Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kuulutus , Dnro PSAVI/3224/2015

Transkriptio

1 Pohjois- Suomen aluehallintovirasto Suomen luonnonsuojeluliitto ry Itälahdenkatu 22 b HELSINKI Ympäristölakimies Pasi Kallio pasi.kallio@sll.fi Asia Viite Hakija Mielipide Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympa risto - ja vesitalousluvasta Hannukaisen kaivoshanke on mittaluokaltaan ja ympäristövaikutuksiltaan valtakunnallisesti erittäin merkittävä, joten Suomen luonnonsuojeluliiton keskusjärjestö jättää asiasta oman mielipiteensä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kuulutus , Dnro PSAVI/3224/2015 Hannukainen Mining Oy SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON MIELIPIDE Kuvaus hankkeesta Hannukainen Mining Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen toteuttamiselle ja toiminnalle. Hankealue sijaitsee Kolarin kunnassa noin 25 km

2 Kolarin kunnan keskustasta koilliseen. Suunnitellun kaivospiirin koko on noin 30 km2. Kaksi avolouhosta ja sivukivien läjitysalueet sijoittuvat Hannukaiseen ja rikastamo ja rikastus- hiekkaaltaat Rautuvaaraan. Hannukaisen kaivos tulisi Suomen mittakaavassa olemaan erittäin suuri hanke, jossa tultaisiin käsittelemään moninkertaisesti suurempia louhemääriä kuin alueella aikaisemmin harjoitetussa toiminnassa. Mittakaavansa johdosta hanke tilisi muuttamaan lähialueensa erämaista luonnetta varsin laajalla alueella. Hankealueen läheisyyteen ja vaikutusalueelle sijoittuu laajalti asutusta ja loma-asutusta. Hankealue sijoittuisi myös luonnonsuojeluarvojen kannalta erityisen herkkään ympäristöön. Se sijoittuisi Tornionjoen-Muonionjoen valuma-alueelle ja samalla myös Natura alueelle. Lisäksi hankealueen länsipuolella sijaitsee Niesaselän Natura-alue. Hankkeen vaikutus ulottuu hakemuksenkin mukaan kaikkiaan viiden joen eli Muonionjoen, Kuerjoen, Äkäsjoen, Valkeajoen ja Niesajoen valuma-alueille. Hankkeen vaikutusten arvioinnin näkökulmasta on myös huomattava merkitystä sillä, että ne kohdistuvat samalla myös puhtaaseen luontoon perustuvien matkailuelinkeinon ja mm. porotalouden kannalta tärkeille alueille. Hankkeelle haetaan ympäristönsuojelulain (527/2014, muutos 423/2015) 27 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) 1 :n 2 momentin 7a-, 7b- ja 13d-kohtien mukaista ympäristölupaa, vesilain (587/2011) 3 luvun mukaista lupaa sekä vesiluontotyyppien suojeluun liittyvää vesilain 2 luvun 11 :n mukaista poikkeuslupaa. Lisäksi hankkeelle haetaan ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista lupaa luvanvaraisen toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ja vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Vaatimukset Ensisijaisesti hankkeelle ei tule myöntää haettua ympäristö- ja vesitalouslupaa, eikä myöskään vesiluontotyyppien poikkeuslupaa, koska lainsäädännössä toiminnalle asetetut lupaedellytykset eivät täyty. Toissijaisesti hankkeelle ei tule myöntää ympäristönsuojelulain mukaista lupaa toiminnan aloittamiseen, eikä vesilain mukaista valmistelupaa ennen kaikkien vaadittavien lupien lainvoimaisuutta. Perustelut Yleistä Hankkeen ympäristö- ja vesilupahakemus on monin osin puutteellinen ja riittämätön. Olemassa olevien tietojen perusteella on kuitenkin jo nyt selvää, ettei hanke täytä toiminnalle lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä. Kaivoshanke on siten ympäristönsuojelulain (YSL), vesilain (VL) ja luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 66 :n vastainen. Lisäksi lupahakemus on puutteellinen sen osalta, mitä laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (VHJL, vesienhoitolaki 1299/2004)

3 on säädetty. Erityisen painavina oikeudellisina esteinä hankkeen hyväksymiselle ovat voimassaolevan vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden vastaisuus, Natura alueiden luontoarvoille aiheutuva merkittävä haitta, vesilain intressivertailun puutteet sekä haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten merkittävyys. Yleisellä tasolla haluamme nostaa myös esiin Hannukaisen kaivoshankkeen vaikeaselkoisuuden. Lupahakemuksesta ja siten hankkeen vaikutuksista on erittäin vaikea saada kokonaiskäsitystä siihen liittyvien asiakirjojen laajuuden ja lukuisten täydennyspyyntöjen vuoksi. Sekä lupahakemusta että siihen liittyvää erillistä Natura selvitystä on täydennetty useita kertoja, mikä vaikeuttaa arviointia huomattavasti. Täydennyspyyntöjen määrä on ollut poikkeuksellisen suuri, sillä pelkästään yhdessä AVI:n täydennyspyynnössä oli 119 kohtaa. Tämän jälkeenkin lisätäydennyspyyntöjä on esitetty useisiin kymmeniin kohtiin. Näiden seurauksena on asiakirjojen perusteella lähes mahdoton arvioida lupahakemuksen riittävyyttä ja asianmukaisuutta. Esitetyt täydennyspyynnöt huomioiden hakemuksen tasosta välittyykin puutteellinen ja pintapuolinen kuva. Vähintäänkin kuulutuksen kohteena oleva lupahakemus olisi tullut kirjoittaa uudestaan ja siinä olisi tullut yhdistää kaikki siihen tehdyt korjaukset, jotta kokonaisuuden arviointi olisi tosiasiassa mahdollista. Vesistövaikutusten riittämätön arviointi Alueen vesien tilan heikkenemiseen liittyy huomattavia riskejä ja epävarmuuksia. Vaikka vesistövaikutuksia on selvitetty, ne ovat puutteellisia, osin virheellisiä ja perustuivat monin paikoin liian optimistisiin arvioihin. Kaivoshankkeessa on kyse erittäin mittavasta toimintakokonaisuudesta ja käytännössä pysyvistä ympäristömuutoksista Tornionjoen ja Muonionjoen vesistöalueen Naturaalueella (FI ), joten hankkeen toteuttaminen edellyttää varmuutta siitä, ettei merkittäviä haitallisia vaikutuksia aiheudu. Hakija esittää että esim. Muonionjoen merkittävää rehevöitymistä tai ekologisen tilan heikentymistä ei arvioida tapahtuvan. Väite on vähättelevä ja riski merkittävien muutosten aiheutumiselle on todellinen. Kuten esimerkiksi Talvivaaran ja Kittilän kaivosesimerkit varoittavat, vesienhallinnan epäonnistuessa ympäristövaikutusten hallinta voi olla erittäin vaikeaa olosuhteiden ja laajan toiminta-alueen vuoksi. Tästä syystä poikkeustilanteiden ja onnettomuuksien hallinta ja ennakointi on äärimmäisen tärkeää. Vesien hallinta, vedenlaadun hallinta, varastotilavuuden riittävyys ja vesien hallintarakenteiden mitoitus ja kestävyys tulee ottaa erityisesti huolelliseen tarkasteluun. Erilaisilla vesivuosilla voi olla odottamattomia vaikutuksia perusvirtaaman suuruuteen, jolloin vesien käsittelyjärjestelmissä tai rikastushiekka-altaan hallinnassa voi ilmetä vikoja, tapahtua onnettomuuksia tai pilaantuneet louhosvedet voivat vuotaa hallitsemattomasti yli. Nämä vaikutukset voivat olla peruuttamattomia ja ulottua myös Tornion-Muonionjoessa varsin pitkälle. Haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, että päästövesien pitoisuusvaihtelu erilaisissa sadantatilanteissa on arvioitu ja esitetty aineistossa puutteellisesti. Sen perusteella ei ole riittävästi tietoa päästöjen vaikutuksista vesiin, päästöpitoisuuksien vaihtelusta ja eliöstön sietokyvystä erilaisten päästömäärien ja -pitoisuuksien sattuessa. Kaikki yllä mainitut seikat vaikuttavat lupahakemuksen ja sen oikeudellisten edellytysten

4 arviointiin. Tämä koskee sekä ympäristö- ja vesilupaa, Natura-arviointia että vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden huomioon ottamista. Ympäristönsuojelulain vastaisuus Ympäristöluvan edellytykset Ympäristönsuojelulain 20 :ssä ilmaistun varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa tulee menetellä toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä ottaa huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen. Tämä keskeinen ympäristönsuojelulain periaate ei toteudu hankkeen lupahakemuksessa. Kuten tulemme jäljempänä osoittamaan, hanke perustuu monin paikoin puutteellisiin selvityksiin, sen ympäristövaikutuksia on vähätelty, eikä hankkeeseen liittyviä epävarmuuksia ole huomioitu asianmukaisesti. Kaivoshanke on YSL 49 :ssä säädettyjen lupaedellytysten vastainen, sillä se aiheuttaa terveyshaittoja sekä pykälän 2) kohdassa tarkoitettuja 5 :n 1 momentin 2) kohdan mukaisia kiellettyjä seurauksia ( muu merkittävä pilaantuminen ). Hankkeesta aiheutuu myös YSL 49 :n 4) kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Tämän ohella on olemassa ilmeinen vaara siitä, että hanke on YSL 17 :ssä säädetyn ehdottoman pohjaveden pilaamiskiellon vastainen. Hanke sijoittuu toiminnan intensiivinen luonne huomioon ottaen varsin lähelle asutusta (25 km Kolarin keskustasta) aiheuttaen vakavaa vaaraa ihmisten terveydelle, mm. melun ja pölyn seurauksena. Hankkeen toteuttaminen aiheuttaa myös merkittävää haittaa alueen luonnonvarojen muulle käytölle ja erityisesti luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen pohjautuvalle matkailulle. Kaivoshankkeella on myös erittäin merkittäviä ja monin osin peruuttamattomia vaikutuksia alueen luontoarvoille. Kuten jäljempänä tarkemmin esitetään, hanke todennäköisesti aiheuttaisi YSL 49 :ssä tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Muun merkittävän pilaantumisen ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota vesienhoitolaissa tarkoitettuihin vesienhoitosuunnitelmiin ja niiden sisältämiin ympäristötavoitteisiin (ks. näistä tarkemmin jäljempänä). Kuten esimerkiksi KHO:n vuosikirjaratkaisu 2014:176 osoittaa, vesimuodostuman tilatavoitteen vaarantaminen estää ympäristöluvan myöntämisen. Kyseinen KHO:n ratkaisu on erityisen merkityksellinen myös sen vuoksi, että siinä oli kyse mm. meritaimenen suojelusta, joka on myös yksi Hannukaisen kaivoshankkeen vaarantamista merkittävistä luontoarvoista. Ympäristönsuojelulain perusteluiden mukaan lain 49 :n 2) kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön muuta pilaantumista tai sen vaaraa voi olla myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen. Perusteluissa on myös todettu, että erityisellä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luontoarvojen kokonaisuutta. Hannukaisen kaivosalueen kohdalla on otettava huomioon hankealueen laajuus, sen sijainti Natura-

5 alueella ja myös toiminnasta aiheutuva vaikutus meritaimeneen ja jokihelmisimpukkaan. Meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja jokihelmisimpukan inventoinnit ovat mm. sivujokien osalta puutteellisia. Esimerkiksi Niesajoen osalta selvityksissä on todettu, että virtaamamuutokset heikentävät taimenen elinolosuhteita olennaisesti. Etenkin yhteisvaikutuksiltaan nämä heikennykset ja niiden riskit ovat siinä määrin merkittäviä, että YSL 49 :n mukaiset lupaedellytykset eivät täyty. Haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, että lupahakemuksen täydennyksessä todetaan, että Kaivoshanke tulee heikentämään osaa hankealueen pohjavesialueista. Epäselväksi jää, mitä tällä tarkoitetaan, kun otetaan huomioon YSL 17 :ssä tarkoitettu ja 49 :n lupaedellytyksenä oleva pohjaveden pilaamiskielto. Vaikka mainittu täydennys koskee vesilain mukaista intressivertailua, eikä YSL:n mukaista lupaa, on pidettävä mielessä että pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Ennaltavarautumisvelvollisuus Lupaharkinnassa on myös otettava huomioon em. ympäristönsuojelulain 20 :n varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteeseen liittyvä saman lain 15 :ssä tarkoitettu ennaltavarautumisvelvollisuus. Sen mukaan luvanvaraisen toiminnan harjoittajan on ennakolta varauduttava toimiin onnettomuuksien ja muiden poikkeuksellisten tilanteiden estämiseksi ja niiden terveydelle ja ympäristölle haitallisten seurausten rajoittamiseksi. Velvollisuuteen liittyy myös erillisen varautumissuunnitelman laatiminen ja sen liittäminen lupahakemukseen. Lupahakemus ei sisällä v a a d i t t u a v a r a u t u m i s s u u n n i t e l m a a, e i k ä h a k e m u k s e s s a o l e m u u t o i n k a a n ympäristönsuojeluasetuksen 11 :n 2 momentin 5) kohdan mukaisesti riittävällä tavalla esitetty arviota toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä toimista häiriötilanteissa. YSL 15 :ssä tarkoitettu ennaltavarautumisvelvollisuus on erityisen merkityksellinen käsillä olevan kaltaisen kaivoshankkeen osalta. Tutkimukset ja lausunnot soittavat, että hankkeen ympäristövaikutuksiin liittyy huomattavan paljon epävarmuustekijöitä, jotka korostuvat mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Tältä osin hakemus on selvästi puutteellinen. YSL 15 :n mukaista ennaltavarautumisvelvollisuutta on myös tarkasteltava yhdessä Natura alueita koskevan lupamenettelyn kanssa. Vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteet Vaikutus lupaharkintaan Lupahakemuksen täydennyksessä ( / , kohta 56) todetaan uuden hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman huomioon ottamisen osalta seuraavaa: Hankkeen seurauksena kaivoksen vaikutuspiirissä olevien vesistöjen ekologinen tila ei arvioida heikentyvän, lukuun ottamatta Niesajokea, jonka hyvä ekologinen tila saattaa heiketä hydrologismorfologisen muuttuneisuuden vuoksi (veden virtaama vähenee kaivoksen toiminta-aikana) ja joen fysikaalis-kemiallinen ja biologinen tila saattaa heikentyä kaivostoiminnan jälkeen. Näin ollen

6 kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Siten hakemuksessa myönnetään suoraan, että kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaiset tavoitteet Niesajoen osalta. Tämän seikan oikeudellisia seurauksia ei kuitenkaan ole hakemuksessa selvitetty. Samassa täydennyskohdassa viitataan vain epämääräisesti vesienhoitolain 23 :n sisältämään poikkeusmahdollisuuteen, sen soveltuvuutta hankkeeseen millään tavoin avaamatta. Katsomme, että kaivoshankkeelle ei voi myöntää vesilain nojalla lupaa, koska se heikentää vesienhoitosuunnitelman mukaisia ympäristötavoitteita. Asia tullee ratkaistavaksi 3 luvun 4 :n 1 momentin mukaisen intressivertailun kautta, joskin pohdittavaksi tulee myös se, täyttyykö jo vesilain 3 luvun 4 :n 2 momentissa tarkoitettu ehdoton luvanmyöntämiseste. Jälkimmäisen osalta kyseeseen tulisi se, aiheuttaako hanke huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa. Mikäli näin on, lupa tulee hylätä jo tässä vaiheessa. Vesilain 3 luvun 6 :n 2 momentin mukaan intressivertailuun kuuluvassa hyötyjen ja haittojen arvioinnissa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (vesienhoitolaki) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Käsillä olevan kaivoshakemuksen osalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei lupaa voida intressivertailun perusteella myöntää. Asiaa arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-461/13 (Weser-tuomio), minkä ohella asiaa selventää myös tuore KHO:n ratkaisu 2017:87. KHO toteaa em. päätöksessään, että mikäli hanke vaarantaa saavutettavissa olevan tavoitetilan tai sen saavuttamisen, lupaa ei vesipuitedirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voida myöntää. Vesilain mukaisessa intressivertailussa tämä tarkoittaa, että hankkeen haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle on painotettava siten, että hyödyt eivät ole huomattavia haittoihin verrattuna. KHO:n mukaan em. Weser-tuomiosta ilmenee, että pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kysymyksessä heti, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan. Myös tällaisessa tapauksessa jäsenvaltiolla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa hankkeelta Tämä tulkintalinja on Weser-tuomion jälkeen selvä ja mm. tuoreessa asiaa koskevassa asiantuntijaartikkelissa tätä selvennetään hyvin: VHJL:n 21 :n 1 momentissa sekä VPPD 4 (1) artiklassa vesienhoidon ympäristötavoitteeksi asetetaan paitsi vesimuodostumien hyvän tilan saavuttaminen myös niiden tilan huononemisen estäminen. Pääsääntönä direktiivissä onkin, että vesimuodostuman tilaa oli se mikä tahansa ei saa heikentää. EU-tuomioistuin totesi erikseen Weser-joen tapauksessa, että unionin lainsäätäjä on antanut huononemisen ehkäisemiselle itsenäisen aseman; se ei ole pelkästään väline hyvän tilan tavoitteen saavuttamiseksi.

7 EU-tuomioistuin linjasi Weser-joen asiassa - - selväpiirteisesti, että VPPD 4(1) artiklassa tarkoitettu pintavesimuodostuman tilan huononeminen aiheutuu heti, kun yhdenkin VPPD liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä ei johtaisi vesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Belinskij Paloniitty: Poikkeaminen vesienhoidon ympäristötavoitteista uuden hankkeen takia, julkaistu Edilexissä Tässä valossa on täysin selvää, että hankkeelle ei voi myöntää vesilain mukaista lupaa. Ympäristötavoitteista poikkeaminen Vesienhoitosuunnitelmista myönnettävien poikkeusten osalta toteamme, että mahdollisten poikkeusten sisällölliset kriteerit ovat erittäin tiukat. Hakija toteaa hakemusta koskevassa täydennyksessään ( / ), että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa on kuitenkin säädetty mahdollisuudesta poiketa ympäristötavoitteista uuden merkittävän hankkeen vuoksi (24 ). Tämän lisäksi (täydennys ) viitataan vain laissa todettuihin poikkeuksen kriteereihin, mutta niiden soveltumista juuri tähän hankkeeseen ei ole käsitelty. On huomattava, että mainitut vesienhoitolain 23 :ssä, ei 24 :ssä tarkoitetut poikkeuksen kriteerit edellyttävät mm. sitä, että uusi hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta. On täysin selvää, että pääasiassa yksityistä etua palveleva ja taloudellista etua tavoitteleva kaivoshanke ei ole yleisen edun kannalta erittäin tärkeä, eikä se varsinkaan edistä kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai turvallisuutta. Kaivoshanketta tulee ennemminkin pitää näiden tavoitteiden vastaisena, koska se estää muiden luonnonvarojen kestävää käyttöä, sekä vaarantaa ihmisten terveyttä ja turvallisuutta. Siten kaivoshanke ei voi missään tilanteessa täyttää vesienhoitolaissa tarkoitettuja edellytyksiä ympäristötavoitteista poikkeamiseksi. Poikkeusmenettelyn soveltamisen lähtökohdat ovat oikeudellisesti epämääräisiä. Vesienhoitolain 23 :n 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys pykälän 1 momentin mukaisten ympäristötavoitteista poikkeamisen edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa. Myös lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten vesienhoitosuunnitelma on siinä otettu huomioon. Tämä tarkoittaa myös vesienhoitosuunnitelmassa esitettyä selvitystä poikkeamisesta, joten lupaprosessissa on syytä arvioida myös poikkeamisen tarvetta. Tätä asiaa koskevassa uudessa hyväksytyssä vesienhoitosuunnitelmassa (Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi ) ei ole kuitenkaan käsitelty mahdollista poikkeamista millään tavalla, joten tältäkin osin hanke on puutteellinen. VL:n intressivertailu Hakemuksen (täydennys / , kohta 18) mukaan Ottaen huomioon seudun heikon työllisyys- ja taloustilanteen sekä Suomea vaivaavan suurten teollisuusinvestointien vähäisyyden, on selvää, että haetusta vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvat

8 valtakunnallisesti merkittävät hyödyt ovat huomattavat verrattuna niihin paikallisiin yleiselle edulle koituviin vähäisiin menetyksiin, joita hankkeen toteuttamisesta aiheutuu. Tämänkaltainen yleistasoinen toteamus hankkeen oletetuista hyödyistä on vesilain näkökulmasta täysin riittämätön. Yhteenvetona intressivertailusta todetaan lisäksi seuraavaa: Tämän hakemuksen mukaisesta vesitaloushankkeesta aiheutuu huomattavaa yleistä ja erityisesti yksityistä etua. Hanketta voidaan sillä saavutettavat hyödyt huomioon ottaen pitää valtakunnan mittakaavassa merkittävänä. Yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuvat menetykset sen sijaan ovat vähäisiä ja ulottuvat suppealle alueelle. On ilmeistä, että hankkeesta saatava hyöty ylittää huomattavasti siitä aiheutuvat menetykset. Lupa haettuihin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin voidaan vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti myöntää. Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan mainittu päätelmä on selvästi virheellinen, sillä siinä ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon em. vesienhoitosuunnitelman tilatavoitteiden sitovuutta ja sen merkitystä vesilain mukaiselle intressipunninnalle. Hakemuksen mukaan kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Kuten edellä totesimme, jos hanke vaarantaa saavutettavissa olevan tavoitetilan tai sen saavuttamisen, lupaa ei yhdessä vesipuitedirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voida vesilain intressivertailun perusteella myöntää. Tämä johtuu siitä, että tällöin hankkeen haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle tulee painottaa siten, etteivät hyödyt voi olla huomattavia haittoihin verrattuna. Intressivertailun osalta hakemus on muutoinkin selvästi puutteellinen ja se tuntuu keskittyvän lähinnä kalataloudelle aiheutuviin haittoihin. Hakemuksessa ei ole huomioitu muita hankkeen yleiselle edulle aiheuttamia haittoja vesilain edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi 11 km pitkän purkuputken rakentamisen sekä kemikaalien ja raskasmetallien vaikutukset on esitetty puutteellisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ns. ksantaattikonsentraatioihin, joiden merkitystä on hakemuksessa aliarvioitu alueen lohijokien ja Natura-alueen ympäristövaikutuksia esiteltäessä (ks. Heiskanen, liite 1 ja Pakarinen, liite 2). Nämä näkökulmat tulee ottaa huomioon LSL 66 :n ohella myös vesilain intressivertailussa yleiselle edulle aiheutuvina haittoina. Toisin kuin hakija väittää, hankkeelle ei siten voi myöntää lupaa vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2) kohdan mukaisesti. Natura alueet Arvioinnin asianmukaisuus Luonnonsuojelulain 65 :n mukaan hankkeen vaikutuksen Natura alueelle on arvioitava. Saman lain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon. Katsomme, että Euroopan unionin lainsäädännön ja sitä koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on selvää, että kaivoshanke heikentää merkittävästi

9 Natura alueiden luonnonarvoja, eikä lupaa voida siten myöntää. Kuten todettua, myös hankkeen Natura-arviointia on täydennetty useita kertoja. Lapin ELYkeskuksen täydennyspyyntöjä ja Natura-lausuntoja on siten myös useita, joista viimeisin on päivätty Näiden asiakirjojen pohjalta on vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä hankkeen mahdollisista vaikutuksista Natura-alueisiin. Näkemyksemme mukaan ELY-keskuksen lausunnot ovat monin osin asianmukaisia, mutta osin niiden johtopäätökset ovat myös kyseenalaisia. Arvioinnin asianmukaisuuden kohdalla ELY-keskus kritisoi varsin voimakkaasti selvitysten riittävyyttä ja kattavuutta, mutta toteaakin jokseenkin yllättäen, että huolimatta edellä esitetyistä puutteista, Lapin ELY-keskus katsoo, että arviointia voidaan pitää riittävänä. Johtopäätös on ristiriidassa esitetyn kritiikin kanssa. Esimerkiksi Niesajoen merkityksestä taimenen lisääntymisalueena on vain vuonna 2007 tehty koekalastus. Saukon osalta inventointi on puolestaan tehty väärään aikaan, jokihelmisimpukoiden kartoitus perustuu ilmeisesti vain kirjallisuustietoihin ja muidenkin tutkimusten osalta viitataan vain pääuomaan, ei lukuisiin potentiaalisiin sivujokiin. Murskattu malmi on puolestaan tarkoitus kuljettaa maanpäällisellä hihnakuljettimella, jolla on pituutta 9 kilometriä ja sen on toiselta sivultaan avoin. Tähän liittyvät vaikutusselvitykset ovat kuitenkin erittäin pintapuoliset, eikä tältä osin ole esitetty minkäänlaista arvioita esim. mahdollisesta estevaikutuksesta alueen eläimille. Hihna myös pyörii ilmeisesti ympäri vuorokauden, joten sen meluvaikutus tulee olemaan huomattava. Pidämme Natura-arvioinnin taustalla olevia selvityksiä siinä määrin ylimalkaisina ja puutteellisina, ettei arviointia ole pidettävä LSL 65 :ssä edellytetyllä tavalla asianmukaisena. Hankkeen hyväksymisen edellytykset ELY-keskuksen lausunnoissa kritisoidaan Natura-selvitystä muutoinkin monin paikoin varsin tiukasti, mutta lausunnon johtopäätös on näille lähes vastakkainen. Esimerkiksi päivätyn lausunnon johtopäätöksissä (s.16) todetaan seuraavasti: Hankkeella on selviä haitallisia vaikutuksia kaivoksen lähivesistöihin ja Muonionjokeen aiheutuvat kiintoainekuormituksesta ja muusta vedenlaatuun kohdistuvasta kuormituksesta, virtaamien vähenemisestä ja taimenen poikastuotantoalueiden menetyksistä ja heikentymisestä. Suurimmat vaikutukset ilmenevät Niesajoella, jossa joen luonnontila ja edustavuus osana Fennonskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiä vähenee selvästi noin puolella joen pituudesta. Mutta tämän jälkeen todetaan, että Natura-arvioinnin ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella ELY-keskus kuitenkin katsoo, ettei kaivoshankkeen rakentaminen ja toteuttaminen merkittävästi heikennä Tornionjoen Muonionjoen Natura-alueen suojeluperusteita edellyttäen että hankkeen lupakäsittelyssä otetaan huomioon tässä lausunnossa esitetyt hankkeen toteuttamista ja haittojen lieventämistä koskevat asiat. Lieventävien toimenpiteiden toteuttamisella voidaan varmistua siitä, ettei hanke merkittävästi heikennä suojeluperusteita. Tämä johtopäätös vaikuttaa varsin ristiriitaiselta aiemmin lausunnossa esitetyn näkemyksen kanssa. Miten selviä ja moninaisia haitallisia vaikutuksia omaava hanke voidaan katsoa sellaiseksi, ettei se merkittävästi heikennä suojeluperusteita? Etenkin kun otetaan huomioon, että nämä haitalliset vaikutukset ovat suurimmillaan Niesajoella, johon kohdistuu myös vesienhoitosuunnitelman

10 ympäristötavoitteiden saavuttamisen vastaista merkittävää vesien ekologisen tilan heikentymistä. Tämän lisäksi on huomioitava Niesajoen muutokset taimenen lisääntymisalueilla. Tässä valossa ELY-keskuksen johtopäätös on erittäin kyseenalainen. Kuten EUTI:n oikeuskäytäntö osoittaa, ennalta varautumisen periaate edellyttää että hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on varma siitä, ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen ei aiheudu. Koskemattomuuden käsitteen sisältöä on täsmennetty mm EUTI:n ratkaisussa (C-258/11, Sweetman). Ratkaisun kohdat 39 ja 40 valaisevat asiaa kattavasti: 39) - - se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite oikeuttaa asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa kohdassa. 40) Suunnitelma tai hanke voidaan näin ollen hyväksyä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vain sillä edellytyksellä, että eriteltyään kaikki kyseisen suunnitelman tai hankkeen näkökohdat, jotka sellaisinaan tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa voivat vaikuttaa asianomaisen alueen suojelutavoitteisiin, ja ottaen huomioon alan parhaan tieteellisen tietämyksen toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei suunnitelmalla tai hankkeella ole pysyviä haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Espanja, tuomio , 99 kohta ja em. asia Solvay ym., tuomion 67 kohta). Käsillä olevan hakemuksen kohdalla on selvää, että LSL 66.1 :n vaatimus hyväksymisen edellytyksistä tulkittuna EU-oikeuden ja EUTI:n oikeuskäytännön valossa ei täyty. Hakemukseen ja sen Natura-arviointiin sisältyy huomattavia epävarmuustekijöitä ja todellinen mahdollisuus merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutumiseen. Tarkasteltaessa mm. ELYkeskuksen antamia lausuntoja käy ilmi, että selvitykset ovat moni tavoin puutteelliset. Myös ELYkeskuksen lausunto itsessään on paikoin kyseenalainen ja ristiriitainen. Esimerkiksi kaivoksen sulkemisen vaikutuksista Äkäsjokeen ELY-keskus toteaa lausunnossaan ( , s. 12), että vaikka ylivuotovesien laatuun liittyy epävarmuutta, ELY-keskus katsoo kuitenkin, että aktiivisilla vesienkäsittelytoimenpiteillä (neutralointi, ylivuotovesien käsittely tarvittaessa) on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa ylivuotovesien aiheuttama haitallisten aineiden pitoisuuksien nousu A käsjoen vesistöalueella jää vähäiseksi. Tämänkaltainen arvio on puutteellinen ja vastoin ennalta varautumisen periaatteen mukaista tulkintaa. Se, että on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa haitta jää vähäiseksi, on hyvin kaukana vaatimuksesta, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen on varma siitä, ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen

11 koskemattomuuteen ei aiheudu. Vaikka ELY-keskus on vain lausunnonantaja, ei varsinaisesti toimivaltainen viranomainen, ELY-keskuksen tulisi ottaa mainittu vaatimus huomioon lausuntoa antaessaan. Natura-alueelle kohdistuvien vaikutusten osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota alueelle kohdistuviin yhteisvaikutuksiin ja niiden epävarmuuksiin. Kuten professori Kari Heiskasen lausunnossa (liite 1) todetaan, millään tilastollisen luottamuksen tasolla ei voida tutkimatta todeta, että kemikaalien ja raskasmetallien vaikutuksia ei olisi ja vaikutukset olisivat niin vähäiset, että ne olisivat esim. kalatalousmaksulla korvattavissa. Heiskasen mukaan voi perustellusti esittää huolen, että hakijan ympäristölupa-anomus ja myöskään sitä edeltävä YVA eivät anna riittäviä edellytyksiä pohtia kaivoksen kemikaalien (erityisesti ksantaatti) vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin. Hakijan lausuntoja voi hänen mukaansa pitää jopa ympäristövaikutuksia vähätteleviä. Tilanne on sama myös vesistö- ja kalastovaikutusten osalta (ks. Lehtonen, liite 3). Tämä ei ole millään tasolla hyväksyttävää, sillä kyseessä on Natura-alueen vesistöön mahdollisesti kohdistuvasta pitkäaikaisesta vaikutuksesta. On välttämätöntä ja myös LSL:ssa asetettu oikeudellinen velvoite selvittää riittävällä tarkkuudella hankkeen kaikki mahdolliset vaikutukset. Mikäli tieto ei ole riittävää tai se on epävarmaa, hanketta ei voi hyväksyä. Vesilain vesiluontotyyppien suojelu Hakemuksen (ml. täydennys ) mukaan hankkeen myötä tuhoutuville/muuttuville lähdekohteille haetaan vesilain 2 luvun 11 :n 2 momentin mukaista vesiluontotyyppien suojeluun liittyvää poikkeamislupaa. Poikkeuslupaa haetaan kaiken kaikkiaan 23 lähteelle. Hannukaisen kaivospiirin alueella ja sen lähistöllä on lisäksi 18 lähdettä, joihin voi kohdistua pohjaveden alenemisesta johtuvia kuivatusvaikutuksia. Poikkeus voidaan vesilain nojalla myöntää, mikäli vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Hakija ei kuitenkaan esitä perusteluita sille, miksi näin olisi. Hakemuksessa esitetään vain lukumääräinen arvio lähialueen lähteistä ja todetaan, että näiden em. tietojen perusteella lähteikköjen suojelutavoitteet eivät tämän hankkeen johdosta vaarannu. Tätä ei voi pitää riittävänä perusteena poikkeamiselle. Pelkkä matemaattinen katsaus ei kerro mitään siitä, vaarantuvatko kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteet. Yhtä lailla voi sanoa, että lukumääräisesti haettavien poikkeusten määrä on erittäin suuri: tuhoutuvat 23 + lähellä olevat 18 mahdollisesti heikentyvää lähdettä muodostavat jo lukumäärältään huomattavan alueellisen kokonaisuuden. Katsomme ettei hakemuksen perusteella ole edellytyksiä arvioida vesilain 2 luvun 11 :n 2 momentin edellytysten käsillä oloa ilman tarkempia perusteluita siitä, miksi suojelutavoitteiden ei katsota vaarantuvan. Kiinnitämme huomiota myös lähdekohteiden lajeihin, etenkin siltä osin, kuin hakemuksessa todetaan, että suurin osa lähdekohteilla olevista huomionarvoista lajeista on Suomen vastuulajeja, joilla ei ole lainsäädännössä määriteltyä asemaa. Tämän lauseen merkitys jää täysin avoimeksi. Mitä ovat Suomen vastuulla olevat huomionarvoiset lajit, joilla ei kuitenkaan ole lainsäädännöllistä asemaa?

12 Hakemuksen mukaan Hannukaisesta Rautuvaaran johtavan soratien läheisyydessä olevan lähdepuron (lähde 274) varrelta oli saatu pyydykseen silmälläpidettävän kovakuoriaisen, Lesteva monticola, jolla on Suomessa vain muutamia tunnettuja esiintymäpaikkoja. Esiintymä sijoittui lähelle tietä, ja raportissa pohdittiin että, se on hyvin lähellä Hannukaisesta Rautuvaaraan johtavaa soratietä ja saattaa vaarantua, jos isompi ja parempi kuljetusreitti rakennetaan paikkojen väliin. Tältä osin tulisi esittää selvitys siitä, miten kyseinen harvinainen esiintymä turvataan. Poikkeukselliset tilanteet ja riskit Lopuksi nostamme esiin kaivoshankkeen toteuttamiseen liittyvät merkittävät riskit, joita ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon. Nämä riskit ovat erityisen merkittäviä koska Hannukaisen hanke on vuosittaiselta louhintamäärältään erittäin suuri, mikä vastaavasti heijastuu ympäristöriskeihin. Hannukaisen vuosittaiseksi malmin tuotantomääräksi arvioidaan 6 7 miljoonaa tonnia ja sivukiven sekä irtomaan määräksi keskimäärin 17 miljoonaa tonnia. Kaivosta suunnitellaan ympäristöllisesti herkälle alueelle, varsin lähelle asutusta ja matkailukohteita. Lisäksi Suomesta on viime ajoilta varoittavia esimerkkejä kaivostoiminnasta, joissa asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla. Esimerkiksi Talvivaaran erittäin vakavat seuraukset ovat kaikilla tiedossa. Tällaisessa tilanteessa on syytä huolehtia siitä, että kaikki mahdolliset selvitykset on tehty huolellisesti ja myös pahimman vaihtoehdon mukaisesti. Hakemuksesta ei käy kuitenkaan ilmi että hakija systemaattisesti pyrkisi havaitsemaan riskejä ja minimoimaan niiden toteutumista. Pikemmin riskeihin suhtaudutaan vähättelevästi ja sen seurauksena myös niiden vähentämiseen kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Tämän asiakirjan liitteenä olevien asiantuntijalausuntojen (liitteet 1 3) perusteella näyttää siltä, että hakijan omat arviot mahdollisista riskeistä ja niihin varautumisesta eivät ole riittäviä, tai kaikilta osin edes realistisia. Hakemus sisältää huomattavan paljon epävarmoja päätelmiä, jotka voidaan kyseenalaistaa. Tämä koskee esimerkiksi arktisten olosuhteiden erityispiirteiden jättämistä huomiotta, sivukiven läjityksen vesistöriskejä, vesien johtamista Äkäsjokeen (mm. kromin vaikutus meritaimenen ja jokihelmisimpukan elinolosuhteisiin) ja riskianalyysin suhdetta tai sen puutetta Natura 2000-alueisiin. Myös hankkeen vesitaseeseen liittyvät analyysit ovat puutteellisia, jopa virheellisiä ja perustuvat liian optimistisiin arvioihin. Hakemuksessa vähätellään myös kemikaalihaittoja ja erityisesti ksantaattien merkitystä on selvästi aliarvioitu alueen lohijokien ja Natura-alueen ympäristövaikutuksia esiteltäessä (ks. Heiskanen, liite 1 ja Pakarinen, liite 2). Rikastusprosessiin liittyvät ratkaisut perustuvat hakemuksessa laboratorio-olosuhteisiin eivätkä koerikastuksen tuloksia ole käytettävissä hakemuksen arviointiin, vaikka nämä tiedot olisivat ympäristöriskien arvioimisen näkökulmasta keskeisiä. Esimerkiksi Niesajoen selkeytysaltaan patovahinko voi puolestaan aiheuttaa koko Niesajoen biotyypin tuhoutumisen. Hakemuksen riskiarvio on ympäristöriskien osalta ylipäätään riittämätön, jotta mahdollisia riskejä olisi mahdollista arvioida. Asiantuntija-arvioiden mukaan mallinnus perustuu optimistisiin oletuksiin liittyen sivukivikasojen erottelupotentiaaliin ja niiden rikkipitoisuudesta. Mikäli tässä erottelussa ei onnistuta, raskasmetallipitoisuudet tulevat nousemaan. Siksi on huomionarvoista, että jo nyt esitetään tiettyjen

13 laatunormien ylityksiä erityisesti talviaikaan. Hakemuksessa suhtaudutaan yleensäkin vähätellen päästöihin, niiden vaikutuksiin sekä normien ylityksiin. Esimerkiksi vesipuitedirektiivin sekä uuden prioriteettiainedirektiivin (4/2013) laatunormeja ja niiden ylitysten vaikutuksia Natura-vesistöön vähätellään. Tämän seurauksena myös vaikutukset aliarvioidaan. Pohjaveden osalta asetuksen 341/2009 pohjavesilaatunormien vaatimuksiin olisi tullut suhtautua vakavammin. Myös pölymallinnus ja siihen liittyvä arvio pölyn kulkeutumisesta ja pölyn sekä siihen liittyvien raskasmetallien kertymisen vaikutuksista on vähättelevä. Jätelainsäädännön vaatimuksia ei myöskään oteta huomioon tavalla, joka estäisi ympäristön pilaantumisen. Menettelyt, joilla estetään louhokseen palautetun malmin ja sivukiven pinta- ja pohjavesipäästöt kaivannaisjäteasetuksen (190/2013) mukaisesti, on esitetty heikosti. Jätesuunnitelmaa ei voi myökään pitää riittävänä kaivannaisjäteasetuksen vaatimusten toteuttamiseksi. On ilmeistä, että ehdotetut toimenpiteet (ml. bentoniittimatto ja HPDE-kalvo) eivät riitä suojaamaan ympäristöä, kun asiaa tarkastellaan erittäin pitkällä aikavälillä. Rakenteilla on kymmenien tai korkeintaan satojen vuosien elinikä, jonka jälkeen päästötaso saattaa kasvaa. Rakenteiden elinikään vaikuttavat lyhentävästi mm. eroosion, roudan, pohja- ja pintavesien liikkeet sekä kasvien juuret. Kaivannaisjäteasetuksen vaatimusten näkökulmasta esitetty vakuus on myös riittämätön. Toiminnan aloittaminen Hakemuksen mukaan toiminnan aloittamis- ja valmistelulupaa haetaan vain tietyille ns. aloitustoimille, kuten purkuputki Muonionjokeen, putkilinja Hannukaisesta Rautuvaaraan, vesivarastoaltaan rakentaminen ja infrarakentamisen aloittaminen. Hakija ei ole esittänyt YSL 199 :n edellyttämiä perusteltuja syitä toiminnan aloittamiselle. Mainitunlaiset toimenpiteet ovat mittaluokaltaan erittäin suuria ja vaarantavat sekä ympäristön että mahdollisen muutoksenhaun. On olemassa suuri vaara peruuttamattomien ympäristövaikutusten aiheutumisesta, ottaen erityisesti huomioon kaivostoimintaan liittyvät huomattavat ympäristölliset riskit. Jo ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteet edellyttävät, ettei lupaa kaivostoiminnan aloittamiselle mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ole mahdollista myöntää. Todettakoon myös, että hakijan ehdottama aloittamislupaa koskeva vakuus on riittämätön suhteessa mahdollisiin ympäristöhaittoihin. Yhteenveto Hankkeen ympäristö- ja vesilupahakemus on yhä monin osin puutteellinen. Siitä huolimatta jo olemassa olevien tietojen perusteella on selvää, ettei hanke täytä toiminnalle ympäristönsuojelu-, vesi-, vesienhoito- ja luonnonsuojelulaissa asetettuja vaatimuksia. Erityisen painavina oikeudellisina esteinä hankkeen hyväksymiselle ovat vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden vastaisuus, Natura alueiden luontoarvoille aiheutuva merkittävä haitta, vesilain intressivertailun puutteet sekä haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten merkittävyys. Kestävän kehityksen näkökulmasta hankkeen ympäristövaikutukset ovat kokonaisuudessaan merkittävällä tavalla haitalliset. Tässä mielipiteessä korostettujen näkökulmien lisäksi muun muassa poikkeuksellisen suuri jätekiven määrä sekä suuri energiankulutus vaikuttaa haitallisesti hankkeen

14 ympäristövaikutusten kokonaisuuteen. Haitalliset ympäristölliset sekä taloudelliset vaikutukset ulottuvat myös arvioidun toiminta-ajan (18 vuotta) jälkeiseen aikaan. Hanketta ei tulisi taloudellisestakaan näkökulmasta pitää kestävän kehityksen mukaisena ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin Luonnonvarakeskuksen kyselytutkimuksissa hankkeeseen liitetään merkittävä häiriö pysyvästi alueella toimivalle matkailualalle ja sen investoinneille. Toiseksi kaivostoimintaan liittyy aina suhdanneluonteisuus, joka Hannukaisen kaltaisen malmiesiintymän yhteydessä korostuu. Helsingissä SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Harri Hölttä Puheenjohtaja Pasi Kallio Ympäristölakimies LIITTEET 1) Professori (emer.) Kari Heiskasen asiantuntijalausunto (liite 1) 2) FT Kukka Pakarisen asiantuntijalausunto (liite 2) 3) Professori Hannu Lehtosen asiantuntijalausunto (liite 3)