Ministeri Suvi-Anne Siimes

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (tupakkatuotteiden valmisteveron rakenteen ja verokantojen muuttamiseksi) ja komission kertomuksesta Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 14 päivänä maaliskuuta 2001 tekemä ehdotus Euroopan unionin neuvoston direktiiviksi direktiivin 92/79/ETY, direktiivin 92/80/ETY ja direktiivin 95/59/EY muuttamisesta valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteen ja valmisteverokantojen osalta, komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille savukkeisiin ja muihin valmistettuihin tupakkatuotteisiin sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista (KOM(2001) 133 lopullinen) sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes Hallitusneuvos Irmeli Virtaranta

2 2 VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO (EU /0270) EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI DIREKTIIVIN 92/79/ETY, DIREKTIIVIN 92/80/ETY JA DIREKTIIVIN 95/59/EY MUUTTAMISESTA VALMISTETTUUN TUPAKKAAN SOVELLETTAVAN VALMISTEVERON RAKENTEEN JA VALMISTEVEROKANTOJEN OSALTA SEKÄ KOMISSION KERTOMUS VALMISTEVEROJEN RAKENTEISTA JA KANNOISTA 1. Johdanto Harmonoidun valmisteverotuksen piiriin kuuluvia tupakkatuotteita ovat savukkeet, sikarit ja pikkusikarit sekä piippu- ja savuketupakka. Piippu- ja savuketupakka on edelleen jaettu kahteen eri tuoteryhmään, jotka ovat savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka savuketupakka. ja muu piippu- ja Savukkeista kannetaan veroa direktiivin 92/79/ETY mukaisesti ja muusta valmistetusta tupakasta kuin savukkeista direktiivin 92/80/ETY mukaan. Direktiivejä on muutettu vuonna 1995 muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoverosta annetulla direktiivillä 95/59/EY. Direktiivillä 1999/81/EY muutettiin edellä mainittuja direktiivejä lisäksi heinäkuussa Komissio on nyt antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi edellä mainittujen direktiivien 92/79/ETY, 92/80/ETY ja 95/59/EY muuttamisesta valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteen ja valmisteverokantojen osalta. Ehdotus perustuu komission samassa yhteydessä antamaan kertomukseen neuvostolle ja Euroopan parlamentille savukkeisiin ja muihin valmistettuihin tupakkatuotteisiin sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista. 2. Ehdotuksen taustalla oleva komission kertomus tupakkatuotteiden valmisteverojen rakenteista ja veromääristä 2.1. Yleistä Jäsenvaltioiden on kannettava savukkeista niin sanottua yleistä vähimmäisvalmisteveroa, jonka on oltava vähintään 57 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeiden vähittäismyyntihinnasta, johon sisältyvät kaikki verot. Yleinen vähimmäisvalmistevero koostuu korkeimman vähittäismyyntihinnan perustella laskettavasta suhteellisesta osasta (arvoperusteinen vero) ja määrän perustella laskettavasta osasta (yksikkövero). Kysytyimmän hintaluokan jäsenvaltiossa vahvistavat maan viranomaiset vuosittain. Lisäksi savukkeiden verotuksen rakennetta säännellään siten, että yksikköveron on oltava 5 55 prosenttia savukkeista kannettavasta kokonaisveromäärästä, johon sisältyy myös arvonlisävero. Muista tupakkatuotteista kuin savukkeista kannettavat verot voivat olla joko arvoon perustuvia veroja, yksikköveroja tai näiden yhdistelmiä. Valmisteverojen vähimmäisveromäärät ovat vuoden 2001 alussa seuraavat: sikarit ja pikkusikarit: 5 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot sisältäen tai 10 euroa 1000 kappaletta tai kilogrammaa kohden; savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka: 30 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot sisältäen tai 25 euroa kilogrammaa kohden; muu piippu- ja savuketupakka: 20 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot sisältäen tai 19 euroa kilogrammaa kohden. Tupakkatuotteiden verotusta koskevien vuoden 1993 alussa voimaan tulleiden direktiivien mukaisesti komission on kahden vuoden välein esitettävä neuvostolle kertomus tupakkatuotteiden vähimmäisverojen sekä rakenteen toimivuudesta. Kertomuksessa on otettava huomioon sisämarkkinoiden toimivuus, valmisteveromäärien todellinen arvo ja perustamissopimuksen yleiset tavoitteet.

3 3 Komissio antoi ensimmäisen kertomuksensa vuonna Kertomuksessa komissio yksilöi lukuisia kysymyksiä, joiden osalta muutokset olisivat olleet oikeutettuja, mutta komissio ei kuitenkaan ehdottanut muutoksia, koska se katsoi, että säännösten soveltamisesta ja ongelmista tulee saada lisää tietoa. Toisen kertomuksensa komissio antoi toukokuussa Kertomukseen oli liitetty komission ehdotus tupakkaverodirektiivien eräiden säännösten muuttamisesta. Verotuksen rakenne ja verot jäivät entiselleen. Savukkeiden osalta esitettiin jäsenvaltioille suurempaa vapautta säädeltäessä verotasoja lähellä minimitasoa. Minimivalmisteveron kantamisen mahdollisuus säädettiin sikareille ja pikkusikareille sekä savuketupakalle. Savukkeiden minimiveroa tarkistettiin inflaatiotarkistuksen mukaisesti. Ehdotusta käsiteltäessä useat jäsenvaltiot pyysivät neuvoston pöytäkirjaan liitetyssä lausunnossa harkitsemaan tupakkatuotteiden valmisteverokantojen ja -rakenteiden perusteellisempaa tarkastelua. Ehdotus hyväksyttiin 29 päivänä heinäkuuta Tuolloin hyväksyttyjen tupakkatuotteiden rakenne- ja verodirektiivien mukaan komission tulee antaa valmisteverojen rakenteesta ja veromääristä kertomus neuvostolle vähintään joka kolmas vuosi viimeistään 31 päivänä joulukuuta Ennen nyt annetun kertomuksen antamista komissio on kuullut laajasti jäsenvaltioiden sekä eri järjestöjen edustajia Voimassa olevan lainsäädännön toimivuuden tarkastelu Sisämarkkinoiden toimivuus Sisämarkkinoiden toimivuuden suhteen kaupallisten lähetysten osalta ei ole raportoitu mitään merkittäviä ongelmia. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia hinta- ja veroeroja. Suosituimmassa hintaluokassa olevien savukkeiden verot ovat neljä kertaa suuremmat korkeasti verottavassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa verrattuna matalan verotuksen Espanjaan. Euroina laskettuna ero on yli 400 prosenttia. Suurista veroeroista johtuen useat maat ovat raportoineet veropetoksista. Verotuksen lähentymisen lisäksi veropetosten torjuntaan tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Alkoholin ja tupakkatuotteiden korkean tason petostyöryhmän ehdotusten perusteella tehdyillä toimenpiteillä on ollut todettavissa veropetosten vähentymistä jäsenvaltioiden välillä; sen sijaan veropetosten määrät ovat lisääntyneet kolmansista maista. Joissakin jäsenvaltioissa tupakkatuotteiden salakuljetus Itä-Euroopan naapurimaista, missä hinnat ja verot ovat alhaiset, on kasvanut huolestuttaviin mittoihin ja häiritsee kotimaisia markkinoita. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden yhdessä komission kanssa tulisi jatkaa korkean tason petostyöryhmän suositusten täytäntöönpanoa. Tupakkatuotteiden suuret erot eri jäsenvaltioiden tuotteiden vähittäismyyntihinnoissa kannustavat ihmisiä ostamaan tuotteita niistä jäsenvaltioista, missä tuotteet ovat halpoja. Sisämarkkinoiden periaatteen vuoksi matkustajatuomisten suuret määrät ovat sallittuja, kunhan tuotteet tulevat matkustajien henkilökohtaiseen käyttöön. Vakavia ongelmia voi ilmetä, kun rajanylityksiä tapahtuu tiheään ja kuljetetut määrät ylittävät ostajan oman tarpeen määrän. Yhä enenevässä määrin myös rikollisjärjestöt ovat laajasti mukana salakuljetuksessa. Internet- kaupankäynti näyttää myös lisääntyneen. Direktiivin 92/12/ETY 10 artikla sisältää säännökset, joita voidaan soveltaa internet- kauppaan. Näyttää kuitenkin siltä, että suuret veroerot jäsenvaltioissa synnyttävät kyseenalaisia järjestelmiä veroetujen hankkimiseksi niin myyjien kuin ostajienkin osalta. Savukkeet EU:n minimivero on savukkeille 57 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeiden vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina. Tällä hetkellä korkein vero yhteisössä on 65,14 prosenttia ja matalin 50,47 prosenttia (Ruotsi). Ruotsi on saanut luvan poiketa 57 prosentin säännöstä vuoden 2002 loppuun saakka, koska 50,47 prosentin verotasolla Ruotsissa sovelletaan EU:n viidenneksi korkeinta verokantaa absoluuttisesti mitattuna. Vaikka ero maiden välillä prosentteina näyttää olevan varsin vähäinen,

4 4 se ei ole sitä, jos verrataan vastaavia veroja absoluuttisin termein, jolloin vero korkeimmin verottavassa jäsenvaltiossa on neljä kertaa suurempi kuin matalimmin verottavassa maassa. Direktiiviä 92/79/ETY muutettiin direktiivillä 1999/81/EY siten, että jäsenvaltiolle annettiin enemmän joustovaraa mukauttaa yleistä vähimmäisveroa vähittäismyyntihinnan muuttuessa kysytyimmässä savukeluokassa tai arvonlisäveron muuttuessa. Jos kysytyimmän hintaluokan savukkeiden vähittäismyyntihinta muuttuu siten, että yleisen vähimmäisvalmisteveron 57 prosentin osuus vähittäismyyntihinnasta ei täyty, jäsenvaltiolla on enintään muutosta seuraavan toisen vuoden tammikuun 1 päivään saakka aikaa tehdä tarvittava verotason muutos. Vastaavasti, jos jäsenvaltio korottaa savukkeiden arvonlisäverokantaa, se voi ottaa tämän huomioon valmisteveron tasossa arvonlisäveron korottamista seuraavan toisen vuoden tammikuun 1 päivään saakka, jolloin viimeistään jäsenvaltion on jälleen sovellettava yhteisön vähimmäisvalmisteveroja. Tämä muutos on hyödyllinen erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa veron taso on lähellä 57 prosentin vähimmäistasoa. Nykyisessä tavassa ilmaista savukkeiden vähimmäisvalmistevero 57 prosenttia on sekä hyviä että huonoja puolia. Sen avulla on mahdollista vertailla jäsenvaltioiden verotasoja, jotka sisältävät niin erityisveron osan kuin arvoperusteisen osan. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan lähennä eri jäsenvaltioiden verotasoja. Komission tavoitteena on saada aikaan valmisteverojen lähentymistä, mitä tarvitaan erityisesti veropetosten ja salakuljetuksen rajoittamiseksi. Parhaana vaihtoehtona niiden torjumisessa komissio näkee sen, että savukkeilla vero olisi kiinteä minimimäärä euroina sen lisäksi, että 57 prosentin sääntö säilytetään. Kysytyimmän hintaluokan savukkeiden keskimääräinen valmisteverotuotto on 90 euroa tuhatta savuketta kohden. Komissio ei kuitenkaan ehdota tätä, koska tällöin suurin osa jäsenvaltioista joutuisi nostamaan valmisteverokantaansa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa vähimmäistasoksi 70 euroa, jolloin vain muutaman jäsenvaltion on korotettava valmisteveroaan. Jos jäsenvaltion on taloudellisista syistä johtuen vaikea saattaa muutosta välittömästi voimaan, komissio lupaa harkita siirtymäkautta tietyksi rajalliseksi ajaksi. Tämä voisi tulla kysymykseen erityisesti uusien kandidaattimaiden kohdalla. Komissio uskoo, että tällainen kiinteä vähimmäismäärä vähentäisi huomattavasti halukkuutta salakuljetukseen, koska sen kautta valmisteverolle saadaan vakaa minimitaso. Komission tavoitteena on lähentää myös savukkeiden kokonaisverotuksen tasoa. Tällöin tarvitaan poikkeussäännös sen takaamiseksi, että korkean verotuksen jäsenvaltioiden ei tarvitse korottaa valmisteveroja noudattaakseen 57 prosentin sääntöä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden, joissa valmistevero on vähintään 100 euroa 1000 savuketta kohden kysytyimmässä hintaluokassa, ei tarvitse noudattaa 57 prosentin vähimmäissääntöä. Komissio katsoo, että yllä mainitut muutokset takaavat paremmin verokantojen lähentymisen jäsenvaltioiden välillä ja parantavat siten sisämarkkinoiden toimintaa ja vähentävät markkinoiden vääristymiä jäsenvaltioiden välillä. Näiden muutosten kautta myös veropolitiikka muuttuu osaksi perustamissopimuksen laajempia tavoitteita, erityisesti terveydensuojelua. Komissio ei ehdota muutoksia voimassa olevaan savukkeiden valmisteverorakenteeseen (paljouden perusteella olevan osan osuuden oltava 5 55 prosenttia kokonaisverotasosta). Sen sijaan jäsenvaltiot ovat usein joutuneet tilanteeseen, jossa niiden kotimarkkinoilla on esiintynyt halpoja savukkeita, mikä puolestaan on häirinnyt markkinoita. Tällä hetkellä jäsenvaltiot voivat kantaa savukkeista vähimmäisvalmisteveron sillä edellytyksellä, että tämä ei nosta kokonaisveroa yli 90 prosentin suosituimman hintaluokan kokonaisverosta. Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin markkinoilla olevan savukerasian tulee sisältää vähintään tietty valmisteveron minimimäärä. Säännöksellä on tarkoitus taata jäsenvaltioille tietty tulotaso ja varmistaa, että savukkeita ei myydä paljon alle normaalin markkinahintatason. Halpojen savukkeiden markkinoille tulo saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen ja rohkaista nuorisoa tupakointiin. Komissio ehdottaa, että

5 5 jäsenvaltioille, jotka käyttävät sanottua mahdollisuutta, annetaan suurempi vapaus säätää vähimmäisveron tasosta. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltio voi kantaa savukkeista vähimmäisvalmisteveroa, edellyttäen, että tämä ei ylitä kysytyimpään hintaluokkaan kuuluvista savukkeista perittävän valmisteveron määrää. Jäsenvaltioille annetaan näin lisää joustovaraa hintatasojen hoitamiseen. Muu valmistettu tupakka Markkinoilla on useiden vuosien ajan ollut tuote, jota on toimintansa, maun, suodattimen ja ulkoasun puolesta pidettävä savukkeena tai savukkeen korvikkeena, paitsi, että se on sikarin tai pikkusikarin värinen. Tuotteen väri ei ole valkoinen kuten yleensä savukkeissa ja käärelehti on täytetty leikatulla tupakalla eikä puidulla sekoituksella. Valmistusprosessi on samanlainen kuin savukkeiden. Tuote verotetaan tällä hetkellä sikarina, minkä vero on paljon alle savukkeiden verokannan. Tuote ei ainoastaan kilpaile savukkeiden kanssa, vaan se myös vääristää sikarimarkkinoita. Koska tuote on halvempi kuin savukkeet, se houkuttelee lisääntyvässä määrin nuorisoa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että sikarin ja pikkusikarin määritelmää muutettaisiin. Tällä muutoksella yhdenmukaistettaisiin sanottujen tuotteiden verotusta. Samalla rajattaisiin halvemman verokannan soveltamista paljon työtä vaativiin sikareihin ja pikkusikareihin. Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja hienoksi leikatun savukkeiksi käärittävän tupakan verotuksen tasoissa. Verotukselliset erot sekä erot verottomissa hinnoissa kannustavat salakuljetukseen naapurimaiden välillä ja aiheuttavat vääristymiä sisämarkkinoilla. Ongelman ratkaisu voisi olla korkean verotason jäsenvaltioiden verojen alentaminen tai/ja valvonnan kiristäminen. Toisaalta yhteisössä on myös suuri ero savukkeiden vähittäismyyntihinnasta laskettavan valmisteveron 57 prosentin vähimmäisverotason ja hienoksi leikatun savukkeiksi käärittävän tupakan 30 prosentin vähimmäisverokannan tai 25 euron määrän kiloa kohti välillä. Nämä tuotteet kuitenkin kilpailevat toistensa kanssa. Savukkeiden hintojen noustessa ne tupakoitsijat, joilla ei ole varaa ostaa kalliimpia savukkeita, siirtyvät käärimään tupakkaa. Terveyden kannalta molemmat tuotteet ovat yhtä haitallisia. Komissio katsoo, että hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverokantaa olisi mukautettava kysytyimmän hintaluokan savukkeiden veron 57 prosentin vähimmäisverotasoa koskevaan sääntöön. Koska tuotteet ovat erityyppisiä, hienoksi leikatun tupakan vähimmäisvalmistevero olisi syytä asettaa noin kahden kolmasosan tasolle savukkeiden veron vähimmäistasosta. Tämä nostaisi hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverotasoa nykyisestä 30 prosentista 39 prosenttiin. Jos paljouteen perustuvaa verokantaa nostettaisiin samassa suhteessa, paljouden perusteella kannettavan veron suuruus olisi 33 euroa. Niille jäsenvaltioille, joissa vähimmäisvero on nyt erittäin alhaisella tasolla annettaisiin aikaa sopeutua uusiin vähimmäisverokantoihin Valmisteveron todellinen arvo Komissio on seurannut jäsenvaltioiden veromuutoksia, jotta nähdään, miten kansalliset viranomaiset ovat ottaneet huomioon inflaation vaikutukset verojen tasoissa. Savukkeiden vähimmäisveromäärä ilmoitetaan prosenttiosuutena vähittäismyyntihinnasta, minkä vuoksi savukkeiden veronkorotusta tapahtuu aina sitä mukaan, kuin vähittäismyyntihintaa korotetaan inflaation myötä. Muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden vähimmäisverokanta ilmoitetaan prosenttiosuutena vähittäismyyntihinnasta ja paljouteen perustuvana määränä. Myös tällöin inflaation muutokset otetaan huomioon aina silloin, kun vähittäismyyntihintaa muutetaan. Yksikköperusteisissa vähimmäisveromäärissä on otettu huomioon inflaatiotarkistukset vuoden 2001 alkuun saakka. Koska komissio ehdottaa neljän vuoden välein toteutettavia tarkasteluja, paljouteen perustuvia verokantoja ehdotetaan korotettaviksi inflaation mukaisesti Perustamissopimuksen laajemmat tavoitteet

6 6 Perustamissopimuksen tavoitteena on muun muassa sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan varmistaminen. Tällaisiin toimenpiteisiin sisältyy valmisteverotusta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen. Perustamissopimuksessa määrätään myös siitä, että ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu taataan kaiken yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa. Valmisteverotuksessa tupakkatuotteiden ominaispiirteistä johtuen on kiinnitetty huomiota myös terveysnäkökohtiin sekä kuluttajansuojeluun ja tuotteiden hintojen väliseen suhteeseen. Tilastotietojen mukaan tupakointi on edelleen suurin yhteisön yksittäinen vältettävissä oleva kuolinsyy. Verotuksella katsotaan olevan tärkeä osa tupakan kulutuksen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa. Tuotteiden vähimmäisverotus on tarpeen erityisesti terveysnäkökohdista. Eräissä jäsenvaltioissa katsottiin, että verojen nostaminen vähentää tupakanpolttoa erityisesti nuorison keskuudessa. Toisaalta korkean verotuksen on katsottu aiheuttavan suuren luokan ongelman muodostavaa salakuljetusta. Terveyskysymysten, salakuljetuksen estäminen, työllisyyskysymykset sekä valtion budjettitulot ovat kaikki tärkeitä valmisteveroja määrättäessä. Savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka ja savukkeet ovat molemmat terveydelle haitallisia. Tuotteiden terva-, nikotiinija hiilimonoksidipitoisuus vaihtelee useista tekijöistä johtuen. Erityisesti tervan määrän on eräiden tutkimusten mukaan osoitettu olevan molemmissa yhtä suuri. Molempia tuotteita olisikin terveyden kannalta katsottuna verotettava samalla tavalla ja otettava huomioon niiden ominaispiirteet. Kansanterveydellinen pyrkimys kulutuksen vähentämiseen korkean verotuksen kautta jää puolitiehen tavoitteestaan, jos tupakkatuotteiden verotusta kierretään. Jos markkinakanavia kierretään, samalla voidaan kiertää helposti myös muita sääntöjä kuten myyntiä alaikäisille, terva-, nikotiini ja hiilimonoksidipitoisuutta, riippuvuutta aiheuttavia aineita sekä pakkausmerkintöjä. Niissä jäsenvaltioissa, joilla on EU:n ulkoraja, uhkana on tupakkatuotteiden salakuljetus. Koska salakuljetettujen tuotteiden laatua ja sisältöä ei voida valvoa, tällaisten tuotteiden käyttöön saattaa sisältyä terveysriski. Edellä mainitut kaikki tavoitteet on yhdistettävä säätämällä kohtuullinen vähimmäisverotaso EU:ssa Tarkasteluväli Voimassa olevien tupakkaverodirektiivien mukaan neuvoston on komission ehdotuksesta tarkasteltava valmisteveron rakennetta ja verokantoja vähintään kolmen vuoden välein. Tämä ajanjakso on komission mielestä liian lyhyt antamaan oikeaa näkökulmaa jäsenvaltioiden lakimuutosten arvioimiseksi. Tästä syystä komissio katsoo, että tarkastelu tulisi tehdä neljän vuoden välein. Koska seuraavaa tarkastelua ei suoritettaisi ennen vuotta 2005, komissio esittää samalla muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden paljouden mukaan kannettavan vähimmäisvalmisteveron korottamista inflaation huomioon ottamiseksi Kertomuksen päätelmät Komissio toteaa, että voimassa oleva lainsäädäntö kaipaa lukuisia muutoksia. Samalla kuitenkin säilytetään yhteisön säännösten pääpilarit uuden järjestelmän luomisen sijaan. Savukkeiden osalta komissio katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava sekä valmisteveron vähimmäisverotasoa koskevaa sääntöä että euroina ilmoitettavaa kiinteää vähimmäissummaa. Ne jäsenvaltiot, joissa valmisteverokanta on jo korkea, saisivat lisää joustovaraa verokannan määrittämisessä. Jäsenvaltioille annetaan myös lisää joustovaraa savukkeiden vähimmäisvalmisteveron määräämisessä. Komissio katsoo, että sikareiden määritelmää tulisi muuttaa eräiden savukkeiden kaltaisten tuotteiden saamiseksi savukkeiden verotuksen piiriin. Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverokanta olisi saatava vähitellen samalla tasolle savukkeiden verokannan kanssa. Muun tupakan kuin savukkeiden paljouden mukaan kannettavan veron vähimmäisveromäärät olisi mukautettava inflaatioon. Komission tarkastelun tulisi tapahtua neljän vuoden

7 7 välein. 3. Säädösehdotuksen pääasiallinen sisältö Komissio ehdottaa, että direktiiviin 92/79/ETY tehtäisiin seuraavat muutokset: Savukkeiden vähimmäisverotaso on tällä hetkellä 57 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeiden vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan lukien. Savukkeiden kokonaisverotaakan lähentämiseksi ja savukkeiden vähimmäisvalmisteverotason varmistamiseksi komissio ehdottaa, että samanaikaisesti sanotun vähimmäisverovaatimuksen kanssa veron tulee olla vähintään 70 euroa kysytyimmän hintaluokan 1000 savuketta kohden. Jäsenvaltioissa, joissa valmisteveron kokonaismäärä on vähintään 100 euroa kysytyimmän hintaluokan 1000 savuketta kohti, ei tarvitse noudattaa sanottua 57 prosentin vähimmäisverovaatimusta. Jäsenvaltion mahdollisuutta kantaa savukkeista vähimmäisvalmisteveroa esitetään muutettavaksi siten, että vähimmäisvalmisteveron määrä ei saa ylittää kysytyimmän hintaluokan savukkeiden valmisteveron määrää. Muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden verotukseen komissio ehdottaa seuraavia muutoksia direktiivissä 92/80/ETY. Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverokannat tulisi mukauttaa asteittain savukkeiden vähimmäisverojen kanssa. Koska tuotteet ovat erityyppisiä, hienoksi leikatun tupakan vähimmäisveron tulisi olla noin kahden kolmasosan tasolla savukkeiden valmisteveron vähimmäisvaikutuksesta. Muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden osalta mukautetaan eurojen vähimmäismäärää inflaation myötä vuoden 2003 alusta. Savukkeiksi käärittäväksi hienoksi leikatusta tupakasta kannettavan yleisen valmisteveron on oltava: prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan lukien tai 28 euroa/kilogramma tai tai 34 Sikarien tai pikkusikarien yleisen valmisteveron on oltava vähintään 5 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina tai 11 euroa 1000 kappaletta kohti tai kilogrammalta alkaen. Muun piippu- ja savuketupakan yleisen valmisteveron on oltava vähintään 20 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan luettuina tai 20 euroa kilogrammalta alkaen. Komissio ehdottaa direktiivissä 95/59/EU olevaa sikarin ja pikkusikarin määritelmää muutettavaksi siten, että niitä ovat: tupakkakääröt, joiden täytteenä on puitu sekoitus ja joissa on sikarin tavanomaista väriä oleva peitelehti, joka on valmistettu rekonstruoidusta tupakasta ja kattaa koko tuotteen, tapauksen mukaan suodatin mukaan luettuna (poikkeuksena sikarit, joissa on filtteri), jos näiden tupakkakääröjen kappalepaino ilman suodatinta tai holkkia on vähintään 2,3 grammaa ja jos ympärysmitta vähintään kolmannekselta niiden pituutta on vähintään 34 millimetriä. tupakkakääröt, joiden täytteenä on puitu sekoitus ja joissa on sikarin tavanomaista väriä oleva peitelehti, joka kattaa koko tuotteen, tapauksen mukaan suodatin (poikkeuksena sikarit, joissa on filtteri) sekä käärelehti mukaan luettuina, jotka molemmat valmistetaan rekonstruoidusta tupakasta, jos näiden tupakkakääröjen kappalepaino ilman suodatinta tai holkkia on vähintään 1,2 grammaa ja jos peitelehti on kierretty vähintään 30 asteen terävään kulmaan sikarin pituusakseliin nähden Ehdotuksella vältettäisiin eräiden markkinoilla olevien tuotteiden verotus alhaisen verokannan mukaisesti ja sanotut tuotteet suljettaisiin pois sikarien ja pikkusikarien määritelmästä. Lisäksi komission tulee esittää neuvostolle kertomus tupakkatuotteiden verotuksen toimivuudesta nykyisen kolmen vuoden tarkasteluvälin sijasta vähintään neljän vuoden kuluttua. Komission kertomuksessa

8 8 ja neuvoston tarkastelussa otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, valmisteverokantojen todellinen arvo ja perustamissopimuksen laajemmat tavoitteet. 4. Ehdotetun säädöksen vaikutukset ja hallituksen kanta Ehdotus ei edellyttäisi välittömiä muutoksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa savukkeista kannetaan yksikköperusteista valmisteveroa 90 markkaa 1000 savuketta kohden sekä arvoperusteista valmisteveroa 50 prosenttia vähittäismyyntihinnasta kaikki verot mukaan lukien. Kysytyin savukkeiden hintaluokka on tällä hetkellä markkaa 20 savuketta kohden. Näin ollen Suomessa kannetaan veroa 57,56 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeista. Tämä tekee 115 euroa 1000 savukkeelta. Savukkeille asetettava euromääräinen minimivero 70 euroa 1000 savuketta kohden nostaisi verotusta alhaisen verotuksen maissa ja siten lähentäisi jäsenvaltioiden verotusta. Tämä on sinänsä tarpeellista ja kannatettavaa sisämarkkinoiden paremman toimivuuden takaamiseksi. Myös ehdotus siitä, että jos jäsenvaltiossa savukkeiden valmisteverot ylittävät 100 euroa 1000 savuketta kohden, jolloin ei tarvitsisi noudattaa samanaikaisesti 57 prosentin vaatimusta, on hallituksen mielestä erityisen kannatettavaa. Suomi täyttää tämän euromääräisen minimivaatimuksen eli 100 euroa 1000 savuketta kohden. Kun ehdotuksen mukaan Suomen ei tällöin tarvitsisi noudattaa 57 prosentin sääntöä, tämä antaisi Suomelle hieman liikkumavaraa savukkeiden verotasoa säädettäessä. Tällöin Suomi voisi tarpeen tullen alentaa verotustaan, jos se katsottaisiin välttämättömäksi. Erityisesti tämä antaisi lisää mahdollisuuksia veron alentamiseen, jos vuoden 2004 alussa voimaan tulevat uudet matkustajatuomisten määrät, jotka esimerkiksi savukkeiden osalta nousevat 300 kappaleesta 800 kappaleeseen, aiheuttaisivat suuria ongelmia toisista jäsenvaltioista tai jos Viron liittyminen EU:n jäseneksi vaatisi toimia verojen alentamiseksi savukkeiden matkustajatuomisten suuren kasvun vuoksi. Suomessa sovelletaan myös valmisteveron vähimmäisverosäännöstä, jonka mukaan savukkeista on suoritettava tupakkaveroa vähintään 90 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeiden tupakkaverosta. Sanottua vähimmäisveroa ei kuitenkaan kanneta siltä osin, kuin vähimmäisveron kantaminen nostaa savukkeiden kokonaisveron korkeammaksi kuin 90 prosenttia kysytyimmän hintaluokan savukkeiden kokonaisverosta, jolla tarkoitetaan tuotteen arvonlisäveron ja tupakkaveron yhteenlaskettua määrää. Ehdotuksen mukaan vähimmäisverotasoa voidaan korottaa, kunhan se ei ylitä valmisteveron määrää, joka kannetaan kysytyimmän hintaluokan savukkeista. Muutos saattaa olla Suomen markkinoilla tarpeellinen silloin, jos yhtäkkiä tuodaan markkinoille halpahintaisia savukkeita. Ehdotus antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden nykyistä suuremman veron kantamiselle tällaisista halpahintaisista tuotteista, mikä sinänsä on hallituksen mielestä kannatettavaa. Komissio ilmaisee kiinteää vähimmäisverotasoa esittäessään voivansa harkita siirtymäkautta tietyksi rajalliseksi ajaksi, jos jäsenvaltion on taloudellisista syistä johtuen vaikea saattaa muutosta välittömästi voimaan. Tämä voisi tulla kysymykseen erityisesti uusien kandidaattimaiden kohdalla. Mikäli tällaisia siirtymäaikoja myönnetään, tulisi Suomen mahdollisesti harkita uudelleen kantaansa erilaisiin kandidaattimaiden siirtymäkautta koskeviin matkustajatuontirajoituksiin. Sikarin, pikkusikarin, savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan ja muun piippu- ja savuketupakan verotasojen euromääräisten vähimmäisverojen nostaminen yhtenäistäisi jäsenvaltioiden verotasoa. Suomessa sanottujen tuotteiden verotasot ylittävät ehdotetut vähimmäisverotasot, joten sanotuilla ehdotuksilla ei ole Suomelle tältä osin vaikutuksia, joskin hallituksen mielestä minimiverotasojen korottaminen sinänsä on kannatettavaa verotasojen lähentymisen ja sisämarkkinoiden toimivuuden vuoksi. Sikarin ja pikkusikarin määritelmän muutoksella korjataan verotuksessa oleva vinoutuma, joka sinänsä on kannatettavaa. Tällä muutoksella ei ole vaikutusta sanottujen tuotteiden verotukseen Suomessa, koska meillä ei ole ollut markkinoilla

9 9 sanotunlaisia tuotteita. Tupakkatuotteiden verotuksen tarkasteluvälin pidentämisen ei voida myöskään katsoa aiheuttavan ongelmia, minkä vuoksi hallitus ei näe estettä sille, että tarkasteluväliä pidennetään. Komissio voi aina halutessaan, yllättävien muutosten tai ongelmien ilmetessä, antaa ehdotuksen säännösten muuttamisesta riippumatta erityisestä velvollisuudestaan antaa tupakkatuotteiden verotusta koskeva kertomus. Myös kertomuksen perusteella annettavien säädösehdotusten osalta komissiolla on aloiteoikeus.