IHEYO ISOSET HAITEKSTI HALLITUSVAALIT 1

Transkriptio

1 Prometheus-leirin tuki ry Jäsenlehti 5/2007 protu IHEYO ISOSET HAITEKSTI HALLITUSVAALIT 1

2 sisällys 2 Pääkirjoitus 3 Protu-uutiset 5 Puheenjohtajalta 6 Jaostonvetäjältä Annis lopettaa. 8 Ripari ja protu Vetäjien valitut kommentit 10 Hallitusvaaliehdokkaat 12 IHEYO OMG WTF LOL! 18 Anarkismia protuleirillä 19 Naama pokerilla Pokeri on uusi jojo. 22 Terve mieli terveessä protussa 24 Arvostelut: Alku ja muut ajat / Haiteksti 26 Appariksi tai ohjaajaksi Ilmoittautumisohjeet Nyt. 28 Kouluttajaksi 29 Kettu Kettu tutustuu taiteeseen 30 Reseptikirja Kokki-Kok ja pastan salaisuus pääkirjoitus Venla Rossi Mistä uusi hallitus? Vielä neljä vuotta sitten Protussa ei ollut juurikaan esiintynyt kilpailua hallituspaikoista. Aktiiveja oli vähän, paikkoja sääntöjen mukaan paljon, joten melkein kaikki jotakin puuhailevat valittiin hallitukseen. Sitten tulivat ehdokasesittelyt, suuren luokan vaalispektaakkelit syysseminaareissa ja karsiutuneet ehdokkaat. Nyt, vuonna 2007 Protu näyttäisi olevan edelleen varovaiseen kasvuun suuntautunut järjestö. Siksi hoidettavien asioiden määrä ei vähene, vaan levittäytyy erilaisiin suuntiin. Aktiivisia ihmisiä tarvittaisiin enemmän kuin ennen, mutta ilmeisesti aktiivirekrytointiin ei ole panostettu tarpeeksi ainakaan jos sitä mitataan hallitusehdokkaiden määrässä. Ollaan palattu useita vuosia taaksepäin kun ehdokkaita on (tällä hetkellä) vähemmän kuin paikkoja. Siksi vetoankin teihin kaikkiin lukijoihin. Uusiutuminen olisi järjestölle tärkeää. Nyt suurimmaksi osaksi pari-kolmekymppisille aktiiveille alkaa jossain vaiheessa ilmestyä perheitä ja enemmän työvelvollisuuksia, ja silloin olisi hienoa, jos taas seuraava sukupolvi olisi valmiina ottamaan uutta vastuuta. Toki ikäjakaumaa olisi hienoa saada edelleen vaihtelevammaksi, ja siksi kaikki lukioikäisistä eläkeläisiin olisivat mainioita ehdokkaita. Se ei vaadi erikoistaitoja, vaan aikaa ja kiinnostusta. Hallitusvaaliehdokkaaksi voi asettua syyseminaariin asti, osoitteeseen vaalit@protu.fi protu Prometheus-leirin tuki ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Taitto Toimittajat Venla Rossi Aatu Komsi Kaisa Eranti, Veikko Eranti, Alexander Holst, Jehki Härkönen, Anna Kemppainen, Aatu Komsi, Joonatan Kutilainen, Kielo Kärkkäinen, Emilia Lehtinen, Ranna Rissanen, Inka Tuominen, Maija Vaara Sähköposti lehti@protu.fi www Lehti löytyy osoitteesta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa Painos 3000 kpl Painopaikka Erweko Painotuote Oy, Helsinki ISSN kannen kuva Aatu Komsi Mainoshinnat Lehden artikkelit Seuraava lehti 1/1-sivu 220 e, 1/2-sivu 140 e ja 1/4-sivu 80 e edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä yhdistyksen ellei toisin mainita. ilmestyy lokakuussa. Aineisto päätoimittajale (venla.rossi@iki.fi) mennessä. Liitäthän mukaan henkilötietosi. protu 5/2007

3 Teksti ja kuvat: Aatu Komsi Syyssemma goes east-side Ikävä kyllä, viime numerossa Turkuun lupailtu syysseminaari ei sittenkään toteutunut, vaan paikallisten seminaaritilojen puutteen vuoksi syysseminaari jouduttiin siirtämään muualle. Mutta ei hätä ole tämännäköinen! Syysseminaari ja syyskokous pidetään edelleen luvattuna ajankohtana, mutta paikkana onkin Itä-Helsingin Myllypuro, tuo maan merkittävimpien rap-artistien kotighetto! Virallisen kutsun seminaariin (ja aiheet kokoukseen) löydät parin sivun päästä. Leiriesite lehden liitteenä Kuten tarkkaavaisimmat huomasivatkin, tämän numeron keskiaukeamaa koristaa tuore Prometheus-leirien leiriesite kesälle Esitteen paperinen versio lähtee maailmalle vasta nyt tämän lehden mukana, mutta Protun verkkosivuilla ensi kesän leireille ilmoittautuminen alkoi jo 14. lokakuuta. Jos viime vuoden merkit pitävät paikkansa, ensimmäiset leirit täyttyvät jo ennen marraskuun loppua, mutta vielä nyt kaikilla leireillä pitäisi olla tilaa. Protun hallitukselle ehdittiinkin jo ehdottaa, että paperisen leiriesitteen julkaisemisesta luovuttaisiin kokonaan, kun netti on ihan riittävä. Ainakaan vielä hallitus ei kuitenkaan ollut taipuvainen noin modernille ajattelulle, vaan uskoi, että on edelleen suomalaisia, jotka luottavat paperiseen esitteeseen random-nettisivua enemmän. Siitä, julkaistaanko sitten kesän 2009 leiriesitettä enää paperisena, päättää vasta ensi vuoden hallitus. Protu-lehden toimitus veikkaa, että kyllä julkaistaan. Ensi vuodeksi tiedotusjaosto on kaavaillut painattavansa lisäksi aivan uudenlaisia protupaitoja, joita suunnittelemaan tullaan jäsenten keskuudessa järjestämään t-paidan suunnittelukilpailu. Tästä kilpailusta saamme lukea lisää ensi vuonna. T-paitoja ei ole koskaan liikaa, eikä varsinkaan mainospaitoja, tiivisti tiedotusjaoston pj Niklas esitellessään jaoston ideaa hallitukselle....ja Nufit goes west-side PROTU U T I S E T Jo seitsemättä kertaa järjestettävää Nuorten filosofiatapahtumaa eli Nufitia ei nähdäkään tutuksi käyneessä Paasitornissa tänä talvena. Poikkeuksellisesti vuoden 2008 Nufit pidetään Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Vuoden mittaisen evakon syynä on Espoon 550- vuotisjuhlavuosi, jota rikastuttamaan kaupunki pyysi Nufitia luokseen. Protu ja muut Nufitin järjestäjät Feto ja Dilemma suostuivat, koska Espoo mm. tarjosi meille tapahtuman tilat täysin ilmaiseksi sekä avustaa tapahtuman markkinoinnissa omilla resursseillaan. Meillä on vielä muitakin lisävirityksiä suunnitteilla Espoon kaupungin kanssa Nufit-viikonlopulle, mutta niistä en uskalla vielä tässä vaiheessa luvata mitään, muotoili Nufit-työryhmän Veikko Eranti. Vuonna 2009 Nufit sitten palaa takaisin kotipesäänsä Helsingin Paasitorniin. Tarkempaa tietoa viikonlopun ohjelmasta löytyy seuraavan Protu-lehden sivuilta sekä osoitteesta 4 / 0 7 Uusia protupaitoja tulossa Tiedotusjaosto on päättänyt painattaa uusia protupaitoja, ja jos hyvin käy, uudet t-paidat saadaan myyntiin jo tulevaan syysseminaariin. Uusia paitoja tulee koristamaan Protun viime keväänä käyttöön otettu uusi logo. Koska vanhalla logolla varustettuja paitoja on enää muutama jäljellä eikä niitä enää tehdä lisää, nyt on myös kaikille retroilijoille viimeinen tilaisuus käsillä. Paitoja voi kysellä mm. Protun toimistolta. 3

4 Teksti: Timo Patrikainen Kuva: Ville Vaara YKSINÄINEN TOIMITUS ETSII JUTTUKUMPPANIA TOSITARKOITUK... Kauhunovellista Leiriltä kotiin palatessa odotti tällä kertaa ikävä yllätys, Protu-lehdessä 3/2007. Siirtymäriitti järkytti ja pilasi varsin tehokkaasti leirin jälkeiset fiilikset. Julkaistaanko Protu-lehdessä todellakin väkivallalla mässäilevä, leirille sijoittuva kauhunovelli? Meitä on moneksi, ja ihmiset varmasti kaipaavat erilaista luettavaa. Jonkinlainen raja tulisi silti pitää: ei lehteen sellaista, mikä voi vahingoittaa lukijaansa. Meitä herkempiäkin löytyy, jopa ohjaajaikäisistä. Novellista jäi pidemmäksi aikaa todella inhottava ja ahdistava olo. Novellin vieressä oli toki varoitus. Ihan kuin sitä äkkiä jättäisi lukematta, kun on tottunut kaiken lehdestä lueskelemaan. Ei tullut mieleen, että Protu-lehdestä voisi löytää jotakin, joka esimerkiksi kirjastossa on selvästi lokeroitu omaan hyllyynsä. Johon ei tarvitse törmätä, ellei halua. Varoituksen saattoi myös tulkita vaikkapa vitsiksi. Ehkä novelli olisi mustaa huumoria siitä, mikä kaikki leirillä voi mennä pieleen. Novellin leppoisa aloituskaan ei antanut vihiä siitä, mitä oli odotettavissa. Kuinkakohan moni leirille lähdössä oleva sai novellista pelkoja? Ja mitä mahtoivat ajatella lapsensa leirille lähettämässä olevat vanhemmat? Ei tuntunut hyvältä, kun oli juuri leirillä yrittänyt huolehtia kaikkien hyvinvoinnista, ja sitten ympäri Protua levisi jotakin tällaista. Eräs tuttava sentään kertoi ehtineensä piilottaa lehden ennen kuin leirille lähtevä pikkusisko näki sen. Hiukan lehden ilmestymisen jälkeen aiheesta järjestettiin Kotkanpesässä gallup-kysely. Lähemmäs puolet vastaajista piti novellin julkaisemista Protu-lehdessä huonona juttuna, eri syistä. Toivomme kovasti, että toimitus harkitsee jatkossa tarkemmin, mitä lehdessä julkaistaan. Kaksi ohjaajaa Päätoimittaja vastaa Aluksi: mahtavaa että saadaan palautetta. Sitten asiaan. Joudumme, tai ainakin minä joudun, koko ajan vetämään niitä rajoja joiden mukaan yritän toimia hyvänä päätoimittajana. Protulehti on vielä kuitenkin aika uusi media, jolla ei ole minkäänlaista hallituksen antamaa linjaa, jota voisimme seurata. Päätoimittajana voin luottaa siksi vain omaan mielipiteeseeni. Siirtymäriitti ei ollut toimituksen tekemä vaan lukijan lähettämä kirjoitus, joita olemme ihan peri- 18 Siirtymäriitti protu 3/2007 aatteen vuoksi halunneet julkaista. Aavistelimme, että teksti voisi vähän karmaista joitakin, mutta enimmäkseen ainakin minä ajattelin jutun olevan niin pitkälle viety, että se lähinnä huvittaa. Melko vapaamielisenä lukijana en siis kyennyt sensuuriin. Mutta yhdistetäänhän novellissa kuolema, väkivalta ja protuleiri. Ennenkuulumatonta. Mutta pitääkö protusta kirjoittaa vain söpöjä juttuja? Onko Protu pyhä asia? Voimmeko viitata synkempään maailmankirjallisuuteen? Olemmeko tässä mielessä lastentai nuortenlehti, ja mitä se tarkoittaa? Itse haluaisin, että lehtemme ainoa funktio ei olisi vain hyvän leirifiiliksen ylläpito, vaikka sekin on toki tärkeää. Koska muita linjauksia ei ole, voimme yrittää jatkossa noudattaa lukijoilta saamamme palautteen linjaa. Pahoittelen kaikille mahdollisesti aiheutunutta pahaa oloa. Protu-lehdessä 3/07 julkaistu kauhunovelli puhuttaa. Venla Rossi päätoimittaja 19 4 protu 5/2007

5 Puheenjohtalta Anna Vuorjoki Aika on valtaa Silloin tällöin hallitus ja jaostot saavat palautetta, että päätökset Protun asioista tehdään pienessä aktiivipiirissä eikä rivijäsen ei pysty vaikuttamaan niihin tarpeeksi. Aktiivit puolestaan tuskailevat, kun jaostoihin ei meinaa löytyä tarpeeksi ihmisiä vaikuttamaan Protun asioihin. Ristiriitaista mutta kumpikin näkökulma on ehkä totta. Ristiriidan ytimessä on realiteetti, joka on sisäänrakennettu vapaaehtoistoiminnan luonteeseen: käytännössä eniten vaikutusvaltaa on niillä, jotka tekevät eniten töitä. Päätökset, ainakaan vastuulliset sellaiset, eivät synny hetkessä. On perehdyttävä asiaan, keksittävä ratkaisuvaihtoehtoja, arvioitava niiden seurauksia, ja sovitettava erilaisia mielipiteitä yhteen, mikä vaatii aikaa. Vielä enemmän aikaa vaatii päätösten toteuttaminen. Mikään koulutus, tapahtuma, esite tai ohjeisto ei synny, ellei joku sitä tee, eikä vapaaehtoisjärjestössä ketään voi pakottaa tekemään. Toimintaa syntyy, jos joku kokee sen niin tärkeäksi, että haluaa käyttää aikaansa sen tekemiseen. Viime vuonna hallitus muutti jo tekemäänsä päätöstä syysseminaarin aiheesta, kun seminaarivalmisteluiden vastuuhenkilöksi löytyi vain yksi vapaaehtoinen ja hänkin vain siinä tapauksessa, että aihe vaihdettaisiin hänen mielestään kiinnostavampaan. Tärkeiksikin koetut asiat saattavat jäädä toteutumatta yksinkertaisesti siksi, ettei kellään ole niihin aikaa. Edes puheenjohtaja ei voi vaikuttaa Protun asioihin käyttämättä siihen aikaa. Minulla on jatkuvasti mielessäni ajatuksia, miten haluaisin muuttaa Protua paremmaksi jos ehtisin. Asioiden muuttaminen vaatii keskustelemista ihmisten kanssa, omien ideoiden kehittelemistä ja esittelemistä toisille ja usein myös niiden toteuttamista itse. Kun minulle jää kokousten, sähköposteihin vastaamisen, puheenjohtajan palstan kirjoittamisen ja muiden rutiinitehtävien lomassa vapaata aikaa, joudun miettimään, mikä on juuri tällä hetkellä sellainen kehittämiskohta, johon olisi tärkeintä tarttua. Muut asiat jäävät odottamaan, niihin löytyy sopiva hetki ehkä ensi kuussa tai ensi vuonna. Tulevien parin kuukauden aikana jäsenten mahdollisuudet vaikuttaa Protussa ovat tavallista suuremmat. Toimintaa syntyy, jos joku haluaa käyttää aikaansa sen tekemiseen. Syyskokouksessa voi kommentoida toimintasuunnitelmaa ja talousarviota, äänestää hallitusvaaleissa tai asettua itse hallitusehdokkaaksi. Jaostot etsivät parhaillaan uusia jäseniä ensi vuodeksi. Mitä enemmän aikaansa on valmis laittamaan vaikkapa jaostotoimintaan, sitä paremmin saa omat ideansa ja näkemyksensä esille. Haluaisin kirjoittaa, että jaostoissa jokaisesta aktiivista pidetään hyvää huolta ja tehtäviin saa tukea kokeneemmilta. Kuitenkin rehellisyyden nimissä on sanottava, että joskus uusi aktiivi kokee olevansa pihalla asioista. Tämä ei johdu siitä, ettei uusia haluttaisi mukaan, vaan päinvastoin tekijöiden puutteesta. Kun kokeneilla jaostolaisilla on kädet täynnä töitä, saattaa kaiken kiireen keskellä unohtua, millaista tukea uusi aktiivi tarvitsisi. Siksi toivon kaikkien teidän aktiiviuraanne aloittelevien protujen kantavan itse vastuuta, että saatte tarvitsemanne tuen. Kukaan ei varmasti naura jaostolaiselle, joka uskaltaa sanoa ääneen: Minä haluaisin ottaa tämän tehtävän hoitaakseni, mutten vielä osaa tehdä sitä yksin neuvokaa siis minua! Vaikuttamismahdollisuuksia on toki niilläkin, jotka eivät halua sitoutua koko vuodeksi jaostotoimintaan. Kaikilla Protun jäsenillä on oikeus olla läsnä ja käyttää puheenvuoroja hallituksen ja jaostojen kokouksissa. Monia asioita voi tehdä myös jaostojen ulkopuolella. Esimerkiksi leikkivihko, kaamoskarkelot ja kivajaosto ovat saaneet alkunsa siten, että joku aktiivi on päättänyt toteuttaa ne omin päin tai kysyttyään luvan hallitukselta. Loppujen lopuksi harva uusi idea tulee torjutuksi, jos idean esittäjä on valmis antamaan aikaansa Protulle ja toteuttamaan ideansa myös käytännössä. 5

6 Jaostonvetäjältä Teksti: Anna-Maija Riekkinen, rekrytointiryhmän pj Kikattelua talvipakkasessa yömyöhään tupakalla, väsyneet katseet, käheät äänet Protun kovin tutuksi tulleissa koulutusbusseissa, energiajuomapullot pyörimässä jossain sohvien väleissä, piirroksia täyteen tuherretut muistiinpanovihot, iänikuiset linssikeitot, tavoiteruusuke joka on osattu ulkoa jo vuodesta Terveisiä rekryltä Viime viikonloppuna päättyi eras aikakausi elämässäni. Vielä ei ehkä ihan pysty käsittämään, että ensi keväästä ei kulukaan noin seitsemää viikonloppua koulutuksissa, eikä kevät huipennukaan huhtikuiseen tiimienkasaamiseen. Olen käyttänyt rekrytointiryhmässä hieman yli neljäsosan elämästäni. Ja fiiilisten tiivistäminen paperille on tässä vaiheessa ymmärrettävästi vielä hieman hankalaa. Rekryryhmässä ehtii kuuden vuoden aikana näkemään kaikenlaista. Joistakin pikkuisista uusista appareista, joihin törmäsin joskus keväällä 2002, on tullut jo vanhoja ohjaajia, rekrytoijat ovat ryhmässä vaihtuneet, vanhoja on lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Jotkut ovat jo ehtineet tekemään comebackinkin näiden vuosien aikana. Ryhmässä on välillä ollut huippuhauskaa, välillä taas koulutuksissa käyminen, sähköpostien pyörittely ja kokousten vetäminen on ollut sitä kuuluisaa tervanjuontia. Tutut ja tuntemattomat ovat välillä ihmetelleet keväisin, miten tätä pyöritystä jaksaa rekrytoinnin ohessa kun pitää hoitaa myös palkkatyö tai koulu, ja muistan viime keväänä laskeskelleeni seuraavan vapaapäiväni olevan joskus kuukauden päästä. Usein rekrytointi on vaivannut päätä enemmän kuin varsinainen työ se, josta saa palkkaa. Päällimmäinen tunne kuitenkin on, että on se vaan ollut niin helvetin antoisaa. Rekrytointiryhmästä jää 6 monta hyvää ystävää, rekrytointi itsessään on ollut mielenkiintoista ja kasvattavaa, puhumattakaan ryhmän vetäjänä olemisesta. Vuodet ovat koulineet minua pitämään moottoriturpaani edes vähän aisoissa, ja toisaalta taas avaamaan suuni ja pitämään edes jonkinlaista järjestystä kun tarvitaan. Protu on jännä järjestö, kun parikymppisenä pääsee jo kantamaan ihan oikeaa oikeaa vastuuta käsittämättömän isoista asioista. Suurimpia onnistumisen kokemuksia viime vuosina ovat olleet ainakin palautteen perusteella onnistuneet tiimikokoonpanot, ja henkilökohtaisesti isoimmat kiksit on saanut monikymmentuntisen tiimienkokoamisviikonlopun vetäjänä. Sellaisesta turnauskestävyyttä en ennen kuvitellut itsestäni löytyvän. Kaikista mahtavista viikonlopuista ja uusista hienoista ihmisistä huolimatta on viimein tullut aika lopettaa, siirtyä takavasemmalle ja antaa nuorempien mutta ennen kaikkea nälkäisempien hoitaa hommat jatkossa. En usko, että minulla on juurikaan enää annettavaa rekrytointiryhmälle, ja kieltämättä ajatus hieman löysemmin aikataulutetusta keväästä houkuttaa. Saattaa toki olla, että löydän itseni tästä huolimatta ensi vuonna kouluttajana tai jopa koulutettavana, mutta tuskin sentään seitsemänä viikonloppuna. Ja ken tietää, ehkä minäkin teen joskus paluun rekrytointiryhmään vanhempana ja viisaampana. Sillä kuten eräs korvaan tarttunut lentävä lause vuosien varrelta kertoo; kerran rekry, aina rekry. protu 5/2007

7 Syysseminaari marraskuuta Helsingissä Myllypuron nuorisotalolla, Yläkivenrinne 6 Ovatko videopelit taidetta? Paljonko kasvava lapsi tarvitsee piirrettyjä päivässä? Onko viihde vakava asia? Mikä on Protun viihdearvo? Sivistävätkö Salatut Elämät? Tule ja ota selvää. Seminaariohjelma alkaa lauantaina välittömästi yleiskokouksen jälkeen klo 15 ja loppuu sunnuntaina klo 15. Ilmoita itsesi tai seurueesi jäsenet etukäteen vetäjille osoitteeseen tuukka.kingelin@protu.fi. Ilmoita myös ruokavaliosi ja allergiasi, jotta osaamme varata oikean määrän passelia ruokaa. Viikonlopun ruokahuolto maksaa 5 euroa, itse seminaari on maksuton. Perhemajoituksen löytämisessä sinua auttaa Konsta Happonen, jonka saat kiinni numerosta Ohjelmassa mm. tahallista ja tahatonta komiikkaa diskoteekki (dj:t Glottis ja Tuakko) huikea Viihdetaiteilu -työpaja säihkyvä Prometheus-gaala uutuusleikki Stalingrad viihteen syvin olemus Ole paikalla tai ole palikka. 7

8 Petra (vas.) ja Veera Ripari ja protu ne yhteen soppii! Minulla on ollut ennakkoluuloni rippileirejä kohtaan. Täysverisenä protuna olen mielessäni vähätellyt riparien tunnelmaa ja koulumaisuutta osallistumatta yhdellekään leirille. Haastattelemani isoset ja apparit muistelivat kuitenkin leirejään samoin. Päällimäiseksi mieleen on jäänyt ainutkertainen kokemus ihanine ihmisineen. Teksti ja kuva: Kielo Kärkkäinen Oman leirin jälkeinen hurmostila on meille kaikille tuttu. Siitä päätös seuraavan kesän leirille appariksi lähtemiseen ei ole pitkä. Riihimäkeläinen Petra Niskanen, 16, kertoo olleensa innostunut protusta, muttei nähnyt esimerkiksi jaostotoimintaa itselleen sopivana. Hänellä oli kuitenkin kova palo jatkaa toiminnassa, joten Petra lähti apparikoulutuksiin. Halusin varmasti osaksi jatkaa omaa ihanaa kokemusta, ja sitten olla tekemässä vähintään yhtä hyvää leiriä seuraavan kesän leiriläisille. Hyvä yhteishenki omalla rippilerillä sai myös 17- vuotiaan Veera Rasehornin jatkamaan isoskoulutukseen. Hän pitää valintaprosessia rankkana. Vuoden kestävän koulutuksen jälkeen aktiivisimmat pääsevät mukaan. Petra oli myös helpottuneen onnellinen kun mahtui mukaan protutiimiin. Halukkaita 8 kun molemmille leireille olisi niin paljon enemmän kuin mukaan mahtuu. Motivaatio on kultaa Valmistautusta leirille kumpikaan tytöistä ei pitänyt raskaana. Kova into tietysti auttaa asiaa. Ripariporukka tapasi kokonaisuudessa Veeran mukaan vain kerran, mutta päävastuu valtaosasta ohjelmaa onkin vetäjillä. Isoset ovat mukana kaikissa päivän tapahtumissa ja suunnittelevat iltaohjelmia ja hartaushetkiä, joita itse vetävät. Petra muistelee oman tiiminsä paketoineen kovankin etukäteistyön jäätelönsyöntiin ja rentoon tunnelmaan. Oma asenne ratkaisee. On myös tärkeä tutustua tiimiläisiin, Petra lohkaisee. Protun antaprotu 5/2007

9 mia eväitä koulutuksissa Petra pitää hyödyllisinä, mutta ehdottaa että myös tavallisesta, sujuvasta leiriarjesta voisi puhua ja jakaa kokemuksia. Meillä kaikki meni tosi hyvin. Ei tullut riitoja tai kriisejä, tyytyväinen appari muistelee. Veera pitää Riihimäen seurakunnan isoskoulutusta pätevänä. Seuraavana talvena voi jatkaa jättiskoulutukseen ja siitäkin edelleen, hän kertoo. Hän pitää isosten roolia sopivana nuorille joiden oma leiri on vielä lähellä. Juuri isosten vastuulla on hänen mielestään se tärkeä tunnelman luominen. Leiriläiset täytyy saada innostumaan leirillä olosta ja toisistaan, silloin leirin sanomakin voi mennä perillä. Riparilla tunnelmaa siis käytetään vähän niinkuin työkaluna, kun protuleirillä se yleensä nähdään itsetarkoituksellisena. Vai edistääköhän sekin sitten uteliasta pohdintaa? Luennoista sarjakuviin Petra kiittelee protua siitä, että tiimiläiset saavat itse suunnitella leirin ohjelmasta oman näköisensä. Riparin tavoin jokaiselle päivälle on oma teemansa. Molemmat tytöt nauravat miettiessään erilaisia käsittelutapoja, joilla asioita on lähestytty. Veera muistaa seuranneensa niin sarjakuvanpiirtoa kuin näytelmiä ja kuorolauluakin. Petra on tyytyväinen ettei protulla luennoida niinkuin rippileireillä joskus. Hän uskoo vaikeidenkin aiheiden käsittelyn onnistuvan kunhan tarkkaan mietitään miten se voitaisiin tehdä yhdessä. Veera uskoo leirin sanoman tavoittavan ne, jotka ovat sitä etsimässä. Ennen riparia kristillisestä kasvatuksesta vastaavat kummit. Mielestäni rippileirin tehtävä on täydentää sitä kasvatusta. Petra ajattelee protun antavan ennen kaikkea uutta ajateltavaa. Tärkeintä, että leirillä saa vapaasti puhuä omista vanhoista ja vasta heränneistä ajatuksista. Kyllä siinä omat arvot ja ajatuksen sa jonkinlaiseen uuteen järjestykseen, tyttö miettii. Yhtä mieltä ollaan siitä, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan niin isosen kuin apparinkin kenkiin. Sosiaalisuuden vika ei kuitenkaan ole pahitteeksi. Petra korostaa motivaatiota. Lapsenmielisyys on Veeran mielestä pakollinen vaatimus, ja selviää, että leikkiä saa riparillakin sydämensä kyllyydestä. Entäs raha? Teksti: Venla Rossi Apparit ja isoset tuntuvat olevan aika samoista syistä leireillä. Silti jotkin seurakunnat maksavat isosille palkkaa. Seurakunnat saavat päättää palkanmaksusta itse, ja suuremmissa seurakunnissa kuten Helsingissä isosetkin tekevät vapaaehtoistyötä. Pääkaupunkiseudulla isosista onkin ylitarjontaa, kuten appareista. Pienemmillä paikkakunnilla, joissa isostarjokkaita on vähemmän, on tyypillistä maksaa pienehkö palkkio, usein noin 200 euroa per leiri. Esimerkiksi Kiuruun seurakunnassa uusille isosille maksetaan juuri tämän verran, ja jo kaksi rippileiriä vetäneille isosille vielä viisikymppiä enemmän. Kyse on kuulemma vastuulisästä. Protulla ei tällaiseen ole varaa ja vaikka olisikin ei palkkaa luultavasti maksettaisi. Meillä on aina riittänyt appareita leireille, vaikka apparikoulutuksista joutuu jopa hiukan maksamaan. Isoskoulutus on ainakin pääkaupunkiseudulla ilmaista. PROMETHEUS-LEIRIN TUKI RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS järjestetään lauantaina klo Myllypuron nuorisotalolla (Yläkivenrinne 6, helsinki). Esityslista: 1. Kokouksen avaaminen 2. Kokouksen järjestäytyminen 3. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Jäsenmaksun suuruus vuonna Toimintasuunnitelma ja talousarvio Hallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten valitseminen kaudelle erovuoroisten tilalle 7. Tilintarkastajien ja varatilitarkastajien valitseminen vuodelle Kokouksen päättäminen TERVETULOA! Protun hallitus Lue lisää syyskokouksen ohjelmasta seuraavalta aukeamalta 9

10 VAALIT TULEVAT Prometheus-leirin tuki ry valitsee hallitukseensa uudet jäsenet sy yskokouk sessa Tähän mennessä ilmoit t autuneet hallitusehdokkaat esittelevät nyt itsensä. Jos haluat mainetta ja kunniaa ja haluat vaikuttaa Protun asioihin, sinulla on vieläkin mahdollisuus päästä mukaan tähän kiihkeään ja jännittävän kamppailuun vallan kahvasta, vaikka nimesi ei komeilisikaan vielä tässä lehdessä. Ilmoittautumiset hallitusehdokkaaksi osoitteeseen vaalit@protu.fi. Alexander Holst v, Opiskelija, Helsinki, Olen vetänyt neljä leiriä, ollut pitkäaikaisesti tiedotusjaostossa, lehdessä ja koulutusjaostossa sekä lyhytaikaisemmin muutamassa muussa ryhmässä. Olen myös ollut haastajana Nufitissa. 3. Haluan jatkaa jo hyvin tehtyä työtä eteenpäin. Henkilökohtaisemmin haluaisin saada kokonaisvaltaisemman käsityksen Protusta. Jaostotoiminnan kautta olen jo oppinut tietyt osa-alueet mutta kokonaisuus on jäänyt hieman häilyväksi. 4. Protun toiminta on jo nyt varsin hyvällä mallilla, joten en varsinaisesti ole liikkeellä vallankumouksellisella mentaliteetilla. Mielestäni olisi mukava saada aikaan uusia toimintamuotoja unohtamatta vanhoja hyviä. 5. Sangasten linnan tiimi vuosimallia He loivat leirin, jonka antoi lähtölaukauksen tähän kaikkeen. Janne Peltonen v; tietotekniikkatyöläinen ja opiskelija, Olen ollut ohjaajana eka kertaa kesällä 2003, sittemmin koulutusjaostossa, paikallistoiminnassa, kouluttajana, lisää ohjaamassa, erinäisissä työryhmissä, hallituksessa ja tämän vuoden ajan taloudenhoitajana Kuvittelisin, että minusta on hyötyä siellä: olen kohtalaisen hyvä tiivistämään ajatuksia ja ehdottamaan kompromissiratkaisuja. Ja ottamaan vastuuta. Sitä paitsi jatkaisin mieluusti taloudenhoitajana, ja taloudenhoitajan olisi luontevaa olla osa hallitusta. 4. Siihen, että toiminnan henki säilyy ja pysyy: kaikesta toiminnan kasvamisen tuomista ammattimaisuusvaatimuksista huolimatta haluaisin, että Protua tehdään ensisijaisesti siksi, että se on hienoa ja hauskaa. Ja sitten toisaalta haluaisin, että talous pysyy tasapainossa. Näiden kahden asian yhteensovittaminen tekee elämästä mielenkiintoista. 5. Tuntematon tiimiläinen. Iivari Savolainen v, Laboratorioalan opiskelija, Helsinki, Ollut leiriläisenä ja kolmesti apparina, kouluttanut, vetänyt paikallisryhmää sekä toiminut joissain Protun jaostoissa: paikallisjaostossa ja leirijaostossa neljä vuotta, joista jälkimmäisen vetäjänä olen toiminut viimeisen vuoden. Näiden lisäksi olen toiminut myös mm. tiedotusjaostossa. 3. Jaostoista käsin pystyn vaikuttamaan tiettyyn osaan Protun toimintaa, mutta haluaisin olla vaikuttamassa kokonaisvaltaisemmin toiminnan suuntaan. Lisäksi haluaisin parantaa nykyisten jaostojeni hallitusyhteistyötä. 4. Eniten siihen, että Protussa olisi nykyistä parempia kannusteita ja mahdollisuuksia lähteä aktiivitoimintaan kauempaakin. Protulla on todellista tarvetta aktiivisille ihmisille joka puolella Suomea. Itä- ja Pohjois-Suomen leirikeskuksia on julmetun vaikea löytää Helsingistä käsin, ja vielä vaikeampaa on tiedottaa kyseisille alueille mahdollisuudesta lähteä Prometheus-leirille. 5. Joko joku, joka on tehnyt tosi pitkään tosi paljon tosi periaatteellista työtä Protun aktiivipiireissä, tai joku, joka on pitkään hoitanut juuri oman tehtäväkenttänsä kauempana Helsingistä ja näyttänyt, kuinka arvokas voi olla järjestölle edes käymättä Helsingissä. Niilo Tenkanen v, opiskelija, Helsinki, Olen ollut kaksi kertaa apuohjaajana, kaksi kertaa syysleiritiimissä ja kaksi kertaa Nuorten filosofiatapahtumassa haastajana. Nykyään olen Nufit-työryhmässä ja koulutusjaoston pääjaostossa, CP:ssä ja HR:ssä. HR:ssä olen ainakin vuoden loppuun pj. Minua on voinut myös nähdä seminaareissa ja muissa mukavissa protutapahtumissa. 3. Rakastan monen tunnin kokouksia ja lähes masokistisesti protu 5/2007

11 OLETKO VALMIS? KYSYMYKSET: 1. Perustiedot: ikä, ammatti, asuinpaikka, protutoiminnan aloittamisvuosi 2. Mitä olet tehnyt protussa? 3. Miksi haluat hallitukseen? 4. Mihin asiaan haluaisit vaikuttaa protussa? 5. Kuka on protu-idolisi? nautin vastuusta. En kuitenkaan halua hallitukseen vain egoistisista syistä vaan haluan tehdä tärkeitä asioita Protun hyväksi. Uskon, että minulla on annettavaa protulle myös hallituksessa. En siis aio olla hallituksessa vain mykkä täytejäsen. Lupaan olla hallituksen toiminnassa mukana sataprosenttisesti! 4. Suomessa järjestetään liian vähän tilaisuuksia, joissa pääsisi keskustelemaan tärkeistä asioista eri näkökulmista. Useille leirin käyville Protu tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden keskittyä tärkeisiin itseä ja maailmaa koskeviin kysymyksiin, mitä pidän leirien perustavoitteena. Uteliasta pohdintaa ei voi syntyä ilman tilaisuutta uteliaalle pohdinnalle. Leireillä pitää myös tulevaisuudessa pystyä keskittymään siihen. Protun kasvava suosio asettaa järjestön uuden haasteen eteen. Haluan olla mukana vastaamassa siihen! 5. Tavoiteruusuke Pekka Tolvanen 1. Opiskelija, Helsinki, Olen toiminut leirikokkina, ohjaajana, tiedotusjaostossa, kymmenissä työryhmissä, liokunnassa, hallituksen jäsenenä työva- ja sihteerinä. 3. Haluan jatkaa vapaaehtoistyötä Protussa entiseen tapaan ja koen, että hallitus on yksi minulle sopiva paikka osallistua ja vaikuttaa. 4. Muun muassa avoimuuden ylläpitämiseen, organisatoriseen kehittymiseen sekä vapaaehtoistoiminnan helpottamiseen ja kehittämiseen. On tärkeää, että Protu on leiritoiminnan lisäksi jatkossakin monenlaisia nuoria kiinnostava foorumi. 5. Jokaisessa meissä asuva pieni protu! Inka Tuominen v, opiskelija, Helsinki, Olen ollut 3 kertaa apparina ja kerran ohjaajana, 3 vuotta tiedotusjaostossa ja lehdessä, kou- luttanut, ollut Nufit-haastajana ja tehnyt muita sekalaisia nakkeja. V HALLITUSVA A A tehnyt muita sekalaisia nakkeja. LIT 3. Haluaisin päästä näkemään Protun vähän uudelta kantilta ja uskon, että minulla olisi uusia ideoita ja näkemystä protutoiminnasta. 4. Haluan olla mukana kehittämässä Protusta vielä entistäkin hienompaa, monipuolisempaa ja vieläkin paremmin toimivaa järjestöä, joka järjestää hyviä leirejä ja muuta toimintaa. 5. Minulla ei ole yksittäistä suurta idolia, vaan ihailen monista tuntemistani protuista joitakin tiettyjä piirteitä ja ominaisuuksia

12 Miksi kirjoittaa Iheyosta nyt? Iheyon kanssa on yhtä lailla ollut kaikenlaisia hankaluuksia aina alusta saakka. Viime vuonna edustajamme missasivat Intiassa yleiskokouksen alkupuolen, kun organisaatio unohti lähet tää Protulle kokouskutsun. Melkein kaikista Iheyon kokouksista kantautuu Protun edustajilta Suomeen palautetta, että meillä ei voitaisi ikinä sössiä järjestelyjä noin pahasti. Ja onko kukaan laskenut, paljonko Protulle lopulta maksaa lähettää edustajiaan kokoustamaan jonnekin Ugandaan, Intiaan ja ensi vuonna USA:han? Löysimme sydämistämme seitsemän kylmän karua väittämää Iheyosta, ja päätimme ottaa selvää, pitävätkö ne paikkansa. Saadaanko me mitään Iheyosta? Teksti: Aatu Komsi ja Venla Rossi Kuvat: Heini Oikkonen, Annis Riekkinen, Osma Suominen, Iheyon arkisto 12 protu 5/2007

13 Iheyo, eli International Humanist and Ethical Youth Organization, suomeksi Humanistis eettinen nuorisoliitto, on kansainvälinen organisaatio, jota Protu oli itsekin aktiivisena perustamassa vuosina Sitä edelsi pitkä debatti ja monta äänestystä ja väittelyä jäsenlehden sivuilla. Ennen Iheyoa oli Iheu, International Humanist and Ethical Union, johon yhdistyksemme vanhat parrat ja silloinen hallitus halusivat Protun liittyvän. Syyskokouksessa 2001 jäsenet kuitenkin tyrmäsivät Iheuun liittymisen murskaäänin. Tuossa kokouksessa monet kuvasivat Iheuta vanhojen setien piiriksi, joka pyrkii vain levittämään humanismin nimen alla pakkoateismia. Kokousta edeltänyt keskustelu pyöri humanismi-sanan määrittelyn yllä, ja monille Iheun tarjoama määritelmä siitä tuntui ahdistavalta kaulapannalta. Iheyo syntyy Seuraavana vuonna Protun kansainvälinen jaosto alkoi puuhata ulkomaisten kontaktiensa avulla uuden kansainvälisen nuorisojärjestön perustamista. Tuloksena syntyi Iheyo, joka oli siihen asti ollut vain Iheun nuorisojaosto. Erityisesti Protun vaatimuksesta Iheyo muotoiltiin itsenäiseksi järjestöksi, joka ei kuulunut Iheuun. Tällä kertaa jäsenet äänestivät Protun Iheyoon mukaan reilulla enemmistöllä syyskokouksessa Sitten Iheyo kuitenkin kesällä 2005 liittyi itsekin taas Iheun jäseneksi, ja Protussa pidettiin jäsenäänestys siitä, haluammeko edelleen pysyä Iheyon jäsenenä. Iheyon silloinen vpj ja nykyinen pj Lars-Petter Helgestad lensi tuolloin Norjasta Suomeen vain sanoakseen kokouksellemme, että pliis pysykää, ja niinhän me sitten pysyttiinkin. Protun rooli Iheyossa on ollut varsin suuri. Protua kuunnellaan ja Protun toimintakulttuuria arvostetaan tai ainakin periaatteessa, sillä jostakin syystä Iheyon hallituksessa on tavattu käyttäytyä täysin siivottoman ylimielisesti ja epäkypsästi, ja valmiste- lut ovat sujuneet huonommin kuin Protulla koko 2000-luvulla. Iheyon ongelmana eivät ole sen aatteet, koska Iheyo ei hirveästi julistele, vaikka toisinaan jotkin käytännön ratkaisut ovatkin suomalaisia suututtaneet. Mutta sitä, onko Iheyosta mitään hyötyä meille ja kannattaako meidän satsata siihen yli parituhatta euroa vuosittain ja antaa sen syödä kaikki kvtoimintamme resurssit itselleen, on ihmetelty. 1. Protu antaa muttei saa Iheyossa? Tuo on siinä mielessä hankala kysymys, koska on tosi vaikea erottaa sitä, mitä se kaikki on hyödyttänyt Protua järjestönä, ja mitä on itse saanut siitä irti mikä puolestaan on paljon. Mutta ei tuo väite ole täysin vailla pohjaa, myöntää kansainvälisen jaoston pj Otto Köngäs. On se vaihtosuhde meille miinusmerkkinen. Iheyo on saanut Protulta tosi paljon osaamista alusta asti. Heini (vas.) ja Annis edustivat Protua Intiassa 2006 Mitä se meidän saaminen sitten on? Kontakteja lähinnä, joko kokonaisia järjestöjä tai sitten yksittäisiä juttukavereita reissun ajaksi. Olen tutustunut älyttömän mielenkiintoisiin ihmisiin niillä parilla reissulla, millä olen ollut mukana, ja Pariisin keskustelut avarsivat mun maailmankuvaa todella paljon, Otto jatkaa. Samaa sanoo Oton mukana ollut Jenni Hanén: Oli iso juttu huomata, että humanismi nähdään muualla ihan eri tavalla, kuin miten me ollaan totuttu se näkemään, Jenni kommentoi. Protun ei musta tarvitse aina olla saamassa jotakin. Esimerkiksi Pariisissa oli paljon erilaisia järjestöjä, joista kaikki voisivat oppia toisiltaan. Oppimiseen on tosin syytä suhtautua varauksella. Intian konferenssissa tehtiin workshopeissa yhdessä materiaalia free inquiryn eli vapaan oppimisen opettamiseksi. Sitä materiaalia ei ole saatu vieläkään Suomeen, vaikka konferenssista on jo vuosi. Kysytäänpä aiheesta vielä kvkonkari Heini Oikkoselta, joka 13

14 Pariisissa 2005 oli loistava yhteishenki. Kuvassa keskellä Heini ja Jenni. myös istuu paraikaa Iheyon hallituksessa. Hänen vastauksensa on hiukan virallisempi: Iheyo mahdollistaa Protulle laajemman toimintakentän ja kansainvälisen yhteistyön kokonaisuudessaan, Heini muotoilee. Ensisijaisesti se tarjoaa Protulle mahdollisuuden luoda kontakteja muihin järjestöihin, joiden kanssa työskentelystä on Protulle iloa. Sitä mitä Protu saa, me ei saada suoraan Iheyolta järjestönä, sille me vaan annetaan, mutta sen puitteissa on syntynyt tosi paljon kontakteja muihin eurooppalaisin järjestöihin, jatkaa Otto. Esimerkiksi enkkuleiri JuHun kanssa sekä Belgia-projekti, joka ei ihan toteutunut niin kuin haluttiin, mahdollistui Iheyon antamien kontaktien kautta. Ja TOHT-projekti, vaikka se ei toteutunutkaan Suomessa, niin jos se onnistuisi ja tietotaito vaihtuisi, siitä olisi hirveästi hyötyä kaikille jäsenjärjestöille. Pitäisikö tämä nyt tulkita siten, että Iheyosta on käytännössä oi- 14 keaa hyötyä matkalle lähteville aktiiveille, mutta Protulle hyöty on lähinnä teoreettista? Kyllä tästä PITI tulla jotakin Juho Iso-Markku oli vielä muutama vuosi sitten yhdistyksessä aktiivina, mm. hallituksessa. Hän osallistui Iheyon yleiskokoukseen Ugandassa toukokuussa Nyt otettuaan jo vähän etäisyyttä Protusta, mitä mieltä hän on Iheyosta? Iheyo ei välttämättä ole se, mihin kantsii uhrata ihan kauheasti energiaa, myöntää Juho. 2. Protun ja muiden Iheyossa toimivien järjestöjen toimintakulttuurit ovat yhteensovittamattomissa? Suurin osa Iheyo-kokouksissa ravanneista aktiiveista vastaa kysymykseen vahvasti ei. Ehkä väite on liian kärkevä: Iheyossa on mukana järjestöjä 22 eri maasta, pakostihan edes osan kanssa menee paremmin kuin toisten. Useimmilla tämä osa tarkoittaa muita pohjoismaalaisia ja saksalaisia. Meidän ryhmän piti suunnitella ohjelma aiheesta sukupuoli, kertoo Intian konferenssiin vuosi sitten osallistunut Annis Riekkinen kulttuurieroista. Mukana oli yksi nepalilainen tyttö, joka oli hyvin kiinnostunut konkreettisista aiheista, esim. miten estetään perheväkivaltaa, kun taas meitä länsimaalaisia kiinnosti sanojen pyörittely. Lähtökohdat on niin erilaisia. Me ei lopulta päästy yksimielisyyteen, ja ohjelma jäi suunnittelematta. No, ei kai kukaan olettanutkaan että muut tekisivät asioita samalla tavalla kuin me. Mutta ylivarovaiseksi ei pidä mennä. Otto muistelee huomanneensa, että Iheyossa ei voinut antaa toisille mitään palautetta, koska ihmiset ottivat sen niin pahasti itseensä. protu 5/2007

15 Heini kommentoi, että suomalaisen toimintamallin sovittaminen keskieurooppalaiseen kulttuuriin on haastavinta, mitä hän on koskaan tehnyt mutta samalla myös hyvä tilaisuus kehittää itseään. Mutta Jennin mielestä protujen pitäisi nöyrtyä: Ei me voida ajatella, että ollaan aina oikeassa! Molemmilla kv-matkoillani tuli sellainen fiilis, että protut ajattelee olevansa parempia kuin muut. Myös Iheyon pj Lars- Petter Helgestad on huomannut tämän: Protun edustajat Iheyossa esittävät herkästi kritiikkiä monia Iheyon toimintaan liittyviä asioita kohtaan. Itse kyllä arvostan sitä, mutta joskus se myös tekee työstämme tarpeettoman monimutkaista ja raskasta. Olemme tähdänneet konferensseillamme siihen, että nuoret eivät eläisi ainoastaan oman organisaationsa mukaisesti vaan myös kohtaisivat muiden maiden nuoria. Se laajentaa itse kunkin perspektiiviä. 3. Iheyo menee kohta konkurssiin? Olisi turha yrittää salata sitä tosiasiaa, että olemme aika köyhiä. Projekteihin saamamme avustukset on käytettävä sovittujen projektien puitteissa, joten on vaikeaa säästää rahaa tulevaisuuden varalle, myöntää Lars-Petter mutta jatkaa valoisammilla uutisilla. Neuvottelemme paraikaa hollantilaisen HIVOSin kanssa 3-vuotisesta ohjelmasta, johon he ovat halukkaita myöntämään varsin paljon avustusta ensi vuodesta alkaen. Lisäksi meillä on nyt mahdollisuus hakea Euroopan Uniolta Entä Protun talous? Protun edustajia on viime vuosina lähetetty kokoustamaan Iheyon vuoksi aina Ugandaan ja Intiaankin asti. Iheyo korvaa sen hallitukseen kuuluvan Heinin matkoista puolet, mutta loppu jää meidän maksettavaksemme. Kustannukset Iheyojäsenyydestä ovat Protulle olleet parituhatta euroa vuodessa. Ensi vuodeksi hinta noussee, kun lähetämme peräti neljä edustajaa Washingtonissa pidettävään kokoukseen. 4. Iheyo on humanistinen kehitysapujärjestö? Etenkin talouskysymysten kohdalla Iheyoa on arvosteltu Protussa siitä, että se haluaa pitää kokouksensa toisella puolella maapalloa, vaikka järjestö on rekisteröity Belgiassa ja suurin osa aktiivisista jäsenistä on eurooppalaisia. Lähdettiinkö Ugandaan asti vain hakemaan uusia jäseniä kehitysmaista, joiden järjestöillä ei kuitenkaan tulisi jat- tukea nimenomaan hallinnollisiin kuluihimme. Sekä HIVOS että EU kuitenkin edellyttävät, että järjestämme nykyistä enemmän tapahtumia ja tavoitamme enemmän ihmisiä. Heinin näkemys tilanteesta ei ole yhtä luottavainen, hän itse asiassa kuvaa tilannetta varsin hasardiksi. HIVOSille lähetetty avustushakemus palautettiin äskettäin takaisin Iheyolle korjattavaksi, sillä Iheyo oli jäänyt kolmen pisteen päähän hyväksyttävästä. Uuden hakemuksen deadline on nyt lokakuun lopussa, ja siksi Iheyo lähestyikin viime kuussa aktiivisesti jäsenjärjestöjään udellen, olisiko näillä mitään toimintaa, johon Iheyo voisi ottaa osaa. Lisääntynyt aktiviteetti, etenkin Euroopassa, antaisi lisäpisteitä. Okei, tulevaisuus on siis ristiriitainen, mutta niin on menneisyyskin. Pariisin kokoukseen 2005 osallistuneella Otolla on siitä karua kerrottavaa. Iheyo myönsi aiemmin todella löysästi matkakorvauksia, joihin ei kuulunut mitään asiallista valvontaa. Esimerkiksi Pariisin tuli virolaisesta tanssistudiosta muutama tyttö vain lomailemaan. Ugandassa 2004 Juho pääsi tutustumaan myös Tytöt eivät Afrikan luontoon. kuuluneet mihinkään Iheyon jäsenjärjestöön. Matkat korvattiin. Nykyisen puheenjohtajan Lars-Petterin aikana säädökset ovat ilmeisesti kuitenkin jonkin verran tiukentuneet. Iheyolla oli Ugandassa myös mielenosoitus. 15

16 kossa olemaan varaa lähettää edustajiaan Iheyon myöhempiin kokouksiin? Heinin mukaan tilanne ei ole ihan tällainen. Iheyon 10-henkiseen hallitukseen kuuluu jäseniä myös Ugandasta, Nigeriasta, Nepalista ja Intiasta, ja heistä lähes kaikki ovat olleet hallitustyöskentelyssä kovin aktiivisia. Ongelma ei myöskään ole kokousmatkoissa, sillä Iheyo on tarjoutunut maksamaan kaikkien matkakulut, vaan viisumeissa, joita afrikkalaisten on vaikea saada. Mutta eipä hallitus paljoa fyysisesti kokoustakaan: tämän vuoden ainoaksi kokoukseksi jää tuleva järjestön yleiskokous Haagissa. Iheyo ei siis ole pelkästään antamassa rahaa vaan myös saamassa Afrikasta mukaansa oikeasti aktiivista väkeä. Otto kommentoi, että kyse saattaa ollakin lähinnä jostakin henkisen kehitysavun tapaisesta. Musta on helvetin positiivista, jos me voidaan jotenkin auttaa sellaisessa kehityksessä, missä sanotaan joillekin, että hei tyypit, älkää tappako ketään siksi, ettei se kuulu teidän uskontoon. Kyse on siis ehkä osittain humanismin levittäytymisestä ja yleistymisestä Afrikassa ja Aasiassa. Vaikea sanoa, että se ei olisi hyvä juttu. Täytyy vain varoa, ettei tässä mennä liian pitkälle. Protun edustajat ja norjalaiset olivat Oton mukaan Pariisin kokouksessa lentää perseilleen kuullessaan, että erilaisia afrikkalaisia jalkapallojoukkueita ja muita ei-humanistisia järjestöjä oltiin hyväksymässä Entinen Berliinin muuri ylitettiin yhteisvoimin syyskuussa Iheyon jäseniksi. Tämä onnistuttiin kuitenkin estämään. 5. Iheyon hallitus on riitaisa ja tehoton? Iheyon hallituksessa istunut Alina Mänttäri myöntää, että molemmat kysymyksessä mainitut piirteet vaikeuttivat työskentelyä. Ongelmat tosin johtuivat suurelta osin myös silloisesta puheenjohtajasta Gea Meijersista, joka oli yksinkertaisesti hankala tyyppi. Hallituksessa nykyään istuva Heini näkee nykytilanteessa paljon ongelmia, jotka liittyvät tiedonkulkuun ja rahoitukseen. Koska Iheyon rahoitus on riippuvainen projekteista, tekevät hallitukseen kuuluvat ihmiset lähinnä niitä eivätkä perushallinnointia, kuten toimintasuunnitelmaa tai budjettia. Hallinnointityön laatu kärsii, ja kun esimerkiksi tiedotus ei toimi, eivät jäsenjärjestötkään enää pysty kunnolla osallistumaan toimintaan. Juuri tällaisiin ongelmiin liittyy sekin epätietoisuus, mikä Protun hallituksessa vallitsee monista Iheyo-asioista. Iheyon kokouksiin osallistuneita ei esimerkiksi ole kunnolla pystytty ohjeistamaan siitä, mikä on Protun kanta kokouksissa käsiteltäviin asioihin, sillä hallitus ei ole saanut ajoissa tietää mitä nämä asiat ovat. Myöskään Protun päässä ei kyllä aina ole jaksettu huolehtia edustajien ohjeistamisesta tarpeeksi. 6. Protu voisi tehdä kv-yhteistyötä myös ilman Iheyota? Jokaisen yhteistyömuodon ei tarvitse olla konkreettisesti sovittu Iheyon tapaamisissa, mutta jotta nämä erilaiset yhteistyöjuonteet saisivat alkunsa, Iheyoa tarvitaan, sanoo Alina. Iheyon hallituksessa olleet Heini ja Alina ovat ylipäätään sitä mieltä, että Protu ei voisi tehdä mitään * Protun strategiatyöryhmään kuuluvat Anna Vuorjoki, Sari Santala, Pekka Tolvanen, Maija Bergström, Veikko Eranti, Konsta Happonen, Atte Karhunen, Tuukka Kingelin, Otto Köngäs, Masi Mäkelä, Janne Peltonen, Venla Rossi ja Patrick Sandström. 16 protu 5/2007

17 kansainvälistä yhteistyötä ilman Iheyota. Otto uskoo, että olisi hankalampaa lähteä tekemään yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan tavannut. Erilaisissa Iheyo-konferensseissa mukana olleet Annis ja Jenni puolestaan katsovat, että yhteistyötä voitaisiin tehdä muutenkin, mutta Iheyossa mukana oleminen on silti positiivinen juttu. Protun strategiatyöryhmässä * pohdittiin äskettäin kansainvälistä yhteistyötä, ja mietittiin, miksi sitä on alettu tehdä nimenomaan maailmankatsomukselliselta (humanistiselta) pohjalta. Eikö esimerkiksi nuorten yhteiskunnallinen osallistaminen olisi tarjonnut mahdollisuuksia kv-toimintaan? Arvelujen tulos oli, että aikanaan kv-yhteistyön aloittaneet ihmiset kokivat Protun ennen kaikkea humanistikseksi järjestöksi ja halusivat siksi löytää yhteistyökumppaneitakin tältä saralta. Vastaukseen, onko muita vaihtoehtoja kartoitettu, ei tunnu löytyvän vastausta. Tällä hetkellä olemassa olevat kontaktit ovat tietenkin vaivattomampi vaihtoehto kuin uudet, joiden etsimiseen menisi lisää energiaa. Iheyon hyvä puoli on siis se, että se on olemassa. Lars-Petter Helgestad, Iheyon puheenjohtaja. 7. Riviprotut eivät ole kiinnostuneita Iheyosta? En tiedä, onko niillä mitään syytä olla kiinnostuneita siitä. Ehkä ennemmin kannattaisi olla kiinnostunut erikseen järkättävistä kv-projekteista, joilla voi olla kenelle tahansa protulle annettavaa, sanoo Otto. Monet kv-projekteihin osallistuneet protut tuskin tietävät, että ne ovat saaneet alkunsa Iheyo-yhteistyöstä. Protussa kiertää huhu, että Iheyon yleiskokouksiin on vaikea saada lähtijöitä. Ei pidä paikkaansa. Meidän kaikille reissuille on aina hakenut enemmän ihmisiä, kuin on ollut paikkoja. No, ainakin melkein. T u l e v a a n yleiskokou k s e e n Haagiin oli melko vaikeaa löytää osallistujia, eikä Otto itsekään halunnut lähteä. Ei kuvitteellista riviprotua voi paljon syyttääkään. Edes Protun hallituksen jäsenille ei ole tarjolla kovin paljon selkeää infoa Iheyosta. Kansainvälinen jaosto on parin vuoden ajan ollut melko hajanainen, mikä on johtunut muun muassa sen vetäjien nopeasta vaihtumisesta. Mutta onko se ongelma, jos suurinta osaa protuista ei Iheyo nappaa? Nyt jo Protun ja Iheyon aktiivikuviot taakseen jättäneen Alinan mielestä ei ole. Ei kaikki ole kiinnostuneita Protun taloudenpidosta ja hallinnostakaan. 17

18 ANARKISMI Teksti: Panu Kalliokoski Kuva: Taija Ripatti ja protuleirit Anarkismi on yksi niistä ihanista termeistä, joita käytetään paljon ja epämääräisesti. Myös useimmilla leireillä sanaa käytetään jossain vaiheessa: jos ei muualla, se mainitaan yleensä yhteiskuntapäivänä yhtenä mahdollisena yhteiskuntajärjestyksenä. Anarkismilla on kuitenkin paljon syvällisempiä yhteyksiä protuleireihin. Laajasti ottaen voisi sanoa, että anarkismin tarkoitus on poistaa sorto. Se ei siis ehkä pohjimmiltaan olekaan yhteiskuntateoria, vaan yksinkertaisesti teoria siitä, mitä on oikeudenmukaisuus ja miten se saavutetaan. Sortoa, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta on nimittäin se, että joku käyttää mielivaltaa pakottaakseen toisen tekemään sellaista, mitä tämä ei tahdo. Mielivaltaa puolestaan on vallankäyttö, jolle ei ole perustetta. Anarkismi pyrkii tilanteeseen, jossa vallitsee suurin mahdollinen vapaus, eivätkä ihmiset tee asioita pakosta, vaan omasta tahdostaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki tekevät, mitä mieleen juolahtaa. Häiriköinti ja ilkivaltahan ovat mielivaltaa: ne rajoittavat toisten vapauksia työntekoon, iloon ja valintoihin. Toisaalta anarkismi ei pyri tilanteeseen, jossa kukaan ei uskalla tehdä mitään, ettei vain häiritsisi toisia. Tällainen vapaus on alistumista vallitseville säännöille: pelkoa kyseenalaistaa kohteliaisuussääntöjä ja opittuja tapoja. Vapaus saadaan suurimmaksi, kun ihmiset ovat vapaita tekemään mitä vain, mutta toivovat toisilleen hyvää, ja ovat valmiit selvittämään riitatilanteet. Tällainen anarkismi on levinnyt laajalle yhteiskunnassamme. Kun menette kavereiden kanssa kahville, onko teillä johtaja, joka käskee, mihin mennään? Tuskin. Usein joukosta löytyy joitakuita äänekkäitä, joita muut seuraavat. Mutta ei tämä ole mielivaltaa: muut seuraavat vapaasta tahdostaan, eivät pakotettuina. Kun leiriläiset tulevat leirille, yritättekö pakottaa heidät toimimaan oman mielenne mukaan? Ette tietenkään: mitä iloa olisi leiriläisestä, joka kannattaa suvaitsevaisuutta vain, koska muuten saisi turpaansa? Joskus ihmisiä joutuu käskemään, myös leirillä. Tämäkin on anarkismin periaatteiden mukaista, kunhan se ei ole mielivaltaista: pakolla on oltava perustelut. Käskyt on voitava kyseenalaistaa, mutta yhteisöllä on oikeus pakottaa yksilöä, joka mielivaltaisesti rajoittaa muiden vapautta. Milloin on vaikea sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, asia on selvitettävä. Nyt tulee kuitenkin vaikeimmin ymmärrettävä asia. Yhteisöjen mielivalta yksilöihin on mielivaltaa sekin. Leiriläinen tai tiimiläinen, joka ei uskalla vastustaa yleistä mielipidettä, on yhtä lailla uhri kuin se, joka pelkää nyrkkiä naamaansa. Meidän vaikein tehtävämme on opettaa yksilöt nousemaan jopa yhteisöiden murskaavaa voimaa vastaan silloin, kun he ovat oikeassa. Vapaa mieli, hyvä tahto, halu selvittää riidat: siinä kaikki, mitä tarvitaan. Artikkelin lähteinä on käytetty erilaisia nettilähteitä ja omaa, uteliasta pohdintaa 18 protu 5/2007

19 Naama pokerilla Teksti: Pekka Tolvanen ja Veikko Eranti Kuvat: Fugue & Timsnell Mikä kimaltelee lehtien kansissa? Mistä toimittajat rientävät kirjoittamaan kuumepisarat ohimoillaan? Parrasvaloissa ovat vihreä verka, korttipakka ja pelaaja. Pokeri on uusi musta. Laajoja juttuja ilmestyy Imagessa ja HS:n Kuukausiliitteessä, televisiokamerat pyörivät, ja epäsosiaalisen nörtin näköiset uudet sankarit tekevät suunnattomia omaisuuksia. James Bondkin pelaa! Pokeria pelaavat seniorit kasinoillaan ja juniorit kokoontuneena keittiön pöydän ääreen. Ellette ole huomanneet, pokeri on uusi jojo. Miksi? Pokeriahan on pelattu maailman sivu, mediailmiö se on ollut ensimmäisistä lännenelokuvista lähtien, pelkoa ja inhoa luulisi nähdyn tarpeeksi ostarin kulmilla ja totta puhuen Las Vegaskin oli passé jo viime vuosituhannella. Syväluotaava artikkelimme tarjoaa katsauksen pokerin suosioon. Valtavirrasta poiketen käsittelemme pokeria ilmiönä. Minkä vuoksi pokerista kirjoitetaan? Miksi juuri pokeri? Miksi juuri nyt? Mitä tämä kertoo meistä? Piuhat laulamaan Uuden pokerihuuman syynä on osittain internet. Perinteisesti pokeria pelattiin kasinoilla tai savuisissa uhkapeliluolissa, ventovieraiden kanssa oikealla rahalla. Lisäksi usein varmasti vaadittiin muodollista pukeutumista ja suurehkojen rahasummien panostamista. Internet-pokeri sen sijaan tapahtuu mukavasti kotona suosikkiverkkareissa teekupin ääressä, ei edellytä kenenkään tuntemattoman kanssa puhumista eikä sitoutumista yhtä muutaman minuutin jakoa pitemmäksi aikaa. Lisäksi netissä voi aloittaa pelaamisen helposti todella pienillä panoksilla: muutamilla kymmenillä senteillä voi pelata vallan mainiosti, ja kuin huomaamattaan lipua kohti isompia panoksia. Internet mahdollistaa todellisen rahanteon myös toisella tavalla. Pokeri on nykyään niin sosiaalidemokraattista, että jokainen juntti ja daiju pelaa sitä. Niinpä suomalaiset nettipokerisankarit tietävätkin tarkkaan, mihin aikaan humalaiset texasilaiset ovat internetissä jakamassa helposti mittavia rahojaan. Huijausta, sanoisi joku. Reilua, sanoisi toinen: kyllähän se itse tiesi, mihin ryhtyi! Ei olisi kannattanut lähetä kännissä huitelemaan. Rahat pois tyhmiltä. Pokeri on uusi villi länsi. Se on monessa maassa edelleen laillisuuden rajamailla, sillä (hyvinvointi) valtiolliset monopolit eivät katso hyvällä niiden alueelle tunkeutuvia pokeriturnauksia. Pokerimaassa nopein vetäjä jää henkiin, siellä on mahdollista raivata itselleen tyhjästä miljoonaomaisuus taitoon ja onneen perustuen. Lisäksi jokainen todella vastaa vain itsestään. Lännen maassa aurinko paistaa ja kyvykäs jätkä voi hyvinkin kuokkia itselleen omaisuuden parissa päivässä. Sankarit (kuten vaikkapa Phil Ivey) kohoavat suorastaan myyttisiin mittoihin. Hyvä kun eivät vetele tappolaskuviivoja pistoolinkahvoihin. Jätä sinäkin ankea päivätyösi ja lähde vuolemaan kultaa virtuaalisen vihreän verran maahan! Ja kuten uudisraivaajahenkeen kuuluu, hävinneet eivät kiinnosta ketään. Voittaja kirjoittaa historiat, voittajista kertovat tarinat, vain voitolla on väliä. 19

20 KolIkko kirstuun Pokeri peilaa myös villiä länttä ajankohtaisempaa maailmankuvaa. Laittaessaan panokseksi oman pääomansa, tulevaisuutensa, pokerinpelaaja on todellinen kapitalisti. Raha tulee rahan luokse. Hän on self-made man, vain itsestään riippuvainen. Tällainen menestyshaave ei kuitenkaan kimaltele ainoastaan pokeriammattilaisen silmissä: kysehän on amerikkalaisesta unelmasta! Kultahipuilla rikastuminen on sallittua niin kultaa kaivettaessa kuin siitä pelattaessakin. Sääntelemätön uhkapeli on myös ääriesimerkki yksilön taloudellisesta vapaudesta: voimme pistää panokseksi automme, talomme, koiramme. Puolison pelaaminen on hankalampaa, mutta välillisesti sekin onnistuu. Pokerin säännöt tuntevat kaikki, peli on reilua, eikä sivullisilla pitäisi olla nokan koputtamista. Vaikka rehti pelaaja pysyisikin kaukana tervasta ja höyhenistä, ei hän kuitenkaan ole täysin kuivilla. Suomalaisen työnteon eetoksen kautta tarkasteltuna pokeri saattaa tuntua jo käsitteenä huijaukselta: viiksekäs, mustiin pukeutuva muukalainen rikastuu viemällä varomattomien kullankaivajien hiput. Vaikka pokeri kuvastaisikin nyky-yhteiskunnan eetosta (moraalista mielenlaatua), ei pokerinpelaaja yksilönä välty moraalisilta ongelmilta. Onko oikein viedä tyhmempien työllään ansaitsemat rahat, vaikka se olisikin sallittua? 20 Myös peliriippuvuus on todellinen ongelma, eikä sen siivellä rahastaminen tunnu järin moraaliselta. Pokeri- ja pörssihait näyttävät uivan samoissa vesissä. Pokerissahan ikäänkuin ostetaan tietyllä määrällä omia osakkeitaan, lyödään vetoa oman voiton puolesta. Molempien tuotto-odotukset tehdään pitkälle tähtäimelle, lyhyen aikavälin suurillakaan tappioilla ei ole niin suurta merkitystä. Tämän vuoksi suuren profiilin turnauksissa pelataan aamusta aina seuraavaan aamuun. Molempiin on päästetty mukaan koko joukko pienempiä pelaajia, joilla periaatteessa on mahdollisuus voittaa koko potti. Useimmiten voiton kuitenkin korjaavat viiksekkäät muukalaiset tummissa puvuissaan... Pienemmät pelaajat vain tuovat rahansa jaettavaksi suurempien kesken. Jätkät kasinolle Myös uussukupuolittuneisuus nostaa pokeria. Ennen oli olemassa ainoastaan ihmisiä ja naisia. Nykyään sosiaalisten rakenteiden väljentyminen, naiseudesta puhuminen ja sen runsas määritteleminen on pakottanut myös miehet etsimään paikkaansa maailmassa. Miehuutta ei voida enää pitää samana tapaan yksiselitteisenä asiana kuin vaikkapa 50 vuotta sitten. Yksi tapa, jolla yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen elämä on vastannut tähän, on nk. jätkäkulttuurin ja nk. äijäkulttuurin nousu. Äijillä on parta ja ne kuuntelee heviä ja lapioi paskaa telkkarissa, vrt. Hynynen & Nikula. Jätkät on nuorempia ja ne juo kaljaa ja satuttaa itseään ja tuunaa autojaan, vrt. Extreme Duudsonit, pimp my ride. Äijäkulttuuri on klassista talonpoikaismieheyttä: vitutusta, viinaa ja uhoilua. Jätkät taas edustavat uudempaa sarkaa, teknistä taituruutta ja meritokratiaa yhdistettynä optimistiseen elämänasenteeseen, pelimiesmeininkiin ja kauniisiin naisiin. Varsinkin jätkäkulttuuriin pokeri osuu kuin nenä päähän: vaatii taitoa ja rakentaa meriittien mukaisia hierarkioita mutta sisältää kuitenkin hiukan renttumaisen uhkapeli-imagon, yhteyden naisiin ja ennen kaikkea lupauksen helpolla hankitusta paremmasta elämästä. Jätkä bilettää, sekoilee sairaasti, omistaa makeen auton ja sotketun geelitukan, elää nettipokerilla ja autontuunauksilla siis sairaan rankka meininki päällä. Totuus paljastuu: jätkä on miespuolinen pissis. Kiitokset tästä koko sukupuolen puolesta. Suomi ja koko maailma elää tällä hetkellä (jälleen kerran) ennenkuulumatonta nousukautta. Lisäksi arvot kovenevat ja yhteisöt murenevat, jälleen on luvallista asettaa itsensä keskiöön ja unelmoida valojen välkkeestä ja helposta elämästä Thaimaassa. Pokeri on nousukauden peli, uhkapeli, olkoot vaikka miten taitopeli ja sosiaalidemokraattinen verkkopeli. Odotettavissa on siis pokerihuuman jyrkkä laantuminen välittömästi romahduksen alkaessa. protu 5/2007