Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 16/2009 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (rakennusten energiatehokkuus) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 27 päivänä maaliskuuta 2009 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (rakennusten energiatehokkuus) (U 26/2009 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Heikki Väisänen, työ- ja elinkeinoministeriö - yli-insinööri Maarit Haakana, ympäristöministeriö - suunnittelupäällikkö Mikko Löf, Kontiotuote Oy - johtava asiantuntija Päivi Laitila, Motiva Oy - toiminnanjohtaja Hannele Rämö, Asumisterveysliitto ASTE ry - diplomi-insinööri Juha Luhanka, Rakennusteollisuus RT ry - toiminnanjohtaja Juhani Nenonen, Suomen Omakotiliitto ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto Suomen Kuntaliitto Puuinfo Oy Senaatti-kiinteistöt Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry WWF Finland. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa voimassa olevaa sääntelyä, laajentaa direktiivin soveltamisalaa ja lisätä sääntelyn vaikuttavuutta. Rakennuksen energiatehokkuudella tarkoitetaan laskettua tai mitattua energiamäärää, joka tarvitaan rakennuksen tyypilliseen käyttöön liittyvän energiatarpeen täyttämiseen ja johon sisältyy muun muassa lämmitykseen, veden lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon ja valaistukseen käytetty energia. Jäsenmaat asettavat edelleen itse rakentamista koskevat energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Komissio vahvistaa vuoden 2010 loppuun mennessä vertailumenetelmän rakennusten tai niiden osien energiatehokkuutta koske- U 26/2009 vp Versio 2.0

2 vien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten. Vuoden 2014 kesäkuun lopun jälkeen jäsenmaat eivät saa tukea sellaisia rakennus- tai korjaustoimia, jotka eivät täytä kustannusoptimaalisia energiatehokkuusvaatimuksia. Kun jäsenmaat tarkastelevat uudelleen energiatehokkuutta koskevia määräyksiään vuoden 2017 kesäkuun lopun jälkeen, on vaatimusten oltava kustannusoptimaalisella tasolla. Rakennuksiin asennettaville teknisille järjestelmille tulee asettaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Vaatimukset koskevat sekä uudisrakentamista että olemassa olevaan rakennuskantaan kohdistuvia uusimis- ja korjaustoimia. Kun rakennukselle tehdään laajamittainen korjaus, rakennuksen tulee täyttää asetettavat energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Energiatodistusten painoarvoa lisätään. Energialuokan ilmoittaminen tulee pakolliseksi myynti- ja vuokrausilmoituksissa sekä myyntija vuokrausasiakirjoissa. Energiatodistuksiin on jatkossa sisällytettävä säästösuositukset. Myös energiatodistusten ja tarkastusraporttien laadunvalvontaa tehostetaan edellyttämällä riippumattoman valvontajärjestelmän perustamista. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on tehnyt vaihtoehtoisten energiajärjestelmien vertailun ennen kuin rakentaminen alkaa. Ennen vaatimus koski vain neliömetrin tai sitä suurempia rakennuksia. Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset suunnitelmat ja asetettava vuotta 2020 koskevat tavoitteet sille, kuinka edistetään sellaisten rakennusten määrää, joilla sekä hiilidioksidipäästöt että primäärienergian kulutus ovat alhaiset tai olemattomat. Julkisen sektorin tulee toimia edelläkävijänä. Komissiolle tulee raportoida säännöllisesti suunnitelmien toteutumisesta. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä rangaistussäännökset direktiivin johdosta tehtyyn kansalliseen lainsäädäntöön. Jäsenvaltioiden tulee saattaa direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja määräykset voimaan viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä. Säädöksiä sovelletaan julkisiin rakennuksiin niiden voimaantulosta lukien. Muihin rakennuksiin säädöksiä sovelletaan niiden voimaantulosta, paitsi vähimmäisvaatimusten, tarkastusten ja valvontamenettelyn osalta vuoden 2012 alusta lukien. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyt kannat tiukentaisivat sääntelyä mm. energiatehokkuusvaatimusten asettamistavan, taloudellisten kannustimien käytön ja energiatehokkaiden rakennusten (net zero buildings) osalta. Valtioneuvoston kanta Suomi tukee yhteisön tavoitteita rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Valtioneuvosto suhtautuu komission ehdotukseen myönteisesti, koska ehdotus tarjoaa mahdollisuuden ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä parantaa rakennusten kustannustehokkuutta koko elinkaaren ajalta. Valtioneuvosto katsoo oikeusperustan olevan asianmukainen. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotus on myös toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä uudelleen laadittu direktiivi toimeenpannaan kansallisella lainsäädännöllä. Valtioneuvosto pitää tarkoituksenmukaisena olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista laajojen korjaustöiden yhteydessä. Jatkovalmistelussa tulee kuitenkin varmistaa, ettei säännös johda epätarkoituksenmukaisiin korjausten pilkkomisiin tai viivyttämisiin. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti viranomaisten toimimiseen edelläkävijöinä energiatodistusten laadinnassa. Direktiivin toimeenpanoaikataulua valtioneuvosto pitää kuitenkin epärealistisena ottaen huomioon direktiivin valmisteluvaiheen. Suomen kantaa tarkistetaan tarvittaessa jatkovalmistelun yhteydessä yksityiskohtien osalta. 2

3 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Rakennussektori on EU:n suurin energiankäyttäjä ja hiilidioksidipäästöjen lähde. Se kattaa noin 40 % EU:n energian loppukulutuksesta ja hiilidioksidin kokonaispäästöistä. Sektorin energiatehokkuuden lisääminen onkin yksi keskeisistä tavoitteista myös Suomessa pyrittäessä vähentämään ei-päästökauppasektorin päästöjä ja energiankulutusta. Valiokunta katsookin, että ehdotuksen lähtökohta ja tavoite rakentamiseen liittyvän kokonaisenergiankäytön vähentämisestä 5 6 %:lla vuoteen 2020 mennessä on erittäin kannatettava. Valiokunta pitää myös tärkeänä komission lähtökohtaa, jonka mukaisesti energiatehokkuuden vähimmäiskriteereille luodaan koko yhteisön kattava vertailumenetelmä kustannusoptimaalisen rakentamisen lisäämiseksi. Rakentamista koskevat energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset annetaan edelleen kansallisesti ja tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon mm. ilmasto-olosuhteet. Valiokunnan kannanotot perustuvat valtioneuvoston kannanmuodostuksen tapaan komission ehdotukseen. Saadun selvityksen mukaan Euroopan parlamentin kannat tiukentaisivat ehdotusta monilta osin (mm. kesämökkien sisällyttäminen sääntelyn piiriin). Valiokunta edellyttääkin, että eduskunta pidetään tiiviisti informoituna neuvottelujen etenemisestä yhteisötasolla ja eduskunnan kannanmuodostukseen varataan riittävä aika. Valiokuntakäsittelyssä on kiinnitetty erityistä huomiota valittujen keinojen vaikuttavuuteen ja niiden kustannus-hyötyvaikutuksiin sekä suunniteltuun sääntelyn voimaansaattamisaikatauluun. Yleisluontoisempina huomioina on todettu, että ehdotuksesta puuttuu näkemys rakentamisen materiaalitehokkuudesta, rakentamisen energiankäytöstä samoin kuin ajatus rakentamisen elinkaarimallista. Esille on noussut myös ehdotuksen yksityiskohtiin liittyviä tulkintaongelmia, kuten miten ja kuka määrittelee rakennuksen arvon laajamittaisiin korjauksiin liittyen tai miten sosiaalinen rakentaminen otetaan huomioon arvioitaessa jäsenmaiden mahdollisuuksia tukea korjausrakentamista vuoden 2014 jälkeen. Valiokunta katsoo, että näihin kysymyksiin on aiheellista kiinnittää huomiota asian jatkovalmistelussa. Ehdotuksessa edellytetään, että jäsenmaat toteuttavat tarvittavat toimet rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmän luomiseksi. Energiatehokkuustodistusten katetta ja käyttöalaa laajennetaan. Samoin edellytetään luotavaksi riippumaton valvontajärjestelmä, jonka vastuulla on energiatehokkuussopimusten sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastusraporttien valvonta. Nykyiset energiatodistukset on otettu kattavammin käyttöön vasta kuluvan vuoden alussa. Asiantuntijakuulemisessa onkin todettu, ettei nykyisestä menettelystä ole vielä riittäviä kokemuksia johtopäätösten tekemiseksi todistusten jatkokehittämistarpeista. Ehdotettuja muutoksia on pidetty vaikuttavuudeltaan heikkoina, mutta lisäkustannuksiltaan merkittävinä. Kunnolla tehdyt energiatodistuksiin liitettävät säästösuositukset edellyttävät, että energiatodistukset annetaan energiakatselmuksen perusteella. Jotta voitaisiin luoda todellista energiansäästöpotentiaalia, edellyttävät tämänkaltaiset katselmukset tekijältään korkeaa osaamista. Arviona on esitetty, ettei markkinoilta tällä hetkellä löydy riittävästi asiantuntijoita kattamaan nykyistäkään tarvetta. Kirjelmässä mainituilla yksikkökustannuksilla ei arvioida saatavan energiansäästön kannalta kattavia lopputuloksia. Tarjonnan puute ja kysynnän huomattava kasvu nostaisivat hintoja entisestään. Järjestelmään sitoutuisi lisäksi merkittävästi viranomaisresursseja, jotka voitaisiin käyttää tehokkaammin esimerkiksi neuvonta- ja opastuspalveluissa. Koska rakennuskanta uusiutuu hyvin hitaasti, on suurin säästöpotentiaali löydettävissä korjausrakentamisesta. Korjaustoiminnan energiavaatimusten rakennusfysikaalisesti toimiva ja turvallinen täyttäminen edellyttää hyvää asiantuntemusta ja testattuja ratkaisuja. Näistäkin on markkinoilla puutetta. Sääntelyn tiukentaminen lisää ajan myötä tarjontaa, mutta nykyinen tilan- 3

4 ne tulisi ottaa huomioon sääntelyn voimaantuloajankohtaa harkittaessa. Korjausrakentamisen osalta on tuotu esille, että erityisesti vanhan rakennuskannan korjaamisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla huomattavat. Keskimääräisenä arviona on esitetty, että vain noin % korjausrakentamisen kustannuksista saadaan, nykyiset energianhinnat ja teknologiset ratkaisut huomioon ottaen, katetuiksi. Samoin on esitetty huoli, että energiatehokkuuden nostaminen saattaa erityisesti vanhemmassa rakennuskannassa johtaa vääränlaiseen korjausrakentamiseen, jossa energiatehokkuuden lisääminen aiheuttaa muita ongelmia, kuten hometta. Oikeista korjaustekniikoista ei ole vielä riittävästi tietoa saatavilla. Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, voidaan uusille ja olemassa oleville rakennuksille ja rakennustyypeille asettaa erilaiset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kansallisia rakennusmääräyksiä annettaessa edellä mainitut seikat otetaan huomioon. Useat asiantuntijat ovat arvioineet, että ehdotuksesta kansallisesti koituvat kustannukset ovat huomattavasti valtioneuvoston arvioimia korkeammat. Kustannuksia on tosin vielä tässä vaiheessa vaikeaa täysin arvioida, koska tiedossa ei ole, miten vähimmäiskriteerit tulevat määräytymään. Lisäkustannuksia koituu kuluttajille mm. laajentuvista energiatodistuksista, uudisrakentamiseen liittyvästä vaihtoehtoisten energiajärjestelmien tarkasteluvelvoitteesta sekä lämmitysja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksista. Viranomaisille on arvioitu koituvan kuluja mm. rakennusvalvonnan laajentuvista viranomaistehtävistä, joista suoriutuminen edellyttää lisää työvoimaa ja koulutusta. Lisäkustannuksia aiheutuu myös korjausrakentamisesta, energiatodistuksista ja lisääntyvästä raportoinnista. Edellä olevan perusteella talousvaliokunta katsoo, että ehdotuksen kustannus-hyötyarviosta on aiheellista laatia tarkennettu kansallinen arvio yhdessä eri toimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kansallinen kustannusoptimaalinen sääntely perustuu oikeisiin pohjatietoihin. Edellä mainitut kunnille aiheutuvat lisäkustannukset tulee selvittää tarkoin ja varautua valtion toimesta lisäresursointiin. Erityisesti edellä todetun kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan vuoksi valiokunta pitää, valtioneuvoston tapaan, sääntelyn ehdotettua voimaantuloajankohtaa epärealistisena. Markkinoilla on tällä hetkellä merkittävää puutetta sekä asiantuntijoista että teknisistä ratkaisuista. Myöskään viranomaistoiminnan nopea laajentaminen ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa mahdollista. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota ehdotettuun sanktiointiin. Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että jäsenvaltioiden on sisällytettävä rangaistussäännökset direktiivin johdosta tehtyyn kansalliseen lainsäädäntöön. Valiokunta toteaa, että direktiiviehdotuksen 22 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät implementointisäännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Direktiivi jättää näissä rajoissa seuraamusten valinnan kansalliseen harkintaan. Talousvaliokunta katsoo, että lähtökohtaisesti kansallista seuraamusjärjestelmää harkittaessa tulee pitäytyä hallinnollisissa seuraamuksissa. Sanktioinnin sijasta rakennusten energiatehokkuutta, niin kuin energiatehokkuutta ja -säästöä laajemminkin, tulisi ennemmin lisätä pehmeiden keinojen, kuten taloudellisten kannustimien, avulla. Myös julkisen rakentamisen edelläkävijyys tällä sektorilla on omiaan lisäämään tietoisuutta asiasta, kannustamaan energiatehokkuuden lisäämistoimiin sekä edistämään tarvittavan teknologian ja palvelujen kehittymistä. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa edellä esitetyin täsmennyksin valtioneuvoston kantaan, ja edellyttää, että ehdotuksen kansallisista taloudellisista vaikutuksista laaditaan tarkennettu arvio, 4

5 valtioneuvosto pyrkii jatkoneuvotteluissa siihen, että laskentamallissa otetaan huomioon rakennuksen ja siinä käytettyjen tuotteiden elinkaarenaikainen ympäristökuormitus, ja että eduskunta pidetään tarkoin informoituna neuvottelujen edistymisestä yhteisötasolla. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2009 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jouko Skinnari /sd Antti Rantakangas /kesk Janina Andersson /vihr Hannu Hoskonen /kesk Harri Jaskari /kok Matti Kangas /vas Toimi Kankaanniemi /kd Miapetra Kumpula-Natri /sd vjäs. Päivi Lipponen /sd Marjo Matikainen-Kallström /kok (osittain) Petteri Orpo /kok (osittain) Sirpa Paatero /sd (osittain) Markku Uusipaavalniemi /kesk Ulla-Maj Wideroos /r (osittain) Klaus Pentti /kesk (osittain). Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Tuula Kulovesi. 5

6 ERIÄVÄ MIELIPIDE 1 Perustelut Valtioneuvoston kirjelmässä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta esitetään tavoitteeksi selkeyttää ja yksinkertaistaa voimassa olevaa sääntelyä, laajentaa direktiivin soveltamisalaa ja lisätä sääntelyn vaikuttavuutta rakennusten energiatehokkuuden osalta. Kirjelmässä esitetään energiatodistusten varaan rakennettavaa rakennusten energiatehokkuuden lisäämisjärjestelmää. Energiatodistukset tulevat olemaan kuitenkin kalliita erityisesti, mikäli laatiminen rajataan ainoastaan vain tätä tarkoitusta varten luotavalle ammattiryhmälle. Erillisen ammattiryhmän luomisella syrjäytetään energiatodistuksia kirjoittamaan kelvollinen, pätevä ja kohteensa tunteva asiantuntijaryhmä isännöitsijät, jotka lisäkoulutuksella olisivat kykeneviä ja päteviä laatimaan energiatodistukset perheasuntoihin. Nykyisten asuntojen ongelmat (mm. hometalot) eivät pääsääntöisesti liity asuntojen hoidon puutteisiin, vaan rakentamisen ja suunnittelun virheisiin, ja tältä osin täysin kohteita tuntemattomien tahojen suorittamien energiatarkastusten perusteella vielä tuntemattomien minimisäädösten täyttämiseksi toteutettavat korjaukset saattavat aiheuttaa vakaviinkin terveyshaittoihin ja rakennevaurioihin johtavia ongelmia. Mielipide Edellä olevan perusteella esitän, että talousvaliokunnan olisi pitänyt todeta lausunnossaan valtioneuvoston kirjelmään ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta, että isännöitsijät tulee katsoa lisäkoulutuksella päteviksi laatimaan asuinrakennusten energiatodistukset. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2009 Matti Kangas /vas 6

7 ERIÄVÄ MIELIPIDE 2 Perustelut Valtioneuvoston kirjelmässä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta esitetään tavoitteeksi selkeyttää ja yksinkertaistaa voimassa olevaa sääntelyä, laajentaa direktiivin soveltamisalaa ja lisätä sääntelyn vaikuttavuutta rakennusten energiatehokkuuden osalta. Kirjelmässä esitetään energiatodistusten varaan rakennettavaa rakennusten energiatehokkuuden lisäämisjärjestelmää. Energiatehokkuutta pyritään lisäämään kaikissa asuinrakennuksissa ottamatta huomioon pohjoisten alueiden historiallista, vuodenaikamääräytyvää asuinrakennusten eriytymisperiaatetta niin sanottuihin kesämökkeihin ja ympärivuotisiin asuinrakennuksiin. Kesämökit ovat suomalaisen kulttuurin keskeinen osa, ja niiden energiatehokkuus perustuu monelta osin myös luonnon kiertoon siten, että kuuma ilma ja suora säteilyenergia lämmittävät päivän aikana esimerkiksi hirsirakenteen, joka tästä rakennuksen negatiivisen energiatehokkuuden avulla varastoidusta lämpöenergiasta luovuttaa yön aikana lämpöä huoneilmaan. Näin ollen vielä tuntemattomien minimienergiasäädösten avulla vaaditulla eristyksellä saatetaan huonoimmassa tapauksessa heikentää kokonaisenergiatehokkuutta ainakin niin sanottujen kesämökkien osalta. Joka tapauksessa energiatodistusten ja vielä tuntemattoman minimienergiatehokkuuden vaatiminen kesämökeiltä on kohtuuton ja liian aikaisessa vaiheessa toteutettava pyrkimys, joka ei ota huomioon suomalaisen asuinrakentamisen vuodenaikasidonnaista kausiluonnetta. Mielipide Edellä olevan perusteella esitän, että talousvaliokunnan olisi pitänyt todeta lausunnossaan valtioneuvoston kirjelmään ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta, että Suomen erityisolot ja rakennushistoriallinen perinne niin sanottujen kesämökkien osalta otettaisiin huomioon niin, että vain kesäasumiseen tarkoitetut asumukset vapautetaan energiatodistusvaatimuksesta. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2009 Matti Kangas /vas 7