MTK-SATAKUNNAN LAUSUNTO EHDOTUKSESTA SUOMEN MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSIKSI

Transkriptio

1 MTK-Satakunta Itsenäisyydenkatu 35 A Pori Lounais-Suomen ympäristökeskus PL TURKU kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi LAUSUNTO EHDOTUKSESTA MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAKSI 1/ MTK-SATAKUNNAN LAUSUNTO EHDOTUKSESTA SUOMEN MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSIKSI MTK-Satakunta esittää pyydettynä lausuntona ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi seuraavaa: Yleistä Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaa on valmisteltu työryhmässä ja teemakohtaisissa alatyöryhmissä, joissa on ollut jäseniä monista valtion organisaatioista sekä joistakin järjestöistä Vaikka maatalouselinkeinon asiat käsitellään pääosin valumaalueita koskevissa vesienhoitosuunnitelmissa, myös tässä ohjelmassa on esitetty sitä koskevia toimenpiteitä. Sen vuoksi myös MTK:n edustaja olisi ollut suotavaa kutsua mukaan valmistelutyöhön. Toimenpideohjelmassa on hyvin tuotu esille ravinnekuormituksen laskeva suunta. Siinä on myös kerrottu, ettei merialueiden hyvää tilaa ole realistista saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, vaikka nyt esitetyt toimenpiteet parantaisivatkin meriympäristön tilaa merkittävästi. Kaikkia toimenpiteitä ei edes ehditä toteuttaa siihen mennessä. Lisäksi toimenpiteiden vaikutus näkyy vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. On hyvä, että ohjelmassa on nostettu esille toimenpiteiden kustannustehokkuus ja niiden sosiaaliset vaikutukset. Vuosikymmenten saatossa mereen kertynyt ravinnekuorma aiheuttaa sisäistä kuormitusta, jonka vaikutuksia ei pystytä ilman kohtuuttoman raskaita toimenpiteitä nopeasti vähentämään. Tekstissä kuvataan rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta prosenttiosuuksina. Tiedot tulisi aina esittää myös absoluuttisina määrinä, sillä ne kuvaavat paremmin myös kuormituskehitystä. Prosenttiosuus voi kasvaa, vaikka todellinen kuormitus vähenee. Toimenpideohjelmassa on rehevöitymisen osalta maatalouden osuutta korostettu turhan monessa kohdassa. Koska hajakuormituksen hallinta on erittäin vaikeaa ja jo tehtyjen voimakkaiden toimintamuutosten vaikutukset näkyvät viiveellä, tällaista korostusta kannattaa vähentää. Esimerkiksi sivulla 19 maatalouden nostaminen esimerkiksi on tarpeeton. Merenhoidon läheinen kytkentä valuma-alueilla tapahtuvaan vesienhoidon suunnitteluun on hyvin tuotu esille. Tavoitteet, toimenpiteet, mittarit ja seuranta on sovitettava yhteen. Merensuojelua ja merenhoitoa koskevia kansainvälisiä sopimuksia erilaisine lisäohjel- Maataloustuottajain Satakunnan liitto MTK-Satakunta Itsenäisyydenkatu 35 A Pori Puhelin Faksi Y-tunnus

2 mineen ja suosituksineen, kansallisia lakeja, ohjelmia ja sitoumuksia sekä Itämeren tilaan vaikuttavia toimialakohtaisia lakeja, ohjelmia ja sitoumuksia on varsin runsaasti. On hyvä, että tiedot on koottu tässä yhteen. Taulukkoon 3 on syytä lisätä uusi Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelma sekä uusi ns. nitraattiasetus (VNa1250/2014). Säädösten ja ohjeiden tunteminen ja hallinta on kuitenkin erittäin vaikeaa. Herää kysymys, eikö hyvän hallinnon ja kustannussäästöjen vuoksi erilaisia ohjelmia ja säädöksiä tulisi jatkossa karsia, yhdistää ja tarkistaa, että niiden tavoitteet ovat yhteneviä. Taulukkoon 4 on koottu vesienhoitosuunnitelmissa ehdotetut toimenpiteet. Niitä MTK- Satakunta on kommentoinut vesienhoitosuunnitelmasta antamassaan lausunnossa. Toimenpiteet on syytä ja varmaan tarkoituskin päivittää lopullisen tilanteen mukaan. Tieto merialueiden tilasta ja kuormituksesta kasvaa koko ajan, mutta siinä on edelleen puutteita. Tarvitaankin lisää tutkimustietoa sekä arviointimenetelmien ja mallien kehittämistä, jotta varmistetaan toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta. Samalla tulee tuoda esille, mikä on aitoa muutosta ja mikä aiheutuu esimerkiksi luokittelumuutoksista ja muista tekijöistä. Toimenpideohjelmassa ei ole esitetty toimenpiteitä yhdyskuntien jätevesille, mutta on todettu, että niiden toimintavarmuutta ja puhdistustehoa tulee parantaa. Koska pistekuormituksen hallinta on kustannustehokkaampaa ja huomattavasti helpompaa kuin hajakuormituksen hallinta, jätevesipuhdistamojen toimintaa on edelleen syytä parantaa. Päästötietojen on oltava luotettavia ja Euran jätevesipuhdistamon kaltaisista ohijuoksutuksista on päästävä eroon. Yhdyskuntien jätevesipuhdistamojen on varauduttava myös poikkeustilanteisiin nykyistä paremmin. Jätevesilietteen käsittely ja sijoittaminen on tässä kuten myös vesienhoitosuunnitelmassa jätetty kokonaan huomiotta. Sivulta 46 alkaen kuvataan maatalouden normiohjauksen vaikutuksia kuormitukseen. Kotieläinsuojien ympäristöluvan tarvetta ei tarkastella lajikohtaisesti, kuten tekstissä mainitaan, vaan huomioon otetaan tilan kaikki eläimet. Sikojen ja siipikarjan tehokasvatus on epämääräinen termi. Lause on syytä muuttaa muotoon nitraattidirektiivillä ja sikojen ja siipikarjan osalta myös teollisuuspäästödirektiivillä, mikäli eläinmäärä ylittää direktiivin eläinmäärärajat. Nitraattiasetusta koskeva lause kaipaa päivitystä. Toimenpideohjelmassa korostetaan monessa kohdassa maatalouden ravinnehuuhtoumien vähentämistä. Tavoite on sinänsä oikea, mutta MTK-Satakunta korostaa tässäkin kohdassa kasvien tasapainoista lannoittamisen ja hyvän sadon tuottamisen merkitystä. Näin saadaan myös peltomaissa olevat fosforivarannot parhaiten käyttöön. On myös huomattava, että Suomen peltojen keskimääräinen fosforitila on tyydyttävä. Nykyinen sukupolvi ei voi muutamassa vuodessa poistaa merestä niitä ongelmia, joita on kertynyt pitkän ajan kuluessa kaiken ihmistoiminnan seurauksena. Maatalouden on kyettävä tuottamaan ravintoa maailman kasvavalle väestölle nykyistä tehokkaammin. Tehokkuus ei tarkoita ravinteiden käytön ja ravinnehuuhtoutumariskin kasvamista, vaan optimaalista resurssien käyttöä. Jos kuitenkin yhden tuotantopanoksen käyttöä rajoitetaan liikaa, se heikentää muiden tuotantopanosten hyväksikäyttöä ja vie kannattavan tuotannon edellytykset. Luomutuotannon lisäämisen todetaan antavan mahdollisuuksia ravinteiden resurssitehokkaaseen käyttöön ja edistävän kasvin- ja eläintuotannon sopusuhtaista kehittämistä ja lannan ravinteiden tarkoituksenmukaista hyväksikäyttöä. Lannan sekä muiden ravinteiden järkevä hyödyntäminen on enemmänkin tilakohtainen ratkaisu kuin tuotantotapaan liittyvä asia. Ravinteiden vapautumisen ajoitus kasvien tarpeen mukaan on suuri haaste orgaanisten lannoitteiden kehittämisessä. 2/5

3 Ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamisen todetaan olevan myös tärkeää ympäristökuormituksen kannalta. Tässä yhteydessä kannattaa tuoda esille kotimaassa lähellä tuotetun raaka-aineen merkitys. Kotimaassa tuotetun ruuan käyttö edesauttaa ravinteiden kierrättämistä. Ohjelmassa on käsitelty myös ehdotettujen toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannusten analyysi. Tämä osa on vaikeaselkoinen eikä taustamuistiostakaan kovin hyvin selviä, miten laskelmat on tehty. Esimerkiksi ravinnontuotannon ja -kulutuksen vesistövaikutusten vähentämisen osalta todetaan, että kustannukset syntyvät tiedottamiseen ja viestintään liittyvistä kuluista. Miksi tässä ei ole huomioitu esimerkiksi maataloudelle syntyviä kustannuksia? 3/5 Toimenpiteet Maataloutta koskevia toimenpiteitä on pääryhmissä Ravinnekuormituksen vähentäminen sekä Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen. Ravinnontuotannon ja -kulutuksen vesistövaikutuksen vähentäminen (REHEV 1) Toimenpiteen kuvauksessa todetaan, että ympäristövaikutusten kannalta on keskeistä, miten ruoka on viljelty, lannoitettu, korjattu ja jalostettu. Tässä tulisi huomioida maan viljelykunto eli sen rakenne, biologinen tila ja peruskuivatustilanne. Ravinteiden oton kannalta on keskeistä hyvän sadon tuottaminen ja sitä kautta ravinteiden täysimääräinen hyödyntäminen. Siihen vaikuttaa oleellisesti maan kasvukunto ja se onkin yksi maatalouden keskeisiä haasteita. Toimenpiteessä korostetaan lannan ravinteiden kierrättämistä. Tämä on järkevää ravinteiden taloudellisen käytön ja uusiutumattomien raaka-aineiden säästämisen, mutta myös vesienhoidon kannalta. Koska maataloustuotanto on erikoistunutta, tarvitaan entistä enemmän kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen yhteistyötä, urakoitsijoita hoitamaan levitystä sekä tarvittaessa lannan prosessointia. Luomus on myös nostettu tässä kohtaa tärkeäksi tekijäksi rehevöitymisen vähentämisessä. Luomu on sinänsä hyvä kestävän tuotannon kannalta, mutta ei ole itsestään selvää, että ravinteiden huuhtoutuminen luomutuotannossa aina vähenee. Näin ollen on järkevää edistää kestävää maataloustuotantoa riippumatta siitä, mikä on tuotantotapa. Valtaosa elintarvikkeista tuotetaan kuitenkin tavanomaista tuotantotapaa käyttäen. Parhaaseen tulokseen päästään parhaita käytäntöjä yhdistämällä. Kaikkien kasvutekijöiden tasapainoisuus ja ravinteiden oikea-aikainen saatavuus takaavat parhaan lopputuloksen ravinteiden hyödyntämisen kannalta. Tekstissä mainitaan myös, että maataloudesta peräisin oleva ravinnekuormitus vähenisi 7 %, jos suomalaiset söisivät vain virallisten ravitsemussuositusten mukaista ravintoa. Miten tämä on arvioitu? On hyvä, että ruokahävikin vähentäminen on nostettu esille. Luonnonkalan syömisen ja kestävän maataloustuotannon harjoittamisen yhteys jää tekstissä epäselväksi. Indikaattorit on varsin pyöreästi esitetty. Miten esimerkiksi eri tuotteiden myynnin ja kulutuksen muutoksella tai kotieläinten määrän kehittymisellä voidaan seurata ravinnontuotannon- ja kulutuksen vesistövaikutuksen vähentämisen toteutumista ja tehokkuutta. Miten näitä indikaattoreita mitataan ja millaisia johtopäätöksiä tuloksista vedetään, kun ne eivät kuvasta tuotantomenetelmissä tapahtuvia muutoksia.

4 Vaikuttaminen EU:ssa maatalouden vuosien ohjelmakauden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämiseksi (REHEV 2) Toimenpiteessä tavoitellaan järjestelmän kehittämistä siten, että se ottaa toimenpiteistä saatavat vesiensuojeluhyödyt huomioon huomattavasti nykyistä paremmin. Tilastot osoittavat, että esim. väkilannoitteissa annettavien ravinteiden käyttö on vuodesta 1995 pienentynyt huomattavasti (N -30 %, P -70 %), mutta tätä vaikutusta on vaikea havaita vesistöissä. Vaikutukset näkyvät kuitenkin hitaasti. On myös otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset. Viljelijät ovat toteuttaneet lukuisia vesiensuojelutoimenpiteitä, joten on kohtuutonta jatkuvasti todeta, ettei toteutetuilla toimilla ole saavutettu tuloksia. Hieman omituiselta vaikutta se, että nykyistä korvausjärjestelmän toteutusta ei ole vielä edes aloitettu, kun se todetaan heikosti vaikuttavaksi. Sinänsä esitys ympäristökorvausjärjestelmän muuttamisesta joustavammaksi on kannatettava. Myös hallinnollisen taakan vähentäminen on kannatettavaa. Järjestelmän tulee kuitenkin ensisijaisesti olla järkevästi Suomen viljelyolosuhteissa toteutettava ja kannustava. Kohdentaminen on jo nyt monin tavoin käytössä eikä tarjouskilpailun ohjausvaikutus välttämättä toimi. Valmistelun vastuutahoiksi on nimetty Luke (MTT) ja Syke. Valmistelussa tarvitaan myös yhteistyötä MTK:n kanssa. Ravinneneutraali kunta -pilottihankkeen toteuttaminen (REHEV 5) Ranku-hanke on nostettu omaksi toimenpiteeksi, vaikka yksittäinen hanke sopisi paremmin jonkun muun toimenpiteen alakohdaksi. Hankkeen tavoitteena on edistää orgaanisten ravinteiden kierrättämistä, mikä sinänsä on hyvä tavoite. Puhdistamolietepohjaisista valmisteista on kuitenkin pystyttävä poistamaan haitalliset aineet ennen kuin niitä voidaan suositella laajempaan käyttöön. Toimenpiteen kuvauksessa todetaan, että ravinteiden käytön tehostaminen ja kierrätys vähentävät vesiin joutuvaa ravinnekuormitusta. Ravinteiden käytön tehostaminen vähentää kuitenkin vesistökuormituksen riskiä. Lääkeaineet merialueella -selvitys (HAITALLISET 1) Toimenpiteen tavoitteena on lisätä tietoa lääkeaineiden ja hormonien esiintymisestä meriympäristössä. Tämä tieto on perusedellytys päästöjenvähennystoimien kohdentamiselle eikä niiden esiintymisestä ole toistaiseksi ole riittävästi tietoa. Näiden haitallisten aineiden tuntemus ja mahdollinen poisto yhdyskuntalietteestä on erittäin tärkeää ja se edistäisi ravinteiden kierrättämistä pelloille. Tällä hetkellä yhdyskuntalietteen käyttöä lannoitteena ei koeta turvalliseksi, sillä puhdas maaperämme halutaan säilyttää puhtaana myös kierrätysravinteita käytettäessä. 4/5 Lopuksi MTK-Satakunta korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä Itämeren suojelussa, vaikka tässä toimenpideohjelmassa keskitytäänkin Suomen merialueeseen. Tämä on erittäin tärkeää sekä EU-maiden kesken että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Suojelutavoitteet tulee kohdistaa tasapuolisesti kaikkiin Itämeren alueen maihin ja toimijoihin kuitenkin siten, että kiireisimmät toimenpiteet kohdistetaan kriittisimpiin ongelmakohtiin parhaan hyödyn aikaansaamiseksi. Jotta yhteistyö toimisi hyvin, myös seurantaohjelmien ja seurantatulosten tulee olla vertailukelpoisia keskenään. Itämeren alueen viljelijät kantavat huolta vesien tilasta ja te-

5 kevät yhteistyötä maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Tässä työssä on olennaista, että maa- ja metsätalouden harjoittajat voivat olla varmoja toteuttamiensa vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta ja että he saavat tiedon parhaista käytännöistä ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Tiedonvaihto Itämeren alueen maiden välillä nopeuttaa parhaiden käytäntöjen leviämistä nopeasti maatalouden käyttöön. MTK-Satakunta pitää tärkeänä, että taloudelliset resurssit ja kustannustehokkuus pidetään jatkuvasti mielessä toimenpideohjelmaa toteutettaessa. Indikaattorien tulee luotettavasti kuvata merien tilan kehittymistä. Niitä varten kerättävän tiedon on oltava mitattavissa olevaa ja riittävää, jotta sen perusteella voidaan tehdä oikeita johtopäätöksiä. Myös EU:lle annettavissa raporteissa on kyettävä antamaan oikea kuva Suomessa toteutetuista toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. MTK-Satakunta korostaa, että merenhoito on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset näkyvät hitaasti. Toteutettavien toimenpiteiden onkin tähdättävä pitkälle tulevaisuuteen. Suomen taloudellisen tilanteen vuoksi niukkenevat resurssit tulee ohjata ensisijaisesti käytännön toimenpiteiden toteuttamiseen suunnitelmien ja ohjelmien laatimisen sekä hallinnoinnin sijasta. Maataloustuottajain Satakunnan Liitto MTK-Satakunta r.y. 5/5 Elina Liinaharja Vt. toiminnanjohtaja