Todistaja. Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t.

Transkriptio

1 Todistaja Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t. 1:8 N:o 2 Helmikuu 86. vuosikerta 2005 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Näin sanoo Luther Luuk. 19:41-47 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: Kirjoitettu on: Minun huoneeni on oleva rukoushuone, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan. Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; Tästä evankeliumista kristittyjen tulee ottaa tarkoin vaari oppiakseen pelkäämään Jumalaa. Se on näet Luukkaan Evankeliumin ankarimpia kohtia, ja sen pitäisi painua niin syvälle sydämeemme, ettemme sitä ikinä unhota. Kuulemmehan tästä, kuinka kauhea kosto ja tuomio kohtasi Jerusalemia. Siitä voimme tehdä johtopäätöksen: joka elää surutonna, jatkaen syntielämäänsä, älköön luulko voivansa välttää rangaistusta. Kun Jumala ei ole säästänyt jaloa, suuresti armoitettua kaupunkia, jolla oli Jumalan sana, mutta joka ei kuitenkaan tehnyt parannusta, niin muistakoon jokainen ajoissa lakata synnistä ja tehdä parannuksen, muutoin häntä varmasti kohtaa Jumalan viha ja rangaistus. Se tuomio ja surkeus, joka kohtasi tuota kaupunkia ja kansaa, oli niin suuri, että se kävi itse Herran Kristuksen sydämelle; katkerasti hän itki sitä, että ihanan kaupungin piti niin surkeasti hukkua ja hävitä,

2 ettei kiveä ollut kiven päälle jäävä. Hän siitä syystä lausuukin: Oi Jerusalem, jospa tietäisit ja uskoisit, mikä kurjuus on sinua kohtaava, et varmaankaan eläisi noin surutonna, vaan itkien ajattelisit, mitä rauhasi vaatii, ja rukoilisit, että Jumala olisi sinulle armollinen. Vaikka Herra nyt puhuu ainoastaan Jerusalemista, niin tahtoo hän samalla varoittaa ja nuhdella kaikkia, joilla on Jumalan sana, mutta jotka sitä halveksuen turhaan kuulevat, etteivät olisi suruttomia eivätkä luottaisi vain siihen, että Jumala tämän kaiken heille antaa anteeksi. Ei, rangaistuksen aika on tuleva, niin totta kuin Herra elää. Meidän on siis kartettava kaikkea syntiä, mutta erityisesti Jumalan sanan ja etsikkoajan halveksumista, joka tapahtuu silloin, kun kuulemme sanaa, mutta emme kuitenkaan tee parannusta, vaan jatkuvasti elämme synnissä, saarnattiin ja sanottiin mitä tahansa. Sellaisen synnin rangaistus ei totisesti jää tulematta, vaikka se jonkin ajan viipyykin. Päivän evankeliumissa esitetään siis meille sen kauhean Jumalan tuomion erikoinen esimerkki, joka kohtasi hänen rakkainta ja pyhintä kaupunkiaan Jerusalemia ja hänen omaa kansaansa; se kaupunki oli Herran Jumalan oma huone ja asuinsija, ja kansa hänen omaa perhekuntaansa. Jerusalem oli näet aikanaan miltei kuin taivas, missä Jumala itse asui enkeleineen; sinne oli järjestetty jumalanpalvelus, siellä olivat melkein kaikki kantaisät eläneet ja sinne he olivat haudatut; siellä itse Kristus, Jumalan Poika, sitten vaelsi, kuoli, haudattiin, nousi kuolleista ja vuodatti Pyhän Hengen. Tämä kaupunki oli siis pyhyyttä täynnä siinä määrin, ettei sen vertaista ole maailmassa ollut eikä tule olemaan viimeiseen päivään saakka. Mutta kun se ei ottanut vastaan ja seurannut Jumalan sanaa, niin Herra Jumala kaikesta huolimatta rankaisi sanansa halveksumisen niin ankarasti, että antoi rakkaan kaupunkinsa joutua mitä hirmuisimman hävityksen alaiseksi. Vielä vähemmän hän on säästävä muita kaupunkeja, jotka eivät ole mahdolliset Jerusalemille edes vettä kantamaan, ja muita kansoja, jotka eivät ole hänelle niin läheisiä kuin juutalaiset, jotka olivat hänen rintalapsiaan. Oppikaamme siis tästä esikuvasta tuntemaan Jumalan vihan ankaruutta ja karttamaan sanan halveksumista, ettemme vanhan tavan mukaan sanoisi: eihän Jumala niin kiivas liene, ei hän niin kovin rankaise! Koska hän hävitytti pyhän kaupungin, Jerusalemin, parhaan helmensä maan päällä, niin ettei jäänyt kiveä kiven päälle, kun juutalaiset eivät tehneet parannusta, vaikka saivat kuulla evankeliumia, emme saa ajatella, että hän on meitä säästävä rangaistuksesta, jos me elämme samanlaisessa synnissä. Entinen Jerusalem on niin hävinnyt ettei siinä enää ole ainoatakaan huonetta paikallaan. (Huonepostilla. Martti Lutherin kotisaarnoja) 2

3 Ajan merkkejä Luuk. 21:11 ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta lopunajan tulemisesta. Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki? Jeesus vastaa heille puhuen ensin Jerusalemin täydellisestä hävittämisestä, joka sitten tapahtuikin. Historioitsija Josefus kertoo siinä hävityksessä kuolleen noin miljoona ihmistä. Miksi me puhumme lopunajasta? Eikö se ole liian pelottavaa? Tai onko se tarpeellista? Miksi opetuslapset siitä kyselivät? Miksi profeetat sitä ennustivat? Miksi Jeesus siitä puhui? Koska kerran Jeesus puhui merkeistä ja maailman lopusta, oli sillä varmasti merkitystä kaikkien aikojen ihmisille ja siksi mekin voimme sitä odottaa ja siitä ikävöiden puhua, sillä sinä päivänä meille sanotaan: Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka ei enää koskaan järky. Olemme juuri kokeneet yhden niistä suurista maanjäristyksistä, joista Jeesus on ennakkoon meitä varoittanut. Ihmettelen vain sitä, ettei mediassa tullut kenenkään mieleen kertoa, että tällaisistahan Jeesus on puhunut ja että näitä tapahtuu ennen Jeesuksen toista tulemista. Olen kuitenkin varma, että monen kohdalla ihmeellinen pelastuminen muutti elämän arvoja. Ja antoi tietoisuuden, että pelastus tulee Jumalalta, joka antoi vielä armon aikaa tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen. Näin uskon ja näin rukoilen. Inhimillisessä hädässä voimme kaikki auttaa, mutta hengellisessä hädässä voi auttaa vain Jeesuksen rakkaus. Ps. 46:2-3 opettaa näkemään missä meidän turvamme on. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat. Jeesus itse opettaa meitä ymmärtämään tällaisten tapausten merkitystä: Luuk. 13:4-5 kertoen, Ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Kun Jeesus, puhuttuaan Jerusalemin hävityksestä, kertoi mitä sen jälkeen tapahtuu: Luuk. 21: Mutta ennen tätä kaikkea (siis ennen suuria maanjäristyksiä) he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja 3

4 maaherrain eteen minun nimeni tähden. Ja näin te joudutte todistamaan. Näinhän sitten kävikin. Apostolit todistivat Jeesuksesta, he julistivat evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen veressä, mutta jumalaton maailma ei sitä kärsinyt vaan tappoi heidät, paitsi Johanneksen. He ovat kuitenkin tehneet parannuksen ja uskoivat eläväksi tekevään Jeesukseen ja ovat nyt taivaassa. Suuret maanjäristykset ja merien pauhut ovat edelleen meille merkkinä, että tekisimme parannuksen, ettemme hukkuisi. Järistykset kertovat myös siitä, ettei tämä maailma ole pysyvä joka näin järisee, vaan se kerran luhistuu kokonaan tulessa niin kuin Pietari kertoo: 2. Piet. 3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Näissä suurissa ennustuksissa näemme myös Jumalan rakkauden, sillä ei Hän tahdo kenenkään hukkuvan. Mutta nyt on vain niin, ettei maailma enää halua kuulla Hänen sanaansa, vaan vihaa ja halveksii sitä. On tapahtunut suuri luopumus josta apostoli ennustaa: 2. Tess. 2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. Jos Jumala ei enää rakastaisi luomaansa ihmistä, ei Hän antaisi mitään merkkejä luopuneille, vaan antaisi heidän hukkua ilman parannusta. Kun evankeliumi ei enää kelpaa, niin Jumala osoittaa suurilla merkeillään; ellette tee parannusta ja usko evankeliumia, niin te kaikki hukutte. Viimeinen päivä kyllä tulee, mutta rakas ystävä muista, että sinut on jo lunastettu synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Siinä päivässä ei ole mitään pelottavaa uskovaisille. Jeesus kehottaa meitä nostamaan päämme ja ilolla odottamaan sitä päivää, silloin meille käy niin kuin olemme Jumalan sanasta uskoneet, saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Pelko kuuluu edelleen niille, jotka epäuskollaan hylkäävät Jumalan ja Hänen sanansa, eivätkä tee parannusta, vaikka Jumala kutsuu suurissa merkeissään. Raamatun suunnitelma on Jumalan laatima, se suojelee, varjelee ja lohduttaa jo ennen katastrofeja. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. 2. Kor. 1:3-4 Tule Herra Jeesus! Olavi Niemistö 4

5 Elämämme kallein asia Kun keskustelen henkilöiden kanssa yhteisestä hengellisestä perinnöstämme, niin saatamme tuntea olevamme saman Isän lapsia, vaikka ikäeromme suuntaan tai toiseen voivat olla hyvinkin suuret. Saman yhteyden voimme tuntea myöskin siitä huolimatta, että asumme eri paikkakunnilla tai olemme eri hengellisessä liikkeessä. Toki on niinkin, että saatamme huomata, että eri henki vallitsee keskustelijoiden kesken. Monille on Jumala suonut pitkän iän, jota eivät kaikki saavuta. Jumala tietää päiviemme määrän. Vanhalta ihmiseltä usein kysytään pitkän iän salaisuutta ja siihen liittyviä elämän viisauksia ja ohjeita. En nyt kuitenkaan niitä kysy. Tahdon kuitenkin kysyä, mikä on elämän kallein asia. Siihen on varmasti saanut vastauksen moni, varsinkin vanha ihminen. Haluan pohtia tekemääni kysymystä. Jaetaan tehty kysymys muutamaan osaan. Onko elämässä kalleinta tieto, taito, omaisuus ja yhteiskunnallinen menestys? Onko sitä onnellinen perhe, lapset ja kaikki ystävät? Mihin arvosteluasteikossa sijoittuvat terveys ja saavutettu ikä? Luulisin, että moni ajattelee edellä luetelluista asioista niin, että meidän ulkonainen elämämme ja kaikki mitä siihen kuuluu, ovat tärkeitä ja vaalittavia asioita sekä olemme niistä omalta osaltamme vastuulliset, mutta jokin muu on yli kaikista kallein asia. Onko vastauksemme kiteytettävissä katekismuksen kristinopin ensimmäiseen kysymykseen: Elämämme kallein asia. Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Tietäkää, että herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt ja hänen me olemme Ps.100:3. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Matt.16:26. Uskon niin, että monen vastaus tekemääni kysymykseen on vahvasti sen suuntainen, mitä luterilainen uskonkäsitys ja katekismus opettaa. Voisimme vähän paneutua kysymykseen autuudesta. Ihmiskunta on langennut syvästi Jumalan tahdon vastaisuuteen, joten sen pohjalta tiedämme ihmisen omat huonot lähtökohdat Jumalan autuuteen. Lankeemuksesta huolimatta on Jumala rakastanut luomaansa ihmistä ja antoi jo vanhantestamentin isille ja profeetoille ilmoituksen lunastuksesta. Jumala on eri tavoin vahvistanut isille antamansa lupauksen. Jumala on myös sitä opettanut käsittämään ja ymmärtämään. Erämaavaelluksen ai- 5

6 kana Israelin kansa sai monia opetuksia siitä. Yksi niistä oli kallio, joka antoi vettä. Paavali opettaa, että se kallio oli Kristus 1Kor.10:4. Kun aika oli täyttynyt, niin Jumala lähetti Poikana lunastamaan koko maailman. Nyt yksikään, joka häneen uskoo, ei huku, vaan saa iankaikkisen elämän. Näin tunnetusti opettaa evankelista Johannes Joh.3:16. Lunastus on siis tapahtunut. Se on tosiasia. Seuraavaksi tullaan tärkeään kysymykseen, että ymmärtäisimme, että olemme lunastetut. Me tarvitsemme Pyhän Hengen, että voisimme uskoa omalle kohdallemme Kristuksen edestämme ansainneen lunastuksen, että pääsisimme sisälle Jumalan iankaikkiseen autuuteen. Tämä ei ole itsestään selvä kysymys. Helposti herätetään vastakysymyksiä, että onko iankaikkista elämää laisinkaan ja jos sellainen olisikin, niin eikö jokaisen pidä itse se ansaita hyvillä töillään. Kristuksen sijaiskärsimys ja Hänen meidän edestämme täyttämä Jumalan laki, eivät ymmärryksessämme ole mitään läpihuutojuttuja. Mitkä ovat sitten kunkin kohdalla ne Jumalan koulut, jotka tuovat tämän kysymyksen vastaamme. Kun niin käy, niin Jumala saa avata meille suuria Jumalan viisauksia, jotka ovat luonnolliselta ymmärrykseltämme salattuja. Jumala on monia meistä vetänyt, kasvattanut ja ohjannut Jeesuksen Vapahtajamme tuntemiseen jo nuoruudesta saakka. Toiset ovat saaneet rohkeuden todistaa, kuinka kasteessa olemme tulleet Jumalan lapseksi. Olemme siinä tulleet verhotuksi Kristuksen vanhurskaudella, joka kelpaa Jumalan edessä. Olemme saaneet myös ymmärtää kuinka ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä tuo rintaan syvän lohdutuksen ja yhteyden tunnon Kristukseen ja kanssalunastettuihin. Armolapset ovat saaneet myös armolahjan pitäytyä Jumalan sanan tunnustuksessa, siis Raamatun todistuksessa iankaikkisesta autuudesta. Jotkut ovat saaneet erityisen armolahjan olla myös siinä hengellisessä työssä, joka on annettu seurakunnalle vietäväksi eteenpäin aina maan ääriin saakka Apost.1:8. Sanan kylvö on itse Herran työtä. Me emme saa siitä palkkaa. Harvoin saamme myös nähdä kylvötyön tuloksia. Siinä on varmaan Herramme viisaus, ettemme lankeaisi ylpeyteen. Taivaassa kuitenkin iloitaan, kun yksikin eksyksissä oleva saa löytää Hyvän Paimenen. Ystävät, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa, me emme ansaitse vanhurskautta niilläkään töillä, joita me uskovaisina ollessa teemme, vaan Raamatun mukaan tunnustamme: laupeutensa kautta Hän meidät teki autuaaksi uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistamisen kautta Tiit.3:5. Me saamme siitä olla vissin varmat, että Kristuksen teko yksin riittää. Muuta ei tarvita, eikä 6

7 se mitään hyödyttäisikään. Jos me vanhurskauteen sovitamme omia tekojamme, niin niillä suistaisimme sivuun Kristuksen edestämme tehneen työn. Tällöin Jumalan Kristukselle antama tehtävä mitätöitäisiin. Emmehän tee siis niin, vaan yksinkertaisella uskolla otamme vastaan Jumalan autuuden Jeesuksessa Kristuksessa. Sitä todistaa Sanassa Pyhä Henki. Jeesuksella on kaikki valta. Hän tuntee lampaansa. Hän on myös sanonut, että Hänen lampaansa myös tuntevat Hänen äänensä ja eivät vierasta seuraa. Jeesus johtaa joukkojansa välillä viheriöille laitumille ja välillä virvoittavien vetten tykö. Saakoon tämä armonaika olla sellainen, jonka aikana pääsemme tuntemaan kuinka Jumala on hyvä, armollinen ja laupias sekä pitkämielinen meitä lapsiansa kohtaan. Saakoon elämämme olla lepoa Jumalan lapsena Kristuksen haavoissa. Vuoden 1961 Siionin Kanteleessa 268:1 ovat sanat: Herrassa toivoni, turvani vahva, linnani, ainoa autuuteni. Herrassa rauhan ja riemun mä löydän keskellä vaarojen, vaivojeni. Siis Jeesukselleni, mun ystävälleni, kannan mä kunnian, kiitokseni. Aamen Veljesi Kristuksessa Alpo Ahola JK. Alkuperäisenä puhe on pidetty Tervakosken Pikkukirkossa Vihtori Erkkilän, s Töysässä, 100-vuotisjuhlassa. Olen tuntenut SLEY:n OTO-saarnaajan, Vihtorin, useita vuosia yhteisen sukulaisuuden ja yhteisen hengellisen perinnön pohjalta. Satavuotias Vihtori itsekin puhui elävästi tilaisuudessa pääsystä taivaan kotiin. Hänen puheessa korostui Kristuksen veren armo, joka on ainut turvamme. Minä tunnen omani Teksti: Joh. 10: Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. 12. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. 13. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. 14. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, 15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. 16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä 7

8 lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Raamatussa puhutaan hyvin paljon paimenista ja lampaista. Näitä kohtia on laskettu olevan n. 500 kaiken kaikkiaan. Osa VT:n henkilöistä oli paimenia. Ehkä kaikista tunnetuin näistä on Daavid, joka nuoruudessaan paimensi isänsä laumoja. Daavidin paimenpsalmi 23 on tunnettu ja monen rakastama psalmi. Kun Jeesus tekstissä puhuu siitä, että hän on hyvä paimen ja hänellä on lampaita, hän tarkoittaa sitä, että hänen tehtävänään on paimentaa meitä ihmisiä. Samoin UT:ssa olevat maininnat paimenen virasta, joka esimerkiksi apostoleilla oli, tarkoittavat ihmisistä muodostuvan seurakunnan kaitsijan virkaa. HYVÄ PAIMEN PUOLUSTAA LAMPAITAAN Tekstissä toistuu kaksi kertaa Jeesuksen sanat: Minä olen se hyvä paimen ja: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Jeesus puhuu siitä erosta, joka on olemassa hyvän paimenen ja palkkalaisen välillä. Hyvä paimen puolustaa laumaansa susia vastaan henkensä uhalla, mutta palkkalainen pakenee nähdessään suden tulevan. Lampaat eivät ole hänen omiaan eikä hän välitä niistä. Paimenella on kaksi päätehtävää. Toinen on se, että hän johtaa lampaita ravinnon ja veden äärelle. Paimenpsalmi 23 sanoo: Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Jeesus tahtoo johtaa lampaansa Jumalan sanan viheriäisille niityille, Jumalan sanan virvoittavien vetten tykö. Usko syntyy Jumalan sanasta, sen kuulemisesta, ja se myös kasvaa ja säilyy tämän sanan voimasta. Jumalan sana on uskon ravintoa. Samoin kuin lammas nääntyy, jos se ei saa säännöllisesti ravintoa ja vettä, samoin meidän sielumme nääntyy ja kuivuu, jos se ei saa Jumalan sanan ravintoa. Siksi me tarvitsemme jumalanpalvelusta ja muita tilaisuuksia, joissa Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan. Siksi me tarvitsemme myös yksityistä Raamatun tutkimista. Jumalan sanan kautta Jeesus, Hyvä Paimen, meitä ruokkii sillä hengellisellä ravinnolla, jota hän tietää meidän tarvitsevan. Paimenen toinen päätehtävä on puolustaa lampaita petoja vastaan. Raamattu puhuu siitä, että on olemassa hengellisiä susia, jotka hyökkäävät Kristuksen lauman kimppuun ja koettavat raadella ja tuhota sen. Jeesus itse lausuu varoittavan sanan Vuorisaarnassa: Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (Matt. 7:15). Ja Paavali puhui jäähyväissanoissaan Efeson vanhimmille eli paimenvirassa oleville: Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta lau- 8

9 masta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä (Ap. t. 20:28). Jeesus sanoo, että susi tulee lammasten vaatteissa. Se ei tule ilmoittaen, kuka se todellisuudessa on, vaan se toimii ovelasti. Siksi tarvitaan valppautta. Kristittyjen tulee valvoa, heidän tulee aina verrata kuulemaansa opetusta Raamatun sanaan. Paimenten tulee varoittaa laumaa susista, paljastaa ne ja taistella niitä vastaan. Meidän ajassamme kaikuu monta kertaa ääni: se ja se Raamatun opetus ei enää ole voimassa, se ei enää koske meidän aikaamme. Kun kuulemme tällaisen äänen, tietäkäämme, että se on suden ääni. Hyvä Paimen ei puhu siten. Hän sanoo: Jos te pysytte minun sanassani, te olette minun opetuslapsiani. Hän sanoo: Opettaen heitä pitämään kaiken, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. HYVÄ PAIMEN TUNTEE OMANSA JA HÄNEN OMANSA TUNTEVAT HÄNET Paimenen ja lampaiden välillä vallitsee läheinen suhde. Lampaat tuntevat oman paimenensa äänen ja osaavat erottaa sen muista. On kerrottu Lähi-idästä, että juomapaikalla voi olla yhtä aikaa monia lammaslaumoja. Mutta kun yksi paimen kutsuu omia lampaitaan, vain ne tulevat, tai tietty osa niistä. Ne tuntevat paimenensa äänen, ne voivat jopa tunnistaa oman nimensä, on sanottu. Tähän liittyen Jeesus opettaa. Jeesus sanoo: Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut. Tässä on vastavuoroinen suhde paimenen ja lampaiden välillä. Raamatun mukaan on ratkaisevan tärkeää meille, että Jeesus tuntee meidät. Vuorisaarnassa Jeesus lausuu: Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (Matt. 7:23-24). Jos Jeesus tuntee meidät, se merkitsee, että hän tunnustaa myös meidät omikseen. Mutta jos hän ei tunne meitä, se merkitsee, että hän ei tunnusta meitä omikseen. Olisi kauheaa, jos Jeesus viimeisenä päivänä sanoisi meille: Minä en tunne sinua. Jeesus sanoo myös toisin päin: Minun omani tuntevat minut. Tämän perusteella sopii kysyä tärkeä kysymys: Tunnetko sinä Jeesuksen. Jeesus vakuuttaa, että hänen omansa tuntevat hänet. Miten lammas tuntee paimenensa? Äänen perusteella. Joh. 10:4-5 Jeesus sanoo: Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja 9

10 lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä. Voidaan sanoa, että Kristuksen omilla on lampaan korva. He tuntevat Hyvän Paimenen äänen ja osaavat erottaa sen muista äänistä, joita he kuulevat. Meidän aikanamme kuuluvat toden totta monenlaiset äänet. Moni esiintyy Jeesuksen nimessä ja väittää olevansa Hyvän Paimenen asialla. Mutta meidän tulisi osata kuunnella ja erottaa Hyvän Paimenen ääni ja seurata vain Hyvää Paimenta. YKSI LAUMA JA YKSI PAIMEN Tekstin lopussa Jeesus suuntaa katseensa hyvin laajalle. Hän sanoo: Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Näitä Jeesuksen sanoja on selitetty monella tavalla. Luonteva selitys on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Lammastarhalla, josta Jeesus puhuu, hän tarkoittaa juutalaisia. Muilla lampailla Jeesus tarkoittaa pakanoita, jotka saavat kuulla evankeliumin ja uskovat sen ja näin heistä tulee myös Jeesuksen seuraajia. Näillä sanoilla Jeesus viittaa siihen lähetystyöhön, joka alkoi helluntaina ja joka yhä jatkuu. Evankeliumi Jeesuksesta on tullut tänne Pohjolankin perukoille. Myös meitä Jeesus tarkoittaa. Jeesus sanoo, että on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Me elämme maailmassa, jossa on hyvin paljon kristillisiä kirkkoja (nimeltään kristillisiä). On siksi hyvä muistaa, että varsinaisesti on kuitenkin olemassa vain yksi lauma, johon kuuluvat kaikkien aikojen kaikki uskovat, ja vain yksi paimen, Herra Jeesus, Vapahtajamme. Mutta tässä ajassa me emme pääse näkemään tätä asiaa, se on uskottava. Me tunnustamme tämän asian uskontunnustuksessa sanoessamme: Minä uskon pyhän yhteisen kirkon. Tässä on vakava muistutus myös paavia ajatellen, joka esiintyy kaikkien kristittyjen edustajana ja johtajana. Mutta Jeesus sanoo, että on oleva vain yksi paimen, ja se paimen on Jeesus itse, ei paavi eikä kukaan muu ihminen. Jeesus, Hyvä Paimen, rakastaa meitä, ja hän antoi henkensä edestämme, että meillä olisi syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä uskon kautta hänen nimeensä. Amen. Hannu Lehtonen, pastori Soini 10

11 Kutsu oikeaan Herran pöytään (Jeesus asetti ehtoollisen uskovia varten. Jeesus asetti myös paimenenviran, jonka tulee tämä sakramentti jakaa. Herran käsky on kuitenkin kirkossamme hyljätty, ja on olemassa kaksi pöytää, oikea ja väärä. Oikeaan pöydän valitseminen ei perustu kirkon, eikä yhdenkään ihmisen valintaan, vaan se perustuu Herran asetukseen ja käskyyn. Joka riippuu Herran sanassa, löytää kyllä oikean pöydänkin.) Toimitus. Ps. 27:8 Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: Etsikää minun kasvojani. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Harhaoppisenkin johtama ehtoollinen on siunaukseksi, jos se oikein toimitetaan. Erimielisyydet tästä alkoivat hyvin varhain ja näkyvät jo kirkkoisien kirjoituksista. Lutherin ja luterilaisuuden kannanotot ovat, nämä tiedossa, hyvin tietoisia. Viittaan Augsburgin Tunnustuksen pykälään 6, Lutherin Mannan selkeään opetukseen 15/9 (löytyy alkumuodossaan kohdassa: Luthers Sämtliche Schriften (W2) VII 77s), Lutherin Ison galkommentaarin opetukseen sivuilla 40s (Koskenniemi 1957, selityksenä Gal 1:2:een) ja Huonepostillan saamaan VI pääsiäisen jälk. sunnuntaina (ruotsalaisen laitoksen kymmensivusen saarnan sivuilla 7-10). On tärkeää, että silmämääränämme on vain oikea jumalanpalvelus, ei ihmisten erottelu. Meidän on kokonaan unohdettava ja jätettävä huomiotta sakramentin välittävä henkilö; Hän väistyy kokonaan Herran tieltä, joka itse toimii ehtoolisessa, sanoo saksalainen teologi Hans Engelland (1959). Asia on toinen, kun jumalanpalveluksen toimittaa henkilö, joka tehtävässään jo itse virassaolollaan Julistaa Jumalan sanasta luopumista. Seurakunta voi äärimmäisessä hädässä toimia sekä ilman virkaa ja sakramenttia että ilman pappia. Seurakuntahan on, missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä; Hän on itse siellä läsnä. Kirjeessään Böömin veljille Luther toteaa, että Böömi, mitä tulee pappisvirkaan, on kuin Babylon, ja ellei oikeita seurakuntapalvelijoita [siis Sanan mukaan jumalanpalveluksen toimittavia pappeja] saada, on parempi olla ilman heidän palveluitaan. On selvää, että koska Jumalan Sana on se, josta kirkko syntyy, kasvaa, säilyy ja voimistuu, se ei voi olla ilman Sanaa. Jos Sana on hävinnyt, kirkkokaan ei ole enää kirkko. Ellei löydy oikeita sananpalvelijoita, jokainen perheenisä lukekoon evankeliumia talossaan, samoin kastakoon itse lapsensa ja kaikki kattonsa alla. Tämä koski böömiläisiä tilassa, 11

12 jolloin heillä ei katolisen yksin- ja pakkovallan vuoksi ollut miespolviin ollut mahdollisuutta oikeaan jumalanpalvelus elämään. Ehtoollinen ei kuitenkaan saanut olla heille ehdonvallan asia; tilanteessa, jossa he eivät voineet saada osakseen oikein toimitettuna jumalanpalvelusta, heidän tuli vain muistaa, että alttarin sakramentti ei ole ehdottoman välttämätön autuuteen, vaan riitti että heillä oli evankeliumi ja kaste.. Lutherin erotus kasteen ja ehtoollisen välillä johtunee siitä, että kasteen ehdottomuus uudestisyntymiseksemme perustuu Raamatun sanaan Joh 3:3,5, Tit 3:5, Ef 4:5), ehtoollinen sensijaan ei, vaikka monen mieleen helposti nousee Jeesuksen sana Joh 6:53s:ssä). Yksimielisyyden ohjeen kohdasta VII:61 luemme Koskenniemen käännöksen (1948) mukaan, s 522: On kahdenlaista Kristuksen lihan syömistä. Toinen on hengellistä, ja siitä Kristus Joh 6:ssa pääasiallisesti puhuu. Se yksinkertaisesti tapahtuu... kun evankeliumia saarnataan ja tutkisteliaan... Tämä on kaikkien aikojen kaikille kristityille autuuden saavuttamiseksi välttämätön... - j.n.e., kohdat Lähtökohtana luterilaisilla isillä oli ilmeisesti tässä se, jonka Luther ilmaisee kristologisesti luennoissaan 1 Joh:sta (1527; suomennos vuodelta 1902): että Kristus ei ole vain Marian poika, vaan ihmisyydessäänkin Jumala Jumalasta, että Hän kahdessa luonnossaan on yksi, erottamaton persoona, riippumatta siitä miten me omasta puolestamme pystymme Hänet sellaiseksi tajuamaan. Kristus ei ole jaettava... Luonnot ovat erotetut, mutta persoona on yksi... Muutamat kuvittelevat, että Kristuksen ihmisyys on yhdessä paikassa ja jumaluus muualla. Mutta minä olen Jumalan armosta oppinut, etten käännä silmiäni pois tuosta persoonasta, joka on syntynyt Mariasta, enkä etsi enkä tunne muuta Jumalaa... (s 9s). Tämä merkitsee, että lähestyy Kristus meitä minkä armonvälineen kautta tahansa, Hän lähestyy meitä aina koko persoonassaan, aivan kuin Hän kerran eli maan päällä yhtenä persoonana, kuoli edestämme yhtenä, Jumalana ja ihmisenä, nyt istuu Jumalan oikealla puolella Jumalana ja ihmisenä, ja samalla tavalla Jumalana ja ihmisenä tulee osaksemme niin Kasteessa ja Sanassa kuin Ehtoollisessa. Yhdessäkin näistä Hän on kokonaisena. Ja näin Hän saattoi jo ennen ehtoollisensa asettamista julistaa, minkä julisti Joh 6:53s:ssa ja 6:63:ssa sanastaan. Ehdoton vaatimus oli Hänen lihansa syöminen ja verensä juominen, mutta sisällyksellisesti se tapahtui Hänen sanansa kautta, joka Hänen kuulijoilleen oli tuolloin Henki ja oli Elämä. Pitkäkään paasto ehtoollisen suhteen ei merkitse, että lakkaisimme olemasta totinen pyhien seurakunta. Ehtoollinen on teillä siellä, missä teillä muutenkin on jumalanpal- 12

13 veluksenne, joillakin seurakunnassaan, toisilla naapuriseurakunnassa, toisilla joka pyhä, toisilla harvemmin. Autonne siirtävät teidät vielä suhteellisen helposti oikeitten saarnatuolien juurelle, oikeaa sanaa kuulemaan, ja samalla heitä myöskin kannustamaan tehtävässään. Kirkon kiristyvästä linjasta johtuen on edessämme yhä tarkemmin vedettävien linjanvetojen aika, ja silloin juuri jumalanpalvelustemme suhteen. Aihetta olisi varmaan enempäänkin. Ja tarkempaan. Mutta kyllä me siihen yhdessä vielä kasvamme, kun Hyvä Kasvattaja meidät ahdistuksemme alla siihen hyvin kasvattaa. Olkoon Hänelle (joka voi tehdä enemmän) monin verroin enemmän kuin mitä me meissä vaikuttavan voiman mukaan anomme tai ymmärrämme) kunnia seurakunnassa aina ja iankaikkisesti. Sopimaton sove1iaaksi Ko1.1: Kiittäkää Isää, joka on tehnyt meidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on va1keudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Tämä teksti pyhä1tä Paava1i1ta on riemu11isen rikas ja säteilee taivaallisen Isän sanomatonta rakkautta. Mietitään nyt lukijat hartaasti, mitä on iankaikkinen valojen Isä meille tehnyt rakkaassa Pojassaan. Että ihminen, Adamin perinnössä syntinen ja kirottu kuoleman lapsi on tehty sove1iaaksi, pyhien perinnön osallisuuteen. Kadotuksen alainen ja kaikkeen pyhään sopimaton, tehdäänkin sove1iaaksi taivaalliseen perintöön. Oi, sinä Jumalan autuas lapsi, Helge Hildén Rovasti osaatko kylliksi ihmetellä tätä armon suuruutta? Me, jotka olimme suurten syntiemme ja pyhän lain rikkojina vain ikuiseen kadotukseen sove1iaita, olemmekin nyt Kristuksen kalliin sovintoveren kautta armahdettuja, synnistä vapautettuja pyhiä ja autuaita. Oletko tätä koskaan kylliksi rakkaan Raamattusi äärellä oikein tutkinut? Miten mittaamaton on Jumalan rakkaus ja armo, että antaa ainoan Poikansa, tekee hänet synniksi, jonka hänen pyhin lakinsa tuomitsee ristin julmaan kuolemaan meidän jumalattomien edestä. Tarvitaan Pyhän Hengen, tuon taivaisen ymmärryksen avaajan ihmeellinen apu. Hän avaa meille ihanan uskon ymmärryksen käsittämään tämän autuaallisen ihmeen, pyhän Raamatun valossa, että Kristus otti kaikki meidän 13

14 kauheat syntimme, kantoi ne omassa ruumiissaan ristin alttarille ja otti ne Jumalan Karitsana meiltä ja koko maailmalta pois, siunatulla sydänverellään. Näin tämä rakas suku1unastajamme pelasti meidät kuoleman ikuisesta pimeydestä ja nyt alamme käsittämään, mitenkä sopimaton kadotuksen kekä1e tehtiin soveliaaksi ikuiseen, taivaan miljoonien pyhien juhlaan. Ps. 23:1 Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Nämä sanat on mitä lohduttavimmat Raamatussa. Sekä vielä, kun sain uskon sisareltani tämän aiheisen taulun seinälleni, saan joka päivä yhä uudestaan lukea tätä Jumalan sanan kohtaa, joka auttaa jaksamaan, antaen voimaa joka päivälle. Tämä uskollinen Paimen haluaa sanoa, ettei Hänen lampaansa huku, eikä kukaan voi temmata Hänen kädestänsä. Vaikka ihminen on elävässä uskossa, niin hän iloitsee siitä, kun hän saa lohdutusta, iloa ja rauhaa Jumalan puhtaasta sanasta. Kokemuksesta voin sanoa sinulle, että vaikka olen jo vuosia uskossa elänyt, niin kyllä minuakin ja tietenkin muitakin vaivaa usein penseys ja uneliaisuus Jumalan sanaa kohtaan. Se johtuu perisynnistä, joka meissä jatkuvasti 14 Oikein hyvä on tekstimme sana siirtämisestä. Olemme Go1gatalla pe1astettuina siirretty Jumalan Pojan valtakuntaan Ja tuo siirto tapahtui aivan elämämme aamunkoitossa, kalliissa kasteessamme. Siinä nämä verellä ostetut siirrettiin taivaalliseen armon valtakuntaansa. Oi, riemu! Järki vaan ei ymmärrä, Ei Isä meissä näe virhettä. Kiitätkö nyt uskossa ihanaa Isääsi? Kalle Jokinen Herra on minun paimeneni asuu, se ei tule pois juuritetuksi ennen kuin kuolemassa. Mutta sitten toinen päivä on kuin uusi ihminen, on palava halu yhä uudestaan ja uudestaan oikein ahmimalla tutkia Jumalan sanaa, että mitä Herralla on tänäpäivänä minulle sanottavaa. Se on Pyhä Henki, joka nostaa, kantaa ja vie perille. Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä ja Hänen laupeutensa pysyy iankaikkisesti. Jos emme pidä Jumalan sanasta kiinni ja lue sitä päivittäin, niin ei meille jää kuin synkkä tulevaisuus ja mielestämme katoaa omantunnon rauha. Onkin kovin tärkeää tutkia Jumalan sanaa Raamatusta sekä oppi-isämme Lutherin kirjoista. Matt. 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta

15 sanasta, kuin Jumalan suusta lähtee. Näin mekin saamme sanoa, kun elämme ajallisessa puutteessa ja kiusaaja tulee kiusaamaan meitä elatuksen murheilla. Sananl. 18:10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Kyllä se on vaan ilouutinen, kun saamme uskoa joka päivä, että olemme kaikki jo synnistä ja kuolemasta lunastettuja. Olemme Jumalan armosta autuaiksi ja vanhurskaiksi tehtyjä, ilman mitään omaa ansiotamme. Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, siinä mä kurja olen taivaaseen valmis. Rakkaat sisaret ja veljet; meitä odotetaan jo taivaassa. Eeva Korpi Sanalle uskollisia paimenia vainotaan Pappeuden on Jumala asettanut Paratiisissa ja Kristus Uudessa Testamentissa asetti apostolit. Raamatun mukainen pappeus on ollut voimassa kirkossamme vuoteen 1986 saakka. Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkolliskokous piispojensa myötäajajina mursivat pappeuden hyväksymällä naisen papin virkaan. Se merkitsi esikuvan, jossa Kristus on seurakunnan pää, hylkäämistä ja naisen nostamista Kristuksen esikuvaksi. Lankeemus on syvimmiltään lankeemusta Jumalan Sanasta. Hengellinen pimeys on jo pitkälle edennyt. Kuitenkaan ei millään uskoisi, että piispat ryhtyisivät johtamaan kristittyjen vainoa. Vainoa on saanut kokea jo monet Sanalle uskolliset paimenet. Nyt Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi piti Tervolan seurakunnassa ylimääräisen piispantarkastuksen Tarkastus oli suunnattu Tervolan seurakuntapastoria Juha Muukkosta vastaan. Piispa antoi huomautuksen raamattu-uskolliselle pastorille. Muukkonen edustaa Raamatun mukaista apostolista virkakäsitystä, joka lähtee Kristus-esikuvallisuudesta. Oulun tuomiokapitulin lakimiesasessorin Osmo Rahjan mukaan huomautuksen taustalla on pastorin saarna tuomiosunnuntaina. TV1:n klo uutisissa Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi omin sanoin kieltäytyi tekemästä parannusta Raamatun vastaisesta naispappeusopistaan. Tapaus on johtanut siihen, ettei pst. Muukkonen voi toimittaa ehtoollisjumalanpalvelusta Tervolan seurakunnassa. Tapaus johtaa Ilm.13:16-17 profetiaan, joka tässä toteutuu. Eli ilmaista armon oppia ei saa opettaa, vaan suvaitaan ainoastaan töiden vanhurskauttamisoppia. Alpo Ahola 15

16 Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän (Matt. 9:35-38) Kaupungeista kyliin kulkee, saarnaa Kuningas. Ei kuninkuutta huomaa, näe, synagogan kuulija. Sanoma on taivahasta, Isänsä tahdon mukaan. Evankeliumi valtakunnan, kuulkaa, ihastukaa. Raihnautta, tauteja, Hän kaikkinaista kohtaa. Ei näy yhtään paimenta, ei ketään joka johtaa. On lammaslauma peloissaan, lähellä nääntymistä. Jeesus säälii, parantaa, jo ennen kääntymistä. Oppilailleen Jeesus sanoo, istukaa nyt tähän. Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että lähettäisi, Miehet elonkorjuuseen, niin työ ei kesken jäisi. Armotaivas hämärtyy, ei kuulu Herran sana. Lampaat ilman paimenta, taas suden saalihina. On lain virka poistettu, et armoakaan maista. Pakanat ovat arvostaneet, aina alttarilla naista. Suurin osa kristikuntaa, omaan voimaan luottaa. Vähättely Herran sanan, sille kadotuksen tuottaa. Sä pieni lauma, uskollinen, vielä vähän aikaa kestä. Vain veri Herran Jeesuksen, synnistä voi pestä. Henget saastaiset pois ajettu ja kaikkinainen tauti. Väkevä on Herran sana, sitä kiitoksella nauti. Eloa on yhä paljon ja työmiehiä vähän. Elon Herra kohta saapuu, sanoo; aika loppuu tähän. Olavi Niemistö 16

17 Ymmärrätkö myös mitä luet? Tämän kysymyksen esitti Filippus Etiopian kuningattaren kamaripalvelijalle. Kirjoitusten lukemisesta ei ole mitään hyötyä lukijalle, ellei hän ymmärrä sanojen sisältöä eli sitä, mitä hänelle halutaan sanassa ilmoittaa. Jumalan sanan, joka on pyhä Raamattu, koko tarkoitus on ilmoittaa kaikille sen lukijoille se asia, mitenkä me pelastumme. Mitenkä tullaan autuaiksi? Miten päästään taivaaseen? Kun on Jumalan sanan ymmärtämisestä kysymys, niin siinä tarvitaan aina Jumalan Pyhä Henki avuksi. Sen syyn tähden, kun Soaistu on järkemme, synnin sumu sielun peittää, Siis oi Jeesus valaise, Auta Hengelläsi meitä. U.V. 91:2. Jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki toimi tässäkin, hän sai liikkeelle apostoli Filippuksen ja sytytti elävän uskon hoviherran sydämeen, joka luki Jesaja profeetan kirjoituksia. Tarkatkaamme mitä profeetalla on meille sanottavaa tänä Pääsiäisenä. Jes.53:5 Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut. Jeesus oli se sijaiskärsijä kaikkien ihmisten edestä, kaikki meidän syntimme rangaistiin Jeesuksen ruumiissa. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi. Tämä rauha tulee kaikille, jotka ovat kastettuja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja jotka uskovat sydämessään, että Jeesus on minun Herrani, joka lunasti minut kadotetun ja tuomitun ihmisen, synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta omakseen. (Jes. 43:1). Ei kukaan voi meitä enää tuomita. Me saamme osoittaa syyttäjälle Jeesusta, hänessä on rangaistu meidän syntimme. Hän on maksanut meistä täyden lunastushinnan, olemme hänen omiaan. Tästä tulee se rauha jokaisen uskovan tunnolle, kun saamme kuulla alttarin sakramentin nautittuamme (oikean sananpalvelijan jakamana): sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi. Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. Tämä parantaminen tapahtuu armon ja anteeksiantamuksen kautta. Apostoli Paavali vakuuttaa: Hep. 10:19 Että siis meillä on vapaus mennä pyhään, Jeesuksen veren kautta. Helge Virtanen 17

18 Vanhurskauttaminen Kun oppi-isällemme Lutherille itselleen selvisi oppi Jumalan vanhurskauttamisesta, se ei ollut mikään uusi löytö, vaan paluu vanhaan turvalliseen alkukirkon apostoliseen oppiin. Tämän opin katolinen kirkko oli suurelta osalta tärvellyt, jopa hylännyt. Tästä tuli vedenjakaja katolisen kirkon ja uskonpuhdistuksen jälkeisen luterilaisen kirkon välille. Tuli syvä juopa pelastuksemme keskeisimmästä sisällöstä. Vanhurskauttamisesta uskon kautta ilman lain tekoja. Siitä ei voida edes puhua, jollei ihmissuvun vanhurskautus Kristuksen sijaishyvityksen tähden (objektiivinen vanhurskautus) eli sovitus Jumalan sydämessä, olisi tapahtunut tosiasia ja evankeliumi sitä julistaisi. Uskon kautta tapahtuvan vanhurskauden edellytys on armon yleisyys. Jolleivät kaikki ihmiset ole Kristuksen kautta täydellisesti sovitetut Jumalan kanssa ja ellei kaikille ihmisille erotuksetta tarjota evankeliumissa täydellistä syntien anteeksiantamusta, niin he kuolevat synteihinsä. Yleisen armon kieltäminen saa syntiensä tähden kauhistuneen ihmisen perustamaan syntien anteeksiantamisen ns. vuodatettuun armoon. Näin hän joutuu Rooman kirkon maaperälle, nimittäin jos vanhurskautus tapahtuu uskosta ilman lain tekoja. Se ei perustu meihin vuodatettuun armoon, vaan siihen, että Jumalalla on Kristuksessa meitä kohtaan armollinen mielenlaatu. Sen tähden sitä ei myöskään tule etsiä ihmisestä, vaan ihmisen ulkopuolelta, objektiivisesta evankeliumin sanasta. Syntien anteeksiantamuksen me saamme yksin uskomalla Kristukseen. Emme rakkauden tai tekojemme tähden, jos kohta uskoa seuraa rakkaus. Jumalan vanhurskauttaminen ei ole mikään lääkintä, vaan forenssinen oikeustapahtuma, nimittäin epävanhurskaan vanhurskaaksi julistaminen. Jumalallisen vanhurskautuksen ja yhteiskunnallisessa oikeusmenettelyssä tapahtuvan syyttömäksi julistamisen välillä on oleellinen ero. Yhteiskunnallisessa tuomioistuimessa tuomari julistaa vanhurskaan vanhurskaaksi ja epävanhurskaan epävanhurskaaksi. Tuomari, joka julistaa syyllisen syyttömäksi, on Herralle kauhistus. (sananlaskut 17:5) Mutta siinä vanhurskautuksessa, joka tapahtuu evankeliumin ja uskon kautta, Jumala tekee juuri sen, mikä on maalliselta tuomarilta kielletty. Jumala julistaa vanhurskaaksi jumalattoman (room.4:5), joka uskolla tarttuu evankeliumissa luvattuun syntien anteeksiantamiseen. Hän saa elää, sillä vanhurskas on elävä uskosta (room.1:17.gal.3:11). Vanhurskautta ei voida saavut- 18

19 taa vuodatetun armo-vaikutuksen kautta, jolloin meissä olevan uskonkipinän ansiosta tulemme otolliseksi vastaanottamaan Jumalan armon. Tällainen opetus on katolisella kirkolla. He sanovat; että vanhurskauttaminen on vanhurskaaksi tekemistä, eikä lukemista. Vanha luterilaisuus on pitäytynyt Raamattuun, jossa forenssinen armo luetaan meille: Kristuksen sovituksen tähden, joka tuli synniksi meidän tähtemme (2. kor.5:21 ) ja tapahtuu yksin armosta uskon kautta. Vanhurskautus ei ole sitä, että usko voidaan käsittää muuksi kuin välineeksi (vanhat sanoivat, tyhjä käsi) eli kokonaan meidän ulkopuolelta tulevaksi armoksi, joka tavoittaa syntisen ihmisen ilman ansiota, mutta joka ympäröi ja saartaa meidät Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni (ps.139:5). Uskon lahjoittaa Pyhä Henki, joka ei ole mikään pelon ja epävarmuuden Henki, vaan käsittämätön Jumalan lahja Kristusta kirkastamaan sydämissämme. Vahva turvalinna, johon saa vuorenvarmasti uskoa. Jos kysytään: mistä ihminen voi löytää vanhurskautuksensa, on siihen annettava Raamatun vastaus: lukemalla se evankeliumin sanasta. Jos edelleen kysytään; miten syntien anteeksiantamus on tullut sanaan? Raamattu vastaa siihen: Siten, että Jumala on Kristuksen sijaishyvityksen ansiosta sovittanut maailman itsensä kanssa ja siten saavuttanut meidän keskuudessamme voimaan evankeliumin sanan. Nyt on sellaisella ihmisellä, joka evankeliumin uskoo, syntien anteeksiantamus, eikä kenelläkään muulla. Sen tähden kaikki oikeat kristilliset opettajat ohjaavat kaikki kauhistuneet syntiset heitä lähellä olevaan sanaan, Vaan sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää (5.moos: 30:14,room. l0:8), joka kaikille syntisille lupaa Kristuksen hankkiman anteeksiantamuksen. Yksin armosta uskon kautta, eikä tähden. Tällätavoin tulee aina antaa Jumalalle kunnia ja kiitos hänen täytetystä työstään. Martti Pylkkänen Ps. lähteinä on käytetty: Pyhää raamattua, kirkkomme Tunnustuskirjoja sekä Pieper in Dogmatiikkaa, vapaasti aiheeseen liittyvää omaa tulkintaa vanhurskauttamisesta uskon kautta Kristuksen tähden. Vuosijuhla Vuoden 2005 vuosijuhla Lehtimäen seurakuntakeskuksessa. 19

20 Vieno Mäkisen muistolle Siis riennä ystävä riemuiten, kun turvasi on veri Jeesuksen, siksi kunnes porteista kaupungin hääriemuun saavut sä Siionin. Nämä Siionin Kanteleen laulun sanat olivat Vienon kuolin-ilmoituksessa. Hän oli syntynyt Ylistarossa, Varrasjävellä, Siunaustilaisuus oli Ylistaron kirkossa, , jonka toimitti khra. Markku Toivio. Vieno suoritti elämäntehtävänsä kodinpiirissä. Puoli vuotta ennen kuolemaa hänellä todettiin vakava ja parantumaton sairaus. Hän sai elää ja kasvaa uskovaisten vanhempien kodissa, jossa vuosikymmenien aikana on pidetty paljon seuratilaisuuksia. Sanan kuulossa Vienollekin autuus kirkastui. On autuasta elää ja kuolla Herrassa. Kun Herra mua johdatat taivaaseen, Sun luoksesi iäiseen autuuteen. Saan nähdä sun kirkkaudessa. Ah siellä mä seurassa pyhien, saan yhtyä virtehen uutehen, Sun taivaassa riemullisessa. Vanha Vk. 345:7. Esko Niemistö Toimitus Päätoimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänk. 39 B 22, Vaasa. P Toimituskunta: Esko Niemistö, Ilkka Viitala ja Tapio Niemistö Kasetit: Helge Virtanen, Ylistaro. Puh Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Toimiston postiosoite: PL 170, Vaasa Todistajaseuran pj: Alpo Ahola, Saarentie 7, Ritola. Puh Sihteeri: Kari Niemistö, Kiislank. 1, Vaasa. Lehtitilaukset, kirjatilaukset ja rahastonhoito: Kari Niemistö, Kiislank. 1, Vaasa. Puh Postisiirtotilien n:t Todistaja: Ev.lut. Todistajaseura: Lehti ilmestyy Evankelisluterilaisen Todistajaseuran toimesta kerran kuussa ja maksaa 25 vuosikerta kotimaahan ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 28. Kestotilaus 22. ISSN Art-Print Oy