Valtiovarainministeriön vastine talousvaliokunnalle hallituksen esitykseen 28/2016 vp esitettyihin lausuntoihin

Transkriptio

1 Vastine 1 (20) Rahoitusmarkkinaosasto Eduskunnan talousvaliokunnalle Valtiovarainministeriön vastine talousvaliokunnalle hallituksen esitykseen 28/2016 vp esitettyihin lausuntoihin 1 Yleistä asetuksesta ja kansallisesta toimivallasta Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana on käyty keskustelua Suomen mahdollisuudesta rajoittaa suomalaista pörssiyhtiötä valitsemasta osakkeidensa liikkeeseen laskuun ulkomaista arvopaperikeskusta, jossa on käytössä arvopaperien hallintarekisteröintiin perustuva säilytysjärjestelmä sekä mahdollisuudesta rajoittaa suomalaista sijoittaa sijoittamasta sellaiseen suomalaisyhtiön liikkeeseenlaskuun, joka on tehty yllä kuvatun kaltaisessa arvopaperikeskuksessa. Perusteena rajoittamiselle on esitetty osakeomistuksen yleisöjulkisuuden ja viranomaisten tietojensaannin turvaaminen. Valtiovarainministeriö, jäljempänä VM, esittää käsityksenään seuraavan. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta, jäljempänä EU-asetus tai asetus, tavoite on lisätä kilpailua sisämarkkinoilla arvopaperikeskusten välillä ja luoda arvopaperitoimituksen yhdentyneet markkinat. Keskeisimpiä elementtejä kilpailun avaamisessa ovat vapaus tarjota arvopaperikeskuspalveluja toisessa jäsenvaltiossa sekä liikkeeseenlaskijan vapaus valita arvopapereiden liikkeeseenlaskuun arvopaperikeskus EUalueella tai Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen hyväksymä kolmannen maan arvopaperikeskus. Kaikkia kansallisia kilpailunrajoituksia tulee siten punnita suhteessa suoraan velvoittavaan EU-asetukseen. Valintaoikeus koskee arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä taikka joilla käydään kauppaa kauppapaikoilla. Myös ulkomaista arvopaperikeskusta käytettäessä liikkeeseenlaskuun ja arvopapereihin sovelletaan liikkeeseenlaskijan kansallista yhtiöoikeutta tai muuta vastaavaa lainsäädäntöä, jonka nojalla arvopaperit on luotu. Yhtiöoikeudella tarkoitetaan yleisesti yhtiöoikeudelliseksi miellettyä sääntelyä, kuten osakkeenomistajien oikeuksien käyttöä ja keskinäisiä suhteita koskevia säännöksiä, ei sen sijaan muihin tarkoitusperiin kuten yleiseen yhteiskunnalliseen tiedontarpeeseen tai viranomaisten tiedonsaantiin liittyvää sääntelyä riippumatta siitä, sijaitseeko sääntely muodollisesti yhtiölaissa vai muussa laissa. Valtiovarainministeriö Snellmaninkatu 1 A, Helsinki PL 28, Valtioneuvosto Puh (Vaihde) Faksi valtiovarainministerio@vm.fi Y-tunnus

2 2 (20) Asetuksessa ei säädetä arvopaperien säilytysjärjestelmistä eikä Suomen lainsäädännöllä ole mahdollista säätää ulkomaisten arvo-osuusjärjestelmää vastaavien järjestelmien sisällöstä. Asetus ei myöskään velvoita ulkomaista arvopaperikeskusta tarjoamaan suoria tilejä, ellei kyseisessä arvopaperikeskuksessa ole käytössä suoran omistuksen järjestelmä. Asetuksessa todetaan selvästi, että kansallisen yhtiöoikeuden vaatimukset eivät saa rajoittaa liikkeeseenlaskijoiden valinnanvapautta. Harkittaessa yhtiöön kohdistuvia rajoituksia valita ulkomainen arvopaperikeskus, VM toteaa, ettei Suomen lainsäädännöllä voida rajoittaa liikkeeseenlaskijoiden vapautta valita toisen jäsenvaltion arvopaperikeskusta edes hallintarekisteröintiin perustuvan säilytysjärjestelmän perusteella. Suomalaisen pörssiyhtiön osakkeet tulee voida laskea liikkeeseen myös arvopaperikeskuksessa, joka ei tarjoa omistajakohtaisia arvo-osuustilejä. Edes yhtiöoikeuden varjolla ei siten voida rajoittaa yhtiötä valitsemasta ulkomaista arvopaperikeskusta. Pohdittaessa mahdollisuutta rajoittaa suomalaisen sijoittajien hallintarekisteröintiä ulkomailla, on otettava huomioon mitä asetuksessa säädetään sijoittajista. Asetuksen johdantolausekkeessa neljä viitataan kaikkien unionin sijoittajien mahdollisuuksiin sijoittaa kaikkiin unionin arvopapereihin yhtä helposti ja käyttäen samoja prosesseja kuin kotimaisten arvopapereiden tapauksessa sekä tarpeeseen luoda arvopaperitoimituksen yhdentyneet markkinat siten, että kansallisten ja rajat ylittävien arvopaperikauppojen välillä ei ole eroa. Lisäksi pääomien vapaa liikkuvuus on keskeinen elementti EU:n sisämarkkinoilla. Hallintarekisteröinnin kieltäminen suomalaisilta muissa EU-valtioissa ei ole yhteensopiva EU-oikeuden kanssa. Ensinnäkin kielto olisi paitsi asetuksen nimenomaisten tavoitteiden, myös koko sisämarkkinoiden EU:n perusperiaatteiden vastainen, koska sillä vaikeutettaisiin pääomien vapaata liikkuvuutta. Toiseksi kiellolla luotaisiin kansalaisuuteen pohjautuvaa erottelua. Käytännössä kielto johtaisi siihen, että kansallisen lainsäädännön avulla luotaisiin käänteistä syrjintää: suomalaisten omistajien mahdollisuuksia hyötyä perussopimukseen nojautuvasta vapaasta liikkuvuudesta heikennettäisiin suhteessa muihin EU-kansalaisiin. Kolmanneksi, suomalaista sijoittajaa estettäisiin tosiasiallisesti sijoittamasta suomalaiseen yhtiöön, joka on valinnut ulkomaisen arvopaperikeskuksen. Ja lopuksi sijoittajaan kohdistuvan rajoituksen valvonta olisi mahdotonta, kun EU:ssa tai Suomessa ei ole sijoittajien toimintaa valvovaa viranomaista. Finanssivalvonta ei voisi menestyksekkäästi pyytää muita eurooppalaisia valvojia seuraamaan suomalaisten omistuksia säilytysketjuissa. VM:n näkemyksen mukaan myös sijoittajien käyttäytymistä rajoittava kansallinen sääntely olisi paitsi EU-lainsäädännön vastaista, myös tehotonta sääntelyä. Mahdolliset rajoitukset suomalaisten yhtiöiden rahoituksessa ja suomalaisten sijoittajien toiminnassa heikentäisivät investointeja, kasvua ja työllisyyttä Suomessa. 2 Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta (AOJL) Lain 1 luvun 3 :n 10 kohta: Tilinhoitajaa koskevassa kohdassa tulisi huomioida tämän olevan asetuksen 31 artiklassa mainittu muu henkilö kuin arvopaperikeskus, joka tekee kirjauksia arvopaperikeskuksen ylläpitämille tileille.

3 3 (20) Asetuksen 31 artiklassa säädetään muiden osapuolten kuin arvopaperikeskuksen tarjoamista palveluista. Säännöksen tarkoitus on mahdollistaa muiden kuin arvopaperikeskuksen tekemät kirjaukset arvo-osuustileille. Säännöksellä tarkoitetaan Pohjoismaissa käytössä olevaa tilinhoitajarakennetta ja tarkoituksena on sallia tilinhoitajina toimivien luottolaitosten ja sijoituspalvelujen toiminta myös asetuksen voimaantulon jälkeen. Asetus ei sisällä mitään säännöksiä tilinhoitajien toiminnasta, jolloin niitä koskeva sääntely on jatkossakin täysin kansallista. Tämän johdosta VM katsoo, että 1 luvun 3 :n 10 kohtaa ei ole tarpeen muuttaa ehdotetulla tavalla. Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön tilinhoitajien ja selvitysosapuolten rinnalle uusi osapuoli-määritelmä kohdassa 15. Määritelmä viittaa asetuksessa nk. nettoutusdirektiiviin (98/26/EY) ja sen käyttö viittaamaan arvopaperikeskuksen osapuoleen (nykyinen tilinhoitaja ja selvitysosapuoli) olisi johdonmukainen ja antaisi yksiselitteisesti nettoutuslain (1084/1999) suojaa kaikille osapuolen siirtoilmoituksille eli velvoitteille, joita arvopaperikeskus toteuttaa. VM yhtyy näkemykseen siitä, että ei olisi tarkoituksenmukaista luoda useita eri käsitteitä koskemaan samoja toimijoita. Ongelma on kuitenkin seurausta asetuksesta, jossa viitataan suoraan nettoutusdirektiiviin käyttämättä kuitenkaan samaa termiä sen kanssa. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista yrittää korjata kansallisessa lainsäädännössä EU-sääntelyssä olevia epäloogisuuksia. Lain 2 luvun 1 :n 4 momentin mukaan toimilupahakemukseen on liitettävä riittävät selvitykset selvitystoiminnassa mahdollisesti syntyvien tappioiden jakamisesta sekä tappionvaaran kattamisesta. Ehdotetun AOJL 2 luvun 1 ja 9 :ssä oleva tappionjakosopimus on tarpeeton kansallinen lisävaatimus. Tappionjakosopimus oli tarpeen silloin, kun selvitysyhteisö takasi kauppojen selvityksen selvitysosapuolille, mutta nykyisin se ei ole enää tarpeellinen, koska arvopaperikeskus ei takaa kauppojen selvitystä. Ehdotettu säännös liittyy VM:n näkemyksen mukaan ns. netottaviin järjestelmiin, jollaisia arvopaperikeskus ei enää tarjoa. Kun arvopaperikeskus ei ota vastuuta selvitystapahtuman toteutumisesta, vaan siitä vastaavat selvitysosapuolet, ei säännöksen poistamisesta aiheutuisi vaaraa selvitysjärjestelmän yleiselle turvallisuudelle ja vakaudelle. Ehdotetun 2 luvun 1 :n 8 momentin mukaan VM voi asettaa arvopaperikeskuksen liiketoimintaa koskevia rajoituksia ja ehtoja. Arvopaperikeskukselle sallitut ydin- ja lisäpalvelut ja toiminnalle asetetut edellytykset ovat kuvattu asetuksessa. Lisäedellytysten asettaminen kansalliselle arvopaperikeskukselle ei voida katsoa olevan perusteltua. Arvopaperikeskuksen harjoittama toiminta on VM:n mielestä rahoitusmarkkinoiden vakauden ja turvallisuuden kannalta erittäin tärkeässä asemassa. Lisäksi perustuslakivaliokunta on edellyttänyt lausunnon 17/2012 vp., että VM varmistuu arvopaperikeskuksen sääntöjä hyväksyessään arvopaperikeskuksen toiminnan luotettavasta järjestämisestä sekä arvo-osuusjärjestelmän ylläpidon turvaamisesta. Kun kyseessä on arvopaperikeskuksen toimilupa ja toiminnan

4 4 (20) aloittaminen, on VM:n oikeudelle asettaa rahoitusmarkkinoiden vakautta turvaavia toimintaa koskevia rajoituksia ja ehtoja hyväksyttävät perusteet. Lisäksi mahdollisuus asettaa rajoituksia tai ehtoja koskee ainoastaan arvopaperikeskuksen tarjoamia lisäpalveluja, mikä tosiasiassa kaventaa ministeriön harkintavaltaa ehtojen asettamisessa. Lain 2 luvun 3 :ssä ehdotetaan säädettävän arvopaperikeskuksen tehtävistä. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan arvopaperikeskus ylläpitäisi AOJL:ssä tarkoitettua arvo-osuusjärjestelmää. Asetuksen mukaan arvopaperikeskuksen keskeisin tehtävä on selvitysjärjestelmän ylläpito, ei arvo-osuusjärjestelmän ylläpito. Arvopaperikeskukselta edellytetään vähintään selvitysjärjestelmän ylläpitoa ja yhtä muuta ydinpalvelua, eli notariaattipalvelua tai keskitettyä tilinhoitopalvelua. VM toteaa, että asetuksessa ei ole säännöksiä arvoosuusjärjestelmästä, jolloin arvo-osuusjärjestelmää koskeva sääntely on kansallista. Arvo-osuusjärjestelmä on erittäin keskeinen osa kansallista siviilioikeutta, eikä sen ylläpitoa koskevia säännöksiä voida poistaa arvopaperikeskukselta, ellei samaan aikaan arvo-osuusjärjestelmän ylläpitotehtävää aseteta jollekin toiselle yhteisölle. Ehdotetun 2 luvun 4 :ssä ehdotetaan uutta lupamenettelyä liittyen arvopaperikeskusten välisten linkkien avaamiseen. Pykälä edellyttää Finanssivalvonnan lupaa kaikkien arvopaperikeskusten välisten linkkien avaamisessa vastoin asetusta. Lupamenettely tulisi rajata asetuksen mukaisesti vain 19 (1) artiklan e) kohdan mukaisiin yhteentoimiviin linkkeihin, ei kaikkiin linkkeihin. Asetuksen 48 artiklassa säädetään, että arvopaperikeskusten, jotka aikovat perustaa linkkejä, on toimitettava lupahakemus toimivaltaiselle viranomaiselle. Esityksessä on asetuksen säädöksen takia käsitelty linkkien luvanvaraisuutta suhteessa perustuslain 18 :ssä säädettyyn elinkeinonvapauteen. Siirrettäessä arvopapereita linkeillä arvopaperikeskuksesta toiseen on VM:n mielestä hyvin tärkeää, että viranomainen arvioi linkin luotettavuuden. Viranomaishyväksynnällä suojataan arvo-osuusjärjestelmän ja selvitystoiminnan yleistä luotettavuutta ja turvallisuutta sekä arvo-osuudenomistajia. Asetuksen 19 artiklassa säädetään toiminnan ulkoistamisesta ja toiminnan laajentamisesta sekä yhteentoimivista linkeistä, jotka käsitellään toimilupahakemuksen yhteydessä. Esitetty viittaus on siten virheellinen. Säännöksen poistamiselle ei VM:n mielestä ole perusteita. Ehdotetun 2 luvun 5 :n 2 momentissa säädetään, että Mitä 1 momentissa viitatuissa säännöksissä säädetään arvopaperikeskuksen osakkeiden hankinnasta, sovelletaan myös yhteisöön, jolla on arvopaperimarkkinalain 2 luvun 4 :ssä tarkoitetulla tavalla määräysvalta arvopaperikeskuksessa (arvopaperikeskuksen omistusyhteisö). Arvopaperikeskuksen osakkeiden hankinnan osalta tulisi noudattaa asetuksen säännöksiä eikä kansallisesti tulisi asettaa lisäsääntelyä, joka aiheuttaa epäselvyyksiä asetuksen sääntöjen soveltamiseen. Asetuksessa ei säädetä arvopaperikeskuksen omistusyhteisöistä, jolloin kansallista lisäsääntelyä on mahdollista antaa. Vastaavia velvollisuuksia on asetettu

5 5 (20) muillekin markkinatoimijoille, muun muassa pörssille, jolloin on tärkeää, että markkinatoimijoita koskeva sääntely on yhdenmukaista. Säännöksen poistamiselle ei siten ole VM:n mielestä perusteita. Ehdotetun 2 luvun 11 koskisi arvopaperikeskuksen sidonnaisuuksista. Tältäkin osin kansallisessa lainsäädännössä asetetaan lisävaatimuksia, jotka ovat päällekkäisiä asetuksen 27 artiklan kanssa. Asetuksessa ei ole säännöksiä sidonnaisuuksista siltä osin kuin ne koskevat arvopaperikeskuksen tehokkaan valvonnan helpottamista. Tällöin kansallista lisäsääntelyä on mahdollista antaa. Vastaavia velvollisuuksia on asetettu muillekin markkinatoimijoille, muun muassa pörssille, jolloin on tärkeää, että markkinatoimijoita koskeva sääntely on yhdenmukaista. Säännöksen poistamiselle ei siten ole VM:n näkemyksen mukaan perusteita. Ehdotetun 2 luvun 13 :n 2 momentissa säädetään, että Arvopaperikeskus pitää kansainvälisen yhteistoiminnan edellyttämät tilit ja luettelot arvoosuusrekisterissä. Kansallisessa sääntelyssä ei tulisi määritellä, millä tavalla kansainvälinen yhteistoiminta on järjestettävä, ja asetuksen linkkejä koskevia artikloita tulisi soveltaa sellaisenaan. VM katsoo, että säännös on tärkeä muiden lakien kannalta, sillä tämän säännöksen päälle rakennetaan ulkomaisen arvopaperikeskuksen käyttö arvo-osuustileistä annetun lain (827/1191) omaisuudenhoitotiliä koskevassa säännöksessä. Arvo-osuustileistä annettu laki on lisäksi luonteeltaan siviilioikeudellinen, eikä siinä ole tarkoituksenmukaista säännellä rahoitus-markkinatoimijoista. Ehdotetulle poistolle ei siten ole VM:n mukaan perusteita. Ehdotetun 2 luvun 14 :n mukainen luettelo sääntöjen sisällöksi on merkittävästi yksityiskohtaisempi kuin asetuksen vaatimukset. Lähtökohtaisesti sääntöjen tulisi täyttää asetuksen vaatimukset ilman lisä- tai tarkentavia vaatimuksia. VM:n mielestä säännöillä on keskeinen tehtävä arvoosuusjärjestelmän sekä arvopaperikauppojen selvityksen luotettavuuden kannalta. Suurin osa ehdotetun säännöksen luettelosta koskee joko tilinhoitajien toimintaa tai selvitystoiminnan turvaamista. Kansallisen arvoosuusjärjestelmän toiminnan kannalta tilinhoitajia koskeva sääntely on keskeisessä asemassa tilanteessa, jossa asetus ei sisällä säännöksiä niiden toiminnasta. Ehdotetun säännöksen luettelon määräykset ovat luonteeltaan joko teknisiä tai sillä tavoin menettelyllisiä, ettei niistä ole tarkoituksenmukaista säätää laintasolla. Lisäksi selvitystoimintaa koskeva sääntely on tarpeellista kaikilla säädöstasoilla arvopaperikauppojen selvitysjärjestelmän häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi. Ilman, että ehdotetun säännöksen luettelon väitettyä lisäsääntelyä on yksilöity tarkemmin, ei VM pidä säännöksen muuttamista perusteltuna. Ehdotetun 2 luvun :ssä olevat henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisteriä koskevat velvollisuudet ovat kansallisia lisävaatimuksia. Henkilökohtaisia liiketoimia koskeva säännös on päällekkäinen eturistiriitoja

6 6 (20) koskevan asetuksen artiklan 26(3) sekä eturistiriitatilanteista annettavien yksityiskohtaisten teknisten standardien kanssa. Asetuksen 26 artiklassa ei säädetä tilanteesta, jossa arvopaperikeskuksessa vaikuttavassa asemassa olevalla henkilöllä on sisäpiirintietoa. Tällöin kansallista lisäsääntelyä on mahdollista antaa. Rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnetun julkisen luotettavuuden kannalta on äärettömän tärkeää, että markkinoiden väärinkäytön mahdollisuuksia pyritään estämään niin kattavalla tavalla kuin mahdollista. Lisäksi vastaavia velvollisuuksia sisältyy muillekin rahoitusmarkkinatoimijoille. Henkilökohtaisia liiketoimia tai markkinoiden väärinkäyttöä estäviä säännöksiä tulee niin ikään aina arvioida horisontaalisesti koskien kaikkia rahoitusmarkkinatoimijoita. Eturistiriidoista annettavat tekniset sääntelystandardit eivät myöskään ole vielä voimassa ja jos niiden voimaantultua ilmenisi, että kansallinen sääntely on näiltä osin päällekkäistä, voidaan kansallinen lisäsääntely poistaa siinä vaiheessa. Ehdotetuille poistoille ei siten ole VM:n näkemyksen mukaan perusteita. Arvopaperikeskuksen osapuolille ei tulisi asettaa lisävaatimuksia kansallisessa sääntelyssä, koska osallistumista koskevista vaatimuksista säädetään asetuksen 33 artiklassa. Sen mukaan osapuolivaatimusten on mahdollistettava oikeudenmukainen ja avoin pääsy kaikille oikeushenkilöille. Osapuolivaatimusten on oltava avoimia, objektiivisia ja syrjimättömiä sen varmistamiseksi, että pääsy arvopaperikeskukseen on oikeudenmukaista ja avointa. Osapuolille asetettavilla lisävaatimuksilla on merkitystä myös arvopaperikeskusten välisten linkkien perustamiseen ja siten EU:n yhteisten sisämarkkinoiden luomiseen. Arvopaperikeskusten väliset linkit luodaan ensisijaisesti käyttämällä ns. standardilinkkejä. Asetuksen mukaan arvopaperikeskusten välisellä standardilinkillä tarkoitetaan järjestelyä, jossa arvopaperikeskuksesta tulee osallistuja toisen arvopaperikeskuksen arvopapereiden selvitysjärjestelmässä samoin ehdoin, joita sovelletaan muihin jälkimmäisen arvopaperikeskuksen ylläpitämän arvopapereiden selvitysjärjestelmän osallistujiin. Suomessa osallistujalla tarkoitetaan tilinhoitajaa ja selvitysosapuolta, jolloin kaikki tilinhoitajille ja selvitysosapuolille asetetut lisävelvollisuudet soveltuvat myös arvopaperikeskukseen, jonka kanssa linkkiä ollaan perustamassa. Näin ollen lisävaatimukset hankaloittavat myös valtioiden rajat ylittävää toimintaa ja EU:n yhteisten sisämarkkinoiden luomista. VM:llä on oikeus määrätä ehdoista, joilla arvopaperikeskus myöntää selvitysosapuolen oikeudet, jollekin sellaiselle yhteisölle, joka ei ehdotetun 3 luvun 2 tai 3 momentissa tarkoitettu toimija. VM arvioi ehtoja arvo-osuusjärjestelmän ja arvopaperikauppojen selvityksen luotettavuuden sekä rahoitusmarkkinasääntelyn oikeudenmukaisen horisontaalisen ulottuvuuden kannalta. Kansalliset lisävaatimukset ovat siten perusteltuja siinä käytännössä teoreettisessa tilanteessa, ettei hakija olisi säännöksessä tarkoitettu rahoitusmarkkinoilla toimiva yhteisö. Lisäksi osapuolivaatimuksista annettavat tekniset sääntelystandardit eivät ole vielä voimassa ja jos niiden voimaantultua ilmenisi, että kansallinen sääntely on näiltä osin päällekkäistä, voidaan kansallinen lisäsääntely poistaa siinä vaiheessa.

7 7 (20) Ehdotetun 3 luvun 3 :n 2 momentti, jossa säädetään rahatilien avaamisesta selvitystoiminnan toteuttamiseksi, on päällekkäinen asetuksen 40 artiklan kanssa, joka koskee maksujen toteuttamista keskuspankkirahassa tai tietyin edellytyksin liikepankkirahassa. Tämän takia ehdotamme, että 2 momentista poistetaan osat, jotka ovat päällekkäisiä asetuksen kanssa. Ehdotettu säännös ei ole pakottava, vaan arvopaperikeskus voi halutessaan avata säännöksessä tarkemmin kuvatun tilin Suomen Pankissa. Ehdotetulle poistolle ei siten ole VM:n mielestä perusteita. Lain 3 luvun 6 pykälän 3 momentissa säädetään tilinhoitajan oikeuksien myöntämisestä silloin kun tilinhoitajan toimintaa ulkoistetaan. Momentin perustelut tulisi korjata vastaamaan itse säännöksen sanamuotoa. Muutos on tehty arvopaperikeskuksen ehdottamalla tavalla aiemassa valmisteluvaiheessa ja VM:n näkemyksen säännöksen perustelut vastaavat säädöstekstiä. Ehdotetun 3 luvun 7 :ssä asetettu kuukauden määräaika tilinhoitajan oikeuksia koskevan hakemuksen ratkaisemiseksi aiheuttaa ristiriitaisuutta suhteessa asetuksen 52 ja 53 artikloissa asetettuihin määräaikoihin nähden. Tilanteen selkiyttämiseksi ehdotamme, että kansallisesta sääntelystä poistetaan arvopaperi-keskukselle asetettu määräaika. Muutos on tehty arvopaperikeskuksen ehdottamalla tavalla aiemassa valmisteluvaiheessa. Lisäksi viittaus asetuksen 52 ja 53 artikloihin on virheellinen, sillä tilinhoitajat ovat osapuolia, joita säännellään 33 artiklassa. VM katsoo, että pykälä perusteluineen on siten oikein. Lain 3 luvun 8 :ssä ehdotetaan, että tilinhoitajan oikeuksien peruuttamisen yhteydessä kirjaustoiminta siirrettäisi viipymättä arvopaperikeskuksen hoitoon. Kirjaustoimintaa hoidetaan kirjaajan ankaralla vastuulla. Kirjaustoiminnassa on otettava huomioon siihen vaikuttava asiakkuussuhde tilinhoitajan ja sen asiakkaan välillä, joten kirjaustoiminnan ollessa arvopaperikeskuksen hoidettavana, sen tulisi olla vähintään hyvin rajoitettua ja tilapäistä ja tästä tulisi olla yksityiskohtaisempi kuvaus lain tasolla. Muutos yhtenäistää momentin säännöksiä, kun arvopaperikeskuksen on samaan aikaan viipymättä huolehdittava tilinhoitajan kirjaustoiminnan lopettamisesta. Tilanteessa, jossa tilinhoitajan oikeudet perutaan ja kirjaustoiminta joudutaan siirtämään arvopaperikeskuksen hoidettavaksi, on tehtävä punninta kahden oikeushyvän välillä. Punnittavat oikeushyvät ovat rahoitusmarkkinoiden häiriötön toiminta ja vakaus sekä rajatun asiakasryhmän tilapäisesti heikentyvät toimintamahdollisuudet. Tilanteessa, jossa tilinhoitajan toiminta on niin vakavasti häiriintynyt, ettei sen voida enää katsoa voivan hoitaa asiakkaidensa arvo-osuustilejä, tulee ne siirtää välittömästi arvopaperikeskuksen hoidettavaksi. Käytännön tilanteet, joissa tilinhoitajan oikeudet joudutaan perumaan, vaihtelevat todennäköisesti huomattavasti, jolloin yksityiskohtaisen sääntelyn antaminen olisi vaikeaa. VM:n näkemyksen mukaan markkinoiden vakaus on tärkeämpi oikeushyvä, jolloin rajatun asiakasryhmän mahdollisuuksia disponoida arvo-osuuksistaan voidaan hetkellisesti rajoittaa.

8 8 (20) Lain 4 luvun 5 :ssä ehdotetaan säädettävän kirjausrahastosta ja 7 :ssä vakuusmaksusta. Asetus ei vaadi kirjausrahaston ylläpitoa. Sen toiminta on myös usein koettu hakijoiden ja tilinhoitajan asemaa koskevien järjestelyjen yhteydessä haastavaksi erityisesti vakuusmaksuennakon määrän ja vakuuden palauttamisen yhteydessä. VM toteaa, että sijoittajansuojalla on keskeinen rooli arvoosuusjärjestelmässä. Tämän vuoksi tilinhoitaja on huolimattomuudestaan riippumatta vastuussa kirjaustoiminnasta aiheutuneista vahingoista. Tämä ankara vastuu, jolla siis suojataan arvo-osuuden omistajia, on ensisijaista. Kirjausrahaston vastuu on vasta toissijaista tilanteessa, jossa tilinhoitaja ei kykene täyttämään ensisijaista vastuutaan. Toissijaisesta vastuusta huolimatta rahastolla on regressio-oikeus ensisijaisena korvausvelvollisena olevaan tilinhoitajaan. Ennakollisten vakuusmaksujen osalta esityksessä on otettu huomioon arvopaperikeskuksen aiemmassa valmisteluvaiheessa toimittama ehdotus ja esityksessä nimenomaan ehdotetaan voimassa olevan lain ennakkomäärän puolittamista. Tämä tarkoittaa euron ennakkovakuusmaksua voimassa olevan euron sijaan, mitä voidaan pitää tilanteen helpottumisena tilinhoitajan oikeuksia hakevan toimijan osalta. Arvopaperin liittämistä koskevat 5 luvun määräykset pohjautuvat voimassaolevan lain rakenteeseen ja logiikkaan ja luku on pitkälti päällekkäinen asetuksen kanssa. Luvusta puuttuu kokonaan asetuksessa edellytetty mahdollisuus arvopapereiden pysäyttämiseen, joka on käytössä muissa arvopaperikeskuksissa. Luvussa on jouduttu viittaamaan asetukseen sen vuoksi, että asetuksessa arvo-osuusjärjestelmään liittäminen on kytketty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta, jäljempänä MiFID 2-direktiivi, jota ei ole esitystä annettaessa pantu täytäntöön kansalliseen lainsäädäntöön. MiFID 2-direktiivin soveltamista on lykätty EUtasolla, eikä kansallisessa lainsäädännössä pystytä korjaamaan EU-sääntelyssä olevia epäloogisuuksia tai aikataulullisia sääntelyaukkoja. Pysäyttämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa arvopaperi siirtyy arvopaperikeskukselle muuten kuin liikkeeseenlaskun perusteella. Pysäyttämisvelvollisuus ei kuitenkaan seuraa asetuksesta. Aiheeseen liittyvien muiden syiden takia asiaa olisi lisäksi syytä selvittää tarkemmin, jos intressinä olisi saada soveltaa säilytystoimintaan arvo-osuusjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä arvopaperitileistä annetun lain (750/2012) sijaan. Pysäyttämistä koskevalle ehdotukselle ei siten ole VM:n näkemyksen mukaan perusteita. Ehdotetun 6 luvun 2 :n 1 momentin mukaan sopimus tehtäisiin viranomaisen lakisääteisen tehtävän täytäntöönpanon turvaamiseksi. Toimitettavien tietojen sisällössä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että viranomaiset tarvitsevat myös muita tietoja kuin tavanomaisesti osakasluettelolle merkittäviä tietoja. Mm. poliisi-, syyttäjä- ja pakkotäytäntöönpanoviranomaiset tarvitsevat yleensä

9 9 (20) omistustietojen lisäksi kaikki tiedot tiliin ja sille kirjattuihin arvo-osuuksiin kohdistuvista oikeuksista ja rajoituksista, esimerkiksi panttauksista. Ehdotetussa säännöksessä viitataan voimassa olevaa osakeyhtiölakia vastaavaan osakasluettelosäännökseen, jossa säädetään siitä, että osakasluettelolle voidaan kirjata joko suora omistaja tai hallintarekisteröinnin hoitaja. Asetuksessa ei säädetä arvopaperien säilytysjärjestelmistä eikä Suomen lainsäädännöllä ole mahdollista säätää ulkomaisten arvoosuusjärjestelmää vastaavien järjestelmien sisällöstä. Lisäksi kansallista arvo-osuusjärjestelmää vastaava suorien tilien vaatimus tai vaatimus kaikkien osakkaiden reaaliaikaisesta tuntemisesta silloin, kun yhtiö valitsee ulkomaisen arvopaperikeskuksen, olisi asetuksessa turvatun liikkeeseenlaskijan valintaoikeuden vastainen säännös. Edelleen yhtiötä voidaan velvoittaa toimittamaan vain sellaisia tietoja, joita se voi tosiasiassa saada. Omistustietojen saaminen ulkomaisilta toimijoilta edellyttää kansainvälisillä säännöksillä, eikä kansallisella sääntelyllä päästä näiltä osin täysin tyydyttävään lopputulokseen. Lisäksi esitys vastaa nykytilaa muiden kuin suoraan hallittujen arvopaperien osalta. VM ei pidä ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Ehdotetun 7 luvun 3 :n 3 momentin mukaan Rahoitusvakausvirasto voisi velvoittaa arvopaperikeskuksen toimittamaan sen emoyrityksen kriisinratkaisusuunnitelman. Asetuksen 22(3) artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että jokaiselle arvopaperikeskuksille on laadittu riittävä kriisinratkaisusuunnitelma. Arvopaperikeskus ei siten välttämättä pääse suoraan käsiksi emoyrityksensä kriisinratkaisusuunnitelmaan, koska suunnitelman laatimisvelvollisuus on asetettu emoyrityksen toimivaltaiselle viranomaiselle. Tämän takia arvopaperikeskuksella ei myöskään voi olla velvollisuutta emoyrityksen kriisinratkaisusuunnitelman toimittamiseen, vaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä yhteistyötä keskenään. Arvopaperikeskus on osa monikansallista konsernia, jolloin on selvää, että kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan ainakin jossain laajuudessa konsernitasolla. Laissa on nimenomaiset säännökset Rahoitusvakausviraston yhteistyövelvoitteesta emoyrityksen kriisinratkaisusuunnitelmasta vastaavien viranomaisten kanssa. Muutosehdotukselle ei VM:n näkemyksen mukaan siten ole perusteita. Ehdotetun 8 luvun 1 :ssä säädettyyn arvopaperikeskuksen salassapitovelvollisuuteen tulisi säätää poikkeus, joka mahdollistaisi kansainvälisen yhteistoiminnan vaatiman omistajatietojen toimittamisen arvopaperikeskusten välisissä linkeissä. Arvopaperikeskuksen tulisi voida luovuttaa omistustietoja toiselle arvopaperikeskukselle, jos kyseisessä valtiossa sovellettava lainsäädäntö edellyttää omistustietojen toimittamista. Arvopaperikeskusten välisillä linkeillä tarkoitetaan sitä, että arvopaperikeskus hakee osapuolioikeuksia toisessa arvopaperikeskuksessa. Arvopaperikeskuksella on tällöin asetuksessa tarkoitettu ylimmän tason tili toisessa arvopaperikeskuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että siirrettäessä arvo-osuuksia toiseen arvopaperikeskukseen, näkyy esimerkiksi osakasluettelolla omistajana arvopaperikeskus. Kyseessä on siis hallintarekisteröity tili, jolle ei voida kerätä mitään omistustietoa. Ei olisi myöskään liiketaloudellisesti järkevää

10 10 (20) siirtää asiakaskohtaisia arvo-osuustilejä arvopaperikeskuksesta toiseen niiden potentiaalisesti erittäin suuren lukumäärän vuoksi. Jos osakasluettelomerkintä halutaan purkaa, noudatetaan osakeyhtiölain säännöksiä. Linkkien välityksellä ei siten siirretä omistajatietoja. Linkkiä voidaan tässä mielessä verrata EKP:n T2S-selvitysalustaan, jolle ei myöskään siirry mitään asiakaskohtaisia tietoja. Muutosehdotukselle ei VM:n näkemyksen mukaan siten ole perusteita. 3 Osakeyhtiölaki (OYL) Oikeusministeriö, jäljempänä OM, arvioi sen toimialaan kuuluvaan yhtiölainsäädäntöön (osakeyhtiölaki, jäljempänä OYL, ja osuuskuntalaki) liittyvää asiantuntijapalautetta seuraavasti. Yhtiön päätöksenteko arvo-osuusjärjestelmään kuulumisesta ja arvoosuusjärjestelmästä toiseen siirtymisestä Valiokunnan kuulemisessa on esitetty, että OYL:n arvo-osuusjärjestelmään kuulumista koskeva säännös (OYL 3 luvun 14 a ) ja sen perustelut ovat ristiriidassa keskenään. Lain säännöksen mukaan arvo-osuusjärjestelmään kuulumisesta määrätään yhtiöjärjestyksessä, mutta perustelujen mukaan päätöksenteon katsotaan kuuluvan hallituksen yleistoimivaltaan. On esitetty, että ulkomaisen arvopaperikeskuksen valinnan tulisi aina edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta, joka on yhtiökokouksen päätösvallassa. Lisäksi on todettu, että arvo-osuusjärjestelmässä jo olevat yhtiöt ovat tehneet päätöksen Suomen arvo-osuusjärjestelmään liittymisestä yhtiökokouksessa, joten ei olisi kohtuutonta edellyttää, että myös mahdollinen päätös arvopaperikeskuksen vaihtamisesta tehtäisiin osakkeenomistajien toimesta yhtiökokouksessa. Lisäksi on kysytty, millä edellytyksillä hallituksen päätös voisi koskea myös optionhaltijoita vai voisivatko yhtiön osakkeet olla yhdessä arvopaperikeskuksessa, kun optiot on laskettu liikkeeseen toisessa arvopaperikeskuksessa. Ehdotuksen mukaan yhtiön osakkeiden kuulumisesta arvoosuusjärjestelmään tai ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään määrätään yhtiöjärjestyksessä. Lakiin ei ehdoteta erityissäännöstä päätöksenteosta arvo-osuusjärjestelmän vaihtamisen osalta, jolloin asia lähtökohtaisesti kuuluu yhtiöjärjestyksen puitteissa hallituksen yleistoimivaltaan. Toisaalta päätöksentekomenettelyyn voidaan jatkossa vaikuttaa yhtiöjärjestyksen laatimisella ja sovellettava päätöksentekomenettely määräytyy viime kädessä yhtiöjärjestyksen tulkinnan perusteella seuraavasti. Jatkossa on ensinnäkin mahdollista yhtiöjärjestyksessä määrätä osakkeiden kuulumisesta nimenomaisesti johonkin tiettyyn arvoosuusjärjestelmään, jolloin arvo-osuusjärjestelmän vaihtaminen edellyttää aina yhtiöjärjestyksen muutosta. Toisaalta voimassa olevaan OYL:n perustuvat arvo-osuusjärjestelmään kuulumista koskevat yhtiöjärjestysmääräykset on käytännössä laadittu suomalaista arvo-osuusjärjestelmää silmällä pitäen. Tällaisten yhtiöjärjestysmääräysten tulkinnasta seurannee, että

11 11 (20) suomalaisessa arvo-osuusjärjestelmässä jo liikkeeseenlaskettujen osakkeiden mahdollinen siirtäminen arvopaperikeskuksesta toiseen tulee toteutettavaksi yhtiöjärjestystä muuttamalla. Laissa tai sen perusteluissa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, miten jo rekisteröityjä yhtiöjärjestyksen määräyksiä tulkitaan. Yhtiöjärjestyksen tulkinnan lisäksi ainakin suomalaisessa arvopaperikeskuksessa liikkeeseenlaskettujen osakkeiden osalta arvopaperikeskuksen vaihtamista rajoittavat myös OYL:n osakasluetteloa ja osakeoikeuksien käyttöä koskevat säännökset ja yleiset periaatteet. Suoran omistuksen vaatimuksesta johtuen näiden yhtiöiden suomalaiset osakkeenomistajat on merkitty osakasluettelolle ja ovat siten oikeutettuja käyttämään osakkaan oikeuksia laissa säädetyllä tavalla. Osakasluetteloa ja oikeuksien käyttöä koskevista säännöksistä ja yleisistä periaatteista seuraa näissä tilanteissa, ettei yhtiön yksipuolisella päätöksellä voida heikentää osakasluetteloon merkityn osakkaan oikeusasemaa poistamalla tämä osakasluettelolta (esimerkiksi siirrettäessä yhtiön osakkeet ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään, jossa käytössä olevien arvopaperien säilytysmallien johdosta ei voida toteuttaa ns. suoraa omistusta). Sama koskee myös hallintarekisteröinnin hoitajaa tilanteessa, jossa osakkeet siirrettäisiin sellaiseen ulkomaiseen arvopaperikeskukseen, johon kyseinen hallintarekisteröinnin hoitaja ei voi päästä osapuoleksi. Edellä mainitun perusteella OYL:n yleisten säännösten ja periaatteiden arvioidaan riittävällä tavalla turvaavan yksittäisen osakkaan aseman arvo-osuusjärjestelmän vaihtamisesta päätettäessä. Vaikka mainituista säännöksistä ja periaatteista johtuvat rajoitukset voivat käytännössä merkittävästi rajoittaa jo arvo-osuusjärjestelmässä liikkeeseenlaskettujen osakkeiden siirtämistä arvo-osuusjärjestelmästä toiseen, pidetään niiden kautta rakentuvaa tasapainoa tarkoituksenmukaisena ratkaisuna arvopaperikeskuksen vaihtamista koskevan päätöksenteon sääntelyksi. OM katsoo, ettei lausunto anna aihetta muuttaa lakiesitystä. Suomalaisen liikkeeseenlaskijan osakkeiden liittämisen ulkomaiseen arvoosuusjärjestelmään on todettu sisältävän potentiaalisesti useita hankalia lainvalinta- ja normiristiriitatilanteita, joita ei liene mahdollista ratkaista tässä lakiehdotuksessa, mutta jotka saattavat tosiasiallisesti hankaloittaa tai estää arvopaperikeskusten kilpailutuksen. Asetuksen mukaan myös ulkomaista arvopaperikeskusta käytettäessä liikkeeseenlaskuun ja arvopapereihin sovelletaan liikkeeseenlaskijan kansallista yhtiöoikeutta. Edellä arvioidun mukaisesti kansallisen yhtiöoikeuden säännökset voivat käytännössä rajoittaa ulkomaisen arvopaperikeskuksen valintaa erityisesti jo liikkeeseenlaskettujen osakkeiden osalta. Voimassa olevaa OYL:a sisällöltään vastaavien säännösten soveltamisen myös ulkomaisen arvopaperikeskuksen valinneeseen yhtiöön on kuitenkin arvioitu riittävällä tavalla turvaavan osakkaiden ja näiden oikeudenhaltijoiden aseman. OM katsoo, ettei lausunto anna aihetta muuttaa lakiesitystä.

12 12 (20) Osakasluettelon pitäminen ja osakasluetteloon merkittävät tiedot Valiokunnan kuulemisessa on esitetty OYL:n lisättäväksi vaatimus, jonka mukaan yhtiökokous voisi tehdä päätöksen osakkeiden kuulumisesta ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään vain, jos ulkomaisessa arvoosuusjärjestelmässä erotellaan suomalaisten osakkeenomistajien osakkeet suorille tileille, jotka on avattu suomalaisten osakkeenomistajien nimiin. Lisäksi tulisi edellyttää, että yhtiö saisi ulkomaisesta arvo-osuusjärjestelmästä tiedot, joiden perusteella se voisi pitää arvo-osuustilikirjauksiin perustuvaa ajantasaista osakasluetteloa ehdotuksen mukaisesti. Ehdotuksen perusteella on arvioitu jäävän epäselväksi millä tavalla ja mihin perustuen yhtiön hallitus on oikeutettu saamaan tiedot säilytysketjusta osakasluettelon ylläpitoa varten. Tällä on arvioitu olevan merkitystä erityisesti yhtiön hallituksen osakasluettelon ylläpitoon liittyvän vastuun kannalta. Erityisesti on nostettu esiin mahdollinen tilanne, jossa liikkeeseenlaskijan ja arvopaperikeskuksen välille ei ole mahdollista luoda tietojensaannin mahdollistavaa sopimussuhdetta. Toisaalta osakasluettelon pitoa koskevan ehdotuksen on katsottu lisäävän yhtiöiden (ja osuuskuntien) hallituksen velvollisuuksia, mutta sitä on pidetty hyväksyttävänä kansallisen yleisöjulkisuuden tavoitteen ja asetuksen valinnanvapauden kontekstissa. Valiokunnalle aiemmin toimittamassaan lausunnossa mainituilla perusteella OM arvioi, että mahdolliset kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset suomalaista järjestelmää vastaavan osakkeenomistuksen julkisuuden toteuttamisesta (esim. kansallista arvo-osuusjärjestelmää vastaava suorien tilien vaatimus tai vaatimus kaikkien osakkaiden reaaliaikaisesta tuntemisesta) silloin, kun yhtiö päätyy valitsemaan ulkomaisen arvopaperikeskuksen, olisivat huomattavan ongelmallisia asetukseen liittyvän tulkintariskin takia. Toisaalta osakkaiden tuntemista koskevat vaatimukset voisivat käytännössä olla ongelmallisia myös niiden toteuttamisesta liikkeeseenlaskijalle aiheutuvien kustannusten kannalta. Ehdotuksen mukaan osakasluetteloa on pidettävä arvoosuustilien tai niitä vastaavien tilien tietojen perusteella. Tästä ei seuraa asiantuntijalausunnossa mainittua velvollisuutta hankkia loppuomistajatietoja säilytysketjusta. Liikkeeseenlaskupaikasta (suomalainen vs. ulkomainen arvo-osuusjärjestelmä) huolimatta arvo-osuusjärjestelmään kuuluvaan yhtiöön sovelletaan kansallista yhtiöoikeutta. Siten suomalaisen yhtiön on OYL:n mukaan joka tapauksessa huolehdittava osakasluettelon pidosta arvo-osuustilien (tai niitä vastaavien ulkomaisen arvopaperikeskuksen ylimmän tason tilien) perusteella ja varmistuttava siitä, että OYL:n osakkaan oikeuksien käyttöä koskevia säännöksiä voidaan noudattaa myös silloin, kun osakkeet on liitetty ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään. Käytännössä OYL:n vaatimukset täyttävän liikkeeseenlaskun toteuttaminen edellyttää myös ulkomaisen arvopaperikeskuksen kanssa sopimusta, jolla varmistetaan kansallisen yhtiölain vaatimusten noudattaminen ja dokumentoidaan johdon huolellinen toiminta. Tästä syystä johtuen ehdotuksessa ei ole erikseen huomioitu tilannetta, jossa OYL:n vaatimusten

13 13 (20) mukaisen sopimussuhteen luominen liikkeeseenlaskijan ja arvopaperikeskuksen välille ei ole mahdollista. OM katsoo, ettei lausunto anna aihetta muuttaa lakiesitystä. Ehdotuksen mukaan yhtiöjärjestyksessä voitaisiin jatkossa määrätä, että osakasluetteloon merkitään osakkeenomistajan osoitteen sijasta kotikunta ja syntymäaika (OYL 3 luvun 15 :n 4 momentti). Muutoksen on arvioitu voivan aiheuttaa käytännön ongelmia osakasluettelotietojen käyttäjälle, esimerkiksi tilanteessa, jossa vähemmistöosakkeenomistaja haluaisi ottaa yhteyttä toisiin vähemmistöosakkeenomistajiin vähemmistöoikeuksien toteuttamiseksi. Osakasluettelon tietoja koskevien lainmuutosten (kotikunnan ja syntymäajan merkitseminen osakasluettelolle) on todettu edellyttävän myös teknisiä muutoksia, joiden toteuttamiseen tarvittava aika tulee ottaa huomioon ehdotuksen voimaantuloa koskevissa siirtymäsäännöksissä. Mahdolliseen yhtiöjärjestysmääräykseen perustuva kotikunnan ja syntymäajan merkitseminen osakasluetteloon vastaa kaupparekisterilain (129/1979) säännöksiä kaupparekisteriin ilmoitettavista henkilöistä merkittävistä ja julkistettavista tiedoista. Yhtiöjärjestyksen muutoksesta päätettäessä muutoksen hyödyt ja haitat tulisivat päätöksen tekevien osakkaiden arvioitavaksi. Toisaalta osoitetiedot ovat syntymäajan ja kotikunnan perusteella yleisesti saatavilla väestötietojärjestelmästä, jos niiden luovuttamista ei ole rajoitettu (=turvakielto). Koska kotikunnan ja syntymäajan merkitsemistä osakasluetteloon koskeva määräys voidaan arvoosuusjärjestelmään kuuluvissa yhtiöissä ottaa yhtiöjärjestykseen vasta, kun osakasluettelon pitäjällä (=arvopaperikeskuksella) on tarpeelliset tietotekniset valmiudet sen toteuttamiseen, ei laissa tarvita OM:n näkemyksen mukaan tämän mahdollisuuden osalta erillistä siirtymäsäännöstä. Suomalaiseen arvoosuusjärjestelmään kuuluvat yhtiöt voivat halutessaan siirtyä uuden lain mukaiseen käytäntöön sen jälkeen, kun arvopaperikeskus on toteuttanut tarvittavat muutokset tietojärjestelmiin. Sen sijaan arvo-osuusjärjestelmään kuuluvien yhtiöiden osalta on tarpeen lisätä lakiin siirtymäsäännös, jonka mukaan OYL:n 3 luvun 17 :n 3 momentin säännös osakkeenomistajan syntymäajan merkitsemisestä osakasluetteloon tulee voimaan myöhemmin. Valiokunnan kuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että nykysääntelyn tulkinnan perusteella ainoastaan ajantasainen osakasluettelo voidaan luovuttaa osakasluettelon julkisuuden perusteella. Mikäli osakasluetteloiden historiatietojen julkisuutta halutaan lisätä, tulisi tältä osin määritellä muun muassa, miten pitkältä ajalta historiatiedot olisivat julkisia ja liittyisivätkö tällaiseen julkisuuteen joitain rajoituksia (esim. tilastollinen, tutkimuksellinen ja journalistinen tarkoitus, jotka on tunnistettu erikseen henkilötietolainsäädännössä tai muu sääntelyssä tarkemmin määritelty perusteltu intressi). OYL:ssa säädetään vain ajantasaisen osakasluettelon julkisuudesta. Tämä on perusteltua siitä syystä, että osakkaan

14 14 (20) (ja hallintarekisteröinnin hoitajan) oikeudet perustuvat siihen, että tämä on merkitty osakasluettelolle. Osakeomistusta koskevilla historiatiedoilla ei ole vastaavaa yhtiöoikeudellista merkitystä. Yleisöjulkisuuden tason ja toteuttamistavan osalta nykytilan säilyttäminen on ollut ehdotuksen lähtökohta. Lisäksi osakeomistuksen historiatietojen julkistamiseen liittyy sellaisia tietosuojakysymyksiä, joiden riittävä arviointi ei OM:n arvion mukaan tämän hankkeen yhteydessä ole ollut mahdollista. Muut osakeyhtiölakia koskevat kommentit Esityksessä ei ole otettu kantaa siihen, millä tavalla muutos vaikuttaa yhtiöjärjestyksissä olevien suostumus- ja lunastuslausekkeiden käyttöön ja toimivuuteen. Käytännössä suostumus- ja lunastuslausekkeiden käyttöön ja toimivuuteen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia myös nykyisin yhtiöissä, joiden osakkeita on hallintarekisteröity. Käytännössä vaihdannanrajoituslausekkeiden käyttöön liittyvillä kysymyksillä ei ole arvo-osuusjärjestelmään kuuluvien yhtiöiden osalta sellaista laajempaa merkitystä eikä niiden käyttöön liittyen ole tiedossa sellaisia ongelmia, joita olisi OM:n mukaan tarpeen ratkaista nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä. OYL 3:14 c :n 2 momentin mukaan Jollei osakeantipäätöksessä määrätä toisin, maksullisessa osakeannissa merkintäoikeus kirjataan merkinnän alkaessa asianomaiselle arvo-osuustilille ja maksuttomassa osakeannissa annettava osake kirjataan suoraan asianomaiselle arvo-osuustilille. Valiokunnan kuulemisessa on esitetty tämän lauseen poistamista OYL:sta tai sen korvaamista maininnalla, jonka mukaan osakeannin tarkemmasta toteutuksesta määrätään arvopaperikeskuksen säännöissä. Ehdotus ei sinänsä liity nyt toteutettaviin pääasiassa arvopaperikeskusasetuksen täytäntöönpanoon liittyviin muutoksiin. Momentissa on kyse olettamasäännöstä, josta voidaan osakeantipäätöksellä poiketa oikeuksien käyttöä koskevien säännösten ja lain yleisten periaatteiden puitteissa. OYL:n tekninen päivittäminen markkinakäytäntöjä vastaavaksi on OM:n mukaan tarkoituksenmukaisempaa tehdä erikseen ja kokonaisvaltaisesti tarkastellen. OYL 3:15 :n 5 momentissa viitataan AOJL:n ja sen odotusluetteloa koskeviin kohtiin. Valiokunnan kuulemisessa on esitetty, että olisi johdonmukaista säätää myös odotusluettelosta samassa pykälässä. Toisaalta muutosta on liikkeeseenlaskijan valintaoikeus huomioon ottaen pidetty perusteltuna. Osa arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia yhtiöitä koskevista voimassa olevan OYL:n säännöksistä ehdotetaan siirrettäväksi AOJL:n lukuun, jota sovelletaan arvo-osuusjärjestelmään tai vastaavaan ulkomaiseen järjestelmään kuuluviin Suomen lain mukaan rekisteröityihin yhtiöihin. Muutos ei vaikuta lain sisältöön, mutta sen tarkoituksena on OM:n mukaan parantaa lain luettavuutta.

15 15 (20) 4 Sijoituspalvelulaki Ehdotetun sijoituspalvelulain 1 luvun 2 :n yksityiskohtaisten perusteluiden (s ) mukaan Sijoituspalvelun tarjoamista koskevat säännökset voisivat tulla sovellettaviksi käytännössä ainoastaan tilanteessa, jossa arvopaperikeskus toimisi itse arvo-osuustilin tilinhoitajana, eikä sijoittajalla olisi asiakassuhdetta arvo-osuustilin osalta toimiluvan saaneeseen sijoituspalveluyritykseen. Esityksessä olisi tarkennettava, että sijoituspalvelun tarjoamista koskevat säännökset eivät tule sovellettavaksi, jos arvopaperikeskus toimii ainoastaan tilinhoitajana eikä tarjoa samalla sijoituspalveluita. Pelkkänä tilinhoitajana toimiminen ei ole sijoituspalveluiden tarjoamista, koska rahoitusvälineiden säilyttäminen ei ole sijoituspalveluiden tarjoamista MiFID II:n mukaan. Voimassa olevan sijoituspalvelulain (747/2012) nojalla säilytyspalveluiden tarjoaminen on luvanvaraista sijoituspalvelua. MiFID 2-direktiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevaa hallituksen esitystä ei ole annettu vielä eduskunnalle, joten siihen ei voida nyt puheena olevassa hallituksen esityksessä viitata. Lisäksi MiFID 2-direktiiviin sisältyy asiakasvarojen säilyttämistä koskien kansallista liikkumavaraa, joten kyseessä olevasta asiasta on tietyin rajoituksen mahdollista antaa jatkossakin kansallista lisäsääntelyä. Asetuksessa todetaan selvästi, että arvopaperikeskuksen tarjotessa sijoituspalvelua, siihen sovelletaan sijoituspalvelun tarjoamista koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi sijoituspalvelun tarjoamista koskevien säännösten yhdenmukainen soveltaminen on keskeinen osa sijoittajansuojaa ja sen vuoksi sijoituspalveluiden tarjoajien tasapuolinen kohtelu lainsäädännössä on tärkeää. Sijoituspalveluiden tarjoamisen moninaisuudesta ja kirjosta johtuen ei ole perusteita rajoittaa sijoituspalvelulain soveltamista etukäteen yksittäisen toimijan kohdalla. Ehdotetuille rajaukselle ei siten ole VM:n näkemyksen mukaan perusteita. 5 Laki Rahoitusvakausviraston hallintomaksusta Ehdotetun 4 :n mukaan arvopaperikeskuksen suhteellista hallintomaksua määrättäessä maksuperusteena käytettäisiin arvopaperikeskuksen liikevaihtoa. Maksuperusteena tulisi kuitenkin käyttää arvopaperikeskuksen ydinpalveluiden liikevaihtoa, koska kriisinratkaisusuunnitelmalla varmistetaan arvopaperikeskuksen tarjoamien ydinpalvelujen jatkuvuus. Koska asetus edellyttää arvopaperikeskukselta ydin- ja liitännäispalveluita koskevien kustannusten ja saatujen tulojen erittelyä ja niiden ilmoittamista toimivaltaiselle viranomaiselle, viranomaisella on asetukseen perustuva oikeus saada tiedot, jolla ydinpalveluihin liittyvä maksuperuste voidaan arvioida. Liikevaihto on perusteena myös monien muiden rahoitusmarkkinatoimijoiden hallintomaksulle, jolloin hallintomaksuista tulee lähtökohtaisesti säätää rahoitusmarkkinatoimijoiden kannalta yhdenmukaisella tavalla. Lisäksi käytännön toiminnan ollessa erittäin monimuotoista, ei välttämättä ole helppoa käytännössä osoittaa missä osassa liiketoimintaa rahoitusmarkkinoiden vakautta uhkaavat riskit ovat. Koska toimintaa koskevien riskien etukäteinen

16 16 (20) kohdentaminen ei ole mahdollista, ei hallintomaksun laskeminen pelkästään ydinpalvelujen perusteella ole perusteltua. Kun Rahoitusvakausviraston toiminta stabiloituu ja käytännön toiminnasta saadaan enemmän kokemuksia, voidaan maksuja koskevia laskentaperusteita sinänsä arvioida VM:n mielestä koko toimialan osalta uudelleen. 6 Esitykseen sisältymättömät ehdotukset Listaamattomat yhtiöt Arvopaperit, joilla käydään kauppaa kauppapaikoilla, on asetuksen mukaan liitettävä arvo-osuusjärjestelmään. Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin mahdollista liittää arvo-osuusjärjestelmään myös sellaisia arvopapereita, joilla ei käydä kauppaa kauppapaikoilla. Tällaisia arvopapereita kutsutaan listaamattomiksi arvo-osuuksiksi. Asetuksessa säädetty liikkeeseenlaskijan valintaoikeus koskee vain yhtiötä, jonka liikkeeseenlaskemalla arvopaperilla käydään kauppaa kauppapaikoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisesti olisi mahdollista säätää, asetuksesta riippumatta, että listaamattoman arvo-osuuden liikkeeseenlaskija ei voisi valita ulkomaista arvopaperikeskusta. Jo voimassa olevan lain nojalla vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien liikkeeseenlaskijat saattavat valita usein ulkomaisen arvopaperikeskuksen, sillä sijoittajakunta on usein kansainvälistä. Vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien omistus ei ole yleisöjulkista. Jos arvopaperilla ei käydä kauppaa kauppapaikalla, voidaan kuitenkin suhtautua epäilevästi ulkomaisen arvopaperikeskuksen halukkuuteen ottaa tällainen liikkeeseenlaskija asiakkaakseen. Saavutettavat hyödyt jäisivät todennäköisesti olemattomiksi suhteessa kustannuksiin. Kun voimassa olevan lain mukaan vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin liikkeeseenlaskijan oikeutta valita ulkomainen arvopaperikeskus ei kuitenkaan ole rajoitettu, tulisi mahdollisen listaamattoman arvo-osuusjärjestelmään liitetyn arvo-osuuden liikkeeseenlaskijan valintaoikeuden rajoituksen koskea VM:n näkemyksen mukaan ainoastaan osakkeita. Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen ilmoitus Finanssivalvonnalle Sijoituspalvelulain 4 luvun 2 :n mukaan ulkomaisella ETAsijoituspalveluyrityksellä on oikeus tarjota sijoituspalvelua Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Säännöksen mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi aloittaa sijoituspalvelun tarjoamisen Suomessa, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta ilmoituksen MiFID:n liitteen I mukaisista tarjottavista sijoitus- ja oheispalveluista sekä tiedot siitä, tarjotaanko palvelua sidonnaisasiamiehen välityksellä. Luottolaitoksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua säädetään luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja sijoituspalvelulaissa. MiFID:n liitteen I A osan mukaan sijoituspalvelua on muun muassa yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen, toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun, salkunhoito ja sijoitusneuvonta.

17 17 (20) MiFID:n liitteen I B osan 1 kohdan mukaan sijoituspalvelun oheispalvelua on rahoitusvälineiden säilyttäminen ja hoito asiakkaiden lukuun, mukaan lukien säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten kassanhallinta tai vakuushallinta. Tällä tarkoitetaan myös osakkeiden hallintaa suoran hallinnan tilillä tai hallintarekisteröidyllä tilillä. Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana on noussut esiin kysymyksiä siitä, voidaanko ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen toimintaa rajoittaa erityisesti silloin, kun se tarjoaa sijoituspalvelua suomalaisille sijoittajille perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. MiFID:n ja Suomen lain nojalla ulkomainen sijoituspalveluyritys voi tarjota sijoituspalvelua ns. yhden toimiluvan periaatteen nojalla. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhdessä EUjäsenvaltiossa myönnetty sijoituspalveluyrityksen toimilupa oikeuttaa palveluntarjontaan myös muualla EU:ssa, jos toiminnanharjoittaja tekee ilmoituksen ns. isäntävaltion rahoitusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle eli Suomessa Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta on vastaanottanut satoja ilmoituksia ulkomaisilta sijoituspalveluyrityksiltä. Sijoituspalveluyrityksen kotivaltio on vastuussa sijoituspalveluyrityksen toimiluvasta ja valvonnasta, ja sillä on ensisijainen oikeus ryhtyä toimiin, jos sijoituspalveluyritys menettelee lainsäädännön vastaisesti. Sijoituspalvelulain 4 luvun 3 :n mukaan [J]os ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys jatkaa ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta säännösten tai määräysten vastaista toimintaa Suomessa, Finanssivalvonnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisen toiminnan jatkamisen estämiseksi, joka vaarantaa sijoittajien suojan tai markkinoiden luotettavan toiminnan. Tarvittaessa Finanssivalvonta voi estää uusien liiketoimien aloittamisen. Suomen arvo-osuusjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan ulkomaiseen sijoituspalveluyritykseen vain, jos se toimii tilinhoitajana Suomessa, ts. on arvopaperikeskuksen tilinhoitaja tai selvitysosapuoli. Ulkomaisista sijoituspalveluyrityksistä ja luottolaitoksista vain pieni osa toimii Suomessa tilinhoitajana, ja suurimpaan osaan toiminnanharjoittajista ei sovelleta arvo-osuusjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä. Finanssivalvonta voisi kuitenkin jatkossa korostaa ilmoituksen saatuaan, että Suomen arvo-osuusjärjestelmässä suomalaisia sijoittajia on kielletty hallintarekisteröimästä suomalaisten pörssiyhtiöiden osakeomistuksiaan Suomessa. EU-lainsäädännön tulevat muutokset Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä useat asiantuntijat ovat korostaneet tarvetta EU-lainsäädäntöratkaisuille, jotta viranomaisten tietojensaantia ja -vaihtoa voidaan tehostaa. Yksi tällainen lähiaikoina vireille tuleva esitys on Euroopan komission lainsäädäntöehdotus pankki- ja maksutilejä koskevasta rekisteristä tai tiedonhakujärjestelmästä, joka annettaneen heinäkuun alussa. Sääntelyn tarkoituksena on ensisijaisesti terrorismin rahoituksen torjunta. Tulevan sääntelyn tavoitteena on tehostaa viranomaisten mahdollisuuksia saada toimivaltansa puitteissa tietoa esimerkiksi siitä, missä pankeissa tietyillä henkilöillä on asiakkuuksia tai mahdollisesti myös siitä, mitä ominaisuuksia asiakkuuteen kuuluu (pankkitilit, sijoitusvarallisuus, tallelokerot). Tietojensaanti sähköisesti tehostaa sekä väärinkäytösten ennaltaestämistä että niiden selvittämistä ja paljastamista.