HELSINGIN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN JÄSENLEHTI IRTONUMERO 4 09/11

Transkriptio

1 HELSINGIN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN JÄSENLEHTI IRTONUMERO 4 09/11

2 Sisällys 3 TOIMITTAJALTA 4 KIRKKOHERRALTA 5 AJANKOHTAISTA 6 PIISPOJEN JOULUTERVEHDYKSET 8 KIRKOLLISKOKOUKSEN ANTIA 10 JOULU MARIAN KANSSA 12 JOULUPAASTOKERÄYS 13 SAARENMAAN SKIITTA TARVITSEE APUA 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 FÖDD I EN GROTTA? 17 JOULUN LUKUVINKKEJÄ 20 KANTTORIT ARMENIASSA 23 SIRKUSJUMALANPALVELUS 24 ESIPAIMENELTA Tehtävämme on osallistua 25 LAPSET JA NUORET 28 MUNKKI SERAFIMIN MIETTEITÄ 29 KALENTERI 34 MINNE MENNÄ 37 DIAKONIA TIEDOTTAA 38 IKONIN IHME 39 PERHEUUTISIA 40 METROPOLIITTA AMBROSIUS Millaisia vastauksia kirkko antaa? 43 KRUZHOK 50 VUOTTA SEURAKUNNAN OSOITTEET JA PUHELINNUMEROT sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi ASIAKASPALVELU Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi KIRKKOHERRA Markku Salminen, puh KIRKKOHERRAN SIHTEERI ANNE LEHTO, PUH PÄIVYSTÄVÄ PAPPI puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi HALLINTOPÄÄLLIKKÖ Marjatta Viirto, puh KIINTEISTÖPÄÄLLIKKÖ Jorma Rouhiainen puh ISÄNNÖITSIJÄ puh TIEDOTTAJA puh TALOUSTOIMISTO puh , faksi KASVATUSTOIMEN PÄÄLLIKÖN SIJAINEN Maria Franken puh KASVATUSTOIMI Unioninkatu 39 A 1, Helsinki puh , faksi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi LEIRIKESKUS KAUNISNIEMI Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh DIAKONIATYÖ Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi AUTTAVA PUHELIN Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) SEURAKUNTAKIRJASTO Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ti klo 10 15, ke klo ja to klo SEURAKUNTASALI Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh HAUTAUSMAA Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh ORTODOKSIVIESTI Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA ORTODOKSI 09/11 viesti Kristus syntyy kiittäkää! Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy ensi vuonna kahdeksan kertaa vuodessa PERUSTETTU: 1950 JULKAISIJA: Helsingin ortodoksinen seurakunta VASTAAVA TOIMITTAJA: Tiina Makkonen TOIMITUS: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh SÄHKÖPOSTI: ortodoksiviesti@ort.fi LEHDEN ULKOASU: Leena Toivola LEHDEN TAITTO: Leena Toivola ja Tiina Makkonen VIESTINTÄTOIMIKUNTA: VUODENVAIHTEESEEN ASTI Kristina Sarivaara, Maria Lampinen, Max Arhippainen, Heikki Huttunen, Marja Istala-Kumpunen, Markku Salminen ja Tiina Makkonen. TILAUSHINTA: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Ortodoksiviesti toivottaa hyvää ja rauhallista joulun aikaa! TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p PAINOPAIKKA: Kirjapaino PunaMusta, Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. SEURAAVA LEHTI ilmestyy Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN KANNEN KUVA: KATARINA KOSKIVAARA 3

4 KIRKKOHERRALTA Kristus syntyy kiittäkää! MEILLÄ ON JÄLLEEN mahdollisuus juhlia Kristuksen syntymää Messiaan, Jumalan Pojan, ilmestymistä ajassa. Tämän juhlan viettoon Pohjolassa liittyy usein paljon tunteita ja tunnelmia: odotamme valkoista joulua, yhteisöllisyyttä jne. Muistoihimme palaa ehkä lapsuuden joulut ja niihin liittyvät muistot. Paikasta ja joulun viettotavoista riippumaton pysyvä juhlan sanoma on Jumalan pelastava läsnäolo. Joulun alla kirkolliskokouksessa arkkipiispamme otti kantaa sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun. Hän esitti huolenaan nimettömyyden varjossa tapahtuvan asiattoman kirjoittelun ja edellytti erityisesti, ettei papisto osallistu sellaiseen. Kirjoitin jokin aika sitten tällä palstalla samaan teemaan liittyen siitä, että kaikki ovat nimellä kutsutut. Kristuksen syntymäjuhla muistuttaa juuri samasta asiasta. Joulua pidetään rauhan juhlana, ja niinpä joulukortissa tekstin Kristus syntyy - kiittäkää sijaan usein toivotetaan nimenomaan rauhallista joulua. Kristusta kutsutaan myös Rauhan ruhtinaaksi. Samalla meidän on rehellisesti todettava, että meidänkään aikanamme rauha ei ole kaikkien arkipäivää. Maailmassa on käynnissä useista aseellisia konflikteja, köyhyys ja kokemus sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta luovat jännitteitä eri puolilla maailmaa. Suomessa rasismi ja vihapuheet ovat kiistatta lisääntyneet. Kirkon vastaus meille ja koko maailmalle on usko Kristukseen ja ojentuminen Hänen opetuksensa mukaan. Ortodokseina meidät on kutsuttu ylläpitämään toivoa Jumalan läsnäolosta maailmassa ja jokaisen mahdollisuudesta saavuttaa pelastus Hänen yhteydessään. Ketään ei lähtökohtaisesti aseteta ulkopuolelle. Joulun aikana meidän tehtävämme on pyrkiä huolehtimaan siitä, että kenenkään ei tarvitse vastentahtoisesti jäädä armosta osattomaksi. Kirkko kutsuu kohtaamaan nimeltä tunnetun Jumalan, joka syntyi seimeen Betlehemissä. Hän kutsuu meitä nimeltä. Liittykäämme kirkon riemuun Immanuel meidän kanssamme on Jumala. Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Перевод Влада Валстен ХРИСТОС РОЖДАЕТСЯ - СЛАВЬТЕ! «Радуйся Хельсинки и всея Финляндская земля» Возвращение образа Козельщанской Богородицы в Хельсинки, на свое место в Успенский кафедральный собор, было уникальным и особым праздником. Важно, чтобы мы задумались в своих сердцах о значении милости, которую мы получили через эту икону. Хорошо остановиться в тишине и дать иконе говорить нам. Тишина нужна, чтобы голос Божий и святых Его не покрылся нашей суетой и голосами нашего своеволия. Однако нет никакой причины умолкать о чудесах, явленных через икону. Нам не надо стесняться говорить о силе молитв Богородицы. Впору кричать миру: «Такая радость у нас. Придите и удостоверьтесь!» Нам не надо стихать и тогда, когда нашего ближнего отторгают, унижают, издеваются над ним, или когда он делается объектом открытой ненависти. Ксенофобское злоречие, к сожалению, слышится даже в церкви. Есть опасность, что, присутствуя в разговорной среде, ожесточение прокрадётся и в церковь. Не отступление ли это от православной традиции? Трогает ли нас ответ Христа на вопрос «Кто наш ближний»? Или писания отцов Церкви, их наставления в любви, забыли разве, что покаяние плод милосердия? Нет никакой причины закрыв глаза и уши, говорить: «Я точно не слышал ничего агрессивного, что направлялось бы против человеческого достоинства». Злая расистская речь распространилась и увеличилась. Нам надо перестать молчать, надо пробудить филоксению церкви Христовой, культуру служения ближнему, в которой умом овладевает любовь. Чтобы избежать всего ужасного, что может произойти, и чтобы нам не пришлось объяснять нашим детям и внукам, что мы не знали, не понимали. Да укрепит нас Богородица в совместной любви и да поможет нам превратить дела насилия в дела любви, неправедную власть в ответственность, и от сеяния зла очиститься молитвою. В своей немощи да помним мы, что Богу всё возможно. Маркку Салминен 4

5 AJANKOHTAISTA Valtuusto uusiutui Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuuston kokoonpano kaudelle on valittu. Äänestämässä kävi 844 seurakuntalaista. Äänestysprosentti laski edellisten valtuustonvaalien 6,6 prosentista 5,5:een. Tyhjiä äänestyslippuja oli 5 ja hylättyjä 6 kappaletta. Vaihtuvassa ja uudessa valtuustossa on vain kuusi yhteistä jäsentä. Suurin osa uusista on kokonaan ensikertalaisia ortodoksisen seurakunnan valtuustossa. UUDEN VALTUUSTON KOKOONPANO HELSINKI Äänimäärä Lampinen Maria 267 Penttonen Soili (UUSI) 218 Purmonen Veikko (UUSI) 210 Olkinuora Jaakko (UUSI) 190 Gronow Tito (UUSI) 179 Lappalainen Seija (UUSI 168 Gorschkow-Salonranta Elena 158 Saarinen Ulla (UUSI) 155 Euro Miihkali (UUSI) 139 ESPOO Ketola Tellervo 60 Forsvik Eija (UUSI) 58 Haussalo Teija (UUSI) 58 VANTAA Podschivalow Sergei 62 Karlsson Elisabet (UUSI) 48 G.Michael Alemach 35 KESKI- JA ITÄ-UUSIMAA Lindström Anja, Järvenpää 49 Leminen Mirja, Porvoo (UUSI) 36 LÄNSI-UUSIMAA Paljakka Petra, Vihti (UUSI) 43 Uotila Urpo, Lohja (UUSI) 34 Uusi valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran tammikuussa, jolloin muun muassa valitaan uudelle valtuustolle puheenjohtaja. 5

6 Joulun sanoma on Jumalan rakkaus Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. (Luuk. 2:6-7) Kuluneen vuoden aikana olemme tulleet enemmän tietoisiksi suomalaisen yhteiskunnan rasismista, syrjinnästä sekä ennakkoluuloista vähemmistöjä kohtaan. Vaiettu pelko ja epäluulo maahanmuuttajia kohtaan ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Muistissamme on myös menneiden vuosikymmenien esimerkiksi saamelaisia ja karjalaisia kohtaan osoitettu syrjintä. Suomi on ymmärretty etnisesti ja kulttuurisesti hyvin yhtenäiseksi maaksi. Siksi etniset, kielelliset, kulttuuriset tai muut erityispiirteet ovat usein jääneet ja edelleen jäävät vaille riittävää huomiota ja kunnioitusta. Monikulttuuristumisen nopeutuessa syvälle juurtunut ahdistus ja ennakkoluuloisuus erilaisuutta kohtaan kalvavat suomalaisen mieltä. Kristus opettaa rakastamaan Jumalaa koko sydämestä ja lähimmäistä niin kuin itseä (Matt. 22:37, 39). Kautta aikojen ihmiset ovat rakastaneet toisiaan. Mitä uutta on siis tässä Kristuksen rakkauden käskyssä? Kristuksen opetuksen ydin on rakkauden syvyys. Silloin ihmisiä ei jaeta hyviin ja pahoihin, ylempi- ja alempiarvoisiin tai kiinnostaviin ja tylsiin, vaan hänelle jokainen ihminen on täydellinen ja Jumalan mittaamattoman rakkauden luomus. Jumala kutsuu meitä osallistumaan rakkauteensa ja rakastamaan samalla tavoin kuin hän rakastaa. Kirkon yksi tunnusmerkki on universaalius. Kristuksen kirkko ei voi rakentua etniselle ja kielelliselle yhtenäisyydelle, vaan sen ykseyden mitta on usko kaiken yhdistävään Jumalaan, joka on rakkaus. Joulun evankeliumi kertoo Marian synnyttämisen tapahtuneen eläinten suojassa, koska Nasaretista Betlehemiin tulleelle perheelle ei ollut tilaa muualla. Heitä välteltiin ja syrjittiin, koska he olivat tuntemattomia ja ulkopuolisia Betlehemille. Kristuksen syntymä on Jumalan suuren rakkauden teko. Jumala tulee ihmiseksi, tuodakseen ihmiset takaisin rakkautensa yhteyteen. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto! Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo Суть рождественской вести Божественная любовь Когда же они были там, наступило время родить Ей; и родила Сына своего Первенца, и спеленала Его, и положила Его в ясли, потому что не было им места в гостинице. (Лк. 2:6-7) За прошедший год мы больше узнали о расизме, дискриминации и предрассудках, царящих в финляндском обществе в отношении меньшинств. Замалчиваемый страх и предубеждения в отношении переселенцев стали предметом общественного обсуждения. В памяти у нас еще свежа, например, дискриминация лопарeй и карелoв в прошедшие десятилетия. В этническом и культурном отношении Финляндия считается однородной страной. Поэтому этнические, языковые, культурные и иные различия оставались и до сих пор часто остаются без достаточного внимания и уважения. Стремительное же развитие в направлении многокультурности вызывает в сознании финна страх и предубеждение против любой инаковости. Христос учит любить Бога всем сердцем и ближнего, как самого себя (Maтф. 22:37, 39). Веками люди любили друг друга. Что же нового в этой заповеди Христа о любви? Глубина учения Христа о любви. Люди не разделяются на плохих или хороших, более или менее уважаемых, интересных или скучных. Для Него каждый человек это совершенное создание неизмеримой Божественной любви. Бог призывает нас принять участие в Своей любви и любить так, как Он любит. Универсализм одна из отличительных черт Церкви. Церковь Христова не строится на языковом или этническом единстве. Мерилом ее общности и единства является вера в объединяющего всех Бога, Который есть любовь. Согласно Рождественскому евангельскому чтению, Мария родила в пещере, где укрывали скот, потому что семье, прибывшей в Вифлеем из Назарета, не нашлось иного места. Их избегали и отвергали, потому что они были незнакомцы и чужие в Вифлееме. Рождество Христово дело великой любви Божией. Бог становится человеком, чтобы объединить всех людей в Своей любви. Слава в вышних Богу, и на земле мир, в человеках благоволение! Архиепископ Карельский и всея Финляндии ЛЕВ 6

7 METROPOLIITTA AMBROSIUKSEN JOULUTERVEHDYS Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen. Pikkupoikana mietin innokkaasti tämän joululaulun säkeen merkitystä. Olihan joulu odotettu juhla. Joulukuusi, lahjoja, jouluruokia, tunnelmaa. Mutta miten se voisi olla aina? Siitä yli 50 vuoden kuluessa olen vähitellen oivaltanut, miksi tarvitsemme juhlapyhiä. Niiden muistaminen auttaa jaksamaan arkena. Niistä saa kokemuksia, jotka syventävät ymmärrystä. Joulun keskeisin merkitys on siinä, että Jumala syntyi ihmiseksi Kristuksessa. Kristus otti omakseen ihmisyyden antaakseen meille kestävän elämänperustan. Tämä tapahtui rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Hän rakastaa meitä ehdoitta. Kristus ylittää erilaiset inhimilliset raja-aidat. Hänen tulemisensa ihmiseksi koskettaa kaikkea olevaista. Hän on läsnä kaikessa hengellisessä ponnistelussa ja totuuden etsimisessä. Siksi mekin jaamme joulun iloa näkyvällä tavalla naapureille läheltä ja kaukaa. Joulun ikuisuus on myös siinä, että Kristuksen tuoma toivo ja rakkaus ylittävät kuolemankin raja-aidan. Kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa. (1. Kor. 15:22) Niinpä jouluna kuolonuneen nukkuneet läheisetkin ovat osa meitä. Kaipauksen ja kyyneleidenkin keskellä kasvaa kiitollisuus siitä, että heille joulu on ainainen. 7

8 KIRKOLLISKOKOUS Kirkolliskokous koolla Valamossa: Seurakuntavaalien äänestysikä laskee 16 vuoteen, autokefaliaa ei suljeta pois TEKSTI JA KUVAT ARI SIRVIÖ Toimikaudeksi valittu kirkolliskokous oli koolla Valamon luostarissa Heinävedellä Kirkolliskokouksessa on 36 jäsentä, joista itseoikeutettuna ovat piispat (4), ja valittuina 11 papiston edustajaa, kolme kanttorien edustajaa sekä 18 maallikkojen edustajaa. Helsingin seurakunnan alueelta kirkolliskokouksen jäseninä ovat: metropoliitta Ambrosius, papiston ja kanttoreiden edustajina kirkkoherra Markku Salminen, pastori Heikki Huttunen, ylidiakoni Juha Lampinen, kanttori Jarmo Lehto sekä maallikkoedustajina Ritva Bly, Seppo Ketola, Ulla Kudjoi-Salminen, Eero Lahtinen, Anja Lindström ja Riina Nguyen. Kirkolliskokous käsitteli kolmen päivän aikana yhteensä 28 asiaa. Kokouksessa käsitellään lakisääteisten asioiden lisäksi edustajien tekemät aloitteen. Ko- kouksen työskentely on monivaiheinen: täysistunnossa käydään lähetekeskustelu, jonka jälkeen asia siirretään valiokunnan työstettäväksi. Valiokunnasta tulee aikanaan täysistuntoon mietintö, joka hyväksytään tai hylätään. Kirkolliskokous hyväksyi kirkon hallinnon uudistamista pohtineen työryhmän mietinnön ja esitti kirkollishallitukselle hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mandaattia jatkettavaksi vuoteen Mietinnössä esitetään mm. kirkolliskokouksen toimikauden pidentämistä nelivuotiseksi, jolloin seurakunnanvaltuuston ja kirkolliskokouksen toimikausi olisi samanpituinen, ja että nykyinen kollegiomuotoinen kirkollishallitus muutetaan asteittain kirkon palvelukeskukseksi. Myös hiippakuntien ja seurakuntien osalta tehdään muutoksia, joilla hallintoa sopeutetaan vastaamaan kirkon jäsenrakennetta, taloudellista tilannetta ja kuntamuutoksia. Kirkolliskokous edustaja Riina Nguyenin aloite äänestysikärajan laskemisesta 16 ikävuoteen seurakuntavaaleis- sa meni yksimielisesti läpi. Vuonna 2015 voivat 16 vuotta täyttäneet äänestää sekä valtuusto- että kirkkoherranvaalissa. Ehdokkaiden tulee kuitenkin olla täysiikäisiä. Kirkolliskokous käsitteli edellisen vuoden kokouksen päätöksen ja tehdyn aloitteen pohjalta autokefaliaa. Taustalla on vuonna 1980 kirkolliskokouksen Ekumeeniselle patriarkaatille esittämä valmius autokefaliaan. Aloitteessa esitettiin, että Suomen kirkko luopuisi valmiudesta ja pitäytyisi autonomisessa asemassa. Arkkipiispa Leo ennen kokousta ja kokouksen aikana vetosi kirkolliskokoukseen, että se yhtyisi piispainkokouksen näkemykseen, että tilanne pidettäisiin nykyisenä eikä mitään mahdollisuuksia tulevaisuudessa suljettaisi pois. Viimeisenä kokouspäivänä Helsingin seurakunnan alueelta valitut edustajat kuitenkin kannattivat tehtyä aloitetta, ja tilanne uhkasi ajautua äänestykseen. Asiassa otettiin aikalisä, ja valiokunnassa sorvattiin Suomen kirkon asemasta Kirkolliskokousedustaja Seppo Ketolan tekemä aloite Suomen ortodoksisen kirkon pysymisestä Ekumeenisen patriarkaatin kanonisessa alaisuudessa ja autokefaliaan pyrkivien neuvottelujen päättämisestä sai aikaan vilkkaan keskustelun. Päätöskäsittelyssä Helsingin seurakunnan alueelta valitut edustajat, piispainkokous ja mm. lakiasiainvaliokunnan puheenjohtaja olivat asiassa törmäyskurssilla. Kuvassa tilanteesta keskustelemassa (vasemmalta) Ulla Kudjoi- Salminen, isä Juha Lampinen, isä Heikki Huttunen, kokouksen puhemiehistöön kuulunut Eero Lahtinen ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Erkki Piiroinen. 8

9 VLADA WAHLSTÉNISTA SEURAKUNNAN UUSI TIEDOTTAJA TAMMIKUUN ALUSTA LÄHTIEN tiedottajan tehtäviä seurakunnassa hoitaa puoli päiväisesti valtiotieteiden kandidaatti Vlada Wahlstén. Seurakunnanneuvosto valitsi hänet yksimielisesti yhdeksäntoista hakijan joukosta. Wahlstén jatkaa toistaiseksi myös venäjänkielisen työntekijän sijaisena. Hän toimittaa Ortodoksiviestiin venäjänkielisiä sivuja ja avustaa tarvittaessa myös suomenkielisillä sivulla. Haluan kehittää seurakunnan viestintää avoimemmaksi ja kaikkia seurakuntalaisia palvelevaksi, Wahlstén lupaa. AJANKOHTAISTA Kirkolliskokousedustaja Riina Nguyen teki aloitteen seurakuntavaalien äänestysikärajan laskemisesta 16 ikävuoteen. Kokouksen lakivaliokunta lisäsi sen koskemaan myös kirkkoherranvaalia. Aloite hyväksyttiin ja vuonna 2015 seurakunnanvaltuustovaaleissa muutos on voimassa. Vaalikelpoisuus edellyttää edelleen 18 vuoden ikää. Kuvassa taustalla kirkkoherra Markku Salminen. kirkon strategiassa mainitun määritelmän pohjalta sananmuoto, joka tyydytti kaikkia osapuolia. Helsingin metropoliitta Ambrosius totesi, että tarvittiin melkoista akrobatiaa kaikkia tyydyttävän sananmuodon löytämiseksi. Kokous päättyi illalla ja kirkolliskokouksen jäsenet kokoontuvat torstaina klo 7 Valamo Kristuksen kirkastumisen kirkkoon arkkipiispa Leon johdolla liturgiaan. Arkkipiispa Leon virkaanasettamisesta tuli tuolloin kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Kirkolliskokousmateriaali on luettavissa kirkon portaalissa I.A.O. DIALOGIN JA YHTEISTYÖN PUOLESTA Kansainvälinen parlamenttienvälinen ortodoksinen yhteistyöelin I.A.O. (The Interparlamentary Assambly on Orthodoxy) kokoontui lokakuussa kulttuurikeskus Sofiassa. Konferenssin työskentelyyn osallistuneet parlamentaarikot, poliittiset vaikuttajat, akateemisen maailman edustajat, kristilliset ajattelijat ja kirkon edustajat päätyivät julkilausumaan, jonka mukaan kirkon on muun muassa omista periaatteistaan luopumatta luotava puitteet todelliselle dialogille lujittaakseen modernin yhteiskunnan demokraattisia instituutioita ja puolustaakseen kulttuurisen pluralismin ja monikulttuurisuuden ideaa välttämättömänä osana kaikkia nyky-yhteiskuntia ja myös kirkon omaa tunnustusta. Konferenssi kirjasi tarpeen painottaa kirkon ja valtion selvästi toisistaan eroavia rooleja nykymaailmassa samalla korostaen sitä positiivista panosta, jonka I.A.O. voisi antaa suhteiden luojana ja välittäjänä näi- HYVÄNTEKEVÄISYYSILLALLINEN Maanantaina klo Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla, os. Unioninkatu 39 (sisäpiha). Illalliskortin hinta on 40 euroa, joka sisältää kolme ruokalajia ja ohjelman. Lahjoitustuotto käytetään Ortaidin ja Orotodoksisen Lähetyksen yhteiseen suurenpaaston keräykseen. Illan aikana mm. järjestetään arvonta, johon osallistumalla voi halutessaan den kahden tahon välillä. Valtion tulee estää ja pyrkiä ehkäisemään rikkomukset uskonnonvapautta vastaan. Valtioiden on ymmärrettävä kirkon kaksituhatvuotisen pelastavan läsnäolon merkitys ja käytettävä käytössään olevia keinoja ortodoksisten kirkkojen puolustamiseksi alueilla, joilla on poliittisia levottomuuksia ja kriisejä. Julkilausumassa painotetaan myös sitä, että kirkon ja valtion tulee nykyisessä syvässä henkisessä ja taloudellisessa kriisissä vahvistaa yhteistyötään kaikilla rintamilla, jotta kansainvälisesti tunnustetun Ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle syntyisi myös Ihmisten velvollisuuksien julistus taloudellisesti heikompiosaisten ihmisryhmien sekä luonnon ja ympäristön varjelemiseksi. Vuonna 1993 perustetun I.A.O:n tavoitteena on monitasoisen poliittisen ja kulttuurillisen aktiivisuuden kehittäminen. Suomi on yksi järjestön perustajajäsenistä. OV lahjoittaa lisää rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen. Illalistapahtuman järjestelyistä vastaavat yhteistyössä Helsingin ortodoksinen seurakunta ja sen diakoniatoimi, Ortaid sekä Ortodoksinen Lähetys ry. Lisätietoa tapahtumasta ja ilmoittautumiset: Ilona Lehmus, tai ilona.lehmus@ort.fi 9

10 Joulu Marian kanssa Olin taatusti Kangasalan itämaisin likka, muistelee Riikka Juvonen lapsuuttaan Pirkanmaalla. Tuleva kuvittaja, kirjailija ja taidemaalari innostui jo pikkutyttönä Lähi-idän kulttuurista. Ensimmäinen matka suuntautui Kibbutzille. Nuori opiskelijatyttö lähti sinne tutustumaan Tuhannen ja yhden yön maisemiin WSOY:ltä saamaansa kuvitustyötä varten. Siitä lähtien erilaiset taidetyöt ovat vieneet naista maasta toiseen. Viime kesän Riikka Juvonen vietti Ateenassa etsien Jumalanäidille kasvoja ensi kevään näyttelyä varten. Nyt Juvosen studiossa kynttilöiden ja maalien tuoksussa syntyy monenlaisia Marioita. TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN n Riikka Juvolusekea it ajatuksia vo oden vu si en lisää esteistä. vi si ok od rt O lupautunut Kirjailija on lumnistiksi. ko e lehtemm 10 M aria on kuvattu hyvin eri tavoin eri kirkoissa. Minua koskettavat eniten varhaiskirkon kuvaukset hänestä vaatimattomana naisena, Jumalan synnyttäjänä. Itselleni vierain on siniviittainen eurooppalainen Maria, joka muistuttaa taivaan haltijatarta, ei ihmistä. Maria on Riikka Juvoselle jo ennestään läheinen. Tuottelias taiteilija on työstänyt Marian kuvaa sanoin ja kuvin jo monissa yhteyksissä tätä ennenkin. Taiteilijan mielestä kristinuskossa keskitytään ehkä liikaa Marian neitsyyteen. Äitiys on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kun lukee erakkomunkkien loputtomia runollisia kielikuvia Marian kohdusta ja neitsyydestä, tulee vain miettineeksi, ovatko arvon isät istuneet hiukan liikaa yksin keljoissaan, Riikka miettii. Raamatussa Mariasta puhutaan aika vähän. Tulkinnat hänestä kertovatkin enemmän meistä itsestämme kuin nuoresta galilealaisnaisesta, joka ottaa erikoisen pojan äitiyden kantaakseen. Maria on ennen muuta äiti, joka uskoi poikaansa ja seisoi Golgatalla katsoen oman poikansa kärsimystä ristillä. Tämä on Mariassa taiteilijan mielestä suurinta. Äitinä ymmärtää, miten valtavan raskasta sen on täytynyt olla. Kuten eräs pappiystäväni sanoi, pääsiäisaamuna

11 Riikka Juvosen näyttely Marian monet kasvot on esillä Helsingin tuomiokirkon kryptassa Maria ei enää jaksanut poikansa haudalle. Voimia ei kerta kaikkiaan enää ollut. LUONNOLLINEN YMMÄRRYS Riikka Juvoselle Maria on ennen muuta Lähi-idän nainen. Hän on alueelta, jossa yhdistyy kolmen eri maailmanuskonnon, kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin perusta. Erojen korostamisen sijaan Riikka näkee uskontojen välillä paljon ja merkittäviä yhtäläisyyksiä. Meillä kaikilla on yhteiset juuret. Meillä kaikilla pitäisi olla myös yhteinen rakkaus. Minusta kristityn ei tarvitse mitenkään erityisesti yrittämällä yrittää ymmärtää islaminuskoisia. Riittää kun kristitty ymmärtää itseään. Silloin ymmärrys muslimeja kohtaan tulee itsestään. Kaikki tämä tulee uskovaisen ortodoksin suusta. Kun Riikka Juvonen herää aamuisin, hän sytyttää ensimmäiseksi lampukoihin tulet ja rukoilee ikonien edessä kaikkien läheistensä puolesta. Vasta sen jälkeen hän pistää kahvin kiehumaan. Taiteilija kokee kaikkien uskontojen kunnioittamisen tärkeäksi. Lähi-idässä ollessaan minareeteista kantautuva rukouskutsu ei häntä häiritse, päinvastoin. Rakastan rukouskutsujen ääntä. Mielelläni kuulisin sitä täällä Helsingissäkin. Riikalle on outo ajatus pitää islamia kristinuskolle suurena uhkana. Lähi-idän erikoisasema tarjoaa sen sijaan erinomaisen mahdollisuuden uskontojen väliselle dialogille. Toisten pelkäämisen sijaan pitäisi mennä lähemmäs, puhua ja kuunnella. Maria on hyvä avaus islamin ja kristinuskon väliseen dialogiin. Islamkaan ei kiistä Marian neitseestä syntymistä. Maria esiintyy myös Islamissa. Hänestä on mm. Koraanissa oma suuransa. En näe nykymaailman tilannetta lainkaan toivottomana. Asiat menevät koko ajan eteenpäin. Esimerkiksi ennakkoluulot muualta tulleita kohtaan ovat kovasti vähentyneet. Vielä muutama vuosikymmen sitten helsinkiläiset suhtautuivat ulkomaalaisiin paljon epäluuloisemmin kuin nyt. Kysymys on tottumisesta. Lähi-idässä on selvästi näkyvissä se, kuinka kaikkein suurimmat ristiriidat ovat itse asiassa eri kristittyjen ja muslimiryhmittymien sisällä, eivätkä suinkaan islamin ja kristinuskon välillä. Minun puolestani voitaisiin jo lopettaa rettelöinti siitä, kuka tuntee Kristuksen parhaiten. TOIVON AIKA Tänä vuonna Riikka Juvonen aikoo viettää joulunsa pääosin pensseli kädessä Maria-kasvojen seurassa. Moni Maria on jo löytänyt muotonsa, mutta paljon työtä on vielä edessä. Kuvat syntyvät monista eri virikkeistä. Yhden Marian idea syntyi, kun olin kävelemässä Hakaniemen torille, ja näin kauniin somalinaisen kantamassa vauvaa sylissään. Riikan elämään on mahtunut hyvin monenlaisia jouluja. Parhaiten on jäänyt mieleen viime vuosituhannen viimeinen joulu, jonka hän vietti Betlehemissä. Riikka asui tyttärineen paikallisen ortodoksipapin talossa. Pappi kyyditsi hänet aamuvarhain liturgioihin. Jouluisen kaupungin tunnelma oli ikimuistoinen ja juhla jatkui pitkään, kun erilaiset kristityt juhlivat joulua eri aikoihin. Kun vuosi vaihtui, en ollut koskaan nähnyt Betlehemiä niin puhtaana ja kauniina. Ilmassa oli paljon toiveikkuutta, hyvän odotusta. Jeesuksen syntymäkirkon aukiolla päästettiin ilmaan 2000 valkoista kyyhkystä. Toisella puolella yhtä aikaa ammuttiin ilotulitusraketteja. Arvaa vain, miten siinä kävi. Taivaalta leijaili alas paistettuja kyyhkysiä ja nokisia höyheniä. Se kuvasti hyvin Lähi-idän rauhaa. Reilun puolen vuoden kuluttua orastavasta rauhasta oli jäljellä pelkkä muisto, taiteilija muistelee haikeana muttei lainkaan epätoivoisena. 11

12 Elämän leipä ruokaa ja tukea lapsille Silmissä vilisee, kun kenialaisen Loberen koulun 430 oppilasta järjestäytyvät ruokajonoon. Ruokaa jaetaan nuorimmasta vanhimpaan: ensin pikkutarhalaiset ja viimeiseksi seitsemäsluokkalaiset. Pienen keittiömökin luukusta kauhotaan tasaisella tahdilla papumuhennosta erivärisiin ja -mallisiin kippoihin. Ruokasalia ei ole, joten jokainen etsii koulun pihalta itselleen sopivan paikan ja ryhtyy lounaalle. Keittiön kulmalla on kasvimaa, taimitarha ja uusi iso vesisäiliö. Kaivossa on vettä. Kaksi vuotta sitten tilanne oli toinen. Sateiden puutteesta kärsivän Laikipian alueella oli rutikuivaa. Ruoan hinta ampaisi pilviin, eikä ihmisillä ollut varaa siihen. Koulun rehtori John Sigilai kertoi uupuneista lapsista, jotka eivät jaksaneet käydä koulussa tai eivät jaksaneet oppia. Nälkäinen lapsi saattoi pyörtyä kumahtaa lattialle kesken oppitunnin. Kriittisessä tilanteessa koululla aloitettiin vuoden 2010 alusta ruokaohjelma, joka tarjoaa päivittäiset ateriat kaikille koulu- laisille. Ohjelma on rahoitettu Ortodoksisen Lähetyksen kautta keräysvaroilla. Loberen koulu rakennettiin 1980-luvulla lähetysjärjestön kehitysyhteistyöprojektina. Koulun vieressä on ortodoksinen kirkko, jonka pappi isä Cyprian on nuori mies. Hän on opiskellut opettajaksi ja papiksi Nairobissa. Seurakuntatyön ohella isä Cyprian opettaa koulun ekaluokkalaisia, joita oli kuluneena lukuvuotena yli viisikymmentä. Koulu ja seurakunta ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Suurin osa Loberen lapsista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Koulun kahdestatoista opettajasta kolme on kirkon sponsoroimia. Tänä päivänä koulun tilanne on ratkaisevasti parempi kuin kaksi vuotta sitten. Tosiasia kuitenkin on, että alueen ihmiset ovat todella köyhiä. Loberen koulussa lapset saavat ruokaa, aikataulutetun päiväohjelman, hyvää opetusta ja harrastuksia. Niillä pärjää jo aika pitkälle. PERINTEISEN JOULUPAASTOKERÄYKSEN tuotto ohjataan Ortaidin ja Ortodoksisen Lähetyksen kautta Karjalan ja Kenian lapsille. Ortaidin yhteistyökumppani Utešenie-säätiö tekee työtä sosiaalipalvelujen ja diakoniatyön kehittämiseksi Karjalan tasavallassa. Yksi sen monista työmuodoista on syrjäytyneille lapsille ja nuorille perustettu päiväkeskus Petroskoissa, jonne lapset tulevat koulupäivän jälkeen. Joulupaastokeräys Elämän leipä Ortaidin keräystili: FI (OP) Viite: Keräyslupa /2010/

13 TEKSTI JA KUVA MARI VAINIO SAARENMAAN SKIITTA kaipaa apua KREIKAN PYHÄN JOHANNES KASTAJAN Luostarin skiitta Saarenmaalla kaipaa apua luostarin rakentamiseen. Pyhän Johannes Kastajan Luostari sijaitsee Kreikassa Larisan kaupunkia ympäröivässä vuoristossa. Luostari on hyvin kansainvälinen. 30 jäsenen sisaristossa on 13 eri kansallisuutta. Sisaristo on saanut toimeentulonsa jo yli 15 vuoden ajan ekologisesta maanviljelystä. Luostari myös pyrkii lisäämään tietoutta ekologisesta viljelyksestä ja ympäristön suojelusta. Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos pyysi vuonna 2009 sisaristoa aloittamaan samankaltaista luostaritoimintaa Virossa. Luostari myöntyi lopulta hankkeeseen, kun metropoliitta lupasi Viron apostolisen ortodoksisen kirkon lahjoittavan luostarin perustamiseen tontin. Samana vuonna kolme nunnaa saapui Saarenmaalle, jossa heille asuinpaikaksi tarjottiin aluksi Viron ortodoksisen kirkon korjaama kanttorila Öörikulla saa- ren koillisosassa. Kaunis paikka on kuitenkin kovin pieni. Kirkko on nyt luovuttanut skiitalle 35 ha maata ja korjausta kaipaavat rakennukset sekä Reomäen pyhän apostoli Andreaksen kirkon Reon kylässä. Sisaristo tarvitsee kipeästi majoitustiloja itselleen, mutta myös vieraiden majoittamiseen. Päärakennuksen korjaus aloitettiin tänä vuonna. Rakennus on peruskorjattava katon, ikkunoiden, ovien ja eristyksen sekä vesi- ja lämmityssysteemien osalta. Korjaus on kallis ja vaativa projekti. Rakennuksen toivotaan valmistuvan toukokuuksi Peruskorjauksen kokonaisbudjetti on noin euroa. Tulevaisuudessa luostari toivoo voivansa olla Jumalan rakkautta välittävä paikka kaikille apua tarvitseville. Luostari haluaa vahvistaa eettistä pohdintaa, tutustuttaa ihmiset ortodoksisuuteen, auttaa maanviljelijöitä orgaaniseen viljelyyn ja ympäristönsuojeluun liittyvissä asiois- sa ja tarjota mm. ilmaisia kielikursseja. Tällä hetkellä tarvitaan kuitenkin kipeästi apua luostarin rakentamiseen. Luostarin sisaristo teki sopimuksen rakennusurakoitsijan kanssa aikaisemmin tänä vuonna. Kokonaisbudjetista on tarkoitus maksaa kuukausittain euron erä. Kreikan ja yleisen talouskriisin vuoksi peruskorjaukseen luvattuja avustusvaroja ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saatu riittävästi kokoon. Luostarin sisaristo pyytää nöyrimmin avustuksia kiireiseen rakennusprojektiin. Pieninkin avustus on lämpimästi tervetullutta. Suomesta luostarin rakennusprojetiin osoitetut avustukset pyydetään toimittamaan Viron Ortodoksisen Kirkon Ystävävyysseuran VYS ry:n pankkiyhteyden kautta: Ålandsbanken , FI Viitenumero

14 Страницы на русском языке Призвание На литургиях прихожане Свято-Троицкого храма могут видеть их вместе: недавно рукоположенного во дьяконы о.иоанна Авдуевского и его супругу Ольгу с детками: Марианной, которой скоро исполнится годик, и четырехлетним Александром. Молодая, искренне верующая семья. Захотелось познакомиться поближе. И вот я у Авдуевских. Текст и Фото Влада Валстен Радушно встречает все семейство: Марианна улыбается, Саша вежливо здоровается. Светло, уютно. Красиво накрытый стол с приличествующими для поста угощениями. Чаепитие начинается общей молитвой, нараспев. Радостно поет вместе с родителями Саша, он, ко всему, в этот день именинник, названный в честь благоверного князя Александра Невского. Еще узнаю, что Саша очень любит церковное пение, и в играх он если не рыцарь, то, как папа, дьякон. Мне же интересно, как стал отцом дьяконом Иоанн. А ведь я крестился в 15 лет, хотя всегда как-то верил и считал себя православным И крестились мы в один день с мамой. Но в церковь, к сожалению, не пришли. Русские дети, приехавшие сюда (а я переехал, когда мне было 11), часто переживают кризис, попадая в хулиганские компании. Так было и со мной». Начались проблемы. И в школе, и дома. И однажды Иоанн почувствовал, что так больше нельзя. И взмолился к Богу. Пошел в церковь. «Но я ведь был испорченным подростком, и там неуютно себя почувствовал, перестал ходить на службы, но продолжал молиться...» И Бог повел его удивительным путем. Иоанну захотелось прочитать Евангелие, слово Божие. «И на меня оно произвело сильное впечатление. Я задумался над многими вопросами, а главное: как жить по заповедям Божьим в наше время?» Следующим шагом в духовном развитии стала поразившая его глубиной Богопознания книга преподобного старца Никодима 14

15 Святогорца «Невидимая брань». «Она повлияла на меня так, что я снова стал ходить в храм». РОЖДЕНИЕ СЕМЬИ Иоанн учился тогда на инженера по автоматике и, в завершение учёбы, поехал на стажировку в Шотландию. Самое важное, там он нашёл свое счастье: познакомился с Ольгой, тоже студенткой. Промыслом Божьим судьбы их соединились: стали общаться в январе, а в марте Иоанн сделал Ольге предложение. «Мы так полюбили друг друга, что у нас, у обоих, сомнений или страха не было». «Я ведь из еще более неверующей семьи, - рассказывает Ольга. - Отец мой был в советское время идеологом. Но меня, маленькую, бабушка тайно крестила в церкви. Всё равно вначале было не просто встречаться с человеком, для которого вера имела столь важное значение. Но когда кого-то любишь, интересно его понять... Мы поженились 28 декабря, в Финляндии...» Обвенчались, а через неделю Оля была уже в Шотландии, где училась, а Иоанн уже проходил военную службу. А по возвращении его из армии и сразу после Ольгиного переезда в Финляндию, у четы Авдуевских родился их первенец. «Получилось смешно: Саша родился 28 сентября, день в день, через девять месяцев после свадьбы». «А в храм, к воцерковлению у меня был свой путь, - рассказывает Ольга. «Без заступничества Божьего детей не вырастишь, не убережёшь». - Сашенька мне очень помог в этом: ведь без заступничества Божьего детей не вырастишь, не убережёшь». Переезды, работа, учёба, ребенок... Житейские проблемы встают горами. И закрывают небо. Надо что-то делать. «И тогда опять я стал просить Бога о помощи, - говорит Иоанн. - Мы с Ольгой исповедовались. И после моего заявления, что мне, собственно, не в чем особенно каяться, наш будущий духовник строго сказал мне: «Иди домой и читай Евангелие!» Таким тоном сказал, что это произвело сильное впечатление...». Их возвращение к духовной жизни, и полное, наконец, воцерковление укрепило семью. «Буквально, за месяц вся наша жизнь переменилась». Иоанн и Ольга стали прихожанами храма Германа Аляскинского, в Тапиола. «Нас очень тепло приняли, меня пригласили участвовать в хоре, и я вскоре даже перестала бояться разговаривать по-фински». Именно тогда у Иоанна впервые возникло желание служить в церкви. «Когда я задал себе вопрос, где, на каком месте можно было бы послужить наилучшим образом ближним и Богу, другого ответа у меня не нашлось. Своими размышлениями я ни с кем не делился, и тут неожиданно один мой знакомый иподиакон предложил послужить с ним владыке Амвросию. Это я воспринял, как Божие благословение на служение в церкви». 16 октября Иоанн был рукоположен в дьяконы Свято-Троицкой церкви. ЛЮБИМЫЙ ПРАЗДНИК «Рождество - мой любимый праздник, - говорит Ольга. - Он мне близок... Перед тем, как ребёнок рождается, столько всякого шума, необходимых покупок... Так и на Рождество: суета, люди покупают подарки, убираются, всё готовят. А потом - тишина. И служба в храме настолько умиротворённая дитя родилось и все боятся его побеспокоить. И говорят шёпотом. И на службе чувствуется, люди поют рождественские песни с любовью и огромной радостью... Мне это очень близко. После рождения детей я это чувствую очень сильно. И люблю ставить настоящую ёлку, потому что её в моём детстве не было». «В сочельник, после праздничной всенощной, у нас будет празднично украшенный, но все еще постный стол, а вот после рождественской литургии уже настоящий праздник. Дед Мороз если придёт, только на Новый Год. Важно, чтобы на Рождество в центре внимания был Иисус Христос». 28 декабря пять лет, как обвенчаны Иоанн и Ольга. Пожелаем семье многих и благословенных лет! МИХАИЛ НУММЕЛА ВО СВЯЩЕННИКА 11 декабря с. г., за Литургией в Успенском кафедральном соборе митрополит Хельсинский Амвросий совершил херотонию дьякона Михаила Нуммела во священника. Владеющий русским языком о. Михаил сослужит священникам в Свято- Троицкой церкви и сможет принимать деятельное участие в русскоязычной работе нашего прихода. 15

16 Född i en grotta? I den östkyrkliga traditionen föds Jesus i en grotta. Motivet syns på våra ikoner över Kristi födelse. Nya testamentet nämner inte denna detalj. Matteus lokaliserar Maria, Josef och Jesus i ett hus i Betlehem (Matt. 2:11). Lukas förklarar å sin sida att Maria lin da de ho nom och la de ho nom i en krub ba, ef tersom det in te fanns plats för dem in ne i härbärget (Luk. 2:7). Platsen för Jesu födelse tycks ha varit ett stall, om en gång en krubba för utfordring av djur fanns i samma utrymme. Den enkla stallbyggnaden av trä, ett omtyckt motiv i västerländsk kristenhet, har här sitt ursprung. Varifrån kommer då grottan? Det första omnämnandet tycks vara i det s.k. Jakobs protevangelium, en apokryfisk text från mitten av 100-talet. Också här berättas att Maria lindade sitt barn och lade det i en oxkrubba. Platsen är dock uttryckligen en grotta, och denna är belägen utanför Betlehem, eftersom Maria och Josef enligt denna text aldrig hann fram förrän födelsen satte igång. (Protev ) Jakobs protevangelium är skrivet i en genre där legendartade detaljer ofta förekommer. Författaren kan ta sig friheter för att tydliggöra sitt budskap. Men omnämnandet av grottan tycks inte fylla någon sådan funktion, åtminstone inte för denna författare. Grottan möter oss nästa gång hos Justinos Martyren i dennes Dialog med Tryfon, skriven på 150-talet. Justinos hävdar att grottan som födelseplats är en uppfyllelse av ett ord hos profeten Jesaja, som i Gamla testamentens grekiska översättningen från 200-t. f.kr. lyder han skall ta sin boning i en stadig klippas upphöjda grotta (Jes. 33:16). Men inte heller hos Justinos ges grottan någon djupare betydelse. Jämfört med t.ex. Jesaja 7:14 jung frun skall bli ha van de och föda en son är Jesajaraden om grottan av ringa vikt. Att Jesajaversen skulle ha gett upphov till traditionen om grottan som Jesu födelseplats är därför osannolikt; stället hos Jesaja hänvisas inte till i anslutning till födelsegrottan i övriga grekiska texter från de första århundradena. Origenes är den följande att kommentera födelsegrottan. I sin skrift Mot Kelsos, skriven på 240-talet, konstaterar Origenes att alla på hans tid kände till denna grotta (Cels. 1.51). Origenes skrev detta under sin tid i Caesarea i Palestina. Också Justinos var hemma från Palestina, närmare bestämt från Flavia Neapolis (nuvarande Nablus). Uppgiften om grottan kan med andra ord mycket väl röra sig om en lokal tradition, som helt enkelt identifierar platsen för Jesu födelse. Inte heller Origenes antyder någon biblisk tolkningstradition om grottan. Det tycks således hos de tidiga kristna författarna inte ha förelegat några vägande teologiska bevekelsegrunder för att placera Jesu födelse i en grotta. Detta ökar sannolikheten för att Jakobs protevangeliums uppgift om födelsegrottan går tillbaka på en autentisk tradition. Origenes försåg den kristna traditionen dock med ett viktigt julkrubbemotiv. Han var tydligen den förste att tilllämpa ett annat Jesajaord på scenen i grottan: Ox en känner sin hus bon de och åsnan sin her res krub ba, men Is ra el känner in te sin her re, mitt folk har ing et förstånd. Jes. 1:3 I Origenes tolkning blir djuren en symbol för de troende, i kontrast till det icke-troende Israel. (Or. Hom. in Lc. 82.) Härmed har vi fått ett viktigt inslag i ikonografin, där en oxe och en åsna alltid målas in bredvid krubban. Jakobs protevangelium kan mycket väl förmedla en historiskt riktig uppgift om födelsegrottan. Också Lukas krubba ryms med. Grottor då som nu användes som skydd för boskapen, och innehöll därför krubbor. I början av 300-talet byggde kejsarinnan Helena en kyrka över grottan, och alltsedan dess har kristna vallfärdat till platsen för vår Herres födelse. Mikael Sundkvist 16

17 JOULULUKEMISTA Suurten kysymysten äärellä Kulttuurin moniottelijat, filosofi ja kirjailija Tuomas Nevanlinna sekä kolumnisti ja esseisti Jukka Relander käyvät vuoropuhelua, jossa näkökulma kristinuskoon on sekä kulttuurihistoriallinen että filosofinen. Filosofien lähtökohtana ovat Raamattu ja teologian moninaiset traditiot. Keskustelijat pohtivat, mitä kristinusko on, mitä siinä ajatellaan ja miten se eroaa kreikkalaisesta filosofiasta ja juutalaisuudesta. Tärkeitä havaintoja ovat näkemykset siitä, miten nykyihminen suhtautuu kristinuskoon. Tapakristillisyys ja pinnallinen usko näkyvät new age -pietisminä, jossa suhde Jumalaan on henkilökohtainen, omien toiveiden mukainen. Uskotaan korkeampaan voimaan mutta ei kirkon opetuksen mukaisesti. Uskonnollisten kokemusten shoppailun vastapainoksi filosofit tarjoavat kanonista, nöyrää ja kokonaisvaltaista Raamatun lukutapaa. Filosofit kertovat omista lähtökohdistaan: Nevanlinna erosi kirkosta päälle kaksikymppisenä ja kuvaa itseään saarnojen pateettisuudesta kiusaantuneeksi kulttuurikristityksi. Relander varttui isovanhempiensa levollisessa kristillisessä ilmapiirissä. Hän menetti äitinsä varhain, kun äiti työnsi vaunuissa olevan lapsensa pois tieltä, mutta jäi itse auton alle. Suuret juhlat rytmittävät teosta: joulu kuvaa syntymää, pääsiäinen kuolemaa ja helluntai elämää ja toivoa. Lukemista helpottavat sivujen marginaaliin merkityt teemat, joista kirjan lopussa on aakkosellinen hakemisto. Kirja maalaa isolla ja tarkalla siveltimellä kristinuskon kehitystä tämän päivän universaaliksi uskonnoksi. Jerusalemissa vallitsi poliittisesti jännitteinen ja kaoottinen tilanne Kristuksen ristinkuoleman aikoina. Jeesuksen ihmetekoja tarkastellaan yhteiskunnan näkökulmasta Kristinusko kumosi radikaalilla tavalla eriarvoisuuteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmän erot - Paavalin mukaan olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Jeesus poisti yhteisön tuomion ja stigman, kun koski spitaaliseen, ylisti samarialaista ja kutsui prostituoidun pöytäänsä. Kun Jeesus rikkoi kansan tapaa ja juutalaisia rituaalisäännöksiä, hän ilmaisi selkeästi, ettei sairaus ole synnin palkka. Jeesuksen ihmetekojen ihmeellisyys piilee aivan muualla kuin luonnonlakien rikkomisessa. Vuoropuhelu haastaa matkalle mukaan. Kirjoittajat ovat taitavia sanankäyttäjiä. Sisällöstä poimii osuvia ilmaisuja omaksi rakennukseksi. Järjen käyttö on sallittu mutta Jumalan luokse järkeilemällä ei kuitenkaan pääse. Ketkä murhasivat Jeesuksen. Me. Pyhä henki on uskovaisten keskinäisen yhteyden kannatteleva voima. Pyhä henki ei vain ilmennä itseään historiassa, vaan myös muuttuu itse historian myötä. Tarkastelukulma on selkeästi positiivinen ja sijoittuu luterilaiseen Suomeen joskaan ymmärrystä ei löydy kuville eikä pyhäinjäännöksille. Teos kehottaa kristinuskoa uudistumaan ja etsimään tarkoitustaan juuri nyt ja elämään todeksi Paavalin mukaiset hengen hedelmät, joita ovat. rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä! EEVA SALONEN Tuomas Nevanlinna, Jukka Relander: Uskon sanat Kustannusosakeyhtiö Teos Bookwell Oy, Juva 2011 Ensimmäisten kristittyjen maailmassa Ratkaisut ja valinnat, joita silloin tehtiin, eivät voi olla vaikuttamatta meihin tänään. toteaa Mikael Sundkvist Varhaiset kristityt teoksen lopussa. Sundkvist esittää varhaisten kristittyjen maailman historiallisesta näkökulmasta ilman turhaa kaunistelua tai selittelyä. Kirja onnistuu tavoitteessaan tuoda varhaiset kristityt mahdollisimman elävinä lukijan mielikuviin. Teksti etenee vauhdikkaasti, kirjan lukee tuokiossa, ja haluaa lukea sen uudelleen samalla tutkaillen Uutta Testamenttia. Varhaisten kristittyjen maailman ja meidän oman aikamme välillä löytyy yllättävän paljon yhtymäkohtia. Kirjassa käsitellään ai- kamme kysymyksiä, kuten mikä on naisen asema kirkossa ja minkälainen oli varhaisten kristittyjen suhde juutalaisuuteen. Varhaisten kristittyjen maailmaa auttavat ymmärtämään myös kaksi samanaikaisesti ilmestynyttä teosta: Juutalaisuus ja Jeesus. VLADA WAHLSTÉN Mikael Sundkvist Toimittanut: Tom Holmén Varhaiset kristityt Tätä on kristinusko -kirjasarja kristinuskon alkutaipaleesta tutkimuksen valossa Perussanoma Oy 17

18 JOULULUKEMISTA Kirjailija kohtaa Jumalan Lukeudun ihmisiin, jotka ovat kokeneet suurimmat uskonnollisuuteen liittyvät oivalluksensa kaunokirjallisuuden kautta. Jos en olisi lukenut Fjodor Dostojevskin teoksia, tutustunut Nikos Kazantzakiksen luoman Zorboksen elämänfilosofiaan tai Kahlil Gibranin runoihin nuorena, olisi elämä varmasti ajautunut monessa suhteessa eri suuntaan. Siksi odotin malttamattomana, että pääsen lukemattomien kirjojen pinossa siihen vaiheeseen, että voin tarttua munkki Serafimin kirjaan Valo jää, jossa kirjailija tutkii näitä kolmea maailmankirjailijaa, joille kirjoittaminen on ollut totista kamppailua oman persoonansa, kutsumuksensa ja Jumalan kanssa. Kirjan kautta avautuu kolme hyvin erilaista kirjailijapersoonaa, joiden henkilökohtaisessa elämässä ja tuotannossa uskonnollisuus näyttäytyy hyvin eri tavoin. Jokainen osio on oma kokonaisuutensa. Vaikka Dos- tojevskin, kaunokirjallisuuden spiritualiteetin ylivertaisen klassikon elämä ja tuotanto ovatkin tutuimpia entuudestaan, antaa Dostojevski-osuus silti eniten. Filosofis-teologinen analyysi kirjallisuudesta näyttäisi löytävän laajimmin ulottuvuuksia silloin, kun se ponnistaa vakuuttavan laajasta ja laadukkaasta kirjallisuustutkimuksesta. Sitähän Dostojevskista on valtaisat määrät. Luettuani vastikään myös Serafim Seppälän neljä vuotta sitten ilmestyneen Vapaus-teoksen en voi kuin ihmetellä ja ihailla kirjailijan älykästä ja aina tuoretta tapaa tarttua suuriin kysymyksiin. Kirjailijan viesti välittyy. Hän kunnioittaa lukijaa sanomalla kaiken kauniin selkeästi ilman konstailun tuntua. Jos Vapaus-teos aiheuttaa kokonaisvaltaisia oivallusväristyksiä, saa Valo jää kirja aikaan miellyttävän pitäisi lukea paineen. Tekisi mieli kahlata sekä Dostojevskia, Kazantzakista ja miksei Gibraniakin lisää ja uudestaan, kun niiden ymmärtämiseen on saanut kokonaan uusia työkaluja. TIINA MAKKONEN Serafim Seppälä: Valo jää Dostojevski, Gibran ja Kazantzakis ja Jumalan mysteeri Kirjapaja 2011 Valamolainen selviytymistarina Sain luostarituomisina Elsi Takalan kirjoittaman asiakirjoihin perustuvan tietokirjan Evakkomunkit Heinävedellä, uuden Valamon arkea Kirjoittajalla tuskin on ollut tavoitteena tarjota lukuelämyksiä suurelle joukolle ulkopuolisia, vaikka teos valaisee erinomaisesti pientä mutta ortodokseille merkittävää osaa lähihistoriaamme. Sellaisena sen ainakin minä ennen sotia Suistamon Loimolassa ensi kertaa silmänsä avanneena koin. Meidän karjalaa puhuvien evakko-ortodoksien kotouttaminenhan oli yksilötasolla paikoin yhtä kova kokemus kuin venäjänkielisen luostarin alkutaival Savossa. Luostarilla oli vastassaan kaikenmaailman vastukset. Ympäröivälle kyläyhteisölle se oli kummajainen, jopa pelottavakin. Eikä viranomaistenkaan taholta tullut aina ymmärtämystä, käyty kirjeenvaihto kertoo jokapäiväistenkin asioiden hoidon vaikeuksista. Ekumenia ei ollut päällimmäisiä periaatteita luostarin kanssa asioidessa. Luostarilla oli myös omasta itsestään johtuvia vakavia ongelmia. Vanheneva ja heikkokuntoinen veljestö joutui repimään elämisensä ehdot Savon kivikkoisista pelloista. Omaehtoinen ruokatalous oli siivotonta ja terveydenhoito vaikeaa. Luostarin asukkaiden sosiaaliset suhteet kärsivät iän, sairauksien ja väsymyksen uuvuttamien munkkien keskuudessa. Niihin oloihin oli uusien munkkisukupolvien mahdotonta samaistua. Uutta väkeä tulikin vain käymäsiltään, muutamat entisistäkin muuttivat Neuvostoliittoon vielä 60-luvulla. Ja kutsu tuonilmaisiin harvensi ruokapöytään katettavien kuppien määrän muutamaksi. Mutta siitä se vain on Valamo pikkuhiljaa elpynyt. Hyvä niin, minunlaisilleni jokavuotinen siellä käynti on kuin käynti kotona Karjalassa. TEUVO MAKKONEN Elsi Takala: Evakkomunkit Heinävedellä Uuden Valamon arkea Valamon luostari

19 Lahjoita aikaa itsellesi tai läheiselle. Alkuvuodesta Valamossa mm. Avaimet uuteen liturgiaan kurssi kirkkokuorolaisille Vapaaehtoistyön johtaminen Luottamushenkilöiden koulutuspäivät Hiljaisuuden retriitti KIRJAUUTUUDET JA MUUT LAHJAVINKIT myymälöistämme Valamosta, Helsingistä (Tuohus, Liisankatu 29) ja nettikaupasta Puh Luonamme löydät minkä kiireelle kadotit. SEURAKUNNAN KIRJASTO Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin Aukioloajat ti 10 15, ke ja to FÖRSAMLINGSBIBLIOTEKET Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel Öppet ti 10 15, on 15 19, to PARISH LIBRARY Liisankatu 29 A, tel Open Tue 10 15, Wed 15 19, Thu KIRJALLISUUSPIIRI TIEDOTTAA Lauantaina klo kirjallisuuspiirin vieraana on isä Mikael Sundkvist. Aiheena on hänen tuore kirjansa Varhaiset kristityt. Lisää tietoa tulevasta ohjelmasta saa kirjastosta. Tervetuloa kaikki toimintaan! Библиотека прихода открыта по вторникам в ч, по средам в ч. и по четвергам в ч. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. 19

20 Hajastan huptur! Kanttorit Armeniassa TEKSTI URPO UOTILA KUVAT MARRI PENNA Ortodoksisten Kanttorien Liitto ry:n opintomatka Armeniaan oli huikea sukellus ikivanhaan kristilliseen kulttuuriin sekä ainutlaatuiseen runoilijakansan sielunmaisemaan. Viikon matkalla näimme lukemattomia kirkkoja, luostareita, pyhiä paikkoja, henkeäsalpaavia maisemia ja pysähdyttävää kauneutta. Kohtasimme mutkatonta kristillisyyttä sekä lämminhenkistä vieraanvaraisuutta alkukirkon hengessä. Armenian kansalla on monituhatvuotinen ja vaiherikas historia. Suuruuden aikoina armenialainen valtakunta ulottui Välimerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Vuosisatojen aikana armenialaiset ovat joutuneet taistelemaan elintilastaan, elämään valloittajien alaisuudessa ja kärsimään jopa kansanmurhan. Tänä vuonna Armenia vietti vii- meisimmän itsenäisyytensä 20-vuotisjuhlaa, ja matkamme ajalle sattui tämän juhlapäivän vietto sotilasparaateineen ja upeine kansanjuhlineen. Odottaessamme Varsovan lentokentällä jatkolentoa Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin huomasimme helposti, ketkä matkustajista olivat armenialaisia. Vanhan armenialaisen tarinan mukaan aikojen alussa Jumalan jakaessa maita eri kansoille armenialaiset eivät ehtineet paikalle ollessaan jo silloin sotimassa viholliskansoja vastaan. Heille jäi asuttavaksi vain vuoristoisia, kivikkoisia seutuja, ja he pyysivätkin Jumalaa antamaan heille jotain, mistä he voisivat olla ylpeitä; ja Jumala antoi heille nenät! Kirkollisen perimätiedon mukaan apostolit Taddeus ja Bartolomeus toivat kristinuskon Armeniaan. Vuonna 301 ensimmäisenä maailmassa - kristinuskosta tuli valtionuskonto pyhän Grigori Valontuojan kastettua Armenian kuningas Trdatin. Armenian apostolinen kirkko jäi omaksi itsenäiseksi kirkokseen itäisen bysanttilais-ortodoksisen kirkkoperheen ulkopuolelle vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan johtunut varsinaisista uskonopillisista eroista, vaan pikemmin sotatilasta johtuneesta sekasorrosta ja erilaisista väärinkäsityksistä. Armenialaiset kirkkorakennukset ovat enimmäkseen vuosisatoja vanhoja, mutta ensimmäisenä päivänä Jerevanissa näimme uusia, viime vuosina rakennettuja kirkkoja. Arkkitehtuuri on kuitenkin täysin vanhan tyylin mukainen. Kävimme muun muassa vuonna 2001 armenialaisen kristillisyyden 1700-vuotis- 20