U 14/2016 vp. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta Ylitarkastaja Suvi Nevalainen

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 27 päivänä tammikuuta 2016 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2016 Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner Ylitarkastaja Suvi Nevalainen

2 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMI- NISTERIÖ MUISTIO EU/2016/0583 EUROOPAN KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI MOOTTORIAJONEUVOJEN JA NIIDEN PERÄVAUNUJEN SEKÄ TÄLLAISIIN AJONEUVOIHIN TARKOITETTUJEN JÄRJESTELMIEN, KOMPO- NENTTIEN JA ERILLISTEN TEKNISTEN YKSIKÖIDEN HYVÄKSYNNÄSTÄ JA MARKKINAVALVONNASTA (COM(2016) 31 FINAL) 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 27 päivänä tammikuuta 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (COM(2016) 31 final), jäljempänä asetus. Asetus korvaisi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (jäljempänä puitedirektiivi). Ehdotus sisältää tyyppihyväksynnän, yksittäishyväksynnän ja markkinavalvonnan menettelyt. Nykyisessä puitedirektiivissä ei ole erityisesti säännöksiä markkinavalvonnasta ja sen toteuttamisesta. Suomessa tyyppihyväksyntäviranomainen sekä ajoneuvojen ja niiden komponenttien markkinavalvontaa suorittava viranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). 2 Ehdotuksen tausta ja tavoite Ehdotuksen tarkoituksena on tarkistaa moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntään sovellettavaa lainsäädäntökehystä. Tyyppihyväksyntä perustuu vastavuoroiseen tunnustamiseen. Kun ajoneuvo tai komponentti hyväksytään yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa, sen käyttöönotto tulee sallia koko EU:n alueella. Ehdotuksen tavoitteena on myös ajoneuvojen ja komponenttien riippumaton markkinoille saattaminen. Euroopan komissio järjesti vuonna 2010 julkisen kuulemisen, jossa kerättiin sidosryhmien näkemyksiä puitedirektiivin kehittämisestä. Kuulemisen jälkeen komissio teetti vielä lisätutkimuksia vaikutusarvioinnin tueksi. Vuonna 2013 komissio toteutti kattavan toimivuustarkastuksen moottoriajoneuvojen EY-tyyppihyväksynnän järjestelyistä. Vuonna 2013 tehtiin myös kilpailukykyselvitys, jossa todettiin, että puitedirektiivin muutossuunnitelmat soveltuvat myös pienten ja keskisuurten yritysten tarpeille. Tutkimukset vahvistivat, että puitedirektiivi tukee keskeisiä tavoitteita, jotka ovat yhdenmukaistaminen, sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja terve kilpailu. Puitedirektiivin vaikuttavuutta heikentävät kuitenkin erot jäsenvaltioiden välillä vaatimusten tulkinnassa ja niiden soveltamisen tiukkuudessa. Komissio katsoi, että puitedirektiivi tarvitsee muutoksia erityisesti seuraavissa asioissa: vahvistetaan markkinavalvontasäännöksiä, joilla täydennetään tyyppihyväksyntävaatimuksia; selkeytetään takaisinkutsu- ja suojamenettelyjä; 2

3 selkeytetään ehtoja, joiden mukaisesti olemassa olevien ajoneuvotyyppien hyväksyntöjä voidaan laajentaa; parannetaan tyyppihyväksyntäjärjestelmän täytäntöönpanoa yhdenmukaistamalla ja tehostamalla jäsenvaltioiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten soveltamia tyyppihyväksyntää ja tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia menettelyjä; selkeytetään toimitusketjussa olevien talouden toimijoiden (valmistaja, valmistajan edustaja, maahantuoja ja jälleenmyyjä) sekä viranomaisten rooleja ja velvollisuuksia; parannetaan vaihtoehtoisten hyväksyntäjärjestelmien (kansalliset piensarjahyväksynnät ja yksittäishyväksynnät) ja monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn sujuvuutta pienille ja keskisuurille yrityksille heikentämättä kuitenkaan yhtäläisiä toimintaedellytyksiä. Syksyllä 2015 tuli julkisuuteen tieto, että Volkswagen on asentanut autoihinsa ohjelmistoja, joiden avulla typen oksidien päästöt on saatu näyttämään todellisuutta pienemmiltä. Volkswagenin päästöskandaalin seurauksena komissio katsoi, että järjestelmää on uudistettava aiemmin suunniteltua laajemmin, jottei tämäntapaisia vaatimustenvastaisuuksia pääse jatkossa syntymään. Komissio päätyi ehdottamaan asetukseen seuraavanlaisia uusia toimenpiteitä: perustetaan säännöllisesti kokoontuva tietojenvaihtofoorumi, jossa jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat tietoja ja koordinoivat tyyppihyväksyntälainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyviä toimiaan; rajoitetaan tyyppihyväksyntöjen voimassaolo ja tutkimuslaitosten nimeämisen voimassaolo viiteen vuoteen; kielletään, että nimetyt tutkimuslaitokset eivät saa suoraan laskuttaa asiakkailtaan tyyppihyväksyntätesteistä ja valvonnasta, vaan jäsenmaiden tulee periä kulut tyyppihyväksyntää hakeneilta valmistajilta laatimansa maksujärjestelmän mukaisina; annetaan komissiolle ja muille jäsenmaille lisävaltuuksia puuttua ajoneuvoihin, joissa epäillään olevan vaatimustenvastaisuuksia; annetaan komissiolle ja muille jäsenmaille lisävaltuuksia puuttua epätäydellisesti tai hitaasti suoritettuihin takaisinkutsumenettelyihin; velvoitetaan muut jäsenmaat ja komissio tekemään säännöllisesti tyyppihyväksyntäviranomaisten vertaisarviointia ja tutkimuslaitosten tarkastuksia; annetaan komissiolle valta määrätä hallinnollisia sakkoja valmistajille. Kokonaisuutena ehdotuksessa säilytettäisiin nykyisen kaltainen hyväksyntäjärjestelmä, mutta lisättäisiin vahvasti jäsenmaiden keskinäistä valvontaa ja komission mahdollisuuksia puuttua toimintaan. 3 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö 3.1 Soveltamisala 3

4 Asetuksen soveltamisalaan kuuluisivat henkilöautot ja linja-autot (luokka M), pakettiautot ja kuorma-autot (luokka N), auton perävaunut (luokka O), sekä niiden järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt. Asetusta ei sovellettaisi traktoreihin, niiden perävaunuihin ja vedettäviin vaihdettavissa oleviin laitteisiin, joita säädellään maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 167/2013 (jäljempänä traktoreiden puiteasetus). Asetusta ei myöskään sovellettaisi L-luokkien ajoneuvoihin, joita säädellään kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 168/2013 (jäljempänä L-luokkien puiteasetus). 3.2 Tyyppihyväksyntämenettelyt Tyyppihyväksyntöjen lajit EU-tyyppihyväksyntä, kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä ja monivaiheinen tyyppihyväksyntä ovat pääpiirteissään samanlaisia kuin nykyisessä puitedirektiivissä. Ehdotuksessa on myös puitedirektiivin kaltaiset hyväksyntämenettelyt uusille tekniikoille ja ratkaisuille. Monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä pyritään selventämään eri vaiheiden valmistajien vastuita. Monivaiheinen tyyppihyväksyntä voidaan tehdä esimerkiksi jätteenkuljetusautolle, jossa kuorma-auton valmistaja vastaa ensimmäisessä vaiheessa auton alustasta ja suomalainen valmistaja rakentaa toisessa vaiheessa jätteenkäsittelylaitteet. Kansallisessa piensarjatyyppihyväksynnässä sallittaisiin puitedirektiivin tavoin poikkeuksia teknisistä vaatimuksista ja niiden osoittamistavoista. Se palvelisi erityisesti pienten ja keskisuurten kotimaisten yritysten tarpeita. Tyyppihyväksyntöjen voimassaolo rajattaisiin viiteen vuoteen. Voimassaolon päättymispäivä tulisi merkitä tyyppihyväksyntätodistukseen. Tyyppihyväksyntä voitaisiin uusia vain, jos kyseinen tyyppi täyttäisi kaikki uudelle tyypille asetetut vaatimukset. Voimassaolon rajoitus pienentäisi riskiä, että markkinoilla olisi tyyppejä, joiden tekniset vaatimukset ovat vanhentuneet. Toisaalta rajoitus lisäisi hallinnollista taakkaa tyyppihyväksyntöjen uusimisessa. Komission tavoitteena on ollut selkeyttää tyyppihyväksyntöjen laajentamisen ehtoja. Rajoitukset laajennuksille on kuitenkin kirjattu varsin yleisluontoisesti, joten hyväksyntäviranomaiselle jää harkittavaksi, onko tyyppi muuttunut siinä määrin, että hyväksynnän laajennuksen sijasta valmistajan tulee hakea uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tyyppihyväksyntöjen viiden vuoden voimassaolo rajoittaisi myös osaltaan laajennusten myöntämistä nykytilaan verrattuna. Sarjan viimeisten ajoneuvojen lupamenettelyä ehdotettaisiin yksinkertaistettavaksi. Sarjan viimeiset ajoneuvot ovat varastossa olevia ajoneuvoja, joita ei voida enää asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön, koska voimaan on tullut uusia teknisiä vaatimuksia, joiden osalta niitä ei ole tyyppihyväksytty. Rajattu määrä sarjan viimeisiä ajoneuvoja voidaan rekisteröidä vielä uusien vaatimusten astuttua voimaan. Nykyisessä puitedirektiivissä sarjan viimeisten ajoneuvojen luvat myönnetään erikseen jäsenmaittain, mikä on koettu hallinnollisesti raskaaksi. Ehdotuksessa sarjan viimeisten ajoneuvojen lupa myönnettäisiin vain siinä jäsenmaassa, joka on myöntänyt ajoneuvon tyyppihyväksynnän. Tällainen lupa olisi voimassa koko EU:n alueella. Tieto ajoneuvon kuulumisesta sarjan viimeisiin ajoneuvoihin merkittäisiin vaatimustenmukaisuustodistukseen, joka on toimitettava ajoneuvon mukana. 4

5 Vaatimustenmukaisuustodistukselta tieto voitaisiin viedä Trafin ylläpitämään ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmään. Vaatimustenvastaisten tai vaarallisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden takaisinkutsujen menettelyt säilyisivät pääosin puitedirektiivin mukaisina. Ehdotus kuitenkin antaisi komissiolle ja muille jäsenmaille aiempaa suuremmat valtuudet rajoittaa ajoneuvojen käyttöä ja rekisteröintiä, jos ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen ei järjestä takaisinkutsua ja siihen liittyviä korjauksia riittävän kattavasti ja ripeästi. Ehdotuksessa kiellettäisiin, että nimetyt tutkimuslaitokset eivät saa suoraan laskuttaa asiakkailtaan tyyppihyväksyntätesteistä ja valvonnasta. Komissio katsoo, että tutkimuslaitosten ja valmistajien liian tiiviit taloudellisesti kytkökset voivat vaarantaa testauksen riippumattomuuden. Jäsenmaiden tulisi periä kulut tyyppihyväksyntää hakeneilta valmistajilta laatimansa kansallisen maksujärjestelmän mukaisina. Kansallisella maksujärjestelmällä tulisi lisäksi kattaa komission tekemien vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastusten ja -testien kustannukset. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tiedot kansallisesta maksujärjestelmästään toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Kansallisten maksujärjestelmien laadinta olisi hallinnollisesti raskas työ, joten sen todellinen vaikutus testauksen ja valvonnan luotettavuuden parantumiseen vaatisi vielä tarkempaa analysointia. Ehdotuksessa velvoitettaisiin, että kahden muun jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen on tehtävä tyyppihyväksyntäviranomaiselle joka toinen vuosi vertaisarviointi. Vertaisarvioinnin yhteydessä pitää myös käydä arvioitavan viranomaisen vastuulla olevassa tutkimuslaitoksessa. Tämä lisäisi tyyppihyväksyntäviranomaisen hallinnollista työtä. Ehdotus velvoittaisi jäsenvaltioita tarkastelemaan ja arvioimaan tyyppihyväksyntätoimintansa toimivuutta vähintään neljän vuoden välein. Tulokset pitäisi ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Tämäkin lisäisi tyyppihyväksyntäviranomaisen hallinnollista työtä. Toisaalta jäsenmaiden tyyppihyväksyntäviranomaisten kesken määräajoin toteutettavaksi ehdotettu vertaisarviointi sekä määräajoin jäsenmaille edellytetty tyyppihyväksyntätoiminnan toimivuuden arviointi edistäisi tyyppihyväksyntämenettelyn ja valvonnan tason harmonisointia EU jäsenmaiden kesken. 3.3 Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta tyyppihyväksynnässä Tuotannon vaatimustenmukaisuus on yksi EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmän kulmakivistä. EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että valmistaja valmistaa ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt hyväksytyn tyypin mukaisesti. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan menettelyt ovat asetuksessa pääosin samanlaisia kuin puitedirektiivissä, lukuun ottamatta muutamia kohtia, joissa ehdotetut vaatimukset ovat aiempaa tiukempia. Uutena vaatimuksena tulisi tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistusten valvonta. Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen olisi tarkastettava tilastollisesti edustavasta määrästä ajoneuvoja, että vaatimustenmukaisuustodistukset ovat muodollisesti ja sisällöllisesti oikeita. Ehdotuksen mukaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnassa olisi tehtävä aina EUtyyppihyväksynnän edellytyksenä olevia tarkastuksia tai testejä. Nykyisessä puitedirektiivissä 5

6 näitä tarkastuksia tai testejä voidaan tehdä tyyppihyväksyntäviranomaisen harkinnan mukaan. Käytännössä harkintamahdollisuus on johtanut siihen, että tarkastuksia ja testejä tehdään hyvin vähän. Ehdotuksessa vaadittaisiin, että näiden testien kulut tulisi periä valmistajilta kansallisen maksujärjestelmän mukaisina. Erityisesti pienille valmistajille tarkastukset ja testit voisivat tulla kalliiksi. Tämä voisi johtaa siihen, että valmistajan kannattaisi hakea tyyppihyväksynnän sijasta kullekin ajoneuvolle erillistä yksittäishyväksyntää. Ehdotus velvoittaisi jäsenvaltioita tarkastelemaan ja arvioimaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontansa toimivuutta vähintään neljän vuoden välein. Tulokset pitäisi ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Muutosehdotukset tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnassa lisäisivät tyyppihyväksyntäviranomaisen hallinnollista työtä. 3.4 Yksittäishyväksyntämenettelyt Ehdotuksessa esitettäisiin kahta yksittäishyväksyntämenettelyä: kansallinen yksittäishyväksyntä ja EU-yksittäishyväksyntä. Ehdotuksen kansallinen yksittäishyväksyntämenettely vastaisi pääosin nykyisen puitedirektiivin yksittäishyväksyntämenettelyä. Kansallisessa yksittäishyväksynnässä voitaisiin antaa poikkeuksia teknisistä vaatimuksista ja niiden osoittamistavoista. Kansallinen yksittäishyväksyntä olisi lähtökohtaisesti voimassa vain sen myöntäneen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltion olisi kuitenkin tunnustettava toisen jäsenvaltion myöntämä kansallinen yksittäishyväksyntä, jos ajoneuvon tekniset vaatimukset vastaisivat jäsenvaltion omia teknisiä vaatimuksia. Ehdotuksen EU-yksittäishyväksyntä koskisi pelkästään henkilöautoja, pakettiautoja ja erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja. EU-yksittäishyväksyntä olisi voimassa sellaisenaan kaikissa jäsenmaissa. Henkilö- ja pakettiautojen osalta EU-yksittäishyväksynnän tekniset vaatimukset vastaisivat pääosin nykyisen puitedirektiivin yksittäishyväksyntämenettelyä, joka koskee suurina sarjoina kolmansien maiden markkinoille valmistettuja henkilö- ja pakettiautoja. Ehdotuksen mukaan EU-yksittäishyväksyntää ei enää rajattaisi vain suurina sarjoina kolmansien maiden markkinoille valmistettuihin autoihin, vaan sen voisi myöntää kaikille uusille henkilöja pakettiautoille. Ehdotus mahdollistaisi siis esimerkiksi yksilöllisesti rakennettujen autojen EU-yksittäishyväksynnän aiemman kansallisen yksittäishyväksynnän ohella. EUyksittäishyväksynnän soveltamisalan laajentaminen keventäisi hieman valmistajien ja viranomaisten hallinnollista taakkaa. 3.5 Tyyppihyväksyntätestejä tekevät tutkimuslaitokset Tutkimuslaitokset tekevät ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi testejä ja arviointeja. Tutkimuslaitosten testien ja arviointien perusteella tyyppihyväksyntäviranomainen myöntää ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille tyyppihyväksyntöjä. Suomessa tutkimuslaitosten paikan päällä tehtävän arvioinnin suorittaa Suomen akkreditointielin FINAS. Tyyppihyväksyntäviranomainen nimeää tutkimuslaitoksen FINAS:n ja tutkimuslaitoksen toimittamien asiakirjojen perusteella. Tätä toimintamallia voitaisiin jatkaa myös ehdotuksen tultua voimaan. Puitedirektiiviin verrattuna ehdotuksessa säädettäisiin yksityiskohtaisemmat perusteet tutkimuslaitosten nimeämisestä. Komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten tietojenvaihtoa lisät- 6

7 täisiin. Komission ja vähintään kahden muun jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen tulisi osallistua paikan päällä tutkimuslaitosten arviointiin. Tavoitteena on, että vaatimuksilla poistettaisiin jäsenvaltioiden erot tutkimuslaitostensa arvioinnissa, nimeämisessä, ilmoittamisessa ja seurannassa. Ehdotuksen mukaisen kansallisen maksujärjestelmän suunnittelu ja ylläpito vaatisi myös tutkimuslaitosten osallistumista. Ehdotuksen vaatimukset tulisivat lisäämään merkittävästi sekä tyyppihyväksyntäviranomaisen että tutkimuslaitosten hallinnollista työtä. 3.6 Markkinavalvonta Markkinavalvonnalla tarkoitetaan ehdotuksessa kansallisten viranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoilla saataville asetetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt sekä osat ja varusteet ovat unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja. Markkinavalvontaan liittyviä säännöksiä ei ole nykyisessä puitedirektiivissä. Puitedirektiivin soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen markkinavalvontaa tehdään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti. Ehdotuksen markkinavalvontaa koskevat kansallisten viranomaisten velvollisuudet ovat tarkempia kuin asetuksessa (EY) N:o 765/2008. Näin voidaan ottaa huomioon tyyppihyväksyntäjärjestelmän erityispiirteet. Ehdotuksen markkinavalvontasäännöksissä on paljon yhtenäisyyksiä traktoreiden puiteasetuksen ja L-luokkien puiteasetuksen kanssa, mutta näihin verrattuna komissio esittää tiukennuksia. Komission ja jäsenvaltioiden koordinoidun yhteistyön avulla tavoiteltaisiin sitä, että markkinavalvonta olisi tehokasta, tarkoituksenmukaista ja tasalaatuista kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten tulisi soveltuvissa tapauksissa sopia markkinavalvonnan työnjaosta ja erikoistumisesta. Ehdotuksen mukaisen kansallisen maksujärjestelmän tulisi kattaa tyyppihyväksyntätestien ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan lisäksi myös markkinavalvonnan kustannukset. Ehdotus velvoittaisi jäsenvaltioita tarkastelemaan ja arvioimaan markkinavalvontansa toimivuutta vähintään neljän vuoden välein. Tulokset pitäisi ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Ehdotuksen tiukennukset markkinavalvontatoimien yhtenäistämisessä, tehostamisessa ja koordinoinnissa lisäisivät markkinavalvontaviranomaisen hallinnollista työtä. Nykytilassa markkinavalvontakustannukset riippuvat pääosin siitä, kuinka paljon valvontaan halutaan jäsenvaltion tasolla panostaa. Ehdotuksen myötä valvonnan määrää tulisi lisätä nykytasolta, jotta Suomi pysyisi markkinavalvonnassa komission ja muiden jäsenmaiden kanssa sovitulla yhteisellä tasolla. 3.7 Suhde nykyiseen EU-sääntelyyn Ehdotus korvaisi nykyisen puitedirektiivin, jonka mukaan hyväksyttyjen ajoneuvojen käyttöönotolle sallittaisiin viiden vuoden siirtymäaika. Ehdotus säätäisi hallinnollisiin menettelyihin tiukempia vaatimuksia kuin traktorien puiteasetus ja L-luokkien puiteasetus. Monet komponentit voidaan tyyppihyväksyä myös YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) laatimien E-sääntöjen mukaan. Niissä hallinnolliset menettelyt olisivat myös tätä ehdotusta kevyemmät. Huomionarvoista on myös, että UNECE:ssä valmistellaan E-sääntöä 0 henkilöautojen tyyppihyväksynnästä koko ajoneuvona (IWTA (International Whole Vehicle Type Approval)). E- sääntö 0 olisi myös EU:ssa kelpaava vaihtoehto henkilöauton EU-tyyppihyväksynnälle. E- sääntö 0 on tarkoitus saada voimaan vuonna Ehdotuksen vuoksi hallinnollisten vaati- 7

8 musten taso tyyppihyväksynnässä vaihtelisi EU:ssa eri ajoneuvoluokkien välillä sekä EU:n ja UNECE:n välillä. Asetuksen vaikutukset saattaisivat jäädä komission arvioita vähäisemmiksi, koska E-sääntöjen mukaisia tyyppihyväksyntöjä haettaisiin entistä enemmän. 3.8 Delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset Komission valtuudet antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä vastaisivat pääosin puitedirektiivin tasoa. Komissiolle siirrettäisiin valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa: mukautetaan ajoneuvojen ja niiden korityyppien luokitus tekniikan kehitykseen; huomioidaan tekniikan ja sääntelyn kehitys ottamalla käyttöön ja ajantasaistamalla viitteitä säädöksiin, joiden vaatimukset ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden on täytettävä; vahvistetaan tietojenvaihtofoorumin kokoonpano, nimittämismenettely, yksityiskohtaiset tehtävät, työskentelymenetelmät ja työjärjestys; päivitetään hyväksyntään liittyvien dokumenttien malleja; päivitetään virtuaalitestausmenetelmien käyttöä hyväksyntätestauksessa; huomioidaan tekniikan ja sääntelyn kehitys saattamalla tuotannon vaatimustenmukaisuusmenettelyt ajan tasalle; annetaan tarkempia säännöksiä sellaisten osien tai varusteiden saattamisesta markkinoille ja käyttöönotosta, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle; vahvistetaan päivämäärät E-säännön tai sen muutosten pakolliselle soveltamiselle; annetaan tarkempia säännöksiä, jotka koskevat ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta; huomioidaan tekniikan ja sääntelyn kehitys saattamalla valmistajan omat tutkimuslaitoksen käyttömahdollisuuden rajoitukset ajan tasalle. Komissiolle siirrettäisiin valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa: vahvistetaan yhteiset perusteet hyväksyntäviranomaisten nimittämiseen, uudelleentarkasteluun ja arviointiin kansallisella tasolla; vahvistetaan perusteet markkinavalvontaviranomaisten vaatimustenmukaisuuden varmennustarkastusten laajuudelle, alalle ja toteuttamistiheydelle; määritellään ajoneuvon valmistajien julkaistavaksi määrätyt tiedot, joita tarvitaan kolmansien osapuolten suorittamaa vaatimustenmukaisuuden todentamisen testausta varten; 8

9 määritellään kansallisen maksujärjestelmän osuus, joka kattaa komission tekemien vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastusten ja -testien kustannukset. Komissio voi myös antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esimerkiksi määrätään rajoittavia toimenpiteitä vaatimustenvastaisille ajoneuvoille. 4 Ehdotuksen oikeusperusta sekä suhde toissijaisuusperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artikla (sisämarkkinat). Ehdotus käsitellään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Ehdotus olisi komission mukaan toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä tasapuolisuuden varmistaminen moottoriajoneuvojen hyväksynnässä ja markkinavalvonnassa edellyttää yhtenäistä toimintaa EU:n tasolla. Komissio arvioi, että jäsenvaltioiden puuttuminen ongelmiin yksittäin kansallisen tason toimilla voisi estää moottoriajoneuvojen vapaata liikkuvuutta. Komissio pitää ehdotusta myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, koska ehdotus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sekä taata liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen oikeusperusta on asianmukainen. Valtioneuvosto katsoo myös, että ehdotus on pääosin toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, mutta asetuksessa ehdotettu kielto, että hyväksyntätestejä ja valvontaa tekevät tutkimuslaitokset eivät saa laskuttaa suoraan valmistajia, on tehoton keino parantaa testausten luotettavuutta. 5 Ehdotuksen vaikutukset 5.1 Lainsäädännölliset vaikutukset Ehdotus on säädöstyypiltään asetus, joka on voimassa sellaisenaan ilman erillistä saattamista jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön. Ajoneuvolakia (1090/2002) pitäisi kuitenkin päivittää poistamalla säännökset, jotka liittyvät tämän asetuksen korvaavan puitedirektiivin saattamiseen osaksi Suomen lainsäädäntöä. Tässä yhteydessä tulisi harkittavaksi, ovatko muutokset niin suuria, että laki olisi syytä antaa kokonaan uutena. Jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä hyväksyntäviranomaiset ja markkinavalvontaviranomaiset, jotka tulee ilmoittaa komissiolle. Nykyisten EU-säädösten mukaiseksi viranomaiseksi näissä tehtävissä on nimetty ajoneuvolaissa Trafi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, joiden tulisi olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Ajoneuvolaissa säädetyt ajoneuvorikkomukset tulisi siksi päivittää vastaamaan asetuksen vaatimuksia. 5.2 Taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset Komissio on arvioinut ehdotuksen taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia. Komission arvion mukaan ehdotuksen hyödyt ylittävät sen hallinnolliset kustannukset. Vaikutukset on kuitenkin arvioitu lähinnä koko EU:n tasolla ja kustannukset on jaettu tasan 28 EU-jäsenmaan kesken. Jäsenmaiden tyyppihyväksyntäviranomaisten toiminnan laajuus vaihtelee kuitenkin suuresti, 9

10 joten Trafi selvittää vielä tarkemmin ehdotuksen vaikutuksia Suomelle. Suomessa myönnettävät tyyppihyväksynnät ovat yleisimmin perävaunujen tyyppihyväksyntöjä, joiden tekniset vaatimukset ovat yksinkertaisempia kuin esimerkiksi henkilöautoissa. Erityisesti pieninä määrinä valmistettavien edullisten ajoneuvojen, kuten kevyiden perävaunujen, tyyppihyväksynnän kustannukset voisivat kasvaa merkittävästi ajoneuvon hintaan suhteutettuna. Kokonaisuudessaan ehdotus lisäisi merkittävästi hallinnollista työtä ja kasvattaisi siten Suomessa valmistajien kustannuksia ja viranomaisten kustannuksia ainakin muutamilla henkilötyövuosilla. 5.3 Ympäristö- ja terveysvaikutukset Ehdotus koskee hallinnollisia menettelyjä eikä suoraan teknisiä vaatimuksia. Ehdotus parantaisi kuitenkin ympäristönsuojelua ja kansanterveyttä sitä kautta, että ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta esimerkiksi päästöjen suhteen valvottaisiin entistä tarkemmin. 6 Ahvenanmaan asema Ehdotus koskee tieliikennettä, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 21 kohdan mukaan kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 7 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionin toimielimissä Valtioneuvoston kirjelmä on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Säädösehdotus ja U-kirjelmäluonnos ovat olleet EUasioiden komitean alaisten liikennejaoston ja sisämarkkinajaoston kirjallisessa menettelyssä Ehdotuksen käsittelyn on tarkoitus alkaa neuvoston teknisen harmonisoinnin työryhmässä 9 päivänä maaliskuuta Ehdotus esiteltiin Euroopan parlamentissa 4 päivänä helmikuuta 2016, mutta tarkempi käsittelyn aikataulu ei ole vielä tiedossa. Vastuuvaliokunta Euroopan parlamentissa on Sisämarkkinat ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) (raportööri Daniel Dalton (ECR)). Alustavien asiantuntija-arvioiden mukaan ehdotus tulee herättämään vahvasti vastakkaisia näkemyksiä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Euroopan parlamentin ryhmät ovat hyvin erimielisiä keskenään, mutta myös jäsenvaltioiden välillä on näkemyseroja. 8 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa nykyisen puitedirektiivin säädöstyypin muuttamista suoraan jäsenvaltioissa sovellettavaksi asetukseksi. Valtioneuvosto pitää ehdotusta pääosin oikeansuuntaisena. Valtioneuvosto kannattaa komission tavoitteita tehostaa ajoneuvojen markkinavalvontaa ja yhtenäistää hyväksyntäkäytäntöjä eri jäsenmaiden välillä. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että tiukennettujen vaatimusten kustannusvaikutuksia suomalaisten viranomaisten, tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäasiakkaiden toimintaan tulisi vielä tarkastella tarkemmin. Valtioneuvosto pitää tärkeänä varmistaa, että suomalainen ajoneuvoteollisuus saa jatkossakin kilpailukykyisiä testaus- ja hyväksyntäpalveluja kotimaasta. 10

11 Valtioneuvosto katsoo myös, että tyyppihyväksyntään ja vaatimustenmukaisuustodistukseen liittyvän sähköisen tiedonvaihdon harmonisointia tulisi edistää. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen oikeusperusta on asianmukainen. Valtioneuvosto katsoo myös, että ehdotus on pääosin toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Kuitenkin asetuksessa ehdotettu kielto, jonka mukaan hyväksyntätestejä ja valvontaa tekevät tutkimuslaitokset eivät saa laskuttaa suoraan valmistajia, on tehoton keino parantaa testausten luotettavuutta. Valtioneuvosto pitää hallinnollisesti raskaina ja kilpailua haittaavina kansallisia maksujärjestelmiä, jossa viranomaisten pitää määrätä testausten ja valvontatoimenpiteiden maksut, periä maksut valmistajilta ja maksaa ne edelleen tutkimuslaitoksille. Valtioneuvosto kannattaa sarjan viimeisten ajoneuvojen käyttöönottoon liittyvien lupamenettelyjen yksinkertaistamista. Valtioneuvosto pitää hyväksyttävänä ehdotuksen valtuutuksia komissiolle antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. 9 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Liikenne- ja viestintäministeriö / Palveluosasto / Peruspalveluyksikkö / Suvi Nevalainen, p Liikenteen turvallisuusvirasto / Liikennevälineet / Ajoneuvot / Erik Asplund / p Liikenteen turvallisuusvirasto / Liikennevälineet /Ajoneuvot / Timo Kärkkäinen /p