Valehteleva apina. Rafael João Fobra, 16 vuotta, Mosambik

Transkriptio

1 8

2 Rafael João Fobra, 16 vuotta, Mosambik Valehteleva apina Jänis ja apina olivat ystävyksiä, ja ne kävivät toistensa luona kylässä lähes joka päivä. Eräänä päivänä jänis päätti lähteä käymään apinan luona. Kun se saapui apinan talolle, apina oli keittämässä munia. Apina ei halunnut jakaa munia jäniksen kanssa, joten se lähti pois keittiöstä ja jätti jäniksen sinne yksin. Jänis huomasi, että apina jätti kattilan liedelle. Se meni kurkistamaan kattilaan ja näki munat. Se otti munat ja söi ne. Kun apina palasi keittiöön, se meni heti katsomaan kattilassa olevia munia Niitä puuttui kaksi! Niinpä apina sanoi hyvin vihaisena: Ystäväni, teit hyvin rumasti! Munat, joita keitin, olivat kanalle haudottavaksi. Minun piti kasvattaa kananpoikia, mutta sinä pilasit kaiken. Ystävyytemme on loppu! Eikä apina tyytynyt tähän, vaan meni kantelemaan kuninkaalle. Kuningas käski hakea jäniksen paikalle. Jänis saapui vasta kolmen päivän kuluttua likaisena ja rähjäisenä. Miksi sinä viivyit niin kauan? Viivyin, koska keitin papuja, jotta voisin kylvää niitä, jänis vastasi. Miten sinä voit kylvää keitettyjä papuja? kysyi kuningas. Jos minä en voi kylvää keitettyjä papuja, miten kana voi hautoa keitettyjä munia? Kuningas mietti ja mietti ja tuli siihen tulokseen, ettei hän voisi sanoa jänikselle mitään, sillä apina oli tilanteessa se, joka oli ollut epärehellinen ja pahantahtoinen. Tässä tarinassa seikkailee jänis (s.32), apina (s. 37) ja kuningas (s. 35). Lisäksi tarvitaan munia ja kattila. 9

3 10

4 Quito, 5. luokka, Mosambik Kukko ja heinäsirkka Olipa kerran kukko ja heinäsirkka. Kukko meni käymään heinäsirkan luona, mutta paikalla oli vain heinäsirkan vaimo. Kukko kysyi, missä heinäsirkka oli. Vaimo kertoi, että heinäsirkka oli mennyt savipataan katsomaan, oliko ruoka jo kypsää. Kukko meni kotiinsa ja sanoi vaimolleen, että se menisi savipataan. Vaimo kielsi kukkoa ja sanoi, että jos kukko menisi pataan, se kuolisi. Kukko sanoi, ettei se kuolisi, koska heinäsirkkakin oli mennyt pataan, ja kukko oli itse nähnyt, että pata oli ollut tulella. Kukko kiipesi pataan. Sen siivet alkoivat käristyä ja se kuoli juuri kun heinäsirkka oli tulossa käymään. Näin kukko muuttui itse ruoaksi. Tämän tarinan opetus on se, ettei pidä matkia asioita, joita ei tunne käytännössä ja joista on kuullut vain puhuttavan. Tässä tarinassa seikkailee kukko ja kana (s. 38), sekä heinäsirkka ja heinäsirkan vaimo (s. 30). Lisäksi tarvitaan savipata. 11

5 12

6 Pedro Martinho, 6. luokka, Mosambik Jänis ja apina ruokavarkaissa Olipa kerran jänis ja apina. Ne asuivat seudulla, jonka asukkaat kärsivät kuivuudesta. Eräänä päivänä jänis päätti lähteä etsimään ruokaa, jotta se voisi elättää perheensä. Se matkasi pitkin isoa tietä ja näki kuorma-auton, joka oli täynnä ruokaa. Se kävi tielle pitkäkseen. Kun kuorma-auto oli jo lähellä, kuski näki tiellä makaavan jäniksen. Kuski luuli, että jänis oli kuollut ja nosti sen kuorma-autoon. Kun auto oli ajanut jo jonkin matkaa, jänis alkoi heitellä säkkejä kyydistä kuskin huomaamatta. Sitten se lähti tiehensä. Kun jänis saapui kotiinsa, se tapasi apinan, joka halusi tie - tää, miten jänis oli onnistunut hankkimaan niin monta säkillistä ruokaa. Jänis selitti apinalle, että tämän pitäisi mennä tielle ja odottaa kuorma-autoja, jotka kuljettivat ruokaa. Sitten sen pitäisi käydä pitkälleen keskelle tietä niin kuin se olisi kuollut, jolloin se nostettaisiin ylös ja laitettaisiin kuorma-autoon. Kun olisi jo ajettu jonkin matkaa, se voisi alkaa heitellä ruokasäkkejä kyydistä ja jäädä itse pois. Apina lähti juosten tielle ja kävi pitkäkseen. Ei mennyt kauaa, kun tielle ilmestyi kuorma-auto, mutta kuski ei pysähtynyt. Apina meni jäniksen luokse ja sanoi: Ystäväiseni, kuorma-auto tuli kyllä, mutta se ajoi melkein minun päälleni. Tämän tarinan opetus on se, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32), apina (s. 37) ja ihminen (s. 35). Lisäksi tarvitaan kuorma-auto ja säkkejä. 13

7 14

8 Ester Jacinto Chindole, 14 vuotta, Mosambik Eläinten nälkävuosi Kauan, kauan sitten eläimillä ei ollut syötävää. Ne päättivät lähteä etsimään ruokaa toisesta maasta, jonne oli kolmen päivän matka. Kaikki muut paitsi jänis lähtivät rehennellen matkaan. Ne saivat ostettua ruokaa ja lähtivät takaisin samaa reittiä. Jänis tunsi eläinten käyttämän tien, ja se kävi kaatamassa ison puun, joka tukki kulkureitin. Sitten se piiloutui puunrungon alle. Eläimet saapuivat ruokakasseineen paikalle. Joukon ensimmäisenä kulki apina. Se huomasi, että tie oli poikki ja päätti hypätä puun yli. Se loikkasi ilmaan, jolloin jänis alkoi laulaa: Kalinga-lingandi kalinga-lingandi du du du. Apina hämmästyi ja käski kumppaneitaan pysähtymään. Täällä on hyvää musiikkia, lasketaan kantamukset maahan ja tanssitaan! se sanoi. Eläimet laskivat kassinsa maahan ja alkoivat tanssia. Hiekka pöllysi, ja väsyneet ja likaiset eläimet päättivät lähteä uimaan lähellä olevalle joelle. Niiden mentyä jänis tuli esiin puunrungon alta. Se vei kaikki tavarat piiloon ja lähti tiehensä. Kun eläimet palasivat, ne eivät löytäneet yhtä ainutta kassia, ja vaikka ne kuinka hyppivät puun yli, musiikkia ei enää kuulunut. Ne olivat menettäneet kaiken. Tämän tarinan opetus on se, että monet ihmiset menettävät omaisuutensa, eivätkä pysty kotiin palattuaan huolehtimaan perheestään. Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32), apina (s. 37) ja muita eläimiä. Lisäksi tarvitaan puu ja ruokakasseja. 15

9 16

10 Betinho Pito, Mosambik Krokotiilin sairas vaimo Olipa kerran krokotiili, jonka vaimo oli sairaana. Krokotiili meni käymään parantajan luona. Parantaja sanoi krokotiilille: Jotta vaimosi paranee, sinun täytyy tuoda minulle apinan sydän. Krokotiili tunsi erään ovelan apinan, joten se suostui ja lähti tapaamaan ystäväänsä. Se kulki ja kulki pitkän matkaa ja saapui apinan luokse. Apina asui puussa. Se tuli alas puhuakseen ystävänsä kanssa, ja krokotiili sanoi: Ystäväni, tulen paikasta joka on täynnä banaaneja, appelsiineja, juustoa ja maissintähkiä, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Puheen tarkoitus oli huijata apinaa, joka sanoi: Haluan tulla kanssasi, mutta en osaa uida. Se on hyvin helppoa, ja tiedätkös mitä, minä vien sinut sinne. Ne lähtivät matkaan, ja kun ne olivat keskellä merta, krokotiili sanoi: Kaikki mitä kerroin sinulle oli valetta. Haluan tappaa sinut ja ottaa sydämesi, jotta vaimoni paranee. Apina löi krokotiilia päähän ja sanoi: Senkin typerys, miksi et sanonut mitään aikaisemmin. Sydämeni on ylhäällä puussa. Mennään takaisin niin saat sydämeni. Ne kulkivat taas pitkän matkaa, ja kun ne saapuivat rantaan, apina hyppäsi pois krokotiilin selästä. Se sanoi: Senkin typerä krokotiili! Oletko muka joskus nähnyt eläimen, jolla ei ole sydäntä rinnassaan? Sinulla ei ole sydäntä, niin kuin ihmisillä on sydän, ja jos sinulla ei ole sydäntä, miten voit edes olla hengissä! Mene tiehesi! Anna anteeksi, minä lähden pois. Olen roisto, sanoi krokotiili. Kun se palasi kotiinsa, sen vaimo oli jo kuollut. Se itki paljon ja halusi tappaa itsensä. Naapurit toivat krokotiilille kaloja. Tässä tarinassa seikkailee krokotiili (s. 41) ja apina (s. 37). Lisäksi tarvitaan parantaja, naapureita ja kaloja. 17

11 18

12 Geremia, Mosambik Poika ja pääkallo Olipa kerran poika ja pääkallo. Poika lähti matkalle, ja matkalla hän tapasi ihmisen pääkallon. Yleensä ihmiset kävelivät pääkallon ohi kiinnittämättä siihen huomiota, mutta poika oli erilainen. Hän lähestyi päätä, kopautti sitä kepillä ja sanoi: Tyhmyys koitui sinun kuolemaksesi. Pääkallo vastasi: Tyhmyys koitui minun kuolemakseni, mutta nokkeluus vie sinulta hengen. Poika pelästyi niin paljon, että palasi kotiin eikä enää jatkanut matkaansa. Lopulta poika oli niin peloissaan, että hän kuoli. Tässä tarinassa seikkailee poika (s. 35) ja pääkallo. Pääkallon kaava löytyy takakannesta. Lisäksi tarvitaan keppi. 19

13 20

14 Patrik, 14 vuotta, Mosambik Miksi koirat jahtaavat autoja Olipa kerran koira, aasi ja vuohi. Kun Afrikkaan tuli takseja, myös koiran, aasin ja vuohen täytyi kulkea taksilla. Kun ne saapuivat aasin talolle, aasi sanoi: Minä jään tässä pois, kuinka paljon olen velkaa? Kymmenen meticalia, kiitos. Aasi maksoi, ja taksi saapui vuohen talolle. Vuohi sanoi: Minä jään tässä pois. Kuinka paljon olen velkaa? Kaksikymmentä meticalia, kiitos. Yhtäkkiä vuohi hyppäsi taksista maksamatta. Taksi saapui koiran talolle ja koira kysyi: Kuinka paljon olen velkaa? Kolmekymmentä meticalia, kiitos. Koira antoi taksikuskille viisikymmentä meticalia. Se jäi odottamaan vaihtorahojaan, mutta taksikuski ajoi pois. Koira yritti seurata taksikuskia saadakseen vaihtorahansa. Jos tiellä on aasi ja se näkee taksin, se ei ala juosta, koska se on jo maksanut. Jos tiellä on vuohi ja se näkee taksin, se juoksee karkuun, koska se on velkaa taksikuskille. Jos tiellä on koira ja se näkee taksin, se juoksee taksin perään, koska se etsii taksikuskia, joka on sille vaihtorahat velkaa. Siksi koirat jahtaavat autoja. Tässä tarinassa seikkailee koira (s. 33), aasi (s. 34) ja vuohi (s. 31). Lisäksi tarvitaan taksi-auto ja taksin kuljettaja. 21

15 22

16 Kenia kuinka kilpikonnasta tuli suosittu Kauan sitten eläimet eivät osanneet metsästää. Ne eivät myöskään osanneet viljellä omaa ruokaa, joten niiden täytyi käydä syömässä salaa ihmisten puutarhoista. Ihmisiltä ruoan varastaminen oli kuitenkin vaarallista puuhaa ja usein ruuan hankkija päätyi itse ruuaksi ihmisten pataan. Leijona oli eläinten kuningas ja kaikki kunnioittivat sitä. Eräänä päivänä se ehdotti, että kaikkien eläinten pitäisi muuttaa asumaan toiseen paikkaan, jossa ei olisi ihmisiä. Muut eläimet hyväksyivät ajatuksen. Apina varasti ihmisiltä joitakin työkaluja ja jänis ruokaa. Eläinten elämä sujui mukavasti uusilla asuinsijoilla, mutta eräänä päivänä herätessään ne huomasivat kaiken ruoan kadonneen ja järvikin oli lähes kokonaan tyhjentynyt. Ne näkivät vuoren kokoisen eläimen, melkein kuin 10 norsua olisi niputettu yhdeksi. Sen iho haisi ja oli kostea. Sen silmät olivat puolestaan limaiset ja vihreät. Sieraimet olivat kuin kaksi luolaa, josta virtasi kuumaa ilmaa. Suurin luola oli kuitenkin sen suu, joka oli täynnä teräviä hampaita. Se oli hirviö, joka söi vaikka puhvelin elävältä yhdellä suupalalla. Kaikki eläimet alkoivat ryntäillä ympäriinsä ja aikoivat varoittaa muita. Leijona yritti olla rohkea, mutta säntäsi pakoon niin lujaa kuin pystyi hirviön karjuessa sille. Eläimet halusivat muuttaa jälleen asuinaluetta, mutta kilpikonnalla oli toisenlainen ajatus: Se ilmoitti, että halusi tehdä sopimuksen hirviön kanssa, jolloin muut eläimet nauroivat sille. Muiden eläinten mielestä kilpikonna oli hullu, jos kuvitteli jonkun niin pienen eläimen kohtaavan hirviön. Kilpikonna piilotti kirveen panssarinsa alle ja alkoi tallustaa hitaalla tahdillaan kohtaamaan hirviötä, jonka rinnalla se näytti mitättömän pieneltä. Urheasti se komensi hirviötä häipymään eläinten asuinalueelta. Hirviö ei uskonut korviaan. Pitkällä keltaisella ja limaisella kielellä se kietaisi kilpikonnan kauheaan suuhunsa. Kilpikonna kaivoi kilpensä alta kirveen esiin ja alkoi hakata kieltä. Hirviö luuli saavansa päänsäryn ja murisi äänekkäästi. Kilpikonna jatkoi kielen hakkaamista kunnes kieli katkesi. Tämän jälkeen kilpikonna etsi tiensä ulos hirviön suusta. Hirviö kaatui maahan kuolleena. Kaikki eläimet alkoivat hurrata kilpikonnalle ja pitivät tätä kaikkein nokkelimpana eläimenä. Ei sillä väliä, jos onkin pieni. Pienikin voi tehdä suuria tekoja. Tässä tarinassa seikkailee leijona (s. 40), apina (s. 37), jänis (s. 32), kilpikonna (s. 36) ja muita eläimiä. Lisäksi tarvitaan hirviö, kirves, työkaluja ja ruokaa. 23

17 24

18 Kenia MIKSI JÄNIKSELLÄ ON PITKÄT KORVAT Kerran suuren nälänhädän vallitessa kaikki eläimet olivat laihaakin laihempia. Vain hämähäkki säilyi poikkeuksellisen pulskana ja terveenä. Kuinka ihmeessä olet niin pulska, veljeni hämähäkki, mitä oikein syöt? jänis kyseli. Pilvissä yläpuolellamme on kosolti ruokaa, ystäväni, hämähäkki vastasi. Sinne minun on mentävä! Keksisitkö sinä, ystäväni, keinon, jonka turvin pääsen korkealle pilviin? jänis kysyi. Muistathan jänönen, että me hämähäkit osaamme valmistaa seittilankaa. Käyttäkäämme sitä. Niinpä toverukset tavoittivat taivaan pilvet hämähäkin seitin avulla. Ne löysivät runsaasti ruokaa, söivät ja söivät. Palatkaamme jo maahan, hämähäkki ehdotti. Nyt varmasti haluat jekuttaa minua, hämähäkki hyvä, jänis vastasi viisaasti. Sinä voit tulla tänne takaisin koska tahansa, mutta entäpä minä? Kuinka pääsen tänne uudestaan syömään? Ei, ystäväni, minä en palaa takaisin maan kamaralle. Lopulta hämähäkin täytyi pakottaa jänis palaamaan maahan. Se kieputti seittiä jäniksen kaulan ympärille ja tämä kiljui: Apua! Kuristat minut! Hämähäkki avasi seitin. Se päätti sitoa ystävänsä korvista. Se aikoi pudottaa tämän turvallisesti alas maahan. Jäniksen jo pudotessa maata kohti hämähäkki huomasi, että lanka oli liian lyhyt. Kesti hyvän tovin ennen kuin hämähäkki keksi keinon auttaa taivaan ja maan välillä riippuvaa ystäväänsä. Sillä aikaa jäniksen korvat venyivät yhä pidemmiksi ja pidemmiksi. Lopulta hämähäkki irrotti otteensa seitistä ja antoi jäniksen pudota, etteivät korvat pulpahtaisi kokonaan ulos tämän päästä. Jänis putosi niin kovaa, että maahan tuli kolo. Siinä samaisessa kolossa jänis asuu vielä tänäkin päivänä. Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32) ja hämähäkki. Hämähäkin kaava löytyy takakannesta. Lisäksi tarvitaan seittilankaa ja ruokaa. 25

19 26

20 João Simão Béri, 10 vuotta, Mosambik KAIKENVÄRISIÄ PIKKUPOIKIA Olipa kerran mustaihoinen poika, jonka nimi oli Carlos. Hän asui mustien poikien maassa, ja hänellä oli tapana sanoa: On hyvä olla musta kuin yö, musta kuin hiili, musta kuin tiet, jotka vievät joka paikkaan. Eräänä päivänä hän lähti pitkälle matkalle ja saapui paikkaan, jossa kaikki pojat olivat keltaisia. Siellä hänellä oli ystävä, jonka nimi oli Acacia. Acacia sanoi, kuten kaikilla keltaisilla pojilla oli tapana sanoa Keksi tarinalle jatkoa. Tässä tarinassa seikkailee pikkupoikia (s. 35). 27

21 28

22 Samuel Kiarîe ja Kevin Kimanthi, 10 vuotta, Kenia LEMMIKKIKISSA GANS Olipa kerran mustavalkoinen kissa, Gans. Se oli kuin leopardi pitkän häntänsä kanssa. Se oli erityisen hyvä pyydystämään rottia, liskoja ja käärmeitä, jotka olivat myös sen erityistä herkkua. Kun pitkä käärme luikerteli sen edessä, siitä tuli onnellinen kissa ja se nappasi käärmeen itselleen. Mutta se oli myös hellä ja rakastava kotikissa. Kun kotiväki meni nukkumaan, Gans seurasi aina perässä. Se oli hyvä kissa, koska se piti vaaralliset eläimet poissa kotoa. Kaikki rakastivat Gansia ja se rakasti perhettään. Keksi tarinalle jatkoa. Mitä Gansille tapahtui eräänä päivänä? Tässä tarinassa seikkailee kissa (s. 39), rottia, liskoja ja käärmeitä. 29