Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 6/2009 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (öljyvarastodirektiivi) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 13 päivänä helmikuuta 2009 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (öljyvarastodirektiivi) (U 5/2009 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Mauri Valtonen, työ- ja elinkeinoministeriö - apulaisjohtaja Risto Leukkunen, Huoltovarmuuskeskus HVK - varatoimitusjohtaja Pekka Huttula, Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry - asiantuntija Anna-Maria Länsimies, Energiateollisuus ry. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Direktiiviehdotus korvaisi yhteisön nykyisen öljyn varmuusvarastoja koskevan sääntelyn. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa toimitusvarmuusmekanismin toimintaa sekä lähentää EUsääntelyä vastaavaan IEA:n (International Energy Agency) sääntelyyn. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee ylläpitää öljyn varmuusvarastoja, joiden määrä vastaa vähintään edellisen kalenterivuoden 90 päivän nettotuontia sekä vähintään 70 päivän kotimaan kulutusta. Velvoitteen määrittely nettotuonnin perusteella merkitsisi siirtymistä nykyisestä kotimaan kulutuksen mukaan tapahtuvasta velvoitteen määrittelystä (90 päivän kulutusta vastaavat varastot) IEA:n käytäntöä vastaavaksi. Öljyn tuottajamaiden velvoite määräytyisi kotimaan kulutuksen perusteella. Ehdotuksen keskeisiä muutoksia nykysääntelyyn verrattuna on varastointivelvollisille yrityksille annettava oikeus siirtää varastointivelvoitteet kokonaan tai osittain yrityksen valinnan mukaan joko kyseisen jäsenvaltion keskusvarastointilaitokselle (Suomessa Huoltovarmuuskeskus) tai yhdelle tai useammalle muulle keskusvarastointilaitokselle, joka pystyy ylläpitämään kyseisiä varastoja, taikka yritysten välisen sopimuksen nojalla toiselle yritykselle, jolla on ylimääräisiä varastoja sen jäsenvaltion alueella, joka on asettanut niille varastointivelvoitteita. U 5/2009 vp Versio 2.0

2 Ehdotus sisältää myös säännöksen, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden tulee lähettää viikoittain komissiolle tilastollinen yhteenveto niiden alueella sijaitsevista kaupallisista öljyvarastoista. Jäsenvaltioiden tulee huolehtia arkaluonteisten tietojen suojaamisesta, ja niiden on jätettävä nimeämättä kyseisten varastojen omistajat. Komissio julkaisee viikoittain tilastoyhteenvedon jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista. Varmuusvarastoja voitaisiin ottaa käyttöön vain kansainvälisen lainvoimaisen päätöksen tai komission tekemän päätöksen nojalla. Komissio voi antaa luvan varmuusvarastojen purkuun, jos kyseessä on merkittävä öljyn toimitushäiriötilanne. Komissio kuulee päätöstä valmisteltaessa koordinaatioryhmää. Valtioneuvoston kirjelmä sisältää tarkemman kuvauksen ehdotuksesta. Valtioneuvoston kanta Yleinen kanta Suomi pitää hyvänä sitä, että öljyn varmuusvarastodirektiivi uusitaan ja että varmuusvarastoinnin sääntöjä lähennetään vastaamaan IEA:n sääntöjä. Uusilla säännöillä pyritään turvaamaan varmuusvarastojen käytettävyys ja se, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Direktiivin avulla pyritään varautumaan merkittäviin öljyn saatavuushäiriötilanteisiin. Komissio valtuutettaisiin velvoittamaan myös IEA:han kuulumattomat jäsenvaltiot osallistumaan öljyn varmuusvarastojen purkuun silloin, kun IEA tekee päätöksen varastojen purkamisesta. Suomessa on toisaalta pyritty varautumaan myös paikallisiin ja yrityskohtaisiin öljyn saatavuushäiriötilanteisiin, ja tarve tällaiseen varautumiseen säilyy myös jatkossa. Direktiiviesityksen mukaan öljyn varmuusvarastoja saisi käyttää vain tilanteissa, joissa on tehty kansainvälinen päätös varastojen käytöstä, ja tilanteissa, joissa EU:ssa on merkittävä öljyn saatavuushäiriötilanne ja komissio antaa luvan varmuusvarastojen käyttöön. Varmuusvarastoja koskevat säännöt on direktiiviehdotuksessa laadittu valvonnan ja komission näkökulmasta ottamatta riittävästi huomioon taloudellisen ja tehokkaan varmuusvarastojen ylläpidon vaatimuksia sekä jäsenvaltioiden näkökulmaa ja tarpeita. Suomessa öljyn varmuusvarastoja ovat huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) nojalla ylläpidettävät valtion varmuusvarastojen öljyvarastot ja tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annetun lain (1070/1994) nojalla ylläpidettävät yritysten omistamat velvoitevarastot. Valtion varmuusvarastoja voidaan lain mukaan käyttää valtioneuvoston päätöksellä. Velvoitevarastojen käyttöluvan voi lain mukaan antaa Huoltovarmuuskeskus tilanteessa, jossa varastointivelvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on velvoitteen alaisen hyödykkeen saantihäiriön vuoksi vaarassa keskeytyä tai olennaisesti vähentyä ilman velvoitevaraston käyttöönottoa. Varmuusvarastojen käyttö Suomi haluaa säilyttää mahdollisuuden käyttää öljyn varmuusvarastoja myös silloin, kun varastojen käytölle on kansallisia tai yrityskohtaisia syitä. Voimassa olevassa direktiivissä tällainen paikallisista ja kansallisista syistä tapahtuva varmuusvarastojen käyttö on otettu huomioon direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa. Tällainen vastaava kohta tulisi lisätä uuteen direktiiviin. Erityisvarastoja koskevat säännöt Direktiiviehdotuksessa on lueteltu ne tuoteluokat, joita voidaan säilyttää erityisvarastoissa. Suomessa valtion varmuusvarastoissa pidetään myös raakaöljyä. Tuoteluokkiin tulisi lisätä raakaöljy. Myös uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden, kuten etanolin ja vetykäsitellyn kasviöljyn (HVO), sisällyttäminen luetteloon olisi perusteltua. Direktiiviehdotuksen mukaan kunkin jäsenvaltion tulisi ilmoittaa komissiolle niiden erityisvarastojen taso, joita se peruuttamattomasti sitoutuu ylläpitämään kunkin tuoteluokan osalta pysyvästi. Koska varmuusvarastoissa olevia tuotteita on tarpeen kierrättää ja vaihtaa, ei varastoitavien tuotteiden määrien ilmoittaminen ja asettaminen pysyvästi tietylle tasolle tunnu tar- 2

3 koituksenmukaiselta. Varastojen taloudellisen ja tehokkaan ylläpidon vuoksi tuotteiden määrissä tulisi sallia vaihteluja. Varmuusvarastoinnin delegointi Direktiiviehdotuksen mukaan velvoitevarastointivelvollisille yrityksille tulisi tarjota mahdollisuus delegoida varastointi keskusvarastointilaitoksen eli Suomen tapauksessa Huoltovarmuuskeskuksen, toisen jäsenvaltion keskusvarastointilaitoksen tai jonkin muun yrityksen hoidettavaksi. Direktiiviehdotuksen delegointia koskevien säännösten yhtenä tavoitteena on helpottaa uusien yrittäjien pääsyä markkinoille. Suomessa uusien yrittäjien markkinoillepääsyn helpottamiseksi öljyn tuojan velvoitevarastointivelvoite on ensimmäisenä vuonna puolet täydestä velvoitteesta. Lisäksi vähäinen tuonti (lentobensiinin tai lentopetrolin osalta vähemmän kuin tonnia, moottoribensiinin osalta vähemmän kuin tonnia taikka muiden velvoitteen piiriin kuuluvien öljytuotteiden tai raakaöljyn osalta vähemmän kuin tonnia) on vapautettu varastointivelvoitteesta. Öljyn velvoitevarastojen sijoittaminen toiseen maahan on mahdollista nykyisinkin Huoltovarmuuskeskuksen luvalla edellyttäen, että Suomella on kyseisen maan kanssa sopimus yhteistyöstä huoltovarmuuden alalla. Velvoitevarastojen sijoittaminen muihin maihin pitkien kuljetusetäisyyksien päähän ei aina tarjoa vastaavaa varmuutta kuin Suomeen ja öljyn käyttökohteen läheisyyteen sijoitetut varastot. Tämän vuoksi Suomi pitää Huoltovarmuuskeskuksen antamaa tapauskohtaista lupaa edelleen tarpeellisena. Yritysten omistamilla velvoitevarastoilla on etunaan esimerkiksi se, että yritysten kaupallisten varastojen yhteydessä olevien velvoitevarastojen kierrättäminen tapahtuu tehokkaasti ja taloudellisesti, mikä osaltaan hillitsee varmuusvarastoinnin kustannuksia. Koska velvoitevarastot ovat öljy-yhtiöiden muiden varastojen yhteydessä, velvoitevarastojen saaminen tarvittaessa käyttöön on sekä nopeaa että taloudellista. Huoltovarmuuskeskus ostaa nykyisin valtion varmuusvarastojen hoitopalveluja öljy-yhtiöiltä, ja tällaiset järjestelyt ovat osoittautuneet sekä tehokkaiksi että taloudellisiksi. Komission ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi Huoltovarmuuskeskuksen ja öljy-yhtiöiden roolien vaihtamista, mistä aiheutuisi lisäkustannuksia. Komission ehdotuksen mukaan Huoltovarmuuskeskukselle tulisi velvoite rakentaa uusia varastotiloja öljy-yhtiöiden delegoidessa varmuusvarastointivelvoitteitaan. Tästä aiheutuisi lisäkustannuksia nykyisiin varmuusvarastoinnin kustannuksiin verrattuna. Varastointivelvoitteen siirtoa koskevien ehtojen määrittely molempien osapuolten edut huomioon ottavalla tavalla olisi hankalaa. Öljyn markkinahinnat ja korkotaso vaihtelevat voimakkaasti. Varastoitaessa öljyn laatu heikkenee ja hävikkiä voi syntyä. Varastoidun öljyn laadun ylläpitämiseksi ja markkinoilla olevien öljylaatujen kehittymisen ja muuttumisen vuoksi varastoja on kierrätettävä, mistä aiheutuu kustannuksia. Kustannusten määrittäminen etukäteen on vaikeaa, ja toisaalta Huoltovarmuuskeskuksen olisi hankalaa osoittaa varastointivelvoitteen siirtäjälle, että varastointi on hoidettu edullisimmalla mahdollisella tavalla. Suomi ei pidä hyväksyttävänä velvoitetta antaa yrityksille mahdollisuus varastointivelvoitteiden delegointiin direktiiviehdotuksen mukaisella tavalla. Suomi katsoo, että direktiivissä voitaisiin antaa jäsenvaltioille mahdollisuus sallia, että yritykset delegoivat niille asetetut varastointivelvoitteet direktiiviehdotuksen mukaisella tavalla. Kaupallisten varastojen viikkotilastointi Artiklassa 15 säädetään kaupallisten varastojen viikkotilastoinnista. Komissio esittää viikkotilastoinnin aloittamista, koska Ecofin-neuvosto katsoi heinäkuussa 2008 tällaisia tilastoja tarvittavan. Öljyvarastojen viikkotilastoja laaditaan ja julkaistaan USA:ssa ja Japanissa. Tällaisten tilastojen luetettavuus ei öljyalan asiantuntijoiden mukaan ole kovin hyvä. Lisäksi tilastoinnin toteuttaminen aiheuttaa kustannuksia. Suomi katsoo, että kaupallisten öljyvarastojen viikkoti- 3

4 lastointi ei ole öljyhuollon varmuuden kannalta välttämätöntä. Toisaalta Suomi on valmis toteuttamaan viikkotilastoinnin, jos jäsenvaltioiden enemmistö kannattaa viikkotilastoinnin toteuttamista. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valtioneuvoston tapaan talousvaliokunta kannattaa ehdotuksen tavoitetta lähentää yhteisön sääntelyä IEA:n vastaavaan sääntelyyn. Tältä osin ehdotusta voitaisiin viedä esitettyä pidemmällekin. Muilta osin ehdotus sisältää kuitenkin useita säännöksiä, jotka valiokunnan näkemyksen mukaan ovat omiaan heikentämään kansallista huoltovarmuuttamme. Valiokunta katsoo, että kansallisten varmuusvarastojen ylläpidon ensisijaisena tavoitteena tulee olla kriittisten raaka-aineiden saannin turvaaminen oman maan kuluttajille ja teollisuudelle. Valiokunta suhtautuukin kriittisesti komission ehdotukseen erityisesti niiltä osin kuin se koskee mahdollisuutta sijoittaa varastot vapaasti yhteisöalueelle, oikeutta delegoida varastointivelvollisuus kokonaisuudessaan keskusvarastointilaitokselle ja varastojen käyttöönoton edellyttämää komission lupaa, joka voidaan antaa vain tilanteissa, joissa varastojen käyttöönotosta on tehty kansainvälinen päätös tai kyseessä on EU:n laajuinen öljyn saatavuushäiriö. Valiokunta katsoo, että varastojen sijoituspaikat samoin kuin muutkin varastointivelvoitteen toteuttamisen yksityiskohdat tulee edelleen jättää kansalliseen päätösvaltaan. Käyttöönoton kriteereissä on voitava jatkossakin ottaa huomioon myös alueelliset, paikalliset ja yrityskohtaiset saantihäiriöt ja säilyttää mahdollisuus kansalliseen päätöksentekoon varastojen osittaisessa purkamisessa. Suomen kannalta on niin ikään olennaista, että erityisvarastoihin luetaan mukaan myös raakaöljyvarastot. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota komission esittämään kaupallisten öljyvarastojen viikkotilastoinnin käyttöönottoon. Asiantuntijakuulemisessa on perustellusti kyseenalaistettu tätä koskevan esityksen tarpeellisuus ja hyödyllisyys. Valiokunta yhtyy tähän kritiikkiin ja katsoo, että ehdotuksen mahdolliset hyödyt muodostuvat tältä osin todennäköisesti huomattavasti vähäisemmiksi kuin raportoinnista koituva hallinnollinen taakka ja mahdolliset muut negatiiviset vaikutukset, kuten markkinaspekulaation lisääntyminen. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 4

5 Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2009 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jouko Skinnari /sd Antti Rantakangas /kesk Janina Andersson /vihr Hannu Hoskonen /kesk Matti Kangas /vas Toimi Kankaanniemi /kd Eero Lehti /kok Marjo Matikainen-Kallström /kok Petteri Orpo /kok Sirpa Paatero /sd Kimmo Tiilikainen /kesk Markku Uusipaavalniemi /kesk Ulla-Maj Wideroos /r Antti Vuolanne /sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Tuula Kulovesi. 5