Hoosea rakkauden profeetta

Transkriptio

1 Hoosea rakkauden profeetta

2

3 VALTTER LUOTO HOOSEA RAKKAUDEN PROFEETTA HOOSEAN KIRJAN KOMMENTAARI

4 Samalta tekijältä ilmestynyt aikaisemmin: Ruut Moabilainen. Ruutin kirjan kommentaari. Aikamedia Aamos, oikeudenmukaisuuden julistaja. Aamoksen kirjan kommentaari. Aikamedia Joosua, luvatun maan valloittaja. Joosuan kirjan kommentaari. Aikamedia Valtter Luoto ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN (PDF), ISBN (Sid.) Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2012 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvausja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

5 Sisältö Lukijalle... 7 I Johdanto Vanhan testamentin profeettoihin... 9 Profeetat Jumalan äänen välittäjinä... 9 Mooses Samuel Elia Kaksitoista kirjaprofeettaa Katsaus Vanhan testamentin aikaan...15 Vanhan testamentin eskatologia...17 II Johdanto Hoosean kirjaan...18 Taustatietoa...18 Hoosea ihmisenä...22 Hoosean toiminnan aika...24 Hoosean sanoma...27 III Hoosean kirja...33 ENSIMMÄINEN OSA (luvut 1 3)...33 Otsikko (1:1) Hoosean kokemukset (1:2 9) Jisreelin päivä voiton päivä (2:1 3) Välirikko (2:4 15) Sovinto (2:16 25) Voittava rakkaus (3:1 5)... 77

6 TOINEN OSA (luvut 4 14)...89 Vastuunkantajat epäonnistuvat (4:1 19) Kehotus parannukseen (5:1 5) Jahven vastaus (6:1 3) Jahven pettymys (6:4 11) Tuomio odottaa (7:1 7) Israel turvautuu apuun (7:8 16) Israel unohtaa Luojansa (8:1 14) Älä iloitse, Israel! (9:1 9) Israel ennen ja nyt (9:10 17) Israel tuhoutuu (10:1 15) Herra rakastaa yhä Israelia (11:1 11) Israel on ollut petollinen (12:1 15) Herra ei sääli Efraimia (13:1 15) Israelin kääntyminen ja pelastuminen (14:1 10)

7 Lukijalle Vanhan testamentin selitysteosten sarja on edennyt jo neljänteen teokseen. Lukijoilta saamani palautteen nojalla rohkenen ajatella, että nämä teokset auttavat osaltaan Raamattua rakastavia lukijoita ymmärtämään paremmin monella tavalla vaikeaa Vanhaa testamenttia. Sitä selittävää kirjallisuutta ei ole suomeksi liiemmälti saatavilla. Teoksissani pyrin selittämään Raamatun tekstien asiasisältöä sekä historiallisia ja kulttuurisia taustoja. Tarkastelen jonkin verran myös alkutekstin kysymyksiä ja vertailen muutamien suomalaisten raamatunkäännösten toisistaan poikkeavia käännösratkaisuja. Tämä johdattaa lukijoita ymmärtämään niitä kysymyksiä, joihin raamatunkääntäjät etsivät vastauksia. Liitän myös tärkeimmissä kohdissa tekstin merkitystä Uuden testamentin sanomaan auttaakseni lukijoita hahmottamaan Raamatun sanoman kokonaisuuksia. Muutoin jätän hengellisten sovellusten tekemisen tekstin pohjalta pienten vihjeiden ja lukijoiden omien ajatusten varaan pitääkseni teokset mahdollisimman suppeina. Raamatunlainaukset ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottaman suomennoksen mukaisia, jollei muuta mainita. Eri raamatunkäännöksiin viittaan seuraavilla lyhenteillä: VKR 1776 tarkoittaa Anders Lizeliuksen toimittamaa Vanhaa kirkkoraamattua, KR 1933 yleisen kirkolliskokouksen

8 vuonna 1933 käyttöön ottamaa Vanhan testamentin suomennosta ja KR 1992 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta. Profeetta Hoosean kirjaa voidaan verrata monella tavalla hänen aikalaisensa profeetta Aamoksen kirjaan. Vaikka Hoosean kirja tuo Vanhan testamentin profeettatekstien tapaan selkeästi esille Jumalan tuomiot luopuneelle kansalle, se piirtää muita profeettakirjoja vahvemmin kuvan rakastavasta Jumalasta. Siitä kertoo myös Hoosean epätavallinen elämänkohtalo. Hoosean kirjan sanomaa kuvaa hyvin sen yksi tunnettu ja paljon lainattu jae, johon on helppo yhtyä: Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta! Raivatkaa itsellenne uudispelto! Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen. (Hoos. 10:12.) Oulunkylän Veräjälaaksossa kauniina elokuun ensimmäisenä päivänä 2011 Valtter Luoto 8

9 I Johdanto Vanhan testamentin profeettoihin Profeetat Jumalan äänen välittäjinä Jumala antoi erityisesti Israelille oman ilmoituksensa. Paavalikin viittaa siihen kirjoittaessaan Rooman kristityille: Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille. (Room. 3:1 2.) KR 1933:n mukaan heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. Paavali jatkaa samasta teemasta hieman myöhemmin: Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! (Room. 9:4 5.) Jumala oli valinnut Israelin omaksi pappiskansakseen erityistä tehtävää varten (2. Moos. 19:5 6). Hän menetteli armovalintansa mukaan siitä huolimatta, että israelilaisten esi-isät palvelivat muita jumalia. Tähän Jumalan valintaan ja hänen rakentamaansa suhteeseen kuului, että hän ilmoitti itseään ja omaa tahtoaan kansalle. Välineinä hän käytti näkyjä, 1 unia, 2 arpaa, 3 uurimia ja 1 Ks. esim. Aam. 7:1 9:6. 2 Merkittävistä unista mainitsevat mm. 5. Moos. 13:1 ja 1. Kun. 3: Arpomisesta kertovat mm. 3. Moos. 16:8; Joos. 18:6, 8, 10; 1. Sam. 14:41; Ap. t. 1:26.

10 tummimia 4 tai profeettojaan, jotka julistivat Jumalalta saamaansa sanomaa. Profeettojen kautta ihmiset saivat kuulla Jumalan äänen. Profeetat kehottivat heitä tekemään parannuksen, puhuivat Jumalan tuomioista, rakkaudesta ja lupauksista sekä kertoivat uudesta maailmanjärjestyksestä, Jumalan valtakunnasta. He olivat Jumalan valtakunnan airuita aina Mooseksesta Johannes Kastajaan. Tässä lyhyessä katsauksessa tarkastellaan vain Vanhan testamentin profeettainstituution alkua. 5 Mooses oli Israelin profeetallisen julistuksen alku. Samuel, joka esiintyi Israelissa kriisin aikana uskonnollisen luopumuksen ja synkretismin 6 vallatessa alaa, kehitti profeetan viran mallia ja muotoa. Elia hoiti teokraattiseen 7 yhteiskuntaan kuuluvaa tehtävää. Hän muistutti kansaa liiton rikkomisesta ja julisti kansan uskonnolliselle jäännökselle toivoa Jumalan valtakunnasta. Vanhan testamentin profeettojen sarjassa Johannes Kastajaa voidaan pitää sen viimeisenä edustajana. 8 Mooses Mooseksella oli erityinen asema Jumalan suunnitelmassa Israelin 4 Urim ja tummim olivat ehkä tietynlaiset kivet, jotka toimivat arvontavälineinä. Niiden avulla saatiin tietää, oliko Jumalan vastaus myöntävä vai kieltävä. Ks. 2. Moos. 28:30; 3. Moos. 8:8; 4. Moos. 27:21; 1. Sam. 23:2, 4, 9 12; 28:6; Esra 2:63; Neh. 7:65. 5 Ks. yleiskatsaus Vanhan testamentin profeettakirjoihin ja niin sanottuihin pieniin profeettoihin: Luoto 2010, Synkretismi (kr. synkretismos) tarkoittaa sekoittumista. Tässä yhteydessä on kyse uskontojen sekoittumisesta toisiinsa. 7 Teokratia (kr. theokratia) tulee sanoista Jumala ja valta. Se tarkoittaa valtiojärjestystä, jossa katsotaan Jumalan hallitsevan kansaa esim. papiston välityksellä. 8 VanGemeren 1990,

11 kansalle. Hänellä oli välittömämpi suhde ja puheyhteys Jumalan kanssa kuin muilla profeetoilla. Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut toista sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla. (5. Moos. 34:10 12.) Mooseksen erityisasema johtui hänen saamastaan tehtävästä, jonka hän hoiti uskollisesti (Hepr. 3:1 5). Mooseksen sanotaan puhuneen Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin (2. Moos. 33:11). Hän toimi erityisenä välimiehenä Jumalan ja kansan välillä. Kun israelilaiset havaitsivat Jumalan ilmestymisestä Moosekselle Siinain vuorella aiheutuneen jylinän, tulen leimahtelun ja vuoren savuamisen, he pelkäsivät ja pyysivät nimenomaan Moosesta puhumaan Jumalalle heidän puolestaan (2. Moos. 19:3 8). Mooses oli eräällä tavalla Jumalan ilmoituksen alku. Yhdysvaltalainen Wisconsin yliopiston Vanhan testamentin professori Willem A. VanGemeren on esittänyt moosekselaisen määritelmän profeetasta. 9 Hän määrittelee siinä seitsemän profeetan ominaispiirrettä: 1. Israelilaisena profeetta omisti moosekselaisen liiton perinnön ja lupaukset ja jatkoi moosekselaisen ilmoituksen linjaa (5. Moos. 13:1 5, vrt. Matt. 5:17 19). 2. Profeetalla oli Jumalan antama erityinen kutsu tehtävään. 3. Jumala varusti profeetan Hengellään kestämään ihmisten taholta tulevan painostuksen, puhumaan Jumalan sa- 9 VanGemeren 1990,

12 naa ja täyttämään häneltä saamansa tehtävän. 10 Profeetta Aamos sanoo profeetan tehtävästä hyvin: Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille. Leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka ei julistaisi? (Aam. 3:7 8.) Profeetta julisti Jumalan sanaa hänen puhemiehenään (5. Moos. 18:18 19). 5. Profeetan arvovalta perustui Jumalan arvovaltaan, ei hänen omaansa (5. Moos. 18:19 20, 22). 6. Profeetta oli kansansa hyvä paimen toimien välittäjänä. 7. Profeetta saattoi antaa merkin siitä, että hän profetoi luotettavasti (2. Moos. 3:12; 4:8; 5. Moos. 13:2). Antoipa profeetta merkkiä todistukseksi tai ei, niin todiste hänen sanomansa luotettavuudesta oli sen toteutuminen. 12 Samuel Samuel oli tärkeä lenkki profeettojen ketjussa. Jumala nosti hänet profeetaksi eräässä Israelin historian kriisitilanteessa. Samuel palveli Israelia Jahven tuomarina, pappina ja profeettana. Hänestä oli tullut pappi sen jälkeen, kun Silo oli hävitetty ja filistealaiset olivat ottaneet Jumalan liitonarkun (1. Sam. 4:1 7:1). Uusi testamenttikin määrittelee Samuelin ensimmäiseksi profeetaksi (Ap. t. 3:24). Toisaalta hän oli tuomareista viimeinen (Ap. t. 13:20). Ensimmäisenä profeettana ja viimeisenä tuomarina Samuel toimi välittäjäpersoonana siirtymässä tuomareiden ajasta kuninkaiden aikaan. Samuelista tuli teokraattisen yhteiskunnan säilyttäjä. Hänellä oli sanoma Jumalalta sekä kansalle että kuninkaalle, ja hänen teh- 10 Hes. 3:12, 14; 8:3; 11:1, 5, 24; 1. Sam. 19:20; 2. Aik. 20: Ks. näiden jakeiden selitys: Luoto 2010, Kun. 13:26; 16:1; 2. Kun. 24:2; Jer. 28:15 17; Hes. 33:33. 12

13 tävänään oli muistuttaa siitä, että Jumalan ja kansan välistä liittosopimusta noudatettiin. Joosian aikana, vuosisatoja myöhemmin, muisteltiin vielä niitä pääsiäisiä, joita Samuelin aikana vietettiin (2. Aik. 35:18). Psalminkirjoittaja sijoittaa Samuelin heti seuraavaksi Mooseksen ja Aaronin jälkeen (Ps. 99:6). Elia Tisbeläinen Elia vaikutti toisenlaisen kriisin aikana. Kuningas Ahab oli nainut Isebelin, foinikialaisen prinsessan, joka oli tuonut Israeliin Baalin palvonnan ja pakanallisen kulttuurin. Ahab seurasi isänsä Omrin poliittisia pyrkimyksiä jatkaen Israelin kehittämistä poliittis-sotilaalliseksi maailmanmahdiksi. Edessä näytti olevan suuri tulevaisuus, taloudellinen hyvinvointi ja sotilaallinen mahti. Reaalipolitiikka oli saanut suuren voiton. Tässä tilanteessa Elia astui esiin. Hänen sanomansa oli, että Jumalan kärsivällisyys oli lopussa ja loppu käsillä. Uusi aikakausi oli alkamassa. Horebin vuorella hän esitti valituksessaan syytökset kansaa kohtaan: israelilaiset olivat rikkoneen liiton, hajottaneet alttarit ja tappaneet profeetat, ja hän yksin oli jäänyt jäljelle (1. Kun. 19:10). Elia aloitti pitkän profeettojen ketjun, jossa kaikki profeetat syyttivät kansaa liiton rikkomisesta ja julistivat Jumalan tuomiota sen seurauksena. Vaikka Elialta ei jäänyt omaa profeettakirjaa, hänen sanomansa on säilynyt meille. Elian sanoma suuntautui voimakkaasti kuningas Ahabille mutta laajeni koskemaan koko Israelia. Elia puolusti teokraattista yhteiskuntaa ja yritti saada kansaa sitoutumaan liittosopimukseen (1. Kun. 18:21). Elia oli voimakas parannussaarnaaja, joka halusi palauttaa kansan Jumalan yhteyteen. Elian hengen sanotaan vaikuttaneen myös Aamoksessa, Hooseassa, Jesajassa, Jeremiassa, Hesekielis- 13

14 sä ja muissa ennen pakkosiirtolaisuutta esiintyneissä profeetoissa. Hänen nimensä mainitaan myös Johannes Kastajan yhteydessä (Matt. 11:14; 17:10 13). Vielä nytkin voimme puhua Elian hengestä. Kaksitoista kirjaprofeettaa Kirjaprofeetoiksi kutsutaan profeettoja, joiden sanat ovat säilyneet itsenäisinä kokoelmina Vanhassa testamentissa. Aamos oli toiminta-ajaltaan heistä varhaisin, ja hänen aikalaisensa oli profeetta Hoosea. Aamoksen ja Hoosean kirjat kuuluvat kahdentoista profeetan 13 kokoelmaan, joka oli kopioitu yhdelle käärölle ja jota kutsuttiin nimellä kaksitoista. Nämä kaksitoista kirjaa oli pantu yhteen heprealaisen kaanonin viimeisimmäksi osaksi, niin että ne muodostivat ikään kuin yhden profeettakirjan. Keskiajalla elänyt juutalainen kommentaattori David Kimchi 14 päätteli, että tämä yhdistäminen oli tehty siksi, ettei yksikään pienistä kirjoista katoaisi. Yhdessä isompana kirjana ne säilyisivät paremmin. 15 Jo apokryfinen Sirakin kirja mainitsee kaksitoista profeettaa, joten kokoelma on ollut valmiina jo ennen Sirakin kirjan syntyä, professori Puukon mukaan ainakin miespolvi ennen Jeesus Siirakin aikoja (noin 200 ekr.). 16 Ben Siran laatima Sirakin kirja on alun perin kirjoitettu hepreaksi, mutta hänen pojanpoikansa käänsi sen kreikaksi Septu- 13 Kahdentoista profeetan joukkoon kuuluvat Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia. 14 David Kimchi ( ), myös muodossa Kimhi, oli Etelä-Ranskan Provencen alueella syntynyt juutalainen rabbi, kirjanoppinut, filosofi ja Raamatun kirjojen selittäjä. Hän kirjoitti useita kommentaareja, joista tunnetuin lienee hänen selitysteoksensa profeetoista. 15 Keil & Delitzsch 1980, Puukko 1945,

15 aginta-käännökseen luultavasti ensimmäisellä vuosisadalla ekr. 17 Maininta profeetoista kuuluu näin: Ylistettäviä ovat myös kaksitoista profeettaa. Versokoot heidän luunsa leposijaltaan, koska he rohkaisivat Jaakobin kansaa ja lujalla toivollaan pelastivat sen. (Sir. 49:10.) Katsaus Vanhan testamentin aikaan Vanhan testamentin ajanjaksojen tarkastelu auttaa Raamatun lukijaa sijoittamaan profeettoja eri aikakausille. 1. Israel, valittu kansa, alkoi muotoutua Abrahamin aikana noin 2000 ekr. 2. Sen jälkeen seurasivat orjuuden aika Egyptissä ja tuomarien aika Kanaanin maassa. 3. Yhtenäinen kuningaskunta syntyi 1000 ekr. Kansa oli pyytänyt Jumalalta kuningasta muiden kansojen tapaan (1. Sam. 8:4 9). 4. Kuningaskunta hajosi 931 ekr. Kymmenen sukukuntaa muodosti pohjoisen valtakunnan eli Israelin. Kaksi sukukuntaa muodosti eteläisen valtakunnan eli Juudan. 5. Sitten tulivat pakkosiirtolaisuudet. Jumala antoi Assyrian valloittaa pohjoisen valtakunnan 722 ekr. Israelin syntien tähden. Juuda puolestaan joutui Babylonian valloittamaksi 586 ekr. 6. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen tuli restauraation eli ennalleen asettamisen aika. Babylonin ja Assyrian vankeuden jälkeen juutalaiset palasivat Kanaanin maahan 17 Sirakin kirja, Apokryfikirjat on ilmestynyt luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen hyväksymänä kokonaislaitoksena Siinä on Sirakin kirja ensimmäisen kerran käännettynä osittain säilyneen alkuperäisen heprean tekstin ja sen kreikkalaisen käännöksen mukaan, johon Sirakin kirjan käännökset yleensä perustuvat. 15

16 pystyttääkseen jälleen oman jumalanpalveluksensa. Historiallinen kuvaus tästä on Esran kirjassa. 7. Malakian kirjoitukset noin vuodelta 400 ekr. ovat Vanhan testamentin viimeisin merkintä. 8. Profeettojen aikana hallitsi kolme maailmanvaltaa: Assyria, Babylonia ja Persia. Moni profeettojen sanoma oli suunnattu näille pakanakansoille. Pienet profeetat voidaan jakaa seuraavasti: a) Israelin profeetat (Joona, Aamos, Hoosea) b) Juudan profeetat (Obadja, Joel, Miika, Nahum, Sefanja, Habakuk) c) maanpakolaisuuden jälkeiset profeetat (Haggai, Sakarja, Malakia). Profeettojen sanomaa tulkitessamme meidän on ymmärrettävä oikein sen kerroksellisuus. Vaikka sanoma tavallisesti olikin suunnattu profeetan aikalaisille, se sisälsi asiaa myös tuleville aikakausille. Kun tarkastelemme pienten profeettojen sanomaa, voimme erottaa niissä neljä eri kerrosta: 1) profeetan oma aika 2) maanpakolaisuus ja ennalleen asettamisen aika 3) Messiaan tuleminen 4) Kristuksen hallitusaika. Kun profeetat puhuvat tulevasta vapauttajasta (Messiaasta tai Kristuksesta), he puhuvat joko hänen ensimmäisestä tulemisestaan (Sak. 13:7) tai toisesta tulemuksesta (Sak. 14:9, 16). 16

17 Vanhan testamentin eskatologia Koko Raamattu on eräässä mielessä eskatologinen teos. 18 Eskatologia tulee kreikan sanasta eskhatos, joka voidaan kääntää sanalla viimeinen. Eskatologia on oppi viimeisistä ajoista. Profeetat julistivat yhden aikakauden loppumista ja toisen alkamista. Julistus ulottui yli heidän oman aikansa aina ikuisuuteen asti, jolloin Jumalan ja liiton lupaukset lopullisesti toteutuvat. Silloin hänen kansansa saa olla hänen kanssaan ja hallita yhdessä Messiaan kanssa. Profeetoille, jotka toimivat kahdeksannella vuosisadalla ekr., Siion oli tulevaisuuden suuri teema. 19 Eskatologinen sanoma on teokraattinen sanoma: se kertoo tulevasta suuresta Kuninkaasta, jonka juuret ovat Daavidin valtaistuimessa. Se kertoo Jumalan Pyhän Hengen vuodattamisesta, liiton ja Jumalan kansan uudistamisesta, juutalaisten ja pakanoiden kokoamisesta yhteen sekä Herran läsnäolon tuomasta kirkkaudesta ja ilosta Herran kansalle. Se kertoo pahan, kirouksen ja kuoleman poistamisesta. Vanhan testamentin eskatologiassa tulevaisuus on Jumalan käsissä. Siinä painottuu ennen kaikkea toivon sanoma, ja yhteisön pelastuminen korostuu enemmän kuin yksilön pelastuminen. Uuden testamentin eskatologia puolestaan painottaa yksilön kohtaloa kuoleman jälkeen. Tämä yksilöllinen kohtalo on hieman esillä myös Vanhan testamentin eskatologiassa. 20 Eskatologinen sanoma huipentuu Jeesuksen tuloon ja hänen opetuksiinsa (Room. 1:2). 21 Kaikki kulminoituu Jeesukseen Kristukseen (Ilm. 22:12 14). Profeettojen sanomaa tulkittaessa on tärkeää, että osaa sijoittaa ne oikeaan aikaan. 18 VanGemeren 1990, Miika 4; Jes. 1 39; Sef. 3: Gowan 1986, Gowan 1986, Ks. myös Room. 16:26; 2. Kor. 1:20. 17