Köyhyys. sosiaalialan ammattilaisten silmin. sosiaalialan riippumaton ammattilehti

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti irtonumero 7,50 e Luottamushenkilö Elina Junnila, Rauma Jouko Kajanoja Taistelu hyvinvointivaltiosta Vihreä hoiva valtaa alaa Toimeentulotuki ulkomaalaiselle Britannian uusi hallitus ja Suuri Yhteiskunta Näyttöön perustuvat menetelmät tukahduttavat sosiaalityötä Eira Toukola Asiakkaina asunnottomana vapautuvat vangit Millaista sosiaalihuoltolakia VERKossa Äänestä tarvitaan? vuoden valopilkkua! Kerro mielipiteesi! Köyhyys sosiaalialan ammattilaisten silmin

2 π Huoltaja-säätiö Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Alpo Komminaho, puheenjohtaja Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja Marja Heikkilä Heikki Hiilamo Harri Jokiranta 3 pääkirjoitus Muutakin kuin ongelmia Harri Jokiranta 4 7 ajankohtaiset sosiaalihuolto, köyhyys, sosiaalipäivystys, sosiokulttuurinen työ, vapaaehtoistyö luottamushenkilö vastaa uutisia lyhyesti näkökulma kolumni lukijalta puheenvuoro pinnan alta asiantuntija-artikkeli Vaatimus näyttöön perustuvista menetelmistä tukahduttaa sosiaalityötä Alf Ronnby toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaalitieto on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 98. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Toinen linja 14, Helsinki puhelinvaihde faksi sähköposti: toimisto@sosiaalitieto.fi vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) toimituspäällikkö Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaalitieto.fi toimituspäällikkö Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaalitieto.fi Toimitusneuvosto Inkeri Aalto, Petri Kinnunen, Leena Kivimäki, Marjut Lindberg, Päivi Nurmi, Ari Suominen Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Panu Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaalitieto.fi Tilaushinnat 60 euroa 12 kk 55 euroa kestotilaus 12 kk 30 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus 12 kk Irtonumerot 7,50 euroa kappale yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % myytävänä toimituksessa Mediakortti osoitteessa Kirjapaino 8 9 laina ja palaute sosiaaliasiamiehen riippumaton asema on turvattava lainsäädännöllä Kaijaleena Räisänen Meillä on velvollisuus, täytetään se Kristiina Ruuskanen napsittuja Kärkiteema KÄRKITEEMA Pahinta köyhyydessä on se, että se on niin loputonta Sosiaalitiedon kirjoituskilpailussa pyysimme sosiaalialan ammattilaisia kirjoittamaan köyhyydestä ja siitä, miten he pystyvät köyhiä auttamaan. Ammattilaisilla tuntuu olevan hyvää tahtoa, mutta tiukat normit, byrokratia ja kiire estävät auttamisen. Ymmärrys asiakkaan tai pikemminkin kanssaihmisen asemasta on syvää. 1. palkinto Tuula Tanninen Nahkatakkinen tyttö 2. palkinto Riitta Pakarinen Köyhyyttä ajanvarauksella asiantuntija-artikkeli Green care Vihreä hoiva valtaa alaa Tuomo Salovuori juristin nurkkaus Milloin toimeentulotukea myönnetään ulkomaalaiselle? Tapio Räty lakiuutiset kirjat oma ura Aikakauslehtien Liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. ISSN-L ISSN palkinto Nimimerkki RT Älä unta näe Kunniamaininta Hillevi Suutala Kun vääryys kertautuu kuva: Panu Pälviä 2 sosiaalitieto 6 7 I10

3 Pääkirjoitus kuva: Lea Suoninen-Erhiö Harri Jokiranta Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen ja sen Kunnallisen sosiaalipolitiikan asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Lainsäädäntö uudistetaan tulevaisuutta varten. seuraavassa numerossa 8 10 Kärki Sosiaalihuollon uudistunut valvonta Onko kunta vain ostaja lastensuojelumarkkinoilla? Hoivatyön olot Suomessa kaukana muista Pohjoismaista Lakisivuilla sosiaalihuollon viranomainen pyytää poliisin apuun lastensuojeluasiassa Muutakin kuin ongelmia Hyvinvointi syntyy ihmisten omissa elinympäristöissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Se ei ole pelkästään palveluiden tulosta. Tämän oivaltaminen on kunnallisen sosiaalipolitiikan kulmakivi. Tarvitaan kunnallista sosiaalipolitiikkaa, joka perustuu ihmisten arjen tuntemiseen ja ihmisten tukemiseen arjen vaatimuksissa. Sosiaalinen ei ole katoamassa mihinkään ihmisten arjesta ja elämästä, mutta se näyttää ohenevan palvelujärjestelmissä. Vireillä on kaksi suurta lakiuudistusta, jotka vaikuttavat tähän ratkaisevasti: sosiaalihuoltolain valmistelutyö ja kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaavan Paras-puitelain jatkotyö. Molemmat ohjaavat jo nyt kuntien strategiatyötä ja tulevaisuuden ratkaisuja. Sosiaalihuoltolain valmistelutyö on edennyt väliraportin julkaisemiseen. Raportti on monella tapaa ansiokas, mutta kunnallisen sosiaalipolitiikan näkökulmasta siinä on myös heikkouksia. Jos sosiaalihuollon lakien uudistamisen tärkeimpänä pyrkimyksenä on löytää keinoja pahimpien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi, vaarana on, että sosiaalisen asiantuntijuus rajautuu sosiaalisiin ongelmiin ja vastuu niistä siirtyy yksin sosiaalihuollolle. Vastuu sosiaalisista ongelmista on kuitenkin koko kunnan yhteinen. On tärkeää, että lainsäädännön uudistustyössä edelleen vahvistuu näkemys ihmisten arjen tukemisesta ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien elämäntilanteiden parantamisesta. Liiallinen ongelmakeskeisyys on helposti suden kuoppa: kun keskitytään ongelmiin ja niiden ehkäisyyn, ei nähdä promotiivisen, edellytyksiä luovan kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuuksia. Koko kunta toteuttaa kunnallista sosiaalipolitiikkaa: laaja-alainen yhteinen vastuu vahvistaa kaikkien kuntalaisten osallisuutta ja toimintaedellytyksiä. Eri sektoreiden toimet tukevat ja täydentävät toisiaan. Sosiaalisiin ongelmiin vastataan luomalla sosiaalisesti entistä vastuullisempi kunta. Ihmisten omatoimisuus ja siihen kiinteästi liittyvä osallisuus toteutuvat arjessa ihmisten omassa paikallisyhteisössä. Omatoimisuus ja osallisuus edellyttävät myös sitä, että ihminen voi vaikuttaa oman paikallisyhteisönsä asioihin. Vahvan ja suoran paikallisdemokratian merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Kuten Aulikki Kananoja on osuvasti kuvannut, kunta ei ole vain hallinnollinen yksikkö: se on myös paikallisdemokratian toteuttaja, viranomainen, palvelujen järjestäjä ja tuottaja sekä ihmisten asuin- ja elinympäristö. Paras-uudistuksessa on edellytetty riittävää väestöpohjaa palvelujen järjestämiselle, mutta se ei yksin riitä. Paras-lainsäädännön jatkotyössä eheys on keskeinen kysymys. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat eheän kokonaisuuden. Kunnallisen sosiaalipolitiikan näkökulmasta sosiaali- ja terveyspalvelut on myös nähtävä osana eheää kuntakokonaisuutta. Tämä on tärkeää siksi, että sosiaalipalveluiden eriytyminen kunnan oman suoran ohjauksen ulkopuolelle heikentää sosiaalipalveluiden ja sosiaalisen asiantuntijuuden yhteyttä kunnan muihin palveluihin ja muihin kuntapolitiikan lohkoihin sekä kunnassa elävien ihmisten arkeen. Lainsäädäntö uudistetaan tulevaisuutta varten. Nyt pitäisi löytää sellaiset ratkaisut, jotka mahdollistavat hyvän tulevaisuuden. Hanna Ahonen vastaa sosiaalihuollon valvonnasta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa Valvirassa. Sen tehtäväksi, tuli sosiaalihuollon valtakunnallinen valvonta vuoden alusta. Valvira ohjaa lääninhallitukset korvanneita Aluehallintovirastoja näiden valvontatehtävissä. kuva: Erja Saarinen kuva: Marjatta Kurri Sosiaalitieto 8/10 postitetaan lukijoille 17. elokuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille sosiaalitieto 6 7 I10 3

4 ajankohtaista SOSIAALIHUOLTO Onko yhteiskunnallisessa työnjaossa sosiaalihuollon tehtävänä pitää vain huolta heikoista vai onko sillä laajempi vastuu? Tätä mietittiin sosiaalija terveysministeriön johdon, Sosiaalijohdon ja Huoltaja-säätiön kunnallisen sosiaalipolitiikan asiantuntijaryhmän tapaamisessa toukokuussa. Sosiaalihuollon yhteiskunnallisen tehtävän miettiminen on nyt ajankohtaista, sillä sosiaalihuoltolakia ollaan uudistamassa tosin vasta terveydenhuoltolain uudistamisen jälkeen. Sisältölakien uudistamista seuraa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki mietti, mitä sosiaalinen ylipäänsä tarkoittaa. Hänen ymmärryksessään siihen sisältyy ensisijaisesti yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien elinolojen ja heidän asemansa parantaminen. Jotta tähän päästäisiin, pitää ymmärtää se, että palvelujärjestelmä on olemassa asiakkaita varten. Ja siksi sen pitää myös olla selkeä ja läpinäkyvä: on tiedettävä, kuka vastaa mistäkin. Välimäen mielestä palvelujärjestelmän kehittämisessä vaikuttavuuden vaatimus ei voi olla ainoa kriteeri: On tahdon asioita, ei vain LEPPOISASTI KOOLLA Sosiaali- ja terveysministeriön, Huoltaja-säätiön ja Sosiaalijohdon perinteisessä tapaamisessa keskusteltiin sosiaalihuollon tulevaisuudesta avoimesti ja rakentavasti, mutta turhia pingottamatta. Kuvassa Huoltaja-säätiön isännistön puheenjohtaja Maija Perho (vas.), Huoltaja-säätiön toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki ja Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja Alpo Komminaho. vaikuttavuuden asioita. Tästä on esimerkkinä pohjoismainen hyvinvointimalli. Sen rakentaminen perustui tahtoon eikä sen vaikuttavuudesta ollut vielä silloin tietoa. Nykyistä järjestelmää on Välimäen mielestä syytä tarkastella lopputuloksen perusteella: onko se onnistunut auttamaan heikompiosaisia? Ja millaista järjestelmää nyt pitäisi rakentaa? Ilmassa on erilaisia malleja. Jotkut haluavat nykymenon jatkuvan, jolloin maassa on monenlaisia malleja: vahvoja peruskuntia, yhteistoiminta-alueita, piirejä. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt sosiaali- ja terveysaluemallia. Jotkut kannattavat maakuntamallia. Uusimpana ratkaisuna on esitetty kansallista terveysrahastoa. Näin pieneen maahan mahtuu vain yksi malli, oli Välimäen viesti. Hänen mielestään tulevassa mallissa demokraattisen päätöksenteon on voitava toteutua ja myös rahoitus- ja järjestämisvastuun on syytä olla yhdessä paikassa. Toimiva demokratia edellyttää, että on jotain, josta päättää: on oltava resursseja, joita allokoida. Lea Suoninen-Erhiö Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisesta myös pääkirjoituksessa ja lakisivuilla, s. 31. kuva: Lea Suoninen-Erhiö KÖYHYYS EU:n toukokuisen köyhyysteemaviikon yksi tapahtuma oli Hanasaaren ruotsalaissuomalaisen kulttuurikeskuksen tulevaisuussarjan seminaari Köyhyys ja syrjäytyminen. Siinä suomalaiset ja ruotsalaiset tutkijat valottivat viime laman jättämää varjoa etuuksien tasoon ja palveluihin. Viime lama jäi päälle, kuten tutkimusprofessori Heikki Hiilamo totesi. Lyhyessä ajassa on menetetty se hyvinvointivaltion tuloja tasaava vaikutus, joka saavutettiin kolmen vuosikymmenen kuluessa. Tämä satuttaa Suomessa ja Ruotsissa erityisesti lapsiperheitä ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia nuoria. Ruotsissa häviäjiin kuuluvat myös ulkomaalaistaustaiset. Sinänsä tulo- ja muiden sosioekonomisten erojen kasvun yhtäläisyys molemmissa maissa ei ole yllätys. Ruotsissa köyhyys on kuitenkin piilossa eikä leipäjonoja voitaisi kuvitellakaan. Yksi EU:n köyhyysvuoden Suomen lähettiläistä Olavi Sydänmaanlakka totesikin, että Suomi on Ruotsiin verrattuna onnistunut erinomaisesti tekemään köyhyyden näkyväksi. Muutenkin maiden ajattelutavan erilaisuus tuntui ilmenevän EU:n köyhyysvuoden tapahtumissa: Ruotsissa vuoden tapahtumat valutetaan ylhäältä alaspäin, kun Suomessa tapahtumia on järjestetty alueellisesti ja paikallisesti. Köyhyyden lisääntymisen riski on todellinen eikä siihen kyetä vastaamaan erityisellä köyhyyspolitiikalla, joka kohdistuu vain köyhimpiin kansanosiin. Mutta onko hyvinvointivaltiota enää olemassa kaikille? Viime lamaan verrattuna meneillään oleva talouden kriisi ja sen jälkivaikutukset kohdataan pahemman työttömyyden, suuremman eriarvoisuuden ja alhaisempien tukien vallitessa. Seminaarissa vahvistui käsitys, että tarvittaisiin rakenteellisia uudistuksia. Nyt on liian paljon retoriikkaa ja liian vähän ihmisten arjessa tuntuvia toimia. Yksittäiset uudistukset, joita on tehty tai ollaan tekemässä muun muassa Sata-komitean työn tuloksena, eivät riitä uudistamaan teollisen ajan tarpeisiin syntynyttä järjestelmää. Tutkijoiden ja poliitikkojen vuoropuhelua perättiin! Ulla Salonen-Soulié Seminaarin alustuksia verkossa > Ohjelmatoiminta > Ohjelma-arkisto 4 sosiaalitieto 6 7 I10

5 Luottamushenkilö vastaa SOSIAALIPÄIVYSTYS Tampereen sosiaalipäivystys tuottaa lastensuojelun sosiaalipäivystyspalveluja maakunnallisesti. Kuntien yhteinen lastensuojelun sosiaalipäivystys laajentui Pirkanmaalla toukokuussa, kun Tampereen sosiaalipäivystyksen, entisen sosiaaliasema Paussin, toimintaan tuli mukaan kymmenen uutta kuntaa. Tampereen sosiaalipäivystys vastaa sopimuskuntien kiireellisestä lastensuojelusta viikonloppuisin ja arki-iltoina saatuaan yhteydenoton hätäkeskuksesta, poliisi- tai terveydenhuoltoviranomaiselta. Viikonloppuisin päivystyksen tiloissa toimii myös Nuorten selviämisasema. Sosiaalipäivystys toteutetaan aktiivityönä, ja päivystäviä sosiaalityöntekijöitä on 12. Viikonloppuisin ja iltaisin työvuorossa on yleensä kaksi työparia. Päivystysalueella on 22 kuntaa, joissa on noin asukasta. Uusina kuntina mukaan yhteistoimintaan tulivat Hämeenkyrö, Ikaalinen, Juupajoki, Kihniö, Kuhmalahti, Parkano, Pälkäne, Virrat sekä Ruovesi ja Mänttä-Vilppula Ylä-Pirkanmaan peruspalvelukuntayhtymästä. Aiemmin Tampereen kaupunki on tuottanut lastensuojelun sosiaalipäivystyksen yhteistyössä Etelä-Pirkanmaan ja Tampereen seudun kuntien kanssa. Sastamalan ja Punkalaitumen alueella kunnat tuottavat sosiaalipäivystyksen keskinäisenä yhteistyönään. Toukokuussa laajentunut yhteistyö perustuu kuntien ja Tampereen kaupungin väliseen sopimukseen. Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy:n hallinnoima Paras päivystys Pirkanmaalle -hanke on tukenut kuuden kuukauden ajan päivystyksen kehittämistä. Se on saanut rahoitusta Pirkanmaan liitolta. Pirkanmaan lastensuojelun sosiaalipäivystystä koskeva raportti julkaistaan syksyllä Pikassos Oy:n verkkosivuilla Minna Niemi kuva: Lea Suoninen-Erhiö Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. Sujuiko Raumalla sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen helposti? Terveydenhuolto oli aiemmin kuntayhtymässä. Se purettiin ja näin perusterveydenhuollon palvelut saatiin omaksi toiminnaksi. Viime vuosi oli ensimmäinen yhdistetyllä sosiaali- ja terveyslautakunnalla. Organisaatiota yhdistetään parhaillaan: yhdistynyt hallinto aloittaa ensi vuoden alusta. Muutoksessa väkeä ei ole vähennetty, mutta työpaikkoja on muutettu. Esimerkiksi vanhusten kotihoitoon tulee tiimit, joissa on kotisairaanhoitaja ja lähihoitajia eli entisiä kotipalvelun työntekijöitä. Tiedonkululle on tärkeää, että kotisairaanhoito ja -palvelu sijaitsevat fyysisestikin samassa paikassa ja siihen on nyt päästy. Yhdistäminen on tuonut palveluvalikkoon myös uusia juttuja, esimerkiksi kotisairaalatoiminnan. Raumalla väestöpohja siis riittää palvelujen tuottamiseen? Nyt väestöpohja on reilut asukasta. Noin 500 asukkaan Kodisjoki liittyi Raumaan 2007 ja reilun asukkaan Lappi Olemme perustamassa Raumalle omaa sairaalaa sitä kutsutaan MediRaumaksi. Asiasta on käyty aikamoista vääntöä Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa, se kun ei kauheasti tykkää ajatuksesta. Olemmekin nyt kääntyneet myös Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin puoleen tiedä vaikka vaihtaisimme sairaanhoitopiiriä tai sitten ostamme jatkossa palveluita sekä Satakunnan että Varsinais- Suomen sairaanhoitopiireiltä. Elina Junnila (kok.) on toista kautta Rauman kaupunginvaltuustossa. Edellisellä kaudella hän oli sosiaalilautakunnan jäsen, nyt yhdistyneen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Lisäksi hän on Rauman kaupunginhallituksen varajäsen. Erikoissairaanhoitajaksi kouluttautunut Junnila on hoiva-alan yrittäjä. Hänen 13 henkeä työllistävä yrityksensä tuottaa vanhuspalveluita, kuten kotisairaanhoitoa, kotipalvelua, intervallihoitoa ja päiväkeskustoimintaa. Onko palveluiden tuottamistapoja monipuolistettu? Rauma on ollut edelläkävijä palveluseteleiden käyttöönotossa. Viime syksystä laki on mahdollistanut niiden käytön laajentamisen muihinkin kuin kotipalveluihin, mutta tältä osin ei ole päästy eteenpäin. Palvelusetelit ovat Raumalla edistäneet hoiva-alan yrittäjätoimintaa ja synnyttäneet myös tervettä kilpailua: laatu pysyy näin parempana. Olet itsekin hoiva-alan yrittäjä miten yhteistyö kuntien kanssa sujuu? Yhteistyö on hyvin haasteellista: kuntien kanssa on hankala saada sopimuksia aikaiseksi. Kunnat tarkastelevat asioita usein hyvin lyhyellä aikavälillä. Katsotaan vaan vuosibudjettia eikä yhtään sen pidemmälle. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenyys ja hoiva-alan yrittäjyys ovat haasteellinen yhdistelmä jääviyskysymysten takia. Olen itse halunnut sosiaali- ja terveyslautakuntaan, koska minulla on asiantuntemusta tältä alalta. Kun lautakunnassa keskustellaan asioista, joista todella tiedän, minut jäävätään. Kuitenkin esimerkiksi virkamiehet saavat osallistua keskusteluun ja tuoda omat näkemyksensä esiin, kunhan poistuvat päätöksenteon ajaksi. Miksi ei luottamushenkilökin voisi tehdä niin? Hän voisi tuoda oman asiantuntemuksensa keskusteluun ja sitten poistua päätöksenteon ajaksi. sosiaalitieto 6 7 I10 5

6 SOSIOKULTTUURINEN TYÖ Musiikkia, soittamista ja laulamista tarvitaan kaikkialla. Sairaala- ja hoitoyhteisöissä kaipaus luovaan hetkeen ja kokemusten jakamiseen toisten kanssa saattaa olla jopa voimakkaampaa kuin muuten elämässä. Lapin taidetoimikunnan Kauneimmat iltalaulut -projektissa on viety laulun ja musiikin iloa Lapin hoitolaitoksiin. RIKASTUTTAVA KOKEMUS Olemme vieneet, olemme saaneet, Kauneimmat iltalaulut -hankkeen työryhmään kuuluneet läänintaiteilija Katja Rakkolainen (kesk.) ja laulaja Tiina Tähdenvalo toteavat. Kuvassa myös tilaisuuksissa säestäjänä toiminut musiikin opettaja Kari Ovaskainen. VAPAAEHTOISTYÖ Varsinais-Suomessa Tuexi-hanke organisoi lastensuojelun tukihenkilötoimintaa kuntien käyttöön. Se on helpottanut koulutettujen vapaaehtoisten saamista myös pienten kuntien lastensuojeluun. Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoistyötä, jota toteutetaan ehkäisevänä työnä ja lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Tähän mennessä Tuexihanke on kouluttanut jo yli 80 tukihenkilöä ja yli 60 lasta ja nuorta on saanut tukihenkilön. Vapaaehtoisia on rekrytoitu muun muassa messuilta ja kauppakeskuksista, mutta myös perinteisin lehti-ilmoituksin ja lehtijuttujen välityksellä. Tuexilla on myös oma ryhmänsä Facebookissa. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n hankkeen idea tuli Turun seudun pienistä kunnista. Niiden sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia lähteä rekrytoimaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia tukihenkilöiksi ja vielä tukemaan ja ohjaamaan heitä. Kunnat toivoivat, että jokin ulkopuolinen taho vastaisi tukihenkilöiden koulutuksesta ja organisoisi toiminnan. Kunnat voisivat vain tilata tukihenkilöpankista asiakkaalleen sopivan tukihenkilön. Monissa kunnissa tukihenkilötoimintaa on laajennettu myös ehkäisevän lastensuojelun työmuodoksi. Esimerkiksi Salossa on jo enemmän ehkäiseviä tukisuhteita kuin lastensuojelun avohuollon kautta solmittuja tukisuhteita. Koulukuraattoreilla on nyt käytössään uusi varhaisen tuen työmenetelmä. ELINVOIMAA MUSIIKISTA Laulut ovat nostattaneet tunteita esiin ja tuoneet muistoja mieleen, välillä haikeita, välillä iloisia. Lopputuloksena on ollut virkistynyt olo ja iloinen mieli. Hanke varmistaa, että tukihenkilötoiminta on laadukasta ja ammatillisesti ohjattua. Tämän takaa laatukäsikirja, joka kattaa kaikki tukihenkilötoiminnan prosessit. Kaikki tukihenkilöksi haluavat käyvät alkuhaastattelussa ja valitut 18 tunnin tukihenkilökoulutuksen omasta koulutustaustastaan riippumatta. Hanke myös tukee tukihenkilöitä ja huolehtii heidän jaksamisestaan. Tällä halutaan estää se, etteivät tukihenkilöt jää vaille ammattilaisen ohjausta, jolloin he saattaisivat uupua ja lopettaa. Tukihenkilöiden ohjaukseen kuuluvat toiminnanohjaus, täydennyskoulutus, tukisuhteen seuranta, tiedottaminen ja kiittäminen. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke päättyy vuoden lopussa, mutta sen toimintamalli on hyvää vauhtia muotoutumassa pysyväksi toiminnaksi. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n jäsenjärjestöistä peräti kolme halusi toimintamallin itselleen hankkeen päätyttyä. Toiminnan jatkajaksi valittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirijärjestö. Vastaisuudessa kunnat rahoittavat toimintaa: toimintaa pidetään niin tärkeänä. Johanna Syrjänen Lisätietoa > Projektit > Tuexi-hanke Kauneimpia iltalauluja on kuultu sairaaloissa, palvelu- ja vanhainkodeissa, päiväkeskuksissa, kehitysvammaisten toimintayksiköissä ja vuodeosastoilla. Tilaisuuksia on ollut Kemissä, Keminmaassa, Torniossa, Ylitorniossa, Rovaniemellä, Kemijärvellä, Sallassa, Sodankylässä ja Ivalossa. Tilaisuuksissa on laulettu yhdessä, esitetty soolonumeroita ja keskusteltu lauluperinteistä. Esiintyjät ovat kiertäneet myös potilashuoneissa tuomassa musiikkikokemuksia niille, jotka ovat halunneet kuulla lauluja ja laulaa yhdessä, mutta eivät terveyssyistä ole yhteistilaisuuteen päässeet. Laulujen tunnelmat ja tarinat ovat vieneet mukanaan: on tunnelmoitu erilaisissa mielikuvissa milloin Saimaan saaressa, milloin Inarinjärvellä ja eletty tarinoita todeksi. Ihmiset ovat hymyilleet, nauraneet, kommentoineet ja välillä kyyneleet ovat virranneet. Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tuella vuosina toteutetun hankkeen tilaisuudet ovat olleet hoitolaitoksille maksuttomia. Katja Rakkolainen, Tiina Tähdenvalo VERKOSSA UUTTA Osaamiskeskusjohto ryhtyi bloggaamaan Miltä sosiaalialan kehittäminen näyttää Kuopion, Rovaniemen tai Lappeenrannan vinkkelistä? Mitä sosiaalialan menosta mietitään pääkaupunkiseudulla? Hur länkar man samman praktik, forskning och undervisning inom det sociala området i svensk Finland? Sosiaalitiedon nettisivuilla bloggaavat sosiaalialan yhdentoista osaamiskeskuksen johtajat. He kirjoittavat sosiaalialan kehittämisestä oman alueensa ja organisaationsa näkökulmasta omalla henkilökohtaisella otteellaan ja kielellään. Sosiaalitieto seuraa sosiaalialan kehitystä eri puolilla Suomea. Koko maan kattavan osaamiskeskusverkoston johtajien blogit ovat yksi tapa jäljittää uudenlaista ajattelua maan eri kolkista. Sosiaalitiedon verkkosivuille on koottu linkkejä myös muihin sosiaalialaa ja sosiaalipolitiikkaa käsitteleviin blogeihin ja sivustoihin. > Linkit 6 sosiaalitieto 6 7 I10

7 KÖYHYYS Ennen 90-luvun lamaa köyhyyttä pidettiin voitettuna tautina, mutta sitten se palasikin suomalaiseen arkeen. Sen edessä myös sosiaalityöntekijät tuntevat voimattomuutta. Vantaalla kaupungin aikuissosiaalityö järjesti köyhyydestä toukokuussa yhteistyötilaisuuden järjestöjen ja päättäjien kanssa. Köyhyys ei ole poistumassa mihinkään. Suunta on pikemmin päinvastainen. Köyhiksi joutuneet köyhtyvät entisestään. Köyhyys on häpeää ja alemmuuden tunnetta. Pelkän taloudellisen kurjuuden lisäksi se syrjäyttää sosiaalisesti. Köyhyys on ihmisoikeuskysymys. Onko käynnissä tietoinen hyvinvointivaltion alasajo, kysyi Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki. Hän muistutti, että sikainfluenssaa vastaan varauduttiin massiivisilla ohjeistuksilla ja kampanjoilla, mutta ei jo pidemmän aikaa käsillä olleeseen epidemiaan köyhyyteen. Kansanedustaja Pietari Jääskeläinen totesi, että tietoa köyhyyden poistamiseksi on päättäjillä hyllymetreittäin, mutta halu päätöksiin puuttuu. Sosiaalityöntekijät ovat köyhyyden asiantuntijoita. Sosiaalityöntekijä Pasi Airaksinen Myyrmäen sosiaaliasemalta kertoi asiakkaiden ongelmien olevan entistä vaativampia. Asiakkaita on myös paljon sosiaalityöntekijää kohden, yli 200. Joukossa on työssäkäyviäkin. Tyypillinen asiakas on yksinhuoltaja, joka saa 4 5 etuutta, mutta ne eivät riitä välttämättömiin menoihin. Useiden etuuksien hallitsemisessa on tekemistä jo sosiaalityöntekijällä puhumattakaan voimattomammista asiakkaista. Airaksisen mielestä sosiaaliturvan kokonaisuudistus olisi välttämätön, jotta asiakkaat saisivat elämänsä jälleen hallintaansa. Airaksinen kokee, että liian suuri osa huolenpitovastuusta sysätään vain sosiaalityölle pois veronmaksajien silmistä. Nyt sosiaalityöntekijä on se henkilö, joka kertoo asiakkaalle hyvinvointivaltion rajat, eivät lakien ja säännösten tekijät. Köyhistä suurimpia väliinputoajia ovat yksinasujat: keski-ikäiset tai vanhemmat. Hallituksen toimet ovat keskittyneet köyhiin lapsiperheisiin ja yksinasujien tilanne on jäänyt vähemmälle huomiolle. Köyhät yksinasujat ovat tuttu näky sekä sosiaalitoimistoissa että seurakuntien diakoniatyössä. Yksinäisyys tekee köyhyydestä vielä rankempaa, kun lähipiirissä ei ole tukijaa. Meiltä haetaan apua etuuksien maksatuksen välivaiheeseen, jolloin ihminen ei saa tukea mistään muualta. Köyhän talous voi kaatua pieneen taloudelliseen pakkohankintaan, kertoi diakoniatyöntekijä Tiina Laszlo Vantaankosken seurakunnasta. Mutta ei päättäjien osakaan ole helppo. Lautakunnan puheenjohtajuus on vaativin tehtävä 40 vuotta kestäneen luottamushenkilöurani aikana. Haasteet ovat suunnattomat, sanoi Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Eija Grönfors. Hän muistutti, että nousukautena viime laman aikaiset toimeentulotukiasiakkaat eivät kadonneet minnekään, vaan osa jäi pysyvästi tuen varaan. Kunnissa tarvittaisiin yhteistä vastuuta köyhyydestä. Muutkin kuin sosiaali- ja terveydenhuolto pystyvät ottamaan siitä vastuuta, Grönfors muistutti. Vantaan perhepalveluiden johtaja Maritta Pesonen totesi valtion toimien ajaneen pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotuen asiakkaiksi. Muutokset työmarkkinatuen myöntämisperusteissa toivat kuntien sosiaalitoimistoon runsaasti uusia asiakkaita. Huoli päihdepalvelujen alasajosta kuultiin useasta suusta. Talousvaikeuksissa kamppailevat kunnat ovat karsineet päihdehuollon ostopalveluista. Osa näki jo yhtymäkohtia viime laman mielenterveyspalvelujen alasajoon. Esa Pesonen uutisia lyhyesti Sosiaaliportin tutkimussivusto julkistettiin Terve-Sos-tapahtumassa toukokuussa. Sillä esitellään teema-alueittain sosiaalitieteiden tutkimustuloksia sosiaalialan käytännön työn näkökulmasta. Sivuilta löytyy myös tietoa julkaisusarjoista ja tutkimusverkostoista. Sivuston vastaava päätoimittaja on Kirsi Nousiainen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccasta. > Tutkimus Kelan neuvontapalvelu internetin keskustelupalstalla osoittautui toimivaksi. Kela-Kerttu-hahmo vastasi Suomi24:ssä perhe-etuuskysymyksiin maaliskuusta toukokuuhun. Eri kävijöitä palstalla vieraili Kokeilu osoitti, kuinka mutkikkailta sosiaaliturva-asiat ihmisistä tuntuvat. Keskustelupalsta on hyvä keino selventää asioita, kun sama asia tulee kerralla selvitettyä useammalle asiakkaalle. Kokeilulle mietitään jatkoa. Toimeentulotuen bruttomenot kasvoivat 17 prosenttia viime vuonna. Ne olivat koko maassa euroa. Yli kymmenen vuotta jatkunut toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrän väheneminen katkesi ja määrä lisääntyi 10 prosenttia vuonna Toimeentulotukea saaneita kotitalouksia oli arviolta Kuntoutussäätiö ja Terveysrahasto Oy yhdistävät voimansa työikäisen väestön kuntoutuksessa. Kuntoutussäätiön kuntoutusliiketoimintaa jatketaan syyskuun alusta Terveysrahasto Oy:n ja Kuntoutussäätiön omistamassa yhtiössä. Kuntoutussäätiö on yleishyödyllinen työikäisten kuntoutuksen asiantuntija ja kehittäjä. Se saa avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Terveysrahasto Oy on terveydenhuollon rahoittamiseen erikoistunut pääomasijoitusrahasto, jonka taustalla ovat muun muassa Sitra, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto ja Kuntaliitto. Tukikummit-säätiö tukee yhä useampaa lasta ja nuorta. Sille osoitettujen avustushakemusten määrä on kasvussa taantuman takia. Säätiö on perustettu tukemaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria. Viime vuonna avustuksia myönnettiin euroa. Säätiölle lahjoitetut varat ohjataan lyhentämättöminä avustuksiin Kirkon diakoniarahaston kautta. Yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimusverkosto on perustettu. Yhteiskunnalliset yritykset toteuttavat yhteiskunnallisia tai yhteisöllisiä tavoitteita ja investoivat voittonsa enimmäkseen näiden tavoitteiden hyväksi. Verkoston perustajina on tutkijoita Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta, Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Syfo Oy:stä sekä Osuustoiminnan kehittäjät Coop Finland ry:stä. Yhdistyksen puheenjohtaja on Pekka Pättiniemi. sosiaalitieto 6 7 I10 7

8 laina ja palaute Palaute Sosiaaliasiamiehen riippumaton asema on turvattava lainsäädännöllä kuva: Erja Saarinen Tästä puhutaan Lahti päätti huhtikuun lopulla ulkoistaa sosiaaliasiamiespalvelun. Se ostetaan heinäkuun alusta sosiaalialan osaamiskeskus Versolta. Päätöksen mukaan ulkoistaminen varmistaa sosiaaliasiamiestoiminnan riippumattomuuden. Kaupungin oma, kokopäiväinen sosiaaliasiamies on sanottu irti. LAINA Etelä-Suomen Sanomat Jukka Airo Ulkoistaminen on herättänyt Lahdessa kovaa arvostelua. Tarkastuslautakunta moitti arviointikertomuksessaan sosiaaliasiamiehen kohtelua törkeäksi esimerkiksi henkilöstöstrategian vastaisesta menettelystä. Ulkoistamisen todelliseksi syyksi lautakunta epäili sitä, että tarkastustoimi oli jo viime vuoden puolella ehdottanut sosiaaliasiamiehen sijoittamista omaan alaisuuteensa. Siten viran haltija olisi riippumaton sosiaali- ja terveystoimesta, jonka toimintaan hän joutuu työssään ottamaan kantaa. Puheenjohtaja Kaijaleena Räisänen Sosiaaliasiamiehet ry Onko sosiaaliasiamies uhka joillekin? Sosiaaliasiamiestoiminnan kehittämistyöryhmän mukaan päätoiminen sosiaaliasiamies pitäisi olla asukasta kohden. Lahdessa mitoitus oli juuri suositusten mukainen ja asiamiehenä osaava ja yhteistyötaitoinen henkilö. Ongelmana oli kuitenkin se, että hallinnollisesti asiamies sijoittui sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siksi ehdotus, että asiamies siirrettäisiin tarkastuslautakunnan alaisuuteen, tuntui järkevältä. Mutta sitten tehtiinkin sosiaalitoimessa viranhaltijapäätös asiamiestoiminnan ulkoistamisesta osaamiskeskukseen. Ulkoistamista ja sosiaaliasiamiehen irtisanomista ovat paheksuneet tarkastuslautakunta, monet poliitikot ja järjestöt. Kuntalainen on tehnyt hankintapäätökseen oikaisuvaatimuksen. Siinä tuodaan esiin, että aikanaan asiamiehen viran perustamisesta päätti kaupunginvaltuusto. Nyt sosiaali- ja terveysviraston viranhaltijoille annettiin lupa päättää toimen lakkauttamisesta ja palvelun ulkoistamisesta ilman sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen päätöstä asiassa. Monien reaktioiden ja julkisuuden jälkeen odotin, että kaupunginhallitus olisi ottanut asian käsiteltäväkseen. Sosiaaliasiamieshän antaa selvityksensä kunnanhallitukselle. Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja on perustellut ulkoistamista asiamiehen riippumattoman aseman turvaamisella. Lahden kaupunki on kuitenkin tiiviisti mukana osaamiskeskuksen toiminnassa ja rahoittaa sitä. Uskaltaako osaamiskeskuksen työntekijänä toimiva sosiaaliasiamies puuttua kaupungin epäkohtiin? Sopimushan voidaan sanoa irti. Tehtävän siirron osaamiskeskukseen sanottiin olevan kustannusneutraali, joten säästöillä sitä ei perusteltu. Suuri osa sosiaaliasiamiehistä työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, koska sopimukset kuntien kanssa ovat määräaikaisia. Tämä voi saada jotkut asiamiehet varomaan sanojaan ja välttelemään epäkohtien esille ottamista, jotta sopimusta jatkettaisiin ja oma työsuhde jatkuisi. Lakitasolla pitäisi määrätä, miten asiamiestoiminta organisoidaan koko maassa niin, että asiamiesten riippumaton asema turvataan ja kansalaiset ovat asiamiespalveluiden suhteen yhdenvertaisia. Myös valvontaviranomaisten tulisi aktiivisemmin seurata ja varmistaa, että asiamiestoiminta järjestetään asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti läpi Suomen. On huolestuttavaa, että sosiaaliasiamiestoiminta herättää kunnissa niinkin usein kiivaita reaktioita. Potilasasiamiehet eivät tietääksemme ainakaan niin usein tällaista koe. Olemmeko uhka jollekin? Toki tämäkin tilanne vaihtelee alueittain. Asiamiehet eivät mitenkään revittele epäkohdilla vaan välittävät asiallisesti asiakkaiden kokemukset ja antavat asiallista palautetta ja kritiikkiä. Huolestuttavaa on myös se, että yhä useammat kunnat ostavat asiamiestoiminnan yksityisiltä yrityksiltä, joissa yksi asiamies voi hoitaa jopa liki 40 kunnan asiamiestoimintaa. Asiamiehen toimisto voi olla hyvin kaukana siitä kunnasta, jossa hänen pitäisi seurata asiakkaan aseman kehitystä. Ja miten lukuisten kuntien tilanteiden seuraaminen ylipäänsä onnistuu? Kyse ei ole vain siitä, että asiamiehen tavoittaa jostain puhelimitse. Asiamiehen selvitystä ei tehdä vain asiakkaiden yhteydenottojen perusteella vaan kuntien päätöksentekoa ja muuta toimintaa pitää seurata aktiivisesti ja monipuolisesti. Tärkeää on myös yhteistyö käytännön työntekijöiden kanssa: on havaittu, että jos työntekijät varmistavat päätöksensä lainmukaisuuden asiamieheltä etukäteen, asiakkaiden tarve ottaa yhteyttä asiamieheen vähenee. Kuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden sekä asiamiehen tavoitteethan ovat samat: turvata laadukkaat sosiaalipalvelut kuntalaisille! Kaikki kunnat eivät osaa hankintapäätöksiä tehdessään kiinnittää huomiota toiminnan laatuun tai sen sisältöön kuntalaisen näkökulmasta. Lisäksi pelkään, että tehtävä hoidetaan joissain kunnissa vain muodollisesti. Onko kunnissa liian helposti unohdettu, että asiamies ei ole pelkkä puhelinvastaaja vaan hänen tulee monin eri tavoin toimia asiakkaiden oikeuksien edistämiseksi, tiedottaa niistä, avustaa asiakkaita muistutuksen teossa sekä seurata asiakkaiden oikeuksien kehittymistä kunnassa ja antaa siitä vuosittain selvitys kunnanhallitukselle tulevaa päätöksentekoa varten? 8 sosiaalitieto 6 7 I10

9 Palaute Meillä on velvollisuus, täytetään se kuva: Antti Vierola Tästä puhutaan Sosiaalikeskus Satama ja Vapaa liikkuvuus -verkosto auttavat Romaniasta tulleita romaneja Helsingin Kalasatamassa. Helsingin kaupunki on päättänyt hoitaa alueelle jatkossa wc-tilat. LAINA Helsingin Sanomat Viime kesänä romaneja oli Sosiaalikeskus Sataman pihalla enimmillään noin 40, nyt jopa tuplasti enemmän. Naapureillekin on tullut yllätyksenä, että nurkalle on noussut romanileiri. Romanien asumisen sallii Vapaa liikkuvuus -järjestö, joka vuokraa tilaa kaupungilta. Järjestö on ideologiansa mukaisesti päästänyt romanit pihalleen ja antaa heille vettä ja sähköä. Me teemme työtä, joka kuuluisi kaupungille, järjestön aktiivi Katja Tuominen sanoo. NAPSITTUJA YTK Kristiina Ruuskanen varapäivystäjä, Helsingin sosiaalipäivystys; hallituksen jäsen, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia Kuinka pitkään virastohuoneissa aiotaan odotella? Tutkijatohtori Karina Horsti, Pari & perhe 2/2010 Tässä (maahanmuuttaja-isoäitien käännytyksessä) tulee näkyväksi se, kuinka hyvinvointivaltiomme perustuu poissulkemiselle. Koko ajan vedetään rajaa niiden välille, ketkä ovat oikeutettuja valtion tarjoamaan hyvinvointiin ja ketkä eivät ole. Globalisaatio on ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa, ja siten tällaiset keskustelut tulevat lisääntymään. Kelan talousosaston päällikkö Erkki Meriläinen, Sosiaalivakuutus 2/2010 Työnantajan kansaneläkemaksun poistamisen vuoksi kansaneläke ei ole enää vakuutusmuotoinen etuus. Järjestelmä muuttui puhtaasti sosiaaliavustuksen luonteiseksi. Kansaneläkkeiden rahoitus on vuosittaisten budjettipäätösten varassa. THL:n tutkimuspäällikkö, Helsingin yliopiston sosiaalityön dosentti Juhani Iivari, Suomen Kuvalehti 21/2010 Naisjärjestöissä ei vieläkään ymmärretä, että rikosoikeudenkäynti ja sovittelu eivät ole vakavammissa rikoksissa vaihtoehtoisia menettelyjä: rikosoikeudenkäynti huolehtii valtion kurinpidosta ja sovittelu uhrin ja tekijän välisten ongelmien ratkaisemisesta. Avun antaminen sitä tarvitsevalle on tärkeää. Ihailtava hyvä tahto ja halu auttaa edellyttävät kumppanikseen tavoitteet ja keinot. Laastarit eivät haavoja estä. Itä-Euroopan romanivähemmistöjen syrjimis- ja syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi ja ihmisarvoisen elämän takaamiseksi tarvitaan rakenteellisen ongelman tunnustamista ja tahtoa sekä tekoja sen muuttamiseksi, Suomessa ja koko Euroopassa. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että kerjääminen ei ole yksilön tai ihmisryhmän ominaisuus. Vessojen rakentaminen ja sähköjohtojen tarjoaminen kerjäämällä elantoaan hankkiville ihmisille on valitettavasti lyhytnäköistä ja jopa kerjäämistä tukevaa toimintaa. Hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Oikein kohdennetun avun ydinkysymys on, miten teko muuttaa tilannetta pysyvästi paremmaksi? Nyt vaarana on olosuhteiltaan alaarvoisten leirien ja hökkelikylien lisääntyminen. Siihen sisältyy viesti, että tietyn ihmisryhmän asuminen autoissa ja teltoissa olisi hyväksyttävää. Sosiaalityö sisältää osaamista tunnistaa ilmiön syntyyn vaikuttavat tekijät ja löytää keinot positiiviseen kehitykseen. Sosiaalialan ammattilaisten puheenvuoroja ei julkisessa keskustelussa ole kuitenkaan pahemmin kuultu. Kuinka pitkään virastohuoneissa aiotaan odotella? Eikö Jane Addamsin ja Hull Housen perintö velvoita meitä jo toimimaan? Poliittisen päätöksenteon hidasta ja hiljaista siunausta odotellessa menetämme arvokasta aikaa auttaa kanssaihmistä auttamaan itseään. Suomessa ja koko Euroopassa on huutava tarve kerjäämistä harjoittavan, pysyvästi heikoimmassa asemassa olevan väestöryhmän sosiaaliselle tukemiselle. Meillä on osaaminen, käytetään sitä. Meillä on velvollisuus, täytetään se. Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi isoäitien karkottamisesta, Aamulehti Kun lailla tehdään pahaa, sitä ei tällaisessa tilanteessa tule noudattaa. Anita Kärki, Keskisuomalainen Kuntia on viime vuosina yhdistetty rivakkaan tahtiin. Huippuvuosi oli 2009, jolloin syntyi 32 kuntaliitosta ja niissä oli mukana kaikkiaan 99 kuntaa. Kuntien palvelurakenteet ja erityisesti sosiaalipalvelut eivät oikein ole pysyneet näin rivakassa vauhdissa mukana. Kyydistä ovat tippuneet niin palveluita tarvitsevat kuntalaiset kuin niitä tarjoavat kunnatkin. Harri Vainio, Työ Terveys Turvallisuus 4/2010 Vanhan sanonnan mukaan uusi sukupolvi on aina edellistä fiksumpi. Lehtitiedot kertovat monien nuorten kiinnostuneen downshiftingistä eli elämän leppoistamisesta. Heille elintaso ei tarkoitakaan euroja vaan elämisen laatua ja siksi työnteon ja kuluttamisen vähentäminen houkuttelee oravanpyörältä näyttävän työelämän vaihtoehtona. sosiaalitieto 6 7 I10 9

10 kärki Sosiaalitiedon tämän vuoden kirjoituskilpailussa pyysimme sosiaalialan ammattilaisia kirjoittamaan köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Mitkä ovat nykyköyhyyden tuntomerkkejä? Miten autat köyhiä tai miten haluaisit heitä auttaa ja mikä sen estää? Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna halusimme tuoda keskusteluun mukaan sosiaalialan ammattilaisten äänen. Pahinta köyhyydessä on se, että se on niin loputonta Kaikki kirjoituskilpailuun tulleet 19 kirjoitusta ovat ansiokkaita, joskin tyyliltään erilaisia. Joukossa on kuvauksia asiakkaiden kohtaamisesta ja arkityöstä, tutkimuksiin ja haastatteluihin perustuvia asia-artikkeleita, sosiaaliproosaa ja on joukossa koskettava runokin. Kirjoituskilpailun tuomarina toimi yksinvaltiaan oikeudella tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Kelasta: Kirjoitukset avaavat näköaloja köyhyyden kohtaamisen vaikeuteen mutta sisältävät myös toivon pilkahduksia, Hiilamo tiivistää. Kirjoituskilpailun satoa > Kirjoituskilpailut 10 sosiaalitieto 6 7 I10 1. palkinto Tuula Tanninen: Nahkatakkinen tyttö 2. palkinto Riitta Pakarinen: Köyhyyttä ajanvarauksella 3. palkinto Nimimerkki RT: Älä unta näe Kunniamaininta Hillevi Suutala: Kun vääryys kertautuu kuva: Lea Suoninen-Erhiö Kirjoitukset ovat mollivoittoisia. Ammattilaisilla tuntuu olevan hyvää tahtoa, mutta tiukat normit, byrokratia ja kiire estävät auttamisen. Ymmärrys asiakkaan tai pikemminkin kanssaihmisen asemasta on syvää. Kirjoituksista välittyy se, että köyhyys on paljon muutakin kuin rahan puutetta: se on myös osattomuutta, toivottomuutta ja usein myös sukupolvelta toiselle periytyvää. Tyydytystä tuo asiakkaan huolien jakaminen ja tunne siitä, että on voinut helpottaa tämän elämää edes hetkellisesti. Joukossa on myös rohkeita ja kokeneita työntekijöitä, jotka uskaltavat venyttää normeja asiakkaansa parhaaksi. Täytyy ihailla ammattilaisten myötäelämisen kykyä ja jaksamista ihmisten kohtaamisissa, vaikka he samalla joutuvat usein tunnustamaan oman avuttomuutensa ja sosiaaliturvajärjestelmän heikkoudet. Kirjoituskilpailun tuomarina toimi tänä vuonna tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Kelasta, joka on myös tunnettu köyhyystutkija. Hän on Sosiaalitietoa julkaisevan Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen. Kirjoituksista huokuu arjen työstä nouseva ymmärrys köyhyydestä. Kirjoitukset avaavat näköaloja köyhyyden kohtaamisen vaikeuteen, mutta sisältävät myös toivon pilkahduksia. Sisällön puolesta vertailu oli vaikeaa, koska kaikki kirjoitukset olivat poikkeuksellisen kiinnostavia. Ne tarjoavat mielenkiintoisen tutkimusaineiston. Painotin arvostelussa kuitenkin myös kirjoitusten muotoa, tyyliä ja mukaansa tempaavuutta. Voittajan valinta oli näillä perusteilla helppoa, Hiilamo sanoo. Palkitut kirjoitukset julkaisemme tässä numerossa. Ne julkaistaan myös lehden verkkopalvelussa, jossa voi lukea myös muita kilpailuun osallistuneita kirjoituksia. Lea Suoninen-Erhiö

11 kuva: Panu Pälviä sosiaalitieto 6 7 I10 11

12 1. palkinto Tuula Tanninen Kirjoituskilpailun voittaja Tuula Tanninen on työskennellyt sosiaalityöntekijänä, nuorisokodin johtajana ja koulukuraattorina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Nyt hän toimii freelance-työnohjaajana ja asuu miehensä työn takia Tukholmassa, jossa hän on osallistunut Tukholman Suomen instituutin kirjoittajakursseille. Nahkatakkinen tyttö on fiktiivinen tarina, joka perustuu hänen sosiaalityössä kohtaamiinsa elämäntilanteisiin vuosien varrella. TUOMARIN PERUSTELUT: Sosiaaliproosan kirjoittaminen on vaativaa. Kirjoitus on tyylillisesti onnistunut: tarinan tytön elämä aukeaa hänen omasta viitekehyksestään upeasti. Tarina on koskettava. Kirjoituksessa on taitavasti tuotu esiin köyhyyden ylisukupolvisuus ja tytön pyrkimys sen katkaisemiseen. mnahkatakkinen tyttö ustiin pukeutunut tyttö maleksii pitkin lumisohjoisia katuja. Tummiksi rajatuissa silmissä on tyhjä katse. Askeleet vievät ostarille, jonka edessä vetelehtiviltä spurguilta on helppo pummata röökiä. Jos oikein hyvä tuuri käy, voi saada kaljahuikat. Nappeja saa halvalla, kun on oppinut tuntemaan oikeat tyypit. Ja tyttö on. Mereltä puhaltava purevan kylmä kevättalven viima pakottaa tytön ostoskeskuksen lämpöön. Vartijan katse seuraa tutkivasti häntä. Tulkoon, kun porttikielto on tällä erää päättynyt. Jengin mukana se isottelee, mutta nyt se on yksinään. Tyttö tuntee katseen selässään, kääntyy ja näyttää keskisormea. Luokkakavereita parveilee ostarin käytävillä ruokatunnin aikaan. Maikat on kyselleet sua. Miks sä taas lintsaat? Sul oli aika kuraattorille. Se kävi hakemassa sua luokasta. Kyseli eiks me tiedetä missä sä oot. Mut ei kukaan mitään sille sanonut. Miks sä muuten lintsaat? Sähän olit ennen hikari. Vitut. Tyttö tiesi olevansa lahjakas, ei sitä toisten tarvinnut hänelle tulla kertomaan. Oppiminen oli hänelle helppoa. Koulu sujui vielä ysin syksyllä kohtalaisesti, vaikka viikonloput kuluivat discoissa bailatessa. Mutta nyt, ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus harvoin hän meni kuviksen tunneille. Maikka oli reilu ja kuvis oli aina ollut hänen lempiaineensa. Kuraattoria hän ei halunnut tavata enää koskaan. Vitun ämmä. Ei se mitään ymmärrä. Se on ilmoittanut sossuille lintsauksesta ja muustakin. Ne kutsu vanhemmat keskustelemaan. Mitä vitun keskustelemista tässä on. Ihan pimeetä. Mä en ainakaan mee. Mutsi saa mennä yksin. Ei sen itkemistä jaksa kuunnella. Faija tuskin menee. Ei se ole ennenkään välittänyt. Sitä kiinnostaa vain ryyppääminen. Aikuiset on täysiä paskoja. Arin tapaaminen juuri ennen joululoman alkua oli muuttanut kaiken. Tyttö oli ihastunut komeaan parikymppiseen nuorukaiseen. Ei, hän oli rakastunut. Arista olivat muutkin kiinnostuneita, mutta tyttö oli ollut rohkein ja saanut haluamansa. Ari hengaili usein välituntisin koulun nurkilla tekemässä nappikauppaa. Koulu siltä oli jäänyt kesken, mutta nyt se oli päässyt työkkärin kurssille ja sai päivärahaa. Sossun ämmä oli järjestänyt sille oman kämpän. Tyttö alkoi viettää siellä yhä enemmän aikaa, öitäkin. Arilta sai röökiä ja bisseä, kun antoi sille. Sen viereen oli niin ihana käpertyä ja nukahtaa. Kotona tyttö kävi yhä harvemmin. Ei halunnut mennä kuuntelemaan vanhempien riitelyä ja faijan humalaista örinää. Mutsi kyllä valvoi ja odotti, sen tyttö tiesi, mutta ei enää välittänyt. Arin kämpästä tuli jengin kokoontumispaikka. Ari oli liian nynny kieltääkseen porukkaa majailemasta siellä. Bissen ja kossun lisäksi mukaan alkoi tulla kovempaa kamaa. Tytöllekin tarjottiin. Hän epäröi, mutta jengin hyväksyntä vei voiton. Hän kokeili ja sai hyvät fiilikset. Pilven polttelusta tuli jokapäiväistä. Kamaa oli saatava lisää keinolla millä hyvänsä. 12 sosiaalitieto 6 7 I10

13 Mitä ajatuksia juttu herätti? > Palaute Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten joku tyri pahimman kerran. Kytät nappasivat Arin ja pari muuta jätkää kesken keikan. Tyttöä pelotti. Hänellä oli hätä Arista ja omasta kohtalostaan. Häntä ei päästetty edes tapaamaan Aria, eikä hän ollut ehtinyt kertoa vielä. Hädissään ja peloissaan tyttö raahautuu kotiin. Yrittää livahtaa hiljaa omaan huoneeseensa. Äiti kuitenkin kuulee. Sillä tuntuu olevan silmät ja korvat selässäkin. Se näyttää itkeneen, ovat taas riidelleet. Faijaa ei näy, paennut varmaan Kulma-Pubiin tuopin ääreen. Missä sä oot lorvaillut monta päivää? Oon soittanut kaikille kavereille, eikä kukaan tiedä mitään. Etkö sä käsitä että mä oon ollut kamalan huolissani, äiti purskahtaa itkuun. Nyt mä tulin. Olisit tyytyväinen. En mä jaksa kuunnella sun märinää. Mä haluun päästä nukkumaan. Et mee mihinkään ennen kuin on puhuttu, äiti sanoo ja kuivaa silmiään. Luokanvalvoja soitti. Et ole ollut moneen päivään koulussa, äiti jatkaa. Ei kiinnosta. Mikä sua vaivaa? Sulla on kaikki mahdollisuudet opiskella ja saada hyvä ammatti. Ei tarvitsisi siivota niin kuin minun. Jos jatkat tällä tavalla, et pääse luokaltasi. Mitä välii Kai sillä on väliä mitä sä elämälläsi teet. Meidän pitää mennä tapaamaan luokanvalvojaa ja kuraattoria. Niillä on joku suunnitelma miten saisit koulun suoritettua. Tenttimisestä se puhui. En mä sitä oikein ymmärtänyt, mutta selittävät sitten. Ai kuraattoria. Sitä ämmää mä en ainakaan haluu tavata. Se ei pysty muuta tekemään kuin ilmoituksia sossulle. Heti jos mä meen kouluun, se on kyyläämässä ja sössöttämässä niiden suunnitelmista. Ja vitut, sinne mä en tuu. Hirveetä tuo sun kielenkäyttösi. Pitääkö suu pestä saippualla, äiti huutaa kiukkuisena. Yritä, jos uskallat. Sitten voin ilmoittaa sossulle, että pahoinpitelet lastasi, tytön uhma kasvaa. Isäkin lupas tulla, äiti yrittää jatkaa. Lupas vai. Sen kun meette. Mä en jaksa kuunnella tota sun valitusta, tyttö tiuskaisee. Tyttö kääntyy kiukusta punoittavin poskin ja pamauttaa huoneensa oven mielenosoituksellisesti kiinni. Ei se ymmärrä yhtään mitään. Koulu ja koulu aina vaan. Koulu on pienin murhe mun elämässä, tyttö miettii synkkänä. Laittaa stereot päälle ja huudattaa Dingon Tuhkimotarinaa täysillä. Joudut vielä koulukotiin, hän kuulee äidin nyyhkivän. Sinne ette mua saa, hän huutaa oven läpi ja lisää stereoiden volyymiä. Yöllä tyttö herää kovaääniseen kiroiluun ja meteliin. Isä on palannut ryyppyreissultaan. Tyttö puristaa nallea tiukemmin kainaloonsa. Ei ne mitään ymmärrä, hän nyyhkii ja vetää peiton korvilleen. Aamulla hän pakkaa koulureppuunsa vähän vaatteita, meikit ja Nallen. Isä kuorsaa sohvalla humalaisen unta. Äiti on jo lähtenyt töihin. Isän kukkaro lojuu pöydällä. Tyttö tyhjentää sieltä loput rahat. Vetää mustan nahkatakin päälleen ja bootsit jalkaansa. Sulkee oven äänettömästi jälkeensä ja häviää kadun vilinään. B Toukokuun viimeisenä, koulujen päätöspäivänä poliisipartio löytää tytön rantakalliolta sammuneena. Sosiaalipäivystys järjestää paikan vastaanottokodista ja saattaa tytön sinne. Yöksi hänet suljetaan yksin eristyshuoneeseen. Aamulla hän herää siihen, kun joku karvanaama istuutuu sängyn laidalle. Mikä vitun hintti sä oot, tyttö kivahtaa. Kurkkua kuivaa ja pyörryttää. Huomenta ja vähän siivompaa kieltä. Olen omahoitajasi. Mikä vitun omahoitaja? En mä mitään hoitajia tarvii. Mä oon tähänkin asti selvinnyt itse, tyttö tiuskaisee. Et ainakaan kovin hyvin. Olit aika kurjassa kunnossa yöllä, kun sinut tuotiin tänne. Miltä olo nyt tuntuu, mies jatkaa rauhallisesti. Häivy! Ja missä täällä on vessa mua kusettaa ja oksettaa, tyttö huutaa. Sillä lailla. Tule perässä niin mä näytän, hoitaja sanoo ja avaa oven käytävään. Voit käydä samalla suihkussa ja tulla aamiaiselle. Jutellaan sitten lisää. Minulle voit luottamuksellisesti puhua kaikista asioista. Älä unta näe. Sulle mä en puhu mitään, tyttö kivahtaa ja pamauttaa vessan oven kiinni. Ja vitut, tänne en jää, päättää tyttö. B Kesä kuluu karkumatkoilla. Kiinniottajat tavoittavat, mutta kukaan ei ole riittävän turvallinen, jolle tuskansa uskaltaisi purkaa. Kun aika lähestyy, pakenee yksin. Löytää sairaalan, jonne taakkansa jättää. Pieni suloinen tyttö, hän kuulee kätilön sanat ja vauvan parkaisun. Haluaisitko kuitenkin katsoa vauvaa, kätilö jatkaa. En, tyttö kääntää katseensa ja ummistaa silmänsä. Hän haluaa vain nukkua. Unohtaa kaiken. Hän on tehnyt päätöksensä kauan sitten. Lapsen pitää saada turvallinen elämä, parempi mitä hänellä itsellään on ollut. Hoitajan askeleet loittonevat. Vauvan itkua ei enää kuulu. sosiaalitieto 6 7 I10 13

14 2. palkinto riitta pakarinen Köyhyyttä ajanvarauksella Riitta Pakarisen runo Köyhyyttä ajanvarauksella sijoittui kirjoituskilpailussa toiseksi. Pakarinen on työskennellyt Heinäveden kunnassa sosiaalityöntekijänä noin 25 vuotta, jona aikana hän on nähnyt yhteiskunnan rakennemuutosten vaikutukset pienen kunnan ihmisiin. Hän on saanut kuulla lukemattomia elämäntarinoita ja kokenut auttamismahdollisuuksien rajallisuuden ja työn yksinäisyyden aika ajoin kuormittavana. Voimaa tuo jatkuva opiskelu. Työn vastapainoksi hän myös harrastaa kaikenlaista käsillä tekemistä ja kirjoittamista. TUOMARIN PERUSTELUT: Runossa tuodaan hienosti esiin välähdyksiä sosiaalityöntekijän pitkältä työuralta. Vastaavia elämäntilanteita kuvattiin myös muissa kirjoituksissa, muttei näin kiteytetysti ja tarkasti. Miniatyyristä välittyy syvä ymmärrys ihmisten arkeen sekä talouspuheen ja todellisuuden kohtaamattomuus. Metsuri vielä 80-luvulla: Palsta omalla kylällä, mopo ja moottorisaha tulevaisuuden turvana. Kotitalo ja urakkatyö. Elämä lujasti känsäkourissa. Tänä aamuna odotat summerin ääntä, joka avaa köyhien oven ja pääset piiloon räntäsadetta ja kunnon ihmisiä. Kourassasi tiliote ja kumikenkälasku kalliit nokialaiset, mutta tarpeen vuotavassa veneessä Kalaonnesi minun käsissäni. B Vuoden yrittäjä vuosien takaa; aktiivinen, dynaaminen ja innovatiivinen. Tänään sovittu tapaaminen virka-ajan jälkeen, kun kunnanviraston uteliaat ikkunat pimeinä. Tulot ja menot siististi tiedostoissa. Sanat kertovat konkurssista, pesänselvittäjästä, takaajista. Silmät kertovat epäonnistumisesta, syyllisyydestä, häpeästä. Velkasi vyöryvät ylitseni, katseesi odottaa ihmettä. B Muovikassissa kasa kirjeitä; Pankilta, sähkölaitokselta, vakuutusyhtiöltä, vuokranantajalta, perintätoimistolta. Velalla maksettua velkaa, pikavippejä, osamaksuja ja luottokorttilaskuja. Äidin ilmeettömät kasvot, itkut itketty. Kirjekasa painanut ryhdin kumaraan. Otan lastisi työpöytäni laatikkoon hetken taakka minulla. B Viidenkymmenenseitsemän vuoden nivelten ja mielen kulumat. Tarttuneet mukaan sahalta ja pesulasta. Työtön vailla koulutusta. Eläkelaitos todennut työkykyiseksi moneen kertaan. Unohda säryt ja mielen kivut! Ryhdistäydy! Jaksa, jaksa... B Heitäkin vielä on; Pientilojen vanhoja leskiä, yksiöissä vanhustentaloissa, tulona kansaneläke. Pieniruokaisia onneksi, Jotta vajaasti toimiva sydän, kuluneet nivelet ja rasvoittuneet suonet saavat jokapäiväisen annoksensa. B Mielenterveyspotilas; heiteltynä laitoksesta avohoitoon ja avohoidosta hoitokotiin. Huutolaispoika. Palvelujen kilpailuttaminen, tehtäväksi minulle annettu. B Seminaarin power point kertoo tappioista: annettu liikaa rahaa köyhille. Toimeentulotukimenojen kasvukäyrä päättyy sydämeeni. Haluan puhaltaa diat henkiin: menojen pylväs romahtaa ja köyhät paljastavat kasvonsa. Toimeentulotuen menot muuttuvat kaurahiutaleiksi ja tonnikalaksi, lasten luistimiksi ja välttämättömiksi lääkkeiksi. Sähköt kytketään uudelleen. Yksi häätö ja itsemurha estetty. Puhallan yksin ja väsyneenä henkäykseni voimaton. 14 sosiaalitieto 6 7 I10

15 mälä unta näe ikael on jakanut ilmaisjakelulehtiä jo vuosia. Ja jo vuosia hänellä on ollut toinen toistaan kehnompia autonromuja, joitten korjauttamiseen menee kerralla pitkä penni. Hän ei ole työssään kovin nopea heikkolahjainen työkyvyttömyyseläkeläinen kun on mutta luotettava hän on, eikä turhan vaativainen työtehtävien suhteen. Siksi työnantaja antaakin hänelle aina kaikkein kauimmaiset piirit jaettaviksi, sellaiset, joissa omakotitalot on rakennettu harvaan ja jotka eivät kelpaa kenellekään muulle. Ja siksi Mikaelilla on oltava auto. 3. palkinto Nimimerkki RT Nimimerkki RT Kolmanneksi kilpailussa sijoittuneen kirjoituksen Älä unta näe lähetti mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä. TUOMARIN PERUSTELUT: Kirjoitus nousee sosiaalityön arjesta ja kertoo siitä ristiriidasta, jossa työtä tehdään. Yhteiskunnan eetos ja asiakkaan oma halu tukevat itsenäisiä ponnisteluita elämäntilanteen parantamiseksi, mutta normien jäykkyys hankaloittaa auttamista ja pakottaa työntekijää tarjoamaan lämmintä kättä rohkaisemaan köyhää, vaikka samalla tietää, ettei umpikujasta ole nykyjärjestelmässä ehkä ulospääsyä. Viime keväänä vanhan auton pohja ruostui puhki ja Mikael osti uuden. Käytetyn, tietysti mutta tällä kertaa parempikuntoisen. Eipähän tarvitse korjauskuluja ainakaan heti olla maksamassa! Lainaosuuden kun vain hoitaa kuukausittain. Syksyllä alkoi mennä huonosti. Jaettavaa oli vähemmän, kun työttömiä tuli lisää, tuli hammaslääkärikuluja ja muuta odottamatonta. Laskuja jäi rästiin, vaikka Mikael kuinka yritti säästää: syödä niukemmin ja jättää lääkekuureja ja muuta vähemmän tarpeellista ostamatta. Kielteinen toimeentulotukipäätös tipahti postiluukusta kuivalla loppukaneetilla varustettuna: suositeltavaa olisi harkita edunvalvojaa vastaavilta virhearvioinneilta välttymiseksi. Mikaelin tapaan moni köyhä syyllistyy yrityksiin tehdä jotain taloudellisen tilanteensa kohentamiseksi. Moderni aika tarjoaa siihen monia mahdollisuuksia: muovikippojen ja meikkien jälleenmyyntiä, hankintojen tekemistä osamaksulla, voittojen tavoittelua rahapeleissä, pikavippien ottoa tiukkoja tilanteita helpottamaan. Harvalta taiteilu takaisinmaksujen ja yllättävien menojen kanssa kuitenkaan pitkän päälle onnistuu varsinkaan jos on mielenterveyseläkeläinen, kehitysvammainen tai muuten loppumattomaan pienituloisuuteen tuomittu. Minulla on antaa vähävaraisille asiakkailleni kosolti neuvoja ja toimintaohjeita, kun tapaamme toimistolla. Listaamme kuukauden menoja välttämättömiä ja niitä, joista voi tinkiä tai joiden maksamista voi vielä yhdellä kuukaudella siirtää. Teemme toimeentulotukihakemuksia, varaamme velkaneuvojan aikoja, pyydämme maksuaikaa. Usein muistuttelen, kuinka monenlaista mielenvirkistystä ja toimintaa kaupungissa sentään on tarjolla myös ilmaiseksi. Ja vaikka asiakkaani harvoin tilaavat sanomalehtiä, yritän silti toisinaan virittää yleisluontoista pohdintaa niistä ajankohtaisista ja meitä kaikkia koskevista asioista, joista kulloinkin keskustellaan ja joista päätetään korkeissa elimissä. Voimaannuttamista ja osallistamista siis. Näissä huoneissa niitä on ollut tapana harjoittaa jo kauan ennen kuin tultiin tietämään, että niille on keksitty termitkin. Mitä ajatuksia juttu herätti? > Palaute Vaan huikeinta olisi, jos kädenlämpöisten neuvojen ja ankarien laskelmien sijaan voisinkin joskus yllättää köyhät asiakkaani tömäyttämällä pöytään ison nipun seteleitä ilman miinusmerkkistä toimeentulotukilaskelmaa! Ilman että tarvitsisi kokea päihittäneensä kilpailussa kaikki muut yhtä kurjassa tilanteessa olevat! Pelkästään koska sattuisi olemaan hyvä tuuri Hämmästyksestä toivuttuaan ja laskut maksettuaan asiakkaat tuhlaisivat loput rahat johonkin ylelliseen ja kevytmieliseen tai laittaisivat säästöön aivan oman mielensä mukaan. Sillä pahinta köyhyydessä on, että se on niin loputonta. Todellisilla köyhillä ei ole vaihtoehtoja eikä näköpiirissä edes väliaikaista muutosta. Ei toivoa pienituloisuuden päättymisestä, ei lomarahaa kesän kynnyksellä, ei odottamatonta veronpalautusta. Rahalahjaa, perintöä tai edes pientä vippiä ei ole tulossa vanhemmilta, jotka usein ovat aivan yhtä köyhiä itsekin. Jos ei ole turhanpäiväisiä haaveita, minimituloilla toki elää. Voimaannuttaminen, köyhyydestä puheenollen. Eikö se oikeastaan ole samaa kuin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähättely? Mikä rakenteellinen muutos tekisi Mikaelin ja kaltaistensa toimeentulosta vähemmän haavoittuvaista? Miten he voisivat kokea olevansa itse edes jossain määrin subjekteja? Olisiko ratkaisu peruskansaneläkkeen tuntuva korotus yksineläjille? Vai silmälasien ja hammaslääkärikulujen sisällyttäminen Kelan täyden korvauksen piiriin? Voisiko olla olemassa jokin ratkaisu siihen, ettei pienistä vakituisista palkkatuloista, kuten kehitysvammaisten avotöistä, saatu taloudellinen kannuste katoaisi pienenevän asumistuen myötä? Töitä ainakin saisi olla, kullekin voimiensa mukaan ja suuryrityksissä paikka muutamalle vajaakuntoiselle tekijälle ylipäätään. Mikael vakuuttaa, ettei auton kuukausieriä säästäessään sentään ole nälkiinnyttänyt itseään muuten vain on talven kuluessa laihtunut. Takaisinmaksua kestää enää kolme vuotta ja tässä kuussahan ei tarvitse maksaa sähkölaskuakaan. Me laskemme, ynnäämme kaiken eurolleen. Vielä tässä kuussa me haluamme uskoa unelmaan. sosiaalitieto 6 7 I10 15

16 KUNNIA- MAININTA Hillevi Suutala Hillevi Suutalan kirjoitus Kun vääryys kertautuu palkittiin kunniamaininnalla. Suutala työskentelee Äänekoskella perhetukikeskuksen johtajana. Kirjoitus perustuu muutaman eri nuoren todellisiin kokemuksiin ja on kooste niiden pohjalta julkaisemiseen on heidän lupansa. TUOMARIN PERUSTELUT: Haluan nostaa kirjoituksen esille, sillä siinä tuodaan esille sosiaaliturvajärjestelmän ilmiselvä vääryys ja kohtuuttomuus sekä pohditaan kiinnostavasti oikeudenmukaisuutta syrjäytymisen ehkäisyn edellytyksenä. m Kun vääryys kertautuu itä, enkö mä saa käyttää edes niitä rahoja itseeni en ainakaan maksa takaisin! Ei ole aina helppoa osoittaa olevansa aidosti ihmisen rinnalla, kun työssään joutuu olemaan lakien ja asetusten takana ja niiden noudattamiseen sitoutuneena. Miten tulisi toimia silloin, kun ei voi auttaa ohittamalla säädöksiä, vaikka ajattelisi niin olevan oikein? Miten silloin voi työskennellä rakentavasti ja välittää asiakkaalle aitoa välittämistä? Ja miten silloin voi säilyttää itsellään kokemuksen hyvin tehdystä työstä? Lastenkodista juuri maailmalle lähtenyt nuori, jälkihuoltovaiheeseen aikuistunut tyttö, tulee ovelleni täynnä vihaa. Tästä tuli koti ja tänne hän palaa aina, kun tarvitsee neuvoa, muuta paikkaa ei ole. Silmät leimuten hän kertoo, että rahat, jotka hän sai oikeuden määräämänä korvauksena alaikäisenä kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lasketaan hänelle nyt tuloksi toimeentulotukea laskettaessa. Ja mä ehdin jo ostaa nää vaatteet ja jotain kotiin. Nyt mä oonkin tehnyt väärin ja mun ois pitäny ostaa vaan ruokaa, kun mä en saa nyt sitten toimeentulotukee, kun mä oon saanu nää rahat, vittu. Tyttö jatkaa itkien kertomustaan. Hän ei siis saanut kuin uuden nöyryytyksen. Tehtyään kuten me kaikki lähellä olevat rohkaisimme, hän sai itseensä kohdistuneen vääryyden kerrottuaan tulokseksi vain tiedon, että hän oli oikeassa ja tekijä sai rangaistuksen. Maksettavaksi määrätty korvaus tuli käytännössä kyllä tilille, mutta sitä ei ollut lupa käyttää kuin peruselämään, koska tuon summan kuluttaminen vaatii samaa tarkkuutta kuin toimeentulotuen. Se ei ole hyvitystä, jotain, jolla voisi kaunistaa kotiaan tai satsata itseensä vähän ylimääräistä. Ei, se lasketaan tuloksi, kuten kaikki muukin ja se vähentää toimeentulotukea. Tyttö ei saa siis käytännössä hankkia mitään ylimääräistä. Jos tyttö olisi perheestä, jolla on varaa tukea lapsia opiskelussa tai jos hän olisi jo töissä, korvaus olisi pahasti haavoittaneesta tapahtumasta tul- Mitä ajatuksia juttu herätti? > Palaute lut hänelle ylimääräisenä rahana, jonka käytöstä hän olisi voinut itse päättää. Mutta tämä nuori nainen on yksin. Hänellä ei ole perhettä, johon turvautua, eikä hän ole jaksanut käydä koulua. Me viranomaiset olemme hänen omaisensa. Hän kuuluu työttömänä toimeentulotuen saajiin. Tässä tilanteessa korvauksen perusteella ei ole merkitystä. Hänellä ei ole oikeutta saada hyvitystä rikoksesta rahallisessa muodossa. On vaikea säätää lakeja ja asetuksia siten, että kukaan ei pääsisi missään tilanteessa putoamaan välistä. Keskustelujemme kautta päädyimme siihen, että vääryyden kokemusta asiasta ei voi poistaa, mutta onko sen korjaamiseksi jotain tehtävissä? Käännyimme yhdessä sosiaalityöntekijän puoleen, joka kertoi, että asialle ei voi mitään. Sen jälkeen välitimme tiedon kansanedustajalle pyynnöllä, että hän ottaisi työssään epäkohdan esille. Vaikka tyttö ei voinut käyttää rahaa elämän luksukseen, hän sai kokemuksen yhdessä yrittämisestä, epäkohdan tunnistamisesta ja tiedon sen välittämisestä päättäjille. Työntekijänä koin sekä voimattomuutta että vihaa nykykäytäntöä kohtaan. Tämä tunne ja asian selvittäminen yhdessä nuoren naisen kanssa avasi kuitenkin itselleni jotain ja siksi kirjoitan. Oleellista ei ole kaiken vääryyden oikaisun mahdollisuus juuri tämän nuoren elämässä, heti tässä ja nyt. Oleellista on yhteinen pyrkimys siihen. Selvittäessämme asiaa näin vihan ja surun kääntyvän asioihin vaikuttamiseksi, ettei muille kävisi samoin. Huomasin luottamuksen säilyvän ja puheväliemme jatkuvan. Teimme yhdessä työtä asian eteen. Joku muu voi ehkä tulevaisuudessa saada toisenlaisen kohtelun. Lait ja asetukset ovat ihmisten käsissä, ihmisten luomia ja kunkin hetken parhaaseen ymmärrykseen perustuvia, eivät kuitenkaan koskaan valmiita. Tytön tunne tuli jaetuksi. Kokemus yhteisestä ymmärryksestä ja vaikuttamisesta antoi ehkä enemmän kuin se summa, josta tyttö nyt jäi paitsi. 16 sosiaalitieto 6 7 I10

17 Kuntamarkkinat Tervetuloa Hyvinvointikeitaalle klo klo Terveellistä tarjoilua ison salin aulassa ennen seminaaria Millaiset rakenteet ja toimintamallit tuottavat terveys- ja hyvinvointihyötyä? Kunnallisen hyvinvointipolitiikan vaikuttavuuden edellytykset puntarissa. Pyöreän pöydän keskustelijoina ministeri Paula Risikko, kaupunginjohtaja Petteri Paronen Kuopiosta ja palvelujohtaja Päivi Ahonen Lappeenrannasta. Keskustelua luotsaa puheenjohtaja Minerva Krohn Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasiain neuvottelukunnasta. Mukana myös performanssitaiteilijat Sara & Iida ryppyotsaisia rauhoittamassa. Kunnallisen hyvinvointipolitiikan vaikuttavuuden edellytykset puntarissa Hallitus on antanut terveydenhuoltoa koskevan lakiesityksen ja valmistelee sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamista. Uudistamistyössä korostuu kuntalaisen valinnanvapaus ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Kuntaliiton Uusi kunta ohjelma edistää kunnissa meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Millaisin rakentein ja toimintamallein syntyy terveys- ja hyvinvointihyötyä kuntalaisille? Voisiko vähemmän ammatillisia palveluja olla enemmän hyvinvointia? Järjestää: Hyvinvointikunta-foorumi: Kuntaliitto & Kuntalehti, Huoltaja-säätiö & Sosiaalitieto-lehti ja Sosiaalialan osaamiskeskukset. Kuva: Pekka Kauhanen: Taidepoliisi EMMA:n kokoelma. Kuvaaja: Eeva Honkanummi. sosiaalitieto 6 7 I10 17

18 näkökulma Kolumni Pertti Koistinen on sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopistossa. Epäluottamukseni talouspoliittiseen retoriikkaan Ensimmäistä kertaa historiassa olemme todistaneet kokonaisten yhteiskuntien valtioiden ajautuneen velkasaneeraukseen. Miten se on mahdollista? Finanssikriisin jälkimainingeissa on herännyt vilkas, mutta masentava keskustelu julkisen talouden tilasta. Käytetyissä metaforissa julkisen talouden ongelmia on verrattu yksityisen kansalaisen käyttäytymiseen ja koko valtion talouden tasapainon ja velkaantumisen ongelmia kotitalouden budjettiongelmiin. Meille on hoettu, ettei saa elää yli varojensa, suu pitää panna säkkiä myöten. Hiljaa on oltu finanssikriisin yhteiskunnallisista syistä. Ovatko kotitaloudet ja valtion taloudet verrannollisia? Suoraan sanoen hirvittää se, millaisella retoriikalla meitä hallitaan ja ohjataan. Saattaisin vielä ymmärtää, jos tällaista retoriikkaa kuulisin vain Soinin suusta mutta kun siihen tukeutuvat niin korkmanit kuin kataisetkin. Kyse ei ole vain väärästä retoriikasta, vaan myös siitä, että siihen sisältyy poliittisen harhautuksen vaara. Kun Islanti, Kreikka, Portugali ja Espanja ajautuivat velkasaneeraukseen, vääriin todistuksiin perustunut julkinen keskustelu on syytänyt syyt kansalaisten niskoille sen sijaan, että olisi paljastettu korruption, finanssikeinottelun ja talouspolitiikan kuprut. Vallitsevan retoriikan mukaan kansalaiset ovat eläneet yli varojensa ja niittäneet aiheettomia eläkkeitä sen sijaan, että korkmanit vaivautuisivat edes kyselemään, millaiset ovatkaan Kreikan eläkejärjestelmät, niiden kattavuus, kompensaatiotaso ja tuleeko niillä ylipäänsä toimeen. Jos korkmanit olisivat vaivautuneet keskustelemaan asiasta sosiaalipoliitikkojen kanssa, he olisivat saaneet tietää, että Kreikan ongelma ei ole alhainen eläkeikä vaan pikemminkin se, että maan eläkejärjestelmä on jäänyt kokonaan kehittämättä ja että väestön odotettavissa oleva elinikä on suoraan sidoksissa sosiaaliseen säätyyn. Jos taas korkmanit olisivat vaivautuneet keskustelemaan politiikan tutkijoiden kanssa, he olisivat tulleet ymmärtäneeksi, että näiden maiden taloudellisten kriisien takana on poliittisen järjestelmän korruptio eivätkä ylivarojensa eläneet kansalaiset. Poliittinen korruptio teki Kreikan, Islannin ja monet muutkin maat otollisiksi kansainvälisten finanssikeinottelijoiden toimille. Jos korkmanit olisivat hakeneet oppia historiasta, he olisivat ymmärtäneet, että kreikkalaiset rakensivat veneitä ja purjehtivat Aigean merellä silloin, kun suomalaiset tipahtivat puusta. Tämä tieto olisi ehkä auttanut ymmärtämään, ettei itsetietoisia kansoja tule mollata eikä varsinkaan sen kansalaisia. Kyse ei ole vain taloudellisesta kriisistä vaan poliittisen ja talouspoliittisen argumentaation kriisistä. Se ei perustu tietoon, varsinkaan tieteelliseen tietoon, vaan paljastava journalismi ohjaa sokeasti myös talouspoliittista diskurssia. Se taas nakertaa kansalaisten luottamusta politiikkaan ja talouspoliittiseen ohjaukseen. Se tuli selväksi ainakin Islannissa ja todennäköisesti pian myös Kreikassa ja Suomessakin. Voi tietysti olla, että kansalaiset ovat eläneet yli varojensa, mutta mistä se johtuu? Ovatko he tehneet vääriä valintoja vai onko heitä johdettu harhaan väärällä politiikalla? Asuntolainoja, pikavippejä, kulutuksen holtitonta tukemista, tuloerojen kasvattamista, vääriä verotuskohteita ja -painotuksia puhumattakaan siitä, että poliittinen ja taloudellinen eliitti, pankit ja finanssikapitaalin heiluttajat olisivat suorastaan harjoittaneet huijausta ja saattaneet koko yhteiskunnan vararikon partaalle. Köyhiltä ovat tietysti rahat voineet loppua, mutta sekin johtunee työttömyydestä, riittämättömistä eläkkeistä, pienistä palkoista ja siitä, että vesi, lämpö, koulutus ja jopa terveydenhuolto on privatisoitu, pantu verolle ja keinottelun kohteeksi. Onko meillä edes toivoa siitä, että saisimme oikean tilannearvion yhteiskuntiemme julkisen talouden tilasta? Oikeansuuntaiset poliittiset ratkaisut edellyttävät sitä. Lukijalta Asunto ja toimeentulotuki eivät riitä jälkihuolloksi Sosiaalitieto 2/2010 esitteli Sarianna Reinikaisen väitöstutkimuksen Nuorisokodista maailmalle. Kokemuksia nuorisokodissa elämisestä ja aikuisiässä selviytymisestä. Kotoa lähteminen ja itsenäisen elämän aloittaminen on haasteellinen elämänvaihe kenelle tahansa, mutta sijoitetulle nuorelle se on usein vaikeiden elämänkokemusten vuoksi monin verroin haastavampi. Siksi voi pitää erityisen hälyttävänä Reinikaisen tutkimustulosta, että suurin osa nuorista oli itsenäistynyt alle 18-vuotiaina. Tämän takia myös nuorten koulutustaso oli jäänyt matalaksi. Lisäksi huolta herätti tutkimukseen osallistuneiden korkea työttömyysprosentti ja muuta väestöä heikompi taloudellinen tilanne. Tutkimukseen osallistuneiden ikäjakauma oli suuri, vanhimmat olivat 1950-luvulla syntyneitä, mikä vaikuttaa osin tutkimustuloksiin. Miksi sijoitetun nuoren oletetaan pystyvän itsenäistymään ja asumaan yksin heti 18 vuotta täytettyään? Häneltähän usein puuttuu luonnollinen turvaverkko, jonka puoleen kääntyä huolineen tai jonka luo palata, jos yksin asuminen ja itsenäinen elämä tuntuvat vaikeilta. Reinikaisen tutkimus kertoo nuorisokodista itsenäistyneistä. Olisiko perhehoitoa koskevan tutkimuksen tulos ollut erilainen? Ainakin käytännön kokemus on osoittanut, että perhehoidosta itsenäistytään laitoshoitoa useammin vaiheittain, nuoren oman halun ja valmiuksien mukaan. Vaikuttavatko laitoshoidon perhehoitoa kalliimmat kustannukset siihen, että nuoren on selviydyttävä laitoksesta aikuisuuteen varhemmin? Suurimmalle osalle Reinikaisen tutkimukseen osallistuneista nuorisokoti ei tuntunut edustaneen kotia, pysyvyyttä ja jatkuvuutta, vaan se oli ollut vain paikka asua, kun muutakaan ei ollut. Tämän vuoksi nuoren oma halu itsenäistyä lienee ollut suuri. Tosin monet nuoret olivat toivoneet, 18 sosiaalitieto 6 7 I10

19 että työntekijät olisivat voimakkaammin pyrkineet estämään heidän lähtönsä. Että olisi ollut joku, joka olisi välittänyt ja ymmärtänyt, että he olivat liian nuoria ja valmistautumattomia itsenäiseen elämään. Sijoitettuina olevien liian varhainen itsenäistyminen ilman riittävää tukea ei ole vain suomalaisen lastensuojelun ongelma. Kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön kokoamien tutkimustulosten mukaan monet sijoitettuina olevat nuoret joutuvat jättämään sijaishuoltopaikkansa ennen kuin he täyttävät 18 vuotta, joskus jopa 14-vuotiaina, kuten Albaniassa. Isossa-Britanniassakin lähes puolet sijoitettuina olevista muuttaa sijaishuoltopaikastaan ennen täysi-ikäisyyttään. Näin siitäkin huolimatta, että tiedossa on, miten suuri riski sijoitetuilla nuorilla on syrjäytyä. Suomen SOS-lapsikyläjärjestö on lähes 50-vuotisen toimintansa ajan panostanut SOS-lapsikylissä ja -nuorisokodissa asuneiden nuorten aikuisten opiskelun ja muun elämän tukemiseen. Täysi-ikäistyttyään nuori voi tarvittaessa jatkaa asumistaan lapsikylässä. Lisäksi nuoren 25 ikävuoteen saakka ulottuva, SOS-lapsikylän omarahoituksella kustannettava jatkohuolto turvaa jokaiselle nuorelle taloudellisen mahdollisuuden opiskella ammattiin. Nuorella on myös oikeus saada SOS-lapsikylästä muunlaistakin tukea ja apua, kuten ohjausta ja neuvontaa arkielämän kysymyksissä. Lisäksi hänellä on mahdollisuus jälkihuollon asuntoon. SOS-lapsikylässä tehdyt seurantatutkimukset osoittavat, että itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten aikuisten tukeminen on monella tapaa mielekästä ja kannattavaa. Osana laajempaa kansainvälistä SOS-lapsikylätyön seurantaa 2009 julkaistu Markku Jahnukaisen ja Minna Hyytiäisen tutkimus Jalanjälkiä seuraamassa osoitti kuten vastaava tutkimus kymmenen vuotta aiemmin että tutkimukseen osallistuneiden koulutustaso oli erittäin hyvä: Yli 90 prosentilla (N=52) oli peruskoulun jälkeisiä opintoja. Yli 70 prosenttia oli valmistunut johonkin ammattiin, vaikka ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen olikin hiukan keskimääräistä yleisempää. Tutkimukseen osallistuneiden työtilanne vastasi hyvin muun väestön tilannetta. Suurin osa oli tyytyväisiä sekä työtilanteeseensa että elämäänsä yleensäkin. Suunnitelmallinen ja nuoren tarpeita vastaava jälkihuolto ja itsenäistymisen tukeminen ovat pieni kustannuserä verrattuna siihen, mitä lapsen, kenties lähes koko lapsuuden ajan kestänyt sijaishuolto kokonaiskustannuksiltaan on. Puhumattakaan siitä, miten ratkaiseva merkitys hyvin hoidetulla jälkihuollolla voi olla nuorelle ja hänen selviytymiselleen aikuisuudessa. SOS-lapsikylässä on seurattu huolestuneina joidenkin kuntien tiukentuvaa suhtautumista jälkihuoltoon ja sen kustannuksiin. Huolestuttavia ovat myös päätökset siirtää automaattisesti kaikki 18 vuotta täyttävät oman kunnan jälkihuoltoon riippumatta siitä, millaista jälkihuoltoa on tarjolla. Kategorisilla ratkaisuilla ohitetaan helposti nuoren yksilölliset tarpeet. Pahimmillaan päätös voi merkitä nuoren joutumista pois tutusta ympäristöstä paikkakunnalle, jossa ei asu enää yhtäkään nuoren tuttua tai sukulaista. Jälkihuolloksi ja nuoren tukemiseksi aikuisuuteen voi olla tarjolla pelkkä asunto ja toimeentulotuki. Vain harvoin ne riittävät tueksi vaurioittavia kokemuksia läpikäyneelle nuorelle matkalla kohti aikuisuutta. SOS-lapsikylä haluaa puhua kaikkialla sijaishuollon laadun ja paremman jälkihuollon puolesta. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että FICE:n, International Federation of Educative Communities, IFCO:n, International Foster Care Organisation ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön yhdessä laatimia sijaishuollon laatuvaatimuksia noudatetaan. Silloin jälkihuoltoprosessi suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti; yhteistyötä tehdään tarpeen mukaan ja sopivilla tavoilla; nuoren osallisuutta tuetaan ja seuranta, jatkuva tuki sekä nuoren yhteydenpitomahdollisuudet varmistetaan. Anna-Liisa Koisti-Auer lastensuojelupäällikkö SOS-Lapsikylä ry Sijaishuollon laatuvaatimukset Kokemuskouluttaja rikastuttaa opintoja Kokemuskouluttaja on vammainen, pitkäaikaissairas tai heidän omaisensa, joka on saanut pätevyyden toimintaan kokemuskoulutuksen kautta. Kokemuskouluttaja pitää puheenvuoroja ensisijaisesti sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän kertoo oman tarinansa, herättää keskustelua ja teettää harjoituksia. Kokemuskoulutuksen päämääränä on antaa tuleville ammattilaisille mahdollisuus oppia pitkäaikaissairailta, vammaisilta ja heidän omaisiltaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistyksen YTY ry:n jäsenjärjestöjen Kokemuskoulutuksesta pätevää -hanke alkoi Sen tarkoituksena on laajentaa kokemuskoulutusta valtakunnalliseksi. Hankkeen rahoitus on loppumassa tänä vuonna. Kokemuskoulutuksen 25 järjestön toimijaverkosto jatkaa kuitenkin yhteistyötään jossain muodossa. Opiskelijan näkökulmasta hankkeen kuihtuminen olisi surullista. Aidolta ihmiseltä saatua kokemustietoa ei voi korvata teorialla. Hanke palvelee etenkin sosiaali- ja terveysalan opetusyksikköjä. Kokemuskouluttajien puheenvuorot voivat olla tukemassa opiskelijoiden ammattiin kasvamista. Opiskelijoiden mukana taitotieto siirtyy työelämään. Monelle pitkäaikaissairaan tai vammaisen henkilön kohtaaminen voi olla vaikeaa. Todellista ihmisen kohtaamista ei voi oppia kirjoista. Hankkeen avulla opiskelijat kuulevat kokemuksia suoraan kentältä. Tämä murtaa muureja ja ennakkoluuloja sekä opettaa arvostavaa kohtaamista. Toivottavasti opetusyksiköt näkisivät hankkeen arvon ja sen tuomat mahdollisuudet. Kokemuskouluttajan avulla opiskelusta tulee käytännönläheisempää ja paljon rikkaampaa. Opettajien tulisi olla rohkeita ja hyödyntää kokemuskouluttajia opetuksessa. Hankkeen kautta myös eri vammaryhmien ja pitkäaikaissairaiden ääni tulee kuuluviin. Tämä on tärkeää, sillä nyky-yhteiskunnassa he useimmiten jäävät jalkoihin. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työskentelyä on aina hyvä kehittää. Hanke tarjoaa myös tähän hyvän mahdollisuuden. Niina Putkonen ja Hanna Mattila Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita sosiaalitieto 6 7 I10 19

20 Lukijalta Pätevyysvaatimusten ympärillä vellomisen sijasta huomio työelämän kehittämiseen Sosiaalitieto-lehdessä 3/2010 nousi jälleen esiin keskustelu sosiaalialan koulutuskentästä ja poluista sosiaalityön pätevyyteen. Lehden jutussa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ratkotaan työelämän ongelmia mainittiin koulutuskenttää hämmentävän monenlaiset lisäkoulutukset. Esimerkkinä mainittiin Kouvolan kaupungin ja Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston kanssa yhteistyössä järjestetty sosiaalityön kandidaattikoulutus epäpäteville sosiaalityöntekijöille. Heistä monet ovat sosionomeja. Jutussa kritisoitiin pitkää polkua päteväksi sosiaalityöntekijäksi ensin sosionomi, sitten yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja lopulta maisterintutkinto. Jutussa ammattikorkeakoulun näkökulmasta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tulisi antaa pätevyys sosiaalityöntekijän tehtäviin. Kouvolassa syksyllä 2009 aloitettu yhteistyö Itä-Suomen yliopiston ja Kymenlaakson kesäyliopiston kanssa tähtäsi nimenomaan siihen, että alueelle tulevaisuudessa saadaan päteviä yliopistotutkinnon suorittaneita sosiaalityöntekijöitä. Kouvolan näkökulmasta sosiaalialan kehittäminen tarvitsee tulevaisuudessa tutkimukseen perustuvaa työn kehittämistä ja yhteiskunnallisten ilmiöiden analyyttista tarkastelua. Sosiaalityön pätevyysvaatimuksista luopuminen ei ole ollut Kouvolan intressissä, vaan nimenomaan tehtäväkentän kehittäminen tehtävärakenteen ja tehtävärakennesuositusten näkökulmasta. Tästä hyötyvät niin sosionomit kuin sosiaalityöntekijätkin. Tehtävärakenteen kehittämisessä tulee huomioida myös ylemmän amk -tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen osaamistaan vastaaviin tehtäviin. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2007 antaman tehtävärakennesuosituksen tavoitteena on ollut varmistaa sosiaalihuollon palvelujen saatavuus ja hyvä palvelu koko maassa, selkiyttää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön työnjakoa kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) ja asetuksen (608/2005) pohjalta, ottaa käyttöön täysimääräisesti sosiaalialan henkilöstön uudistunut osaaminen, varmistaa henkilöstön riittävyys ja pysyvyys lähi- ja erityispalveluissa sekä lisätä palvelujen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Työelämän ja sosiaalityön kehittymisen kannalta tuskin on hyötyä jatkuvasta vellomisesta pätevyyskiistan ympärillä. Kaikki panostukset tulisikin laittaa työelämän kehittämiseen siten kuin tehtävärakennesuositus edellyttää. Kouvolassa on tehty aloitteita Itä-Suomen yliopiston suuntaan nimenomaan työelämän tarpeista lähtien ja yhteistyö on koettu erittäin tärkeäksi. Lisäksi Kouvolan, Itä-Suomen yliopiston ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa on aloitettu yhteistyö, jonka toivotaan johtavan uuden tehtävärakenteen mukaisen opetussosiaalikeskuksen perustamiseen Kouvolaan. Opetussosiaalikeskuksessa sosiaalityöntekijät ja sosionomit voivat hankkia opiskeluaikanaan työelämäkokemusta nimenomaan uuden tehtävärakenteen mukaisessa työympäristössä. Työelämän kannalta on tärkeää, että opiskelijat jo opintojensa kestäessä orientoituvat kentän tarpeisiin ja molemmat koulutukset tulevat parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä. Marjut Kettunen kehittämispäällikkö, Kouvolan kaupunki Niina Korpelainen sosiaalipalvelujen tilaajapäällikkö, Kouvolan kaupunki Britanniassa on valta vaihtunut. Työväenpuolue Labour luovutti hallitusvallan konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitukselle toukokuussa. Uuden hallituksen ohjelma julkistettiin 20. toukokuuta. Vielä viime syksynä Labour-hallitus yritti ratkaista sosiaalipalveluiden rahoitusongelmaa. Se oli työskennellyt koko menneen kymmenluvun vanhusten ja vammaisten sosiaalisen hoivan kehittämiseksi. Tarkoituksena oli ollut lisätä palveluiden käyttäjien itsemääräämisoikeutta ja samalla vastuullisuutta omista palveluistaan ja omasta elämästään. Taustalla oli ajatus taloudellisesti ja sosiaalisesti heikoissa oloissa elävien voimaannuttamisesta. Samaan aikaan julkisesta järjestelmästä karsittiin tehokkuuden nimissä vähemmän tärkeitä toimintoja ja tehostettiin koko järjestelmää. Harkinnanvaraisista menoista siirrettiin taloudellista vastuuta palveluiden käyttäjille. Vähäresurssiset ryhmät joutuivat vähitellen kestämättömältä tuntuvaan asemaan. Uusi hoivapalvelujärjestelmä jäi saavuttamatta Palveluiden tuottamista siirrettiin yksityiselle sektorille. Yksityinen toiminta voitti alaa nimenomaan ikääntyneiden hoivassa: yli 80 prosenttia hoitokodeista on jo pitkään ollut yksityisiä. Age UK eli brittien vanhuspoliittinen keskusjärjestö luonnehtii tilannetta tämän vuoden toukokuussa seuraavasti: Hoivajärjestelmä nääntyy rahapulaan, liian harva saa palveluja ja hoivan laatu on skandaalimaisessa tilassa. Ja kuitenkin: New Labour ponnisteli jatkuvasti ja ohjelmallisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden modernisoimiseksi, kuten sen johtaja Tony Blair valtakauden alussa luonnehti. Ehkä lähtökohta olikin väärä, kun sosiaalipolitiikkaa tehtiin köyhäinhoidon lähtökohdasta enemmän kuin kansalaisten tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti. Palveluja kehitettiin palvelemaan ennen kaikkea köyhimpiä ja avuttomimpia, ei koko kansaa. Pohjoismaissakin on viime vuosina omaksuttu brittien modernisointiohjelman pääideat: On yritetty siirtyä palveluiden monituottajuuteen. On alettu karsinoida palvelujen käyttäjiä ja siirtää kustannusvastuuta niille käyttäjille, joilla katsotaan olevan varaa maksaa. 20 sosiaalitieto 6 7 I10