Hankintahakkuut ja omatoimisuuden tilastointi

Transkriptio

1 Hankintahakkuut ja omatoimisuuden tilastointi JARI VALKONEN PERTTI HOURUNRANTA TUOMAS KOSKIPÄÄ SUVI KAURANEN TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 Nurmijärvi 2007

2 Hankintahakkuut ja omatoimisuuden tilastointi Jari Valkonen Pertti Hourunranta Tuomas Koskipää Suvi Kauranen TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 ISBN ISSN NURMIJÄRVI 2007

3 TTS PL 5 (Kiljavantie 6) RAJAMÄKI Tekijä(t) Jari Valkonen, Pertti Hourunranta, Tuomas Koskipää, Suvi Kauranen Julkaisun nimi Hankintahakkuut ja omatoimisuuden tilastointi Julkaisusarja ja numero TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 Julkaisuaika (kk ja vuosi) Joulukuu 2007 Toimeksiantaja Maa- ja metsätalousministeriö, MTK ja Metsäteollisuus ry Tutkimuksen nimi Hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoitoja metsänparannustöiden tilastoinnin kehittäminen Tiivistelmä TTS:sässä toteutettiin Hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastoinnin kehittäminen -tutkimusprojekti vuosina Projektin tavoitteena oli kehittää ja testata menetelmää hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito (mh)- ja metsänparannustöiden (mp) tilastoimiseksi määrävuosin toistettavalla, kustannuksiltaan kohtuullisella ja tilastollisesti luotettavalla tavalla. Projekti koostui kolmesta osaprojektista. Metsänomistajaotantaan ja postikyselyihin perustuvalla suoralla tiedonkeruulla kerättiin tietoa hankintahakkuista sekä omatoimisista mh- ja mp-töistä Lounais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon metsäkeskusten alueilta. Tutkimus oli jatkoa TTS:n hankintahakkuuinventoinneille, joita on tehty 10 kappaletta noin viiden vuoden välein vuodesta Metsänomistajat tekivät vuonna 2002 omatoimisesti 52 % hankintakauppojen hakkuusta ja 42 % metsäkuljetuksesta. Tärkeimmät tilan ulkopuoliset puunkorjuun toteuttajat olivat metsäkoneyrittäjät, jotka tekivät 19 % hakkuusta ja 28 % metsäkuljetuksesta, sekä metsänhoitoyhdistykset, jotka tekivät 17 % hakkuusta ja 16 % metsäkuljetuksesta. Inventoinnin mukaan moottorisaha oli yleisin hakkuuväline, kattaen 61 % kaikesta ja 94 % omatoimisesti hakatusta puumäärästä. Hydraulikuormaimella ja perävaunulla tai reellä varustetulla maataloustraktorilla kuljettiin 49 % sekä varsinaisella kuormatraktorilla 41 % kaikesta hankintakauppapuusta. Hankintakaupalla puuta myyneiden metsänomistajien keskiikä oli 54 vuotta ja heistä maa- tai metsätalousyrittäjiä oli 44 %. Tärkeimmät omatoimiseen puunkorjuuseen kannustaneet tekijät olivat vaikutusmahdollisuus korjuujälkeen ja työn antama liikunta ja virkistys. Projektissa verrattiin myös asiantuntija-arvioihin ja epäsuoriin lähteisiin perustuvaa tietoa tutkimuskohteista metsänomistajaotantaan perustuvaan tietoon. Epäsuorassa tiedonkeruussa metsänhoitoyhdistysten toiminnanjohtajilta kerättiin tietoja hankintahakkuista ja selvitettiin perusteita, joilla he antavat tilastointia varten tietoja Metsäntutkimuslaitokselle metsänomistajien omatoimisesti tekemistä metsänhoito- ja metsänparannustöistä. Metsänhoitoyhdistyksiltä kerättävät tiedot eivät ole yhtä tarkkoja kuin suoraan metsänomistajilta kerätyt tiedot. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista saada tietoa edullisemmin kuin metsänomistajilta kerättynä. Projektin kuluessa oli koolla työryhmä, jonka tehtäväksi annettiin selvittää hankintahakkuiden tilastoinnin kehittämistä osana virallista markkinahakkuiden tilastointia. Työryhmän esityksen mukaan Metla jatkaa hankintahakkuiden puumäärätietojen tuottamista kuukausittain ja puolivuosittain. TTS:n ja Metla yhdessä toteuttavat uudistetun, määrävälein toistettavan hankintahakkuuinventoinnin luvun alkupuolelta vuoteen 2002 hankintahakkuiden kokonaismäärä pysyi melko tasaisesti noin 10 miljoonan kuutiometrin vuositasolla. Sen jälkeen hankintahakkuut ovat taas vähentyneet ollen vuonna 2006 noin 7 miljoonaa kuutiometriä. Kehitykseen ovat vaikuttaneet pääosin teollisuuden voimakkaasti koneellistunut puunkorjuu sekä hankintakaupan kannattavuuden heikkeneminen. Vuonna 2007 metsäteollisuus on halunnut lisätä hankintapuun markkinoille tuloa nuorista kasvatusmetsistä. Tämä on myös näkynyt siinä, että mänty- ja koivukuitupuun osalta hankintalisä on kohonnut selvästi. Tähän on voimakkaasti vaikuttanut se, että Venäjän puutullien ensimmäinen vaihe astui voimaan kesällä Jos Venäjän puuntarjonta supistuu pysyvämmin, hankintapuun kysyntä vahvistunee edelleen. Hankintakorjuulla ja sen tulevaisuudella on myös vaikutusta laajemmin metsänhoitotöiden toteuttamisen kannalta. Hankkeessa toteutetun hankintahakkaajien metsänhoitotöitä koskeneen kyselyn perusteella hankintahakkaajat ovat erittäin aktiivisia omatoimisia metsänhoitotöiden tekijöitä. Näin he edustavat maaseudulla jatkuvasti harvenevaa metsätyötaitoisen työvoiman reserviä, joita tarvitaan kipeästi metsänhoitotavoitteiden saavuttamisessa. Avainsanat yksityismetsätalous, hankintakauppa, omatoimisuus, omatoiminen puunkorjuu, puunkorjuumenetelmät ISBN ISSN Yksikkö TTS tutkimus, Luonnonvara-ala: metsä PL 5, RAJAMÄKI puh (09) Kieli Suomi Sivuja 75 Myynti TTS PL 5, RAJAMÄKI puh (09) Hinta (vain verkkoversiona)

4 SISÄLTÖ ALKUSANAT... 5 TIIVISTELMÄ JOHDANTO Hankintakaupat ja omatoiminen puunkorjuu TTS:n hankintahakkuuinventoinnit Tutkimusprojektin tarkoitus HANKINTAHAKKUIDEN RAKENNE JA TOTEUTTAJAT VUONNA Johdanto Hankintakaupat ja omatoiminen puunkorjuu TTS:n hankintahakkuuinventoinnit Tutkimuksen tavoitteet Käsitteitä Aineisto ja menetelmät Aineisto Tulokset Hankintakaupan rakenne Puunkorjuun menetelmät ja kalusto Puunkorjuun toteuttajat ja metsänomistajien omatoimisuus Hankintamyyjän profiili Tulevaisuudennäkymät Tulosten tarkastelu Tutkimuksen suoritustapa Tulosten luotettavuus Hankintahakkuiden tulevaisuudennäkymiä METSÄAMMATTILAISTEN ARVIOT HANKINTAHAKKUISTA SEKÄ OMATOIMISTEN METSÄNHOITO- JA METSÄNPARAN- NUSTÖIDEN TIETOLÄHTEISTÄ VUONNA Johdanto Käsitteiden määritelmät Taustaa Tutkimuksen tavoitteet Tutkimusaineistot ja -menetelmät Aineisto Menetelmät Tutkimustulokset Metsänhoitoyhdistykset Metsänhoitoyhdistykset verrattuna metsäkeskuksiin ja metsänomistajien liittoihin Metsäkeskukset Metsänomistajien liitot Puunostajat Metsäkeskusten, metsänomistajien liitojen ja puunostajien antama palaute Tulosten tarkastelu Tulosten luotettavuus Johtopäätökset TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 3

5 4 5 HANKINTAMYYJIEN OMATOIMISET METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTYÖT JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS LIITE TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 4

6 ALKUSANAT Käsillä oleva julkaisu on loppuraportti vuonna 2003 käynnistyneeseen tutkimushankkeeseen, joka on rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön myöntämillä yhteistutkimusmäärärahoilla. Lisäksi MTK ja Metsäteollisuus ry ovat osallistuneet tutkimuksen rahoitukseen. Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat Martti Aarne ja Sinikka Västilä Metsäntutkimuslaitoksesta, Juha Hakkarainen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta, Hannu Heikkilä Lounais-Suomen metsäkeskuksesta, Marja Hilska-Aaltonen maa- ja metsätalousministeriöstä, Tenho Hynönen Pohjois-Savon metsäkeskuksesta, Rauno Karppinen Pohjois-Savon metsänomistajien liitosta, Pertti Mäki-Hakola Etelä- Pohjanmaan metsäkeskuksesta, Erkki Uusitalo Metsäteollisuus ry:stä ja Pekka Ripatti TTS tutkimuksesta. TTS:stä hankkeessa työskentelivät Arto Kettunen ja Tuomas Koskipää, joka teki aiheesta TTS:n palveluksessa pro gradu työn (loppuraportin luku 2). Suvi Kauranen teki AMK -opinnäytetyön (loppuraportin luku 3). Lisäksi mukana olivat sekä Jari Valkonen ja Pertti Hourunranta, jotka laativat luvut 1, 4 ja 5 ja koostivat yhteen loppuraportin Esitämme parhaat kiitoksemme kaikille tutkimusprojektiin osallistuneille henkilöille ja organisaatioille. Rajamäellä joulukuussa 2007 Tekijät TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 5

7 TIIVISTELMÄ TTS:ssä toteutettiin Hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastoinnin kehittäminen tutkimusprojekti vuosina Projektin tavoitteena oli kehittää ja testata menetelmää hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito (mh)- ja metsänparannustöiden (mp) tilastoimiseksi määrävuosin toistettavalla, kustannuksiltaan kohtuullisella ja tilastollisesti luotettavalla tavalla. Projekti koostui kolmesta osaprojektista. Metsänomistajaotantaan ja postikyselyihin perustuvalla suoralla tiedonkeruulla kerättiin tietoa hankintahakkuista sekä omatoimisista mh- ja mp-töistä Lounais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon metsäkeskusten alueilta. Tutkimus oli jatkoa TTS:n hankintahakkuuinventoinneille, joita on tehty 10 kappaletta noin viiden vuoden välein vuodesta Tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä syksyllä Keskimääräinen hankintakauppakoko oli 177 kuutiometriä, josta tukkiosuus oli 35 %. Erilaisilta harvennuksilta kertyi 66 % puumäärästä, pääte- ja muista hakkuista 17 % kummastakin. Metsänomistajat tekivät omatoimisesti 52 % hakkuusta ja 42 % metsäkuljetuksesta. Tärkeimmät tilan ulkopuoliset puunkorjuun toteuttajat olivat metsäkoneyrittäjät, jotka tekivät 19 % hakkuusta ja 28 % metsäkuljetuksesta, sekä metsänhoitoyhdistykset, jotka tekivät 17 % hakkuusta ja 16 % metsäkuljetuksesta. Inventoinnin mukaan moottorisaha oli yleisin hakkuuväline, kattaen 61 % kaikesta ja 94 % omatoimisesti hakatusta puumäärästä. Hakkuukoneella hakattiin 36 % kaikesta hankintakauppapuusta. Hydraulikuormaimella ja perävaunulla tai reellä varustetulla maataloustraktorilla kuljettiin 49 % sekä varsinaisella kuormatraktorilla 41 % kaikesta hankintakauppapuusta. Tärkeimmät omatoimiseen puunkorjuuseen kannustaneet tekijät olivat vaikutusmahdollisuus korjuujälkeen ja työn antama liikunta ja virkistys. Hankintakaupalla puuta myyneiden metsänomistajien keski-ikä oli 54 vuotta ja heistä maa- tai metsätalousyrittäjiä oli 44 %. Muut kuin taloudelliset seikat ovatkin nykyisin kannattavuutta tärkeämpiä kannustimia omatoimiseen puunkorjuuseen luvun alkupuolelta vuoteen 2002 hankintahakkuiden kokonaismäärä pysyi melko tasaisesti noin 10 miljoonan kuutiometrin vuositasolla. Sen jälkeen hankintahakkuut ovat taas vähentyneet ollen vuonna 2006 noin 7 miljoonaa kuutiometriä. Kehitykseen ovat vaikuttaneet pääosin teollisuuden voimakkaasti koneellistunut puunkorjuu sekä hankintakaupan kannattavuuden heikkeneminen. Omatoimiselle puunkorjuulle oli vuotta 2002 koskeneiden tulosten mukaan edelleen motivoituneita tekijöitä, työtaitoa ja kalustoa, mutta edellä mainitut edellytykset ovat koko ajan vähentyneet. Projektissa verrattiin myös asiantuntija-arvioihin ja epäsuoriin lähteisiin perustuvaa tietoa tutkimuskohteista metsänomistajaotantaan perustuvaan tietoon. Epäsuorassa tiedonkeruussa metsänhoitoyhdistysten toiminnanjohtajilta kerättiin tietoja hankintahakkuista ja selvitettiin perusteita, joilla he antavat tilastointia varten tietoja Metsäntutkimuslaitokselle metsänomistajien omatoimisesti tekemistä metsänhoito- ja metsänparannustöistä. Tiedot kerättiin syksyllä 2003 Lounais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon metsäkeskusten alueilta. Toiminnanjohtajien ilmoittamissa metsänomistajien omatoimisten metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastointiperusteissa oli runsaasti hajontaa. Osittain hajonta voi johtua siitä, että esitetyt kysymykset olivat melko hankalia. Lisäksi kysymykset sisälsivät runsaasti vaihtoehtoja, ja siksi niitä on voitu tulkita eri tavoin. Osittain hajonta saattaa kertoa myös siitä, että Metsäntutkimuslaitoksen tilastointia varten antamia ohjeita ei täysin ymmärretä ja tilastoinnissa käytettävät käsitteet voivat olla epäselviä. Metsänhoitoyhdistyksiltä kerättävät tiedot eivät ole yhtä tarkkoja kuin suoraan metsänomistajilta kerätyt tiedot. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista saada melko luotettavaa tietoa edullisemmin kuin metsänomistajilta kerättynä. Metsänhoitoyhdistysten TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 6

8 toiminnanjohtajilta saatiin kerättyä arvioita esimerkiksi hankintapuun korjuun toteuttajista ja korjuumenetelmistä. Tulevaisuudessa epäsuoraa tiedonkeruuta on mahdollista käyttää halvempana ja nopeampana menetelmänä omatoimista metsätyötä koskevan tiedon tuottamisessa, mutta tarkemman tiedon keräämiseksi tarvitaan metsänomistajainventointeja. Projektin kuluessa oli koolla työryhmä, jonka tehtäväksi annettiin selvittää hankintahakkuiden tilastoinnin kehittämistä osana virallista markkinahakkuiden tilastointia. Työryhmä esitti, että hankintahakkuita koskevan tiedon keruusta ja analysoinnista vastaisivat jatkossakin Metla ja TTS. Vastaavasti Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, MTK, Metsäteollisuus ry, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset ja yksityismetsänomistajat toimisivat hankintahakkuutiedon tuottajina. Työryhmän esityksen mukaan Metla jatkaa hankintahakkuiden puumäärätietojen tuottamista kuukausittain ja puolivuosittain. TTS ja Metla yhdessä toteuttavat uudistetun, määrävälein toistettavan hankintahakkuuinventoinnin. Työryhmä esitti, että hankintahakkuuinventointeja tehtäisiin jatkossa joka kolmas vuosi. Inventointijakson lyhentämisen perusteena on tiedon käyttäjien ilmaisema, nykyistä ajantasaisemman tiedon tarve sekä etenkin hankintapuun korjuussa tapahtuvat verrattain nopeat muutokset. Viime viidentoista vuoden aikana hankintapuuta on ajoittain ollut jopa vaikeaa saada ylipäätään kaupaksi. Toisaalta hankintakauppa on tutkimuksen jälkeen kokenut nopeasti arvonkohotuksen. Vuonna 2007 metsäteollisuus on halunnut lisätä hankintapuun markkinoille tuloa olennaisesti etenkin nuorista kasvatusmetsistä. Tämä on myös näkynyt siinä, että mänty- ja koivukuitupuun osalta hankintalisä on kasvanut. Esimerkiksi vuoden 2006 keskimääräistä hinnoista tilastollinen hankintalisä on vuoden 2007 loppuun mennessä kasvanut noin 40 % mänty- ja koivukuitupuun osalta. Hankintapuun lisääntyneeseen kysyntään on voimakkaasti vaikuttanut se, että Venäjän puutullien ensimmäinen vaihe astui voimaan kesällä Jos Venäjän puuntarjonta supistuu pysyvämmin ja mahdollisesti myös voimakkaammin, hankintapuun kysyntä vahvistunee edelleen. Lisäksi tarjonnan kasvattamiseksi on metsäteollisuudenkin kuten myös metsänomistajien etujärjestöjen taholta haluttu laajentaa hankintatyön verovapautta. Nykyisellään hankintapuun korjuun työnarvo on verovapaata tuloa 125 m³:iin saakka vuodessa. Hankintakorjuulla ja sen tulevaisuudella on myös vaikutusta laajemmin metsänhoitotöiden toteuttamisen kannalta. Tässä raportissa esitettyjen tulosten perusteella hankintahakkaajat ovat erittäin aktiivisia omatoimisia metsänhoitotöiden tekijöitä. Näin he edustavat maaseudulla jatkuvasti harvenevaa metsätyötaitoisen työvoiman reserviä, joita tarvitaan kipeästi metsänhoitotavoitteiden saavuttamisessa. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 7

9 1 JOHDANTO Jari Valkonen & Pertti Hourunranta 1.1 Hankintakaupat ja omatoiminen puunkorjuu Tärkeimmät puukauppamuodot Suomessa ovat pystykauppa ja hankintakauppa. Hankintakaupassa puun myyjä sitoutuu toimittamaan sovitun puumäärän ennalta sovittuun paikkaan, yleensä kaukokuljetusreitin varteen, määräaikaan mennessä. Tällöin puunkorjuu tapahtuu myyjän organisoimana ja hänen lukuunsa. Vastaavasti pystykaupassa puun myyjä luovuttaa korvausta vastaan ostajalle hakkuuoikeuden tietyn metsäalueen puustoon. Hankintahakkuista puhuttaessa tarkoitetaan hankintakaupalla myydyn puun korjuuta. Hankintakauppa aiemmin toimituskauppa oli Suomessa vallitseva puukauppamuoto aina 1960-luvulle saakka. Hankintahakkuilla on myös ollut tärkeä osa maatilametsänomistajien taloudessa vielä 1980-luvulle saakka. Vielä neljä vuosikymmentä sitten hankintahakkuiden työtuloilla oli yhtä suuri tai jopa suurempi merkitys kuin kantorahalla (Mäkelä 1964). Hankintahakkuista alettiin tuolloin kantaa aiempaa enemmän huolta, jota perusteltiin mm. yksityismetsien pienen tilakoon ja töiden kausiluonteisuuden aiheuttamilla rationalisointiesteillä. Koistisen (1989) mukaan 1980-luvulla puuta myyneistä tiloista oli noin 80 %:lla tehty hankintakauppoja jossain määrin. Myydystä puumäärästä hankintakauppojen osuus oli kuitenkin jo tuolloin selvästi alle puolet, kuten kuvasta 1 on nähtävissä. Pystykaupan valintaan hankintakaupan sijasta vaikuttivat tuolloin ajan puute ja omien metsäkuljetusvälineiden riittämättömyys. Kuvasta 1 käy myös ilmi, että viime 20 vuoden aikana hankintapuun osuus yksityismetsien markkinahakkuista oli laskenut hieman alle 20 %:iin % yksityismetsien hakkuista hankintahakkuut, milj. m³ Hankintahakkuiden määrä, milj. m3 Osuus yksityismetsien hakkuukertymästä, % Kuva 1. Hankintahakkuiden määrä ja osuus yksityismetsien hakkuukertymästä vuosina TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 8

10 Vaikka hankintahakkuiden osuus yksityismetsien kokonaishakkuista on laskenut voimakkaasti, niiden kokonaismäärän pudotus ei ole ollut yhtä huomattava luvun alkupuolelta vuoteen 2002 hankintahakkuiden kokonaismäärä pysyi melko tasaisesti noin 10 miljoonan kuutiometrin vuositasolla. Sen jälkeen hankintahakkuut ovat taas vähentyneet ollen vuonna 2006 noin 7 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuosien hakkuumäärien kasvu on keskittynyt voimakkaasti pystykauppoihin. Kehitykseen ovat vaikuttaneet pääosin teollisuuden voimakkaasti koneellistunut puunkorjuu sekä hankintakaupan kannattavuuden heikkeneminen. Myös potentiaalisia hankintahakkaajia on yhä vähemmän metsänomistajien ikääntyessä. Maatilojen tuotannon kasvu ja erikoistuminen vaativat viljelijöiltä yhä enemmän ympärivuotista työntekoa, jolloin aikaa ei liikene hankintakorjuuseen, vaikka oma työ koettaisiin mielekkääksi etenkin nuorien metsien kunnostuksessa ja harvennuksissa. Olennainen muutos on tapahtunut erityisesti hankintakauppojen korjuun toteutuksessa, jossa oman työn osuus on vähentynyt. Hankintakaupalla puuta myyvällä on nykyisin valittavanaan lisääntynyt määrä hankinta- ja korjuupalvelujen tarjoajia. Näitä ovat muun muassa metsänhoitoyhdistykset, metsäpalvelu- ja koneyrittäjät sekä raakapuun välittäjät. Perinteinen omatoiminen puunkorjuu on pitkään vähentynyt, mutta kahden edellisen TTS:n tutkimuksen valossa omatoimisuuden osuuden lasku näyttäisi tasaantuneen. Oman ja ulkopuolisen työn osuuksia hankintakorjuussa on tarkasteltu kuvassa 2. Kuva 2. Omatoimisen hakkuu- ja metsäkuljetustyön osuudet hankintapuun määristä vuosina TTS:n tutkimusten mukaan. Puunkorjuun koneellistumisen myötä myös hankintahakkuiden kannattavuus on heikentynyt. Nykyaikaiset hakkuukoneet pystyvät tekemään korjuutyön niin edullisesti, ettei ns. hankintalisä (tienvarsihinnan ja kantohinnan erotus) enää useinkaan kata metsänomistajalle korjuusta aiheutuneita kuluja. Tämä näkyy kuvassa 3, jossa on tarkasteltu tilastotietoihin perustuen keskimääräisten hankinta- ja kantohintojen erotusta. Tällöin on kuitenkin muistettava, että ko. erotus ei kuvaa ns. leimikoittaista hankintalisää, koska pysty- ja hankintaleimikot ovat hyvin erilaisia. Hankintaleimikot ovat pystyleimikoihin verrattuna pienempiä, harvennus- ja kuitupuuvaltaisempia, rungon koko on niissä pienempi jne. Tästä johtuen todelliset leimikkokohtaiset hankintalisät ovat suurempia kuin tilastojen keskimääräisillä hinnoilla lasketut. Käytettävissä ei kuitenkaan ole leimikkokohtaiseen hinnoitteluun perustuvaa tietoa hankintalisän suuruudesta. Lisäksi metsäteol- TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 9

11 lisuuden asiakaslähtöinen puunhankinta yhdessä jakauma- ja arvoapteerauksen kanssa on vaikuttanut etenkin tukkipuulla pystykauppojen suosimiseen ja siten hankintalisän pienenemiseen. euroa/ m³ hankinta- ja pystyhintojen tilastoista laskettu keskimääräinen erotus 16,00 14,00 12,00 10,00 8,00 6,00 4,00 2,00 mäntytukki kuusitukki koivutukki mäntykuitu kuusikuitu koivukuitu 0,00-2, ,00 vuosi Kuva 3. Hankinta- ja kantohinnan välisen eron kehitys vuosina (Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 2006). Hankintakaupan kannattavuutta arvioitaessa metsänomistajan on tarkasteltava mm. seuraavia tekijöitä: korjuukohteen ominaisuudet, korjataanko leimikko omatoimisesti vai teetetäänkö työ ulkopuolisella ja mihin hintaan hankintapuu saadaan kaupaksi. Hankinta- ja kantohintojen välisten erojen kaventuminen tukkipuulla suuntaa hankintakaupat erityisesti ensiharvennuksiin. Lisäksi korjuuteknisesti hankalien myrskytuhopuiden erilliskorjuu hankintakauppana voi olla pystymyyntiä kannattavampaa. Usein pieniä myrskytuhoeriä on vaikea saada ollenkaan myydyksi pystykaupalla. Toisinaan erikoistai puusepänpuun myynti hankintakaupalla joko erillisinä poimintahakkuina, ylispuiden poistona tai tavanomaisen leimikon korjuun yhteydessä saattaa osoittautua metsänomistajalle hyvinkin kannattavaksi. 1.2 TTS:n hankintahakkuuinventoinnit Taulukossa 1 esitetään tiivistetyssä muodossa TTS:ssä vuodesta 1964 lähtien julkaistujen hankintahakkuuinventointien inventointimenetelmät ja muita keskeisiä tietoja. Kolmen varhaisimman inventoinnin tietojen keräyksestä vastasivat metsänhoitolautakuntien (sittemmin piirimetsälautakuntien) virkamiehet luvulla tietojen keräämisessä käytettiin ensimmäisen kerran postikyselyä luvulla tietoja kerättiin haastattelemalla ja 1990-luvulta lähtien menetelmänä on ollut postikyselyn ja haastatteluiden yhdistelmä. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 10

12 Taulukko 1. TTS:n hankintahakkuuinventoinnit aikain saatossa. Vuosi Julkaisu Menetelmä Perusjoukko Vastaajia Huomioita 1964 TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja TTS:n julkaisuja 378 Veroluokitustodistusten, leimausluetteloiden, puutavaran kauppasopimusten, mittaustodistusten yms. kirjallisten lähteiden läpikäynti, tiloille tehdyt tarkastukset, mittaukset ja arvioinnit sekä metsänomistajien haastattelut Metsätalousneuvojan tilalla suorittama kysely. Piirimetsälautakunnan aineiston keräyksestä vastaava henkilö tai paikalliset metsäneuvojat täyttivät kyselylomakkeen hankkien vastaukset parhaista mahdollisista lähteistä. Postikysely Haastattelu Haastattelu Tilastotarkastelu, postikysely, asiantuntijahaastattelu Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ( ), Etelä-Karjalan ja Lapin ( ) metsänhoitolautakuntien toimialueilla yksityisomistuksessa oleva ja tutkimuskautena hankintahakkuita suorittanut maatila Suomenkielisten piirimetsälautakuntien metsätalousneuvojien toimialueella tai ensimmäisenä tämän jälkeen vähintään 20 kuorellista kiintokuutiometriä sisältävän hankintahakkuun aloittaneet tilat. Jos kyseisenä päivänä hankintahakkuun aloitti useampi tila, valittiin niistä se, jonka omistajan sukunimi on aakkosjärjestyksenä ensimmäisenä. Näytteestä poistettiin myöhemmässä vaiheessa tilat, joilla oli tehty avohakkuuta. Suomenkielisten piirimetsälautakuntien metsätalousneuvojien toimialueella tai ensimmäisenä tämän jälkeen vähintään 20 kuorellista kiintokuutiometriä sisältävän hankintahakkuun aloittaneet tilat. Jos kyseisenä päivänä hankintahakkuun aloitti useampi tila, valittiin niistä se, jonka omistajan sukunimi on aakkosjärjestyksenä ensimmäisenä. Jokaisen 19 piirimetsälautakunnan alueella jokaisen metsätalousneuvojan lainvalvontapiiriltä valittiin kolme joulukuun 1974 alusta lukien ensimmäisinä vähintään 20 kuutiometrin suuruisen hakkuun aloittanutta tilaa pitäen lähtökohtana hakkuuilmoituksia ja niissä ilmoitettua hakkuun aloittamispäivämäärää. Jos neuvojan lainvalvontapiiriltä oli samana päivänä ilmoitettu alkaneeksi useita hakkuita, valittiin näytetilat omistajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Ositettu ryväsotanta kohdistui kaikkiin aktiiviviljelyssä olleeseen vähintään kolmen peltohehtaarin tilaan. Tästä näytteestä inventointiin otettiin ne tilat, joilla oli myyntihakkuita korjuukaudella Ositettu satunnaisotanta kohdistui kaikkiin aktiiviviljelyssä olleeseen vähintään kolmen peltohehtaarin tilaan. Tästä näytteestä inventoitiin ne tilat, joilla oli myyntihakkuita korjuukaudella Suomenkielisten metsälautakuntien alueilla sijaitseville, täyttä metsänhoitomaksua maksaville tiloille tehtiin metsälautakunnittain ositettu tasaväliotanta tilakokoluokittain. Postikysely ja puhelinhaastattelu Postikyselyssä korjuukaudella Metsäliitolle hankintapuuta myyneet metsänomistajat, Puhelinhaastattelussa kaikki metsänhoitomaksua maksavat suomenkielisten metsälatakuntien alueella metsää omistavat metsänomistajat. Postikysely (+ 4 hankintamyyjän haastattelua) Vuonna 1999 Metsäliitolle, Stora Ensolle ja UPM-Kymmenelle hankintapuuta myyneet metsänomistajat. 109 Vain valintahakkuut 252 Vain korjuuolojen ja - menetelmien keskeisimmät tunnukset 651 Sekä hankinta- että pystykaupat 435 Sekä hankinta- että pystykaupat 547 Sekä hankinta- että pystykaupat 184 Myös metsänhoitotyöt TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 11

13 1.3 Tutkimusprojektin tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vuodelta 2002 metsänomistajien tekemiä hankintakauppoja, niiden puutavaralajikoostumusta, puunkorjuumenetelmiä ja -kalustoa. Lisäksi haluttiin selvittää hankintahakkaajien henkilökohtaisia ominaisuuksia kuten koulutusta sekä hankintakauppojen tekemisen motiiveja. Saatuja tuloksia verrattiin aikaisempiin inventointeihin sekä muista lähteistä, kuten Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista saatavaan tietoon. Tämä tutkimus oli paitsi jatkoa TTS:n hankintahakkuuinventoinneille, myös osa TTS:n ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkimushanketta Hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastoinnin kehittäminen. (Hankintahakkuiden ). Hankkeen tavoitteena oli kehittää inventointimenetelmää mm. keräämällä TTS:n hankintahakkuuinventointeja vastaavaa tietoa epäsuorasti esim. metsäkeskuksilta, metsänhoitoyhdistyksiltä ja niiden liitoilta TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 12

14 2 HANKINTAHAKKUIDEN RAKENNE JA TOTEUTTAJAT VUONNA 2002 Tuomas Koskipää 2.1 Johdanto Hankintakaupat ja omatoiminen puunkorjuu Suomessa, missä ympärivuotinen maanviljely ei kylmän ilmaston vuoksi ole mahdollista, on metsätyö tarjonnut perinteisesti maanviljelijöille työtä ja toimeentuloa talvisin. Vaikka hankintahakkuun työtulojen merkitys onkin vähentynyt metsänomistajien taloudessa, on omatoiminen hankintahakkuu ollut näihin päiviin saakka luonnollinen ja kannattava valinta. Kanto- ja hankintahintojen erotus, hankintalisä, on metsänomistajan puunkorjuutyöstä saama korvaus. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana jatkuvasti pienentynyttä hankintalisää kompensoivat muun muassa hankintatyön verohuojennus (työ on verotonta 125 kuutiometriin asti vuodessa), työn antama liikunta ja virkistys, suhteellisen vähäisellä lisätyöllä hakkuun yhteydessä saatava polttopuu ja itseä miellyttävä metsän käsittely. Yksityismetsien hakkuut ovat lisääntyneet ja 1990-luvuilla voimakkaasti lukuun ottamatta 1990-luvun alun lamavuosien notkahdusta. Hankintahakkuut sen sijaan ovat pysyneet lähes samassa noin 10 miljoonan kuutiometrin vuosittaisessa kertymässä, tai vähentyneet hieman. Hankintahakkuumäärien vuosittainen vaihtelu on ollut oleellisesti pystykauppoja vähäisempää. (kuva 4) 60 Yksityismetsien hakkuut Mm 3 30 Hankintahakkuut Kuva 4. Yksityismetsien hakkuut ja hankintahakkuut (Metinfo, Metsätilastollinen , 1999) TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 13

15 Koko ja 1990-lukujen ajan hankintahakkuiden omatoimisuus laski. Pääsyynä tähän lienee hakkuun koneellistuminen ja sitä kautta metsurityön muuttuminen suhteellisesti kannattamattomammaksi. Hakkuukoneen puutteessa omatoiminen hankintahakkuu tapahtuu luonnollisesti moottorisahalla. Hakkuukoneiden hintataso huomioon ottaen ei omaa konetta kannata hankkia kuin korkeintaan kaikkein suurimmille metsätiloille tai urakointikäyttöön. Toinen merkittävä syy omatoimisuuden laskuun on metsänomistajien ikääntyminen (Karppinen ym. 2002). TTS:n edellisten inventointien perusteella omatoimisten hakkuiden osuuden väheneminen näyttäisi pysähtyneen (Koistinen 1991, 1994, 1996; Hämäläinen 2000). Omatoimisesti hakattiin vuonna 1999 noin puolet (5 miljoonaa kuutiometriä) hankintapuusta (Hämäläinen 2000). Hankintahakkuiden ja omatoimisen metsätyön kehittäminen on otettu mukaan Kansalliseen metsäohjelmaan 2010 (MMM 1999) sekä uusiin metsäsertifiointiohjeisiin (Kotiharju ym. 2004), joten omatoimiset hankintahakkuut saanevat jatkossakin lisähuomiota kansallisessa metsäpolitiikassa TTS:n hankintahakkuuinventoinnit Hankintahakkuuinventointeja on tehty TTS:ssä vuodesta 1959 noin viiden vuoden välein tämän ollessa kymmenes (Mäkelä 1964, 1969, 1977; Mäkelä & Ollikainen 1973, Mäkelä & Tarvasmäki 1980, Ryynänen 1985, Koistinen 1991, 1996; Hämäläinen 2000). Suurin osa inventoinneista on toteutettu postikyselyin, mutta myös haastatteluja on käytetty. Vaikka tutkimusmenetelmät ja otanta ovat vaihdelleet inventoinnista toiseen, on tärkeimmät muuttujat kuitenkin pyritty säilyttämään samanlaisina, mikä mahdollistaa pitkien aikasarjojen muodostamisen useista tarkasteltavista tekijöistä. Näin kattavaa tietoa hankintahakkuista ei tuota Suomessa mikään muu taho. Hankintahakkuutietoa tilastoivat Suomessa TTS:n lisäksi Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistysten liitot ja metsänhoitoyhdistykset. Metsäntutkimuslaitos kerää kuukausittaiset vastaanottomittaustulokset suoraan puunostajilta, joten hankintapuumäärät tilastoidaan tarkasti puutavaralajeittain. Muiden hankintahakkutietoa tilastoivien tahojen tiedonkeruu ei ole toistaiseksi perustunut systemaattisiin menettelytapoihin. Ajan tasalla olevaa ja tarkkaa tilastotietoa mm. hankintahakkuiden puumääristä, korjuun toteuttajista ja metsänomistajien omatoimisuudesta tarvitsevat mm. maa- ja metsätalousministeriö, metsäalan tutkimuslaitokset, metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset. (Hankintahakkuiden ) Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa poikkileikkausaineisto suomalaisten metsänomistajien tekemistä hankintakaupoista, niiden puutavaralajikoostumuksesta, puunkorjuumenetelmistä ja -kalustosta sekä hankintahakkaajien henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten koulutuksesta ja motiiveista hankintakauppojen tekemiseen. Saatuja tuloksia verrataan aikaisempiin inventointeihin sekä muista lähteistä, kuten Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista saatavaan tietoon. Tämä tutkimus on paitsi jatkoa TTS:n hankintahakkuuinventoinneille, myös osa TTSn ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkimushanketta Hankintahakkuiden sekä omatoimisten metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastoinnin kehittäminen (Hankintahakkuiden ). Hankkeen tavoitteena on kehittää inventointimenetelmää mm. keräämällä TTS:n hankintahakkuuinventointeja vastaavaa tietoa epäsuorasti esim. metsäkeskuksilta, metsänhoitoyhdistyksiltä ja niiden liitoilta. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 14

16 2.1.4 Käsitteitä Seuraavassa esitetään tässä julkaisussa käytettyjä käsitteitä. Erikoispuu: puukaupan yhteydessä määritelty, tiettyyn erityiskäyttöön tarkoitettu tai muuten harvinainen, yleensä normaalia kalliimpi puutavara, esim. jalopuutukit, pylväsaihiot, hirviaitapylväät tai suomalaisten puulajien erikoislaadut, kuten männyn laatutyvi. Hankintahakkuu: hankintakaupan toteuttamiseksi tehty puunkorjuu. Hankintakauppa: puutavarakauppa, jossa puun myyjä sitoutuu toimittamaan sovitun määrän sovitun laatuista puutavaraa sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Sisältää toimituskaupat ja käteiskaupat. Hankintapalvelu: metsänhoitoyhdistyksen palvelutoiminta (kauppojen avustaminen, puunkorjuun ja kaukokuljetuksen suunnittelu ja toteutus sekä puutavaran mittaus) hankinta- ja pystyhakkuiden sekä puutavaran kaukokuljetuksen toteuttamiseksi. Sisältää korjuupalvelun. Hakkuukone: varsinainen hakkuukone, moto. Ainoastaan puutavaran valmistusta varten rakennettu hakkuukone, ei esim. hakkuulaitteella varustettu maataloustraktori. Hakkuulaite: hakkuupää. Puun kaadon, karsinnan ja katkonnan suorittava, hydraulikuormaimeen asennettava kone-elin. Korjuupalvelu: metsänhoitoyhdistyksen puunkorjuuseen liittyvä palvelutoiminta, käytännössä hakkuu ja metsäkuljetus, osa hankintapalvelua. Kuormatraktori: metsätraktori, ajokone. Ainoastaan puutavaran metsäkuljetusta (lähikuljetusta) varten rakennettu traktori. Ei esim. metsäperävaunulla varustettu maataloustraktori. Käteiskauppa: Ilman ennakkosopimusta tehtävä hankintakauppa, ts. myyjä myy jo hakkaamansa puutavaraerän. Metsätraktori: kuormatraktori. Omatoiminen vs. teettävä hankintamyyjä: Hakkuun tai metsäkuljetuksen suhteen omatoiminen hankintamyyjä (tai hänen perheenjäsenensä) on tehnyt ko. työstä itse ainakin osan. Teettävä hankintamyyjä on teettänyt ko. työn kokonaan ulkopuolisella. Pystykauppa: puutavarakauppa, jossa myyjä luovuttaa ostajalle oikeuden korjata puuta omistamastaan metsästä. Puunkorjuu: puutavaran hakkuu ja metsäkuljetus. Toimituskauppa: hankintakauppa, jossa myyjä toimittaa puutavaran muualle, kuin lähimmän kaukokuljetusreitin varteen, yleensä suoraan ostajan tuotantolaitokselle. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 15

17 2.2 Aineisto ja menetelmät Aineisto Postikysely Aineisto kerättiin postikyselyllä. Postikyselyn valintaa aineistonkeruumenetelmäksi puoltaa esim. kysyttävien asioiden vaativuus, joka edellyttää vastaajalta miettimisaikaa ja mahdollisesti lähdemateriaalin, kuten puukauppojen mittaustodistusten tarkastelua. Postikyselyyn on kuitenkin helppo jättää vastaamatta, joten vastauskato muodostuu väkisinkin useiden kymmenien prosenttien suuruiseksi, mikä on otettava huomioon alkuperäisen otoksen kokoa suunniteltaessa. Postikysely lähetettiin 900 metsänomistajalle. Vastaamatta jättäneille postitettiin muistutuskirje uusine lomakkeineen. Edelleen vastaamatta jättäneille lähetettiin toinen muistutus ja lomake. Kaikkiaan lomakkeita palautui 447 kappaletta, joista osa oli tyhjiä tai hyvin vajaasti ja epäjohdonmukaisesti täytettyjä. Aineiston käsittelyyn hyväksyttiin 388 metsänomistajan tiedot. Kaksikymmentä vastaamatta jättänyttä lomakkeen saanutta metsänomistajaa haastateltiin puhelimitse. Haastattelulla pyrittiin selvittämään, poikkeaako vastaamatta jättänyt ryhmä vastanneista keskeisten tarkasteltavien muuttujien suhteen. Haastattelussa selvitettiin postikyselyn ydinkohdat sekä vastaajan ominaisuuksia. Otanta Hankintahakkuuinventointi kohdistettiin kolmen eri metsäkeskuksen alueelle. Ne edustivat runsaita (Lounais-Suomi), keskimääräisiä (Etelä-Pohjanmaa) ja vähäisiä (Pohjois- Savo) hankintahakkuita. Näin pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen kuva hankintahakkuista. Kutakin kolmen metsäkeskuksen aluetta edusti 300 vuonna 2002 ko. alueella hankintakaupan tehnyttä metsänomistajaa. Tutkimuksen aineisto haluttiin kerätä mahdollisimman kattavasti tutkittavien alueiden hankintamyyjiltä. Aikaisemmissa inventoinneissa postikyselyn osoiteaineisto on haettu Metsäliiton puukaupparekisteristä, joskin vuoden 2002 inventoinnissa hakua laajennettiin UPM-Kymmenen ja Stora Enson rekistereihin. Tätä tutkimusta varten selvitettiin Metsäntutkimuslaitoksen metsätilastollisen tietopalvelun puunostajarekisteristä kaikki tutkimusalueilta hankintapuuta vuonna 2002 ostaneet yritykset, joilta pyydettiin hankintamyyjien yhteystietoja ostetun hankintapuumäärän suhteessa. Näin tutkimukseen tulivat mukaan oikeilla painotuksilla erikokoiset ja erityyppiset puunjalostajat suurista metsäteollisuuskonserneista aina osa-aikaisesti toimiviin kenttäsahoihin. Metsäliitto näkyy lopullisissa tuloksissa 47 prosentin osuudella vastaajista (tavoite 50 %), Metsäliitto, UPM-Kymmene ja Stora Enso yhteensä 79 prosentin osuudella (tavoite 79 %). Osoiteaineiston kokoaminen sujui melko helposti, sillä luonnollisesti suurilla hankintapuun ostajilla, joilta osoitteita eniten haluttiin, on myös kattavimmat ja toimivimmat rekisterit, joista tiedot on helppo poimia automaattisesti. Tutkimusalueesta riippuen hankintamyyjien yhteystietoja luovutti puunostajaa tutkimusaluetta kohden. Yhtä otokseen osunutta hankintamyyjää kohti riitti Etelä- Pohjanmaalla 1475 kuutiometrin vuotuinen osto, kun vastaava luku oli Lounais- Suomessa 2798 kuutiometriä. Puunkäytöltään suhteellisen pienetkin puunostajat luovuttivat monessa tapauksessa suuria metsäteollisuuskonserneja enemmän hankintamyyjien yhteystietoja, sillä suurillakaan konserneilla ei välttämättä ole laitoksia tasaisesti ympäri maata ja ne suosivat yleensä pystykauppaa. Vähäisimmällä vastaanotetun hankintapuun määrällä puunjalostaja pääsi luovuttamaan yhden osoitteen Etelä-Pohjanmaalla, jossa riitti 1475 kuutiometrin osto. Lounais- Suomessa tarvittiin 2798 kuutiometriä. Osoitteita luovuttamasta pääsi myös suuria puunjalostajia, koska nämä joko keskittyivät pystykauppoihin, tai toimivat kaukana tut- TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 16

18 kimusalueilta. Toisaalta pienikin puunjalostaja sai puunmyyjänsä mukaan tutkimukseen sijoittumalla keskelle tutkimusaluetta ja keskittymällä hankintakauppoihin. 2.3 Tulokset Hankintakaupan rakenne Hankintamyyjät tekivät vuonna 2002 keskimäärin 1,1 hankinta- ja 0,4 pystykauppaa. Viimeisen hankintakaupan koko nousi edellisen inventoinnin (Hämäläinen 2000) 116 kuutiometristä 177 kuutiometriin, josta tukkipuun osuus oli 35 % (kuva 5). Lounais- Suomessa hankintakauppojen tukki- ja päätehakkuuosuus vaikuttavat muita tutkimusalueita suuremmilta, mutta ilmiön taustalla on muutama yksittäinen, hyvin suuri kauppa. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei syntynyt. Koko aineiston perusteella hankintapuusta 66 % tuli harvennuksilta. Pääte- ja muille hakkuille jäi 17 % kummallekin (kuva 6). Erikoispuuta sisältyi 11 %:iin tutkimusaineiston hankintakaupoista, mikä vastaa edellistä (Hämäläinen 2000), mutta jää alle puoleen sitä edeltäneestä inventoinnista (Koistinen 1996). Puumäärät olivat pieniä erikoispuun kokonaismäärän jäädessä 1 %:iin kaikesta hankintapuusta. Edellisessä inventoinnissa päästiin 2 %:iin (Hämäläinen 2000). Erikoispuutavaralajeja oli toistakymmentä männyn ja koivun erikoislaaduista ja leppätukista aina egyptinparruun ja viinikeppeihin. m Kuitupuuta Tukkipuuta Lounais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Yhteensä Kuva 5. Hankintakaupan jakautuminen tukki- ja kuitupuuhun eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 17

19 100 % 90 % % puumärästä 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Muusta hakkusta Päätehakkuuleimikosta Muusta harvennuksesta Nuoren metsän kunnostustai ensiharvennusleimikosta 10 % 0 % Lounais- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjois- Savo Yhteensä Kuva 6. Hankintakauppapuun jakautuminen leimikkotyypeittäin eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. Hankintahakkuut noudattivat perinteistä metsätyön vuosirytmiä. Tyypillisesti hakkuu aloitettiin alkutalvesta metsäkuljetuksen painottuessa sydän- ja kevättalveen, jolloin maa on roudassa. Kesällä tehty puunkorjuu oli harvinaista. (kuva 7) 20 % 18 % 16 % 14 % 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % 2 % 0 % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7. Hakkuun ja metsäkuljetuksen jakautuminen kuukausittain Puunkorjuun menetelmät ja kalusto Hakkuu Metsäkuljetus Koska kyselylomakkeessa ei kysytty eri menetelmien osuuksia hakatusta puumäärästä, vaan ainoastaan käytetyt menetelmät, tilastoitiin hakkuu- ja metsäkuljetusmenetelmien jakauma ainoastaan sellaisista hankintakaupoista, joissa oli käytetty vain yhtä menetelmää. Tilastoinnin ulkopuolelle jäi hakkuumenetelmissä 16 % ja metsäkuljetusmenetel- TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 18

20 missä 10 % tutkimusaineistoon kuuluvasta hankintapuusta. Hakkuumenetelmistä moottorisahahakkuu ja jonkin verran myös maataloustraktoriprosessori ovat tästä johtuen menettäneet osuuttaan lähinnä hakkuukoneelle. Metsäkuljetuksessa usean menetelmän käyttö oli hyvin harvinaista. Maataloustraktoriin perustuvien menetelmien osuuden voidaan kuitenkin olettaa olevan hieman tilastoitua suurempi metsätraktorin kustannuksella. Hakkuumenetelmät Moottorisahahakkuu on säilyttänyt asemansa tärkeimpänä hakkuumenetelmänä kattaen 61 % kaikesta hankintapuusta. Omatoimisesti hakatusta hankintapuusta moottorisahalla hakattiin 94 %. Hakkuukoneen osuus oli 36 % kaikesta ja 2 % omatoimisesti hakatusta hankintapuusta (kuva 8). Nämä kaksi menetelmää ovat vakiinnuttaneet asemansa luvulla (kuva 9). Muiden menetelmien osuudet olivat hyvin pieniä, samoin alueelliset erot, joskin Lounais-Suomessa moottorisaha-maataloustraktoriprosessori-yhdistelmän osuus nousi hieman muita alueita korkeammaksi. Kuvissa 10 ja 11 esitetään omatoimisten ja teetettyjen hankintahakkuiden hakkuumenetelmien jakaumat. Moottorisaha pelkästään 36 % 1 % 2 % 61 % Moottorisaha + maataloustraktoriprosesso ri Maataloustraktori + kuormaimeen kytketty hakkuulaite Varsinainen hakkuukone Kuva 8. Hakkuumenetelmien osuudet hankintakauppapuusta TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 19

21 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Moottorisaha Varsinainen hakkuukone Muu 30 % 20 % 10 % 0 % Kuva 9. Tärkeimpien hakkuumenetelmien osuus kaikesta hankintapuusta vuosina Muita menetelmiä ovat olleet mm. moottorisahan ja maataloustraktoriprosessorin yhdistelmät. (Koistinen 1991 ja 1996; Hämäläinen 2000) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Varsinainen hakkuukone Maataloustraktori + kuormaimeen kytketty hakkuulaite Moottorisaha + maataloustraktoriprosesso ri Moottorisaha pelkästään 10 % 0 % Lounais- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjois- Savo Kaikki Kuva 10. Hakkuumenetelmien osuudet omatoimisesti hakatusta hankintapuusta eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 20

22 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Varsinainen hakkuukone Maataloustraktori + kuormaimeen kytketty hakkuulaite Moottorisaha + maataloustraktoriprosesso ri Moottorisaha pelkästään 10 % 0 % Lounais- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjois- Savo Kaikki Kuva 11. Hakkuumenetelmien osuudet tilan ulkopuolisten hakkaamasta hankintapuusta eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. Metsäkuljetusmenetelmät Hankintahakkuiden yleisin metsäkuljetusmenetelmä oli hydraulikuomaimella ja metsäperävaunulla tai reellä varustettu maataloustraktori. Tällaisilla yhdistelmillä kuljetettiin 49 % kaikesta ja 73 % omatoimisesti kuljetetusta hankintapuusta. Muiden maataloustraktoriin perustuvien menetelmien, kuten juontokourien ja vaijerikuormainperävaunuyhdistelmien osuus oli 9 % kaikesta ja 17 % omatoimisesti kuljetetusta hankintapuusta. Lounais-Suomessa tällaisten yhdistelmien osuus omatoimisesti kuljetetusta puusta oli muita alueita suurempi. Varsinaisella kuormatraktorilla eli metsätraktorilla kuljetettiin 41 % kaikesta ja 8 % omatoimisesti kuljetetusta hankintapuusta. (kuva 12) Metsäkuljetusmenetelmien osuudet näyttävät vakiintuneen 1990-luvun puolivälissä, johon mennessä valtaosa maataloustraktoriin perustuvista menetelmistä oli muuttunut hydraulikuormaimeen perustuviksi. Muilla menetelmillä, kuten hevosen avulla tapahtuvaa metsäkuljetusta ei juurikaan enää tehty. (kuva 13) Metsäkuljetusmenetelmissä oli hakkuumenetelmiä enemmän alueittaisia eroja. Kuvissa 14 ja 15 esitetään omatoimisten ja teetettyjen hankintahakkuiden metsäkuljetusmenetelmien jakaumat eri metsäkeskusten alueilla ja koko aineistossa. 9 % 1 % Metsätraktori 41 % Maataloustraktori + hydraulikuormain 49 % Muu maataloustraktoriin perustuva menetelmä Muu Kuva 12. Metsäkuljetusmenetelmien osuudet kaikesta hankintapuusta. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 21

23 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Metsätraktori Maataloustraktori + hydraulikuormain Muu maataloustraktoriin perustuva menetelmä Hevonen Muu 20 % 10 % 0 % Kuva 13. Hankintahakkuiden metsäkuljetusmenetelmät (Koistinen 1991 ja 1996; Hämäläinen 2000) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Muu Muu maataloustraktoriin perustuva menetelmä Maataloustraktori + hydraulikuormain Metsätraktori 20 % 10 % 0 % Lounais- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjois- Savo Kaikki Kuva 14. Metsäkuljetusmenetelmien osuudet omatoimisesti kuljetetusta hankintapuusta eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 22

24 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Muu Muu maataloustraktoriin perustuva menetelmä Maataloustraktori + hydraulikuormain Metsätraktori 20 % 10 % 0 % Lounais- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjois- Savo Kaikki Kuva 15. Metsäkuljetusmenetelmien osuudet ulkopuolisten kuljettamasta hankintapuusta eri metsäkeskusten alueilla ja yhteensä. Poltto- ja rakennuspuuhakkuut Hankintamyyjistä 76 % ilmoitti hakanneensa poltto- tai rakennuspuuta vuoden 2002 aikana. Vuonna 1996 osuus oli 68 % ja vuonna % (Koistinen 1996, Hämäläinen 2000). Polttopuuta hakkasi 74 % ja rakennuspuuta 23 % hankintamyyjistä. Hakkuumäärät kasvoivat vuoden 2000 lukemista 33 %. Omaan käyttöön tehtyjen polttopuuhakkuiden keskikoko oli 33 kuutiometriä ja myyntiin tehtyjen 64 kuutiometriä. Rakennuspuuhakkuissa omaan käyttöön tehtiin keskimäärin 17 kuutiometriä ja myyntiin 20 kuutiometriä. poltto- ja rakennuspuuta hakkasivat erityisesti metsäpalstansa läheisyydessä asuvat, maa- tai metsätalousyrittäjät ja omatoimiset hankintahakkaajat Puunkorjuun toteuttajat ja metsänomistajien omatoimisuus Metsänomistajien omatoiminen puunkorjuu Hankintakauppapuusta hakattiin omatoimisesti 52 %. Osuus on sama, kuin Koistisen (1996) ja hieman suurempi, kuin Hämäläisen (2000) tutkimuksessa. Omatoimisen metsäkuljetuksen osuus on kehittynyt vastaavasti, ollen tässä aineistossa 42 %. (kuva 16) Vuotuinen omatoimisesti hakattu puumäärä nousi edellisestä inventoinnista (Hämäläinen 2000) hieman alle puolella miljoonalla kuutiometrillä. Omatoiminen metsäkuljetus kasvoi hieman enemmän (kuva 17). Omatoimisesti korjatun hankintakauppapuun määrä on vaihdellut 1990-luvulla enemmän, kuin sen osuus. TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 23

25 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Hakkuu Metsäkuljetus 30 % 20 % 10 % 0 % Kuva 16. Hakkuun ja metsäkuljetuksen omatoimisuusaste hankintapuusta vuosina (Koistinen 1991, 1994, 1996; Hämäläinen 2000) Mm Hakkuu Metsäkuljetus Kuva 17. Omatoimiset hakkuu- ja metsäkuljetusmäärät hankintakaupoissa vuosina (Koistinen 1991, 1994, 1996; Hämäläinen 2000; Metinfo 2004). Tilan ulkopuoliset puunkorjuun toteuttajat Metsänhoitoyhdistykset hakkasivat vain 17 % hankintapuusta. Edellisten inventointien (Koistinen 1996, Hämäläinen 2000) mukaan metsänhoitoyhdistysten osuus kasvoi 90- luvulla alle 20 %:sta 37 %:iin. Jos tämän inventoinnin aineistosta lasketaan metsänhoitoyhdistysten hakkaamaksi puuksi myös ne kaupat, joissa mhy on toiminut ainoastaan järjestelijänä, nousee yhdistysten hakkaama puumäärä 33 %:iin kaikesta hankintapuusta. Metsänhoitoyhdistysten osuus hankintapuun metsäkuljetuksesta on tämän aineiston perusteella 16 %. Jos mukaan otetaan ne kaupat, joissa mhy on toiminut ainoastaan jär- TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 24

26 jestelijänä, nousee osuus 23 %:iin. Metsänhoitoyhdistysten hankinta- ja korjuupalvelujen osuus yksityismetsien puunkorjuusta on 15 % (Kärhä Ja Aarnio 2001) Suurin tilan ulkopuolinen puunkorjuun toteuttajaryhmä olivat metsäkoneyrittäjät 19 prosentin hakkuu- ja 28 prosentin metsäkuljetusosuudellaan. Metsänhoitoyhdistys vastasi 17 prosentista hakkuista ja 16 prosentista metsäkuljetuksesta. Metsäpalveluyrittäjälle jäi 6 % sekä hakkuusta että metsäkuljetuksesta. (kuvat 18 ja 19) 4 % 0 % 19 % Metsänomistaja itse Metsänhoitoyhdistys 6 % 54 % Metsäpalveluyrittäjä Metsäkoneyrittäjä Raakapuun välittäjä Muu 17 % Kuva 18. Hakkuun toteuttajien osuudet kaikesta hankintakauppapuusta % 7 % 28 % 43 % Metsänomistaja itse Metsänhoitoyhdistys Metsäpalveluyrittäjä Metsäkoneyrittäjä Raakapuun välittäjä Muu 6 % 16 % Kuva 19. Metsäkuljetuksen toteuttajien osuudet kaikesta hankintakauppapuusta TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 25

27 Ulkopuolisella teetetty hankintapuun hakkuu Lounais-Suomessa metsänhoitoyhdistyksen osuus oli selvästi keskimääräistä suurempi nousten 60 %:iin hakkuumäärästä kaikkien tutkimusalueiden keskiarvon jäädessä 37 %:iin. Etelä-Pohjanmaalla tärkein tilan ulkopuolinen hakkuun toteuttaja oli metsäkoneyrittäjä 62 prosentin osuudellaan keskiarvon ollessa 41 %. Pohjois-Savossa metsäpalveluyrittäjä oli 26 % osuudellaan selvästi muita alueita yleisempi hakkuun toteuttaja keskiarvon jäädessä 13. %:iin Raakapuun välittäjien osuus jäi aineistossa marginaaliseksi. (kuva 20) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Muu Raakapuun välittäjä Metsäkoneyrittäjä Metsäpalveluyrittäjä Metsänhoitoyhdistys Lounais-Suomi Pohjois-Savo Kuva 20. Ulkopuolisella teetetyn hankintapuun hakkuun toteuttajien osuudet kaikesta hankintakauppapuusta metsäkeskuksittain ja yhteensä. Ulkopuolisella teetetty hankintapuun metsäkuljetus Tilan ulkopuolisten metsäkuljetuksen toteuttajien jakauma noudattaa hyvin tarkasti tilan ulkopuolisten hakkuun toteuttajien jakaumaa. Metsäkoneyrittäjien osuus on tosin kaikilla tutkimusalueilla hieman suurempi kuin hakkuissa ottaen osuutensa hyvin tasaisesti muilta toimijoilta. Lounais-Suomessa metsänhoitoyhdistys nousi 52 %:iin kaikkien alueiden keskiarvon ollessa 28 %. Etelä-Pohjanmaalla metsäkoneyrittäjän osuudeksi muodostui 68 %, kun keskiarvo oli 49 %. Pohjois-Savossa metsäpalveluyrittäjän osuus oli 20 % kaikkien alueiden keskiarvon ollessa 11 %. (kuva 21) TTS tutkimuksen raportteja ja oppaita 33 (2007) 26