Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtionavustuksesta annetun lain muuttamisesta

Transkriptio

1 LUONNOS Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtionavustuksesta annetun lain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valtionavustuslain muuttamiseksi. Esityksellä lisätään valtionavustuslakiin säännökset, jotka aiheutuvat niin sanotun työnantajasanktiodirektiivin implementoinnista julkisten tukien osalta. Samalla lakiin ehdotetaan eräitä lähinnä teknisluonteisia muutoksia, joilla ajantasaistetaan eräitä viittaussäännöksiä ja hallinnollisia säännöksiä. Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuutta siten, että hakijan tulisi hakemuksen yhteydessä antaa valtionapuviranomaiselle sitoumus siitä, ettei valtionavustuksella tuettavassa toiminnassa käytetä maassa laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista. Lisäksi lain säännöstä valtionavustuksen harkinnanvaraisesta takaisinperinnästä täydennettäisiin siten, että se tulisi sovellettavaksi tilanteessa, jossa valtionavustuksen saaja on käyttänyt valtionavustusta edellä tarkoitetun maassa laittomasti oleskelevan henkilön palkkakustannuksiin. Lakiin ehdotetaan edelleen lisättäväksi säännös, joka oikeuttaisi valtionapuviranomaisen tekemään valtionavustuksen takaisinperintää koskevan päätöksen yhteydessä erillisen päätöksen siitä, että vakavaan väärinkäytökseen syyllistynyt valtionavustuksen saaja suljettaisiin kyseisen valtionavustusjärjestelmän ulkopuolelle enintään 5 vuoden määräajaksi. Säännöksillä saatettaisiin voimaan työnantajasanktiodirektiivin 7 artikla koskemaan kaikkia valtionavustuksia, joihin valtionavustuslakia yleissäädöksenä sovelletaan. Palautettavan valtionavustusmäärärahan alaraja ehdotetaan korotettavaksi 100 euroon, jotta se olisi tarkoituksenmukainen suhteessa yleiseen kustannuskehitykseen, maksujen palautuksista ja niihin liittyvistä hallintotoimista aiheutuneisiin kustannuksiin sekä muuhun lainsäädäntöön. Lisäksi ehdotetaan teknisesti tarkistettaviksi säännöksiä tarkastusoikeudesta, viivästyskorosta ja täytäntöönpanosta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on vahvistettu.

2 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 SISÄLLYS... 2 YLEISPERUSTELUT NYKYTILA Valtionavustuslaki Työnantajasanktiodirektiivi Nykytilan arviointi ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ESITYKSEN VAIKUTUKSET Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset Ympäristövaikutukset ASIAN VALMISTELU... 9 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT Valtionavustuslaki VOIMAANTULO LAKIEHDOTUS valtionavustuslain muuttamiseksi LIITE RINNAKKAISTEKSTI valtionavustuslaista annetun lain muuttamisesta

3 YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Valtionavustuslaki Valtionavustuslaki (688/2001) on yleislaki, jossa säädetään valtionavustusten myöntämisen perusteista ja menettelyistä. Lakia sovelletaan valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varoista myönnettävään valtionavustukseen. Lain mukaan myönnettäviä valtionavustuksia voidaan käyttää Suomessa tai Suomen rajojen ulkopuolella, jollei muussa laissa toisin säädetä. Valtionavustuslakia ei kuitenkaan sovelleta Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen perusteella myönnettävään rahoitukseen. Lain 2 pykälän perusteella valtionavustuslain 8 37 pykälää sovelletaan Euroopan yhteisön tai muista Euroopan unionin varoista myönnettyihin tukiin, jollei muusta laista tai Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta. Valtionavustuslakia sovelletaan lain 3 pykälän mukaisesti ainoastaan avustusmuotoisiin valtion tukiin, eikä valtionavustuslaki koske siten lakisääteisiä tukia, korvauksia tai etuuksia. Lisäksi pykälän mukaisesti valtionavustuslakia sovelletaan, jos muussa laissa ei ole valtionavustuslain soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä. Valtionavustuslakia sovelletaan kuitenkin siltä osin, kuin jostakin seikasta ei ole säädetty erityislainsäädännössä. Jos muussa laissa on tarkoitettu kattavasti säännellä jostakin valtionavustuksesta ja siihen liittyvistä menettelyistä, syrjäytyy valtionavustuslaki kokonaisuudessaan. Valtionavustuslakia ei sovelleta raha-automaattien, kasinopelien eikä pelikasino- tai totopelitoiminnan tuotoista myönnettäviin avustuksiin. Valtionavustuslakia ei myöskään sovelleta toissijaisena yleislakina eräisiin julkisen tuen muotoihin, kuten valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain (449/1988) nojalla myönnettävään valtion lainaan tai valtiontakaukseen tai yksityiselle henkilölle myönnettävään sosiaaliturvaetuuteen. Valtionavustus voidaan lain 5 pykälän mukaisesti myöntää yleisavustuksena tai erityisavustuksena. Se voidaan myöntää yleisavustuksena saajan toimintaan yleisesti tai tiettyyn osaan sen toiminnasta. Erityisavustuksen lajeja ovat muun muassa investointiavustukset, rajattujen hankkeiden hankeavustukset, henkilökohtaiseen käyttöön tai hankkeeseen myönnettävät apurahat, stipendit ja avustukset sekä edellä mainittuihin rinnastettavissa olevat erityisavustukset. Valtionavustuslain 7 pykälässä säädetään valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Valtionavustusta voidaan myöntää valtion talousarvion tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varojen puitteissa, jos avustuksen tarkoitus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Yleiset edellytykset koskevat sekä taloudelliseen että ei-taloudelliseen toimintaan myönnettävää valtionavustusta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita ja palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla. Tulkintakäytännössä on painoarvoa annettu sille, tuottaako yksityinen yritys vastaavia tavaroita ja palveluita markkinoilla. Myös voittoa tavoittelemattomat yhteisöt sekä yksityiset ammatin- ja elinkeinoharjoittajat voivat harjoittaa taloudellista toimintaa. Toiminta voi olla taloudellista, vaikka siihen kytkeytyisi yleiseen etuun liittyviä velvoitteita, erityisoikeuksia, yksinoikeuksia tai toimintaa tuettaisiin julkisin varoin. Pelkkää hyödykkeen ostamista tai hankintaa ei pidetä lähtökohtaisesti taloudellisena toimintana, jos hyödykkeet on hankittu käytettäväksi muussa kuin taloudellisessa toiminnassa. Rajanvedossa taloudellisen toiminnan ja viranomaistoiminnan välillä voidaan tulkintavälineenä käyttää komission tiedonantoa Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (2012/C8/02, SGEI -tiedonanto). Tiedonannon mukaan viranomaisen erioikeuksia luontaisesti 3

4 koskevat ja julkisen sektorin vastuulla olevat toiminnot eivät ole taloudellista toimintaa. Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi armeija, poliisi, ilma- ja meriliikenteen turvallisuus ja valvonta, saastumisen estämisen valvonta, vankilarangaistusten organisointi tai niin sanottuun solidaarisuuden periaatteeseen perustuva sosiaaliturva. Lain 3 luvussa säädetään valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta. Lain 9 pykälässä säännellään valtionavustuksen kirjallisesta hakemisesta ja hakemiseen liittyvästä valtionapuviranomaisen tiedottamisvelvollisuudesta, joka koskee erityisesti tietoa mahdollisuuksista hakea valtionavustusta ja hakemismenettelyjä. Lain 10 pykälässä säädetään valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuudesta. Valtionavustuspäätöksen muodosta ja sisällöllisistä vähimmäisvaatimuksista säädetään lain 11 pykälässä. Valtionavustuspäätös tarkoittaa kaikkia valtionapuviranomaisen laissa tarkoitetuista asioista tekemiä päätöksiä ja päätös voi siten koskea valtionavustuksen myöntämistä tai myöntämättä jättämistä, käyttötarkoituksen tai käytön ehtojen muuttamista, siirtämistä toiselle saajalle, maksamista, maksatuksen keskeyttämistä tai takaisinperintää. Lain 5 luvussa säädetään valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä. Valtionavustuksen saajan tulee oma-aloitteisesti ja viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai muutoin ilmeisen perusteetta samaansa valtionavustus tai sen osa. Perusteettoman edun palauttaminen saadaan jättää tekemättä, jos palautettava määrä on pienempi kuin 10 euroa. Palauttamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn ja tämän mukaisen määrän alittavien toteutuneiden kustannusten välistä erotusta. Lain 21 pykälässä säädetään valtionavustuksen pakollisesta takaisinperinnästä, jonka mukaisesti valtionapuviranomaisella ei ole pykälässä säädetyissä tilanteissa takaisinperintään ryhtymisen suhteen harkintavaltaa. Tällöin kyse on valtionavustuksen saajan olennaisella tavalla virheellisestä ja vilpillisestä menettelystä. Valtionapuviranomaisella on kuitenkin takaisinperintäpäätöstä koskevaa harkintavaltaa 22 pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa kyse on olosuhteiden muutoksista tai eräistä valtionavustuksen saajan menettelyistä, joita ei voida pitää niin olennaisina rikkomuksina kuin 21 pykälässä säädetyissä tilanteissa. Valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisin perittävälle määrälle valtionavustuksen maksupäivästä vuotuista korkolain (633/1982) mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä ja velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa. Valtionapuviranomainen voi 26 pykälän mukaisesti kohtuullisuusperusteilla jättää osan valtionavustuksesta, palautettavalle tai takaisin perittävälle määrälle laskettavasta korosta tai viivästyskorosta perimättä takaisin. Lain 28 pykälän mukaisesti maksatuksen keskeyttämistä ja takaisinperintää koskeva päätös on tehtävä viipymättä ja erityisistä syistä kahden kalenterivuoden kuluessa sen jälkeen, kun niiden peruste on tullut valtionapuviranomaisen tietoon. Valtionavustuslain 6 luvun säännökset koskevat oikeutta saada viranomaiselta tietoja ja viranomaisen velvollisuuksia tietojen luovuttamiseen. Lain 31 pykälässä on säädetty perusteista, joilla valtionapuviranomainen voi saada tietoja ja asiakirjoja toisilta viranomaisilta valtionavustuslaissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten. Tietojensaannin yleisenä edellytyksenä on tietojen välttämättömyys valtionapuviranomaisen tehtävien hoitamiseksi. Pykälässä on myös tyhjentäväksi tarkoitettu luettelo niistä salassa pidettävistä tiedoista, jotka valtionapuviranomaisella on kuitenkin oikeus saada lain soveltamistilanteessa. Lain 32 pykälässä säädetään valtionavustuslain nojalla saatujen tietojen luovuttamisesta viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaisesti ja myös salassa pidettävien tietojen osalta. 4

5 Valtionavustuslain 7 luku kokoaa erinäisiä säännöksiä tiedoksiannosta, muutoksenhausta ja täytäntöönpanosta. Lain 34 pykälän mukaan valtionapuviranomaisen päätöstä koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä hallintolain (434/2003) mukaisesti ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti. Valtionapuviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta 35 pykälän nojalla. 1.2 Työnantajasanktiodirektiivi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 18 päivänä kesäkuuta 2009 direktiivin 2009/52/EY maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavista seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista (jäljempänä työnantajasanktiodirektiivi). Sen tavoitteena on kieltää Euroopan unionin alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työhönotto laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Tätä tarkoitusta varten työnantajasanktiodirektiivissä säädetään seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista, joita jäsenvaltioissa voidaan soveltaa kieltoa rikkoviin työnantajiin. Työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklassa Muut toimenpiteet säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistetaan tarvittaessa taloudellisten seuraamuksien ja saatavien maksamisvelvoitteen lisäksi muita toimenpiteitä. Säännös jättää jäsenvaltiolle harkintavaltaa, sillä sen mukaan työantajiin on kohdistettava artiklassa mainitut toimenpiteet tarvittaessa. Artiklan 1 kohdan a alakohta edellyttää tarvittaessa työnantajan sulkemista joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman Euroopan unionin rahoituksen, ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi. Säännöksen b alakohta sisältää mahdollisuuden sulkea työantaja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi. Alakohta c puolestaan sisältää säännöksen laittomasta työnteosta paljastuneelle työantajalle paljastumista edeltäneiden enintään 12 kuukauden aikana maksettujen julkisten etuuksien, tukien tai avustusten takaisin perimisestä. Säännös koskee myös Euroopan unionin rahoitusta. Artiklan d alakohta sisältää vaihtoehtoisen säännöksen joko rikkomisessa käytettyjen toimipaikkojen sulkemista tai liiketoiminnan harjoittamista koskevan luvan peruuttamista koskevasta velvoitteesta. Säännös mahdollista jäsenvaltion harkintavallan valittavan menettelyn suhteen. Artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta olla soveltamatta 1 kohdassa kirjattuja ehtoja, jos työnantaja on luonnollinen henkilö ja työtä tehdään työnantajan yksityisiä tarpeita varten. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ulkomaalaislain ja työsopimuslain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 3/2012 vp) käsiteltiin eduskunnassa siten, että lainmuutokset tulivat voimaan 1 elokuuta Tuolloin katsottiin yhtäältä direktiivin 7 artiklan jäsenvaltioille jättämä harkintavalta ja toisaalta asiaa koskeneiden kansallisten säädösten ja Euroopan unionin lainsäädännön runsaus huomioiden, ettei voimassa olleen lainsäädännön muuttaminen direktiivin perusteella ollut tarkoituksenmukaista. Euroopan komissio totesi kuitenkin vuonna 2014, ettei Suomi ollut implementoinut direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a c alakohtia asianmukaisesti. Se edellytti Suomelta pikaisia säädöstoimia artiklassa tarkoitetun mekanismin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että vähintään mahdollisuudesta lisäseuraamusten käyttöön olisi säädettävä kaikkien relevanttien jul- 5

6 kisen rahoituksen tukien osalta. Komissio huomioi direktiivin mahdollistavan viranomaisen harkintavallan säännöksen soveltamiselle, ja samoin voitaisiin säätää myös kansallisessa lainsäädännössä. 1.3 Nykytilan arviointi Valtionavustuksia koskevissa nykyisissä soveltamiskäytännöissä on jonkinasteisia eroja ja epäyhtenäisyyttä. Valtionavustuslakiin ei kuitenkaan arvioida tarpeelliseksi tehdä merkittäviä periaatteellisia tai rakenteellisia uudistuksia. Kesäkuussa 2015 mietintönsä jättänyt valtionavustustyöryhmä totesi johtopäätöksenään, että useimmat valtionavustuslain soveltamiskäytäntöön liittyvistä kysymyksistä ja ongelmista eivät ole ratkaistavissa lakia muuttamalla, vaan kysymysten sisältöä tulisi selvittää tarkemmin sekä tiedottaa tehokkaammin hyvistä soveltamiskäytännöistä ja tulkintaperiaatteista. Valtionavustuslain soveltamisalaa koskevat säännökset ovat suhteellisen selviä, eivätkä ole aiheuttaneet merkittäviä soveltamisongelmia. Valtionavustuslaki ei välittömästi ohjaa tai sääntele, minkä tyyppisiin tarkoituksiin tai toimintaan valtionavustusta on tarkoituksenmukaista kohdentaa. Siten harkinta valtionavustuksesta perustuu lähtökohtaisesti erityislainsäädännön tai valtion talousarvion valmistelun yhteydessä tehtäviin linjauksiin. Valtionavustustyöryhmän mietinnössä todettiin kuitenkin, että eräitä valtionavustuslain säännöksiä on tarkistettava tai että säännösten tarkistamistarvetta on ainakin selvitettävä tarkemmin. Keskeisimpänä kiireellisenä muutostarpeena pidettiin työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklan implementointia julkisten tukien osalta. Tarkoituksenmukaisena mallina pidettiin sitä, että tarvittavat säännökset lisättäisiin yleislakina sovellettavaan valtionavustuslakiin. Työsuojeluviranomaiset valvovat muun muassa, että työnantajat ovat varmistuneet siitä, että palvelukseen tulevalla ja palveluksessa olevalla ulkomaalaisella on vaadittava työntekijän oleskelulupa, muu työntekoon oikeuttava oleskelulupa tai että työntekijä ei tarvitse oleskelulupaa. Työnantajasanktiodirektiiviä valvotaan osana ulkomaalaisen työvoiman käytön valvontaa. Eri viranomaisten käytettävissä olevia tietoja hyödynnetään valvonnassa mahdollisuuksien mukaan. Työsuojeluviranomaiset tekevät yhteistarkastuksia muiden valvovien viranomaisten, esimerkiksi poliisin, rajavartiolaitoksen ja verottajan, kanssa. Laittoman työnteon laajuutta on vaikea mitata tarkasti. Eri arvioiden mukaan Euroopan unionin alueella oleskelee laittomasti 4,5 8 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista. Ilmiö on keskittynyt tietyille aloille, joita ovat muun muassa rakennusala, maatalous, siivous- ja kotitaloustyö sekä hotelli- ja ravintola-ala. Suomessa valtakunnallisiksi tunnistetuiksi riskitoimialoiksi on määritelty edellä mainittujen lisäksi myös metsä- ja kalatalous sekä kuljetus- ja varastointiala. Tehtyjen työsuojelutarkastusten perusteella ulkomaalaisten luvattoman työnteon ei voida katsoa olevan yhtä suuri ongelma kuin työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamatta jättäminen. Ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät ongelmat koskevat yleensä sitä, että vähimmäistyöehtoja ei noudateta erityisesti työntekijöiden palkkauksen ja työajan osalta. Työnantajien toiminnassa voi esiintyä myös muita puutteita lainmukaisten velvoitteiden hoitamisessa. Työsuojeluhallinnon tarkastusten kokonaismäärä vuonna 2015 oli Näistä tarkastuksella valvottiin erityisesti ulkomaisen työvoiman käytön ehtoja. Täysin laittomasti maassa oleskelevia työntekijöitä on vuosittain havaittu valvonnassa hyvin vähän. Vuoden 2015 aikana Suomessa haki kansainvälistä suojelua hakijaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksenteon saaneiden määrät ovat kasvussa. Lähtökohtana on, että turvapaikkaprosessi on nopeaa ja teho- 6

7 kasta aina hakemuksen jättämisestä maasta poistamisen täytäntöönpanoon. Turvapaikkapäätöksenteon tuottaessa tällä hetkellä enemmän kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, on huolenaiheeksi noussut lähtömaihin palaamisen onnistuminen ja tähän liittyvät haasteet. Onkin oletettavaa, että laittomasti maahan jäävien henkilöiden määrä kasvaa ja ainakin osa heistä tekee työnantajasanktiodirektiivin tarkoittamassa tilanteessa työtä. Työnantajasanktiodirektiivin implementoinnin lisäksi valtionavustustyöryhmän mietinnössä ehdotettiin selvitettäväksi tarvetta viittaussäännöksiin, jotka koskisivat yleisemmin EU:n valtiontukia tai valtionavustuslain ja yritystukisäädösten keskinäisen suhteen selkiyttämistä. Valtionavustuksen käsitteen osalta työryhmä ehdotti valtionavustuslakiin rajausta, ettei valtionavustusta ole tarkoitettu valtionhallinnon toimijoille, ellei tästä ole erikseen säädetty tai talousarviossa erikseen päätetty. Yritystukia koskevana uutena erityislakina on heinäkuun alusta 2016 tullut voimaan laki taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä (429/2016). Tämä laki ja muut taloudelliseen toimintaan myönnettäviä tukia sääntelevät lait ovat erityislain asemassa suhteessa valtionavustuslakiin. Valtionavustuslain ja näiden erityislakien keskinäiseen suhteeseen ja soveltamiseen ei liity erityisiä ongelmia. Pelkästään informatiivisen viittaussäännöksen lisääminen valtionavustuslakiin on ongelmallista ottaen huomioon se, että taloudelliseen toimintaan myönnettävistä valtionavustuksista säädetään useissa erityislaeissa. Myöskään valtionavustuksen käsitteeseen ei liity merkittäviä tulkintaongelmia. Tilanteet, joissa valtionavustusta myönnetään jollekin valtionhallinnon toimijalle, ovat käytännössä poikkeuksellisia. Näistä syistä johtuen valtionavustuslakiin ei ehdoteta muutoksia mainituissa suhteissa. Valtionavustustyöryhmä käsitteli myös suhteellisen laajasti valtionavustusten käsittelyyn ja myöntämiseen liittyvää tietojensaantia ja tietojen luovuttamista sekä tietojensaantioikeuden mahdollista laajentamista. Työryhmän käsityksen mukaan valtionapuviranomaisen tiedonsaantioikeutta voitaisiin tietyin edellytyksin suositella laajennettavaksi velvoitteidenhoitoselvitystietoihin (VHS-tiedot) ja lähipiirin vastaaviin tietoihin. Molemmissa tilanteissa edellytyksenä tulisi kuitenkin olla harkinnanvaraisuus. Työryhmä katsoi lisäksi, että tietojensaantioikeuden laajentaminen edellyttäisi selkeästi rajattuja käsitemäärittelyjä sekä tarkempaa selvitystä muutoksen hyödyistä ja vaikutuksista tukien myöntämiseen käytännössä. Valtionavustusviranomaisen tiedonsaantioikeuksien laajentaminen olisi omiaan lisäämään myös työsuojeluvalvonnan vaikuttavuutta, jos työsuojeluviranomaisten havaitsemista työnantajasanktiodirektiivissä tarkoitetuista tapauksista saataisiin nykyistä paremmin välitettyä tietoa poliisin ja maahanmuuttoviraston lisäksi valtionavustuksia myöntäville viranomaisille. Tämä edellyttäisi useiden eri viranomaisten tietojenantoa ja tietojensaantia koskevien oikeuksien ja velvoitteiden tarkastelua. Käytännön toiminnassa ajantasaisten tietojen vaihtamista eri viranomaisten välillä tukisi, ja joiltain osin myös edellyttäisi, yhteiskäyttöinen tietojärjestelmä. Valtionavustusten käytön valvonnan osalta yleisenä ongelmana on valtionavustustyöryhmän mietinnössä todetulla tavalla se, ettei eri hallinnonaloilla ja eri säädösten nojalla myönnetyistä valtionavustuksista ole olemassa mitään yhtenäistä tietojärjestelmää. Tietojenvaihtoa koskevien säännösten muutostarpeita ja tätä koskevia muiden toimenpiteitä, kuten tietojärjestelmätarpeita, tulee arvioida erillisessä jatkovalmistelussa. Tämä jatkovalmistelu edellyttää niin mittavaa selvitystyötä, että sen tuloksena syntyvät säädösmuutosehdotukset voidaan valmistella todennäköisesti aikaisintaan vuonna

8 2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Valtionavustuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, jotka mahdollistavat työnantajasanktiodirektiivin velvoitteiden huomioon ottamisen ja implementoinnin julkisten tukien osalta. Työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtien kansallinen implementointi voidaan katsoa jo suoritetuksi. Sen sijaan direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan toimeenpano edellyttää tarkistuksia lain 10 pykälään hakijan selvittämisvelvollisuudesta sekä lain 22 pykälään valtionavustuksen harkinnanvaraisesta takaisinperinnästä. Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 27 a pykälä, joka mahdollistaisi valtionapuviranomaisen erillisen päätöksen siitä, että vakavissa valtionavustuksen väärinkäytön tilanteissa valtionavustuksen saaja voitaisiin sulkea enintään viiden vuoden määräajaksi kyseisen valtionavustusjärjestelmän ulkopuolelle. Säädösviittausten teknisluonteisia tarkistuksia ehdotetaan tehtäväksi tarkastusoikeutta koskevan 16 pykälän 4 momenttiin, viivästyskorkoa koskevaan 25 pykälään ja täytäntöönpanosta säädettyyn 35 pykälään. Palautettavan valtionavustusmäärärahan alaraja ehdotetaan 20 pykälän 1 momentissa korotettavaksi 100 euroon nykyisen 10 euron sijasta, jotta se olisi tarkoituksenmukainen suhteessa yleiseen kustannuskehitykseen, maksujen palautuksista ja niihin liittyvistä hallintotoimista aiheutuneisiin kustannuksiin sekä muuhun lainsäädäntöön. Lisäksi valtionavustuspäätöksen tiedoksiantoa koskeva 33 pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi. 3 Esityksen vaikutukset 3.1 Taloudelliset vaikutukset Ehdotetut säännösmuutokset eivät aiheuta merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutusta valtionavustusten käyttötarkoituksiin, kohdentumiseen tai laajuuteen. 3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Ehdotettavat työnantajasanktiodirektiivin edellyttämät muutokset laittoman työvoiman käytön ehkäisemiseksi lisäävät jossain määrin valtionapuviranomaisten työtä valtionavustushakemusten käsittelyssä. Valtionapuviranomaisten tulisi erityisesti tarkistaa valtionavustusten hakemismenettelyä siten, että hakijoilla olisi mahdollisuus antaa ehdotettavan 10 pykälän mukainen sitoumus. Valtioapuviranomaiselle tulisi myös harkittavaksi mahdollisuus uudentyyppisen tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskevan päätöksen tekemiseen valtionavustuksen takaisinperinnän yhteydessä. Seuraamuksen edellytysten selvittäminen aiheuttaisi yksittäistapauksissa valtionapuviranomaiselle lisätyötä. Valtionavustuksen takaisinperintätilanteet ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, minkä lisäksi tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämiselle ehdotetaan säädettäväksi suhteellisen tiukat valtionavustuksen saajan menettelyn moitittavuutta koskevat edellytykset. Näin ollen voidaan arvioida, että tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskevat päätökset jäävät harvinaisiksi ja että valtionapuviranomaisten hallinnollisen työmäärän lisäys jää kokonaisuutena erittäin vähäiseksi. Muilta osin ehdotetut säännösmuutokset tarkentaisivat lakia vastaamaan voimassaolevaa lainsäädäntöä tai tapahtunutta kehitystä. Palautettavan valtionavustuksen alarajan korottaminen 8

9 100 euroon vähentäisi pieneltä osin toimeenpanosta vastaavan valtionapuviranomaisen hallinnollista työtä. 3.3 Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset Ehdotettujen säädösmuutosten tarkoituksena on tehostaa valtionavustushakemusten ennakkoarviointia ja laittoman työvoiman käytön ehkäisyä. Siten ehdotetut muutokset osaltaan tukisivat myös harmaan talouden ehkäisyn tavoitteita. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan arvioida olevan vähäisiä positiivisia vaikutuksia valtionavustuksen hakijan ja saajan oikeusturvan sekä yhdenvertaisuuden toteutumiseen, kun valtionapuviranomaisen toimintakäytännöt tarkentuvat. Ehdotuksella ei arvioida olevan muita ihmisiin kohdistuvia tai yhteiskunnallisia vaikutuksia. 3.4 Ympäristövaikutukset Lakiehdotuksella ei ole ympäristövaikutuksia. 4 Asian valmistelu Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä virkatyönä. Esitys perustuu valtiovarainministeriön asettaman (VM110:00/2014) valtionavustustyöryhmän työhön, jossa selvitettiin valtionavustuksiin liittyviä eri hallinnonalojen käytäntöjä ja erityislainsäädännön suhdetta yleiseen valtionavustuslakiin (688/2001) sekä tehtiin tarvittavat ehdotukset valtionavustusten myöntämiseen, hallintoon ja valvontaan liittyvien menettelyjen yhtenäistämiseksi ja valtioaputoiminnan tehostamiseksi. Työryhmä arvioi myös valtionavustusten vaikuttavuutta ja teki ehdotuksia valtionavustuslainsäädännön tarkistamiseksi ja yhtenäistämiseksi. Työryhmän lopputuotoksena valmistui kesäkuussa 2015 valtionavustustyöryhmän mietintö, joka on julkaistu valtiovarainministeriön julkaisuna N:o 29/2015. Työryhmää johti valtiovarainministeriön edustaja ja työryhmässä olivat edustettuina valtiovarainministeriö, valtioneuvoston kanslia, ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, sisäministeriö, puolustusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö sekä valtiontalouden tarkastusvirasto. Työryhmässä pysyvänä asiantuntijana EUvaltiontukia koskevan sääntelyn osalta oli työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntija. Lisäksi työryhmä kuuli useita valtioneuvoston virkamiehiä ja Tekesin asiantuntijaa. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot kaikilta ministeriöiltä sekä Valtiontalouden tarkastusvirastolta. 9

10 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut 1.1 Valtionavustuslaki 3 luku Valtionavustuksen myöntäminen ja maksaminen 10. Valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuus. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on implementoida työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohta julkisten tukien osalta. Tässä tarkoituksessa on perusteltua varmistaa valtionapuviranomaisille riittävä mahdollisuus jo ennakolta varautua työnantajasanktiodirektiivin noudattamisen valvontaan. Pykälän voimassa olevan 1 momentin nojalla valtionavustuksen hakijan tulee hakemuksen yhteydessä antaa valtionapuviranomaiselle oikeat ja riittävät tiedot valtionavustuksen käyttötarkoituksesta sekä niistä muista seikoista, joita valtionapuviranomainen tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi. Tämän säännöksen nojalla valtionavustusviranomainen voi hakemuksen käsittelyn yhteydessä pyytää hakijalta tarkempia tietoja esimerkiksi sen varmistamiseksi, ettei valtionavustuksella tuettavassa toiminnassa käytetä sellaista ulkomaalaislain 3 pykälän 2 a kohdassa tarkoitettua kolmannen maan kansalaista, joka oleskelee maassa laittomasti. Valtionavustushakemuksen yhteydessä hakijalla ei kuitenkaan useissa tapauksissa ole vielä tarkkaa tietoa niistä työntekijöistä, joita valtionavustuksella tuettavassa toiminnassa tultaisiin käyttämään. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka nojalla valtionavustuksen hakijan tulisi antaa valtionapuviranomaiselle sitoumus siitä, ettei valtionavustusta käytetä edellä tarkoitetun maassa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen palkkaamiseen. Tällainen sitoumus tulisi kuitenkin antaa ainoastaan niissä tilanteissa, joissa valtionavustusta voidaan sen käyttötarkoituksen ja avustuksen ehtojen perusteella myöntää palkkakustannuksiin. Palkkakustannuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä työ- tai virkasuhteeseen liittyvää rahamääräistä tai muuta vastiketta. Valtionapuviranomainen voisi pykälän 1 momentissa säädetyn hakemuksen yleisen selvittämisvelvollisuuden yhteydessä myös tarvittaessa pyytää hakijalta tarkempaa selvitystä siitä, minkä tyyppisiä työ- tai virkasuhteita ja palkkakustannuksia valtionavustuksella tuettavan toiminnan tai hankkeen yhteydessä saattaa syntyä. Tällaista selvitystä voitaisiin pyytää esimerkiksi tilanteissa, joissa valtionavustusta tultaisiin käyttämään sellaiseen toimintaan tai hankkeeseen, jonka toteuttamiseksi käytetään runsaasti uutta määräajaksi palkattavaa työvoimaa tai joissa työvoiman käytön valvonta on toiminnan luonteen tai sijainnin johdosta erityisen vaikeaa. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan muuttaa eri viranomaisten toimivalta- tai vastuusuhteita esimerkiksi siten, että valtionapuviranomaisella olisi velvoite seurata tai valvoa mahdollista laittoman työvoiman käyttöä tai työnantajavelvoitteiden noudattamista yleensä, vaan toimivalta tässä suhteessa säilyisi poliisi- ja työsuojeluviranomaisilla. 4 luku Valtionavustuksen käyttö ja sen valvonta 16. Tarkastusoikeus. Pykälässä säädetään valtionapuviranomaisen tarkastusoikeudesta valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa. Pykälän 4 momenttiin esitetään hallintolakia ja kielilakia (423/2003) koskevien viittausten tarkistusta, jotta ne vastaisivat voimassaolevaa lainsäädäntöä. 10

11 5 luku Valtionavustuksen palauttaminen ja takaisinperintä 20. Valtionavustuksen palauttaminen. Palautettavan valtionavustuksen alaraja on pykälän 1 momentin nojalla 10 euroa, kun esimerkiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetussa laissa (9/2014) on säädetty vastaavissa tilanteissa 100 euron alarajasta. Myös yleinen kustannuskehitys sekä maksujen palautuksista ja niihin liittyvistä hallintotoimista aiheutuvat kustannukset huomioon ottaen on laissa säädetty 10 euron alaraja perusteettoman alhainen. Näistä syistä johtuen palautettavan valtionavustusmäärärahan alaraja korotettaisiin 100 euroon. 22. Valtionavustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä. Pykälässä säädetään sellaisista valtionavustuksen saajan virheellisistä menettelytavoista, jotka antavat valtionapuviranomaiselle oikeuden päättää valtionavustuksen harkinnanvaraisesta takaisinperinnästä. Pykälän 1 momentissa säädettyyn luetteloon ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta, joka liittyisi työnantajasanktiodirektiivissä tarkoitettujen velvoitteiden rikkomiseen. Valtionapuviranomainen voisi ehdotettavan säännöksen nojalla harkinnanvaraisesti päättää valtionavustuksen takaisinperinnästä, jos valtionavustuksen saaja on käyttänyt valtionavustusta sellaisen ulkomaalaislain 3 pykälän 2 a kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kansalaisen palkkakustannuksiin, joka oleskelee maassa laittomasti ja on työ- tai virkasuhteessa valtionavustuksen saajaan. Nykyinen pykälän 1 momentin 7 kohta siirtyisi muuttumattomana 8 kohdaksi. Valtionavustuksen saaja voi myös käyttää toiminnassaan tai hankkeen toteuttamisessa alihankkijoita, joiden palveluksessa on kolmannen maan kansalaisia. Valtionavustuksen saajalle ei voida kuitenkaan asettaa erityistä velvoitetta valvoa esimerkiksi sitä, että sen käyttämä alihankkija ei käytä toiminnassaan edellä tarkoitettuja maassa laittomasti oleskelevia kolmannen maan kansalaisia. Näin ollen valtionavustuksen takaisinperintä ehdotettavan uuden 7 kohdan perusteella tulisi lähtökohtaisesti kyseeseen vain niissä tapauksissa, joissa valtionavustuksen saaja on itse käyttänyt toiminnassaan tai hankkeessa maassa laittomasti oleskelevia kolmannen maan kansalaisia. Jos kuitenkin valtionavustuksen saajan käyttämän alihankkijan palveluksessa on ollut tällaista työvoimaa ja valtionavustuksen saajan voidaan osoittaa olleen tietoinen tällaisesta menettelystä, voisi valtionavustuksen takaisinperintä olla mahdollinen muiden lain 21 tai 22 pykälässä säädettyjen perusteiden mukaan. Esimerkiksi lain 21 pykälän 3 kohdan perusteella valtioavustus tulee määrätä takaisinperittäväksi myös tilanteissa, joissa valtionavustuksen saaja on salannut sellaisen seikan, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Samojen perusteiden mukaan takaisinperintä voisi olla mahdollinen niissä erityistapauksissa, joissa valtionavustuksen saaja ei tosiasiassa ole maksanut mitään palkkaa tai muuta vastiketta sellaiselle maassa laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle, jonka kanssa se on tehnyt työsopimuksen. Mahdollisuutta valtionavustuksen harkinnanvaraiseen takaisinperintään voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja riittävänä sääntelynä työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan implementoimiseksi. Työnantajasanktiodirektiivin rikkominen voisi käytännössä tulla ilmi hyvin erilaisissa valtionavustuksella tuetuissa hankkeissa tai toiminnoissa siten, ettei ole perusteltua katsoa rikkomuksen kategorisesti johtavan valtionavustuksen takaisinperintään lain 21 pykälässä säädetyllä tavalla. Työnantajasanktiodirektiivin mukaisten velvoitteidensa lisäksi työnantajien tulisi noudattaa myös muita työnantajavelvoitteitaan. Valtionapuviranomaisen tehtävänä ei ole valvoa yleisten työnantajavelvoitteiden noudattamista, mutta ilmi tullut vakava työnantajavelvoitteiden rikkominen saattaisi yksittäistapauksessa muodostaa valtionavustuslain 21 pykälässä tarkoitetun tilanteen, joka velvoittaisi valtionapuviranomaista tekemään päätöksen valtionavustuksen takaisinperinnästä. 11

12 25. Viivästyskorko. Pykälässä säädetään viivästyskorosta, joka liittyy kaikkiin valtionavustuksen takaisinperintätilanteisiin. Pykälän viittausta voimassaolevaan korkolakiin (633/1982) esitetään tarkennettavaksi viittauksella korkolain 4 pykälän 1 momenttiin, sillä laissa mainittu korkolain 3 momentti ei ole enää voimassa. 27 a. Tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen. Ehdotettavan uuden säännöksen nojalla valtionapuviranomainen voisi lain 21 tai 22 pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa erikseen päättää valtionavustuksen saajan sulkemisesta kyseisen valtionavustuksen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi. Ehdotettava uusi säännös liittyy myös työnantajasanktiodirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan implementointiin. Direktiivi edellyttää kansallisia säännöksiä, jotka mahdollistavat tarvittaessa työnantajan sulkemisen joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman Euroopan unionin rahoituksen, ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi. Ehdotettava säännös mahdollistaisi valtionapuviranomaiselle toimivallan määrätä uudentyyppinen hallinnollinen sanktion luonteinen seuraamus vakavissa valtionavustuksen väärinkäyttötilanteissa. Päätöksen edellytyksenä olisi kuitenkin se, että takaisinperinnän perusteena olevaa valtionavustuksen saajan menettelyä voitaisiin valtionavustusviranomaisen kokonaisarvion perusteella pitää erityisen moitittavana eikä valtionavustuksen saaja ole valtionapuviranomaisen pyynnöstä huolimatta esittänyt riittäviä perusteita virheellisten menettelytapojensa korjaamiseksi. Tarkoituksena on, että valtionapuviranomainen päättää muun muassa hallinnollisen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti seuraamuksen määräämisestä harkinnanvaraisesti ottaen huomioon erityisesti virheellisen menettelyn vakavuus ja mahdollisten tulevien väärinkäytösten ennaltaehkäisy. Valtionavustuksen saajan menettelyä voitaisiin pitää erityisen moitittavana esimerkiksi tilanteissa, joissa se on ollut tahallista tai selvästi tuottamuksellista ottaen huomioon valtionavustuspäätöksen ehdot ja valtionapuviranomaisen antama ohjaus. Myös takaisinperittävän valtionavustuksen osuuden tai muun taloudellisen intressin suuruudella olisi merkitystä arvioitaessa menettelyn moitittavuutta. Jos valtionavustuksen suuruus on ollut merkittävä tai jos kyse on pitkäaikaisesta ja laajamittaiseen toimintaan myönnettävästä valtionavustuksesta voidaan valtionavustuksen saajalta korostetusti edellyttää riittävää asiantuntemusta ja huolellisuutta valtionavustuksen käytön seurannassa ja valvonnassa. Ehdotettavan seuraamuksen edellytyksenä olisi lisäksi se, ettei valtionavustuksen saaja ole esittänyt valtionapuviranomaiselle riittäviä perusteita virheellisten menettelytapojensa korjaamiseksi siten, että valtionavustuksen käyttötarkoituksen ja ehtojen mukainen käyttö voidaan jatkossa varmistaa. Käytännössä valtionapuviranomaisen tulisi valtionavustuksen takaisinperintää koskevan päätöksenteon yhteydessä selvittää riittävän laajasti valtionavustuksen saajan menettelytapoja ja antaa saajalle mahdollisuus esittää riittävät ja uskottavat perusteet virheellisten menettelytapojensa korjaamiseksi siten, ettei vastaavaa riskiä valtionavustuksen väärinkäytöstä enää jatkossa olisi. Jos valtionavustuksen saaja esittäisi tällaiset perusteet, ei tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä voitaisi pitää perusteltuna seuraamuksena. Edellä ehdotettavan perusteella tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskeva päätös tulisi sovellettavaksi vain vakavissa väärinkäytöstilanteissa, mutta päätöksenteossa tulisi voida ottaa riittävästi huomioon erityyppiset väärinkäytöstilanteet, niissä ilmennyt valtionavustuksen saajan menettelyn moitittavuus sekä kysymys siitä, voidaanko väärinkäytöstilanteet tulevaisuudessa riittävästi estää. Näin ollen seuraamusta ei esitetä kytkettäväksi pelkästään lain 21 pykälässä säädettyihin tilanteisiin, joissa valtionavustusviranomaisella on velvollisuus valtionavustuksen takaisinperintään. Tukijärjestelmän ulkopuolelle määrääminen olisi siten mahdollista myös lain 22 pykälässä säädetyissä valtionavustuksen harkinnanvaraisen takaisinperinnän tilanteissa, jos pykälässä säädetyt yleiset edellytykset täyttyvät. Seuraamus voisi siten 12

13 olla työnantajasanktiodirektiivin edellyttämällä tavalla mahdollinen ehdotettavan 22 pykälän 1 momentin uuden 7 kohdan mukaisissa tilanteissa. Tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskevasta seuraamuksesta päätettäisiin valtionavustuksen takaisinperintää koskevan päätöksenteon yhteydessä, mutta seuraamuksen edellytyksiä tulisi kuitenkin arvioida itsenäisesti suhteessa takaisinperintää koskevan päätöksen sisältöön. Käytännössä ehdotettava uusi seuraamus voitaisiin todennäköisesti useimmin määrätä tilanteissa, joissa valtionavustuksen saajalta on peritty tai peritään samalla valtionavustusta takaisin. Vastaavasti niissä tilanteissa, joissa valtionavustusviranomainen päättäisi esimerkiksi takaisinperinnän kohtuullistamisesta lain 26 pykälän nojalla, olisi tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskeva päätös vaikeasti perusteltavissa. Menettelyllisesti tukijärjestelmän ulkopuolelle määräämistä koskeva päätös tulisi tehdä valtionavustuksen takaisinperintää koskevan päätöksen yhteydessä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ehdotettavaa seuraamusta koskeva päätös annettaisiin joko samanaikaisesti takaisinperintää koskevan päätöksen kanssa tai erillisenä hallinnollisena päätöksenä mahdollisimman nopeasti takaisinperintää koskevan päätöksen jälkeen, kun seuraamuksen määräämisen edellytykset on voitu selvittää riittävästi. Työnantajasanktiodirektiivin implementoinnin yhteydessä olisi mahdollisuus harkita myös laajempaa tukijärjestelmien ulkopuolelle sulkemista, joka voisi käsittää muitakin tukijärjestelmiä kuin se, jonka käyttöön väärinkäytös on kohdistunut. Suomessa on kuitenkin suuri määrä erityyppisiä valtionavustuksia ja valtionapuviranomaisia eikä päätöksen tekevän valtionapuviranomaisen ole helppoa arvioida kokonaisuutena sitä, minkä tyyppisiä valtionavustuksia saaja mahdollisesti hakisi tulevaisuudessa tai minkä tyyppisissä valtionavustuksissa riski mahdollisista uusista väärinkäytöksistä olisi erityisen suuri. Valtionavustusten käytön edellytyksiin liittyy usein erityissäännöksiä, joiden noudattamista muiden valtionapuviranomaisten on vaikea arvioida. Lisäksi ehdotettava lisäseuraamus tulisi todennäköisesti harkittavaksi vain yksittäisissä erityisen merkittävissä valtionavustuksen väärinkäytön tapauksissa. Näin ollen laajempaa, myös muita tukijärjestelmiä koskevan lisäseuraamuksen käytön mahdollisuutta ei ole pidettävä tarpeellisena. 7 luku Erinäiset säännökset 33. Tiedoksianto. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä tiedoksiannosta hallintoasioissa säädetään nykyisin tyhjentävästi hallintolaissa ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa. 34. Muutoksenhaku. Pykälän 3 momenttia, joka koskee muutoksenhakua hallinto-oikeuden päätökseen, ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että se koskisi myös ehdotettavan uuden 27 a pykälän mukaista päätöstä tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemisesta. Muutoksenhakua näihin päätöksiin voidaan arvioida ja säännellä samojen perusteiden mukaan, joita sovelletaan jo valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämistä tai takaisinperintää koskeviin päätöksiin. 35. Täytäntöönpano. Voimassa olevan säännöksen perusteella valtionapuviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Tällainen sääntely on perusteltu tavanomaisissa hallinnollisten seuraamusten toimeenpanoa koskevissa päätöksissä, esimerkiksi määrättäessä seuraamusmaksuja tai perittäessä myönnettyä valtionavustusta takaisin. Nyt ehdotettava lain 27 a pykälän säännös mahdollistaisi kuitenkin käytännössä suhteellisen ankaran sanktion luonteisen seuraamuksen määräämisen, joka voisi yksittäistapauksessa vaikuttaa useiden vuosien ajan valtionavustuksen saajan toimintaedellytyksiin ja johtaa myös toiminnan loppumiseen. Näin ollen valtionavustuksen saajan oikeussuojan tarve korostuu. Tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemista koskevat päätökset jäävät todennäköisesti myös käytännössä erittäin harvinaisiksi, jolloin päätöksen toimeenpanon lykkäytymiseen ei liity samankaltaisia jär- 13

14 jestelmätason toimivuuden ongelmia kuin yleisemmissä hallintomenettelyissä. Edellä mainittujen syiden perusteella pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että valtionapuviranomaisen ehdotettavan 27 a pykälän nojalla antama päätös ei olisi muista valtionapuviranomaisen päätöksistä poiketen välittömästi täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Pykälää ehdotetaan lisäksi tarkistettavaksi siten, että siinä viitattaisiin voimassa olevaan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007). 2 Voimaantulo Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Eduskunnan hyväksyttäväksi annetaan seuraava lakiehdotus: 14

15 Lakiehdotus Laki valtionavustuslain muuttamiseksi Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan valtionavustuslain (688/2001) 33, muutetaan lain 16 :n 4 momentti, 5 luvun otsikko, 20 :n 1 momentti, 22 :n 1 momentti, 25, 34 :n 3 momentti ja 35, sellaisena kuin niistä on 34 :n 3 momentti laissa 952/2015, sekä lisätään lain 10 :än uusi 2 momentti ja uusi 27 a seuraavasti: 3 luku Valtionavustuksen myöntäminen ja maksaminen 10 Valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuus Jos valtionavustusta voidaan käyttää palkkakustannuksiin, hakijan on annettava valtionapuviranomaiselle sitoumus siitä, ettei avustusta käytetä laittomasti maassa oleskelevan ulkomaalaislain (301/2004) 3 :n 2 a kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kansalaisen palkkakustannuksiin työ- tai virkasuhteessa. 4 luku Valtionavustuksen käyttö ja sen valvonta 16 Tarkastusoikeus Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 :ä. 5 luku Valtionavustuksen palauttaminen ja takaisinperintä sekä tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen 15

16 20 Valtionavustuksen palauttaminen Valtionavustuksen saajan on viipymättä palautettava virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus tai sen osa. Valtionavustuksen saajan on palautettava valtionavustus tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää valtionavustuspäätöksessä edellytetyllä tavalla. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta. 22 Valtionavustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun valtionavustuksen tai sen osan takaisin perittäväksi, jos: 1) valtionavustuksen saaja on menetellyt 12 :n 4 momentin taikka 13 tai 14 :n vastaisesti; 2) valtionavustuksen saaja on kieltäytynyt antamasta 17 :n 1 momentissa tarkoitettua aineistoa tai avustamasta mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla tarkastuksessa; 3) valtionavustuksen saaja on lopettanut valtionavustuksen kohteena olleen toiminnan, supistanut sitä olennaisesti tai luovuttanut sen toiselle; 4) valtionavustuksen saaja on 13 :n vastaisesti luovuttanut toiselle omistus- tai hallintaoikeuden omaisuuteen, joka on hankittu valtionavustuksella; 5) valtionavustuksen saaja on 13 :n vastaisesti pysyvästi muuttanut valtionavustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitusta; 6) valtionavustuksen saaja on joutunut ulosottotoimenpiteen kohteeksi, selvitystilaan, konkurssiin taikka yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitetun saneerausmenettelyn tai yksityishenkilön velkajärjestelyistä annetussa laissa (57/1993) tarkoitetun velkajärjestelyn kohteeksi, jollei valtionavustuksen käyttötarkoituksesta muuta johdu; 7) valtionavustuksen saaja on käyttänyt valtionavustusta sellaisen ulkomaalaislain 3 :n 2 a kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kansalaisen palkkakustannuksiin, joka oleskelee maassa laittomasti ja on työ- tai virkasuhteessa valtionavustuksen saajaan; taikka 8) valtionavustuksen saaja menettelee tosiasiallisesti tässä momentissa säädettyihin seikkoihin rinnastettavalla tavalla antamalla valtionavustuksen myöntämiseen, maksamiseen tai käyttämiseen liittyvälle seikalle muun kuin asian todellista luonnetta tai tarkoitusta vastaavan oikeudellisen muodon. 25 Viivästyskorko Jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään valtionapuviranomaisen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 :n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. 27 a Tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen Valtionapuviranomainen voi 21 tai 22 :ssä säädettyjen valtionavustuksen takaisinperintää koskevien päätösten yhteydessä päättää erikseen valtionavustuksen saajan sulkemisesta kyseisen valtionavustuksen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi. Päätöksen edellytyksenä on, 16

17 että takaisinperinnän perusteena olevaa valtionavustuksen saajan menettelyä voidaan valtionavustusviranomaisen kokonaisarvion perusteella pitää erityisen moitittavana eikä valtionavustuksen saaja ole valtionapuviranomaisen pyynnöstä huolimatta esittänyt riittäviä perusteita virheellisten menettelytapojensa korjaamiseksi. 7 luku Erinäiset säännökset 34 Muutoksenhaku Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee avustuksen maksatuksen keskeyttämistä, takaisinperintää tai tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemista, saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 35 Täytäntöönpano Muu kuin lain 27 a :ssä tarkoitettu valtionapuviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Edellä 21 ja 22 :ssä tarkoitetussa asiassa oikaisuvaatimuksesta annettu päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetyssä järjestyksessä. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Helsingissä päivänä marraskuuta

18 Pääministeri Juha Sipilä Valtiovarainministeri Petteri Orpo 18

19 Liite Rinnakkaisteksti Laki valtionavustuslaista annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan valtionavustuslain (688/2001) 33, muutetaan lain 16 :n 4 momentti, 5 luvun otsikko, 20 :n 1 momentti, 22 :n 1 momentti, 25, 34 :n 3 momentti ja 35, sellaisena kuin niistä on 34 :n 3 momentti laissa 952/2015, sekä lisätään lain 10 :än uusi 2 momentti ja uusi 27 a seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 3 luku Valtionavustuksen myöntäminen ja maksaminen 10 Valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuus Jos valtionavustusta voidaan käyttää palkkakustannuksiin, hakijan on annettava valtionapuviranomaiselle sitoumus siitä, ettei avustusta käytetä laittomasti maassa oleskelevan ulkomaalaislain (301/2004) 3 :n 2 a kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kansalaisen palkkakustannuksiin työ- tai virkasuhteessa. 4 luku Valtionavustuksen käyttö ja sen valvonta 16 Tarkastusoikeus 4 luku Valtionavustuksen käyttö ja sen valvonta 16 Tarkastusoikeus Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 :ää. 19 Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 :ä.