Omistettu Tiinalle, joka jaksaa joka aamu kuunnella kun purnaan kuin tarhalainen konsanaan.

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Omistettu Tiinalle, joka jaksaa joka aamu kuunnella kun purnaan kuin tarhalainen konsanaan."

Aapo Matti Jaakkola
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

3 Omistettu Tiinalle, joka jaksaa joka aamu kuunnella kun purnaan kuin tarhalainen konsanaan. Suuri kiitos myös kaikille tukijoille. Erityisesti Juhanille kahden vuoden takaisesta tukemisesta. Kissallemme tahdon sanoa: Meow meow purr kurr purr meow. I-III Kirjoittanut ja kuvittanut Jani Rainer Kuusonen Koulutuskeskus salpaus 2010

Erityisesti Juhanille kahden vuoden takaisesta tukemisesta.

4 I: Kaadoin karhun hampaillani

5 8 9 Vihaisen oloinen kirahvi tuijottaa minua, kun sateenkaaren värit hajoaa. Lunta tippuu taivaalta. Kunpa se olisi vaaleanpunaista. Näen vihreää savua. Rihmasto peittää kylmän talon ja antaa sille lämpöä. Siellä minä nukun pehmeässä sängyssä. Voi, olette niin vaativia ja mietitte liikaa. Huomenna kun torvet soi, niin kaikki selviää.

Rihmasto peittää kylmän talon ja antaa sille lämpöä.

6 10 11 Liimaisin palat kasaan, toisin kukkia ja sanoisin: Rakastan sinua. Astuisin aikuisten maailmaan. Olimmekin taas lapsia ja poltamme tupakkaa. Kun tulemme vanhemmiksi, siirrymme koulun nurkan taa.

7 12 13 Minulle kasvoi siivet ja lensin purppuraan sienipilveen. Huono ryhtini korjaantui ja kokosin palapelin palaa. Lentokone ylittää meidät. Aivan kuin eläisi kahvikupissa, jossa olisi vihreää teetä. Ja aurinkokunta heijastuu sen pinnasta. Siellä kuuntelimme jazzia ja poltimme maidon piipun pohjaan. Joimme myös punaviiniä.

8 14 Tietysti viinilaseista.

9 17 II: Nurmikko on vallannut maapallon Aika on tosiaan vain ihmiset. Ikääntyminen kaikki hetket. Rakennukset, planeetat, Alkueliöt, solut ja atomit. Totuus vain vettä, vastaukset tässä. Henget ovat olleet aina läsnä. Alla oleva pinta ainoa tuki. Luonnon omat pilarit ainoat muurit. Jos altamme ne katoaa, Ei solut täällä enää kuki.

Totuus vain vettä, vastaukset tässä. Henget ovat olleet aina läsnä.

10 18 19 i Aion istuttaa maailman täyteet kasveja. Jokaiseen asfaltinhalkeamaan, Tiilten väliin kaupungissa, Omaan mieleeni ja korvien taakse, Täyttääkseni sen tyhjän aukon, Saadakseni sanat suusta Jotta en tuntisi ristiriitaisuuden kaikua.

Omaan mieleeni ja korvien taakse, Täyttääkseni sen tyhjän

11 20 21 ii Minun kaupunkini tarvitsee allekirjoitukseni. Hitaasti lämpenevät kadut ympärilläni, Istuttamani puut tähtitaivaan väreissä, Ruusutarhat sisällä kerrostaloissa. Tyhjiä olutpulloja pitkin puiston polkuja, Kuvastuu ruohon pintaan tuhansien eliöiden oloja. Katulamppu valittaa kuumetta, Nämä pitkät kadut ovat ihmisille huumetta. Kivet tulevat omistamaan tämän maan Ja tämä ajatus saa kerrostalot tanssimaan! Siispä minäkin matkaan kohti pohjoista.

Tyhjiä olutpulloja pitkin puiston polkuja, Kuvastuu ruohon pintaan tuhansien eliöiden oloja.

12 22 23 iii Huomenta, sinä universumin lapsi. Sinut pelastetaan avaruuskypäräsi kautta. Näetkö nuo kaikki värit, Jotka kullattu lasi ihollesi taittaa? Hyvää päivää, sinä ratakiskojen lapsi. Tunnetko nuo tuhannet kilometrit? Tämän päivän kepeässä ilmassa, Joka saa sinut hymyilemään. Hyvää iltaa, sinä kulttuurin lapsi. Näetkö verisuontesi sykkivän hiljaa? Hymyilet kuin kaarnalaiva Suuren valaan suuressa kidassa. Hyvää yötä.

Tunnetko nuo tuhannet kilometrit? Tämän päivän kepeässä ilmassa, Joka saa sinut hymyilemään.

13 24 25 iv Niilin pohjassa lepää vanha viuluni, jonka leipäkiven lailla sinne heitin. Soinnuista synnytimme universumin matemaattiset mallit. Rumpuina atollit, sienirihmastoa sekä äänivallit. Otsani tähti moottoritien reunalle putosi kuin pölykapseli aamupala munakkaan osiin jakaa.

Rumpuina atollit, sienirihmastoa sekä äänivallit.

14 26 27 v Avasin silmäni löytääkseni itseni pullomeren keskeltä kuin aurinkojumalan poika konsanaan. Takkuisissa hiuksissani roikkui syksyn lehtiä ja kuivaa heinää. Nousin ylös ja otin kulauksen punaviinipullosta. Tuhkakupin maku tulvi suuhuni. Tuijotin ulos ikkunasta horisonttiin löytääkseni oman vuoreni, jonka huipulta alppitorven ääni kumahtelee vavisuttaen koko kehoani, saaden parvekkeeni kukat täyteen loistoonsa, avaten koko mieleni ja puhdistaen henkeni hohtavan valkoiseksi. Tuijotin pitkään ja lopulta havaitsin vuoreni olevan siellä minne sen jätinkin. On aika matkata takaisin noiden matalien kumausten saattelemana.

Tuijotin ulos ikkunasta horisonttiin löytääkseni oman vuoreni, jonka huipulta alppitorven ääni kumahtelee vavisuttaen koko kehoani, saaden parvekkeeni kukat

15 28 29 vi Harmaalla katolla Heiluu yksinäinen tuuliviiri Se ei välitä päivästä Huomaamatta hoitaa tehtävänsä Savukkeeni palaa itsestään Kun katson viirin liikettä Vasten kaupunkimaisemaa Helsinki keväällä Harmaalla katolla Heiluu yksinäinen tuuliviiri Ihmiset eivät sitä huomaa Heillä on liian kiire Jokainen tarvitsee tuuliviirinsä Jokainen tarvitsee kattonsa Jokainen tarvitsee parhaan terveystuotetarjouksen: Vietä joka päivä viisi minuuttia ulkona!

katolla Heiluu yksinäinen tuuliviiri Ihmiset eivät sitä huomaa Heillä on liian kiire Jokainen tarvitsee

16 30 31 vii Synnyin tähtisumussa Sen valkoisessa sydämessä Ensimmäinen henkäys Aikaa vääristävä aalto Avaruusromua hellivä paine Atmosfäärin olemus Ja jos alussa oli vain tähtisumu Missä on minun paikkani Äidin kosketus kasvoillani Sekä siitä johtuva Nyrjäyttävä elämänjano Tyyni aamutuuli kannattelee Meitä kaupunkien yllä Henkäys puhdasta viileää ilmaa

tähtisumu Missä on minun paikkani Äidin kosketus kasvoillani Sekä siitä johtuva

17 32 33 viii Puolessa välissä matkaa Pystyin näkemään lumiset huiput Pienen kylän alapuolellani Ja taivaalla riehuvat revontulet Kivinen maasto sekä sammalten peittämät kivet Ovat kuluttaneet kenkäni puhki Ja tuoneet hymyn huulilleni Siis jatkan matkaa paljain jaloin Kuten kansat aikoinaan Täältä näen horisontin rajan Sekä avaruuden taittuvan sen päälle Näen suuret kaupungit ja pienet kylät Sekä jokaisen ihmisen mielialan Näen myös luonnon täydessä kukoistuksessaan Antavan meille kaiken jota tarvitsemme Näen kaiken Korkeimmalla huipulla

Kuten kansat aikoinaan Täältä näen horisontin rajan Sekä avaruuden taittuvan sen päälle Näen suuret kaupungit ja pienet kylät Sekä

18 34 35 ix Asun pienessä huoneistossa suuressa talossa. Nukun pienessä huoneistossa suuressa sängyssä. Samalla kun uneksin monet ihmiset kulkevat tarkastellen asuntoani. Elävät siellä väliaikaista normaalia elämäänsä, Jättäen jälkeensä nahkakenkien jälkiä Sekä kevyesti savuavia tupakantumppeja tuhkakuppeihini. Herään pienessä huoneistossani suureen ja avaraan maailmaan. Sekoitan hunajaa teeheni ja kurotan kohti savukkeitani. Sytytän savukkeeni kuumasta, savuavasta kengänjäljestä. Savu sekoittuu huoneilmaan kuin unet todellisuuteen.

Elävät siellä väliaikaista normaalia elämäänsä, Jättäen jälkeensä nahkakenkien jälkiä Sekä kevyesti savuavia tupakantumppeja

19 Saapuessamme satamaan juhlat alkoivat. Musiikki valui pitkin veden pintaa Ja kaikki nauttivat olostaan viinin ja tupakan kera. Valitettavasti minun on aika mennä nukkumaan. Katsomaan toista maailmaa jossa toivon että juhlintaa saan jatkaa. Matkallani katson kadun elämää. Kujien koiria sekä kulkukissoja, Koditonta nuorukaista sekä vanhusta, Saksofonia soittavaa herraa Sekä punaviiniä juovaa taiteilijaa, Kauppiaita sekä iloitsevia lapsia, Sokeaa miestä sekä tupakoivaa naista. Ja jokaista näistä yhden mukaani otan. Kaadan yksitoista kuppia teetä Sekä yksitoista lasia viiniä, Joita uusille sytävilleni tarjoan. Lähden kävelemään kohti satamaa Pitkin kaupunkimme ohuita katuja. Tunnen oloni kevyeksi kuin höyhen, pilvet tai lastu Tai ehkä jopa alasin ulkoavaruudessa. Kaikki ihmiset hymyilevät ja yhdessä matkaamme kevyesti leijuen Kohti omia määränpäitämme

Kujien koiria sekä kulkukissoja, Koditonta nuorukaista sekä vanhusta, Saksofonia soittavaa herraa Sekä punaviiniä juovaa taiteilijaa, Kauppiaita sekä iloitsevia lapsia, Sokeaa miestä sekä tupakoivaa

20 38 39 III: Viemärin jälkeiset vuodet

21 40 41 Vasemmassa kädessäni tunturipöllö Oikeassa merivahapiippu (paksua savua) hampaani ovat tahrineet syömieni orpolasten veri (sinistä) olen alasti.

22 42 43

Samankaltaiset tiedostot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain