Tiina Lamminen Suullinen esitys (20minuuttia)

Transkriptio

1 1 Tiina Lamminen Suullinen esitys (20minuuttia) Palvelumuotoilun ja muotoilun tutkimuksen seminaaripäivät Lapin yliopistolla Yliopistonkatu 8, ROVANIEMI Torstai Fellman sali Perjantai LS16 Otsikko: Ruoveden maiseman tuotteistaminen taiteen ja palvelumuotoilun keinoin Olen aloittanut taiteentohtorin jatko- opinnot runsaat puoli vuotta sitten taidehistorian professori Tuija Hautala- Hirviojan ohjauksessa. Taiteen tohtoriopinnoissa minulla on puolet taiteellista ja puolet kirjallista osuutta. Taiteellisen osuuden ohjaajaksi suunnittelen brittiläistä taidemaalaria, professori Maria Lalicia Bath Span yliopistosta. Minulle taide tarkoittaa aina itseisarvoista taidetta. Sanamerkitys tulee mielestäni hyvin esille englanninkielessä: fine art. Suomenkielen taide- sana on kuitenkin laajentunut pitämään sisällään paljon erilaisia, ristiriitaisiakin asioita. Taide- sana tarkoittaa likipitäen samaa kuin mitä englanninkielen sana art. Art, ilman merkityksen tyhjentävän käännöksen kopiointia sanakirjasta, sana merkitsee ainakin niin tapaa kuin taitoakin ja sanalla saatetaan tarkentaa esimerkiksi niitä välineitä, joilla taide tai taito toteutuu. Aivan kuin taide- sanakaan, art ei oikeastaan pidä sisällään kaunotaiteita, fine art, itseisarvoista taidetta. Opintoni ovat siis vielä varhaisessa vaiheessa. Taiteellisen työskentelyn järjestämisen lisäksi olen ehtinyt miettiä, miten sitoudun ajallisesti kirjalliseen työhön ja kokoan työn eri osiot. Olen herännyt pohtimaan, mitä teoreettista viitekehystä voisin näissä osioissa käyttää, miten niitä syventää. Palvelumuotoilu ei auta minua luomaan tohtorityöni taiteellista sisältöä. Sen sijaan mietin, antaako palvelumuotoilun konsepti minulle välineitä jäsentää

2 2 taiteilijan työn, taiteilijana olemisen ja valmiin taideteoksen yhteiskunnallista merkitystä. Yhteiskunnallisella merkityksellä tarkoitan tässä lyhyen aikavälin välinearvoa: paikallista toimeliaisuutta, taloudellista tuottoa ja hyvinvointia. Minulle annettu otsikko: Ruoveden maiseman tuotteistaminen taiteen ja palvelumuotoilun keinoin kaipaakin hieman tarkennusta. Se ei siis oikein vastaa Ruoveden maisemaan liittyvien jatko- opintojeni minkään osion sisältöä. En ole ajatellut lähestyä näin aihettani. Taide, fine art, ja tuotteistaminen kun eivät sovi yhteen. Ja oma fine art asiantuntijuuteni, jolle ylipäätään voin ajatella jatko- opintoni perustavan, ei ole otsikossa mukana. KUVA 1 Taidetta, fine art, voidaan tehdä näkyväksi eri tieteenlajien avulla: taidehistoria, kulttuurihistoria, estetiikka, kauppatieteet. Tieteenlajien sisällä taas on omat

3 3 koulukuntansa, jotka tuottavat kielellistä todistusaineistoa omiin diskursseihinsa. Diskursseissa aineistoa käsitellään tieteenlajin sisäisen ohjeistuksen mukaisesti. Eri näkökulmista, kunkin tieteenlajin päämäärien mukaan taiteesta muokkautuu erilaisia näköiskuvia. Tätä näkyväksi tehtyä taidetta voidaan soveltaa ja tuotteistaa sekä muotoilla palvelumuotoilussa. Mutta se on eri asia kuin taide, fine art, itsessään. Minun työssäni taiteen ydin koostuu valmiista taideteoksesta ja taiteilijasta. Palvelumuotoilu ei siis muotoile näitä, vaan se muotoilee eri oppialoilla tästä aineistosta tuotettuja kuvia. KUVA 2 Myös maisemaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Maisema voidaan selittää hirveän monella tavalla. Tiivistäen voi nähdä kaksi näkökulmaa: ne ovat kulttuuri ja luonto. Näitä kahta näkökulmaa käytetään mm. valtionhallinnossa kun maisemia arvotetaan. Maanviljelysmaisemaa rakennuksineen ja

4 4 historiallisia tapahtumapaikkoja arvotettaessa käytetään kulttuurimaiseman käsitettä. Suomessa tunnetaan myös kansallismaisemia, tämän käsitteen alle nimettyjä maisemia myös taiteilijat ovat päässeet muokkaamaan. Yksi tavoite tohtorityössäni, yhden osion tarkoitus kirjallisessa osuudessa, on osoittaa ammattitaiteilijan työn kumulatiivinen merkitys toteutumisensa paikkakunnalla. Tässä vaiheessa en halua kovin tarkasti erotella teosta ja tekijää tai edes sitä, puhutaanko nykytaiteilijasta tai edesmenneistä kuvataiteilijoista. KUVA 3 Muotoilenkin nyt otsikoksi: Voidaanko palvelumuotoilun välinein esittää se lyhytaikainen yhteiskunnallinen tuotto, joka syntyy, kun taiteilijan työ tehdään näkyväksi jonkin tieteenalan sisällä? Case Ruoveden maisema. Yksi perusoletuksistani siis on, että taiteilijan työstä löytyy yhteisöllistä merkitsevyyttä. Tämä voisi tarkoittaa suurin piirtein jotakin sellaista, että

5 5 pelkkä tieto taiteilijan ja taiteen, fine art, - ytimen läsnäolosta paikkakunnalla vaikuttaa. Kun pystyn osoittamaan yhteisöllisen merkityksen, voin myös tehdä näkyväksi Ruoveden maisema - projektissa syntyvän toiminnallisen mallin tuottaa lyhytaikaista yhteiskunnallista tuottoa. Viime vuosina taiteen itseisarvoisuutta, taiteen määrittelyä siten, että se syntyy tekijänsä näkökulmasta ja tulee taiteilija- vertaisten tai suljetun taidemaailman arvioitavaksi, on kyseenalaistettu mm. valtion kulttuuribudjetin jaossa. Nyt en enää puhu mistään terminologisesta huolesta, vaan tapahtuneesta muutoksesta. Muutos on esimerkiksi fine art - taiteilijoiden edunvalvonnan asia. Kulttuuribudjetin rahoja suunnataan taidetta välineellistäviin, lyhyen aikavälin tuoton hankkeisiin. Vaikka tämäkin raha on mahdollistanut kulttuuria ja avannut uusia näkökulmia, on se myös hämärtänyt taiteen määritelmää ja kadottanut siitä puolia. Ammattitaiteilijan kannalta kehitys on merkinnyt esimerkiksi taiteilijan ammattitaidon ja sen kehittämisen tradition jäämistä sivuun. Arvioitaviksi ovat nousseet taiteilijan työn kannalta toisenlaiset merkitykset. Taiteilijaksi on määrittynyt kuka tahansa, joka osaa tuottaa konkreettisesti tekemänsä sovelletusti mitattavaan yhteyteen. Minun ajatuksessani taiteilija on se, joka tekee taiteen. Taiteilijan työtä ei ole muotoilla taidetta näkyväksi palvelumuotoiluketjuun. Se on jonkun toisen tehtävä. Vasta eri tieteenalojen näkyväksi tekemä taiteen kuva (ei itse taide) voidaan välineellistää ja tuotteistaa. Vasta uloimmalla kumulatiivisella kehällä voidaan puhua palvelumuotoilusta. Sillä ei ole välttämättä enää mitään tekemistä ytimessä olevan taiteilijan ja taiteen kanssa. Jossain vaiheessa joudun varmasti tekemään myös kysymyksen, miten varmistetaan, että taiteen tuotto palautuu myös sen alkutuottajalle? Mietin, voiko palvelumuotoilu toteutua näissä kysymyksissä: miten esiteltynä, paloiteltuna ja muokattuna Ruoveden maisema - taide antaa hyvinvointia ja iloa? Millaisena pakkauksena Ruoveden maisema - taide tuottaa apua paikkakunnan brändäykseen ja uuden tuottavan toimeliaisuuden kasvattamiseen? Etsin

6 6 palvelumuotoilun avulla välineitä osoittaa itseisarvoisen taiteen kumulatiivinen merkitys tapahtumisensa paikkakunnalla. Ruovesi on ikärakenteeltaan vanheneva, muuttotappiopaikkakunta itäisellä Pirkanmaalla, entistä Satakuntaa. Asukkaita kunnassa on viisituhatta. Viime talven ikävä uutinen oli ison työllistäjän, aaltopahvipakkaustehtaan Stora Enson lopettaminen. Paikkakunnan suurin yksityinen työllistäjä on nyt Pihlan ikkunatehdas. Kuntaliitosta suunnitellaan Virtain kaupungin kanssa. Virtain kanssa tehdään jo yhteistyötä terveyspuolella. Rikas ja kaunis seitsemän sahan paikkakunta on taantunut sitten luvun. Edelleenkin Ruovesi tunnetaan kuitenkin erinomaisen kauniina kesäpaikkakuntana, jonka väkiluvun kesäasukkaat lomakuukausina tuplaavat. Kesäasukkaiden ansiosta myös kunnan kauppiaat jaksavat yli hiljaisen talvikauden. Sellainen yrittäjä on mm. 110 vuotta täyttänyt, yksityinen Vinhan kirjakauppa. Kesällä 2013 tuotin avoimella haulla Ruoveden taidehistorian ajantasaistamista varten näyttelyn kunnan kesänäyttelytilaan Viljamakasiiniin. Tarjotun aineiston, yli kolmesataa teosta, ja aiemman kirjoitetun materiaalin perusteella jaan Ruoveden taidehistorian kolmeen jaksoon: kansallistaiteilijoiden aika, alueella asuneiden ammattitaiteilijoiden aika ja aktiivisen taideharrastamisen aika. Kansallistaiteilijoiden jakson voi päättää toiseen maailmansotaan, jolloin alkaa alueella asuneiden ammattitaiteilijoiden aika ja luvulta alkaen aktiivisen taideharrastamisen aika. Koska aktiivinen taideharrastus on väestön ikääntymisen myötä laantunut, mieluusti näkisin paikallisessa taidehistoriassa uuden käänteen. Kansallistaiteilijoistamme Akseli Gallen- Kallela, Ellen Thesleff ja Gabriel Engberg ovat asuneet ja työskennelleet paikkakunnalla. Ruoveteen voi kuitenkin myöhemminkin, tavalla tai toisella, liittää koko joukon monia merkittäviä taiteilijoita, esimerkiksi Alpo Jaakolasta Alice Kairaan. Paikkakunnan kartalle voi merkitä seitsemän taiteilijan ateljeeta tai ateljeen paikkaa. Näistä yksikään ei ole avoinna yleisölle.

7 7 Ruoveden taidehistoriaa ei olla kuitenkaan tämän kummemmin kirjoitettu esiin. Tampereen taidemuseo Pirkanmaan aluetaidemuseo kokosi ensimmäisenä aluetaidemuseon työnä Häme taiteilijoiden silmin näyttelyn 1979 ja Ruovesi taiteilijoiden silmin kiertävän aluenäyttelyn Ne olivat yrityksiä esittää paikkaan ja paikkakuntaan kiinnittynyttä taidetta ja taiteilijoita. Tällainen taiteen esittämisen tapa ei ole enää viime vuosikymmeninä ollut kovin keskeinen. Taide kuitenkin syntyy paikallisesti aina jossakin ja taiteilija on fyysisesti jossakin. Ruoveden taidehistoria uinuu esimerkiksi paikkakunnan asukkaiden muistitietona. Se on läsnä suhtautumisessa taiteeseen ja esimerkiksi kiinni heidän omistamissaan Ruoveden maisema - teoksissa. Oman kokemukseni mukaan tämä ei tarkoita niinkään asukkaiden positiivista suhdetta taiteeseen tai jäsennettyä, suurta tietomäärää. Sen voi luonnehtia olevan ylipäätään tietoa taiteen ja taiteilijoiden läsnäolosta paikkakunnalla ja tietoa paikoista missä taiteilijat ovat asuneet ja työskennelleet. Toisen maailmasodan jälkeen paikkakunnan taiteilijoista on tietoa, joka on saatu henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Selkeää, eikö totta? Tarkastelen nyt Ruoveden maisemaa kolmen projektiketjun avulla. Ne ovat mikrohistoriallinen taidehistorian tallentamisen projekti, taide- ja kulttuurimatkailun edistämisen projekti ja taidekaupan projekti.

8 8 KUVA 4 Taiteen, fine art, näkyväksi tekeminen mikrohistoriallisena taidehistorian projektina synnyttää itsessään paikkakunnalle hyvinvointia ja terveyttä edistävää sisältöä. Tietoisuus itsestä kasvaa ja suhde ympäristöön lujittuu. Kotiseutuharrastuksen tiedetään lisäävän ikää ja edistävän terveyttä. Mikrohistoriallisen tiedon keräämistä voi edistää kotiseutuyhdistys- yhteistyön kautta. Ruovedellä on kirjoitettu monta paikallishistoriikkia. Miten ne ovat syntyneet? Millainen historia- osaamisen opetus on ollut niissä taustalla? Miten taidehistoriallinen tieto ja sen tallentaminen voisivat olla työssä mukana? Tiedonkeruu voisi tapahtua esimerkiksi taidehistorian ammattilaisen vetämässä Autere- kansalaisopiston opintopiirissä. Toiminnan voisi aloittaa sarja luentoja ja se voisi jatkua säännöllisesti kokoontuvana piirinä. Toiminnan vakiintumiselle tarvitaan pieni joukko sitoutuneita ihmisiä. Voidaanko tätä projektia tarkastella palvelumuotoilun ketjuuntumisena?

9 9 KUVA 5 Kun taide on tehty näkyväksi, sitä voidaan esitellä temaattisesti. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tavoitteellista näyttelyohjelmaa. Ruovesi sijaitsee Suomen tunnetuimman kesänäyttelypaikan, Mäntän kuvataideviikkojen ja Oriveden Purnun sekä Virroilla sijaitsevan Taide- Nuuttilan naapurissa. Kesällä 2014 Serlachiuksen taidemuseo avautuu Mäntässä laajennusosan valmistumisen jälkeen yleisölle. Keskittymällä maisemaan, Ruovesi tarjoaa kulttuuri- ja taidematkailijalle jotakin erilaista kuin naapurinsa. Tapa tehdä taidehistoria näkyväksi on julkaista siitä tietoa. Julkaisu voi tarkoittaa kirjoja ja karttoja, esitteitä ja reittioppaita, painettuna tai internetissä. Tälle pohjalle voi kehittää majoitus- ja matkailupalveluita, kurssi- ja seminaaritoimintaa. Entä voidaanko tätä projektia tarkastella palvelumuotoilun ketjuuntumisena?

10 10 Taideyhdistyksellä on keskeinen rooli kaikessa kuvataiteeseen liittyvässä päätöksenteossa Ruovedellä. Se voi toimia esittelijänä, informoijana ja puoltajana sekä rahoituksen hakijana yhdessä tai erikseen esimerkiksi kunnan kanssa. Toiminnan järjestämisessä on kyse yhteistyöstä, yritystoiminnan, kunnan, kolmannen sektorin ja yksittäisten ihmisten välillä. Edellä kävin läpi miten fine art - taiteesta tallennettua tietoa voidaan toimittaa kulttuuri- ja taidematkailun välineeksi. Sen markkinointi on jo toinen asia. Yksi Ruoveden tunnetuimmista matkailukohteista, jota on käytetty kunnan symbolina, on Runebergin lähde keskustassa. Lähteeseen liittyy legenda, jossa se esiintyy, nimensä mukaisesti, kansallisrunoilijamme inspiraation paikkana. Runeberg on siis myös Ruovedellä asuneita taiteilijoita, samoin kuin muuten oli Sibeliuskin. Lähde on ollut kirkas keidas, vierailukohde, jonka äärelle on keskittynyt kesäisin mm. harrastajateatteriesityksiä. Lähteen vettä on haettu monen kesäkeittiön talousvedeksi. Nyt lähde on vesikasveista samentunut ja vesi on muuttunut juomakelvottomaksi. Luonto Ruovedenkin kunnan symbolina on haavoittuvainen, kulttuuri ja taide sen sijaan eivät sitä niinkään ole. Ruoveden taideyhdistys on järjestänyt yhdessä Autere- opiston kanssa lähes vuosittain maisemamaalaus- kesäkurssin. Aktiivisten taideyhdistysjäsenten ikääntyessä perinne on ollut viime vuosina uhattuna. Kesällä 2013 järjestettiin kurssi ensimmäistä kertaa tietoisesti siten, että sen tarkoitus oli tuottaa myös elinkeinotoimintaa. Tämä tapahtui yksinkertaisesti niin, että kurssi avattiin myös taideyhdistyksen ulkopuolisille ja osallistujille tarjottiin mahdollisuus täysihoitoon. Kurssi saavutti suuren suosion ilman, että sitä mainostettiin. Kesäksi 2014 kurssitoimintaa on suunniteltu laajennettavaksi saksalaisille taideopettajille ja heidän oppilailleen, koska kiinnostusta on löytynyt. Pekkalan kartano on ollut kurssien pitopaikka. Hieno kartanomiljöö pystyy tarjoamaan esteettisen ympäristön, mahdollisuuden työskennellä suojassa myös sadepäivinä ja yöpymis- ja ruokailumahdollisuuden.

11 11 Toiminnan laajentaminen vaatisi suunnittelua ja uusia kiinnostuneita yrittäjiä paikkakunnalla. Kansanopistoissa olevat kesäkurssit pidetään sateen sattuessa valmiissa luokkahuoneissa ja ympärivuotisina laitoksina kurssien rakentaminen opistoille ylipäätään on osa koko toiminnan konseptia. Yhden paikkakunnan sisällä, yhteistyöhankkeena, vastaava tarkoittaisi yhteensovittamista majoituksen, työskentelytilojen, liikkumisen ja kurssitoiminnan suhteen. Vaadittaisiin myös antaumuksellinen opettaja, joka tuntisi maaston ja olisi tuttu toimijoiden kanssa sekä, tämän käytännöllisyytensä sivussa, olisi uskottava taiteenopettajana. Osa taiteellisten jatko- opintojen työtäni on järjestää kutsumilleni ammattitaiteilijoille vuosittain Plein air - symposium Pekkalan kartanossa Ruovedellä. Taiteilijat työskentelevät paikkakunnalla viikon. Viikon päätteeksi järjestetään maisemamaalausta käsittelevä seminaari Pekkalassa yhdessä Tampereen kesäyliopiston kanssa ja ripustetaan uutta maisemamaalausta esittelevä näyttely Viljamakasiiniin. Ammattitaiteilija tutustuu samalla paikkaan ja voi toimia siellä myöhemmin esimerkiksi opettajana. Näissä ketjuissa ei ole paikkaa taiteelle, fine art. Fine art, joka kuitenkin mahdollistaa ketjun syntymisen.

12 12 KUVA 6 Kolmas lähestymisen projekteistani on taidekauppa. Taidekauppa on mielikuvakauppaa. Kirjoitetussa tekstissä ja näyttelyissä näkyväksi tehty taide edesauttavat myös paikkaan sitoutuneen taiteen kauppaa. Käyn neuvotteluja paikallisen yrittäjän kanssa yhteistyöstä. Haluan vuokrata keskustasta toimistotilan ammattitaiteen esittämisen paikaksi, galleriaksi. Tarkoitukseni on esitellä vanhaa paikkakunnalla syntynyttä maalaustaidetta, tarjota aiheeltaan rajatulle taiteelle myyntipaikka, ja edustaa taiteilijasymposiumin kautta paikkakuntaan sitoutuneita taiteilijoita kesänäyttelyiden jälkeen. Voiko paikallisia taidemarkkinoita synnyttää? Se, mikä tekee Ruovedestä kiinnostavan ja syy, miksi sinne taiteilijat ovat tulleet, on maisema. Kaunis maisema tai erityinen luonto eivät sinällään kuitenkaan riitä paikan symbolisen merkityksen luomiselle. Jos luonto on, sen

13 13 symboliseksi esilletuomiseksi tai esimerkiksi kansalliseen kuvastoon liitetyksi tulemiseen tarvitaan joku merkityksenantajana tutkimusmatkailija, biologi tai taiteilija. Myös taistelupaikka historiallisena merkkinä voi antaa paikalle tällaisia merkityksiä. Osa Ruoveden paikkakunnan viehätystä on siellä syvällä oleva tietoisuus kuvataiteen ja kuvataiteilijoiden olemisesta. Mitä se voisikaan olla, jos tämä taide olisi tuotettuna näkyville? Taiteellisessa työssäni olen valinnut Ruoveden maisemalle paralleelimaiseman Baijerista, Saksasta. Paikka on subjektiivinen valintani ja tuttu kouluajoiltani Münchenin kuvataideakatemiassa. Suhteeni on Murnaun ja Seehausenin alppipaikkakuntiin vanhempi, kuin nykyisen kotipaikkani naapuripitäjään, Ruoveteen. Maalaan Baijerissa, Saksassa, Seehausen am Staffelseen paikkakunnalla ja Pekkalan lahdella, Ruovedellä. Monokromaattista ilmaisua lähestyvissä maalauksissani mietin paikan, maiseman ja mallin merkitystä suhteessa taiteilijan omaan ilmaisuun ja mielenmaisemaan. Murnau sijaitsee kauniilla alppiseudulla. Sen maisema on tunnettu Blaue Reiter - taiteilijoiden välittämänä, ekspressiivisissä maalauksissa. Wassily Kandinsky, Alexej von Jawlensky, Marianne von Werefkin, Franz Marc, August Macke ja Gabriele Münter. Eikä vain tämä yksi kaupunki, patikkamatkan saavutettavissa on useita taiteilijoiden merkitsemiä paikkoja ja museoita. Taiteilijoiden esimerkin takia seudulle tullaan; osallistumaan maalauskursseille, tutustumaan taiteilijoiden maalauksista tunnettuun maisemaan, kiertämään merkittyjä reittejä, kuuntelemaan luentoja ja esittelyjä, vierailemaan yleisölle avoinna olevassa taiteilijakodissa ja katsomaan taiteilijoiden maalauksia paikallisessa museossa. Taide ja taiteilijat ovat paikkakunnalla vetovoimaisina esillä. En halua väheksyä erityisen kauniin maiseman, laajojen luonnonsuojelualueiden ja niiden virkistysreittien sekä mukavien majoitusmahdollisuuksien houkuttavuutta. Kuitenkin on selvää, että taide, fine art, antaa paikkakunnalle enemmän houkuttavuutta kuin vain kaunis maisema. Mutta takaisin palvelumuotoilun mahdollisuuksiin. Miten kuvaamani projektien rahoitus voisi onnistua? Miten saada kunta yhteistyökumppaniksi? Miten

14 14 saavuttaa paikkakunnalla luottamusta ja innostaa myönteiseen ajatukseen, että paikkakunnan kuvaa voi kirkastaa taiteella ja se kannattaa tehdä yhteistyössä usean toimijan kanssa tämänkaltaisilla projekteilla? Missä vaiheessa projektin uskottavuus kärsii? Voiko yksittäinen toimija, jolla on ensisijaisesti taiteilijan status, toimia uskottavasti välineellistävänä yhteistyökumppanina ja yrittäjänä tai nouseeko siitä este rahoituksen löytymiselle?