PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA. ESITYSLISTA 75/2002 vp 1(3)

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 75/2002 vp 1(3)

2 Keskiviikko kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 132/2002 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2003 Ilmoitetaan, että asia on lähetetty valtiovarainvaliokuntaan. Eduskunnan työjärjestyksen 38 :n 3 momentin mukaan valiokunta voi omasta aloitteestaan antaa toimialaansa koskevan lausunnon valtion talousarvioesityksestä valtiovarainvaliokunnalle 30 päivän kuluessa siitä, kun esitys on lähetetty valtiovarainvaliokuntaan. Päätetään lausunnon antamisesta. 4. E 99/2002 vp komission tiedonannoista 1) Eurooppalainen hallintotapa: Lainsäädännön parantaminen; 2) Lainsäädännön parantamista ja yksinkertaistamista koskeva toimintasuunnitelma; 3) Vaikutustenarvioinnista; 4) Mietintö: Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen - ehdotus komission konsultointiprosessiin sovellettavista yleisistä periaatteista ja vähimmäisvaatimuksista Ilmoitetaan, että asia on lähetetty valiokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. KTM:n kirje Päätetään mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. 5. HE 100/2002 vp vapaarahoitteiseksi asumisoikeusjärjestelmäksi ja asumisoikeus järjestelmän muuksi kehittämiseksi I käsittely Hyväksytään suoritettu asiantuntijakuuleminen. Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 6. HE 120/2002 vp laiksi työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa vuosina Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten hallintovaliokunnalle. 7. HE 123/2002 vp laeiksi verontilityslain 12 :n ja tuloverolain 124 :n muuttamisesta Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten valtiovarainvaliokunnalle. 8. HE 142/2002 vp laiksi sosiaalisesta luototuksesta, laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta sekä laiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 :n muuttamisesta

3 Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 9. HE 91/2002 vp valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi Jatkettu 1 käsittely Kuultavina: professori Jyrki Virolainen professori Mikael Hiden Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 10. HE 52/2002 vp laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta Jatkettu 1 käsittely Kuultavana: professori Mikael Hiden Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. klo HE 93/2002 vp laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 1 käsittely Kuultavina: hallitusneuvos Aulis Gerlander, sisäasiainministeriö lainsäädäntöneuvos Leena Vettenranta, oikeusministeriö professori Timo Konstari professori Olli Mäenpää oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Neiglick professori Martin Scheinin Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 12. Muut asiat 13. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina klo 9.30.

4 HE 93/2002 vp Lausunnon antaja: prof. Timo Konstari Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys (HE 93/2002 vp) laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Uusi laki korvaisi voimassa olevan poliisin henkilörekistereistä annetun lain (493/1995). Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että yksityisyyden suojan ja avoimuuden toteuttamiseksi poliisitoimessa henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin yleislakeina voimassa olevaa henkilötietolakia (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Poliisitoiminnan tehokkuuden turvaamiseksi tarvitaan kuitenkin erityissääntelyä. Yleislait eivät riittävästi ota huomioon poliisitoiminnan erityispiirteitä. Tehokkuusnäkökohdat tulevat ehdotuksessa esille varsinkin lakiehdotuksen kohdissa, jotka koskevat arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä, rekisteröidyn informointia ja tarkastusoikeutta. Hallituksen esityksen tavoitteena on myös edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista poliisin toiminnassa. Sisällöllisesti lakiehdotus ei merkitse perusteellista ja syvällekäyvää muutosta vallitsevaan tilanteeseen verrattuna. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 4) todetaankin, että tosiasiassa kyse on nykyisen lain tarkistamisesta. Kysymys onkin ennen muuta siitä, ovatko yksityisyyden suojaan liittyvät perusoikeuksiin kytkeytyvät näkökohdat tulleet lakiehdotusta laadittaessa asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Valtiosääntöoikeudelliselta kannalta on lakiehdotuksen arvioinnissa kiinnitettävä huomiota erityisesti perustuslain 10.1 :ään, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Saman säännöksen mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain 10.1 :ssä tarkoitettu sääntely sallii mahdollisuuden tavallisella lailla rajoittaa jonkin verran yksityiselämän suojaa ja toteuttaa rajoituksia henkilötietojen suojaan, jos laissa otetaan asianmukaisesti huomioon ne vaatimukset, joita perusoikeuksien rajoittamiseen yleisesti liittyy (PeVL 7/2000 vp). 2

5 Joukko keskeisiä perusoikeuksien rajoitusperiaatteita on kirjattu perusoikeusuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunnan mietintöön (PeVM 25/1994 vp). Perusoikeuksien rajoitusten on ensiksikin perustuttava eduskunnan säätämään lakiin. Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä. Rajoitusten olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Rajoitusperusteiden on myös oltava hyväksyttäviä. Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Riittävistä oikeusturvajärjestelyistä on niin ikään huolehdittava eivätkä rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Poliisin henkilörekistereitä koskevaa lakiehdotusta käsitellessään perustuslakivaliokunta lausunnossaan (PeVL 14/1998 vp) totesi, että hallitusmuodon 8.1 :n lakiviittaus henkilötietojen suojasta edellyttää perusoikeusuudistuksen tarkoituksen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp) lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta, mutta se jättää sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan. Perustuslakivaliokunnan mukaan tällainen perusoikeussäännös sitoo lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa vähemmän kuin sen tapainen sääntelyvarauksen sisältävä säännös, jossa perusoikeuden todetaan olevan olemassa sen mukaan kuin lailla säädetään. Lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa lähtökohtaisesti suojatun yksityiselämän piiriin. Edellä kerrotussa lausunnossaan perustuslakivaliokunta katsoi, että henkilötietojen suojaa koskevan hallitusmuodon 8.1 :n (vast. perustuslain 10.1 :n) perusoikeussäännöksen kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika henkilörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla. Lakiehdotuksen 2 lukuun on otettu säännökset poliisin tietojärjestelmistä. Uutuutena sisältyy hallintoasiain tietojärjestelmää koskevaan ehdotuksen 3.3 :n 3 kohtaan säännös ns. kuvatietojen tietoryhmästä, johon kootaan poliisin hallinnollisessa tarkoituksessa keräämät henkilöiden valokuvat ja nimikirjoitusnäytteet. Sanottuja tietoja, jotka epäilemättä ovat luonteeltaan henkilötietoja, saadaan asianomaisen henkilön suostumuksella käyttää muunkin hänen hakemansa hallintoluvan tai päätöksen valmistamiseen kuin sen asiakirjan valmistamiseen, johon henkilön valokuva ja nimikirjoitusnäyte on luovutettu. Säännös merkitsee poikkeamista käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta. Lainkohta ei kuitenkaan ole henkilötietojen suojan kannalta ongelmallinen edellyttäessään asianomaisen henkilön suostumuksen hankkimista.

6 Lakiehdotuksen 4 :ään on otettu säännökset epäiltyjen tietojärjestelmästä, joka ehdotuksen mukaan voi sisältää poliisilain 1.1 :ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja rikostiedustelu-, tarkkailu- ja havaintotietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä: 1) syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta: tai 2) myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikokseen. Ehdotettu lainkohta merkitsee laajennusta nykyisen poliisin henkilörekisterilain 2 :ään verrattuna, jonka mukaan epäiltyjen rekisteriin saa kerätä ja tallettaa vain rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi tarpeellisia tietoja. Ehdotettu säännös merkitsee sitä, että epäiltyjen tietojärjestelmään voidaan kerätä ja tallettaa tietoja paitsi rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi myös oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikoksen syyteharkintaan saattamiseksi. Poliisin tietojärjestelmiä koskeviin lakiehdotuksen 2 luvun säännöksiin on otettu yksityiskohtaiset luettelot siitä, millaisia tietoja järjestelmät voivat sisältää. Henkilötietojen suojan kannalta luettelot vaikuttavat riittävän yksityiskohtaisilta. Muita järjestelmiä väljemmin on sallittu tietosisältö muotoiltu lakiehdotuksen 5 :ssä, joka koskee suojelupoliisin tietojärjestelmää. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan suojelupoliisin toiminnallinen tietojärjestelmä voi sisältää tietoja, joita on tarpeen käsitellä oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta vaarantavien hankkeiden tai rikosten estämiseksi tai selvittämiseksi. Vastaava säännös sisältyy nykyisen poliisin henkilörekisterilain 3.1 :ään. Yksityiskohtaisempi luettelointi olisi henkilötietojen suojan kannalta tietenkin toivottavaa. Ainakin hallituksen esityksen perusteluissa olisi sopinut tarkemmin kuvailla, millaiset näkökohdat ovat olleet vaikuttamassa siihen, että ehdotuksen 5 :ssä sallitun tietosisällön rajaukset on jätetty varsin yleisluontoiselle tasolle. Henkilön henkilöllisyyttä koskevien tietojen osalta tosin suojelupoliisin tietojärjestelmää koskevassa säännöksessä - samoin kuin muissakin poliisin tietojärjestelmiä koskevissa pykälissä - on yksityiskohtainen ja täsmällinen luettelo siitä, millaisia henkilöllisyyttä koskevia tietoja tietojärjestelmään saa tallettaa. Lakiehdotuksen 6 koskee eräitä muita poliisin henkilörekistereitä. Sellaisia ovat tilapäiset ja manuaalisesti ylläpidettävät henkilörekisterit. Ehdotuksen 6.3 :n mukaan sellaisiin rekistereihin saa kerätä ja tallettaa vain poliisilain 1.1 :ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja. Poliisilain 1.3 :ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi perustettuihin poliisin henkilörekistereihin puolestaan saa tallettaa vain kyseisten tehtävien suorittamiseksi tarpeellisia tietoja. Henkilötietojen suojan kannalta näin ylimalkaiset tietosisällön määritykset ovat arveluttavia. Ei ole poissuljettu mahdollisuus, että perustetaan manuaalisia rekistereitä, jotta voitaisiin kiertää automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävien valtakunnallisten tietojärjestelmien tietosisällölle laissa säädettyjä rajoituksia.

7 Lakiehdotuksen 8 :n perusteluista (s.29) ilmenee, että lakiuudistuksen toteutuessa ei enää olisi nykyisin poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettujen tilapäisten tai manuaalisten henkilörekisterien perustamisen ja olennaisen muuttamisen osalta ilmoitusvelvollisuutta tietosuojavaltuutetulle (ks. poliisin henkilörekisterilaki 9.3 ). Ottaen huomioon edellä mainitsemani mahdollisuudet, ilmoitusvelvollisuuden säilyttäminen voisi olla perusteltua. Lakiehdotuksen 12 :ssä säädetään yksittäiseen tehtävään liittymättömien tietojen käsittelystä. Hallituksen esityksen perusteluista (s. 30) ilmenee, että yksittäiseen tehtävään liittymättömillä tiedoilla tarkoitetaan alustavia vihjetietoja, jotka eivät liity johonkin jo suoritettavana olevaan tehtävään. Perusteluissa todetaan, että vihjeluontoisiin tietoihin tulisi liittää mahdollisuuksien mukaan arviot tietojen antajan luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta. Tämän periaatteen kirjaaminen lakiin saattaisi olla paikallaan. Lakiehdotuksen 13 :ssä säädetään poliisin tietojen saannista eräistä rekistereistä. Lakiehdotuksen 13.2 :n 5 kohdan mukaan poliisilla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada, siten kuin asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa teleyritykseltä pakkokeinolain 5 a luvun 3 :ssä, poliisilain 31 c :ssä tai yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetaan (pitäisi olla: annetun) lain (565/1999) 18 : ssä säädettyjä tietoja. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 31) todetaan, että ehdotetussa 2 momentin 5 kohdassa mainittu tietojen saanti teknisen käyttöyhteyden avulla mahdollistaisi tunnistamistietojen reaaliaikaisen hyödyntämisen. Säännös merkitsisi itse asiassa sitä, että yksityinen teleyritys velvoitettaisiin teknisen käyttöyhteyden antamiseen poliisille ehdotuksen 13.2 :n 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Valvontayhteiskunnan suuntaan kulkeva kehitys astuisi jälleen askeleen eteenpäin. Teletekniikan kehityksen väistämättömäksi seurannaisilmiöksi näyttää muodostuvan pyrkimys viranomaisten tiedonsaantivaltuuksien tehostamiseen. Ilmiö ei rajoitu pelkästään viranomaisten välisen tiedonkulun esteiden raivaamiseen, vaan se ulottuu enenevässä määrin myös viranomaisten ja yksityisten välisiin suhteisiin. Ehdotettua parempi sääntelyvaihtoehto olisi, että teleyritys voi salassapitosäännösten estämättä antaa poliisille 13 :ssä tarkoitetuissa tapauksissa teknisen käyttöyhteyden. Sellaiset säännökset sopisivat kuitenkin lakiteknisesti paremmin ehdotuksen 13.2 :n 5 kohdassa mainittuihin lakeihin. Ehdotuksen 19 :ään on sisällytetty eräitä kohtia, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia tietojen luovuttamiseen muille viranomaisille. Siten tietojen luovuttaminen esimerkiksi kriminaalihuoltoviranomaisille on sallittua vapausrangaistukseen tuomittujen etsintäkuulutusten seuraamista varten samoin kuin puolustusvoimien pääesikunnalle puolustusvoimien poliisitehtävien suorittamista ja turvallisuusselvitysten laatimista varten. Ehdotuksen 19 :ään otetut säännökset tietojen luovuttamisesta ovat perusteltuja, riittävän yksityiskohtaisia, selkeitä ja tarkkarajaisia.

8 Ehdotuksen 5 lukuun on otettu henkilötietojen suojan kannalta tärkeät säännökset tietojen poistamisesta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on praksiksessaan toistuvasti korostanut henkilötietojen säilytysajoista säätämisen riittävän yksityiskohtaisen säätämisen merkitystä. Tietojen poistamista koskevat säännökset sisältyvät ehdotuksen :ään. Säännökset ovat yksityiskohtaisia ja riittävän tarkkarajaisia. Ehdotuksen 26.1 :n 2 kohdassa (rivit 7-8) on kuitenkin kielellisiä ongelmia. Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2002 Timo Konstari hallinto-oikeuden professori

9 Olli Mäenpää Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp) Lakiehdotus korvaisi poliisin henkilörekistereistä annetun lain (1995), joka ei enää ole ajan tasalla, kun otetaan huomioon muun muassa uuden henkilötietolain säätäminen ja sillä voimaansaatetun direktiivin asettamat vaatimukset. Poliisin henkilörekisterilakia valmisteltaessa ja säädettäessä ei myöskään otettu erityisesti huomioon yksityiselämän turvaa ja henkilötietojen perusoikeustasoista suojaa. Uuden lain valmistelussa näihin näkökohtiin on sen sijaan kiinnitetty huomiota. Henkilötietojen suoja Perustuslain 10 :n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain 10 :n 1 momenttiin sisältyvä lakiviittaus henkilötietojen suojasta edellyttää perusoikeusuudistuksen tarkoituksen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp) lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta, mikä onkin arvioitavan lakiehdotuksen yleinen tarkoitus ja perussisältö. Perustuslaki tosin jättää sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan (PeVL 14/2002), mutta säädettävän lain on joka tapauksessa mukauduttava perusoikeus-sääntelyyn. Henkilötietojen käsittelyä koskevan lain säätämistä rajoittaa ensinnäkin se, että henkilötietojen suoja sisältyy osittain perustuslain 10 :n 1 momentissa turvatun yksityiselämän piiriin (esim. PeVL 25/1998 vp). Lisäksi lainsäätäjän harkintaa sitoo se, että lailla on säädettävä tietyistä henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä asioista. Tällaisia välttämättömiä sääntelykohteita ovat perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Perustuslakivaliokunta on sittemmin todennut lailla säätämisen vaatimuksen ulottuvan myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla (PeVL 12/2002 vp, s. 5). 2 Kolmas henkilötietojen käsittelyn sääntelyä ohjaava näkökohta on, että edellä mainittujen seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee olla kattavaa ja

10 yksityiskohtaista (PeVL 25/1998 vp, 2/II). Näiden vaatimusten lisäksi sääntelyssä saattaa olla tarpeen ottaa joltain osin huomioon myös perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset etenkin silloin, kun henkilötietoja koskeva sääntely vaikuttaa myös yksityiselämän suojan ydinalueelle. Rekisteröinnin tavoite Lakiehdotukseen ei sisälly rekisteröinnin tavoitetta täsmällisesti määrittelevää sääntelyä. Tavoitesäännöksinä voitaneen tosin pitää lakiehdotuksen 1 :n 1 momentin sekä 2.1, 3.1, 4.1 :n yleisluonteista viittausta poliisilain 1 :ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen. Viranomaisen pitämien henkilörekisterien ja viranomaisissa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tuleekin luonnollisesti liittyä viranomaisen tehtävien toteuttamiseen. Henkilötietojen käsittelyn tavoite ei kuitenkaan tule riittävän täsmällisesti määritellyksi pelkästään viittaamalla viranomaisen yleisluonteisesti määriteltyihin tehtäviin, koska viranomaisen tehtävistä ei sellaisenaan voida johtaa toimivaltaa henkilötietojen käsittelyyn. Poliisin tehtävien osalta niin sanottu poliisioikeudellinen yleisvaltuuskaan - eli juuri tehtävistä johdettava toimivalta - ei voi hallinnon lainalaisuus (PL 2.3 ) huomioon ottaen perustella henkilötietojen rekisteröintiä ja muuta käsittelyä. Jos pelkästään viranomaisen tehtävien toteuttaminen riittäisi henkilötietojen käsittelyn tavoitteeksi, rekisteröitävien henkilötietojen sisällön ja laajuuden määrittelyvalta siirtyisi käytännöllisesti katsoen kokonaan viranomaistasolla päätettäväksi. Säätämisjärjestystä koskevista perusteluista käy ilmi tämänsuuntainen argumentointi, jonka mukaan henkilötietojen käsittelyn perusteeksi riittää se, että poliisi turvaa eri henkilöiden perusoikeuksien toteutumisen toimimalla tehokkaasti (s. 46). Vaikka poliisin tehokas toiminta epäilemättä onkin yksi perusoikeuksien toteutumisen tae, poliisin tehokas toiminta ei vielä riitä sen toiminnan oikeudelliseksi perustaksi. Poliisin toiminnan perusteet ja muun muassa henkilötietojen rekisteröintiä ja käsittelyä koskeva toimivalta on määriteltävä riittävän täsmällisesti laissa. Perustuslakivaliokunta on tämän suuntaisesti katsonut, että henkilötietojen käsittelytoimivallan johtaminen välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä "ei sanonnaltaan ole sopusoinnussa sen kanssa, että perustuslain mukaan henkilötietojen suojasta säädetään lailla" (PeVL 25/1998 vp). Vaikka henkilötietojen käsittelyä koskevan tavoitesääntelyn ylimalkaisuutta ja yleisluonteisuutta voidaan siis arvioida varsin kriittisesti, sääntelyä täsmentää tältä osin kuitenkin melkoisesti se, että poliisin tietojärjestelmiä koskevissa 2 luvun säännöksissä on suhteellisen tarkasti yksilöity tietojärjestelmiin talletettavat tiedot. Näitä säännöksiä voitaneen pitää riittävän tarkkoina normeina, joiden perusteella myös henkilötietojen rekisteröinnin ja käsittelyn tavoitteet tulevat määritellyiksi.

11 Rekisteröitävien henkilötietojen sisältö Rekisteröitävien henkilötietojen sisältö on, kuten edellä on todettu, määritelty suhteellisen tarkasti ja yksityiskohtaisesti poliisin tietojärjestelmiä koskevissa 2-6 :ssä. Tältä osin ehdotettuun sääntelyyn ei ole sanottavaa huomauttamista. Tosin voi pitää varsin ylimalkaisena 2 :n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan poliisin tietojärjestelmään saadaan tallentaa myös henkilöä koskevat hänen omaan turvallisuuteensa vaikuttavat tiedot. Henkilön omaan turvallisuuteen vaikuttavien tietojen sisältö vaikuttaa yleisesti ottaen varsin epämääräiseltä ja joustavasisältöiseltä. Sääntelyä olisi mahdollista tältä osin täsmentää ja tarkkarajaistaa esimerkiksi edellyttämällä ainakin tällaisten tietojen välitöntä vaikuttamista henkilön turvallisuuteen. Lakiehdotuksen 10 :n kattava erityissäännös huomioon ottaen on myös edellytettävä, ettei tällä perusteella käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja. Henkilötietojen sallitut käyttötarkoitukset Tietojen käyttämistä säännellään lähinnä 4 luvussa. Henkilötietojen suojan kannalta erityisen merkittäviä ovat 16 ja 18, jotka sääntelevät tietojen käyttämistä muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen. Näissä säännöksissä tällaisen muun käytön kriteerit on määritelty riittävän suppeiksi ja tarkoiksi. Henkilötietojen luovutettavuus Henkilötietojen luovuttamista koskevat perussäännökset ovat lain 19 ja 20 :ssä. Säännöksiin ei ole huomauttamista. Henkilötietojen säilytysaika rekistereissä Säilytysaikaa koskevat määrittelyt 22 :ssä ovat täsmällisiä ja oikeasuhtaisia. Erityisen väljä yleisklausuuli on kuitenkin pykälän 5 momentissa. Sen mukaan henkilötietoja ei poisteta lainkaan, "jos henkilön tietoihin on liitetty henkilöä koskevia hänen omaan turvallisuuteensa... liittyviä tietoja". Kun varsin monien ja monenlaisten tietojen voidaan modernissa yhteiskunnassa katsoa liittyvän henkilön turvallisuuteen, tällainen turvallisuusaspekti vesittää olennaisesti henkilötietojen säilytysaikaa koskevan muuten täsmällisen sääntelyn. Henkilötietojen - ilmeisesti myös arkaluonteisten henkilötietojen - pysyväkin säilyttäminen olisi tällä perusteella mahdollista, mikä mahdollisuus ei vastaa henkilötietojen suojan vähimmäisvaatimuksia. Poikkeussäännöksen tarpeellisuus ei myöskään perustelujen valossa vaikuta täysin ilmeiseltä. Se on siten ongelmallinen perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta arvioituna. Säännös saattaisi vähemmän ongelmallinen, jos poikkeus rajattaisiin vain sellaisiin tietoihin, jotka välittömästi vaikuttavat henkilön turvallisuuteen. Joka

12 tapauksessa myös säilyttämisen ajallinen enimmäispituus tulisi säännellä täsmällisemmin. Rekisteröidyn oikeusturva Oikeusturvan perussäännökset ovat lakiehdotuksen 7 luvussa. Niihin ei ole huomauttamista. Henkilötietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla on mahdollista 19 :n mukaisesti. Tiedot vastaanottavina tahoina on mainittu vain viranomaisia, joiden voidaan edellyttää pystyvän huolehtimaan tarvittavista toimista henkilötietojen suojaamiseksi niiden laittomalta käsittelyltä (PeVL 12/2002 vp). Lisäksi 20 :n 2 momentin mukaan rekisteröidyn tietosuojan ja tietoturvan varmistaminen on otettava huomioon luovutuksessa. Teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvaan luovuttamiseen ei näin ollen ole huomauttamista. Yksityiselämän suoja Perustuslain 10 :n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Tältä kannalta on merkityksellistä, että poliisin keräämät ja rekisteröimät tiedot voivat olla myös henkilötietolain 11 :ssä säädetyn käsittelykiellon piiriin kuuluvia arkaluonteisia tietoja. Perustuslakivaliokunta on katsonut tällaisten tietojen käsittelyn sallimisen koskettavan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä, joten tällaisien tietojen käsittelyn mahdolliseksi tekevien säännösten on oltava täsmällisiä (PeVL 25/1998 vp, s. 3, PeVL 21/2001 vp, s. 3/II). Ehdotettua sääntelyä on siten erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn mahdollistavien säännösten osalta arvioitava myös perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Arkaluonteisten tietojen rekisteröintiä ja tallettamista määrittelee erityisesti lakiehdotuksen 10. Tätä säännöstä on ensinnäkin perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta pidettävä kaikki arkaluonteisten tietojen käsittelytilanteet kattavana siten, että muut lakiehdotuksen säännökset eivät voi perustaa toimivaltaa arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyyn. Vain näin toteutuvat perusoikeusrajoitukselta edellytetyt täsmällisyys ja tarkkarajaisuus. Arkaluonteisten tietojen käsittelyyn ei siten voida soveltaa :n säännöksiä, jotka sääntelevät vain yleisluonteisesti kaikenlaisten henkilötietojen käyttöä ja käsittelyä. Sen sijaan arkaluonteisten tietojen käsittelyyn tulisivat lakiehdotuksen 1 :n 1 momentin mukaisesti henkilötietolain säännökset, jotka puolestaan kieltävät arkaluonteisten tietojen käsittelyn.

13 Lakiteknisesti 10 :n säännös, joka otsikkonsa mukaan sääntelee nimenomaan arkaluonteisten tietojen käsittelyä, on muodostettu jopa erittäin suppeasti, kun se mahdollistaa vain arkaluonteisten tietojen keräämisen ja tallettamisen, mutta ei sen sijaan tällaisten tietojen muuta käsittelyä. Suppeus ei tosin ehkä ole tämän erityissäännöksen tarkoitus, koska pelkällä arkaluonteisten tietojen rekisteröinnillä ja tallentamisella lienee suhteellisen vähän hyötyä poliisin toiminnassa. Jos - tai kun - arkaluonteisia tietoja on tarkoitus myös käsitellä poliisin toiminnassa, myös tätä koskeva toimivalta on säädettävä lailla täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, mikä edellyttää lakiehdotuksen selvää täsmentämistä. Jo perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan henkilötietojen suojaa koskeva säännös viittaa tarpeeseen lainsäädännöllisesti turvata yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä (HE 309/1993 vp, s. 53). Ehdotetun 10 :n 1 momentin mukaan arkaluonteisia tietoja, jotka sisältävät rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta koskevia tietoja saa kerätä ja tallettaa poliisin henkilörekisteriin, kun tällaiset tiedot ovat tarpeen rekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Tällaiseen sääntelyyn ei ole huomauttamista, koska sille on riittävän painavat perusteet ja sääntely sopeutuu muutenkin perusoikeussuojan asettamiin vaatimuksiin. Muita arkaluonteisia tietoja saisi kerätä ja tallentaa 10 :n 2 momentin mukaan "ainoastaan silloin, kun se on poliisin yksittäisen tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä". Tällainen välttämättömyysedellytys on epäilemättä aiheellinen. Ehdotetun säännöksen soveltaminen sen sijaan voi olla ongelmallista, koska se on muotoiltu siten, että jo arkaluonteista tietoa kerättäessä pitää tietää, onko se välttämätöntä poliisin yksittäisen tehtävän suorittamiseksi. On varsin epätodennäköistä, että tiedon keräämisvaiheessa vielä voi olla tiedossa, mitkä ovat ne yksittäiset tehtävät, joiden suorittamiseksi arkaluonteista tietoa välttämättä tarvittaisiin. Säännös on siten muotoiltu niin tiukaksi, että arkaluonteisten tietojen kerääminen ei yleensä olisi mahdollista normaalien laintulkintasääntöjen mukaan. Lisäksi arkaluonteisten tietojen käsittely ei edellä esitetty huomioon ottaen tulisi myöskään kysymykseen. Tällainen äärimmäinen tiukkuus ei ole ongelmallista henkilötietojen suojan o kannalta, koska arkaluonteisten tietojen käsittely on poikkeus yksityiselämän suojasta. Lakiehdotuksen tarkoitus on kuitenkin nähtävästi laajempi, ja tarkoituksena lienee, että myös arkaluonteisia henkilötietoja voitaisiin käsitellä. Muuten niiden keräämisellä ja rekisteröinnillä ei ole perustetta. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskeva ehdotuksen lakitekninen selventäminen on näin ollen välttämätöntä myös perusoikeus- ja lainalaisuusnäkökulmasta. Koska kysymys on tältäkin osin perusoikeussuojan ydinalueelle ulottuvasta sääntelystä, on suotavaa, että perustuslakivaliokunta

14 voi arvioida näiden tietojen käsittelyä koskevat säännösehdotukset. Norminantovaltuudet Lakiehdotuksen 48 :n 1 momentin mukaan asetuksenantovaltuudet on rajattu vain muutamaan yksittäiseen ja suhteellisen tekniseen asiaryhmään. Toimivalta on tältä osin määritelty asianmukaisesti. Ohjeidenantovalta pykälän 2 momentissa on määritelty siten, että se koskee yleisesti tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan poliisille kuuluvien toimenpiteiden suorittamisesta. Koska tällaiset ohjeet eivät voi olla sitovia, näin väljästi määritelty toimivalta ei aiheuta ongelmia. Tosin pykälän otsikossa oleva termi määräykset olisi syytä poistaa, koska väljästi määritelty ohjeidenantovalta ei miltään osin voi sisältää määräyksien antamista.

15 PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen perustuslakivaliokunnalle seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä Eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp). 1. Yleistä Hallitus on tehnyt Eduskunnalle esityksen laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp). Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa, ja ehdotettu laki korvaisi useaan otteeseen muutetun, vuonna 1995 annetun, lain poliisin henkilörekistereistä. Uuden lain soveltamisala kattaisi poliisin poliisilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen automaattisen käsittelyn ja muun henkilötietojen käsittelyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Yleisenä lähtökohtana esityksessä on, että myös poliisitoimessa henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin ensisijaisesti yleistä henkilötietolakia ja julkisuuslakia. Tästä pääsäännöstä poikettaisiin ainoastaan silloin, kun se on poliisitoiminnan tehokkuuden turvaamiseksi välttämätöntä. Hallituksen ehdottama uusi laki on huomattava parannus nykytilaan. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, voimassaolevaan poliisin henkilörekisterilakiin on eri yhteyksissä tehty lukuisia muutoksia ja tarkistuksia, ja niiden myötä lain alkuperäinen systematiikka on kärsinyt.

16 (s. 4). Esityksessä lähdetään siitä, että voimassaoleva poliisin henkilörekisterilaki korvataan kokonaan uudella lailla, joka vastaa pitkälti sisällöltään ja rakenteeltaan voimassa olevaa lakia. Kyseessä vaikuttaakin olevan hyvin pitkälle nykyisen lainsäädännön tarkistaminen ja ajantasaistaminen useiden rinnakkaisten samaa asiakokonaisuutta sääntelevien säännösten kanssa. 2. Ehdotuksen vaikutuksista yksityiselämän suojaan Yksityiselämän suoja on sekä perus- että ihmisoikeutena suojattu oikeushyvä (PL 10, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla). Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksilöllä on oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumistaan. Myös henkilötietojen suoja kuuluu yksityiselämän suojan ydinalueeseen. Perustuslain 10 :ään ei sisälly erityistä rajoituslauseketta. Yksityiselämän suojaan puuttumisen sallittavuutta on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lailla säätämisen vaatimukseen, rajoituksen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukseen, rajoitusten hyväksyttävyyteen ja niiden suhteellisuuteen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa on tyhjentävä luettelo sopimuksen turvaaman yksityiselämän suojaan puuttumiselle: kansallinen ja yleinen turvallisuus, maan taloudellinen hyvinvointi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, terveyden ja moraalin suojaaminen, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaaminen. Näiden rajoitusperusteiden soveltaminen edellyttää aina, että rajoituksesta on lailla säädetty ja että se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa ("necessary in a democratic society"). Perusoikeusrajoitusten tulee olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon (suhteellisuusvaatimus). Olennaista on, että perusoikeusrajoitus on soveltuva keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja että tavoitetta ei voida saavuttaa lainkaan tai yhtä tehokkaasti muilla keinoilla. Perusoikeusrajoitus ei myöskään saa rasittaa kohdettaan liiallisesti. Suhteellisuusvaatimuksella on myös keskeinen asema 16

17 Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä: useissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa kiinnitetään huomiota siihen, onko ao. ihmisoikeusrajoitus "necessary in a democratic society" hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen korostanut yleisesti yksityiselämän suojaa rajoittavien säännösten yksityiskohtaisuuden ja täsmällisyyden tärkeyttä. Henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeussäännöksen kannalta perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan lukien tietojen luotettavuus ja tietojen säilytysaika rekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturvaa kuten myös näiden seikkojen sääntelyn kattavuutta ja yksityiskohtaisuutta lain tasolla. Huomiota on myös kiinnitetty oikeusvarmuusnäkökohtiin. (Ks. Mm. PeVL 8/1995 vp, PeVL 26/1996 vp, PeVL 7/1997 vp, PeVL 28/1997 vp, PeVL 29/1997 vp, PeVL 14/1998 VP ja PeVL 25/1998 vp). Hallituksen esityksessä on mielestäni positiivisella tavalla otettu huomioon perustuslakivaliokunnan edellä mainittu yksityiselämän suojaan kohdistuvien rajoitusten tulkintakäytäntö kuten myös uusi laki viranomaistoiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki 621/1999). Henkilötietojen käsittelyssä poliisitoimessa on yhteen sovitettava legitiimin poliisitoiminnan toimivuus yksilön yksityisyyden suojan asettamien rajoitusten kanssa. Uusi rekisterijaottelu on selkeämpi ja täsmällisempi (poliisiasiain tietojärjestelmä, hallintoasian tietojärjestelmä, epäiltyjen tietojärjestelmä, suojelupoliisin toiminnallinen tietojärjestelmä ja muut poliisin henkilörekisterit). Säännöksiin on myös kirjattu rekisteröinnin tavoite ja rekisteröitävien henkilötietojen sisältö kuten myös niiden käyttötarkoitus, joka on sidottu poliisilain 1 :ssä poliisille säädettyihin tehtäviin. Poliisin henkilörekisteriasetuksen (1116/1995) sisältämiä tietosisältöjen määrittelyjä on myös lakitasoistettu. Myös tietojen säilytysaikoihin on kiinnitetty huomiota lisäämällä säännöksiin maksimisäilytysaikoja (5 luku: Tietojen poistaminen). Positiivista on myös ehdotettuun 27 :ään kirjattu määräys siitä, että virheelliseksi todettu tieto on poistettava viimeistään viiden vuoden kuluessa tiedon poistamiselle säädetyn määräajan päättymisestä. Myöskään rekisteröidyn tarkastusoikeuteen ei esitetä merkittäviä muutoksia. Joissain säännöksissä on kuitenkin vielä huomattavaa epätäsmällisyyttä: epäiltyjen tietojärjestelmään voitaisiin hallituksen esityksen perusteluosan mukaan tallentaa paitsi tietoja epäillyistä ja myötävaikuttajista myös tekoon liittyviä vihjetietoina tietoja rikosten potentiaalisista 17

18 tai todellisista uhreista (s. 27). Kuitenkaan asiaa sääntelevässä 4 :ssä ei ole tästä mahdollisuudesta säädelty lainkaan. Hallituksen esityksen perusteluosasta puuttuu myös myötävaikuttajan määritelmä. Myötävaikuttajan määritteleminen onkin vaikeaa, koska käsite on epämääräinen. Myötävaikuttajan määritelmänä voitaisiin käyttää poliisilain (493/1995) esitöissä 30 :n tarkkailun edellytysten yhteydessä käytettyä määritelmää: "Henkilön on katsottava myötävaikuttavan rikokseen, jos hänen ja rikoksentekijän tai tekijöiden välillä vallitsee sopimus, suunnitelma, roolijako tai muu sellainen rikollisuuteen liittyvä yhteistyösuhde. Tässä mielessä on riittävää, että henkilö rahoittaa rikoksentekijän elämää, majoittaa rikoksentekijöitä taikka hankkii, vuokraa tai valmistaa näiden käyttöön kulkuneuvoja tai muita heidän tarvitsemiaan välineitä. Myötävaikuttamista ei sen sijaan ole esimerkiksi sukulais- tai perhesuhde tai asiakassuhteista johtuva normaali yhteydenpito jonkun rikoksia tekevän henkilön kanssa, jollei yhteydenpitoon liity mitään edellä kuvatun kaltaista toimintaa." Määritelmän soisi mielellään kirjattavan myös tähän lakiin täsmällisyysvaatimuksen vuoksi. 4 :n soveltamisalaa esitetään lisäksi huomattavasti laajennettavaksi: sitä sovellettaisiin huumausaineen käyttörikoksiin. Poliisin organisaation sisäisen teknisen käyttöyhteyden avulla tapahtuvan käytön käyttäjäpiiriä myös laajennettaisiin tarkkailutehtäviin määrättyihin poliisin henkilöstöön kuuluvien lisäksi rikostiedustelutehtäviin määrättyihin poliisin henkilöstöön kuuluviin - näin mahdollistettaisiin esimerkiksi epäiltyjen tietojärjestelmän käyttö talousrikostiedustelussa. Uutuutena esitetään myös 13 :n 2 momentin 4 kohtaan säännöstä, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada kaupparekisteritiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Hallituksen esityksen perusteluosassa myös luottokelpoisuustietoja katsotaan voivan hankkia yksityisiltäkin tahoilta ja viitataan henkilötietolain 20 :n 4 momenttiin, jossa säädetään, että "Henkilöluottotiedon saa luovuttaa ainoastaan luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle sekä sille, joka tarvitsee tietoa luoton myöntämistä tai luoton valvontaa varten taikka muuhun tähän verrattavaan tarkoitukseen". Käsittääkseni säännöksen sananmuoto ja asiaa koskeva hallituksen esityksen perusteluosa eivät mahdollista mainittujen tietojen luovuttamista poliisille, varsinkaan kun siitä ei ole mainintaa uudessa lakiin ehdotetussa 13 :ssä. Yksityisiä henkilöitä koskevien luottokelpoisuustietojen hankkiminen yksityisiltä tahoilta talousrikosanalyysitoimintaan on juridisesti muutoinkin arveluttavaa, koska silloin rajoitetaan yksilön oikeutta yksityiselämänsä suojaan tavalla, joka ei ole välttämätöntä ja suhteellista demokraattisessa yhteiskunnassa. 18

19 3. Lopuksi Kokonaisuutena ottaen hallituksen esitys uudeksi laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on merkittävä parannus nykytilaan. Nykyinen poliisin henkilörekisterilaki on systematiikaltaan vaikeaselkoinen ja laadittu ennen perusoikeusuudistusta. Lähtökohtaisesti poliisin henkilörekistereiden ylläpitämiseen on painava yhteiskunnallinen tarve. Kuitenkin lakiehdotukseen on jäänyt korjausta vaativia epätäsmällisyyksiä mm. edellä mainituin osin, joita lukuun ottamatta ehdotuksen voi kuitenkin katsoa täyttävän perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Helsingissä,

20 Perustuslakivaliokunnalle Valiokunnan pyytämänä asiantuntijalausuntona hallituksen esityksestä laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp) esitän kunnioittavasti seuraavaa. /.Yleistä Nykyinen, vuodelta 1995 oleva laki poliisin henkilörekistereistä säädettiin aikanaan ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Vaikka eräät tuon lain muutokset ovat sittemmin olleet valiokunnan arvioitavina, pidän erittäin tervetulleena että asia kokonaisuutena saatetaan nyt arvioida valtiosääntöoikeudelliselta kannalta. Kuten esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tuodaan esiin, esityksen ensisijainen valtiosääntöoikeudellinen kiinnekohta on perustuslain 10 :n 1 momentissa, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu, ja henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Tulkintakäytännössään perustuslakivaliokunta on käsitellyt erityisesti lailla säätämisen vaatimusta arvioidessaan henkilörekistereitä koskevan lainsäädännön perustuslainmukaisuutta. Valiokunta on todennut perustuslaista seuraavan, että henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn tulee olla laintasoista, mutta sääntelyn yksityiskohdat jäävät lainsäätäjän harkintaan (PeVL 8/1995 vp). Lailla säätämistä valiokunta on edellyttänyt mm. seuraavissa asioissa: (1) viranomaisen oikeus ylläpitää henkilörekistereitä (PeVL 8/1995 vp) (2) rekisteröinnin tavoite (PeVL 14/1998 vp, PeVL 25/1998 vp) (3) rekisteröitävien henkilötietojen sisältö (PeVL 14/1998 vp, PeVL 25/1998 vp) (4) rekisteröitävien tietojen sallitut käyttötarkoitukset (PeVL 14/1998 vp, PeVL 25/1998 vp) (5) viranomaisen tiedonsaantioikeudet muualla pidettäviin henkilörekistereihin (PeVL 8/1995 vp) ja tietojen luovutusoikeus rekisteristä (PeVL 14/1998 vp, PeVL 25/1998 vp)

21 (6) oikeusturvajärjestelyt henkilörekisteröinnissä (Pe VL 8/1995 vp, Pe VL 14/1998 vp) (7) henkilörekisteriin talletettujen tietojen säilytysajat (Pe VL 8/1995 vp, Pe VL 7/1997 vp, Pe VL 29/1997 vp, Pe VL 30/1997 vp, Pe VL 14/1998 vp, Pe VL 25/1998 vp) Käsittelyssä olevassa ehdotuksessa laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa on mielestäni vakavia puutteita perustuslain 10 :n ja siitä seuraavan lailla säätämisen vaatimuksen kannalta. Kyseessä ei ole vain "tekninen" ongelma vaan olennainen epäkohta yksityisyyden suojan kannalta. Siten monet puutteelliseen lain tasolla säätämiseen liittyvät ongelmat kärjistyvät säätämisjärjestyskysymyksiksi. 2. Poliisiasiain tietojärjestelmä (2 ) 2.1 Pykälän 1 momentin viittaus poliisilain 1 :n 1 momentissa säädettyihin poliisin tehtäviin on harhaanjohtava, kun se saatettaisiin lukea säännöksenä rekisteröitävien tietojen sisällöstä (3). Kyse on kuitenkin rekisteröinnin tavoitetta (2) koskevasta säännöksestä, joka jo sisältyy lain soveltamisalan määrittelyyn 1 :ssä. 2.2 Pykälän 2 momentti on säännös rekisteröitävien henkilötietojen sisällöstä (3), mutta sitä rasittaa täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden puute. Erityisesti tämä koskee ilmaisua "poliisin työturvallisuuteen vaikuttavat tiedot" säännösehdotuksen lopussa. Tältä osin säännösehdotusta ei ole edes perusteltu, vaikka on ilmeistä että kysymys on henkilön terveystiedoista eli arkaluonteisista tiedoista. Kysymys on soveltamisalaltaan laajasta säännöksestä, joka oikeuttaa kaikkien "poliisitutkinnan" tai "poliisin toimenpiteen" kohteena olevien henkilöiden terveystietojen rekisteröinnin sillä perusteella, että niillä abstraktisti arvioiden on vaikutusta poliisin työturvallisuuteen. Yksittäinen tieto voisi koskea esimerkiksi henkilön kantamaa hepatiitti- tai Hivvirusta. Ei sinänsä ole epäselvyyttä siitä, että aktiivista fyysistä vastarintaa tekevän henkilön HIVtartunnalla on merkitystä poliisin työturvallisuuden kannalta. Perustuslain kannalta on kuitenkin merkityksellistä, että arkaluontoisiin terveystietoihin ulottuessaan ehdotettu säännös ulottuu henkilölliseltä soveltamisalaltaan paljon laajemmalle kuin perustellut työturvallisuusintressit. Lisäksi vain tosiasiallisesti tehokas säännös voi olla perusoikeusrajoituksena välttämätön. Säännöksestä huolimatta poliisi ei esimerkiksi käytännön pidätystilanteessa kuitenkaan voisi nojautua siihen, että poliisiasiain tietojärjestelmästä ei löydy tietoa henkilön HIV-positiivisuudesta. Aivan samoin kuin sairaaloiden ensiapupoliklinikoilla, myös poliisin työssä työturvallisuus on varmistettava suojautumalla, ei perustamalla väärän turvallisuuden tunnetta luovia ja samalla rekisteröitävien yksityisyyttä loukkaavia henkilörekistereitä terveystiedoista. Pidän säännösehdotusta perustuslain vastaisena. 2.3 Pykälän 3 momentti sisältää osin asianmukaisia säännöksiä rekisteröitävien tietojen sisällöstä (3), mutta myös kohtia, joissa lailla säätämisen vaatimus ei täyty. Kohdat 2, 3, 4, 6, 7, 8 ja 10 on kirjoitettu tavalla, että rekisteröinti sidotaan esimerkiksi tietojen tarpeellisuuteen tai saantitapaan mutta ei niiden sisältöön. Jotta säännös olisi perustuslainmukainen, sitä tulee ratkaisevasti täsmentää määrittelemällä rekisteröinnin tietosisällöt. 3. Hallintoasiain tietojärjestelmä (3 ) Asia ei sinänsä ole valtiosääntökysymys, mutta 3 momentin sisältämän luettelon 3 kohdan loppuun on sijoitettu eri asiaa koskeva itsenäinen säännös. 4. Epäiltyjen tietojärjestelmä (4 ) Rekisteröitävien henkilöiden piiri on säännelty epämääräisesti, ja siksi lailla säätämisen vaatimus ei täyty tässä tietosisältöjen (3) kannalta kaikkein olennaisimmassa asiassa. Rekisterin nimenä olisi epäiltyjen tietojärjestelmä, mutta "epäilty" -sanan tavanomaisesta merkityksestä poiketen

22 rekisteröinti kohdistuisi myös henkilöihin, joiden ajatellaan tulevaisuudessa syyllistyvän rikokseen, tai myötävaikuttaneen tai tulevaisuudessa myötävaikuttavan rikokseen (riippumatta siitä, onko myötävaikuttaminen osallisuutta rikokseen ja onko avunantajaosallisuus rangaistavaa). Mukana on myös normaalisti sakkorangaistukseen johtava huumausaineen käyttörikos. Ei ole tuulesta temmattua ennakoida, että yhden lukiolaisen jäätyä kiinni hasiksen poltosta henkilön ystävien epäiltäisiin myötävaikuttaneen tai tulevaisuudessa myötävaikuttavan huumausaineen käyttörikokseen (esim. lainaamalla rahaa luokkatoverilleen). Säännösehdotus mahdollistaisi heidän henkilötietojensa sisällyttämisen epäiltyjen tietojärjestelmään. Perusteluissa (s. 27) on esitetty valmistelijoiden kantaa edustava tulkinta, jonka mukaan yrityksen tilintarkastajat voitaisiin ottaa epäiltyjen tietojärjestelmän piiriin, jos yrityksen vastuuhenkilönä toimii henkilö, joka on aikaisemmin syyllistynyt "useita kertoja" talousrikoksiin. Edelleen perusteluissa (s. 27) on ilman lakitekstin tukea esitetty, että myös rikosten potentiaalisten tai todellisten uhrien henkilötietoja saataisiin tallettaa epäiltyjen henkilörekisteriin. Pidän säännösehdotusta perustuslainvastaisena. Sen henkilöllistä soveltamisalaa tulisi olennaisesti supistaa, jotta täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus täyttyisi. 5. Suojelupoliisin toiminnallinen tietojärjestelmä (5 ) Pykäläehdotuksessa on kaksi lailla säätämisen vaatimuksen kannalta ongelmallista kohtaa rekisteröitävien henkilötietojen sisällön (3) sääntelyn kannalta: 2 momentin viittaus rikosten ohella "hankkeisiin" sekä henkilöllisen soveltamisalan jättäminen avoimeksi 3 momentissa. Ehdotus ei asettaisi mitään rajoituksia sille, keiden henkilöiden henkilötietoja saadaan tallettaa suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään. 6. Poliisin muut henkilörekisterit (6 ) Pykälän 3 momenttiin tulisi lisätä rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä (3) koskeva säännös, esim. viittauksena johonkin laissa muualla olevaan säännökseen. Pelkkä "tarpeellisuus" ei riitä lailla säätämisen vaatimuksen kannalta. Pykälän perusteluihin (s. 28) on sisällytetty lailla säätämisen vaatimuksen vastaisesti "negatiivinen säännös", jonka mukaan tutkinta- ja tiedustelumuistioita ei (koskaan) ole pidettävä henkilörekistereinä. Asia riippuu tietenkin kyseisten muistioiden sisällöstä, ja jos asiassa tarvitaan rajanvetoa, se tulisi säätää laissa. 7. Arkaluontoisten tietojen käsittely (10 ) Olen jo edellä kohdassa 2.2 kiinnittänyt huomiota terveystietojen epäasianmukaiseen kohteluun poliisiasiain tietojärjestelmässä. Ehdotettu 10 :n 1 momentti vain kärjistää tätä epäkohtaa, kun poliisin työturvallisuuden nimissä terveystietoja saisi kerätä ja tallettaa väljemmin kuin muita arkaluontoisia tietoja. Kyseisten tietojen rekisteröinnin "välttämättömyys" poliisin työturvallisuuden kannalta on mahdoton arvioida abstraktisti etukäteen. Pidän momentin viimeistä virkettä perustuslain vastaisena. 8. Tietojen käyttäminen ja luovuttaminen muuhun kuin tallettamistarkoitukseen (16 ja 18 ) Ehdotettu 16 on liian avoin siihen nähden että rekisteröitävien tietojen käyttötarkoitus kuuluu lailla säädettävien asioiden piiriin (4). Säännösehdotuksessa ei arkaluontoisia tietoja ole asetettu erityisasemaan. Muun muassa yleissäännös tietojen käytöstä lupaharkinnassa (5 kohta) on käyttötarkoituksena liian väljä (ks. myös Pe VL 29/1997 vp).

23 Ehdotettua 18 :ää rasittaa sama ongelma suhteessa tietojen luovuttamiseen toiselle poliisiyksikölle (5). Jälleen arkaluontoiset tiedot ja niiden käyttö lupaharkinnassa (1 momentin 5 kohta) ovat selkeä esimerkki ongelmasta. 9. Tietojen poistaminen (22, 24 ja 26 ) Ehdotetussa 22 :ssä on perustuslakivaliokunnan käytäntöä seuraten varsin kattavasti säännelty rekisteröityjen tietojen säilytysajat (7). Ilmeinen epäkohta liittyy kuitenkin arkaluonteisten terveystietojen erityiskohteluun poliisin työturvallisuuden nimissä (ks. edellä kohta 2.2 ja 7). Sama ongelma on jälleen esillä 26 :n 2 momentissa. Ehdotettua 24 :ää tulisi henkilötietojen säilytysaikoihin liittyvän lailla säätämisen vaatimuksen (7) vuoksi sisällyttää selkeä säännös siitä, mitä tarkoitetaan "viimeisellä tiedolla". Perustelujen valossa kyseessä on tiettyä rikoksesta epäiltyä henkilöä koskevasta viimeisestä sellaisesta tiedosta, jonka nojalla häntä epäillään rikoksesta. 10. Tietojen luovuttaminen ulkomaille (40 ) Vaikka tietojen varsin väljää luovuttamista Europol- ja Schengen-maiden kesken pidettäisiin nykyoloissa perusteltuna ja perusoikeuksien kannalta ongelmattomana, ehdotettu 40 tietojen muusta luovuttamisesta ulkomaille tulisi ottaa tarkan harkinnan kohteeksi. Eräs ajankohtainen esimerkki liittyy tietojen antamiseen ulkomaille silloin, kun ne voivat johtaa kuolemanrangaistuksen käyttöön (ks. perustuslain 9 :n 4 momentti). Myös esimerkiksi viittaukset "valtion turvallisuuteen" 2 momentin 1 kohdassa, samoin kuin yleisesti rikokseen, josta "saattaa seurata vankeutta" ovat erittäin ongelmallisia, jos niitä sovellettaisiin ilman huolellista harkintaa esimerkiksi Irakin, Libyan tai Pohjois-Korean viranomaisten kanssa tehtävässä yhteistyössä. Eräs mahdollisuus olisi sitoa 40 :n soveltaminen poliittisen tason (valtioneuvoston yleisistunnon tai yksittäisen ministerin) päätöksentekoon. 11. Tarkastusoikeuden rajoittaminen (45 ) Myös oikeusturva kuuluu lailla säädettävien asioiden piiriin (6). Tältä kannalta ei ole hyväksyttävää, että pykäläehdotuksen perusteluissa on yritetty "säätää", ettei 2 momentissa tarkoitettu tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeus ulottuisi rekisteröitävien tietojen hankinnan lainmukaisuuteen (vrt. 46 :n 3 ja 5 mom.). Turussa Martin Scheinin, professori