EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2001) 213 lopullinen 2001/0095 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (komission esittämä)

2 PERUSTELUT 1. YLEISTÄ Lissabonin Eurooppa-neuvosto sitoutui voimakkaasti toteuttamaan Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen vuoteen 2005 mennessä. Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on keskeinen tekijä Euroopan talouden kilpailukyvyn edistämisessä, koska se alentaa sekä suur- että pienyritysten pääomakustannuksia. Myös kuluttajat hyötyvät huomattavasti yhdentyneistä markkinoista, joita säännellään asianmukaisesti ja jotka ovat toiminnaltaan vakaat, koska ne antavat paremman turvan rahoituslaitosten laiminlyöntien varalta. Markkinoiden yhdentyminen toteutetaan rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman avulla. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmassa komissio ilmoitti antavansa ehdotuksen finanssiryhmittymien vakauden valvontaa koskevaksi direktiiviksi vuoden 2001 alussa. EU:n yhdentyneisiin rahoitusmarkkinoihin liittyy läheisesti toiminnan vakaus ja rahoitusjärjestelmän vakaus. Tavoitteen saavuttamista on jo edesauttanut suuresti vakaa EU:n johtama sääntelyvaatimusten lähentyminen, jonka tukena ovat olleet yhteiset perussäännöt ja käytännön keinot rahoituspalveluiden yhtenäismarkkinoita koskevien EU:n direktiivien täytäntöönpanossa ja soveltamisessa. Alan yhdentyminen on kuitenkin vauhdittunut ja rahoitusmarkkinoiden väliset yhteydet tiivistyneet, minkä vuoksi on tarkkaan mietittävä rakenteita, joiden avulla voidaan vähentää tai valvoa institutionaalisia riskejä ja järjestelmäriskejä erityisesti monialaisissa yritysryhmissä, joissa on mukana vakuutusyrityksiä, pankkeja ja sijoituspalveluyrityksiä (nk. finanssiryhmittymät). Joissakin jäsenvaltioissa (esim. Benelux-maat ja Pohjoismaat) finanssiryhmittymillä on suuri merkitys, ja eräät rahoitusmarkkinoiden suurimmista toimijoista ovat finanssiryhmittymiä. Toisissa jäsenvaltioissa niiden merkitys on vähäisempi tai jopa rajallinen, mutta tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa. Koska finanssiryhmittymien merkityksestä ei ole saatavilla luotettavia lukuja (mikä johtuu mm. yhdenmukaistettujen määritelmien puutteesta), komission aloitteesta on käynnistetty kartoitus, jossa selvitetään finanssiryhmittymien todellinen merkitys EU:ssa. Rahoitustoimien yhdistäminen saattaa myös synnyttää uusia toiminnan vakautta uhkaavia riskejä tai kasvattaa jo olemassa olevia riskejä. Vakavaraisuusvaatimusten onkin oltava riittäviä ja oikeasuhteisia, jotta niillä voidaan vastata riskeihin, joita syntyy rahoitusryhmän toimiessa samanaikaisesti aloilla, jotka ovat perinteisesti olleet erillisiä. Mahdollisuuksien mukaan on poistettava eri toimialojen lainsäädäntöjen väliset epäjohdonmukaisuudet, joista syntyy porsaanreikiä ja jotka mahdollistavat sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön. EU:n olisi pyrittävä säilyttämään rahoituslaitostensa mahdollisimman korkeatasoinen toiminnan vakauden valvonta. Säännökset on pidettävä ajan tasalla markkinoiden kehittyessä, ja vakavaraisuusvaatimukset on mitoitettava tarkalleen pankkien, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten riskien mukaisiksi. EU on ollut tämän kehityksen eturintamassa - kuten edellä mainittiin, eräät EU:n suurimmista rahoitusryhmistä ovat finanssiryhmittymiä - ja osallistunut G-10 -ryhmän finanssiryhmittymiä käsittelevän yhteisen keskustelufoorumin työhön ja suositusten laatimiseen. Tämän direktiivin tavoitteena onkin varmistaa Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakaus, vakiinnuttaa yhteiset toiminnan vakautta koskevat normit finanssiryhmittymien valvonnalle koko Euroopassa ja luoda tasavertaiset toimintaedellytykset ja oikeusvarmuus rahoituslaitosten välille. Direktiivillä pannaan näin täytäntöön G-10 -ryhmän finanssiryhmittymiä käsittelevän yhteisen keskustelufoorumin suositukset. Direktiivi täyttää 2

3 myös rahoitussektorin vakautta koskevat Brouwerin ryhmän suositukset, jotka Ecofinneuvosto hyväksyi Lissabonissa. a) Finanssiryhmittymiä koskevan EU:n lainsäädännön tarve Voimassa oleva rahoituslaitosten valvontaa koskeva EU:n lainsäädäntö on puutteellista. Nk. homogeenisia rahoituslaitosryhmiä varten on jo olemassa erityisiä toiminnan vakauden valvontaa koskevia EU:n direktiivejä. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetulla direktiivillä 2000/12/ETY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetulla direktiivillä 93/6/ETY säädetään pankkiryhmien ja sijoituspalveluyritysryhmien ja pankkien ja sijoituspalveluyritysryhmien konsolidoinnista, kun taas vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta annetulla direktiivillä 98/78/EY säädetään vakuutusyritysryhmien ryhmänlaajuisesta lisävalvonnasta. Sen sijaan nk. heterogeenisten, finanssiryhmittymien tapaisten ryhmien, joissa on mukana eri alojen laitoksia, toiminta on vain osittain säänneltyä, eikä finanssiryhmittymän toiminnan vakauden valvontaa koskevaa kattavaa säännöstöä ole olemassa. EU:n nykyisessä toiminnan vakautta koskevassa lainsäädännössä on finanssiryhmittymien sääntelyn osalta huomattavia päällekkäisyyksiä ja puutteita. Puutteita: (i) nykyiset direktiivit eivät kata tietyntyyppisiä rahoitusryhmiä (esim. laaja-alaiset yritysryhmät), ja (ii) finanssiryhmittymätyyppisten yritysryhmien tasolla ei säännellä sellaisia toiminnan vakauteen liittyviä tärkeitä seikkoja, joita säännellään toimialakohtaisissa pankkiryhmiä, sijoituspalveluyritysryhmiä ja vakuutusyritysryhmiä koskevissa direktiiveissä (esim. lakisääteisen pääoman moninkertaisen hyväksikäytön eliminointi). Nykyisen lainsäädännön päällekkäisyyksien syyt: (iii) samanlaisia toiminnan vakautta koskevia kysymyksiä käsitellään epäjohdonmukaisesti, ja (iv) finanssiryhmä saattaa olla eri toimialakohtaisten direktiivien alainen (esim. monialainen vakuutushallintayhtiö voi pankkidirektiivien mukaan olla rahoitushallintayhtiö) Nämä erot johtavat merkittäviin puutteisiin toiminnan vakauden valvonnassa sääntelypuitteissa, joiden tarkoituksena on huolehtia rahoitusmarkkinoiden vakaudesta, ja kilpailunvääristymiin markkinoilla, joilla kilpailu on kovaa. Erot estävät tasavertaisiin toimintaedellytyksiin perustuvien markkinoiden kehittymisen ja erojen vuoksi käsitteet ja määritelmät jäävät epäselviksi viranomaisille ja rahoitusyrityksille. Jotkin jäsenvaltiot ovat todenneet, että EU:n nykyiset finanssiryhmittymiä koskevat lainsäädäntöpuitteet ovat puutteelliset, ja ovat ottaneet käyttöön tai niissä on suunnitteilla omia kansallisia toimenpiteitä, joilla voidaan puuttua yllä kuvatuista yritysryhmärakenteista johtuviin valvontaongelmiin. Eräissä maissa lainsäädäntöä on täydennetty kahdenvälisillä sopimuksilla siihen asti kunnes EU:ssa annetaan finanssiryhmittymiä koskevaa lainsäädäntöä. Tähän mennessä käyttöön otettujen toimien soveltamisala ja lähestymistapa vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. 3

4 Kiireellisimpiin tällaisista rakenteista johtuviin ongelmiin on puututtava, koska finanssiryhmittymätyyppisten ryhmittymien toiminta laajenee yhä enemmän useaan maahan (eräät toimivat maailmanlaajuisesti), koska EU:ssa on säilytettävä yhtäläiset toimintaedellytykset ja EU:n rahoitusjärjestelmän vakautta on suojeltava. Näin parannetaan oikeusvarmuutta ja selkeyttä sääntely- ja valvontaviranomaisten sekä markkinoiden kannalta ja vaikutetaan merkittävästi EU:n rahoitusjärjestelmän vakauteen. Jotta voidaan varmistaa, että Euroopan yhdentyneiden rahoitusmarkkinoiden vakaus on hyvin suojattu, tarvitaan näitä asioita koskevaa yhteistä lainsäädäntöä. Myös muilla kansainvälisillä foorumeilla on katsottu, että tarvitaan finanssiryhmittymiä koskevaa tarkoituksenmukaista toiminnan vakauden valvonnan lainsäädäntöä. Finanssiryhmittymiä käsittelevä yhteinen keskustelufoorumi, jolla on edustettuna tärkeimpien rahoitusmarkkinoiden kolmen edellä mainitun rahoitussektorin valvontaviranomaiset, julkisti äskettäin finanssiryhmittymien valvontaa koskevat suositukset (helmikuu ja joulukuu 1999). b) Direktiivin lähestymistapa Ehdotuksella pyritään ottamaan käyttöön erityinen finanssiryhmittymien toiminnan vakauden valvontaa koskeva säännöstö. Siihen sisältyy myös ensimmäiset tarpeelliset vähimmäistoimet, joilla homogeenisia rahoitusryhmiä ja finanssiryhmittymiä koskevat direktiivit saatetaan sopusointuun keskenään (poistamalla eräitä suurimpia epäjohdonmukaisuuksia), jotta voitaisiin varmistaa näiden ryhmien tasavertainen kohtelu vähimmäistasolla. Direktiivin päätavoitteena ei kuitenkaan ole toimialakohtaisten säännösten yhdenmukaistaminen, sillä se voidaan toteuttaa ainoastaan vähitellen. Keskeisenä tehtävänä on varmistaa, ettei monialaisten finanssiryhmittymien olemassaolo vaikuta haitallisesti eri valvontaviranomaisten tavoitteisiin valvottavien säänneltyjen yritysten vakavaraisuuden varmistamisessa. Tämä edellyttää toimenpiteitä, joilla estetään pääoman käyttäminen puskurina riskejä vastaan samanaikaisesti kahdessa tai useammassa saman finanssiryhmittymän yrityksessä ('pääoman moninkertainen hyväksikäyttö') ja sellaiset emoyhtiön lainaemissiot, joiden tuotot ohjataan säänneltyjen tytäryhtiöiden omaksi pääomaksi ('liiallinen velalla pääomittaminen'). Vakavaraisuuden arviointimenetelmiä kehitettäessä otetaan huomioon kunkin toimialan vakavaraisuussäännökset, niiden tehokkuus sekä niiden erojen syyt. Toimialakohtaisten vakavaraisuussäännösten lähestymistapaa pidetään sen vuoksi lähtökohtana, sillä siinä ilmenee kunkin toimialan liiketoiminnan erilainen luonne, erilaiset riskit ja valvontaviranomaisten ja/tai yritysten suhtautuminen riskien hallintaan ja arviointiin. Tämä tarkoittaa myös, että direktiivi ei vie pohjaa käynnissä olevalta keskustelulta pankkien vakavaraisuusvaatimusten tarkistamisesta. Ehdotuksessa esitetään vaikuttavaa lainsäädäntöä ryhmänsisäisille liiketoimille ja riskien valvonnalle. Koska tällä alueella ei vielä käytännössä voida ottaa käyttöön määrällisiä rajoituksia, ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä koskevan riittävän ja tehokkaan sääntelymenettelyn pitäisi rakentua seuraavien kolmen lähtökohdan varaan: sisäinen johtamispolitiikka ja tehokkaat sisäiset valvonta- ja johtamisjärjestelmät; viranomaisraportointia koskevat vaatimukset ja tehokkaat valvontavaltuudet. Monialainen kehitys on osoittanut selkeästi, että on tarpeellista ottaa käyttöön valvontaviranomaisten väliset koordinointijärjestelyt eri maissa toimivien 4

5 finanssiryhmittymien tehokkaan ja riittävän valvonnan varmistamiseksi. Koordinoivan viranomaisen nimittämisestä finanssiryhmittymälle on seuraavia etuja: finanssiryhmittymien toiminnan vakauden valvonnassa vältytään puutteilta, mikä lisää taloudellista vakautta; vältytään valvonnan päällekkäisyyksiltä, jotka ovat raskaita ja kalliita sekä valvontaviranomaisten että yritysryhmän valvottavien yritysten kannalta; menetelmiä ja valvontatoimia voidaan yksinkertaistaa. Koordinaattori(e)n rooli ja velvollisuudet riippuvat pitkälti finanssiryhmittymän erityispiirteistä, kuten sen oikeudellisista puitteista ja riskiprofiilista. Koordinaattori(e)n nimittämistä koskevat säännöt sekä muut koordinaattorin tehtäviä koskevat järjestelyt ja velvoitteet määritellään joustavasti. Tehokas valvonta edellyttää asianomaisten valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojen jakamista. Mikään tässä selvityksessä ehdotetuista valvontatoimista ei toimi tehokkaasti, jos tiedonkulku finanssiryhmittymän yrityksistä valvontaviranomaisille ja valvontaviranomaisten välillä on puutteellista. 2. ARTIKLOJEN KUVAUS 1 artikla - Tavoitteet Direktiiviä sovelletaan luottolaitoksiin, vakuutusyrityksiin ja sijoituspalveluyrityksiin eli säänneltyihin yrityksiin, joiden pääkonttori on EU:ssa. Jos nämä yritykset kuuluvat finanssiryhmittymään, niihin sovelletaan toiminnan vakauden lisävalvontaa tässä direktiivissä tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi direktiivillä muutetaan joitakin toimialakohtaisia toiminnan vakauden valvontaa koskevia säännöksiä, jotta eri rahoitussektoreiden säänneltyjen yritysten toimintaedellytykset olisivat mahdollisimman tasapuoliset. 2ja3artikla-Määritelmät Direktiivin 2 artiklassa esitetään ja määritellään tärkeimmät direktiivin perustana olevat käsitteet. Koska direktiivi koskee toistaiseksi sääntelemättömiä alueita, siinä otetaan käyttöön ja määritellään käsitteitä, joita ei ole nykyisessä lainsäädännössä. Tärkeimmät niistä ovat finanssiryhmittymän ja monialan rahoitushallintayhtiön määritelmät. Nämä määritelmät ovat keskeisiä direktiivin soveltamisalan määrittelyn kannalta eli sen, onko jokin ryhmä homogeenista rahoitustoimintaa harjoittava rahoitusryhmä, jonka toimintaan ryhmätasolla sovelletaan vastakin näiden perustelujen I osassa tarkoitettuja voimassa olevia toimialakohtaisia direktiivejä, vai monialainen ryhmä, joka harjoittaa sekä rahoitustoimintaa että muuta kuin rahoitustoimintaa, joita koskee voimassa olevien toimialakohtaisten direktiivien mukainen rajoitettu valvonta, vai pääasiassa rahoitusryhmä, joka harjoittaa tämän direktiivin kattamaa heterogeenista rahoitustoimintaa ('finanssiryhmittymä'). Direktiivillä otetaan käyttöön kaksi kynnysarvoa: ensimmäinen erottelee rahoitusryhmät ja muut kuin rahoitusryhmät (2 artiklan 13 kohdan a alakohdassa tarkoitettu 50 prosentin kynnysarvo); toisella kynnysarvolla erotellaan homogeeniset ryhmät ja finanssiryhmittymät (2 artiklan 13 kohdan d alakohdassa tarkoitettu 10 prosentin kynnysarvo). Näiden jälkimmäisten kynnysarvojen määritelmää tarkennetaan 3 artiklassa. 5

6 Toinen keskeinen käsite tässä direktiivissä on ryhmän määritelmä (2 artiklan 11 ja 12 kohta). Jotta kaikki asiaankuuluvat ryhmät saadaan mukaan niiden rakenteesta riippumatta, käytetään nk. läheisten sidosten määritelmään perustuvaa laajaa määritelmää sellaisena kuin se otettiin käyttöön luottolaitosten toiminnan vakauden valvonnan tehostamisesta annetussa direktiivissä. Läheisen sidoksen käsitettä on kuitenkin tarkennettu, jotta se kattaisi muut ryhmät, jotka ovat tärkeitä direktiivin tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Siihen sisältyy esimerkiksi yritysryhmiä, joiden välillä ei ole pääomasidoksia, mutta joita johdetaan yhdistetysti ja joiden osalta jäsenvaltioilla on mahdollisuus tilinpäätöslainsäädännön nojalla vaatia konsolidoitua tilinpäätöstä. 4artikla- Lisävalvonnan laajuus Kun direktiivillä otetaan käyttöön finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten lisävalvontaa koskevia säännöksiä (ks. 1 artikla), direktiivissä erotetaan tilanteet sen mukaan, onko finanssiryhmittymän johdossa oleva yritys tai emoyritys yhteisössä vai ei, ja säädetään niitä koskevasta erilaisesta mutta periaatteessa vastaavasta järjestelystä. Koska on olemassa ryhmiä, joita 2 artiklan määritelmät eivät kata, mutta joihin kuuluvilla rahoitusyrityksillä on huomattavaa sellaista toimintaa rahoitusmarkkinoilla, jonka valvonta vastaisi tämän direktiivin tavoitteita, direktiivillä otetaan käyttöön perusteet, joilla toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä lisävalvonnan koskemaan myös tällaisia yritysryhmiä lisävalvonnan tarkkaan määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Epäselvyyden ja mahdollisen moraalikadon välttämiseksi direktiivissä todetaan myös, että sääntelemättömien yritysten sisällyttäminen ryhmän laajuiseen lisävalvontaan ei tarkoita, että näitä yrityksiä valvotaan yksinään. 5 ja 6 artikla -Vakavaraisuus, ryhmänsisäiset liiketoimet ja riskikeskittymät, 18 artiklan 1 kohta, 19 artiklan 1 kohta, 23 artiklan 1 kohta ja 25 artiklan 2 kohta - Johto Direktiivillä otetaan käyttöön finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten valvontaa koskevia määrällisiä ja laadullisia säännöksiä. Ne koskevat erityisesti vakavaraisuutta, ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä sekä johtoa. Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten on täytettävä myös osakkeenomistajien sopivuutta koskevat vaatimukset. Jälkimmäisestä ei kuitenkaan ole tarpeen säätää erikseen, koska nykyiset toimialakohtaiset säännökset tarjoavat jo riittävän finanssiryhmittymärakenteisiin soveltuvan oikeusperustan. Lisävalvontaa sovelletaan säänneltyihin yrityksiin, jotka ovat finanssiryhmittymän johdossa tai jotka kuuluvat finanssiryhmittymään, jonka emoyritys on monialan rahoitushallintayhtiö, jonka pääkonttori on Euroopan unionissa, ja lisävalvonta koskee niiden vakavaraisuutta, ryhmän omien varojen moninkertaisen hyväksikäytön torjumista (5 artikla) sekä riskikeskittymien ja ryhmänsisäisten liiketoimien tasoa (6 artikla). Tämän perusteluosan 1 jaksossa selitetään, että kullakin sektorilla voimassa olevat vakavaraisuussäännökset hyväksytään (ks. I jakso b kohta). Direktiivissä säädetään erilaisista teknisistä menetelmistä, joilla vakavaraisuusasema lasketaan finanssiryhmittymän tasolla. Menetelmät eivät ole uusia, vaan niitä on sovellettu jo jossain määrin toimialakohtaisessa valvonnassa toimialakohtaisten säännösten mukaisesti. Näiden menetelmien tarkoituksenmukaisuutta ja vastaavuutta on lisäksi testattu finanssiryhmittymiä käsittelevällä yhteisellä keskustelufoorumilla (ks. foorumin asiakirja Supervision of financial conglomerates, helmikuu 1999). Direktiivissä edellytetään myös, että finanssiryhmittymällä on riittävä vakavaraisuuspolitiikka ryhmän tasolla. 6

7 Direktiivissä ei säädetä ryhmäntasoisten riskikeskittymien määrällisistä rajoista kuten joissakin toimialakohtaisissa säädöksissä. Kaikkia toimialoja koskevasta yhteisestä lähestymistavasta ei ole päästy yksimielisyyteen, vaan sen etuja ja mahdollisia haittoja on tutkittava vielä huolellisesti. On kuitenkin mahdollista, että tällaiset rajat otetaan käyttöön pitkällä aikavälillä (ks. myös direktiivin johdanto-osan 3 kappaletta). Toistaiseksi direktiivissä säädetään, että finanssiryhmittymillä pitää olla käytössään asianmukaiset riskienhallintamenetelmät ryhmänsisäisten liiketoimien ja riskikeskittymien osalta ja toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa käyttöön määrälliset rajat, jos sitä pidetään tarpeellisena direktiivin tavoitteiden kannalta. Finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten johdon sopivuutta ja luotettavuutta koskevien vaatimusten osalta on otettava huomioon viimeaikainen markkinakehitys. Finanssiryhmittymien osalta on erityisesti huomattava, että niitä johdetaan usein ryhmittymän eri liiketoimintalinjojen mukaisesti perinteisen oikeushenkilöön perustuvan lähestymistavan sijaan. Koska sopivuutta ja luotettavuutta koskevat sääntelyvaatimukset koskevat toimialakohtaisten sääntöjen kattamien säänneltyjen yritysten johtamista, toimialakohtaisia sääntöjä on tarkoituksenmukaista muuttaa (tältä osin ks. IV osastoa) artikla - Toimenpiteet lisävalvonnan mahdollistamiseksi Näissä artikloissa säädetään useista lisävalvonnan mahdollistavista toimista. Toimilla poistetaan oikeudelliset rajoitteet, jotka estävät finanssiryhmittymän yritysten välisen tiedonvaihdon. Niissä käsitellään myös tietyn finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten valvontaa harjoittavien toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Eräs tärkeä säännös on lisävalvonnan harjoittamisesta vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen (koordinaattorin) yksilöiminen. Koordinaattorin nimittämisen tavoitteena on myös asianomaisten valvontaviranomaisten välisen yhteistyön edesauttaminen ja kunkin roolin selventäminen lisävalvonnassa. Erityisesti direktiivissä säädetään kriteereistä, joilla helpotetaan valitsemaan koordinaattoriksi kaikkein tarkoituksenmukaisin toimivaltainen viranomainen, sekä koordinaattorin mahdollisista tehtävistä. Muut artiklat koskevat viranomaisille toimitettujen tietojen todentamista paikan päällä ja yhteistyöjärjestelyjä kolmannen maan viranomaisten kanssa. 14 artikla - EU:n ulkopuolella sijaitseva emoyritys Tässä artiklassa säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset todentavat, valvotaanko säänneltyjä yrityksiä, joiden pääkonttori on yhteisön alueella, mutta jotka kuuluvat EU:n ulkopuolella sijaitsevaan ryhmään, yhtä lailla kuin säänneltyjä yrityksiä, jotka kuuluvat EU:ssa sijaitsevaan ryhmään. Jos valvonta ei ole yhtäläistä, direktiivissä säädetään, että kyseisiin EU:n ulkopuoliseen ryhmään kuuluviin yrityksiin sovelletaan analogisesti EU:ssa sijaiseviin finanssiryhmittymiin sovellettavia säännöksiä. Viranomaiset voivat myös vaatia eurooppalaisen alahallintayrityksen perustamista, johon sovelletaan lisävalvontasäännöksiä alaryhmän laajuisella pohjalla. 16 ja 17 artikla - Komitologia Direktiivissä säädetään erityisen komissiota avustavan komitean perustamisesta, jotta finanssiryhmittymien sääntelyä koskevat tekniset säädökset voidaan sopeuttaa ajoissa rahoitusmarkkinoiden nopeaan kehitykseen, rahoitusmarkkinoiden vakauden sekä eurooppalaisten säänneltyjen yritysten tasavertaisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla. Komitea on komitologiapäätöksen mukainen (1999/468/EY). Tämän uuden komitean muodostaminen ei vaikuttane talousarvioon, koska se 7

8 korvaa nykyisen neuvoa-antavan ryhmän (Finanssiryhmittymiä käsittelevä eri alojen tekninen asiantuntijaryhmä) artikla - Muutokset toimialakohtaiseen lainsäädäntöön Toimialakohtaisten valvontajärjestelmien ja finanssiryhmittymäjärjestelmän välisen sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön sekä eri valvontajärjestelmien päällekkäisyyksien ja puutteiden välttämiseksi toimialakohtaisiin säännöksiin on tehtävä vähimmäistason edellyttämät muutokset ja täydennykset, jotta ne ovat johdonmukaisia ainakin finanssiryhmittymäjärjestelmän kanssa (ks. kohta 1). Näistä syistä käsitteiden 'omistusyhteys', 'omistussuhteessa oleva yritys', 'rahoitushallintayhtiö', 'vakuutushallintayhtiö', 'monialan hallintayhtiö' ja 'monialan vakuutushallintayhtiö' toimialakohtaisia määritelmiä on muutettu. Voimassa olevia toimivaltaisten viranomaisten kuulemista koskevia toimialakohtaisia sääntöjä on myös muutettu; samoin on muutettu paikan päällä tehtävää todentamista koskevia sääntöjä ja sääntöjä, jotka koskevat muissa rahoitusyrityksissä olevien omien varojen välineiden vähentämistä pääoman monenkertaisen hyväksikäytön estämiseksi. Monialan hallintayhtiöiden ja niiden tytäryritysten ryhmänsisäisiä liiketoimia koskevia toimialakohtaisia valvontasäännöksiä on myös selvennetty. 8

9 2001/0095 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3, ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 4, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 5, sekä katsovat seuraavaa: (1) Nykyisessä yhteisön lainsäädännössä on kattava yksittäisten luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten sekä pankkiryhmään kuuluvien luottolaitosten, sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten eli homogeenista rahoitustoimintaa harjoittavien ryhmien toiminnan vakauden valvontaa koskeva säännöstö. (2) Rahoitusmarkkinoiden kehityksen vuoksi syntyy eri rahoitussektoreiden palveluja ja tuotteita tarjoavia rahoitusryhmiä, joita kutsutaan finanssiryhmittymiksi. Tällaiseen ryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten toiminnan vakauden erityistä valvontaa ei toistaiseksi ole olemassa koko ryhmän tasolla varsinkaan ryhmittymätason vakavaraisuusaseman ja riskikeskittymien, EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. 9

10 ryhmittymän yritysten välisten liiketapahtumien ja johdon sopivuuden ja luotettavuuden osalta. Osa näistä ryhmittymistä kuuluu suurimpiin rahoitusmarkkinoilla toimiviin rahoitusryhmiin ja tarjoavat palveluita maailmanlaajuisesti. Tällaisen ryhmittymän ja varsinkin siihen kuuluvien luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten joutuminen rahoitusvaikeuksiin voisi aiheuttaa vakavaa häiriötä rahoitusjärjestelmän toiminnalle ja vaikuttaa yksittäisiin tallettajiin, vakuutuksenottajiin ja sijoittajiin. (3) Komission rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmassa 6 mainitaan toimia, joita tarvitaan rahoituspalveluiden yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamiseksi, ja toimintasuunnitelmaan sisältyy finanssiryhmittymien toiminnan vakauden lisäsääntelyn kehittäminen, jolla vaikutetaan nykyisen toimialakohtaisen lainsäädännön puutteisiin ja toiminnan vakautta uhkaaviin lisäriskeihin, jotta monialaista rahoitustoimintaa harjoittavien rahoitusryhmien valvontajärjestelmät saataisiin vakaiksi. Näin kunnianhimoinen tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan vaiheittain. Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnan perustaminen muodostaa yhden näistä vaiheista. (4) Muillakin kansainvälisillä foorumeilla on todettu, että finanssiryhmittymille on kehitettävä asianmukaista valvontaa. (5) Ollakseen tehokasta finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvontaa on sovellettava kaikkiin ryhmittymiin niiden rakenteesta riippumatta. Lisävalvonnan on katettava kaikki toimialakohtaisessa rahoituslainsäädännössä yksilöity rahoitustoiminta ja kaikkien yritysten, jotka harjoittavat pääasiassa tätä toimintaa, on kuuluttava sen soveltamisalaan. (6) Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava arvioida koko ryhmän tasolla finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten rahoitustilanne erityisesti vakavaraisuuden osalta, johon kuuluu omiin varoihin kuuluvien rahoitusvälineiden moninkertaisen käytön eliminointi, riskikeskittymät ja ryhmänsisäiset liiketoimet. (7) Finanssiryhmittymiä johdetaan usein liiketoimintalinjojen pohjalta, mikä ei aina ole täysin yhteensopivaa ryhmittymän oikeudellisen rakenteen kanssa. Tämän kehityksen huomioon ottamiseksi johtamista koskevia vaatimuksia olisi laajennettava edelleen. (8) Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava keinot saada finanssiryhmittymän yrityksiltä lisävalvonnan harjoittamisen kannalta tarpeelliset tiedot. (9) Luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välistä yhteistyötä on lisättävä; tähän sisältyy myös tilapäisten yhteistyöjärjestelyjen kehittäminen samaan finanssiryhmittymään kuuluvien yritysten valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välille. (10) Kun kyseessä on finanssiryhmittymä, joka tarjoaa monen sektorin palveluita ja usein myös valtiorajojen yli, asianomaisille valvontaviranomaisille on periaatteessa nimitettävä koordinaattori. 6 KOM(1999) 232 lopullinen. 10

11 (11) Luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset ja vakuutusyritykset, joiden pääkonttori on yhteisössä, voivat kuulua finanssiryhmittymään, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella; tällaisiin säänneltyihin yrityksiin on myös tarpeen soveltaa vastaavaa, asianmukaista lisävalvontajärjestelmää. (12) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on sääntöjen laatiminen luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvontaa varten, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan suunnitellun toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen, ja säädetään ainoastaan niistä vähimmäisvaatimuksista, jotka ovat tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä määritellään vähimmäisstandardit, mutta jäsenvaltiot voivat säätää tiukemmista säännöistä. (13) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina. (14) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä toimeenpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 7 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, niistä olisi päätettävä kyseisen päätöksen 5 artiklassa vahvistettua sääntelymenettelyä noudattaen. (15) Luottolaitoksia, vakuutusyrityksiä ja sijoituspalveluyrityksiä koskevia voimassa olevia toimialakohtaisia säännöksiä on täydennettävä vähimmäissäännöksillä erityisesti siten, että voidaan välttää säänneltyjen yritysten toimintaedellytysten epätasapuolisuus sekä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö toimialakohtaisten säännösten välillä ja finanssiryhmittymäkohtaisten ja toimialakohtaisten säännösten välillä. Sen vuoksi olisi muutettava muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettua ensimmäistä neuvoston direktiiviä 73/239/ETY 8, henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annettua ensimmäistä neuvoston direktiiviä 79/267/ETY 9, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 10, EYVL L 184, , s. 23. EYVL L 228, , s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/26/EY (EYVL L 181, , s. 65). EYVL L 63, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, , s. 7). EYVL L 228, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, , s. 27). 11

12 henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10 päivänä marraskuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) 11, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/6/ETY 12 ja sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/22/ETY 13 sekä vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/78/EY 14 ja luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/12/EY 15. Yhdenmukaistaminen on mahdollista saavuttaa ainoastaan vaiheittain ja sen on perustuttava tarkkoihin selvityksiin, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: Luku I Tavoitteet, määritelmät ja soveltamisala 1 artikla Tavoite Tässä direktiivissä määritellään lisävalvontaa koskevat säännöt säännellyille yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan, direktiivin 93/22/ETY 3 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 2000/12/EY 4 artiklan mukaisesti ja jotka kuuluvat finanssiryhmittymään. Tällä direktiivillä muutetaan myös tarvittavia toimialakohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan näihin säänneltyihin yrityksiin. Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 2 artikla Määritelmät 1. 'luottolaitoksella' direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua luottolaitosta; 2. 'vakuutusyrityksellä' direktiivin 73/239/ETY 6 artiklassa, direktiivin 79/267/ETY 6 artiklassa tai direktiivin 98/78/EY 1 artiklan b kohdassa tarkoitettua vakuutusyritystä; EYVL L 360, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/64/EY. EYVL L 141, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/33/EY (EYVL L 204, , s. 29). EYVL L 141, , s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/64/EY. EYVL L 330, , s. 1. EYVL L 126, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/28/EY (EYVL L 275, , s. 37). 12

13 3. 'sijoituspalveluyrityksellä' direktiivin 93/22/ETY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä mukaan luettuina direktiivin 93/6/ETY 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yritykset; 4. 'säännellyllä yrityksellä' luottolaitosta, vakuutusyritystä tai sijoituspalveluyritystä; 5. 'jälleenvakuutusyrityksellä' tarkoitetaan direktiivin 98/78/EY 1 artiklan c kohdassa tarkoitettua jälleenvakuutusyritystä; 6. 'toimialakohtaisilla säännöillä' säänneltyjen yritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti direktiivejä 73/239/ETY, 79/267/ETY, 98/78/EY, 93/6/ETY, 93/22/ETY ja 2000/12/EY; 7. 'rahoitussektorilla' pankki- ja/tai vakuutus- ja/tai sijoituspalvelusektoria; 'pankki-, vakuutus- ja/tai sijoituspalvelusektorilla' luonnollisten henkilöiden ja/tai oikeushenkilöiden tarjoamaa toimintaa, jota koskevat toimisalakohtaiset säännöt; 8. 'emoyrityksellä' direktiivin 83/349/ETY 16 1 artiklassa tarkoitettua emoyritystä tai muuta yritystä, jolla valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan on tosiasiallinen määräävä vaikutus toisessa yrityksessä; 9. 'tytäryrityksellä' direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä tai muuta yritystä, jossa toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan emoyrityksellä on tosiasiallinen määräävä vaikutus; tytäryrityksen kaikkien tytäryritysten katsotaan myös olevan emoyrityksen tytäryrityksiä; 10. 'omistusyhteydellä' neuvoston direktiivin 78/660/ETY artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai välitöntä tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusta yrityksen äänivallasta tai pääomasta; 11. 'ryhmällä' kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joiden välillä on läheinen sidos; 12. 'läheisellä sidoksella' direktiivin 92/49/ETY 1 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 92/96/ETY 1 artiklan m kohdassa, direktiivin 93/22/ETY 1 artiklan 15 kohdassa tai direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 26 kohdassa tarkoitettua läheistä sidosta, sekä: (a) tilannetta, jossa toimivaltaisten viranomaisten mukaan yhdellä näistä henkilöistä on tosiasiallinen määräävä vaikutus toiseen henkilöön; (b) tilannetta, jossa henkilöitä yhdistää direktiivin 78/660/ETY 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu omistusyhteys; (c) tilannetta, jossa henkilöitä yhdistää direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde; EYVL L 193, , s. 1. EYVL L 222, , s

14 13. 'finanssiryhmittymällä' ryhmää, joka 3 artiklan edellytysten mukaan täyttää seuraavat ehdot: (a) sen pääasiallinen toiminta on rahoituspalveluiden tarjoaminen rahoitussektorilla; (b) siihen kuuluu vähintään yksi säännelty yritys, joka on saanut toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan, direktiivin 93/22/ETY 3 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 2000/12/ETY 4 artiklan mukaisesti; (c) siihen kuuluu vähintään yksi vakuutus- tai jälleenvakuutusalalla toimiva yritys ja vähintään yksi toinen yritys, joka toimii eri rahoitussektorilla; (d) sen monialainen toiminta c alakohdassa tarkoitetulla rahoitussektorilla on merkittävää; 14. 'monialan rahoitushallintayhtiöllä' emoyritystä, joka on muu kuin säännelty yritys ja joka muodostaa finanssiryhmittymän yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa, joista vähintään yksi on säännelty yritys, jolla on pääkonttori yhteisössä, ja muiden yritystensä kanssa; 15. 'toimivaltaisilla viranomaisilla' jäsenvaltion kansallisia viranomaisia, joilla on lain tai asetuksen suomat valtuudet valvoa luottolaitoksia ja/tai vakuutusyrityksiä ja/tai sijoituspalveluyrityksiä; 16. 'ryhmänsisäisillä liiketoimilla' kaikkia liiketoimia, joissa finanssiryhmittymään kuuluvat säännellyt yritykset ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti saman ryhmän toisista yrityksistä tietyn velvoitteen täyttämiseksi riippumatta siitä, perustuuko se sopimukseen tai maksuun vai ei; 17. 'riskikeskittymällä' kaikkia riskejä, joista syntyvä mahdollinen tappio kohdistuu finanssiryhmittymän yrityksiin ja jotka ovat niin suuria, että ne vaarantavat finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten vakavaraisuuden tai rahoitusaseman yleisesti ja jotka voivat aiheutua vastapuoli- tai luottoriskistä, sijoitus-, vakuutus-, tai markkinariskistä, muista riskeistä tai näiden riskien yhdistelmästä tai vuorovaikutuksesta. 3 artikla Finanssiryhmittymän määrittelyssä käytettävät kynnysarvot 1. Ryhmän toiminnan katsotaan olevan pääasiallisesti rahoituspalveluiden tarjoaminen 2 artiklan 13 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos ryhmän säänneltyjen ja ei-säänneltyjen rahoitusalan yritysten konsolidoitujen ja/tai yhteenlaskettujen taseiden loppusumma on yli 50 prosenttia suhteessa koko ryhmän konsolidoidun ja/tai yhteenlasketun taseen loppusummaan tilinpäätöksen perusteella laskettuna. Jos ryhmän johdossa on säännelty yritys ja jos 2 artiklan 13 kohdan b, c ja d alakohdan ehdot täyttyvät, ryhmää pidetään finanssiryhmittymänä ryhmän suhdeluvusta riippumatta. 2. Jotta ryhmän eri rahoitussektoreilla tapahtuvan toiminnan voidaan katsoa olevan merkittävää 2 artiklan 13 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla, seuraavien 14

15 kahden suhteen keskiarvon on oltava yli 10 prosenttia: pienimmän rahoitussektorin taseen loppusumman suhde ryhmän säänneltyjen ja ei-säänneltyjen yritysten konsolidoidun ja/tai yhteenlasketun taseen loppusummaan tilinpäätöksen perusteella ja pienimmän rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimusten suhde edellä mainittujen säänneltyjen ja ei-säänneltyjen yritysten kokonaisvakavaraisuusvaatimukseen. Finanssiryhmittymän pienin rahoitussektori on se, jonka keskiarvo on pienin. Pankkija sijoituspalvelusektoria tarkastellaan yhdessä keskiarvoa laskettaessa. Vakavaraisuusvaatimukset lasketaan toimialakohtaisten sääntöjen ja tämän direktiivin säädösten mukaisesti. 3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan tarkoituksia varten asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisesti sopia, että: (a) 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yritystä ei tarvitse lukea mukaan suhdelukuja laskettaessa; (b) suhdelukuja pienennetään äkillisten järjestelmämuutosten välttämiseksi, erityisesti jos ryhmä on rajatapauksena jäämässä finanssiryhmittymän määritelmän ulkopuolelle; (c) taseen loppusummaan perustuva kriteeri korvataan erityistapauksessa yhdellä tai useammalla seuraavista parametreistä tai yksi tai useampi niistä lisätään laskuperusteisiin, jos toimivaltaiset viranomaiset pitävät näitä parametrejä erityisen tärkeinä: tulorakenne ja taseen ulkopuoliset toimet. 4 artikla Soveltamisala 1. Rajoittamatta toimialakohtaisten valvontasäännösten soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä finanssiryhmittymään kuuluvien 1 artiklassa tarkoitettujen säänneltyjen yritysten lisävalvonnasta tässä direktiivissä tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. 2. Lisävalvontaa sovelletaan seuraaviin yrityksiin finanssiryhmittymän tasolla 5 13 artiklan mukaisesti: (a) (b) (c) säännelty yritys, joka on finanssiryhmittymän johdossa; säännelty yritys, jonka emoyritys on monialan rahoitushallintayhtiö, jonka pääkonttori on yhteisössä; muihin finanssiryhmittymään kuuluviin säänneltyihin yrityksiin, joita yhdistää direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde. Jos finanssiryhmittymä kuuluu alaryhmänä toiseen finanssiryhmittymään, joka täyttää ensimmäisen alakohdan vaatimukset, jäsenvaltiot voivat soveltaa 5 13 artiklan säännöksiä ainoastaan jälkimmäiseen ryhmään ja direktiivin viittaukset ryhmään ja finanssiryhmittymään ymmärretään silloin viittauksiksi tähän jälkimmäiseen ryhmään. 15

16 3. Säänneltyyn yritykseen, johon ei sovelleta 2 kohdan mukaista lisävalvontaa ja jonka emoyritys on säännelty yritys tai monialan rahoitushallintayhtiö, jonka pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, sovelletaan lisävalvontaa finanssiryhmittymän tasolla 14 artiklassa säädetyssä laajuudessa ja säädetyllä tavalla. 4. Jos henkilöillä on omistus- tai pääomayhteyksiä yhteen tai useampaan säänneltyyn yritykseen tai merkittävä määräysvalta sellaisissa yrityksissä ilman omistus- tai pääomayhteyttä muissa kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset päättävät, muodostavatko nämä yritykset yhdessä muiden yritysten kanssa finanssiryhmittymän ja missä laajuudessa ne sellaisen muodostavat ja harjoitetaanko säänneltyjen yritysten osalta lisävalvontaa ja missä laajuudessa sitä harjoitetaan. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yritysten on tarjottava rahoituspalveluita rahoitussektorilla ja täytettävä 2 artiklan 13 kohdan b, c ja d alakohtien ehdot. Toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksensä ottaen huomioon tällä direktiivillä säädetyn lisävalvonnan tavoitteet. 5. Lisävalvonnan harjoittaminen finanssiryhmittymän tasolla ei missään mielessä tarkoita, että toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava monialan rahoitushallintayhtiöitä, finanssiryhmittymän kolmannessa maassa sijaitsevia säänneltyjä yrityksiä tai finanssiryhmittymän ei-säänneltyjä yrityksiä yksittäisinä yrityksinä. II luku Lisävalvonta 1JAKSO RAHOITUSASEMA 5 artikla Vakavaraisuus 1. Toimivaltaisten viranomaisten on harjoitettava finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten vakavaraisuuden lisävalvontaa 2 jakson 2 5 kohdassa ja liitteessä I säädettyjen säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimialakohtaisten säännösten soveltamista. 2. Jäsenvaltioiden tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että finanssiryhmittymään kuuluvilla säännellyillä yrityksillä on finanssiryhmittymän tasolla omia varoja, jotka vastaavat aina vähintään liitteen I mukaisesti laskettuja vakavaraisuusvaatimuksia. Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on myös vaadittava, että säännellyillä yrityksillä on riittävä vakavaraisuuspolitiikka finanssiryhmittymän tasolla sekä asianmukaiset sisäiset valvontamekanismit vakavaraisuuden osalta. Lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset valvovat ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia 2 jakson mukaisesti. 16

17 Näiden viranomaisten on huolehdittava siitä, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskelma tehdään vähintään kerran vuodessa; sen voivat tehdä joko säännellyt yritykset, monialan rahoitushallintayhtiö tai toimivaltaiset viranomaiset. Säännellyt yritykset tai monialan rahoitushallintayhtiö toimittavat asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle laskelman tulokset tai laskelmassa tarvittavat tiedot. 3. Tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vakavaraisuusvaatimusten laskemiseksi valvontaan sisällytetään seuraavat yritykset: direktiivin 93/6/ETY 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yritykset, direktiivin 98/78/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yritykset ja direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 5 ja 23 alakohdassa tarkoitetut luottolaitokset, rahoituslaitokset ja pankkitoimintaa avustavia palveluja tuottavat yritykset. 4. Jäsenvaltiot tai lisävalvonnan harjoittamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää jättää yrityksen pois lisävakavaraisuusvaatimuksen laskennasta seuraavissa tapauksissa: a) jos yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jonka lainsäädäntö estää tarvittavien tietojen siirron sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden toimialakohtaisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutta kieltää toimilupa, jos niiden valvontatoimien harjoittaminen estyy; b) jos yrityksen merkitys on vähäinen finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvonnan tavoitteiden kannalta; c) jos yrityksen sisällyttäminen laskentaan olisi finanssiryhmittymän lisävalvonnan tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukaista tai harhaanjohtavaa. Jos laskennan ulkopuolelle on kuitenkin jäämässä useita yrityksiä ensimmäisen alakohdan b kohdan nojalla, yritykset on sisällytettävä laskelmaan, jos niiden yhteismerkitys ei ole vähäinen. Jos toimivaltaiset viranomaiset jättävät jonkin säännellyn yrityksen pois laskennassa jossakin ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä tapauksista, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa yritys sijaitsee, voivat pyytää finanssiryhmittymän johdossa olevalta yritykseltä tietoja, joista saattaa olla apua säännellyn yrityksen valvonnassa. 5. Jos vakavaraisuusasema ei finanssiryhmittymän tasolla täytä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyjä vaatimuksia tai jos muut 2 kohdan vaatimukset eivät täyty, tai jos vaatimukset täyttyvät, mutta vakavaraisuus voi silti olla vaarannettuna, finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että nämä yritykset ja tarpeen vaatiessa ryhmän muut yritykset toteuttavat tarpeelliset toimet tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti. Asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset koordinoivat valvontatoimensa tarpeen vaatiessa. 17

18 6 artikla Ryhmänsisäiset liiketoimet ja riskikeskittymät 1. Toimivaltaisten viranomaisten on harjoitettava finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten sisäisten liiketoimien ja riskikeskittymien lisävalvontaa 2 6 kohdassa, 2 jaksossa ja II liitteessä säädettyjen säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimialakohtaisten säännösten soveltamista. 2. Jäsenvaltioiden tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että säännellyillä yrityksillä on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset tarkastusmekanismit mukaan luettuina luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt finanssiryhmittymän sisäisten liiketoimien ja suurten riskikeskittymien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset valvovat näitä menettelyjä ja mekanismeja. 3. Jäsenvaltioiden tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava säänneltyjä yrityksiä tai monialan rahoitushallintayhtiöitä ilmoittamaan säännöllisesti ja vähintään vuosittain lisävalvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki merkittävät finanssiryhmittymän sisäiset liiketoimet sekä merkittävät riskikeskittymät finanssiryhmittymän tasolla tässä artiklassa ja II liitteessä säädetyllä tavalla. Näitä ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä koskee yleisvalvonta, jota harjoittavat lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset 2 jakson mukaisesti. 4. Ennen kuin yhteisön lainsäädännön yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltiot voivat asettaa määrällisiä rajoja tai sallia toimivaltaisten viranomaisten asettavan määrällisiä rajoja tai ryhtyä muihin valvontatoimiin, joilla päästään samoihin tavoitteisiin finanssiryhmittymän ryhmänsisäisten liiketoimien ja finanssiryhmittymän tasolla syntyvien riskikeskittymien osalta. 5. Jos finanssiryhmittymän johdossa on monialan rahoitushallintayhtiö, finanssiryhmittymän suurimman rahoitussektorin ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä koskevia toimialakohtaisia sääntöjä sovelletaan tähän sektoriin kokonaisuudessaan monialan rahoitushallintayhtiö mukaan luettuna. 6. Jos finanssiryhmittymän säännellyt yritykset eivät noudata 2 5 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että nämä yritykset ja tarvittaessa ryhmän muut yritykset toteuttavat aiheelliset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti. Jos ryhmänsisäiset liiketoimet tai riskikeskittymät uhkaavat säänneltyjen yritysten rahoitusasemaa, toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat aiheelliset toimenpiteet. Tarpeen vaatiessa asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset koordinoivat valvontatoimensa. 18

19 2JAKSO LISÄVALVONTAA TUKEVAT TOIMET 7 artikla Lisävalvonnan harjoittamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset (koordinaattori) 1. Varmistaakseen finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten asianmukaisen lisävalvonnan, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on nimitettävä keskuudestaan koordinaattori, joka tarpeen vaatiessa koostuu useammasta kuin yhdestä toimivaltaisesta viranomaisesta ja joka on vastuussa lisävalvonnan koordinoinnista ja harjoittamisesta. 2. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, mukaan luettuna sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa monialan rahoitushallintayhtiö on perustettu, pyrkivät sopimaan, kuka niiden joukosta toimii koordinaattorina. Jos sopimukseen ei päästä välittömästi, koordinaattorina toimii toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset seuraavien ehtojen perusteella: a) jos finanssiryhmittymän johdossa on säännelty yritys, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt kyseiselle säännellylle yritykselle toimiluvan asianomaisten toimialakohtaisten sääntöjen mukaisesti; b) jos finanssiryhmittymän johdossa ei ole säännelty yritys, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka valitaan seuraavien periaatteiden mukaisesti: i) jos säännellyn yrityksen emoyritys on monialan rahoitushallintayhtiö, koordinaattorin tehtävää hoitaa toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt kyseiselle säännellylle yritykselle toimiluvan asianomaisten toimialakohtaisten sääntöjen mukaisesti; ii) jos useammalla kuin yhdellä säännellyllä yrityksellä, jolla on pääkonttori yhteisössä, on emoyrityksenään sama monialan rahoitushallintayhtiö, ja yksi näistä yrityksistä on saanut toimiluvan jäsenvaltiossa, jossa monialan rahoitushallintayhtiö on perustettu, koordinaattorin tehtävää hoitaa siinä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen; jos kuitenkin finanssiryhmittymä toimii pääasiassa eri rahoitussektorilla kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut säännelty yritys, lisävalvontaa harjoittaa koordinaattoriryhmä, joka muodostuu edellisessä alakohdassa mainitusta viranomaisesta ja siitä toimivaltaisesta viranomaisesta, joka on myöntänyt toimiluvan säännellylle yritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin tärkeimmällä rahoitussektorilla; jos useampi kuin yksi säännelty yritys, jotka toimivat eri rahoitussektoreilla, on saanut toimiluvan jäsenvaltiossa, jossa monialan rahoitushallintayhtiö on perustettu, koordinaattorin tehtävää hoitaa tärkeimmällä rahoitussektorilla toimivan säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen; 19