ALKUKOTI. Saranskin Ifusco ja folklorefestivaali Marilaisen kirjallisuuden tila (nro 9)

Transkriptio

1 ALKUKOTI Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunnan lehti Saranskin Ifusco ja folklorefestivaali Marilaisen kirjallisuuden tila 2007 (nro 9) Alkukoti 2007 (nro 9) 1

2 Lukijalle Tervetuloa Alkukodin yhdeksännen numeron pariin! Tämän numeron sisällön voi karkeasti jakaa kahtia: lehden alkupuolella saamme lukea raportteja suomalaisugrilaisen maailman nykypäivästä, sen juhlahetkistä ja kipeistä ongelmista, loppupuolella taas painopiste on historiassa, joka usein on pienille kansanryhmille ollut tyly. Menneisyyden ja nykyhetken vastuksista huolimatta monesta kirjoituksesta käy ilmi, kuinka kielisukulaisten välinen yhteistoiminta tuo voimaa ja iloa. Suomalais-ugrilainen yhteistyö näkyy myös lehden kirjoittajakunnassa: tämän numeron teksteistä peräti puolet on unkarilaisen, karjalaisen, marilaisen tai udmurtin kynästä lähtöisin. Alkukodin toimitus Alkukodin verkkosivuilla ovat luettavissa kaikki ilmestyneet lehdet numerosta 6 alkaen. Myös vanhempien numerojen aineistoa päivitetään sivuille vähitellen. Verkko-Alkukodissa juttuja voi kommentoida, ja tarjolla on myös paperilehteen sisältymätöntä aineistoa, kuten erikielisiä versioita ilmestyneistä teksteistä. Uuden suomalais-ugrilaisen kulttuurikeskuksen mainos Mordovian pääkaupungissa Saran-Ošissa. 2 Alkukoti 2007 (nro 9)

3 Sisällys 5 Ajatuksia Saranskin Ifuscosta Gabriella Paréj 8 Šumbrat, Finno-Ugrija! Merja Hannus 9 Kansanperinteen kulissit Kerkko Paananen 12 Sana marilaisesta kirjallisuudesta Valeri Alikov 15 Kansainvälinen yhteistyö suomalais-ugrilaisten nuorten ongelmana Konstantin Zamjatin 19 Tundralta, tundralle Ajatuksia Prokopi Javtysyin työstä Karina Lukin 22 Opas Kominmaan koluajille Juha Kuokkala 23 Unkarin kielitieteen uranuurtaja Ágnes Kucsera 24 Suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueet Kartta 26 Taistelu paikasta taigassa Ville Ropponen 30 Rajamaan rankaisemat Katsaus Inkerinmaan poliittiseen historiaan Kerkko Paananen 35 Inkerin kirkko Keski-Venäjällä Esa-Jussi Salminen 38 Tihvinän karjalaiset: Kolme vuosisataa evakossa Denis Kuzmin 42 Gazano š ešjos, paleź, perepeć, eli miksi juuri Udmurtia Nikolett Gulylás 45 Udmurttilainen sauna ja siihen liittyvät uskomukset Anita Tóka Alkukoti nro 9 (2007) Julkaisija Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta Osoite Mannerheimintie 5 A Helsinki Painatus AS Pakett, Tallinn Päätoimittaja Kerkko Paananen kerkko@paananen.fi Toimitussihteeri Juha Kuokkala juha.kuokkala@helsinki.fi Toimitusryhmä Santra Jantunen Sonja Laitinen Kirsi Mäkelä Outi Pynnönen Taitto ja kuvankäsittely Juha Kuokkala Alkukoti-lehden toimittamiseen ja julkaisuun ei ole käytetty HYYn sukukansakeräysvaroja. Alkukoti-lehden julkaisutoimintaa voi tukea maksamalla haluamansa summan HYYn tilille Viestiruutuun tulee kirjoittaa viitteeksi Alkukoti-lehti. Toimituksen toiveena on, että lehden postitse tilaavat osallistuisivat kuluihin ainakin postimaksun suuruisella summalla. Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahaston säätiö on rahoittanut Alkukoti 9:n julkaisemista. Kansi: Andrei Romaškin esiintymässä IFUSCO:n avajaistilaisuudessa. Kuvan otti Santeri Junttila. Alkukoti 2007 (nro 9) 3

4 4 Alkukoti 2007 (nro 9)

5 Ajatuksia Saranskin IFUSCO:sta Gabriella Paréj JUHA KUOKKALA Yhteissuomalaisugrilainen laululeikki Bajenjbuj n kyläretkellä. Kahdeskymmeneskolmas IFUSCO (Kansainvälinen fennougristiopiskelijoiden konferenssi) järjestettiin Saranskissa, Mordvan tasavallan pääkaupungissa toukokuuta Se oli viides Venäjällä järjestetty konferenssi. Ensimmäinen Venäjän- IFUSCO oli Syktyvkarissa vuonna 1999, ja vuonna 2003 komilaiset toimivat jälleen konferenssin isäntinä. Vuonna 2005 IFUSCO järjestettiin Izševskissä, Udmurtiassa ja viime vuonna Joškar-Olassa, Marinmaalla. Konferenssin aikana esitelmiä kuultiin toisena ja kolmantena päivänä. Sektiot, kuten niitä IFUSCO-kielessä kutsutaan, olivat aiheiltaan mitä vaihtelevampia. Joukossa olivat jo perinteeksi muodostuneet kielitiede ja kirjallisuudentutkimus, mutta myös paljon muita, uusiakin teemoja: journalistiikka, arkeologia, historia, talous-, ympäristö-, laki- ja kansatiede. Lisäksi yhdessä sektiossa pureuduttiin suomalais-ugrilaisen nykymaailman tärkeisiin kysymyksiin, kuten etnopoliittisiin kehityskulkuihin, kansallisiin perinteisiin sekä kulttuurien ja kielten säilyttämiseen. Neljäntenä päivänä meille oli tarjolla monipuolista kulttuuriohjelmaa: pääsimme mokšalaisja ersäläiskyliin, ja saimme tutustua perinteiseen SANTERI JUNTTILA Avajaistilaisuus tasavallan kulttuuripalatsissa. Alkukoti 2007 (nro 9) 5

6 SANTERI JUNTTILA mordvalaistaiteeseen, esimerkiksi kuvanveistäjä Stjepan Erzjan teoksiin ja vierailla myös hänen kotimuseossaan. Konferenssin ohjelmaan liittyi myös kansallisten kulttuurien kansainvälinen festivaali, ersänkieliseltä nimeltään Šumbrat, Finno-Ugrija! eli tervehdys, suomalais-ugrilaiset. Siitä tuli melkeinpä koko konferenssin motto. IFUSCO:a isännöinyt Mordvan valtionyliopisto otti vastaan 17 delegaatiota eri yliopistoista, eli lähes 480 konferenssivierasta, jotka opiskelivat tai tutkivat suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureita. Suurin osa vieraista tuli Venäjän suomalaisugrilaisilta alueilta, mutta joukossa oli toki myös suomalaisia, virolaisia ja meitä unkarilaisia. Edustettuina olivat lisäksi Puola, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat. Itse olin osallistunut ennen tätä konferenssia vain kahteen IFUSCO:on, mutta joitakin ajatuksia konferenssi kuitenkin herätti. On hyvä, että suomalais-ugrilaisilla kansoilla on foorumeita, joilla voimme ilmaista, että kulttuurieroista huolimatta keskuudessamme elää yhteenkuuluvuuden tunne, tunne kuulumisesta suomalais-ugrilaiseen yhteisöön. Tämän SANTERI JUNTTILA Avajaistilaisuudessa esiintyi muinaisfennougreja. tunteen ilmaiseminen ja vahvistaminen on tärkeää, sillä suomalais-ugrilaiseksi ei varsinaisesti synnytä eikä kasveta. Kasvamme omaan kansalliseen tai etniseen arvojärjestelmäämme, kun taas suomalaisugrilaiseen kielisukulaisuuteen tutustumme vasta koulussa. Pidän IFUSCO:a tärkeänä suomalais-ugrilaisena foorumina, koska se koskettaa erityisesti nuoria, kaiken lisäksi niitä, jotka ehkä pystyvät vaikuttamaan uhanalaisten kielten ja kansojen tilanteeseen. Tällaiset tapahtumat rakentavat ja vahvistavat henkilökohtaisia ja ammatillisia suhteita. Ne myös tutustuttavat meitä toisiimme ja toistemme tekemisiin ja kulttuureihin sekä opettavat hyväksymään kulttuurieroja. Ehkäpä tärkein IFUSCO:n tehtävistä onkin juuri tämä yhteenkuuluvuuden tunteen ja yhteyksien luominen. Saranskissa huomasin, että ifuscolaisista on jo muodostunut omanlaisensa yhteisö. JUHA KUOKKALA Yllä: Ersänkielinen teksti Bajenjbujn koulun ruokalassa: Kšisj-salosj paro valosj ( Leipä-suola hyvä sana ). Oikealla: Moskovan ja Saranskin väliä liikennöivä Mordovija-juna. 6 Alkukoti 2007 (nro 9)

7 Matkustamme konferenssiin, olemme yhdessä, juomme arakia tai tokajia, syömme piirakoita tai perepetšejä, laulamme, ehkä jopa viisastumme. Sitten palaamme kotiin, olemme taas nähneet palasen maailmaa, muistelemme, palaamme toisen kerran, toiseen paikkaan, mutta aina IFUS- CO:on, samoin odotuksin ja päämäärin. Ja juuri toistuvuuden vuoksi tuntuu siltä, että konferenssista on muodostunut perinne. Me tarvitsemme tällaisia riittejä, symboleja ja perinteitä, jotta voisimme olla todellinen yhteisö, jolla on elävä identiteetti. Pian koittaa seuraavan tapaamisen aika, Helsingissä. Odotan jo Toorama-yhtyeen harjoitustiloissa selvisi, että toorama on iso paimentorvi. SANTERI JUNTTILA uteliaana, millaisia kokemuksia saamme sieltä viemisiksi. Tapaamisiin siis Helsingissä toukokuussa 2008! Siihenkin saakka šumbrat, suomalais-ugrilaiset! Tekstin on suomentanut Sonja Laitinen. Yllä: Bajenjbuj n elävässä käsityönäyttelyssä myös vieraat pääsivät kokeilemaan perinnekäsitöiden tekoa. JUHA KUOKKALA Oikealla: Suomalaisia, virolaisia, puolalaisia ja unkarilaisia lähtötunnelmissa pikkubussissa kohti rautatieasemaa. Alkukoti 2007 (nro 9) 7

8 Šumbrat, Finno-Ugrija! Merja Hannus Kauniina heinäkuisena päivänä kirjoitettiin suomalais-ugrilaisen liikkeen historiaa. Venäjän presidentti Vladimir Putin oli kutsunut Suomen presidentti Tarja Halosen ja Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsányin osallistumaan suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurifestivaaliin Šumbrat, Finno-Ugrija! Saranskiin, Mordvan tasavallan pääkaupunkiin. Festivaali oli laajin osanottajamäärältään ja sisällöltään tähän mennessä järjestetyistä suomalais-ugrilaisten kansojen folklorefestivaaleista. Šumbrat! oli järjestyksessään 12. festivaali. Seuraava järjestetään vuoden kuluttua Izševskissä Udmurtian pääkaupungissa. Saranskin kaupunki ja joitain kyliäkin oli laitettu parhaimpaan kuntoonsa. Suihkulähteet pulppusivat ja kauniit istutukset koristivat kaupunkia. Saranskiin on viime aikoina rakennettu paljon mm. urheilutiloja ja uusi, viimeisintä tekniikkaa edustava kansallinen teatteri. Saranskiin on myös viime syksynä perustettu Volgan alueen suomalais-ugrilainen kulttuurikeskus, jonka tehtävänä on koordinoida kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi ja edistämiseksi tähtäävää toimintaa ja luoda yhteistyöverkostoja eri toimijoille. Tapahtumaa on moitittu myös näytösluonteiseksi ja todettu, että kaupunki ja kylät oli puunattu edustuskuntoon. On kuitenkin ihan ymmärrettävää, että kun arvokkaita kansainvälisiä vieraita saapuu, halutaan näyttää parasta. Näin kaikkialla maailmassa toimitaan. Tapahtuman arvo pitää nähdä tämän ylitse. Tapahtuma ei ollut pelkästään juhlaa. Sen aikana käsiteltiin myös pienten kansojen tulevaisuutta ja tämän päivän ongelmia. Saranskin korkean tason tapaaminen oli erittäin tärkeä poliittinen ja moraalinen tuki pienille kansoille, joiden kieli ja kulttuuri on vaarassa kadota. Tapaaminen oli tuki myös suomalais-ugrilaiselle kansalaistoiminnalle. Minulla oli mahdollisuus osallistua presidenttien ja pääministerin kanssa järjestettyyn keskusteluun, jossa he antoivat voimakkaan tukensa suomalais-ugrilaiselle yhteistyölle ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle sekä pienten kansojen oikeuksille. Totesin tapaamisessa, että pienten kielten on päästävä myös esille, niiden on näyttävä ihmisten elinympäristössä ja tiedotusvälineissä. Presidentti Tarja Halonen puheessaan festivaalin avajaisissa painotti oikeutta omaan kieleen tärkeänä ihmisoikeutena ja sanoi, että kaksikielisyys on mahdollisuus ja rikkaus ei uhka. Tapaamisen merkitys tulee varmasti näkymään Venäjän alueilla. Vähemmistöjen asemaan kiinnitetään uudenlaista huomiota ja toivottavasti tulokset näkyvät myös alueellisen ja paikallisen hallinnon suhtautumisessa pienten kansojen kielten ja kulttuurien pelastamiseen. Keskustelussa nostin esille konkreettisten toimien tarpeellisuuden, jotta kielet voisivat kehittyä käytettyinä, näkyvinä ja kuultuina kielinä. Vaikka pienten kielten ja kulttuurien säilyminen on globaali ongelma, ratkaisun avaimet voivat löytyä hyvinkin käytännönläheisesti ja paikallisesti. Monesti kysymys on poliittisesta tahdosta ja taloudellisten resurssien suuntaamisesta. Presidentit puhuivat paljon myönteistä kaksikielisyydestä. Venäjä on monikulttuurinen ja monikielinen maa, ja sille kaksikielisyys eri alueilla on suunnaton rikkaus. Toivottavasti Venäjälläkin kaksikielisyyden myönteinen vaikutus ja edut tullaan näkemään alueellisen kehityksen voimavarana. Suomalais-ugrilainen liike suuntaa nyt seuraavaan eli Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressiin, jonka teemana on identiteetti ja muuttuva maailma. Maailmankongressi järjestetään Hanti-Mansiassa. Korkean tason tapaamisessa Saranskissa maailmankongressi ja sen valmistelut saivat myös tärkeän tuen. Kirjoittaja on Suomi-Venäjä-Seuran pääsihteeri. 8 Alkukoti 2007 (nro 9)

9 ART-VISION.SARANSK.RU Kansanperinteen kulissit Kerkko Paananen Konstantin Zamjatin kävi kesällä Mordvan tasavallan pääkaupungissa Saranskissa (Saran-Oš), jossa pidettiin 1. kansainvälinen suomalais-ugrilainen kansanperinnefestivaali Šumbrat, Finno-Ugrija!. Hänen mukaansa festivaali osoitti, että suomalais-ugrilaisten kysymys otetaan vakavasti Venäjällä. Andres Heinapuu arvioi, että festivaalissa Mordvan alkuperäiskansat, ersät ja mokšat, eivät juuri päässeet esille.* Kesällä pidettiin ainutlaatuinen tapahtuma suomalais-ugrilaisen yhteistyön historiassa: Venäjän presidentti vieraili ensimmäistä kertaa suomalaisugrilaisessa tilaisuudessa. Mordvan pääkaupungissa Saranskissa kesäkuuta 2007 pidettyyn 1. kansainväliseen suomalais-ugrilaiseen kansanperinnefestivaaliin, Šumbrat, Finno-Ugrija!, osallistuivat myös Suomen presidentti Tarja Halonen ja Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsány. Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui festivaaliin kollegansa Suomesta ja Unkarista, mutta ei kollegaansa kolmannesta suomalais-ugrilaisesta valtiosta, Virosta. Venäjä osoitti näin, kenen kanssa se haluaa käydä vuoropuhelua suomalais-ugrilaisen maailman kysymyksistä. Venäjän mukaan suomalais-ugrilainen kysymys, mukaan lukien Marinmaan ongelmat, on Viron keksintöä. Taustaa: Marinmaan ongelmat Viimeisen seitsemän vuoden aikana on suurin kipukysymys suomalais-ugrilaisessa maailmassa ollut tilanne Marinmaalla, jossa vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen viranomaiset ovat jatkuvasti ahdistelleet ja pahoinpidelleet opposition ja marien kansallisen liikkeen johtajia. Myös marin kielen asemaa kouluissa ja tiedotusvälineissä on selkeästi heikennetty. Tilanne herätti Venäjän ulkopuolella * Kirjoitus perustuu Andres Heinapuun virolaisessa KesKus-lehdessä ja Konstantin Zamjatinin Roheline Värav -uutisportaalissa aiemmin julkaistuihin katsauksiin. Alkukoti 2007 (nro 9) 9

10 Mordvasta näyteikkuna Venäjän presidentin vieraillessa Suomessa marraskuussa 2006 Putin kutsui Suomen presidentin Venäjälle tapaamaan suomalais-ugrilaisten kansojen edustajia. Kutsun taustalla oli Venäjän tarve näyttää muulle maailmalle, että se huolehtii suomalais-ugrilaisten kansojen hyvinvoinnista. Tätä huolenpitoa ei kuitenkaan voitu osoittaa Marinmaalla. Moskova ei halunnut kiristää tasavallan tilannetta kutsumalla sinne korkeita ulkomaisia vieraita. Venäjä pyrki myös välttämään tilannetta, jossa Halonen olisi päässyt tapaamaan Marinmaan opposition edustajia. Jos festivaali olisi pidetty Marinmaalla, tapaamisten kieltäminen olisi ollut hankalaa. Presidentin mukana seurasi monta suomalaista toimittajaa, jotka haastattelisivat joka tapauksessa opposition edustajia. Siksi Halonen piti kutsua muualle. Mordvan tasavallan johtaja Nikolai Merkuškin käytti poliittista suhdannetta taitavasti hyväkseen. Tasavallasta on viime vuo- ART-VISION.SARANSK.RU sina rakennettu suomalais-ugrilaista näyteikkunaa. Merkuškin itse on esittänyt menestyksek- yhteiskunnallisten ja poliittisten vaikuttajien huomion. Konkreettisten tavoitteiden ja strategian puutteessa tilanne johti kuitenkin valtioiden väliseen ta on tosin häiritty, mutta varsin maltillisesti, jotta käästi demokraattista johtajaa. Heikkoa oppositio- vastakkainasetteluun. Poliitikot käyttivät tilannetta hyväkseen molemminpuolisten syytösten esittä- Samalla tasavallan johto on ottanut joitain se ei katoaisi kokonaan. miseksi. nimellisiä askeleita kansallisen kulttuurin säilyttämiseksi: kun Udmurtian ensyklopedian kääntämi- Huhtikuussa 2005 Euroopan Unionin parlamentti hyväksyi toimintaohjelman Venäjän suomalais-ugrilasten kansojen tukemiseksi. Toukoohjelman tuella, Mordvan ensyklopedia on käännen udmurtiaksi onnistui vasta Viron heimokansakuussa parlamentti hyväksyi julkilausuman, joka netty niin ersäksi kuin mokšaksi tasavallan budjettivaroilla. Silti esimerkiksi kouluopetusta saa ersän tuomitsi sananvapauden, ihmisoikeuksien ja demokraattisten oikeuksien rikkomukset Marinmaalla. ja mokšan kielillä vain muutamilla paikkakunnilla Parlamentti kehotti Venäjän viranomaisia kunnioittamaan sananvapautta, lopettamaan poliittinen häi- Mordvassa elävät ersät ja mokšat ovat ehkä maalla ja ainoastaan alemmilla luokilla. rintä ja tarpeeton sekaantuminen opetus- ja kulttuurilaitosten toimintaan. set kansat. Heitä pidetään niin Venäjällä kuin muu- kaikkein huomaamattomimmat suomalais-ugrilai- Kesäkuussa 2005 Venäjän valtionduuma hyväksyi julkilausuman, jossa se julisti Marinmaan lessä ei edes ole sanaa, joka tarkoittaisi kaikkia allakin mordvalaisina vaikka kummassakaan kie- tilanteen olevan Venäjän sisäinen asia ja kansainvälisen arvostelun olevan maan sisäisiin asioiden jen venäjänkieliset nimitykset on jo kauan sitten mordvalaisia. Muiden suomalais-ugrilaisten kanso- sekaantumista. Tällä tavoin duuma sivuutti kansainvälisen oikeuden periaatteen, jonka mukaan kan- on jäänyt ainoana venäjänkielisenä nimityksenä. vaihdettu omakielisiin nimityksiin, mutta mordva sainvälisellä yhteisöllä on valtuudet suojella kansallisia vähemmistöjä. yritetty juurruttaa termiä Niin ersän kuin mokšan kieleen on viime aikoina mokšersä. 10 Alkukoti 2007 (nro 9)

11 Katsomon eturivissä Nikolai Merkuškin, Tarja Halonen, Vladimir Putin, Ferenc Gyurcsány ja perinnepukuinen suomalais-ugrilainen. Kansanperinnettä ja politiikkaa Korkeiden vieraiden vuoksi festivaali julistettiin ensimmäiseksi, mutta sisällöltään se oli jo 12. kansainvälinen suomalais-ugrilainen kansanperinnefestivaali. Festivaalin avausjuhla oli kulissimaisen kansanperinteen riemujuhla, jota varten Mordvan tasavallan budjetista annettiin miljardi ruplaa. Avausjuhla oli mahtaileva näytelmä ilotulituksineen ja laskuvarjohyppyineen. Valitettavasti kansallista kulttuuria ei juhlassa juuri näkynyt. Avausjuhlassa presidenttien ja pääministerin puheet käännettiin suomeksi, unkariksi ja venäjäksi, mutta ersän ja mokšan kielillä ei puheita pidetty. Korkeiden vieraiden poistuttua Saranskin stadionilta juhlan puitteet jättivät toivomisen varaa. Festivaalin päälavana olleella stadionilla ei ollut edes kunnollista äänentoistolaitteistoa. Ryhmät joutuivat esiintymään stadionin keskellä, kahdensadan metrin päässä yleisöstä. Kansanperinteen mestarien katu oli sen sijaan onnistunut, mielenkiintoinen ja täynnä ihmisiä. Festivaali osoitti kaikista puutteistaan huolimatta, että suomalais-ugrilaisia kansoja on alettu ottaa vakavasti Venäjällä. Vaikka festivaali oli ennen kaikkea Suomen presidentille ja Unkarin pääministerille järjestetty näytös, on syytä huomata, että ilman kansainvälistä huomiota Marinmaan ongelmiin näin suuren festivaalin järjestäminen Mordvassa olisi ollut mahdotonta. Kaikkialta Venäjältä tulleet suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat kuulivat Suomen presidentin puheen, joka antoi heille tunteen, että heitä ei ole unohdettu. Se, että presidentti Vladimir Putinilla ei ollut vastaväitteitä, antoi ehkä Venäjän suomalais-ugrilaisille rohkeutta puhua omaa kieltään ja kehittää omaa kulttuuriaan. Suomen presidenttiä kiinnosti Mordvassa, miksi festivaaliin ei kutsuttu Viron presidenttiä. Vastauksena hänelle kerrottiin, että Venäjä päättää itse, ketä se kutsuu. Ennen matkaansa Saranskiin Halonen kävi Tallinnassa keskustelemassa asiasta Viron presidentin Toomas-Hendrik Ilveksen kanssa. Festivaalin avausjuhlassa pitämässään puheessa Suomen presidentti esitti toiveen, että seuraavaan suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin Hanti-Mansijskissa kesäkuussa 2008 kutsuttaisiin kaikkien niiden maiden valtionpäämiehet, joissa asuu suomalais-ugrilaisia kansoja. Tallinnassa vuonna 2004 pidettyyn edelliseen suomalais-ugrilaiseen maailmankongressiin osallistuivat Suomen, Unkarin ja Viron presidentit; Venäjän presidentti lähetti kongressin osallistujille tervehdyskirjeen. Suomen ja Unkarin presidentit tulevat varmastikin myös Hanti-Mansijskiin, kun taas Viron ja Venäjän presidenttien osallistuminen on epävarmempaa. Venäjän tulevan presidentin ja Viron presidentin läsnäolo olisi askel maiden kahdenvälisten suhteiden normalisoitumisen suuntaan. Muunlainen ratkaisu olisi valitettava osoitus siitä, miten poliittinen peli vaikuttaa suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurien vuoropuheluun. Alkukoti 2007 (nro 9) 11

12 Sana marilaisesta kirjallisuudesta Valeri Alikov Vuonna 2005 Marinmaan kulttuurielämässä juhlistettiin merkittävää tapahtumaa: 230 vuotta marin kielen ensimmäisen kieliopin julkaisemisesta Pietarissa vuonna Kielioppia painettiin kappaletta. Julkaisuvuotta pidetään virallisesti marin kirjakielen perustamisvuotena. Marin kirjallisessa kulttuurissa on toinenkin merkittävä päivämäärä: vuonna 1767 kirjoitettiin ensimmäinen vuorimarinkielinen runo, oodi keisarinna Katariina Suuren Kazanin vierailun kunniaksi. Kuluneena vuonna on vietetty siis runon 240- vuotisjuhlaa. Òûíü ìÿìíàìú ìîöú êóöå ÿìøå ýäåìêàíå. Òûíü ìÿìíàìú òóìòóøåöú êóöå òûíèíú ýðãåöêàíå. Òûíü ìÿìíàìú øèöú êîäî øêåìÿ ñòàëàíú òóìåíåíà. Òûäåëÿíëèíú ïóæå Þìà øóëêìú òëÿíåòú êåëåñåíà. Huolimatta siitä, että vuosi 2005 oli marilaisen kirjallisuuden vuosi, silloin julkaistiin vähemmän kirjoja marin kielellä kuin edeltävänä vuonna. Vuonna 2004 marinkielisiä ja marilaisista kertovia venäjänkielisiä kirjoja julkaistiin 53 nimikettä, kun seuraavana vuonna kirjoja julkaistiin vain 31. Marilaisen kirjallisuuden vuonna ei julkaistu yhtä ainoata kirjaa vuorimarin kielellä. Etenkin vuorimarinkielisen lastenkirjallisuuden tila on katastrofaalinen. Viimeinen tasavallan budjettivaroista vuorimarin kielellä julkaistu lastenkirja ilmestyi vuonna * * * (Tekijä tuntematon) Viime vuosien kehitys Marinmaalla on ollut hälyttävää, eritoten kulttuurin ja kielen alalla. Lähes joka viikko saamme kuulla uutisia jälleen yhden koulun tai kirjaston sulkemisesta, oppilaitosten ja kulttuurilaitosten uudelleenjärjestelyistä, sanomalehtien ja radioasemien sulkemisesta, marilaisten asiantuntijoiden erottamisesta tai toimittajien häirinnästä. Vaikuttaa siltä, että tasavallan presidentti ja ministerit tekevät kaikkensa, jotta marilainen kieli ja kulttuuri katoaisivat. Sivistysmaissa on kuitenkin lakeja, jotka takaavat ihmisoikeudet: oikeuden äidinkieleen, äidinkieliseen opetukseen, kulttuuriin ja kirjallisuuteen; oikeuden käyttää äidinkieltään asioinnissa viranomaisten kanssa. Suomen alkuperäiskansan saamelaisten lukumäärä on noin henkeä. Heillä on oma radiokanavansa, oma kirjailijaliittonsa, oma parlamenttinsa, oma edustajansa Euroopan Unionissa, oikeus käyttää äidinkieltään asioinnissa asuinseutunsa viranomaisten kanssa. Saamen kielellä on siis alueellisen kielen virallinen asema. Mitä mareilla on? Vuonna 2001 Marinmaalla kiisteltiin opetusministerin virasta: yleensä opetusministerinä on aina ollut kansallisuudeltaan marilainen, mutta tuonna vuonna tapahtui muutos ja ministeriksi valittiin venäjänkielinen henkilö. Uuden ministerin aikana marin kieltä opiskelevien määrä on lyhyessä ajassa pudonnut :sta oppilaasta :een. Tämän seurauksena venäläistymisprosessi on huomattavasti kiihtynyt, ja prosessi jatkuu edelleen. Marin tasavallassa on viime aikoina julkaistu häviävän pieni määrä marinkielisiä kirjoja. Kirjoja toki julkaistaan, mutta suurin osa Marinmaata koskevista kirjoista on julkaistu venäjäksi. Marin tasavallassa on kolme virallista kieltä: niittymari, vuorimari ja venäjä. Vuorimariksi julkaistiin toissa 12 Alkukoti 2007 (nro 9)

13 vuonna valtion budjettivaroilla noin kymmenen vuoden tauon jälkeen kaksi ohuehkoa pehmeäkantista runokirjaa. * * * Kirjallisuuden roolin jokaisen kansan kulttuurin kehityksessä ymmärtää jokainen oppinut ihminen. Kirjallisuus on kansan kulttuurisen kehityksen mittari, sillä kirjallisuutta luovat kansakunnan etevimmät edustajat. Tavallisesti kirjallisuus kulkee samaa tahtia aikansa kanssa, joskus se jopa kulkee edellä ja katsoo tulevaisuuteen. Marilaisen kirjallisuuden nykytila antaa aihetta kysyä: onko marilaista kirjallisuutta nykyään edes olemassa? Marilaisten kirjallinen perinne on kuitenkin yli kaksisataa vuotta vanha. Marilaisilla on oma kieli, ja siksi olisi luontevaa ajatella, että kansalla olisi myös elävä kirjallisuus. Näin ei kuitenkaan ole. Miksi? Kirjallisuuden muodostaa kolminaisuus: kirjailija, kirja ja lukija. Marilaisia kirjailijoita ei ole suinkaan vähän: on niin klassikkoja kuin myös nuoria kirjailijoita. Kuitenkin jos tarkastelee julkaistujen kirjojen määrää, marilaisen kirjallisuuden tilasta olisi pitänyt alkaa pitää meteliä jo monta vuotta sitten: ihmisen kansaa varten julkaistaan alle kymmenen kirjaa vuodessa! Suurin osa näistäkin julkaistaan joko sponsoreiden tuella tai omakustanteina. Neuvostoaikana kirjailijan oli helppo saada teoksensa julkaistuksi: hänen tarvitsi vain toimittaa valmis teos ajallaan valtion kustannusyhtiöön. Nykyään, villin kapitalismin aikakautena, ainoa kriteeri, jolla kutakin julkaisua arvioidaan, on siitä saatava taloudellinen hyöty. Kirjallisuuden muodostama kolminaisuus kirjailija, kirja ja lukija on tuhottu. Mitä onkaan tullut sen tilalle? Marilaisen kirjallisuuden tila on ollut katastrofaalinen viimeiset kuusi vuotta, aina siitä lähtien kun Marinmaan presidentiksi valittiin Leonid Markelov. Presidentin harjoittaman politiikan vaikutus marilaisen kirjallisuuden tilaan on ollut turmiollinen. Marinmaan valtion kustannusyhtiössä (Marijskoje knizšnoje izdatelstvo) työntekijöiden pätevyys tehtäväänsä määrittyy sen mukaan, ovatko he uskollisia presidentin hallinnolle. * * * Kuten mikä tahansa kulttuurin ala, kirjallisuus vaatii investointeja: tekijälle on maksettava palkkio; kirjan julkaiseminen vaatii rahaa; kirjan saattaminen lukijan saataville vaatii logistiikkaa. Tätä ketjua kirjailijasta lukijaan ei Marinmaalla valitettavasti tänä päivänä ole olemassa. Virolaisia on vain kaksi kertaa enemmän kuin marilaisia, mutta viron kielellä ilmestyy kirjoja yli nimikettä vuodessa. Se on 500 kertaa enemmän kuin marin kielellä. Joka päivä Virossa julkaistaan noin 30 kirjaa, kun Marinmaalla tätä lukua ei saavuteta edes vuodessa. Virossa omakielisen kulttuurin ja kirjallisuuden kehitys on etusijalla, kun taas Marinmaalla edes yhden ainoan kirjan julkaiseminen tasavallan budjettivaroista johtaa lähes taloudelliseen katastrofiin. Samaan aikaan Marinmaan viranomaiset, kansanedustajat, ministerit ja itse presidentti vakuuttavat, että Marinmaalla kansallinen kulttuuri elää ja voi hyvin. Marinmaa järjesti marilaisen kirjallisuuden näyttelyn Tallinnassa kesällä 2005 ja Helsingissä keväällä Näyttelyjen tarkoitus oli saada läntinen lehdistö unohtamaan Marinmaan tilanne. Näyttelyyn koottiin viimeisten viiden vuoden aikana julkaistut marinkieliset kirjat: kaikkiaan noin 40 kappaletta! Kirjoittajan mariksi kääntämiä ja julkaisemia lastenkirjoja. Alkukoti 2007 (nro 9) 13

14 Marilaista kirjallisuutta näyttelyissä edustivat Venäjän valtionduuman edustaja, televisiotähti Valeri Komissarov, tasavallan varakulttuuriministeri Galina Širjajeva ja itse kulttuuriministeri Mihail Vasjutin. Herää kysymys: miksi näyttelyihin ei osallistunut ainuttakaan marilaista kirjailijaa? Ehkä syynä on se, että kirjailijat olisivat voineet kertoa totuuden: viimeisten kuuden vuoden aikana marilainen kirjallisuus, kuten lehdistökin, on alistettu presidentin hallinnon esteettisille ja poliittisille tarpeille. * * * Mitä tässä tilanteessa voi sitten tehdä? Ainoa ulospääsy on protestoida ja sanoa mielipiteensä julki. Nykytilanne sotii selvästi marin kansan kulttuurin, kielen ja kirjallisuuden kehitystä vastaan. Juridisin termein ilmaistuna kirjallisuuden surkuteltava tilanne syrjii ja rikkoo marin kansan oikeuksia. Tällaista tilannetta ei soisi yhdenkään kansan kohtaloksi. Marin kielellä julkaistut teokset eivät edes saavuta lukijaa. Jotta lukija voisi nauttia elävästä äidinkielisestä kirjallisuudesta, kirjoja tulisi olla monenlaisia: lastenkirjoja, romaaneja, runokirjoja, salapoliisiromaaneja, tieteiskirjallisuutta ja viihdelukemistoa. Silloin lukijalla on mistä valita, silloin syntyy kysyntää, silloin kasvaa mielenkiinto kirjallisuuteen. Nyt kansa ei edes tiedä, onko marinkielisiä kirjoja yleensäkään olemassa. Kirjakaupoista niitä ei juuri löydy. Hiljattain Marinmaan hallitus julisti, että tasavalta alkaa pian tuoda Venäjän federaation budjettiin rahaa tuen saannin asemesta. Voidaan kysyä: kenen kustannuksella? Pelkään, että tämän saavuttamiseksi tasavalta jälleen säästää marilaisen kulttuurin kustannuksella. Muistan, miten uuden Venäjän ensi vuosina meille sanottiin: odottakaa viitisen vuotta, kun talous pääsee uudestaan jaloilleen, silloin alamme kehittää kulttuuria ja kirjallisuutta. Nyt tasavallan taloudessa menee jo paremmin, rakennetaan kirkkoja, urheiluhalleja, pystytetään muistomerkkejä, kunnostetaan katuja niin kaupungeissa kuin kylissäkin. Hyvä näin, mutta missä näkyy marilaisen kulttuurin kehitys? * * * Kulttuuristamme puuttuu tärkein kirjallisuus. Tasavallan kulttuuriministeriölle on tärkeää, että kansa laulaisi ja tanssisi. Laulun ja tanssin lisäksi kansan tulee kuitenkin myös ajatella. Kansalla täytyy olla omat ajattelijansa, jotka kykenevät ilmaisemaan itseään filosofisissa ja kaunokirjallisissa teoksissaan. Heidän työnsä ei kanna heti hedelmää, he eivät saa aikaan nopeata voittoa, vaan toiminnallaan he luovat kansan kulttuurista pääomaa, joka Marinmaalla on viimeisten kuuden vuoden aikana valitettavasti surkastunut. Kaikkien kansojen kirjailijat ovat aina kulkeneet eturintamassa. Haluaisin kovasti, että näin olisi mareillakin. Haluaisin, että marilaiset kirjailijat saavuttaisivat enemmän vapautta, jotta he voisivat olla riippumattomia valtaapitävistä, jotta he murtaisivat sen kuoren, joka erottaa heidät muusta maailmasta. Haluaisin, että he olisivat vapaita taloudellisesta taakasta ja voisivat matkustaa eri maissa edes kerran elämässään, tavata ulkomaisia kollegoitaan ja keskustella kirjallisuudesta. Haluaisin, että Marinmaan hallitus muuttaisi suhtautumistaan kirjallisuuteen. Marilainen kirjallisuus haluaa kehittyä, ja se tarvitsee apua. Tuki marilaisille kirjailijoille pitää tulla ennen kaikkea itse tasavallalta ja Venäjän valtiolta, ei Suomesta, Virosta tai Unkarista. Kirjoittaja on Helsingissä asuva marilainen runoilija ja kääntäjä. 14 Alkukoti 2007 (nro 9)

15 KUVAT KONSTATIN ZAMJATIN Kansainvälinen yhteistyö suomalaisugrilaisten nuorten ongelmana Konstantin Zamjatin Osallistuin tarkkailijana Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton Mafunin VIII kongressiin Syktyvkarissa Komin tasavallassa Mafun perustettiin vuonna 1990 suomalais-ugrilaisten nuorten järjestöjen riippumattomaksi kansainväliseksi yhteysjärjestöksi. Kerran kahdessa vuodessa pidettävä Mafunin kongressi on järjestön korkein toimielin. Syktyvkarin kongressi oli neljäs, johon olen osallistunut tultuani mukaan vuonna Sen jälkeen on mielenkiintoista vertailla ja yrittää analysoida nuorten politiikan kehitystä kongressista toiseen. Suhdanteet ennen vuotta 2000 ja sen jälkeen Ensimmäisinä Mafunin perustamisen jälkeisinä vuosina Venäjän suomalais-ugrilaisten nuoret johtohahmot käyttivät taitavasti järjestöä poliittisen uransa edistämiseksi. Mafunin presidentin (nyttemmin hallituksen puheenjohtajan) virka merkitsi monelle pääsyä kansainvälisen tason toimintaan. Vuoden 2000 jälkeen ajat Venäjän liittovaltion politiikassa ovat muuttuneet. Nyt samat johtohahmot Venäjällä usein mieluummin vaikenevat takavuosien toimimisestaan järjestössä. Aikain muuttuminen näkyy siinä, että nyky- Venäjällä ei katsota kansainvälisiä kulttuurikontakteja hyvällä kaikesta vastakkaisesta retoriikasta huolimatta. Ylätason mielipideilmastoa luo Venäjällä sosiaali-insinööreiksi kutsuttu eliitti, jota johtaa kansallisten asiain komitean esimies ja Venäjän tiedeakatemian etnologian ja antropologian instituutin johtaja Valeri Tiškov. Instituutti laatii suuntaviivoja Venäjän kansallisuuspolitiikalle. Sosiaali-insinöörien mielestä kansainväliset, osaltansa myös suomalais-ugrilaiset kontaktit, häiritsevät uuden Venäjän kansan rakentamista Alkukoti 2007 (nro 9) 15

16 tarjoamalla kilpailevia identifioitumiskohteita. Uuden Venäjän kansalaisten identiteetin luominen katsotaan välttämättömäksi, vaikka samalla tunnustetaan, että venäjäläinen identiteetti on aktuelli vain kolmannekselle imperiumin asukkaista (Sotsiologitšeskije issledovanija N:o 7, 2006, s ). Pyrkimyksissänsä yhtenäisen valtioidentiteetin luomiseksi sosiaali-insinöörit ponnistelevat kansalaisten eristämiseksi ulkomaailmasta. Juuri Mafunin V kongressissa Helsingissä vuonna 2000 suomalais-ugrilaisten nuorten politiikassa tapahtui yhteistyön suunnanmuutos: venäjäläisiä osallistujia valjastettiin ajamaan nuorten yhteistyön johtoasema Venäjälle. Keinoksi oli päätetty liiton presidentin vaali, tai pikemminkin vaalin estäminen. Aiemmin Mafunin presidentti oli tavan mukaan valittu alueelta, jolla kongressi pidettiin, mutta Helsingissä perinne ensimmäistä kertaa murtui. Kongressin tehtävä: ei päätöksentekoa vieraisiin käsiin Nämä muutokset ilmeisesti selittävät Mafunin hallituksen puheenjohtajan vaaliin liittyneet spekulaatiot Syktyvkarin kongressissa. Vuodesta 2000 lähtien suomalais-ugrilaisten järjestöt Venäjällä saavat kongressista toiseen saman tehtävän: Päätöksentekoa ei ehdottomasti saa päästää vieraisiin käsiin Suomeen tai Viroon (BN Komi, ) ja yksi päätehtävistä Venäjän suomalais-ugrilaisten aktiiveille on viran jääminen Venäjän edustajalle (MK Komis, ). Komin tasavallassa tehtävä oli monesta syystä helpompi täyttää kuin muilla Venäjän suomalaisugrilaisilla alueilla. Ensinnäkin Komissa osa kansallista liikettä osallistuu vallan toimeenpanoon. Se antaa komilaisille suhteellista liikkumistilaa. Toiseksi Marinmaan viime vuosien konfliktien ja konfrontaation jälkeen komilainen yhteistyöstrategia on nostettu vallanpitäjäin silmissä positiivisesti esille. Tässä kuviossa radikaalien rooli on lännen suomalais-ugrilaisten aktivisteilla, joista tulee pysyä erossa. Kollaboratiiviset liikkeet, jotka ovat erityisen tyypillisiä Komille, saavat palkkioksi ulkomaalaisista irti pysyttäytymisestä ja lojaalisuudesta vallanpitäjille lisää mahdollisuuksia, esimerkiksi nuorten liiton johtokeskuksen Komiin. Suomalais-ugrilainen identiteetti on tietenkin konstruoitu ja etniseen identiteettiin verrattuna toissijainen. Suomalais-ugrilaisen liikkeen välineellisessä hyödyntämisessä oman kansan aseman vahvistamiseksi ei olekaan mitään tuomittavaa, koska se vaikuttaa toimivimmalta strategialta heikoille kansallisille liikkeille nykyisellä vallan keskittämi- 16 Alkukoti 2007 (nro 9)

17 sen ja mutterien kiristämisen kaudella. Hyväksyttävää ei sen sijaan ole kollaboraatio vallanpitäjien kanssa kansainvälisen ja Venäjän sisäisen suomalais-ugrilaisten liikkeen sekä nuorten keskinäisen yhteisymmärryksen kustannuksella. Likaisia keinoja nuorten yhteistoiminnassa näyttää kuitenkin olevan käytössä. Nuoret ja poliittinen peli Kolme viikkoa ennen Syktyvkarin kongressia uutistoimisto Business News Komi julkaisi artikkeleita, joitten tarkoitus selvästi oli mustamaalata Mafunin hallituksen puheenjohtajaa Vasli Petrovia. Ensimmäinen tahtoi esittää Petrovin pahoinpitelyn Marinmaalla vuonna 2005 tavanomaisena rikoksena ilman poliittisia vaikuttimia (BN Komi, ). Venäjän media oli siihen asti vaiennut tapauksesta, kuten muistakin toimittajien, kansallisliikkeitten johtohahmojen ja yhteiskunnallisten aktivistien pahoinpitelyistä Marinmaalla (Suomalais-ugrilaisten kansojen infokeskus SURI, ). Toinen artikkeli pyrki luomaan Petrovista kuvan Viron ehdokkaana (BN Komi, ). Marilainen Petrov jatko-opiskelee vuodesta 2006 Virossa, mutta ei ole tahtonut asettua uudestaan ehdolle hallituksen puheenjohtajan virkaan. Se ei olisi Mafunin sääntöjen mukaan mahdollistakaan. Viron ehdokkaaksi nimitettiin myös Virossa jatko-opiskelevaa komilaista Andrei Tentjukovia (BN Komi, ). Nimittäminen Viron ehdokkaaksi merkitsee Venäjällä pronssisoturijupakan jälkeen jokseenkin samaa kuin nimittäminen petturiksi. Viron ehdokkailla tahdottiin pelotella niitä, jotka kielsivät päästämästä päätöksentekoa vieraisiin käsiin. Lisäksi tiedotettiin, että hallituksen puheenjohtajan virkaan on ehdolla myös keskusvallan ehdokas (BN Komi, 14. ja ), jonka mukanaolo kuitenkin oli vain peliä. Tällä virallisella ehdokkaalla peloteltiin kongressiin tulossa olleet suomalais-ugrilaiset nuoret. Niin luotiin kuvio, jonka tavoitteena oli taata komilaisen ehdokkaan voitto. Lähtöasetelmaksi oli laadittu valinta Komin, Viron ja Jedinaja Rossijan ehdokkaitten väliltä. Kaiken lisäksi kongressin puheenjohtajistoon istui Komin hallinnon keski-ikäinen byrokraatti, Mafunin aiempi presidentti Nina Nesterova, jonka tehtävänä oli useaan kertaan muistuttaa kuulijoita ja mediaa Mafunin (jo useampaan kertaan rikotusta) perinteestä valita puheenjohtajaksi sen alueen edustaja, jossa kongressi pidetään. Tahtoisin uskoa, että komilaisnuoret kongressissa eivät tienneet juonesta. Myöhemmin sain tietää, että julkaisut BN Komissa oli opposition lehdeltä tilannut varaministeri! Riippumaton järjestö? Oireellista on, että kongressin ensimmäisessä järjestelykokouksessa Mafunin hallituksen puheenjohtajuuskysymyksiä komilaisnuorten osalta käsiteltäessä läsnä oli viranomaisten puolelta yksi ministeri, yksi varaministeri ja yksi keskusvallan edustaja (BN Komi, ). Puheissansa niin Komin tasavallan päämies kuin muutkin korkeat virkamiehet lupasivat moneen otteeseen rahallista tukea liiton toiminnalle. Komin tasavallan talousarvioon vuodelle 2008 pyrimme sisällyttämään erityisen kohdan Mafunin toiminnalle (Suomalais-ugrilaisten kansojen tiedotuskeskus Finnugor.ru, ). Tuki sinänsä epäilemättä auttaa aktivoimaan kansallisten järjestöjen toimintaa, mutta luo ongelman: kuinka säilyttää Mafunin riippumattomuus ja yhteiskunnallinen asema? Liitto on perustettu kansalaisjärjestöjen riippumattomaksi yhteistyöfoorumiksi. Aikanaan on sääntöihin lisätty vaatimus, ettei järjestön johtotehtävissä toimiva saa työskennellä valtionviroissa. Sitä vaativat myös jäsenjärjestöt Virossa, Suomessa ja Unkarissa. Kansainvälinen järjestö? Syktyvkarin kongressissa ei ollut edustajia Virosta, Suomesta ja Unkarista. Näiden poissaolon syyt ovat teema sinänsä, eivätkä kongressin järjestäjät voineet tai tahtoneet selittää niitä paikallaolijoille. Kansainvälinen ulottuvuus on tarpeen, sillä se täyttää saman funktion kuin kansallisten liikkeitten radikaalisiipi: ulkomaalaiset eivät pelkää kritisoida ja vaatia kansallisten intressien huomioon ottamista. Liiton toinen ongelma näin ollen on sen kansainvälisen aseman säilyttäminen. Toisaalta Venäjän omaperäisyys tulee ottaa huomioon, koska Venäjällä asuu useampia suomalais-ugrilaisia kansoja kuin sen ulkopuolella (Molodjozš Severa, ). Teoriassa liitto voi jatkaa olemassaoloansa myös ilman kansainvälistä ulottuvuutta, koska säännöt eivät sitä vaadi. Ei tarvitsisi vaihtaa edes Mafunin nimeä, koska se ei viittaa kansainvälisyyteen. Toinen vaihtoehto on, että jonakin hetkenä virolaiset, suomalaiset ja unkarilaiset nuoret päättävät, että on tullut aika ottaa osaa järjestön toimin- Alkukoti 2007 (nro 9) 17

18 taan. Tällaiselle skenaariolle on myös jätetty tilaa. Syktyvkarissa perustettujen uusien koordinaatiokeskusten lisäksi ovat periaatteessa olemassa myös aiemmin Izševskissä vuoden 2005 VII kongressissa perustetut koordinaatiokeskukset Suomessa, Unkarissa ja Venäjän liittovaltiossa. Niillä on oikeus lähettää koordinaattorinsa osallistumaan Mafunin hallituksen työhön. Vaihtoehtoja siis on. Seuraava siirto on suomalais-ugrilaisten maitten järjestöillä. Joka tapauksessa liian varhaista olisi puhua suomalaisugrilaisten nuorten päätöksenteon onnistuneesta siirrosta venäjäläisiin käsiin. Kongressin tulokset Kaiken kaikkiaan väittäisin, että kongressi on tuonut suomalais-ugrilaisten nuorille enemmän hyötyä kuin haittaa. Kominuorten järjestöt ovat tehneet työnsä hyvin ja järjestäneet riittävän korkeatasoisen kongressin, erityisesti kun ottaa huomioon rahoituksen niukkuuden. Tapahtuma sujui rakentavasti, ilman skandaaleita, joista voisi olla suurta haittaa suomalais-ugrilaisten järjestöille. Vaikka nuorten oman päätöksenteon estäminen ulkopuolelta ei ollut kovin vaikeata, osoittautui hallituksen puheenjohtajan vaali kuitenkin muodollisesti korrektiksi, mikä osoittaa, että nuoret pystyvät sopimaan keskenään huolimatta ulkopuolisesta painostuksesta. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin komilaisten edustaja Aleksei Rassyhajev (BN Komi, ). Toivottavasti jatkuvuuskin säilyy. Lähivuosina liitto jatkaa toimintaansa voimassa olevien sääntöjen mukaan. Muutoksia niihin voi tehdä vasta seuraavassa kongressissa Karjalassa kahden vuoden päästä. Sääntöjä on haluttu muuttaa joka kongressissa, jossa olen käynyt. Se ei tietenkään ole omiansa lisäämään toiminnan pysyvyyttä. On harmi, että seuraavassa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa Hanty-Mansiiskissa 2008 Mafunilla ei ole omaa työryhmää kuten Helsingissä oli vuonna 2000 eikä delegaatiota kuten Tallinnassa oli Mafunin merkitys on vielä toimintavapauden kaventamisen jälkeenkin toimia näyttämönä, jolla suomalais-ugrilaisten kansojen nuoret voivat toteuttaa pyrkimyksiänsä. Tällä kertaa kongressi antoi sysäyksen tulevaan toimintaan komilaisnuorille. Komin ja Marin koordinaatiokeskusten järjestöjen määrä ja valmiudet antavat aihetta tyytyväisyyteenkin. Liitolla on nyt todellinen mahdollisuus saada julkista rahoitusta toimintaansa, vaikkei tietenkään ilman mainittuja riskejä. Välttääksensä poliittiset riskit Mafun tarvitsisi avointa mielipiteitten vaihtoa ja kansainvälistä osallistumista. Kansainvälistä yhteistyötä ei saa antaa Venäjän sosiaali-insinöörien teesien hallittavaksi. Yhteistyöstrategian toimivuuden kannalta vuonna 2005 tarvittiin radikaalien ulkomaalaisten ja Venäjän virkavallan välistä konfrontaatiota, joka tasapainotti eri intressien yhteensovittamista. Ilman ulkomaalaisten väliintuloa kollaborationistit ajautuvat ennen pitkää vallanpitäjien täyteen kontrolliin. Toisaalta tämäkin asetelma on kenties jo vanhentunut, jos huhut komilaisten kansallisen liikkeen johtohahmojen aseman horjumisesta pitävät paikkansa ja, että näitten on paikkansa säilyttääkseen otettava käyttöön kaikki ulottuvilla olevat keinot ja taktiikat. Suomen ja Venäjän presidenttien sekä Unkarin pääministerin tapaaminen kesäkuun 2007 suomalais-ugrilainen festivaalissa Mordvan tasavallassa osoittaa, että Venäjän vallanpitäjät kuitenkin jossain määrin kuuntelevat kansainvälistä kritiikkiä. Kirjoittaja on toiminut vuosina Mafunin toimiston sihteerinä. Tekstin on suomentanut Santeri Junttila. 18 Alkukoti 2007 (nro 9)

19 KUVAT KARINA LUKIN Tundralta, tundralle Ajatuksia Prokopi Javtysyin työstä Karina Lukin Nenetsian pääkaupungin Narjan-Marin kulttuurielämää pitää edelleen vilkkaana aktiivinen toimijoiden älymystö, joka koostuu neuvostoaikoina lähinnä Leningradin Herzen-instituutissa koulutetuista ihmisistä. Vielä ennen suurvallan hajoamista pohjoisen kulttuuritoimintaan sijoitettiin huomattavia määriä niin rahaa kuin innostustakin. Kaikkialle syntyi pieniä, mutta vireitä joukkioita, jotka edelleen eläkeiässäkin jatkavat sitkeästi työtään. Venäjän läntisten tundrien nenetsiälymystö uhkaakin nykyisin näivettyä rahan, mutta ei innon puutteeseen. Joulukuussa 2005 kuollut Prokopi Javtysyi oli kiistämättä osa Narjan-Marin nenetsiälymystöä. Hän syntyi 30-luvulla elämään aikoja, jolloin poikkeuksellisen moni seikka pohjoisen arjessa muuttui. Javtysyin koulutus Leningradissa oli osa sitä muutosten kokonaisuutta, jonka tuli sivistää nenetsit, tuoda heidät paremman elämän äärelle. Herzen-instituutin pohjoisten kansojen osaston alkuperäinen tehtävä oli kouluttaa pohjoisten alkuperäiskansojen pariin neuvostoaatteita kotiseudullaan levittäviä saarnaajia eli opettajia. Valmistuneista tuli myös toimittajia ja taiteilijoita, jotka ottivat innokkaasti osaa paikallisiin keskusteluihin. Javtysyi valmistui Herzenistä vuonna 1960 biologian opettajaksi, mutta kouluttautui myöhemmin myös liikunnan opettajaksi. Hänestä tuli sittemmin runoilija, toimittaja ja taidemaalari, joka niin puheissaan kuin kirjoituksissaan osallistui nenetsejä koskeviin keskusteluihin. Kun itse tutustuin Javtysyihin vuonna 2000, oli 68-vuotias nenetsi vielä kaikkea edellä mainittua. Opin tuntemaan tuolloin miehen, joka oli aina valmis puhumaan nuoren opiskelijan kanssa entisten tundrien perinteistä, äidinkielestään ja poronhoidon jatkuvuuden merkityksestä öljyteollisuuden puristuksissakin. Javtysyi eli tundran nenetsien elämästä ja tälle elämälle. Syntymäpaikka: Malozemelskajan tundra En kuitenkaan heti ajatellut Javtysyita runoilijana, vaikka siihen kategoriaan hänet nyt sijoittaisinkin, jos olisi kuvattava yhdellä sanalla. Aluksi Javtysyi puhui minulle pitkään tuulivoiman mahdollisuuk- Alkukoti 2007 (nro 9) 19

20 sista Nenetsien autonomisessa piirikunnassa. Venäjän toiveikkaimmilla öljymailla ei kuitenkaan uusiutuviin energiamuotoihin juuri panosteta. Seuraavaksi hän yritti vakuuttaa minut omalla myrskyisällä tyylillään kulttuuri- ja sosiaalipisteiden tärkeydestä poronhoitajille. Kirkkain silmin ja visioin Javtysyi selitti, miten tärkeää poronhoitajien olisi aika ajoin päästä kauppaan, kirjastoon, elokuviin tai vain tapaamaan toisiaan. Ajatus ei eronnut paljoakaan varhaisten neuvostovuosien kulttuuritukikohdista, joita pohjoisessa kutsuttiin punaisiksi kodiksi. Minä ajattelin tuolloin Javtysyin olevan vain poliitikko. Seuraavana päivänä istuin kuuntelemassa, miten Javtysyi yhtä myrskyisästi puhui lapsille Narjan-Marin sisäoppilaitoksessa tundranenetsin puhumisen, kirjoittamisen ja lukemisen tärkeydestä. Oli juuri julkaistu kahden nuoren nenetsitytön yhteinen runokokoelma, jonka lämmin kotiseutukuvaus näytti haihtuvan kaupunkia ympäröiville tundrille. Sisäoppilaitoksen oppilaista enää pieni vähemmistö taitaa äidinkielensä, joka on viidenneltä luokalta alkaen valinnainen vieras kieli englannin rinnalla. Kaikki haluavat opiskella englantia, sillä meidän lännessämme on kaikki, mitä Venäjältä puuttuu. Runokokoelma oli syntynyt Sujukotsjassa, runokerhossa, jossa lapsia rohkaistaan kirjoittamaan omalla äidinkielellään. Javtysyi ohjasi kerhoa tuolloin yhdessä runoilijaystävänsä, Aleksei Pitškovin kanssa. Lapsia osallistui ja osallistuu edelleen runokerhon toimintaan kohtuullisesti, mutta lukijakuntaa varten kaikki on käännettävä venäjäksi. Runokirjan julkistamistilaisuudessakin Javtysyi saarnasi venäjän kielellä. Pikku hiljaa opin tuntemaan runoilijan, joka ei suostunut kirjoittamaan venäjäksi. Hän oli vakuuttunut siitä, että nenetsien tulisi puhua äidinkieltään säilyttääkseen etnisyytensä. Hän uskoi omaan työhönsä niin, että Javtysyin kirjoittamia näytelmiä ei koskaan esitetty venäjäksi: tundraelämää tuli kuvata nenetsin kielellä. Samoin hänen runojaan harvoin näkee ainoastaan venäjänkielisinä käännöksinä, joita Vladimir Gordejev vuosikymmenten aikana teki. Nenetsin kieli tuli Javtysyille aina ensin, mutta vuosien kuluessa käännösten tarve kasvoi, ja kasvaa edelleen. Niin kuin näytelmät myös runot nousevat Javtysyin lapsuuden maisemista, joille taitelija usein vanhempanakin palasi. Lähes jumaloiva suhde tundraan, sen muotoihin ja väreihin, vuodenaikojen vaihteluun leimaavat Javtysyin runoutta. Tundraa katsova on poronhoitaja-metsästäjä tai kotiseuduilleen palaava esi-isien reittejä etsivä ja löytävä, seesteinen mies. Myöhemmällä iällä, ilmeisesti ideologisten paineiden hellitettyä, Javtysyi palasi runoissaan myös perinteisiin, erityisesti hengellisiin, sekä nenetsien kansanuskon ympärille. Javtysyi oli ihmisenä niin runoissaan kuin puheissaankin avoimesti kolmikerroksiseen maailmankuvaan ja sen moniin henkiin tukeutuva. Vieraille hän halusi myös avata näiden maailmojen šamanistisia saloja. Mutta yhtä ylpeästi kuin Javtysyi aina korostikin passissaan merkityn syntymäpaikaksi Malozemelskajan tundran, samalla tavalla haikeasti hänen piti myöntää, että jumalat katsovat surullisesti taivaasta/ miten šamaani poistuu maailmasta. Läntisillä tundrilla ei enää šamaaneja tavata, kuten nenetsit Narjan-Marissa pettyneille etnografeille ja toimittajille toistavat. Silti esi-isien usko ja perinteet elävät, eivätkä ainoastaan Javtysyin runoudessa. Edistyksen idoli Tällä hetkellä Nenetsian kulttuurityö on paljolti paikallisilta öljy-yhtiöiltä saadun sponsorirahan varassa. Siinä on oma ironiansa, jonka löytää vastakkainasettelujen kautta: Javtysyikin on kirjoitta- 20 Alkukoti 2007 (nro 9)

21 nut runoissaan, miten uuden elämän rahan idoli/ maamme pinnan tuhoaa, ja että porausten jälki on halkeamanlainen. Ironian ja vastakkainasettelujen toisella puolella on kuitenkin monimutkaisempien suhteiden verkosto. Sama idoli auttaa nykyään myös nenetsejä, sama musta maansisäinen veri on elintärkeää myös tämän päivän poronhoitajille. Nenetsiälymystö onkin viimeisten vuosien aikana alkanut ratkoa mm. poronhoidon selviytymismahdollisuuksia konfliktien sijasta vuoropuhelun kautta. Keskustelut ovat vasta aluillaan, mutta niiden tulokset eivät ole huonoja. Kompensaatioiksi ei neuvotella vain rahaa, vaan myös muuta materiaalista apua, sosiaalisia ja terveysprojekteja sekä muun muassa nenetsinkielisen kirjallisuuden julkaisurahoja. Myös öljy- ja kaasuputkien linjoista on käyty neuvotteluja niin, etteivät putket halkoisi tärkeimpiä jutaamisreittejä. Javtysyi ei ole ollut ainoastaan saamassa näitä avustuksia, vaan myös neuvottelemassa niistä. Kuolinpaikka: tundra uskovat poronhoidonkin häviävän. Ilman poronhoitoa ei ole nenetsejä, sanotaan. Kenties Javtysyin rakastama tundra antoi runoilijalle voimia. Ei ainoastaan väreissään ja muodoissaan, vaan myös mahdollisuudessa todeta, että nenetsit jatkavat poronhoitoaan 2000-luvullakin. Nenetsi on poronhoitajien kieli. Eikä tundra ollut Narjan-Marissa asuvalle kaukana. Kaupunki, jossa runoilija kuoli, sijaitsee Petšoran itärannalla, keskellä tundraa. Vuonna 2004 nenetsien kansalaisjärjestö Jasavein kokouksessa Javtysyi totesi öljyja kaasuyhtiöiden edustajille: Kun te lähdette, me jäämme tänne vielä pitkäksi aikaa. Viestissä ei ole ainoastaan toivoa; se jättää meille myös velvoitteita. Tekstin runokatkelmat ovat teoksesta Íÿõàð'' ßíäèðî' òàëå (Òàéíû òð õ ìèðîâ), Kirjoittaja on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. En oikeastaan koskaan ymmärtänyt, mistä Prokopi Javtysyi sai voimansa. Hän oli aina innoissaan, innostava ja helposti innostuva. Eikä koskaan luovuttanut, tullut kyyniseksi taistelussaan tuulimyllyjä vastaan. Enää harva uskoo nenetsin kielen säilymiseen läntisillä tundrilla. Pessimistisimmät Alkukoti 2007 (nro 9) 21