SISÄLLYS. 1. Pohdintoja opinnoista s Leikkauksen ennakko- ja s. 10 jälkisuunnittelu

Transkriptio

1 Leikkaus Portfolio Teija Pasanen

2 SISÄLLYS 1. Pohdintoja opinnoista s Final Cut VS. Avid s Leikkausharjoitukset ja luennot s Benin workshop s Photoshop s After effects s Digital Cinema s Color s Kangasala s.9 2. Leikkauksen ennakko- ja s. 10 jälkisuunnittelu

3 Pohdintoja opinnoista VS. Avid oli ohjelmana minulle aivan uusi. Kaikki nauhureiden kytkemisestä ja videonauhalta kaappaamien ja uudestaan nauhalle tallentaminen oli myös uutta. Piuhojen vetoa oli tullut harjoiteltua monikameratuotannossa, joten piuhojen laitto nauhurin ja koneen välille oli helppoa. Avid -kokeeseen piti lukea moneen kertaan vihko läpi, jotta muistaisi mitä pitikään missäkin kohtaa raksittaa. Itse leikkaus avidilla oli alkukankeuden jälkeen suhkoht helppoa. Otin avidin leikkausohjelmaksi leikatessani Tuberkuloosi leffojen Paljastus - lyhytelokuvaa. Vaikka avidin käytöstä olikin aikaa, pienen kertauksen jälkeen homma alkoi sujua. Opettelin netistä kuinka avidilla autosynkataan ääni ja kuva, ja tämä oli ihan kätevä toiminto. Harjoittelimme myös monikameraleikkausta avidissa, mikä oli jännä juttu. Avidin opettelun yhteydessä leikkauksen ennakkotuotanto ja workflow tuli harjoiteltua käytännössä. Final Cutissa opettelimme pääasiassa käteviä pikku juttuja ja pikanäppäimiä, jotka helpottavat leikkaamista. Pidän siitä että kun Final Cutissa tekee markkerin, ilmestyy Biniin alasvetovalikkoja joihin voi nimetä markkeriin huomioita. Harjoittelimme erilaisia ääniefektejä, mutta minä en niistä paljon ymmärtänyt, sillä minun korvaani nämä kaikki kuulostivat samalta. Plural Eyes ohjelmalla synkkasimme usealla kameralla kuvatut videopätkät ja sen avulla oli helppo leikata esim. satuhäiden hääkohtaus, kun kaikki matsku oli eri layereillä täsmälleen oikeilla paikoillaan. Itse pidän Final Cutista enemmän, sillä se on helppokäyttöisempi ja hallitsen sen efektit, värimäärittelyt, hidastukset yms. käyttöliittymän paremmin. Avidissa halutut layerit on aina oltava valittuna ja itse klippien valitseminen ja venyttäminen/lyhentäminen on vaikeampaa ja siinä on paras käyttää Trim-modea. Materiaali pysyy muutenkin paremmin synkassa Final Cutissa, kun taas Avidissa pitää koko ajan olla tarkkana siitä, että säilyykö synkka. Avidissa on helppoa leikata raskasta matskua, sillä siinä on AMA toiminto, jolla voi leikata matskua tuomatta itse videota ohjelmaan ja lisäksi offlinen ja onlinen tekeminen on

4 helpompaa kuin Final Cutissa. Avidissa saa matskun järjesteltyä, nimettyä ja esikatseltua paremmin kuin Final Cutissa. AVIDISSA ON SE HUONO PUOLI ETTÄ SE ON LIIAN ERITYKSISSÄ KAIKISTA OHJELMSITA: KOKO WORKFLOW PITÄÄ MENNÄ AVIDISSA YKSIN LÄPI. FINAL CUT LIIAN HIDAS ISOJEN JUTTUJEN LEIKKAAMISEEN. TYKKÄÄ VAAN PRORESSEISTA. KÄY YHTEEN JOIDENKIN KANSSA. MUKAVA KÄSITELTÄVYYS JA AMMATTIMAINEN. PREMIERE VÄHÄN KÖKKÖ LEIKKAUSOHJELMA MUTTA SE TAAS JAKSAA SURRATA JA SOPII KAIKKIEN ADOBE OHJELMISTOJEN KANSSA. PREMIERE EI SOVI APPLE OHJELMIEN KANSSA. Leikkausharjoitukset ja luennot Luennoilta jäi päähän kaikenlaista leikkaukseen liittyvää kuten, käsivarakameran käyttö tuo liikettä ja aitouden tuntua kuvaan, ja sitä kannattaa käyttää herkissä, jännittävissä ja salaperäisissä kohdissa. Lähikuvia ei kannata viljellä vana ne kannattaa säästää erityisen tärkeään hetkeen kun halutaan painottaa tunnelmaa. Leikkaaja ei saa antaa turhaa, väärää tai harhaanjohtavaa informaatiota kuvavalinnoillaan -> keep it simple, ei hämätä katsojaa. Ei kannata palata samaan kuvaan/kuvakokoon uudestaan. Ei esim. KK -> LK-> KK. vaan KK-> LK- LPK. Kuvavalinnoissa on myös erityisen tärkeää näyttelijän suoritus. Leikkaajana minulla ainakin oli vaikeaa valita kuvat Paljastus lyhärissä, jotta näyttelijäsuoritus, tarinan kerronta, kuvien klaffivirheettömyys, vaihtelevat kuvakoot yms. kaikki elementit olisivat parhaita mahdollisia. Jouduin tekemään kompromisseja ja jättämään parhaimpia kuvia pois koska ne eivät joko sopineet tarinaan tai klaffasivat muiden kuvien kanssa. Leikkaus rytmin vaihtelut yritin myös ottaa huomioon. Olisin halunnut säästää lähikuvia dramaattisimpiin kohtiin, mutta niitä piti käyttää vähän väliä, jotta klaffivirheiltä vältyttäisiin. Ben Mercer; workshop: Benin karut totuudet siitä, kuinka heikot karsiutuu leikkaajien kiviseltä polulta sai minut miettimään, onko minusta leikkaajaksi. Tai ainakaan freelanceriksi. Olisi itse osattava pitää puolensa, neuvotella kohtuulliset aikataulut, hankkia työsuhteita, leikata kolmea tai kuutta prokkista yhtä aikaa jne. Huh huh. Mercer antoi hyviä vikkejä miten välttyä palkattomilta ylityötunneilta. Organisoinnista Ben puhui paljon mm. kansiorakenteiden luomisesta,

5 leikkauksen suunnittelusta etukäteen, oikeasta nimeämistavasta, duplikaattien tekemisestä ja seqvenssien alkuun tehtävistä alkuplansseista. Leikkaajalta odotetaan jo äänimaisemia, musiikkia ja kunnon dialogia, sillä asiakas ei tajua leikkauksen nähdessään, että ne ovat äänimiehen hommia ja näkevät työn keskeneräisenä. Äänikirjastoja Ben suositteli kuuntelemaan ja liittymään mm. eri musiikkikirjastojen listoille. Itse en hallinnut ollenkaan musiikin käyttöä. Valitsin kolme ihan eri kappaletta ja musat olivat liian mahtipontisia tarinaan. Paras olisi jos samasta kappaleesta/samantapaisista saisi otettua useita eri tunnelmia, jolloin voisi välillä ottaa hidasta ja välillä nopeaa musaa, mutta tyyli/tunnelma ei muuttuisi. Leikkauksessa saattaa olla vaikea valita materiaalien joukosta juuri se oikea, mutta kun muistan jatkossa Benin neuvon siitä, että käyn läpi kysymyksiä: Mikä on/ei ole välttämätön?, Mikä on hyvä/huono?, Mikä on tärkeää/epäolennaista? Mercer katsoo ensin matskun läpi rauhassa ja vasta sen jälkeen alkaa käydä sitä läpi ja tekee markkereita. Ihan hyvä taktiikka, sillä siten näkee metsän puilta. Kohtauksen, näytöksen ja tarinan sisällä on tapahduttava toinen toistaan suurempi muutos. Muuten leikkaus on tylsä. Näyttelijä suorituksista ÄLÄ VALITSE neutraaleja ilmeitä, vaan aina on otettava joku ilme. Leikatessani Benin antamaa matskua ja Benin vertaillessa ja analysoidessa kaikkien meidän leikkauksia, opin ehkä eniten kuin ikinä. Ben kertoi, mikä missäkin leikkauksessa oli hyvää ja huonoa. Jokaisella kuvalla on jokin sanoma/merkitys, ja sitä pitää analysoida esim. käymällä kuva kuvalta pelkistetysti läpi esim. pallo -poika katsoo alas - poika pelaa pallolla jne. Valitessamme näyttelijöiden suoritusten välillä Ben korosti katseen merkitystä ja sitä ettei tarinassa voi olla kahta samanlaista hahmoa. Hahmopille pitää keksiä mielessään taustataina ja valita näille eri luonteet. Ben kertoo tekevänsä ainakin 10 eri raakaleikkausversiota ja alkaa hioa leikkausilmaisua vasta raakaleikkauksen jälkeen: näyttelijäilmaisu, kamerailmaisu ja musiikillinen ilmaisu. Ainakin yksi raakaleikkaus tulisi tehdä käsikirjoituksen /storyboardin mukaan, sillä käsikirjoittajallekin pitää antaa creditiä. Liikkuvankuvanjälkikäsittely;

6 Photoshop Photoshop on minulle jo niin tuttu ohjelma, etten uskonut voivani oppia siitä mitään uutta. Mutta viimeisimpien versioiden myötä on tullut uusia ominaisuuksia, joista sain ammennettua uutta asiaa. Photoshopin uusi Selective color- toiminto helpottaa värikorjailua ja antaa siihen enemmän mahdollisuuksia kuin aikaisempi curves -toiminto. Värien korjailu järjestystä en ole tullut aikaisemmin miettineeksi, mutta opin, että kätevämmin ja vähemmällä korjailulla pääsee, kun säätää ensin mustan ja harmaan, valkoisen vain jos on pakko, esim. väärä valkotasapaino. Samat säännöt ja toiminnot on myös Afterin selective color -toiminnossa kun videota värimääritellään/-korjataan. Väreissä kannattaa käsitellä ensin punainen ja keltainen, koska nämä on ihon värejä lähinnä. Aikaisemmin en ollut myöskään käyttänyt blendin modeja tuomaan esiin värikorjailuja tai valoisuuskorjailuja. Lumination-mode kannattaa ottaa silloin kun koskee valoisuus/mustuus säätöihin ja color-mode kun koskee väreihin. Kuvaa muokatessa, esim. transform, työkalulla en ole ennen huomannut, että se vaikuttaa kuvan laatuun joka muutoksen jälkeen. Kuvan voi muuttaa Smart objektiksi, jolloin tätä ongelmaa ei tule ja filtterit ovat siinä tilassa muokattavissa. Etuna on se, että kuva pysyy muokattavissa savetuksien jälkeenkin eikä menetä resoluutiotaan. Tämä taas vie paljon enemmän tiedosto tilaa, joten sitä kannattaa käyttää muokkaamisvaiheessa, mutta kun työ on valmis, kannattaa se rasteroida takaisin normaaliksi, jottei se vie tilaa koneella. Uusimmissa Photoshopeissa on myös videon tuonti ja animointi keyframeillä mahdollista. Lopputuloksena on yksinkertaisia animaatiopätkiä, videon värikorjailua, lopputekstejä yms. joita kuitenkin saa tehtyä After effecktsissä paljon ammattimaisemmin ja nopeammin. MIKSI KOKO VIDEON MUOKKAUSTA ON EDES ÄNGETTY PHOTARIIN! Photoshopissa on myös ihan käteviä kuvien yhdistämis- ja panoraaman teko -toimintoja kuten Merge HDR-pro ja Photomerge. Uusimmissa Photareissa on myös 3D ominaisuus. Opettelimme miten photarissa voi luoda ja käsitellä jo valmiita 3D tiedostoja. Lisäksi harjoittelimme paljon uusia käteviä menetelmiä valita ja liikutella objekteja kuvassa.

7 After effects Afterissa olin aikaisemmin animoinut mm. vain tekstejä ja objekteja yms. keyframeilla. Mc Ällössä opin tekemään paljon muutakin kuten savuefektillä poistumisen ja maskaamista. Tällä kurssilla opin todella paljon ja innostuin aivan suunnattomasti efektoinnista, että alan pohtia tulevaisuuttani enemmänkin efektien kuin leikkaamisen parissa. Vaikkakin opin kaiken kurssilla vain teoriassa. EN NIMITTÄIN PÄÄSSYT KOKO 2 VIIKKONA KERTAAKAAN ITSE KOKEILEMAAN, sillä koneita ei joko ollut tai nämä ei toimineet. Mutta pystyin seuraamaan opetusta projektorista ja parina viimeisenä päivänä pääsi Juhon selän taakse hönkäilemaan. Opin värimäärittelemään ja korjailemaan videoita. Tämä on kuulemma paljon paremmin tehtävissä colorilla, mutta jos on joka tapauksessa tuomassa videota Afteriin, värikorjailu kannattaa tehdä siinä, sillä siinä säästyy yksi rendaus vaihe ja kuvan laatu säilyy parempana. Tekstityksien teko on Afterissa paljon helpompaa kuin Final cutissa tai Premieressä, sillä tässä voi tekstiä kopioida ja siirrellä ja muokata miten haluaa, ilman että se vaikuttaa aikaisempiin teksteihin. Opin, että Afterissa kannattaa käyttää precompositioiden tekoa, joka on vähän kuin group tai kansiorakennetta vastaava. Afterissa voi myös exportoida pelkän efektin/maskin, jolloin itse videoon ei tule lisää noisea usean rendauksen takia. Opettelimme tekemään 3D ajoja valokuvilla, jotka oli leikattu useaan eri layeriin photarissa ja tuotu afteriin. Afterissa pystyi layerit sijoittamaan 3D maailmaan ja syvyys suunnassa kauemmas toisistaan. Kameraakin pystyi animoimaan 3D maailmassa: tekemään ajoa, pannaamaan tai tilttaamaan ja zoomeja. Opettelimme Bluescreenin käyttöä ja kun saimme ensin kokeilla kolmea eri alkuperäistä vaihetta, kuinka joskus aikoinaan homma tehtiin, ymmärsimme kuinka ihana uusi blugari keylight on, sillä se tekee automaattisesti helvetin moisen työn yhdellä klikkauksella ja saa hyvää jälkeä aikaan. Varjoja ja heijastuksia ei kannata poistaa screenistä, sillä ne tuovat siihen aitouden tuntua. Opettelimme kuinka sade animoidaan sekä trakkäämään asioita. Track-työkalu oli aika hankala aluksi, mutta kun se tajusi niin homma toimi. Usean trackays pisteen tekeminen nude objektien avulla ja koodien kirjoittaminen olikin sitten vaikeampaa. En usko että enää muistan kuinka se tehdään, mutta onneksi ohjeet löytyy

8 netistä erilaisista opetusvideoista esim. Copilot. Niitä täytyisi katsella ja kokeilla sitten omana aikana ja opetella itsenäisesti, jotta voisi joku kerta siinä hommassa työskennellä. Harjoittelimme paljon erilaisia ja hyödyllisiä efektejä ja toimintoja ja uskon niistä kaikista olevan hyötyä, vaikka yksityiskohdat joutuisivatkin joka kerta katsomaan netistä. Itse tekeminen helpottuu ja on varmempaa kuin on kerran tehnyt samat jutut ohjatusti. Digital cinema Aivan uutta ja ihmeellistä asiaa. Video exportoidaan tiff kuviksi ja ääni exportataan erikseen waviksi, KUKIN RAITA ERIKSEEN. Kuvat muutetaan 24 framerateiksi ja ääni hidastetaan samaan framerateen. Tämä siksi että leffateatteri ei toista 25 frameratea. Tiff kuvista muunnetaan jpg2000 muotoon, sitten jpg kuvat muutetaan videoksi MXF:ksi, siihen liitetään wav ääni KUKIN RAITA ERIKSEEN ja koko höskästä tehdään vielä DCP-rendaus ja homma on valmis. Koko prosessi kestää kymmeniä tunteja. Ihan perseestä. Tein Kuvia lakeuksilta lopputyön dcp:n, koska olin auttanut leikkaajaa grafiikan vaihdossa tämän estyttyä ja samalla exporttasin siitä itselleni TIFF-image seqvenssin dcp:tä arten. Materiaali tosin piti tuoda helsingistä asti ja grafiikat tuli jälkijunassa vailla mitään priiffausta kuinka ne tulisi laittaa. HUOH. Color Koetin siirtää Tuberkuloosi-projektini Coloriin, mutta AVID EI TUE SITÄ. En enää ikinä leikkaa avidilla. Sen kanssa ei käy mikään ohjelma. Käytin siis Kangasala matskua ja värimäärittelin itselleni Pinjan ja minun raakaleikkauksen. Color oli kätevä, sillä sen värimäärittelytasot ja vaihtoehdot olivat monipuoliset. Primääri ja sekundääri muutokset pystyi tekemään erikseen ja valoja ja värejä pystyi muokaamaan muotoihin ja animoimaan. Kaiken kaikkiaan kätevämpi kuin leikkausohjelmien omat värimäärittelyt.