U 30/ /2017 vp

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetuksella (palvelukorttiasetus) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädäntö- ja toimintakehyksestä sekä komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta (eurooppalainen palvelukortti) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 10 päivänä tammikuuta 2017 julkaisema ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetuksella (palvelukorttiasetus) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädäntö- ja toimintakehyksestä sekä Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2017 Oikeus- ja työministeri Jari Lindström Hallitusneuvos Liisa Huhtala

2 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTE- RIÖ MUISTIO EU/2017/0473 EU/2017/0471 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI ASETUK- SELLA [PALVELUKORTTIASETUS] KÄYTTÖÖN OTETTUA SÄHKÖISTÄ EUROOP- PALAISTA PALVELUKORTTIA KOSKEVASTA LAINSÄÄDÄNTÖ- JA TOIMINTA- KEHYKSESTÄ SEKÄ EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASE- TUKSEKSI SÄHKÖISEN EUROOPPALAISEN PALVELUKORTIN JA SIIHEN LIITTY- VIEN HALLINNOLLISTEN VÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTOSTA 1 Ehdotuksen tavoite ja tausta Komissio antoi 10 päivänä tammikuuta 2017 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetuksella (palvelukorttiasetus) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädäntö- ja toimintakehyksestä (COM(2016) 823 final) sekä Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta (COM(2016) 824 final). Aloite on osa komission sisämarkkinastrategian (COM(2015) 550 final) toimeenpanoa. Palveludirektiivi (2006/123/EY) on osaltaan edistänyt EU:n palvelumarkkinoiden toimintaa. Kuitenkin edelleen useilla keskeisillä palvelualoilla on esteitä, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimimista. Näin on erityisesti yrityspalvelujen ja rakentamisen alalla, joilla palveluntarjoajat eivät useinkaan pysty hyödyntämään liiketoimintamahdollisuuksia muissa jäsenvaltioissa. Laajentaessaan toimintaansa ulkomaille palveluntarjoajat kohtaavat erityisesti hallinnollisia esteitä. Palveluntarjoajien on vaikea saada tietoa sovellettavista vaatimuksista ja menettelyistä, jotka niiden on täytettävä toisen jäsenvaltion markkinoille pääsemiseksi. Kansallisissa säädöksissä käsitellään usein vain kansallisia tilanteita, eikä sääntöjen soveltaminen muista EU:n jäsenvaltioista tuleviin palveluntarjoajiin ole selkeää. Pk-yritysten on usein myös vaikeaa saada vaadittava vakuutusturva toiminnalleen toisissa jäsenvaltioissa. Sähköisellä eurooppalaisella palvelukortilla pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan palveluntarjoajien hallinnollisia menettelyjä tilanteissa, kun he haluavat laajentaa toimintaansa muihin jäsenvaltioihin. Samalla sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallista sääntelyä, jos se on EU-oikeuden mukaista. Palvelukortti on palveluntarjoajille vapaaehtoinen ja sitä haetaan sähköisesti. Palvelukorttia voi hakea EU-jäsenmaan alueelle sijoittautunut palveluntarjoaja, joka tarjoaa rakennus- tai yrityspalveluita. Palvelukorttiasetus velvoittaa nimeämään koordinoivan viranomaisen ja osoittaa tälle tiettyjä tehtäviä. Palvelukortti ei puutu viranomaisen toimivaltaan jäsenmaissa. Palvelukortti myönnetään aina yksittäistä jäsenvaltiota varten ja se on voimassa vain vastaanottavan jäsenvaltion alueella. Palvelukortin voimassaolo voidaan keskeyttää tai kumota määrätyissä tilanteissa kuten silloin, kun palvelukortin haltija on käyttänyt kortin myöntämiseen liittyvässä menettelyssä vilpillisiä tai virheellisiä tietoja tai asiakirjoja, kortin haltija ei täytä tiettyjä direktiiviehdotuksessa määriteltyjä vaatimuksia koti- tai vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos kyseinen palveluntarjoaja pysyvästi lakkaa tarjoamasta kyseisiä palveluja kotijäsenvaltiossa, on selvitystilassa ja purettu tai muuttaa pääasiallisen toimipaikkansa yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. 2

3 2 Oikeusperusta Säädösehdotukset kuuluvat jaettuun toimivaltaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT-sopimus) 4(2a) artiklan mukaisesti, jonka tarkoituksena on helpottaa sijoittautumista ja palvelujen tarjoamista sisämarkkinoilla. Direktiiviehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 53(1) ja 62 artikloihin, jotka muodostavat sijoittautumisvapauden toteutumisen yleisen oikeusperustan ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä koskevien säännösten oikeusperustan. Asetusehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan, jossa määrätään lainsäädännön lähentämisestä sisämarkkinoita koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi ja joka on yleinen oikeusperusta tällaisten toimenpiteiden hyväksymiselle. Säädösehdotusten oikeusperustaa pidetään asianmukaisena. Ehdotukset ovat valtioneuvoston näkemyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Lainsäädäntöehdotusten yleisenä tavoitteena on varmistaa, että EU:n palvelujen sisämarkkinat, jotka eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle vaan kattavat koko EU:n alueen, toimivat moitteettomasti. Ehdotuksia voidaan pitää myös suhteellisuusperiaatteen mukaisina. Vaikka ehdotuksissa ehdotetaan uusia tehtäviä kansallisille viranomaisille, niiden katsotaan olevan suhteellisuusperiaatteen mukaisia, etenkin kun otetaan huomioon, että Suomessa rakennus- ja yrityspalveluita koskevia lupamenettelyitä on suhteellisen vähän, ja että ehdotuksen mukaisen palvelukortin käyttö on palveluntarjoajille vapaaehtoista. 3 Ehdotusten pääasiallinen sisältö 3.1 Ehdotus direktiiviksi asetuksella (palvelukorttiasetus) käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevasta lainsäädäntö- ja toimintakehyksestä Direktiiviehdotuksen tavoitteena on vahvistaa sähköisen eurooppalaisen palvelukortin lainsäädäntö- ja toimintakehys, jolla säännellään muun muassa kelpoisuusedellytyksiä, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaa sekä palvelukortin voimassaoloa ja kumoamista koskevia edellytyksiä. Lisäksi sillä on tarkoitus helpottaa valtioiden rajojen yli toimivan palveluntarjoajan vakuutusturvaan liittyvien kysymysten ratkaisemista. Ehdotetulla direktiivillä edistetään sääntelyn toimivuutta palveluntarjoajien markkinoille pääsyn osalta ja yksinkertaistetaan menettelyjä, joilla palveluntarjoajat saavat pääsyn toisen jäsenvaltion markkinoille. Tällaisia menettelyjä voivat olla luvat, toimiluvat, lisenssit, rekisteröinnit tai muut vastaavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiset, jotka ovat palvelutoiminnan aloittamisen tai harjoittamisen edellytyksenä. Ehdotuksella ei muuteta palveludirektiivin mukaisia vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuksia. Direktiivillä ei vaikutettaisi sosiaalisia kysymyksiä, työehtoja (erityisesti työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon, työntekijöiden oikeudet ja sosiaalinen pilari), työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua koskeviin voimassa oleviin EU:n säädöksiin. Direktiivillä ei myöskään millään tavoin vaikuteta niihin velvoitteisiin, joita palvelutarjoajien olisi noudatettava lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY tai sen toimeenpanoa koskevan direktiivin 2014/67/EU mukaisesti. Palvelukortin myötä viranomaiset saisivat 3

4 lisää tietoa palvelua tarjoavista yhtiöistä. Direktiiviehdotuksella ei puututa jäsenvaltioiden valtuuksiin suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia. 1 artiklan mukaan direktiiviehdotuksessa vahvistettaisiin palvelukorttiasetuksella käyttöön otettua sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskeva lainsäädäntö- ja toimintakehys. 2 artiklan mukaan direktiivin soveltamisalaan kuuluisivat direktiivin liitteessä luetellut rakennus- ja yrityspalvelut. Liitteessä lueteltuja rakentamisalan palveluita ovat mm. talonrakentaminen, maa- ja vesirakentaminen sekä erikoistunut rakennustoiminta. Liitteessä lueteltuja yrityspalveluita ovat mm. ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta, tietopalvelutoiminta, lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut, liikkeenjohdon konsultointi, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tieteellinen tutkimus ja kehittäminen, mainostoiminta ja markkinatutkimus, työnvälityspalvelut, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta, turvallisuus-, vartiointi- ja etsiväpalvelut, kiinteistön- ja maisemanhoito, hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle sekä muut liike-elämän palvelut. Liitteen ulkopuolelle on jätetty toiminnot, jotka ovat kokonaisuudessaan tai osittain jätetty myös palveludirektiivin ulkopuolelle. Palveludirektiivin soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan taloudellista vastiketta vastaan suoritettavat palvelut. Palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu rahoituspalvelut, kuljetuspalvelut, terveydenhuolto- ja apteekkipalvelut, tietyt palveludirektiivissä määritellyt sosiaalipalvelut, audiovisuaaliset ja sähköisen viestinnän palvelut, rahapelitoiminta, yksityiset turvallisuuspalvelut, työvoimanvuokrausyritysten palvelut, hallituksen virallisella säädöksellä nimitettyjen notaarien ja haastemiesten tarjoamat palvelut sekä verotus. Kuten palveludirektiiviä, myöskään tätä direktiiviä ei sovellettaisi, jos se on ristiriidassa palvelutoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen erityisiä näkökohtia tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa säätelevien muiden unionin säädösten kanssa. Direktiivillä ei myöskään rajoiteta direktiivien 96/71/EY ja 2014/67/EU soveltamista työntekijöiden työhön toiseen jäsenvaltioon lähettämisen osalta. 3 artikla sisältäisi määritelmät. Direktiivissä kotijäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jolle palveluntarjoaja osoittaa palvelukorttia koskevan hakemuksen; vastaanottavalla jäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa palveluntarjoaja ilmoittaa aikovansa tarjota palveluja palvelukorttia käyttäen sekä sijoittautumisjäsenvaltiolla jäsenvaltiota, jonka alueelle kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut. 4 artiklassa säädettäisiin siitä, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä palvelukortti todisteena siitä, että sen haltija on sijoittautunut kotijäsenvaltionsa alueelle ja sillä on oikeus tarjota kortin piiriin kuuluvaa palvelutoimintaa kotijäsenvaltiossaan. 5 artiklassa säädettäisiin palvelukortin vaikutuksista vastaanottavassa jäsenvaltiossa palvelukortin toimiessa todisteena kortin haltijan oikeudesta tarjota palveluja vastaanottavan jäsenvaltion alueella joko väliaikaisesti tai siellä sijaitsevan sivuliikkeen, toimipisteen tai toimiston kautta. Vastaanottava jäsenvaltio ei saisi soveltaa aiemmin myönnetyn palvelukortin haltijaan ennakkolupajärjestelmää, ennakkoilmoitusjärjestelmää tai sijoittautumista koskevaa vaatimusta palvelujen väliaikaisen rajat ylittävän tarjoamisen tai sijoittautumisen osalta edellytyksenä tällaiselle palvelujen tarjoamiselle vastaanottavan jäsenvaltion alueella. Vastaanottavan jäsenvaltion olisi myöskin pidättäydyttävä asettamasta aiemmin myönnetyn palvelukortin haltijalle muita kuin edellä tarkoitettuja vaatimuksia, joiden noudattaminen on tarkistettu koti- ja vastaanottavan jäsenvaltion suorittamien palvelukorttihakemusten arviointien yhteydessä. 4

5 Vastaanottava jäsenvaltio saisi kuitenkin soveltaa palvelutarjoajiin vaatimuksia, joita niihin kohdistuu valittaessa hakijoita EU:n lainsäädännön mukaisesti määrällisesti rajoitettuihin lupajärjestelmiin; valittaessa hakijoita palvelujen tarjoamiseksi hankintasopimuksen, suunnittelukilpailun tai käyttöoikeussopimuksen perusteella; vaatimuksia, lupa- tai ilmoitusjärjestelmiä, jotka koskevat palvelun tarjoamisen paikkaa; palveluntarjoajan sijoittautumispaikkaan liittyviä edellytyksiä; ammattipätevyyden tunnustamista koskevia vaatimuksia; tai jäsenvaltiossa yhtiöoikeuden mukaisesti rekisteröityjen yhtiöiden sivuliikkeiden rekisteröimistä koskevia julkistamisvelvoitteita tai kieltoja, edellytyksiä tai rajoituksia. Palvelukortin haltijaan voitaisiin myös soveltaa palvelutarjoajille asetettuja raportointivelvoitteita ja toimivaltaiset viranomaiset voisivat suorittaa palvelujen tarjoamisen aikana tarkastuksia ja tutkimuksia EU:n lainsäädännön mukaisesti. 6 artiklassa asetettaisiin jäsenvaltioiden viranomaisille velvoite olla vaatimatta palvelukortin haltijoita toimittamasta palvelukorttiin jo sisältyviä tietoja tiettyjä artiklassa määriteltyjä tarkoituksia varten. Palvelukortin sisällöstä säädettäisiin asetuksen 4 artiklassa. 7 artiklassa vahvistettaisiin palvelukortin olevan voimassa toistaiseksi koko vastaanottavan jäsenvaltion alueella, ellei sen voimassaoloa keskeytetä, kumota tai peruuteta. 8 artiklan mukaan palvelukorttihakemus olisi toimitettava kotijäsenvaltion koordinoivalle viranomaiselle. 9 artiklassa säädettäisiin, että palvelukorttia eivät voi hakea ne palveluntarjoajat, joiden osalta on jo otettu käyttöön eurooppalainen ammattikortti. 10 artiklassa turvattaisiin jäsenvaltioiden oikeus vedota yleiseen etuun liittyviin pakottaviin syihin palveludirektiivin mukaisesti arvioidessaan palvelukorttia koskevia hakemuksia. 11 artiklassa säädettäisiin palvelukorttia koskevaan hakemukseen liittyvät tarkistus- ja täydennystehtävät, jotka kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen on suoritettava ennen hakemuksen lähettämistä eteenpäin vastapuolelleen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen olisi arvioitava palvelukorttihakemus viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos kotijäsenvaltion koordinoiva viranomainen pyytää hakijaa täydentämään hakemusta, määräaikaa lykätään siihen saakka, kun kyseiset tiedot on toimitettu. Kun hakemus on arvioitu, olisi se toimitettava viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivalle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Artikla sisältää myös muutoksenhakumekanismit kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen toiminnan tai toimimatta jättämisen osalta. 12 artiklassa säädettäisiin vastaanottavan jäsenvaltion suorittaman väliaikaista rajat ylittävää palvelujen tarjoamista varten tehdyn palvelukorttihakemuksen arvioinnin menettelyvaiheet. Vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen olisi käsiteltävä hakemus kahden viikon kuluessa sen vastaanottamisesta. Jos vastaanottavan jäsenvaltion koordinoiva viranomainen ei reagoi hakemukseen kahden viikon määräajassa, pidennettäisiin sitä automaattisesti kahdella lisäviikolla. Samalla vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivalle viranomaiselle lähetettäisiin hakemusjärjestelmästä automaattinen varoitus siitä, että reagoimatta jättäminen tarkoittaa, ettei palvelukortin myöntämistä hakijalle vastusteta. Viranomaisen tulisi ilmoittaa vastaanottavan jäsenvaltion soveltamista vaatimuksista, kun palveluntarjoajalle on myönnetty pääsy vastaanottavaan jäsenvaltioon. Vaihtoehtoisesti viranomaisen tulisi ilmoittaa vastaanottavan jäsenvaltion perustellusta päätöksestä vastustaa säh- 5

6 köisen kortin myöntämistä. Tämä päätös sitoo kotijäsenvaltion koordinoivaa viranomaista. Palvelukortti voidaan myöntää joko nimenomaisesti tai hiljaisen hyväksymisen periaatteella. Säännöksiin sisältyy oikeus hakea muutosta kotijäsenvaltion tai vastaanottavien jäsenvaltioiden koordinoivien viranomaisten päätöksiin. 13 artiklassa säädettäisiin vastaanottavan jäsenvaltion suorittaman sijoittautumista varten tehdyn palvelukorttihakemuksen arvioinnin menettelyvaiheet. Vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen olisi neljän viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavista vaatimuksista. Jos vastaanottavan jäsenvaltion koordinoiva viranomainen ei reagoi hakemukseen neljän viikon määräajassa, pidennettäisiin sitä automaattisesti kahdella lisäviikolla. Samalla vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivalle viranomaiselle lähetettäisiin hakemusjärjestelmästä automaattinen varoitus siitä, että reagoimatta jättäminen tarkoittaa, että palvelukortti myönnetään hakijalle. Vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen olisi arvioitava viikon kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut todisteen kotijäsenvaltiossa sovellettavien vaatimusten noudattamisesta, myönnetäänkö palvelukortti vai hylätäänkö hakemus. Säännöksiin sisältyy oikeus hakea muutosta kotijäsenvaltion tai vastaanottavien jäsenvaltioiden koordinoivien viranomaisten päätöksiin. 14 artiklassa säädettäisiin yhden kerran periaatteesta kotijäsenvaltiossa, jonka mukaan palvelukorttia hakevan ei tarvitse toimittaa kotijäsenvaltion viranomaisten hallussa olevia tietoja ja asiakirjoja uudelleen. 15 artiklassa säädettäisiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa esiin tulevista tilanteista, joissa palvelukortin voimassaolo on keskeytettävä tai kortti on kumottava. Tällaisia tilanteita olisivat mm. ne, kun palvelukortin haltija on käyttänyt kortin myöntämiseen liittyvässä menettelyssä vilpillisiä, virheellisiä tai väärennettyjä tietoja tai asiakirjoja tai kortin haltija ei täytä tiettyjä direktiiviehdotuksessa määriteltyjä vaatimuksia vastaanottavassa jäsenvaltiossa. 16 artiklassa säädettäisiin kotijäsenvaltiossa esiin tulevista tilanteista, joissa kaikkien palveluntarjoajalle kyseisen palvelutoiminnan osalta myönnettyjen palvelukorttien voimassaolo on keskeytettävä tai kortit on kumottava. Tällaisia tilanteita olisivat mm. ne, kun palveluntarjoaja pysyvästi lakkaa tarjoamasta kyseisiä palveluja kotijäsenvaltiossa, on selvitystilassa ja purettu, muuttaa myönnetyn palvelukortin mukaisen pääasiallisen toimipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai ei jostain muusta syystä enää ole sijoittautunut kotijäsenvaltioon. 17 artiklassa säädettäisiin kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion tehtävistä palvelukortin voimassaoloa keskeytettäessä, kumottaessa kortti tai peruutettaessa se kortin haltijan pyynnöstä. Menettelyihin kuuluisi kortin haltijoiden kuuleminen. 18 artiklassa säädettäisiin 12 ja 13 artiklassa tarkoitetun komissiolle siirretyn säädösvallan käyttämisestä ja 19 artiklassa täytäntöönpanosäädösten antamisessa käytettävästä menettelystä. Ehdotukseen sisältyy tavanomaiset loppusäännökset, jotka koskevat seurantaa ja uudelleentarkastelua sekä direktiivin kansallista täytäntöönpanoa. 3.2 Ehdotus asetukseksi sähköisen eurooppalaisen palvelukortin ja siihen liittyvien hallinnollisten välineiden käyttöönotosta 1 artiklan mukaan asetusehdotuksella otettaisiin käyttöön sähköinen eurooppalainen palvelukortti ja siihen liittyvät hallinnolliset välineet. Artiklassa selvennetään myös, että palvelukortista säädetään samaan aikaan annettavassa direktiivissä [palvelukorttidirektiivi]. 6

7 2 artiklan mukaan asetusta sovellettaisiin palvelukorttidirektiivin soveltamisalaan kuuluviin, direktiivin liitteessä lueteltuihin rakennus- ja yrityspalveluihin. 3 artikla sisältäisi asetuksessa käytettävät määritelmät. 4 artiklassa säädettäisiin palvelukorttihakemusten sisällöstä. Palvelukorttia voivat halutessaan hakea palveluntarjoajat. Palveluntarjoajalla tarkoitetaan palveludirektiivin mukaisesti luonnollista henkilöä, joka on jonkin jäsenvaltion kansalainen, tai SEUT-sopimuksen 48 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioon sijoittautunutta oikeushenkilöä, joka tarjoaa tai tuottaa palvelun. Palvelukorttihakemukseen sisältyisi palveluntarjoajan tunnistetiedot, ml. tarvittaessa rekisteröintinumero keskus-, kauppa- tai yhtiörekisterissä; palvelutoiminnan, vastaanottavan jäsenvaltion ja haettavan sähköisen eurooppalaisen palvelukortin tyypin määritys; tieto siitä, aiotaanko tarjota tietoyhteiskunnan palveluja; tiedot, jotka koskevat palveluntarjoajan sijoittautumista kotijäsenvaltiossa; sijoittautumisen alkuperäinen alkamispäivä ja tieto muista sijoittautumisjäsenvaltioista; vaatimukset, jotka hakijan on täytettävä tarjotessaan palvelua kotijäsenvaltiossaan, kuten tutkinnot tai todistukset; palveluntarjoajan hyvää mainetta koskevat tiedot; tieto palveluntarjoajan voimassaolevasta ammatillisesta vastuuvakuutuksesta; sekä palveluntarjoajalle mahdollisesti aiemmin myönnetyn sähköisen eurooppalaisen palvelukortin viitetiedot. 5 artiklan mukaan vakuutusten tarjoajat ja laitokset, jotka jäsenvaltio on nimennyt antamaan pakollisia vakuutuksia, olisivat velvoitettuja antamaan vakuutuksenottajien pyynnöstä vakuutustodistuksen. 6 artiklassa annettaisiin palvelukortin haltijoille mahdollisuus täyttää ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY) mukaiset henkilöstön lähettämiseen liittyvät muodollisuudet IMIjärjestelmään käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen koordinoidessa muodollisuuksia. Direktiivien 96/71/EY ja 2014/67/EU mukaiseen työntekijöiden lähettämiseen sovelletaan samaa mahdollisuutta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat ilmoittaneet komissiolle, että tätä mahdollisuutta olisi sovellettava työntekijöiden lähettämisessä niiden alueelle. Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyt, joilla direktiivin 2014/67/EU 9 artiklan nojalla tehtävä ilmoitus työntekijöiden lähettämisestä voidaan myöskin tehdä sähköisesti, sähköisen alustan on ohjattava kortin haltija suoraan asianomaisiin kansallisiin menettelyihin. 7 artiklassa annettaisiin palvelukorttia hakeville itsenäisille ammatinharjoittajille mahdollisuus täyttää ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY) mukaiseen vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät muodollisuudet IMI-järjestelmään käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta kotijäsenvaltion koordinoivan viranomaisen koordinoidessa muodollisuuksia. Tämä mahdollistaisi myös ammattipätevyysdirektiivin nojalla vaadittavien ammatillista pätevyyttä koskevien todistusten korvaamisen sähköistä eurooppalaista palvelukorttia koskevalla täytetyllä hakemuksella. 8 artiklassa säädettäisiin, että palvelukortin hakemiseen, myöntämiseen, päivittämiseen, voimassaolon keskeyttämiseen, kumoamiseen ja peruuttamiseen liittyvien menettelyjen on oltava täysin sähköisiä ja saatavilla IMI-järjestelmään käyttöyhteydessä olevan sähköisen alustan kautta, kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden koordinoivien viranomaisten ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sisäistä työnkulkua. 7

8 9 artikla sisältäisi yhteiset säännökset, jotka koskevat palvelukortin menettelyn yhteydessä toimitettavien asiakirjojen muotoa ja kieltä. 10 artiklassa määriteltäisiin periaatteet siitä, millaisia maksuja kotijäsenvaltio ja vastaanottava jäsenvaltio voivat pyytää. Ne eivät voisi ylittää jäsenvaltioille suoraan aiheutuvia kustannuksia. 11 artiklassa velvoitettaisiin ammatillisten vastuuvakuutusten tarjoajat antamaan vakuutuksenottajan pyynnöstä todistus vakuutuksenottajan toimintaan liittyvistä kolmansien korvausvaatimuksista. 12 artiklassa säädettäisiin, että vakuutusten tarjoajien ja laitosten, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet antamaan pakollisia vakuutuksia, on syrjimättömällä tavalla otettava hyväksymistä koskevissa menettelytavoissa ja vakuutusmaksujen laskennassa asianmukaisesti huomioon palveluntarjoajan korvausvaatimuksista esittämä todistus. 13 artiklassa edellytettäisiin, että ammatilliseen vastuuvakuutukseen liittyviä ryhmävakuutuksia jäsenilleen tai tietyille muille palveluntarjoajille tarjoavat ammatilliset järjestöt antavat muista jäsenvaltioista tuleville palveluntarjoajille, jotka ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita tällaisesta ryhmävakuutuksesta, syrjimättömällä tavalla mahdollisuuden tällaiseen vakuutukseen. Tämä koskee myös palvelukortin haltijoita. 14 artiklassa säädettäisiin jäsenvaltioiden keskinäisestä velvoitteesta vaihtaa tietoja koordinoivien viranomaisten kesken. 15 artiklassa säädettäisiin 4 artiklassa (palvelukorttia koskeva hakemus) komissiolle siirretyn säädösvallan käyttämisestä ja 16 artiklassa täytäntöönpanosäädösten antamisessa käytettävästä menettelystä. 17 artiklassa säädettäisiin jäsenvaltioiden velvollisuudesta nimetä koordinoiva viranomainen, jolla olisi toimivalta suorittaa asetuksessa ja direktiivissä vahvistetut tehtävät, joilla vahvistetaan palvelukortin toimintakehys, antaa se tiedoksi komissiolle ja rekisteröidä se IMIjärjestelmään. 18 ja 19 artikloissa asetettaisiin komissiolle velvollisuus seurata ja tarkastella tämän asetuksen vaikutuksia sijoittautumisvapauteen ja vapauteen tarjota palveluja eri jäsenvaltioissa. Lisäksi viitataan 6 artiklan mukaan tarjottavien järjestelyjen uudelleentarkasteluun direktiivin 2014/67/EU mukaisen uudelleentarkastelun yhteydessä. 20 artiklassa säädettäisiin IMIä koskevan asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta siten, että mainitun asetuksen soveltamisalaan sisällytetään sähköinen eurooppalainen palvelukortti. 21 artikla koskisi voimaantuloa ja soveltamista. Asiaankuuluvat päivämäärät on mukautettu direktiivin osalta ehdotettuihin päivämääriin. 4 Ehdotuksen vaikutukset Komission vaikutusarviointi Ehdotusten vaikutusten arviointi perustuu pääosin tammikuussa 2017 annetun komission EUtason vaikutusarvion (SWD(2016) 437 final) tuloksiin. Komission direktiiviehdotus perustuu vaikutusarvioinnissa parhaaksi arvioituihin vaihtoehtoihin, joiden odotetaan lisäävän valtioi- 8

9 den rajojen yli laajentuvien palveluntarjoajien oikeusvarmuutta ja tuottavan niille kustannussäästöjä. Komissio on tätä ehdotusta valmistellessaan toteuttanut palveludirektiivin perusteellisen arvioinnin. Arvioinnissa kävi ilmi, että palveludirektiivin täytäntöönpano on tähän mennessä onnistunut vain osittain. Keskeisillä palvelualoilla (kuten yrityspalvelut ja rakentaminen) toimivilla palveluntarjoajilla on edelleen vastassaan lukuisia esteitä. Jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön järjestelmä ei myöskään toimi täysipainoisesti. Keskitettyjen asiointipisteiden toiminnasta ja käytettävyydestä vuonna 2015 tehdyssä analyysissä tultiin siihen tulokseen, että useimmat näistä asiointipisteistä eivät ole vielä saaneet toteutettua kaikkia odotettuja hallinnon yksinkertaistamistoimia palvelujen väliaikaisen rajat ylittävän tarjoamisen tai yrityksen perustamisen yhteydessä. Lisäksi komission arvioinnissa kävi ilmi, että jäsenvaltioilla on hyvin epäyhtenäinen lähestymistapa vakuutusvelvoitteisiin ja vakuutusten saantiin palvelujen tarjoamista varten, mistä syystä palveluntarjoajien on vaikeaa ja kallista saada vakuutusta rajatylittävää palvelujen tarjoamista varten erityisesti yrityspalvelujen ja rakentamisen aloilla. Komissio järjesti julkisen kuulemisen touko-heinäkuussa 2016, ja sai kommentteja noin 180 vastaajalta. 40 % vastaajista oli Saksasta. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista, jotka olivat ilmoittaneet tarjoavansa yrityspalveluita, kannatti EU-tason toimia hallinnollisten ja sääntelyesteiden purkamiseksi. Vastaajat, jotka ilmoittivat tarjoavansa rakennuspalveluita, suhtautuivat aloitteeseen varautuneesti. Vakuutusalan vastaajat tukivat vakuutuksen saamisen helpottamista rajat ylittävissä tilanteissa, mutta korostivat myös vakuutustenantajien sopimusvapautta. Julkisen kuulemisen lisäksi komissio on käynyt kahdenvälisiä keskusteluja jäsenmaiden ja muiden EU-instituutioiden kanssa. Jäsenmaiden kanssa on suoritettu lisäksi palveludirektiivin mukainen keskinäisen arvioinnin prosessi (v ), palveludirektiivin toimeenpanon arviointiprosessi (v ) sekä jäsenmaiden välinen vertaisarviointi (v ). Vaikutukset Suomessa toimiviin yrityksiin Palvelukorttia koskevien ehdotusten voidaan arvioida keventävän ja yksinkertaistavan palveluntarjoajia koskevia hallinnollisia menettelyjä tilanteissa, kun he haluavat laajentaa toimintaansa muihin jäsenvaltioihin, erityisesti silloin kun jäsenvaltioissa on alaa koskevaa erityissääntelyä. Palvelukorttimenettely voi helpottaa suomalaisten yritysten viranomaisasiointia ja pääsyä nimenomaisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa on runsaasti alaa koskevaa sääntelyä. Palvelukorttimenettely voi lisätä rajat ylittävää kilpailua EU-alueella. Suomen palveluvienti EU-alueelle oli vuonna 2015 palvelukortissa mukana olevien toimialojen osalta (rakennus ja yrityspalvelut) noin 360 miljoonaa euroa ja tuonti noin 1,9 miljardia euroa. Yrityspalveluiden toimialalla eniten vientiä oli ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan sektorilla, 155 miljoonaa euroa. Eniten tuontia oli rakentamissektorilla, noin 780 miljoonaa euroa. Kaikki palvelukortissa mukana olevat toimialat olivat alijäämäisiä. Huomattavin tuonnin ja viennin välinen ero oli rakentamisen toimialalla, jolla tuontia oli noin 780 miljoona euroa, mutta vientiä vain 35 miljoona euroa. 4.1 Taloudelliset vaikutukset Asialla ei arvioida olevan merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Toteutuessaan ehdotus vaatii koordinoivan viranomaisen nimeämisen, ja hallinnollisen viranomaisyhteistyön voi- 9

10 daankin arvioida tuovan nimettävälle viranomaiselle jonkin verran uusia tehtäviä. Tehtävien ei kuitenkaan arvioida oleva suuruusluokaltaan merkittäviä. Lisäksi viranomaisella on mahdollisuus asetusehdotuksen 10 artiklan mukaisesti periä palvelukorttihakemuksen käsittelystä kohtuullinen maksu. Ehdotuksesta odotetaan kohdistuvan vaikutuksia EU:n talousarvioon niiltä osin kuin tulevassa sähköisessä eurooppalaisessa palvelukortissa hyödynnetään operatiivisena perustana IMIjärjestelmää (sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, Internal Market Information System). Järjestelmää on mukautettava sähköiseen eurooppalaiseen palvelukorttiin liittyvän menettelyn ja varastointivaatimusten tukemiseksi ja täydennettävä joillakin lisätoiminnoilla, kuten julkisella käyttöliittymällä palveluntarjoajille, yhteenliitännöillä muihin asiaan liittyviin järjestelmiin ja taustajärjestelmätoiminnoilla kansallisille viranomaisille. Vaikutukset EU:n talousarvioon ovat kuitenkin vähäiset, sillä IMIn käyttö sähköisen eurooppalaisen palvelukortin tukena tuottaa merkittäviä mittakaava- ja kattavuusetuja. Lisäksi mahdolliset määrärahatarpeet katetaan uudelleenjärjestelyillä eikä EU:n talousarvioon odoteta kohdistuvan vaikutuksia niiden määrärahojen lisäksi, jotka on jo sisällytetty komission viralliseen rahoitussuunnitelmaan. IMI-järjestelmä on sähköinen alusta, joka on perustettu parantamaan jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, valvontaa ja yhteistyötä sisämarkkinalainsäädännön soveltamisen yhteydessä. IMI-järjestelmä on suojattu verkkosovellus, jonka avulla viranomaiset voivat olla yhteydessä toisen maan viranomaiseen. IMI-järjestelmä on käytössä jo usealla eri sisämarkkinalainsäädännön alalla. Suomessa IMI-järjestelmää käyttävät lukuisat eri viranomaiset useilla eri toimialoilla. 5 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Palveludirektiivi (2006/123/EY) on pantu kansallisesti täytäntöön lailla palvelujen tarjoamisesta (2009/1166). Palveludirektiivin toimeenpano kuuluu Ahvenanmaan toimivaltaan. Palvelukorttidirektiivin täytäntöönpano edellyttäisi uutta lainsäädäntöä. Palvelukorttiasetus olisi suoraan velvoittavaa oikeutta ja se edellyttäisi muutoksia Suomen lainsäädäntöön ml. tarpeen nimetä ehdotuksen mukainen koordinoiva viranomainen. Palvelukorttiehdotuksella ei olisi vaikutuksia kansallisten lupajärjestelmien voimassaoloon tai poistamiseen. Palvelukorttidirektiiviehdotuksen mukaan vastaanottavan jäsenvaltion olisi ilmoitettava kortin hakijalle ja kotijäsenvaltiolle vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavista ennakkolupa- tai ennakkoilmoitusjärjestelmistä, edellytyksistä, joita hakijan on noudatettava sekä niiden tarpeellisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta. Hakijan olisi kuvattava, mitkä erityisedellytyksistä täyttyvät sillä, että vastaavat vaatimukset on aiemmin täytetty kotijäsenvaltiossa. Vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen olisi viikon kuluessa arvioitava, täyttyvätkö vaaditut erityisedellytykset kotimaassa. Jos edellytykset täyttyvät, niin vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen tulisi myöntää palvelukortti. Jos edellytysten ei voida katsoa täyttyvän palveluntarjoajan kotijäsenvaltiossa, koordinoiva viranomainen voi hylätä palvelukorttia koskevan hakemuksen. Jos palvelukorttia koskeva hakemus hylätään, voi palveluntarjoaja valittaa päätöksestä, hakea korttia uudelleen tai pyrkiä toisen jäsenvaltion markkinoille perinteisellä tavalla. Palvelukorttidirektiiviehdotuksen 10 artiklassa turvattaisiin jäsenvaltioiden oikeus vedota yleiseen etuun liittyviin pakottaviin syihin palveludirektiivin mukaisesti arvioidessaan palvelukorttia koskevia hakemuksia. Palveludirektiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltiota, johon palveluntarjoaja siirtyy, ei estetä asettamasta palvelutoiminnan harjoittamista koskevia vaatimuksia, 10

11 jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun perusteella. Suomessa voimassa olevia säädöksiä ja niihin perustuvia ennakkolupa-, ennakkoilmoitus tai ennakkorekisteröintimenettelyjä, joissa asetetaan markkinoille tuloon liittyviä vaatimuksia palvelukorttidirektiiviehdotuksen soveltamisalalla, on valmistelun aikana tunnistettu seuraavat: - Asbestin purkutöitä koskeva lupamenettely (laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista 684/2015) - Sähkö- ja hissitöitä koskeva ennakkoilmoittautuminen sähköurakointirekisteriin (sähköturvallisuuslaki 2016/1135 sekä hissiturvallisuuslaki 1134/2016) - Maakaasun, nestekaasun ja öljylämmityslaitteistojen käyttölaitteiden ja muovisten maakaasuputkistojen asentaminen ja huoltaminen sekä maanalaisten öljysäiliöiden tarkastaminen, ennakkohyväksyntä hyväksytyksi liikkeeksi tai muovisten kaasuputkistojen asennusliikkeeksi (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005, valtioneuvoston asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta 551/2009 sekä valtioneuvoston asetus maakaasu-, nestekaasu- ja öljylämmityslaitteistojen asennus- ja huoltotoimintaa sekä maanalaisten öljysäiliöiden tarkastusta harjoittavien hyväksymisestä 2012/558) - Paloilmoittimien ja sammutuslaitteistojen asennusliikkeiden toimintailmoitus sekä käsisammutinliikkeiden toimintailmoitus (laki pelastustoimen laitteista 2007/10, pelastuslaki 379/2011 sekä sisäasiainministeriön asetus automaattisista sammutuslaitteistoista SM /Tu-33) - Lupalakimiehiä koskeva ennakkolupamenettely (laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 715/2011) - Rekisteröityminen valmismatkaliikerekisteriin (valmismatkalaki 1994/1079 sekä laki valmismatkaliikkeistä 2008/939) - Turvasuojaajaksi hyväksyminen (laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 2015/1085 sekä valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista 2002/534). Ehdotuksen mukaista viikon määräaikaa vastaanottavan jäsenvaltion koordinoivan viranomaisen tekemälle arviolle siitä, täyttyvätkö vaaditut erityisedellytykset kotimaassa edellä mainittujen vaatimusten osalta voidaan pitää liian lyhyenä. 6 Ehdotuksen käsittely Euroopan unionin toimielimissä Ehdotusta käsitellään neuvoston kilpailukykytyöryhmän kokouksissa. Ehdotus esiteltiin pidetyssä kokouksessa ja ehdotuksen artiklakohtainen läpikäynti alkaa 2.2. ja pidettävissä kokouksissa. Käsittely Euroopan Parlamentissa ei ole alkanut. 7 Muiden jäsenvaltioiden kannat Kannanmuodostus on jäsenvaltioissa kesken. Muiden jäsenvaltioiden kantoja ei ole vielä tiedossa. 11

12 8 Ehdotuksen kansallinen käsittely Luonnos valtioneuvoston U-kirjelmäksi on jaettu EU-asioiden komitean alaisen EU 8 jaoston (sisämarkkinat) jäsenille sähköisesti Kirjelmä on esitelty jaoston jäsenille pidetyssä jaoston kokouksessa ja siihen on pyydetty kirjallisia kommentteja mennessä. Uusi luonnos valtioneuvoston U-kirjelmäksi on käsitelty EU 8 jaoston kirjallisessa menettelyssä ajalla Valtioneuvoston kanta Suomi pitää palveluiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamista keskeisenä kehittämisen kohteena. Valtioneuvosto tukee palvelukorttiehdotusten tavoitteita ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen palveluntarjoajille vapaaehtoisen järjestelmän käyttöönottamisesta. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan on tärkeää varmistaa, että palvelukortti tuo palveluntarjoajille todellisia hyötyjä. Tämä edellyttää muun muassa avoimuusperiaatteen, sääntelyesteisiin puuttumisen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista. Samoin se edellyttää varmuutta viranomaisten välillä välitettävän tiedon oikeellisuudesta ja siitä, että palvelukortin kautta voidaan toimittaa relevanttia tietoa oikea-aikaisesti. Ehdotuksen mukaan palvelukorttia voisi hakea EU-jäsenmaan alueelle sijoittautunut palveluntarjoaja, joka tarjoaa rakennus- tai yrityspalveluita. Valtioneuvosto pitää perusteltuna näiden palvelusektoreiden valintaa. Sisämarkkinoiden edistämisen ja kasvun näkökulmasta on kannatettavaa keskittyä aloihin, joilla kilpailu ja rajat ylittävä toiminta ovat sektorin taloudelliseen kokoon ja kasvupotentiaaliin nähden suhteellisen matalalla tasolla. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan palvelukorttidirektiivin liitteessä määritelty palvelukortin soveltamisala ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen ja soveltamisalaa olisikin vielä syytä tarkentaa neuvottelujen edetessä. Palvelukorttiehdotuksen täytäntöönpanon jälkeen tulisi selvittää palvelukortin soveltumista myös muille palvelualoille. Valtioneuvosto pitää tärkeänä palvelukortin vapaaehtoisuutta sekä sitä, että sen hakeminen ja myöntäminen perustuu toimivaan sähköiseen menettelyyn. Myös yhden kerran periaatteen soveltamista palvelukorttimenettelyyn voidaan pitää kannatettavana. Lisäksi valtioneuvosto kannattaa palvelukortin hyödyntämistä erityisesti markkinoillepääsyn välineenä ja että kortti myönnetään aina yhtä jäsenvaltiota koskevana. Valtioneuvosto tukee ehdotuksen tavoitteita edistää avoimuutta kansallisesti sovellettavista säädöksistä tilanteessa, jossa toimija haluaa tarjota palveluja myös toisessa jäsenvaltiossa. Valtioneuvosto katsoo, että palvelukorttialoitteen tulisi edistää avoimuusperiaatetta yleisemmin, niin että tieto kansallisesti sovellettavista määräyksistä olisi kaikkien, ei vain palvelukorttia hakevien palveluntarjoajien, saatavilla. Valtioneuvosto pitää erityisen tärkeänä, ettei palvelukortti vaikuta työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä, työehtoja, työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua koskeviin voimassa oleviin EU:n tai kansallisiin säännöksiin. Lisäksi valtioneuvosto pitää tärkeänä, ettei palvelukortti vaikuta heikentävästi Suomessa käytössä oleviin harmaan talouden torjuntaan liittyviin säännöksiin. Tällaisia ovat erityisesti tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain ja työntekijöiden lähettämisestä annetun lain mukaiset velvoitteet sekä rakennusalan veronumeroa ja ilmoitusvelvollisuutta koskevat velvoitteet. Myös julkisia hankintoja koskevien säännösten suhde Kansainvälisen työjärjestön 12

13 julkisia työlausekkeita koskevan sopimuksen määräyksiin on syytä selvittää. Ehdotukset eivät ole tältä osin yksiselitteisiä ja neuvottelujen kuluessa on tärkeää pyrkiä selkeyttämään asetuksen ja direktiivin suhdetta kansallisiin järjestelmiin. Myös parhaillaan käynnissä oleva lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY muutosehdotusten käsittely tulee ottaa huomioon valmistelussa. Palvelukortin hakemista koskevan menettelyn osalta on tärkeää, että vastaanottava jäsenvaltion viranomainen tekee kortin myöntämispäätöksen palveluntarjoajan sijoittautuessa jäsenvaltioon ja että rajat ylittävän palvelutarjonnan tilanteessa vastaanottavalla jäsenvaltiolla on mahdollisuus vastustaa kortin myöntämistä. Palvelukortin käyttöönotto ja siihen sisällytettävien tietojen tulisi myös parantaa palveluntarjoajiin sovellettavien vaatimusten vastavuoroisen tunnustamisen toteutumista käytännössä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä kannattaa ehdotukseen sisältyvää vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sekä sitä, että ehdotuksen käsittelyn yhteydessä selkeytettäisiin jäsenmaiden velvollisuutta noudattaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Toisaalta on tärkeää, että jäsenvaltiolla on yleiseen etuun liittyvien pakottavien syiden perusteella mahdollisuus vastustaa palvelukortin myöntämistä. Palvelukortin toteutuessa sen soveltuvuutta käytännön tilanteisiin tulee seurata eri sektoreilla aktiivisesti. Valtioneuvosto korostaa, että ehdotuksen käsittelyn yhteydessä tulee huolehtia siitä, ettei palvelukorttia koskevalla uudella lainsäädännöllä luoda perusteetonta taakkaa jäsenmaiden viranomaisille. Tämä on tärkeää erityisesti Suomen kaltaisissa maissa, joissa palveluelinkeinoja koskevia lupamenettelyitä on suhteellisen vähän. Lisäksi ehdotusten käsittelyn yhteydessä on kiinnitettävä huomiota uusien viranomaismenettelyjen yhteensopivuuteen kansallisten hallintomenettelyjen kanssa. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityisesti ehdotuksen mukaisiin palvelukortin myöntämisen määräaikoihin sekä sen voimassaoloon ja peruuttamiseen liittyviin seikkoihin. Valtioneuvosto ei pidä tarkoituksenmukaisena ehdotetun kaltaista sääntelyä, jossa alun perin hyvin lyhyitä määräaikoja pidennetään automaattisesti ja lopulta palvelukortti katsotaan myönnetyksi, ellei viranomainen ole sitä nimenomaisesti vastustanut. Sääntely on ongelmallista sekä palvelun tarjoajan oikeusturvan että asiaa muutoksenhakuelimenä käsittelevän tuomioistuimen näkökulmasta. 13