Polttopisteessä Porin alue

Transkriptio

1 ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 1/2008 5,50 euroa Polttopisteessä Porin alue Porilaiset Taisto ja Hellevi Palmroth: Jälleennäkemisentoivo lohdutti surussa Kengättömästä koulupojasta helluntaipastoriksi Taisto laakso Syvien tuntojen tulkki

2 Pääkirjoitus KATSE TULEVAAN Uuden vuoden kynnyksellä on tapana katsoa menneeseen ja suuntautua siitä tulevaisuuteen. Yhteisöt ja yritykset kuin seurakunnatkin laativat aikanaan toimintakertomuksensa kuluneen vuoden tapahtumista. Kuinka tavoitteet toteutuivat, mitä saavutettiin, mitä menetettiin, mitä tehtiin hyvin, mitä olisi voitu tehdä paremmin. Henkilökohtaisestikin mennyttä vuotta on hyödyllistä pysähtyä katsomaan. Mitä minulle ja lähimmilleni on tapahtunut? Mistä olen kiitollinen, mikä on ollut erityistä kuluneena vuonna. Maailman muuttuessa, on joskus aika pohtia, minkälaisten virtojen mukana ajelehdimme, olemmeko oman elämän peräsimessä ja kuka venettämme ohjaa? Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hepr 13:8) Tämän tutun raamatunkohdan äärellä voimme pysähtyä ja kysyä itseltämme, millainen suhteemme on Jeesukseen, joka on sama eilen tänään ja ikuisesti? Käsitämmekö Jeesuksen muuttumattomuuden? Tällaisen ajatuksen lääkkeeksi tarjotaan niin kutsuttuja radikaaleja ja liberaaleja Raamatun tulkintatapoja, jotta tämän ajan ihmisen ei tarvitsisi uskoa ainakaan kaikilta osin kuten ennen. Jumalan muuttumattomuutta en käy selittämään. Jätän sen suosiolla oppineimmille teologeille. Yhden asian uskallan kuitenkin sanoa oppineeni niin Sanasta, viisaammilta opettajilta kuin omasta kokemuksesta: Jeesuksen muuttumattomuus ei tarkoita pysähtymistä menneeseen. Jeesus ei elänyt, opettanut ja parantanut vain Galileassa. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut vapahtaja elää ja toimii tänään kaikkialla maailmassa ja erityisesti siellä, missä hänen nimeensä turvataan, tunnustaudutaan ja missä häntä seurataan. vielä tänäänkin! Kristittyjä kehotetaan jatkuvaan mielen ja hengen uudistukseen. Muutokseen ja kääntymiseen, joka tähtää Kristuksen kaltaisuuteen, ja sellaiseksi Jumalan kuvaksi muuttumiseen, millaiseksi Jumala on jokaisen ainutlaatuisesti luonut ja tarkoittanut. Tässä iankaikkisessa yhteydessä, jossa ihminen muuttuu ja Jumala pysyy samana, tapahtuu paljon sellaista mitä ymmärryksemme ei käsitä. Jumala haluaa kuitenkin kutsua ihmistä yhteyteensä, rakkauteensa. Kääntymään joka päivä pois siitä, mikä ihmistä sitoo ja tuhoaa. Kristityn mielenmuutoksen, kääntymisen syy ei ole siis pelko ja tuomio, vaan rakkaus. Johannes kirjoittaa: Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1 Joh 4:16-18) Uutta vuotta aloittaessamme saamme kääntyä rakastavan Jumalan puoleen, jättää hänelle sen, mikä meitä painaa ja sitoo. Saamme pyytää häneltä johdatusta ja läsnäoloa elämäämme ja luottaa Hänen lupauksiinsa: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Rainer Lindeman DIKKIBA NAALUNES Aro nevo bere esko tröska komuja dikkena paaluno tiija ta doorita naaluno tiijake. Tßetibi ta skokki ta khangarja niina tßeerena tßeeribosko rannibi siigo bere esko fanubonna. Sar tenkibi aune pherdimeske, so liijam, so na udam, so tßertam tßi kas, so ame kamjam te tßeeren fendide. Hin tßi ko iego d iviboske niina stannuvel te dikkel, so mange ta mango neerunokomujenge hin fanudiilo? Katta me aa aa paarkime, so sas aa tas horttas tßihko siigo bere. Ka boliba ömsula, hin tßatßes tiija te tenkaven, savo strömmensa ame kliimavaha, aa ahako ame mengo eigo d ivibosko praalune ta koon traatela amengo panjako beeres. Jesus Kristos hin it kalikos, akadiives ta alsindaagimes. (Hepr. 13:8) Dauva pinsardo Kurko Liinesko pa al ame laha te stannuven ta te pu en menna, savo tßetiba meen hin Jesussessa, koon hin it laago kalikos, akadiives ta alti? Hajuvahako ame Jesusesko biömsiba? Ajasaavo tenkibosko drampeske bi avena butvares ajasaave drouve ta neeve Kurko liinesko tenkibi, te akadiivesko komunis na hyövylas te passel saare dieli sar sigide. Deevelesko biömsiba me na byrjavaa te d eenjavaa. Me mekkaa douva d intaha butide sikjarde teologosko komujenge. Iek saaka me tromuvaa te phennaa, te me hin sikjudom Laavesta butide godvale sikjiboskiirenna sar mango iego d ivibosta: Jesusesko biömsiba na merknila stanniba paaluno tiijake. Jesus na d iivudas, na sikjadas, na sasjadas endo aro Galilea. Tru ulesko praal spiikime, apre aa ime phiriboskiiro, d iivela akadiives aro hilo boliba ta horttas doori, kai lesko naaves siilavena, iegavena ta kai lesko paalal staavena panna akadiives! Deulikaane komujen bi avena sakko diives neevjaven lengo d inta ta onnos. Aro ömsiba ta risiba, so kammena te aavel Kristosesko arabake, ta aro ajasaavo Deevelesko farabosko ömsiba, savolaagake Deevel hin sakko iek tßertas. Aro dai hilo tßetiba, kai komunis ömsula ta Deevel stannula it laagimes, fanula buut ajasaavo, so amengo d inta na hajula. Deevel kammela endo te bi avel komunis aro lesko tßetiba, ta kamliba. Te risaven sakko diives nikki dotta, so komunis phandila ta phagirla. Deulikaano komunesko d intako ömsiba, risibosko do na aa ela tra iba elle dömmiba, endo kamliba. Johannes rannela: Deevel hin kamliba. Douva, koon stannula aro kamliba, aa ela Deevelessa, ta Deevel hin lessa Tra iba na aa ela aro kamliba, endo pherdo kamliba traatela tra iba nikki. ( 1 Joh. 4:16-18) Aro nevo bere esko byrjiba ame laha te aaven kamlibosko Deevelesko ring, mekkaha lesko douva, so phandila ta phaarila meen. Ame laha te kammen lesko neeriba amengo d iviboske ta me laha te passen Lesko lovibi: Jesus hin it kalikos, akadiives ta sakko alsindaagimes. Rainer Lindeman risiba/käännös: Tuula Åkerlund Tässä numerossa Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 44. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL HUITTINEN info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea Taitto/Kuvien käsittely: Valfrid Åkerlund / Grafimus Oy 7 20 Toimitus: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Keijo Svart, Aila Svart, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Kansikuva: Taisto Lindeman Kuvassa Lenita Lindeman ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Taisto Lindeman info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere SISÄLLYS NRO Evankeliumia julistamassa jo neljännesvuosisadan 4 Romanien kanssa Karpaateilla Ukrainassa 7 Lenita 12 Romanipolitiikan kuulumisia 13 Kengättömästä koulupojasta helluntaipastoriksi 14 Tämä askarruttaa 17 Jälleennäkemisen toivo lohdutti surussa 20 Romanit Seurakunnan voimavara 23 Uusi vuosi vastaanotettiin Porissa 24 Daniel 27 Taisto Laakso syvien tuntojen tulkki 30 2 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008 3

3 Toiminnanjohtaja Veikko Hekkala Evankeliumia julistamassa jo neljännesvuosisadan Kukapa ei Hekkalan Veikkoa tuntisi. Fida International ry:n piiriin kuuluvan Yhdelle vähimmistä työn toiminnanjohtaja asuu Nurmijärvellä, vaikka ei siellä niin kovin paljon ehdikään olla. Matkalla hän on milloin missäkin, Ukrainassa, Valko-Venäjällä tai jossain muualla. Mutta, miten se kaikki hänen kohdallaan alkoi? Veikko Hekkalalla on uskovainen äiti ja paljon uskovia sukulaisia, mutta kyllä hän ihan itse joutui tekemään oman uskonratkaisunsa. Ensimmäisen kerran hän muistaa olleensa Jumalan puhuttelussa Suolahdella. Ja se tapahtui aivan yllättäen. Tulin tätini luo Ruotsista sukulaisiani katsomaan aivan tavallisena hulivilipoikana, enkä suinkaan ollut matkalla mihinkään hengelliseen kokoukseen. Tätinsä kodin pihamaalla nuori mies näki yllätyksekseen paljon autoja ja sisällä talossa oli oikea ihmispaljous. Kesti hetken, ennen kuin Veikko tajusi, mistä oli kysymys. Meneillään oli hengellinen kotikokous. Olisin mieluusti lähtenyt välittömästi kävelemään, mutta en kerta kaikkiaan ilennyt, vaan jäin istumaan keittiöön pöydän viereen käsi poskella. Käsi oli poskella lähinnä sen takia, että kukaan ei olisi huomannut, kuinka vaikutettu ja epävarma hän oli. Siinä hän kuunteli laulua ja julistusta ja tajusi selkeästi, että häneltä puuttui se, mikä suurimmalla osalla talossa olevista oli. Näinhän minä sen ilon, vapauden ja rauhan, joka suorastaan huokui monesta läsnäolijasta. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos silloin joku olisi tullut Tiesin tarkkaan, että jos kyseessä olisi ollut minun lähtöni, niin taivaaseen en suinkaan olisi mennyt. kysymään, olisin tehnyt myönteisen uskonratkaisun. Kukaan ei kuitenkaan sitä tehnyt, ja niin minä lähdin serkkupoikien kanssa omiin rientoihini. Lähdin, vaikka voin sanoa jopa niin vahvasti, että sydän itki sisimmässäni, niin kova kaipuu Jumalan puoleen oli. Rukousvastaus sairaalassa Vuoden 1971 loppupuolella mies joutui sairaalaan Äänekoskella ja vielä huoneeseen, jossa hänen lisäkseen oli erittäin huonossa kunnossa oleva potilas. Siellä Jumala pisti minut ajattelemaan iankaikkisuuskohtaloani. Kävi nimittäin niin, että naapurivuoteen potilas kuoli. Tiesin tarkkaan, että jos kyseessä olisi ollut minun lähtöni, niin taivaaseen en suinkaan olisi mennyt. Hekkala mietti myös sitä, että olisiko hän pystynyt tekemään ratkaisua Jumalan puoleen, jos olisi ollut yhtä huonona kuin viereinen potilas juuri ennen kuolemaansa ja tuli siihen tulokseen, että siitä ei olisi tullut mitään. Ei hän olisi jaksanut. Minut siirrettiin toiseen huoneeseen ja sain taas naapurikseni miehen, joka lähti kohta tästä ajasta. Silloin minä nöyrryin ja rukoilin Jumalaa, että hän lähettäisi jonkun uskovan luokseni. 20 kilometriä Äänekoskelta asuva Viljam Kuusinen sanoi samana päivänä vaimolleen, että hänen täytyy lähteä Äänekoskelle lääkärintarkastukseen, mutta että hän tulisi vielä samana päivänä kotiin. Jossain oli kuitenkin päätetty toisin, sillä vaikka Viljam Kuusinen ei sitä siinä vaiheessa vielä tiennytkään, hän oli vastaus Veikko Hekkalan rukouksiin. Äänekoskella lääkäri nimittäin ilmoitti tälle uskovalle miehelle, että hän joutuisikin jäämään sairaalaan joksikin aikaa. Viljam ei alkanut surkutella tilannetta, vaan tajusi kaiken takana olevan Jumalan sormen. Hän uskoi, että sairaalassa oli joku, joka tarvitsi kipeästi evankeliumia. Kun Viljam Kuusinen astui huoneeseen, tiesin heti, että siinä on rukousvastaus. Siinä on uskovainen mies. Hän tuli heti vuoteeni luokse ja alkoi puhua minulle kuin vanhalle tutulle. Viljam kertoi evankeliumin ilosanomaa ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Katsoin hänen rosoisia työmiehen käsiään ja tajusin, että Jumala totisesti rakastaa minua. Silti en tehnyt ratkaisua Jumalan puoleen, mutta en kyllä päässyt asiasta irtikään. Kun lähdin sairaalasta kotiin, oli saanut niin voimakkaan kosketuksen taivaasta, että se kolkutteli koko ajan sisälläni. Armoa on se vaan, täällä kun olla saan Jumalan lapsi ja perillinen. Veikko oli menossa jo nukkumaan, kun viereisessä huoneessa rukouksessa ollut hänen Hemmo-serkkunsa tuli ilmoittamaan, että Veikon oli nyt tullut aika lähteä Jeesusta seuraamaan. Minun teki mieli sanoa kovastikin vastaan, mutta sanat juuttuivat kurkkuuni. Siinä mietin elämäni tapahtumia ja totesin, että olin mennyt ja tullut, eikä käteeni ollut jäänyt kuin kuiva luu. En ollut saanut sielunviholliseltakaan mitään muuta kuin tyhjiä lupauksia. Samalla kuulin sisältäni äänen, joka väitti, että jos lähden uskontielle, en tule kuitenkaan sillä pysymään. Siitä huolimatta mies polvistui vuoteensa viereen. Hemmo -serkku rukoili, mutta Veikko ei tuntenut ensin mitään. Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008

4 Seminaariin osallistui kiitettävästi väkeä kolmelta kylältä. Paikalla on noin 50 osallistujaa. Veikko, Jukka Harjula ja Markku Virkkilä esittämässä Jokileikkiä Ukrainan CHE-seminaarissa. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos silloin joku olisi tullut kysymään, olisin tehnyt myönteisen uskonratkaisun. Kukaan ei kuitenkaan sitä tehnyt. ajattelin, että nyt sitten pitäisi tapahtua jotakin, ja hetken päästä sisälläni alkoi kaikua tuttu hengellinen laulu. Armoa on se vaan, täällä kun olla saan Jumalan lapsi ja perillinen. aamulla Veikko käveli keittiöön, missä äiti teki aamupalaa ja lauloi tapansa mukaan hengellistä laulua. Miehen teki mieli huutaa äidilleen, että nyt hän on uskossa, mutta sanat hyytyivät jotenkin. Vasta olohuoneen puolella hän sai olkansa yli vaisusti ilmoitettua tapahtuneesta. Äiti tuli luokseni ja itkien iloitsi kanssani. Irti tupakasta ja Jumalan Sanaa kylvämään Uskoon tullut Veikko kiitteli pelastuksesta, mutta koska hän ei päässyt tupakasta irti, sielunvihollinen kävi päälle ja syytti, ettei mies mikään uskovainen ole. Kolme päivää myöhemmin, hän rukoili yhdessä äitinsä, tätinsä ja kahden serkkupojan kanssa. Toiset rukoilivat väkevästi, mutta minun oli vaikea rukoilla. Tiesin kyllä, mistä kiikasti, tupakanhimo piti minua otteessaan. En tuntenut itseäni vapaaksi, vaikka kuinka halusin olla uskossa. Silloin Veikko ja Manne, viisivuotiaat serkkuni tulivat rukoilemaan puolestani. Oli kuin sähkövirta olisi mennyt lävitseni ja tiesin, että nyt Jumala vapautti minut tupakasta. Kuukauden kuluttua Veikko Armoa on se vaan, täällä kun olla saan Jumalan lapsi ja perillinen. Hekkala meni kasteelle ja liittyi paikallisseurakuntaan. Ei hän kaikkea tajunnut, mutta sen hän ymmärsi, että Jeesuksen viitoittamaa tietä hänen piti kulkea. Siitäkin huolimatta, että uskovat alussa pelottivat häntä. Jotenkin uskovat vaikuttivat joiltain avaruusolioilta. Mietin miten niiden kanssa pärjäisi ja miten heidän kanssaan osaisi olla. itse asiassa nämä avaruusoliot ottivat miehen sydämellisesti vastaan. He jopa ostivat Veikolle kitaran ja laulukirjan. Siitä huolimatta, että en osannut laulaa sen paremmin kuin soittaakaan. Opeteltuani pari sointua olin jo muiden mukana soittamassa baareissa, vanhainkodeissa ja milloin missäkin. Tiesin vain, että tätä työtä minun pitää tehdä. Siihen minulla oli sisäinen pakko. Veikko alkoi pitää pyhäkoulua, ikäjakauma oppilaiden keskuudessa oli laaja, 4-16 vuotiaita lapsia. Ennen pyhäkoulun alkamista hän keräsi kylän lapsia kierrellen lisääntyvän lapsijoukon kanssa jonossa kylän teillä ja koko joukko lauloi kovaan ääneen hengellisiä lauluja. Kylän väelle tuli selväksi, että Veikko Hekkala oli muuttunut mies. Mielestäni en osannut opettaa kovinkaan hyvin, mutta en antanut sen niin kauheasti häiritä. Sisäinen polte oli niin kova. Syksyllä 1972 hän lähti Katinalaan raamattukurssille, saadakseen enemmän valmiuksia Jumalan valtakunnan työhön. Ja uskossa hän on pysynyt, vaikka sielunvihollinen aikoinaan toista väittikin. n Romanien kanssa Karpaateilla Ukrainassa TEKSTI: JUKKA HARJULA K un viime vuonna pidimme yhteisötyökurssia Toivakassa Suomen romaneille, syntyi aja tus siitä, että voisin päästä heidän kanssaan paikan päälle Karpaateille koulutusmatkalle. Elämä ja Valo - järjestö on jo vuosia aktiivisesti kantanut huolta heimo veljis tään Valko-Venäjällä, Tshekissä, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Ukrainassa. Parin kymmenen vuoden ajan apua on viety kymmeniä autolasteja, mutta viime vuosina heil läkin on herännyt halu soveltaa uusia kestävän kehityksen periaatteita työs sään. Kun vielä tänä kesänä elosyyskuun vaihteessa pidimme toisenkin kurssin Suomen kaaleille, niin koimme seuraavan vaiheen olevan jo opetuksen kokeilua kenttäoloissa. Budapestistä läksimme pienellä bussilla ajelemaan 300 kilometriä kohti itää. Tie oli hy vää ja liikennettä tuntui olevan koko ajan varsinkin Ukrainan suunnasta länteen. Rajalla pääsimme helposti läpi Ukrainan puolelle ja sitten vielä ajo VALOKUVAT: MARKKU VIRKKILÄ JA RAINER LINDEMAN hieman pohjoiseen Slovakian rajan pintaa pitkin ensin Uzhgorodin kaupunkiin, jossa vietimme hetken pastori Josefin kotona. Hieman esikaupunkialueella oleva talo toi mieleen kaikki mielikuvat entisestä sur keasta Neuvostoliitosta, jossa kaikki on vähän rempallaan. Mutta sisällä talossa asui onnellinen perhe ja muutamaan pieneen huoneeseen oli saatu mahtumaan kahdeksan hen keä omaa väkeä ja lisäksi vielä kaksi suomalaisvierasta kolmeksi viikoksi! Perheen parikymppinen Nadja-tytär on tomera neitonen. Hän on juuri aloittanut yhdellä kylällä lukutaitoluokan ja tavoitteena on laajentaa työ kaikkiin lähi ky liin. Hän on niin innoissaan nähdessään romanien omanarvontunnon nousevan, kun ai kuiset ihmiset ensi kertaa kirjoittavat ihan itse oman nimensä paperille! Perheen poi ka on pari vuotta sitten kuollut aivokasvaimeen ja hänen kaksi pientä lastaan ovat nyt iso vanhempien hyvässä hoidossa. Viisivuotias Vitalik-poika on erikoistunut haitarinsoittoon ja vaikka soitin on hieman iso soittajan kokoon nähden, hyvin poika sai melodiat esiin. isä Joosef on oikea työmyyrä ja samalla hän kantaa sydämellään huolta romanikansan asi oista. Veikko kertoi Joosefilla olevan nytkin yksi sika kasvatet- 6 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008 7

5 tavana, mutta taitaa olla jo lihat jaettu etukäteen köyhille naapureille! Joosef on myös oikea kielinero, sillä häneltä sujuu kaikki paikalliset kielet niitä taitaakin olla ainakin kuusi. Ja suomeakin alkaa jo tulla monia sanoja. Meidän majapaikkamme ja tukikohtamme oli kuitenkin vielä vajaan tunnin matkan päässä Poroshkovan kylässä, jossa asettauduimme hieman ennen puoltayötä pastori Vasilin kotiin. Tilaa ei sielläkään ole yhtään liikaa, mutta oman suvun lisäksi löytyi seitsemälle suomalaiselle siskonpeti lattialta. Koko Poroshkovassa on ihmisiä yli kaksituhatta, joista romaneja noin puolet. Seurakuntaankin kuuluu parisataa henkeä, joten työ on jo hyvällä mallilla. Ensimmäisenä aamunamme sunnuntaina oltiin jo hyvissä ajoin liikkeellä, sillä edessä oli kirkkomatka Pashikan noin 400 asukkaan romanikylään. Sinne uskovat olivat itse rakentaneet kymmenisen vuotta sitten kunnon kirkon tosin sen kaasulämmityssysteemi oli aika erikoinen kapistus. Vaikka kirkon edessä menevä tie oli aivan kuravelliä, niin viereisessä ojassa sai kirkkoväki kengät puhtaaksi täällä kun kengät tuntuvat olevan koko pukeutumisen tärkein kohta! Toimme kaikki suomalaiset terveisemme ja heti alusta alkaen tuntui, että täällä kaikki on kuin suurta perhettä. Siinä aivan kirkon vieressä piipahdimme useissa perheissä ja näky oli aivan tyrmäävä. Tuskin tätä kurjempia asumuksia löytyy mistään maailmasta lukuun ottamatta joitain suurkaupunkien kaatopaikka-asumuksia sekä kymmeniä tai ehkä satoja samanlaisia romanikyliä Itä-Euroopassa! Kaikissa kodeissa oli maalattia, ikkunat olivat enemmän tai vähemmän rikki ja korvattu ohuilla muovinpalasilla. Ainoassa huoneessa oli nurkassa ihana lämpöä antava savesta tehty hellantapainen ja leveässä sängyssä nukkuu koko perhe. Taloon sisälle pääsy oli meille pyhäpukeissa oleville pieni haaste, mutta hyvin opimme savivellissä seikkailemaan. Koteja oli selvästi kahdenlaisia. Toisissa tuntui kuolema olevan jo kuin läsnä yhtenä asukkaana. Yksi äiti oli peitteen alla ja hän kertoi lääkäreiden sanoneen hänellä olevan aivokasvaimen. Vaikea oli meidän sanoa, miten oikea tuo diagnoosi olisi varmaa oli kuitenkin se, ettei leikkaukseen tarvittavia rahoja löytyisi mistään. Pieniä lapsia oli joka kodissa, jotkut aivan alasti, joillakin pieni nuhruinen nuttu yllään. Tuli sellainen olo, ettei näitä perheitä voisi auttaa enää millään apatia oli niin käsin kosketeltavaa. Toisissa kodeissa ulkonaiset puitteet eivät välttämättä olleet yhtään paremmat, likaista ja kuraista aivan samalla tavalla. Mutta ihmisten ilmeissä oli selvä elämän kiilto kaiken tuon kurjuuden keskellä he kuitenkin vielä hymyilivät ja olivat iloisia meidän käynnistämme. Vaikka kukaan meistä ei antanut heille mitään, silti he eivät mitenkään osoittaneet pettymystään sillä kyllähän tällaisen joukon käynti aina tuo toivon ulkomaisten joulupukkien lahjoista! Ja koska kyseessä on nimenomaan pitkäaikainen näitten kylien voimauttamisohjelma, jokainen tajusimme, että yksikin pieni salaa annettu lahja olisi ollut kuin kylmä suihku koko ohjelmaa vastaan. Ainoa mahdollisuutemme on auttaa näitä ihmisiä niin kurjia kuin he meidän mielestämme ovatkaan itse auttamaan itseään ja siinä me haluamme olla kaikin tavoin mukana. Päivän toinen kylävierailu oli lähes tunnin matkan päähän Holmokin kylään. Tämän kylän erikoisuus on se, että kaikkien kotikielenä on unkari ja vain harva pystyy kommunikoimaan ukrainaksi tai venäjäksi. Kylä on ehkä hieman Pashikaa vauraampi jos täällä nyt voidaan yleensäkään puhua vauraudesta mutta pihat olivat täynnä roskia ja kodit huonossa kunnossa. Mutta kylän keskelle oli nousemassa ihan hyvän näköinen kirkko, jonka tontin joku rikas oli halunnut antaa hyvin halvalla kylän uskoville. Vaikka vastapäätä on pieni katolinen kirkko, yhteydet sinne ovat Joosefin mielestä hyvät, eikä uusi kirkko ollenkaan häiritse yhteiseloa. Hienoa oli myös havaita se, että kirkko oli nimenomaan Joosefin johdolla tehtävä kyläläisten oma kirkko ja innokkaana hän esitteli, että sitten kun taas saadaan rahaa kokoon, niin sitten työtä jatketaan. Pihan roskatkin oli suunniteltu upotettavaksi tontille tehtävään suureen kuoppaan. Maanantai oli ensimmäinen varsinainen työpäivä ja kokoonnuimme jännittyneinä Poroshkovan kirkon alakertaan seminaaria varten. Veikko oli esittänyt, että neljästä kylästä olisi kustakin tullut seurakunnan ihmisiä ja muitakin eri ikäisiä vastuunkantajia ja heitä olikin paikalla yhteensä neljäkymmentä. Alusta saakka halusimme varoa antamasta näille ihmisille mahdollisuutta alkaa kertoa omista vaikeuksistaan ja siksi aloitimme kurssin hieman eri tavalla kuin yleensä. Pyysin heitä kyläkunnittain miettimään, milloin ja miten he ovat yhdessä pystyneet voittamaan jonkun ongelman tai vaikean tilanteen. Ryhmissä alkoi heti kova keskustelu ja pian yksi kustakin kyläkunnasta kertoi mielenkiintoisia uutisia. Pashikan väki oli yhdessä korjannut tien, mutta valitettavasti sementtirumpujen puutteessa tie oli mennyt nopeasti huonoon kuntoon uudelleen. Yhdessä kylässä oli korjattu talkoilla naapurin sortunut talo. Mutta sitten saimme kuulla kertomuksen, joka ylitti kaikki odotuksemme. Yhdessä kylässä useimmat kyläläisistä elivät kerjäämällä ja seurakunnan väki koki sen nöyryyttävänä ja ihmisarvoa alentavana. Korjatakseen tilanteen uskovat olivat alkaneet rukoilla tämän ongelman puolesta ja ihme oli tapahtunut: pian kaikki kyläläiset olivat saaneet työtä siten, ettei siellä enää kukaan kerjännyt! Huomasimme heti, että naiset halusivat koros- Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008

6 Vierailimme joissakin romanikylien mökeissä, joissa elinolosuhteet olivat todella alkeelliset. taa koulutuksen merkitystä, mutta sitten tuli joku ja siirsi lähes kaikki äänet siihen kohtaan, jossa sanottiin malliperheen olevan uskovainen. Edestakainen liike loppui siihen, kun yksi vanhemmista miehistä otti puheenvuoron omalla arvovallallaan ja selitti, että kuulkaas nyt, ei uskovaisuus välttämättä merkitse sitä, että perhe on siisti ja että siellä on sopusointu. Uskovaisuuden pitäisi näkyä käytännössä pelkkä nimikristillisyys ei riitä. Niinpä lopulta tuo uskovaisuus-laatikko jäi kokonaan ilman ääniä! Kun kukaan ei enää halunnut mennä järjestystä muuttamaan, oli koulutus saanut eniten ääniä. Seuraavaksi tärkeimmät kriteerit olivat miehen tai isän autoritäärinen asema, raittius, hyvä aita kodin ympärillä ja sopusointu aviopuolisoiden kesken. Mielenkiintoista oli jälleen se, ettei näiden kriteerien täyttäminen vaatinut perheiltä juuri lainkaan taloudellisia voimavaroja kyse on vain siitä, nähdäänkö asia tärkeäksi. Kun päivä oli päätöksessä, huokasimme kaikki helpotuksesta ja koimme, että päivä onnistui. Joosef jaksoi aktiivisesti tulkata unkarilaiskylän ihmisille ja niin hekin pysyivät ainakin jotenkuten mukana keskustelussa. Minä puhuin suomeksi ja sen käänsi venäjäksi mukanamme tullut Mäkelän Jukka, jolta venäjä sujui kuin toinen äidinkieli. Ja kun joskus tekstissä oli liikaa ukrainan tai karpaattien omaa kieltä, niin Jukan ukrainalainen vaimo Valentina kuiskasi avustavia kommentteja korvaan. Tulkkaus siis onnistui erinomaisesti mikä ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, sillä päivien aikana salissa puhuttiin sekaisin viittä kieltä. Ja niistä minä ymmärsin vain suomea eli olin aika ummikkona koko ajan. Seuraavaa harjoitusta jännitin hieman tavallista enemmän, sillä mulla ei ollut aavistustakaan, miten se tämän joukon kanssa onnistuisi. Jokainen Lääkäri joutuu välillä mitä erilaisempiin tehtäviin. Tässä Jukka Harjula korjaa vaurioitunutta pakoputkea. Apuna hänellä oli kuvan ulkopuolella olevat toinen lääkäri, Markku Virkkilä. sai etsiä yhden esineen (tai piirtää siitä kuvan), joka kuvaa jotain kylien ongelmia. Kun hyvä terveys on meidän päämäärämme, niin tiellä hyvään terveyteen on monia esteitä. Nämä ihmisten tuomat esineet ovat niitä esteitä tai tielle kaatuneita puita. Ne pitäisi kaikki raivata pois, jotta pääsisimme yhdessä nauttimaan hyvästä terveydestä. Pian oli lattialla iso rivi pieniä esineitä kertomassa, että ongelmia riitti. Oli köyhyyttä, oli työttömyyttä, oli puhtaan veden puutetta, huonot tiet, sähkön kanssa oli ongelmia. Seuraavaksi sitten jokainen sai kolme äänestyslippua eli pientä paperisykeröä ja ne käytiin asettamassa sen tai niiden ongelmien kohdalle, jotka omasta mielestä tuntuivat kaikkein tärkeimmiltä. Harjoiteltiin siis samalla demokratiaa, sillä pastorit ja vanhimmat saivat kaikki yhtä monta ääntä kuin kaikkein nuorimmatkin. Lopputulokseksi tuli se, että huonot tiet ovat kaikkein tärkein ongelma ja seuraavaksi piti miettiä, miten niitä lähdettäisiin korjaamaan. Avuksi otin siemenprojekti-idean, jossa seurakunta miettii ja suunnittelee ja rukoilee kahden viikon ajan sellaisten tempauksen puolesta, jonka se itse järjestää ilman ulkopuolista apua yhden päivän aikana yhdessä kyläläisten kanssa. Ja tärkeää tuon tempauspäivän aikana on se, ettei silloin kukaan saa saarnata! Tarkoitus on siis nimenomaan olla tavallisina ihmisinä tavallisten ihmisten joukossa. Hienoa oli seurata, miten innolla eri kylien väki yhdessä mietti näitä tempauksia ja kuinka hyviä suunnitelmia he itse tekivät. Yhdessä kylässä tarvittiin tien parantamiseen traktoria ja se saatiin vuokratuksi siten, että ensin seurakuntalaiset tekisivät talkootyötä rikkaan maanomistajan perunapellolla ja sitten palkkarahoilla vuokrattaisiin samalta isännältä tientekoon hänen traktorinsa. Melkein ehjiä salaojaputkia löytyisi kaatopaikalta ja niin siinä kävi, että jokaisessa kylässä suunnitelmien mukaan saataisiin tietyöt hyvää vauhtiin ilman mitään ulkopuolista apua. Tässä vaiheessa sitten puhuimme siitä, että jos kuitenkin omat resurssit kylässä eivät riittäisikään, niin sitten olisi Suomen romanien tehtävänä tulla apuun. Mutta sen olisi tapahduttava kuin salaa siten, etteivät täällä kylissä ihmiset tietäisi lainkaan, että Suomestakin on tullut tukea. Jos suomalainen apu tuotaisiin suurin juhlallisuuksin, merkitsisi se sitä, että koko hankkeen omistajuus voisi siirtyä suomalaisille ja samalla olisi koko työn onnistuminen vaarassa. Kurssin lopuksi sai jokainen kertoa, mitä juuri hän oli oppinut tai kokenut kurssin aikana. Palaute oli niin liikuttavaa, että meillä suomalaisilla oli kyynelissä pitelemistä. Eräs nainen kertoi kyyneleet silmissä, että tämän kurssin aikana vallinnut eri kylien ihmisten ja suomalaisten välinen yhteys oli koskettanut häntä kaikkein eniten ja se minustakin tuntui koko ajan niin hyvältä. Viimeisenä toi ajatuksensa esiin muutoin hiljaa ollut unkarilaismies: tällä kurssilla olen oppinut, että pitää olla siisti. Kun menen kotiin, siivoan taloni! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän köyhän lukutaidottoman miehen kommentti oli niin koskettava, että siinä kyllä alkoi leuka vapista meillä kaikilla vierailla. Ajattelin, että jo tämän yhden miehen oivalluksen takia olisi kannattanut tänne tulla niin suuria vallankumouksia ovat tällaiset ahaa-elämykset ihmisten elämässä. Puhumattakaan sitten siitä vallankumouksesta, kun ihminen kääntää elämänsä suunnan ja haluaa hakeutua takaisin Jumalansa yhteyteen Kiitos siitä, että olette jälleen kerran olleet mukanamme tällä erityislaatuisella matkalla. Taas koimme kouriintuntuvasti, miten Taivaan Isän huolenpito oli yllämme koko matkan ajan. Ja kiitos, Veikko ja muut romanit, että otitte mukaanne tällaisen afrikkalais-aasialais-valkolaisen oppimaan monia uusia asioita. Uskon, että tästä viikosta tulee olemaan myös hyötyä siellä Ukrainassa oleville rakkaille veljille ja sisarillemme ei vain näissä ajallisissa asioissa, vaan ennen kaikkea hengellisissä. n 10 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

7 Lenita Kuka olet ja missä asut? Ketä kaikkia perheeseen kuuluu? Nimeni on Lenita Lindeman 17v asun Porissa joskin viikolla maanantaista perjantaihin asun Karkussa opiskelija asunnossa. Perheeseeni kuuluvat vanhempieni lisäksi sisarukset: Leif, Ramona ja Rinaldo. Mistä ja minkä ikäisenä kuulit evankeliumin? Olen kasvanut kodissa, jossa vanhempani ovat uskossa, eli jo lapsena sain kuulla Jeesuksesta. Miten tulit uskoon? Tunsin nuoresta iästä huolimatta syntisyyttä ja eräässä hengellisessä kokouksessa istuessani sain rohkeuden ja menin alttarille, jossa puolestani rukoiltiin. Olin tuolloin 15-vuotias. Minkälaisia kriisejä sinulla on ollut uskonelämässä tai muuten? Olen kertonut kavereilleni, että olen uskossa, mutta joskus kaveripiirissä on vaikeaa kun ei kukaan muu ole uskossa kuin minä. Mitä ja missä opiskelet? Opiskelen Karkun Kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksessa lähihoitajaksi, josta erikoistun lasten hoitoon. Miltä opiskelu maistuu? Pidän opiskelusta, mutta onhan sitä joskus raskaitakin päiviä. Haluan kuitenkin saada itselleni ammatin ja sitä kautta työpaikan. Oletko kokenut ennakkoluuloja opiskelussasi romanina? Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia opiskeluni aikana. Sekä perheeni että opettajat ja opiskelukaverit kannustavat opiskeluissani. Minkälaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on? Aiotko jatkaa opiskelua? Valmistuttuani lähihoitajaksi, josta erikoistun lasten puolelle, aion vähän aikaa olla työelämässä ja tarkoituksena olisi jatkaa opiskelua sosionomiksi. Ehkäpä voisin joskus olla johtamassa lasten- tai nuorten hoitokotia tai jotain vastaavaa. Kuinka paljon mietit erilaisia elämänratkaisuja tehdessäsi, mitä Raamattu opettaa? Tulee mietittyä ihan jokapäiväisessä elämässä teenkö oikeita vai vääriä ratkaisuja. Jokaisena päivänä pitäisi osata valita oikein. Onko sinulla terveisiä Elämä ja Valo lehden lukijoille? Opiskelu kannattaa R o m a n i p o l i t i i k a n k u u l u m i s i a ROMaNiaSiaiN NEUVOTTELUKUNTa Romaniasiain neuvottelukunta (RONK) toimii Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä romanien ja viranomaisten välisenä yhteistyöelimenä. OSOITE: Sosiaali- ja terveysministeriö Romaniasiain neuvottelukunta PL VaLTiONEUVOSTO Sähköposti: ronk@stm.fi Pääsihteeri, ylitarkastaja Sarita Friman-Korpela puhelin (09) / NEUVOTTELUKUNNAN TEHTÄVIIN KUULUU seurata romaniväestön yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehittymistä, sekä antaa viranomaisille lausuntoja näissä asioissa tehdä aloitteita romaniväestön taloudellisten, koulutuksellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten elinolosuhteiden parantamiseksi, sekä romaniväestön työllistymisen edistämiseksi toimia rotusyrjinnän poistamiseksi edistää romanikieltä ja kulttuuria tukea alueellisten neuvottelukuntien toimintaa osallistua kansainväliseen yhteistyöhön romanien oikeuksien edistämiseksi NEUVOTTELUKUNNAN PAI- NOPISTEALUEITA OVAT syrjinnänvastainen työ ja yhdenvertaisuuden edistäminen romanilasten varhaiskasvatus, päivähoitoon osallistuminen, romanikielen ja -kulttuurin huomioon ottaminen päivähoidossa romaniväestön koulutukseen osallistumisen yleinen parantaminen sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksistä ja kulttuurin erityispiirteistä tiedottaminen asuntoasioissa yhteistyön kehittäminen romaneiden, asuntoviranomaisten ja kuntien välillä yhteistyö ulkoministeriön ja Euroopan neuvoston kanssa Euroopan romanifoorumin perustamiseksi Romaniasiain neuvottelukunnan kokoonpano valittu kaudeksi Puheenjohtaja: kansanedustaja Pekka Haavisto Varapuheenjohtaja: sosiaalineuvos Väinö Lindberg Länsi- Suomen alueellinen romaniasiain neuvottelukunta JÄSENET: Teologi Henry Hedman Romano Missio ry Ylitarkastaja Tarja Koskimäki opetusministeriö Hevostenhoitaja Leif Lindberg Pohjois-Suomen alueellinen romaniasiain neuvottelukunta Suunnittelija Malla Laiti, Etelä-Suomen lääninhallitus Markkinointimerkonomi alida Friman Elämä ja Valo ry, Ylitarkastaja Olli Sorainen työministeriö, Opetusneuvos Leena Nissilä opetushallitus, Kuljettaja Janet Stobin Suomen Romaniyhdistys ry, Suunnittelija Helena Valentin itä-suomen lääninhallitus asuntoneuvos Raija Hynynen ympäristöministeriö Rikostarkastaja Jorma Laitinen sisäasiainministeriö Romanikulttuuriohjaaja Tuula Lindgren Kromana ry Sosionomi Janette Grönfors Nevo Roma ry Ylitarkastaja Pentti Kananen sosiaali- ja terveysministeriö Ulkoasiainsihteeri Sini Paukkunen ulkoasiainministeriö 12 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

8 Latskon perhe. Kuvassa Josifin lisäksi perheen äiti Eva, sekä tyttäret Tanja (vas.) ja Nadja. Josif toimi koko seminaarin ajan tulkkina unkarinkielisille. Josif on todella kielitaituri. Hän puhuu sujuvasti kuutta eri kieltä. Josif Latsko Kengättömästä koulupojasta helluntaipastoriksi Papin apulainen ajoi minut ulos kirkosta J osif Latsko, syntyi Takakarpaattien läänissä, nimeltä Zaritsevo (Joentakainen) köyhään romaniperheeseen. Lapsia oli kuusi, joista Josif oli vanhin. Kun perheen isä kuoli, perhe joutui vaikeaan ahdinkoon. Kaiken lisäksi heidän vanha talonsa romahti. Me lapset nukuimme naapureiden luona, ja äiti kävi ukrainalaisten luona pyytämässä perunoita ja leipää meidän ruokkimiseemme. Josif oli noin kymmenvuotias, kun hänen sydämeensä syttyi kateus ukrainalaisia kohtaan. Huomasin, että heillä oli kaikkea, koulu, hyvät talot, vaatteet, kengät, kun taas minä kuljin kouluun paljain jaloin. Se teki kipeää, varsinkin pakkasten tullessa. Kuka on oikea Jumala? Poika kuuli, että on olemassa Jumala, mutta en ollut varma Hänen olemassaolostaan. Ukrainalaiset saattoivat tulla kylään joulun alla laulamaan Jeesuksen syntymästä. Mutta he eivät kertoneet, että Jeesus on romanienkin Vapahtaja. Kerran, kun oli joku kirkkopyhä, kävin kyläm- me ortodoksikirkossa. Olin aivan ihmeissäni, sillä näin ympärilläni paljon eri jumalia. Kun katselin niitä, tuli papin apulainen luokseni, alkoi sättiä minua ja ajoi ulos kirkosta. Kävellessäni kotiin mietin kaikkea näkemääni. Lähellä kylää asui yksi kirkon palvelijoista. Romanit kutsuivat häntä pyhäksi, sillä hän tuli kylään joulun alla laulamaan ja piti tarvittaessa hautajaisia. Syksyllä Josif meni hänen pihalleen omenavarkaisiin, kiiveten aidan yli. Kun keräsin maasta omenoita, hän näki, mitä tapahtui ja otti kepin. Minä läksin juoksemaan pakoon. Kun oli jo tiellä, kuulin hänen huutavan jälkeeni, että mustalaisten jumala rankaisee minua. Kun kuulin, että romaneilla on olemassa oma jumala, minussa heti heräsi suuri halu nähdä hänet ja saada tietää millainen hän on. Se johtui siitä, että kirkossa olin nähnyt kauniiden jumalien kuvia. Isoäidilläni oli iäkäs ukrainalainen ystävätär, joka lahjoitti tälle ikonin. Kuvassa oli kuvattu Jeesus. Kun näin sen pöydällä, minulle heti tuli mieleen mies, joka kirosi minut mustalaisjumalan nimessä. Otin veitsen ja löin sen ikoniin huutaen: Tapan ukrainalaisen jumalan, sillä meillä on oma jumala! Josif löytää elävän Jumalan - Siitä hetkestä kului paljon aikaa, ja minut löysi elävä Jumala. Se oli vuonna 1982, ja siitä asti olen palvellut Häntä. Oli myös koettelemuksia vaimoni puolelta, joka ei halunnut minun palvelevan Jumalaa. Hän löi minua, ja muut romanit nauroivat minulle, yhden kerran jopa hyökkäsivät kimppuuni. He halusivat väkisin juottaa minut humalaan, ja yrittäessään tökkivät suuni ja käsivarteni vereslihalle. Tällä hetkellä Josif Latsko elää viiden lapsensa kanssa Ufgorodin kaupungissa ja koko perhe palvelee Herraa. Josif on unkarilaisen helluntaiseurakunnan palvelija. Hän on tämän kunnan ensimmäinen uskoon tullut romaani. Rukoilin Herralta edes yhtä uskovaa romania, mutta Hän vastasi paljon enemmällä, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Nyt meillä on muutama kirkko ja pyhäkouluja. Se ei ole minun ansioni, vaan kiitos olkoon Jumalan. n Josif Latsko toimii unkarinkielisen Holmokin kylän seurakunan pastorina. Kirkkorakennus on rakenteilla. Kuvassa Josif innolla esittelee tulevaa toimintakeskusta. Josifille lapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Jeesus tahtoo pelastaa ihmisen koko elämän. 14 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

9 TÄMÄ ASKARRUTTAA Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: Elämä ja Valo lehti, Lauttakylänkatu 15, HUITTINEN tai sähköpostin välityksellä: t. Elämä ja Valo lehden toimitus Seija Bollström sai muuttaa uskonsa näkemiseen viime vuoden marraskuun lopulla. Jeesus oli häntä vastassa ja toivotti hänet tervetulleeksi taivaan iloon. Saakoon tämä kirje rohkaista sinua luottamaan Jumalan armoon ja rakkauteen. Jeesus vai omaiset? Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luukas 14: ) Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luukas 14: ) Äkkipäätä ajatellen vanha käännös, jossa mainitaan kaiken keskellä jopa isän ja äidin vihaaminen, on paljon jyrkempi kuin uusi käännös. Mutta jos lukee tarkemmin, joutuu myöntämään, että uudemman käännöksen sisältö on aivan yhtä ehdoton. Siis, joka ei ole valmis luopumaan oikeastaan kaikesta, ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi. Tämä on niin kovaa tekstiä, että sitä on vaikea hyväksyä Jeesuksen sanoiksi. Luopua äidistä ja isästä ja jopa omasta elämästään, ilman sitä ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi. ihan näin yksinkertaisesti tämä ei tietenkään voi olla ymmärrettävissä, muutenhan se olisi ristiriidassa Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Näin ei tietenkään ole, vaan tässä Raamatun kohdassa Jeesus painottaa sitä, että Hänen pitää olla ykkönen. Mikään ei saa tulla ihmisen ja Jeesuksen väliin, mistään ei saa tulla tärkeämpää kuin Jeesus. Jos vaikka uskoontulovaiheessa pitäisi tärkeimpänä isän tai äidin tai jonkun muun mielipidettä, monen kohdalla kävisi niin, ettei tulisi koskaan taivastielle lähdettyäkään. Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. (Matteus 10 :37-39) Joskus ristin ottaminen ja Jeesukselle kelpaaminen vaativat todella radikaaleja tekoja, sellaisia jotka saattavat nousta inhimillistä luontoa vastaan hyvinkin rajusti. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi. (1 Tim 5:8) Timoteuskirjeen kohta ei ole millään tavalla ristiriidassa edellisten raamatunpaikkojen kanssa, vaan näyttää meille selvästi, millä tavalla suhtautua omaisiimme. Pääasia kuitenkin on, että Raamatun sanoma on ykkösasiana meidän elämässämme. Sen ylitse eivät saa käydä edes mitkään inhimilliset tunteet tai tuntemukset. Jeesuksen seuraaminen saattaa tänäkin päivänä vaatia jotain sellaista, johon meidän luonnollinen ihmisemme ei suostuisi vapaaehtoisesti. Onneksi sellaisessa tilanteessa voi pyytää Jumalalta apua. Jukka Mäkinen 16 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

10 18 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

11 Porilaiset Taisto ja Hellevi Palmroth: Jälleennäkemisen toivo lohdutti surussa TEKSTI: RAINER LINDEMAN VALOKUVAT: TAISTO LINDEMAN T Jumala tietää kuinka paljon kestämme aisto ja Hellevi Palmroth sekä heidän kuvankaunis 3-vuotias tyttärensä Rebekka elävät ja vaikuttavat Porissa. Koko perheen ja varsinkin Taiston rauhallisesta olemuksesta välittyy tasapaino ja varmuus. Ensi näkemältä ei voisi arvata, että nuoresta iästään huolimatta, he ovat kokeneet jo monenlaisia koettelemuksia. Välillä elämässä on suuria kysymysmerkkejä, ja miettii mikä tarkoitus eri asioilla on. Luotan kuitenkin Jumalan viisauteen. Hän tietää kuinka paljon me kestämme, toteaa porilainen Taisto Palmroth. Kun tuli se aika, jolloin Taisto ja Hellevi pysähtyivät hengellisten asioiden ääreen, eivät ne olleet täysin outoja. Jo lapsesta lähtien kuulimme uskonasioista. Jumala tarvitsi vain oikean hetken elämästä, jolloin Hän sai kohdata heidät syntien anteeksiantajana. Käänsin useasti ihan tietoisesti selkäni Jumalalle. ajattelin, että uskonasiat eivät kuulu vielä nuoreen elämääni. Tunsin kuitenkin koko ajan, kuinka Jumala rakkaudessaan veti minua puoleensa. Vuonna 2001 Taiston elämän pysäytti ikävä asia suvun keskellä ja näin Jumala pääsi jälleen lähemmäksi häntä. Kaksi vuotta siinä vielä rimpuiltiin ja Jumala pehmensi maaperää. Vuonna 2003 Taisto lopulta luovutti. Sain kokea uskoon tulon. Vapautuksen synneistä. Se oli mahtava kokemus. Hellevi muistelee, kuinka jo nuorena tyttönä oli ollut uskossa ja käynyt kasteellakin, mutta maailma veti puoleensa. Usko Jumalaan kylmeni, mutta semmonen jumalkaipuu jäi. Vuonna 2001 Hellevi sai Jumalan armosta uudistua. Tein aivan kuin järjen päätöksen. Ymmärsin, että ilman Jeesusta elämäni kulkee kohti tuhoa. Tahdoin päästä taivaaseen ja tiesin, että Jeesus on sinne ainoa tie. Uskoa koetellaan Vuoden 2003 jouluna Palmrothin perhe koki elämänsä kovimman myrskyn, kun he joutuivat luovuttamaan 1-vuotiaan Vanessa-tyttönsä edeltäpäin taivaan kotiin. Tuolloin ajattelin, että onko Jumalaa edes olemassa, kun tällaista tapahtuu. En ymmärtänyt tilannetta lainkaan. Välillä tuli valtava katkeruus Jumalaa kohtaan. ajattelin kuitenkin Hänen tietävän, että kestämme tämänkin koetuksen. Näin kuitenkin, että maailma ei voi minua lohduttaa, joten turvauduin Jumalaan ja pyysin voimaa kestää tämän suuren myrskyn keskellä. Seurakuntalaisten ja ystävien tukemana Palmrothit saivat kokea, että he voivat oppia elämään asian kanssa. Tilanteita on ollut monenlaisia näiden vaiheiden jälkeen. Vieläkin joskus koen tämän tapauksen suurena kysymysmerkkinä elämässäni. Miksi tämä tapahtui? Kaiken keskellä Jumalan kädet ovat kuitenkin kantaneet lohduttaen. Ja olemme saaneet juurtua Jeesukseen yhä voimakkaammin. Ystävien tuki ja Jumalan Sana olivat Taistolle ja Helleville elintärkeitä tuossa vaikeassa hetkessä. Suloinen 3-vuotias tytönpirpana Rebekka, on todellinen päivänsäde. Meitä lohdutti raamatusta kohta Filemonin kirjeestä: Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi (Fil.1:15). Näistä sanoista ammensimme itsellemme toivoa, toivoa jälleennäkemisestä. Elämämme varrella tulleet haavat eivät parane itsestään, vaan siinä tarvitaan Jumalan rakkauden eheytystä, jota Palmrothit ovat kokeneet omassa elämässään. Jossakin vaiheessa ajattelin, että olenko uskossa vain siksi, että voin nähdä rakkaan tyttöni taivaassa. Ovatko motiivini väärät? Tällainen ajattelu oli minulle terveellistä ja jouduin perin pohjin miettimään ratkaisujani ja huomasin, että Jeesuksen armo ja anteeksiantamus on elämäni tärkein Jumalan rakkauden vaikuttamaa eheytystä tarvitaan 20 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

12 Taisto ja Hellevi Palmroth iloitsevat siitä, että ovat saaneet kokea elämässään Jumalan siunausta ja huolenpitoa. Tämän johdosta he tekevätkin sydämestään seurakunnassa niitä tehtäviä jotka he ovat kokeneen omikseen. Hellevi palvelee mm. pyhäkoulutyössä ja Taisto seurakunnan vanhimpana. Porin vapaaseurakunnan pastori Kari Koskipää. Yhteistyö Porin eri seurakuntien kanssa toimii. Kuvassa Porin helluntaiseurakunnan työntekijät Veikko Kokkonen (alh. oik.) ja Petri Harjula (alh. vas.) sekä Porin baptistiseurakunnan evankelista Tom Bollström. lessani kutsuin romanit palaveriin rukoushuoneellemme ja esitin heille toiminnan aloittamista. Pian Kokkolassa olikin lähes 30-henkinen romanikuoro ja säännölliset kokoukset heidän kanssaan. Kari Koskipää: Kyllä. Tom Bollström: Ei. Näettekö tarpeelliseksi tällaisen erikoistyömuodon? asia. Motiivit kun ovat kohdalla, niin saan myös lisää varmuutta Vanessan tapaamiseen taivaan kultakaduilla. Seurakuntaa rakentamassa Hellevi ja Taisto ovat aktiivisia seurakuntalaisia. Kotiseurakuntansa he ovat löytäneet Porin Vapaaseurakunnasta. Toimin seurakunnan vanhemmistossa sekä autan välillä äänentoistotehtävissä. Vaikka koen itseni todella heikoksi ja vajaaksi, niin Jumala on vahvistanut kutsumustaan ja tehtäviään. Tänään olen varma, että palvelen Jumalan seurakuntaa oikealla paikalla yksin ainoastaan Hänen armossaan. Hellevi palvelee seurakuntaa mm. lapsityössä. Olen mukana pyhäkoulutyössä sekä auttelen keittiötehtävissä. aina missä apua tarvitaan, koetan olla mukana. Seurakunta ei toisaalta ole pelkästään palvelupaikka, vaan siellä myös Palmrothit saavat kasvaa Jumalan tuntemisessa. Jumalan Sanan opetus on sellainen todellinen turva. Kun mietitään erilaisia elämän ratkaisuja, voimme tutkia mitä Jumala Sanassaan opettaa ja ohjaa. Tämä on tärkeää, koska väärät valinnat vievät meitä kauemmaksi Jumalasta, muistuttaa Taisto Palmroth. Vaikka Taisto ja Hellevi olisivatkin toivoneet uskonelämälleen toisenlaista tietä, he ovat ottaneet kaiken Jumalan kädestä. Vaikka meille voi jäädä elämästä suuriakin kysymysmerkkejä, Jumala viisaudessaan tietää mitä meille sallii. Luotetaan Jumalaan ja hänen voimaansa. Kilvoitellaan kaikki yhdessä perille Taivaan kotiin, rohkaisevat porilaiset Taisto ja Hellevi Palmroth. n Romanit Seurakunnan voimavara Lähetimme kysymyksiä kaikkiin Porin kristillisien seurakuntien vastuunkantajille ja kyselimme heiltä alla olevia kysymyksiä. Kyselyymme vastasivat Porin helluntaiseurakunnan työntekijät Veikko Kokkonen ja Petri Harjula, Porin vapaaseurakunnan pastori Kari Koskipää ja Porin baptistiseurakunnan työntekijä Tom Bollström. Tehdäänkö seurakunnassanne erityisesti romaneihin suunnattua työtä? Petri Harjula: Erityisesti ei tehdä säännöllistä romanityötä. Mutta erillisiä tapahtumia on, jotka ovat suunnattu romaneille, lähes vuosittain. Veikko Kokkonen: Romaneihin kohdistuvaa työtä ei seurakunnassamme ole tehty. Syykin on olemassa. Baptistiseurakunnassa käy paljon romaneja, josta olemme erittäin kiitollisia baptisteille ja Jumalalle. Emme ole halunneet synnyttää kilpailevaa toimintaa, koska koemme, että baptistiseurakunnassa heillä on hyvä olla ja monet kantavat siellä esimerkillisesti vastuuta. Keväällä järjestämme yhdessä baptistiseurakunnan kanssa Romanipäivän Kari Koskipää: Kyllä Tom Bollström: Ei varsinaisesti. Onko seurakunnassanne romaneja luottamustehtävissä? Petri Harjula: Yksi veli on mukana Noormarkun työn kehittämisessä. Veikko Kokkonen: On muutamia. Eräs sisar on laulanut Temppelikuorossa pitkään ja uskollisesti. Joitakin uusia on liittynyt vuoden sisällä. Kari Koskipää: Kyllä on. Tom Bollström: Kyllä on. itse olen koko uskossa olon ajan palvellut seurakuntaa sen eri tehtävissä. Viimeiset kaksi vuotta aktiivisemmin, koska seurakunnassamme ei ole ollut varsinaista työntekijää. Nyt vuoden alusta toimin palkattuna seurakunnan osa-aikaisena evankelistana ja toisen osan toimin kiertävänä evankelistana. Onko seurakunnassanne tehty erikseen romanityöstrategiaa? Petri Harjula: Ei! Veikko Kokkonen: Meillä ei ole romanityöstrategiaa vielä. Kari Koskipää: Ei varsinaisesti. Tom Bollström: Ei ole. Onko seurakunnassanne romanityöryhmää tai henkilöä, joka vastaa romanityöstä? Petri Harjula: Ei vielä! Veikko Kokkonen: Ei ole romanityöryhmää seurakunnassamme vielä. Esimerkiksi Kokkolassa ol- Petri Harjula: Toisaalta näen ja toisaalta en, koska Porissa baptistiseurakunta on erityisesti panostanut romanien parissa tehtävään työhön. Enkä sen johdosta näe tarpeelliseksi kilpailla minkään kristillisen seurakunnan kanssa jossakin työssä. Mutta toivoisin kyllä, että romanit voisivat löytää hengellisen kodin seurakunnastamme ja tämä srk voisi olla paikka, jossa romanit viihtyvät ja kokevat sen kodikseen ja saavat hengellistä kasvua, ja voisivat löytää seurakunnastamme paikan jossa palvella Jumalaa lahjoillaan. Veikko Kokkonen: Näen, heti kun koemme, ettei työ meillä häiritse työtä baptistiseurakunnassa. Kari Koskipää: On tarpeellista! Tom Bollström: Kaikki erityistyömuodot ovat seurakunnassa tarpeellisia. Tosin Porin baptistiseurakunnassa tilanne on poikkeuksellinen ja myös ihanteellinen. Seurakunnassa on paljon romanijäseniä ja heidän armoituksensa on koko seurakunnan käytössä. Näin ollen meillä ei ole tarvetta tällaiselle erikoistyölle. Romanityön erityispiirteet hoituvat aivan kuin luonnostaan. 22 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

13 Uusi vuosi vastaanotettiin Porissa Toisena puhujavieraana tapahtumassa oli Kankaanpään helluntaiseurakunnan pastori Hannu Puustelli. Helsinkiläisnuoret toivat tilaisuuteen tervehdyksensä laulun muodossa. Heitä avustaa mm. porilainen Tom Bollström. V uoden viimeisenä päivänä monet tahot tekevät inventaariota menneestä vuodesta. Moni muistelee: Missä olin viime vuonna tähän aikaan, mitä odotuksia asetetin uutta vuotta ajatellen ja mitenkä tavoitteet toteutuivat? On pettymystä, ilon aiheita ja kaikkea siltä väliltä. Joutuu vain toteamaan, että kaikki ei aina mene piirustusten mukaan. Kaiken keskellä onnellinen hän, joka voi sanoa Jeesus, kaikesta huolimatta, Sinä olet auttanut ja olet uskollinen. Aistittavissa hengellistä janoa ajatus uudenvuoden juhlien järjestämisestä syntyi tarpeesta, maailma juhlii ympärillä, mutta hengellisellä rintamalla ei ole paljon annettavaa porilaisille. Nyt olemme erittäin kiitollisia, että seurakuntana vastasimme haasteeseen. Väkeä oli lähtenyt mukavasti liikkeelle. Porista, ympäri Satakuntaa ja kauempaakin, rukoushuoneen täydeltä ihmisiä oli paikalla ja selkeästi oli aistittavissa hengellistä janoa. Mm. pääkaupunkiseudulta oli mukana nuorten joukko, jotka toivat oman piristyksensä juhlaan laulun myötä. Turun suunnalta, auranmaan helluntaiseurakunnan saarnaaja Harri Lampinen 2 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008 2

14 Porin baptistiseurakunnan evankelista Tom Bollström oli erittäin tyytyväinen onnistuneeseen tapahtumaan. Daniel Vieraita oli myös Espoosta. Kuvassa Taisto Bollstöm. Tilaisuudessa kuultiin paljon musiikkia. Taivaslauluja esitti mm. Marko Nuurkari. toi raamattutunnissaan hyvin ajankohtaisen ja vakavasti otettavan sanoman uskovaisille: valvokaa, valvokaa, valvokaa! Herätyskokouksessa Hannu Puustelli, Kankaanpään helluntaiseurakunnasta toi Henkivoittoisia terveisiä Jumalan valtakunnasta, niin, että monilla syttyi jano ja tarve kohdata ikiaikojen Jumala. Hänet, joka vielä tänään täyttää Pyhällä Hengellä ja tulella. Vuoden viimeisessä tilaisuudessa Taisto Bollström Espoosta toi laulun ja todistuksen myötä raikkaan tuulahduksen isän sydämeltä. Tilaisuus oli kiitosjuhlaksi nimetty ja niin myös monet muut ystävät, Virkkalasta, Porista, Virroilta toivat sanoin ja sävelin kiitosta Jumalan uskollisuudesta. Ja kaikki olivat hengessä mukana. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti On luottavainen mieli käydä uuteen vuoteen Jeesuksen kanssa. Hän joka on menneen vuoden haasteissa ollut uskollinen, on sitä myös tulevina päivinä. Uskotaan ystävät, vaikka maailma ympärillä pimenee, niin valo voittaa pimeyden ja parempaa on edessäpäin. Hän on uskollinen, ollaan me myös ja tehdään oma osamme suuresta kokonaisuudesta. Oletko juuri sinä, jolle Pyhä Henki sanoo: Menkää kaikkeen maailmaan. Siunattua ja taivaallisten näkyjen täyttämää kuluvaa vuotta lukijoille Kuka olet ja missä asut? Ketä kaikkia perheeseen kuuluu? Nimeni on Daniel Grönstrand 17v ja asun Porissa. Mistä ja minkä ikäisenä kuulit evankeliumin? Jo lapsuudessani kuulin evankeliumin vanhemmiltani (Lennart Lennu ja Tanja Grönstrand) Miten tulit uskoon? Tulin uskoon vuonna Jumala alkoi puhutella eri vaikeuksien kautta ja sitä myötä tulin uskoon. Onko sinulla nuoresta iästäsi huolimatta ollut jotain kriisejä elämässäsi? Sairaus, jota sairastan, on painanut mieltä, mutta sieltä on noustu. Usein sairauteni on masentanut mieltäni, mutta rukouksen kautta olen saanut uutta voimaa jaksaa elämää eteenpäin. Miten sairaus vahvistaa uskoasi? Kun sairastaa, oppii arvostamaan ihmiselämää eri tavoin. Mitä teet ja missä työskentelet vapaa-aikanasi? Täällä Porissa on sellainen järjestö kuin Elämän Leipä Sinulle, joka jakaa ruokaa ja evankeliumia sitä tarvitseville. Olen mukana panoksellani järjestön järjestämissä tilaisuuksissa. Kuinka paljon mietit erilaisia elämänratkaisuja tehdessäsi, mitä Raamattu opettaa? Yritän parhaani mukaan tehdä oikeita valintoja Raamatun neuvojen mukaan. Daniel yhdessä ystävänsä Leif Lindemanin kanssa. Onko sinulla terveisiä Elämä ja Valo lehden lukijoille? Pitäkää uskostanne lujasti kiinni! Katsellessani Danielin vaellusta en voi olla mainitsematta siitä kuinka suuri huoli hänellä on kaikista nuorista. Hän usein kutsuu heitä mukaansa hengellisiin tilaisuuksiin. Nuorena miehenä hän on esimerkillään näyttänyt nuorille tien Jeesuksen luokse. Niin kuin Daniel itse sanoo Yritän parhaani mukaan tehdä oikeita valintoja Ollessamme nöyriä Jumalan palvelijoita, kuten Daniel, voimme olla viitoittamassa tien Jeesuksen luokse. HAASTATTELUN SUORITTI JA VALOKUVAN OTTI: TAISTO LINDEMAN 26 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

15 Lukijan kynäilyä Tälle palstalle voit kirjoittaa mielepiteesi, palautteesi, ajatuksesi tai ideasi. Odotamme innolla kirjoituksiasi. KiRPPU Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun; hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut sinun käsistäsi oikeuteeni. (1.Sam. 24:15) Samuelin kirjassa luemme, kuinka Saul ajoi Daavidia takaa kuin pientä kirppua. Kun luemme tätä Samuelin kirjaa tarkemmin ja niitä vaiheita, kun Saul ajoi takaa Daavidia, huomaamme, että Saulilla oli tuhansia miehiä hampaisiin asti aseistautuneina ja kaikki panssarit ruumiin suojana. Daavidilla taas oli vain kourallinen miehiä, sen aikaista pohjasakkaa. Heillä tuskin oli edes mitään varusteita. Tästä tulee mieleen kerta kerran jälkeen tämän päivän seurakunta ja me uskovat. Emme ole yhtään parempia emmekä viisastuneet tuhansien vuosien aikana. aina löytyy näitä pieniä kirppuja seurakunnissa, joita ajetaan takaa. Tätä ei tapahdu vain paikallisseurakunnissa, vaan jopa kautta kentän ja aina yli maan rajojen. On sisaria ja veljiä, jotka tavallaan ottavat vallan omiin käsiinsä ja pitävät siitä huolen, että pienet kirput eivät pääse eteenpäin herätysliikkeessä. Useasti perättömien juttujen perusteella aloitetaan hirvittävä takaa-ajo. Pienet kirput eivät saa rauhaa, eikä perättömien juttujen levittäjät viitsi vaivautua korjaamaan aikaan saatua virhettä. Puhutaan herätyksestä, mutta kuinka se tulee, kun Jumalan kansa on näin sotaista, ettemme kestä toisiamme. Tuntuu joskus siltä, että olisi pahasti astunut jonkun varpaille, siitä mitään asianomainen tietämättä. Eikö olisi reilumpaa ja rehellisempää ottaa yhteyttä henkilöön, jonka luulee tehneen väärin ja selvittää asia ennen kuin lähtee ajamaan takaa. Takaa-ajo saa aikaan vain katkeruutta ja pahennusta. Missä on tänä päivänä Jumalan pelko? Tietääkseni edelleen Jumala on tuomari ja tulee tuomitsemaan myös meidät uskovat tekojemme mukaan. Saul nöyrtyi lopulta ja pyysi Daavidilta anteeksi. Miten on tänä päivänä nöyrtymisen ja anteeksipyytämisen laita? Onko se kärsinyt pahemman laatuisen inflaation, josta ei ole paluuta. Jos me uskomme Jumalan Sanaan, niin kuin se on kirjoitettu, eikö olisi aika alkaa todella palvelemaan toinen toisiamme ja hyväksyä se tosiasia, että toisetkin on kutsuttu palvelemaan, eikä olla ns. yksityisyrittäjiä. Jätetään pienet kirput Jumalan hoidettavaksi ja sekin aika mikä heitä ajetaan takaa, julistetaan evankeliumia. Hyväksytään ja kunnioitetaan sitä tosiasiaa, että työ on yhteistä, mutta sielut ovat Jumalan. MARKKU VIKAJÄRVI LULEÅSTA Teot, sanat ja tunteet Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään. Näin kirjoitti rouva Sylvi Kekkonen. Teemme päivittäin erilaisia tekoja ja lausumme sanoja, joita emme riittävästi harkitse ja valitse. Tarkoitus on useimmiten hyvä, mutta tulos ei aina ole. Ne voivat haavoittaa toisia pahastikin. Ongelmaan löytyy ratkaisu, joka on sekä teko että sana. Käytettävissämme on pyyntö: anteeksi. Jos pystyisimme ennalta harkitsemaan tekomme ja sanamme, ei anteeksi pyydettävää syntyisi. Mutta siihen emme pysty. Syntyy tilanteita, jotka lähimmäinen kokee vääräksi, loukkaavaksi tai epäoikeudenmukaiseksi. Silloin on syytä ottaa käyttöön sana anteeksi. Kun anteeksi pyytää, rauha ja lepo valtaavat mielen ja tunteet. Omia teitään kulkeviin tunteisiin voimme vaikuttaa, vaikka niitä emme pysty hallitsemaan. anteeksi pyytäminen vaikuttaa tunteisiin ja se katkaisee myös katkeruuden juuret, jotka usein lähtevät kasvamaan anteeksipyytämättömyydestä ja antamattomuudesta. Pyyntöön liittyy antaminen ja saaminen. Meidän on hyvä olla valmiita anteeksi pyytämisen rinnalla myös antamaan anteeksi. Myös antaja kokee vapautumisen. Siinä on aina vähintään kaksi osapuolta. Vanha viisaus toteutuu: antaessaan saa. Molemmat ovat voittajia. ihmisten välinen anteeksi pyytäminen, antaminen ja saaminen ovat tärkeitä. Ne jalostavat ja vapauttavat. Vielä suurempaa on Jumalalta tuleva anteeksi antaminen. Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Mutta kaikilla on mahdollisuus myös pyytää anteeksi tekojaan, syntejään ja saada ne anteeksi. Taivaallinen anteeksipyyntö ja anteeksi saaminen johtavat aivan uuteen. Ne synnyttävät ihmisen uudesti. Sitä emme voi ymmärtää, mutta sen voimme kokea. ihmisten välinen anteeksianto johtaa myönteisiin seurauksiin, mutta vielä enemmän sitä tekee uudesti syntyminen. Se avaa kokonaan uuden tien. Se tie vie viimein taivaaseen, kuten hengellisessä laulussa runoillaan. On lohdullista todeta, että meistä kukaan ei ole täydellinen ja tarvitsemme sanaa anteeksi. Vielä lohdullisempaa on se, että taivaallinen anteeksianto on täydellinen. Luotamme siihen! TOIMI KANKAANNIEMI Kansanedustaja MYÖNNYTYKSIÄ ITSELLESI Sinä saat tavoitella unelmaasi Sinulla on lupa nauraa ja pitää hauskaa Sinä saat pitää mistä pidät ja olla pitämättä mistä et pidä, siitä riippumatta, kuinka monta ihmistä on kanssasi eri mieltä Sinä saat varata aikaa itsellesi, vaikka sinun olisi tehtävä kovastikin työtä sen vuoksi Sinä saat olla luova Sinulla saa olla huono päivä Sinä saat, ja ehkä jopa pitääkin, tehdä virheitä Sinä saat muuttaa mieltäsi Sinä saat olla tietämättä kaikkia vastauksia Sinä saat olla ottamatta tätä listaa huomioon M. Buckley 2 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008 2

16 Suupohjan romanikuoro kajautti Rainer Rothin johdolla evankeliumin ilosäveliä Huittisten Risto Ryti salissa. TAISTO LAAKSO syvien tuntojen tulkki R adioevankelista Taisto Laakson ääni on tullut tutuksi iskelmäradion kautta monille Satakuntalaisille. Jo vuosia alueella on pyörinyt iltalamppu ohjelma, jota Taisto Laakso juontaa. Ohjelma on saanut todella hyvän vastaanoton ja tärkeän aseman radion ohjelmakartassa. Ohjelmassa kuullaan evankeliumin ilosanomaa monella eri tapaa. Ja musiikki ei ole niitä huonoimpia välineitä. Ohjelmassa Taisto käyttää paljon romanisolistien ja ryhmien musiikkia. Erään kerran sain kuulijalta palautetta ja siinä tiedusteltiin, että onko sukujuurissani romaniverta, kun soitan niin paljon romanimusiikkia. Tämä oli ihan vilpitön kysymys, ja minua se vain huvitti. En kyllä ainakaan tiedä suvussani olevan romaniverta, mutta mistä sitä kaikkea tietää. Radioevankelista Taisto Laakson ystävällinen ja rauhoittava ääni on tuttu tuhansille Iskelmäradion kuuntelijoille. Taisto syntyi perheen nuorimpana Köyliön Peräkallion kylässä, jota paikalliset asukkaat kutsuvat Kööpeliksi, kevättalvella Perheeseen kuuluivat Taiston lisäksi, isä, äiti, sisar sekä kolme veljeä. Niihin aikoihin isäni sairasti vakavaa sairautta enkä ehtinyt varttua kuin 2 kuukauden ikäiseksi kun perheeseemme tuotiin suruviestiä, isäni oli muuttanut ajasta ikuisuuteen. Taisto jäi isättömäksi ennen kuin hänestä ehti saamaan minkäänlaista muistikuvaa. Äitini kertoi jälkeenpäin, että isäni oli isokokoinen ja tummahiuksinen, mies joka omasi vahvan luonteen. Kertoman mukaan hänellä oli voimaa kuin pienessä kylässä ja sitä tarvittiinkin kun leipätyön ohella viljeli pientä peltotilkkua hevos ja käsipelillä. Prässit terävinä Perheen äidille jäi raskas taakka hoidettavaksi viiden lapsen yksinhuoltajana. Taiston ollessa vielä sylivauvaiässä, perhe muutti Kokemäen Peipohjaan. Tuohon aikaan monessa talossa jaettiin niukkuutta enempi kuin runsautta, ja näin oli myös Laakson perheessä, jossa äidille lankesivat molempien vanhempien tehtävät. Perheen hoitamisen vuoksi äidilläni ei ollut mahdollisuutta mennä kokopäivätyöhön, vaan hän siivosi tilapäisesti Peipohjan kansakoulun juhlasalia. Myös opettajilla hän kävi siivoamassa, josta valitettavasti palkkaa ei aina maksettu markkoina, jota perhe olisi kipeästi tarvinnut, vaan hyväkuntoisina vaatteina. Muistan kun äitini ompeli minulle kolmannen luokan kevätjuhliin erään miesopettajan puvusta tehdyt housut. Hän käänsi kankaan nurinpäin ja näin ollen ne olivat kuin kaupasta ostettu ja kaiken kukkuraksi äitini prässäsi ne tosi terävään prässiin. Muistan ikäni kun ihailin niitä kevätauringon valossa noustessani juhlasalista portaita luokkahuoneeseen todistusten jakoon. Miten minulle käy? Muistan kuinka lapsena pelkäsin, että äiti kuolee ja jään täysin orvoksi. Lapsuudestani Peipohjasta muistan talvi-illat jolloin lapsena leikein pihalla kuun valossa. Kimaltelevaan hankeen loisti kirkas kuun valo ja tähdet tuikkivat kirkkaana taivalla. Heittäydyin lumihankeen selälleni ja mietin elämääni. Olisipa oma isä, jonka kanssa saisin pelata samalla tavalla kuin kaverini. Taisto mietti, minkälaista hänellä olisi, jos isä eläisi ja mitä yhdessä tekisivät. Vaikka minulla oli rakastava hyvä äiti, niin siitä huolimatta niissä hetkissä koin isän ikävää ja sitä, että minulta puuttuu jotakin sellaista mitä kavereillani on. Taisto muistelee kun he olivat Peipohjan kansakoulun juhlasalissa rukouksissa oppilaiden kanssa. Opettaja luki raamattua tai muuta aiheeseen liittyvää kirjaa ja sen jälkeen laulettiin yhteisesti virsi. aina kun laulettiin virsi, koska valaissee koin tähtönen, mua köyhää kerjääjää, niin silloin nousi pala kurkkuuni ja itku oli lähellä. Niissä hetkissä koin jotain samaa kuin talvi-iltoina kirkkaan tähtitaivaan alla. Peipohjan poikii Taiston äiti oli Kokemäelle muuton jälkeen alkanut käymään helluntaiseurakunnan kokouksissa ja niinpä hän koki hengellisen herätyksen ja tuli uskoon Harjavallassa paikallisen helluntaiseura- 30 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

17 kunnan järjestämässä tilaisuudessa, jossa puhui ja lauloi herkkä ja rakastettu harmonikkataiteilija, evankelista Mauri Liukkunen. Uskoontulon vaikutus ei voinut olla näkymättä Laakson perheessä. Siihen aikaan uskovat, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, saivat suurta pilkkaa osakseen. Muistan lapsena kuinka isommat pojat haukkuivat äitiäni uskonsa vuoksi. He monta kertaa pysähtyivät kotimme ikkunan alle ja rienasivat äitiäni suurella äänellä mitä erilaisin pilkkasanoin. Se tuntui lapsesta pahalta kun omaa äitiä pilkattiin. Tästä huolimatta Taisto kävi äitinsä mukana hengellisissä tilaisuuksissa. Pyhäkoulu tuli Taistolle rakkaaksi, josta hän sai paljon hengellistä opetusta ja arvokasta pääomaa elämänsä taipaleelle. Pyhäkoulua pitivät muun muassa Iltalampun Nojatuolisafari Afrikkaan -ohjelmasarjasta tutut Mauri ja Marjatta Kuokkanen. Myös edesmenneen Aaro Ovaskan mieliin painuvat ja herkät puheet ovat jääneet Taiston mieleen. Aina ei pienen pojan aika kulunut hengellisissä kokouksissa ja joskus hän sai äidiltä luvan poistua kokoushuoneesta pihalle, jossa Rakkolaisen ja Ovaskan lasten kanssa oli monenlaisia pelejä ja leikkejä. Näin jälkeenpäin muistelen äitiäni suurella lämmöllä ja kiitollisuudella, että hän mahdollisti evankeliumin sanoman kylvämisen pienen pojan sydämeen. Elämäni tähtihetki Arvostan äitiäni, että hän ei väkisin pakottanut minua uskon tielle, vaan antoi minulle oman harkinnan asian suhteen. Ollessaan 15-vuotias, Taisto ryhtyi ajattelemaan uskon asioita omasta näkökulmasta käsin. Lapsena elin asiat äitini kautta ja nyt tuli aika ratkaista henkilökohtaisesti suhteeni Ristin mieheen Jeesukseen Kristukseen. Mietiskelin, että kun täältä ajasta erään kerran lähden, niin en voi vedota äitini uskoon, vaan ratkaisevaa on, uskonko minä itse Jeesukseen. Olenko minä pyytänyt syntejäni anteeksi ja myös kokenut, että Jeesuksen sovintotyön kautta ne on minulle anteeksi annettu. Koitti sunnuntai , jolloin Taisto meni hengelliseen kokoukseen Elvi Rakkolaisen kotiin Kokemäen Orjapaaden kylään. Muistan kun lapsena äitini pyörän takana matkatessani Kokemäeltä Harjavaltaan, katsoin isojen peltovainioiden yli tuota suurta korkeata ja pitkää kalliota juuri tuossa Orjapaaden kylässä ja ajattelin, että tuolla täytyy olla se Golgata jossa Jeesus ristiinnaulittiin. Sitten tein äidille kysymyksen: Onko tuo se Golgatan kumpu? Tästä ikimuistoisesta hetkestä noin vuotta myöhemmin Taisto oli tuon saman Golgatan kummun juurella olevassa talossa käymässä elämäni taistelua, antaako elämänsä kokonaan tuon todellisen Golgatan Herran käteen ja ohjaukseen. Pohjois-Suomesta kotoisin oleva matkasaarnaaja Uuno Saukkonen, entinen hattukauppias, julisti Jumalan sanaa. Tilaisuuden yllä oli niin voimakas ja murtava Pyhän Hengen läsnäolo, että edesmennyt hengellinen isäni, Veikko Matikka murtui puhujapaikalta kesken kaiken kyyneliin ja kysyi haluanko tänään antaa elämäni Jeesukselle. Taisto polvistui kamarin vuoteen reunalle ja Veikko ja Uuno julistivat hänelle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Koin hetkessä täydellisen vapauden ja suuren ilon, itkin ilosta ja sopersin kiitosta Jeesukselle. Noustessani ylös en voinut muuta kuin itkeä. Itkin ja halasin kaikkia kokouksessa olleita, jotka näyttivät aivan kuin eri ihmisilta. Tuntui kuin olisin uusien kirkkaiden lasien läpi katsonut ympärilleni ja syntynyt kirjaimellisesti uudestaan. Taiston päästyä ulos, luontokin näytti valoisammalta kuin ennen. Kun pääsin kotiin niin lähdin heti Peipohjan rautatieasemalta lättähatulla Poriin, ystävilleni kertomaan mitä on tapahtunut. Tällä matkalla taidan olla vieläkin. Iltalampputilaisuudet vetävät väkeä Radio-ohjelmien lisäksi Taisto Laakso ja Iltalamppu-ohjelma jalkautuu kuulijoiden sekaan. Jokusia kertoja vuodessa järjestetään Iltalamppu tilaisuuksia eri puolilla kuuluvuusaluetta. Kerran mieleeni tuli, että olisi hienoa järjestää Iltalampputilaisuus hengellisen romanimusiikin ympärille. Lähdin kehittämään ajatusta huittislaisen Rainer Lindemanin kanssa ja lopulta saimme tilaisuuden järjestettyä Huittisissa Risto Ryti salissa. Hengellisen romanimusiin ilta veti salin ääriään myöten täyteen. Evankeliumia musiikin välityksellä olivat välittämässä Suupohjan romanikuoro, Leif Lindeman ja Leonard Leukku Stenroos. Tilaisuus sujui täydellisesti. Kuulijat saivat nauttia ammattitaitoisesti esitetystä musiikista sekä evankeliumin muuttavasta voimasta, iloitsee radioevankelista Taisto Laakso. n 32 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/

18 UUTUUSÄÄNiTE ÄHTÄRiSTÄ Hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden kotipaikat Ähtäriläinen aamurusko -ryhmä on hikoillut ahkerasti alavutelaisessa äänitysstudiossa. Tammikuun lopulla purkitetulla uudella levyllä on 13 laulua, joista yli puolet on omaa tuotantoa. Maarit Pipsa Jussila ja Heikki Raatikainen ovat tuoneet tuntemuksiaan ja kokemuksiaan musiikin siivillä esille. aamurusko liikkuu kansantajuisella aaltopituudella musiikkinsa suhteen. Mukana on myös muutamia ikivihreitä pitkän kirjan ajoilta saakka. Tätä nykyä yhtyeeseen kuuluu 7 jäsentä. Uusimpana tulokkaana on mukana Jari Roth, joka on tullut uskoon reilu vuosi sitten, ja näin ollen tanssilavat ovat vaihtuneet evankeliumin valjaisiin. Jari voitti mm. vuonna 2005 Vihreät niityt -laulukilpailun, mutta nyt Herra on johdattanut hänet todellisille viheriäisille niityille. Muina jäseninä jatkavat edelleen Markus Inni Roth, Säde Roth, Pipsa Jussila, Mikko Roth, Leevi Kottari ja Heikki Raatikainen. Uusi äänite julkaistaan 2.3 klo 16 Ähtäri-hallilla. Lisäksi ryhmä liikkuu ahkerasti tulevana keväänä seurakunnissa ympäri maata. Tärkein tarkoitus äänitteelle ja koko toiminnalle on vain yksi. Kohdata tavallinen ihminen ja viestittää hänelle: Kristus on juuri Sinua varten! Tämän lisäksi on vielä tarkoitus tukea äänitteen tuotolla sairaiden lasten hoitoa ja viihtyvyyttä, josta ryhmällä on myös ihan henkilökohtaista kokemusta. Sen tähden levyn tuotolla tuetaan lastenklinikan tarpeita. ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE 3 Elämä ja Valo 1/2008 Elämä ja Valo 1/2008 3

19 Elämä ja Valo 1/