Lukijalle 2. Yritys Hyvä kirjoituskilpailun voittajat.. 3. Voittaja-aineiden luonnehdinnat... 5

Transkriptio

1 SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle 2 Yritys Hyvä kirjoituskilpailun voittajat.. 3 Voittaja-aineiden luonnehdinnat... 5 Sarja Latvala Laura: Sosiaalinen kanssakäyminen osana yrittäjyyttä... 8 Markoff Kalle: Show Power unista totta.. 11 Nikula Kimmo: Kerran tarhaaja, aina tarhaaja 13 Parviainen Eveliina: Betoniseinien sisällä Pekurinen Antti: Lunta pullosta Polet Kaisa: Muuan päivä Kaivorinteellä 19 Ruotsalainen Maria: Terapeuttinen kampaamoni mahdollisuuksien hiusmeri. 21 Salmi Ilmari: Antiikkia, antiikkia! Saukkonen Mira: Yksityisyrittäjä jokapaikanhöylänä. 26 Visuri Hanna: Eettisen kuluttamisen ja yrittämisen vaikeus Sarja Laitinen Sanna: Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos 30 Paananen Veera: Yritykset pyörittävät yhteiskuntaa Palokangas Kristiina: Luovuus yritysten suuri voimavara 34 Panula Katariina: Arvokas yritys Säkkinen Teppo: Yrittäjyyttä geeneissä Sarja Kekkonen Aurora: Lajittelu huomisen arkipäivää 39 Laajisto Carita: Intohimo työhön tuottaa tulosta 43 Lipponen Kirsi: Yrittäjän arkea Reunanen Elisa: Koko suku yrittää.. 46 Säppi Helena: Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos

2 Lukijalle Yritys Hyvä on Kerhokeskus - koulutyön tuki ry:n ja Yksityisyrittäjäin Säätiön järjestämä valtakunnallinen kirjoituskilpailu. Kilpailun tarkoituksena on herättää nuorten kiinnostus yrittäjyyteen ammattina sekä tarjota tilaisuus yrittäjyyden pohdiskeluun monista eri näkökulmista. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta hahmottamaan yhteiskuntaa eri toimijoiden näkökulmista, kehittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia sekä luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille. Lukiokoulutuksen vastaavan aihekokonaisuuden Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys tavoitteena on kasvattaa opiskelijoita osallistuviksi, vastuuta kantaviksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Opiskelijat omaksuvat mm. aloitteellisuuden ja yritteliäisyyden toimintatavakseen. Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyyden tavoitteena on kehittää opiskelijoista oma-aloitteisia, tunnollisia, rohkeita, kekseliäitä ja työtään arvostavia ammatinharjoittajia ja yrittäjiä. Tänä keväänä palkittiin nuoria lahjakkaita kirjoittajia jo 23. kerran. Kirjoittajia oli arviolta noin 200 koulusta. Yrittämisen ja yrittäjyyden tarkastelu kirjoittamalla tarjoavat omakohtaisia välineitä nuoren pohdiskelun tueksi. Kirjoittamalla nuori voi hahmottaa omia vahvuuksiaan ja tarkastella yrittäjyyttä suhteessa omaan taustaansa. Nuoret tarttuvat mielellään ajankohtaisiin teemoihin. Aineissa pohdittiin yrittäjyyteen liittyvä eettisiä asioita samoin kuin yrittäjänä toimimisen sosiaalista ulottuvuutta. Nuoret olivat tarttuneet myös yrittäjän toimimisen realiteetteihin kuten asiakastyytyväisyyteen ja yrittäjän arkeen. Vuonna 2007 Yritys Hyvä -kirjoituskilpailussa palkittiin sarjassa 1 kymmenen kirjoittajaa, sarjassa 2 viisi kirjoittajaa ja sarjassa 3 viisi kirjoittajaa. Palkinnoksi kukin kirjoittaja sai 500 euron suuruisen stipendin ja kunniakirjan. Voittaja-aineet on koottu tähän vihkoon virikkeeksi uusille kirjoittajille. Onnea ja menestystä vuoden 2007 Yritys Hyvä -kilpailussa palkituille! Helsingissä Eija Lehtonen Kerhokeskus - koulutyön tuki ry 2

3 YRITYS HYVÄ KIRJOITUSKILPAILUN VOITTAJAT (aakkosjärjestyksessä) Sarja 1 Latvala Laura, Sosiaalinen kanssakäyminen osana yrittäjyyttä, Mäntysalon koulu, Klaukkala Opettaja: Lotta Kallio Markoff Kalle, Show Power unista totta, Iittalan koulu, Iittala Opettaja: Hanna Sulander Nikula Kimmo, Kerran tarhaaja, aina tarhaaja, Juhani Vuorisen koulu, Kannus Opettaja: Paula Määttä Parviainen Eveliina, Betoni seinien sisällä, Hämeenlinnan lyseon koulu, Hämeenlinna Opettaja: Eira Uusitalo Pekurinen Antti, Lunta pullossa, Minna Canthin koulu, Kuopio Opettaja: Sinikka Mustonen Polet Kaisa, Muuan päivä Kaivonrinteellä, Juhani Vuorisen koulu, Kannus Opettaja: Tarja Niku Ruotsalainen Maria, Terapeuttinen kampaamoni mahdollisuuksien hiusmeri, Keskustan koulu, Harjavalta Opettaja: Sari Lukka Salmi Ilmari, Antiikkia, antiikia!, Helsingin suomalainen yhteiskoulu, Helsinki Opettaja: Arja Riekkinen Saukkonen Mira, Yksityisyrittäjä jokapaikanhöylänä, Tehtaanpuiston yläaste, Helsinki Opettaja: Susanna Huhta Visuri Hanna, Eettisen kuluttamisen ja yrittämisen vaikeus, Helsingin suomalainen yhteiskoulu, Helsinki Opettaja: Arja Riekkinen 3

4 Sarja 2 Laitinen Sanna, Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos, Vaasan lyseon lukio, Vaasa Opettaja: Mervi Potka Paananen Veera, Yritykset pyörittävät yhteiskuntaa, Lyseonpuiston lukio, Rovaniemi Opettaja: Marjut Puhakka Palokangas Kristiina, Luovuus yritysten suuri voimavara, Laukaan lukio, Laukaa Opettaja: Kaisa Ruohonen Panula Katariina, Arvokas yritys, Vaasan lyseon lukio, Vaasa Opettaja: Mervi Potka Säkkinen Teppo, Yrittäjyyttä geeneissä, Lyseonpuiston lukio, Rovaniemi Opettaja: Marjut Puhakka Sarja 3 Kekkonen Aurora, Lajittelu huomisen arkipäivää, Suomen liikemiesten kauppaopisto, ATK-instituutti, Helsinki Opettaja: Raija Ryymin Laajisto Carita, Intohimo työhön tuottaa tulosta, Helsingin palvelualojen oppilaitos, Roihuvuoren koulutusyksikkö, Helsinki Opettaja: Tarja Anttila Lipponen Kirsi, Yrittäjän arkea, Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus, Järvenpää Opettaja: Anne Aalto Reunanen Elisa, Koko suku yrittää, Loimaan ammatti-instituutti, Loimaa Opettaja: Aino Suominen Säppi Helena, Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Nurmes Opettaja: Leena Kukkonen 4

5 VOITTAJA-AINEIDEN LUONNEHDINNAT Sarja 1 Laura Latvala, Sosiaalinen kanssakäyminen osana yrittämistä Erittäin painavasti yritysmaailmaa ihmisten välisenä kohtaamiskenttänä pohtiva syvällinen ja kypsää ajattelua osoittava teksti. Kirjoittaja tutkii asiaa monesta eri näkökulmasta monipuolisesti ja tarkasti. Kalle Markoff, Show Power unista totta Hieno kuvaus todella olemassa olevasta ääni- ja valotekniikka erilaisiin tapahtumiin tuottavasta Show Power -yrityksestä. Nuori yrittäjä on saanut yrityksensä pystyyn uskomattomalla vauhdilla ja hän osaa myös kertoa pätevästi ja kiinnostavasti omasta työstään. Kimmo Nikula Kerran tarhaaja, aina tarhaaja Asiallisesti ja kiihkoilematta kerrottu tarina oman isän turkistarha-yrityksestä. Kirjoittaja sekä kuvaa tarkkaan tarhaajan arkista työtä että pohtii siihen liittyviä ongelmia ja ratkaisuja niihin. Samalla hän pohtii yrittämistä yleensä. Eveliina Parviainen Betoniseinien sisällä Hauska ja innostunut kertomus liveroolipelaamiseen kautta alkunsa saaneesta Härännuora-nimisestä yrityksestä, joka tuottaa peleihin sopivia vaatteita ja aseita. Yritys vaatii omistajiltaan paljon, mutta tarjoaa myös tekemisen ja onnistumisen riemua. Antti Pekurinen Lunta pullosta Tulevaisuuteen vuoteen 2036 sijoittuva kekseliäs ja korkealle tähtäävä tarina firmasta joka tuottaa lunta ilmastonmuutoksen lämmittämään maailmaan. Vauhdikas kerronta tekee keinotekoisen lumen tuottajasta muutamassa vuodessa multimiljonäärin. Kaisa Polet Muuan päivä Kaivorinteellä Kauniisti kuvaileva ja tunnelmaa luova kertomus Kaivorinteen vanhusten hoitokodin toiminnasta. Teksti sisältää paljon mietittyjä yksityiskohtia hoitokodin elämästä ja asukkaista, samalla se pohtii yrittäjyyttä elämänasenteena. Maria Ruotsalainen Terapeuttinen kampaamoni Mahdollisuuksien hiusmeri Mielikuvituksellinen ja positiivisen reipas kertomus kampaamosta, joka vähitellen laajenee muun muassa kahvilaksi ja jopa keskusteluterapiaa antavaksi monipuoliseksi palvelulaitokseksi. Ilmari Salmi Antiikkia, antiikkia! Hiukan nostalginen kertomus isoäidin antiikkiliikkeestä, joka on ihan oikeasti ollut olemassa. Kirjoittaja kuvaa eloisasti ja lämpimästi isoäitiään yrittäjänä, hänen asiakkaitaan ja toimintatapojaan. Mira Saukkonen Yksityisyrittäjä jokapaikanhöylänä Äidin kampaamoyrityksestä kertova asiallinen haastatteluun perustuva teksti. Haastateltavan äidin repliikit ja kirjoittajan oma kerronta rakentuvat hienoksi ja ehjäksi kokonaisuudeksi, kertomukseksi yrittäjästä ja hänen yrityksestään. Hanna Visuri Eettisen kuluttamisen ja yrittämisen vaikeus Maltillisesti ja monipuolisesti lapsityövoiman käyttöä yrityksissä pohtiva teksti. Kirjoittajalla on sekä tietoa että mielipiteitä vaikeasta asiasta ja hän osaa kertoa niistä kiinnostavasti ja ajatuksia herättävästi. 5

6 Sarja 2 Sanna Laitinen: Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos Lämmin ja asiantunteva kertomus oman äidin hammaslääkäriyrityksestä. Kirjoittaja pohtii hiukan pelottavankin yrityksen toimintaa, asiakkaita ja yrittämistä yleensä hienosti ja eloisasti. Arvostus äidin työtä kohtaan näkyy tekstissä kauniisti. Veera Paananen: Yritykset pyörittävät yhteiskuntaa Napakka ja kirkkaan asiallinen teksti yrittäjyydestä yhteiskunnan ja sitä kautta kaikkien ihmisten hyvinvoinnin edellytyksenä. Yritykset toimivat sekä mitä erilaisimpien palveluiden tuottajina että merkittävinä työllistäjinä. Kristiina Palokangas Luovuus yritysten suuri voimavara Tarkkoja oivalluksia ja hauskoja kielikuvia sisältävä teksti, joka pohtii yrittäjyyttä luovuuden näkökulmasta. Letkeä teksti kertoo kirjoittajan omasta kyvystä suhtautua luovasti yrittäjyyden pohdintaan ja myös kirjoittamiseen. Katariina Panula Arvokas yritys Vapaita markkinoita, lapsityövoiman käyttöä ja yrittämisen ekologisuutta pohtiva hieno esseemäinen teksti. Kirjoittaja on selvästi miettinyt asiaa syvällisesti, hän ottaa kantaa ja perustelee kantansa pätevästi ja ajatuksia herättävästi. Teppo Säkkinen Yrittäjyyttä geeneissä Hauskasti ja kotoisesti oman perheen yrittäjyydestä kertova teksti. Yrittäjyyttä miettiessään kirjoittaja huomaa itsekin olevansa jonkinlainen yrittäjä, kuten myös hänen isänsä ja siskonsa ovat. Joskus yrittäjyys on lähempänä kuin huomaakaan. 6

7 Sarja 3 Aurora Kekkonen Lajittelu huomisen arkipäivää Tiukasti jäsennelty, asiallinen ja kohti tulevaisuutta luotaava teksti, jossa kirjoittaja esittelee oman innovatiivisen liikeideansa: kierrätykseen erikoistuneen Sortter Oy:n. Huolellisesti suunniteltu ilmastonmuutosta ehkäisevä yritys voisi olla totta hyvinkin pian. Carita Laajisto Intohimo työhön tuottaa tulosta Taitavasti pohjateksteihin nojaava teksti työn ilosta, yrittämisestä ja luovuudesta. Luovuutta tarvitaan kaikessa yrittämisessä, niin myös kirjoittajan haaveilemalla leipomo- ja konditoria-alalla. Kirjoittajaa lainaten: luovuus on omia jänniä suunnitelmia ja intoa toteuttaa ne, onnistumisen riemua ja uusien asioiden oppimista. Kirsi Lipponen Yrittäjän arkea Yrittäjänä olemista monelta eri kannalta tutkiva asiallinen teksti. Kirjoittaja näkee sekä yrittämisen hyvät että huonot puolet ja osaa punnita niitä objektiivisesti. Sinänsä asiallinen teksti sisältää myös huumoria ja kirjoittajan omia huomioita yrittäjän arjesta. Elisa Reunanen Koko suku yrittää Perheyrittäjyyttä ja suorastaan geeneissä periytyvää taipumista yrittäjäksi pohtiva lämmin mutta kipakka teksti. Lennokas pohdinta johtaa kirjoittajan toteamaan, että yrittäjäsuku opettaa lapsensa yrittäjiksi. Helena Säppi Tyytyväinen asiakas on yrityksen paras mainos Asiakkaiden merkitystä ja asiakastyytyväisyyden tärkeyttä korostava napakka ja selkeä teksti. Tyytyväiset asiakkaat ovat yrityksen perusedellytys on tekstin tinkimätön perussanoma. 7

8 Sarja 1 Latvala Laura Mäntysalon koulu, Klaukkala SOSIAALINEN KANSSAKÄYMINEN OSANA YRITTÄMISTÄ Yrittäminen on haastavaa. Yrittäjä kantaa harteillaan valtavaa vastuuta yrityksensä menestymisestä, uhraten yritykseensä suuren osan ajastaan ja energiastaan. Hän ottaa riskejä ja kärsii tekemistään virheistä tuntemalla niiden seuraukset harvinaisen omakohtaisesti nahoissaan ja kukkarossaan. Yrittäjän on laitettava itsensä likoon persoonaansa, koulutustansa, intoansa, tietojansa ja taitojansa säästelemättä. Erilaisia tietoja ja taitoja, kuten yrittämisen alojakin, löytyy niin laidasta laitaan, että on vaikea nimetä kykyä, joka olisi välttämätön jokaisella yrittämisen alalla. Sosiaalinen kyvykkyys voidaan kuitenkin lukea tällaiseksi, kaikenlaisessa yrittämisessä tarvittavaksi taidoksi. Sosiaalinen kanssakäyminen on erittäin laaja käsite, joka pitää sisällään kaikenlaista ajatuksista puheeseen ja tekoihin. Mielestäni sosiaaliset taidot eivät siis rajoitu keskustelukykyyn, vaan kyse on myös kyvystä tulkita ja analysoida toisia ihmisiä. Sosiaalisten taitojen pohjana on toisen ihmisen asemaan asettuminen, tahto ymmärtää toista ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, vaikka siihen ei aina päädyttäisikään. Myös ennakkoluuloton asenne toisia ihmisiä kohtaan, empaattisuus ja rehellisyys kuuluvat osaltaan sosiaalisiin taitoihin. Sosiaaliset kyvyt ovat käytössä aina, kun ihmiset asioivat keskenään. Yrittämiseen liittyy väistämättä yhteydenpitoa toisiin ihmisiin: yrittäjä toimii yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa, solmii suhteita yhteistyökumppaneihin sekä alihankkijoihin ja harjoittaa asiakaspalvelua. Näin ollen maailmasta tuskin löytyy yritystä, jossa ei solmittaisi yritysten tai yksilöiden välisiä kontakteja tai siteitä ja käytettäisi näin sosiaalisia taitoja. Yrittäjän ihmissuhdetaidot laitetaan koetukselle heti yritystä perustettaessa. En toki väitä, että yritys laitettaisiin pystyyn pelkällä sosiaalisella kanssakäymisellä. Täytyyhän yrittäjän tietenkin huolehtia tuhansista ja taas tuhansista käytännön asioista. Mielestäni kuitenkin yrittäjän jokapäiväisessä elämässä, aina yritysidean kehittelemisestä lähtien, tarvitaan sosiaalista pelisilmää. Kun tuleva yrittäjä on selvittänyt omat vahvuutensa ja kiinnostuksenkohteensa ja valinnut niiden pohjalta itselleen sopivan yrittämisen alan, on hänen ruvettava kehittelemään toimivaa liikeideaa. Tällaisen löytääkseen yrittäjän on oltava perillä ihmisten tarpeista ja mieliteoista, ennakoitava heidän reaktioitaan tulevaan yritykseen, osattava kohdistaa toimintansa oikealle ihmisryhmälle ja analysoitava tekijöitä, jotka vaikuttavat yrityksen suosion kertymiseen. Jotta tällaista ihmisten käytöksen arviointia voitaisiin suorittaa on osattava tulkita ihmisiä. Samaa taitoa tarvitaan, kun suunnitellaan yrityksen markkinointia ja mainontaa. Markkinointia pohdittaessa on mietittävä, mikä puree ihmisiin ja erityisesti juuri yrityksen kohderyhmään, esimerkiksi jompaankumpaan sukupuoleen, johonkin ikäluokkaan tai ihmisryhmään. Ihmistuntemus ja siten ihmisten toiminnan ymmärtäminen syntyy sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Jokaisellehan lienee selvää, että paljon ihmisten kanssa tekemisissä ollut osaa ennakoida kanssaeläjiensä liikkeitä erakoituneempia yksilöitä paremmin. Sosiaalisen panoksen merkitystä yrityksen perustamistilanteessa lisää asetelma, jossa yrityksellä on enemmän kuin yksi perustaja. Tällöin yksikään perustaja ei voi ruveta sooloilemaan häikäisevine ideoineen, vaan yritystä koskevissa päätöksissä on otettava huomioon jokaisen mielipide. Tällaisissa tilanteissa kyky kommunikoida on välttämätön avu. Hyvää, toimivaa kommunikaatiota harjoitettaessa jokainen seisoo omien mielipiteidensä takana, esittää ne asiallisesti ja perustellen, kuuntelee muiden näkemyksiä ja on tarpeen tullen valmis muuttamaan käsityksiään tai taipumaan kompromisseihin. Näillä yksinkertaisilla, mutta yllättävän vaikeasti toteutettavilla eväillä yhtiökumppaneilla on hyvät edellytykset selvitä haastavistakin ristiriitatilanteista. Niitä onkin odotettavissa, täytyyhän yhtiökumppaneiden päästä sopimukseen suurista kysymyksistä kuten toimialan rajaamisesta, erilaisista linjauksista, yrityksen nimestä, toimitiloista, markkinoinnista, yhteistyökumppaneista ja budjetista. 8

9 Pääoman ja raaka-aineiden ohella työvoima on yksi tärkeimmistä yrityksen tuotantotekijöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantonsa ja siten menestyvyytensä kannalta yrityksen on äärimmäisen tärkeää panostaa työvoimaan eli työntekijöihin. Menestystä kohti pyrkiessään yrityksen pyörittäjän onkin valikoitava työtiiminsä huolella. Jo aiemmin mainitsemani ihmistuntemuksen avulla hänen on eroteltava työhakemusten ja -haastatteluiden antaman suppeahkon näytön perusteella jyvät akanoista, lupaavimmat työnhakijat tasaisen hakijamassan joukosta. Eri yrityksiin ja erilaisiin tehtäviin pyrkijöiltä vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Luotettavuus, huolellisuus, täsmällisyys, motivoituneisuus ja koulutus lienevät kuitenkin kaikkien työnantajien mieleen. Näitä ominaisuuksia voi kuitenkin olla hankala havaita työnhakutilanteissa ilman pidempiaikaista näyttöä. Työnantajan täytyykin osata ilmaista itseään selkeästi, esittää haastattelukysymyksensä täsmällisesti ja osata kuunnella saamiaan vastauksia huolellisesti poimien niiden joukosta tarvitsemansa tiedot. Moista taitoa ei löydy kaikilta, mutta se lienee kehitettävissä. Työntekijöiden valintaa hankaloittaa se, että työnhakijoiden pätevyys ja lukuisat muutkaan myönteiset piirteet eivät välttämättä takaa hänen sopivuuttaan johonkin tiettyyn työympäristöön. Työnantajan onkin uusia työntekijöitä valitessaan syytä pohtia kunkin hakijan sopivuutta juuri omaan työyhteisöönsä. Hänen tehtävänsä on hitsata työtiiminsä tiiviiksi, toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa erilaiset persoonallisuudet täydentävät toisiaan. Persoonallisuuksien laajan kirjon uskotaan olevan merkityksellinen monien yritysten menestyksen kannalta. Työnantajan tehtävä onkin aistia, millaista väriä hänen tiiminsä milloinkin kaipaa ja kuinka tämä väri olisi saavutettavissa. Työntekijöiden keskinäiset suhteet lienevät yritysten ihmissuhdemaailman mielenkiintoisinta antia. Toisille työkavereista kehkeytyy elinikäisiä ystäviä, jotkut taas ovat päättäneet pitää työtoverit etäämmällä. Jotkut löytävät työpaikalta jopa rakkauden, toisten työetiikka taas ei sallisi sitä ikipäivänä. Jokainen päättäköön itse suhtautumisestaan työkavereihinsa, mutta mielestäni toisia kunnioittava, hyväntahtoinen asenne on silti aina tarpeen. Samassa yrityksessä työskentelevien tulee puhaltaa yhteen hiileen ja olla tasapuolisesti mukana hyvän, motivoituneen työilmapiirin luomisessa. Toimiva työilmapiiri taas edistää työn tuloksia, innostaa työntekijöitä, tuottaa heille työniloa ja saa yrityksen menestymään paremmin. Eräs yrityksistä löytyvä ihmissuhdemuoto on yrityksen johtajan ja työntekijän välinen suhde. Tämä suhde tarjoaa sosiaalista haastetta kummallekin osapuolelle. Työntekijän tulee toimia johdon käskyjen ja ohjeiden mukaan, johdollahan on päätäntävalta yhtiön toiminnasta. Velvollisuuksistaan huolimatta työntekijän on syytä muistaa oikeutensa. Myös johtajan asema on kaikessa vaikutusvaltaisuudessaan haastava. Millaisia odotuksia työntekijälle pitää ja saa asettaa? Milloin on oikein erottaa työntekijä? Mitä voi tehdä jatkuvasti sairastelevalle alaiselle? Täytyykö pomon kuunnella työntekijän henkilökohtaisia ongelmia? Pitääkö johtajan antaa alaisensa luovuudelle tilaa? Nämä lienevät kysymyksiä, joihin useampi kuin yksi johtaja haluaisi tietää vastauksen. Yrittäjän ja tämän perheen välisiä ihmissuhteita ei myöskään sovi unohtaa. Yritys nielee usein aimo annoksen perustajansa ajasta. Tämä kaikki aika on luonnollisesti poissa yrittäjän perheeltä ja ystäviltä. Yrittäjän on siis asetettava yrityksensä ja läheisensä tärkeysjärjestykseen ja jaettava aikansa niiden kesken parhaaksi katsomallaan tavalla. Perheyrityksissä taas on kokonaan omat ihmissuhdekuvionsa. Kuinka pitää työ- ja perhe-elämä erillään? Vaikuttavatko työhön liittyvät kiistat myös perheen arkeen? Entä miten suhtautua toiseen töissä, jos yksityiselämässä on ongelmia? Näiden vastausta vailla olevien kysymysten perusteella voisin jopa väittää, että perheyritys on sosiaalisen vaativuutensa puolesta kenties haastavin yrittämisen muoto. Onnistuessaan ja toimiessaan perheyritys on toki varmasti äärimmäisen palkitseva; työn ilot ja surut voi jakaa rakkaiden, läheisten ihmisten kanssa. 9

10 Työpaikan sisäisten suhteiden lisäksi yrityksen on solmittava yhteyksiä ulkopuolisiin tahoihin. Näistä tahoista merkittävimmän muodostavat asiakkaat. Asiakkaiden määrä, tyytyväisyys ja uskollisuus yritykselle määrittävät koko yrityksen maineen ja menestyvyyden. Yritysten perustamisessahan on kyse paitsi yrittäjien omien ammatillisten toiveiden täyttämisestä myös ihmisten, tulevien asiakkaiden, palvelemisesta. Asiakkaita voidaan tavallaan pitää myös yrityksen työnantajina. Ilman asiakkaita ei ole tarvetta tuottaa uusia tuotteita tai palveluita, kun ei ole ketään niitä käyttämässä. Jokaisella yrityksellä on oma, erilainen asiakaskuntansa. Monien yritysten asiakkaita ovat yksityishenkilöt, mutta asiakas voi yhtä hyvin olla jokin toinen firma, kunta tai vaikkapa valtio. Asiakaspalvelua voidaan harjoittaa perinteisesti kasvotusten, kuten vaikkapa kampaamoissa, kukkakaupoissa tai ravintoloissa. Asiakaspalvelu voi olla myös toimimista jonkin toisen yrityksen tai yksityishenkilön taustalla ilman varsinaista, jokapäiväistä kontaktia asiakkaaseen. Nykyään myös Internetissä harjoitettavan asiakaspalvelun määrä on valtava. Monet yritykset tarjoavatkin asiakkailleen kasvotusten harjoitettavan palvelun lisäksi myös mahdollisuuden nopeaan asiointiin yrityksen internet-sivustoilla. Jotkin yritykset taas toimivat ainoastaan internetin välityksellä. Yhteisiä piirteitä hyvälle asiakaspalvelulle ja toimiville yrittäjä-asiakassuhteille ovat yrittäjän palvelualttius, ystävällisyys ja kärsivällisyys hankalankin asiakkaan suhteen. Saamaansa palveluun tyytyväinen asiakas tulee luultavasti asioimaan yrityksen kanssa myöhemminkin ja toimii positiivisena mainoksena muille. Sosiaaliset taidot ovat yrityksen käytössä myös silloin kun tehdään sopimuksia yhteistyökumppaneiden, kuten pankin, kuljetusfirmojen, mainostoimistojen, tukkuliikkeiden ja maahantuojien kanssa. Tällöin yritys toimii itse asiakkaana toisille. Hyvään asiakaskäyttäytymiseen kuuluu sopimuksista kiinnipitäminen ja toisten työn arvostaminen, vaikka maksavana asiakkaana yrityksellä on toki oikeus myös palautteen antamiseen ja tyytymättömyyteen. Näiden negatiivisten tuntemusten ilmentämiseen yritys tarvitsee jälleen kerran taitoa kommunikoida asiallisesti, omaa päämääräänsä unohtamatta. Oman yrityksen perustaminen on varmasti monen ihmisen, niin nuoren kuin vanhankin, suuri toive. Mielessään he varmasti pohtivat, kuinka selvitä yrittäjyyden haasteista ja miettivät, miten he voisivat valmentautua yrittäjän uraan. Jos minä saisin antaa heille yhden neuvon, en kehottaisi heitä pänttäämään taloustietoa tai opettelemaan tietokoneen käyttöä, vaikka nämäkin taidot ovat kieltämättä äärimmäisen tärkeitä. Minä kehottaisin heitä panostamaan ihmissuhteisiin, ottamaan niistä oppia, käyttämään ja kehittämään sosiaalisia taitojaan ja ihmistuntemustaan. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen on erittäin vaativaa, mutta onneksemme meillä on kyky ja mahdollisuus oppia sitä koko elämämme ajan. Näin ollen meillä kaikilla on mielestäni myös perusedellytys yritysmaailmaan astumiseen. Loppujen lopuksi yksittäinen yritys ja koko yritysmaailma samoin kuin oikeastaan koko ihmiselämä pyörii oikeastaan toisten ihmisten, heidän viestiensä tulkitsemisen ja heidän kanssaan elettävän sosiaalisen elämän ympärillä. Siten yrittäminen on osa meidän kaikkien jokapäiväistä elämää sosiaalisen kanssakäymisen kautta. 10

11 Markoff Kalle Iittalan koulu, Iittala SHOW POWER UNISTA TOTTA Yrittäjäksi ryhtyminen tuli minulle ajankohtaiseksi vuonna Siihen asti olin tehnyt alani töitä lähinnä luonnollisena yksityishenkilönä, omalla verokortillani. Yritykseni päätoimiala on tuottaa tapahtumiin ääni- ja valotekniikkaa. Yritys kantaa nimeä Show Power. Nimi muotoutui kerran mielessäni pyöräillessäni Iittalan Shellille kahville. Itse yrityksen perustamisprosessin käynnistin kesälomien jälkeen elokuussa 2005, johon hyvin vauhtia ja ilmaista mainosta antoi lehtihaastattelu. Aluksi kävin selvittämässä perustamisasiaa Kehittämiskeskus Oy Hämeen Kalvolan toimipisteessä, mutta siellä ei oikein ollut riittävää palvelua ja asiantuntemusta, joita olisin kaivannut. Kalvolan toimipisteestä sain kuitenkin mukaan perustamislomakkeet ja jonkin verran täyttöneuvoa tosin täytettyjen lomakkeiden kanssa Hämeenlinnan toimipisteeseen mennessäni minut laitettiin kirjoittamaan laput uudelleen, sillä Kalvolassa asiat oli neuvottu väärin. Lopulta, Hämeenlinnassa paperit täytettyäni, olivat unelmieni paperit valmiit lähtemään eteenpäin. Noin viikon kuluttua postissa tulikin jo firman kaupparekisteriote, jolla asioidaan firman nimissä. Periaatteessa kaupparekisteriote vastaa luonnollisen henkilön henkilötodistusta. Vuonna 2005 Show Power -yrittäjä Kalle Markoff palkittiin Kalvolan yrittäjien omalla palkinnolla, Sisupuukolla. Palkinnon antaminen oli erikoislaatuinen tapaus Show Powerin kohdalla, sillä Show Power ei tuolloin ollut Suomen Yrittäjien jäsenyritys. Vuoden 2007 alusta lähtien Show Power on ollut Suomen Yrittäjien jäsenyritys. Show Power tekee siis pääasiassa ääni- ja valotekniikan sekä lisäksi kuvatekniikan toteutuksia ja tarjoaa palveluita erilaisiin yritys- ja yleisötapahtumiin. Yritystapahtumia ovat esimerkiksi yritys- ja vuosijuhlat, avajaiset sekä PR-tapahtumat. Yleisötapahtumista voisi mainita muun muassa konsertit, kulttuuri- ja urheilutapahtumat, festivaalit, juhlat ja puhetilaisuudet. Messuille ja muihin tapahtumiin tarjoamme äänija valotekniikan lisäksi alumiinisia trussi-rakenteita, teatteriverhoja, seurantaheittimiä ja videoprojektoreita. Yrittäjänä toimiessani minulla on oltava tiettyjä periaatteita, arvoja ja ominaisuuksia. Asiakkaiden kohtelias ja asiallinen puhuttelu on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Asiakkaan asiakkaita tulee kohdella vähintään yhtä asianmukaisesti kuin itse asiakasta. Myös nimen puhtaana pitäminen on tärkeää, eli ei esimerkiksi kannata örveltää humalassa pitkin Iittalan katuja tai ärsyttää vanhuksia. Tällä hetkellä Show Powerin ja itseni nimi onkin pysynyt kiitettävän hyvin puhtaana. Ja arvostus vanhustenkin piirissä on suurta ainakin sillä perusteella, että Kalvolan sitoutumattomat eläkeläiset ry kuuluu Show Powerin vakioasiakkaisiin. Yrityksen markkinointi kuuluu yrittäjän arkeen. Ensinnäkin asiakassuhteita tulee pitää yllä, sillä ne poikivat usein puskaradion välityksellä lisää töitä. Myös mainostaminen paikallisissa medioissa on tärkeää, jotta potentiaaliset asiakkaat saavat tietoa yrityksestä. Tällä hetkellä yritykselläni on mainoksia mm. Keltaisilla Sivuilla, Iittala-muistiossa sekä monissa internet-medioissa. Internet-mainonta onkin jo yleistä ja yleistyy edelleen. Show Power osti vuoden 2006 alussa oman showpower.fi -domainin (verkkotunnuksen). AV-alan yrittäjänä olen suurimmaksi osaksi itse rakentanut firman internet-sivuston. Myös Googlemainontaa on tullut testattua, ja se on poikinut tulostakin: kuukauden aikana firman mainosta näytettiin monta sataatuhatta kertaa. 11

12 Asiakkaita yritykselleni on tullut jo ajoilta, jolloin tein töitä omissa nimissäni. Asiakkaat olivat jo tuolloin erittäin tyytyväisiä palveluumme sekä laitteiston tasoon. Näin ollen myös hinnat alkoivat hieman nousta, ja yrityksen perustaminen oli hyvä vaihtoehto rahan keräämiselle. Nykyään uusia asiakkaita hankitaan mainostamalla, vaikkakin puskaradio on edelleen yksi parhaista asiakkaiden hankintalähteistä. Asiakassuhteita pidetään yllä juuri sopivilla ja erittäin kilpailukykyisillä hinnoilla. Ammattitasoinen laitteisto ja henkilökunta takaavat asiakkaalle parhaan mahdollisen lopputuloksen, joka houkutteleekin asiakkaita ostamaan palvelun juuri meiltä. Tapanamme on antaa asiakkaalle myös pitkästä asiakkuudesta ekstraa, esimerkiksi entistä uudempia ja parempia laitteita vanhaan hintaan tai lisälaitteita samaan hintaan Show Power on vastannut jo kaksi kautta salibandyn SM-liigaa pelaavan FT Trackersin otteluiden AVtekniikasta. FT Trackersin johto onkin ollut erittäin tyytyväinen Show Powerin tarjoamaan palveluun ja laitteistoon. FT Trackersin markkinointipäällikkö Jari Suokkaan mukaan Show Powerin -palveluiden taso ja laitekannan ajanmukaisuus ovat kouluarvosanoilla kympin luokkaa. Tämän hetkiseen Show Powerin tiheään laskutukseen FT Trackersissa toivotaan pidempiä välejä, jotta johtopuolellakin voidaan keskittyä olennaiseen. Jari Suokkaan mukaan on täysin oletettavaa ja toivottavaa, että palvelusopimus jatkuu myös ensi kaudella. Iittala-hallissa, jossa Trackers ottelunsa pelaa, sanotaan olevan Suomen paras salibandyhallitekniikka, eikä ihme, sillä harvassa hallissa näytetään ottelutapahtumia ja otteluisäntämainoksia isolta 5m x 5m screeniltä tai seurataan pelaajien sisääntuloa seurantaheittimillä ja vilkutetaan 5 kw:n stroboja kaksitoista kertaa sekunnissa! Koska Show Power käyttää vain ja ainoastaan ammattivaatimukset täyttävää laitteistoa ja tarjoaa tasokasta palvelua, yritys onkin ollut mukana toteuttamassa monien Suomen tähtiartistien konsertteja eiväthän ammattiartistit osta huonoa! Käyttämiimme kaiutinmerkkeihin lukeutuu mm. Turbosound, ja miksereissä käytämme Allen&Heathia ja Soundcraftia. Vahvistus tapahtuu maailman parhailla vahvistimilla eli LAB.Grubbeneilla. Valomerkkien osalta käytämme mm. Martinia ja Futurelightia. Käyttämämme mikrofonit kantavat usein merkkiä AKG tai Shure. Videoprojektoreissa käyttämämme merkki on Hitachi, Epson tai NEC. Mielestäni yrittämistä, oman unelmansa toteuttamista, kannattaa lähteä testaamaan vaikka vain harrastuksen pohjalta. Toiminimellä on hyvä aloittaa, sillä arvonlisäverovelvolliseksi ei tarvitse rekisteröityä, ennen kuin yrityksellä on yli 8000 euron liikevaihto. Vaikka Show Power on arvonlisäverovelvollinen, minulle on edullisempaa harjoittaa toimintaa toiminimellä, sillä opiskelijana verotus on kevyempää. Uuden osakeyhtiön alkuosakepääoman laskemisen myötä myös osakeyhtiön perustaminen on alkanut houkuttaa. Vakuutukset kannattaa hoitaa kuntoon varsinkin toiminimessä, sillä yksityisenä elinkeinonharjoittajana elinkeinon harjoittaja vastaa yrityksen veloista koko omaisuudellaan. Show Powerin tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa toimintaa edelleen lisää Pirkanmaalle ja etelämmäs Hämeeseen sekä Uudellemaalle. Laajentumista edesauttaa opiskelemaan lähtö Hämeenlinnaan. Edellä mainitun laajenemisen myötä myös laitemäärän tulisi kasvaa huimasti seuraavana suurena hankintana Show Powerilla onkin uuden kaiutinjärjestelmän osto, jolle hintaa kertyy huimasti yli euroa. Show Powerilla on kaikki mahdollisuudet olla vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin pystyssä toteutuneena unena ja Suomen johtavana AV-yrityksenä. 12

13 Nikula Kimmo Juhani Vuorisen koulu, Kannus KERRAN TARHAAJA, AINA TARHAAJA Vuonna -71 tapahtui valtava päätös isäni elämässä, kun hän päätti ammatin valinnastaan turkistarhaajana. Päätös ei ollut hyvän lukupäänkin omaavalle miehenalulle mikään itsestäänselvyys, mahdollisuuksia kun olisi ollut hieman helpomminkin ansaittuun leipään. Nyt toimittuaan noin 35vuotta tarhaajana ei isä kadu ammatinvalintaansa lainkaan. Leivästä on saanut välillä taistella kynsin hampain, mutta vuosi vuoden jälkeen on voinut todeta itselleen jokaisen markan ja euron olleen rehellisesti ansaittu. Kaikki alkoi vuonna 1959, kun pappani perusti minkkitarhan sivuelinkeinoksi maatalouden ohelle. Tämän ansiosta isäni ja hänen veljensä tutustuivat tarhaajan työhön jo pikkulapsina auttaessaan pappaa tarhalla. Hiljalleen lapset oppivat työn saloihin yhä paremmin ja paremmin. Oppimisen kautta kiinnostus tarhausta kohtaan kasvoi. En usko, että isäni olisi nyt turkistarhaaja, jos hänen oma isänsä olisi valinnut jonkin muun polun kuljettavaksi tarhan perustamisen sijasta. Turkistarhaus kun on sentyyppinen ammatti, että sitä ei opita kirjoja lukemalla. Vaikka kuinka teräväpäinen ja hyvin koulutettu olisi, niin tarhatöissä menee ensikertalaiselta sormi suuhun hyvin äkisti. Rautainen ammattitaito ei synny mistään muusta kuin kovan työnteon ja kokemuksen summana. Vuonna 1964 tulivat tarhalle ensimmäiset ketut ja isä lämpeni niille heti. Hän ryhtyikin heti armeijasta päästyään kokopäiväiseksi tarhaajaksi. Tarhaus vei nuoren, vasta 18-kesäisen pojanklopin täysin mukanaan. Silloin pappani, isäni ja hänen veljiensä muodostama yritys käsitti vain yhden kettutalon, jossa asusti kymmenissä mitattava määrä kettuja. Nyt taloja kahdella tarhallamme on yhteensä 26, ja viime talvena kettuja nauhoitettiin yhteensä yli 4000 kappaletta. Ei tarvitse kovin nero olla tajutakseen, mihin suuntaan yritys on 50-vuotisella taipaleellaan mennyt. Mutta mitään ei ole ilmaiseksi saatu, tarha kannattaa vain, jos tarhaaja uhraa sille leijonanosan elämästään. Aamusta iltaan kestävien työpäivien takia nuorella miehellä ei jäänyt paljoakaan aikaa muulle kuin tarhalle, ei edes silloiselle seurustelukumppanilleen, joka nyt on äitini. Isän työkiireiden takia äiti joutuikin kulkemaan isän luona, ja samalla tutustui tarhaajan ammattiin auttaessaan isää tarhalla. Nykyään äiti on korvaamaton työntekijä tarhan kiireisimpinä aikoina. Ei naisen kosketus ole ainakaan pahaa tehnyt kotitarhallemme. Tarhaajan työpäivä koostuu helppoina aikoina lähinnä kettujen ruokinnasta ja juotosta. Tammi-helmikuu on tällaista aikaa, ja se onkin tarhaajan ainoa lomaa muistuttava jakso vuodesta, kun työtunteja tulee vain pari tai muutama päivässä. Sitten alkaakin kettujen siemennys, penikointi, pentujen erottelu ja hoito, tällaisia kiireisiä vaiheita on noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Talvella, lähes kaksi kuukautta kestävä, marraskuun puolessa välissä alkava nahkonta eli kettujen valmistus nahoiksi, on tarhaajan kiireisin aika. Työtunteja tällöin kertyy päivää kohden kellonympärys tai enemmänkin, jos on tarvis. Sunnuntaina levähdetään ja työskennellään vain normaalipituinen eli kahdeksantuntia kestävä työrupeama. Kansainväliset, muutaman kerran vuodessa järjestettävät huutokaupat kuuluvat olennaisesti tarhaajan vuoteen. Silloin koko vuoden työpanos ja nahkantuotantoon kulutettu aika tiivistetään yhteen, tarhaajan kannalta elintärkeään viikkoon. Huutokaupassa tarhaajan työn arvo määrätään huutokaupalle tyypilliseen tapaan, meklarin nuijanisku ja nahka vaihtaa omistajaa. Tunnelma on hektinen ja jännittynyt, kun erimaiden ostajat ja kotimaan tarhaajat kokoontuvat seuraamaan kauden hintatasoa. Huutokauppasalissa ei liiemmin suomea kuule, ostajia on kymmenistä eri maista, ja varsinainen huutokauppa käydään maailman yhteiskielellä, eli englanniksi. Itse en ole vielä päässyt kokemaan huutokaupan hälinää mutta tahdon ehdottomasti joskus lähteä isän mukaan näkemään Vantaalla sijaitsevan Fur Centerin, jossa tapahtuma järjestetään. 13

14 Jos joku luulee tarhauksessa pelkän silmittömän työnteon riittävän, on hän auttamattoman väärässä. Tarhaajan pitää paikoitellen epäinhimillisten työtaakkojen lisäksi kyetä voittamaan vastoinkäymisiä ja tekemään riskialttiita päätöksiä pitkällä tähtäimellä. Suurimpia piikkejä suomalaisen tarhaajan lihassa ovat Kiinan lisääntyvä turkistuotanto, nahkojen tuottaminen Kiinan kaltaisessa halpatyövoiman maassa on huomattavasti halvempaa. Kiinan tarhaaminen on eettisesti hieman arveluttavaa, koska kontrollia siellä ei edes yritetä pitää yllä eivätkä mitkään lait säätele tarhan kuntoa. Kiinassa tuotetut nahat ovatkin laadultaan selvästi huonompia kuin Suomessa tuotetut. Suomalaisia nahkoja pidetäänkin yksinä maailman parhaista. Toinen tarhaajan työn vaikeuttaja ovat turkisaktivistit, joiden iskuista saa aika ajoin lukea lehdistä, osan kohteena ovat olleet jopa lähikuntienkin tarhat. Aktivistit yleensä joko hennavärjäävät ketun turkin kelvottomaksi tai päästävät tarhakettuja vapaaksi luontoon, jossa ne kuolevat armotta muutaman viikon kuluttua. Tarhaketuilla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä omillaan kovin pitkään, koska niillä ei ole pedoille luontaista ja elintärkeää saalistusviettiä. Päästämällä ketut vapaaksi aktivistit lähinnä tappavat ne nälkään. Taloudellisen vahingon lisäksi tarhaaja suree myös kettujen surullista kohtaloa. On väärä luulo, että eläimet olisivat tarhaajalle pelkkiä rahantekovälineitä. Ketut ovat tarhaajalle enemminkin tutuiksi tulleita työtovereita, joita tarhaaja näkee ja hoitaa päivittäin. Tämä tunne on vieläpä molemminpuolinen. Hyviä esimerkkejä löytyy monia. Kerran isä löysi yhden karanneen ketun tassuttelemasta ruokintatrukin vierestä, kettu oli tunnistanut ruokaa merkitsevän trukin moottorin äänen ja palannut nälissään odottamaan omaa annostaan. Eräs hopeakettu, äreänä pidetty kettulaji, oli karannut kotipihallemme asti. Kettu saatiin lopulta melko yllättävällä tavalla kiinni, kun se tuli syömään kinkkumakkaraa äidin kädestä. Tällaisia kettujen ja tarhan välisestä sidoksesta kertovia tapauksia on lukuisia, tarha on kettujen koti, eikä niillä ole mitään tarvetta lähteä sieltä. Isä on toiminut nyt tarhaajana reippaat 35 vuotta, eikä hän kuulemma vaihtaisi vuottakaan pois. Työ on kaikista vaikeuksista ja haasteista huolimatta hänelle juuri se mieluisin mahdollinen ammatti. Itse olen tarhaajan lapsena iloinen siitä, että isällä oli rohkeutta ja uskallusta lähteä harjoittamaan turkistarhauksen kaltaista veitsenteräammattia. Veitsenteräammatilla yritän kuvata tarhauksen hetkellisyyttä ja sitä, kuinka toimeentulo ei ole koskaan täysin varmistettu. Isä kykeni selviämään 90-luvun vaihteen laman yli, jolloin lähes puolet Suomen tarhoista ajautui taloudelliseen ahdinkoon ja joutui lopettamaan. Hän on myös osannut panostaa oikeisiin kettulajeihin oikeaan aikaan. Isällä on juuri yksityisyrittäjälle soveltuva luonne. Sinnikkyys, ahkeruus ja kyky uskaltaa ottaa riskejä ovat välttämättömiä luonteenpiirteitä yrityksen kannattavuuden kannalta. Jos yrittäjä ei uskalla pitää omia rahojaan likoon yrityksen puolesta, ei yrityksellä ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä. Aidan matalimman kohdan yli yrittävien tossukoiden ei siis kannata yrittäjiksi alkaa. Yksityisyrittäjä kun on täysin itse vastuussa pärjäämisestään ja vastoinkäymisten voittamisesta, ja jos ei pärjää, ei syyttävällä sormella voi osoitella muuta kuin itseään. Yrittäjällä ja yrityksellä on aivan erilainen suhde toisiinsa kuin suuressa liikeketjussa palkkatyötä tekevällä työntekijällä on omaan työpaikkaansa. Yrittäjä ei pysty erottamaan arkielämää työelämästään samalla lailla kuin palkkatyötä tekevä työntekijä, jonka työ loppuu hänen päästyään kotiin. Yrittäjän yritystausta tulee pinnalle harva se hetki hänen jokapäiväisessä elämässään, milloin normaalin jutustelun, milloin yrittäjien yhteisten saunailtojen muodossa. Yritys on yrittäjälle paljon enemmän kuin työpaikka, se on kiinteä ja tärkeä osa hänen elämäänsä. Arvostan omaa perheyritystämme suunnattomasti. Minusta on hienoa, että papan perustama tarha jatkaa eteenpäin vieläkin, lähes 50 vuoden taipaleen jälkeen. Yksityisyrittäjän ammatti on täysin varteenotettava vaihtoehto miettiessäni tulevaisuuttani. Ihailen sitä intohimoa ja uskoa huomiseen, jota yksityisyrittäjällä on yritystänsä kohtaan. Jos minulta kysytään isäni ammattia, ei minun tarvitse hävetä lainkaan kertoessani hänen olevan tarhaaja ja yksityisyrittäjä. Luulenpa ja toivon kaikkien yksityisyrittäjäperheiden lasten ajattelevan näin. Tarhalla auttaminen ja työnteon oppiminen jo pienestä pitäen on antanut minulle ja sisaruksilleni loistavat lähtökohdat aikuisuuden pyörteisiin. Enkä usko, että kirjoittaisin tätä ainetta koulupäivänä, vartin yli puolenyön, univajeesta kärsivänä ja läksyt tekemättöminä, jos yksityisyrittäjyys olisi pelkkä läpihuutojuttu. 14

15 Parviainen Eveliina Hämeenlinnan lyseon koulu, Hämeenlinna BETONISEINIEN SISÄLLÄ Se taisi saada alkunsa liveroolipelaamisesta: hinku perustaa yritys, joka tuottaisi laadukkaita roolipelitavaroita hyvällä hinnalla niin yksityishenkilöille kuin yhteisöillekin, yksityiskäyttöön ja erilaisiin tapahtumiin. Kaverit, joiden kanssa olin larppausta harrastanut, olivat enemmän kuin kiinnostuneita lähtemään mukaan toimintaan. Minä olin opiskellut maalaustaiteita, ja kaksi kaveriani olivat tekstiilialan opiskelijoita. Niin se live action roleplaying game -tuoteyritys alkoi hahmottua. Seitsemällä hengellä lähdimme hitaasti liikkeelle. Eihän se alussa mikään virallinen yritys ollutkaan. Ensin valmistimme tavaroita lähinnä omaan käyttöömme. Sitä tuli toteutettua aseita ja outoja vaatteita, ja vähitellen ne kehittyivät parempaan ja laadukkaampaan suuntaan. Suuremmat työtilat löysimme helposti läheltä keskustaa erään rakennuksen alimmasta kerroksesta. Vuokra oli alhainen, koska paikka oli kolea ja seinät betonista. Toimme vanhoja pöytiä ja mattoja varastoista ja ostimme muutaman halvan lämpöpatterin seinien viereen. Suunnitelmia aloimme piirtää paperille ja hyviä ideoita kirjoitimme muistiin. Kirjoista ja netistä haimme tarvitsemiamme tietoja. Kesätöistä ja lahjaksi saatuja rakkaita rahojamme käytimme vastahakoisesti raaka-aineiden hankintaan. Kavereiden kanssa tiedotimme muutamille yrityksille valmistamistamme tavaroista ja kerroimme, että tekisimme mieluusti niitä monenlaisiin tapahtumiinkin. Saimme ensimmäisen tilauksen omalta larpyhteisöltämme. Työmme oli valmistaa muutamia fantasia-aseita oman mielemme mukaan. Ei siis tarvinnut miettiä, jäljittelikö ase alkuperäistä. Deadline oli yksi kuukausi. Emme olleet aikaisemmin työskennelleet aikarajan paineissa, joten jo ensimmäisinä päivinä vietimme kymmenen tuntia vuorokaudesta betoniseinien sisällä. Ostimme lateksia eräältä suomalaiselta nettikaupalta ja maalia saimme suhteellisen edulliseen hintaan rakennusfirmalta. Ensimmäisen aseen tehtyämme esittelimme sen larp-yhteisöllemme, joka hyväksyi sen ja kertoi haluavansa samantyylisiä aseita kymmenisen kappaletta lisää. Kuukaudesta oli hieman yli puolet jäljellä, mutta seuraavien aseiden teko tuli olemaan huomattavasti nopeampaa, koska kaikki suunnitelmat olivat jo valmiita ja tarvitsemiamme välineitä oli jo hyllyillä. Oli niitä muutamia päiviä, kun kaikki meni pieleen ja jouduimme aloittamaan jonkin vaiheen alusta. Se teetti sitä, että viikonloppuisin olimme sitten paikan päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Nukuimme kolmisen tuntia yöllä, tilasimme pikaruokaa ja kävimme kotona pikaisesti suihkussa. Kymmenen asetta tuli kuukaudessa valmiiksi. Tavoite tuli täytettyä ja larpyhteisö oli tyytyväinen töihimme. Joku meistä sai idean että pitäisi alkaa mainosta omalla paikkakunnallamme. Teimme keskikokoisen julisteen, jossa oli muutaman tuotteemme kuva. Tajusimme vasta julistekuvan valmistuttua, että meidän pitäisi keksiä itsellemme sopiva nimi. Kyllähän siitä tuli sitten kähinää. Puolet meistä halusivat englanninkielisen nimen ja toiset puolestaan halusivat suomalaisen nimen, joka herättäisi laadun tunnun. Ehdotuksia lensi suuntaan ja toiseen, ja päädyimme viimein nimeen, joka miellytti kaikkia, enemmän tai vähemmän. Painoimme Härännuora -nimen julisteeseen. Julisteesta saimme kopioita yhden vanhempamme kautta, joka oli töissä toimistossa. Larp-yhteisön järjestämässä pelissä aseet keräsivät hiukan huomiota ja pelin johto osasi kertoa, mistä ne oli saatu. Meidän epävirallisen yrityksemme nimi nousi muutaman kerran esiin. Kukaan ei kuulemma vain tiennyt, miten meihin saisi yhteyden. Julisteiden levittämisen jälkeen saimme yksityishenkilöiltä muutamia pieniä tilauksia. Alussa sijoitettuja rahoja saatiin jonkin verran takaisin, mutta emme päässeet vielä plussanpuolelle kokonaisvaroissa. Laskuja tuli enemmän kuin rahaa tilauksista, mutta tiesimme, että tällaista se alku aina oli. Päätimme, että jos tätä rataa jatkuisi monia kuukausia, täytyisi lopettamismahdollisuutta miettiä. 15

16 Kyllähän sitten välillä oli niitä aikoja, ettei tilauksia tullut ollenkaan. Välillä mieli mateli ojan pohjalla, mutta yhteishenkemme ei kuitenkaan heilunut. Tahdoimme tosissamme yrittää tätä. Tämä oli jotain sellaista, mitä oikeasti haluaisimme tehdä pidemmänkin aikaa. Joltain tuli neuvo, että pitäisi tehdä oikeasti virallinen yritys. Pitäisi kuulemma valita yhtiömuoto ja lähettää ilmoitus johonkin. Otimme asioista selvää, ja vanhemmat auttoivat hieman. Teimme ilmoituksen kaupparekisteriin ja yhtiömuodoksi valitsimme osakeyhtiön. Omista rahoista ja vanhemmilta saimme kerättyä pääoman. Emme me kaikista niistä paperihommista ymmärtäneet, joten vanhemmat joutuivat auttamaan enemmän kuin halusivat. Saimme laitettua mainoksia nettiin. Kyllähän niitä tilauksia alkoi viimein tulla sen verran, että pystyimme ostamaan enemmän raaka-aineita kerralla ja aikataulun jouduimme väkertämään. Meidän piti jättää varaa siivouksellekin edellisten töiden jäljiltä ennen kuin uusia pystyimme aloittamaan. Kavereiden kanssa päätimme, että siirtäisimme osan tuotannosta toiseen rakennukseen. Silloin kun oli maalattua tavaraa kuivumassa, niin piti sen verran varovasti liikkua kerroksessa, että tuntui kuin olisi huipputeknologista hälytysjärjestelmää varonut. Saimme vuokrattua lisää tilaa lähellä olevan vanhan käsityökaupan muuttaessa aivan keskustaan. Siirsimme sitten maalaustyöt sinne. Oma larppausharrastuksemme kärsi hieman siksi, että yritys söi niin paljon aikaa. Mutta kun larppaamaan pääsimme, oli se entistä todellisempaa ja jännittävämpää. Härännuora sai enemmän nimeä erilaisissa tapahtumissa, ja tilauksia tuli nyt jo aivan säännöllisesti. Päätimme, että voisimme ottaa muutaman luotetun kaverin lisää yritystoimintaamme. Rahat olivat alkaneet olla jo selvästi plussanpuolella ja edelleen valmistimme kaapuja, asusteita ja aseita asiakkaille kohtuulliseen hintaan. Kaikissa meissä nousi kunnianhimo pitää yrityksemme toimivana, vaikka se erittäin pienikokoinen vielä olikin. Suurin osa meistä jopa halusi pitää sen sellaisena. Emme halunneet vielä yrittää levittäytyä toiselle paikkakunnalle. Nettiin perustetut kotisivut antoivat mahdollisuuden nauttia tuotteistamme kauempaakin. Ehkä me vielä laajentaisimme toimintaamme, mutta tällä hetkellä me kaikki nautimme osallistumisesta lähes jokaiseen työvaiheeseen. Siivouksesta heitämme edelleen arpaa. 16

17 Pekurinen Antti Minna Canthin koulu, Kuopio LUNTA PULLOSTA Eletään vuotta Suomi on historiansa suurimman laman kourissa. Globalisaatioon lähdettiin kuin soitellen sotaan, asetuttiin väärään juoksuhautaan ja eläkepommi räjähti silmille. Yritykset ovat pysyvästi paenneet idän onneloihin. Suomalaiset duunarit olisivat olleet valmiita työskentelemään jo lähes yhtä halvalla kuin thaimaalaiset kollegansa, mutta Aasian rinnalla Suomi ei ollutkaan enää houkutteleva. Mokoma kylmä periferia, jossa ei ollut mitään. Hyvinvointivaltio oli rapistumassa huimaa vauhtia, suomalainen sosiaaliturva ja koulutus olivat vain varjoja entisestään. Ennen niin mahtava Nokiakin oli vajonnut markkinajohtajasta marginaaleihin. Sen kohtaloksi oli koitunut teknologian huima kehitys, joka oli vaikuttanut voimakkaasti matkapuhelinalaankin. Nokia oli ollut hieman liian hidas ja pitäytynyt perinteisten älypuhelinten valmistuksessa. Korvassa pidettävät, puheella ohjattavat mobiilinapit olivat nykypäivää, ja niitä valmistavat aasialaiset firmat hallitsivat markkinoita. Suomen kansa oli jo menettämässä toivonsa, kun Saimaan rannalta nousi pelastaja: OY SnowMaker AB. Liikesalaisuuden säilyttämisen takia kovin tarkkaa tietoa yhtiön myyntiartikkelin synnystä ei ole saatavilla, mutta tällaista tarinaa yhtiö itse PR-tilaisuuksissaan käyttää: Yhtiön tuleva johtaja, harrastelija kemisti Matti Asikainen oli kehittelemässä ainetta, joka nostaisi jään sulamispistettä. Useiden epäonnistuneiden kokeiden jälkeen Matti jätti eräillä kemikaaleilla kyllästetyn jääkimpaleen yöksi laatikkoon terassilleen. Seuraavana aamuna hänen hämmästyksensä oli suuri, kun laatikko olikin täynnä valkoista, kimmeltävää pakkaslunta! Lumi. Tuskin minkään hyödykkeen arvo oli koskaan noussut yhtä nopeasti kuin lumen. Ilmastonmuutos ei ollut hukuttanut planeettaa tai tuonut uutta jääkautta, kuten joskus pelättiin. Se oli kuitenkin tehnyt lumisesta talvesta äärimmäisen harvinaisen lähes koko maailmassa. Valkoisten paikan oli ottanut vetinen ruoho tai ruskea loska, joka sekään ei maassa päivää kauempaa pysynyt. Ihmiset olisivat maksaneet tarjotakseen lapsilleen yhden kunnon talvipäivän. Päivän täynnä lumiukkoja, mäenlaskua ja lumisotaa. Päivän heidän oman lapsuutensa maailmassa. Onneksi Asikaisella oli sen verran bisnesvainua, että hän tajusi iskeneensä todelliseen kultasuoneen. Suorittaessaan lisäkokeita hän havaitsi, että aine tepsi jään lisäksi myös veteen. Syntynyt lumi suli vasta noin kuuden asteen lämpötilassa, joten sen pitäisi kestää jonkin aikaa nykyisissäkin talvilämpötiloissa. Mikä parasta, aineen kemikaalit hajosivat luonnossa täysin, eikä niillä näyttänyt olevan minkäänlaisia haittavaikutuksia. Asikainen haki nopeasti patentin keksinnölleen. Sen jälkeen oli aika aloittaa tuotanto ja markkinointi. Asikainen sai kaksi kaveriaan yrityksen rahoittajiksi. Lumentekonesteeseen tuotemerkiksi ja yrityksen nimeksi päätettiin ottaa yksinkertainen ja kuvaava SnowMaker. Ensimmäiset erät Snow Makeria valmistettiin Asikaisen omassa autotallissa. Muutamia eriä myytiin ystäville ja naapureille, mutta lumentekoainetta valmistettiin lähinnä varaston kolmikon suurta suunnitelmaa varten. He aikoivat valloittaa Amerikan. Marraskuussa 2032 Asikainen ja liikekumppanit matkustivat New Yorkiin tapaamaan suuren yhdysvaltalaisen tavarataloketjun edustajia. Mukana heillä oli tynnyreittäin SnowMakeria, jolla he olivat päättäneet tehdä bisnestapaamisesta ikimuistoisen. Kun tavaratalon edustajat saapuivat, he kokivat elämänsä hämmästyksen. Harmaan kaupungin keskellä loisti eräs talo valkoisena. Tapaamispaikkana toiminut hotelli oli muuttunut talvipalatsiksi. Vastasataneen oloinen lumi peitti talon katon, ikkunalaudoilta törrötti jääpuikkoja. Pihalla heitä tervehti lumiukkorivistö. Kaikki tämä oli luotu pienestä määrästä SnowMakeria ja tavallisesta kraanavedestä. Edustajat pääsivät itsekin kokeilemaan lumen valmistusta. Mikäli heillä oli ollut jotain epäilyksiä aineen toimivuuden suhteen, tämä havaintoesitys 17

18 poisti ne kokonaan. Tavarataloketju osti osuuden Asikaisen yhtiöstä, lainasi tälle miljoonittain pääomaa massatuotannon käynnistämistä varten ja lupasi tuoda SnowMakerin jo samana talvena kaikkiin omistamiinsa tavarataloihin. Loppu on historiaa. OY SnowMaker AB myi samannimistä tuotettaan miljoonia litroja jo ensimmäisen talven aikana. Vaikuttavan mainoskampanjan avulla lumentekonesteestä saatiin luotua muoti-ilmiö, ja tuotteen maineen levittyä Aasiaan sen menekki lähes kymmenkertaistui. Ihmiset lumesivat pihojaan niin innokkaasti, että luminen piha alkoi jälleen olla kaupungeissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tiedetään erään rikkaan kiinalaisen liikemiehen käsitelleen SnowMakerilla kokonaisen lammen ja järjestäneen siellä kaksipäiväisen lumisodan, johon osallistui kaikkiaan yli 5000 ihmistä. SnowMaker OY on perustanut koti-suomeemme useita uusia tehtaita. Lumiukon näköisen designpullon lanseeraus myyntipakkaukseksi on tehnyt tuotteesta entistäkin tunnetumman. OY SnowMaker AB on tehnyt perustajistaan, Matti Asikaisesta ja tämän kahdesta kaverista multimiljonäärejä. Mutta vieläkin tärkeämpää on, että se on antanut suomen taloudelle uutta toivoa. SnowMaker on muistuttanut meille, että innovaation ja rohkean yrittämisen avulla on mahdollista menestyä. Se on myös palauttanut kertaalleen menetetyn maineemme finanssimaailmassa. Talouslehtemme kutsuvat SnowMakeria uudeksi Nokiaksi. Osoittaako Matti Asikaisen yritys olevansa tämän tittelin arvoinen? Se jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että valkean joulun tarjoaa jatkossakin suomalainen yrittäjyys. 18

19 Polet Kaisa Juhani Vuorisen koulu, Kannus MUUAN PÄIVÄ KAIVORINTEELLÄ Viherpeipot sikertävät jokavuotisia visermiään ja ensimmäiset kukat availevat ujosti nuppujaan auringon noustessa ripeästi taivaan kupeeseen. Rauhallisen ja hiljaisen Kaivomaan jo viheriällä niityllä seisoo uljaana itse rakennettu grillikatos ja äitienpäivälahjaksi ostettu pihakeinu. Laiskasti tuulenpuuska tanssittaa natisevalla pyykkitelineellä vasta pestyjä valkeita lakanoita ja tyynyliinoja. Kaivomaan vieressä olevalla Kaivorinteellä tököttävät keltainen 70-luvun tiilitalo alkaa pikkuhiljaa heräillä aikaiseen aamunkoitteeseen. Talon etupuolella olevien kolmen ison ikkunan säleverhot avataan yksi kerrallaan ja auringon ensisäteet pääsevät läpäisemään ikkunan lasin tuoden Kaivorinteen talon sisälle kaivattua kevään valoa. Ikkunasta kurkistaa levottomana omaisiaan odottava harmaahapsinen, heiveröinen mummeli, jonka kasvoille muodostuu ilahtunut hymy hänen nähdessään poikansa ja tyttärensä kävelevän pihatietä pitkin talolle päin. Kaivorinteen vanhusten hoitokoti perustettiin noin kolme vuotta sitten. Kotikaupunkimme vanhustenhoitopaikat olivat kaikki jatkuvasti täynnä ja vanhuksia joutui asumaan yksin usein isoissa kodeissaan kotipalvelun käydessä ehkä vain kerran päivässä laittamassa ruokaa tai siivoamassa. Meidän omakotitalomme oli ollut myynnissä jo puolisen vuotta, koska halusimme muuttaa pienempään osakkeeseen. Emme kuitenkaan voineet muuttaa, ennen kuin olisimme saaneet myytyä talomme. Äitini, joka oli valmistunut edelliskeväänä lähihoitajaksi ja tehnyt jo vuosia sijaisenhommia, innostui kokeilemaan yrittäjyyttä ja sai idean tehdä talostamme vanhainkodin. Aluksi vanhusten hoitokodin perusta oli hieman huteralla pohjalla, koska meillä ei ollut omaa varaa tehdä kallista remonttia ja kunnostuksia taloon eikä hankkia monenlaisia vanhusten tarvitsemia apuvälineitä. Onneksi kaupunkimme tuki yritystä rahallisesti, että se pääsi jaloilleen. Alkuaikoina äitini ja pari myös pitkään sijaishommia tehnyttä naista joutuivat tekemään todella pitkiä työpäiviä ennen kuin yritykseen pystyttiin palkkaamaan lisää työväkeä. Nykyään vajaa kymmenpaikkainen Kaivorinteen hoitokoti työllistää noin 5 7 vakituista ja lisäksi sijaisia sekä kesäisin nuoriakin. Heiveröinen mummeli köpöttää hitaasti omasta huoneestaan olohuoneeseen päin. Jalassaan mummulla on lapsilta saadut uudet värikkäät villasukat ja päässään hänellä on virkattu pitsipipo, josta hän ei suostu luopumaan. Iltapäivällä tilavassa, avarassa olohuoneessa tunnelma on jo tiivistynyt. Toiset lukevat lehtiä isoilla pullonpohjalaseillaan, toiset pelailevat muistipelejä. Mummeli istahtaa pehmeään nojatuoliin ja nostaa jalkansa pallin päälle. Iltatyöntekijä käy laittamassa television auki ja volyymin tarpeeksi isolle. Suurin osa vanhuksista siirtyy sohvien puolelle ja hetken talossa kuuluu puhelias hörinä. Sitten kaikki hiljentyvät ja tarkentavat katseensa kiinnostuneina television ruutuun, sillä Emmerdalen tunnusmusiikki pyrähtää soimaan. Peruspalvelut asiakkaille Kaivorinteellä ovat tietysti hoito- ja huolenpito sekä turvapalvelut. Lisäksi vanhusten hoitokoti toimii kuin omakin koti toimisi. Vanhukset saavat joka päivä nauttia perinteisestä itse tehdystä kotiruoasta ja ulkoilun mahdollisuudet ovat huipussaan. Jokainen päivä on rytmiltään samanlainen, mutta jokaiselle viikonpäivälle on yritetty keksiä jotain aktiivista toimintaa. Vanhukset saavat osallistua muiden seuraan tai pysytellä omissa oloissaan, jos niin haluavat. Kaivorinteen hoitokoti toimii ikään kuin yhteiskotina ja turvallisena ympäristönä vanhuksille, jotka ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta eivät kuitenkaan pärjää omillaan. Kaivorinteellä asuu sekä mummuja että pappoja ja ainoa vaatimus paikan saamiseksi talossa on jonkinlainen liikuntakyky. 19

20 Keski-ikäinen nainen peittelee hellästi hauraan mummelin yöpuulle ja sytyttää samalla yövalon, jonka himmeä valonhohde heijastaa seinille leikkiviä varjonpoikasia. Hoitajan kasvoille seisahtuu hymynkare hänen katsellessaan tuhisevaa mummelia. Työ on hänelle antoisaa. Hän pitää ihmisläheisestä työstä ja apua tarvitsevien ihmisten auttamisesta. Joillekin auttaminen saattaa olla vastentahtoista, mutta hänelle se ei ole. Työn kautta hän on ymmärtänyt, että kannattaa olla tyytyväinen hyvään terveyteensä sekä kaikkeen, mitä omistaa jo. Jotkut vanhukset saattavat elää todella huonoissakin oloissa ja olla liikuntakyvyttömiä, mutta jaksavat silti olla kiitollisia kaikesta avusta heille. Työ on hänen mielestään joskus raskasta, varsinkin jonkun kuolemantapauksen sattuessa. Mutta silti hän kiteyttää mielipiteensä hoitotyöstä lauseeseen: Työ on mukavaa. Hoitokodissa vanhusten ei tarvitse maksaa erikseen ruuasta eikä muista palveluista. Perusmaksun maksavat vanhuksen omaiset tai se otetaan vanhuksen eläkkeestä. Perusmaksuun sisältyvät kaikki hoidosta ruokakustannuksiin. Suurin osa vanhusten maksamasta perusmaksusta menee heidän itsensä hyvinvointiin, mutta osa hoitajienkin palkkoihin. Kunnon heikentyessä tai sairastuessaan vanhus menee yleensä sairaalaan vuodeosastolle, kunnes kykenee palaamaan takaisin. Jos hän joutuukin jäämään vuodepotilaaksi, annetaan hänen paikkansa ja huoneensa jonottaville asiakkaille. Vanhusten hoitokoteihin on suuret odotusjonot koko ajan. Kaivorinteen hoitokodissa ei tehdä saattohoitoa ollenkaan. Silloinkin asiakas menee vuodeosastolle. Äitini perustaessa Kaivorinteen hoitokotia yhdessä työkaverinsa kanssa, minä olin monesti auttamassa heitä. Sen jälkeen sainkin sieltä iltatöitä ja kesätöitä. En voi hoitaa vanhuksia, koska minulla ei ole koulutusta siihen työhön, mutta minun hommiini kuuluu siivousta, pyykin pesua ja kaikkea muuta pientä työtä. Sitä jaksan tehdä koulun jälkeen ja saan tietysti lisää taskurahaa. En ehkä välittäisikään hoitaa itse vanhuksia tai tehdä hoitotyötä, koska siinä on todella suuri vastuu toisesta ihmisestä. Joskus yrittäjyys ottaa kovillekin. Jos vakituinen työntekijä ei pääse töihin ja hänen tilalleen ei saada sijaista, äitini joutuu yleensä menemään töihin. Näin hänelle saattaa tulla jopa 16 tuntisia työpäiviä. äitini joutuu tekemään myös paljon paperihommia kuten palkanmaksuja ja erilaisten vakuutusten hoitoa. Yksityisyrittäjänä äidilläni on vapaammat kädet muuttaa yrityksessä asioita, mutta myös suurempi vastuu kuin ennen. Siitä johtuen äidilläni onkin stressiä, mutta onneksi yrityksellä on toinenkin johtaja, joka jakaa puolet vastuullisista töistä ja yrityksen pyörittämisestä. Kaivorinteen hoitokodin huoneissa kaikuu askelten hiljainen kumina ja raskaat hengityksen äänet. Ulkoa kurkistaa utelias auringonpilke sisälle hoitokodin haavoittuneeseen tunnelmaan. Hoitohenkilökunta ja vanhukset ovat kokoontuneet olohuoneeseen ja eteiseen. Kaksi miestä nostaa hauraan, valkoisiin vaatteisiin puetun mummelin sängyltä. Hitaasti paareja työnnellen he siirtyvät ulos raikkaaseen kevätilmaan ja lopulta nostavat paarit keltapunaisen auton takaosaan. Harmaa kissa luikahtaa ovesta sisälle hoitokodin rikkoutuneeseen ilmapiiriin ja naukahtaa. Lähden reippaasti kävelemään töistä kotia päin. Mielessäni pyörivät Kaivorinteen hoitokodin vanhukset ja erityisesti iltapäivä. Vaikka surullisiakin asioita tapahtui, hoitokodin arki jatkuu. Vanhusten elämänkokemus ja viisaus näkyy, kun he menevät päivä kerrallaan eteenpäin ja tekevät normaalit päivärutiininsa. Tänään vanhuksilla oli ohjelmassa bingo ja kaikki halusivat osallistua. Talossa raikui puheensorina ja kahvipannun huumaava tuoksu tunkeutui joka aistiin saaden kahvihampaan kolottamaan. Vanhuksilla tuntui olevan hyvä päivä eikä kukaan tuntenut itseään kuulumattomaksi joukkoon. Eniten olostaan nautti kuitenkin kumeasti naurava papparainen, joka muutti taloon muutamia viikkoja sitten. 20