54. VUOSIKERTA NUMERO 11 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MARRASKUU 2002 LIAHONA

Transkriptio

1 54. VUOSIKERTA NUMERO 11 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MARRASKUU 2002 LIAHONA

2 Clark Kelley Pricen maalaus Mutta jos te olette valmiita, te ette pelkää Ja tapahtui, että minä, Nefi, tein puusta jousen ja suorasta kepistä nuolen; niinpä minä aseistauduin jousella ja nuolella, lingolla ja kivillä. Ja minä sanoin isälleni: Minne minä menen hankkimaan ravintoa? (1. Nefi 16:23; ks. myös OL 38:30.)

3 54. VUOSIKERTA NUMERO 11 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO MARRASKUU 2002 LIAHONA 2 Yhteenveto 172. puolivuotiskonferenssista LAUANTAIN AAMUKOKOUS 4 Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen Presidentti Gordon B. Hinckley 7 Jumalan kutsumia Vanhin L. Tom Perry 10 Profeettojen äänellä siunattu maailmanlaajuinen kirkko Vanhin Dieter F. Uchtdorf 13 Ilon ääni lapsillemme Coleen K. Menlove 16 Ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla Vanhin Neal A. Maxwell 19 Mitä hyötyä siitä on minulle? Presidentti James E. Faust LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 22 Kirkon virkailijoiden hyväksyminen Presidentti Thomas S. Monson 24 Eikö puhdistettuja ollut kymmenen? Vanhin David B. Haight 26 Kymmenykset uskon koetus, johon liittyy iankaikkisia siunauksia Vanhin Robert D. Hales 30 Ja vaikka niin ei kävisikään Vanhin Lance B. Wickman 33 Uhria seuraa aina siunaus Herran Vanhin Robert K. Dellenbach 36 Palvelukseen kutsuttuina Vanhin Jeffrey R. Holland 39 Autuaita rauhantekijät Vanhin Russell M. Nelson PAPPEUSKOKOUS 42 Vaarnan patriarkka Presidentti Boyd K. Packer 46 Suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi Vanhin M. Russell Ballard 49 Uskon onnistuvani, tiesin onnistuvani Presidentti James E. Faust 53 Rauha vaan Presidentti Thomas S. Monson 56 Pappeudenhaltijoille Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 60 Esikuvia, joita voimme seurata Presidentti Thomas S. Monson 67 Käyn minne vain tahdot Sä Vanhin Dallin H. Oaks 71 Jotta he olisivat yhtä meidän kanssamme Vanhin D. Todd Christofferson 73 Uskon nainen Margaret D. Nadauld 75 Kohoa kutsusi veroiseksi Vanhin Henry B. Eyring 78 Uskomme ihmeellinen perustus Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 82 Löytääkö hän uskoa maan päältä? Vanhin Joseph B. Wirthlin 86 Raskaista kuormista vapautuminen Vanhin Richard G. Scott 89 Pyhän Hengen kutsuun taipuminen Vanhin Kenneth Johnson 92 Hauskuus ja onni Vanhin Claudio R. M. Costa 94 Saavu Siioniin, oi saavu Piispa Keith B. McMullin 97 Isä, oletko hereillä? Vanhin F. Melvin Hammond 99 Jokaisesta parempi ihminen Presidentti Gordon B. Hinckley YLEINEN APUYHDISTYKSEN KOKOUS 101 Videoesitys: Tässä olen, lähetä minut 103 Sydämen pyhyydessä Bonnie D. Parkin 106 Siunauksia perheillemme solmimiemme liittojen kautta Kathleen H. Hughes 108 Rakkaus: yksi perhe, yksi koti kerrallaan Anne C. Pingree 110 Olette kaikki taivaan lähettämiä Presidentti James E. Faust 64 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtavat auktoriteetit 115 He puhuivat meille 116 Lähdeaineistoa opettajille 120 Apujärjestöjen ylimmät johtokunnat 121 Kirkon uutisia

4 Yhteenveto 172. puolivuotiskonferenssista LAUANTAIN AAMUKOKOUS 5. LOKAKUUTA 2002 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti Thomas S. Monson. Alkurukous: Vanhin Ben B. Banks. Loppurukous: Vanhin Richard D. Allred. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin ja Mack Wilbergin johdolla, urkurina Clay Christiansen. Laulut: Press Forward, Saints, Hymns, 81; Oi rauhan, levon hetkinen, MAPlauluja, 88; Kuin Jeesus mä olla tahdon, Lasten laulukirja, s ; Kuningas kuningasten, MAP-lauluja, 28; On päivänpaiste sielussain, MAP-lauluja, 148; Uskon Kristukseen, MAP-lauluja, 80. LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 5. LOKAKUUTA 2002 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti James E. Faust. Alkurukous: Vanhin Charles Didier. Loppurukous: Vanhin Athos M. Amorim. Musiikki: perheiden kuoro Hunterin (Salt Lake City) vaarnoista Utahista Jared L. Dunnin johdolla, urkurina Linda Margetts. Laulut: Glorious Things Are Sung of Zion, Hymns, 48; Come Along, Come Along, Hymns, 244; On Herra Kunigas!, MAP-lauluja, 29; Oh, What Songs of the Heart, Hymns, 286. LAUANTAI-ILLAN PAPPEUSKOKOUS 5. LOKAKUUTA 2002 Kokouksen johtava virkamies ja johtaja: Presidentti Gordon B. Hinckley. Alkurukous: Vanhin Lynn G. Robbins. Loppurukous: Vanhin Donald L. Hallstrom. Musiikki: Aaronin pappeuden kuoro Provon vaarnoista Utahista Andrew Cranen johdolla, urkurina John Longhurst. Laulut: Te pojat Jumalan, MAPlauluja, 195; Kalliomme, Vapahtaja, MAPlauluja, 145; Johda meitä, Jehovamme, MAP-lauluja, 42; Kuin Nefi muinoin, Lasten laulukirja, s SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 6. LOKAKUUTA 2002 Kokouksen johtava virkamies ja johtaja: Presidentti Gordon B. Hinckley. Alkurukous: Vanhin Earl M. Monson. Loppurukous: Vanhin Lynn A. Mickelsen. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin johdolla, urkurina Richard Elliott. Laulut: On Vapahtaja Israelin, MAP-lauluja, 5; Niin kuin kaste taivahasta, MAP-lauluja, 93; Kaunis on Siion taivainen, MAP-lauluja, 22; Me riemuiten ootamme, MAP-lauluja, 3; Niin varma on perustus, MAP-lauluja, 43; Pelvotta käykää, MAP-lauluja, 17. SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 6. LOKAKUUTA 2002 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Presidentti Thomas S. Monson. Alkurukous: Vanhin Harold G. Hillam. Loppurukous: Vanhin Jerald L. Taylor. Musiikki: Mormonien tabernaakkelikuoro Craig Jessopin ja Barlow Bradfordin johdolla, urkureina Bonnie Goodliffe ja Linda Margetts. Laulut: Kiitos nyt Herran, MAP-lauluja, 37; On tielleni mies murheiden, MAP-lauluja, 16 (laulu: John Prather, huilu: Jeanine Goeckeritz, harppu: Tamara Oswald); Kiitos, Luojamme, profeetasta, MAP-lauluja, 10; Alati rukoilen puolestasi, MAP-lauluja, 12. LAUANTAI-ILLAN YLEINEN APUYHDISTYKSEN KOKOUS 28. SYYSKUUTA, 2002 Kokouksen johtava virkamies: Presidentti Gordon B. Hinckley. Kokouksen johtaja: Bonnie D. Parkin. Alkurukous: Shirley F. Sainz. Loppurukous: Allison Barlow. Musiikki: Apuyhdistyksen kuoro Salt Lake Cityn ja Rose Parkin vaarnoista Utahista Manu Harrisin johdolla, urkurina Bonnie Goodliffe. Laulut: Press Forward, Saints, Hymns, 81; Robinson, May I Serve Thee ; Käyn minne vain tahdot Sä, MAP-lauluja, 176; Nyt liekkinä loistavi Henki Herran ; MAP-lauluja, 2. PUHUJAT AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ Ballard, M. Russell, 46 Christofferson, D. Todd, 71 Costa, Claudio R. M., 92 Dellenbach, Robert K., 33 Eyring, Henry B., 75 Faust, James E., 19, 49, 110 Haight, David B., 24 Hales, Robert D., 26 Hammond, F. Melvin, 97 Hinckley, Gordon B., 4, 56, 78, 99 Holland, Jeffrey R., 36 Hughes, Kathleen H., 101, 106 Johnson, Kenneth, 89 Maxwell, Neal A., 16 McMullin, Keith B., 94 Menlove, Coleen K., 13 Monson, Thomas S., 22, 53, 60 Nadauld, Margaret D., 73 Nelson, Russell M., 39 Oaks, Dallin H., 67 Packer, Boyd K., 42 Parkin, Bonnie D., 101, 103 Perry, L. Tom, 7 Pingree, Anne C., 101, 108 Scott, Richard G., 86 Uchtdorf, Dieter F., 10 Wickman, Lance B., 30 Wirthlin, Joseph B., 82 KONFERENSSINAUHOITTEET SAATAVANA Yleiskonferenssikokousten nauhoitteita, jotka on käännetty monille kielille, on saatavana jakelukeskuksista yleensä kahden kuukauden kuluessa konferenssista. KONFERENSSIPUHEET INTERNETISSÄ Yleiskonferenssipuheet, jotka on tulkattu monille kielille, ovat tarjolla Internetissä osoitteessa KOTIOPETUS- JA KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMAT Valikoikaa kotiopetus- ja kotikäyntiopetussanomaksi sellainen puhe, joka parhaiten vastaa niiden tarvetta, keiden luona käytte. KANSIKUVAT Etukansi: Valokuva Tamra H. Ratieta. Takakansi: Valokuva Craig Dimond. KONFERENSSIN VALOKUVAT Yleiskonferenssin näkymiä ja tilanteita valokuvasivat tähän julkaisuun: Craig Dimond, Jed A. Clark, Welden C. Andersen, John Luke, Robert Casey, Mark Hedengren, Kelly Larsen, Tamra H. Ratieta, Matthew Reier ja Christina Smith. 2

5 Marraskuu 2002, 54. vuosikerta, numero 11 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimitussihteerin apulainen: Jenifer L. Greenwood Toimitussihteeri: Roger Terry Apulaistoimittaja: Lisa Ann Jackson Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri Cook Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. Christensen, Denise Kirby, Kelli L. Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd, Claudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin (09) mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: NORDEA , tilaushinta 17,50 euroa USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen cur-liahona-imag@ldschurch.org Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fid in, haitinkreolin, hiligayon, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, khmerin, kiinan, kiribatin, korean, kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2002 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and Canada: November 2002 Vol. 54 No. 11. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT AIHEHAKEMISTO Ahneus, 19, 53 Alistuvuus, 30, 71, 82 Anteeksianto, 39, 86 Anteliaisuus, 19 Apuyhdistys, 101, 110 Avioliitto, 7, 97 Epäitsekkyys, 19 Epärehellisyys, 53 Esimerkki, 60 Hauskuus, 92 Hyväksikäyttö, 56 Hyväksyminen, 22 Ilo, 13 Innoitus, 89 Isyys, 7, 46, 97 Itseluottamus, 56, 94 Jatkuva koulutusrahasto, 56 Jeesus Kristus, 13, 16, 24, 33, 78 Johtajuus, 7, 22, 97 Joseph Smith, 33, 78 Jumalallinen johdatus, 16 Jumalallinen opastus, 75 Kelvollisuus, 46 Kiitollisuus, 24 Kirkon historia, 4, 101 Kirkon tehtävät, 36, 42, 67, 75 Koti, 99, 103, 108, 110 Kristuksen valo, 89 Kuri, 97 Kuuliaisuus, 26, 60, 67, 92, 103 Kymmenykset, 26 Kyvyt, 49 Kärsivällisyys, 53, 60 Lapset, 13 Liitot, 103, 106 Luottamus, 73, 82 Luottavaisuus, 73 Lähetyssaarnaajaavioparit, 67 Lähetyssaarnaajat, 46, 56, 67 Maailmanlaajuinen kirkko, 10, 78 Mahdollisuudet, 42 Moraali, moraalisuus, 53, 56, 106 Naiset, 73, 101, 108, 110 Nauvoon temppeli, 4 Nöyryys, 60 Omatunto, 53, 89 Onnellisuus, 92, 99 Opettaminen, 13 Opetuslapseus, 16 Optimismi, 60 Pahoinpitely, 56 Palauttaminen, 78 Palveleminen, 19, 36, 49, 67, 75, 108 Pappeus, 7, 49 Parannus, 86 Parantuminen, 86 Patriarkallinen siunaus, 42 Patriarkat, 42 Pelastussuunnitelma, 92 Pelottomuus, 73 Perhe, 36, 97, 99, 106, 108, 110 Perheilta, 56 Pioneerit, 10 Profeetat, 10 Profetia, 42 Pyhitys, 94 Pyhä Henki, 16, 71, 75, 89 Päättäväisyys, 60 Rakkaus, 30, 39, 94, 97, 103, 108, 110 Rauha, 10, 39, 53, 86 Rohkeus, 60 Seuraukset, 86 Siion, 94 Siunaukset, 24, 26, 33, 106 Sovitus, 10, 33, 71, 86 Suru, 30 Temppelisuositukset, 56 Temppelityö, 4 Todistus, 24 Toiminta, 82 Työ, 94 Uhraus, 4, 19, 33, 36 Usko, 26, 30, 60, 73, 78, 82 Uskollisuus, 60 Valmistautuminen, 46, 110 Vanhemmuus, 30 Vanhurskaus, 110 Vastoinkäyminen, 16 Vastuu, 49 Velka, 53, 56, 82 Viisauden sana, 53 Väkivalta, 56 Ykseys, 71 Ystävällisyys, 99, 103 LIAHONA MARRASKUU

6 LAUANTAIN AAMUKOKOUS 5. lokakuuta 2002 Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY Kehotan teitä käyttämään hyväksenne kirkon temppeleitä. Menkää temppeleihin ja viekää eteenpäin sitä suurenmoista ja ihmeellistä työtä, jonka taivaan Jumala on meitä varten suunnitellut. Rakkaat veljeni ja sisareni, lausumme teidät jälleen tervetulleiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suureen maailmanlaajuiseen konferenssiin. Alma julisti: Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle! (Alma 29:1). Olemme päässeet siihen vaiheeseen, jossa voimme miltei tehdä niin. Tämän konferenssin kokoukset lähetetään kaikkialle maailmaan, ja myöhempien aikojen pyhät jokaisella mantereella voivat kuulla ja nähdä puhujat. Olemme päässeet hyvin pitkälle sen näyn toteen saattamisessa, joka esitettiin Ilmestyskirjassa: Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille (Ilm. 14:6). Kuinka mahtava tilaisuus tämä onkaan, veljeni ja sisareni. Sitä on vaikea käsittää. Puhumme tästä ihmeellisestä konferenssikeskuksesta käsin. En tiedä mitään muuta sen vertaista rakennusta. Me olemme kuin yhtä suurta perhettä, ihmissuvun edustajia tässä suunnattoman suuressa ja kauniissa maailmassa. Monet teistä osallistuivat Nauvoon temppelin vihkimistilaisuuteen viime kesäkuussa. Se oli suurenmoinen ja ihana tilaisuus, joka säilyy mielessä kauan. Emme vihkineet ainoastaan loistavaa rakennusta, Herran huonetta, vaan me vihimme myös kauniin muistomerkin profeetta Joseph Smithin kunniaksi. Vuonna 1841, kaksi vuotta Nauvooseen tulonsa jälkeen Joseph mursi maan Herran huonetta varten, jonka tulisi olla Jumalan työn kruunaava jalokivi. On vaikea uskoa todeksi sitä, että niissä oloissa ja olosuhteissa senkaltainen loistava rakennus suunniteltiin rakennettavaksi paikalle, joka oli siihen aikaan Amerikan rajaseutua. Epäilen epäilen vahvasti ettei 4

7 koko Illinoisin osavaltiossa ollut malliltaan ja loistoltaan toista senkaltaista rakennusta. Se oli määrä vihkiä Kaikkivaltiaan työhön, toteuttamaan Hänen iankaikkisia tarkoituksiaan. Mitään vaivannäköä ei säästelty. Mikään uhraus ei ollut liian suuri. Viiden seuraavan vuoden ajan miehet hakkasivat kiveä ja laskivat kivijalan sekä perustuksen, rakensivat seinät ja valmistivat koristelut. Satoja miehiä meni pohjoiseen, ja he asuivat siellä jonkin aikaa kaataen suunnattomia määriä puita, ja sitten he sitoivat ne tukkilautoiksi, jotka uitettiin jokea pitkin alas Nauvooseen. Tästä puutavarasta leikattiin kauniita koristelistoja. Pennosia kerättiin naulojen ostamista varten. Käsittämättömiä uhrauksia tehtiin lasin hankkimiseksi. Jäsenet rakensivat temppeliä Jumalalle, ja sen täytyi olla parasta, mihin he pystyivät. Kaiken tämän rakennustoiminnan keskellä profeetta ja hänen veljensä Hyrum surmattiin Carthagessa 27. kesäkuuta Kukaan meistä nykypäivänä elävistä ei pysty käsittämään, kuinka tuhoisa isku se oli pyhille. Heidän johtajansa oli poissa hän, joka oli saanut näkyjä ja ilmoituksia. Hän ei ollut ainoastaan heidän johtajansa. Hän oli heidän profeettansa. Kuinka syvää olikaan heidän surunsa. Kuinka kauheaa heidän tuskansa. Mutta Brigham Young, kahdentoista koorumin presidentti, otti ohjakset käsiinsä. Joseph oli asettanut valtuutensa apostolien harteille. Brigham päätti rakentaa temppelin valmiiksi, ja työ jatkui. Yötä päivää he pyrkivät tavoitteeseensa huolimatta kaikista niistä uhkauksista, joita lainvastaiset mellakoivat väkijoukot syytivät heidän päälleen. Vuoteen 1845 mennessä he tiesivät, etteivät he voineet jäädä kaupunkiin, jonka he olivat rakentaneet joenvarren suoalueelle. He tiesivät, että heidän täytyi lähteä. Alkoi kuumeinen valmistelu: ensiksikin, temppeli piti saada valmiiksi, ja toiseksi, vankkureita piti rakentaa ja tarvikkeita piti koota lännen erämaahan muuttoa varten. Temppelityö aloitettiin ennen kuin temppeli oli kokonaan valmis. Työ jatkui kuumeisesti, kunnes vuoden 1846 talven pakkasessa ihmiset alkoivat sulkea kotiensa ovia ja vankkurit siirtyivät hitaasti pitkin Parley Street -katua alas LIAHONA MARRASKUU

8 rantaan, sitten joen yli ja joen toiselle rannalle Iowan osavaltion puolelle. Muuttoliike jatkui. Joki jäätyi niin kireä oli pakkanen. Mutta sen ansiosta he voivat kulkea joen yli jäätä pitkin. Pyhät loivat viimeisen katseen taakseen kohti itää ja kohti unelmiensa kaupunkia ja Jumalansa temppeliä. Sitten he katsoivat kohti länttä, kohti tuntematonta kohtaloa. Jälkeenpäin temppeli vihittiin, ja ne, jotka sen vihkivät, sanoivat aamen ja lähtivät matkaan. Myöhemmin tuhopolttaja sytytti rakennuksen tuleen ja menetti melkein henkensä suorittaessaan tuota kavalaa tekoa. Viimein pyörremyrsky kaatoi suurimman osan siitä, mitä oli jäljellä. Herran huone, heidän ponnistelujensa suuri kohde, oli poissa. Nauvoo muuttui miltei aavekaupungiksi. Se kuihtui, kunnes se lähes kuoli. Temppelitontti kynnettiin ja kylvettiin. Vuodet vierivät, ja vähitellen alkoi tapahtua heräämistä. Kirkkomme jäsenet, Nauvoossa kerran eläneiden jälkeläiset, olivat herättäneet sisimmässään esivanhempiensa muiston sekä halun kunnioittaa niitä, jotka olivat maksaneet niin kauhean hinnan. Vähitellen Nauvoon kaupunki heräsi henkiin ja sen rakennuksia entisöitiin. Isäni palveli Nauvoon alueella lähetysjohtajana, ja hän halusi rakentaa temppelin uudelleen Nauvoon satavuotisjuhlaa varten mutta ei koskaan pystynyt tekemään sitä. Hengen innoittamina ja isäni toiveiden motivoimina me ilmoitimme vuoden 1999 huhtikuun yleiskonferenssissa, että rakentaisimme uudelleen tuon mahtavan historiallisen rakennuksen. Jännitys täytti ilman. Miehiä ja naisia tuli tarjoten apuaan. He tarjosivat lahjoituksina suuria määriä rahaa sekä taitojaan. Jälleenkään kustannuksissa ei säästelty. Meidän oli määrä rakentaa uudelleen Herran huone Joseph Smithin muistoksi ja uhrina Jumalallemme. Viime kesäkuun 27. päivänä, suurin piirtein samoihin aikoihin iltapäivällä, kun Joseph ja Hyrum ammuttiin Carthagessa 158 vuotta aikaisemmin, me pidimme tuon uuden komean rakennuksen vihkimistilaisuuden. Paikka on hyvin kaunis. Rakennus seisoo täsmälleen samalla paikalla, jolla alkuperäinen temppeli seisoi. Sen ulkomitat vastaavat alkuperäistä. Se on sopiva ja tarkoituksenmukainen muistomerkki tämän taloudenhoitokauden suurenmoiselle profeetalle, näkijä Josephille. Kuinka kiitollinen olenkaan, kuinka syvää kiitollisuutta tunnenkaan siitä, mitä on tapahtunut. Tänä päivänä Josephin temppeli, loistava Jumalan huone, seisoo ylhäällä mäellä kohoten Nauvoon kaupungin yläpuolelle. Sen julkisivu katsoo kohti länttä yli Mississippijoen ja yli Iowan tasankojen. Täällä Suolajärven laaksossa seisoo Brighamin temppeli Suolajärven temppeli joka katsoo kohti itää ja kohti Nauvoon kaunista temppeliä. Ne katsovat toisiaan kohti kuin kirjatuet, joiden välissä on teoksia, jotka kertovat tuhansien ihmisten kärsimyksistä, surusta, uhrauksista, jopa kuolemasta heidän pitkällä matkallaan Mississippijoelta Ison Suolajärven laaksoon. Nauvoon temppelistä tuli 113. toiminnassa oleva temppeli. Olemme sen jälkeen vihkineet vielä Haagin temppelin Alankomaissa, joten kaikkiaan temppeleitä on 114. Näitä eri kokoisia ja arkkitehtuuriltaan eri näköisiä ihania rakennuksia on nyt siellä täällä maapallon kansakuntien keskuudessa. Niitä on rakennettu siksi, että jäsenillämme olisi paikkoja, joissa he voivat viedä Kaikkivaltiaan työtä eteenpäin Hänen, jonka tarkoituksena on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Nämä temppelit on rakennettu käytettäviksi. Me kunnioitamme Isäämme, kun käytämme niitä. Tämän konferenssin alkaessa kehotan teitä, veljeni ja sisareni, käyttämään hyväksenne kirkon temppeleitä. Menkää temppeleihin ja viekää eteenpäin sitä suurenmoista ja ihmeellistä työtä, jonka taivaan Jumala on meitä varten suunnitellut. Oppikaamme siellä Hänen teitään ja Hänen suunnitelmiaan. Solmikaamme siellä liittoja, jotka johtavat meidät vanhurskauden, epäitsekkyyden ja totuuden poluille. Tulkaamme siellä liitetyiksi yhteen perheinä iankaikkisin liitoin, jotka toimitetaan Jumalan pappeuden valtuudella. Ja ulottakaamme siellä nämä samat siunaukset aikaisemmille sukupolville, omille esivanhemmillemmekin, jotka odottavat sitä palvelua, jonka me voimme nyt suoda. Tulkoot taivaan siunaukset teidän yllenne, rakkaat veljeni ja sisareni. Koskettakoon Elian Henki sydäntänne ja innoittakoon teitä tekemään tätä työtä niiden puolesta, jotka eivät voi edistyä ilman sitä. Toivon, että iloitsemme siitä ihanasta etuoikeudesta, joka meillä on. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 6

9 Jumalan kutsumia V ANHIN L. TOM PERRY kahdentoista apostolin koorumista Meille on annettu suuri pappeuden voima. Se siunaa meitä yksilöllisesti ja tarjoaa siunauksia perheellemme. Viidennessä uskonkappaleessa sanotaan: Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta. 1 Yksi tärkeimmistä pappeuskutsumuksistamme, joka vaatii jatkuvaa huomiotamme, on perheessämme ja kodissamme. Veljet, isinä ja patriarkkoina perheissämme meidän on Jumalallisen suunnitelman mukaan määrä johtaa perhettä[mme] rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja [me olemme] velvolli[sia] suojelemaan perhettä[mme] ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja äitejä ja isiä pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä. 2 Me elämme maailmassa, joka huutaa luotettaviin periaatteisiin perustuvaa vanhurskasta johtajuutta. Meidän kirkossamme meille on opetettu ainutlaatuisella tavallamme johtajuuden oikeita periaatteita pappeuden valtuuden opastuksella. Uskon, että harvat meistä oivaltavat pappeuden mahdollisuudet ja sen, millainen siunaus se on. Mitä enemmän opimme siitä, mitä pappeuden saaminen merkitsee, ja ymmärrämme sen toimintaa, sitä enemmän arvostamme Herran meille antamia siunauksia. John Taylor julisti kerran: Vastaan lyhyesti, että [pappeus] on Jumalan hallinto niin maan päällä kuin taivaissakin, sillä sillä voimalla, valtuudella tai periaatteella hallitaan kaikkia asioita maan päällä ja taivaissa, ja sillä voimalla kaikki pidetään voimassa. Se hallitsee kaikkea ja se johtaa kaikkea, se pitää yllä kaikkea ja se on yhteydessä kaikkeen, mikä on Jumalasta ja mikä on totta. Se on Jumalan älyille taivaissa ja ihmisille maan päällä suoma voima, ja kun me saavumme Jumalan selestiseen valtakuntaan, me huomaamme siellä vallitsevan mitä täydellisimmän järjestyksen ja sopusoinnun, koska siellä toteutetaan täydellistä mallia, täydellisintä hallitusmuotoa, ja milloin ja missä tahansa niitä periaatteita on kehitetty maan päällä, niin siinä määrin kuin ne ovat levinneet ja niiden mukaan on toimittu, aivan samassa määrin ne ovat tuottaneet siunauksia ja pelastuksen ihmissuvulle. Ja kun Jumalan hallinto omaksutaan laajemmin, ja kun Jeesuksen rukoukseen, jonka Hän opetti opetuslapsilleen, vastataan, ja Jumalan valtakunta tulee maan päälle ja Hänen tahtonsa tapahtuu täällä niin kuin taivaassa, niin silloin, ja vasta silloin, vallitsee yleismaailmallinen rakkaus, rauha, sopusointu ja yhteisymmärrys. 3 Herra antoi meille näyn siitä, mitä pappeus voi olla, ohjatessaan apostoleitaan, joiden oli määrä jatkaa työtä Hänen kuolemansa jälkeen. Hän julisti heille: Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. 4 Yksi siunaus pappeuden saamisesta on se, että saa mahdollisuuden kuulua koorumiin. Pappeuskoorumi koostuu tietystä ryhmästä miehiä, joilla on sama pappeuden virka ja joka on järjestetty edistämään tehokkaasti Jumalan valtakuntaa. Presidentti Stephen L. Richards antoi meille kerran kolmiosaisen määritelmän pappeuskoorumista. Hän sanoi, että pappeuskoorumi on kolme asiaa: ensiksi luokka, toiseksi veljeskunta ja kolmanneksi palveluyksikkö. 5 Minulle opetettiin monta vuotta sitten, kuinka koorumi näissä kolmessa suhteessa toimii, kun osallistuin ylipappien ryhmän kokoukseen pienellä paikkakunnalla eteläisessä Wyomingissa. Sen viikon oppiaihe käsitteli syyttömäksi julistamista ja pyhittämistä. Oppiaiheen alettua oli ilmeistä, että opettaja oli valmistautunut hyvin opettamaan veljiään. Sitten kysymys herätti vastauksen, joka muutti koko oppiaiheen suunnan. Vastauksena kysymykseen eräs veli huomautti: Olen kuunnellut hyvin kiinnostuneena oppiaiheen aineistoa. Mieleeni on tullut LIAHONA MARRASKUU

10 ajatus, että unohdamme pian esitetyt tiedot, ellemme löydä keinoa soveltaa esitettyä aineistoa käytäntöön omassa arkielämässämme. Sitten hän jatkoi ehdottamalla toimintasuunnitelmaa. Eräs paikkakuntalainen oli kuollut edellisenä iltana. Hänen vaimonsa oli kirkon jäsen, mutta mies ei ollut ollut. Ylipappi oli käynyt lesken luona esittämässä surunvalittelut. Lähtiessään käynnin jälkeen kotiin hän katseli kuolleen veljen kaunista maatilaa. Mies oli uhrannut hyvin paljon elämästään ja työstään sen rakentamiseen. Sinimailanen oli valmista leikattavaksi; vilja olisi pian korjuuvalmista. Kuinka tämä sisarparka selviäisi äkillisistä ongelmista, jotka nyt lankesivat hänelle? Hän tarvitsisi aikaa järjestää elämänsä niin, että voisi huolehtia uusista tehtävistään. Sitten veli ehdotti ryhmälle, että he soveltaisivat käytäntöön heille juuri opetettua periaatetta työskentelemällä yhdessä lesken kanssa niin, että maatila toimisi siihen asti, kunnes leski ja hänen perheensä löytäisivät pysyvämmän ratkaisun. Kokouksen loppuosa kului siihen, että sovittiin toimenpiteistä lesken auttamiseksi. Kun lähdimme luokasta, veljien keskuudessa oli hyvä tunne. Kuulin erään heistä huomauttavan huoneesta lähtiessään: Tämä projekti on juuri sitä, mitä me ryhmänä tarvitsimme toimiaksemme taas yhdessä. Oppiaihe oli opetettu, veljeyttä oli vahvistettu, palveluprojektista oli sovittu jonkun apua tarvitsevan auttamiseksi. Nämä periaatteet, joita meitä opetetaan käyttämään koorumin toiminnassa, eivät sovellu vain koorumiin, vaan samat periaatteet soveltuvat pappeuden johtajuuteen kodissa. Meille on annettu jumalallinen käsky kasvattaa lapsemme valossa ja totuudessa. 6 Elleivät isät kasvata lapsiaan valossa ja totuudessa, niin Herra on tyytymätön heihin. Sanoma on tämä: Mutta totisesti minä sanon sinulle, palvelijani että sinä olet pysynyt tämän tuomion alaisena; et ole opettanut lapsillesi valoa ja totuutta käskyjen mukaan; ja tuolla Pahalla on yhä vielä valtaa sinuun, ja tämä on sinun ahdistuksesi syy. Ja nyt, käskyn minä annan sinulle: Jos tahdot päästä vapaaksi, sinun tulee saattaa järjestykseen oma kotisi, sillä kodissasi on paljon sellaista, mikä ei ole oikein. 7 Kirkon on pysyttävä perhekeskeisenä. Meidän on opetettava, miten tärkeää on kasvattaa peräkkäisiä sukupolvia kirkon jäseniä, jotka ovat solmineet temppeliavioliiton ja ovat uskollisia. Meidän on opetettava perusoppeja ja ymmärrettävä, miten henkilökohtainen hengellinen kasvu ja perheen hengellinen kasvu liittyvät yhteen. Meidän on tehtävä lopputulos selväksi kutsumalla jäseniä tulemaan Kristuksen luo ja kestämään loppuun asti. Miehelle ja naiselle annettuja ensimmäisiä ohjeita oli tämä: Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa; ja he tulevat yhdeksi lihaksi. 8 Jumalallisessa suunnitelmassaan Jumala sääti avioliiton toteuttamaan Hänen organisatorisen perusyksikkönsä perheen. Yksi ensimmäisistä Hänen Aadamille ja Eevalle opettamistaan periaatteista oli luoda toimiva suhde. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: Ja Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, huusivat avuksi Herran nimeä, ja he kuulivat Herran äänen Eedenin puutarhasta päin puhuvan heille, mutta he eivät nähneet häntä, sillä heidät oli suljettu pois hänen edestänsä. Ja hän antoi heille käskyjä, että heidän oli palveltava Herraa, Jumalaansa, ja uhrattava katraidensa esikoiset uhriksi Herralle. Ja Aadam oli kuuliainen Herran käskyille. 9 Sitten Herra neuvoi ensimmäisiä maanpäällisiä vanhempiamme opettamaan lapsilleen kuuliaisuutta Hänen laeilleen ja Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä, ja he ilmoittivat kaikki asiat pojillensa ja tyttärillensä. 10 Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut meille perheen iankaikkista luonnetta: Resepti on yksinkertainen ja aineksia on vähän, vaikkakin jokaiseen näistä aineksista sisältyy hyvin monia asioita. Ensiksikin, avioliittoon täytyy suhtautua oikein. Henkilön täytyy yrittää valita puoliso, joka on mahdollisimman lähellä täydellistä kaikissa heille tärkeissä asioissa. Ja sen jälkeen näiden kahden osapuolen tulee astua temppelin alttarin ääreen ymmärtäen, että heidän on tehtävä lujasti työtä, jotta heidän yhteiselonsa onnistuisi. Toiseksi, avioliitossa täytyy olla paljon epäitsekkyyttä ja itsensä unohtamista, ja perhe-elämä ja perheen hyvinvointi pitää asettaa kaiken edelle, myös omien itsekkäiden tarpeiden edelle. Kolmanneksi, avioliitossa täytyy jatkaa seurustelua alati sekä osoittaa hellyyttä, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, jotta rakkaus pysyisi elävänä ja kasvaisi. Neljänneksi, aviopuolisoiden täytyy elää täysin Herran käskyjen mukaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin määrittelemällä tavalla. 11 Kodin tulee olla ankkuri, turvasatama, suojapaikka, onnellinen paikka, jossa perhe asuu yhdessä, paikka, jossa lapsia rakastetaan. Kodissa vanhempien tulee opettaa lapsilleen elämän suuret opetukset. Kodin tulee olla ihmisen maanpäällisten kokemusten keskus, jossa on sopivassa suhteessa rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta. 8

11 Toiseksi, iankaikkisen aviokumppanuuden jälkeen kaikkein tärkeintä on olla maanpäällinen isä tai äiti. Isien ja äitien on mietittävä roolejaan tätä suurta vastuuta hoitaessaan. Omat lapseni antoivat minulle suuren opetuksen monia vuosia sitten. Perheemme oli muuttanut Kaliforniasta New Yorkiin, koska olin saanut työpaikan uudessa yrityksessä. Me aloimme etsiä uutta kotia tutkimalla lähinnä kaupunkia olevia lähiöitä. Vähitellen siirryimme kuitenkin kauemmas kaupungista etsimään kotia seudulta, joka sopisi tarpeisiimme. Löysimme kauniin kodin jonkin matkan päässä New York Citystä. Se oli yksikerroksinen talo tiheässä, ihastuttavassa metsikössä Connecticutissa. Lopullinen testi ennen talon ostamista oli se, että matkustaisin lähijunalla New Yorkiin saadakseni selville, kuinka kauan matka kestäisi. Tein matkan ja palasin siltä aika masentuneena. Matka kesti puolitoista tuntia suuntaansa. Kävelin motellihuoneeseemme, jossa perheemme odotti minua, ja esitin lapsilleni vaihtoehdot. Saatte joko tämän talon tai isän, sanoin. Suureksi yllätyksekseni he vastasivat: Me otamme talon. Et sinä muutenkaan ole juuri kotona. Olin murtunut. Se, mitä lapseni minulle sanoivat, oli totta. Minun oli tehtävä nopeasti parannus. Lapseni tarvitsivat isän, joka olisi enemmän kotona. Lopulta päädyimme kompromissiin ja ostimme talon lähempää kaupunkia, jolloin matkatkin olivat paljon lyhyemmät. Muutin työtapojani, niin että minulla oli enemmän aikaa olla perheeni kanssa. Kautta aikojen Herra on käskenyt kansaansa opettamaan lapsilleen totuutta ja vanhurskautta. Me kehotamme teitä kokoamaan perheenne ympärillenne perherukoukseen, tutkimaan evankeliumia, tekemään työtä ja toimimaan yhdessä. Me kehotamme teitä neuvottelemaan perheenne jäsenten kanssa ja kannustamaan heitä osallistumaan tärkeisiin päätöksiin kuten perheen toiminnan suunnittelemiseen. LIAHONA MARRASKUU

12 Presidentti Brigham Young opetti: Pappeus on täydellinen hallintojärjestelmä ja -menetelmä, ja vain se voi vapauttaa ihmissuvun kaikesta siitä pahasta, joka nyt vaivaa sen jäseniä, ja voi taata heille onnen ja autuuden tämän jälkeen. 12 Meille on annettu suuri pappeuden voima. Se siunaa meitä yksilöllisesti ja tarjoaa siunauksia perheellemme; se siunaa koorumeita, joihin kuulumme; se siunaa seurakuntia, joissa meidät kutsutaan palvelemaan; ja se siunaa jopa maailmaa, jossa elämme. Meidän on opittava noudattamaan vanhurskaasti niitä oppeja ja opetuksia, joita Herra on antanut meille Hänen pyhän pappeutensa haltijoina. Meille annetaan neuvo: Ja niin, jokainen oppikoon nyt velvollisuutensa ja toimimaan virassa, johon hänet on nimitetty, kaikessa uutteruudessa. Sitä, joka on laiska, ei lueta arvolliseksi pysymään, ja sitä, joka ei opi velvollisuuttaan ja osoittautuu kunnottomaksi, ei lueta arvolliseksi pysymään. 13 Herra siunatkoon meitä Hänen kirkkonsa jäseninä, että me oivaltaisimme, millainen siunaus on, että pappeus on maan päällä ja että me voimme käyttää sitä perheemme ja koko ihmiskunnan hyväksi. Rukoilen nöyrästi, että kasvaisimme ymmärtämään suhteemme Jumalaan, iankaikkiseen Isäämme, ja pappeuteen, jonka Hän on meille antanut. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. UK Perhe julistus maailmalle, Valkeus, lokakuu 1998, s Kirkon presidenttien opetuksia: John Taylor, 2002, s Joh. 15: D. Todd Christoffersonin lainaamana artikkelissa Pappeuskoorumi, Liahona, tammikuu 1999, s OL 93: OL 93: Moos. 3: Moos. 5: Moos. 5: Ykseys avioliitossa, Liahona, lokakuu 2002, s Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s OL 107: Profeettojen äänellä siunattu maailmanlaajuinen kirkko V ANHIN DIETER F. UCHTDORF seitsemänkymmenen koorumista Kuunnelkaamme aikamme profeettain sanoja heidän auttaessaan meitä keskittymään niihin asioihin, jotka ovat keskeisiä Luojan suunnitelmassa. Mikä ilo ja etuoikeus onkaan kuulua tähän maailmanlaajuiseen kirkkoon ja saada opetusta ja ylentyä profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien sanoista! Tämä konferenssi lähetetään 68 maahan ja käännetään 55 kielelle. Tämä on todellakin maailmanlaajuinen kirkko, jonka jäseniä on kaikkien maailman kansojen keskuudessa. Me olemme kaikki elävän ja rakastavan Jumalan, taivaallisen Isämme, lapsia. Haluan kertoa, että rakastan teitä rakkaita veljiäni ja sisariani. Vain kolme kuukautta sitten me kokoonnuimme yhteen presidentti Gordon B. Hinckleyn innoitetun johtajuuden alaisina uudelleen rakennetun Nauvoon temppelin vihkimistilaisuuteen. Se muistutti meille profeetta Josephista ja palautti mieleemme muistoja varhaisista pyhistä, heidän uhrauksistaan, murheistaan ja kyynelistään, mutta myös heidän rohkeudestaan, uskostaan ja luottamuksestaan Herraan. Minulla ei ole esivanhempia 1800-luvun pioneerien joukossa. Olen kuitenkin jo jäsenyyteni alkuajoista asti tuntenut läheistä yhteyttä noihin varhaisiin pioneereihin, jotka ylittivät tasangot. He ovat minun ja kaikkien kirkon jäsenten hengellisiä esivanhempia, riippumatta kansallisuudesta, kielestä tai kulttuurista. He eivät ole perustaneet ainoastaan turvapaikkaa länteen, vaan myös hengellisen perustuksen Jumalan valtakunnan rakentamiselle kaikkien maailman kansojen keskuudessa. Kun Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma leviää ympäri maailmaa, meistä jokainen on pioneeri omassa vaikutuspiirissään ja 10

13 Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumin jäseniä konferenssikeskuksen korokkeella. omissa olosuhteissaan. Niin oli myös sekavassa toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, jossa perheeni kuuli ensimmäisen kerran Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Silloin kirkon presidenttinä oli George Albert Smith. Olin nuori lapsukainen, ja perheeni oli menettänyt kaiken aineellisen omaisuutensa kahdesti vain seitsemän vuoden aikana. Olimme pakolaisia, ja tulevaisuutemme oli epävarma. Noiden seitsemän vuoden aikana saimme kuitenkin jotain enemmän kuin millään rahasummalla voisi ostaa. Löysimme taivaallisen turvapaikan, turvan kaikelta epätoivolta Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ja Hänen kirkkonsa, jota johtaa tosi ja elävä profeetta. Noina lapsuusvuosina leikin pommitetuissa taloissa ja kasvoin jatkuvasti läsnä olleessa hävityn sodan ilmapiirissä ja tietoisuudessa siitä, että oma maani oli aiheuttanut käsittämätöntä tuskaa useissa maissa hirvittävän toisen maailmansodan aikana. Se ilosanoma, että Jeesus Kristus on suorittanut täydellisen sovituksen ihmiskunnan puolesta, lunastaen kaikki ihmiset haudasta ja luvaten jokaiselle yksilölle palkinnon tämän tekojen mukaan, oli parantava voima, joka toi toivon ja rauhan takaisin elämääni. Mitä tahansa haasteita elämässämme onkaan, taakastamme voi tulla kevyt, jos me emme ainoastaan usko Kristukseen vaan uskomme myös Hänen kykyynsä ja voimaansa puhdistaa ja tuoda lohtua elämäämme ja otamme vastaan Hänen rauhansa. Presidentti David O. McKay oli profeetta teinivuosinani. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet henkilökohtaisesti: pystyin tuntemaan hänen rakkautensa, ystävällisyytensä ja arvokkuutensa; sain häneltä luottamusta ja rohkeutta nuoruusvuosinani. Vaikka kasvoin tuhansien mailien päässä Euroopassa, tunsin, että hän luotti minuun, enkä halunnut tuottaa hänelle pettymystä. Toinen voimanlähde oli apostoli Paavalin vankeudessa kirjoittama kirje Timoteukselle, luotetuimmalle apulaiselleen ja ystävälleen. Hän kirjoitti: Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. (2. Tim. 1:7 8.) Nämä varhaisen apostolin sanat Vapahtajastamme kaikuivat tärkeinä minulle sodanjälkeisenä aikana, ja tekevät niin yhä edelleen. Kuinka monet meistä silti antavatkaan pelolle vallan tänä kansainvälisten jännitteiden, taloudellisen ja poliittisen epävarmuuden ja henkilökohtaisten haasteiden aikana. Jumala puhuu meille johdonmukaisella äänellä. Jumala kohtelee koko ihmissukua tasa-arvoisesti. Saatamme olla suuressa tai pienessä seurakunnassa, ilmastomme tai kasvillisuutemme saattaa vaihdella, kulttuuritaustamme ja kielemme poiketa toisistaan ja ihonvärimme saattavat olla täysin LIAHONA MARRASKUU

14 erilaiset. Mutta palautetun evankeliumin kaiken kattava voima ja sen siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla kulttuurista, kansallisuudesta, poliittisesta järjestelmästä, perinteistä, kielestä, taloudellisesta ympäristöstä tai koulutuksesta riippumatta. Meillä on jälleen tänä päivänä apostoleita, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka ovat vartijoita tornissa ja taivaallisen, parantavan totuuden sanansaattajia. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. He ovat erittäin tietoisia niistä erilaisista olosuhteista, joissa me jäsenet elämme. He ovat maailmassa, mutta eivät maailmasta. Meillä on maan päällä elävä profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley. Hän tietää haasteemme ja pelkomme. Hänellä on innoitettuja vastauksia. Vuosi sitten hän opetti meitä optimisesti ja selkeästi. Hän sanoi: Pelkoon ei ole aihetta. Rauha voi vallita sydämessämme ja kodeissamme. Me voimme aikaansaada hyvää tässä maailmassa, jokainen meistä. Meidän turvallisuutemme riippuu parannuksesta. Meidän voimamme tulee kuuliaisuudesta Jumalan käskyille. ( Aika, jota elämme, Liahona, tammikuu 2002, s. 86.) Profeetat puhuvat meille Herran nimessä ja selkeästi. Kuten Mormonin Kirja vahvistaa: Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät (2. Nefi 31:3). Velvollisuutenamme ei ole ainoastaan kuunnella Herraa vaan myös toimia Hänen sanojensa mukaan, jotta voimme lunastaa palautetun evankeliumin toimitusten ja liittojen siunaukset. Hän sanoi: Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta (OL 82:10). Voi tulla aikoja, jolloin olemme masentuneita tai loukkaantuneita tai olemme lannistumaisillamme, kun yritämme niin kovasti olla täydellisiä kirkon jäseniä. Olkaa varmoja, että Gileadissa on palsamia. Kuunnelkaamme aikamme profeettain sanoja heidän auttaessaan meitä keskittymään niihin asioihin, jotka ovat keskeisiä Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkisen kohtalon toteuttamiseksi. Herra tuntee meidät, Hän rakastaa meitä, Hän haluaa meidän menestyvän ja Hän rohkaisee meitä sanomalla: Ja katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa. On tarpeen, että hän on uuttera (Moosia 4:27). Olemmeko me uutteria Jumalan käskyjen pitämisessä, juoksematta enempää kuin meillä on voimia? Vai kuljeskelemmeko me vain ympäriinsä? Käytämmekö me aikaamme, kykyjämme ja voimavarojamme viisaasti? Keskitymmekö me niihin asioihin, Tabernaakkelikuoro esitti musiikkia kolmessa konferenssikokouksessa. jotka merkitsevät eniten? Seuraammeko me profeettojen innoitettuja neuvoja? Yksi esimerkki neuvosta, joka on erittäin tärkeä ihmiskunnalle, on omien perheidemme vahvistaminen. Perheillan periaate annettiin meille vuonna Presidentti McKay muistutti vanhempia uudelleen vuonna 1964, että mikään menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista (lainattu julkaisusta J. E. McCulloch, Home: The Savior of Civilization, 1924, s. 42; John K. Carmack, Kun lapsemme kulkevat harhaan, Liahona, maaliskuu 1999, s. 31). Vuonna 1995 meidän aikamme profeetat kutsuivat koko maailmaa vahvistamaan perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä. Ja vain kolme vuotta sitten ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi sanoivat rakastavasti: Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia tai asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää. ( Kirje ensimmäiseltä presidenttikunnalta, Liahona, joulukuu 1999, s. 1; ks. myös Russell M. Nelson, Järjestä ensin huoneesi, Liahona, tammikuu 2002, s. 83.) Uudistakaamme nöyryydessä ja uskossa omistautumisemme ja sitoutumisemme seurata profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia kaikesta voimastamme. Kuunnelkaamme ja saakaamme ohjausta ja ylennystä niiltä, joilla on kaikki valtakunnan avaimet. Ja osallistuessamme tähän konferenssiin muuttukoot sydämemme niin, että meidät valtaa halu tehdä hyvää (ks. Alma 19:33) ja että voimme olla pioneereja rakentaessamme hengellistä perustusta, joka luo perustaa kirkolle omalla alueellamme maailmassa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. 12

15 Ilon ääni lapsillemme COLEEN K. MENLOVE Alkeisyhdistyksen ylijohtaja Tämä on meidän velvollisuutemme, tämä on meidän mahdollisuutemme ahkerasti opettaa lapsillemme oppia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudesta ja todistaa heille siitä. Pidän huutomerkeistä! Käytän niitä usein kirjoittaessani muistilappuja itselleni ja muille. Se on keino, jolla voi osoittaa innostusta ja sitoutumista. Yhdessä pyhien kirjoitusten lempikohdassani on käytetty huutomerkkiä. Nyt, mitä me kuulemme evankeliumissa, jonka olemme saaneet? Ilon äänen! Tässä jakeessa sekä neljässä sitä seuraavassa jakeessa on vielä neljätoista huutomerkkiä lisää. Niissä sanotaan muun muassa seuraavaa: Laupeuden äänen taivaasta ja totuuden äänen maasta, suuren ilon ilosanoman. Kuinka kirkkaudellinen onkaan ääni, jonka me kuulemme taivaasta julistavan korvissamme kirkkautta ja pelastusta! 1 ja taas huutomerkki. Me voimme kuulla ilon äänen, joka tuo toivon ja ilon huudahduksia meidän elämäämme. Ilo, jota saamme todistuksestamme Vapahtajasta, voi höystää elämämme jokaista osa-aluetta, kun pyrimme tulemaan Kristuksen tykö. Entä lapsemme? Kuulevatko he evankeliumissa ilon ja toivon huudahduksia? Eräässä Alkeisyhdistyksen luokassa Joseph Smithin ensimmäistä näkyä käsitelleen oppiaiheen jälkeen lapsia pyydettiin piirtämään kuva, jonka he voisivat viedä mukanaan kotiin ja näyttää perheelleen. Lapsille oli kerrottu siitä pimeydestä, jonka Joseph koki ennen Isän ja Pojan ilmestymistä. Eräs kuusivuotias tyttö otti mustan väriliidun ja alkoi piirtää. Hän väritti paperin alaosan ja paperin toisen sivun niin mustaksi kuin pystyi. Kun opettaja kysyi häneltä, mitä kuva esitti, hän kertoi, että hän piirsi Joseph Smithiä pimeydessä. Tytön opettaja kysyi: Tiedätkö, että kun taivaallinen Isä ja Jeesus ilmestyivät, kaiken pimeyden täytyi poistua? Taivaallinen Isä ja Jeesus ovat aina voimallisempia kuin Saatana, ja He suojelevat sinua. Lapsi kääntyi takaisin paperinsa puoleen. Ylänurkkaan hän piirsi kahden hahmon ääriviivat. Ja sitten hän vaihtoi mustan väriliitunsa kirkkaan keltaiseen ja täytti koko loppuosan paperista valolla. Juuri tämän valon, palautetun evankeliumin valon, ilon äänen, vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tuntemaan. Vastustaja on todellinen, mutta lapset voivat tuntea sitä rauhaa ja iloa, joka tulee, kun he harjoittavat uskoa Jeesukseen Kristukseen. Lapsemme eivät voi kokea tätä valoa, ellemme me opeta heille evankeliumia. Herra käski vanhempia kasvattamaan lapsensa valossa ja totuudessa. 2 Hän kehotti meitä opettamaan myös lapsiamme rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä 3 ja ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta. 4 Kun opetamme lapsille evankeliumin totuuksia, me autamme virittämään heidän korvansa, mielensä ja sydämensä niin, että he tunnistavat ilon äänen ja haluavat olla kelvollisia saamaan iankaikkisen ilon. Tästä löytyy esimerkki Mormonin kirjasta. Enosin isä kasvatti ja ojensi [häntä] Herran tahdon mukaan. Tämä suurenmoinen siunaus sai Enosin julistamaan: Siunattu olkoon sen tähden minun Jumalani nimi. 5 Sitten Enos selittää: Sanat, joita olin usein kuullut isäni puhuvan iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta, painuivat syvälle sydämeeni. 6 Eräs ystävä kertoi kokemuksesta, joka hänellä oli pienenä lapsena yhdessä kirkon seurakunnassa, jossa hän oli ainoa lapsi Alkeisyhdistyksessä. Viikko toisensa jälkeen hänen äitinsä piti koti-alkeisyhdistystä samana päivänä ja samaan kellon aikaan. Tytär odotti innolla sitä, että saisi istua sohvalla äitinsä kanssa ja kuulla Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja oppia, kuinka elää sen mukaan. Äidin muistikirjaan merkitsemät huolelliset muistiinpanot kertovat, että koti-alkeisyhdistyksen kokouksiin sisältyi aina rukouksia, lauluja ja oppiaihe. Tämän äidin sydämen haluna oli, että hänen pienessä tyttäressään kehittyisi todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja että tytär tuntisi evankeliumin iloa. Hän tarjosi tyttärelleen samaa, mikä oli ollut lapsena niin tärkeää hänelle itselleen. Tämä pieni tyttö, LIAHONA MARRASKUU

16 14 nykyään uskollinen, liittoja solminut nainen, muistelee lapsuuttaan tuntien syvää arvostusta siitä, kuinka innostuneesti ja sitoutuneesti hänen äitinsä kertoi hänelle Vapahtajasta. Tämän äidin uutteruudesta koitui hänen tyttärensä ilo ja taas huutomerkki. Elävät profeetat ovat selkeitä puhuessaan pyhästä velvollisuudestamme opettaa lapsiamme. 7 Ensimmäisen presidenttikunnan kirjeessä meitä kehotetaan asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää. 8 Elämä voi tosiaan olla kiivastahtista vanhemmille, ja se on muuttumassa sellaiseksi myös lapsille. Olisi helppo sanoa, ettei aikaa ole tarpeeksi kaikkeen. Kun katson taaksepäin sitä aikaa, joka kului aivan liian nopeasti, voin nyt nähdä, että jokainen päivä oli täynnä kallisarvoisia pieniä hetkiä täynnä mahdollisuuksia auttaa lapsiamme kuulemaan ilon äänen evankeliumissa. Lapset oppivat meiltä koko ajan. He oppivat, mikä on tärkeää, yhtä lailla sen perusteella, mitä me päätämme tehdä, kuin sen perusteella, mitä me jätämme tekemättä. Välinpitämättömät ja epäsäännölliset perherukoukset, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja perheillat eivät riitä vahvistamaan lapsiamme. Missä lapset oppivat evankeliumia ja sellaisia tasovaatimuksia kuten siveys, nuhteettomuus ja rehellisyys, elleivät kodissa? Näitä arvoja voidaan vahvistaa kirkossa, mutta parhaiten ja tehokkaimmin niitä pystyvät opettamaan vanhemmat omille lapsilleen. Se, että ymmärrämme, keitä nämä lapset ovat ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa Jumalan valtakunnassa, voi auttaa meitä saamaan suuremman halun kohdata haasteet kärsivällisemmin rakastavammin. Herra auttaa meitä opettamaan lapsiamme, jos me itse teemme kaiken voitavamme. Perheet ovat ikuisia, ja Vapahtaja haluaa meidän onnistuvan. Kun tavoittelemme Hengen ohjausta, me voimme saada sitä lohtua, opastusta ja vahvistusta, jota tarvitsemme täyttääksemme vastuullisen tehtävämme ja saadaksemme vanhemmuuden siunaukset. Jumalallisesti innoitetut kirkon ohjelmat sekä ne henkilöt, jotka on kutsuttu palvelemaan lapsiamme, voivat auttaa meitä. Mieheni ja minä olemme kiitollisia niistä piispoista, pappeusjohtajista ja apujärjestöjen johtajista sekä koti- ja kotikäyntiopettajista,

17 jotka ovat auttaneet vahvistamaan perhettämme. Olipa meillä omassa kodissamme lapsia tai ei, jokaisella meistä voi olla tärkeä tehtävä auttaa vanhempia. Lapset ovat hyvin kykeneviä oppimaan merkittäviä valtakunnan asioita. Kun kuuntelemme heitä, pystymme paremmin ymmärtämään, kuinka he soveltavat käytäntöön sitä, mitä he oppivat evankeliumista. Isä selitti nelivuotiaalle tyttärelleen, että perhe oli käyttänyt suurimman osan päivästä kodin siivoamiseen, ja nyt jokainen huone oli siisti, yhtä lukuun ottamatta. Tiedätkö sinä, mikä huone ei ole siisti? isä kysyi tyttäreltään. Minun, tytär vastasi nopeasti. Tiedätkö ketään, joka voisi auttaa sinua huoneesi siivoamisessa? isä kysyi odottaen tyttären vastaavan, että tämä itse voisi. Sen sijaan tytär vastasikin: Isä, minäpä tiedän, että aina kun pelottaa tai on huolissaan tai tarvitsee apua, voi polvistua ja pyytää taivaallista Isää auttamaan. On mielenkiintoista huomata, että kun kuuntelemme lapsiamme, hekin voivat opettaa meitä. Toinen isä kertoi kokemuksesta, joka hänellä oli ollut kahdeksanvuotiaan tyttärensä kanssa. Hän sanoi: Mietiskellessäni sitä, mitä sanoisin sakramenttikokouspuheessani aiheesta Lasten kaltaiseksi tuleminen, kysyin tyttäreltäni, miksi meidän on tarpeen tulla pienten lasten kaltaisiksi. Hän vastasi: Koska me olemme kaikki pieniä lapsia verrattuna Jeesukseen, ja koska pienillä lapsilla on hyvä mielikuvitus. Tyttären vastauksen loppuosasta yllättyneenä isä kysyi, miksi me tarvitsemme hyvää mielikuvitusta. Tytär vastasi: Jotta osaamme kuvitella Jeesuksen Getsemanen puutarhassa ja ristillä, ja kun nautimme sakramentin, me voimme ajatella Häntä. Kuten kaikessa Vapahtaja näytti meille esimerkin siitä, kuinka meidän tulee rakastaa ja opettaa lapsiamme. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että ilmestyessään nefiläisille tällä pallonpuoliskolla ja puhuessaan heille hän itki, ja hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan. 9 Viitatessaan tähän tapahtumaan presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: Ei ole sen herkempää ja kauniimpaa kuvaa kaikissa pyhissä kirjoituksissa kuin tämä yksinkertainen kuvaus, joka kertoo Vapahtajan rakkaudesta pieniä lapsia kohtaan. 10 Avain evankeliumin tehokkaaseen opettamiseen kotona on kutsua Herran Henki luoksemme. Yksi parhaimpia neuvoja, joita mieheni ja minä saimme lastemme kasvatuksen myrskyisinä aikoina, oli se, että tekisimme kaiken voitavamme kutsuaksemme Hengen kotiimme ja pitääksemme Hänet siellä. Ilman Hengen ohjausta lapset eivät voi oppia hengellisiä asioita ja kokea hengellisiä tuntemuksia. Me vanhemmat voimme usein lausua lapsillemme todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta. Todistuksen lausuminen, tapahtuipa se perheillassa tai opetushetken aikana, kutsuu Hengen luoksemme. Presidentti Boyd K. Packer neuvoo meitä myös: Opettakaa nuoriamme lausumaan todistus lausumaan todistus siitä, että Jeesus on Kristus, että Joseph Smith on Jumalan profeetta, että Mormonin kirja on tosi. 11 Presidentti Gordon B. Hinckley vakuuttaa meille: Kaikista elämän iloista mikään ei vedä vertoja onnellisena isänä tai äitinä olemisen ilolle. Kaikista velvollisuuksista, joitten kanssa me painimme, mikään ei ole niin vakava. Lapsen kasvattaminen rakkauden, turvallisuuden ja uskon ilmapiirissä on kaikista haasteista antoisin. 12 Minä tiedän huutomerkin kera että lapset voivat saada todistuksen Hengen kautta, joka tuo heidän sydämeensä vakaumuksen ja sitoumuksen! Todistan, että tämä on meidän velvollisuutemme, tämä on meidän mahdollisuutemme ahkerasti opettaa ja todistaa lapsillemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudesta, jotta hekin voisivat kuulla ilon äänen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. OL 128:19, 23; ks. myös jakeet OL 93: OL 68: OL 68: En En Ks. Perhe julistus maailmalle, Valkeus, lokakuu 1998, s Ensimmäisen presidenttikunnan kirje 11. helmikuuta Nefi 17: Pelastakaa lapset, Valkeus, tammikuu 1995, s Ben B. Banksin lainaamana artikkelissa Antakaa aikaa lapsillenne, Valkeus, tammikuu 1994, s Pelastakaa lapset, s. 56. LIAHONA MARRASKUU

18 Ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla V ANHIN NEAL A. MAXWELL kahdentoista apostolin koorumista Hämmentäviä asioita tulee tapahtumaan vieläkin, mutta Nefin lailla me voimme silti tietää, että Jumala rakastaa meitä osuva ja perustavanlaatuinen tosiasia, joka voi kantaa ja kantaakin meidät niin paljon läpi! Kriisien kurimuksessa ja maailmantapahtumien pahaenteisessä pyörteessä totiset opetuslapset voivat säilyttää uskon ilmoituksia antavaan, rakastavaan Jumalaan ja Hänen suunnitelmaansa lastensa lunastamiseksi, mikä suunnitelma on kaiken sen syy, mitä Jumala tekee! (Ks. Moos. 1:39.) Lisäksi Jumalan meille ilmoitettu luonne kertoo meille, että Hänellä on kosminen kyky varmistaa, että Hän todella kykenee tekemään suunnattoman työnsä (ks. 2. Nefi 27:20 21; JST Isaiah 29:22 23). Totiset opetuslapset säilyttävät uskon myös Hänen sovittavaan Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja kääntymällä Herraan (ks. 3. Nefi 1:22) kokevat vakaasti onnekkaan ja voimallisen muutoksen (ks. Moosia 5:2; Alma 5:12 14). Itse asiassa, veljet ja sisaret, Jeesus on joka tapauksessa jo nyt saanut voiton taisteluista suurimmassa: Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman (Joh. 16:33; kursivointi lisätty). Sovitus tapahtui tuoden yleismaailmallisen ylösnousemuksen miljardeille ja taas miljardeille, nostaen kaikki haudasta huolimatta siitä, kuinka ja koska me sinne jouduimme! Siten, vaikka me kirkkaana yönä näemmekin käsittämättömän kauan eläviä tähtiä, ne eivät ole kuolemattomia. Mutta onneksi me olemme! Samoin ne, jotka ovat todella uskovia (4. Nefi 36), säilyttävät uskon myöhempien aikojen palautukseen voimaa suovine ilmestyksineen, profeettoineen ja apostoleineen sekä selkeine ja kallisarvoisine pyhine kirjoituksineen (ks. 1. Nefi 13:29). Evankeliumin ensimmäiset periaatteet taatusti soveltuvat viimeisiin aikoihin. Yllättävää kylläkin, kun palautettu kirkko tulee pois hämärästä, niin ne, mitkä tuntuvat kovilta haasteilta, tuovatkin entistä selvemmin esiin kirkon omaleimaisuutta (OL 1:30). Se, että mukautamme käyttäytymisemme läheisemmin uskonkäsityksiimme, tuo kuitenkin heltymättömiä muistutuksia opetuslapsena olemisen jatkuvista velvollisuuksista. Palautettu evankeliumi on kantavaa, laajaa ja syvää ylittäen ymmärryksemme. Se rakentaa olipa kyse maailmankaikkeuden jumalallisesta suunnitelmasta tai henkilökohtaisen siveyden ja uskollisuuden tähdentämisestä. Ainoastaan nöyrät opetuslapset voivat käsitellä turvallisesti niin rohkeaa teologiaa. Pyhät kirjoitukset ankkurinamme ja tukenamme mekin voimme turvautua Jumalaan, ja Hän lohduttaa meitä ahdingoissamme (ks. MK Jaak. 3:1 2). Mekin voimme saada tukea kaikenlaisissa koettelemuksissa ja vastoinkäymisissä ; niin, hän vapauttaa [meidät] vieläkin (ks. Alma 36:3, 27; kursivointi lisätty). Sillä Herra on sanonut: Minä olen teidän keskellänne (OL 49:27). Minä johdatan teitä (OL 78:18). Lisäksi Jumala antaa meille korvaamattoman henkilökohtaisen vahvistuksen Pyhän Hengen kautta (ks. Joh. 14:26; OL 36:2). Niin tyyninä kuin myrskyisinäkin aikoina paras lohdutuksen lähteemme on Lohduttaja. Henok itki aikansa jumalattomuutta ja kieltäytyi aluksi lohdutuksesta (ks. KH Moos. 7:4, 44). Mutta sitten tuli ilmestyksiä, joissa näytettiin yksi toisensa jälkeen Jeesus lunastamassa maailmaa, myöhempien aikojen palautus ja toinen tuleminen. Henokia käskettiin ylentämään sydämensä ja iloitsemaan (ks. Moos. 7:44). Opit ja ilmoitukset voivat ylentää meitä samalla tavoin vieläpä keskellä sotia ja sotahuhuja (Matt. 24:6; Mark. 13:7; ks. myös 1. Nefi 12:2; Morm. 8:30; OL 45:26). Niin ollen meidän ei tarvitse menettää rohkeuttamme eikä antaa periksi (ks. Hepr. 12:3; LK 84:80). Opetuslapseutemme ei tarvitse kuivettua masennuksessa tai päivän helteessä, eikä hämmentävien yhteiskunnallisten oireiden, joihin kuuluu 16

19 Kristus-patsas temppeliaukion pohjoisessa vierailukeskuksessa houkuttelee kaikenikäisiä vierailijoita. päällekäyvän lihallisuuden kohtaaminen (ks. Alma 32:38), tarvitse painaa meitä (Moroni 9:25). Me saatamme kavahtaa joitakin asioita tämänhetkisellä ihmiselämän näyttämöllä, mutta Jeesus ei kavahtanut Getsemanessa eikä Golgatalla. Sen sijaan Hän saattoi päätökseen valmistelunsa ihmislasten hyväksi (ks. OL 19:19). Koetuksissa, mukaan luettuina uskomme ja kärsivällisyytemme koetukset, ei ole poikkeuksia vain vaihtelua (ks. Moosia 23:21). Nämä voimisteluliikkeet on suunniteltu kasvattamaan kykyämme olla onnellisia ja palvella. Uskolliset eivät ole kuitenkaan täysin immuuneja sille, mitä tällä taivaankappaleella tapahtuu. Siten vaarassa olleiden Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon rohkea asenne on jäljittelemisen arvoista. He tiesivät, että Jumala voisi pelastaa heidät. Ja vaikka niin ei kävisikään, he vannoivat, että he siitäkin huolimatta palvelisivat Jumalaa (ks. Dan. 3:16 18). Samoin epämuodikkaiden mutta ehdottomien ensimmäisen ja seitsemännen käskyn pitäminen voi heijastaa sitä rohkeutta, jota kolme nuorta naista osoittivat muinaisina aikoina. He sanoivat elämällään ei (ks. Abr. 1:11). Me voimmekin siis olla kaikin tavoin ahtaalla, mutta mikään ei voi todella erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta (ks. 2. Kor. 4:8; Room. 8:35 39). Maalliset ahdistukset eivät liity siihen, että teemme innokkaasti työtä (OL 58:27). Siitäkin huolimatta, niin kuin Pietari kehotti, me voimme ja meidän pitäisi heittää huolemme Herran kannettaviksi, sillä Hän todella pitää meistä huolen! (Ks. 1. Piet. 5:7.) Oi veljet ja sisaret, millainen vapautus odottaakaan sellaisessa luottavaisessa antautumisessa! Mitä tulee omien virheittemme lääkitsemiseen, niin parannuksen tiellä me emme kohtaa haittaavia liikenneruuhkia. Sillä tiellä ei saa ajaa maksutta, vaan siellä peritään tietulleja, ja Kristuksen sovituksen puoleen kääntyminen jouduttaa kulkuamme tuolla tiellä. Elämässämme saattaa olla tarvetta suorapuheisille jetroille, jotka saavat meidät yrittämään lujemmin (ks. 2. Moos. 18:14 24). Tai kirkkaan ymmärryksen hetkille, kuten alkuperäisillä kahdellatoista apostolilla, jotka aivan oikein päättelivät: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. (Joh. 6:68.) Sitä paitsi, ellemme ole täynnä päättäväisyyttä, niin mitä me sanomme Martin s Coven ja Sweetwaterin sankareille ja sankarittarille? Että ihailemme teitä, mutta olemme vastahakoisia kahlaamaan omien jäätävän vastustuksen jokiemme yli? Veljet ja sisaret, jumalallisen säädöksen mukaan me elämme näinä aikoina (Hel. 7:9), koska kaiken täytyy tapahtua aikanaan (OL 64:32). Sitä paitsi vaikka elämmekin romahtavassa maailmassa, meitä ei ole lähetetty tänne epäonnistumaan. Muistatteko uuden tähden, joka ilmoitti syntymästä Betlehemissä? Se oli täsmällisellä kiertoradallaan kauan ennen kuin loisti siten. Meidätkin on asetettu inhimillisille kiertoradoillemme valaisemaan. Jumalallista yhteensovittamista ei ole yksinomaan maailmankaikkeudessa vaan myös tällä LIAHONA MARRASKUU

20 18 taivaankappaleella. Loppujen lopuksi eihän Mormonin kirjan levyjäkään haudattu Belgiaan ja sitten annettu Joseph Smithin syntyä satoja vuosia myöhemmin kaukaisessa Bombayssa. Viisaiden perustajaisien sikermän nostattaminen luomaan Amerikan merkittävän perustuslain jonka oikeudet ja suoja kuuluvat jokaiselle ihmiselle ei myöskään ollut sattumaa (ks. OL 101:77 78, 80). Eräs historioitsija kutsui perustajaisiämme julkisuuden henkilöiden huomattavimmaksi sukupolveksi Yhdysvaltain tai kenties minkä tahansa muun kansakunnan historiassa (Arthur M. Schlesinger, The Birth of the Nation, 1968, s. 245). Toinen historioitsija lisäsi: Olisi korvaamattoman arvokasta, jos tietäisimme, mikä sai aikaan tämän lahjakkuuden purkauksen vain kaksi ja puolimiljoonaisessa väestöpohjassa (Barbara W. Tuchman, The March of Folly, From Troy to Vietnam, 1984, s. 18). Silti jotkut yhä tyytyvät epäjohdonmukaiseen tai kykenemättömään jumalaan. Esimerkiksi Laman ja Lemuel olivat tietoisia muinaisen Israelin pelastumisesta ihmeen kautta faraon mahtavilta sotajoukoilta, mutta nurisivat ja pelkäsivät pelkän paikallisen Labanin vuoksi. Me voimme olla niin kovin ahdasmielisiä ja itsekeskeisiä. Jumala, joka valvoo galaksien, tähtien ja maailmojen yhteen punoutumista, pyytää meitä tunnustamaan kätensä myös omassa elämässämme (ks. OL 59:21). Eikö meille ole vakuutettu, ettei yksikään varpunen putoa sallimatta, ja että meidän jokainen hiuskarvammekin on laskettu? (Ks. Matt. 10:29, 30; OL 84:80.) Jumala menee yksityiskohtiin! Aivan kuten Herra tietää kaiken valtavasta luomakunnastaan, Hän myös tuntee jokaisen ja rakastaa häntä missä tahansa joukossa todellakin Hän tuntee jokaisen ja kaikki ihmiskunnan jäsenet ja rakastaa heitä! (Ks. 1. Nefi 11:17.) Miettikääpä Hänen hellää tervehdystään Moosekselle, että Hän tuntee hänet ja osoittaa hänelle armonsa (ks. 2. Moos. 33:12) ja Hänen sanojaan Josephille: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä! (JS H 17.) Ei ihme, että kuningas Benjamin pyytää meitä uskomaan, että me emme käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää (Moosia 4:9). Se, ettemme piittaa Jumalan hämmästyttäviä kykyjä koskevista ilmoituksista, on samaa kuin jos leikkisimme tarkoituksetta ja tyytyväisinä puisilla kirjainpalikoilla oivaltamatta, että Shakespearen sonetit on kirjoitettu samoilla aakkosilla. Isä Abraham ei epäillyt Jumalan lupausta jälkeläisistä, koska hän oli varma siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut (Room. 4:20 21). Olkaamme mekin varmoja. Nämä Anselmin sanat ovat siten sangen hyvä neuvo: Uskokaa, jotta ymmärtäisitte pikemminkin kuin ymmärtäkää, jotta uskoisitte (St. Anselm, englanniksi kääntänyt Sidney Norton Deane, 1903, s. 7). Veljet ja sisaret, vaikka elämmekin levottomuuden aikaa, me voimme seistä pyhissä paikoissa horjumatta (ks. OL 45:32; 87:8). Vaikka elämmekin väkivallan aikaa, meillä voi olla sisäinen rauha, joka ylittää ymmärryksen (ks. Fil 4:7). Hämmentäviä asioita tulee tapahtumaan vieläkin, mutta Nefin lailla me voimme silti tietää, että Jumala rakastaa meitä osuva ja perustavanlaatuinen tosiasia, joka voi kantaa ja kantaakin meidät niin paljon läpi! (Ks. 1. Nefi 11:17.) Kuinka me voimme tietää, että Jumala tuntee meidät ja rakastaa meitä? Hän kertoo sen meille pyhien kirjoitusten kautta. Myös kun rehellisesti laskemme siunaukset ja Hänen armonsa osoitukset elämässämme. Ennen kaikkea Hän kertoo sen meille Hengen hiljaisella, vienolla äänellä! (Ks. Alma 34:38; OL 78:17 19.) Opetuslapsena olemisen edellyttämä voimallinen muutos saattaa tuntua vuoristoradalta, kun korkeuksiin kohottavat ilmoitukset tuovat mukanaan nöyryyttävän näkökulman painovoiman. Niin oli laita Mooseksen, kun hän kaatui maahan ja huudahti: Ihminen ei ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut (Moos. 1:9 10). Sitten seurasi kuitenkin vakuuttava jumalallinen ilmoitus: Tämä on minun työni ja kirkkauteni ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen (Moos. 1:39). Voimallinen muutos vaatii kuitenkin voimallista työtä, jota vaikeuttaa luonnollisen ihmisen vähemmän imartelevien halujen tarkkaaminen. Maailmallisuus on liian usein tukahduttanut mahdollisuutemme. Olemme tuskin valmiita pilviä hipoviin ilmoituksiin. Kuvitelkaapa, meidän jokaisen henkiosa on todellisuudessa iankaikkinen, ja me olimme alussa Jumalan luona (ks. OL 93:29, 33). Emme tietenkään voi täysin käsittää tätä kaikkea juuri nyt! Emme tietenkään voi tietää kaiken tarkoitusta juuri nyt. Mutta me voimme tietää juuri nyt, että Jumala tuntee meidät ja rakastaa meitä yksilöinä! Mutta veljet ja sisaret, mikä sitten estää meitä tuntemasta ja rakastamasta Häntä enemmän? Vastahakoisuutemme luopua kaikista synneistämme ajatellen sen sijaan, että käsiraha riittää. Samoin haluttomuutemme antaa tahtomme sulautua Hänen tahtoonsa ajatellen sen sijaan, että pelkkä Hänen tahtonsa tunnustaminen riittää! (Ks. Moosia 15:7.) Profeetta Joseph Smith julisti, että Jumala jo ennen kuin maata oli tutkisteli kaikkia niitä tapahtumia, jotka liittyivät maahan. [Jumala] tiesi ihmisten pahuuden ja heidän turmeluksensa syvyyden, heidän heikkoutensa ja voimansa, kaikkien kansojen aseman ja kohtalon. Ja [Hän] on runsaskätisesti valmistanut heidän lunastuksensa. (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 218.) Osa Jumalan runsaskätisyyttä koostuu teidän ja minun kaltaisista epätäydellisistä ihmisistä, jotka ovat sitoutuneet säteilemään ja palvelemaan meille säädetyillä radoillamme tietäen koko ajan olevamme ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla (ks. OL 6:20). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.