Muukalaislegioona suojeli imperiumia valloittajilta 500 vuoden ajan:

Transkriptio

1 ROOMAN VALTAKUNTA Muukalaislegioona suojeli imperiumia valloittajilta 500 vuoden ajan: Rooma/29 eaa. Roomalaiset olivat vuosisatoja palkanneet vierasmaalaisia erikoisjoukkoja omien joukkojensa tueksi, sillä ne olivat tehokkaita ja halpoja. Vuonna 29 eaa. Rooman tuleva keisari Augustus perusti vierasjoukoista miehen vahvuisen pysyvän armeijan, jonka pääasiallinen tehtävä oli vartioida rajoja. JOSE DANIEL CABRERA PENA & BRITISH MUSEUM

2 Rooman rajojen vartijat Print: anc Status: PDF PROCES Layout: ac Red.sek: np Ulkomaiset sotilaat puolustivat valtakunnan uloimpia rajoja Ulkomaisia sotilaita: Linnoitettuja rajoja: km Palvelusaika: 25 vuotta Palkka: kansalaisuus Historia

3 ROOMAN VALTAKUNTA Rooma palkkasi ratsuväkensä muista kansoista. Ratsastajat käyttivät paraateissa naamiota. AKG-IMAGES NIELS-PETER GRANZOW BUSCH & BORIS KOLL Kuka tahansa ei kelvannut Vaatimukset: Leveä rinta Kiinteä vatsa Pienet pakarat Lihaksikkaat hartiat Vahvat käsivarret Hyvät jalkalihakset Auxiliajoukot harjoittelivat legioonalaisten tapaan päivittäin. Eräänä huhtikuun päivänä vuonna 1928 työmiehet löysivät Colchesterin kaupungissa Britanniassa noin metrin syvyydestä maasta ikivanhan ja rikki lyödyn hautakiven jäännökset. Kivessä oli taidokkaasti kaiverrettu kuva rautapaitaisesta ratsastajasta, jonka hevosen jaloissa kyyristelee vihollinen. Paikalle kutsutut arkeologit tulkitsivat kiveen hakatusta kirjoituksesta, että kivi oli pystytetty lähes kaksituhatta vuotta aiemmin Rooman armeijan ratsuväen upseerille. Siinä luki: Longinus Sdapeze, Matycuksen poika. 1. traakialainen ratsuväkirykmentti, syntynyt Sardicassa, ikä 40 vuotta, palvellut 15 vuotta. Colchesterissa oli ollut Rooman armeijan tukikohta siitä lähtien, kun Rooma oli vallannut Britannian vuonna 43. Asiantuntijoiden mukaan Longinus oli tullut maahan valloitusarmeijan mukana ja hänen hautakivensä oli mitä ilmeisimmin rikottu tahallisesti. Todennäköisesti kiven kaatoi ja hajotti paikallisen soturikuningattaren Boudiccan johtama kapina-armeija, joka vuonna 61 tuhosi Colchesterin ja surmasi siellä jopa roomalaista. Boudiccan sotureille roomalaisen ratsumiehen muistokivi edusti vihattua miehittäjää Roomaa ja sen armeijaa. Kapinalliset eivät ilmeisesti hautakiveä rikkoessaan huomanneet, että Longinus ei ollutkaan roomalainen vaan hän oli kotoisin Sardicasta, jonka paikalla sijaitsee nykyään Bulgarian pääkaupunki Sofia. Tuhansien muiden Rooman valtakunnan laitamien nuorukaisten tavoin Longinus oli värväytynyt Rooman armeijan auxilia- eli tukijoukkoihin. Näiden joukkojen sotilaat eivät olleet Rooman kansalaisia, kuten legioonalaiset, ja Roomalainen sotateoreetikko Vegetius kirjoitti 300-luvulla ohjeita sotilaiden värväykseen. Hänen mukaansa parhaat sotilaat tulivat pohjoisesta. Heidän piti mieluusti olla maalta, eivätkä tiettyjen ammattien harjoittajat, kuten räätälit tai leipurit, soveltuneet sotilaiksi. niitä voidaan ehkä parhaiten kuvata sanalla muukalaislegioona. Longinuksen aikaan auxiliajoukoissa palveli jopa miestä, ja ne oli usein sijoitettu valtakunnan levottomimmille alueille. Ne suojelivat Roomaa barbaareilta, mutta osoittautuivat lopulta itsekin vaaraksi Rooman yhtenäisyydelle. Erikoisjoukot olivat ulkomaalaisia Ensimmäiset auxiliajoukot perustettiin vuonna 29 eaa., pysyvyys Keisari Augustus teki ulkomaalaisista palkkasotureista koostuvista tukijoukoista vakinaisen osan Rooman armeijalaitosta. mutta roomalaiset olivat toki aiemminkin käyttäneet ulkomaalaisia sotilaita. Rooman vahvuus olivat sen pelätyt jalkaväkilegioonat, mutta niitä taisteluissa tukevat ratsuväen, jousiampujat ja muut erikoisjoukot roomalaiset värväsivät muista kansoista tarpeen mukaan. Esimerkiksi sotapäällikkö Julius Caesar hankki Gallian sotaan jousimiehiä Kreetalta ja linkomiehiä muun muassa Mallorcalta. Rooman sisällissodan voittajiin lukeutunut Octavianus, josta tuli myöhemmin keisari Augustus, uudisti valtakunnan sotakoneiston vuonna 29 eaa. Tuolloin perustetuissa 28 pysyvässä legioonassa oli yhteensä miestä, ja ne sijoitettiin eri puolille valtakuntaa. Lisäksi perustettiin lähes yhtä suuret auxiliajoukot, joihin värvättiin muita kuin Rooman kansalaisia. Joukkojen kokoaminen muista kansoista oli laskelmoitu teko. Ensinnäkin MARY EVANS/SCANPIX 18

4 ne sijoitettiin levottomimmille alueille, ja niiden sotilaat värvättiin yleensä provinsseista, joissa kapinahenki oli voimakasta, kuten nykyisen Espanjan alueella. Riistämällä näiltä alueilta niiden nuoret vahvat miehet roomalaiset heikensivät seudun vastarintaa merkittävästi. Sotilaita palkattiin myös erityistaitojensa vuoksi, jolloin he taistelivat omilla aseillaan. Esimerkiksi Syyriasta palkattiin jousiampujia ja Traakiasta kevyttä ratsuväkeä. Parhaat ratsumiehet olivat kuitenkin bataaveja, jotka olivat kotoisin nykyisen Alankomaiden alueelta. Heidän tehtävänsä on taistelukentällä, ja aivan kuten erilaisia aseita, heitäkin pidetään valmiudessa ja käytetään vain sodassa, kirjoitti roomalainen historioitsija Tacitus. Bataavit olivat kuuluja siitä, että he pystyivät uimaan täydessä varustuksessa hevostensa vierellä. Kun osasto Rooman palveluksessa olleita bataaveja ylitti Tonavan tällä tavoin, vastarannalla olleen vihollisen taistelutahto hiipui nopeasti. Sen [joen ylityksen] nähdessään barbaarit joutuivat kauhun valtaan, kirjoitti roomalainen Dio Cassius. Vaikka tukijoukkojen palvelusaika oli 25 vuotta ja palkka pienempi kuin tavallisilla legioonalaisilla, säännölliset ansiot ja vakaa asema houkuttelivat monia. Kaikki eivät kuitenkaan taistelleet Rooman puolesta riemumielin. Pakkovärväys nostatti kapinamieltä Kun keisari Augustus laajensi valtakuntaansa, uusia joukkoja tarvittiin jatkuvasti. Vuonna 6 jaa. nykyisten Bosnian, Serbian ja Unkarin alueilla eläneet pannonialaiset saivat määräyksen lähettää lisää sotilaita. Roomalaisten lähteiden mukaan monet sotilaat lähtivät palvelukseen vastahakoisesti. Kun he kokoontuivat ja näkivät yhteisen voimansa, he nousivat epäröimättä kapinaan ja löivät heitä vastaan lähetetyt roomalaisjoukot, kirjoitti Dio Cassius. Tapahtuma sai Pannonian muut heimot ja monet LINKOMIES Kotiseutu: Baleaarit Erityisala: Lingon käsittelytaito Auxiliasotilaita värvättiin Mallorcalta ja sen lähisaarilta, joiden miehet olivat harjaantuneet lingonkäyttäjiksi jo lapsena. Linkomiehiä pelättiin jopa enemmän kuin jousimiehiä. Erikoisjoukoilla oli erikoisaseet Ensimmäiset pari vuosisataa tukijoukkojen perustamisen jälkeen oli tapana, että muista kansoista kootut joukot käyttivät omille kotiseuduilleen tyypillisiä aseita ja varusteita. RATSUMIES Kotiseutu: Nykyisten Saksan, Ranskan, Alankomaiden, Tonavan ja Pohjois-Afrikan alueet. Erityisala: Salamahyökkäykset, tiedustelu Ratsuväki tuki jalkaväkilegioonia taisteluissa iskemällä vihollisen sivustoihin ja pyrkimällä ajamaan vihollisen pakoon. Rengaspaita painoi kiloa mutta ei rajoittanut liikkuvuutta. AKG-IMAGES Sekä ratsastajilla että jalkaväellä oli perinteiset sotilassandaalit, caligat. Ratsuväen sandaaleissa oli kannukset. OSPREY PUBLISHING NUIJAMIES Kotiseutu: Nykyinen Saksa Erityisala: Lähitaistelut Roomalaiset värväsivät nuijamiehiä muun muassa Germaniasta, mutta paljon muuta heistä ei tiedetäkään. Aseenaan heillä oli oli raskas nuija ja suojanaan vain kilpi. JOUSIAMPUJA Kotiseutu: Kreeta ja Mustanmeren alue Erityisala: Komposiittijousen käyttö Roomalaiset värväsivät pitkään jousiampujia etenkin Kreetalta. Myöhemmin myös Mustanmeren alueelta otettiin jousiampujia, jotka taisivat komposiittijousten käytön. Print: anc Status: PDF PROCES Layout: ac Red.sek: np

5 ROOMAN VALTAKUNTA Kaledonialaiset Pohjanmeri Hadrianuksen valli Vindolanda HADRIANUKSEN VALLI Londinium Re in auxiliasotilasta Englan naa nin ka Germaanit li Rakennettu: jaa. Rakennusmateriaalit: kivi ja turve LIMES GERMANICUS Ge Lim rm es an icu s RO O Atlantti MAN Rooma FOSSATUM AFRICAE Rakennettu: 83 n. 260 jaa. Rakennusmateriaalit: maa, puu ja kivi sotilasta Välimeri Karthago NATIONAL GEOGRAPHIC & Berberit km sotilasta vartioi rajoja Keisari Hadrianuksen aikana auxiliajoukkojen koko oli kasvanut noin sotilaaseen. Heidät sijoitettiin rajoille, joille oli pystytetty muureja, pieniä vartiotorneja ja suuria linnoituksia. 20 Historia Linnoitus Tukijoukkojen linnoitukset olivat samankaltaisia kuin legioonalaisten linnoitukset miehistöparakkeineen ja ympäröivine muureineen. Linnoitukset olivat yleensä rajavarustusten yhteydessä, ja niistä vartioitiin erityisen tärkeitä läpikulkureittejä. Linnoituksessa oli tyypillisesti tilaa sotilaalle. MARY EVANS/SCANPIX VA

6 DURA EUROPOS Gootit, hunnit, avaarit, bulgaarit LIMES TRANSALUTANUS Limes Transalutanus VA L TA K Mustameri UNT A Rakennettu: Perustettiin 303 eaa. Rakennusmateriaali: kivi Byzantium Persialaiset Euf Rakennettu: noin jaa. Rakennusmateriaalit: louhittu luonnonkivi LIMES ARABICUS PICTURE DESK/ART ARCHIVE Damaskos Beduiinit Merkkien selitys: Suuri linnoitus rat Dura Europos Jerusalem Muuri Limes Arabicus Vartiotorni tai pieni linnake Aleksandria Vartiotorni Linnake Hadrianuksen muurin varrella oli pienempiä linnakkeita noin 1,5 kilometrin välein. Niissä oli kussakin sotilaan varuskunta. Sotilaiden tehtävänä oli vartioida muurin aukkoja, joista matkalaiset ja kauppiaat pääsivät kulkemaan. On saatu viitteitä myös siitä, että sotilaat saattoivat vaatia tullia tavaroista. Rajoilla oli vartiotorneja yleensä noin 500 metrin välein. Vartiomiehet näkivät viereisiin torneihin ja saattoivat tehdä hälytyksen, jos naapuritorniin hyökättiin. Print: anc Status: PDF PROCES Layout: ac Red.sek: np Vuosina hallinnut keisari Hadrianus linnoitti valtakunnan rajoja ja asetti apujoukkoja vartioimaan puolustuslinjoille, latinaksi limes. Legioonalaiset odottivat kauempana hyökkäysvalmiudessa. Tonava AN Rajoilla riitti kuhinaa

7 ROOMAN VALTAKUNTA Auxiliasotilas nousi Rooman valtiaaksi Palveleminen auxiliajoukoissa tarjosi monelle mahdollisuuden loistavaan urakehitykseen. Esimerkiksi Gaius Maximinuksesta tuli vuonna 235 Rooman keisari. Traakialainen Maximinus syntyi Balkanin maaseudulla ja aloitti uransa ratsusotilaana auxiliayksikössä. Vuonna 235 kapinoivat sotilaat valitsivat Maximinuksen keisariksi. Hän johti valtakuntaa rintamalta Keski-Euroopasta ja kehuskeli harjoittelevansa niin paljon, että hänen hiellään pystyi täyttämään 1,5 litran tuopin päivittäin. Maximinus murhattiin hänen hallittuaan kolme vuotta. alueella olleista muista pannonialaisista auxiliajoukoista nousemaan kapinaan, ja he lähtivät etelään kohti Roomaa. Normaalisti roomalaiset olisivat kukistaneet tällaiset rettelöitsijät nopeasti, mutta nyt kapinalliset olivat roomalaisten itse kouluttamia tehokkaita auxiliajoukkoja, ja tilanne oli vaarallinen. Roomalaiset siviilit kukistettiin, kauppiaat teurastettiin ja suuri joukko alueelle sijoitettuja veteraaneja tapettiin, kertoi roomalainen kirjailija Velleius Paterculus. Vaikka Augustus lähetti avuksi legioonalaista ja auxiliasotilasta, kapinan tukahduttamiseen kului kolme vuotta. Ja tuskin Pannoniaan oli saatu rauha, kun iski uusi katastrofi. Vuonna 9 auxiliajoukkoja komentanut germaanipäällikkö Arminius sai Maximinus I Thrax nousi keisariksi mutta pysyi sydämeltään sotilaana. houkuteltua Germanian roomalaisen kuvernöörin Varuksen lähtemään leiristä kolmen legioonan kanssa. Matkalla legioonat kulkivat läpi metsän, jossa ne joutuivat Arminiuksen ja germaanikapinallisten järjestämään väijytykseen. Metsän, suon ja väijyjien väliin ansaan jääneet joukot hävitettiin lähes viimeiseen mieheen, kirjoitti Paterculus. Se oli Rooman historian pahin verilöyly, ja sillä oli kauaskantoiset seuraukset. Järkyttynyt Augustus luopui tuumasta liittää Germania Roomaan, ja valtakunnan pohjoisraja jäi Reinille ja Tonavalle. Augustuksen kerrotaan vaeltaneen epätoivoisena palatsissaan hakaten päätään seinään ja huutaen: Varus, anna minulle legioonani takaisin! BPK/SCHALA ARCHIVES kansalaisuus Keisari Claudius määräsi apujoukkojen palvelusajaksi 25 vuotta. Määräajan palveltuaan sotilas palkittiin Rooman kansalaisuudella. Vaikka Germanian ja Pannonian kapinoita johtivat Rooman kouluttamat sotilaat, tukijoukkojen värväys ei loppunut, vaan se jopa lisääntyi. Palkaksi Rooman kansalaisuus Rooma oli kasvanut valtavaksi 50 miljoonan asukkaan imperiumiksi, ja sen laajoja raja-alueita olivat vuosikymmeniä vartioineet pääasiassa ulkomaiset sotilaat. Joukoissa kytevä kapinahenki oli kuitenkin vielä saatava kuriin. Noin vuonna 54 keisari Claudius päätti, että auxiliajoukkojen sotilaat ja heidän lapsensa saisivat Rooman kansalaisuuden 25 pakollisen palvelusvuoden jälkeen. Rooman kansalaisen saattoi tuomita vain oikeudessa, hänellä oli oikeus asettua ehdolle julkisiin virkoihin ja hän sai käydä vapaasti kauppaa. Claudiuksen laki lisäsi halukkuutta liittyä auxiliajoukkoihin ja vahvisti niihin liittyneiden sotilaiden uskollisuutta. Vähentääkseen vielä kapinoiden riskiä roomalaiset pitivät huolen siitä, että räjähdysaltteimpina pidetyt auxiliajoukot sijoitettiin mahdollisimman kauas kotiseuduiltaan. Vuoden 6 kapinan jälkeen esimerkiksi pannonialaisten joukot siirrettiin Reinin alueelle ja osa jopa nykyiseen Marokkoon asti. Auxiliajoukot löivät skotit Keisari Claudiuksen seuraajien aikana auxiliajärjestelmää laajennettiin edelleen, kun Rooman valtakunta kasvoi Paljas yläruumis Rengaspaita Jousi Soikea kilpi Housut Pitkä tunika Keisari Trajanuksen Daakian sotaretkellä oli mukana runsaasti auxiliajoukkoja, joita kuvattiin myöhemmin Trajanuksen kunniaksi pystytetyssä pylväässä Roomassa. UNIVERSITY OF ST. ANDREWS

8 lähes joka vuosi. Yleensä suurilla sotaretkillä kärkijoukkoina toimivat roomalaiset legioonat, joilla oli tukenaan auxiliajoukkoja. Yhä paremmin koulutetut auxiliajoukot saivat kuitenkin vähitellen itsenäisemmän roolin, ja niitä alettiin lähettää taisteluun myös yksinään. Tästä nähtiin esimerkki vuonna 83, kun roomalainen sotapäällikkö Agricola armeijoineen kohtasi kaledonialaista sotilasta Mons Graupiuksessa Kaledoniassa eli nykyisessä Skotlannissa. Agricolan armeija koostui roomalaisista legioonalaisista sekä noin :sta tukijoukkojen sotilaasta, joihin kuului myös pelättyjä bataaviratsumiehiä. Historioitsija Tacituksen mukaan Agricola päätti yllättäen hyökätä pelkillä tukijoukoilla: Hänen voittonsa olisi vieläkin loistavampi, jos hän ottaisi sen vuodattamatta roomalaista verta. Suunnitelmassa oli riskinsä, sillä vihollisia oli kaksi kertaa enemmän. Mutta Agricola piti päänsä. On parempi kuolla kunniakkaasti kuin elää häpeällisesti. Ei ole mitään häpeällistä kuolla täällä, missä maailma ja luonto loppuvat, hän huusi sotilailleen ja antoi hyökkäyskäskyn. Agricolan joukot heittivät keihäänsä vihollista päin ja hyökkäsivät. Vihollisen ensimmäiset rivit iskettiin maahan, minkä jälkeen bataaviratsumiehet iskivät sivuilta. Kaledonialaisten puolustus murtui nopeasti skottisoturia kuoli, ja loput pakenivat. Agricolan voitto oli täydellinen. Vain 360 auxiliajoukkojen soturia kuoli, eikä roomalaista verta vuodatettu. Valtakunnan rajat linnoitettiin Auxiliajoukkojen yhä vaikuttavammat suoritukset taisteluissa ärsyttivät monia arvonsa tuntevia legioonalaisia. Tacitus mainitsee tapauksia, joissa jännitys purkautui väkivaltana. Hän kertoo muun muassa verilöylystä, joka sai alkunsa, kun eräs gallialainen sotilas voitti painissa 5. legioonan roomalaissotilaan ja sitten vielä pilkkasi hävinnyttä: Legioonalaiset alkoivat yhtäkkiä tappaa auxiliajoukkoja, ja kaksi kohorttia [noin tuhat sotilasta] tuhottiin. Keisarin arvostus auxiliajoukkojen saavutuksia kohtaan tuli kaikille selväksi viimeistään, kun keisari Trajanus vuonna 106 valloitti nykyisen Romanian alueella sijainneen Daakian valtavan legioonalaisista ja auxiliasotilaista kootun Germaani Arminius hyödynsi Rooman armeijan tuntemustaan tuhotessaan kolme legioonaa vuonna 9. Visa Testaa tietosi ROOMALAISISTA: historianet.fi/ roomalaiset armeijan avulla. Se jäi Rooman viimeiseksi suureksi valloitukseksi, ja merkittävän voiton ja keisarin kunniaksi pystytettiin 29 metriä korkea pylväs keskelle Roomaa. Pylvääseen kaiverrettiin kuvauksia 20 taistelusta, ja niistä 19:ssä mukana näkyy myös auxiliajoukkoja eri provinsseista. Se oli selvä merkki siitä, että keisari piti apujoukkoja olennaisena osana perinteistä roomalaista armeijaa. Trajanuksen valloitusten ansiosta Rooman valtakunta kasvoi laajimmilleen. Häntä vuonna 117 keisarina seurannut Hadrianus pelkäsi kuitenkin valtakunnan kasvavan liian suureksi, jotta sitä olisi voinut puolustaa tehokkaasti. Uusien valloitusten sijaan uusi keisari pani legioonalaiset rakentamaan rajoille pitkiä puolustuslinjoja. Nykyiseen Skotlantiin nousi Hadrianuksen vallina tunnettu muuri, ja Reinin ja Tonavan rannoille rakennettiin pysyviä puolustusvalleja, linnoituksia ja vartiotorneja. Myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä rajoja linnoitettiin. Aiemmin auxiliajoukot olivat vartioineet rajaseutuja jonkin matkan päässä rajan takana olleista linnoituksista, mutta nyt heidät sijoitettiin rajoilla oleviin valtaviin puolustusrakennelmiin. Niitä ei ollut tarkoitettu estämään mahtavan vihollisarmeijan hyökkäystä vaan lähinnä torjumaan pienten heimojen ja rosvojoukkojen jatkuvat hyökkäykset. Egyptistä löytyneessä harvinaisessa, keramiikanpalaselle kirjoitetussa raportissa syyrialainen auxiliasotilas An- Apureista tuli vihollisia Roomalaiset kouluttivat ulkomaiset apujoukot taistelemaan tehokkaasti ja kurinalaisesti mutta joutuivat katumaan sitä, kun apujoukot käänsivät aseensa isäntiään vastaan. Spartacus lietsoi kapinaa Italiassa Vuonna 73 eaa. traakialainen gladiaattori Spartacus johti yhtä Rooman verisimmistä orjakapinoista. Spartacus oli mahdollisesti aiemmin palvellut auxiliajoukoissa. Tacfarinasista tuli sankari Numidialainen Tacfarinas karkasi auxiliajoukoista vuonna 15 ja johti nykyisen Algerian alueella eläneen heimonsa roomalaisia miehittäjiä vastaan. Roomalaisilta kesti lähes 10 vuotta kukistaa kapina. Arminius teurasti roomalaisia Auxiliajoukkoja johtanut germaanipäällikkö Arminius houkutteli ansaan ja tuhosi kolme roomalaislegioonaa eli sotilasta vuonna 9 Teutoburgin metsässä. Civilis vaati bataaveille vapautta Vuonna 69 nykyisen Alankomaiden alueella asuneet bataavit nousivat kapinaan Roomaa vastaan. Kapinaa johti apujoukoissa upseerina palvellut Gaius Civilis. Kapinalliset tappoivat roomalaissotilasta. Print: anc Status: PDF PROCES Layout: ac Red.sek: np Historia

9 Vindolandasta löydetty kallo on tutkijoiden mukaan ehkä vihollisen, jonka pää on nostettu voitonmerkiksi seipään nokkaan. Rajalinnoituksessa elettiin 300 vuotta Hadrianuksen vallin eteläpuolella lähellä Carlislen kaupunkia sijainnut Vindolandan linnoitus on ollut tutkijoille aarreaitta. VINDOLANDA TRUST V indolandan linnoituksen alueen hapettomassa, märässä maassa on säilynyt paljon tutkijoille arvokasta aineistoa. Rooman auxiliajoukot asuttivat linnoitusta kolmisensataa vuotta, ja siltä ajalta alueelta on löydetty runsaasti orgaanista materiaalia, kuten nahkakenkiä, aseita ja kirjoitustauluja. Vuonna 85 rakennetussa linnoituksessa asui vuoron perään apujoukko- ja nykyisten Alankomaiden, Saksan ja Ranskan alueilta. Erityisesti alueelta löydetyt kirjoitustaulut ovat tarjonneet tietoa linnoituksessa eläneiden sotilaiden arjesta ja työstä. Palkkasotilaat olivat karaistuneita ja usein raakojakin, mutta silti arkeologit hätkähtivät, kun he vuonna 2010 löysivät sotilasparakin lattian alta pikkutytön luurangon, jonka kädet oli sidottu selän taakse. Linnoituksen lapset VINDOLANDA TRUST Vindolandasta on löydetty yli kenkää, myös naisten- ja lastenkenkiä. ilmeisesti sotilailla saattoi olla myös perhe mukana Pieni kenkä on ehkä linnoituksessa. kuulunut sotilaan lapselle. Sotilaiden parakit Komentajan asunto Päämaja Sotilaiden parakit vindolanda Lisää olutta, kiitos! Vindolandan linnoituksen alueelta on löydetty 400 kirjoitustaulua, joista valtaosa on 100-luvun vaihteesta. Kirjoitustaulut valottavat sotilaiden arkea. Aliupseeri Clodius Super päällikölleen Flavius Cerialikselle vaatetoimituksesta: Herrani, sotilastovereiltani on olut loppu. Olkaa niin hyvä ja käskekää lähettämään sitä lisää. Ilokseni ystävämme Valentinus on Galliasta palattuaan hyväksynyt vaatteet. Hän lähettää terveisiä. Pyydän lähettämään pojilleni, mitä tarvitaan... Kuusi viittaa ja kuusi tunikaa... Upseerinrouvalta Vindolandan komentajan Flavius Cerialiksen vaimolle: Kutsun sinut lämpimästi luoksemme päivänä, jolloin juhlitaan syntymääni, varmistaakseni, että tulet ja teet saapumisellasi tuosta päivästä minulle entistäkin miellyttävämmän. Kerro terveisiä Cerialiksellesi. Viesti tuntemattomalta sotilaalta perheenjäsenelle kotimaahan: Olen lähettänyt sinulle... sukkaparia Sattuasta, kahdet sandaalit ja kahdet alushousut. Kirjeet on kirjoitettu ohuille puulevyille musteeseen kastetulla kirjoitustikulla. BRITISH MUSEUM/SCALA ARCHIVES & BRIDGEMAN Ratsuväkiupseeri Masculus Vindolandan komentajalle Flavius Cerialikselle:

10 BRITISH MUSEUM/SCALA ARCHIVES & BRIDGEMAN tonius Celer kertoo roistojen hyökkäyksestä hänen palveluspaikkaansa, jonka sijaintia ei tarkkaan tiedetä. Vuodelta 118 olevassa raportissa kuvataan, miten kahden aikaan iltapäivällä Celerin ja hänen sotilastovereidensa kimppuun hyökkäsi 60 rosvoa ja miten taisteluja oli käyty illan pimenemiseen asti ja niitä oli jatkettu seuraavana päivänä. Celerin mukaan roistot sieppasivat mukaansa paikallisen naisen ja tämän kaksi lasta, ja partio löysi toisen lapsen ruumiin myöhemmin. Raportti antaa kuvan siitä, millaisia vaaroja rajaseuduilla vaani. Pahempaa oli kuitenkin vielä luvassa. kansalaisuus kaikille Keisari Caracalla myönsi myös provinssien vapaille miehille Rooman kansalaisuuden. Legioonien ja auxiliajoukkojen erot hävisivät. Valtakunta joutui suureen vaaraan Vuonna 161 Rooman keisariksi nousi Marcus Aurelius, jolla oli edessään ankarat ja sotaisat ajat. Pohjoisessa germaanit ja muut levottomat heimot hyökkäilivät Rooman Gallian provinssiin ja ylittivät Tonavan, ja kerta toisensa jälkeen Aurelius löi ne ja ajoi ne takaisin. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet enää yksittäiset roistojoukkojen hyökkäykset, vaan kokonainen heimo oli lähtenyt vaeltamaan. Barbaarien ruumiiden joukossa oli jopa naisia sotavarusteissa, kertoi Dio Cassius. Aina kun Aurelius oli pysäyttänyt yhden vihollisen rajalle, jossakin muualla kuitenkin hyökkäsi toinen. Sotaisat heimot yrittivät joka puolella murtaa Rooman puolustuksen, eikä Rooman valtakunta ollut koskaan aiemmin tarvinnut auxiliajoukkojen palveluksia yhtä paljon kuin tuolloin. 200-luvun alussa auxiliajoukkojen määrä oli suurimmillaan. Keisari Septimius Severuksen aikana Roomaa militarisoitiin ennen näkemättömällä tavalla, ja armeijan vahvuus kasvoi mieheen. Heistä oli legioonalaisia, kuului henkivartiokaartiin ja oli auxiliasotilaita. Jopa keisarin Roomassa oleviin eliittijoukkoihin, pretoriaanikaartiin ja ratsuväkeen, värvättiin miehiä provinsseista: Näin hän täytti kaupungin sekalaisella joukolla sotilaita, jotka olivat barbaarisia ulkomuodoltaan, pelottavia puheiltaan ja suunnattoman karkeita keskustelussa, Dio Cassius kuvaili. Kun legiooniin oli ennen ollut pääsy vain Rooman kansalaisilla, nyt niihinkin alettiin värvätä sotilaita vieraista kansoista tuhansien kilometrien päästä Rooman kaupungista. Kun keisari Caracalla vuonna 212 myönsi kaikille valtakunnan vapaille miehille Rooman kansalaisuuden, ei enää ollut mieltä erotella legioonia ja auxiliajoukkoja. Myös joukkojen varusteet olivat vähitellen yhdenmukaistuneet. Samaan aikaan armeijaan liittyi yhä vähemmän syntyperäisiä roomalaisia, ja seurauksena valtakuntaa puolustamassa oli entistä enemmän sotilaita, jotka eivät olleet koskaan astuneet jalallaankaan Rooman ydinalueille. Armeijat valitsivat keisarit 200-luvulla Septimius Severuksen kuoltua hyökkäykset pohjoisiin puolustusasemiin vain lisääntyivät, ja idästä hyökkäsivät persialaiset. Kaukana valtakunnan pääkaupungista palvelevat sotilaat eivät enää luottaneet keisariin. Sen sijaan armeijat eri puolilla valtakuntaa alkoivat valita omat keisarinsa. Osa murhattiin tai vaihdettiin uuteen jo muutaman kuukauden jälkeen, ja vuodesta 235 lähtien Roomalla olikin 50 vuoden aikana lähes yhtä monta keisaria. Armeija hajosi vähitellen, ja barbaarit vyöryivät rajojen yli. Vuonna 410 Rooma ryöstettiin ensimmäisen kerran 800 vuoteen, ja vuonna 476 Länsi-Rooma kukistui. Jäljelle jäivät rapistuneet puolustusvallit ja sammaloituneet sotilaiden hautakivet vierasperäisine nimineen muistuttamaan siitä, ketkä Roomaa olivat suojelleet 500 vuoden ajan. Lue lisää Ian Haynes: Blood of the Provinces, Oxford University Press, 2013 G. L. Cheesman: The Auxilia of the Roman Imperial Army, Leonaur, 2010 Vuonna 410 germaaniheimo visigootit ryösti Rooman kaupungin. Se tiesi Länsi-Rooman lopun alkua. BRIDGEMAN Historia Print: anc Status: PDF PROCES Layout: ac Red.sek: np