Senioriopettaja. Nro 4/ Lehti lukijoilleen tärkeä Kohtaamispaikkana Trondheim

Transkriptio

1 Senioriopettaja Nro 4/ Lehti lukijoilleen tärkeä Kohtaamispaikkana Trondheim

2 VEO1404_01.indd :53:24 Senioriopettaja Nro 4/ Päätoimittaja/toimitussihteeri Anneli Rajaniemi Kytöpolku 33, Helsinki puh senioriopettaja@osj.fi Piirtäjä Helmer Räty, puh Kuva: Kalervo U. Kukkula 16 Tove Jansson asui Kökarilla pienessä huvimajassa, jonka katolta löytyvä tähti on monille tuttu Muumitalon kattokoristeesta. Tässä numerossa 4 Tapaaminen Trondheimissa 7 Lukijakysely kiinnosti 9 Puheenjohtaja: Missä muutoksen raja? 10 Siltamäen sisukas Sinikka 13 Lemmetty: Ei pelkkää matematiikkaa 14 Saarikoski: Askartelusta traumoja 15 Lääkärin lausumia: Kuka auton rattiin? 16 Kökarilla riittää nähtävää 18 Roska päivässä liike 24 Keinutuoli: Iltahuutoon Julkaisija: Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry Undervisningssektorns Seniororganisation rf Puheenjohtaja Erkki Kangasniemi Bredantie Kauniainen erkki.kangasniemi@gmail.com Toiminnanjohtaja Kirsti Lehtinen kirsti.lehtinen@oaj.fi Postiosoite Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry Rautatieläisenkatu 6, Helsinki Kaikki lehteen tuleva aineisto päätoimittajalle: senioriopettaja@osj.fi Käyntiosoite Maistraatinportti 2, Länsi-Pasila Osoite- ja jäsentietojen muutokset Opetusalan Seniorijärjestön toimisto seniorit@oaj.fi Sivulle pääset joko omalla tai esimerkiksi kirjastosi tietokoneella. Ilmestyy kuusi numeroa vuodessa Painos kpl ISSN Toimitusneuvosto: Lyyli Juntunen (pj), ja lyyli.juntunen@dnainternet.net Ulla Bäck, ja ullab@hotmail.com Liisa Fräki, liisa.fraki@gmail.com Kari-Veli Lehtonen, ja kariveli.lehtonen@gmail.com.fi Sinikka Anneli Rahikainen, sinikkaanneli.rahikainen@gmail.com Anneli Rajaniemi (siht.) päätoimittaja Taitto: Päivi Kokkinen ja Anneli Rajaniemi Kirjapaino: Forssa Print, Esko Aaltosen katu 2, Forssa puh./fax / sähköposti: fkp@forssaprint.fi Ilmoitushinnat, neliväri-ilmoitus Koko 1/1 (199 x 244 mm) /2 (97 x 244 tai 199 x 120 mm) 600 1/3 (63 x 244 tai 199 x 78 mm) 400 1/4 (97 x 120 tai 199 x 57 mm) 350 1/6 (97 x 78 mm) 250 1/8 (97 x 57 mm) 200 Takakansi 1200 Alennus: Vuosi-ilmoitus (6 numeroa) 25 % Lehti julkaisee OSJ ry:n jäsenten pikkuilmoituksia maksutta. Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Toimituksellinen aineisto pyydetään lähettämään päätoimittajalle PC-muodossa kirjoitettuna ilman rivinvaihtoja tai pakkotavutuksia. Naputa kolme tyhjää lyöntiä kpl-jaon merkiksi! Kuvat suositellaan ottamaan mahdollisimman suuressa koossa. Käytä mieluimmin sähköpostia, tekstit esimerkiksi Word tai RTF muodossa. Konekirjoitettu paperikäsikirjoitus käy myös. Tekstit ja kuvat voi lähettää myös CD-levyllä. Aineisto palautetaan vain pyydettäessä. 15. vuosikerta Ilmestymisaikataulu 2014 Numero Aineisto Ilmestymispäivä Kansi Syksyn sienisatoa Kuva Matton Painotuote Senioriopettaja Nro 4/ Lehti lukijoilleen tärkeä Kohtaamispaikkana Trondheim 2

3 Pääkirjoitus Lehti on tärkeä Senioriopettajan edellisessä numerossa oli lukijakysely, jolla kerättiin palautetta lehdestä ja annettiin mahdollisuus vaikuttaa lehden kehittämiseen. Oli ilahduttavaa havaita kuinka paljon vastauksia saatiin. Niitä tuli peräti 1107 kappaletta. Tavallisesti ihmiset eivät vaivaudu vastaamaan kyselyihin. Nyt ensimmäisen kerran lehden historiassa oli mahdollisuus vastata myös sähköisesti. Sillä tavoin on vaivattomampaa kertoa mielipiteensä selkeisiin kysymyksiin. Sähköinen palautteen antaminen on oletettavasti nostanut vastausten määrää. Yllättävää oli se, että kirjeitse mielipiteensä halusi kuitenkin kertoa 240 senioriopettajaa. Vaatii viitseliäisyyttä, kun vastauskupongin täyttämisen lisäksi pitää kirjoittaa kirjekuori ja viedä se postimerkillä varustettuna postiin. Vastauksia odotellessani pohdin, mihinkähän ruutuun lukijat ruksinsa pistävät viisiportaisella asteikolla, joka kuvaa sitä paljonko lehteä luetaan. Lehdet kilpailevat yhä ankarammin lukijoidensa vapaa-ajasta. Oli kannustavaa huomata, että vastausten keskiarvo ylitti nelosen. Lehti on silloin lukijoilleen tärkeä ja sen sisältö kiinnostavaa. Viime aikoina Tidningen är viktig I föregående nummer av Senioriopettaja fanns en enkät med var hjälp det insamlades feedback och läsarna gavs möjlighet att påverka tidningens utveckling. Det var glädjande att notera hur många svar som inkom. Hela 1107 svar kom. I vanliga fall brukar människor inte bry sig om att besvara enkäter. Denna gång gavs också för första gången i tidningens historia en möjlighet att besvara enkäten elektroniskt. På detta sätt var det enklare att berätta sin åsikt på de klara frågorna. Den elektroniska feedbacken höjde avsevärt antalet svar. Förvånansvärt nog ville ändå 240 seniorlärare berätta sin åsikt per brev. Det krävs idoghet då förutom att fylla i svarskupongen man också måste skriva adress på ett kuvert och föra brevet försett med ett frimärke till posten. Medan jag inväntade svaren funderade jag på i vilken ruta på den femgradiga skalan läsarna skulle sätta det kryss som beskriver olen kuullut tuutin täydeltä sitä, että painettujen lehtien suosio vähenee sähköisten välineiden ja sosiaalisen median jyrätessä perinteiset lehdet. Tämä trendi ei ainakaan vielä kosketa Senioriopettajaa. Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen kertoi eräässä tilaisuudessa, että 35 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat pitävät enemmän paperille painetuista lehdistä kun taas nuoremmat lukevat uutisensa ja kiinnostuksen kohteensa sähköisestä mediasta. Senioriopettajan suosituinta sisältöä vastausten mukaan ovat erilaiset haastattelut ja asiajutut ikääntyviä kiinnostavista asioista. Se on varsin ymmärrettävää ja siksi pitää paneutua etsimään kiinnostavia henkilöitä, joilla on mielenkiintoisa kerrottavaa eläkeläisopettajille. Myös laadukkaisiin asiajuttuihin pitää paneutua. Opiskeluaikojen muistelot, kirjaesittelyt, ja uutiset yhdistysten toiminnasta eivät vastausten perusteella ole erityisen kiinnostavia mutta eivät kiinnostamattomiakaan. Niissä mielipiteet menivät kuitenkin eniten ristiin. Kaikki muut lehden aihealueet ovat vähintäänkin melko kiinnostavia. hur mycket tidningen blir läst. Tidningarna tävlar allt mer om sina läsares fritid. Det var sporrande att notera att svarens medeltal uppgick till över fyra. Tidningen är då viktig för sina läsare och innehållet upplevs som intressant. Under senaste tid har jag till leda fått höra att de tryckta tidningarnas popularitet minskar till förmån för elektroniska och sociala medier som mosar de traditionella tidningarna under sig. Denna trend har i alla fall ännu inte berört Senioriopettaja. Helsingin Sanomas tidigare chefredaktör Janne Virkkunen berättade vid en tillställning, att 35 år fyllda och äldre tycker bättre om papperstidningar medan yngre igen läser nyheter från elektroniska media. Senioriopettajas mest populära inslag är olika personintervjuer och fackartiklar rörande frågor som intresserar den åldrande befolkningen. Det är synnerligen förståeligt och därför bör man satsa på att hitta intressanta personer som har intressanta saker att 3 Se että lääkkeitä käsittelevä teemanumero sai hyvää palautetta, rohkaisee minua tulevaisuudessakin kokoamaan lehden sisältöjä jonkun tärkeäksi koetun teeman ympärille. Lehden kehittämiseksi tehdyissä vapaissa vastauksissa oli paljon sellaisia, jotka ovat suoraan toteuttamiskelpoisia. Kiitos niistä! Anneli Rajaniemi päätoimittaja senioriopettaja@osj.fi berätta åt pensionerade lärare. Också fackartiklarav hög kvalitet lönar det sig att satsa på. Minnen från studietiden, bokrecensioner och nyheter om föreningarnas verksamhet verkar inte vara speciellt intressanta utgående från svaren, men inte heller helt ointressanta. I dessa fall gick åsikterna mest i sär. Alla övriga ämnesområden i tidningen var minst ganska intressanta. Det faktum att temanumret om mediciner fick en så god feedback uppmuntrar mig till att också i framtiden göra en tidning utgående från något viktigt tema. I de fria svaren om hur man kan utveckla tidningen fanns mycket, direkt användbart stoff. Tack för det! Anneli Rajaniemi chefredatör Ulla Bäck, översättning

4 Trondheimissa Suurenmoista historiaa, huikaisevan kauniita vuoristo- ja vuonomaisemia, kukkaloistoa, kaunista arkkitehtuuria ja tietenkin mukavia pohjoismaalaisia eläkeläisopettajia. Tämän vuoden tapaamiseen osallistui ainoastaan 75 henkilöä. Se saattoi johtua siitä että ruotsalaiset ja suomalaiset mieluummin viettävät juhannusta kotimaassaan. Nyt jo toista vuotta kotimatka osui juhannusaattoon, sillä tapaaminen järjestettiin Toisena syynä saattoi olla pelottava hinta. Vahinko, sillä ohjelma oli hieno ja monipuolinen. Asuimme 1800-luvun lopulla valmistuneessa hotelli Britanniassa, joka on Norjan maineikkaimpia. Trondheimiläisten ylpeyden hotellistaan tajuaa sen lempinimistä Valkoinen joutsen ja Trondheimin helmi. Tuohon uusbarokkiseen valkoiseen järkäleeseen on majoittunut kuuluisuuksia ja kuninkaallisia. Nyt oli meidän vuoromme yrittää kulkea talon sokkeloissa. Minulla, joka yleensä tapaan olla ajoissa, oli tällä kertaa ongelmia. Pitkä rakennushanke Alkajaisiksi opastetulla kierroksella tutustuimme pääkohteeseemme Nidarosin katedraaliin, joka on Pohjolan toiseksi suurin tuomiokirkko. Katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1070 paikalle, jossa pyhä Olavi lepää haudassaan. Kyseessä oli todella pitkäaikainen hanke. Viimeiset osat valmistuivat 2000-luvulla. Hanke venyi, koska kirkko paloi useita kertoja eikä uskonpuhdistuksen myötä enää tuntunut yhtä tärkeältä käyttää rahaa suureen rakennushankkeeseen. Siihen asti Trondheim oli ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde Pohjolan ja Keski-Euroopan väelle. Vuonna 997 perustettu Trondheimin kaupunki on saanut alkunsa näistä pyhiinvaelluksista. Tarvittiin majoittumispaikkoja, käsiteollisuus alkoi kukoistaa ja Trondheimiin tuli arkkipiispan istuin. Monet Norjan kuninkaat on kruunattu Nidarosin tuomiokirkossa. Viimeinen oli Haakon VII. Suurkäräjät lakkautti kruunausseremonian 1900-luvun alussa. Nykyisin kuninkaat siunataan virkaansa tässä tuomiokirkossa. Kirkon keskilaiva on rakennettu romaaniseen tyyliin ilman koristelua, jotteivät seurakuntalaisten ajatukset johtuisi pois Jumalasta. Muut osat on rakennettu goottilaiseen tyyliin fantastisin koristekuvioin ja lasimaalauksin. Kirkossa on Euroopan suurimpiin kuuluvat konserttiurut lähes tuhansine pilleineen. Nuo Steinmeyer-urut rakennettiin 1930 ja restauroitiin alkuperäiseen kuntoonsa tänä vuonna. Saimme kuulla pienen urkukonsertin, josta ainakin minulle tuli yksi matkan ehdottomista kohokohdista. 4 Päivät olivat täynnä elämyksiä. Kävimme musiikille ja musiikki-instrumenteille omistetussa Ringve-museossa. Ringven talot edustavat kolmea vuosisataa. Ne sijaitsevat tiiviisti vierekkäin ja muodostavat suljetun pihapiirin. Vanhinta, 1700-luvulta peräisin olevaa taloa, käytetään osin asuintalona, osin museona. Päärakennus on 1800-luvulta. Se on osa museota ja kooltaan pienempi kuin vanhempi rakennus. Näköala Ringveltä on huikaisevan kaunis. Oppaame oli muusikko. Hän soitti meille eri-ikäisillä instrumenteilla. Saimme kuulla Beethovenia ja Chopiniä vasaraklaveerilla ja pianolla soitettuina. Museossa oli lukuisia soittimia kannettavista uruista saamelaisiin noitarumpuihin. Ainutlaatuisen museon perusti Victoria Bachke ( ). Hän oli syntyjään venäläinen ja avioitui norjalaisen 23 vuotta itseään vanhemman Christian Bachken kanssa. Miehen kuoltua hän alkoi työskennellä musiikkimuseon kokoamiseksi. Hän keräsi mitä merkillisimpiä soittimia niin Norjasta kuin ulkomailta. Trondheimin vuonolla sijaitsevalla Tautra-nimisellä saarella kävimme katsomassa keskiaikaisen sistersiläisluostarin raunioita. Nautimme hyvän lounaan läheisessä ravintolassa. Puutarhassa kasvoi ihania vanhoja viljelyskasveja ja yrttejä. Pienen matkan

5 Løkken kuparikaivoksen kosteissa käytävissä oli käyttöä sadeviitoille. tavattiin Trondheim levittäytyy Nidelva-joen ja Trondheimin vuonon suistoon. Senioritapaamiseen osallistuivat Suomesta Ulla Bäck, Iris Paakkunainen, Tuula ja Juha Mäkelä. Norjalainen päivien hovivalokuvaaja Bjørn L. Vaaland Munkholmenin linnoituksella. Kuva Tuula Mäkelä päähän vanhasta sijaitsi uusi 2000-luvun kynnyksellä rakennettu uusi luostari. Kävimme laivalla myös Munkholmenilla, joka niin ikään sijaitsee Trondheimin vuonossa. Myös tuolla pienellä saarella oli ollut luostari. Uskonpuhdistuksen jälkeen se muutettiin linnoitukseksi, jonka tarkoituksena oli suojella Trondheimia ruotsalaisten hyökkäyksiltä. Unionin aikana Munkholmenia käytettiin vankilana. Nykyisin saari on suosittu retkeilykohde ja siellä on myös kesäteatteri. Me nautimme fantastisen päivällisen trubaduurin viihdyttäessä meitä. Hän lauloi mm. laulun Mustalaiseks olen syntynyt, ainoan osaamansa suomenkielisen laulun. Hienoa! Museorautatien kyydissä Viimeinen päivä oli täpötäynnä elämyksiä. Kävimme Orkladalenissa sijaitsevassa Bårdshaugin kartanossa, jonka rakensi arkkitehti, ministeri, tilanomistaja ja konsuli Christian Tham 1800-luvun lopulla. Kartano toimii nyt konferenssihotellina. Ajoimme junalla Orkladalenin teollisuusmuseosta Gammelgruvaniin. Christian Tham rakennutti Norjan ensimmäisen vaihtovirralla toimivan rautatielinjan, jonka Kuningas Haakon VII vihki sen vuonna Vaikka ei ollut kovin mukavaa istua kolmannen luokan vaunussa, se oli silti mielenkiintoista. Løkkessa on toiminut kuparikaivos yli 300 vuotta. Saimme ryhmänä kulkea 400 metriä pitkän kaivoskäytävän läpi Työn ja raadannan kappeliin, luolaan, joka oli syntynyt kalliota räjäytettäessä. Siellä koimme voimakkaan elämyksen kuunnellessamme sopraanoa, jonka ääni täytti koko tilan. Illan juhlapäivällisille meitä oli pyydetty pukeutumaan kansallispukuun. Pyyntöä noudatti kahdeksan kaksi suomalaista, yksi färsaarelainen, neljä norjatarta ja lisäksi yksi rohkea norjalainen mies, toiminnanjohtaja Per Sætre. Hyvä niin! Söimme hyvää ruokaa hotellimme kauniissa puitteissa, pidimme monia puheita ja lauloimme paljon. Hauskaa, mutta aina tapaamisen viimeinen ilta tuntuu hiukan haikealta. Islannin vuoro Ensi vuonna on Islannin vuoro järjestää eläkeläisopettajien päivät. Ne pidetään Sellfossissa, noin 50 kilometriä Reykjavikistä. Meidät majoitetaan neljän tähden hotelliin. Ohjelmaan kuuluvat mm. Þingvellin, Laugarvatn, Gullfoss ja Geysir ja Vestmannaeyar. 5 Lakko työajan sitovuudesta Norjan eläkeläisopettajaa kuuluvat Utdanningsforbundetiin, jossa on yhteensä jäsentä. Utdanningsforbundet on osa UNIO-pääjärjestöä, joka on Norjan toiseksi suurin ammattiliitto jäsenellään. UNIO käy kaikki neuvottelut. Eritasoisilla eläkeläisjohtokunnilla on neuvoa antava tehtävä. Tällä hetkellä pahin kompastuskivi neuvotteluissa työnantajien kanssa on työajan sitovuus. Huolimatta opettajien lomasta, on Norjassa aloitettu lakko 1.7. Se rajoittuu aluksi 36 henkeen Bergenissä, mutta laajenee kouluvuoden alkaessa, mikäli sopimukseen ei päästä. Lakko ei koske Oslon opettajia, koska he ovat hyväksyneet sopimuksen. Lakon uskotaan kestävän kauan eikä kovin suurta halukkuutta neuvotteluihin juuri nyt ole. Ulla Bäck, teksti Leena Siivonen, käännös Bjørn L. Vaaland, valokuvat

6 Ajassa Tapio Sahramiehestä OSJ:n ensimmäinen golfmestari Opetusalan seniorijärjestön ensimmäinen golfmestaruuskilpailu pidettiin Vierumäellä Classic-kentällä 5.6. OSJ:n ensimmäinen golfmestari Tapio Sahramies harjoittelemassa avauslyöntiä. Ensimmäiseen golfmestaruuskisaan osallistuneet pitivät tärkeänä, että OSJ:lla on oma Golf-kisa. Kilpailun voitti pistepogikilpailussa kotkalainen Tapio Sahramies. Naisten paras oli Riikka Lonka Hämeenlinnasta. Parhaan lyöntipelin voitti Helena Rahnasto Seinäjoelta. Hän voitti myös naisten pisimmän avauslyönnin. Miehistä pisimmälle avauslyönnin sivalsi joroislainen Seppo Niemi. Naisten kolmas pistepogissa oli Tuula Lehto Hämeenlinnasta ja miehistä Erkki Kangasniemi Kauniaisista. Golf sopii hyvin ikäihmisille. Peli on erinomainen kunnon kohottaja, kehuu Oulusta kisaamaan saapunut Matti Schildt. Joustava alusta on hyvä nivelille ja kahdeksantoista reikää kiertäessä tulee kävellyksi noin yhdeksän kilometriä raikkaassa ulkoilmassa ja kauniissa maisemassa mukavien ihmisten kera. Kilpailuun osallistunut puheenjohtaja Erkki Kangasniemi kertoi, että OSJ:n omasta golfkisasta on tarkoitus tehdä perinne. Osallistujilta edellytetään järjestön jäsenyyttä. Kisat on tarkoitus järjestää edelleenkin yhdessä Koululiikuntaliiton kanssa. Voittaja saa nimensä hienoon kiertopalkintoon. Kilpailun organisoi Jani Kangasniemi Koululiikuntaliitosta, jossa hänellä on vastuunaan opettajien liikunta. Anneli Rajaniemi, teksti Mikael Rajaniemi, kuva Kalenterin, jäsenkortin ja jäsenmaksun postituksesta Tarkkailkaa syksyllä postianne. Vuoden 2015 taskukalenteri tulee Opettaja-lehden välissä, uusi jäsenkortti ja vuoden 2015 jäsenmaksulomake kirjeessä. Vuoden 2015 OAJ-taskukalenterin postittaa OAJ. Kalenteri tulee senioriopettajille Opettaja-lehden välissä lokakuun lopussa Tämän Opettaja-lehden välissä ei ole Senioriopettaja-lehteä. Senioriopettajalehti ilmestyy syksyllä 2014 oman aikataulunsa mukaan ja Opetusalan Seniorijärjestön uusi jäsenkortti postitetaan jäsenillemme joulukuussa Jäsenkortti tulee jokaiselle kotiosoitteeseen kirjeenä. Samassa postituksessa jäsenemme saavat myös vuoden 2015 jäsenmaksulomakkeen. Jäsenmaksun eräpäivä on vuoden 2015 alkupuolella. Laulu- ja tanssijuhlat täyttivät Tallinnan Kaikkien aikojen ennätys laulajia ja tanssijoita oli kokoontunut Tallinnaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kaupungissa vietettiin 150-vuotislaulujuhlia yli esiintyjän voimin ja heitä oli seuraamassa katujen varsilla ja laululavalla yli katsojaa. Laululavan valtaisalla nurmikolla virolaiset nauttivat esityksistä perhekunnittain. Teemana oli ajan kosketus kosketuksen aika. Laulujuhlat avasi Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves. AR Senioriopettaja-lehden lukijakyselyn voittajat Lukijakyselyyn vastasi kaikkiaan 1107 Senioriopettajan lukijaa. Onnettarena toimi eläkkeellä oleva pankkitoimihenkilö Airi Holm, joka valitsi kaikkien vastanneiden keskuudesta kolme voittajaa. Kaikki vastaukset kirjattiin Excel- taulukkoon, myös 240 kirjepostissa lähetettyä vastausta. Onnettaren valitsemien satunnaisten numeroiden perusteella löytyivät seuraavat voittajat: 1) Lukijamatkan voitti Kirsti Muhonen Lieksasta 2) Lippupisteen lahjakortin (100 ) voitti Pekka Ratola Porista 3) Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortin (50 ) voitti Raija Luukkainen Tuusulasta Onnea voittajille. Heille on ilmoitettu henkilökohtaisesti voitoista. Kiitokset kaikille kyselyyn osallistujille. Vastaukset sisälsivät hyvää ja kehittävää palautetta, joka otetaan huomioon lehden kehittämisessä. Kuva: Anneli Rajaniemi 6

7 Vahva yhdysside Runsas lukijakyselyyn vastaaminen kertoo siitä, että Senioriopettaja on lukijoille tärkeä ja että lukijat haluavat olla kehittämässä lehteä. Senioriopettaja on tarpeellinen OSJ:n järjestötoiminnan kannalta. Lehti toimii tärkeänä linkkinä jäsenten ja järjestön välillä. Lehteä odotetaan ja sitä luetaan paljon. Senioriopettajan sisällöstä kiinnostavat eniten erilaiset haastattelut ja asia-artikkelit. Teemanumeroiden julkaiseminen sai niin vahvan kannatuksen ja runsaasti teemavinkkejä, että niitä julkaistaan vastakin. Kyselyyn vastattiin joko sähköisesti tai lehdessä olleella lomakkeella. Mielipiteen saattoi kertoa asettamalla ruksin viisiportaiselle asteikolle ja täydentää vastaustaan avoimessa kohdassa sanallisella arviolla. Lehden sisältöä arvioitaessa 5 tarkoittaa erittäin kiinnostavaa, 4 melko kiinnostavaa, 3 ei kiinnostava eikä kiinnostamaton, 2 melko kiinnostamatonta/turhaa ja 1 ettei osaa sanoa kantaansa. Tärkeä tietolähde Lukijakyselystä ilmenee, että sisällöstä luetaan keskimäärin yli puolet. Keskiarvo oli hitusen yli neljä viisiportaisen asteikon keskiarvona, jossa viisi tarkoitti, että lehti luetaan kokonaan ja yksi, ettei sitä lueta juurikaan. Senioriopettaja on tärkeä väline edunvalvonnasta tiedottamiseen mutta vielä tärkeämpi se on lukijoiden mielestä järjestötoiminnan kannalta. Edunvalvonnassa keskiarvoksi tuli ja järjestötoiminnassa 4,12. Pääkirjoitusten keskiarvo 4 ja puheenjohtajan palstan 4,03 kertovat, että palstat tavoittavat lukijansa hyvin ja sisältö on melko kiin- 5 = erinomainen, 4 = hyvä, 3 = keski, 2 = vähän, 1 = en osaa sanoa Lukijakyselyn vastauksista kootut keskiarvojen kuvaajat. 4,02 4,02 3,94 4,12 4,00 4,03 4,10 4,11 3,96 4,00 4,15 3,94 3,54 3,62 3,38 3,94 3,54 nostavaa. Ajassa -palstan pienet tietoiskut on koettu myös melko kiinnostaviksi keskiarvon ollessa 4,10. Henkilöhaastattelut kiinnostavat Asia-artikkelit ja henkilöhaastattelut ovat lehden keskeistä aineistoa. Keskiarvo 4,11 kertoo hyvästä onnistumisesta. Palautteen sanallisessa osiossa toivotaan haastateltavaksi eri puolelta Suomea ihan tavallisia eläkkeellä olevia opettajia arkisissa askareissaan. Lehdestä halutaan lukea myös selviytymistarinoita, erilaisten ihmisten erilaisia tarinoita. Etenkin vasta eläkkeelle jääneet seniorit toivovat tässä ajassa olevia juttuja, myös nykykoulusta. Toisaalta iäkkäämmät lukijat toivovat opastusta nykyteknologian käyttämiseen, jotta teknistyvässä ajassa olisi helpompi pysyä mukana. Kansainvälisyyttäkin saisi olla sivuilla. Uutiset yhdistysten toiminnasta sai keskiarvokseen 3,54. Asia lienee tulkittavissa niin, että varsin tuoreiden yhdistysten toiminnasta ei ole kirjoitettu riittävästi. Palautteessa oli useita toiveita jutuista, joissa kerrotaan vinkkejä eri paikallisyhdistysten toimintamalleista ja tapahtumista. Vakiopalstoistakin pidetään, sillä esimerkkeinä lääkärin lausumia, seniorikokki, kolumnit ja pakinat saivat keskiarvon 3,95. Näistä kaikki muut saivat vahvaa kannatusta, mutta seniorikokki jakoi mielipiteet intohimoisiin kannattajiin sekä niihin, joille muiden lehtien ruokaohjeet ja television ruokaohjelmat riit- 3,62 4,00 3,96 4,15 4,11 4,10 4,03 4,00 4,12 5 = erinomainen, 5 = 4 = hyvä, 33 = keski, = keski, 2 = vähän, 2 = vähän, 1 = en osaa 1 = sanoa en osaa sanoa 3,38 3,94 0,00 Minkä verran luet lehteä? 4,50 Minkä verran luet lehteä? Lehden ulkoasu 0,50 Lehden asema etolähteenä, eläkkeellä Arvioi lehden Tietolähde/edunvalvonta sisältöä, lähe ämät muistelot 4,00 asema Lehden kaikilla etolähteenä, Arvioi lehden Tietolähde/järjestötoiminta sisältöä, kirja-arvostelut 1,00 3,50 lehden Arvioi Arvioi pääkirjoitus sisältöä, lehden Pääkirjoitus sisältöä, teema-numerot puheenjohtajan Arvioi lehden lehden sisältöä, sisältöä, palvelupalstat palsta Arvioi 3,00 Puheenjohtajan palsta 1,50 Arvioi lehden sisältöä, vakiopalstat Arvioi lehden sisältöä, ajassa-palsta 2,50 Ajassa-palsta ja tietoiskut Arvioi lehden sisältöä, 2,00 uu set Arvioi sisältöä, lehden asia-ar kkelit Asia-artikkelit ja haastattelut Arvioi lehden sisältöä, asia-ar kkelit lehden uu set Arvioi 2,00 sisältöä, Arvioi lehden Uutiset sisältöä, yhdistysten ajassa-palsta toiminnasta 2,50 lehden sisältöä, vakiopalstat 1,50 Arvioi Arvioi lehden Vakiopalstat sisältöä, puheenjohtajan 3,00 palvelupalstat sisältöä, lehden Arvioi Arvioi lehden sisältöä, pääkirjoitus 1,00 Palvelupalstat Lehden teema-numerot sisältöä, lehden Arvioi asema etolähteenä, kaikilla Teema-numerot 3,50 lehden Arvioi 0,50 Lehden asema etolähteenä, eläkkeellä kirja-arvostelut sisältöä, Kirja-arvostelut Minkä verran 4,00 luet lehteä? 0,00 lähe ämät sisältöä, lehden Arvioi Lukijoiden lähettämät muistelot ulkoasu Lehden ulkoasu 4,50 täisivät. Palvelupalstoihin kuten senioritoriin ja matkojen ilmoituksiin suhtauduttiin myös kaksijakoisesti. Osalle lukijoista ne antavat virikkeitä ja ovat mieleisintä aineistoa, osa taas pitää matkojen hintoja liian kalliina. Nämä kaipaavat edullisempia matkakohteita, esimerkiksi vinkkejä kotimaan matkailusta. Lehden teemanumerot saivat hyvän vastaanoton, keskiarvo 4,15. Oli ilahduttavaa lukea samansuuntaisia ajatuksia, joita olen jo miettinyt tulevaisuuden varalle: liikunta, kulttuuri, terveys, talous... Kirjaesittelyt saivat osakseen ristiriitaisia mielipiteitä ja keskiarvon 3,62. Valtaosin omakustanteita esittelevä palsta tukee jäseniä, jotka eivät kaupallisilla markkinoilla saisi teoksiaan esiin. Kaikkia tällaiset arvioinnit eivät kiinnosta. He toivovatkin arvioita myös menestyvistä kirjoista, levyistä, ja teatterista sekä esittelyjä esimerkiksi kulttuuritapahtumista. Tähän tarvittaisiin innokas vapaaehtoinen avustaja tai avustajia, sillä yhden henkilön rahkeet toimituksessa eivät kaikkeen riitä. Lukijoiden mielipiteet menivät selvästi ristiin myös muisteloiden julkaisemisesta. Osa lukijoista piti niitä lehden suolana, osa ei haluaisi niitä sivuille ollenkaan. Keskiarvo oli 3,38. Lehden ulkoasu sai keskiarvoksi 3,94. Monet lehteä pitkään lukeneet arvioivat lehden kehittyneen ulkoasultaan selvästi vuosien varrella. Osa vastikään jäseneksi tulleista vertasi lehteä Opettajaan, mutta siinä kisassa nämä lehdet eivät ole samoilla lähtöviivoilla. Kehittämisideoita Lehden kehittämiseksi esitettiin paljon hyviä ideoita. Lehden tulisi olla nykyistä monipuolisempi. Sen tulisi ottaa paremmin huomioon eri-ikäiset ja eri oppilaitosmuodoista eläkkeelle jääneet lukijat. Lehti palvelisi paremmin lukijoita, jos siinä olisi mukana aivojumppaa: sanaristikoita, sudokua, piiloristikoita ym. Toivomuslistalla olevat liikuntavinkit ovat jo työn alla ja nämä kaikki ideat otetaan huomioon tulevissa lehden numeroissa. Kaikilla aihealueilla vastausten keskiarvo ylitti reilusti keskimääräisen tason eli kolmosen viisiportaisella asteikolla. Kiitos runsaasta ja rakentavasta palautteesta! Oli ilo havaita, että Senioriopettajalehden kehittyminen on huomattu ja kehittämistä on hyvä jatkaa lähetettyjen ehdotusten perusteella. Anneli Rajaniemi 7

8 Iäkkäiden laitoshoitoa vähennetään useilla toimilla Iäkkäiden henkilöiden toivotaan asuvan yhä pidempään omassa kodissaan. Palvelut muutetaan yhä enenevässä määrin avohuollon palveluiksi eli kotihoidoksi ja omaishoidon tueksi. Samalla vähennetään laitoshoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut toimenpidesuunnitelman iäkkäiden laitoshoidon vähentämiseksi ja kotiin annettavien palvelujen lisäämiseksi. Suunnitelma on osa rakennepoliittista ohjelmaa. Se pyrkii muuttamaan iäkkäiden palvelujen rakennetta ja hillitsemään siten kustannusten kasvua ikääntyneiden määrän kasvaessa. Lisäksi palvelurakenteen muutosta tuetaan purkamalla normiluonteisia suosituksia sekä väljentämällä kelpoisuusvaatimuksia. Toimenpiteisiin kuuluu vanhuspalvelulain täsmentäminen siten, että lisätään velvoitetta siirtää palvelut kotiin ja purkaa laitoshoitoa. Tavoite otetaan huomioon myös sosiaalihuoltolain, asukasmaksulain sekä omaishoidon tukea koskevan lain uudistamisessa. Palvelurakenteen muuttamiseksi tarvitaan myös eri hallinnonalojen yhteistyötä. Muutosta vauhditetaan asumispalvelujen kuntakokeiluilla, joissa huomiota kiinnitetään iäkkäiden ihmisten asumistarpeiden ennakointiin ja uusiin asumisvaihtoehtoihin. Lisäksi kehitetään kotipalveluja tuottavien yritysten toimintaa. Rakennepoliittinen ohjelma sisältää yhtenä toimenpiteenä myös normiluonteisten suositusten purkamisen. Tiettyjen suositusten poistamisella on tarkoitus muun muassa helpottaa ja kannustaa kuntia edistämään laitosasumisen vaihtoehtoja, kuten vanhusten palveluasumista. STM käy läpi normiluonteisia suosituksia aluehallintovirastojen ja Valviran kanssa ja arvioi, miltä osin niitä voidaan purkaa. den ihmisten kuulemista ja asiantuntijapaneeleja. Muutosta seurataan järjestelmällisesti ja tuloksista raportoidaan avoimesti. Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö Kuva: Matton Aluettaista vaihteulua Toimenpiteet räätälöidään alueittain. Kuntien ja alueiden erot laitoshoidossa ja avohoidossa vaihtelevat paljon. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla laitoshoidossa oli 1,4 prosenttia yli 75-vuotiaista, kun taas Etelä- Pohjanmaalla vastaava luku oli 4,5 prosenttia. Vastaavasti säännöllisessä kotihoidossa oli Päijät-Hämeessä yli 75-vuotiaista 9,4 prosenttia, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla 14,8 prosenttia. Erojen vuoksi kunnille ja alueille tarjotaan kohdennettua ohjausta ja tukea. Ohjaus kohdennetaan erityisesti sinne, missä palvelurakenteen muuttamisen tarve on suurta. Samalla jatketaan toimintakäytäntöjen uudistamista. Jatkossa iäkkäiden toimintakykyä tukeva toiminta on osa kaikkea palvelua, kuntoutus on monialaista ja teknologiaa hyödynnetään monipuolisesti. Kelpoisuuksiin muutoksia Viimeisenä toimenpiteenä on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksen muuttaminen. Kelpoisuusvaatimuksia koskeviin lakeihin on tarkoitus tehdä muutoksia vuonna Tämän ohella muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon eri ammattiryhmien tehtäviä ja työnjakoa sekä kehitetään moniammatillisuutta. Tarve on lisätä myös sähköistä asiointia esimerkiksi ajanvarauksessa, etuisuuksien hakemisessa ja kroonisten sairauksien hoidossa. Muutokset tarvitsvat tuekseen aktiivista viestintää, kuten teemakeskusteluja, iäkkäi- 8 Kotihoidon palveluja lisätään ja laitoshoitoa vähennetään.

9 Puheenjohtaja Verkkosukkia ja polvihousuja Anneli Rajaniemi Kolme vuotta sitten valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen päätti hakea julkisuutta pukeutumalla seksikkäästi verkkosukkiin erään lehden haastattelua varten. Tapaus herättikin runsaasti julkisuutta. Valitettavasti palaute oli siinä vaiheessa suurimmalta osaltaan negatiivista. Tänä kesänä uusi kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Aleksander Stubb on puolestaan ylittänyt uutiskynnyksen mm. pyöräilemällä lehdistötilaisuuksiin Jopolla shortseihin pukeutuneena. Vielä enemmän hälyä nousi, kun hän esiintyi erään puiston vihkiäisissä poikamaisen rennosti tiukoissa shortseissa. Myös leikittely selfie-kuvilla ja innokas twiittailu ovat asioita, joita ministerit eivät ole aikaisemmin tehneet. Tosin erityisesti monet nuoret kokevat tämän kehityksen positiivisena ja tervetulleena vanhan, jäykän ja kaavamaisen käyttäytymisen tilalle. Sen sijaan vanhemman väestön on ollut vaikeampaa ymmärtää ja hyväksyä tämän kaltaista käytöstä keskeisiltä päättäjiltä. Toki monet ovat katselleet ihaillen hyväkuntoisen pääministerin esiintymistä vaativissa urheilusuorituksissa. Politikkojen urheilusaavutuksiinhan saatiin tottua jo Urho Kekkosen aikaan. On viisasta hyväksyä se, että ajat ovat muuttuneet. Kysymys on enemmänkin siitä, missä kulkee järkevän muutoksen raja. Sukupolvien välillä näyttää olevan suuri ero tässäkin asiassa. Monet arvelevat, että tämän kaltainen menettely saattaa vaarantaa ministerien arvovaltaa ja uskottavuutta. Ensi kevään vaaleissa saadaan varmaankin tietoa siitä, miten äänestäjät tähän suhtautuvat. Välistävetoja Tämän palstan kirjoittamisen aikaan käydään neuvotteluja valtion ensi vuoden budjetista. Olen seurannut näitä keskusteluja hyvin tarkasti ja melko läheltä. On ikävä todeta, että puheista huolimatta aitoja eläkeläisten puolustajia ei päättäjissä juurikaan näytä olevan. Monien aikaisempien heikennysten lisäksi ollaan siis jälleen leikkaamassa eläkkeitä. Nyt se on tapahtumassa alentamalla meille kuuluvaa indeksikorotusta runsaan prosentin. Uusi SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne suututti hallituskumppaninsa tuomalla julkisuuteen omina esityksiään muutoksia pienimpien eläkkeiden perusteisiin. Häntä syytettiin välistä vetämisestä. Ehkä tällä menettelyllä yritettiinkin vaikuttaa myönteisesti eläkeläisäänestäjiin. Valitettavasti nämä esitykset parantaisivat suuremmalta osin vain aivan pienimpiä eläkkeitä, eivätkä oleellisesti auta työeläkettä saavia. Kympin korotus tulisi 743 euron takuueläkettä nauttiville. Eläketulovähennykseen esitetyn pienen muutoksen vaikutus loppuisi kokonaan 2250 euron kuukausieläkkeissä. Indeksileikkaus heikentää puolestaan jo yli 20 kuukaudessa niiden tuloja, jotka saava eläkettä kaksituhatta euroa. Totta kai parannukset kaikkein pienimpiin eläkkeisiin tulevat tosi tarpeeseen. En voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että meidän jäsenkuntamme ansioita leikataan jälleen. Nyt se merkitsisi vuodessa vähintään kahden kolmensadan euron menetystä. Budjettineuvotteluissa ei näköjään tätä heikennystä haluttu estää. Kun hallituksen 9 ja Rinteen esityksen todelliset vaikutukset selviävät, niin uskon, että eläkeläisiltä ei kovin suurta ymmärrystä tule. Tämä leikkauslinja on jatkunut vuosikausia ja näyttää jatkuvan niin kauan, kunnes eläkeläisäänestäjät ja heidän järjestönsä löytävät järkevän yhteistyömuodon tämän estämiseksi. Tulokset osoittavat kiistatta, että seniorijärjestöjen vaikuttaminen ei ole toistaiseksi ollut riittävää. Olen varma, että poliittisten päättäjien on pakko ottaa huomioon 1,5 miljoonan eläkkeellä olevan äänivaltaisen suomalaisen mielipiteet, mikäli osaamme tuoda asiamme esille riittävän tehokkaasti ja yhtenäisenä. Seuraavat vaalit ovat jo lähellä. Emme saa tyytyä pelkkiin kauniisiin juhlapuheisiin ja lupauksiin. Upea lämmin kesä on takana ja syksyn sateet alkaneet. Sään muuttuminen ei kuitenkaan saa olla esteenä ulkoilemiselle. Toivotan kaikille oikein hyvää ja terveellistä syksyä. Muistakaa pitää huolta kunnostanne. Kauniaisissa Erkki Kangasniemi puheenjohtaja erkki.kangasniemi@gmail.com

10 Tuomas Sillanpää ohjaa Hiphop-tuntia. Tällä kerralla tunnille osallistuivat: Nicolas Gosalvez, Sofia Gosalvez, Emma Helosvuori, Viivi Kauppinen, Niko Suboxu sekä Jasmin Virtanen. Siltamäen sisukas Sinikka Putkonen toteuttaa lapsuuden haavettaan Siltamäen Nuorisoseuran talossa on parhaillaan menossa Hiphop-tunti nuorille. Tanssija, tanssinopettaja Tuomas Sillanpää ohjaa innostunutta ryhmää. Hiphopin jälkeen on vuorossa ensin kahvakuulajumppa ja sen jälkeen vielä afrotanssi. Aamulla oli jo joogatunnit. Nuorisoseuran talolla on järjestettyä ohjelmaa joka päivä. Toimintaa luotsaa eläkkeellä oleva opettaja Sinikka Putkonen. Siltamäen Nuorisoseura täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Kun seura aloitti toimintansa, alueella ei ollut koulua eikä muita laitoksia, ainoastaan pieni parakkikauppa, joka lopetti toimintansa. Nuorille piti saada toimintaa, joten hiekkalaatikoilla äidit alkoivat agitoida väkeä mukaan. Sinikka Putkonen lupautui lapsiteatterikursseille, eikä aikaakaan, kun kahden lapsen äiti alkoi vetää nuorisoseuraa lastenhoidon ja opettajantöiden ohella. Sinikka Putkonen oli lapsesta saakka halunnut ryhtyä nuorisotyöntekijäksi, mutta vanhemmat eivät pitäneet iltapainotteista 10 ammattia mahdolliselle äiti-ihmiselle sopivana. Pääsin Järvenpään Seurakuntaopiston nuorisotyölinjalle, mutta minut istutettiin Anglian takapenkille ja pantiin pyrkimään Malmin kauppaopistoon aukeni oiva tilaisuus toteuttaa lapsuuden suuri haave. Sinikka Putkonen päätti ohjata toimintaa niin kauan kuin omat lap-

11 set olisivat mukana. Nuorempi tytär täyttää kohta 40, ja Sinikka on edelleen toiminnassa mukana. Toiminta alkoi taloyhtiön kellarihuoneessa. Suutarilan monitoimitalon valmistuttua Nuorisoseura sai sieltä tilat käyttöönsä. Sen jälkeen toimittiin vähän siellä sun täällä, taloyhtiöiden kellaritiloissa, koulun näyttämöllä. Kun alueen kauppa meni 1995 konkurssiin ja parakki jäi tyhjäksi, otin yhteyttä Nuorisoasiainkeskukseen, joka järjesti entisen kaupan tilat Nuorisoseuralle nimikkotilaksi. Liikehuoneisto kunnostettiin talkoilla tarkoitukseen sopivaksi, päästiin maan pinnalle kellaritiloista ja toiminta alkoi vilkastua. Sinikka Putkonen opiskeli kansantanssiohjaajaksi, lapsiteatteriohjaajaksi sekä Nuoriso-, kulttuuri ja vapaa-ajanohjaajaksi. Opettajantyötä varten suoritetut kasvatustieteen- ja draamapedagogiikanopinnot ovat olleet myös Nuorisoseuran toiminnanjohtajalle suureksi avuksi. Harrastusinnostuksensa Sinikka sai jo lapsuuden kodista. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat partio ja seurakuntanuoret. Vanhemmat olivat innokkaita kulttuurinharrastajia. Äiti toimi Kalliolan äiti-piirissä. Hän harrastaa edelleen lausuntaa 93-vuotiaana. Nuorisoseuran toiminnanjohtaja tekee nuorisotalolla kaikkea, aina tilojen siivoamisesta lähtien. Sinikka Putkonen hankkii ohjaajat, järjestää retket, ohjaa lasten draamaryhmää, hoitaa hallinnolliset tehtävät, tilastoinnin sekä raportoinnin ja valvoo toimintaa. Nuorisoasiainkeskukselle raportoidaan kerran kuussa, mitä talolla tapahtuu, paljonko kävijöitä on, mitä tunteja viikoittain on ja montako niitä järjestetään. Jos joku ohjaajista sairastuu äkillisesti, eikä sijaista saada, Sinikka tuuraa tarvittaessa myös opettajia. 65-vuotias nuoriso-ohjaaja on suunnitellut vetävänsä toimintaa vielä pari vuotta. Ongelmana on, ettei seuraajaa ole näköpiirissä, siitä huolimatta, että jatkajaa on etsitty jo vuosia. Opettajantyönsä ohella Sinikka Putkonen johti Nuorisoseuran toimintaa palkatta parikymmentä vuottaa. Työnpäivän jälkeen nuorisotyössä oli joskus jaksamista. Nyt eläkkeellä jaksan paremmin, sillä tämä työ ja harrastus on virkistävää. En tiedä, mitä tapahtuu sitten kun itse en enää jaksa. Siltamäen Nuorisoseura on perhejärjestö, jossa kaikenikäiset voivat olla mukana. Sinikka Putkonen osallistuu itsekin viikoittain joogaan, chiballiin sekä afrotanssiin ja miehensä, Kari Putkosen kanssa kansantanssiin. Siltamäen Nuorisoseuran toiminta perustuu vahvasti tekemiseen. En kestäisi tehdä avointa nuorisotyötä enkä sietäisi toimetonta joutenoloa. Täällä kaikki perustuu aktiiviseen toimintaan. Kesät nuorisotalo on suljettu, viikoittaista harrastustoimintaa ei ole ja silloin Sinikka Putkonen rientää mökilleen tuijottamaan järvenselkää, kasvattamaan yrttejä ja miettimään kaiken maailman uusia rakennusprojekteja. Kesällä neljälle lapsenlapsellekin on enemmän aikaa. Joskus mökillä ollessani manaan, että voisin olla loppukesästä pitempään maalla tai lähteä matkalle. Mutta heti syyskauden alussa, kun nuorisotoiminta lähtee taas käyntiin, tekemisen innostus ja riemu tarttuu. Sinikka Putkonen kiittää miestään, joka toimii vaimonsa tukena ja on myös harrastustoiminnassa täysillä mukana. Kun ongelmia syntyy, mies rientää apuun. Onneksi pariskunta asustaa viereisessä korttelissa. Siltamäen Nuorisoseuran kerholla on kodinomainen henki. Tänne on helppo tulla ja täällä on mukavan rento tunnelma, näin sanovat tänne viikoittain harrastamaan tulevat. Päänvaivaa tuottaa oikeastaan vain ilmastointi, joka välillä pamahtaa pois päältä. Se vaatii korjausta. Eeva Mehto, teksti ja kuvat Kirjoittaja on valokuvaaja/graafikko ja freelance-toimittaja Sinikka Putkonen valvoo ja ohjaa Nuorisotalon toimintaa. 11 Sinikka Putkonen Syntyi Helsingissä 1948 kaksilapsisen perheen kuopuksena Puoliso: Kari Putkonen, eläkkeellä oleva henkilöstöpäällikkö Perhe: kaksi tytärtä, kaksi vävyä ja neljä lastenlasta Työskennellyt opettajana Siltamäessä, Suutarilassa, Töyrynummessa, Kaisaniemessä, ja viimeksi Maatullin koulussa Pukinmäellä Toiminut 35 vuotta Siltamäen Nuorisoseurassa Valittiin Siltamäen alueen sisukkaaksi 2013

12 Mintuntuoksuinen Marokko kutsuu kuninkaallisiin kaupunkeihinsa Vahva minttuteen tuoksu leijailee Marokon kapeiden kujien yllä. Teetä si laan vanhojen kaupunkien ja kylien lukemattomissa kahviloissa. Kansallisjuomaa voidaan hauduttaa yli kymmenestä eri minttulajikkeesta. Joskus mukaan sekoittuu väkevän arabialaisen kahvin aromeja. Ja kun tarjoilija raottaa koristeellisen tajine-padan kantta, matkustaja saa nenäntäyden kanelissa, sahramissa, sitruunassa ja inkiväärissä hautuneen lampaan herkullista tuoksua. Marokkoon matkustava saa elää aistien juhlaa. Makujen ja tuoksujen rinnalla värit valloittavat mattojen taidokkaissa kuvioissa, hehkuvanvärisinä maustekekoina basaareiden pöydillä, kaakeleiden ruskeana ja sinisenä mosaiikkina, puhumattakaan leikkisän näköisistä baboucheista, marokkolaisten omista tohveleista, joiden koristeluissa ei kirkkaitakaan sävyjä säästellä. Myös Marokon maisemasta löytyvät häkellyttävät vastakohdat. Atlantin ja Välimeren aallot, Atlas-vuoriston lumiset huiput ja vuorten väleissä vehreät taatelipalmulaaksot lännessä vaihtuvat itään mentäessä muinaisten karavaanien karuiksi ja hiekkaisiksi vaellusreiteiksi. Niiden varsilla paikallisten berberien savesta rakennetut linnoitukset, kasbahit, kertovat maan menneisyydestä kukoistavana pohjoisafrikkalaisena kauppavaltiona. Keskiajan mahtavien muslimidynastioiden, almoravidien ja almohadien, valta ulottui kauas Euroopan puolelle saakka. Vaihtuvat vallanpitäjät halusivat olla myös suuria rakentajia ja niinpä Marokkoon matkustavalla onkin ainutlaatuinen tilaisuus vierailla peräti neljässä kuninkaallisessa kaupungissa. Oliivi- ja viiniseuduistaan tunnettu Mèknes henkii hienostunutta rauhaa, kun taas nykyinen pääkaupunki Rabat on kuningaskunnan vilkas ja tyylikäs hallintokeskus. Sen vanhankaupungin maurilainen arkkitehtuuri yhdistyneenä viime vuosisadan alun ranskalaiseen kaupunkirakentamiseen tekee Rabatista viehättävän vierailukohteen. Jo pelkkä Fèsin ja Marrakechin nimien mainitseminen saa eksoottiset mielikuvat liikkeelle. 700-luvulla perustettu Fès on edelleen niin hartaan uskonnonharjoituksen ja -opetuksen kuin perinteisen käsityönkin keskus. Sen medinan kapeilla kujilla missä hupullisiin djellaba-viittoihin pukeutuneet paikalliset sukkuloivat sulassa mutta varsin tiiviissä sovussa matkailijoiden ja tavaraa kuskaavien aasien joukossa parkitaan ja työstetään nahkaa, kalkutellaan siroja metalliesineitä, värjätään lankoja ja kankaita, punotaan koreja, paistetaan leipää, pistäydytään moskeijassa tai kahvilassa, mutta ennen muuta tingitään ja käydään kauppaa. Atlas-vuoriston punaiseksi helmeksi kutsutun Marrakechin keskipiste, Djemaa el-fna eli Taikureiden tori, lienee lajissaan maailman tunnetuin. Menneiden aikojen karavaanien kauppamiehet, viime vuosikymmeninä Marrakechista kodin löytäneet eurooppalaiset ja amerikkalaiset taiteilijat kuin myös meidän päiviemme matkailijat ovat pysähtyneet tänne samasta syystä: katselemaan ja ihastelemaan illan valojen syttyessä käärmeenlumoajia, apinoiden kouluttajia, akrobaatteja, musisoijia, tarinankertojia ja kansanparantajia ja maistelemaan paikallisia herkkuja pienistä ruokakojuista. Marokkoa miehittäneistä vieraista vallanpitäjistä antiikin roomalaiset jättivät tänne pysyvän muistomerkkinsä koristellessaan varuskuntakaupunkinsa Volubiliksen yksityistalot ja kylpylät kauniilla mosaiikeilla, jotka edelleen ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Marokon moderni kauppa- ja satamakaupunki Casablanca on puolestaan saanut todistaa uudempien vallanpitäjien komentoa, ensin espanjalaisten ja sittemmin ranskalaisten. Elokuvan ja romantiikan ystäville Casablanca on kuitenkin aina ja ikuisesti toisen maailmansodan aikainen Rickin kahvila sekä valkokankaan unohtumattomat rakastavaiset, Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart. Play it again, Sam! Irmeli Repo 12

13 Lemmetty Saanko luvan saksanpolkkaan? Kuluneen kesän lämpimänä keskustelunaiheena olivat hyvät tavat ja erityisesti tervehtiminen. Miksemme enää tervehdi naapureitamme? Aihetta pohdittiin paljon yhdessä kestoaiheen kiusaamisen kanssa. Isoäitini siis hän, joka oli antiikkinen ja uuden pölynimurin omistaja, kertoi mielellään tarinaa viime vuosisadan alun Mikkelistä ja kaupungin kohteliaimmasta pojasta. Herrasmiehenä poika pyysi tyttöjä tanssiin koulujen illanvietossa kysymällä: saanko luvan saksanpolkkaan, Bertel Nordenstreng? Tyttöjä näin suuri kohteliaisuus nauratti ja tästä lauseesta tulikin aikanaan lentävä lause. Jos kysymyksen lausuu ääneen, niin siitä löytyy kaunis rytmi, melkein runo. Saksanpolkkaa taidetaan taas tanssia eläkeneuvotteluissakin, mutta kohteliaisuudesta en oikein tiedä. Omaan työuraani liittyi lex Nokiaan johtanut sähköpostiviesti, jossa suorasukaisesti ilmoitettiin, että lähettäjä tulee haastamaan rikollisten suosijat ja viranomaisvallanväärinkäyttäjät eikä lepää, ennen kuin he joutuvat vastuuseen- ja häpeään. Viestistä puuttui vain muistus sarvipäisestä hiilihankomiehestä, joka lopulta kärventää meidät. Vapun aikoihin klo 23:49 lähetttyyn viestiin vastasimme Akavasta, mutta vasta pari yötä nukuttuamme. Viestin lähettäjä, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Lasse Laatunen, kertoi julkisuudessa myöhemmin, että viesti oli tavanomaista työmarkkinakieltä. No, ei ollut. Vaikutti lähinnä rankanpuoleiselta työpaikkakiusaamiselta, olihan eräs viestin vastaanottajista Laatusen alainen. Akavassa emme kokeneet viestiä erityisenä painostuksena lakiesityksen taakse, mutta tunnustan, että pari kertaa kyllä nikottelimme, kun luimme viestin. Mitä kieltä nykyiset eläkeneuvottelijat käyttävät? Akavan johtaja Pekka Piispanen vaikutti hyvin asialliselta, kun elokuussa kysyin häneltä eläkeuudistuksen vaiheista. Piispasen mielestä eläketurvan kehittämisessä tulee ottaa huomioon pidemmän kouluttautumisen edellyttämät taloudelliset kannustimet työuran loppupuolella. Myöskään työn sankareita pitkän työuran tehneitä puurtajia ei saa unohtaa. Hänen mielestä eläkeneuvottelut eivät saa olla vain matematiikkaa. Neuvotteluissa pitää olla avarampaa katsetta työelämään. Laskutikkumiehiä tarvitaan, mutta koko työuran kehittäminen on tärkeää. Piispanen pitää neuvottelupöydässä eläkkeiden ohella työelämän uudistuksia ja laatukysymyksiä. Vain siten työurat pitenevät ja lopputulos näkyy myös euroina. Eläkeneuvottelut eivät saa olla pelkkää matematiikkaa. Eläkeneuvotteluihin on vaadittu avoimmuutta ja nyt on otettu käyttöön muodikkaasti sähköinen sivusto. Eläketurvakeskus (ETK) ylläpitää erityistä nettisivustoa eläkeuudistus.fi niille, jotka haluavat tietoa eläkkeistä ja neuvotteluista. Myös kunnianhimoinen neuvotteluaikataulu löytyy sivustolta. Eläkeneuvotteluissa on muitakin uudistuksia. Kuntatyönantajat ovat nyt Varatuomari Markku Lemmetty mukana neuvottelupöydässä. Tämä on seurausta siitä kritiikistä, jota osoitettiin aikaisempia uudistuksia kohtaan. Yksityisen ja julkisen sektorin työmarkkinat ovat lähentyneet, kun esimerkiksi kunnat ovat yhtiöittäneet toimintojaan. On siis hyvä, että istutaan yhdessä ja samassa pöydässä. Lähentymistä enteillään myös selvitysmies Jukka Ahtelan elokuun alussa valmistuneessa muistiossa. Selvitystä olivat esittäneet Kuntatyönantajat ja palkansaajakeskusjärjestöt. Ahtela toteaa, että kuntasektori ei ole kriisissä. Kuntaeläkkeiden rahoitus on kestävällä pohjalla. Hän esittää, että Työeläkelaitos Keva muuttuisi yksityisten eläkeyhtiöiden kaltaiseksi, jonka hallinnossa olisivat työnantajat ja palkansaajat. Pohtimisen arvoinen ehdotus. Ahtelan selvitys löytyy edellämainitulta ETK:n eläkeuudistus.fi -sivustolta. Eläkeneuvottelut jatkuvat nyt kolmikannassa ja aikanaan yhteisymmärryksen synnyttyä sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa ja lopulta eduskunnan käsittelyssä. Tämä on pitkä ja kivinen tie, mutta toivottavasti matkan varrella ei käytetä Laatusen tavanomaista työmarkkinakieltä. Niin, Bertel. Hänestä tuli myöhemmin myös upseeri! 13

14 Askartelemisen vaikeudesta Askarteluahdistus herää aina, kun ystäviltä tulee persoonallisia, käsintehtyjä juhlatervehdyksiä ja lahjoja. Sain taannoin taidevillasukat, jotka parantavat talvi-iltojeni elämänlaatua, sekä täydellisen kauniin uniikkipatalapun. Sen jäädytän ikiajoiksi keittiön naulaan arvostuksen osoitukseksi käsityötaidoille. Mahtaakohan vielä tulla se aika, jolloin annan omatekoisia askarruksia lahjaksi ystäville! Asiat ovat edelleen sillä tolalla, että en osaa tehdä käsilläni mitään pientä ja somaa, en paperista, en puusta enkä mistään muustakaan. Olen perannut muistojani ja löytänyt askartelutraumani juuret. Ehkä vapaudun siitä, kun astun nyt kaapista ulos. Vartuin varhaislapsuuteni, sodan melskeiden takia, eri vuosituhannella syntyneiden isovanhempieni luona maalla, metsän keskellä, vailla ikäisteni seuraa. Mummo ja pappa eivät askarrelleet. He tekivät vakavasti tarpeellisia kotiaskareita. Osallistuin puiden kantamiseen, kasvimaan muokkaamiseen ja sisätöihin kykyjeni mukaan. Syys- ja talvi-iltoina, kun ei ollut mitään tekemistä, opin papan hartauskirjoista vahingossa lukemaan. Meillä luettiin taivaskirjoja ja sanomalehteä sekä laulettiin virsiä. Meillä ei tehty mitään tyhjän tähden, vaan kaikella oli tarkoitus. Saksilla ei joutavanpäiväisesti paperia silputtu eikä kangasta turhuuteen tuhlattu. Oikeat askareet olivat meidän perheen askartelua. Kun olin oppinut kotona lukemaan, laskemaan ja jotenkuten kirjoittamaan, pappa päätti, että minun ei tarvitse mennä säädetyssä iässä kouluun. Pitäisin ensimmäisen kouluvuoden vapaata, kun matka kouluun oli pitkä, yksinäinen taival. Minustakin se oli hyvä ajatus, sillä koulu ei olisi voinut vähempää kiinnostaakaan. Lokakuussa tuli sitten kunnan kouluviranomaiselta tyly viimeinen varoitus ja uhkaus, mitä kamaluuksia tapahtuu, jos oppivelvollista ei lähetetä kouluun. Lapsuudelle tuli äkkiloppu. Koulussa huomasin heti, että en osaa oikeita asioita. Raamatun tuntemuksella ja virsillä ei ollut enemmälti käyttöä. Lukemaankin olin oppinut väärin, koska en osannut tavata. Kirjoitukseni oli outo sekoitus vanhantyylisiä ja tavallisia kirjaimia. Kädentaidot olivat surkeat. Sormet eivät taipuneet kauniiseen kirjoitukseen: Ei syntynyt ellipsejä eikä ympyröitä ja numerot murtautuivat ulos ruutulaatikoistaan. Kahdennumeroa tehtiin ja itkettiin. Sakset leikkasivat kylkiluita kohti ja haukkasivat liivihameesta palasen. Paperipujottelumaton kuteet katkesivat. Liima tarttui sormiin ja paperimatosta tuli mytty. Sinä päivänä lähdin ruokatunnin jälkeen koulusta kotiin ja viivyin pari viikkoa. Isovanhemmat todistivat yskän ja nuhan ja laillistivat koulunkäyntiesteeni. Myöhemmin kaunokirjoitustunneilla mustepullo päätti useasti säälistä kaatua peittää kurjat raapustukset. Käsitöissä patalappu huopui itsestään palloksi. Opettajan suusta pääsi ennuste: Arjasta ei koskaan tule käsityöihmistä. Olen koettanut myöhemmin työssä muistaa, miten suuri valta opettajalla on, kun hän lausuu itseään toteuttavia ennusteita. Minulle annetusta olen vuosien varrella ponnistellut osittain ulos. Kirjoneuleita on syntynyt enemmän kuin läheiset jaksavat käyttää. Kokosin niistä pikkuiseen galleriaan retrospektiivisen näyttelyn. Itse ihastelin töitäni eniten. Kyllä muitakin kävi. Aikanaan yritin hiki otsalla opettaa tyttärelleni askartelemista. Liima ei ollut vuosien varrella 14 oppinut käyttäytymään yhtään paremmin. Hyvä, että päiväkoti tuli väliin ja opetti oikeita asioita ja oikein. Onneksi askarteluvammani ei ole perinnöllinen, sillä kaksi seuraavaa polvea osaavat tehdä kaikenlaista. Polvet ovat tyttäressäni ja hänen pojissaan parantuneet. Kun muutimme maalle, palasin askaroinnissa jälleen lähtöruutuun. Jäätyäni vanhan talon yksinhuoltajaksi kädentaitoni karttuivat hyödyllisissä ja haasteellisissa sekä sisä- että ulkoaskareissa. Pakko on paras opettaja. Toisinaan työ tekijäänsä kiitti, toisinaan taas ei. Nyt asun kerrostalossa ja olen säntäilyvuosien jälkeen löytänyt kirjat. Ihmisellä on monta elämän parasta aikaa, ja tämä kirjaelämäni on yksi niistä. Arja Saarikoski

15 Lääkärin lausumia Näkeminen ja ajokyky Laura Palanterä Yleislääketieteen erikoislääkäri ja Helsingin kaupungin kotisairaalan lääkäri Silmät ovat meillä usein huolen aiheena. Vähäinenkin punoitus tai vetistys kiinnittää huomiomme. Näkökyvyn heikkeneminen aiheuttaa ahdistusta, koska paljon jää elämästä pois näönmenetyksen myötä. Ikääntymiseen liittyy silmänpohjan rappeutumista, lasiaisen kutistumista, jonka takaosa sitten voi irrotakin (viidellä prosentilla 40-vuotiaista, mutta jo lähes yhdeksälläkymmenellä prosentilla yli 80-vuotiaista). Kaikille on tuttua Ikänäkö. Välkkymisoire voi olla merkki verkkokalvon reiästä, nokisade lasiaisverenvuodosta ja esirippumainen näkökenttäpuutos viittaa verkkokalvon irtoamiseen. Hitaasti sameneva ja heikentyvä näkö kertonee harmaakaihin kehittymisestä. Hetkellinen sokeus tai huomattava näönheikkeneminen liittyy jo silmävaltimon tukkeutumiseen. Silmänpainetauti uhkaa erityisesti silmähermoa. Myös monet muut sairaudet kuten verenpainetauti, sokeritauti, reuma, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta vaikuttavat silmiemme toimintakykyyn. Niinpä suosittelen aloittamaan säännölliset silmälääkärissä käynnit viimeistään 40 vuoden iässä. Optikko ei pysty tutkimaan silmiämme tarpeeksi tarkasti. Emme tule ajatelleeksi, että suuri osa näkemisestä tapahtuu aivoissa: Voin katsella ystäväni kanssa kaunista taidelasimaljakkoa ja hänestä se on kauhea kippo. Joku onnellinen taas silittelee rakasta koiraansa ja ohikulkija näkee vain hirveän hurtan. Silmä itse ei tosiaan osaa erotella asioita vaan välittää kuvaviestin aivoihin. Tässä yhteydessä haluankin pohtia ajokyvyn arviointia. Näöntarkastushan on tärkeä osa ajokorttitodistusta kirjoitettaessa. Liikenteessä tarvitaan liikennenäköä eikä ajaminen ole muutoinkaan selkäytimestä tulevaa automaattista toimintaa, vaikka niin yleisesti ajatellaan. Liikenteessä tarvitaan laaja-alaista tilanteiden havainnointia, minkä pohjalta tehdään tärkeitä päätöksiä. Aivotyö alkaa jo ennen ratin taakse istumista. Jokaista ajoneuvon hallinnan motorista suoritusta edeltää liikennetilanteen havainnointi. Toiminnanohjaukseen kuuluva tahdonalainen tarkkaavaisuus on koko ajan valppaana puuttumaan asioiden kulkuun. Silmien kautta tuleva kuvaviesti käsitellään lopulta aivojen etuotsalohkoissa. Sen pohjalta kädet saavat ohjeensa ratin kääntämiseen, vaihtamiseen, tai vilkun päälle laittamiseen. Jalat painavat polkimia tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaikille tulee ikääntymisen myötä muutoksia liikennenäön osaalueille. Havainnoinnin laaja-alaisuus kaventuu hiljalleen tai yhtäkkisesti. Emme ole enää niin nopeita ja joustavia päätöksenteossa tai motoriikassa kuin nuorempana. Alamme suunnitella matkat ajettaviksi valoisaan aikaan ja pyrimme välttämään ruuhkaisia reittejä. Varovaisuus on valttia, mutta lisääntynyt liikenne on myös tosiasia. Terveenkin ihmisen on vaikea myöntää ajoneuvon hallinnan ja liikennetilanteiden havainnoinnin heikentyneen vanhentuessamme. Mikä onkaan muistisairaan henkilön laita? Hän ei tunne olevansa sairas vaikka toiminnanohjauksen ongelmat ovat yleisiä jo arkipäivän askareissa. Tilanteiden ja asiayhteyksien hahmottaminen ontuu, samoin näönvaraisen muistin muutokset, mutta ajokortista ei luovuta! Aivoverenkiertohäiriöt eivät katso ikää ja monet paranevat sellaisista nykyään melkein oireettomiksi. Jos aivojen takaosiin jää vaurioita niin potilaalle voi kehittyä vakavia havainnoinnin ja tarkkaavaisuuden muutoksia jo ihan silmän toimintojen heikentymisen vuoksi. Etupuolen otsalohkoissa aivosairaudet muuttavat ihmisen persoonaa, minkä yhteydessä harkintakyky, käytöksen kontrollointi ja sairaudentunto ovat yleensä puutteellisia. Aivojen oikealle puoliskolle iskenyt vaurio voi aiheuttaa tilan, missä ihminen ei enää huomioi vasenta puoltaan. Raajat saattavat toimia ihan ok, mutta potilas ei osaa käyttää niitä. Oiretta kutsutaan Neglet-ilmiöksi. Joskus ainoa pysyvä vamma voi olla näkökentän kaventuminen toispuoleisesti. Autoileminen on kokonaisvaltaista toimintaa. Täytyy pystyä samanaikaisesti katsomaan tarpeeksi pitkälle sekä eteen että sivuille. Vain silloin pystyy reagoimaan nopeasti liikenteen muutoksiin. Lisäksi tarvitaan kykyä nähdä hämärässä tai valon häikäistessä, arvioida etäisyyksiä ym. Meidän täytyisi jossain vaiheessa elämää myöntää, että ajotaitomme vaatima hidas ajonopeus on jo uhka liikenteessä! Silloin siirrymme käyttämään muiden tarjoamia ajoja matkustusnautintoja, eikö vaan? Elämää ei tarvitse rajoittaa, vaikka luopuisi ajokortin käytöstä. Pannaan elämänlanka neulansilmän läpi ja korjataan aukot laadukkaiksi! Elämä jatkuu ja syksy tulee. Mikael Rajaniemi 15

16 Tarunomainen En tiäd kumppa enemmän gehuis, liänd vai klimbei? Kökarissa käyneillä Turun seudun senioriopettajilla oli sama valinnan vaikeus, joka käy ilmi yllä olevasta raumankielisestä sitaatista, kun he mielellään kertoisivat Senioriopettaja-lehden lukijoille loppukevään ja alkukesän aikana tehdyistä kahdesta mieliin painuneesta retkestä: Kaarinan kaupunkiin vai "saarelle selälliselle" eli Kökarin saarelle. Valinta osui Kökariin. Yhdistyksemme matkavastaava Seija Somerpalo oli laatinut yhdessä Suomen Saaristovarauksen kanssa retkellemme ohjelman teemalla Tarunomainen Kökarin saari. Turusta Kökariin on matkaa autolla, kahdella lossilla ja saaristolautalla noin 130 km eli viiden tunnin matka. Lähdimme reissuun ani varhain tiistaiaamuna ja palasimme Turkuun myöhään seuraavana iltana. Saaristolautalla nautittiin mennessä lounas ja palatessa illallinen. Kökarissa matkailu on merkittävä tulonlähde. Yöpymisiä kirjataan noin vuodessa. Kökarissa majoituimme viehättävään Hotelli Brudhälliin. Tulokahvien jälkeen tutustuimme Philip Hällundin opastuksella Otterböten pronssikautiseen asuinalueeseen, Pyhän Annan kirkkoon ja fransiskaaniluostarin raunioihin. Kökarilla on karunkauniiden luonnonnäkymien ohella poikkeuksellisen vaiheikas historia. Pyhälle Annalle, Jeesuksen äidinäidille nimetty kirkko on pystytetty fransiskaanikirkon paikalle. Hylkeenpyynnistä elantonsa hankkineet ensimmäiset asukkaat asettuivat asumaan tälle "saarelle selälliselle" jo 1000 ekr. Asuinpaikasta on löydetty mm. kaivoksi tulkittu, kivillä vuorattu kuoppa, joka on vanhin lajissaan Suomessa. Seuraavat jäljet asutuksesta ovat varhaiselta keskiajalta, sillä alue oli siihen mennessä hakattu paljaaksi, koska traanin keittämisessä oli tarvittu paljon polttopuita. Saaren nimi esiintyy tiettävästi ensi kerran tanskalaisten purjehtijoiden reittikuvauksessa 1200-luvulta. Nimen kirjoitusasu Thiyckækarl (Paksu mies), voisi viitata mahdollisesti saarella asuneeseen paksuun mieheen tai saaren merestä nousevaan kumpumaiseen muotoon. Kökar on tänään syrjässä. Keskiajalla saari sijaitsi tärkeän kauppareitin varrella. Hamnön luonnonsatama, juomavesi, strateginen sijainti ja kalaisat vedet tekivät Kökarista saariston kaupallisen ja hengellisen keskuksen luvulla saarelle saapuneet fransiskaanimunkit perustivat Kökariin luostarin sekä luostarikirkon pääsaaren pohjoispuolella sijaitsevalle Hamnölle. Luostari toimi Kustaa Vaasan ajalle saakka, jolloin luostarien omaisuus takavarikoitiin valtiolle. Uskonpuhdistuksen jälkeen luostarikirkosta tuli tavallinen seurakunnan kirkko. Toiminta saarella kuihtui, ja kirkko raunioitui. Nykyinen Pyhälle Annalle, Jeesuksen äidinäidille nimetty kirkko on pystytetty fransiskaanikirkon paikalle 1784, josta pitäen se on säilynyt lähes muuttumattomana. Kirkon sisällä katosta riippuu kirkkolaiva. Tarinan mukaan sen rakensi n. 300 vuotta sitten kökarilaismies Johans Olle, joka joutui turkkilaisten merirosvojen vangiksi. Vapau- duttuaan hän rakensi ja antoi kotikirkolleen pienoismallin merirosvojen laivasta. Kirkkolaivoja kutsutaan votiivilaivoiksi, koska niitä on lahjoitettu esimerkiksi merihädässä Jumalalle annetun lupauksen myötä. Sana pohjautuu latinaan: votum "lupaus, lahja, rukous, toivomus". Oppaamme kertoi kuinka hamppuköyden varassa riippuvan laivan kokka kääntyy ilmanpaineen mukaan vastapäivään myrskysäällä ja myötäpäivään kauniilla säällä. Jumalanpalvelusten aikana kirkkoväki saattaa laivasta päätellä ulkoilman mahdollisen muuttumisen. Oppaamme Philip Hällund säesti yhteisesti veisatun Suvivirren ja piti pienen urkukonsertin. Kirkon pohjoispuolella on jäljellä luostarikellari, jonka perustukset on nykyisin katettu. Se vihittiin vuonna 1979 fransiskuskappeliksi. Kappeli toimii nykyisin kirkkotilana ja museona. Jonkin matkaa kirkosta itään sijaitsee Kökarin vanha pappila, jolla on tärkeä osa Ulla-Lena Lundbergin 2012 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saaneessa romaanissa Jää (Is). Seuraavaksi suuntasimme kohti Peders Aplagårdia, Suomen eteläisintä omenatilaa ja sen myymälää. Kauppa oli täynnään paikallisia käsitöitä ja persoonallisia esineitä, käsitöitä, tilan 300 omenapuun sadosta jalostettuja herkullisia juomia, hyytelöitä, hilloja, mustaa leipää, sinappia, kökarilaisia lampaantaljoja ja paljon muuta. Vastakohtien Källskär Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme hotellin Lady Helena-veneellä Källskärille. 16

17 Kökarin saari Kolmen merimailin venematka toi meidät kallioiselle, kaikesta etäälle olevalle saarelle, jonka rannassa näimme noin vuotta sitten mannerjään muovaaman nelisen metriä korkean Källskärin kannun. Ohi lipuvassa veneessä kamerat räpsähtelivät tiuhaan. Jylhä luonto on kuitenkin vain Källskärin toinen puoli. Saaren kukoistuksen on aikaan saanut ruotsalainen vapaaherra, jota kökarilaiset kutsuivat kreiviksi, erotukseksi kökarilaismiehistä, joista jokainen on vapaana herra (friherre). Kreivi loi saarelle omaperäisen maailman: rakennukset, puutarha ja satama ovat kaikki huolellista käsityötä. Saaren eteläsatama on kuin antiikin Pireuksen satama pienoiskoossa. Göran Åkerhielm osti vuonna 1965 saaren keskiosan ja ryhtyi rakentamaan sinne huvilaansa sekä karusta kivikkomaisemasta poikkeavaa paratiisiaan. Apuna toimivat kökarilaismiesten lisäksi kreivin lukuisat kesävieraat, mm. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä. Arkkitehti Reima Pietilän suunnitteleman hirsihuvilan ympärille muodostui puutarha, jossa on lukuisia lehmuksia, sypressejä, viiniköynnöksiä, yrttejä, ruusuja ja marmoripatsaita. Puutarhan ja pihalle suun- nitellun krikettikentän vehreyden takasi oma kastelujärjestelmä! Åkerhielm kuljetti saarelle jopa mm. pronssisen Hermes/Merkurius-patsaan kopion Firenzestä. Kokonaisuudessaan Källskär osoittautui poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Kukapa olisi uskonut, että keskeltä asumattomia, kalliosaaria löytyisi noin eksoottinen kohde! Nykyisin Källskärissä ei asu ketään vakituisesti. Åkerhielm luovutti saaren Ahvenanmaan maakuntahallitukselle 80-luvun puolivälissä. Hän kuoli 90-luvun alussa. Taiteilijat ja kirjailijat voivat hakea maakuntahallitukselta erityistä, taiteelliseen työhön ja tutkimukseen myönnettävää lupaa saarella oleskeluun. Saaristolaisleipää maistamassa Palattuamme Kökarille tutustuimme saaren kotiseutumuseoon. Museo on toiminut Österbyggen ja Hellsön kyläkoululla vuodesta 1980-luvun lopulta. Museon perusnäyttelyyn kuuluu vanhoja käyttöesineitä ja mittava valokuvanäyttely. Museon alueella on myös venemuseo, hirsitalo, vanha torp- pa, navetta ja ranta-aitta sekä keramiikkapaja ja sepän paja. Entisaikojen elämänmenoon tutustustumisen jälkeen palasimme nykyaikaan. Upouusi yritys aloitti Kökarissa toimintansa. Helsingissä pitkään asuneet Casper ja Susanna Mickwitz moninaisten vaiheitten ja onnellisten sattumien kautta olivat aloittaneet leipomoyrittäjinä. Birka-saaristolaisleipää leivotaan nyt Kökarissa Mickwitzien leipomossa, jonka avajaiset osuivat vierailumme ajaksi. Heidän tavoitteena on laajentaa mustan leivän markkinointia Manner-Suomen ja Ruotsin lisäksi Saksaan ja Ranskaan. Ostettuamme tuliaisleipiä, jäimme vesi kielellä odottelemaan milloin ensimmäinen kauppaketju Turun seudulla liittää tuotevalikoimaansa svartbrödin. Hotellissa nautittujen iltapäiväkahvien jälkeen suuntasimme matkan kohti kotia. Virkistyneinä ja tyytyväisinä palasimme mantereelle monta kokemusta rikkaampina. Firenzestä tuotu Hermes/Merkurius-patsaan kopio. Kalervo U. Kukkula, teksti ja kuvat Lady Helena-vene vei meidät Källskärille. Valokuvattaviksi Kökarin vanhan pappilan portaille asettautuessamme monille palautui mieleen palkintokirjan valinneen Tarja Halosen luonnehdinta teoksesta: Se ei ole kunnianosoitus Kummelin perheelle, vaan myös saaristolaisille ja ilo meille lukijoille. Mannerjään muovaama Källskärin kannu. 17

18 Senioriopettaja, tule Kun aloitimme Roska päivässä -liikkeen, meitä oli kolme: äiti ja kaksi koululaistytärtä. Nyt tässä sydämen ja omantunnon liikkeessä on 2 92-vuotiaita jäseniä kaikilla mantereilla. Monet opettajat ovat mukana. Muistuupa mieleeni myös kaksi eläkkeellä olevaa rehtoria, jotka keräävät roskia. Kauniiksi taiteiltu miniroskis kulkee helposti taskussa tai laukussa. Jäsenyys tarkoittaa sitä, että kerää päivittäin tai aina muistaessa ainakin yhden roskan ja kutsuu ainakin yhden ihmisen mukaan. Jäsenrekisteriä ei ole, mutta suomen ja englanninkielisillä facebooksivuilla voi pitää yhteyksiä. Yhden roskan kerää hyvin nopeasti. Yläasteikäisen Mikon mukaan reilusti alle minuutissa. Yhteisen kokemuksen mukaan roskan kerääjälle tulee hyvä mieli, toimiihan hän yhteiseksi hyväksi. Olen liikkeessä kahden lapseni kanssa nimenomaan siksi, että tästä tulee hyvä mieli, kertoi eräs opettaja-äiti. Mutta roskien keräämisellä on paljon muitakin hyviä vaikutuksia. Roskaliikkeen jäsen näyttää omalla esimerkillään mallia luonnon ja ympäristön kunnioittamisesta. Vastaantulija voi havahtua ajattelemaan. Parhaimmillaan seuraa esimerkkiä. Monet lopettavat oman roskaamisensa, kun liittyvät Roskaliikkeeseen. Siinä roskia kerätessä tuli mieleen, että mitä jos panisi omatkin roskansa roskikseen. Tästä lähtien aina panen, kirjoitti ala-asteikäinen Roni kotisivumme Ystäväkirjaan. Roskaliike tuottaa myös yhteisöllisyyttä. Yksi roska päivässä, niinhän se oli, saattaa vastaantulija hymyillä, kun kerään roskia. Eräs mies kertoi hienon kohtaamisen Ystäväkirjassamme. Hän päätti itsenäisyyspäivän kunniaksi ottaa kottikärryt, ja kerätä 18 jonkun isomman roskan. Tuntematon mies tuli auttamaan ja lopuksi miehet joivat itsenäisyyspäivän kunniaksi yhdessä kahvit kahvilassa. Huolenpitoa yhteisestä turvallisuudesta Lukuisat viattomilta näyttävät roskat ovat vaarallisia eläimille. Esimerkiksi langanpätkä voi hirttäytyä linnun jalkaan kiinni. Kouluvierailuilla lapset ja nuoret vaikuttuvat nimenomaan eläinten turhasta kärsimyksestä. Kun näki sen kuvan rikottuun lasiin astuneesta koirasta, silloin viimeistään tuli mieleen, että ei ole järkeä roskata, sanoi eräs koululainen. Rikottu lasi tuottaa kesäisin myös paljon haavoja ihmisten jalkoihin. Helsingissä vähintään puolet nuorista viittaa, kun kouluissa kysyn, kuinka moni on astunut rikottuun lasiin. Lasia kerätessä on tietenkin tärkeätä huolehtia omasta turvallisuudesta ja keskittyä tekemiseensä. Kerran itse olin huolimaton ja sain haavan käteeni. Onneksi tämä tapahtui aivan apteekin läheisyydessä. Menin apteekkiin ja kun kerroin tilanteeni, sain hyvin ystävällistä apua, vaikka minulla ei ollut rahaa mukanani. Liukkaalla kelillä ja talvella liukkaat roskat ovat vaarallisia. Yllättävän monet roskat ovat liukaspintaisia, esimerkiksi karkkipus-

19 mukaan Roska päivässä -liikkeeseen! sit, suklaan käärepaperit, mehu- ja juomatölkit, tupakka-askien liukas muovi ym. Kun astuu liukkaalla kelillä liukkaaseen roskaan, kaatuu väistämättömästi, kertoi tyttäreni koulun fysiikan opettaja. Roskankerääjä saa hyvän mielen myös siitä, kun tietää ennaltaehkäisevänsä turhaa ja usein pitkäaikaistakin kärsimystä. Kaupungilta ilmaiset roskapihdit Helsingissä roskien kerääjät saavat Rakennusvirastosta ilmaiset roskapihdit. Muissakin kaupungeissa ja kunnissa kannattaa tehdä aloite, että kaupunki tarjoaa halukkaille Roska päivässä -liikkeen jäsenille roskapihdit. Tämä on myös kaupungin ja kaupunkilaisten kaikinpuolinen etu. Kun asuinalue on siisti, siellä tapahtuu vähemmän rikoksia ja ihmiset tuntevat enemmän turvallisuutta. Jos roskien kerääjällä on jäykkä selkä, pihtien avulla kerääminen tapahtuu vaivattomasti ja helposti muun kävelyn lomassa. Oulussa yliopisto-opiskelijat ovat tehneet yhteisiä Roskakävelyjä, Turussa vanhukset ovat pitäneet Rupattelevia Roskakävelyjä kerran viikossa. Roskien ennaltaehkäisyä kauneuden merkeissä Roskaliikkeessä on syntynyt miniroskisinnovaatio. Miniroskis tehdään ilmatiiviistä kierrätyspurkista, diabeetikkojen koeliuskapurkit ovat erinomaisia, valokuvausliikkeistä ilmaiseksi saatavat filmipurkit hyviä. Helpoimmin minin koristaa esimerkiksi kauniilla luontotarralla. Päälle voi panna myös lehdestä leikatun inspiroivan kuvan ja kiinnittää se leveällä teipillä. Koulujen kuvataidetunneilla on taiteiltu paljon miniroskiksia. Torniossa on järjestetty Aineen Taidemuseossa Miniroskistaidenäyttely, Helsingin kirjastoissa on ollut useita taidenäyttelyitä. Monet Roskaliikkeen jäsenet lahjoittavat vastaantuleville tupakoiville miniroskiksia. Yleensä tupakoiva ilahtuu. Pitäisi varmaan lopettaa tupakointi, alkoi eräs ilahtunut vastaanottaja miettiä. Roska päivässä -liike nauttii myös korkeimman mahdollisen tason suosiota. Sekä presidentti Sauli Niinistö että Tarja Halonen ovat mukana liikkeessä. Presidentti Halonen kutsui minut puolisoni kanssa Linnanjuhliin Roskaliikkeen perustajana. 19 Liukas karkkipatukan kääre voi aiheuttaa kohtalokaan liukastumisen. Presidentti Niinistö laittoi Helsingin Sanomiin vaalijuhlailmoituksensa: Roska päivässä -liike on suomalainen teko. On puhtaasti fiksua vastaanottaa Roskaliikkeen haaste. Vierailen erilaisissa tilaisuuksissa kertoen liikkeestä ja tuoden mukanani miniroskispurkkeja. Roska päivässä -liike löytyy osoitteessa Tuula-Maria Ahonen Kirjoittaja on toimittaja, sosiaalipsykologi ja Roska päivässä -liikkeen perustaja. p

20 Kolumni Senioriopettaja Nro 6/ Senioriopettaja Vanhuspalvelulain seurantaa Jouluperinteitä meillä ja muualla VEO1306_01 toinen.indd :14:41 Ikäihminen ja lääkkeet Senioriopettajat tapaavat Riihimäellä VEO1402_01.indd :23:04 OSJ Opetusalan eläkeläisten jäsenlehti Senioriopettaja Nro 2/ Kuusi kertaa vuodessa Edunvalvontaa Tietoa jäseneduista Virkistystä Kulttuuria Matkoja, retkiä Harrastuksia Nro 3/ Omaishoitoon tarvitaan uusi laki ''Rautatien lapsi'' ja senioriopettajat Lukijoita yli Julkaisija: Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry Undervisningssektorns Seniororganisation rf Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen Kuules nyt, poika! Ei meidän nuoruudessamme syöty lakki päässä eikä jauhettu purkkaa tunnilla! Et viittis taas naputtaa noita kalkkisasioita, nyt on nyt. Elä tätä päivää! Noin sanoo seniori, ja noin vastaa tämän päivän nuori. Onko niin, että meidän pitää antaa periksi? En usko vielä tällä syömisellä. Milloin tulee se aika, jolloin poliitikkomme ja kouluviranomaisemme ja opettajammekin huomaavat, että kaikki lähtee kotoa? Kuten eräässä iskevässä TV-mainoksessa todetaan, esimerkin voima on valtava! On surullista katsella kaupungilla kun vastaan tulee parikymppinen äiti, joka työntää lastenvaunuja puhelin korvassa, ja vaunujen aisakädessä palaa "nortti". Kyllä kai se vauvakin siellä jossakin on, mutta hän näyttää olevan liian usein sivuseikka, välttämätön paha. Kuka kertoisi nuorille äideille (ja isille), että kun lapsi on hankittu, elämän on pyörittävä uuden ihmisen ympärillä. Zumbat ja aerobicit jäävät silloin vähemmälle, ja itkuhälyttimen paikka ei voi olla lähipubin pöydässä. Ei myöskään isän peli-ilta tai kaveriporukka voi mennä uuden perheenjäsenen edelle. Jos perheen focus on väärä, seuraava vaihe onkin sitten kaikessa periksi antaminen; kunhan lapsi vähän kasvaa. Muutaman vuoden ikäisestä lapsi tottuu siihen, että pettymyksiä ei tarvitse sietää. Kaikesta selviää huutamalla, itkemällä ja potkimalla. Tätä ikävää tilannetta kuvaa erinomaisesti se, mitä Windsorin herttua aikanaan kirjoitti sukulaisilleen Englannin hoviin oleskellessaan pitkään Yhdysvalloissa: Täällä Amerikassa huomiotani herättää se, miten herkästi vanhemmat tottelevat lapsiaan! On tietenkin totta, että meidän alakouluaikanamme, ja oppikoulussa, kaikki oli toisin; kuri ja menettelytavat olivat liiankin kovia. Muistan kyllä miltä tuntuu karttakepin näpäytys sormille. Mutta uskon, että oman uramme aikana elettiin ja opiskeltiin varsin oikealla tavalla. Järjestys ja hyvät tavat olivat kunniassa. Lakki otettiin päästä kun tultiin sisään, opettajaa kunnioitettiin, ruokailu onnistui kuten sen pitikin. Ei kuulunut haistattelua, (joka on tämän päivän "normaali" ilmiö). Jos tuli mieleen tehdä jotakin jekkua, katsottiin tarkkaan että kukaan ei huomaa. Tänään ei tarvitse katsoa, koska kukaan ei puutu mihinkään, ei ainakaan koulun ulkopuolella. Eikä aina sielläkään. On helpompi antaa olla. Olemme varmasti kaikki lukeneet Sastamalan Sylvään koulun rehtorista, joka laittoi tupakasta kärähtäneen oppilaan kirjoittamaan jälki-istunnossa tupakan vaaroista. Hän sai varoituksen! Ja mikä uskomattominta; tänä päivänä koululakiin on kirjattu, että rehtorin menettely on sallittu ja suositeltava! Niin maailma saattaa muuttua, kunhan vain löytyy joku sitä muuttamaan. Meillä Suomessa on kaikenlaisia asiamiehiä lapsiasiamiehestä alkaen. Pitäisikö nyt perustaa kasvatusasiamiehen virka, tai peräti kokonainen kasvatuksen ohjeistamiskollegio! Ehkä, toivottavasti jonakin päivänä huomataan, että kaikki lähtee kodista. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen! Juhani VahtokarI juhani.vahtokari@kolumbus.fi Kirjoittaja on rehtori emeritus ja hän on toiminut koulumaailmassa monissa tehtävissä. 20