Psyko 2 Wilhelm S. Schmidt 2015

Transkriptio

1 1

2 2

3 3

4 Psyko 2 Wilhelm S. Schmidt

5 5

6 I Psyko 1 Oli Ollilla ongelmia itse aiheuttamia, omia oli liikaa harteilla ennen jäntevillä, nyt heikenneillä Hanskatko naulaan vai naru kaulaan vai juosta äidin helmaan vai unohtaa, jättää kaikki tuttu taa paeta päältä maan Karannut oon aina vaan vastuita kavahtanut Sen kaikki minusta tiennyt on aina paitsi minä itse, joka ei sitä huomata saata. Mutta milloin sen voin oppia, huomata jos en kotiin palatessa takki avonaisena arvokkuus murenneena reikäisistä taskuista valuneena; waan toipuneena maailman valloittajana luulot korkeina, nousevina sitä oivallusta ei vaan muista eikä sen olemassaoloa 6

7 Onko tämä sitä mitä pitää olla, tehdä yksin, ansassa missä ikinä koskaan milloinkaan woin olla ressu, vapaa kaikesta kun kyky ilmaantuu jälleen esille, osaan laittaa taikurin viitan niskaan ja näyttäytyä taas 7

8 My Big Fat Kortexian New Year Jokaisen pikkupojan unelma puolet sitä, puolet tätä Joskus sitä, toiste tätä olisikin sekaisin tasainen emulsio vaan kun on faasista toiseen rako Ja silloin on minulla oma uusivuosi siitä alkaa kaikki, se jolloin missään suunnassa ei näy rajoja ennenkuin niihin törmää ja järjen lopussa on liian paljon vuotta jäljellä Tuhlaajapojan loppuvuosi vailla järkeä ja kykyä minun omaa helvettiä mantrana: patsi-hema puma tsimi kou 8

9 Istuva veli Onko runoja kaunoisia siellä missä olen ja olen ollut vääristyneitä, kieroutuneita kasvoja ja tuhruisia muistoja kaikki samaa sakeaa puuroa joka porisee, huutaa & humisee loputon energia lannistettuna epätoivon ja toivon väliin vangittuna poukkoileva pallo puhdasta potentiaalia ei saata millään realisoitua ellei tietään ulos etsiä malta pienen pienestä reiästä, joka on vain valopilkku loputtomien tähtien vyössä valoa käytävän päässä aina lopulta pienokainen eksyy kaikkien lämpimästi valaistujen ikkunoiden vilskeessä yksin kylmässä ja pimeässä kunnes yksi pieni ikkuna narahtaen aukeaa istuu sisällä veli ja kuiskaa tervetuloa Haarautuneissa käytävissä voiko siltä estyä että joskus valitsee suunnan väärän ja voi umpikujaan jäädä on otettava silloin takapakkia 9

10 tai antaa vastavoiman taikaisinpäin töytäistä tahi auttavan käden kuumalta liedeltä riuhtaista oikeaan ohjata heittäytyä 10

11 Keltainen kedon kukka kultainen kuutami kuusi korkeassa kinoksessa kiroilee korkealle kauaksi, kauan koska ikinä ei se kasva kylliksi tämän taivaan alla 11

12 Sormet sairaan käden kyljissä tarttuu hedelmäpuun oksiin, tuoksuihin, väreihin; heittää ne vastaantulijan haltuun jotta voisivat niistä kasvaa & siitä nauttia 12

13 Ritu-aali Nurkassa nukkaa navasta tuhkaa taivaalta betonilla, joka peiliksi jäätyy jos sitä märällä pyyhkii Sytytin ei sytytä ja jos sitä käsissään lämmittää jäätyy nahka metalliketjuun ulkona sataa lumi vinosti rauta-aita paon pysäyttää Mikä on tämä paikka mikä ollut ennen lattianrajassa lukittuja luukkuja pakoreitit tukittuna Kerran kun ovenraosta livahdan on minulla kaikki mukana silloin ei pysäytä kukaan 13

14 R'Hen Onko yksi Farao maailmankaikkeus joka on jumala Ihminen ei ole maailmankaikkeus eikä opossumi waan ihminen Onko Faraoita tuleeko enää olemaan milloinkaan Totuus sivuutetaan kun sen haluaa lausua sitä ei kestetä kuunnella synninpäästöä vain täällä haetaan 14

15 Raajat raukeistaa painava & huutava myrsky ahtaassa tilassa tekee suunnatonta tuhoa onko se korjattavissa vai peruuttamatonta 15

16 Onko virhettä tapahtunut ensinkään onko Faaraoita vielä onko tulipalolle sammuttajaa saako pelastusta sieltä missä muurahaiset aina uurastaa missä pesiämme rikotaan onko oikein etsiä orjuuttajaa onko sitä olla orja miksi vapautta tavoittelen vaan enkä muista miksi elän olenko unohtanut kalleimman vieläkö sen löydän loskastakin, myrskyisestä säästä kun silmääni oikein käännän Olen vapaudelle orja ehdottomalle, ideaaliselle realisoitumattomalle, villille uneliaalle päiväunelle kantapään kautta jahdatulle hullulle unelmalle yksi osa minua ei kaikki etuoikeus ei selviö elämä ensisijassa vapaus elämässä

17 Auringon ilmavan kevyet itiöt laskeuma leviää & alkaa kasvaa sisällämme levittää kultansa lämmön, energian tulee muotoiseksemme, tekee kauttamme sen mikä tarkoitettu on luonnon antaman tehtävän täyttää potentiaali muuttuu yritykseksi olla & tulla olemaan & jatkaa olemista mutta mistä potentiaali ilmestyy? Jumalalta isältämme/äidiltämme, Auringolta kun Aurinko on ollut kuollut ja se syntyy taas alkaa kierto nousevana uudestaan 17

18 Pieni pyyntö parahikseen pahimmassa ahdingossa voispa olla auringossa mistä ikinä löydän nuoruuteni niittymaat linnoitukset vauhdin, seikkailun vauhkon kiireen paikasta paikkaan leikistä leikkiin missä olen nyt pitäisikö olla tuolla tekemässä jotain elää elämää jonkinlaista hallittua säpinää päivien peitoksi iltojen virkistykseksi olla tuolla missä muutkin ovat, tekevät ei enää odotella jotain, parempia aikoja onko parempaa aikaa kuin nyt? 18

19 Sellaista satumaista sodomiaa sormituntumalla kantapäillä puun koputusta minne mennään sieltä tullaan tahi ei tulla mutta missä ollaan sieltä oleminen jatkuu sinne tai tänne siellä tai muualla missä elo jatkuu ei sen väliä vaan miten & minkä vuoksi kenen iltojen ratoksi omien mietteiden kanssa kynttilänvalossa valoisassa kesäillassa voinko aueta vai lukittaudunko sinne yksin pimeään näitä kirjoittamaan vielä toviksi, hetkiseksi sitten kun voimissani oon annan tarinani kiertoon nousen lentoon silmieni kiiltoon havahdun säikähdän kun kynttilät sammuu & esillä on maailma sellaisenaan mitä sille 19

20 teen vai voinko mitään tehdä vaiko kokea vaan kaikki & virrata sen mukana yhtä paljon kuin viereinenkin samoilla urilla, jotka kaikilla omia, vaan samoja yhteisiä ennalta luotuja latuja joilta eksyy waan niille palaa heittelehtien, kirskuen kolisten pelottavasti terveellisesti, luonnollisesti kun aika on & olosuhteet oikeat palasina kerrallaan paikoilleen asettuvat kaikki hahmot tässä näytelmässä aina ja esitys komea jatkuu 20

21 Tuskaiset torvet venttiilit karstan tukkimina kuumeiset, kihelmöivät virtaukset tukahdutetut Sileät kampaukset vaaleat posket punoittavat silmät silmukaksi punotut kairaukset johdattavat johonkin mikä ei ole missään waan samaa säkeistöä rikkinäinen levy ei mitään, joka on jotain täyttää ruukkuni, sylkykuppini äärimmilleen viskaanko sen, paiskaanko lattiaan heitän, kun olen valmis liekö se koskaan olenko ikinä enää ihminen jos elämänvoimat ovat jättäneet polun varteen eksyksiin 21

22 Minä olen näätä urkkiva silmiä kääntelevä näkymätön haamu hypnoottinen liike sumea takaviistosta ilmestyvä silmäkulmassa vilahtava muilta alueilta olenko olemassa muualla kuin päissänne teidän todellisuudessanne omassani olen jotain muuta jostain muualta jotain joka näkyy & sitten taas ei varjoissa, mutkissa häviävä olinko siinä olinko olemassa vai ajatusharhaa waan 22

23 Ketjussa/Psyko 2 kiinni ruuveilla, jotka ei hampain aukea suukapula pysäyttää huudon katossa roikkuen selätettynä avuttomana sisäinen itku kukaan ei kuule halusin olla lemmikki saastaisesta koirankupista juoden lattialla jalkopäässä maaten olen tavara tuote omasta hulluudestani kuinka pitkälle voin mennä ennenkuin menetän sieluni, maailma menettää otteensa minusta katoan maan nielemänä missä olen hulluudessa! Isä kurkottaa, haroo vaatien tietää äiti huolissaan missä poika on missä nukkuu yönsä ajelehtiva särkynyt ihminen ei tiedä olevansa mutta on & on sen tajuava: näin en voi elää on oltava jonkin osa avun ulottuvissa mutta miltä tuntuu olla koira se täytyy tietää minun täytyy se kokea miltä tuntuu olla niin että ei ole olemassa olla maan alla 23

24 melkein mullassa ikivanhojen tiilien, betonirakennelmien yössä pikimustassa pimeydessä, missä ainut valo on kemiallisena aivoissa päässä välkehtii valot joulun jäämistöstä pehmeys on vain muisto pääsiäisestä keltaiset kukat, pienet poikaset itserakkaus & -inho sukulaisrakkaus, kaiho lapsuuden valon kaipaus olenko aina ollut lapsi ongelmissa narkkari adrenaliinipiikkiä vailla elänyt äärirajoilla kaukaisimmilla kujilla katuojissa rotta olohuoneen nurkassa silloin kun on hämärää eikä paikallaolijat katso ruokakomerossa kun kaikki nukkuvat hiiviskellyt yön samettista pintaa pitkin lipuen ääneti huoneissa valppaasti vahtien tähtikirkasta yötä jälkiä lumessa yön lintuja puissa nämä ovat minun omistajieni seinät muurit muita vastaan hengelläni heitä valvon polvillani palvon kiitollisuutta osoitan olemalla valpas olenkin hauras mieleni karvas 24

25 Rukoilijat ääneti kumarassa tulimaljan yllä hikoilee vapisee horkassa hikimajassa mantraa murinaa itkua korinaa rumpuja savuavat yrtit taljoja jänteitä jousia puuta & luuta oranssia loimua varjoja tanssia kouristuksia hikimajassa 25

26 Kasvoista valuva mätä partaterällä revitty finni mukillinen ruskeaa tulehtunutta räkää lonkalle sopiva tuoli heiluu liitoksissaan & nivel kirskuu kuume valtaa ruumiin kovertaa luiden sisältä silmät & poskiontelot tulessa kirvelevä nenä virtaavaa poltetta kumeaa sykettä korvissa & pään sisällä 26

27 Oleminen olematta myyttinen olento kaksipäinen koira yönmusta kissa kummitussirkka apinaruhtinas taikalaukku pullollaan temppuja kultakolikoita kaivoon olemassaolon harhaa aivoon sapeleita & hamppuköysiä muurien yli loikkia olkapäillä eläviä toukkia haikaroiden ruokana virrassa, sillan alla asuva luonnon kätilö 27

28 Sammalia nauriita & saniaisia käpypalmuja miekoin niitettyjä muinaisia sammakkoliskoja munivia pussieläimiä puoliapinoita sormilintuja raajakaloja ikuisuuden rämeessä tervahaudoissa sudenkorennot & sääsket säilössä spiraalipanssarit pääjalat pohjaliejuissa tippukiviluolissa öljykentissä kaivoksien, louhoksien satunnaisina löydöksinä 28

29 Kuohua putkissa enteilee heräämistä syvästä talviunesta horroksesta ympäristön pulinaa yhteisäänistä kohinaa kaikki herää eloon on kahlittu energia taas oleva valloillaan, kuplivana tietä käyn tuttua, uusiakin joukon mukana virtaan hankin kokemuksia uusia tuttavia seikkailuja, sikailuja kohmeesta nousseena

30 Valkoista tuhkaa meripihkaa aalloissa hunajaa latvuksessa valkokultaisia kauriita melonikuormia dyyneillä kamelit & muuli polttava hiekka lämmin tuuli kostea, hikinen iltapäivä valtameren kuohu suolainen aerosoli valkeat vaahdot tomusaaret palmuissa lintujen pesät uivat pähkinät & liskot hylätyt kuoret rannalla uusin asukein 30

31 Kaikuja edellisestä kesästä sinisestä pesästä rosvojoukosta leiritulen turvasta vauhdista, jolla maailma pyörii huimaavaa kiertelyä näkemistä antamista menetystä menestystä huumaavia ajatuksia 31

32 Miksi, miten minkä vuoksi olen tässä mitkä polut takanani mitkä vielä edessä missä olen nyt tässä, en tuolla muualla tässä hetkessä, tässä paikassa siksi koska muualla huomenna päivänä seuraavana tuolla jossain mitä en ole vielä nähnyt mitä on kokematta en tiedä missä olen seuraavaksi ja miksi ni siksi, että nyt olen tässä olemiseni tulee joutavaksi 32

33 Olkikattoisten majojen varjossa auringon paahteelta suojassa koiranpentukatras yksi vammautunut erakkorapuja hopeisen rannan liejussa valkoiset kivitalot taksikuskit passissa gekot katossa moskiitoja pyydystämässä biryani & papaija-lassi krapulassa 33

34 Saatanan lähettiläät julistavat, messuavat: sinä kuolet ennenkuin 28 täytät se on 27 ikävuoden kirous rokkitähden kohtalo trubaduurin kuolema 34

35 Siniset, punaiset pilvet untuvapeitto terävien kuusten yllä riekaleet pienet hajaantuu lapsosen kodittoman ilta hämärässä, kotien valot lämpiminä, mutta kylminä pehmeinä, mutta raastavina polttavat, kosteat kynttilät ikkunalaudoilla sadevesi valuu mäkiä alas tietä kaivertaa missä koti 35

36 Onko pimeyttä kylliksi varjoja joihin paeta pauhua, vilinää onko oviin lukkoja ikkunoihin verhoja joilla kadota maailmalta piiloutua syvyyteen vajota uudestaan ja sieltä nousta 36

37 Taivaan untuvat katoavat maa on lämmin vesi lotisee takki repeytyi siinä nujakassa silloin sairaalassa sen paikata sain valkoiset haituvat rikkoutuvat ulos revitystä untuvatyynystä kasvon kasvun tarina johon kuuluu pirstaloituminen siihen liittyy kokoontuminen takkini hutera vielä repeytyy uudestaan 37

38 Touhuilu ynnä muu haahuilu pitää pään kunnossa kun on luonnollisen luonnoton lumottu sykkivä olento missä ihmiset missä toiminta missä taiteen kalut kynä & paperi on magiaa siellä, missä elektroni on jumaluuden aaltoliikettä kaukaiset maat ovat lähellämme sormiemme päissä päissämme on maailma, joka on kaikkien kaikkialla 38

39 Hennon olennon lento kivettyneiden katkeamaton kaiku vilisevät välkkyvät valot taivaan tutisevat tulet pienen pojan pelko rosoisen rumuuden kauneus koskettelee vihreys, valoisuus vauvan kehittyneisyys valloillaan mitä mieli tekee rakentaa valloittaa luo soljuvan suolainen syvyys näkymättömän näkyvyys maagisen valon luojat opastavat pohjan pimeydessä 39

40 Miksi vaihtuu aina moodiin seuraavaan elämä miksi aaltoilee sieluni etenee matka tilanteet muuttuvat asiat entiset kaikkoavat roihut sammuvat sielun palo jähmettyy ja syttyy tuli heikkona taas mikä on se suuri salaisuus mikä mysteeri sen takana mikä olen nyt mitä tulee seuraavaksi miksi jatkuu aaltoliike miksi pysyn sitä kysyn miksi en lopu ei sammu säästöliekki vielä mitä tulee tapahtumaan en tiedä 40

41 Vain muistoja muinaisia menneitä, unohtuneita jouhevan ajan jäämistöä hippusia onnesta tulevaisuudesta pilkahduksia paremmasta vihreiden lehvästöjen havinaa viileitä tuulahduksia keltaisessa, lämpöisessä valossa muinaisten unelmien kokoelma muistojen kerääntymä ajan kerrosten kertymä on ovella ajat uudet taas onko enää olemassa entisestä hitustakaan eloisasta historiasta voinko taas nousta minne mennä kaukana kotoa liekö liennytystä edessä onko ahdingosta ulospääsyä 41

42 II Runoilijain kasti kyyristyneenä horrokseensa synkimmän talven läpi koittaa Auringon valon aika nousevat he pimennosta taas pahennusta aiheuttamaan totuutta kirjaamaan kauneutta palvomaan valoa auringon sen lämpöä energiaa sen antamaa elinvoimaa ammentavat itseensä & sen muuntaa joksikin toiseksi & kauniiksi itse auringoksi, mitä se on käytännössä toteutuneena auringon säteet ovat sen säkeet lopulta 42

43 Hellyyden harmoniset hehkut päältä maan taitaivaasta & veden yltä tempaavat minut mukaansa houkuttelevat ulos kuoresta herkeämättä kutsuvat mukaan leikkiin joka on ja on aina ollut meneillään täällä tällä pallolla ihmisen alkuajoista asti tulen ympärille tanssimaan horjumaan, hoipertelemaan örisemään nokinaamaisena jäkälänhajuisena veden äärellä, kirkkaan taivaan alla maata syleillen toisiamme rakastaen hellyyden & empatian hehkussa alati, iäti, aina 43

44 Ovela onnettomuus ottaa osansa omastani minusta lähtee henki, hengellisyys eloisuus poistuu mikään ei pysy mikään ei muutu oudoksuttavat otukset täällä tarpoo survoo märkää maastoa lennättää hiekkaa & risuja kanervikossa kiiruhtaa huutaa pullojen kilinä & pulina kantautuu kauas ne tulevat & tuovat metelin 44

45 Ammottava ahdinko anelevat kädet rukous kaukaisuuteen perheen kaipuu ikuisuuden meri Kovan onnen kyyhkyt lentävät niitä ilmavirtoja joilla olen haaksirikkoutunut missä kapteenin käsi ei riitä pitämään suuntaa Vaitonaiset viekoittelijat maailmojen huipuilla pimeimmillä pohjilla hidastavat henkäykset pysäyttävät puuskutukset miljoonan kivisen tien risteykset vaikenemisen verkostot 45

46 Vallattomat viininköynnökset liehuvat viimassa kostean kuuman auringonpaisteen alla uimarenkaat vyötäisillä nuoret vartalot rientävät matalassa merenrannassa paistaa aurinko ennenkuin sammuu aurinkovarjot käyvät hyödyttömiksi nuoret vartalot, sielut kerjuulle kuivalla hiekalla polttavan auringon alla skorpionit eivät piiloudu jäävät vaeltamaan löytämättä paikkaansa kuten loputkin meistä 46

47 Saatana täällä haisee aivan märkä koira vai oliko se se vanha kauhtunut ukko joka tuli vastaan tuulesta sisälle vakavoituneet psykonautit kujeilijajumalat hiljenneet huuto katkennut mäyhä jatkuu päiden sisällä ei rauhaa saa 47

48 Matelen ulkomaailman mukailtavia mantroja tapailen käsi ojossa hapuillen loikin kyydistä pois puolinaisena kärryille uudelleen kädet tyhjinä kurottaen mikä olen & missä & miksi miksi kädet taskuissa & arkaillen kuljen tällä tiellä eikä toisella miksi pennut laukkaavat lakkaamatta sivuillani onko kultaa tämä olemassaoloni vai julmaa pilaa vaan & kenelle olenko yksin vierelläni vain nukkaa jäänteitä eilisestä ei kunnollisia muistoja mitä olen sorvannut sitä en saa pitää se ojennetaan pois sinne, missä nuotiot loimuavat & tarinat elävät vain suusta suuhun mitä olen tehnyt vain velkaa & häpeää ympäriltäni maistanut kermaa sitä koskaan saavuttamatta olen ollut spermaa alkulimaa alkujaan ennen olevaisuutta 48

49 todellisuutta joka lyö joka päivä & joka yö vastaan läimäyttää silmänurkassa häilyy vatsaan pesiytyy kun tajunta häipyy & todellisuus mustuu, pimenee sumenee vallan rajat mikä olen, missä & miksi minä olen olevaisuuden vitsi olevaisuus on minä olen olematta minusta puuttuu olevaisuus olen, mutta en ole olemassa häipyy kädet ympäriltä kuin tuuli olenko toiveiden täyttymättömien itkumuuri haalentunut, haljennut astia 49

50 Tuntemattomien itkujen taivas turmeltuneiden aukio kerää kokoon satumaiset vanhat & uudet jumaluudet mielenkiinnottomien kartastojen kokoelmat, niiden monet muunnelmat kalentereiden & kalligrafioiden ikiaikaiset vyyhdit sotataidon & viljelyn opaskirjat luettelot kuihtuneet kirkonkirjat musteläiskät menneisyydestä tuovat meille, säilövät vavahtamattomat virkamiehet ikuisen jatkuvuuden byrokraatit jotka pohjustavat rupuiset pesämme niiden huipuilla pimeissä yläkerroksissa varoen, vartoen asustelevat symbiootit antavat aiheita uudistua tulla kestävämmäksi samaksi tehostetummaksi itsekseen tuhoutuneiden tyyssijaksi kohtaloiden kirjastoksi

51 Kaukaisten maiden kauppiaat karvaiset kourat kurotettuna hepeneiden ympäröiminä kuljemme basaarissa löyhkien & huutojen kujalla kankaiden kokoelmissa mausteiden hajussa rahaa taskuissa enemmän kuin hennomme näyttää varuillaan varkaiden valtakunnassa miljonääri kaduilla & kapakassa lippalakissa & ilman solmiota norsujen & kameleiden vieressä kuvattavana päihtyneenä katujen himmeissä värivaloissa kookospähkinä kourassa toinen jalka kapakanovesta ulkona 51

52 Monenkirjavar mogulit maanosan mahtavimmat vahtivuorosta vapauttaa toisensa kuunkierron mukaan vuorovetten vaihtuessa aallot puhdistavat entisen tuovat uutta kareille, lammikoihin monenlaiset aarteet ikivanhat & modernit köyryselkäisinä keräilee talteen, turvaan paksujen ovien taakse vartioituihin torneihin, holveihin laskettavaksi, vaalittavaksi ikuisuuksiin asti kallisarvoinen lasti 52

53 Joskus vain jokseenkin en tiedä mikä olen en tiedä tiedänkö olevani olenko olematta vai olenko tallaanko liikkumatta vedänkö perässäni taakkoja joiden en tiedä olevan olenko paikallani liikunko turhaan minnekään pitäisikö olla tehdä jotain olla jotain muuta miksi olen ja teen miksi pitäisi miksi en ole? 53

54 Vanhoihin sanoihin & sanontoihin takertuneena, uupuneena kahlaa läpi jähmettyneiden soiden soidinten loisto tiessään ulappa autiona liikkumattomana vanhat tavat juurtuneena sielun ytimiin ei uusia purjehduksia matkoja ei enää täyttymystä missään ympärillä vain raatoja vanhoja luurankoja syvä mustuus ei sointuja, säveliä synkkyyttä salaa saalistettua väsymystä peittyneet ilot tuhkan alle myrskyn jäljiltä pelkkää tyhjää autiutta 54

55 Pieniä, pilkahtelevia päättymättömiä punoksia puiden lailla haarautuvia ajatuksia kokemusten kirjo kuin fraktaalina ei loppua keskiössä mielen päät punoutuneena moniksi ajatusten laidoiksi leikkaukset leimuavina uusina aatoksina, tuotoksina kytkettynä kauneuteen avaruuden totuuteen josta tulee julki juuri pieni otos jonka näytämme kun näyttäydymme uusina & vanhoine väreinä kosmisessa kankaassa vapisten, värähdellen keskuksena kudoksen aavistuksenomaiset solmut mielemme päissä 55

56 Rikkinäisten rukouksien hajaantuneiden ajatusten tuhoutuneiden aikomusten kaivo jonne ei käsi yllä mutta kurottaa pohjalla puutunut paatos puuttuva puhti toivo jota ei tahdo löytyä hylättyjen toiveiden & ylevien harhakuvitelmien alta voiko mikään sieltä palata onko entinen mennyt menojaan saako takaisin arvokkuutta voimaa taistella ahmia, udella kulkea, vaellella valloittaa seistä tanakkana ennen kulkematonta tietä vastassa kulkea sitä lujana & antaa sen kuljettaa sinne minne aika näyttää 56

57 Valkoiset viimat valkoinen taivas auringonpaiste lämmitti selkää mutta jäi lyhyeksi linnut kertovat tarinaa lauluja keväällä

58 Elämä on sinnittelyä päivästä toiseen koko ajan on paha olo päässä huutaa: ei minusta ole mihinkään & sama lopettaa kaikki kaikki tuntuu epätoivoiselta & ylivoimaiselta en kestä olla muiden seurassa ahdistaa niin ettei voi muuta kuin maata 58

59 Pyöreän valkoiset kyyhkyt & punaiset pikkulinnut pelastavat pimeyteen putoamiselta kaitsevat, suojaavat karkaamiselta estävät keikahtamisen kaaokseen pohjustavat pidemmän ajan pelastusta siipien reunustamaa uomaa pitkin virtaa elo tasaisesti, pehmeästi 59

60 Heiluvat, hosuvat kädet eivät ehdi hioa timantteja syytävät ne eteenpäin pois omistaan ylimääräinen energia muiden käyttöön parempina aikoina riittää omaakin kynttilää lämmittämään koleine, rauhallisina öinä herää, kun muut nukkuvat liikkuu, kun muut eivät pysähtyneisyys muuttunut vauhdiksi huimaavaksi 60

61 Onkaloihin & onteloihin turbulentisti takertuvat sanat eivät solju vaan vellovat väkivaltaisesti poukkoilevat poispääsyä etsien patoutuvat kerääntyvät kuumiksi kinoksiksi kunnes paukahtaen vapautuvat kaaos, sekamelska ampautuu ulos läiskähtää paperille tai pusertuu pikkuhiljaa raskaina röykkiöinä millä voimalla alkukantaisesti, eläimellisesti kasaantuvat sanat alitajunnasta perätysten assosiaatioketjuina alkuvoimaisina mystillisinä, arvoituksellisina lomittaisia merkityksiä täynnä

62 tupakantumpeilta tuoksuva eteisaula mies makaa odottaen ulkona asfaltti on märkä huoneessa lemuaa sairaus ja kertaalleen syöty valkosipulijauhe tunkkaista puuskuttava hengitys hulluus ikkuna visusti kiinni mielikuvituksellisilla naruviritelmillä turhaa sorsa puolillaan kusta hikisete vaatteet & lakanat käytettyjä muovimukeja käytävillä mielettömien meteli missikisoista veikkaus 62

63 hirtehistä hourailua & höpötystä hullujenhuoneella idioottimaista hörötystä tarkoituksetonta käsien taputusta ääntelehtimistä & heilumista vakavien asioiden äärellä nauru pidentää hoitoa ikä karttuu kuka on vanhin täällä kuka nopeimmin sopeutunut mennäänkö jonon ensimmäisinä vai jäädäänkö häntäpaikoille onko kahvipannu putsattu vai haukutaanko mammanpojiksi juoruämmien ja kyttääjien kesken hölötys käy suusta järki tulee perästä uno-kortit esille aikaa tappamaan mitä täällä voi tehdä kuin seurata karvojen kasvua kasvojen venymistä & hymyttömien sielujen ikääntymistä voiko tömistää lattialaattoja & julistaa: olen täällä pakolla vapaaehtoisessa synninpäästössä kuin kotonaan 63

64 täysin elinkelvoton yksilö selviää ryppäissä kaltaistensa kanssa holhouksen alla mutta sekin on sinnittelyä ei pysty elämään itsenäisesti niinkuin ihmiset elävät haluaa kuolla! 64

65 Kohtalon ivaa höperöityneiden vanhusten rampaa pilkkaa lumimyrskyn saartamana kesällä liitoksistaan heiluvan huumorin vankina missä aika matelee vesihana tippuu kellon tikityksen tahtiin ei näy kuuta, Aurinkoa ei pääse tähtiin makaan sängyssä ilman näköaloja ei aloitteita, ei päätöksiä vain tuskainen tieto jostain läheneväästä onnettomuudesta joka meidät tästä korjaa pahempiin paikkoihin vaiko parempiin takaraivossa toivottomuus tulevaisuudesta ei vihjettäkään tuolit istuvat tyhjinä itsekseen seinillä kaikuu kellon tikitys & vesihanan tippuminen 65

66 Tyhjiin kalutut lauseet & sanojen rippeet kirjailtuina vihon viimeisille lehdille pulppuaminen tyrehtynyt kauneus on vain muisto totuus pelkistynyt epätoivoksi kivettynyt muuttumattomuuden, liikkumattomuuden tilaan luovuuden vedet eivät solju sanojen sointi ei taivu kiihkeys muuttunut pitkäveteisyydeksi sielun synkkä alennustila 66

67 Köyristyneet kissat hyökkäysvalmiina valmiit naukumaan vasten sääntöjä & muureja tassut tanassa hyökkäyselkein eivät alistu sähköallergiaa putket määräävät tahdin pitävät pauloissaan määrittelevät kaiken 67

68 Tyhjyyden ahtaudessa tiet eivät risteä polveutuvat vain alati, loputtomiin niitä täyttävät mitättömyyden, tarkoituksettomuuden sotkuiset röykkiöt ahtaalla kun kulkee ahtaalla kun pysähtyy pujottelee vastoinkäymisten välistä voimattomuuden tunteissa epätoivon mainingeissa padoissa porisee kuumaa turtuneisuutta kaikki pysähtynyt kuin jäissä seiniä & valleja koristaa epäonnistumiset & menetykset mitään ei ole edessäpäin ei minne mennä pää ei kestä hullujen höpötystä joutavaa älinää 68

69 Mahtavat itämaiset voimat retuuttavat raivaavat kaivertavat tyhjiä kyynelkanavia sätkyttelevät jäseniä villisti kaikkiin suuntiin sielu nuortuu kieppuu lentokoneissa sinisellä taivaalla auringonpaisteisella valkoisten suihkujen, pilvien ympärillä noituus on tässä ruumiissani jossa sielu asuu sielun kärsimykset eivät ole totta ruumis elää & niin sielukin mukana todellisuudessaan omalaatuisessa harmaassa ja värikkäässä kudelmassa universumissa, laidasta laitaan poukkoilee olevainen, jonka luomus olemattomuus on elää, on 69

70 Kiemuraiset oksat lehvästöt viettelevät houkuttelevat silmät kuopistaan kääntää sielun nurinpäin vastaaottamaan aikojen alusta kantautuvaa sävelmää lämpö, sarastus, hehku kirvoittaa lähtemään liikkeelle todelliseen, ajantasaiseen maailmaan, missä ei ole väsymystä, nälkää murheet annetaan mennä niiden tultua viskipaukku ei viekään niitä pois ei tupakka lievitä ahdistusta seesteisyys kuvaa eloa ollaan läsnä maanpäällisessä paratiisissa ollaan ilman, muttei palella rehkitään väsymättä uni on valveen jatke käsikahva toispuoleiseen maailmaan ennustukset toteutuvat huomenna ei ole poutaa sadonkorjuu on nurkan takana elämä on juhlaa juostaan kohti seuraavaa, aina riekutaan villisti veden ympäröiminä ei ole kuivaa paikkaa sade osuu kohdalle kohta yltäkylläisyyden aika on pian ennenkuin se on päättynyt tämä aika on se jolloin kasvamme opimme samaistumme historiaan 70

71 kirjailemme tämän muistiin unohdamme eilisen nukumme ohi huomisen & on liian myöhäistä ottaa tämä kiinni koska se on mennyt silloin jolloin juhlat on pidetty väki heräilee aamuun tähän sekasotkuun kiiruhtavat lautoillaan taas omaan maanpäälliseen paratiisiin 71

72 Äkkinäiset sanat sikiöasennossa surkea joulun lapsi hipelöityvyys, hiplailevuus neekerin poikanen puun alla metsästäjien majoilla uudessa uskossa kilpaa ajan kiertoa vastaan syöksähteleviä tuulia, auvoisia olenko sananen mitä tuleman pitää pitäjässä, mitä kirkonkylällä asuu latvoissa lepakoita minä maan alla möyrin, koikkelehdin kedoilla kallis ajan vyöry tulee takaisin muuttuu maaksi madoksi muiden joukossa missä istuu isäntä siellä surkeus kytee villoissa asianmukaisissa asusteissa käytettävien tavaroiden ominaisuuksissa tavallisen kansan outoudessa viileässä välinpitämättömyydessä kuitenkin nukkuvina heräävät alimmat oksat yössä päivän valjetessa vaeltavat karjat, kulkueet, pataljoonat ikinä eivät levätä saata missä liikkuu susia & kojootteja aina vilkkuu valot metsien mökkien ei voi eksyä mierontiellä kokoontuvat aukeilla yhdessä, kaikki yksinään huutaa outouksia tulevaisuudesta, tämän päivän olevaisuudesta 72

73 mitä sanoo alitajunta alkukantaisista säkeistä julmista, hirmuisista salakavalista sanonnoista murheellisista muisteloista moninaisuus jähmettyy, pelkistyy yhdeksi uudeksi aluksi taas 73

74 Mikä on viekoittelevan mielen salaisuus? Onko se ikääntymisen riski julkitulemisen kauhu vai uuden etsintään kannustus taivaiden tavoittelun tyydyttämättömyys vanhaan väsyminen ikuisuuksien kurottelu taivasalla vapaana villeillä niityillä kommelluksien kirjo päättymättömillä teillä uusia taipaleita mutkien takana kasvun henkäykset pilkahtelevat pyhyyden aallot ikivihreät arvoituksellisuuden metsät uusien laulujen kokoelmat luonnon lempeät helmat isoissa röykkiöissä elävien pienuus omasta mitättömästä olemassaolosta tietous oman kehon haavojensa kantaminen tulevaisuudelle antautuminen nähdä valaistuneita muualla ei koskaan itsessä jaksaa jatkaa vaikka on pimeä odottaa valoa kirkkainta omasta itsestä tulla tietoiseksi siitä 74

75 Salaisessa, salaperäisessäkö kahdenkeskisessä kanssakäymisessäkö puhkeaako kukka eloon luottamuksellisuus tuttavallisuus Ei! Tämän enempää et minusta saa. 75

76 III Tähän tarvitsen sound trackin syvin vesi syvin järvi koko planeetalla kalmanvirroissa uimme 76

77 Sorkkivatko kuolleet multaansa saadakseen käsityksen kuolleena olemisestaan kurkkivatko kuolleet kuopistaan nähdäkseen muiden elävän kukoontuvatko synkkiin paikkoihin ollakseen yhdessä täydentääkseen kokemuksensa kuolleenaolemisen tuska kipu elämän kaikottua on mitä jää, kun kuolee & alkaa entistä muistella, haikailla uusi maailma mullan alla ei enää eloa vain kuolleena olemista unestaan väsyneenä herännyt öykkäri on rauhallinen 77

78 Linnutko ovat kylpiessään tietoisia muurahaisten anatomiasta samoin kuin ovat nyppiessään niitä suuhunsa ruuaksi höyhenpeitettään varjelevina ilman virtauksissa kaartelevina olentoina taivaan 78

79 Silmät kiinni silmät auki mällit päässä silmät auki vilkkuvia valoja silmät kiinni tehokasta hengitystä makuuta silmät auki myssy pois ylös pois 79

80 Tentattavana oleminen väkinäinen tekopirteys pakotettu osallistuminen mieluummin kävely räntää vaakatasossa päähän & naamaan hyytävää vaatteet märät ahdistus helpottaa kassillinen tupakkaa lämmintä kahvia mahassa kylmässä, kosteassa viimassa taivaltamassa vapaus ei huoneensa vanki ikkunasta tuijottamassa sorsaan kusemassa 80

81 Kiireessä pulikoitu korvat tukossa päivän halki lääkkeet kahvin kanssa alas ulkona syysilma keskellä kevättä kaapissa suklaata kiireesti makaamista kahvin maku suussa kaikki vyöryy ohi pysäytä & sano mitä asia koskee rukouksiisi vastaan jos ehdin on paljon paperitöitä traportteja, kirjaamisia kirjurin hommat erikseen helppoja, leppoisia paljon naruja sitomatta omaisuus levällään monessa paikassa jo hävinneeksi julistettuja irtipäästettyjä artefakteja entisen miehen vaatteita toimiston tarvikkeita kallisarvoisia aarteita pitkin pitäjää niistä on parampi luopua & aloittaa alusta vähemmällä räjähdysmäisesti laajentunut reviiri on kutistunut jälleen yhden miehen olotilaksi sen kanssa, mitä milloinkin on tarjolla, mitä tarvitaan kynä & paperia missä ikinä olenkaan 81

82 Mitkä ryhmät eivät sovi minulle mihin ryhmään en sovi en mihinkään missä hypnnotisoitujen katseet pyyhkivät minua missä aktiivisesti otetaan osaa ryhmän ulkopuolisten asioihin missä mikään juoru ei ole liian pieni kulkemaan suusta suuhun läsnäoloni ei heijasta positiivisuutta sammuttaa vain eloisuuden iloisuuden muiden hyvän mielen tukahduttaa itseensä tyytyväisyyttä häiritsee saman henkinen ryhmä ottaa mukaansa & vie mennessään ampuu minut yli niistä rajoista mitkä minun myönnettävä on en voi olla osa omaa onnettomuuttani minkä osa olen olenko yksin tässä maailmassa kuljen joukkojen laidoilla tähyillen materiaalia, jota minulla ei ole ilo kokea katsoa sivummalta vaans sekaantuminen on riskialtista kokeminen on mahdotonta mahdotonta olla, nähdä sitä maailmaa rajojen sisäpuolelta olematta siinä mukana kohtalokkaasti jossakin irti kaikesta 82

83 entisestä erillään on kasvettava ulos, juurtua jonnekin rauhalliseen paikkaan tehden matkoja milloin minnekin 83

84 raekuuro moukaroi lehtiä, asfalttia leskenlehteä lämmittää Aurinko säteillään 84

85 Uusi parranajokone levällään latauksessa odottaa selkäkarvat pystyssä sängen lähtöä makaan selin ja kuuntelen paperin kahinaa kun se tavaa käyttöohjetta rauhallinen iltapäivä 85

86 Tuikean tunkkainen tuoksu olo hassuttelevainen/hassu kokemuksia joita en osannut jakaa hymy hyytyi ikkuna auki ilmaa sisälle pois sairauden haju ilmavaivat laahaavat askeleet pois hilpeys minulle osoitetut puhelut vastaamatta nyt on eristäytyneisyyden aika pois kutkutteleva tietoisuus naapurin tekemisestä puuhailemisesta

87 Munkit & rinkilät paistuivat & korvensivat sormia tuoreina niitä pyöriteltiin niinkuin Hitchcock pyörii tuolissaan & elämän kehä pyörii Auringon jumaluuden ympärillä sima janon sammuttaa virkistävänä virtana Aurinko lämmittää pintoja 87

88 Hedelmällistä maaperää inspiroivat, intensiiviset sävelet valon läpitunkevat säteet lämpö verkalleen vetreyttää matelijamaisen ruhon liikkeeseen tuulien & veden solinan tahtiin tähtivyön matkaaminen pysäyttämätöntä taivaan laella elämän kuiskaus onkin mahtava huuto jokaisessa kolkassa tässä ajassa 88

89 Pako pois tästä paikasta vapaana virtaamaan paon häkellyttävä idea en tiedä mihin suuntaan menisin minne päätyisin matkallani itseni ääriin syvyyksiin pääni sisälle kommunikoinnin toisenlaisen muodon alueelle vieraille seuduille mukanani vaiston antamat ohjeet luonnon neuvot esi-isien kopioituneet piirteet reaktiot elämänvirtaan kulkea pystyssä läpi sen kaiken 89

90 On kielen syvyys pyhyys lausujain hermoston sokkeloista tajunnan mittainen jäljitelmä todellisuudesta tunteiden, havainnointien, aatteiden kokonaisvaltainen kuva lukijansa hermoston tavoittaa & valtaansa ottaa synnyttää sykkivän tajunnan virran väistämättä mukautuu, muotoutuu uudeksi uudelleen monimutkaistuu jotain poistuu, jotain, aivan uutta jää 90

91 Lokit kirkuvat tuuli tuivertaa pyörteisenä Madonnan Like a Virgin soi puhelimesta aurinko värjää vihreitä kaistaleita nurmikosta kävyt ja oksat putoilevat kopisten tupakkakatoksen kattoon aurinko on puoliksi harmaiden pilvilauttojen takana jakaa lämpöä & vihreyttä ympäristöön

92 Vanhimpien valittajien vuolaat väitöskirjat vakiintunut väkinäinen väkivalta kohoaa päivät pääksytysten kun säädökset laskeutuvat taivaasta tai helvetistä ylitsepääsemättöminä kumoamattomuuden esikuvina sietämättömät säädökset kurkkua kuristavat hengen vievät uutuudessaan voittamattomat luikertelevat, livahtelevat ryömivät, rappiolliset

93 Miljoonavoima tuntuu aivoissa ylikierroksilla kiivasta hengitystä minne menisin jonnekin termoskannu & teltta tulkoon kulkurielämäntapa tulkoon seikkailijan kesä maantien laita aurinko kahvi taival pysähdykset lepäämään raukeat raajat unet maailmasta mikä on matkan alku mikä määränpää 93

94 Hirmuinen hurrikaani laivalasteittain kalanpäitä & sisälmyksiä jumissa satamassa sotavoimat eivät purjehdi nyt jäädään rannalle meri ei kahta sotapoikaa kaipaa eivätkä tytöt joka satamassa muistele lämmöllä kylminä öinä kun kuu katsoo taivaalta & ravintolat sulkeutuvat ei kotiinpalaavien juoppolallien joukosta heitä löydä akvaariokalaa vaan ei riitä syötäväksi syöteiksi ei pääruuaksi solttujen tyhjät taskut matkalaukuissa vain aikansaelänyttä, huonoa taidetta ei matkalipun vertaa paluu menikin telakkatöiksi 94

95 Runoja mielitietyille sormet kuumeisesti syyhyten sen vuodatan kyyneleitä paperille hikeä selkänahasta odotusta kuin veikkaustuloksia jännittäen haparoivat sanat & aivot rikkinäinen levy palaa aina alkuun taas kynnet ruvella tulikivenkatkuista sanomaa & sanomattajättämistä mitä jeesus sanoisi ykseys toiseus ainoa oikeus luonnon tyydyttämättömyys keinotekoinen kieli tyhjyys särkyneet sanat tulevaisuuden odotusta menneen tekemättömäksi tekemistä historian kieltämistä missä yksi ainoa toivo voi pelastaa hukkuvan yksinäiseltä lautaltaan 95

96 Vastuunkanto saa väistyä kun nukkuu puoliksi hereillä painajaisissa eikä herätyskello soi vahinkoa on aiheutettu minimaalisesti & jatkan unia aamun hämärässä puut nukkuvat linnut heräävät tekemään työtään minä en työni on olla holtiton mihin ympäristö minut asettaa siitä jatkan olemistani tunnen sen tulevan tulevaisuuden asioinensa & ilmiöinensä eteeni kirkkaana, vielä sumeana kuin unihiekkaa silmissä tulee kohti uusi aika uusi aamu jossa nukkua puolitodellista painajaista

97 Olenko ansainnut mitään tästä välittämisestä kaukomailta olenko ansainnut kyyneleet alakuloinen mieli unohtakaa minut älkää vaivatko päitänne olen hylky meren raastama vanha tavara ei käyttökelpoinen ei hyödyllinen jäänne unohtakaa minut tänne & haudatkaa jatkakaa eloanne olemassaoloa rikkaampaa kuin minun 97

98 Happoisia, hapokkaita, keltaisia päiviä kultaisia iltapäiviä kristallinkirkkaita iltoja tuuli käy tyynnyttäen, viilentäen kuumaa hoppua olla tekemättä mitään miten päin makaisin avaanko ikkunan nukkuuko huoneessani joku olenko itsekseni kiihkon vallassa hidas perjantai on nopea mieli kaipaa reissaamaan taivaltaen, liftaten seuraavaan paikkaan tässä viivyttyäni hetken

99 Näitä sivuja seuraan tulevaisuudessa omia jälkiäni tutkin muistelen vuoden kiertoa uteliaisuuttani ravitsen kiinnekohtia tarvitsen tallennettujen tilanteiden päivämääriä kirjailen kaivan arkistoista tulevina aikoina kun täytyy muistaa tilanteen luonne tuona aikana huomata kasvun tapahtuneen 99

100 Velttoa, hengittävää maata jalkojen alla tulevaisuus paksun savun peitossa sadepisarat painavat tonnin kappale keltaiset valot käytävillä työntävät pois luotaan pimeään soppeen jossa kynät lojuvat ihmiset myös haisevat, kuluneet ruumiit eritteissä marinoidut kuolema on vain toiveen päässä kuulen koputuksia jotka eivät ole minulle taivas on hylännyt meidät 100

101 Betoniset seinät kätkevät sisäänsä ikivanhaa verta entisistä nuorista eilispäivän huomisen toivoista vankeja omalla tavallaan jotkin vapaita jotkin haamuja unohdettuja ilman kotia ilman suuntaa tai näköaloja tien viereen jätettyjä hiekkasäkkejä raukeita nuoria ruumiita käsin tehtyjä kohtaloita kaunaa, unohdusta luovuttamista periksiantoa 101

102 Hyi vittu mikä lemu ja löyhkä arvet haisee liikkumattomuus vanha hiki rytistetyt vessapaperit veriset ranteet revityt vaatteet muistot menetetyt kadonneet lapsuuden vuodet ovet jotka ovat raollaan eivät auki hautausmaiden portit luiset kourat jännittyneet käsivarret olemattomat ajatukset pelko, kauhu palanut menneisyys kaiken entisen tuhkat turvallisuus poissa kaipaus kotiin missä on koti haju ei lähde millään ikkunat pirstaleiksi tuuli valjastetuksi tavaraksi paketoituna hyviin aikeisiin ahdingossa kaukana kotoa pimeässä vailla piilopaikkoja talossa täynnä vieraita kasvoja vääristyneitä kuvia haamuja menneisyydestä missä olen kalvakoiden seinien sisällä vangittuna saastaisuuteen pää harteilla likaisissa kourissa ei edes rakkoja tyhjyys, olemattomuus 102