Lähetti Syysnumero

Transkriptio

1 Lähetti 2013 Syysnumero

2 Puheenjohtajan palsta Hyvät upseeriveljet! Alkuvuodesta suru-uutinen kiiri joukossamme. Laajalti arvostettu ja pidetty, jopa rakastettu ex puheenjohtajamme Eero Tamminen oli poissa. Sain olla mukana kunnioittamassa hänen muistoaan harvinaisen kauniissa ja tunteikkaassa siunaustilaisuudessa Valkeakosken kappelikirkossa. Eerosta löydätte muistokirjoituksen edempää tästä lehdestä. Toiminnalllisesti kulunut kausi on ollut kerhollemme varsin menestyksekäs. Vuosi sitten elimme jännittävää aikaa Etelä- Hämeen Reserviupseeripiirin urheilu-, ammunta- ja taitokilpailujen yhteistuloksista voittajalle jaettavan Paavon Putken suhteen. Peli näytti pisteiden mukaan selvältä, mutta Janakkalan reserviupseerikerho protestoi yhteistulosten laskennasta ja sääntöjen tulkinnasta kaikkiin mahdollisiin instansseihin lähtien piirin urheilu-upseerista urheiluparlamentin kautta aina piirihallitukseen asti. Päätös oli kannaltamme myönteinen, eli kyseisen pienoistykki luovutettiin kerhollemme piirin kevätkokouksessa. Paavon putki kisan on tarkoitus aktivoida kerhoja ja piirin jäsenistöä laajasti mukaan toimintaan. Kisan herättämä intohimo ja jatkuva kisailu kasvavine osallistujamäärineen on osoitus tuon tavoitteen toteutumisesta. Käydyn keskustelun pohjalta kisaan laadittiin kuluvana vuonna yksiselitteisesti tulkittavat säännöt. Lisäksi viimevuotinen tiukka vääntö lisäsi kiinnostusta ja aktiivisuutta entisestään erityisesti VUK:ssa ja rakkaassa kilpakumppanissamme Janakkalassa. Kiitos aktiivisten jäseniemme ja erityisesti asialle omistautuneen urheilu-upseerimme Peter Gorschelnikin vielä vahvistamattomien tulosten mukaan voitto on tulossa tänä vuonna kerhollemme selvällä pisteerolla Janakkalaan. Toinen toimintamme aktiivisuuden mittari on Reserviupseeriliiton valtakunnallinen toimintakilpailu,

3 Puheenjohtajan palsta jossa mitataan kerhojen toimintaa urheilun ja ammunnan lisäksi laajalla kirjolla. Sijoituksemme oli upeasti kolmas. Toimintamme on ollut perinteisesti hyvin aktiivista vaikka muutama suvantovuosi sijoituksiin tulikin. Hämäläisen vaatimattomasta kirjaamisesta johtunut taantuma käännettiin voitoksi hyödyntämällä Juhani Puran rautaista ammattitaitoa. Kilpailumenestyksestä kerhollemme annettuna huomionosoituksena sain VUK:n edustajana kutsun Katajanokan Kasinolla vietettyyn lippujuhlapäivän juhlaillalliselle. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan kaikkien elossa olevien puolustusvoimain komentajain lisäksi ylipäällikkömme Sauli Niinistö. Valkeakoskelaispoika tunsi olonsa tuossa joukossa varsin pieneksi. Nöyräksi veti myös se, että olin ainoa paikalle kutsuttu reserviupseerikerhon puheenjohtaja sekä se, että varsinainen kiitos toiminnan aktiivisuudesta kuuluu upealle jäsenistöllemme sekä tarmokkaalle hallituksellemme. Kiitos! Muutaman viikon päästä vietämme yhtä reserviupseerivuoden kohokohtaa, eli rakkaan kerhomme vuosijuhlaa. Toivon, että osallistumme sankoin joukoin juhlaamme, joka on myös erittäin tärkeä osa aktiivista toimintaamme ylläpitävää varainhankintaa. Ohjelma ja tarjoilu ovat jälleen tutun tasokkaita ja tunnelma rennon juhlava. Ilmoittautumisen voitte tehdä kätevästi kerhomme internetsivuilta löytyvästä linkistä. Näkemisiin vuosijuhlassa, Pekka Poukkula puheenjohtaja

4 Vuosijuhla Tervetuloa VUK:n vuosijuhlaan perjantaina klo Vuosijuhla on kerhollemme tärkeä varainhankintakeino. Yhdellä iskulla voit yhdistää vuoden parhaat bileet sekä tärkeän maan_ puolustustoiminnan tukemisen. Jäsentemme tuen ansiosta tulimme RUL:n valtakunnallisessa toimintakilpailussa kolmansiksi sekä voitimme Etelä-Hämeen Reserviupseeripiirin Paavon Putken. VUK:n perinteinen ja mainio vuosijuhla pidetään Roukon koululla Luvassa perinteinen ohjelma, loistava speksi, tervehdys Maanpuolustuskorkeakoulun huipulta sekä luonnollisesti herkullista ruokaa ja juomaa. Pukukoodi tummapuku tai sotilaspuku. Illalliskortti kustantaa 55 /hlö sisältäen: Ohjelma (Perinteinen, Speksi, Tanssia) Alkumalja Illallinen Ruokajuoma (Vesi, valko- tai punaviini 1 kaato tai olut) Kahvi avec Voit tulla yksin, kaksin tai voit ilmoittaa kerralla useamman osallistujan tai vaikka koko pöydällisen. Ilmoittautua voit mennessä näppärästi sähköisellä lomakkeella VUK:n sivuilta ( tai: Peter Gorchelnik, , peter.gorschelnik@gmail.com Jukka Rangell, , jukka.rangell@hotmail.com Pekka Poukkula, , pekka.poukkula@gmail.com Illalliskortit tilitetään etukäteen VUK:n tilille: Valkeakosken OP Vuosijuhla Ohjelma Kerhon lippu saapuu Sotilaspoika Puheenjohtajan puhe Musiikkiesitys Kerhon lippu poistuu Kenttäillallinen Kunniavieraan puheenvuoro Speksi Tanssimusiikkia Baari sulkeutuu klo Viimeinen valssi klo Juhla päättyy klo 02.00

5 Tapahtumat Itsenäisyyspäivän kansalaismarssi ja Jouluaaton kunniavartio Upseerivuotemme huipentuu itsenäisyyspäivän kansalaismarssiin ja Jouluaaton kunniavartioon. Itsenäisyyspäivän marssista tiedo-tamme Valkeakosken sanomissa ja kunniavartiosta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä lippu-upseeriimme Antti Salakkaan. / )

6 Tapahtumat VUK Syyskokous VUK:n syyskokous Hotelli Waltikassa to klo 18:00. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat. Suomalainen asiamiestiedustelu jatkosodassa VUK Syyskokouksen jälkeen klo 19.00, VUK:n ja Valkeakosken Paasikivi-Seuran järjestämä, kaikille avoin esitelmä. Esitelmöimään saapuu kirjailija/ rikoskomisario Mikko Porvali. Esitelmän aiheena on Suomalainen asiamiestiedustelu jatkosodassa. Koulutukseltaan Porvali (s. 1980) on poliisin rikostutkija ja oikeustieteen maisteri. Tällä hetkellä Porvali työskentelee rikoskomisariona Keski-Suomessa. Poliisityön lisäksi hän on palvellut puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä sekä avustanut useita lehtiä. tiedustelukoulutuksesta kertova, kiitetty ja keskustelua herättänyt Vakoojakoulu sekä suomalaispojan matkasta Ranskan rannikon taisteluihin kertova Kaatunut Normandiassa. Syksyllä 2012 ilmestynyt Salainen tiedustelija syvensi entisestään lukijoiden tietämystä sodanaikaisesta vakoilutoiminnasta. Keväällä 2013 ilmestyvä Rautasormus vie kiitetyn historioitsijan sota-ajan rakkaustarinoiden äärelle. Viimeisin Porvalin tuotos on syksyllä 2013 ilmestynyt teos Hyökkäyksen edellä, joka kuvaa ensimmäistä suomalaista erikoisjoukkooperaatiota Kannaksella, kesällä Lisää kirjailijasta: php?page=101&lang=1 Porvalin kolmas teos Operaatio Hokki oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana vuonna Aiemmin häneltä on ilmestynyt jatkosodan

7 Majuri Eero Tamminen in memoriam Eero Tamminen menehtyi vaikeaan sairauteen ja siunattiin haudan lepoon Valkeakosken Kappelikirkossa On syyskuinen arkipäivän ilta vuonna Kaksi miestä kävelevät Lotilan ammattikoulun suunnalta keskustaan päin. Toisella, jo hieman tukevoituneellakin, on viulukotelo kainalos saan. Nuoremmalla trumpettikotelo kädessään. Miehet keskustelevat vilkkaasti kulkiessaan. Me olimme opettajani, Lotilan ammattikoulun silloisen lehtorin, Matti Peltosen kanssa menossa soittoharjoituksiin Tietolan koululle. Me teimme tuon matkan 1-2 kertaa viikossa lähes kolmen vuoden ajan. Ne matkat olivat minulle, alle kaksikymmenvuotiaalle, kahdeksanvuotiaana isästään orvoksi jääneelle nuorelle miehelle elämän tähtihetkiä. Me keskustelimme luonnollisesti musiikista, mutta ajan myötä toki monista, monista muistakin asioista. Lukuisat olivat ne elämänohjeet, jotka näiden keskustelujen myötä opettajaltani Matilta sain. Eväät, jotka ovat myöhemmin useasti ohjan neet arvomaailmaani ja elämääni eri tilanteissa. Matti ei kuitenkaan näillä matkoilla opettanut. Opettamisen sijaan Hän antoi ajattelemisen aiheita. Näin Eero Tamminen muisteli Matti Peltosta muistopuheessaan v Eero Tamminen oli ns. peruskoskilainen. Hän syntyi perheensä kuudentena lapsena. Eero menetti isänsä kahdeksanvuotiaana, jonka jälkeen vanhemmat veljet olivat korvaavia isän- ja miehenmalleina. En liene kovinkaan väärässä, kun totean alun lainaukseen viitaten, että myöhemmin tässä roolissa oli vahvasti mukana myös Matti Peltonen. Kansakoulun ja jatkokoulun jälkeen Eero aloitti työt Yhtyneiden Metsäosastolla. Työ Yhtyneillä

8 johti opintoihin Lotilan ammattikoulussa, sen jälkeen Valkeakosken Teknillisessä koulussa sekä insinööriopintoihin Tampereen Teknillisessä opistossa. Valmistumisensa jälkeen Eeron työura jatkui Yhtyneillä sen eri tehtävissä ja sittemmin UPM:n palveluksessa aina eläkkeelle pääsyyn saakka v Monilahjakkaana Eero Tamminen oli mukana monissa harrastuksissa. Itse tutustuin häneen lähemmin reserviupseeritoiminnassa. Eero toimi VUK:n varapuheenjohtajana vv ja puheenjohtajana vv , Etelä-Hämeen Reserviupseeripiirin hallituksen jäsenenä vv ja Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuuston jäsenenä vv Reservin majuriksi hänet ylennettiin v luvulle tultaessa Eeron sydäntä lähellä oli erityisesti veteraanityö. Hän toimi viimeiseen saakka Valkeakosken-Sääksmäen Sotaveteraanit r.y:n ja Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtajana sekä Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsenenä. Merkittävimmät paikalliset yhteiskunnalliset tehtävät olivat toimiminen Valkeakosken kaupunginvaltuuston ja Sääksmäen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Meille, jotka olimme saattamassa Eeroa hänen viimeiselle matkalleen, oli sydäntä riipaisevaa nähdä ja kuulla hänen puolisonsa Eilan sekä kolmen lahjakkaan isäänsä rakastavan ja kiittävän pojan esiintymistä. Erityisesti itseäni kosketti kuulla nykyisin Turussa asuvan nuorimman pojan lukema kirje isä-eerolle - kirje, jonka lähettämättä jättämistä tämä hieno nuorimies syvästi murehti. Näin varmaan meistäkin monelle on käynyt! En voi ajatella, että Eeron kohdalla unohdettaisiin hänen mainiot esityksensä Aleksin Kiven Seitsemästä Veljeksestä. Olen valinnut tähän tilanteeseen mielestäni erinomaisen hyvin sopivan lainauksen tuosta Eerolle niin rakkaasta

9 teoksesta: Synnyinmaa ei ollut hänelle (Eerolle) enää epämääräinen osa epämääräisessä maailmassa, ilman mitään tietoa missä ja minkälainen. Vaan tiesipä hän, missä oli se maa, se kallis maailmankulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäävät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymyävät järvet ja nuo risuaitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. (Aleksis Kivi). Juhani Pura

10 Jäsensivut Uusia jäseniä Yliluutnantti Mikko Kaipainen Luutnantti Jari Åke Luutnantti Johannes Palmujoki Vänrikki Santtu Kaipainen Vänrikki Timo Kamppi Vänrikki Juha Korpio Vänrikki Anssi Koskinen Vänrikki Veli-Matti Lehtinen Kersantti Jussi Häyrynen Ylennykset Luutnantti Jarkko Laine Vänrikki Veli-Matti Lehtinen Vänrikki Anssi Koskinen Vänrikki Juha Korpio Vänrikki Santtu Kaipainen Kuolleet Majuri Eero Tamminen Yhteystiedot ajan tasalle VUK tiedottaa ajankohtaisista asioista sähköpostitse noin kerran kuukaudessa. Pysyt parhaiten ajan tasalla päivittämällä sähköpostiosoitteesi ja muutkin yhteystiedot näppärästi VUK:n kotisivujen etusivuilta löytyvällä sähköisellä jäsentietolomakkeella

11 Ammunta VUK:n ampujille täyspotti Sovelletun Reserviläisammunnan Etelä-Hämeen piirinmestaruuskilpailuista Joukkue piirinmestaruuden voitti VUK:n 1.joukkue. Henkilökohtaisessa kilpailussa VUK:n Jari-Pekka Walden voitti piirinmestaruuden sekä avoimenluokan ja vakioluokan voiton vei VUK:n Juho Kulonen. VUK:n piirinmestaruusjoukkue (Jarmo Sintonen, Jari-Pekka Walden, Juho Kulonen) SRA-Kurssit Valkeakoskella Kuluvan vuoden aikana VUK on järjestänyt yhteistyössä VAU:n kanssa jo kaksi SRA ampujankurssia joissa on kurssitettu yli 50 uutta SRA ampujaa. Seuraava Sovelletun Reserviläisammunnan ampujankurssi järjestetään keväällä 2014, kurssin kautta on mahdollista osallistua SRA harjoituksiin ja kilpailuihin. Mikäli SRA kiinnostaa niin tutustumaan lajiin pääsee joka lauantai VUK:n SRA harjoituksissa, parhaiten alkuun pääsee ottamalla yhteyttä 1. ampumaupseeriin. Kevään SRA ampujankurssin ampumakoe järjestettiin TSE -radalla. Kuvassa kurssin kouluttajana toiminut VUK:n Jari-Pekka Walden valvoo koetta suorittanutta VUK:n Timo Lahtea.

12 Ammunta Loppiaiskisa Toijalassa Perinteinen loppiaiskisa ammutaan Toijalan seudun erämiesten radalla loppiaisena 6.1. Loppiaiskisa ammutaan itselataavaa kertatulta ampuvalla kiväärillä sekä pistoolilla. Kiväärillä ammutaan 100 ja 70 metrin matkoilta ja pistoolilla 25 metrin matkalta. Maaleina on 18kpl osumaan reagoivia metallimaaleja sekä 2 kpl pahvisia hahmotauluja. Joukkueeseen kuuluu kuusi ampujaa ja viiden parhaan osumakertoimista lasketaan keskiarvo josta muodostuu joukkueen tulos. Mukaan ampumatoimintaan pääsee ottamalla yhteyttä VUK:n ampumaupseereihin. Omia aseita ei vaadita, koska VUK::lta löytyy laina-aseet. Kilpailija ampumassa pistooliampumaosuutta. Kuinka mukaan? Mukaan ampumatoimintaan pääsee ottamalla yhteyttä ampumaupseerimme jari-pekka. walden@pp1.inet.fi. Lisätitoa ampumatoiminnasta sekä tarvittavat yhteistiedot löytyvät VUK:n kotisivuita osoitteesta

13 Ammunta ja urheilu GRENADIER 2013 Nelipäiväinen sotilastaito-kilpailu Itävallassa kysyi kestävyyttä, sisua sekä mittasi sotilastaitoja hienoissa Alppi-maisemissa. VUK:n partio osallistui heinäkuun alussa Itävallan Marwiesenin harjoitusalueella pidettyyn sotilastaitokilpailuun. Allekirjoittaneen lisäksi partioon kuuluivat ltn Juho Kulonen ja vänr Jarmo Sintonen sekä partion saattajana toimi ltn Toni Ristamäki. Nelipäiväiseen sotilastaitokilpailuun osallistui ammattisotilaita, poliiseja sekä reserviläisiä useasta eri maasta kuten Ruotsista, Suomesta, Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Englannista, Tšekeistä, Tanskasta ja Yhdysvalloista. Päivä 1: Alppimarssi Gmeineck-vuorelle Ensimmäisen kilpailupäivän herätys oli klo Aamupalan nautittuamme kuuntelimme kilpailuohjeet ja evästykset tulevaan viikkoon Itävallan armeijan luutnantilta. Klo 8 lähdimme linja-autokuljetuksin alppimarssin lähtöalueelle eli Gmeineck-vuoren juurelle. Klo 9 lähti ensimmäinen kilpailupartio liikkeelle kohti vuoren huippua. Partiomme pääsi lähtemään klo ja aloitimme ripeällä marssilla kohti vuorenhuippua, sillä mielissä painoi koko ajan aikaraja (klo 19), jolloin piti viimeistään olla viimeisellä tarkistuspisteellä. Alppimarssin lähtötasanne oli jo korkeammalla meren pinnasta kuin Suomen Lapissa olevan Saana-vuoren huippu! Ensimmäinen osuus marssista ennen 1. tarkistuspistettä oli n. 5km mittainen ja loivaa nousua koko ajan. Ensimmäisellä tarkistuspisteellä tankkasimme lisää vettä juomarakkoihin, sillä yli +30 C lämpötila oli kuluttanut

14 Ammunta ja urheilu partion jäseniltä jo n. 5 litraa vettä. 15 minuutin tauon jälkeen alkoi n. 6km jyrkkä nousu ylös kohti vuoren huippua henkeäsalpaavissa maisemissa. Gmeineck-vuoren huippu lähestyi tuskaisen hitaasti, mutta lopuksi vuoren huipulle päästiin kohtuullisen hyvin verrattuna erään suuren palkkaarmeijan sotilaisiin. Vuoren huipulla oli otettiin pakollinen poseerauskuva, jonka jälkeen alkoi reisilihaksia raastava paluumarssi takaisin lähtöpisteelle. Partiomme suunnisti hyvin vuorenrinnettä alaspäin merkittyä reittiä pitkin ja olimme jo 2h tuntia ennen määräajan umpeutumista viimeisellä tarkistuspisteellä. Ajanotto ei päättynyt vielä siihen, vaan jäljellä oli vielä 5km marssi lähtöpisteelle, jossa ajanotto pysähtyisi. Maalissa meitä odotti lämmin ruoka ja siitä alkoi valmistautuminen seuraavan päivän paluumarssiin. Pystytimme vielä Itävallan armeijan käyttämät 2 henkilön teltat lähtötasanteella olevalle pellolle. Päivä 2: Paluumarssi alas laaksoon Toinen päivä alkoi herätyksellä klo 6 ja telttojen purkamisella. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin n. 18km paluumarssille, sillä tiistaistakin näytti tulevan lämmin päivä kuten maanantaikin oli. Marssimme vuoren rinnettä alas laaksoon ja joukko sotilasvarustuksessa liikkuvia sotilaita kiinnitti paikallisten huomion missä kuljimmekin. Marssittuamme seitsemän pienen itävaltalaiskylän läpi, alkoi jo bussisaattue näkymään ja viimeiset voimat pinnistäen otimme pienen loppukirin. Meidät kuljetettiin bussilla takaisin majoitusalueelle, jossa maittavan lounaan jälkeen iltapäivällä klo 13 jälkeen alkoikin varsinaisten kilpailurastien suoritus. Tämän kertainen Alppimarssi oli raskaampi kuin aikaisempina vuosina ja läheskään kaikki kilpailupartiot eivät suoriutuneet tehtävästä annetusta ajassa ja jäivät näin ollen ilman Edelweissmerkkiä. Illalla oli perinteinen

15 Ammunta ja urheilu Edelweiss-seremonia ja merkki jaettiin marssin hyväksytysti suorittaneille. Edelweiss tuntui ansaitulta, sillä vuorelle kiipeily n. 2,7km korkeuteen paluumarssineen saivat omat kotoiset Suomen Lapin tunturit tuntumaan pieniltä mäen nyppylöiltä. Päijät-Hämeen tukiosasto oli lisäksi lämmittänyt väsyneitä kilpailijoita varten telttasaunan ja siellä kävikin moni kilpailija kipeytyneitä jäseniään verryttämässä. Päivä 3: Kilpailurasteja Kolmas kilpailupäivä alkoi aamiaisella ja partiomme kohtasi harmittava takaisku, kun yksi partiomme jäsenistä joutui jättäytymään pois kilpailusta kipeytyneen polven vuoksi. Partio jatkoi kuitenkin pienen neuvonpidon jälkeen kaksimiehisenä loppuun saakka, vaikka kolmasosa suorituspisteistä vietiinkin pois. Kilpailurastit olivat haastavia ja pitivät sisällään ensiapua, taktiikkaa, oman paikan määritystä, talon valtausta eli asutuskeskustaistelua, kaluston/ aseiden tunnistusta, tiedustelua sekä suunnistusta. Suunnistus oli n. 9km mittainen erittäin vaihtelevassa vuoristomaisemassa suoritettava juoksu. Vaikka edellisten päivien kuormitukset tuntuivat vielä jaloissa, niin sitkeästi kahden miehen partio kiipeili kipeytyneillä jaloillaan vuoren rinteillä ja suoriutui suunnistuksesta annetussa aikamääreessä. Päivä 4: Kilpailurasteja ja ammunta Neljäs päivä alkoi yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin aikaisemmatkin päivät. Partiollamme oli suorittamatta enää ammuntarastit sekä pistoolilla että Itävallan armeijan rynnäkkökiväärillä SteyerAUG:lla. Allekirjoittaneen ammuntasuoritus oli kohtuullinen, vaikka SteyrAUG:in liipaisimen kaksitoimisuus hiukan jännityttikin suoritusvaiheessa ja varsinkin kun olimme kuulleet edellä olleiden partioiden ampuneen osan patruunoistaan sarjatulella.

16 Ammunta ja urheilu Ammuntojen ja lounaan jälkeen olikin vuorossa pieni rentoutumisja varusteiden siistimishetki ennen palkintojen jakoa ja loppujuhlaa. Pääsimme uimaan läheisellä järvellä ja vesi oli yllättävän lämmintä. Loppujuhlassa jaettiin palkinnot ja kerrottiin sijoitukset. Partiomme loppusijoitus oli 19. Partiotamme jäi hiukan harmittamaan 1/3 pisteiden menetys kilpailurasteilla, varsinkin kun 7 edeltävää partiota olivat pisteissä niin lähellä. Siitä on kuitenkin hyvä parantaa tulevina vuosina. Kilpailun voittajapartio koostui Itävallan armeijan aliupseereista. ammattisotilaisiin ja vaihtamaan ajatuksia mm. reserviläistouhuista. Taisi siellä vaihtua myös muutama arvo- ja hihamerkkikin. Lopuksi partiomme haluaa kiittää tukijoitamme Etelä- Hämeen Reserviupseeripiiriä, Reserviupseeriliittoa ja Valkeakosken Reserviupseerikerhoa, jotka osaltaan mahdollistivat tämän hienon reissun. Teksti ja kuvat: ltn Timo Lahti. VUK:n joukkue Alppiruusujen kera (Vänr. Jarmo Sintonen, Ltn. Timo Lahti, Ltn. Juho Kulonen ja Ltn. Toni Ristamäki) Päivä 5: Paluu Müncheniin Perjantaiaamuna aamiaisen jälkeen siivosimme majoituskämppämme ja aloitimme paluumarssin kohti koti-suomea. Kaiken kaikkiaan kilpailu oli opettavainen ja avartava kokemus partion jäsenille. Kilpailun ohessa ehti iltaisin myös tutustumaan muiden maiden reserviläisiin sekä