SISÄLLYS. N:o 274. Valtioneuvoston asetus. valtion virkamiesasetuksen muuttamisesta. Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000

Transkriptio

1 SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 2000 Julkaistu Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2000 N:o SISÄLLYS N:o Sivu 274 Valtioneuvoston asetus valtion virkamiesasetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus erikoiseläinlääkärin tutkinnosta ja oikeudesta toimia erikoiseläinlääkärinä Valtioneuvoston asetus riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun valtioneuvoston päätöksen 1 :n muuttamisesta Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta Ulkoasiainministeriön ilmoitus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta Ulkoasiainministeriön ilmoitus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta N:o 274 Valtioneuvoston asetus valtion virkamiesasetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä, muutetaan 14 päivänä marraskuuta 1994 annetun valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 1 :n 3 kohta, 3 :n 2 momentin 8ja 9 kohta ja 3 momentti, 20 :n 2 momentti, 21 :n 1 ja 2 momentti, 28 sekä 45 :n 2 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 1 :n 3 kohta asetuksessa 1475/1995 ja 28 asetuksessa 1019/1997, sekä lisätään 3 :n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi asetuksissa 229/1996 ja 174/1998, uusi 10 kohta seuraavasti: 1 Valtion virkamieslain (750/1994) 4 :n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja välittömästi ministeriön alaisen viraston päällikön virkoja, joita ei eritellä valtion talousarviossa, ovat: 3) Näkövammaisten kirjaston kirjastonjohtajan, Varastokirjaston kirjastonjohtajan, Suomenlinnan hoitokunnan johtajan, taiteen keskustoimikunnan pääsihteerin, Suomen elokuva-arkiston johtajan, Valtion elokuvatarkastamon johtajan, Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtajan, Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen johtajan ja ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteerin virat; 3 Siitä poiketen, mitä 1 momentissa säädetään: 8) sosiaali- ja terveysministeriö tekee 1 momentissa tarkoitetut päätökset, jotka koskevat työttömyysturvalautakunnan, tarkastuslautakunnan ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen virkoja, ja Sosiaali- ja ter

2 754 N:o 274 veysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 1 momentissa tarkoitetut päätökset, jotka koskevat valtion koulukotien ja valtion mielisairaaloiden virkoja; 9) ympäristöministeriö tekee 1 momentissa tarkoitetut päätökset, jotka koskevat ympäristölupavirastojen virkoja sekä Metsähallituksen luonnonsuojelutehtäviä hoitavan yksikön päällikön virkaa; 10) puolustusministeriö tekee 1 momentissa tarkoitetut päätökset, jotka koskevat puolustusvoimien sotilasvirkoja sekä puolustusvoimien tutkimusjohtajan, professorin, osastonjohtajan ja sota-arkiston johtajan virkaa. Ulkoasiainhallinnossa virka perustetaan ja lakkautetaan sekä virka muutetaan samoin kuin virka siirretään ministeriön päätöksellä. 20 Nimittämisestä virkamieheksi yli vuoden kestävään määräaikaiseen virkasuhteeseen päättää se viranomainen, joka nimittäisi vastaavaan virkaan. Jos nimittävänä viranomaisena on tasavallan presidentti, nimittämisestä päättää kuitenkin valtioneuvosto. 21 Virkavapaudesta, johon virkamiehellä on muun lain kuin valtion virkamieslain nojalla tai virkaehtosopimuksen nojalla oikeus, sekä muusta enintään vuoden kestävästä virkavapaudesta päättää se virasto, jonka palveluksessa virkamies on. Viraston päällikölle virkavapauden näissä tapauksissa myöntää se ministeriö, jonka hallinnonalaan virasto kuuluu. Tasavallan presidentin tai valtioneuvoston yleisistunnon nimittämän virkamiehen enintään kahden vuoden kestävästä virkavapaudesta päättää edellä mainituissa tapauksissa kuitenkin ministeriö. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Virkavapaudesta muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättää nimittävä viranomainen. Jos nimittävä viranomainen on tasavallan presidentti, virkavapaudesta päättää kuitenkin valtioneuvosto. 28 Valtion virkamieslain 26 :n 3 kohdassa tarkoitettuja osastopäällikköä virka-asemaltaan vastaavia ministeriön virkamiehiä ovat: 1) ulkoasiainministeriön osastopäällikön tehtävään määrätty ulkoasiainneuvos; 2) ministeriön osaston päällikkönä toimiva ylijohtaja; 3) sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisiylijohtaja ja pelastusosaston pelastusylijohtaja; 4) valtakunnansovittelija. Valtion virkamieslain 26 :n 4 kohdassa tarkoitettuja virastojen päälliköitä ovat valtakunnansyyttäjää lukuun ottamatta ne välittömästi ministeriön alaisten virastojen päälliköt, joiden virka eritellään valtion talousarviossa, sekä valtion liikelaitosten toimitusjohtajat. Muilta osin valtakunnansyyttäjä on valtion virkamieslain 26 :n 4 kohdassa tarkoitettu virkamies. 45 Virkamiehelle virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta ja kustannusten korvausta koskevan asian ratkaisee, jollei muualla toisin säädetä: 2) rajavartiolaitoksen virkamiehen osalta rajavartiolaitoksen esikunta; Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä maaliskuuta Ministeri Suvi-Anne Siimes Vanhempi hallitussihteeri Pirjo Staffans

3 755 N:o 275 Valtioneuvoston asetus erikoiseläinlääkärin tutkinnosta ja oikeudesta toimia erikoiseläinlääkärinä Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetusministeriön esittelystä, säädetään 27 päivänä kesäkuuta 1997 annetun yliopistolain (645/1997) 7 :n 3 momentin sekä eläinlääkärinammatin harjoittamisesta 21 päivänä tammikuuta 2000 annetun lain (29/2000) 42 ja 45 :n nojalla: 1 Koulutusvastuu Erikoiseläinlääkärin tutkinto voidaan suorittaa Helsingin yliopistossa. 2 Koulutukseen ottaminen Erikoiseläinlääkärin tutkintoa suorittamaan voidaan ottaa henkilö, jolla on oikeus toimia laillistettuna eläinlääkärinä. 3 Koulutuksen tavoitteet Erikoiseläinlääkärin koulutuksen tavoitteena on perehdyttää eläinlääkäri erikoisalansa tieteelliseen tietoon ja antaa hänelle valmiudet alansa erikoiseläinlääkärin tehtäviin, ammattitaidon ylläpitämiseen ja erikoisalansa kehittämiseen sekä toimimiseen erikoiseläinlääkärinä eläinlääkintähuollossa ja muissa alan erityisosaamista edellyttävissä tehtävissä. 4 Erikoistumisalat ja koulutuksen järjestäminen Erikoiseläinlääkärin tutkintoon johtava koulutus järjestetään koulutusohjelmina, jotka ovat: pieneläinsairaudet, hevossairaudet, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito, ympäristöterveydenhuolto, elintarviketuotannon hygienia sekä tarttuvat eläintaudit. Kahden tai useamman koulutusohjelman opintojen yhteisistä osuuksista voidaan muodostaa yhteisiä koulutusjaksoja, jos tämä on perusteltua yhteisen aineksen laajuuden ja erikoiseläinlääkärin tehtävissä tarvittavien valmiuksien vuoksi. Koulutuksen loppuvaiheena ovat syventävät erikoistumisopinnot, joissa eläinlääkäri syventää opintojaan jollakin erikoisalansa osa-alueella. 5 Tutkinnon suorittaminen Erikoiseläinlääkärin koulutukseen osallistuvan tulee suorittaa: 1) yhden vuoden pituinen koulutuksen yleisosa toimimalla erikoisalaan soveltuvissa tehtävissä; 2) koulutuksen kolmen vuoden pituinen osuus, joka käsittää perusosan ja syventävän osan ja josta enintään kaksi vuotta suoritetaan yliopiston virassa ja vähintään yksi vuosi suoritetaan muualla kuin yliopistossa ohjattua harjoittelua sisältävänä; 3) yliopiston hyväksymä kurssimuotoinen teoreettinen koulutus;

4 756 N:o 275 4) yliopiston järjestämä erikoisalan kuulustelu. Aloittaessaan koulutuksen kolmivuotisen osuuden eläinlääkäri laatii koko koulutustaan varten koulutuksen sisältöä ja suorittamistapaa koskevan suunnitelman. Yliopisto tarkastaa ja hyväksyy suunnitelman. Koulutuksen kolmivuotisen osuuden yliopiston virassa suoritettava osa voidaan osittain korvata yliopiston hyväksymällä toiminnalla erikoistumisalaan kuuluvissa tehtävissä kunnan tai valtion palveluksessa tai yksityisen eläinlääkintähuollon tehtävissä taikka muulla toiminnalla yliopiston hyväksymissä, alaan kuuluvissa tehtävissä. 6 Oikeus toimia erikoiseläinlääkärinä Erikoiseläinlääkärinä saa toimia eläinlääkäri, joka on tämän asetuksen tultua voimaan suorittanut tämän asetuksen tai erikoiseläinlääkärin tutkinnosta annetun asetuksen (594/1988) mukaisen erikoiseläinlääkärin tutkinnon, ja eläinlääkäri, jolle maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt oikeuden toimia erikoiseläinlääkärinä. 7 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta Tällä asetuksella kumotaan erikoiseläinlääkärin tutkinnosta 17 päivänä kesäkuuta 1988 annettu asetus (594/1988) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta Siirtymäsäännökset Erikoiseläinlääkärin oikeudet, jotka on ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetty eläinlääkärin erikoistumisesta annetun asetuksen (827/1985) nojalla, säilyvät ennallaan. Opiskelija, joka ennen tämän asetuksen voimaantuloa on aloittanut erikoiseläinlääkärin tutkintoon johtavan koulutuksen, voi suorittaa erikoiseläinlääkärin tutkinnosta annetun asetuksen mukaisen tutkinnon tai siirtyä opiskelemaan tämän asetuksen mukaista tutkintoa. Opiskelija siirtyy kuitenkin opiskelemaan tämän asetuksen mukaista tutkintoa, jollei hän ole suorittanut erikoiseläinlääkärin tutkinnosta annetun asetuksen mukaista tutkintoa vuoden 2002 loppuun mennessä. Yliopisto määrää siirtymiseen liittyvistä järjestelyistä. Opiskelija voi lukea hyväkseen erikoiseläinlääkärin tutkinnosta annetun asetuksen mukaiseen koulutukseen sisältyneet opintosuorituksensa tämän asetuksen mukaista tutkintoa varten. Niihin opiskelijoihin, jotka 2 momentin mukaisesti jatkavat koulutustaan erikoiseläinlääkärin tutkinnosta annetun asetuksen mukaista tutkintoa varten, sovelletaan mainitun asetuksen säännöksiä. Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkärinä saa toimia eläinlääkäri, joka on ennen 1 päivää tammikuuta 2003 työskennellyt vähintään seitsemän vuotta laillistettuna eläinlääkärinä tarttuvien eläintautien torjunnan ja hoidon piirissä yliopiston hyväksymällä tavalla sekä suorittanut hyväksyttävästi 5 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun kuulustelun tarttuvien eläintautien erikoisalalla. Opetusministeri Maija Rask Johtaja Arvo Jäppinen

5 757 N:o 276 Valtioneuvoston asetus riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun valtioneuvoston päätöksen 1 :n muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, muutetaan riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun valtioneuvoston päätöksen (669/1993) 1, sellaisena kuin se on valtioneuvoston päätöksessä 776/1995, seuraavasti: 1 Riistanhoitomaksu Riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain 1 :n 1 momentissa tarkoitettu riistanhoitomaksu on 130 markkaa. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Nuorempi hallitussihteeri Ritva Torvinen

6 758 N:o 277 Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 28päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/1993) 87 :n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1236/1999: 1 luku Yleiset määräykset 1 Soveltamisala Petoeläimen ihmisille, liikenteelle, maataloudelle, kotieläimille, viljellyille eläimille, elottomalle irtaimistolle ja poroille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään. 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) petoeläimellä karhua, sutta, ahmaa ja ilvestä; 2) henkilövahingolla petoeläimen ihmiselle aiheuttamia vammoja ja tauteja sekä petoeläimen aiheuttamasta ihmisen kuolemasta johtuvia menetyksiä; 3) liikennevahingolla petoeläimen ja ajoneuvon yhteentörmäyksessä aiheutunutta vahinkoa moottorikäyttöiselle rekisteröidylle ajoneuvolle tai hinattavalle laitteelle; 4) viljelysvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa pelto-, puutarha- ja taimistoviljelmälle sekä niistä kootulle sadolle; 5) eläinvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa kotieläimelle ja viljellylle eläimelle, hunajasadolle sekä eläintenpitoon käytetyille aidoille, rakennuksille ja muille vastaaville rakenteille; 6) irtaimistovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa muulle kuin 3 5 kohdassa tarkoitetulle elottomalle irtaimistolle; ja 7) porovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa porolle. 3 Vahingosta ilmoittaminen Sen, joka aikoo hakea valtion varoista korvausta petoeläimen aiheuttamasta 2 :ssä tarkoitetusta vahingosta, tulee viipymättä tehdä vahinkoilmoitus vahingon arviointia sekä muita asian vaatimia toimenpiteitä varten. Vahinkoilmoitus tehdään henkilö- ja liikennevahingosta vahinkopaikkakunnan poliisille ja muista vahingoista vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on mainittava, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahingon laatu ja määrä sekä se, onko hakijalla mahdollisuus

7 N:o saada korvausta vahingosta vakuutuksesta tai muulla perusteella. 2 luku Henkilö- ja liikennevahingot 4 Henkilö- ja liikennevahingon toteaminen Saatuaan ilmoituksen petoeläimen aiheuttamasta henkilö- tai liikennevahingosta poliisin on viipymättä toimitettava vahinkopaikalla poliisitutkinta korvauksen perusteen ja määrän selvittämiseksi. Vahinkotapahtumasta on tehtävä poliisi-ilmoitus. Poliisi-ilmoitukseen merkitään vahingon kärsineen osalta henkilö- ja osoitetiedot, vahinkotapahtuman kulku sekä mahdollisimman yksityiskohtaisesti ne vahingot, jotka petoeläin on aiheuttanut. 5 Ajoneuvon tarkastaminen Vahingoittunut ajoneuvo on hakijan aloitteesta pääsääntöisesti tarkastettava ennen korjaustyön aloittamista. Tarkastuksen suorittaa Valtiokonttorin hyväksymä autovahinkotarkastaja, ellei Valtiokonttori ole erityisestä syystä myöntänyt vapautusta tarkastusvelvollisuudesta. Tarkastuksesta on laadittava korjauskustannuslaskelma, johon on merkittävä samat tiedot kuin autovakuutusyhtiöiden autovahinkojen korjauskustannuslaskelmaan. Korjauskustannuslaskelmaan on myös merkittävä, onko ja miten ajoneuvon korjaus tarkoituksenmukaista suorittaa. Jos ajoneuvo on siten vahingoittunut, ettei sen korjaaminen ole tarkoituksenmukaista, on korjauskustannuslaskelmaan merkittävä ajoneuvon käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen. 6 Korvauksen hakeminen henkilöja liikennevahingoista Henkilö- tai liikennevahinkoa kärsineen tulee hakea korvausta Valtiokonttorilta käyttäen sen vahvistaman kaavan mukaista lomaketta. Korvaushakemus voidaan jättää myös vahinkopaikan poliisiviranomaiselle Valtiokonttorille edelleen toimitettavaksi. Hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötiedot, osoite ja maksuyhteystiedot sekä vahingon laatu. Hakemukseen on liitettävä 4 :ssä tarkoitettu poliisi-ilmoitus sekä henkilövahingon osalta lääkärin lausunto vammojen laadusta, kaikkien vahinkojen osalta laskut ja alkuperäiset tositteet niiden maksamisesta, selvitys muun lainsäädännön tai vakuutuksen nojalla saatavista korvauksista sekä muut sellaiset Valtiokonttorin tarpeellisiksi katsomat selvitykset, joilla voi olla merkitystä vahinkotapahtuman selvittämiselle ja korvaushakemuksen ratkaisemiselle. 7 Korvaus henkilö- ja liikennevahingosta Henkilövahingosta suoritettava korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2 4 ja 7 luvun 3 :n säännöksiä. Liikennevahingosta voidaan korvata enintään vahingosta aiheutuneiden korjauskustannusten määrä. Mikäli vahingoittuneen ajoneuvon tai hinattavan laitteen korjaaminen ei ole tarkoituksenmukaista, voidaan korvata ajoneuvon tai hinattavan laitteen ennen vahinkotapahtumaa olleen käyvän arvon ja vahinkotapahtuman jälkeisen arvon erotus. Lisäksi voidaan korvata välttämättömät hinauskustannukset. Valtiokonttori myöntää ja maksaa henkilöja liikennevahingon korvaukset maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista. Ajoneuvon korjaamisesta aiheutunut lasku voidaan maksaa suoraan korjaustyön tehneelle korjaamolle. 3 luku Viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingot 8 Korvauksen hakeminen viljelys-,eläinja irtaimistovahingoista Korvausta viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingosta haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella, joka jätetään hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos petoeläinvahinko on tapahtunut toisen kunnan

8 760 N:o 277 alueella, tulee vahinkoalueen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antaa tarvittaessa asiassa arvio vahingon määrästä sekä lausunto hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Viljelyksille, eläimille ja irtaimistolle aiheutuneita vahinkoja koskevassa korvaushakemuksessa tulee hakijan nimi-, osoite-, tilaja yhteystietojen lisäksi antaa vahingon laadun mukaan yksityiskohtaiset tiedot vahingon aiheuttajasta ja vahingon ajankohdasta, vahinkopinta-alasta, kasvilajista, tuhoutuneen sadon määrästä, eläinlajista ja tuhoutuneiden tai vahingoittuneiden eläinten määrästä, tuhoutuneen tai vahingoittuneen irtaimiston lajista ja määrästä, vahingon raha-arvosta ja muista vahingon suuruuteen vaikuttavista seikoista. 9 Maastotarkastus Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tarvittaessa järjestää viljelys-, eläin- ja irtaimistovahinkojen vahinkopaikalla maastotarkastuksen. Tarkastuksesta on hyvissä ajoin ilmoitettava vahinkoa kärsineelle sekä riistanhoitoyhdistyksen edustajalle, joilla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta. 10 Korvaus viljelys- ja eläinvahingosta Viljelysvahingoista voidaan korvata enintään menetetyn sadon ja vahingoittuneiden puutarha- ja taimitarhakasvien käypää arvoa vastaava määrä vähennettynä säästyneillä korjuu- ja muilla kustannuksilla. Eläinvahingot voidaan korvata enintään eläimen tai hunajan käypään arvoon asti. Korvausta vähennetään sillä määrällä, jolla eläintä voidaan käyttää hyödyksi. Eläimen pidolle aiheutuneesta vahingosta voidaan korvata enintään vahingoittuneiden aitojen, rakennusten tai muiden vastaavien rakenteiden korjauskustannuksia vastaava määrä. 11 Eräät eläinvahingot Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä on vahingon sattuessa valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen, vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta siitä vahingosta, jonka metsästyksen kohteena oleva petoeläin aiheuttaa pyyntiin osallistuvalle koiralle pyynnin yhteydessä. Korvausta voidaan suorittaa siitä vahingosta, jonka petoeläin on aiheuttanut lihantuotantotarkoituksessa tarhattaville riistaeläimille. Korvausta ei sensijaan suoriteta riistanhoidollisessa tarkoituksessa pidetyille eläimille aiheutuneesta vahingosta. 12 Korvaus irtaimistovahingosta Edellä 2 :n 6 kohdassa tarkoitetulle irtaimistolle aiheutuneista vahingoista korvataan enintään se arvo, mikä irtaimistolla oli vahingon tapahtuessa. 13 Viljelys-,eläin- ja irtaimistovahinkojen maksaminen Korvauksen viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingoista maksaa hakijalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella hakijalla on kotipaikka. 4 luku Porovahingot 14 Porovahingon toteaminen Saatuaan tiedon petoeläinten aiheuttamasta porovahingosta paliskunnan on merkittävä vahinkopaikka maastoon, otettava talteen kuolleiden porojen molemmat korvat sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.

9 N:o Korvauksen hakeminen porovahingoista Paliskunnan tulee kuukauden kuluessa siitä, kun paliskunta sai tiedon porovahingosta, toimittaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukainen porovahinkoja koskeva korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta ja hänen kotikunnastaan, maksuyhteystiedot, tiedot poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta. Jolleivät vahingoittuneet porot ole paliskunnan hoidossa, poronomistaja voi itse hakea korvausta porovahingosta. Tällöin hänen tulee ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa tässä pykälässä sekä 14 ja 16 :ssä säädettyjen paliskunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta. 16 Porovahinkotarkastukset Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee tarvittaessa järjestää 9 :ssä tarkoitettu maastotarkastus porovahinkojen vahinkopaikalla. Vahinkoa kärsineellä, riistanhoitoyhdistyksen edustajalla ja paliskunnan edustajalla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta. Porovahinkoja koskevan tarkastuksen tekemisestä paliskunnan tulee suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistama palkkio. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 600 markkaa maastotarkastusta kohti. 17 Porovahinkoilmoitukset Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan alueella tapahtuneita porovahinkoja koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi kesäkuulta ja heinä joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä sekä mahdollinen lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriölle /35 18 Korvaus porovahingosta Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi. Porovahingon määrän päättää ja korvauksen maksaa poronomistajalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista ja maaja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jossa vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Jos poronomistajaa ei saada selville, suoritetaan korvaus paliskunnalle. 5 luku Erinäiset säännökset 19 Korvauksen vähentäminen Vahingonkorvauksen määrää laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon muun lainsäädännön tai vakuutuksen perusteella vahinkotapahtuman johdosta maksettavat korvaukset sekä muutkin vahingon suuruuteen vaikuttavat seikat. 20 Eräät rajoitukset Korvausta ei suoriteta vahingon arvioimisesta hakijalle aiheutuneista kustannuksista. Korvausta suoritetaan vahingosta vain siltä osin, kuin vahingon määrä on suurempi kuin markkaa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan tällöin kaikki petoeläinten hakijalle samana kalenterivuonna aiheuttamat vahingot. Markkamääräinen rajoitus ei koske henkilövahinkojen korvaamista. Korvausta ei suoriteta valtiolle, kunnalle eikä seurakunnalle aiheutuneesta vahingosta. 21 Korvauksen alentaminen ja epääminen Jos hakija on itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai on aiheettomasti kiel-

10 762 N:o 277 täytynyt myötävaikuttamasta vahingon estämiseen, voidaan korvausta alentaa tai korvaus evätä sen mukaan, mikä oli hakijan syytä tai miten ajoneuvoa kuljetettiin ja mitkä muut olosuhteet vaikuttivat vahinkoon. 22 Korvauksen takaisin periminen Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi periä myöntämänsä tässä asetuksessa tarkoitetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 7 :ssä säädetyllä perusteella. Mainitun lain säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin muutoinkin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen myöntämiin ja maksamiin petovahinkokorvauksiin. Valtiokonttori voi periä henkilö- ja ajoneuvovahingoista perusteettomasti maksetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta siinä Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000 järjestyksessä kuin hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään. 23 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta Tällä asetuksella kumotaan petoeläinvahinkojen korvaamisesta 30 päivänä joulukuuta 1997 annettu valtioneuvoston päätös (1367/1997). Tätä asetusta sovelletaan petoeläinten 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tätä asetusta sovelletaan soveltuvin osin myös niihin henkilövahinkoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä kesäkuuta 1998tai sen jälkeen. Vuonna 1999 tai sitä ennen aiheutuneet petoeläinvahingot korvataan 31 päivänä joulukuuta 1999 voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Nuorempi hallitussihteeri Ritva Torvinen

11 763 N:o 278 Ulkoasiainministeriön ilmoitus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 28päivänä helmikuuta 2000 Ulkoasiainministeriö ilmoittaa Suomen säädöskokoelmasta 17 päivänä lokakuuta 1980 annetun asetuksen (696/1980) 2 b :n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1993 annetussa asetuksessa (1364/1993): Ulkoasiainministeriö on antanut seuraavan päätöksen: Päätöksen nimike n:o antopäivä voimaantulopäivä Ulkoasiainministeriön päätös ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta Edellä mainittu päätös on julkaistu ulkoasiainministeriön määräyskokoelmassa. Päätös on saatavissa ulkoasiainministeriöstä, osoite PL 176, Helsinki, puhelin (09) Helsingissä 28päivänä helmikuuta 2000 Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Osastopäällikkö Kaarlo Murto

12 764 SDK/SÄHKÖINEN PAINOS N:o 279 Ulkoasiainministeriön ilmoitus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2000 Ulkoasiainministeriö ilmoittaa Suomen säädöskokoelmasta 17 päivänä lokakuuta 1980 annetun asetuksen (696/1980) 2 b :n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1993 annetussa asetuksessa (1364/1993): Ulkoasiainministeriö on antanut seuraavan päätöksen: Päätöksen nimike n:o antopäivä voimaantulopäivä Ulkoasiainministeriön päätös ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista annetun ulkoasiainministeriön päätöksen muuttamisesta Edellä mainittu päätös on julkaistu ulkoasiainministeriön määräyskokoelmassa. Päätös on saatavissa ulkoasiainministeriöstä, osoite PL 176, Helsinki, puhelin (09) Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2000 Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Osastopäällikkö Kaarlo Murto N:o , 1 1 /2 arkkia OY EDITA AB, HELSINKI 2000 PÄÄTOIMITTAJA JARI LINHALA ISSN