiin lisäkustannuksia. Helsingissä oli ohjelmaa historiallisissa kohteissa kuten Suomenlinnassa. Oli poliisiohjelmaa kuten kansallinen Smile-Police Rally rikospoliisin autokerhon järjestämänä ja poliisikoira- ja ratsukkonäytös Laakson kentällä. Yksi ikimuistoinen ohjelma oli poliisisoittokunnan juhlakonsertti Finlandiatalossa. Lisäksi soittokunnan osuus oli merkittävä myös avajaisohjelmassa ja Laakson kentän poliisiesityksessä. IYG-2003 oli toinen vastaavanlainen suomalaisen järjestelytaidon ja huolenpidon osoitus. Vaikka siihen osallistui vain 1/10 osa vieraita IEC-kokoukseen verrattuna, järjestelyt edellyttivät aivan erityistä huolenpitoa ja täsmällisyyttä, koska osanottajat olivat murrosikäisiä nuoria. Siinä myös IPA Suomen osasto onnistui hyvin. Päävastuun tapahtumasta kantoi pääsihteeri Eija Aspholm. Mukana järjestelyissä olivat IPA Helsinki, IPA Aura ja IPA Arctica. Huomattava osa ohjelmasta oli annettu IPA Auran ja Turun vastuulle ja kun he siinä niin hyvin onnistuivat, saattoi se olla meriittinä, kun valittiin IPA Suomen osaston 50-vuotisjuhlien järjestäjäksi IPA Aura ja paikaksi Turku. Carola ja Kauko Karhuviita Kersantit kilpasilla Turun linnassa. HINTA on yksi keskeinen tekijä IPA:n tilaisuuksissa, jos suunnitellaan osanotto mahdolliseksi kaikenikäisille jäsenille. Vielä tuohon aikaan oli hintataso Suomessa kohtuullinen majoituksen ja ruokailunkin osalta, eivätkä tilausbussitkaan maksaneet maltaita. Tänä päivänä vastaava ohjelma tulisi helposti liian kalliiksi. Silloin kävisi niin kuin Norjassa muutama vuosi sitten, että vaikka ohjelma oli hyvin riisuttu, hinta mahdollisti vain muutaman osallistujan virallisten delegaattien lisäksi. Turha on myös kalliin tason maissa valita 5 tähden hotellia, vaan majapaikaksi sopii poliisikoulu, kuten meillä oli toisena vaihtoehtona ja myös Saksassa Irlannissa ja Skotlannissa olemme olleet muun muassa yliopistojen suojissa. Näin monipuolinen ohjelma vaatii paljon toimihenkilöitä ja suorittajia ja niinpä meillä yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä oli saada satapäinen kielitaitoinen joukko vapaaehtoisia hoitamaan eri tehtäviä ja osa-alueita. Matkatoimiston osuus oli ensisijaisesti konsultoiva sekä sitten IEC-viikon jatkoksi Suomeen jääville vieraille järjestetyt Post Congress Tour matkat Lappiin halki Suomen. 14 Helsingin poliisisoittokunta Arthur Fuhrmannin johdolla urakoi IEC-kokouksen aikana ja aina yhtä suurella menestyksellä, oli sitten kyseessä konsertti tai tanssiaiset. IEC-1978 kokouksen oheisohjelmana oli tutustuminen Suvi Pinxin taidenäyttelyyn Sysmässä.

15 Palautetta IPA Suomen osaston järjestämästä IEC-kokouksesta 1978 Palautetta kokouksesta tuli useista osanottajamaista ja poikkeuksetta kiittävää. Tähän otettu lainaus kuvastaa hyvin ulkomaalaisten osanottajien tuntemuksia viikosta kesäisessä Suomessa, jossa kerrankin sää suosi juhlijoita. IPA Kielin alaosaston puheenjohtaja Jürgen Tabbert lähetti matkakertomuksen Kesä Suomessa. Havaintoja IEC kokouk- Jürgen Tabbert marssimassa takana keskellä. IEC-1978 kokouksen yksi osanottajista oli USA:n Niagara Falls ista Henry Purje, jonka esi-isät ovat lähtöisin Suomesta; keskustelukumppanina Norjan Lars Bjerknes (vas.) ja Purjeen oikealla puolella takana näkyy Matti Voutilainen. sesta IPA:n Uutisissa nro 2/1979 julkaistiin lyhennetty käännös tuosta varsin ylistävästä kirjoituksesta. Palataan sen aikaisiin tunnelmiin ja seuraavassa otteita ko. kirjoituksesta. Elämys sellaisenaan oli saapuminen Suomen pääkaupungin satamaan. Suomalaiset IPA-ystävämme olivat vastassa ja erittäin kauniina tervehdyksenä he ojensivat naispuolisille matkaajille kimpun kesäkukkia. Poliisisaattueessa ajoimme pikavauhtia poliisiopistoon Tapiolaan Helsingin länsipuolelle. --- Poliisiopistossa ja Dipolissa palvelu ja huolto toimivat kuin narusta nykäisten: vastaanotto, tiedotus, huoneiden jako, suomalaisten IPA-veljien ja -sisarien yötä päivää miehittämä vastaanottopöytä. Organisaation tarkkuus piti myös vaihtelevan puiteohjelman suhteen: täsmällisyys oli aina ylin ohje! Bussit odottivat siellä, missä niiden piti, ateriat olivat minuutilleen tarjolla ja aina tunsimme suomalaisten ystäviemme huolehtivaisen, iloisen läsnäolon, jossa ei ollut vähääkään pakon tunnetta. Ikimuistoinen oli myös ajo 10 erikoisbussin saattueessa. Jokaisessa bussissa oli suomalainen kollega tulkkina. Saattueen edellä ja jäljessä ajoi moottoripyöräpoliisi ja niinpä saimme etuajo-oikeuden jopa ruuhkaisessa Helsingissä (ei taitaisi meillä onnistua, vai?). Kerrassaan vaikuttavaa oli myös helsinkiläisten ihastus, kun kansainväliset kollegat ohjasivat liikennettä Helsingin keskustassa. Liikenteenohjausta edelsi virkapukuisten osanottajien kulkue kärjessään Helsingin poliisisoittokunta ja ratsuosasto. Eteläesplanadin jalkakäytävät olivat mustanaan yleisöä, joka osoitti innokkaasti suosiotaan marssijoille. Viikkoon mahtui myös paljon muuta: matka Keski-Suomeen, suurten järvien alueelle, käynti Suvi-Pinx-näyttelyssä ja hiihdon MM-kisojen näyttämöllä Lahdessa, italialaisten virkaveljien järjestämä spaghetti-ilta ja juhlallinen ilta Turun linnassa. Suomalaiset kollegat esittivät kuorolauluja, muu ohjelma heijasti linnan keskiaikaisia perinteitä. Paluumatkan jälkeen sauna poliisiopistolla klo 03 aamulla! Kysyimme itseltämme: kuinka suomalaiset isännät kestävät tämän seitsemänpäiväisen stressin (eivätkä yötkään olleet paperia )? Tähän on vain yksi vastaus: tuhatvuotinen tapa tai paremminkin instituutio sauna! Siitä he saivat voimaa ja kestävyyttä, sitä kuuluisaa suomalaista SISUA! Ja lopuksi: jäähyväiset. Viimeiset osoitteet vaihdetaan, halataan, jaetaan IPAsuukkoja salatut kyyneleet uskomatonta kuinka nopeasti ystävät tottuvat ja kiintyvät toisiinsa! Keskikesän helle oli jatkunut koko viikon, nyt viimeisenä päivänä taivas avasi hanansa ja antoi osansa jäähyväistunnelmille. Ensimmäinen Suomen-vierailumme ei tule jäämään viimeiseksi. HL 15

16 XVI World Congress 2000, Bournemouth, Englanti Kansainvälinen IPA 50 vuotta Vaikka kyseessä oli koko kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhla, meitä matkaan lähteneitä ei ollut kymmeniä taisi olla 12. Meillä olivat odotukset korkealla. Olihan paikkana koko järjestön syntymämaa! Kokouksesta ja vierailijoiden ohjelmasta on kertomus IPA lehdessä 3/2000 ja rajoitun tässä vain joihinkin kohtiin, jotka jäivät erityisesti mieleen. Ensin kuitenkin yllätyksiä, jotka olivat heti edessä. Kyseessä ei ollutkaan suurkaupunki, mitä olimme odottaneet. Meidät noudettiin rautatieasemalta ja vietiin majoittumaan kauniiseen rantahotelliin. Siellä majoittuikin vain osa kokouksen vierailijoista. Kaikki delegaatit muun muassa olivat toisessa hotellissa, osa vielä kolmannessa, vieraita vielä muissa hotelleissa. Hotellissa ei saanut ruokaa, joten lähdimme kaupungille. Olimme ilmeisesti hieman laitakaupungilla, sillä kävelyreitin varrelle ei sattunut ravintolaa tai pubia ennen kuin vasta runsaan kilometrin kävelyn jälkeen. Eräästä risteyksestä löysimme paikallisen pikaruokapaikan, Chips and Chicken. Siihen oli tyydyttävä. Sitten taas kävelemään ja etsimään kokoustaloa, jossa oli ilmoittautuminen. Parin kilometrin päästä sekin sitten löytyi. Sitten valmistautumaan virallisiin avajaisiin, joihin kuulemma osallistuisi myös kuningashuoneen edustaja. Puimme parhaat päälle ja nyt oli järjestetty bussikul- jetus juhlapaikalle. Kokoonnuimme ennen avajaisia suureen saliin, jonne saapui myös The Princess Royal, prinsessa Anne, kruununprinssi Charlesin sisar. Joku järjestäjistä tuli kertomaan, että hetken kuluttua prinsessa haluaa tulla keskustelemaan meidän ryhmämme kanssa. Kun prinsessa sitten adjutantteineen ja IPA:n presidentin Armand Jaminet in saattamana tuli luoksemme, hänellä oli teekuppi oikeassa kädessään varmaankin siksi, ettei kukaan tasavaltalainen meistä viikinkien jälkeläisistä erehdyksessä olisi tyrkyttänyt kättään hänelle tervehdykseksi. Kukaan ei muistaakseni myöskään kumarrellut tai niiata niksauttanut. Prinsessa Anne oli kiinnostunut kansallispuvuista, joista keskusteli Eija Aspholmin kanssa. Minulta, selvästi porukan seniorilta, hän kyseli IPA toiminnasta meidän osastomme näkökulmasta. Juteltiin ehkä viisi minuuttia ja sitten valo kääntyi meistä poispäin. Tilanteen kuvaaminen oli kielletty, mutta tilaisuudessa oli yksi virallinen kuvaaja, joka ikuisti keskusteluhetkemme prinsessan kanssa. Prinsessa Anne oli myös kokouksen suojelija. Virallisia lahjoja ei luovutettu, vaan osastoja oli pyydetty antamaan lahjansa prinsessan suojeluksessa olevalle Save the Children Fund -järjestölle (lasten avun rahastolle). Pitäessään sitten virallisten avajaisten juhlapuhetta prinsessa kiitti suuresta rahalahjoituksesta lasten auttamiseen. Viikon aikana tehtiin retkiä esimerkiksi Windsorin linnaan katsomaan, kuinka kuningasperhe asustaa osan vuotta. Toinen retkipäivä oli Portsmouthin satamakaupunkiin, jossa tutustuimme amiraali Horatio Nelsonin lippulaivaan, HMS Victory. Nykyisiin aluksiin verrattuna laiva oli yllättävän pieni ja toisaalta, miten monta kymmentä tykkiä siihen kuitenkin mahtui. Rivimiehistön tilat olivatkin sitten todella ahtaat ja alkeelliset aivan kuin jotain varaston hyllyjä, korkeintaan metrin korkeuserolla seuraavaan laveriin. Viikon loppupuolella oli juhlallinen jumalanpalvelus Salisbury Cathedralissa, missä myös Arthur Troop puhui juhlavieraille. Päättäjäisten iltajuhla päivällisineen ja tansseineen oli ehdottomasti mieleenpainuvin ja hauskin. Ruokailu oli hienosti katetuissa pyöreissä pöydissä, joihin ruoka noudettiin kolmesta eri buffetpöydästä sen mukaan, halusiko eurooppalaista, aasialaista tai meksikolaista ruokaa. Juomat piti ostaa baaritiskiltä, mutta sehän onnistui. Ruokailun jälkeen musiikista huolehti kaksi isoa tanssiorkesteria, jotka vaihtoivat vuoroa. Musiikki sai kyllä tanssikengät liikkeelle ja mielen iloiseksi. Kun kaikki osallistujat olivat kerrankin samassa juhlasalissa, siellä oli mahdollisuus tavata kaikki mukana olevat vanhat tuttavat ja saada uusiakin. Se on sitä parasta IPA:n ohjelmassa. 16 IPA Suomen osaston joukkue Bournemouthissa IPA:n 16. Maailmankongressissa 2000.

17 Ottopoika Arni Islannista ja Suomen ryhmä tauolla. Bournemouthissa 2000 Michel Théraulaz (vas.), rouva Maria Homma, Walter Mösslacher ja Jorma Ahonen. Kyseessä oli kuitenkin kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhla ja monen mielestä jotain jäi puuttumaan. Missään tapahtumassa ei ollut julisteita tai juhlaliputusta, ei ollut juhlaparaateja tai julkista esiintymistä. Kun viikon aikana oli kolmena päivänä iltaohjelmaa samassa konserttihallissa, niin jo ensimmäinen päivä riitti monen mielestä. Moni valitsikin poisjäämisen ja siirtyi poliisiklubille iloisen seurustelun pariin. Jäi sellainen vaikutelma, että ohjelman oli suunnitellut muutama poliisi virkatyönä, eikä heillä ollut juurikaan kokemuksia muissa maissa pidetyistä onnistuneista kongresseista. Toisaalta varmaankin paikan valintaan hieman metropoleista sivussa oli vaikuttanut nykypäivän hintataso sekä vieraiden turvallisuus. Bournemouthissa 2000 naisvartiossa Suomen IPA:n Kauko Karhuviita (vas.), Kenneth Ramström ja Jari Liimatta. Kauko Karhuviita Kuvat: Carolan kotialbumi IPA maja Lisää IPA majasta sivulla 76. IPA maja Ylläksellä on puheenjohtajien Tapani Elomaan ja Jorma Ahosen sekä taloudenhoitaja Olavi Hannukselan todellinen suurtyö IPA Suomen osastolle. Majan saamiseksi aloitettiin suunnittelu jo Elomaan aikana ja vuokrasopimus tontista vuoteen 2012 allekirjoitettiin vuonna Sittemmin tontti on ostettu IPA Suomen osasto ry:lle. IPA majan vaiheista kertovat jäljempänä omissa haastatteluissaan Jorma Ahonen ja Olavi Hannuksela. Aloitteen majasta ja paikasta olivat tekemässä Tornion miehet Kauko Kärnä ja Veikko Alaviuhkola. Tavoitteena oli ensisijaisesti tehdä IPA talo ja sen vuoksi siitä ei tullut mikään tavallinen maja, vaan siinä on kolmen talon yhdistelmä, kaksi asuntosiipeä ja keskellä oleskelutila keittiöineen sekä saunat miehille ja naisille. IPA majassa on 10 majoitushuonetta sekä varasto-, huolto- ja päivystystilat. Majoitushuoneissa on hyvin varustettu pienoiskeittiö sekä oma wc- ja suihkuhuone. IPA maja valmistui vuonna 1990 ja on ollut sekä IPA Suomen osaston että ulkomaiden IPA:laisten ahkerassa käytössä. 17

18 Gimbornin koulutuskeskus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla. Kuva: Kristján Kristjánsson, IPA Icelandic Section GIMBORN IPA:n lippulaiva Gimborn IPA:n lippulaiva oli slogan, jonka Hollannin presidentti ja IPA:n entinen pääsihteeri Theo Leenders loi IPA:lle sisäiseen käyttöön kun IPA:n koulutuskeskusta kehitettiin alkuaikoina. Gimborn on toiminut jo kohta 40 vuotta IPA:n koulutuskeskuksena ja sijaitsee Saksassa noin 40 km Kölnistä itään, Engelskirchenin pikkukaupungin pohjoispuolella. Koulutuskeskuksen hankkiminen IPA:lle oli muutaman uskaliaan miehen ja Hans Jansenin, silloisen IPA Nordrhein- Westfalenin sihteerin aloite. He olivat löytäneet vanhan linnan, joka oli sopiva koulutuskeskukseksi. Myös Suomi oli aktiivisesti mukana alkutaipaleella, Kauko Karhuviita oli meidän tulisielu ja yhdessä Ahosen Jorman ja Hannukselan Ollin kanssa he loivat uskoa Suomessa tulevaan koulutuskeskukseen. Vuodet ovat vierineet ja nykyään Gimborn on jo tunnettu IPA:ssa sekä sen ulkopuolella. Jäseneksi saavat liittyä sekä pääosastot, alaosastot että yksittäiset jäsenet, Suomessa IPA Suomen osaston lisäksi muu- 18 tama alaosasto on liittynyt ja myös henkilöjäseniä on mukana. Jäseniä on 30:sta maasta kaikkiaan yli 550 ja luku nousee vuosittain. Gimborn on siis vanha linna, joka on vuokrattu vuonna 2005 IPA:n käyttöön 50 vuodeksi. Tämä mahdollistaa koulutuskeskuksen kehittämisen ja uudistamisen sekä rakenteellisesti että myös seminaaritarjonnan puolesta. Rakenteellisesti linna on hyvässä kunnossa, joskin 400 vuotta sitten rakennetun linnan modernisointi on tarpeen. Vuosien varrella eri osastot ovat lahjoittaneet varoja jälleenrakentamiseen ja myös Suomella on oma nimikkohuoneensa yhdessä 45:n muun osaston kanssa. Käydessäni Gimbornin koulutuskeskuksessa hämmästelin niitä lukuisia laattoja, jotka olivat kiinnitetty erilaisiin rakenteisiin ja kalusteisiin ympäri aluetta. Silloin havaitsin, miten tärkeä Gimborn on meille IPA:laisille ja huolestuin miten vähän me tavalliset jäsenet, jotka emme ole käyneet paikan päällä, tiedämme Gimbornista. IPA Suomen osasto on vastuussa omasta yhden hengen huoneesta, joka sijaitsee hotellirakennuksessa. Huone on sisutettu meidän huoneeksi porontaljoineen ja muilla Suomea esittävin esinein. Huone on viihtyisä ja mukava kulmahuone, muistakaa varata se käyttöönne kun yövytte seminaarissa. Mitä sitten IPA koulutuskeskus Gimborn on tänään? Gimborn on aikuiskoulutuskeskus, joka paikallisten lakien ja sääntöjen mukaan on rekisteröity omaksi yksiköksi ja nauttii tämän johdosta myös paikallista avustusta, joka oli vuonna 2007 noin 25 % sen kokonaiskustannuksista (noin ). Tämä mahdollistaa sen, että voidaan järjestää seminaareja, jotka ovat edullisempia kuin varsinaiset kustannukset. Kuitenkin Gimbornin kaikki johtoelimet muodostuvat IPA jäsenistä ja koulutuskeskus on PEB:n valvonnassa. IBZ- Gimborn ev (Informations- und Bildung Zentrum Schloss Gimborn) on samalla osa IPA:a ja raportoi vuosikokouksissa samalla tavalla kuin muutkin valiokunnat toiminnastaan. Näin järjestettynä Gimborn ei kui-

19 Pohjoismainen yhteistyökokous pidettiin Gimbornissa vuonna Kuvassa ovat Pohjoismaiden IPA osastojen presidentit: Ruotsin (edessä vas.), Tanskan ja Islannin sekä Norjan (takana vas.) ja Suomen Kenneth Ramström. Kuva: Kristján Kristjánsson, IPA Icelandic Section tenkaan ole IPA:lle taloudellinen riski tai rasite, vaan koulutuskeskus, joka palvelee IPA:a sen hengen mukaisesti eli on ei voittoa tuottava yhteisö. Seminaareja järjestetään vuosittain vajaat 50. Pohjoismaiden herättämä kielikoulutus on myös otettu mukaan koulutusohjelmaan. Seminaareista osaa mainostetaan saksankielisinä, mutta jo 8 osanottajan pyyntö saada tulkkausta riittää tekemään seminaarista monikielisen. Myös nuorille suunnattuja seminaareja kannattaa suosia, näin pääsee tutustumaan siihen, mitä muualla tehdään ja saa arvokkaita yhteyksiä, joka on yksi IPA:n tavoitteista. Seminaariohjelmat löytyy vuosittain IPA:n nettisivuilta. Tänä päivänä Gimbornissa on 38 huonetta ja 4 kokous/luokkatilaa, mutta tarvetta on yhdelle isolle kokoustilalle. Tila on jo suunnitteilla samalla, kun on suunnitteilla lisä mahdollisuuksia seminaareissa oleville. Koulutuskeskuksen yhteyteen ollaan kunnostamassa vanhaa tallirakennusta, mihin tulee kuntosali, pieni oleskeluhuone ja sauna. Tässä projektissa IPA Suomen osasto on mukana, koska jo aikaa sitten Suomi lupasi olla mukana rakentamassa saunaa ja nyt olemme lupautuneet hankkimaan kiukaan tulevaan saunaan. Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti, joten joskus meillä on myös suomalainen sauna Gimbornissa. Maisemat Gimbornin ympäristössä ovat upeita, kukkuloitten keskellä pienen joen varrella oleva linna on lisäksi monen vaellusreitin solmukohta. Tien toisella puolella oleva kirkko niin kuin linnakin tuovat keskiajan ritariajat mieleen ja en olisi ollenkaan hämmästynyt, vaikka joku olisi tullut ratsain tietä pitkin tavernaan, nyt ainoat ritarit tulivat moottoripyörillä ja pysähtyivät kahville Gimbornin kahvilaan. Sanoin ei voi kuvata sitä maisemaa, joka silmien eteen levittäytyy, se on itse koettavaa joten käykää Gimbornin kotisivuilla ja varatkaa aikaa ja vierailkaa Gimbornissa joko seminaarissa tai muuten vain lomamatkalla Euroopassa. Vuotuiset vuosikokoukset Vuosittain pidetään vuosikokous syksyllä ja viimeksi kokouksessa oli läsnä 124 edustajaa ja monella oli useita valtakirjoja. Kokouskieli oli saksa, mutta simultaanikäännökset tulivat sekä englanniksi että ranskaksi. Kokouksessa olevat italialaiset puhuivat omaa italiaansa, joka myös käännettiin. Kokous sujui suomalaisittain eli reippaasti ja kivuttomasti ja ne muutamat äänestykset sujuvasti, valtakirjanippua kohottaen; äänestykset olivat selvät ja enemmistöpäätöksiä. Tilastoja esitettiin ja surukseni totesin, että vain 4 suomalaista oli osallistunut seminaareihin vuonna Kokonaissaldo oli kuitenkin 284 saksan ulkopuolelta eli 28:sta maasta. Kokouksen lopuksi paikalliset IPA-alaosastot olivat hankkineet kolme maastopyörää Gimbornille ja ne luovutettiin tilaisuuden aikana. Mainittakoon vielä toistamiseen, että Suomi mainittiin kokouksen aikana saunarakennusprojektin yhteydessä, joten hyvin olimme esillä ja saatiin vielä aplodit. Bengt Lagerroos I varapresidentti kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja 19

20 Turun linna taustalla; Cristiane, Marcelo, Seija, Axel, Markku ja Doris. Vuoroin vieraissa eli IPA-matkailua saksalais-suomalaisittain Saksalais brasilialainen Suomen vierailu Kesällä 2008 hyvät IPA ystävämme Axel ja Doris Biallas kirjoittivat halustaan saapua brasilialais-ystäviensä Marcelo Krugin sekä Cristiane Horstin kanssa pitkälle viikonloppulomalle Suomeen syyskuussa Servo per Amikeco hengessä olimme valmiit majoittamaan heidät neljäksi yöksi. Torstaina syyskuun 18. päivänä saapuivat ystävämme Helsinkiin. Tuloreitikseen he olivat valinneet Kiel Göteborg ja Tukholma Helsinki laivareitit. Helsinki ja Fiskars päivän jälkeen olimme sopineet treffit Suomusjärven Kitulaan, Kahvila Ykköspesälle, josta ajoimme 7 km kesämökillemme Lorvillaan, Hightower`s Holiday Home. Perjantaina suuntasimme Raumalle. Someron, Humppilan lasin ja Huittisten kautta ajoimme Köyliön kirkkosaareen ja Säkylän kalasatamaan. Kalasatamasta ostimme herkullisia savumuikkuja sekä muita kalaherkkuja. Lyhyen paussin aikana vieraat ehtivät ihailla kirkasvetistä Säkylän Pyhäjärveä sekä jututtaa ahvensaaleineen palaavia kalastajia. Rauman vanhaan kaupunkiin saavuimme iltapäivällä ja Vähä Tallbossa nautitun herkullisen päivällisen jälkeen kiertelimme muutaman tunnin Vanhaa Raumaa ihaillen. Illan hämärtyessä palasimme Raision ja Salon kautta Lorvillaan. Lauantaina nautittiin Lorvillan luonnosta mm. mato-onkien, joka oli mieluisa kokemus varsinkin brasilialaisille. Illaksi olimme saaneet kutsun viettämään perinteistä suomalaista saunailtaa mökkinaapuriemme Väinö ja Helka Haapalaisten luokse Tyystiä järven vastarannalle. Saunan leppoisista löylyistä ja Haapalaisten vieraanvaraisuudesta, laulusta ja soitosta nauttien kului ilta rattoisasti aina puoliin öihin asti. Sunnuntaina pakattiin tavarat autoihin ja suunnattiin matka Turkuun, jossa koko kaupunki oli Turun Päivän vietossa. Biologinen museo, jossa oli mm. täysikas- 20 IPA-huone Turun (nyk. Varsinais-Suomen) poliisilaitoksessa; Seija ja Markku Rostedt sekä Doris ja Axel Biallas. Lorvillassa pöydän ympärillä; Axel, Doris, Hillevi (kurkkaa), Markku, Seija, Cristiane ja Marcelo.