Ravistellaan perustuksia

Transkriptio

1 Anne-Mari Manninen Ravistellaan perustuksia Voitelu Jumalan ensisijainen tapa miten Hän käsittelee meitä, on Sanansa kautta ja numero 2 on kantapään kautta. On parempi vaan ottaa se Sanan kautta, ja minä ainakin mielelläni otan sen Sanan kautta ja jätän sen kantapään kautta jutun käymättä läpi. Mutta joskus on ollut muutamia asioita missä minäkin olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Raamatussa sanotaan että voitelu murtaa ikeen. Se mitä minä olen huomannut omassa elämässäni aikaisempina vuosina ja monen uskovan elämässä, että on puute tästä voitelusta ihan niin kuin arjen keskellä. Ja elämässä ylipäätänsä puute voitelusta, joka murtaa ikeet. Voitte varmaan sanoa, että sellaista voitelua tarvitsemme joka murtaa tällä tavalla ikeet, niin kuin Jannekin kertoi tuossa että murtui. Ja sellainen voitelu joka ei ole vaan, että kerran tulee ja sitten se lähtee. Vaan sellainen voitelu joka jotenkin kasvaisi koko ajan ja vahvistuisi meidän elämässä, niin me saisimme enemmän ja enemmän sitä kokea ja olla sen voitelun alla. Mutta helposti meidät tehdään vaan riippuvaiseksi yhdestä voidellusta julistajasta tuolla tai tuolla, jonkun muun voitelusta riippuvaiseksi. Se on minusta aika väärin, että kansalla ei ole omaa voitelua ja sitten sinut tehdään riippuvaiseksi yhdestä tai kahdesta julistajasta, että sinun on aina pakko päästä niitten käsien alle. Se ettei sinulla ole mitään oma voitelua itsesi yllä, ja minä ainakin huomaan, että se on aika raskas tie uskovalle näin juosta paikasta toiseen etsimässä jonkun muun voitelua. Ja se ei oikein kestä. Ja ylipäätänsä sanomankin kuunteleminen, minä en edes jaksa kuunnella viittä minuuttia sellaista sanomaa jossa ei ole minkäänlaista voitelua. Se on ajan tuhlausta! Ajan tuhlausta, jos siinä ei ole minkäänlaista Jumalan Henkeä. Ja sitä ei voi saada muuten kuin sillä, että sinä käyt läpi näitä asioita. Todistuksen yllä voi olla voitelu, julistuksen yllä voi olla voitelu, musiikin yllä, eri asioiden yllä. Minä en ainakaan jaksa kuunnella sellaista sielullista puhetta ja oman minän korotusta. Tai oman arvon tuntee kohottamista, niin sekään ei muuta meitä mihinkään. Mutta Jeesuksen voitelu, niin kuin Jesaja 61:1 sanoo: Sillä Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut... Ja sitten litania kaikkea hyvää mitä siitä voitelusta seuraa. Jeesus teki kaikki ne asiat mitä Hän täällä maan päällä teki sen tähden, että Herran Henki oli Hänen päällään. Ja se antaa meille hirveesti: Jes! Minunkin päällä voi olla Herran Henki ja minäkin voin olla murtamassa ikeitä, ettei

2 se ollut vaan Jeesuksen juttu tai apostolien juttu, vaan se on yhtälailla minulle mahdollista kun se oli niille mahdollista. Ja se antaa meille toivoa siitä että meidän yllä voi olla voitelu ja se saa aikaan tulosta. Se mitä Raamatun paikassa, oliko se Jesaja 10:27, että voitelun pakosta se ies murtuu, kun lehmien yllä oli sellainen ies. Toisessa käännöksessä sanotaan myös, että sen paksuuden seurauksena se ies murtuu. Se voitelu tulee ikään kuin sisältä päin siitä eläimestä eikä ulkoapäin, se voitelu joka murtaa. Sieltä sisältä lähtee ne elämän veden virrat ja se murtaa ja katkaisee sen ikeen. Kerta kaikkiaan se ei enää sovi sille eläimelle, vaan se pitää saada pois. Joskus on hyvä että meistä itsestämme alkaa se virta aueta, ja minä ainakin koen että tämä oli minulle hirveän merkittävä juttu, kun se alkoi aueta minusta itsestäni se virta joka murtaa niitä ikeitä. Totta kai Jumalan Henki tulee ja nostaa sen ikeen sieltä, sitä ei itse voi tehdä. Sen takia me ollaan tultu tähän savenvalajan pöydälle, että meitä pyöritetään, pyöritetään, hangataan ja muutetaan. Sitten menee välillä vähän rikki, mutta sitten taas pyöritetään. Savenvalaja muovaa meistä niitä astioita jotka voi sitten kantaa sitä voitelua ja kirkkautta. Miten sitä haluaakaan kutsua ja mitä se konkreettisesti on. Tuli alttarilta Minä olen tullut siihen tulokseen, että millään muulla uskovan elämässä ei ole niin paljon merkitystä kuin tulella, sillä tulella jonka Jumala voi antaa. Sillä ilman tulta tämä elämä, jos Hän ei kasta Pyhällä Hengellä ja tulella, niin tämä on todella mahdotonta seurata Jeesusta tosissaan. Ei se ole aina niin että tulee hetkessä, mutta se tuli kasvaa ja kasvaa, kun sinä syötät sinne puita niin se kasvaa. Jollakin voi olla pieni hiili ja sitten sinä lisäät, lisäät ja lisäät, se voitelu kasvaa ja kasvaa, se tuli kasvaa ja kasvaa ja roihuaa. Minä olen huomannut ainakin sen, että se tuli, se tekee sen eron tuli tai ei tulta. Se on minkä takia minä näen vaivaa sen takia, että minä ruokin sitä minun tultani, että se alkaisi kasvaa. Ja sitten kun minä huomaan että se alkaa hiipua, niin äkkiä puita, äkkiä puita äkkiä puita, ettei se vaan pääse sammumaan. Ettei se tuli vaan pääse sammumaan, koska sitten minulla ei ole mitään jos minulla ei ole tulta, minulla ei ole mitään. Tuli on se ainoa millä minä elän, puksutan eteenpäin. Mutta kun sanotaan, että Jumala haluaa laskea Henkensä kaiken lihan päälle, niin sen lihan tietysti täytyy haluta se Henki. Se on hyvin oleellinen osa, että sen lihan täytyy haluta ettei Jumala väkisin anna Henkeään kaiken lihan päälle jos ei se liha halua, vaan sen pitää todella haluta sitä ja ottaa vastaan Henki. Mutta minä koen, että sen verran kun minä ole nähnyt sitä todellisuutta, joka tuolla (ylhäällä) on, en niin paljon kuin jotkut. Olen kuullut että jotkut ovat nähneet tosi paljon ja kaikenlaista mahtavaa.

3 Minä en ole niin paljon nähnyt, en ole edes elänyt niin monta päivää että olisin ehtinyt nähdä. Niin sen verran mitä minä olen nähnyt sitä todellisuutta siitä paikasta mistä tämä tuli tulee, eli sitä valtaistuinsalia, niin yksi asia on tullut minulle täysin selväksi: Että siellä ei puhuta meistä! Siellä ei keskustella meidän ongelmista eikä siellä keskitytä pohtimaan miten tuodaan ratkaisu meidän asioihimme, vaan siellä on ainoastaan yksi puheenaihe. Siitä keskustelee se todistajien pilvi, 24 vanhinta, enkelit kaikki jotka siellä pyörii. Ne keskustelee ja niitten huomio on keskittynyt ainoastaan yhteen ainoaan asiaan, ja se asia on: Jumalan nimen kunnia ja maine. Se on ainoa asia joka liikuttaa kenenkään huulia siellä, tai miten ne puhuukaan. Ja minä huomasin sen, että kun itse olen siinä läsnäolossa, niin minä en edes kehtaa tuoda mitään minun omaa juttua siihen. Minä en edes kehtaa tuoda esille mitään muuta kuin Jumalan nimen ja kunnian sitten kun maassa maataan ja korotetaan Jeesusta, niin se ei tule menemään sinne asti, jos tuodaan vaan omia asioita siihen. Jos on joku asia, jolla sinä voit tuoda kunniaa Jumalan nimelle, joku rukouspyyntö, niin se menee kyllä sitten, jos se on sellainen jolla voidaan tuoda Jeesuksen niemelle kunniaa, niin kyllä. Koska se on se asia mistä ikään kuin raportoidaan siellä ylhäällä. Sen verran mitä minä olen nähnyt, niin se asia on tullut minulle hyvin selväksi. Ja silloin jos joku antaa itsensä erityisellä tavalla uhrina Jumalalle, niin se myös raportoidaan. Jotenkin erityisellä, sille ihmiselle erityisellä tavalla uhrina. Sehän ei ole tietenkään kaikille samanlaisena, koska on erilainen armo meidän yllä erilainen armo. Mutta kun sinä anna sinulle isolla tavalla uhrina, niin se raportoidaan. Sen minä olen huomannut kanssa, että siellä se noteerataan, ainakin todistajien pilvessä. Sen huomaavat ne jotka meitä ennen ovat sinne menneet. Mutta kukaan uskova tuskin haluaa olla esimerkki siitä, että aina kun vihollinen veljien syyttäjä menee sinne Jumalan valtaistuimen eteen, niin se ottaa aina sinun elämäsi esimerkiksi penseästä, rakkaudettomasta, itsekeskeisestä uskovasta, joka tuo vaan itsekkäitä rukouksia valtaistuimen eteen. En minä ainakaan halua olla että aina minut vedettäisiin esimerkiksi ja Jumala sanoo: Voi ei! Taas tuo on erimerkkinä tuolla. Taas tuo tuodaan. Me tiedetään mitä siitä tulee, voi ei! Minä en ainakaan halua olla sellainen, että Jumala saisi tehdä sen verran työtä meissä ettei me oltais niitä jotka aina vedetään sinne ja vihollinen sanoo: Tuo on varma esimerkki itsekkäästä kristitystä varma! Se on elänyt koko elämänsä ja tulee elämään aina noin, eikä ole tapahtunut mitään muutosta viime aikoina. Mutta se läsnäolo, voitelu ja se paikka mistä tuli tulee, niin se läsnäolo on sellainen, niin kuin Jesaja sanoo, että minä tunnen oloni niin pieneksi. Hän tunsi olevansa pieni ja hän asuu syntisten keskellä, huuletkin ovat syntiset ja kaikki, ei mitään hyvää itsessään, kun hän makaa maassa Jumalan edessä. Jos on jotain sellaista ajatusta sitä ennen kuin menee siihen Jumalan läsnäoloon tai pyrkii sinne menemään: Okei. Mulla oli tämä ja tämä tarve. Tämäkin asia ja tääkin ja tääkin, niin kuin meillä monesti on kun me tullaa vaikka kokoukseen. Sitten kun menee siihen läsnäoloon ja on vähän aikaa siinä, ja kävisi näin että joku enkeli kysyisi vaikka: Olisiko sinulla jotain asiaa? Niin minun tekisi

4 ainakin mieli sanoa: Unohtakaa. Unohtakaa! Ei ollut mitään, ei ollut mitään. Älkää kiinnittäkö minuun mitään huomiota. Minä haluan vaan olla tässä läsnäolossa. Unohtakaa, ei minulla ollut mitään asiaa. Koska sitähän Jumalan Henki tekee sinun asiat, ne menevät vain oikealle paikalle Jumalan edessä. Ja minä olen huomannut että se tekee hirveän hyvää meille uskoville että me laitetaan Jumala ensimmäiseksi. Jumalallinen johtajuus Sitten on toinen ääripää joka sanoo vaan: Minua ohjaa vain Jumala! Kukaan pastori tai johtaja ei saa sanoa minulle yhtään mitään. Minua ei saa ohjata täältä maan päältä yhtään mitenkään. Jeesus on minun ohjaajani! Hänen voitelunsa ikään kuin ohjaa minua sieltä eteenpäin, kukaan täältä maan päältä ei saa sanoa minulle mitään. Niin minä sanon kyllä niille ihmisille, että ne eivät tiedä mistä ne puhuu, koska Jumala on kuluttava tuli. Ja minä ainakin hyvin mielelläni otan välillä ohjausta vastaan jotakin hengellisesti kypsältä ihmiseltä kuin suoraan sieltä taivaasta, koska se on tosi rajua aina ottaa jokaiseen asiaan sieltä suoraan. Se on ihmisen fysiikalle ja ruumiille todella raju juttu. Mutta ihmiset eivät tiedä mistä ne puhuvat, niin ne sanovat: Joo, joo. Jeesus vaan minua ohjaa. En minä kunnioita mitään auktoriteetteja enkä tule kenenkään auktoriteetin alle. Siinä ei ole silloin Jumalan siunausta elämän yllä. Minä haluan olla sellainen kaikki elinpäiväni, että minä pystyn aina tulemaan jumalallisten auktoriteettien alle ja varmaan tekin haluatte olla sellaisia, koska se tuo siunauksen meidän elämään. Joten jos me jostain kerskutaan, niin kerskutaan Jeesuksesta, Hänen voimastaan ja meidän omasta heikkoudesta, koska silloin Hän voi olla väkevä meissä. Me ei olla mitään mutta Hän on kaikki kaikessa, kaiken keskipiste ja kaiken ydin. Okei. Jos sinä nyt haluat saada tällaisen kohtaamisen Jumalan kanssa mistä minä vähän olen tässä puhunut, niin älä hyvä ihminen käänny uskonnollisten ihmisten puoleen hakemaan sitä. Sinä tulet sellaiseen solmuun että huh, huh! Sinä tulet sellaiseen solmuun että olet pahemmassa tilassa kuin silloin ennen kuin sinä kysyit apua uskonnollisilta ihmisiltä. Äläkä kysy sellaiselta jonka viimeinen kohtaaminen Jumalan kanssa oli kaksikymmentä vuotta sitten. Älä kysy sellaisilta, voin neuvoa vain ettei siitä ole kauheasti hyötyä. Niin, tai jos ne eivät laita sinua solmuun, niin sitten ne laulaa sinulle sellaisen tuutulaulun, että sinä olet ihan unessa. Sinä et enää välitä Jeesuksen etsimisestä ollenkaan mitään. Ja tämä on niin totta oikeesti! Kun sinä menet kysymään: Kun minä haluaisin enemmän Jumalaa. Sinulle sanotaan: Sinulla on jo kaikki kaikki, kaikki. Se riittää. Ja sinä sanot: Aijaa. Tämä on just näin. Tälleen käy jos menee näiltä kysymään. Ja sitten ne laulaa tuutulauluja, ei saa sitä vettä ja käy niin, että on ihan hengellisessä nestevajauksessa jatkuvasti. Kauheeta kun päätä rupeaa särkemään kun on hengellisessä

5 nestevajauksessa. Mutta tällaiset jotka laulaa tuutulauluja, niin ne sulkevat taivaan valtakunnan, koska silloin etsivä ei pääse etsimään ja löytämään. Se ei ole minusta kivaa eikä reilua kenellekään uskovalle joka haluaa etsiä Jumalaa. Minusta se ei ole reilua. Jano tarttuu Mutta sitten me halutaan että jano lisääntyy meissä. Janoa lisää janoa! Minulle tuli mieleen tällainen ajatus. Okei. Nyt minä teen demonstraation. Minä rupean puhumaan: Minulla on hirveä jano, minulla on aivan älytön jano. Minun suuta kuivaa. Kuivaa ihan hirveesti ja täällä sisimmässä tuntuu hirveä jano, minä puhun nyt fyysisestä janosta. Minulla on ihan älytön jano, suuta kuivaa. Minä tarvitsen juomista, minun on pakko saada juomista, mistä minä saisin juomista? Voisiko joku tuoda minulle juomista. Ja jos minä puhun tätä 15 minuuttia, niin joku teistä ottaa vesipullon ja alkaa juoda, koska sinä aloit tuntea sen janon sun huulilla. Sinä alat tuntea: Ai niin, minäkin unohdin juoda. Minäkin unohdin juoda, ja se jano niin kuin tarttuu, että kohta joku menee tuonne vessaan ja hakee juomista, koska hän tajusi: Ai niin. Minullahan olikin jano! Ja se sama pätee myös tässä hengellisessä mielessä, että se jano tarttuu kun siitä puhutaan, kun sitä tuodaan esille, kun siitä kerrotaan, kun sitä pidetään yllä, niin tulee jano. Mutta sitten jos ei kukaan koskaan puhu, niin se jano on siellä piilossa, että sinä et tiedostakaan sitä: Ai niin. Minulla olikin jano oikeesti siellä sisimmässä vaan niin kuin tumpattu sinne alle kun siitä ei puhuta. Tällainen on se Jumalan jano, että se tarttuu. Minulle ainakin on käynyt näin, että jano tarttuu kun siitä toiset puhuu ja julistetaan. No niin. Monesti kun minä julistan, niin minulla ei ole kauheesti armoa sille uskonnolliselle hengelle, koska se suoraan sanottuna kidutti minua niin monet vuodet. Minulla ei ole mitään armoa sille, ihmisille minulla on armoa, mutta ei sille uskonnolliselle hengelle yhtään. Joku sanoo ettei sinulla ole armoa, sinulla ei ole mitään armoa, sellaista armoa. Niin minä sanon, että minä osoitan enemmän armoa sillä, että minä nyt kerron mikä on totta, kuin että sitten palkan maksun aikana sinä katsot vihaisesti minua: Mikset sinä sanonut! Miksi sinä et sanonut! Vitsi, olisi sanonut siellä alhaalla, minulla olisi ollut vielä mahdollisuus. Niin minä osoitan enemmän armoa, kun minä nyt kerron selvästi sen, ettei kenellekään jää epäselväksi. Armo Armoa monesti ajatellaan että se on sellainen peitto. Se on ikään kuin peitto joka peittää kaikki pahat teot. Vähän kuin sellainen matto jonka alle lakaistaan ne roskat ja sitten ajatellaan: No niin. Nyt minä voin elää puhdasta elämää! Mutta ongelma on se, että ihminen roskaa, ihan fyysisesti ja hengellisesti. Ihminen roskaa ja se peite ei voi kovin kauan pitää sitä roskaa siellä alla, ja se ei ole mikään sellainen tekosyy että nyt ei tarvitse tehdä perusteellista siivousta: Kevätsiivousta, avata

6 ikkunoita, tuulettaa, heittää kaikki roska ulos, kun armon alle ollaan laitettu kaikki jutut. Mutta armo ei ole mikään tällainen peite, vaan Jumala haluaa että me tehdään perusteellinen siivous, että asenteet, ajatukset ja sydän puhdistetaan. Heitetään ulos kaikki sellainen mikä ei miellytä Jumalaa. Armo ei ole sellainen kuin peite, vaan se on voima että sen jälkeen, kun sinä teet parannuksen, sinulle tulee lisää voimaa ja sinä miellytät Jumalaa enemmän. Sinä nouset korkeammalle ja sinä elät paremmin Jumalalle. Se on muutosvoima eikä sellainen lupa jäädä sinne kuralätäkköön. Se on muutosvoima armo, se tulee ja auttaa sinua nousemaan. Raamatussa sanotaan, Roomalaiskirje 6:13 sanotaan: Älkää antako itseänne synnin aseiksi, vaan antakaa itsenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Antakaa itsenne Jumalalle! Ja nyt kun Jumalan Henki johdattaa niitä jotka ovat Jumalan lapsia. Sehän on merkki siitä, että ne ketkä ovat Jumalan lapsia niitä Jumalan Henki johdattaa, niin ne haluavat kulkea ennalta määrätyissä teoissa. Ei omissa teoissa vaan ennalta määrätyissä teoissa, siinä on vähän eroa. Niin kun me halutaan kulkea eteenpäin niissä ennalta määrätyissä teoissa, ja me ei haluta että se vanha Aadam määräilee meitä ja ohjaa meidän elämäämme. Me ei haluta että se vanha Aadam määräilee, vaan oikeasti uskovat haluaa ne jotka Jeesusta seuraa ja ovat Jeesuksen Hengen johdossa, niin he haluaa kuulla sanoman, joka antaa kuoliniskun sille vanhalle Aadamille ja vahvistaa Kristusta meissä, ne haluavat kuulla sitä. Eli se vanha Aadam, sille annetaan kuolinisku, kaikelle sen hedelmälle, kaikelle sen ajattelulle ja se uusi luomus saa vahvistua meissä ja loistaa. Tälle uudelle luomukselle ovat muutamat asiat loogisia, järkeviä ja järkeen käypää. Muun muassa se, että sinä annat itsesi siemenenä maahan, se on uudelle luomukselle ihan luonnollista ajattelua. Tai sitten se että Herra on Herra kaikissa elämän alueissa, se on uudelle luomukselle hyvin luonnollinen ajattelutapa. Tai esimerkiksi raha-alueissa Herra on ykkönen, ajankäytössä Herra on ykkönen. Herra opettaa sinua miten näillä alueilla tehdä Hänet todella ykköseksi, koska Jumalan Henki johdattaa niitä jotka ovat Jumalan lapsia. Ja Raamatussa sanotaan vielä, että minun lampaani kuulevat minun ääneni. Ja monille se on sellainen: Voi ei. Minä en ole kuullut Jumalaa pitkään aikaa tai en ehkä edes koskaan. Minä en jotenkin kuule. Mutta monesti se johtuu siitä, että totta kai ei kuule paimenta, jos määkii itse hirveän kovaa, valittaa ja on hirveä määkiminen päällä bää, bää, bää, niin ethän sinä hiljene hetkeksikään kuuntelemaan mitä sieltä sanotaan tai sisimmästä nousee. Mutta kun lopettaa sen määkimisen vähäksi aikaa, niin monesti käy että kuuleekin jotain. Minäkin huomasin että sitten rupesi kuulemaankin jotain Jumalalta. Ja siihen Sanan paikaan voi vedota, että Sinun lampaasi kuulevat Sinun äänesi. Anna minun kuulla, anna minun tietää mitä tehdä. Uusi luomus

7 Uusi luomus tykkää antaa. Uhrihetki on ihana, kaikenlainen uhrihetki on ihana. Joskus mekin kun kotona annetaan ja sitten Samuli tule sanomaan, että nyt meidän budjetti sallii, että me voidaan antaa pikkuisen enemmän. Niin kerrankin minä muistan, että purskahdin itkuun. Minä itkin siinä pöydässä ja Rebekka, meidän tyttö kysyi: Mitä sinä äiti itket, onko sinun pahamieli, ja tule halaamaan. Kun äiti oli vaan niin onnellinen, kun minä sain antaa enemmän. Saan antaa enemmän Jumalalle! Minä muistan, se jäi minulle itsellenikin mieleen kun se tuli sieltä sisimmästä niin valtava halua antaa kaikkensa. Tämä uusi luomus on just sitä, että täältä sisältä päin luodaan uudeksi koko ajan eikä että hetkessä hobbidoo, nyt minä olen uusi luomus todella! Minä en ainakaan ollut uusi luomus, vaikka se voi paperilla olla sitä, mutta todellisuudessa se vaatii vähän työtä, että se uusi luomus tulee ja se alkaa hallita sinun elämääsi. Ja yksi asia, kun ihmiset sanovat: Minä en oikein ymmärrä tätä antautumista. Mitä se antautuminen Jumalalle oikein nyt on? Minä sanon: Hölynpölyä! Kyllä sinä oikeasti tiedät mitä antautuminen ihan just tarkalleen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että tässä on ratti, ja sinä nostat kädet pystyyn, ja Jeesus alkaa ohjata, ja sitten te ajatte kovaa vauhtia. Sinä toivot että te menisitte suoraan koska siellä on mukavaa, mutta Jeesuspa kääntääkin äkkiä rattia juuri siinä ja sun hiukset lentää pystyyn ja sinä huudat: Aaaaaa! Ei tänne! Selvitäänkö tästä, toivottavasti tämä menisi ihan nätisti! Sinulla oli unelmat, sinulla oli suunnitelmat, sinulla oli hyvä tulevaisuus tiedossa, ja sitten Jeesus vaan kääntää viungg, rattia ja sinä olet taas hiukset pystyssä Aaaaaaa! Minä olen ainakin kokenut, että minulla on aaaaa, hiukset pystyssä kun Jeesus johdattaa. Ei muuta kuin kädet irti ratista ja anna Jeesuksen ohjata. Se on se miten Hän haluaa ohjata ja Jeesus tykkää tehdä välillä sellaisia reittejä, että me ei oikein tiedetä missä me ollaan menossa. Oikeesti Hän tykkää siitä. Onko siellä hometta? 2. Korinttolaiskirjeessä 13:5 sanotaan: Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Koetelkaa itseänne vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä. Ellei Hän ole, te ette kestä koetusta. Ja jotkut ovat vähän sillä tavalla: Älä tule penkomaan mun juuriani. Älä minun uskon perustoihini koske. Älä tule vaan koskaan kysymään kuka siellä on Herra. Ja varsinkin jos ne ovat ikään kuin rakennuksia, jotka ovat kauan olleet pystyssä. Kuvitellaan vanhaa mummon mökkiä, vaikka sellaista, niin siellä on se vaara aina, että jos sinä et päästä sinne kellarikerrokseen käymään, niin siellä on hometta! Se on se vaara ja merkki siitä jos niitä ei saa käydä katsomassa. Mutta sitten on joku rakennus, joka sanoo: Okei. Tule katsomaan, käypä katsomassa läpi koko tämä rakennus ja katsotaan onko täällä jotain. Ai, tulla on vähän tuollaista rakoa. Tuo ei ollut ihan

8 kunnossa. Niin se on oikea asenne. Kyllä Jeesuksella pitää olla oikeus mennä sinne omiensa sydämeen, katsoa ne perustukset ja puhdistaa kaikesta homeestakin ja tuoda sitä Jeesus-ajattelua. Kun Jeesus on mestari siinäkin, että Hänellä oli yksi päämäärä. Minä joskus ihmettelen kun uskovilla on niin monta päämäärää. Ne tulevat uskoon aika kapeasti viuuuuh, kaikki sallittua. Tee tuolleen siunaan sinua, tee tuolleen ja tuolleen. Mutta Jeesuksella itsessään, tuntuu että Hänellä koko ajan vaan kapeni ja kapeni ja kapeni se tie, ja minä ajattelin että voisiko se olla niin meillekin, että se vaan kapenee ja kapenee. Mutta se ei ole sellaista: Kauheeta! Nyt kapenee tie eikä saa mitään, koska me tiedetään että se on se kaitatie josta Jeesus sanoo, että se johtaa elämään. Sielulliset ihmiset suuttuu siitä, kun aletaan puhua kaidasta tiestä, hyvin kapeasta yhdestä Herrasta, yhdestä hallitsijasta ja se ei olla me, vaan yksi hallitsija. Ne alkavat suuttua niin sielu alkaa sanoa: Miksi minä en voi elää niin kuin muutkin ja pitää montaa kuningasta, elää laveasti. Miksi minä en saa! Mutta sellainen uskonelämä ei tuo tuloksia todella. Ja minä huomasin että minun elämäni mullistui, kun lavea tie muuttui hyvin kaidaksi. Se mullisti ihan kokonaan minun elämäni uskonelämäni, uudelle tasolle. Huh, kunpa minä olisin tajunnut sen jo heti, niin olisi aikaisemmin jo voinut tapahtua todella mahtavaa hedelmää. Joten näitä uskon pohjia täytyy välillä ravistella ja minäkin olen joutunut tekemään sitä aika paljon elämässäni. Herran pelko Sitten yksi uskonperusta jota joskus pitää vähän ravistella on, tämä oli tosi silmiä avaava juttu ainakin minulle. Galatalaiskirjeessä sanotaan näin: Nyt kun te tunnette Jumalan, ja paremminkin kun Jumala tuntee teidät. Kun ajatellaan miten sinä tulet uskoon. Tälleenhän tullaan uskoon, sanotaan: Minä otan Jeesuksen vastaan. Ja minulle tulee sellainen fiilis ja minä olin tällainen: Voi Jeesus parka! Oven takana kylmässä sateessa, niin kuin joskus jossain kuvissa on, sydämeni oven takana kylmässä sateessa kolkuttaa kolkuttamistaan. Minä teen palveluksen Jeesukselle, minä avaan oven. Minä teen nyt ihanan palveluksen Jeesukselle, otan Hänet vastaan. Ja minä määrään missä Hän istuu, ja minä määrään kuinka paljon Hänen Sanaansa minä uskon, ja minulla on kaikki ohjat kädessä, koska minä voin milloin vaan potkaista Hänet pellolle! Itse asiassa sellainen tietynlainen asenne, se on hiuksen hieno, sitä ei ehkä sanota. Mutta MINÄ otan Jeesuksen vastaan! Minulla oli tällainen ja se on pikkuisen ettei siinä ole mitään Herran pelkoa, siinä ei ole Herran pelkoa ollenkaan, ja se on aivan väärä pohja uskolle. Vaikka minä ymmärrän mitä tarkoittaa se, että minä otan Jeesuksen vastaan, koska totta kai meidän täytyy tehdä tahdon valinta. Kyllä minä sen ajatuksen ymmärrän, mutta se asenne on ihan väärä asenne. Siinä ei ole Herran pelkoa ja Herran pelko on viisauden alku ja kaiken onnen lähde Herran pelko! Siitä ei tule hedelmää, ei tule tuloksia, ihmiset ovat tympääntyneitä kun ei mitään

9 tapahdu. Koska tuollaisessa asenteessa sinulla on oikeus valita kuinka paljon Raamattua sinä uskot, minkä lupauksen sinä haluat ottaa omaksi, minkä sinä hylkäät ja kuinka paljon sinä annat itsestäsi Jeesukselle, jos sinä ole se joka hallitset. Niin muuten, kun Ilmestyskirjassa sanotaan: Minä kolkutan ovella että te avaisitte, niin siitähän tulee tämä ajatus. Niin Hän ei itse asiassa kolkuttanut ei-uskovan ovella, vaan Jeesus kolkutti penseän Laodikean seurakunnan ovella uskovien ovella: Antakaa minun hyvänen aika, hallita teitä ja tuoda kirkkauden Henki tänne! Se oli missä Jeesus kolkutti. Ei Hän puhunut uskomattomille, vaan se oli uskoville penseille uskoville sanottu: Minä kolkutan tiedän seurakuntanne ovella, koska siinä käytetään sellaista monikkomuotoa alkukielessä, minä kolkutan teidän seurakuntanne ovella. Päästäkää minut sisään, minä haluan aterioida teidän kanssanne. Se oli se konteksti mikä siellä oli oikeasti. No sitten, jos tämä on vähän vääränlainen lähestymistapa, niin mikä on sitten se oikea? Se on tämä mitä Galattalaiskirjeessäkin sanotaan: Nyt kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät. Eli käännetään ylösalaisin: Jumala hyväksyi meidät! Tähän tulee aivan erilainen ulottuvuus. Jumala on Hän jolla on minun koko iankaikkisuus kädessään. Jumalalla on avaimet, Jumalalla on kunnia, Hän voi tehdä minun kanssa mitä Hän haluaa. Siitä tulee tietynlainen sellainen Herran pelko, kiitollisuus siitä mitä Sinä teit minun puolestani. Vau, Sinä hyväksyit minut, Sinä avasit minulle taivaan portit ja minä saan tulla sisälle. Minä en halua koskaan tehdä mitään mikä tuo Sinulle murhetta, koska Sinä olet kiivas Jumala. Sinä olet kiivas Jumala! Ja siitä tulee sellainen Herran pelko joka puuttuu monilta uskovilta ja joka on se onnen ydin, tämän uskon ydin: Herra on Hän, joka hyväksyi meidät. Hän päätti ojentaa kätensä ja me otetaan se vastaan. Sen jälkeen sinä vaellat pikkuisen varpaillaan. Sinä vaellat pikkuisen varpaillaan asenteissa ja käytöksessä. Sinä et halua loukata Jumalaa mitenkään, koska Raamatussa Vanhassa Testamentissa, on esimerkkejä siitä, että Jumala joskus vähän vaikka vetäytyi kauas pois siitä ihmisten luota. Me ymmärretään totta kai, ja monet uskovaiset ymmärtää sen, että Jumala rakastaa, ja se on ihan selvä, se tulee Raamatun sivuilta. Mutta moni ei ymmärrä että Jumalaa kuuluu pelätä myös. Ja ne kaksi kulkee täysin yhdessä ja niistä tulee mahtavaa hedelmäa kun molemmat ovat. Mutta sen takia ei monesti tule yliluonnollisia, radikaaleja läpimurtoja kun se Herran pelko puuttuu. Ja tämä mullisti minun uskonperustan. Tämä oli sellainen home minun talossani joka piti paljastaa. Ja kun minä vaihdoin, annoin sen tulla ulos, ja siinä meni jonkin aikaa että minä annoin tämän asenteen tulla itselleni sama asenne joka Kristuksella oli, se asenne että minä kunnioita ja pelkään Jumalaa oikealla tavalla. Sitten minä huomasin että siitä alkoi tulla hedelmää. Sellainen asenne ettei minulle kuulu mitään. Minulle ei kuulu suosio, minulle ei kuulu siunaus, mutta HÄN avasi ovet! Nyt minä voin rohkeasti mennä sinne ja vedota siihen: SINÄ avasit, ja minä saan tulla sisälle.

10 Kuka on kaikkein arvokkain? Ja se on sellainen asia, viime aikoina päivinä, minä ole oikein miettinyt sitä, että minä en enää halua kokea olevani arvokas. Koska mitä arvokkaampi minä olen sitä kauempana Jeesus on. Mitä suurempi minä olen sitä vähemmän Jeesusta minä tarvitsen. Mitä isompi minä olen ja ajattelen suuria itsestäni, niin sitä vähemmän minä oikeastaan tarvitsen Jeesusta. Että kun joku tulee sanomaan että sinä olet arvokas, niin minä sanon: Minulla ainakaan ei ole siitä edes kyse. Minä en ole nostamassa omaa arvoani. Minua ei kiinnosta nostaa omaa arvoani alkuunkaan, minua kiinnostaa nostaa Jeesuksen arvoa. Koska jos minä nostan Jeesuksen arvoa, niin minulle tulee tilaa sydämessäni Hänelle. Hän saa hallita ja minun elämä muuttuu paremmaksi. Minä en oikeastaan halua kuulla, että olet arvokas. Mä sanon: Ok. Joo, mutta minä en halua kuulla sitä. Minä haluan kuulla että Hän on Kuningas, ja Hän on arvokas, ja Hän saa hallita ja Hän saa enemmän tilaa minussa. Minä olen huomannut sen, että maailman tavalla arvon etsiminen niin siitä ei tule hyvää ainakaan hengelliseen elämään, että etsitään vaan sitä arvoa. Vaan jos me ollaan heikkoja, niin silloin Jumalan voima on meissä suuri. Niin kuin Paavali sanoi, että minä kerskun heikkoudestani sillä silloin Kristus on minussa suuri. Minä olen halunnut sitä asennetta ottaa, ja se on koko elämän kestävä tie, minä olen huomannut sen. Se ei ole silleen kerta heitolla, että nyt se on mulla. Minä olen huomannut, että se on koko elämän kestävä tie, tämä asenne Kristuksen asenne. Eli kyse on siitä mitä Herra Jeesus meissä on. Koska sitten Hänen mahdollisuutensa ovat suuret minussa kun minä en ajattele itsestäni kovin suuria. Ja kysehän on se, että olenko minä Hänessä? Niin kuin Paavali sanoi, että minä ole lukenut kaiken muun roskaksi, että minut havaittaisiin olevan Hänessä eikä tuntevani omaa vanhurskauttani enää, vaan sen joka tulee uskosta Jeesukseen, kaikki muu roskana. Joten kyse on siitä, että olenko minä Hänessä. Sitten jos joku mollaa sinua, välillä ihmiset mollaa sua. Välillä he eivät puhu niin hyvää sinusta ja välillä ihmiset loukkaavat sinua. Mutta sitten kun ne sanovat sinulle vaikka että sinä olet tyhmä. Niin sinä voit sanoa: Se on ihan vanha juttu. Kyllä minä tuon tiedän jo. Mutta uusi juttu on se että Jeesus hyväksyi mut! Että tulee sellainen oikea pohja, minä toivon että kaikilla uskovilla tulisi tällainen oikeanlainen pohja, niin silloin ei olla niin ihmisten sanojen armoilla, vaan pohja on horjumaton. Vaikka sinun vanhempasi littais sinut alas, sisarukset tai työnantaja tai kuka tahansa, niin sinä et ole niiden armoilla, kun sinulla on tämä pohja oikein. Se on mitä minä ole viime aikoina ajatellut, että Herra, minä haluan tämän tulevan todellisuudeksi minun elämässä päivä päivältä enemmän, koska niin kuin minä sanoin, koko elämän kestävä juttu, että se ei ole vaan kertaheitolla.