Aika: Sunnuntai Paikka: Studentia, Kuopio Tapahtuma: E2-pojat, alueloppuhuipentuma (Kaakkois-Suomi ja Savo-Karjala)

Transkriptio

1 Onni pitää ansaita! Aika: Sunnuntai Paikka: Studentia, Kuopio Tapahtuma: E2-pojat, alueloppuhuipentuma (Kaakkois-Suomi ja Savo-Karjala) Ikäluokan alueloppuhuipentumaan olivat tiensä Savo-Karjalan lohkosta raivanneet tappiottomana kauden aikana esiintynyt Josban Musta Joensuusta sekä karsinnan kautta paikkansa ansainnut SB Welhot Flames Kuopiosta. Kaakkois-Suomen lohkosta paikkansa ansaitsivat oman karsintapelinsä voittanut HU-46 Hollolasta sekä myös lohkovoittajana tappioton Crackers Kotkasta. Näistä jälkimmäinen asteli askiin Welhoja vastaan, kun pelit polkaistiin käyntiin klo 12. Päivän aikana olisi taatusti luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mainittakoon vielä muistutuksena, että kauden aikana vain yksi turnaus pelattiin puhtaasti tasojoukkueilla, muutoin poikia sekoitettiin kahdessa joukkueessa. Tähän turnaukseen lähdettiin kolmella pelaavalla ja yhdellä täydentävällä ketjulla eli pöytäkirjaan merkattiin täydet 22 nimeä molempiin otteluihin. Kentällä kävi päivän aikana 23 Welhopoikaa, kun kaksi ryhmämme poikaa ei osallistunut turnaukseen. Välierä 1 Ensimmäisen välieräottelun alku oli vähintäänkin räjähtävä, kun ajassa 00:22 Crackers tuuletti ensimmäisen kerran. Itselleni Welhojen penkillä tämä oli tietyllä tapaa hyvä, koska heti pääsin koutsaamaan poikia toden teolla Nyt on ensimmäinen tehty, enää ei tarvitse kenenkään sitä odottaa ja jännittää.. Alkua lukuun ottamatta ottelun käsikirjoitus noudattikin lähestulkoon täydellisesti sitä miten olemme kauden aikana opetelleet otteluita pelaamaan. Lähestulkoon siksi, että myös toisen ja kolmannen erän alut olivat Welhoille todella surkeita, kuten tilastoista voitte lukea. Ottelu ei kuitenkaan koskaan ole ohi ennen viimeistä vihellystä ja aina pelataan loppuun asti ja erien loput olivatkin vahvasti liikkuvien Welhopoikien hallintaa. Se missä vaiheessa voittaja ratkaistaan, on siis mennyt pojille hienosti perille, eikä omiin mennyttä maalia murehdita koskaan liian pitkään, ei edes lopussa. Murehtimalla ei voiteta, vaan pelaamista jatketaan ja kuittausta haetaan aina heti maalinjälkeiseen vaihtoon. Usein se onnistuu, mutta ei tietenkään aina. Pelin sisälle mahtui muutama vedenjakaja, jolloin kelkka olisi voinut kääntyä suuntaan tai toiseen jo aiemmin, mutta näin ei käynyt ja ratkaisu saatiinkin vasta aivan viime sekunneilla. Crackers oli hyvä, Welhot oli parempi. Hieno ottelu molemmilta joukkueilta! Welhojen valmennuspäällikön Tiihosen kommentit: Alku nosti karvat pystyyn ja tästähän taitaa tulla kylmä kyyti. Sitten se vaan jotenkin kummasti saman tien napsahti uomiinsa ja peli alkoi kulkea. Crackers oli pelillisesti hieman edellä, Welhot vahvempi jalassa ja tahtotilassa. Voittavasta joukkueesta erityismeriitit menevät Liukkoselle ja Pajulalle. Itse nostan tuon lisäksi esille nelosketjun panoksen: jätkät nuolivat puolitoista erää kaukalonlaitaa odottaen minuutteja, kunnes ykköskentän imaistua toisen erän alkuun pari omiin perättäisissä vaihdoissa herättelin joukkuetta ja sen tilaisuuden neloselle annoin. Tulos oli murskaava, viisi sekkaa kentällä, pallo vastustajan verkkoon ja vaihtoon! Samaan aikaan ykköskentässä kapteeni alkoi oivaltaa, että kohta ollaan jätkät viltissä, jos ei aleta pelaamaan. Viisikon keskinäiset neuvonpidot ja peli jälleen uomiinsa. Neloskentän panos oli siis enemmän kuin viisi sekuntia peliaikaa ja yksi tehty maali, koska joukkueen herättäminen oli heidän isoin työnsä. Crackers SB Welhot Flames 6-7 (2-2, 2-1, 2-4) 00:22 / 1-0, tekee #10 Jere Lehto, syöttää #8 Nuutti Ronimus 12:14 / 1-1, tekee #7 Jussi Pajula, syöttää #28 Otto Liukkonen 12:26 / 1-2, tekee #28 Otto Liukkonen, syöttää #7 Jussi Pajula 13:22 / 2-2, tekee #36 Max Forsman

2 15:59 / 3-2, tekee #8 Nuutti Ronimus, syöttää #17 Riku Wikström 18:18 / 4-2, tekee #17 Riku Wikström, syöttää #8 Nuutti Ronimus 21:46 / 4-3, tekee #8 Juho Walden, syöttää #24 Sampo Pesonen 30:27 / 5-3, tekee #9 Daniel Karstikko, syöttää #36 Max Forsman 35:23 / 5-4, tekee #67 Konsta Kosunen, syöttää #27 Tatu Niemelä 37:44 / 5-5, tekee #28 Otto Liukkonen 42:09 / 6-5, tekee #8 Nuutti Ronimus, syöttää #17 Riku Wikström (YV) 42:23 / 6-6, tekee #28 Otto Liukkonen 44:37 / 6-7, tekee #7 Jussi Pajula (VOM) Welhomaalissa ansiokkaasti esiintyi pieni, mutta pippurinen Simon Piirainen. Välierä 2 Toisessa välierässä paikkaa pokaalinnostajiksi lähtivät hakemaan Josban Musta ja HU-46. Salamalähtö saatiin tähänkin peliin, kun heti alkuun Josban Tatu H. pääsi koettamaan rankkaria. Jokainen erehtyy joskus, mutta tämä ei ollut vielä se päivä, että Tatu olisi missannut, joten Josba johtoon ajassa 00:36. Tämäkin ottelu eteni tasaisesti ensimmäisen erän. Toisessa erässä Josba karkasi jo 5-2 johtoon ja peli alkoi näyttää selvältä. Hollolan poikien tahtotilaa ei kuitenkaan niin vain muserrettu ja jalka liikkui koko ajan Josbaa paremmin. Töitä tekivät aivan valtavasti, taustalta tulivat ja väänsivät ottelun tasoihin ajassa 44:41. Loppusekuntien ratkaisu oli siis tämäkin. Jos voittaja olisi ratkaistu puhtaasti maalipaikkojen ja juostujen metrien perusteella, niin finaalivastustajamme olisi ollut HU-46. Mutta koska maalisarakkeeseen merkityt numerot ratkaisevat, niin finaaliin pelasi jatkoaikavoiton kautta Josban Musta. Pakko sanoa, että kukaan ei pysty pelejä yksin voittamaan, mutta aika paljon voi olla yhden varassa. Josban ykköskenttä on hyvä ja Havulalta adjutantteineen normaalit tehot. Josba Musta HU 46 Sport 7-6 JA (2-2, 3-1, 1-3, 1-0) 00:36 / 1-0, tekee #79 Tatu Havula (RL) 01:02 / 1-1, tekee #14 Mikko-Matti Rummukainen 07:50 / 2-1, tekee #31 Eetu Kuiri, syöttää #79 Tatu Havula 14:51 / 2-2, tekee #22 Jasper Nieminen, syöttää #40 Eetu Kekkonen 16:22 / 3-2, tekee #31 Eetu Kuiri, syöttää #79 Tatu Havula 18:55 / 4-2, tekee #81 Nuutti Ullgren, syöttää #79 Tatu Havula 19:52 / 5-2, tekee #31 Eetu Kuiri, syöttää #79 Tatu Havula 23:18 / 5-3, tekee #14 Mikko-Matti Rummukainen, syöttää #22 Jasper Nieminen 32:45 / 5-4, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #29 Topias Inkinen 35:28 / 5-5, tekee #14 Mikko-Matti Rummukainen, syöttää #10 Santeri Kemppi 41:47 / 6-5, tekee #8 Jasu Holopainen, syöttää #79 Tatu Havula 44:41 / 6-6, tekee #10 Santeri Kemppi, syöttää #40 Eetu Kekkonen 46:47 / 7-6, tekee #79 Tatu Havula (VOM, JA) Pronssiottelu Pronssipelissä paremmuuttaan lähtivät siis ratkomaan Crackers ja HU-46. Kauden aiemmat olivat päättyneet joko Crackersin voittoon tai muutamaan tasapeliin. Välierätappio oli tällä kertaa kotkanpoikasille liian iso pala käsiteltäväksi lyhyessä ajassa ja voittajasta ei oikeastaan missään

3 vaiheessa ollut epäselvyyttä. Montaakaan minuuttia en tätä ottelua ehtinyt nähdä, kun piti valmistautua finaaliin. Mutta sen mitä näin, niin hollolalaisten jalka liikkui edelleen hyvin ja selkeästi näki, että ottelusta haluttiin voitto. Ei sitä muuten kauaa odoteltu ensimmäistä maalia tässäkään ottelussa. Erityisesti pari Hollolan poikaa pelasi hyvällä pelihuumorilla. Crackers HU (0-3, 3-6, 4-4) 00:34 / 0-1, tekee #22 Jasper Nieminen 05:16 / 0-2, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #14 Mikko-Matti Rummukainen 13:09 / 0-3, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #97 Miika Rinne 15:07 / 0-4, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #14 Mikko-Matti Rummukainen 16:24 / 0-5, tekee #97 Miika Rinne (SR) 17:32 / 1-5, tekee #25 Olli Vikman, syöttää #10Jere Lehto 19:06 / 1-6, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #97 Miika Rinne 19:50 / 2-6, tekee #17 Riku Wikström, syöttää #8 Nuutti Ronimus 20:17 / 3-6, tekee #25 Olli Vikman 21:01 / 3-7, tekee #97 Miika Rinne 23:50 / 3-8, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #97 Miika Rinne (VOM) 29:03 / 3-9, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #97 Miika Rinne 32:02 / 3-10, tekee #97 Miika Rinne, syöttää #40 Eetu Kekkonen 33:47 / 3-11, tekee #11 Roni Kautto, syöttää #8 Misa Kotiaho 35:05 / 4-11, tekee #36 Max Forsman, syöttää #8 Nuutti Ronimus 38:15 / 4-12, tekee #40 Eetu Kekkonen, syöttää #97 Miika Rinne 39:48 / 5-12, tekee #8 Nuutti Ronimus, syöttää #36 Max Forsman 40:24 / 5-13, tekee #34 Tomas Hämäläinen 40:42 / 6-13, tekee #17 Riku Wikström 44:34 / 7-13, tekee #3 Tatu Kotiranta Tämän ottelun voittanutta Hollolan porukkaa vastaan olisi varmasti saatu Welhojen kanssa todellinen sähinäpeli aikaiseksi, koska molemmilla joukkueilla on hyvin liikkuva jalkaosasto. Mutta se jää sitten seuraavien vuosien koitoksiin. Kotkan suuntaan matkanneesta bussista kantautui myös seuraava tieto pojilta: Huonostihan tämä meni, mutta tästä on ainakin helppo parantaa ensi vuonna. Onneksi pienet pojat eivät siis jaksa pitkään murehtia. Loppuottelu Meidän alueen kannalta unelmafinaalissa kohtasivat täten Welhot Flames ja Josba Musta. Miksipä sitä olisikaan pitänyt rikkoa päivän kaikkien aiempien otteluiden nopeaa aloitusrytmiä, joten ajassa 00:31 Josba tuulettaa ja pallo viedään keskelle. Meillä siis sama tilanne kuin muutama tunti aiemmin; tilanne nollataan ja aloitetaan varsinainen peli takamatkalta. Penkillä uskotaan omaan tekemiseen, ollaan kärsivällisiä, maltetaan odottaa ja jospa vaikka tässä pelissä sitten liikutettaisiin jo palloakin lavasta toiseen. Meillähän on ollut kauden mittaan välillä hyviä ja tasaisia vääntöjä Mustan kanssa, mutta heidän viiltävän tehokas ykköskenttänsä on kääntänyt ne tasaisetkin ottelut Joensuun suuntaan. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin kokoonpanossa leveyttä, syvyyttä ja oman roolin mukaista pelaamista, joten eipä ensimmäisessä erässä tarvinnut paljon muuta tehdä kuin katsoa, että pojilla maltti säilyy, eikä hommaa sössitä ekan vartin aikana. Ensimmäisellä erätauolla sitten sovittiin, että nyt putoavat kyydistä, kun liikutetaan palloa ja näinhän se menikin. Kulunut, mutta ah tässä kohtaa, niin ihana fraasi: Win the right games!. Kauden ainoa voitto Mustasta silloin, kun sillä jotain saavutetaan, on makeaakin makeampi. Josballe kiitos kauden

4 aikana pelatuista valmistavista otteluista, paljon niistä opittiin. Valmennuspäällikön kommentit ottelusta: Nythän se oli jo alusta asti ihan toisen näköistä pelaamista, pallo liikkui ja kaveria autettiin. Helpon ja vaivattoman näköinen voitto pojilta, kun liikuttivat palloa. Kaveri ei vaan pysynyt enää mukana. Finaalista erityismeriitit Niemelälle ja maalilla käsittämättömän viileästi esiintyneelle Tiilikaiselle. Huikea suoritus pojilta, älyttömän hyvä tsemppi koko päivän! Itse nostan jälleen Mikon mainitsemien asioiden lisäksi esille sen neloskentän valtavan halun ja tahdon päästä pelaamaan. Pojat (pieniä kokoonpanomuutoksia välierän jälkeen tehtiin) kävivät jälleen vain kerran kentällä, nyt hieman pidemmän setin vetäisemässä ja pari puolittaista maalipaikkaakin saivat aikaiseksi. Yli kaiken tämän nousee kuitenkin seuraava: Ennen peliä kopissa ilmoitin, että Niklas Itkonen ei tule pöytäkirjaan tähän otteluun, mutta voi vaikka collari päällä lähteä penkille mukaan. Poika nyökkää ja hetken päästä tulee sanomaan, että Jani, minä voin vaikka täyttää juomapulloja. Asia oli siis sovittu ja poika penkille mukaan. Pelin jälkeen kotona oma poikani kertoo näin: Iskä, yhessä kohtaa meinasi jo tuntua etten jaksa enää pelata ja vesikin oli loppu ja meinasin sanoa sulle, että nyt pitää huilata. Sillon Nikke tuli sanomaan minulle, että hän käy täyttämässä pullon, niin pystyt Otto pelaamaan. Hiljaiseksi vetää ainakin tämän miehen Unohtakaa otteluiden parhaat pelaajat ja maalintekijät, tämä on se seikka missä me ollaan vahvoja: joukkue, joka kehittyy, kasvaa, oppii, häviää ja voittaa yhdessä. Joukkueurheilussa jokaisen panos on äärimmäisen arvokas ja tätä on pojille painotettu nyt kahden kauden ajan. Ilokseni huomaan, että asiat ovat menneet perille ja pelillisestäkin palkinnosta nauttii nyt ansaitusti jokainen perhe. Olisihan sitä tietysti syksyllä voitu tehdä taito- ja haastajaryhmät, kun uusia pelureita tuli mukaan liki joukkueen verran. Tuolloin olisi varmasti pelattu entistä tiukempia otteluita talvella Josban Mustan kanssa ja kenties voitettukin, kuten talven tasonmittaus tasaisuuden osoitti. Mutta mitä merkitystä on yksittäisen ottelun voitolla, jos tavoittelet jotain suurempaa, kokonaisvaltaista kasvattamista? Joukkuejaon myötä tässä turnauksessa olisivat pelanneet vain ne pojat ja mitalikin olisi ripustettu vain jokatoisen kaulaan, kun nyt se roikkuu kaikkien leveillä hartioilla (toim. huom. Näin ottelun jälkeen Joensuun poikien vanhempia huoltsikalla ja he kysyivät oliko meillä rosterissa ihan samat pojat kuin talvella, kun he näyttivät niin isoilta. Niinpä, tappioasemassa vastustaja kasvaa ja omat kutistuu.). Toisaalta, emme koskaan saa tietää olisimmeko edes olleet taitoryhmän kanssa tässä turnauksessa. Joukkueen sisäinen kemia olisi ainakin toisenlainen kuin yhdessä voittaneen joukkueen. Welhot Flames Josba Musta 5-2 (1-2, 3-0, 1-0) 00:31 / 0-1, tekee #8 Jasu Holopainen, syöttää #31 Eetu Kuiri 06:48 / 1-1, tekee #27 Tatu Niemelä, syöttää #2 Jesse Lappalainen 11:17 / 1-2, tekee #79 Tatu Havula 17:27 / 2-2, tekee #10 Topias Simonen, syöttää #17 Mikko Happonen 19:41 / 3-2, tekee #27 Tatu Niemelä, syöttää #33 Atte Tiilikainen, mv (VOM) 29:57 / 4-2, tekee #18 Samu Koski, syöttää #26 Arttu Lievonen 34:40 / 5-2, tekee #10 Topias Simonen Onni pitää ansaita (ei siis tuuri) ja sen tämä joukkue on työnteollaan ansainnut. Uskomaton fiilis!!! Kiitos Crackers, kiitos HU-46, kiitos Josba. Kiitos SB Welhot ry, kiitos SSBL. ISO kiitos Welhot E2-pojat, vanhemmat sekä kaikki toimintaamme tukeneet yritykset ja muut tahot. Tämä on meidän kaikkien yhteinen juhlahetki.

5 Turnauksen valokuvia ja kahden meidän ottelun videot (jossain vaiheessa ehkä muutkin, ilmoittelen sitten) löytyvät täältä: Salibandyliiton uutisointi mestareista löytyy täältä: Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy sarjakausi Tästä jatketaan kohti uusia koitoksia. JL