KERAVAN KOIRAHARRASTAJAT RY

Transkriptio

1 1

2 KERAVAN KOIRAHARRASTAJAT RY HALLITUS Puheenjohtaja ja jäsenasiat Lea Yli-Suvanto Puh Varapuheenjohtaja Minna Snell Puh Sihteeri Janna Haakanen Jäsen Pia Karvinen Jäsen Pirjo Vasarainen Jäsen Jukka Hämäläinen Jäsen Jarmo Veteläinen KOULUTUSVASTAAVAT PK-vastaava Jarmo Veteläinen Puh TOKO-, jälki- ja viestivastaava Johanna Cederlöf Hakuvastaava Tarja Kaismo, PEKO-vastaavat Ritva Holmström Katja Parkkinen Reviiri -lehti Ritva Holmström Tuula Kuokkanen Internet -sivut REVIIRI 1/2014 Jäsenlehti 33vuosikerta / 2014 Julkaisija: Keravan Koiraharrastajat ry. Ilmoitushinnat: Takakansi koko sivu 50 e 30 e puoli sivua 25 e Jäsenmaksut: varsinainen jäsen 20 e perhejäsen 4 e liittymismaksu 7 e Tilinumero: Nordea Kerava IBAN: FI Yhdistyksen kotisivut: Sähköpostiosoite: keravan.koiraharrastajat@gmail.com SISÄLLYSLUETTELO Yhteystietoja... 2 Lyhyt katsaus... 3 Puheenjohtajan terveiset... 3 Esittely... 5 Pelastuskoiratoiminta... 6 Koiran hallinta... 7 Pieni katsaus ahmimiseen... 9 Ruokahalu kasvaa syödessä Koulutusohjaajat Kouvolassa Kansikuvassa Pori Jazzin virallinen jazz-koira Jaska kesällä 2013 Yyterissä 2

3 Lyhyt katsaus pitkään harrastushistoriaani Teksti: Lea Yli-Suvanto Palveluskoiraharrastushistoriani on jo yli 40 vuotta. Noina vuosina minulla on ollut perheenjäsenenä ja harrastuskaverina neljä rottweilerurosta ja yksi narttu. Lisäksi perheessämme on ollut saksanpaimenkoiria ja welsh corgeja. Emma-koirani kuoli huhtikuun lopulla ja nyt kotona on uusi rottweiler-pentu. Yhdistystoiminnassa olen ollut mukana -70-luvulta lähtien. Vuosina toimin Lahden Käyttökoirien hallituksen jäsenenä, rahastonhoitajana ja puheenjohtajana siirryin Espooseen Palveluskoiraliiton toimistonhoitajaksi ja liityin Helsingin Vetokoirakerhoon, jossa toimin hallituksen jäsenenä sekä 7 vuotta puheenjohtajana. Liiton toimisto muutti 2010 vuoden alussa Keravalle ja tällöin liityin myös Keravan Koiraharrastajien jäseneksi. Koirieni kanssa olen harrastanut useimpia PK -lajeja, joskin pääsääntöisesti metsäjälkeä. Koirista kolme on ollut käyttövalioita ja yksi tottelevaisuusvalio. Minun kilpailuviettini on aina ollut melko vaatimaton, mutta olen kuitenkin käynyt kokeissa aina sen mukaan, miten koiran ominaisuudet ja terveys ovat sen mahdollistaneet. Oman mielenkiintoisen lisänsä harrastukseeni on tuonut tuomarina toimiminen, sekä palveluskoirakokeissa että luonnetesteissä. Näin olen tutustunut harrastuksemme mahdollisimman monelta puolelta ja mahdollisimman syvällisesti. Jäätyäni eläkkeelle Palveluskoiraliiton tehtävistä on mielenkiintoista taas ottaa vastaan uusia haasteita sekä KKH:n puheenjohtaja / rahastonhoitajana, että pienen rottistytön omistajana. Puheenjohtajan terveiset Keravan Koiraharrastajien yleiskokouksen nimittämänä puheenjohtajana pyrin edistämään yhdistyksemme perustoimintoja siten, että loisimme mahdollisimman hyvät edellytykset jäsentemme harrastuksen ylläpitämiselle. Koska olen ollut KKH:ssa vain rivijäsenenä, minulta menee varmasti jonkin aikaa päästä sisälle yhdistyksen käytännön toimintaan. Onneksi yhdistyksen hallituksessa ja toimikunnissa on jäseniä joilla on hyvä asiantuntemus KKH:n toiminnasta. Myös yhdistyksen edellinen puheenjohtaja, Pekka Henell, on lupautunut tarvittaessa opastamaan ja auttamaan. Koulutustoiminnan ylläpitäminen PKlajien osalta on kohdannut ongelmia varsinkin luvallisten maastoalueiden puutteen vuoksi. Mikäli Teillä arvoisat yhdistyksen jäsenet, on hyviä kontakteja Keravan lähialueiden metsä- tai peltoalueiden omistajiin tai metsästysoikeuden omaaviin henkilöihin pyydän, että pyritte käyttämään suhteitanne hyväksi, jotta saisimme maastoihin käyt- 3

4 töoikeuden. Henkilöetsinnässä tarvittavat alueet ovat melko pieniä ja metsäjäljen koulutuksessa koirat ovat kytkettyinä joten koiriemme koulutus ei juurikaan häiritse riistaa. Kun maastoalue on luvattu yhdistyksen käyttöön, yhdistys myös vastaa, että sen harjoitusten jälkeen alueet jäävät siisteiksi ja alueilla noudatetaan maanomistajan ohjeita ja määräyksiä. Hyvää kesää ja mukavaa harrastus- ja kilpailukautta. Lea Uuden hallituksen jäseniä, oikealta puheenjohtaja Lea Yli-Suvanto, varapuheenjohtaja Minna Snell, jäsenet Pia Karvinen ja Jarmo Veteläinen 4

5 Jape ja Nemo Hei, Olen Jarmo Veteläinen Tuusulasta ja KKH:n hallituksen uusi jäsen. Koirien kanssa olen harrastanut pienen ikäni.tällä hetkellä kotonamme asuu puolisoni lisäksi neljä Belgianpaimenkoiraa joista kaksi viettää eläkepäiviä ja toisen nuoremman kanssa kisaan pk-jäljellä. Hallitukseen lähdin mukaan antaakseni oman panokseni yhdistykselle joka tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet harrastaa koirien kanssa. Kiitokset kouluttajille jotka lähtivät nopealla aikataululla taas kerran vetämään kevään tottis treenejä,ilman teitä koko toiminta loppuisi kokonaan. P.S. Olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä jotain seuran eteen? Ilmianna itsesi hallitukselle. Kentällä nähdään! Jape 5

6 Kerhomme pelastuskoiratoiminta hyvässä nosteessa Teksti: Ritva Holmström KKH:n pelastuskoiratoiminta on virinnyt parin viime vuoden aikana mukavasti lähinnä hakuharrastajien keskuudessa. Seurassamme on tällä hetkellä hälytysryhmä, joka osallistuu Vapepan etsintöihin ja lisäksi meillä on jo myös kaksi hälytyskelpoista koiraa. Tämän vuoden aikana saamme toivottavasti vielä pari uutta VIRTA-käyttöönottotarkastuksen läpäissyttä koirakkoa lisää. Vapepan järjestöjä alueeltamme ja oma kerhomme oli siellä myös edustettuna. Päivä huipentui hälytysryhmältämme pyydettyyn etsintänäytökseen Aurinkomäellä. Tapahtumapäivänä KKH:n koirat ohjaajineen järjestivät lisäksi kärryvetoja lapsille. Kiitos Jukalle ja Ismolle siitä! Kerava 90 vuotta Vapepa 50 vuotta Vapepa täytti keväällä 50 vuotta ja mm. Keravalla järjestettiin useita koulutuksia. Tämän juhlavuoden sekä Keravan 90-vuotisjuhlien kunniaksi Keravan kävelykadulla järjestettiin vapaaehtoistapahtuma lauantaina 5.4. Tapahtumassa oli mukana useita Pelastuskoiraharrastajat treenaamassa pimeäetsintää syksyllä 2013 Maastoetsintäharjoitus elokuussa 2013 Keinukalliolla. Mukana harjoituksessa Savion VPK, SPR, Vapepa KeskiUusimaa ja KKH:n hälyryhmä. 6

7 KOIRAN HALLINTA Teksti ja kuvat: Minna Snell Tämä seuraava kirjoitus on omia ajatuksiani koiran hallinnasta. Miten se saavutetaan ja miten se vaikuttaa koiran ja ihmisen yhteiseloon. Olen aina ajatellut koiran hallinnan perustuvan koiran KASVATUKSEEN. Siihen tärkeään työhön, jota emo tekee jo pentulaatikossa ja jota meidän tulisi jatkaa läpi koiran elämän. Hyvin kasvatettu koira tulee luokse, pysähtyy ja noudattaa ei käskyä välittömästi. Minulle kasvatus ja tottelevaisuus (liikkeet) ovat kaksi eri asiaa. Montako kertaa olette nähneet emon kouluttavan pennuilleen tottisliikkeitä palkiten namilla? Tuskin kertaakaan. Kasvattaminen on luonnonmukaista kun taas tottelevaisuus on ihmisen keksimä asia. En kuitenkaan vähättele tottelevaisuuskoulutusta. Se parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta ja on kummallekin mieluisa harrastus. Miten meidän tulisi kasvattaa koiraamme? Hyvää mallia voi saada seuraamalla pentulaatikon tapahtumia. Emo saattaa makoilla hiljaa paikoillaan ja seurata pentujen leikkiä. Kun leikki käy liian rajuksi toisiaan tai emoa kohtaan, emo nousee ylös, seisoo ääneti jäykin vartaloin ja luo pahan 7 katseen. Nostaa huuliaan niin, että kulmahammas näkyy. Tämä on varoitus. Jos pentu ei sitä noteeraa, seuraa rangaistus. Emo saattaa ojentaa pentuaan niin kovasti, että se jopa ulahtaa, mutta se kyllä tietää mitä tekee. Heti perään emo nuolaisee pentua, kertomalla sille: Hyvä, kun lopetit, älä enää ikinä tee tuota. Näin pentu oppii hyvin yksinkertaisen ja johdonmukaisen kaavan. Varoitus, ja jos ei tottele, seuraa rangaistus. Monesti näen ihmisien hokevan eisanaa. EI,EI,EI,EI Eli ihminen vain varoittelee, mutta siitä ei ole koskaan seurannut mitään. Mitä sitten tapahtuu? Koira ei opi siitä mitään. Sana EI on aina varoitus. Jos sitä ei noudateta, tulisi seurata heti RAN- GAISTUS. Mikä rangaistus on? Se tulisi suhteuttaa koiran kokoon, rotuun, luonteeseen ja ominaisuuksiin sopivaksi. Herkälle, pehmeälle koiralle riittää toruminen, kun koiralle jolla on enemmän tai paljon ominaisuuksia, voi se olla pakote talutushihnasta, tai pieni tukistus niskavilloista. Jos koira on

8 todella kovapäinen, tai hallinta on täysin riistäytynyt, voi apuna olla vaikkapa kolinapurkki. Mutta sen käyttöön tulee perehtyä todella tarkoin ja aina ammattilaisen seurassa. Sen tarkoitus ei ole satuttaa koiraa vaan lähinnä säikäyttää, jotta koira lopettaa ei toivotun käytöksen. Rangaistuksessa tärkeintä on ajoitus, johdonmukaisuus, päättäväisyys ja uskottavuus. Koira huomaa jollet ole tosissasi. Koiraa täytyy muistaa myös palkita oikeasta käytöksestä. Joskus se voi olla hiljainen hyväksyntä, kehu, rapsutus tai nami. Namiautomaatiksi ryhtyminen harvoin kannattaa. En usko, että hallintaa saadaan aikaiseksi koiraa lahjomalla. Jo tällä pienellä mutta johdonmukaisella tavalla saamme apua remmikäytökseen, karkailuun, varasteluun ja muuhun ei toivottuun käytökseen. Väkivallasta, riehumisesta tai huutamisesta ei liioin ole apua koiran kasvattamiseen. Se on koiralle täysin vierasta, epäjohdonmukaista ja erittäin tuomittavaa jo eläinsuojelulain perusteella. Olen nähnyt monia korkean tason koirakoita, jotka epäonnistuvat kokeessa koiran puutteellisen hallinnan takia. Koira niin sanotusti haistattaa ohjaajalleen. Ei noudata annettuja käskyjä, jotka sille on opetettu tai karkailee. Yleiset kootut selityksen ovat moninaisia.. Kyllä se kotona osaa, se vaan on tommonen, huono 8 päivä yms Ei koira vaan ole tommonen. Se käyttäytyy juuri niin kuin sen annetaan käyttäytyä. Koira on eläin. Se elää hetkessä. Tässä ja nyt. Se ei osaa suunnitella tulevaa (ensi viikolla syön mamin kengät) tai muistella menneitä (olipa pari viikkoa sitten mukavaa syödä sisäfileet keittiön pöydältä). Koiran kasvatus tulee aloittaa jo kotona. Sen tulisi olla normaalia koiranomistajan arkea. Oireet sen puuttumisesta tulevat esiin lenkillä, koulutuksissa, kotioven ulkopuolella. Pahimmillaan kotona, kun koira on ryhtynyt määräämään perhettään. Elämä koiran kanssa ei tulisi olla stressaavaa. Se on aina merkki ongelmista. Moni toteaa koiran olevan kiltti ja vaivaton kotona. Toki, koska oma reviiri on koiralle turvallinen paikka. Mutta kiinnitä myös huomiota totteletko SINÄ koiraasi kotioloissa. Leikitkö, annatko rapsutuksia ja makupaloja sen niin vaatiessa? Jos koiralla jo ilmenee hallintaongelmia ja käytöshäiriöitä, mieti asiat yksinkertaisesti. Kaikki asiat tapahtuvat sinun ehdoillasi. Koiran vaatimuksesta ei tapahdu mitään. Toki koiraa saa ja pitääkin pitää hyvänä. Mutta vain sinun ehdoillasi. Tällä hetkellä on valloillaan paljon eri koulutustyylejä. Aloittelevalle koirakolle melkoinen viidakko. Miten valita oikea tie? Oikea tie on se joka tuottaa tulosta. Miten valita kouluttaja? Oikea kouluttaja on se, joka pystyy perustelemaan käyttämänsä metodit jotka tuottavat tulosta. En itse usko, että koiran hallintaa voidaan saavuttaa lahjomalla eikä sillä, että koiran kamalaa käytöstä ei huomioida. Kauniisti käyttäytyvä, hallinnassa oleva koira on ilo omistajalleen ja yhteiskunnalle. Kesää ja kärpäsiä odotellessa, Minna

9 Pieni katsaus ahmimiseen ja sen hillitsemiseen Teksti: Sanni Tarkiainen vaihtoehtoja ruokailuvauhdin rauhoittamiseksi. Olen törmännyt Corsoissa sekä nirsoihin että kaikkiruokaisiin ahmijoihin. Meidän Cera lukeutuu jälkimmäiseen luokkaan, kaikki maistuu ja ei malttais syödäkään kunnolla kun nieleskellään köntteinä... Meillä toteutetaan tällä hetkellä sekaruokintaa, eli karvakorvat syövät kotiruoan jämistä raakaan lihaan ja luuhun sekä nappulaan. Yllättävää kyllä esim. nappulasäkki voi olla avattuna saatavilla, kumpikaan koirista ei siihen uskalla koskea, ohi mennessä haistellaan kylläkin. Mutta auta armias kun on ruoka-aika! Molemmat innostuvat kovasti, mutta AB malttaa syödä rauhallisesti ja jos on raakaruokaa tarjolla, niin pureskellakin sen kunnolla. Mutta ei Corsotin, se nieleskelee lähes kaiken purematta. Pentuaikana vielä oli ajatus: kyllä se sitten isompana rauhoittuu ja oppii, että ruokaa on aina reilusti tarjolla (ja kun vielä koko ajan ruokamäärää hiljalleen on lisätty jotta alkaisi massaakin saamaan). Vaan kun ei, meno on samanlaista edelleen, joten pakko oli tutkailla Mutta ensin lyhyesti ahmimisen haittapuolia. Liian nopea syöminen kerää vatsaan ilmaa, jota koira koittaa poistaa röyhtäilemällä ja saattaa sitten oksentaakin. Ilma joka ei poistu etupäästä, poistuu (toivottavasti) hetkeä myöhemmin takapäästä, luoden oman pikantin lisänsä kodin ihanaan tuoksumaailmaan... Jos koira nieleskelee liian suuren palan esim. luuta tai lihaa, se ei sula vatsassa vaan koira saattaa vielä monen tunninkin jälkeen oksentaa sulamattoman aineksen pois. Joskus voi ahmimisella olla vakavampiakin seurauksia, mutta useimmiten ne liittyvät liian suureen ruoan määrään kerralla tai liian raskaaseen liikuntaan ruokailun jälkeen. No, kuinka sitten aloin hillitä Ceran vauhdikasta appeen nauttimista? Hankin ns. ahmijan kupin, niitä on monen mallisia, mutta itsellemme hyvä löytyi suoraan paikallisen lemmikkitarvikeliikkeen hyllystä nappulasäkkiä hakiessa, on tarpeeksi iso, jotta Corsotin pystyy siitä normaalin annoksensa kerralla nauttimaan ja isohko samettiturpa kuitenkin mahtuu hidasteiden väliin jotenkuten. Kupissa on siis keskellä esteitä, meidän mallissamme kaarevia väliseiniä, joiden välistä koira joutuu nuoleskelemaan ruoan ylös. Toimii todella tehokkaasti, 9

10 jopa niin hyvin, että piti ihan tehdä aikavertailua normaalin kupin ja tuon välillä, tulokset seuraavanlaiset: kuivat raksut: ahmijan kuppi 4 min 14 sec, tavallinen kuppi 1 min 22 sec turvotetut raksut: ahmijan kuppi 5 min 5 sec, tavallinen kuppi 44 sec Eli suurempi aikaero tuli turvotetuilla nappuloilla, huikea 4 min 21 sec! Kuivilla nappuloilla normaalin kupin aika on turvotettuja pidempi siksi, että Cera heittelee suurimman osan nappuloista ensin ulos kupista ja sitten keräilee niitä lattialta... Raakaruoan osalta joutuu sitten näkemään vähän enemmän vaivaa. Luista tuottavat mielenvaivaa vain valmiiksi vaikka 2 pienempää. Kokoliha (esim. ns. vanhentuneet riistat pakastimesta) täytyy leikata Ceralle pieneksi kuutioksi, koska näitä herkkuja neiti ei vaivaudu pureskelemaan lainkaan. Lintujen osat, joissa on luita, täytyy antaa kuten raakaruokintaa muutenkin aloiteltaessa, eli vaikkapa koipi (ehdottomasti siis raakana!) itselle käteen ja siitä pieni osa esille ja koiralle mahdollisuus pureskella pieni pala irti ja tällä tekniikalla hiljalleen syöttää koko koipi. Juu, tässä on sormet alkuun hieman vaaravyöhykkeellä, mutta ei mulle ole yhtään vekkiä tullut :) Kädet on kyllä takuulla kuolassa kun Corso kokeilee imeskellen, että mikäs tässä on syötävää ja mikä mamman handua... Loppukaneettina on todettava, että röyhtäily, yökkäily ja piereskely on jäänyt lähes kokonaan pois! :) - Sanni ja Cera- Sitä sanotaan, että ruokahalu kasvaa syödessä Teksti: Janna Haakanen Näin minulle ainakin kävi ja tässä sitä nyt ollaan... Eläimet ovat aina olleet osana elämääni. 12 vuotta omien koirien kanssa puuhastelua, harrastelua ja aktiivista harrastamista on nyt takana. Tietoa ja taitoa tullut kerättyä jos minkälaista kurssien, itseopiskelun ym. muodossa kunnes päätin kouluttautua urheilukoirahierojaksi. Varsinainen kipinä lähti oman nyt jo edesmenneen mummokoirani lihashuollosta, jolle säännöllinen hieronta akupunktion tukihoitona toi apua kankeuteen ja lisäpuhtia liikkumiseen koiran viimeisinä elinvuosina. Hieronta on yksi maailman vanhimmista parannusmenetelmistä myös eläinten hoidossa. Hieronta on tarkoitettu kaikille koirille 6 kk iästä aina vanhuskoiraan asti. 10 Urheilukoirahieronta on tavoitteeseen pyrkivä hoitotapahtuma aktiivisille urheilukoirille, mutta se sopii silti kaikenlaisille koirille ja klassisen hieronnan menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Hieronnan indikaatiot (käyttömahdollisuudet) sekä fysiologiset vaikutukset ovat todella laajaalaiset. Hieronnasta onkin paljon apua koiran lihashuollossa, käytetäänpä sitä sitten tukihoitona, vammojen ennaltaehkäisyyn tai erillisenä hoitotapahtumana/-menetelmänä. Koiran lihashuolto on tärkeää, jotta lihakset pysyvät kunnossa, koiran kestävyys paranee ja sen suorituskyky työssä ja harrastuksessa on maksimissaan. Jokainen omistaja haluaa varmastikin koiralleen

11 parasta ja lihashuoltoon pystyy helposti omistajana vaikuttamaan. Täsmäliikunta, oikeanlainen ravinto, hyvä kunto ja esim. hieronta tukihoitona tekevät aktiivikoiralle hyvää! Sanoinko jo, että ruokahalu kasvaa syödessä? Kouluttaudun juuri koiran ravitsemusneuvojaksi ja valmistun syksyllä Olen ollut KKH:n jäsen jo jonkin aikaa ja aktiivijäsen KKH:n pekoja hälyryhmissä v alusta. Ajoittain mukana myös tapahtumissa yms. Minut bongaa ainakin maanantaisin treenikentältä. Jos on esim. kysymyksiä koiran lihashuoltoon liittyen, tule ihmeessä nykäisemään hihasta. Tapaamisiin! Janna 11

12 Kouvolan koulutusohjaajien tottiskoulutuksen antia Teksti: Johanna Cederlöf Osallistuin helmikuussa Palveluskoirien tottelevaisuutta kouluttaville ohjaajille suunnattuun seminaariin Kouvolassa. Tapahtuma oli varainkeruutapahtuma FMBB joukkueiden (Belgianpaimenkoirien maailmanmestaruuskilpailut) puolesta. Koulutuksen vetäjinä toimivat Päivi Liljegren, Sari Niiranen ja Annakaisa Loiri. Jokainen heistä toimivat itse koulutusohjaajina, ovat kouluttaneet ja ohjanneet erirotuisia koiria eri PK-lajeissa ja ovat kilpailleet korkealla arvokisatasolla. Koulutuksen aiheena oli palveluskoirien tottelevaisuuskoulutus koulutusohjaajan silmin. Koulutus piti sisällään sekä teoriaosuuden, että käytännön harjoituksia. Kävimme läpi koiran koulutuskaaren, koirakon suhteen ja arkihallinnan merkityksen sekä koirakon ominaisuuksien huomioimisen koulutuksessa. (Koirakko = koira + ohjaaja.) Ilmoittautumiseen piti liittää kuvaus itsestä, minkälaisen koiran omistaa ja minkälaisiin asioihin tarvitsee apuja. Kerroin molemmista koiristani ja ilmoitin olevani ensisijaisesti kiinnostunut saamaan vinkkejä oikean tunnetilan luomiseen ja ylläpitoon. Vanhemmalla koirallani on joko korkea vietti ja sen mukana tuomaa ääntelyä tai matala vietti ja epävarmaa ääntelyä, riippuen miten onnistun virityksissä ennen koetta. Ilmeisesti ongelmani vanhemman koirani kanssa oli kiinnostava, sillä muutamia viikkoja ennen tapahtumaa sain sähköpostiviestin, että tahtoisivat meidän olevan yksi käytännönharjoituskoirakoista. Ensin kauhistutti, mutta sitten ajattelin sen olevan juuri mitä tarvitsemme. Tilanne loisi itselleni sopivan jännityksen päälle ja siten saisin koiralle kisoja vastaavan mielentilan 12 aikaiseksi ja näin ollen pääsisin huippuammattilaisten kanssa ratkaisemaan pulmaamme. Koulutusaamu kun koitti, pakkasin molemmat koirat autoon ja suuntasin järkyttävässä vesi-/räntäsateessa kohti Kouvolaa. Matka oli todella raivostuttava ja kesti vajaa 2h auton kuraantuessa niin ettei tahtonut eteensä nähdä. Koulutuspaikkana toimi iso kasvipuutarhatila. Pieneen seminaarihuoneeseen tunki 60 koulutusohjaajaa, jotka innokkaina pystyttivät retkituolinsa tiiviiseen kasaan kouluttajien ympärille. Aloitimme teoriaosuuden Sarin tahdissa koiran arkihallinnan ja suhteen merkityksestä tottelevaisuuskoulutuksessa. Olin todella iloinen kuullessani, että myös he olivat sitä mieltä, että arjen hallinnalla ja hyvällä suhteella on erittäin suuri merkitys siihen miten koira toimii tottelevaisuuskentällä. Huippusuoritusta ei saa ilman hyvää arkihallintaa. Kun ongelmia tulee eteen, kannattaa niitä useimmiten lähteä ratkomaan arkihallinnasta tai koirakon suhteesta. Kouluttajat painottivat myös, että tuloksia pystyy tekemään vain jos todella rakastaa ohjaamaansa koiraa ja kunnioitus on molemminpuolista. Mikäli ei ole sopiva pari koiran kanssa ja ohjaaja ei pysty muuntautumaan koiralle sopivaksi ohjaajaksi, ei eteneminen ole mahdollista. Koiran koulutuskaari alkaa heti koiran kotiuduttua pentuna kahdeksan viikon ikäisenä. Pentuun on tärkeä luoda oikea suhde ja tehdä pohja arkihallinnalle, sekä opettaa koira oppimaan. Sitten alkaa koiran opettaminen (tottistemput), jonka jälkeen seuraa itse koulutus. Koulutuksen jälkeen voittajaluokassa kilpaillessa on koulutustason

13 ylläpito ja kehittäminen. Mielentilan tulee olla kaikissa vaiheissa optimaalinen oppimiselle. Koira työskentelee ohjaajalle eikä vain suorita oppimiansa temppuja. Tässä on ensiarvoisen tärkeä hyvä arkihallinnan ja suhteen pohja, sekä oikea koiran tunnetila. Tunnetila tulee opettaa koiralle ja tämä tulee olla ohjaajan hallinnassa. Tunnetilan opettaminen ja sen vaikeus riippuu suhteesta ja koiran luonteesta. Luennon jälkeen kouluttajat laittoivat meidät ryhmissä keskustelemaan ennakkotehtävästämme ja jakamaan analyysimme toisille. Tehtävänä oli ollut pohtia ennakkoon oman koiran vahvuudet ja heikkoudet, omat vahvuudet ja heikkoudet ohjaajana, yhteiset vahvuudet ja heikkoudet koirakkona, omat vahvuudet ja heikkoudet koulutusohjaajana. Oli mielenkiintoista kuulla toisten analyysejä ja lopuksi vielä kerroimme koko porukalle joitain esimerkkejä koulutusohjaajan kohtaamista pulmista. Kaikkia mietitytti, miten sitouttaa oppilaansa treenaamaan koiria ja mm. suorittamaan annetut kotiläksyt. Kouluttajat painottivat, että koulutusohjaajalla on vastuu ja velvollisuus tuoda selvästi esille odotukset ja ilmaista koiranohjaajalle näkemänsä vahvuudet ja heikkoudet. Saimme kannustavan vastauksen, että palautetta tulee pystyä antamaan ja sen tulee olla suoraa, muuten koirakko ei pysty kehittymään. On myös kerrottava realistiset mahdollisuudet mikäli ohjaaja ei esimerkiksi ymmärrä panostaa arkihallinnan puutteiden korjaamiseen. Iltapäivällä siirryimme treenihalliksi varustettuun isoon kasvihuoneeseen. Voi sitä ilmaisen valon määrää mikä tuollaisessa lasipalatsissa vallitsi. Hieno ja iso paikka treenihalliksi, vaikkakin kylmä. Meidät jaettiin kuuteen ryhmään jako kuuteen - periaatteella, joka mahdollisti että samoihin ryhmiin meni mahdollisimman vähän 13 toisilleen tuttuja ihmisiä, nämä kun seisoivat tietenkin rivissä toistensa vieressä jaon hetkellä. Jokaiselle ryhmälle annettiin lista jossa oli tehtävänanto. Meidän tuli katsoa kaikkien viiden harjoituskoirakon ongelmanratkaisutreenit, miettiä koirakon vahvuudet ja heikkoudet, sekä miettiä vaihtoehtoinen koulutusratkaisu ongelmaan. Jälkimmäinen tarkoitti siis sitä, että meidän tuli keksiä jokin muu koulutusratkaisu kuin se, minkä meidän huippukouluttajat antoivat harjoituskoirakolle. Kunkin koiran ohjaaja kertoi ensin lyhyesti koirasta ja ongelmastaan. Sitten koiran ohjaaja treenasi hetken kyseistä liikettä itsenäisesti ja muut tarkkailivat, jonka jälkeen meidän kouluttajat ohjasivat treeniä heidän mielestään sopivalla ratkaisulla. Koirat oli arvottu suoritusjärjestykseen ja minun ja Pessin vuoro sattui ensimmäisenä. Jännitys oli pahempi kuin kilpailuissa. Nyt meitä arvosteli 60 koulutusohjaajaa, sekä 3 huippuammattilaista yhden tuomarin ja yleisön sijasta. Kerroin lyhyesti kaikille Pessistä, mitä harrastamme ja miten pitkällä olemme ja mihin ongelmaan tarvitaan ratkaisua. Sen jälkeen hain Pessin ja annoin sen hetken hallin reunalla katsella ympärillensä. Sitten lähdin virittämään sitä kuten kisoissa teen: haukutin, otin helppoja sivulletuloja ja palkkasin purupatukalla muutaman kerran. Sitten otin seuruuseen ja menimme keskelle hallia. Pessin vietti laski hieman kun se aisti jännitykseni, sekä se vinkui ja örisi, joten kielsin sitä kuten yleensä. Jatkoin seuruuttamista ja koira örisi ja minä kielsin. Tätä jatkui muutamia minuutteja, kunnes kouluttajat vihelsivät pelin poikki. Sari kertoi mitä näki ja oikea totuushan sieltä tuli. Hän sanoi, että koira on nyt oppinut huonon mielentilan, se on epävarma mitä siltä halutaan ja se ilmoittaa, ettei sillä ole hyvä olla. Sari sanoi, että koska haukuttaminen ja tais-

14 teluleikit toimivat Pessille todella hyvin nostaakseen vireen oikealle tasolle, mutta aiheuttavat ääntelyä, hän haukuttaisi Pessiä ensin kunnolla, sitten pyytäisi yksinkertaisen tempun kuten istu-käsky. Jos koira käskyn jälkeen inisee tai örähtää pitää siihen puuttua TODELLA kunnolla ja vihaisesti niin, että se todella ymmärtää ettei tuota kannata jatkaa. Kun koira hiljenee ja keskittyy patukkaan (patoutuu), se vapautetaan ja pyydetään taas haukkumaan. Tätä jatkuu niin kauan, kun koira istu-käskyn kuultuaan on täysin hiljaa ja korkeassa vietissä keskittynyt patukkaan. Oikeasta toiminnasta seuraa taisteluleikki palkka. On tärkeää, että koiran vietti saadaan korkealle ja väärästä toiminnasta huomautuksen jälkeen koiraa EI palkata patukalla, vaan sen annetaan yrittää uudestaan kunnes sille ei tarvitse huomauttaa ja siitä vasta seuraa palkka. Myöhemmässä vaiheessa koiraa haukutetaan ja käsky onkin seuraa ja hiljaisesta vietikkäästä seuruusta taas taisteluleikki palkka. Myöhemmin ylläpitotreeninä Sari käski kesken seuruun yllättää koiran haukku-käskyllä ja siitä taas seuraamaanhaukkua-seuraamaan-haukkua ja hyvästä hiljaisesta mutta korkeaviettisestä seuruusta palkka. Otimme muutaman harjoituksen ja parin toiston jälkeen homma tuntui toimivan. Sitten koira autoon ja kuuntelemaan ryhmien tuomiota. Mielenkiintoisia analyysejä meistä tuli noin lyhyen treenin pohjalta. Vahvuuksissa painotettiin suhdettamme ja teknistä osaamista, sekä hyvää motorista taitoa (osasin leikkiä ja kävellä ilmeisesti oikein). Heikkouksissa ohjaajan treenien suunnittelemattomuutta ja etten ole tarpeeksi mustavalkoinen. Täysin vaihtoehtoista koulutusratkaisua ei oikein yksikään ryhmä osannut esittää. Muutamia lisävinkkejä kylläkin tuli. Seuraava koira oli 2-vuotias tervueren uros, jolla tavoitteena tänä vuonna BH ja ongelmana oli seuraaminen. 14 Kouluttajat päättivät ottaa seuraa-käskyn vahvistamista koiran istuessa sivulla. Tämän koirakon kohdalla löysimme muutamia eri koulutusvaihtoehtoja. Koirakon vahvuus oli iloisuus ja heikkous ohjaajan paineistava tapa leikkiä, sekä se ettei koira ollut oppinut vielä täysin seuraa-käskyn merkitystä. Kolmantena koirana oli nuori dalmatiankoira, jonka sivulle tulo oli joko liian takana tai liian edessä. Kouluttajat lähtivät ratkaisemaan asiaa ohjaamalla koiraa patukalla oikeaan paikkaan korkeassa mielentilassa. Taas jokaiselta ryhmältä tuli hieman erilaisia koulutusratkaisuita niin saalispalkan suunnan käytöstä kuin namipalkkaan takaisin siirtymiseen. Vahvuuksina tällä koirakolla oli hyvä motivaatio saalispalkkaan, iloisuus ja ohjaajan rauhallisuus. Heikkouksina liian nopea eteneminen ja koiran ei optimaalinen mielentila (korkea vietti). Neljäntenä oli 2v. saksanpaimenkoira, jonka ongelma oli noutokapulan pureskelu. Koirakko näytti miten on yrittänyt suorapalkalla ratkaista ongelmaa (ei ottanut luovutusasentoon ollenkaan). Neuvoksi annettiin pitoharjoitukset, jossa ohjaajan on näytettävä koiralle oikea kapulan pitopaikka ja kiellettävä/estettävä koiran purentayritykset. Näimme melko pitkän shown, jossa jopa kouluttajat joutuivat lähes väkisin pitämään koiraa paikalla, kun koira yritti ryöstää kapulaa eikä tahtonut olla aloillaan. Vaihtoehdoksi keksittiin operantti vahvistaminen pelkkiin nostoihin tai metallikapulan pitoharjoitukset ja lisäksi kaikki olivat samaa mieltä arkitottelevaisuuden puutteiden korjaamisesta. Koiran vahvuuksina oli korkea työskentelymotivaatio ja heikkouksina selvät arkihallinnan puutteet, sillä ohjaajalla ei ollut pahemmin auktoriteettia koiraan. Tämä puute heijastui niin kapulan puremiseen kuin irroitus- ja paikallaolokäskyn tottelemattomuuteen. Kouluttajat huomauttivat meitä, että irti-käsky on aina irti,

15 ei ole olemassa välivaihtoehtoa tai mahdollisuutta tapella koiran kanssa kuten ei muidenkaan käskyjen suhteen. Tämä koskee niin lelua kuin kapulaa ja ongelman ratkaisu tässäkin piilee arkitottelevaisuuden pulmissa. Koiralle oli rakennettu liian suuri noutomotivaatio kapulaan, ennen kuin arkitottelevaisuus oli kunnossa. Viimeinen koira oli nuori malinois uros, jonka kanssa piti aloittaa hyppynoudon alkeet. Koira kiersi esteen takaisin tullessa. Tähän kouluttajat käyttivät ratkaisuna apuohjaajaa pitkän liinan kanssa, jolla estettiin esteen kiertäminen. Ongelma puhututti jälkeenpäin paljon ja ryhmistä tuli paljon vaihtoehtoisia koulutusvinkkejä. Tämän koirakon vahvuuksina oli koiran ohjaajaa kohtaan osoittama nöyryys/kuuliaisuus ja ohjaajan korrekti koiran ohjaustapa. Heikkouksina koiran paineistuminen ohjaajan tiukoista ei käskyistä. Kokonaisuutena koulutus oli mielestäni erittäin antoisa ja hyvin rakennettu. Meidät laitettiin pohtimaan eri vaihtoehtoja ja ymmärtämään, että on tärkeä lukea koirakoita ja antaa heille suoraa palautetta aina sekä vahvuuksista että heikkouksista. Ja todettiin, että heikkoudet on helpompi noteerata, mutta ne vahvuudet on tärkeä tuoda esille. Lisäksi opimme uusia koulutustapoja/vinkkejä jokainen, sillä meitä oli niin suuri määrä pohtimassa vaihtoehtoista koulutusratkaisua ongelmiin. Ja me harjoituskoirakot vasta hyödyimmekin, sillä saimme monta hyvää valmista treenisuunnitelmaa ongelmiimme. Tärkein anti päivässä oli kuitenkin saada keskustella kouluttajan kohtaamista haasteista muiden kouluttajien kanssa. Lisäksi meidän huippukouluttajat muistuttivat meitä siitä, miten tärkeä koulutusohjaajan työ on ja miten sitä työtä pitää tehdä suurella sydämellä, eikä vain siksi että saisi seuralta talkoopisteet kasaan tai muita etuja. Kouluttajan pitää nauttia työstään ja muistaa vastuunsa sanoa asiat suoraan niin kuin ne näkee. Koirankoulutus on luovaa työtä ja koko ajan tulee oppia lisää ja pohtia uusia ratkaisuja, sillä jokainen koirakko on yksilö haasteidensa kanssa koko koulutuskaaren aikana pennusta aina huipulla kilpailemiseen. Toivon kaikkia kouluttamisesta kiinnostuneita hakeutumaan koulutusohjaajakurssille tai ilmoittautua vetämään jonkun kurssin mikäli taidot muuten riittävät. Tämä on erittäin antoisaa vapaaehtoistyötä ja samalla oppii itse todella paljon lisää koiranlukutaitoa, sekä luovuutta koirien kouluttamiseen. Nähdään kentällä! PS. Belgianpaimenkoirien maailmanmestaruuskilpailut (FMBB) järjestetään tänä vuonna Suomessa ja vieläpä Tuusulan urheilukentällä toukokuun viimeisellä viikolla. Kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan maailman huippujen suorituksia niin IPO:ssa, mondioringissä, TOKO:ssa kuin agilityssäkin. Lisäksi tapahtuman yhteydessä järjestetään belggareiden Suomen ja Maailman erikoisnäyttely. Johanna TULOKSIA Salamantelin Hulda Keego Synt Tottelevaisuuskoetuloksia: Porvoo ALO1-tulos 165 pistettä tuomari Harri Laisi Porvoo AVO1-tulos 163 pistettä tuomari Pirkko Bellaoui 15

16 16