Lausuntopyyntö vankeus- ja tutkintavankeuslain muuttamisesta sekä rikoslain 2 luvun 15 :n kumoamisesta (Dnro OM 1/61/2011)

Transkriptio

1 ei,.... RISE R I KOSS EU RAAM US LAITOS Kriminaalipoliittinen Oikeusministeriö Viite: osasto Dnro 42/090/2013 Lausuntopyyntö vankeus- ja tutkintavankeuslain muuttamisesta sekä rikoslain 2 luvun 15 :n kumoamisesta (Dnro OM 1/61/2011) Oikeusministeriön Kriminaalipoliittiselta osastolta on pyydetty Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen lausuntoa koskien ehdotettavia muutoksia vankeus- ja tutkintavankeuslakeihin. Aluekeskuksesta varattiin rikosseuraamusalueella sijaitsevien yksiköiden johtajille tilaisuus kommentoida suunniteltua uudistusta. Lahden yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan lausuma lähetetään tämän lausunnon liitteenä. Vaasan vankilan ja Pohjanmaan yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan kommentit on sisällytettyaluekeskuksen lausuman yhteyteen. Lisäksi lausunto on joistakin yksiköistä pyydetty lähetettävän suoraan Kriminaalipoliittiselle osastolle. Yksiköiden kommentit Vankeuslain 1 luvun 9 :ssä on virheellisesti maininta rikosseuraamusalueen päivystävästä virkamiehestä, koska kyseessä on Rikosseuraamuslaitoksen päivystävä virkamies. Edelleen 6 luvun 6 :n 1 momentin mukaan arviointikeskuksenjohtaja voi siirtää päätösvallan rangaistusajan suunnitelmassa nimet ylle vankilan johtajalle. Nykyisen käytännön mukaan päätösvalta siirretään siirtoa koskevassa päätöksessä. Vangille maksettavien matkakustannusten yhteydessä tulisi olla tarkempi määritelmä kohteesta, jonne matka kustannetaan, sillä kotipaikan ja kotikunnan välimatkat saattavat olla toisistaan eriävät kuntien suurista pinta-aloista johtuen. Tällä hetkellä matkakustannukset maksetaan vangin kotipaikkakunnalle. Käytäntöjen tulisi olla yhteneväiset vankeus- ja tutkintavankien sekä poistumisluvalle lähtevien vankien kohdalla. Lisäksi asian säätäminen oikaisuvaatimusmenettelyn alaiseksi edellyttää maksuperusteiden tarkentamista. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 :ään tehtävät muutokset herättävät kysymyksen siitä, tarvitseeko vankia tapaamaan tulevalla avustajalla olla lupa. Muutosta henkilöntarkastukseen suun avaamisen osalta pidetään hyvänä, joskin aineiden olemassaolosta ei voida tällöinkään täysin varmistua. Sen sijaan voimakeinojen käyttämistä tarkastamisen yhteydessä pidetään arveluttavana. Päätösvallan jakautumista 6 luvun 5 :ssä tarkoitetussa toiseen viranomaiseen siirtämisessä arviointikeskuksen ja vankilan johtajan välillä ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Asiasta voisi päättää vankilan johtaja. Päätösvalta avolaitokseen sijoitettujen vankien lyhyistä saatetuista poistumisluvista esimerkiksi kaupassa tai kirjastossa käyntiä varten tulisi olla siirrettävissä rikosseuraamusesimiehille. Suljetussa vankilassa rikosseuraamusesimiehen puolestaan tulisi voida päättää esimerkiksi pankkiautomaatilla käymiseen tai ajokorttiasian

2 I... RISE R I KOSS EU RAAM US LAITOS hoitamiseen tarkoitetuista lyhyistä poistumisluvista. Lisäksi toimivalta vankien toimintoihin sijoittamista koskevien päätösten osalta tulisi asettaa apulaisjohtajalta rikosseuraamusesimiehille kuten osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisen osalta on tehty. Hyvinä uudistuksina pidetään muutoksia liittyen suoraan siviilistä sijoitettavien rangaistusaikaan ja omasta pyynnöstä erillään pidettävien tilanteen arviointiin säännöllisin väliajoin. Myös vankeuslain 6 luvun 3 a :ssä tarkoitettuja lyhytaikaisia siirtoja koskeva maininta on hyvä olla lain tasolla, joskin asiasta päättää jo nyt vastaanottavan vankilan johtaja. Epämääräisenä pidetään 9 luvun 1 :ään ehdotettua uudistusta siitä, ettei vangille anneta haltuun muutoin sallittua esinettä, jos se on tarpeen rikoksen tekemisen estämiseksi. Tällaisella perusteella haltuun anto voidaan evätä miltei minkä tahansa esineen osalta. Hyvänä puolestaan pidetään sitä, että vain haltuun antamisen epäämisestä tehdään päätös, joskin tulisi edellyttää, että vanki tekee asiasta kirjallisen pyynnön. Vankeuslain 12 luvun 9 :än mukaan tarkastusoikeus on ilmeisesti vain vankilalla, eikä esimerkiksi keskushallintoyksiköllä vaikka tiedot olisivat yhteisellä palvelimella. Vankeuslain 13 luvun 14 :ssä tarkoitettua mahdollisuutta yhteydenpito on videoyhteyden avulla pidetään tärkeänä kauas kotipaikastaan sijoitettujen vankien ja asianajajatapaamisten osalta. Eristämistarkkailua koskeviin muutoksiin liittyen todetaan oikeudellisena ongelmana olevan se, että vangilla on velvollisuus pukeutua tarkkailuhaalariin, jota hän ei itse pysty riisumaan esimerkiksi tarpeilla käyntiä varten. Haalarin käyttämiseen suhtaudutaan kriittisesti. Valitusoikeuden hajaantumisesta kolmeen hallinto-oikeuteen arvellaan sytyvän erilaisia linjoja. Uudistuksen yhteydessä tulee lisätä vankitietojärjestelmässä tehtävien päätösten yhteyteen automaattinen oikaisuvaatimusosoitusten tulostusvalikko. Uudistusta ehdonalaiseen vapauttamisen osalta pidetään hyvänä, koska johtajien ei enää tulevaisuudessa tarvitse allekirjoittaa kaikkia päätöksiä. Valvontaan määrääminenkin on mekaaninen toimenpide, jossa ei ole harkintavaltaa. Ulkomaalaisten vankien osalta on mahdotonta tietää poistaako poliisi heidät maasta. Mikäli ei poista, tulisi heidätkin ilmeisesti määrätä valvontaan. Länsi -Suomen rikosseuraamusaluel Aluekeskus PL 723, Satakunnankatu28 A, Tampere Puh [aksi

3 ... RISE R 1KOSS EU RAAM US LA ITOS Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskuksen lausunto Yleistä Suunnitelluissa muutoksissa painotetaan erityisesti vankien valvontaan ja toisaalta heidän oikeusturvaansa liittyviä näkökohtia. Lisäksi useita vankilan arjen kannalta keskeisiä ja tällä hetkellä järjestyssäännössä annettuja määräyksiä ehdotetaan tulevaisuudessa kirjattavaksi lain tasolle. Hyvänä uudistuksena voidaan pitää myös sitä, että erinäisissä yksittäistä vankia koskevissa asioissa päätösvalta on asetettu johtajalta apulaisjohtajien ja rikosseuraamusesimiesten toimivaltaan. Tällöin vankilan johtajalla on mahdollisuus keskittyä laitoksen johtamis- ja kehittämistehtäviin. Toisaalta päätösvallan kirjaaminen pitkäaikaisvankien lupa-asioiden osalta arviointikeskuksen johtajalle herättää kysymyksen siitä, onko päätöksentekijä edelleen liian etäällä suhteessa päätöksenteon kohteeseen. Tähän liittyen on syytä viitata myös arviointikeskusten toimivaltaan kuuluvien päivittäisten päätöskokonaisuuksien suureen määrään, jota koskevat näkökohdat ilmenevät tarkemmin arviointikeskuksesta suoraan annetussa lausunnossa. Useiden yksittäisiä säännöksiä koskevien uudistusten taustalla on vaikuttanut Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä ilmenneet ongelmat. Niiden pohjalta ehdotetut ja sinällään toivotut muutokset on kirjattu esitykseen melko yksipuolisesti siten, että perusteluissa tyydytään toteamaan pykälään tehtävä muutos tai lisäys pohtimatta kuitenkaan enemmälti oikeusasiamiehen ratkaisuissa esitettyjä näkökulmia, ongelmia tai tulkinnanvaraisuuksia suhteessa vankien perusoikeuksiin. Rikosseuraamuslaitoksessa parhaillaan suunniteltavan vankiloiden valvontatasoluokituksen sisältöjä ei ole esityksessä juuri huomioitu vaan jako avolaitoksiin ja suljettuihin vankiloihin on säilytetty edelleen vankeuslain lähtökohtana. Ainoat tarpeellisiksi katsotut maininnat erilaisiin valvonnan tasoihin liittyen löytyvät kirjastoon pääsyä ja omien vaatteiden käytön rajoittamista koskevista pykälistä. Kyseisissä lainkohdissa annetaan mahdollisuus määrätä järjestyssäännössä joitakin yleisiä tai osastokohtaisia rajoituksia niihin liittyen korkean turvallisuustason laitoksissa. Esimerkkejä mahdollisten rajoitusten sisällöistä ehdotukseen ei kuitenkaan ole sisällytetty. Keskushallintoyksikölle annetaan määräyksenantovaltuus joidenkin uudistuksen osalta. Selkeiden ohjeiden ja määräysten antamisen voidaankin katsoa tehostavan tuomittujen oikeusturvan toteutumista ja yhdenvertaista kohtelua. Puh faksi

4 ..r... RISE RIKOSSEURAAMUSLAITOS Muutoksenhakumenettely Vankien muutoksenhausta annettua vankeuslain 20 lukua ehdotetaan uudistettavaksi muun muassa siten, että tulevaisuudessa vankien tekemät oikaisuvaatimukset esiteitäisiin rikosseuraamusalueilta varsinaisen päätösvallan siirtyessä keskushallintoyksikön työjärjestyksessä määrätylle virkamiehelle. Uudistusta on perusteltu oikaisuvaatimusmenettelyn yhdenmukaistamisella samalla kun päätöksistä kuitenkin annettaisiin valitusosoitus edelleen kolmeen eri hallintooikeuteen. Todettakoon menettelyn yhdenmukaisuuden toteutuvan nykyisessä mallissakin hyvin.oikaisuvaatimuksia on ratkaissut kolme aluejohtajaa, eikä vankien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ole vaarantunut, sillä asian esittelijät ovat pitäneet säännöllisesti yhteyttä keskenään samalla kun vankitietojärjestelmästä on ollut mahdollista seurata muiden rikosseuraamusalueiden ratkaisukäytäntöä. Huomionarvoista myös on, ettei Hämeenlinnan hallinto-oikeus ole vuosina 2011 ja 2012 hyväksynyt yhtäkään oikaisuvaatimusasiassa annetusta ratkaisusta tehtyä valitusta. Oikaisuvaatimusmenettely onkin osoittautunut erinomaiseksi keinoksi valvoa ja ohjata rikosseuraamusalueella sijaitsevissa vankiloissa harjoitettavaa hallintomenettelyä, päätöksentekoa ja vankien yhdenvertaisen kohtelun toteutumista. Ehdotettujen uudistusten voidaankin katsoa heikentävän merkittävästi laitoksia lähempänä olevan aluekeskuksen ohjaus- ja valvontatehtävän tehokkuutta. Lisäksi oikaisumenettelyn alaisia asiaryhmiä ehdotetaan lisättävän, minkä ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan muutostarpeita viranomaisten resursseihin. Alueelta tapahtuvan esittelyn puolestaan katsotaan vähentävän uudistuksen keskushallintoyksikölle aiheuttamaa lisät yötä. Toisin kuin esityksessä todetaan, oikaisuvaatimusasioiden esittelystä Länsi- ja Etelä-Suomen rikosseuraamusalueilla vastaavat notaarit lakimiesten toimiessa lähinnä lähiesimiehenä ja tarvittaessa asiatarkastajina. Todellisuudessa suunniteltujen muutosten toteutus mitä todennäköisimmin aiheuttaa merkittävästi lisät yötä sekä oikaisuvaatimuksia käsittelevillä tahoille että alkuperäiseen päätöksentekoon osallistuneille virkamiehille. Näin ollen arviota nykyisen henkilöstöresurssin riittävyydestä ei voida pitää realistisena. Oikaisuvaatimusmenettelyyn ehdotetusta uudistuksesta voidaankin katsoa seuraavan lisät yön lisäksi käsittelyn viivästymisiäja prosessin monimutkaistumisen. Koska muutoksella saatava hyöty ei ole erityinen suhteessa nykytilaan ja edellä todettuihin kielteisiin vaikutuksiin, ehdotusta ei voida pitää kannatettavana. Kaiken lisäksi se on ristiriidassa esityksen yleisen tavoitteen kanssa; uudistuksella ei saavuteta toiminnan tehostumista menettelyitä yksinkertaistamalla. etunimi.sukunimieaom.fi

5 RIS ERI KOSSEU RAAM US LA ITOS Kannanotot yksittäisistä luvuista ja säännöksistä Vankeuslain 1 luvun 5 a :ään ehdotettu määritelmä muusta läheisestä ei täysin vastaa tällä hetkellä esimerkiksi valvomattoman tapaamisen myöntämisessä omaksuttua linjaa, koska käsitettä on joissakin yhteyksissä tulkittu laajemmin. Käsitteen rajoittaminen avopuolisoon ja henkilöön, jonka kanssa vanki on asunut ennen vankilaan tuloa, saattaa muodostua kohtuuttomaksi tilanteissa, joissa pitkähköä vankeusrangaistusta suorittavalie vangille muodostuu vakiintunut pari suhde rangaistusaikana. Lisäksi on esiintynyt tilanteita, joissa vankeusrangaistusta edeltävää yhteistä osoitetta ei ole voitu varmentaa samalla kun rangaistusajan suunnitelmassa on ollut kirjauksia käydyistä perheneuvotteluista ja parisuhteen olemassaolosta jo aikaisempien vankilakausien aikana. Tilanteessa tulisikin tarkastella tapauskohtaisesti parisuhteen luonnetta ja vakiintuneisuutta teknisluontoisen yhteisosoitteen sijasta. Vankeuslain 4 luvun 9 :ään ehdotettu muutos suoraan siviilistä avolaitokseen sijoitettujen tuomion pituudesta on linjassa Rikosseuraamuslaitoksen strategian kanssa. Vankeuslain 7 luvun 6 a :ään ehdotetaan säännöstä tupakoinnin kieltämisestä. Ilmeisesti tupakoinnille voidaan antaa ajallisia ja paikallisia rajoituksia, joiden perusteella tupakoinnin kieltäminen esimerkiksi yöaikaan olisi mahdollista. Tästä huolimatta tupakointikielto asuintilassa aiheuttanee käytännön ongelmia suljetummilla osastoilla sekä koko laitoksessa sulkemisajan jälkeen iltasella. Vankien päästämisestä tupakointi tiloihin saattaakin seurata, ettei kieltoa ole kaikkialla mahdollista ulottaa koskemaan asuintiloja, koska henkilökunnan aika ei riitä tällaiseen iltatoimintojen ja lääkkeenjaon yhteydessä. Lisäksi esityksessä annetun hinta-arvion ilmastoinnilla varustettujen tupakkatilojen kustannuksista arvioidaan olevan alakanttiin. Vankeuslain 12 luvun 2 :ssä säädetään kirjeen lukemisen perusteista, jotka ovat edelleen siinä määrin yleisluontoiset, että niiden soveltaminen saattaa johtaa verrattain erilaisiin tulkintoihin ja käytäntöihin laitoksissa. Vastaavat edellytykset on sisällytetty vangin puhelun kuuntelua ja tallentamista sekä tapaamisen kuuntelua ja tallentamista koskeviin uudistuksiin. Lakiin sisällytettävästä sanamuodoista johtuen edellytysten harkinnasta tulisikin antaa selkeät ohjeet tai määräykset keskushallintoyksikön toimesta. Vankeuslain 12 luvun 9 :ään ehdotetaan säännöstä sähköpostin käytöstä. Säännökseen on kirjattu, että vangille voidaan antaa lupa sähköpostiviestin lähettämiseen ja vastaanottamiseen säännöksessä mainitusta tärkeästä syystä. Säännöksen muotoilu ja/tai luonteisesti mahdollistaisi luvan myös pelkän viestin vastaanottamiseen, mikä voisi tulevaisuudessa vähentää perinteisen kirjepostin aikaa vievään tarkastamiseen kohdennettuja henkilöstöresursseja. Tällöin vankilan hallinnoima sähköpostilaatikko tarkastettaisiin kerran päivässä ja sinne saapunut posti voitaisiin joko välittää tai esimerkiksi tulostaa vangille. etunimi.sukunimirgom.fi

6 R I KOSS EU RAAM US LAITOS Kirjesalaisuuden ei katsottaisi vaarantuvan sen enempää kuin tavallisten suljettuun vankilaan saapuneiden kirjeiden tarkastamisen yhteydessä. Toisaalta imeytetyn huumausaineen tai muiden kiellettyjen aineiden ja esineiden varalta tehdyt tarkastustoimepiteet lienevät sähköisen kirjeen kohdalla tarpeettomia, jolloin viestin lukemiseen ja pidättämiseen sovellettaisiin 9 b :ksi ehdotettua säännöstä. Lisäksi pohdittava olisi mahdollisuutta siihen, ettei pelkän sähköpostin vastaanottamiseen välttämättä tarvittaisi tärkeää syytä tai erillistä lupaa. Tällaista vaihtoehtoa puoltaisi paitsi käytännön tarkastustyön helpottuminen myös nykyaikaisessa viestinnässä tapahtunut sähköistyminen. Edellä esitetyssä mallissa sähköpostin vastaanottaminen voitaisiin sallia myös varmuusosastolle sijoitetulle vangille. Vankeuslain 12 luvun 9 a :ään ehdotetaan säännöstä intemetin käytöstä. Lainkohdassa on lueteltu erinäisiä asioita, joiden perusteella tapahtuva käyttö perustuu tärkeään syyhyn. Vankilaolosuhteissa intemetin käytön suhteen tuleekin edetä hallitusti. Kyseinen säännös kuitenkin herättää kysymyksen siitä, tarvitseeko tärkeäksi syyksi katsotut perusteet luetella (miltei) tyhjentävästi lain tasolla. Muotoilu saattaa tulevaisuudessa osoittautua epätarkoituksenmukaiseksi avoimemmissa olosuhteissa (esim. vapauttamistoimintaan erikoistuneissa avolaitosyksiköissä), jossa nykyyhteiskunnassa laajalti harjoitettavan sosiaalisessa mediassa tapahtuvan yhteydenpidon ei katsottaisi olevan pykälän tarkoituksesta johtuen mahdollista. Vankeuslain 12 luvun 10 :n mukaan päätös muun muassa kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin taikka sähköpostiviestin tai matkapuhelimen tekstiviestin lukemisesta, jäljentämisestä ja pidättämisestä on tehtävä kirjallisesti. Päätöksen suhdetta luvun 2 :ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemiseen ei kuitenkaan ole perusteluissa selvitetty. Lisäksi lukemisen ja pidättämisen osalta on epäselvää, tulisiko vankia kuulla päätöstä tehtäessä. Kuulemisen ei voida katsoa olevan tarkoituksenmukaista kyseisten toimenpiteiden luonteesta ja tarkoituksesta johtuen. Asiassa on myös tulkinnanvaraista, tulisiko kuulemattajättämisestä tehdä oma päätöksensä. Vaikka hallinto laista löytyy säännökset kuulemisesta poikkeamisesta, ehdotetaan vankeuslakiin selvyyden vuoksi nimenomaista mainintaa siitä, ettei kuulemista viestin lukemisesta tai pidättämisestä päätettäessä tarvitsisi suorittaa. Vankeuslain 13 luvun 4 :ään ehdotetaan säännöstä valvomattomista tapaamisista. Muun läheisen määritelmän osalta viitataan 1 luvun 5 :ää koskeneeseen kommenttiin: määritelmä tulee joiltakin osin supistamaan nykyistä soveltamiskäytäntöä. Maininnan sisällyttäminen tällaisenaan lain tasolle tekee ongelmalliseksi esimerkiksi pitkäaikaisen vangin parisuhteen tukemiseksi järjestettävän perhetapaamisen, koska tulkinta olisi laissa edellytettyä edullisempi, eikä näin ollen edistäisi vankien yhdenvertaista kohtelua. Pykälään ehdotettuja edellytysten täsmennyksiä puolestaan kannatetaan, sillä ne mahdollistavat muun Länsi -Suomen rikosseuraamusaluel Aluekeskus PL 723, Satakunnankatu28 A, Tampere

7 .,,.... RISE R I KOSS EU RAAM US LAITOS muassa muiden henkilöiden kuten lasten ja puolison turvallisuuden huomioimisen päätösharkinnassa. Vankeuslain 16 luvun 7 :ään ehdotetaan lisättäväksi maininta lapsen tapaamisesta. Tällöin lapsen tapaamisen ehdoksi tulee asettaa, että vanki pyydettäessä antaa päihdetestin. Kyseinen edellytys on sinällään ymmärrettävä vangin valvontaan liittyvistä lähtökohdista. Toisaalta se muuttaa tapaamisen luonnetta kohti valvomatonta tapaamista ja on ristiriitainen suhteessa lapsitapaamisissa nykyisellään noudatettuun käytäntöön järjestää ne valvottujen tapaamisten yhteydessä. Tarkoituksena ilmeisesti on, että lapsitapaaminen voidaan peruuttaa 13 luvun 9 :n perusteella, jos vanki antaa positiivisen näytteen. Tämä saattaa aiheuttaa joitakin ongelmia ja tarpeen muuttaa lapsitapaamisissa noudatettuja käytäntöjä. Selvää on, että asetettuja rajoituksia voidaan pitää välttämättöminä tilanteissa, joissa vangin todetaan olevan tapaamistilanteessa päihtynyt. Sen sijaan edellytystä kokonaan negatiivisen näytteen osalta voidaan pitää jossakin määrin ristiriitaisena suhteessa lapsitapaamisten tarkoitukseen tukea vangin ja lapsen yhteydenpitoa ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Tässä yhteydessä tulisikin pohtia, voitaisiinko lapsen ja sinällään päihdeongelmaisen vanhemman erityinen tapaaminen sallia turvallisessa ja valvotussa ympäristössä positiivisesta näytteestä huolimatta. Muutoin ehdotus herättää kysymyksen siitä, onko uudistuksessa perusteltua edellyttää vanhemman ja lapsen väliselle kanssakäymiselle vankilan ulkopuolisia tilanteitakin turvallisemmat lähtökohdat? Lapsen oikeuteen tavata vanhempaansa tarpeellista asettaa ehdoksi aikuisen motivoituminen päihteettömyyteen? Muutoin päihdetestin antamisen piiriin asetetut luvat, sijoitukset ja osastosijoitukset on tarkoitus pitää ennallaan. Käytännössä päihdevalvonnan sidonnaisuus (sopimus)osastokokonaisuuteen ja rakenteellisesti määriteltävissä olevaan tilaan on osoittautunut liian kankeaksi erityisesti alhaisemman turvallisuustason (S 1) suljetussa vankilassa. Tässä yhteydessä tulisikin miettiä vaihtoehtoa, jossa testaaminen voitaisiin asettaa ehdoksi joihinkin toimintoihin osallistumiselle (esim. päihteiden käytön vähentämiseen liittyvät toimintaohjelmat). Lisäksi tulisi kartoittaa mahdollisuutta sopimusosaston käsitteen muuttamisesta "virtuaalisemmaksi" siten, että esimerkiksi toimintoihin osallistuminen eri osastoilta tai siivistä edellyttäisi päihteettömyyteen sitoutumista ja näytteen antamista. Vankeuslain 16 luvun 7 a :ään ehdotetaan nimenomaista säännöstä viranomaisten välillä tapahtuvista huumekoirien tilapäisistä luovutuksista toisen viranomaisen käyttöön. Ehdotetun pykälän 1 momentista puuttuu maininta puolustusvoimien koirien antamisesta Rikosseuraamuslaitoksen käyttöön samalla kun 2 momentin mukaan Rise kuitenkin voi antaa omia koiriaan puolustuvoimien käyttöön. Asiassa tulisi olla mahdollisuus vastavuoroiseen yhteistyöhön kyseisen tahon kanssa.

8 "..... RISE R I KOSS EU RAAM US LAITOS Vankeuslain 16 luvun 10 :n 2 momentti ehdotetaan säilytettävän ennallaan siten, että erityistarkastuksesta päättää vankilan johtaja tai yksittäistapauksessa keskushallintoyksikkö. Uudistuksen yhteydessä voisi miettiä, josko päätösvalta annettaisiin yksittäistapauksessa myös rikosseuraamusalueen aluekeskukselle, joka paitsi sijaitsee lähempänä laitosta myös organisoi turvallisuuteen liittyviä toimintoja yksiköihin. Vankeuslain 20 luvun 1 :ään ehdotetaan uudistusta muutoksenhaun alaisista asioista, joita on tarkoitus tulevaisuudessa lisätä. Eräs uudistuksista koskee 10 luvun 2 :ssä tarkoitettua tilapäistä vankilan ulkopuoliseen hoitoon ja tutkimukseen lähettämistä. Voimassa olevan lain 10 :n mukaan asiasta päättää vankilan johtaja lääkäriä mahdollisuuksien mukaan kuultuaan. Keskushallintoyksikön ohjeen mukaan ulkopuoliseen hoitoon lähettäminen edellyttää kuitenkin lääkärin lähetettä, mikä on sinällään perusteltua, sillä johtajalla ei ole tarvittavaa osaamista terveydenhuollollisen hoidon tarpeen arvioimiseksi. Näin ollen asiassa on tulkinnanvaraista kumpi tosiasiassa käyttää kyseistä päätösvaltaa. Muutoksenhaun alaisiksi asioiksi ehdotetaan myös kaikkia 6 luvun 2 :n 1 momentissa esitetyillä perusteilla tehtyjä päätöksiä koskien avolaitoksesta suljettuun vankilaan siirtämistä. Näin ollen oikaisuvaatimus olisi tulevaisuudessa mahdollista tehdä myös sellaisesta siirtopäätöksestä, joka on perustunut 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuun vangin omaan pyyntöön. Muutos vaikuttaa näiltä osin epätarkoituksenmukaiselta. Ehdotetun lainkohdan 3 momentin mukaan kirjeen pidättämisestä tehtyyn päätöksen voisi hakea muutosta myös vangille kirjeen lähettänyt tai vangin lähettämän kirjeen vastaanottaja. Uudistusta voidaan pitää hieman epäloogisena vastaanottajaksi merkityn henkilön osalta pidättämiselle asetetun tarkoituksen suhteen, koska toimenpiteellä pyritään muun muassa estämään erinäisten käskyjen välittäminen vankilasta käsin. Voimassa olevan lain mukaan pidättämistä koskevaa päätöstä tehtäessä asiasta on ilmoitettava lähettäjälle tai vastaanottajalle, jollei 1 momentissa mainitusta syystä muuta johdu. Hallituksen esityksessä (HE 263/2004) todetaan, ettei tietoa tulisi antaa, jos esimerkiksi rikoksen selvittäminen vaarantuisi tai estyisi. Edelleen vankeudesta annetun asetuksen 40 :n mukaan kirjeen pidättämistä koskevassa päätöksessä on kuitenkin mainittava toimenpiteen syy. Joka tapauksessa pidättämistä koskevan päätöksen perusteleminen tulee olemaan erityisen haasteellista suhteessa hallintolaissa perusteiden ilmoittamiselle asetettuihin vaatimuksiin. Puh faksi etunirni.sukunirni@orn.fi

9 R I KOSS EU RAAM US LAITOS Muuta Vankiryhmiä käytetään avolaitoksista erilaisilla asiointikäynneillä lähimmän kunnan tai kaupungin keskustassa hoitamassa kauppa- tai pankkiasioitaan. Käytännössä on kuitenkin esiintynyt ongelmia sen suhteen, minkälainen päätösharkinta asiassa on tarpeen. Voimassa olevan lain 14 luvun 6 :ssä tarkoitettu lupa poistua saatettuna on ongelmallinen, koska kyse ei aina ole saatetuista käynneistä. Vangeille ei myöskään aina ole mahdollista antaa mukaan paikantamiseen soveltuvia laitteita. Pelkän matkapuhelimen puolestaan ei ole katsottu täyttävän pykälässä tarkoitettua valvonnan vaatimusta. Näin ollen asiointikäynneistä on annettu määräyksiä järjestyssäännöissä, jotka nekin ovat osoittautuneet lain näkökulmasta kyseenalaisiksi. Käytännössä tällaisten asiointikäyntien kohdalla on tiettävästi sovellettu 14 luvun 4 :ssä tarkoitettua poistumislupaa tärkeästä syystä, jonka ei kuitenkaan ole katsottu vastaavan käynnin tarkoitusta ja luonnetta. Vaihtoehtoisesti poistuminen on katsottu 8 luvun 9 :ssä tarkoitetuksi luvaksi osallistua vankilan ulkopuolella riittävän valvonnan alaisena vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan. Nimenomainen säännös tällaisista ilman valvontaa tapahtuvista asiointikäynneistä selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi nykyisiä käytäntöjä. Uudistuksen yhteydessä olisi tarpeen myös pohtia, tulisiko tutkintavankeuslakiin sisällyttää säännös tutkintavangin sijoittamisesta varmuusosastolle, sillä vankeuslain 5 luvun 6 :n edellytykset saattavat täyttyä myös heidän kohdallaan. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen sisällä vankeusaikaisten rikosten estämiseksi tehtävästä tiedustelutoiminnasta tulisi olla maininta lain tasolla. Asia on tullut erityisen ajankohtaiseksi muun muassa vangeille luovutettujen lokitietojen myötä yleiseen tuomioistuimeen tehtyjen haastehakemusten johdosta. Länsi-Suomen aluejohtaja rikosseuraamusalue Länsi-Suomen lakimies rikosseuraamusalue Liitteet: Lahden yhdyskuntaseuraamustoimiston lausuma Länsi -Suomen rikosseuraamusaluel Aluekeskus

10 Lahti Länsi-Suomen rikosseuraamusalue Lahden yhdyskuntaseuraamustoimiston lausunto tutkintavankeuden ja vankeusvankeudenlakiuudistuksesta Myönteistä on se, että monessa lakiin suunnitellussa uudistuksessa pyritään siihen, että elämä vankeudessa olisi oikeuksineen samansuuntaista kuin muuallakin yhteiskunnassa. Siksi on hyvä, että säännökset vangin ja tutkintavangin muutoksenhakuoikeudesta uudistetaan. Uudet säännökset täsmentävät ja selventävät vangin ja tutkintavangin muutoksenhakuoikeuden sisältöä ja tehostavat vangin oikeusturvaa. Esityksessä pohditaan tupakoinnin lopettamisesta kokonaan vankiloissa. Ajatus tuntuu ensin varsinkin kansanterveydennäkökulmasta hyvältä. Työpaikoilla ja monissa paikoissa muualla yhteiskunnassa tupakointi on lopetettu, mutta siitä huolimatta työntekijöillä on työyhteisössä tai sen välittömässä läheisyydessä tupakkapaikkoja. "Tupakantuskaansa' voi viimeistään työajan jälkeen saada helpotusta vaikkapa kotona. Suljetussa vankilassa elävällä vangilla ei tätäkään mahdollisuutta ole. Siksi olisi vielä mietittävä, voidaanko suljettuihin vankiloihin perustaa omia osastoja tupakoiville vangeille. Osastoista tulisi todella suuria, sillä vangeista monet tupakoivat. Käyttökelpoiselta tuntuu sekin, että vankiselleistä tehtäisiin kulkuväylä tupakkatilaan. Tupakointi on vaarallista. Kansalaiset ovat kuitenkin itse voineet tehdä päätöksen tupakoinnin lopettamisesta. Suljetuissa vankiloissa päätöstä ei tekisi vangit vaan viranomaiset Hyvänä asiana voidaan pitää sitä, että rangaistuksen suorittamisaikojen laskentaa aiotaan selkeyttää. Yleensä on niin, mitä kauempana ollaan täytäntöönpanoyksikön ytimestä, sitä heikompaa on ymmärrys rangaistuksen pituuden laskemisessa. Yks-toimistoissa on vähän tietämystä siitä, miten rangaistuksia lasketaan yhteen. Jos apuun saadaan tietotekniikka, se helpottaa tilannetta. Asia on ajankohtainen nyt kun ulosotolta on siirtymässä täytäntöönpanotehtäviä yhdyskuntaseuraamustoimistoille. Tietotekniikan merkitys yhteiskunnassa kasvaa koko ajan. Työelämässä ei juuri löydy tehtäviä, joissa sitä ei tarvita. Jos haluamme, että vankilasta vapautuvat sijoittuvat siviilissä työelämään, heidän tulee jo vankilassa hankkia hyvät tietotekniikka taidot. Viestintä työelämässä tapahtuu nykyään sähköpostilla, jokapäiväisiä siviilielämässäkin ovat internet facebook ja twitterit jne. Puhutaan sosiaalisesta mediasta, jonka välityksellä nuori on yhteydessä ikätovereihinsa. Näitä taitoja pitää opettaa myös vankilassa Raimo Hurttila Lahden yhdyskuntaseuraamustoimisto