Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012

Transkriptio

1 Jaakko Mattila Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012 Raportti (asianumero XX/41/2013) Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi

2

3 3 KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi JULKAISUAIKA LUOTTAMUKSELLISUUS DIAARINUMERO xxxx/41/2013 SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA JA NIMI NATURA 2000-ALUEEN NIMI JA KOODI TEKIJÄ JULKAISUN NIMI JULKAISUN TYYPPI TIIVISTELMÄ YSA Mäkilä, YSA Haali, YSA Mäkilän vanha metsä luonnonsuojelualue, YSA202511Svinberget FI Kolkanaukko (SCI, SPA), FI Rekijokilaakso (SCI), FI Kemiönsaaren kalliot (SCI), FI Saaristomeri (SCI/SPA), FI Vanajaveden lintualueet (SPA), FI Telkkämäki (SCI), FI Isojärvi- Arvajanreitti (SCI, SPA), FI Kärppäjärven alue (SCI). Jaakko Mattila Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012 Raportti Vuoden 2012 kovakuoriaiskartoitusten tavoitteena oli tuottaa tietoa erilaisten metsäisten luonnonhoito-life hankkeen toimenpidesuunittelukohteiden uhanalaisesta lajistosta suunnittelun tueksi. Tutkittuja kohteita oli yhteensä 11, joista 6 kartoitettiin kovakuoriaispyynnein. Pyynnit aloitettiin metsäympäristöissä toukokuun alussa ja päätettiin elokuussa. Kartoittaja vei pyydykset maastoon yhdessä paikallisten vastuu-henkilöiden kanssa, jotka hoitivat maastokauden aikana osittain pyydysten tyhjennyksen. Heinä- ja elokuussa kohteilla tehtiin lisäksi lajiston maastokartoituksia, jolloin tutkittiin järjestelmällisesti lahopuuresursseja ja niillä elävää hyönteislajistoa. Havaintopisteet talletettiin sekä GPS-laitteelle että maastolomakkeelle. Kartoitettu pinta-ala oli yhteensä n. 118,8 hehtaaria. Kovakuoriaisaineisto käsitti kaikkiaan 9031 yksilöä ja 607 lajia. Suojeltavia hyönteislajeja tavattiin 14 ja havaintoja kertyi yhteensä 22. Luontodirektiivin lajeja havaittiin 3, joista kertyi 5 havaintoa. Erityisesti suojeltavia lajeja havaittiin 4, joista tehtiin 6 havaintoa. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja havaittiin 3, joista tehtiin 4 havaintoa. 7 silmälläpidettävästä lajista tehtiin yhteensä 10 havaintoa. Merkittävimmät kartoituksessa havaitut kovakuoriaislajit ovat direktiivilajit punahärö, mustatattiainen ja haavansahajumi sekä erityisesti suojeltavat jalavanlahokärsäkäs ja salopikkukuntikas. Kohteista Kärppäjärven alue osoittautui merkittäväksi uhanalaisten ja huomionarvoisten kovakuoriaislajien keskittymäksi. Haavan uusiutumisen turvaaminen on haapakohteilla tärkeää lajiston säilymiseksi. Liiallisen kuusettumisen vuoksi umpeutuvien ympäristöjen hoitoa suositellaan tutkituille lehtokohteille ja kaskialueilla kaskijatkumon ylläpitämistä. AVAINSANAT MUUT TIEDOT SUOSITELTAVA VIIT- TAUS kovakuoriaiset, uhanalainen laji, lajistokartoitus Mattila, J. 2013: Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti Raportti (diaarinumero xxxx/41/2013). Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi, s. + liitteet SIVUMÄÄRÄ 41 s. KIELI Suomi JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA -

4 4 Sisällys 1 Johdanto Kartoituskohteet Kartoitusmenetelmät Yhteenveto tuloksista Toimenpidesuunnittelukohteiden tulokset Taivassalo, Kolkanaukko Parainen, Långholm Kemiönsaari, Kemiönsaarenkalliot Rekijokilaakso Valkeakoski, Vanajaveden lintualueet, Ikkala Kuhmoinen, Kärppäjärvi Kuhmoinen, Isojärvi Kaavi, Telkkämäki Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Pyydysten yhtenäiskoordinaatit ja pyydyspuiden tiedot Liite 2. Liite 3. Kohteilta 2011 tavatut punaisen listan lajit löytötietoineen Kartoituskohteilta havaittu kovakuoriaislajisto...45

5 5 5

6 6 1 Johdanto Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelujen alueella tehtiin vuonna 2012 luonnonhoito-life hankkeen edellyttämiä lajistokartoituksia hoitokohteiksi valituilla suojelualueilla. Kovakuoriaislajiston kartoitukset kohdennettiin ensisijaisesti toimenpidesuunnittelukohteille, joilla tarvittiin tietoa toimenpiteiden suunnitteluun vaikuttavasta lajistosta. Tavoitteena oli samalla selvittää suojelualueiden lajistollista arvoa, erityisesti haapaan ja muihin lehtipuihin sidoksissa olevan uhanalaisen ja taantuneen lajiston suhteen, hahmottaa lajiston suojelun kannalta keskeisiä ydinalueita ja niiden verkottumista muiden suojelualueiden ja lajiesiintymien suhteen, sekä tunnistaa lajiston säilymisen kannalta välttämättömiä hoitotarpeita alueilla. Kerättyä aineistoa hyödynnetään mm. EU-direktiivien edellyttämissä seurannoissa ja raportoinneissa, sekä suojeluasteen, -tason ja uhanalaisuuden arvioinneissa. 2 Kartoituskohteet Toimenpidesuunnittelun edellyttämiä lajistokartoituksia tehtiin 7 kohteella ja kohteen potentiaalia lajiston kannalta arvioitiin 4 kohteella (taulukko 1). Pääosa tutkituista kohteista on lehtomaisia metsiä, joiden hoitotoimena on varjostavan havupuuston raivaaminen ja lehtipuuston ja lehtokasvillisuuden tilan parantaminen. Haapajatkumon turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet Kärppäjäven alueella ja uhanalaisen metsäomenapuun ympäristön hoitotoimet Saaristomerellä ovat esimerkkejä metsäisten kohteiden hoitotoimista. Metsäympäristöjen lisäksi kartoitettiin myös puoliavoimia perinnebiotooppeja Rekijokilaaksossa ja Kemiönsaarenkallioilla. Kohteiden kartoitettavat kuviot valittiin lahopuuston määrän ja laadun perusteella, ts. puuston ominaisuustietojen perusteella pyrittiin ennakolta valitsemaan kuvioiden joukosta sellaisia, joilla voitiin olettaa elävän merkittävästi uhanalaista ja harvinaista lajistoa. Kartoituskuvioiden valinnassa painotettiin lisäksi suojeltavan kovakuoriaislajiston kannalta arvokkaimpia lehtipuustoisia alueita. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa alueilla elävästä merkittävämmästä lajistosta, jonka säilymistä suunnitellut hoitotoimet tukevat, ei niinkään kartoittaa varsinaisten suunniteltujen hoitokuvioiden lajistoa, joka useissa tapauksissa ei olisi tuottanut mielekästä aineistoa. Yleisarvio kartoitustehokkuudesta kohteittain (kts. alla oleva taulukko): 1 kokonaisuudessaan erittäin hyvin kartoitettu kohde, uusintakartoituksissa ei todennäköisesti löytyisi uutta lajistoa juurikaan 2 koko kohde hyvin kartoitettu jonkin tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja/mikrohabitaatteja on katsottu vain satunnaisesti 3 kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien resurssien/mikrohabitaattien osalta 4 kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja on katsottu vain satunnaisesti 5 kohteella on käyty vain pikaisesti, eikä lajistosta ole saatu selkeää kuvaa. 6

7 7 Taulukko 1. Kartoitusten kohteet, sijainti, kartoitettu pinta-ala, käytetty maastotyöaika sekä kartoitusten tekijä. Kartoituksen ensisijainen syy: yleiskartoitus (yleis) tai toimenpidesuunnittelu (TPS). Kasv. lohko Kunta Natura/YSA Koodi Kohteen nimi Kart. syy Sis. muita kuin MH:n alueita Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. aika h Pyydys vrk. Kart. tehokkuus Kartoittaja 1b Taivassalo FI Kolkanaukko SCI/SPA) TPS 8,6 6, J.Mattila 1b Parainen FI Saaristomeri (SCI/SPA), Långholm TPS 10, J.Mattila 1b Kemiönsaari FI YSA Kemiönsaaren kalliot (SCI) Svinberget TPS X 2 3 h - 5 J.Mattila 1b Kemiönsaari FI Kemiönsaaren kalliot (SCI) TPS 11 0,5-5 J.Mattila 2a Somero FI YSA Rekijokilaakso (SCI) Mäkilä TPS X 5,5 4,5 400 pit-fall 4 J.Mattila 2a Somero FI YSA Rekijokilaakso (SCI) Mäkilän vanha metsä TPS X J.Mattila 2a Salo FI YSA Rekijokilaakso (SCI) Haali TPS X 0,9 0,5-5 J.Mattila 2a Valkeakoski FI Vanajaveden lintualueet (SPA) Ikkala TPS 5, J.Mattila 2b Kaavi FI Telkkämäki (SCI) TPS 16,1 10, J.Mattila 2b Kuhmoinen FI Isojärvi Arvajanreitti (SCI, SPA) Yleis haapa J.Mattila 2b Kuhmoinen FI Kärppäjärven alue (SCI) Yleis haapa 32,7 16, J.Mattila yht. 118,8 ha 68 h 5140 vrk 7

8 8 3 Kartoitusmenetelmät Kartoituksissa selvitettiin haavalla ja muilla lehtipuilla elävien lahopuukovakuoriaisten esiintymistä suojelualueilla. Kuudella tutkitulla metsäisellä kohteella pääasiallisena kovakuoriaisten kartoitusmenetelmänä käytettiin ristikkorunkoikkunapyydyksiä (kuva 1.). Runkoikkunapyydyksillä kartoitetaan elävissä ontoissa lehtipuissa, vastakuolleissa rungoissa ja eriasteisteisesti lahonneissa pökkelöissä elävää lajistoa, jota on vaikea havaita ilman pyydyksiä. Useimmilta kartoituskohteilta valittiin pyydyspuiksi kymmenen sopivaa puuta taantuneelle lahopuukovakuoriaislajistolle tärkeiksi tiedetyistä lahopuuresurssityypeistä. Joillain kohteilla käytettiin pienempää pyydysmäärää johtuen kohteella esiintyvistä lahopuun määristä. Ristikkorunkoikkunapyydykset asetettiin valituille rungoille. Pyydystyyppi pyytää passiivisesti rungoilla liikkuvaa ja niiden ympärillä lentävää lajistoa. Pyydyksissä käytettiin pyydysnesteenä lievästi saippuoitua vettä ja säilöntäaineena merisuolaa. Pyydyspuiden taustatiedot kirjattiin pyydyspuulomakkeille, jotka on tallennettu Metsähallituksenverkkolevylle:H:\LP_lajisto\2012\kovakuoriaiset\ESLP\JaakkoMattila\pyydyspuulomakkeet. Yhteenveto pyydysten sijainnista ja lahopuuresurssista on liitteessä 1. Yhdellä kohteella (Rekijokilaakson Mäkilän perinnebiotooppi) käytettiin kuoppapyyntiä pääasiallisena lajiston kartoitusmenetelmänä. Pyynnit aloitettiin kohteilla pääsääntöisesti toukokuun aikana ja ne päättyivät elokuun puolivälin tienoilla. Pyyntikausi jakaantui kolmeen noin kuukauden mittaiseen koentajaksoon. Pyydysten maastoon vientiin ja koentaan osallistui Etelä-Suomen luontopalvelujen paikallistiimien henkilöstöä. Tämä vähensi matkakustannuksia ja paransi kartoitustehokkuutta. GPS-laitteella tallennettiin kohteella kuljetut reitit ja talletetut pisteet omiin tiedostoihinsa, jotka on siirretty sähköiseen muotoon metsähallituksen verkkolevylle. Lajien uhanalaisuusluokitus noudattaa vuoden 2010 uhanalaismietintöä (Rassi 2011) ja vuoden 2013 luonnosuojeluasetuksen liitettä uhanalaista ja erityisesti suojeltavista lajeista. Kovakuoriaisten nimistö perustuu Silfverbergin luetteloon (Silfverberg 2010). 8

9 9 Kuva 1. Runkoikkunapyydys lahopuun rungolla. 9

10 10 4 Yhteenveto tuloksista Taulukko 2. Yhteenveto kohteiden kovakuoriaislajien yksilömääristä ja kartoituksissa havaituista suojeltavista lajeista. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. syy yksilöitä yhteensä Suojeltavat yhteensä Erityisesti suojeltavat Muut uhanalaiset NT Lu Dir 1b Taivassalo FI Kolkanaukko (SCI/SPA) TPS b Parainen FI Saaristomeri (SCI/SPA), Långholm TPS b Kemiönsaari FI YSA Kemiönsaaren kalliot (SCI) Svinberget TPS b Kemiönsaari FI a 2a Somero Somero FI YSA FI YSA Kemiönsaaren kalliot (SCI) Rekijokilaakso (SCI) Mäkilä Rekijokilaakso (SCI) Mäkilän vanhametsä TPS TPS TPS a Salo FI YSA Rekijokilaakso (SCI) Haali TPS a Valkeakoski FI Vanajaveden lintualueet (SPA), Ikkala TPS b Kaavi FI Telkkämäki (SCI) TPS b Kuhmoinen FI Isojärvi Arvajanreitti (SCI, SPA) TPS b Kuhmoinen FI Kärppäjärven alue (SCI) Yleis haapa/ TPS yht Kartoituskohteilta tavatut punaisen listan suojeltavien lajien havainnot tarkempine löytötietoineen on koottu raportin liitteeseen 2. Yhteenveto kartoituskohteiden kovakuoriaislajistosta on esitetty liitteessä 3. Suojeltavien kovakuoriaislajien havainnot toimitetaan Excel-siirtotiedostona Suomen Ympäristökeskukseen Hertta-tietokantaan tallennettaviksi. 10

11 11 5 Toimenpidesuunnittelukohteiden tulokset 5.1 Taivassalo, Kolkanaukko Yleiskuvaus Kolkanaukko on matala Taivassalossa sijaitseva ruovikon reunustama entinen merenlahti, jolla on ajoittainen yhteys mereen. Kluuvia ympäröi etelässä metsäalue, jonka puusto on paikoin kuusivaltaista lehtoa, korkeammilla kallioalueilla pääpuulajina on mänty. Tammia kasvaa runsaasti eri puolilla aluetta. Rantavyöhykkeillä ja kosteammissa painanteissa esiintyy myös reheviä runsaslahopuustoisia tervalepikoita. Suojelualue kuuluu Natura-2000 alueeseen FI Kolkanaukko (SCI). Aiemmat kartoitukset Kolkanaukon suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 8,6 ha (taulukko 3). Maastokartoituksia tehtiin 2 päivänä (taulukko 4). 10 runkoikkunapyydystä vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Kaj-Ove Pettersson hoiti pyydysnäytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta. Taulukko 3. Kolkanaukon kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja 1b Taivassalo FI Kolkanaukko TPS 8,6 ha 7,5 h 3 J. Mattila Taulukko 4. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja ,7,8,9,10,11,12,13, ,5 h J. Mattila 14,15,79,80,81, 83,84,86,87,93, ,7,8,9,10,11,12,13, 14,15,79,80,81,82,8 3,84,86,87,93, h J. Mattila 11

12 12 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahojen tammiresurssien osalta (kuva 2.). Kuva 2. Kolkanaukon lehdon kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Vaaleanpunainen kartoitusjälki on puustokartoitusten reitti ja violetti protokollakartoitusjälki. Siniset pisteet kuvaavat pyydysten sijainteja kohteella. 12

13 13 Lajisto Kolkanaukon kovakuoriaislajisto ei osoittautunut vielä erityisen merkittäväksi, mutta alue on puustoltaan hyvin kehityskelpoinen. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 218 (taulukko 5). Harvinaisia lajeja havaittiin 3 (taulukko 6). Taulukko 5. Yhteenveto Kolkanaukon suojelukohteen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 6. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Grynocharis oblonga soikopehkiäinen - - Harv Micridium halidaii kääpiökuoriais-laji - - Harv Ptinus rufipes lehtolesiäinen - - Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kolkanaukon metsistä ei tavattu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. Kohteella esiintyy suuria eläviä ja kuolleita tammia sekä erityisesti tervaleppälahopuustoa ja jonkin verran koivupökkelöitä. Tästä huolimatta alueen lajisto ei osoittautunut vielä erityisen edustavaksi. Eteläiset lehtolajit, kuten lehtolesiäinen ja soikopehkiäinen ilmentävät kuitenkin keskimääräistä vaateliaampaa lahopuulajistoa. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Lajisto tulee todennäköisesti kehittymään alueen ikääntyessä ja tammiin muodostuvien lahoonteloiden kehittymisen myötä monimuotoisemmaksi lähistöllä olevien muiden suojelualueiden toimiessa leviämislähteinä. 13

14 14 Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Taivassalossa esiintyy taantuneita lounaisia lehtokovakuoriaisia, esim. Orikvuoren suojelualueella ja Kolkanaukkokin on tärkeä osa paikallista lehtoverkostoa tulevaisuudessa. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Alueella olisi tarpeen raivata paikoin varjostavaa havu- ja lehtipuustoa tammien ympäriltä, jotta ympäristö pysyy avoimena ja lämpimänä ja puut pääsevät kehittymään täyteen mittaansa. Erityisesti hoitotoimet ovat tarpeen kuvioilla 10 ja

15 Parainen, Långholm Yleiskuvaus Långholmin saari sijaitsee Paraisten saaristossa ja se kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon ja Natura-2000 alueeseen FI Saaristomeri (SCI, SPA). Kalliomänniköt ovat vallitsevia metsäympäristöjä ja mäntyjen seassa kasvaa myös metsäomenapuita. Saaren erityispiirteisiin kuuluu paikoin runsas haapapuusto ja rehevät luhtamaiset kosteat painanteet, joilla pääpuulajina on tervaleppä ja koivu. Aiemmat kartoitukset Långholmin suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 10,8 ha (taulukko 7). Maastokartoituksia tehtiin 2 päivänä (taulukko 8). Runkoikkunapyydykset (10 kpl) vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Pia Höglund, William Helgren ja Jukka Sirkiä hoitivat pyydysnäytteiden keruun 1. ja 3. koentajaksolla ja pyydysten poiston maastosta. Jaakko Mattila tyhjensi pyydykset 2. jaksolla heinäkuussa tehdessään lajikartoitusta alueella. Taulukko 7. Långholmin kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja 1b Parainen FI Långholm TPS 10,8 ha 9 h 3 J. Mattila Taulukko 8. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 31,32,32.1, ,5 h J. Mattila 34,35,36,38,39, 39.1, 52, , 31,32,32.1, 32.2,34,35,36,38, 39,39.1,40,41,51, 52,53,54, ,5 h J. Mattila 15

16 16 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahojen haaparesurssien osalta (kuva 3.). Kuva 3. Långholmin kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Vaaleanpunainen jälki on pyydyspuuston kartoitusreitti ja punainen jälki on protokollakartoitusjälki. Siniset pisteet kuvaavat pyydysten sijainteja kohteella. 16

17 17 Lajisto Långholm ei osoittautunut kartoituksessa erityisen merkittäväksi kohteeksi kovakuoriaislajiston kannalta. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 148 (taulukko 9). Silmälläpidettäviä lajeja havaittiin 1 ja harvinaisia lajeja 2 (taulukko 10). Taulukko 9. Yhteenveto Långholmin kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 10. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji. Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Phloiotrya rufipes ruskokeiju - NT Ptinus rufipes lehtolesiäinen - - Harv Ptinus dubius lesiäis-laji - - Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kohteella esiintyy runsaasti haapaa eri muodoissaan, kuolleina runkoina ja erityisesti eläviin puihin muodostuneina onteloina ja lahovaurioina. Runkoikkunapyynti ja aktiivikartoitus keskitettiin nimenomaan haapalajiston selvitykseen, mutta muitakin lahopuuresursseja tutkittiin. Erittäin edustavasta haapapuustosta huolimatta kohteelta ei tavattu varsinaisia vaateliaita haapaspesialisteja. On tosin todennäköistä, että kaikkia alueella esiintyviä lajeja ei pystytty havaitsemaan pyynnin ja muun kartoituksen perusteella. Saaren aktiivikartoitus jäi varsin pintapuoliseksi venekyyditysten aikataulujen ja osittain epäedullisen sään takia. Rantavyöhykkeen faunaa ei ehditty tutkimaan ollenkaan. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Paraisten saaristosta on löydetty hyvin mielenkiintoista lajistoa mm. Mjoön saarelta (Mattila 2013 a). Samaa lajistoa todennäköisesti saattaa esiintyä myös Långholmilla. Vaarantuneet lajit, kuten lohjanseppä Pseudanostirus globicollis ja ruskolaholla puulla elävä hehkuseppä Ampedus praeustus ovat mahdollisia. 17

18 18 Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Alueella voidaan tehdä Luonnonhoito-Lifen suunnitelmien mukaisia metsäomenapuun elinympäristön raivaamista, mutta muuten alueen puustoon ei ole tarpeen puuttua. Pääosin puuston kannattaa antaa kehittyä luontaisen sukkession mukaan. Haapavaltaisten kuvioiden puusto on nykyisellään sopivan väljää lajiston kannalta. 18

19 Kemiönsaari, Kemiönsaarenkalliot Yleiskuvaus Kemiönsaarenkalliot koostuvat osittain kalkkikivestä ja alueen kalliokedoilla esiintyy monimuotoista ja edustavaa kasvilajistoa. Alueen metsät ovat havupuuvaltaisia ja mänty on valtapuulaji. Paikoin esiintyy myös kuusta. Kohde koostuu laajemmasta metsähallituksen hallinnoimasta läntisestä osasta ja itäisempi osa on yksityinen suojelualue YSA Svinberget. Suojelualueet kuuluvat Natura-2000 alueeseen FI Kemiönsaaren kalliot (SCI). Aiemmat kartoitukset Kemiönsaaren kallioiden suojelualueilta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 11,5 ha (taulukko 11). Maastokartoituksia tehtiin 1 päivänä (taulukko 12). Taulukko 11. Kemiönsaarenkallioiden kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi 1b Kemiön saari FI Kemiönsaaren kalliot Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja TPS 11,5 ha 4,5 h 5 J. Mattila Taulukko 12. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Hallinta Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja MH ,3,5,6,9,10,11.1, h J. Mattila 11.2,13,14,15,17, 18,19,21 YSA ,56, ,5 h J. Mattila 19

20 20 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 5. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on kartoitettu kaikkien lahopuuresurssien ja avoimien kalkkikallioniittyjen osalta (kuvat 4. ja 5.). Lajistosta ei ole saatu kuin pintapuolinen käsitys. Kuva 4. Kemiönsaarenkallion kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki), kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit :

21 21 Kuva 5. Svinbergetin YSA kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki) ja kuvionumerointi. Lajisto Kohteella tehtiin lähinnä lajiston kannalta potentiaalisen puuston katselmus ja kerättiin pieni näyte (n. 25 lajia). Kohteen puusto on sen kaltaista, ettei alueella ole oletettavasti tällä hetkellä merkittävää saproksyylilajistoa. Kalkkikallioilla sen sijaan saattaa elää mielenkiintoista kovakuoriaislajistoa. Kohteelta havaittu lajisto oli kuitenkin varsin triviaalia. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kohteen sulkeutuneita kallioalueita olisi tarpeen avata suunnitelmien mukaisesti alueella esiintyvän kasvilajiston tilanteen parantamiseksi. Tämä todennäköisesti hyödyttää myös alueella mahdollisesti esiintyviä kallio- ja ketokovakuoriaislajeja. 21

22 Rekijokilaakso Yleiskuvaus Rekijokilaakson kohteet sijoittuvat Someron ja Salon kuntien alueelle Häntälän notkojen ytimeen Rekijoen rantaniityille ja metsiin. Suojelualueet kuuluvat Natura-2000 alueeseen FI Rekijokilaakso (SCI). Mäkilän vanha metsä on kuusivaltaista lehtomaista metsää, kuusten joukossa kasvaa kookkaita haapoja ja muita lehtipuita. Lehtiahopuusto on kohtalaisen niukkaa, kuusilahopuuta esiintyy runsaammin. Mäkilän perinnebiotooppi on puoliavointa laidunta joen itäpuoleisella rinteellä. Aiemmat kartoitukset Rekijoen alueelta tunnetaan erityisesti uhanlaista perinnebiotooppien lajistoa, jota edustavat mm. laidunten lantakuoriaislajit isolaakasittiäinen Onthophagus gibbulus ja paahdelantianen Aphodius serotinus, joiden ainoa tunnettu esiinstymisalue Häntälän notkot on. Tutkituilta kohteilta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 12,5 ha (metsä 8 ha ja puoliavoimet niityt 4,5 ha) (taulukko 13). Maastokartoituksia tehtiin 2 päivänä (taulukko 14). Runkoikkunapyydykset (5 kpl) ja kuoppapyydykset (8 kpl) vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Tuuli Pakkanen hoiti pyydysnäytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta. Taulukko 13. Rekijokilaakson kohteiden ja kartoituksen yleistiedot Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi 2a 2a 2a Somero Somero Salo FI YSA FI YSA FI YSA Rekijokilaakso Mäkilä Rekijokilaakso (SCI) Mäkilän vanhametsä Rekijokilaakso (SCI) Haali Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja TPS 3,5 ha 4 h 4 J. Mattila TPS 8 ha 5,5 h 3 J. Mattila TPS 1 ha 0,5 h 5 J. Mattila Taulukko 14. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Kohde Toiminta Maastotyöhön käyt. Yksikkö piiri Osasto Kuviot Pvm työaika (tunteja) Kartoittaja YSA ,347, ,5 h J. Mattila YSA ,222,223,224, h J. Mattila 225,227,228 YSA ,347, ,5h J. Mattila YSA ,222,223,224, ,5 J. Mattila 225,227,228 YSA ,5 J. Mattila 22

23 23 Arvio Mäkilän kohteiden kartoitustehokkuudesta 1 Mäkilän vanha metsä: kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahopuiden osalta, Mäkilä: kartoitustehokkuustaso 4 kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja on katsottu vain satunnaisesti (kuva 6.). Kuva 6. Someron Mäkilän perinnebiotoopin YSA ja vanhan metsän YSA kartoitukset. Kartoitettu alue, GPS-kartoitusjäljet ja kuvionumerointi. Vaaleanpunainen kartoitusjälki on puustokartoitusten reitti ja punainen lajistokartoitusjälki. Siniset pisteet kuvaavat runkoikkunapyydysten (1.-5.) ja kuoppapyydyslinjojen (k.8.) sijainteja kohteella. 23

24 24 Arvio Haalin kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 5. Kohteella on käyty vain pikaisesti, eikä lajistosta ole saatu selkeää kuvaa (kuva 7.). Kuva 7. Salon Haalin YSA perinnebiotoopin kartoitukset. Kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki) ja kuvionumerointi. Kohteelta ei kerätty kovakuoriaisnäytteitä, vaan alueella tehtiin ainoastaan yleiskatselmus alueen lahopuupotentiaalin selvittämiseksi. 24

25 25 Lajisto Mäkilän vanhan metsän lajisto osoittautui monipuoliseksi, mutta kohteelta ei odotetusti tavattu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. Pyyntipanos jäi vähäiseksi (5 runkoikkunapyydystä) sopivien pyydyspuiden puutteen vuoksi. Lisäksi pyyntitehoa heikensi metsälaitumella laiduntavien nautojen aiheuttama pyydyshävikki. Kovakuoriaislajeja havaittiin Mäkilän perinnebiotoopilta ja vanhan metsän suojelualueelta yhteensä 167 (taulukko 15). Uhanalaisia lajeja havaittiin 1 ja harvinaisia lajejakin ainoastaan 1 (taulukko 16). Taulukko 15. Yhteenveto Rekijokilaakson suojelukohteiden kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteilta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 16. Kohteen merkittävimmät hyönteislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji. Monessako otoksessa Runsaus (yksilöitä) Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja Parnassius mnemosyne pikkuapollo U VU Cryptocephalus aureolus kelttopiilopää LC Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Merkittävimmät elinympäristöt Rekijoella ovat avoimet perinnebiotoopit ja Rekijoen rantavyöhykkeet. Mäkilän rinneniityltä tavatut huomionarvoiset lajit kuten vaarantunut perhoslaji pikkuapollo ja aiemmin vaarantuneeksi luokiteltu lehtikuoriaislaji kelttopiilopää kuvastavat alueen poikkeuksellista arvoa. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Lajisto tulee todennäköisesti monipuolistumaan hoidon ja laidunnuksen seurauksena. 25

26 26 Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Kelttopiilopää on edelleen varsin harvinainen laji, vaikka uusia esiintymiä onkin viime vuosina löydetty Etelä-Suomen edustavilta keto- ja niittyalueilta. Pikkuapolloa on Luonnonhoito-Life hankkeessa istutettu Rekijoen alueella paikoille joilta laji on jo aiemmin hävinnyt ympäristön umpeutumisen seurauksena. Lajin ravintokasvi pystykiurunkannus tarvitsee avoimia niittyjä ja niityt tarvitsevat hoitoa tai laidunnusta pysyäkseen avoimena. Mäkilän niityllä havaitut yksilöt ovat mahdollisesti lentäneet toisaalta paikalle, sillä pystykiurunkannusta ei havaittu kasvavan kovin runsaana kyseisellä alueella. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Perinnebiotooppeja on tarpeen hoitaa pitämällä puuston kasvua kurissa. Jokainen avoimena säilyvä niitty Rekijoen alueella ylläpitää todennäköisesti jossain vaiheessa taantunutta ja uhanlaista lajistoa. Laidunnus on ehkä paras keino, sillä laiduntavat eläimet pitävät kasvillisuuden matalana ja synnyttävät uusia kasvupaikkoja heikommin kilpailussa pärjääville kasvilajeille. Erityisen merkittävää eläinten laidunnuksen säilyminen alueella on lannasta ja avoimista elinympäristöistä riippuvaiselle hyönteislajistolle. 26

27 Valkeakoski, Vanajaveden lintualueet, Ikkala Yleiskuvaus Ikkala sijaitsee Valkeakoskella Vanajaveden pohjoisrannalla ja suojelualue kuuluu Natura-2000 alueeseen FI Vanajaveden lintualueet (SPA). Kohde on monimuotoinen ja koostuu erilaisista elinympäristöistä, kuten rehevästä kuusivaltaisesta metsästä, luhtamaisesta puron varresta, erilaisista lehtometsistä ja entisistä umpeutuvista niittyalueista. Lehtipuustoa on runsaasti erityisesti haapaa, harmaaleppää, koivua, aitaa ja jonkin verran metsälehmusta. Aiemmat kartoitukset Vanajaveden lintualueelta (Ikkalan suojelualueelta) ei ole tallennettu Hertta- eikä Naturatietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 5,2 ha (taulukko 17). Maastokartoituksia tehtiin 3 päivänä (taulukko 18). Pyydykset vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Jaakko Mattila hoiti pyydysnäytteiden keruun 2. jaksolla ja Timo Laine tyhjensi pyydykset 1. ja 3. jaksoilla sekä poisti pyydykset maastosta. Taulukko 17. Kolkanaukon kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Vanajaveden 2a Valkeakoski FI lintualueet Ikkala Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja TPS 5,2 ha 9,5 h 3 J. Mattila Taulukko 18. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja ,32,33,34,35,36, ,5 h J. Mattila 7,38,38.1,39,40,41, 42, , 34,35,36,37,38, 39,40,41,42, h J. Mattila 27

28 28 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahojen lehtilahopuuresurssien osalta (kuva 8.). Kuva 8. Ikkalan kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki), kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Vaaleanpunainen jälki on puustokartoitusten reitti ja punainen jälki lajistokartoitusjälki. Siniset pisteet kuvaavat pyydysten sijainteja kohteella. 28

29 29 Lajisto Ikkala osoittautui lehtokovakuoriaislajistoltaan monimuotoiseksi kohteeksi. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 181 (taulukko 19). Silmälläpidettäviä lajeja havaittiin 2 ja harvinaisia lajeja 2 (taulukko 20). Taulukko 19. Yhteenveto Ikkalan suojelukohteen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 20. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu harv. = harvinainen laji. Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Latridius brevicollis hartianärviäinen - NT Liodopria serricornis sarvikeräpallokas - NT Microrhagus lepidus raitasepikkä - LC harv Oenopia conglobata lehtopirkko - LC harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kohteella esiintyy monipuolisesti lehtilahopuustoa, haapaa, harmaaleppää raitaa ja metsälehmusta. Runsaan lahopuun myötä kohteella olisi voinut olettaa esiintyvän enemmänkin vaateliasta lajistoa. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Kohteella esiintyy monipuolisesti lehtilahopuustoa, haapaa, harmaaleppää raitaa ja metsälehmusta. Metsälehmuksen pudonneilla oksilla ei havaittu silmälläpidettävien niinijäärän ja lehmuksen oksajäärän kuoriutumisaukkoja tai toukkakäytäviä. Molempia lajeja esiintyy Vanjaveden vaiku- 29

30 30 tuspiirin metsälehmuskohteilla. Hartianärviäinen on erityisen hämäläinen laji, sillä lähes kaikki sen esiintymät sijaitsevat Hämeenlinnan alueella tai Hattulassa. Laji elää mahdollisesti lehtilahopuiden limasienillä. Toinenkin kohteelta tavattu silmälläpidettävä laji sarvikeräpallokas on limasienillä elävä sienipallokas-laji. Sarvikeräpallokaan ravintonaan käyttämät limasienet voivat kasvaa sekä havu- että lehtilahopuilla. Lajia on tavattu lähinnä Etelä-Suomen vanhan metsän kohteilta. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kohteen lehtomaisuutta on tarpeen ylläpitää estämällä varjostavan kuusen ylenmääräinen levittäytyminen lehtipuustoisilla kuvioilla. Osa alueesta on luonnostaan kuusivaltaista lehtoa, joka sa sellaisena säilyäkin, mutta erityisesti haapavaltaiset osat ja metsälehmusten kasvupaikat tulisi pitää avoimena ja raivata tuuheat alikasvoskuuset lehtipuuston ympäriltä. 30

31 Kuhmoinen, Kärppäjärvi Yleiskuvaus Kärppäjärven alue sijaitsee Kuhmoisissa ja kohde muodostaa oman Natura-2000 alueensa FI Kärppäjärven alue (SCI). Kärppäjärven metsät ovat kuusivaltaisia lehtoja ja tuoreita kangasmetsiä. Haapapuustoa esiintyy paikoin hyvin runsaasti sekä vanhanmetsän suojelualue ytimissa että nuoremmilla metsä kuvioilla. Aiemmat kartoitukset Kärppäjärven vanhojen metsien suojelualueella on aiemmin tehty melko kattavia kovakuoriaiskartoituksia ja alueelta tunnetaan entuudestaan paljon merkittäviä uhanalaisia kovakuoriaislajeja. Lajihavainnot on tallennettu Hertta ja Natura tietokantoihin. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 32,7 ha (taulukko 21). Maastokartoituksia tehtiin 4 päivänä (taulukko 22). Pyydykset vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Jaakko Mattila hoiti pyynnin maastokartoitusten ohessa. Taulukko 21. Kärppäjärven kohteen ja kartoituksen yleistiedot Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi 2b Kuhmoinen FI Kärppäjärven alue Kart. Syy Yleis haapa Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja 32,7 ha 16,5h 3 J. Mattila Taulukko 22. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja ,28.2,43, h J. Mattila ,195.1, ,5 h J. Mattila ,12,14,15,28.2, ,5 h J. Mattila ,9,10,12,28.2,43, 53, ,5 h J. Mattila 31

32 32 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien haaparesurssien osalta (kuva 9.). Kuva 9. Kärppäjärven kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki), kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Vaaleanpunainen jälki on pyydyspuustokartoitusten reitti, punainen jälki , ja violetti jälki lajistokartoitusreitit. Siniset pisteet kuvaavat pyydysten sijainteja kohteella. 32

33 33 Lajisto Kärppäjärven alue osoittautui erittäin merkittäväksi lahopuukovakuoriaislajiston kannalta. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 309 (taulukko 23). Kartoituksen tuloksena kohteelta löydettiin useita useita uusia uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja (taulukko 24). Taulukko 23. Yhteenveto Kärppäjärven alueen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Erityisesti suojeltavat Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 24. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji. * kohteelle uusi laji Lu- DIr Havaintoja Monessako pyydyksessä/ Runsaus Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu otoksessa (yksilöitä) Cucujus cinnaberinus punahärö E CR II Xyletinus tremulicola haavansahajumi E VU II Gabrius bescidicus* salopikkukuntikas E EN Cossonus cylindricus* jalavanlahokärsäkäs E VU Protaetia marmorata* marmorikuoriainen U VU Thymalus limbatus* lännenkarvapehkiäinen U VU Cryptophagus fuscicornis ontonsalasyöjä NT Scraptia fuscula kytysukkulainen NT Zavaljus brunneus jurokuoriainen NT Batrisodes hubenthali lapevalekas-laji LC harv Bisnius subuliformis ontonmantukuntikas LC Harv Corticaria n. sp. nyhäkäs-laji? Harv Cryptophagus lysholmi runkosalasyöjä LC Harv Melandrya dubia isomustakeiju LC Harv Micridium halidaii kääpiökuoris-laji LC Harv Microrhagus lepidus raitasepikkä LC Harv Saperda perforata monipistehaapsanen LC Harv Tomoxia bucephala haapasyöksykäs LC Harv

34 34 Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kärppäjärvenalue on ehdottomasti yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä metsäytimistä, jolla on säilynyt poikkeuksellisen monimuotoinen metsälajisto. Erityisesti haavalla elävälle lajistolle alue on erittäin tärkeä. Eri puolilta Kärppäjärven aluetta tavattiin yhteensä 3 punahäröä. Yksi yksilö oli päätynyt pyydykseen nro 9. joka siirrettiin 1. koentajakson lopuksi toiseen paikkaan, pyydys 9.2. (kuva 9. s.32) Pyydyksestä nro 5. löytyi ainoastaan punahärön pää, joka viittaa siihen että kuoren alta oli karissut vanhoja fragmentteja pyydykseen. Kolmas punahärö löytyi kuolleena pyydyspuun nro. 4. rungolta hämähäkinseitistä. Punahäröesiintymän varmistuminen alueen eteläosasta Iso Nahkiaisen pohjoispuolelta Kuoppaahon vanhan metsän reunan haavoista oli erittäin positiivinen yllätys. Tämä merkitsee että lajin esiintymä on huomattavasti laaja-alaisempi kuin oli tiedossa, eikä se ole rajoittunut pelkästään Portinvuoren kaakkoiskulman vanhoihin haapoihin. Toisen direktiivilajin haavansahajumin yksilöitä tavattiin pyynnissä ainoastaan yksi yksilö, mutta lajin kuoriutumisaukkoja näkyi runsaasti kuviolla 1.2 Portinvuoren länsipuolen säästöpuuhakkuun haavoissa. Sieltä tavattiin myös erityisesti suojeltavat lajit jalavanlahokärsäkäs, salopikkukuntikas ja vaarantunut marmorikuoriainen. Iso-Nahkiaisen luoteispuolen metsästä tavattu lännenkarvapehkiäinen oli merkittävä löytö, sillä on ainoastaan kaksi olemassa olevaa esiintymää sisämaassa Etelä Hämeessä. Kohteelta tavattiin erittäin monimuotoisen metsälajiston lisäksi myös ilmeisesti tieteelle kuvaamaton nyhäkäs laji Corticaria n. sp., jonka yksilöitä löytyi yhteensä 4 eräästä havasta. Lajia on viime vuosina löydetty sekä Lapin kolmiosta että Kuhmoisista, Juvalta ja Iitistä. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Haapalajiston tilanne näyttää hyvältä, sillä alueella on runsaasti nuoria haavikoita ja vanhan metsän sisältäkin kirjanpainajien tappaessa kuusia nuoret haavat saavat enemmän elintilaa ja lehtipuuston osuus tulee kasvamaan myös iäkkäämmillä metsäkuvioilla. Erityisen hyvin tämä kehitys näkyy kuvion 15 ympäristössä. Haapajatkumon kokonaistilannetta auttaa myös suunniteltujen Luonnonhoito-Lifen haavikkokuvioiden varjostavan kuusipuuston raivaus. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Alueella on tehty jo aiemmin laajamittaisia haapalajiston selvityksiä ja Eero Helve löysi erityisen merkittävän punahäröesintymän Portinvuoren vanhanmetsän alueelta vuonna Kärppäjärvi on Hämeenlinnan Evon vanhojen metsien lisäksi lajin ainoa tunnettu jäljellä oleva esiintymisalue Suomessa. Lännenkarvapehkiäisen tunnetut sisämaaesiintyvät sijaitsevat Evolla ja Padasjoella Vesijaon luonnonpuistossa. Salopikkukuntikkaasta on hyvin vähän löytöjä ja kaikki ovat edustavilta vanhanmetsän suojelualueilta, Pyhä-Häkki, Huosionkorpi ja Ahvenisenmäki. 34

35 35 Jalavanlahokärsäkkäälle Kärppäjärvi on vasta toinen tunnettu esiintymä Etelä-Hämeen eliömaakunnasta, sen päälevinneisyysalue sijoittuu Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon vanhojen metsien haavikoihin. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Haapajatkumon säilyttäminen alueella on ensiarvoisen tärkeää. Alueelle suunniteltu haavan kasvuolosuhteiden parantaminen tulisi toteuttaa täysimääräisesti, vaikka luontainen metsädynamiikkakin edesauttaa tällä hetkellä haavan kasvua kirjanpainajien muuttaessa puulajisuhteita. 35

36 Kuhmoinen, Isojärvi Yleiskuvaus Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa ja suojelualue kuuluu Natura-2000 alueeseen FI Isojärvi Arvajanreitti (SCI, SPA). Kohteen metsät ovat eri ikäisiä kuusivaltaisia sekametsiä ja korkeammilla kallioalueilla lähes puhtaita männiköitä. Haapaa esiintyy keskittyminä eräillä kuvioilla. Tyypillisiä suunnittelualueelle ovat entiset säästöpuuhakkuukuviot, joilla muu puusto on aikoinaan haapoja lukuun ottamatta kaadettu. Näille paahteisille haavikoille on keskttynyt erittäin edustavaa uhanalaista haapalajistoa. Nykyisin hyvin tiheä kuusen alikasvos uhkaa varjostaa haavikot kokonaan sisäänsä, mikä uhka lajiston säilymistä alueella. Haavan uudistuminen on näillä entisillä säästöpuuhakkuilla ongelmallista, sillä hirvien voimakas laidunnuspaine estää juurivesojen muodostumisen. Aiemmat kartoitukset Isojärven kansallispuiston alueelta tunnetaan kattavien kartoitusten myötä hyvin monimuotoinen kovakuoriaislajisto, joukossa monia haapaspesialisteja, mäntyspesialisteja ja metsäpalonvaatijoita (Mattila 2011). Havainnot on tallennettu Hertta- ja Natura-tietokantoihin. Vuoden 2012 kartoitukset Taulukko 25. Isojärven kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi 2b Kuhmoinen FI Isojärvi Kart. Syy Yleis haapa Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 20 ha (taulukko 25). Maastokartoituksia tehtiin 1 päivänä (taulukko 26). Tarkoituksena oli lähinnä tehdä katselmus suunnittelualueen puustoresursseihin. Kartoitustehokkuus Kartoittaja 20 ha 5,5 h 5 J. Mattila Taulukko 26. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja ,312.2,313,315, 489,489.1,490,491, 492,493,493.1,496, 497,498,499,501, ,5 h J. Mattila 36

37 37 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 5 kohteella on käyty vain pikaisesti, eikä lajistosta ole saatu selkeää kuvaa (kuva 9.). Kuva 10. Isojärven hoitoalueen kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki) kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Lajisto Kohteelta ei havaittu erityistä lajistoa. Lajikeskittymät on jo aiemmissa kartoituksissa selvitetty haapasäästöpuukuviolla 315. Muutamia uusia lajiston kannalta potentiaalisia haapoja havaittiin kuviolla 491. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kohteella on syytä tehdä Luonnonhoito-Life hankkeessa suunnitellut alikasvoskuusten raivaukset säästöpuuhaapakuvioilla, sillä lajiston säilyminen pitkällä tähtäimellä riippuu suurten haapojen ja sopivan elinympäristön jatkumosta alueella. 37

38 Kaavi, Telkkämäki Yleiskuvaus Telkkämäki sijaitsee Kaavilla ja alueella näkyy pitkän kaskikulttuurin vaikutukset. Valtaosa alueen metsistä on tuoreita ja lehtomaisia kankaita, pienialaisesti lehtoja. Purojen varsilla ja painanteissa on pienialaisia korpia. Kaskikulttuurin vaikutuksesta alueella esiintyy runsaasti harmaalepikoita, joissa on paikoin runsaasti lahopuustoa. Entiset viljelyalat, laitumet ja suopellot ovat metsittyneet tai metsitetty. Alueella on tavoitteena ylläpitää kaskikulttuuria ja hoitaa alueen perinneympäristöjä. Suojelualue kuuluu Natura-2000 alueeseen FI Telkkämäki (SCI). Aiemmat kartoitukset Telkkämäen suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 16,1 ha (taulukko 27). Maastokartoituksia tehtiin 2 päivänä (taulukko 28). Pyydykset vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Teemu Lind & Timo Ketolainen hoitivat pyydysnäytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta. Kovakuoriaiskartoitukset keskittyivät lajiston kannalta merkityksellisimmille lehtipuuvaltaisille osille. Alueen suunnitellut hoitokuviot käytiin myös katsastamassa, mutta ne todettiin kovakuoriaislajiston kannalta epäedullisiksi, koska sopivaa lahopuustoa esiintyy niukasti ja kuviot ovat hyvin varjostuneita. Taulukko 27. Telkkämäen kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja 2b Kaavi FI Telkkämäki TPS 16,1 ha 10,5 h 3 J. Mattila Taulukko 28. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Maastotyöhön Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja ,2,3.2,11,12,13,14,14.1, h J. Mattila 2,15,16,17,17.1,18.1,20,20.1,21,22,22.1,23,24,25.2,26,27.1, 27.2,28, 28.2,29.1, 30,30.1,30.2,31,32,35,36, 42.2,42.3,44,45,93,95.1,96,9 6.3,96.4, 102,104,105,114, 115,116,117,118, 119,122,135, 998, ,13,13.1,14,23,24,25.2,26,27.1, 27.2,28,28.2,29.1,29.2,30,30.2,31,32, 113, 115,116,117, 118, 119,122, ,5 h J. Mattila 38

39 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 3. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahojen lehtipuuresurssien osalta (kuva 11.). Kuva 11. Telkkämäen kartoitettu alue (GPS-kartoitusjälki) kuvionumerointi ja yhtenäiskoordinaatit : Vaaleanpunainen jälki on pyydyspuustokartoitusten reitti ja punainen on lajistokartoitusjälki. Siniset pisteet kuvaavat pyydysten sijainteja kohteella. 39

40 40 Lajisto Telkkämäki osoittautui erittäin monipuoliseksi kohteeksi kovakuoriaislajiston kannalta. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 245 (taulukko 29). Silmälläpidettäviä lajeja havaittiin 1 ja harvinaisia lajeja 3 (taulukko 30). Taulukko 29. Yhteenveto Telkkämäen suojelukohteen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan Suojeltavat yhteensä Muut uhanalaiset NT Lajeja Lajeja yksilöitä Havaintoja Taulukko 30. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu harv.= harvinainen laji Lu dir Monessako pyydyksessä/ Runsaus Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja otoksessa (yksilöitä) - II LC Oxyporus mannerheimi mustatattiainen Trypophloeus alni leppäkaarnuri - - NT Epuraea longiclavis konnakas-laji - - LC harv Cis fissicornis salokääpiäinen - - LC harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kohteen ainoa silmälläpidettävä laji on kuolevien leppien runkojen ja oksien kuoressa elävä kaarnakuoriaislaji leppäkaarnuri. Myös konnakuoriais-laji Epuraea longiclavis elää leppien kuoren alla. Rauhoitettua direktiivilajia mustatattiaista Oxyporus mannerheimi tavattiin 2 yksilöä lehmäntatin itiöemästä kuviolta 28 hakamaan reunasta. Mielenkiintoinen löytö oli myös salokääpiäisen esiintyminen alueen vyökäävissä. Laji on ollut aiemmin uhanalaiseksi luokiteltu ja sitä tavattiin lähinnä itäisen Suomen vanhanmetsän kohteilla. Viime vuosina se on voimakkaasti levittäytynyt Itä- ja Keski-Suomessa ja on nykyisin luokiteltu elinvoimaiseksi. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kohteelle suunnitellut kuusenpoistot lehtomaisilla kuvioilla hyödyttävät myös kovakuoriaislajistoa. Kaskenpoltto lisää alueen lajiston monimuotoisuutta, mutta toisaalta alueella pitää säästää myös riittävästi kuollutta ja lahoavaa leppäpuustoa, josta useat alueelta tavatuista vaateliaista lajeista ovat riippuvaisia. 40