3. HE 96/2002 vp verkkotunnuslaiksi ja viestintähallinnasta annetun lain 2 :n muuttamisesta. professori Veli-Pekka Viljanen

Transkriptio

1 ESITYSLISTA 79/2002 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Keskiviikko kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 96/2002 vp verkkotunnuslaiksi ja viestintähallinnasta annetun lain 2 :n muuttamisesta Jatkettu I käsittely Kuultavana: professori Veli-Pekka Viljanen Seuraava kuuleminen on HE 160/2002 vp laiksi ulkomaalaislain 18 a :n muuttamisesta varten hallintovaliokunnalle. 5. HE 162/2002 vp rautatie laiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi varten liikennevaliokunnalle. 6. HE 163/2002 vp laiksi yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta varten liikennevaliokunnalle. 7. HE 167/2002 vp laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta varten ympäristövaliokunnalle. 8. HE 105/2002 vp laiksi kalastuslain 11 :n muuttamisesta Jatkettu I käsittely Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 1(2)

2 ESITYSLISTA 79/2002 vp klo HE 76/2002 vp laeiksi sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa ja isyyslain muuttamisesta I käsittely Kuultavina: lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola, oikeusministeriö lainsäädäntöneuvos Tuula Majuri, oikeusministeriö hallitusneuvos Marja-Liisa Partanen, sosiaali- ja terveysministeriö professori Eva Gottberg professori Martin Scheinin Seuraava kuuleminen on Muut asiat 11. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina klo (2)

3 Perustuslakivaliokunnalle Valiokunnan pyytämänä asiantuntijalausuntona hallituksen esityksestä laeiksi sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa ja isyyslain muuttamisesta (HE 76/2002 vp) esitän kunnioittavasti seuraavaa. Lapsen oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys Esityksen valmistumista on viivyttänyt sitkeä erimielisyys siitä, tuleeko hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen saada oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Tällaista oikeutta on puollettu mm. viittauksin lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 artiklaan, jonka mukaan lapsella on "oikeus tuntea vanhempansa". En katso kyseisestä sopimusmääräyksestä seuraavan lapselle ehdotonta oikeutta saada tietää sukusolujen luovuttaja, koska lapsen oikeuksien sopimuksen kannalta asia voidaan täysin hyväksyttävästi hoitaa myös siten, että lapsen vanhemmiksi määritellään kansallisessa lainsäädännössä ne henkilöt, joiden muodostamaan perheeseen lapsi hankitaan - siis esimerkiksi mies joka antaa suostumuksen lapselle anonyymiksi jäävän luovuttajan siittiöiden käyttöön hedelmöityksessä. Pidän hallituksen esityksessä ehdotettua kompromissia hyväksyttävänä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta. Hedelmöityshoidon tuloksena syntyvällä lapsella olisi 18 vuotta täytettyään oikeus pyytäessään saada luovuttajaa koskeva anonyymi henkilökuvaus sekä joko luovuttajan suostumuksella tai vuoden kuluttua tämän kuolemasta ilmankin suostumusta tieto luovuttajan henkilöllisyydestä.

4 4 Eräässä kohdin lakiehdotusta tulisi kuitenkin täsmentää, jotta se olisi hyväksyttävä yksityisyyden suojan (PL 10 ja vastaavat ihmisoikeusmääräykset) kannalta. Hedelmöityshoitokin 25 :ää tulisi selventää siten, että turvataan, ettei yhdelläkään viranomaisella missään vaiheessa ole sellaista tietoa luovuttajan henkilöllisyydestä jota ei anneta tietoa pyytävälle hedelmöityshoidon tuloksena syntyvälle henkilölle. Yhteydenpito luovuttajaan tulisi siis hoitaa paitsi hienotunteisesti myös siten, etteivät luovuttajan ja pyytäjän henkilöllisyys missään vaiheessa ole saman viranomaisen/virkamiehen tiedossa. Parhaiten tämä toteutuisi, jos yhteydenpitoa luovuttajiin hoitaisi käytännössä jokin muu taho kuin terveydenhuollon oikeusturvakeskus, siten että tämä muu taho saisi yhteydenottoa varten tarpeellisen informaation suojattuna ja luottamuksellisena eikä puolestaan missään vaiheessa saisi tietoa tiedon pyytäjän henkilöllisyydestä. Isyysoikeudelliset järjestelyt Aiempiin luonnoksiin verrattuna pidän selvänä parannuksena, että hedelmöityshoitolain 1 :n 3 momenttiin tulisi ns. koti-inseminaation määritelmä ja säännös siitä, ettei koti-inseminaatiota pidetä hedelmöityshoitona. Tällä ratkaisulla vältettäisiin aiemmissa luonnoksissa mukana ollut vahvasti yksityisyyden piiriin kuuluvan koti-inseminaation kriminalisointi. Koti-inseminaatioon on, asiaa sen kummemmin perustelematta, kuitenkin liitetty toinen seurausvaikutus, nimittäin siemennesteen tuottajan kohtelu syntyvän lapsen isänä (ehdotettu isyyslain 3 :n 2 momentin 2 kohta). Kysymys on varsin radikaalista muutoksesta tähänastiseen lainsäädäntöön, jossa oikeudellisen isyyden ja sen seurauksena elatusvelvollisuuden edellytyksenä on biologinen isyys ja makaamisnäyttö. Ehdotuksen mukaan miestä pidettäisiin oikeudellisessa mielessä lapsen isänä kaikissa niissä tapauksissa, joissa biologinen isyys voidaan osoittaa, paitsi parille annetun hedelmöityshoidon määritelmän täyttävissä tilanteissa. Ratkaisu mahdollistaisi isyyden ja elatusvelvollisuuden vahvistamisen myös tilanteissa, joissa miehen siemenneste on hankittu petollisin keinoin. En näe asiassa valtiosääntöoikeudellista ongelmaa. Lapsen edun pohjalta argumentoiden voidaan puoltaa ratkaisua, jossa lapsen biologinen isä voidaan vahvistaa elatusvelvolliseksi silloinkin, kun raskaus on saanut alkunsa ilman sukupuoliyhteyttä ja ilman miehen moraalisesti moitittavaa käyttäytymistä. Tällainen seuraus liittyisi hedelmöityshoitolain 1 :n 3 momentin mukaisiin tilanteisiin, ei sen sijaan laittoman hedelmöityshoidon antamiseen. Mainitun momentin ulkopuolelle jäävä laiton hedelmöityshoito olisi rangaistavaa hedelmöityshoitolain 36 :n mukaisesti. Tällöin sukusolujen luovuttajaa ei kuitenkaan pidettäisi lapsen isänä edes silloin, kun laittoman hedelmöityshoidon tuloksena syntyvä lapsi jää isättömäksi. Näiden kahden lapsiryhmän erilaisessa kohtelussa voi nähdä yhdenvertaisuusongelman. Äsken mainittuun tilanteeseen rinnastettuna voidaan pitää yhdenvertaisuusongelmana, että hedelmöityshoitolain 12 :n mukaan (laillista) hedelmöityshoitoa saadaan antaa naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa vain, jos luovuttaja antaa suostumuksensa siihen että hänet voidaan naisen niin halutessa vahvistaa lapsen isäksi (ks. myös isyyslaki ehdotuksen 16 a :n 2 momentti). Ehdotusta voidaan pitää kohtuuttomana ja siten syrjivänä rajoituksena niiden naisten oikeuteen päästä osallisiksi hedelmöityshoidosta, jotka eivät elä miehen kanssa parisuhteessa. On perusteita pitää ehdotettua järjestelyä syrjintänä sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Itse en katso kyseisen sinänsä erilaisen kohtelun kärjistyvän syrjinnäksi, koska laki kuitenkin jättää yksin eläville naisille tai kahden naisen muodostamille pareille

5 jonkinlaisen reaalisen mahdollisuuden saada hedelmöityshoitoa. Potentiaaliseen isyyden vahvistamiseen suostuvan miehen löytäminen voi toki olla vaikeaa, mutta isyyden vahvistamiselle ehdotetut erityiset ehdot kuitenkin merkitsevät, ettei tuo mahdollisuus ole täysin illusorinen. Asia jää riippumaan luovuttajan ja hedelmöityshoidon saajan välisestä luottamuksesta ja tuon luottamuksen perusteina olleiden olosuhteiden pysyvyydestä. Negatiivinen eugeniikka ja etnisyyden rekisteröinti Pitkästä valmisteluprosessista huolimatta esitykseen on näkemykseni mukaan jäänyt ongelmia ihmisarvon loukkaamattomuuden (PL 1 ) ja yksityisyyden suojan (PL 10 ) alueella. Tältä osin pidän välttämättömänä korjata eräitä esityksen ongelmallisia kohtia, jotta lakiehdotukset voitaisiin hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. (a) Syntyvän lapsen ominaisuuksiin vaikuttaminen. Hedelmöityshoitolakiehdotuksen 5 :n 2 momentin mukaan hedelmöityshoidossa voitaisiin vaikuttaa hoidon tuloksena syntyvän lapsen ominaisuuksiin valikoimalla tietyn ominaisuuden suhteen "terveeksi' todettuja sukusoluja ja lisäksi valitsemalla syntyvän lapsen sukupuoli, milloin toista sukupuolta olevalla lapsella olisi "huomattava vaara" saada "vakava sairaus". Tällaiset niin sanottua negatiivista eugeniikkaa edustavat ratkaisut ovat ongelmallisia ihmisarvon loukkaamattomuuden kannalta. Lapsen hankkimiseen ns. luonnonmenetelmällä liittyy aina riski sairaan tai vammaisen lapsen saamisesta, ja tämän riskin hyväksymisestä osaltaan kasvaa vastuullinen vanhemmuus. Hedelmöityshoidon kautta ei tulisi tavoitella näiden riskien välttämistä, ei liioin "yli-ihmisten" tai edes "täydellisten ihmisten" tuottamista. Tavoitteena tulisi olla riskien neutraalisuus verrattuna ns. luonnonmenetelmällä tapahtuvaan lisääntymiseen, ei niiden välttäminen. Jos sukusolujen tai alkioiden valikointia ei haluta kokonaan kieltää, sille tulisi ihmisarvon loukkaamattomuuden vuoksi asettaa selkeät rajat. Pidän 5 :n 2 momentin alkuosaa ("tutkitun ominaisuuden kannalta terveeksi todettuja sukusoluja") ja 4 :n 2 momentin 2 kohtaa ("tutkitun sairauden osalta perimältään terveeksi") liian väljinä. Ilmauksiin liittyy niin sanotun kaltevan pinnan argumentti: ilman selkeitä rajoja tällaiset joustavat ilmaisut voivat johtaa ihmisarvoa loukkaaviin eugeenisiin käytäntöihin. Erikseen on syytä kiinnittää huomiota 5 :n 2 momentin loppuosaan, joka antaa suojaa parin pyrkimykselle saada (sukusolujen luovutuksen sijasta) biologisesti "oma' lapsi tilanteessa, jossa lapsen hankkimiseen liittyy riski sukupuoleen sidotusta perinnöllisestä sairaudesta. Ilmaisu "huomattava vaara saada vakava sairaus" on varsin epämääräinen. Oletan, että useiden ominaisuuksien periytymiseen liittyvä 25 %:n riski on "huomattava" lainkohdan mielessä. Mutta mikä on "vakava sairaus"? Perustelujen mukaan (s. 18) lapsen sukupuoli saataisiin valita siten, että hoidon tuloksena syntyy lapsi, "jolla ei ole sairauden riskiä". Ilmaisu on selvästi lakitekstissä käytettyä laajempi, kun "vakavana sairautena" nähtävästi pidettäisiin myös taipumusta saada (jossakin elämänvaiheessa) sairaus. Ehdotettua säännöstä lapsen sukupuolen valinnasta tulisi arvioida myös sitä kansainvälistä taustaa vasten, että monissa maissa (esimerkiksi Intia ja Kiina) abortoidaan naispuolisia sikiöitä pelkästään näiden sukupuolen vuoksi. Voiko Suomi tuomita tällaiset käytännöt, jos se itse lainsäädännössään sallii syntyvän lapsen sukupuolen valinnan sairauden riskin välttämiseksi? Eräissä yhteiskunnissa ja

6 yhteiskuntaluokissa syntyminen tytöksi merkitsee yksilölle elinikäistä kärsimystä, joka ei välttämättä ole vähempi kuin se kärsimys mikä Suomessa liittyy "vakavaan sairauteen". 6 (b) Toinen negatiivisen eugeniikan mahdollistava säännös on hedelmöityshoitolain 13, jossa sukusolujen luovuttamisen ehdoksi asetetaan että henkilö "on hyväksytty terveystarkastuksessa". Perusoikeuksien kannalta arveluttavasti terveystarkastuksen sisältö säänneltäisiin ministeriön asetuksella (34 :n 2 kohta). Perustelujen mukaan luovuttajan terveystarkastuksessa "varmistutaan siitä, ettei hän ole tarttuvan eikä perinnöllisen taudin kantaja". Ainakin näitä perusteluja vasten delegointi ministeriön asetuksen tasolle ei ole hyväksyttävä ihmisarvon loukkaamattomuuden (PL 1 ) ja yksityisyyden suojan (PL 10 ) kannalta. Edellä puolletun riskien neutraalisuuden periaatteen mukaisesti 13 :ssä tulisi nimenomaisesti kieltää geenitestien käyttö luovuttajien valinnassa. Jos perinnöllisten sairauksien välttäminen katsotaan ylipäätään tavoiteltavaksi hedelmöityshoidossa, terveystarkastukseen voitaisiin sisällyttää pyrkimys luovuttajan haastattelun avulla selvittää vakavan perinnöllisen sairauden riski. (c) Yksityisyyden (PL 10 ) suojaan liittyy lisäksi hedelmöityshoitolain 14 :n 1 momentti, jonka mukaan luovuttajasta rekisteröitäisiin mm. ihon väri ja etninen alkuperä. Kyse on arkaluontoisista tiedoista, joita koskevaa henkilörekisteriä ei tulisi luoda ilman vakavaa harkintaa. Mikä olisi rekisterissä käytetty ihonvärin ja etnisen alkuperän luokitus? Ainakin jälkimmäisen osalta tulisi sallia korkeintaan henkilön itse ilmoittaman etnisen alkuperän kirjaaminen (itseidentifikaatio). Arkaluontoisia tietoja sisältävän henkilörekisterin hyväksyttävyyteen liittyy osaltaan hedelmöityshoitolain 31 :n loppusäännös, jonka mukaan mm. luovuttajan tietoja ei saisi antaa kenellekään muulle riippumatta siitä, mitä tietojen antamisesta muualla säädetään. Voiko tällainen säännös olla tehokas esimerkiksi suhteessa myöhemmän lain asemassa olevaan lakiin poliisin oikeudesta saada tietoja mistä tahansa henkilörekisteristä, tai suhteessa komission tiedonsaantioikeutta koskeviin EY-asetuksiin? Turussa Martin Scheinin, professori

7