Vihreistä elinkeinoista kasvua kuntiin. Kuntapäättäjä Sinulla on valtaa

Transkriptio

1 Vihreistä elinkeinoista kasvua kuntiin Kuntapäättäjä Sinulla on valtaa

2 Arvoisa kuntapäättäjä Onnittelemme Sinua, olet saanut hoitaaksesi merkittävän luottamustehtävän kunnassasi. Teemme sinulle ehdotuksia asioista, joista kotikuntasi ja lähialueesi hyötyvät työpaikkoina, verotuloina, investointeina ja palveluina. Sinulla on valtaa, käytä sitä kuntasi parhaaksi. Valtuustokaudella kuntapäättäjät tekevät isoja, pitkälle kunnan tulevaisuuteen, talouteen ja toimintaan vaikuttavia päätöksiä. On tärkeää vahvistaa kunnan taloudellista pohjaa, jolla varmistetaan palveluiden saatavuus ja asukkaiden tyytyväisyys. Samalla on hyvä tarkastella, miten elinkeinoja ja yritysten toimintaympäristöä voidaan kehittää. Elinvoimaiset yritykset ovat vakaan kuntatalouden kivijalka. MTK tarjoaa kunnille Vihreää kasvua maalta -ohjelmaa. Ruoan, puun ja uusiutuvan energian tuotanto ja jalostaminen, maaseutumatkailu ja maaseudun muu monimuotoinen yrittäjyys ovat kasvualoja. Tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti. Maalta ammennetaan hyvinvointia koko Suomeen, myös Sinun kotikuntaasi. Helsingissä tammikuussa 2013 Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Sisältö 1. Saatteeksi Julkiset hankinnat oman kunnan parhaaksi Viisas maankäyttö hyödyntää koko kunnan elinvoiman Ympäristöluvat ja ympäristönsuojelu elinkeinoja vahvistamaan Luonnonvaroista kasvua ja hyvinvointia Juha Marttila puheenjohtaja 1. Saatteeksi Antti Sahi toiminnanjohtaja Viisas kuntapäättäjä näkee lähelle ja huomaa, mitä mahdollisuuksia oman alueen yrityksiin ja elinkeinoihin sisältyy. Kehittyäkseen ne tarvitsevat viisaita päätöksiä kunnan elinkeinopolitiikassa, maankäytössä, rakennusjärjestyksessä, liikennejärjestelyissä ja peruspalveluissa. Suomi on rikkaiden luonnonvarojen, harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien maa. Maamme on vaurastunut pitkälti luonnonvarojen kestävän ja tehokkaan hyödyntämisen ansiosta. Vain neljä prosenttia Suomen pintaalasta on rakennettua, maaseutua on yli 90 prosenttia. Viisaasti johdetussa kunnassa on kaikilla alueilla hyvä asua ja yrittää, ja koko kunnan voimavarat otetaan käyttöön. Luonnonvaraelinkeinojen tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjussa on lähes työpaikkaa. Niiden säilymisestä ja uusien syntymisestä päätetään kunnissa. 2 3

3 Luonnonvaraelinkeinojen investoinnit ovat kunnalle edullisia, sillä ne tehdään yrittäjien omalla riskillä ja ne tuovat kuntaan verotuloja. Elinkeinot eivät muuta pois, moni maa- ja metsätila on toiminut samoilla sijoilla sukupolvien ajan. Selvitysten mukaan yksi maanviljelijä antaa työtä vähintään 1,5 henkilölle. Yhden maatilan maa- ja metsätalouden kautta virtasi vuonna 2011 keskimäärin euroa. Rahavirrat ovat bruttotuloja, joilla maatilat ostavat lähialueelta tuotantopanoksia ja palveluja ja investoivat tuotantoonsa. Suurimmissa maatalouskunnissa, kuten Kokkolassa, Salossa ja Nivalassa, maatalous tuo kuntaan kymmeniä miljoonia euroja ostovoimaa ja jopa miljoonien eurojen investoinnit. Yksityismetsätalouden puunmyyntitulot ovat 2000-luvulla keskimäärin olleet miljoonaa euroa vuodessa. Tämäkin raha virtaa metsänomistajien kulutuksena ja investointeina hyödyttämään kuntia ja niissä toimivia yrityksiä. Suomen yrityksestä toimii keskusten ja taajamien ulkopuolella. Niistä on luonnonvaraelinkeinojen yrityksiä. Mitä elinvoimaisemmin yritykset voivat toimia ja kehittää toimintaansa, sitä enemmän kunta ja yritykset saavat ostovoimaa ja verotuloja palveluiden rahoittamiseen. Kunnat joutuvat ratkaisemaan uudella valtuustokaudella myös palvelujen tuotantotavat. Päätöksiä tehdään siitä, mitä palveluja kunta tuottaa itse ja mitä palveluja kunta ostaa. Monitaitoiset maaseudun yrittäjät perheenjäsenineen voivat tuottaa monia kunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja, kuten ruoka-, kodinhoitoja terveyspalveluja, koneurakointia, tiestön hoitoa, koulukuljetuksia, rakennus- ja korjauspalveluja ja uusiutuvaa energiaa. Omasta kunnasta hankittuihin palveluihin käytetyt veroeurot jäävät kuntaan. Maaseudun yrittäjät ovat myös turvaverkko kylien muille asukkaille, matkailijoille ja mökkiläisille. Kun navigaattori tai kännykkä pettää, myrsky yllättää tai mökkitie on aurattava, lähellä asuva maanviljelijä tai maaseutuyrittäjä rientää avuksi. Lähivuosina kunnissa päätetään kuntarakenteesta ja kuntien yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Kunnanvaltuusto tekee poliittiset linjaukset ja strategiset valinnat siitä, millaiseen rakenteen kehittämiseen tai yhteistyöhön kunta lähtee mukaan. Viisas kuntapäättäjä vaatii, että linjausten ja valintojen vaikutukset kunnan kaikkiin alueisiin ja siellä toimiviin yrityksiin ja yrittäjiin selvitetään ennen päätöksentekoa. Maaseutuvaikutusten arviointimenettely on hyvä työväline vaikutusten selvittämiseen. 2. Julkiset hankinnat oman kunnan parhaaksi Kuntapäättäjänä sinä päätät verorahojen käytöstä. Pidätkö tärkeänä oman alueesi elinvoimaisuuden edistämistä vai kannatatko pelkästään halvimmalla saatavia tuotteita ja palveluita? Kuntapäättäjällä on valta ja mahdollisuus tehdä päätöksiä, joita virkamiehet toteuttavat. Väittämät siitä, että virkamiehet tekevät hankintapyynnöt ja päätökset tai meidän on kuitenkin otettava halvin tarjous eivät pidä paikkaansa. Julkisen sektorin hankintojen arvo nousee miljardeihin euroihin vuodessa. Näitä suuria rahavirtoja kannattaa ohjata oman alueen elinvoimaisuuden edistämiseen. Suomalaisen elintarvikeketjun työllistävä vaikutus on lähes työpaikkaa. Joka viides aikuinen saa palkkansa ketjusta, jonka alkupäässä on maanviljelijä. Elintarvikeketjun kehitys vaikuttaa myös välillisesti muiden alojen työpaikkoihin. Metsätalouden jalostusketjussa on jopa työpaikkaa. Suomessa tuotettuihin ja jalostettuihin elintarvikkeisiin, lähimetsän uusiutuvaan energiaan ja kotimaiseen puuhun käytetyt varat ovat parhaimmillaan investointi oman kunnan ja lähialueen talouteen ja työllisyyteen. Eurot kiertävät paikallisesti, vahvis- tavat paikallistaloutta ja tuovat kunnille ja valtiolle verotuloja myös tulevaisuudessa. Kunnan hankintastrategia kuntoon Lähiruoka, lähienergia, puurakentaminen ja lähipalveluiden käyttö tulisi sisällyttää kuntien strategioihin. Asioiden kirjaaminen strategiaan tukee päätöksentekoa ja valtuuttaa virkamiehiä työskentelemään linjausten mukaan. Kunnan hankintastrategiassa pitää olla selkeä tulevaisuuskuva ja määrittely, mitä asioita pidetään tärkeinä ja millaisia tuotteita ja palveluja kunnan rahoilla hankitaan. Jos kunnassa ei ole vielä hankintastrategiaa tai kirjallista hankintapolitiikkaa, tee aloite ja vaadi, että strategia tehdään. Jos hankintastrategia jo on, huolehdi, että se päivitetään. Jos kunta liittyy usean kunnan hankintarenkaaseen tai -yhtiöön, vaadi, että hankintastrategiaa tehtäessä arvioidaan yhteishankintojen vaikutukset erityisesti pienten yritysten mahdollisuuksiin osallistua tarjouskilpailuihin. 4 5

4 Jos hankinnoista ei ole kunnassa vielä keskusteltu, on aika käydä arvokeskustelu. Päätökset vaikuttavat ruoan laatuun ja palvelujen hankintaan siihen, mihin verorahat käytetään. Onko oikein, että verorahat menevät ulkomaille? Halutaanko ostaa suomalaisia ja kenties paikallisia elintarvikkeita? Kuntapäättäjänä sinun ei tarvitse hallita lainsäädännön kiemuroita. Virkamiesten tehtävänä on tuntea lait ja niiden vaatimukset ja hoitaa hankintatoimea kunnassa yhteisesti päätetyn linjan mukaan. Sinun on tärkeä tiedostaa, millaisia päätöksiä voidaan tehdä ja miten hankintoja voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Kestävä kehitys on otettava monipuolisesti huomioon kaikessa kunnan toiminnassa. Kunnan olisi hankintatoimessaan noudatettava valtioneuvoston periaatepäätöstä (2010) kestävien ja ympäristöystävällisten valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. Julkisten hankintojen säädökset Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joita valtio, kunnat ja kuntayhtymät tekevät oman organisaationsa ulkopuolelta. Julkiset hankinnat tulee tehdä hankintalainsäädännön menettelytapoja noudattaen. Säätelyn tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä. Hankinnat on pääsääntöisesti kilpailutettava avoimesti ja tehokkaasti, ja kilpailuun osallistuvia yrityksiä on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankintaa koskevat samat periaatteet, olipa kyseessä tavaroiden (elintarvikkeet), tuotteiden (tietokoneet) tai palveluiden (perhekoti) hankinta tai vaikkapa urakkahankinta (teiden auraus). Kunnan palvelustrategiassa tulisi määritellä, mitä palveluja kunta tuottaa itse ja mitä ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta. Hankintalainsäädäntöä sovelletaan ainoastaan kunnan ostamiin palveluihin. Kunta, kuntayhtymä ja kunnan liikelaitos noudattavat kansallista lainsäädäntöä ja EU:n direktiiviä sekä Maailman kauppajärjestön GPA-sopimusta (SopS 5/1995). Tärkeimmät ovat hankintalaki (348/2007), erityisalojen hankintalaki (349/2007) ja hankinta-asetus (614/2007)sekä EU:n julkisten hankintojen direktiivi(2004/18/ey). Julkiset hankinnat voidaan jakaa kansallisiin ja EU-hankintoihin hankinnan kokonaisarvon mukaan. Kynnysarvo tarkoittaa yksittäisen hankinnan ennakoitua arvonlisäverotonta arvoa. Kynnysarvoja on kaksi erilaista: kansallinen kynnysarvo ja EU-kynnysarvo. Hankintalakia uudistetaan, mikä muuttaa kynnysarvoja. Tässä esitetyt arvot ovat voimassa toistaiseksi. Ennakoitu arvo on suurin maksettava kokonaiskorvaus. Kynnysarvo on hankinnan arvo hankintailmoituksen lähettämishetkellä tai hankintamenettelyn aloittamisen hetkenä. Kuntia koskevat kansalliset kynnysarvot ovat euroa (tavara- ja palveluhankinnat), euroa (tietyt terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut) ja euroa (rakennusurakat). Kuntia koskevat EU-kynnysarvot ovat euroa (tavara- ja palveluhankinnat) ja euroa (rakennusurakat). Jos kynnysarvo ylitetään, hankinta on kilpailutettava. Hankintalain mukaisesti kaikista yli euron arvoisista tavara- ja palveluhankinnoista (mm. ruoka), yli euron sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoista sekä yli euron rakennusurakoista on ilmoitettava Hilma-hankintailmoitusjärjestelmässä (hilma.fi). Jos hankinta ei ylitä kansallista kynnysarvoa, se on pienhankinta. Pienhankintoihin ei sovelleta hankintalakia. Pienhankinnat on kilpailutettava, mutta kevyemmällä tavalla. Hankintalain periaatteet koskevat myös pienhankintoja. Tarjouspyyntö on kilpailutuksessa avainasemassa: se määrittelee, mitä tarjoajien pitää tarjota. Laatuvaatimusten on oltava selkeästi kirjoitettu tarjouspyyntöön. Tarjoukset ovat tarjouspyynnön mukaisia. Virkamiehet laativat tarjouspyynnön kunnan hankintastrategian periaatteiden mukaan. He päättävät kilpailuttamismenettelystä. Tarjoukset otetaan vastaan määräaikoja noudattaen ja hankintapäätös tehdään. Kunta tekee kirjallisen hankintasopimuksen. Hankintapäätöksestä voi valittaa markkinatuomioistuimeen, jos kansalliset kynnysarvot ylittyvät. Hankintaoikaisu voidaan tehdä hankintayksikölle myös pienhankinnoissa. 6 7

5 Hankintalain periaatteet Voiko kotimaisuutta tai paikallisuutta edistää? Syrjimättömyysperiaatteen mukaan kaikkia tarjoajaehdokkaita on kohdeltava samalla tavalla. Esimerkiksi tarjouspyynnössä ei saa suoraan suosia paikallisia tai suomalaisia yrityksiä, niiden tuotteita tai palveluja. Laatuvaatimuksia saa ja pitää käyttää. Tarjouspyynnössä voi esim. määritellä, että leivän on oltava leivottu samana vuorokautena, kun se käytetään. Avoimuusperiaatteella varmistetaan avoin ja läpinäkyvä tarjouskilpailu. Ei haluta, että tarjouskilpailuja voitetaan esim. sukulaisuudella tai muilla suhteilla. Kilpailun on oltava reilu, vaikka halutaan suomalaisia tuotteita tai palveluja. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että vaatimukset eivät ole liian ankaria. Kunta saa kuitenkin päättää ehdoistaan ja vaatimuksistaan siten, että se saa juuri sellaisia tuotteita kuin haluaa. Laatuvaatimuksia saa olla. Voidaan esimerkiksi vaatia, että marjojen on sovittava käyttöön kuumentamatta. Näitä kolmea periaatetta kunnioittaen voidaan kunnallisissa hankinnoissa ostaa paikallisia palveluja ja tuotteita. Kyllä, mutta tarjouspyyntöön ei voi kirjoittaa, että halutaan ainoastaan suomalaisia tuotteita tai palveluja. Hankintalainsäädännön mukaan tarjouspyynnössä on määriteltävä laatuvaatimukset, jotka voivat koskea esimerkiksi tuotantotapaa, toimitusketjun lyhyyttä (vaikuttaa laatuun ja ympäristöön), tuotteen jäljitettävyyttä, sertifiointia jne. Hankinnan jakaminen osiin on täysin laillista. Hankintoja voi jakaa, jos kunta haluaa mahdollistaa pienemmille tavaran tai palvelun tuottajille mahdollisuuden osallistua tarjouskilpailuun. Pienten yritysten on vaikea osallistua, jos tarjouspyynnössä määritellyt määrät ovat liian suuria. Osiin jaetun hankinnan kynnysarvo on kaikkien osien kynnysarvojen yhteissumma. Hankintaa ei saa pilkkoa kynnysarvojen alittamiseksi. Tarjouspyyntö on tärkein osa hankintamenettelyä. Tarjouspyynnössä määritellään laatuvaatimukset yksityiskohtaisesti. Hankintastrategiassa on kuitenkin jo määrätty, mitkä asiat virkamiesten on otettava huomioon, kun yksittäinen tarjouspyyntö kirjoitetaan. Lähiruoalle laatuvaatimukset Kunnat tarjoavat vuosittain kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ym. lähes 450 miljoonaa ateriaa. Jokainen suomalainen syö vuodessa 150 julkista ateriaa. Tässä kuntapäättäjällä on aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä suuri osa suomalaisista syö. Suomalaisen ruoan tuottajat noudattavat suomalaista lainsäädäntöä ja elintarvikeketjun laatujärjestelmien kautta tuotantotapaa, jonka vaatimukset mm. eläinten hyvinvoinnissa ovat maailman vastuullisimpia. Suomalainen tuottaja noudattaa lainsäädäntöä, joka tuo mukanaan huomattavia kustannuksia. Onko moraalisesti ja eettisesti oikein, että julkisissa hankinnoissa ei ole määritelty elintarvikkeiden laatuvaatimuksia niin, että ruoan olisi täytettävä suomalaisen tuotantotavan säännökset? Vaadimme, että omassa kunnassa toimivan sikalan on oltava tietynlainen, mutta samaan aikaan ostam- me verorahoilla surutta halpaa sianlihaa, joka on tuotettu huomattavasti huonommissa olosuhteissa. Lainsäätäjä vaatii, että suomalainen tuottaja noudattaa vastuullista lainsäädäntöä, mutta kouluissamme syödään lihaa, jota olisi laitonta tuottaa Suomessa. Voimmeko vaikuttaa asiaan? Valinta ja päätös ovat kuntapäättäjän vallassa. Monissa kyselyissä on selvinnyt, että suomalaiset haluavat suomalaista ruokaa. Suomen Elintarviketyöläisten Liiton lokakuussa 2012 teettämän kyselyn mukaan 88 prosenttia suomalaisista haluaa, että esimerkiksi päiväkotien ja koulujen elintarvikehankinnoissa suositaan kotimaista ruokaa, vaikka se nostaisi hankintahintaa. MTK:n määritelmän mukaan lähiruoka on mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. 8 9

6 Vinkkilista kuntapäättäjälle lähiruoan lisäämiseksi 1. Kunnassa tehdään periaatepäätös edistää kunnan elintarvikehankinnoissa hyvää ja kestävällä tavalla tuotettua lähiruokaa. 2. Hankintaohjeistuksessa: Otetaan huomioon vaatimukset mm. ruoan hintaan, turvallisuuteen, tuotantotapaan, jäljitettävyyteen ja alkuperään liittyen. Varmistetaan, että ilmasto-, energia- ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon hankintapäätöksiä tehtäessä. Otetaan huomioon myös huoltovarmuusnäkökohdat aiempaa kattavammin. Tehdään selvitys erilaisten kriisitilanteiden aiheuttamista riskeistä kaupungin vastuulla olevalle elintarvikehuollolle. 3. Elintarvikehankintojen yhteydessä määritellään ruoan laatuvaatimukset, kuten tuoreus, turvallisuus, joustavuus sekä tarpeeseen perustuva oikea määrä ja laatu. Esimerkiksi pakkausten pitää olla tarpeeseen sopivat, jalostusasteen pitää sopia käyttötarkoitukseen, tuotteiden laadun pitää säilyä kuljetuksessa ja varastoinnissa. 4. Elintarvikehankintoja ei ilman erityisen painavaa syytä tehdä pelkästään hinnan perusteella, vaan laadulle laitetaan iso painoarvo. 5. Parannetaan kunnan ja ruoka-alan toimijoiden yhteydenpitoa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja tapaamisia. 6. Tehostetaan kunnan tiedotusta elintarvikehankinnoista, erityisesti tulossa olevista kilpailutuksista

7 Muillekin hankinnoille laatuvaatimukset Kunnan hankintastrategiaan ja -ohjeistukseen voi sisällyttää myös esimerkiksi paperitavaroita, huonekaluja ja uusiutuvaa energiaa koskevia vaatimuksia. Kunta voi edellyttää, että sen omissa painotuotteissa ja papereissa käytetään PEFC-sertifioitua paperia. Kunta voi päättää, että ostaa vain PEFC-sertifioituja puutuotteita. Kunta voi päättää, että suuntautuu julkisessa rakentamisessa puuraakaaineen käyttöön ja siirtyy omissa rakennuksissa uusiutuvan metsäenergian käyttöön. Kuntapäättäjän muistilista lähienergian lisäämiseksi: 1. Kunta teettää energiakatselmuksen ja selvittää mahdollisuudet siirtyä pelletin tai puun käyttöön. 2. Kunta ottaa kaavamääräyksin käyttöön uusiutuvan energian. 3. Kunta ottaa tavoitteeksi ympäristöperusteisen (vähäinen hiilijälki, lyhyt metsähakkeen kuljetusmatka jne.) energiantuotannon. 4. Kunta tekee selvityksen energiahuoltovarmuudesta. 5. Kunta kannustaa energiayrittäjyyttä. Lisätietoja Kuntaliiton ja TEM:n hankintojen neuvontaja infopiste TEM:n maksuton, sähköinen ilmoituskanava, jossa ilmoitetaan julkisista hankinnoista julkisten hankintojen seurantapaikka 3. Viisas maankäyttö hyödyntää koko kunnan elinvoiman Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) lähtee siitä, että päätösvalta kunnan maankäytöstä ja kaavoituksesta on kunnalla. Kunta päättää kaavojen sisällöstä lain antamissa puitteissa, kunta päättää kaavoitettavista alueista ja kunta päättää (poikkeuksena rantarakentaminen) pääosasta poikkeusluvista. Vastuu kunnan alueen maankäytön järjestämisestä on kunnalla, ei esimerkiksi ELY-keskuksella. Kaavoituksella kunta suunnittelee yleensä yksityisten ihmisten omaisuuden käyttöä. Koska kyse on toisen omaisuuden käytön suunnittelemisesta, on omistajalle varattava erityinen mahdollisuus vaikuttaa kaavan sisältöön. Perustuslaki takaa yksityiselle omaisuudelle erityisen suojan, jota kaavoituksessa on kunnioitettava. Kunnan tulee käyttää annettua valtaa niin, että kunnan eri osat ovat tasaarvoisessa asemassa. Muun muassa rakentaminen tulee olla järkevästi mahdollista kunnan koko alueella. Erityisesti maaseutumaisilla alueilla ranta-alueet ovat huomattava voimavara, jota on voitava käyttää hajarakennusoikeuden puitteissa. Kuntapäättäjän kannattaa pysähtyä miettimään, millaisilla päätöksillä kunnan kaikki asukkaat ja yrittäjät tulevat tyytyväisiksi ja haluavat asua ja yrittää kunnan eri alueilla. Kunnilla on valta päättää maankäytöstä ja kaavoituksesta, päätökset tehdään valtuustoissa. Kuntien maankäytön tehtävänä on kuntarakenteen, ympäristön, liikenteen ja yhdyskuntatekniikan kokonaisvaltainen kehittäminen, hallinta ja hoito. Kaavoituksella määritellään, mihin tarkoitukseen ja miten maaalueita kunnissa käytetään. Parhaimmillaan kaavoitus tukee koko kunnan alueen kehittymistä ja kaikkien voimavarojen hyödyntämistä. Mutta epäonnistunut kaavoitus on myös järeä väline estämään ja jarruttamaan kehitystä. Viime vuosina on Suomessa voimistunut vallankäyttö, jolla pyritään tiivistämään yhdyskuntarakennetta ja hillitsemään asuntojen rakentamista ja yritysten kehittymistä kaava-alueiden ulkopuolelle. Suurten asutuskeskusten tarpeisiin suunnitellut yhdyskuntarakenteen kehittämiskeinot on otettu kirjaimellisesti käyttöön myös hyvin maaseutumaisissa kunnissa

8 Liian monen haja-asutusalueelle asumaan haluavan perheen unelma kodista maalla on kaatunut siihen, että kunta ei ole antanut lupaa rakentaa kaavoittamattomalle alueelle. Tarpeettoman usein myös ELY-keskus on käyttänyt valitusoikeuttaan, kun kunta on oman harkintansa mukaisesti luvan myöntänyt. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen perusteluina on käytetty ilmasto- ja ympäristöväitteitä, jotka syyllistävät maaseudulla asuvia ja mökkiläisiä. Väitteet eivät kaikin osin kestä tieteellistä tarkastelua. Kunnan luottamushenkilöillä on valtaa päättää, saavatko ihmiset tulevaisuudessa asua siellä, missä haluavat ja voivatko taajamien ulkopuolella toimivat yritykset kehittyä koko kunnan parhaaksi. Alueiden käyttöä suunnitellaan kaavoilla Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen alueiden käytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava sekä niitä ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Suunnittelujärjestelmä on hierarkkinen siten, että ylemmänasteinen kaava ohjaa alemmanasteista: maakuntakaava yleiskaavaa ja yleiskaava asemakaavaa. Maakuntakaava ohjaa asemakaavoitusta vain, jos yleiskaavaa ei ole. Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet vaikuttavat pääasiassa maakuntakaavoituksen kautta, mutta niissä on myös suoraan yleis- ja asemakaavoitusta koskevia tavoitteita. Maakuntakaava Yleisluontoisin kaava on maakuntakaava, jonka maakunnan liitto laatii alueelleen. Maakuntakaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman maankäytöstä. Se voidaan laatia myös vaiheittain, koskien tiettyä teemaa ja aihekokonaisuutta, kuten luonnonvaroja, tuulivoimaa, liikennettä ja kulttuuriympäristöä. Maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleis- tai asemakaavan alueella, mutta ohjaa näiden kaavojen muuttamista. Viranomaisten on alueiden käyttöä koskevassa toiminnassaan otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja pidettävä huolta siitä, ettei kaavan toteuttamista vaikeuteta. Yleiskaava Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Oikeusvaikutteisella yleiskaavalla voidaan tietyin edellytyksin suoraan ohjata rakentamista (rantayleiskaava ja kyläkaava). Ranta-alueita koskevassa yleiskaavassa voidaan erityisesti määrätä, että yleiskaavaa tai sen osaa voidaan käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 72 1 momentti) rantavyöhykkeellä tai -alueella. Määräys voidaan liittää esimerkiksi sellaiseen loma-asuntojen alueeseen, jolla rakentamisen määrä ja sijoittuminen on osoitettu maanomistajakohtaisesti. Alueella voi olla myös omakotitalojen rakennuspaikkoja tai pienehköjä matkailupalveluja. Jos rannalle halutaan osoittaa tavanomaista huomattavasti normaalia tiiviimpää loma-asutusta, merkittäviä matkailupalveluja tai laajahko alue vakituista asumista varten, alue tulee suunnitella kunnan asemakaavalla tai maanomistajan laatimalla ranta-asemakaavalla. Rakentamista ohjaavassa yleiskaavassa mitoitettavan alueen rakennuspaikkojen määrä ja sijainti osoitetaan kiinteistökohtaisesti. Samalla on turvattava rakentamattomiksi osoitettujen alueiden säilyminen rakentamattomina. Myös kunkin rakennuspaikan rakennusoikeus on tarpeen osoittaa. Lisäksi kaavassa voi olla rakennustapaa ja perustellusta syystä myös jätevesien käsittelyä koskevia määräyksiä. Kaavaa laadittaessa on tehtävä riittävät luonto- ja muut selvitykset sekä arvioitava kaavan vaikutukset. Kaavakartan mittakaavan tulee olla riittävän suuri, jotta rakennuspaikat voidaan osoittaa. Koska rakentamiseen suoraan oikeuttava rantayleiskaava voi hoitaa maanomistajalle muutoin kuuluvia rantaasemakaavan tehtäviä, kunnalla on lain mukaan mahdollisuus periä enintään puolet loma-asutusta järjestelevän yleiskaavan laatimiskustannuksista maanomistajilta (MRL 76 ). Asemakaava Asemakaavan tarkoituksena on maankäytön ja rakentamisen yksityiskohtainen ohjaus. Asemakaavan tekemisestä vastaa kunta. Siinä osoitetaan alueita eri tarkoituksiin, kuten asumiseen, virkistykseen, liikenteeseen sekä elinkeinojen ja palvelujen tarpeisiin. Asemakaavassa annetaan myös kaavan tarkoitus huomioon ottaen tarpeellisia määräyksiä rakentamisesta ja muusta maankäytöstä. Asemakaavamääräykset voivat koskea esimerkiksi rakennusten sijoittamista, kokoa ja kerrosalan määrää. Rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (rakentamisrajoitus) eikä asemakaava-alueelle saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muiden alueiden käytölle (MRL 58 )

9 Asemakaava-alueella on aina voimassa toimenpiderajoitus: maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos toimenpide on tarpeen asemakaavan toteuttamiseksi tai se perustuu myönnettyyn rakennuslupaan (MRL 128 ). Maanomistaja voi laatia maalleen ranta-asemakaavan, joka soveltuu pääasiassa lomaasutuksen suunnitteluun. Loma-asutuksen joukossa voi olla myös yksittäisiä vakituisen asumisen rakennuspaikkoja. Yksityiskohtaista suunnittelua vaativat esimerkiksi rakentamisen suuri määrä, rakennusten tiheä sijoittelu, rakentamisen ja teiden sovittaminen maastoon sekä mahdolliset vesihuollon järjestelyt. Ranta-asemakaavaa käytetään, kun kyse on pääasiassa loma-asutuksen suunnittelusta. Asemakaava tarvitaan, jos rannalle halutaan sijoittaa pääasiassa tai yksinomaan vakituista asutusta. Kaavoihin voidaan sisällyttää määräyksiä, joilla on toimintaa rajoittavia ja sallivia vaikutuksia. Kaavan aluevarauksien perustana tulee olla eri alueiden vallitseva käyttö, luonnonvarat, sijainti ja yhteiskunnalliset olosuhteet. Aluevarausten edellyttämien muutosten perusteella arvioidaan muun muassa kaavan tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta. ALOITUSVAIHE Kaavoituksen käynnistäminen Valtuuston päätös kaavoitettavasta alueesta ja kaavan tavoitteista Osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatiminen Vireilletulosta ilmoittaminen TIEDOTTAMINEN: kuulutuskirje maanomistajille (käsitellään heidän omaisuutensa käyttöä) mielipiteen antaminen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta Yleiskaavan ja asemakaavan laatimisen vaiheet LAATIMISVAIHE Kaavaluonnoksen valmistelu ja esittely Lautakunnan käsittely Luonnoksesta kuuleminen TIEDOTTAMINEN: kirje maanomistajille kuulutus alustavasta nähtävilläolosta mielipiteen kertominen kaavaluonnoksesta kaavan valmistelijalle Tämä on tärkein vaihe kaavaan vaikuttamisessa Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet EHDOTUSVAIHE Kaavaehdotuksen valmistelu Lautakunnan käsittely Kunnanhallituksen käsittely Kaavaehdotuksen virallinen nähtävilläolo (min 30 vrk) TIEDOTTAMINEN: kuulutus kaavaehdotuksen virallisesta nähtävilläolosta kirje maanomistajille (käsitellään heidän omaisuutensa käyttöä) muistutuksen jättäminen kunnanhallitukselle nähtävilläoloaikana HYVÄKSYMISVAIHE Kunnanhallituksen käsittely Valtuuston hyväksymispäätös TIEDOTTAMINEN: kuulutus kaavan hyväksymisestä kaavan hyväksymispäätöksestä 30 vrk valitusaika hallintooikeuteen TIEDOTTAMINEN: Kuulutus kaavan voimaantulosta, kun kaava on lainvoimainen Maakuntakaava Kuntien yhteinen yleiskaava Yleiskaava Asemakaava Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) hyväksyy valtioneuvosto: On otettava erityisesti maakuntakaavaa laadittaessa huomioon niin, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan hyväksyy maakuntaliiton valtuusto ja vahvistaa ympäristöministeriö (YM). Kuntien yhteisen yleiskaavan hyväksyvät kunnanvaltuustot ja vahvistaa YM. Yleiskaavan ja asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto

10 Vinkki kuntapäättäjälle: Päätösvalta kaavoituksessa kuuluu kunnalle. Tähän päätösvaltaan sisältyvät muun muassa kaavoitettavan alueen valitseminen ja kaavan sisältö. Kaavan sisällön kannalta on olennaista esimerkiksi, miten rakennusoikeus mitoitetaan ja miten rakennusoikeuden määrä lasketaan. Valtion rooli kaavoituksessa rajoittuu kahteen asiaan. Valtion viranomaisten velvollisuus on valvoa, että kaavoituksessa noudatetaan lakia ja otetaan riittävästi huomioon valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet. Muusta kaavan sisällöstä päättää kunta. Kaavaa laadittaessa käydään kunnan ja valtion viranomaisten välillä viranomaisneuvottelut. Kunnan pitää käyttää sille annettua valtaa eikä alistua kuunteluoppilaaksi, sillä lain mukaan kunta on neuvottelussa tasavertainen neuvotteluosapuoli. Kunta luvan myöntäjänä Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella kunnan tehtäviin kuuluu päättää viidestä eri luvasta, joita ovat 1) rakennuslupa, 2) purkulupa, 3) toimenpidelupa, 4) maisematyölupa ja 5) poikkeamispäätös. Nämä luvat ovat kiinteässä yhteydessä kaavoitukseen. Vinkki kuntapäättäjälle: Kaava tulee laatia niin, että poikkeamispäätöksiä tarvitaan mahdollisimman vähän. Perusrakentamisoikeus Kunnan elinvoimaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, erityisesti suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella, että maanomistusoikeuteen kuuluva perusrakentamisoikeus toteutuu. Kunnan ei ole taloudellisesti järkevää jarruttaa kuntaan tehtäviä investointeja ja pelätä infrastruktuurin rakentamisesta seuraavia kulueriä. Perusrakentamisoikeudella tarkoitetaan maanomistajan oikeutta rakentamiskelpoisen maan tavanomaiseen, kohtuulliseen ja järkevään käyttämiseen rakentamistarkoituksessa. Hajarakentamisoikeus osana perusrakentamisoikeutta tarkoittaa maanomistajan oikeutta rakentaa hajaasutusmaisesti rakennuksia muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimin edellytyksin. Perusrakentamisoikeus tulee yleisesti tunnustaa haja-asutusalueilla eikä sitä saa viranomaisten tai poliitikkojen päätöksin perusteetta heikentää. Perus- ja hajarakentamisoikeus ovat maa- ja metsätalouden ja maaseudulla asumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Kunta, joka vaikeuttaa rakentamista kuntakeskusten ulkopuolella hidastelemalla rakennuslupien myöntämisessä tai tekemällä suunnittelutarvealuepäätöksiä (MRL 16) ilman aikomustakaan alkaa kaavoitusproses

11 sia, luo pahimmassa tapauksessa kuntakeskustojen ympärille rakennuskannaltaan vanhenevan haja-asutusalueen kehän, jonka toiselle puolelle alkaa muodostua uusi tiiviimmin rakennettu alue. Vinkki kuntapäättäjälle: Kaavassa pitää määrittää tilakohtainen rakentamisoikeus. Kunnassa ei tulisi laatia sellaista kaavaa, joka estää perustuslaillisen rakentamisoikeuden. Jos jostain syystä tällainen kaava kuitenkin laaditaan, kunnan tulee varautua korvaamaan kaavasta aiheutuvat menetykset maanomistajille. Päätöksiä suunnittelutarvealueista tulee käyttää vain tilanteissa, joissa alueelle kohdistuu todellinen rakennuspaine ja kunta on todella aikeissa aloittaa kaavoittamisen lähiaikoina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavan tuomion siitä, että viranomais- tai tuomioistuinprosessi on kestänyt kansalaisen kannalta kohtuuttoman kauan. Eräässä tapauksessa kohtuuttoman pitkäksi ajaksi katsottiin noin kahdeksan vuotta. Kaavoituksen aloittamiseen kuluva aika ei saa venyä kohtuuttoman pitkäksi. Rantakaavoitus ja -rakentaminen Maankäyttö- ja rakennuslakia säädettäessä haluttiin kaavoitusta ja rakentamista koskeva valta siirtää valtiolta kunnille muilta paitsi rantarakentamisen osalta. Rantarakentamisen poikkeamispäätökset tekee pääosin ELY-keskus. Kunnat vastaavat suurimmaksi osaksi kaavoista poikkeamisista ja käyttötarkoituksen muutoksen edellyttämästä poikkeamispäätöksestä. Lisäksi kunta antaa lausunnon kaikista poikkeamishakemuksista. Ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa ilman asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Sama koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan lomaasutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Edellä mainittu ei kuitenkaan koske esimerkiksi maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellista tai olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin kuuluvan talousrakennuksen rakentamista eikä olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamista tai vähäistä laajentamista. Kunta voi vapauttaa lain määräämästä suunnittelutarpeesta ELY-keskusta kuultuaan enintään kuudeksi vuodeksi kerrallaan sellaiset ranta- alueet, joilla ei ole sijaintinsa vuoksi odotettavissa suunnittelua edellyttävää rakentamista eikä erityisiä luonnon- ja maisema-arvoja tai virkistyskäytön tarpeita. Tällä ratkaisulla kunta voi helpottaa rakentamista, sillä päätöksen jälkeen kyseisille alueille voidaan rakentaa suoraan kunnan myöntämillä rakennusluvilla. Vinkki kuntapäättäjälle: Kunnan rakennusjärjestyksessä on määriteltävä pienin sallittu tontti tai tila, jolle saa rakentaa. Kokovaatimusten on oltava kohtuullisia, koska rakennusjärjestykseen ei sisälly korvausmekanismia, jolla kohtuuttomuus voitaisiin korvata. Useiden hehtaareiden kokovaatimus on selvästi kohtuuton. Kohtuullisena voidaan vielä pitää noin neliömetriä. Rakennusjärjestyksessä on myös määriteltävä lyhin sallittu rakentamisetäisyys rannasta. Yli 50 metrin etäisyyden vaatimista voidaan pitää kohtuuttomana määräyksenä. Vesihuolto Kunnalla on merkittävä rooli järkevän ja oikeudenmukaisen vesihuoltojärjestelmän valinnassa. Kunta hyväksyy alueellaan toimivalle vesihuoltolaitokselle toiminta-alueen. Toiminta-alueen rajaus on tehtävä huolella, jotta kunta ja kuntalaiset välttyisivät tarpeettomalta poikkeamislupa- ja valitusprosessilta. Toimintaalueen on oltava sellainen, että vesihuoltolaitos kykenee huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti. Toiminta-alueen rajauksen merkittävyys johtuu siitä, että kiinteistönomistajien velvollisuus liittyä viemäriverkostoon on varsin vahva. Jos toiminta-alueen rajaus on tehty ilman tarkkaa ja seikkaperäistä harkintaa, päädytään kiinteistön omistajien kannalta helposti kohtuuttomiin ja kunnan talouden kannalta kestämättömiin tilanteisiin. Vinkki kuntapäättäjälle: Vesiosuuskuntien toimialueen vahvistamiselle ei ole varsinaista tarvetta, koska vapaaehtoisuuden kautta syntyy järkevämpiä taloudellisia hankkeita. Mikäli toimialue vahvistetaan, on sitä ennen hankittava kaikkien toimialueella olevien kiinteistönomistajien suostumus. Vesiosuuskunnan kuuleminen ei riitä. Mikäli poikkeuslupia haetaan vesilaitokseen tai vesiosuuskuntiin liittymisestä, olisi kunnioitettava kiinteistönomistajien tahtoa ja vähintään sallittava niin pitkät siirtymäajat, että olemassa olevat investoinnit tulevat kuoletetuiksi

12 Kunnan maapolitiikan keinot Maankäyttö- ja rakennuslain sisältämiä kunnan maapolitiikan keinoja ovat vapaaehtoinen maanhankinta, etuosto-oikeus tai maankäyttösopimukset. Mihin tahansa keinoon kunnan poliittinen johto päätyy, kunnan edun mukaista on, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimella menettelyllä. Laajalla tiedotuksella saadaan yhteisymmärrys ja vältetään kielteinen julkisuus ja valitukset. Asiaan osallisia on kuultava lain määräämissä rajoissa, ja maanomistajia on kohdeltava tasapuolisesti. Pakkokeinoja ei ole tarkoitettu siihen, että maan arvon nousu voitaisiin sosialisoida, siirrättää kunnalle tai toiselle yksityiselle taholle. Pakkokeinojen tarkoituksena on ollut tehdä mahdolliseksi järkevän, suunnittelun tuloksena syntyneen suunnitelman toteutuminen ja estää sen kaatuminen yksittäisten tahojen vastustukseen. Vapaaehtoinen maanhankinta: Mitä enemmän voidaan noudattaa vapaaehtoisuutta ja toimia vapailla markkinoilla, sitä suurempaa luottamusta kunnan noudattama politiikka nauttii. Sopimusyhteiskuntaa tukemalla saavutetaan kestäviä ratkaisuja ja vähennetään valitusprosesseja. Kunnan olisi joka tapauksessa paras ensin tarjota maanomistajalle kaavoitus- tai maankäyttösopimusta. Yleistyvä tapa, jossa maanomistajilta on ensin evätty mahdollisuus saada kaava omistamalleen alueelle, ja kunta on tämän jälkeen ostanut maan joutomaan hinnalla uhaten pakkolunastuksella, ei ole oikeudenmukainen toimintamalli. Suurin osa yhdyskuntarakentamiseen tulevasta maasta on pyrittävä hankkimaan kunnalle vapaaehtoisin kaupoin. Tuloksiin päästään parhaiten, jos maanhankinnat tehdään riittävän ajoissa, maan hinnoittelu on johdonmukaista ja perustuu käypään hintaan ja poliittiset päättäjät ovat sitoutuneet noudattamaan kunnan maapolitiikan linjauksia, jotka ovat oikeudenmukaisia. Etuosto-oikeus: Etuosto-oikeutta voidaan yksittäistapauksissa ja tapauskohtaisesti harkiten käyttää täydentämään kunnan maanhankintaa. Oikeutta käyttäessään kunta tulee toteutuneessa kiinteistökaupassa ostajan sijaan kauppakirjan mukaisin ehdoin. Etuosto-oikeuden hyvä puoli on se, että kauppahinta ja muut ehdot ovat saaneet muodostua vapaasti. Maankäyttösopimukset: Maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja sopivat maanomistajan omistaman alueen asemakaavoituksen käynnistämisestä sekä kaavan toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Maanomistajan osallistumisesta yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin sovitaan ensisijaisesti maankäyttösopimuksin. Kaavojen sisällöstä ei voida sitovasti sopia. Maankäyttösopimus voidaan sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Rakentamiskehotus: Kunta voi edistää asemakaavan toteutumista tehokkaasti ja taloudellisesti rakentamiskehotuksilla. Tavoitteena on lisätä rakentamattomien, vajaakäyttöisten tonttien ja rakennuspaikkojen rakentamista. Tarkoituksena ei saa olla hankkia yksityisten omistamia tontteja kunnan omistukseen, vaan saada tontit lähivuosien aikana rakennetuiksi ja tehokkaampaan käyttöön. Kehotus ei vaikuta maanomistajan oikeuteen myydä tonttiaan ja mahdollisuuteen saada tontistaan käypä hinta. Kunnan lunastaessa tontin määrätään maanomistajalle lunastustoimituksessa tontin käypää arvoa vastaava korvaus. Kunnan pitää viimeiseen asti välttää tontin lunastamista. Ensisijaisesti on edistettävä tonttien rakentumista ilman kehotusmenettelyä. Kunta voi avustaa yksityisiä maanomistajia esimerkiksi rakentamissopimuksin tai tonttien markkinoinnissa. Pakkolunastaminen viimeinen keino: Monilla paikkakunnilla pakkolunastukseen suhtaudutaan niin kuin pitääkin viimeisenä keinona. Useammin pakkolunastukseen ei tarvitse turvautua, jos maanomistajien kanssa avoimesti neuvotellaan maan myymisestä tai sen saamisesta rakentamisen piiriin. Useimmiten ongelmia aiheuttavat tilanteet, joissa todelliset neuvottelut ohitetaan ja asiat yritetään ratkaista sanelupolitiikalla. Pakkolunastuksella on paikkansa, mutta se ei ole eikä sen kuulu olla kunnan arkea

13 Yksityistiet Suomessa on lähes km yksityisten tahojen hoitamia teitä. Miljoona suomalaista asuu yksityisteiden piirissä ja pääosin niitä pitkin kuljetetaan puu ja elintarvikkeiden raakaaineet jalostukseen. Kunta voi tukea rahallisesti yksityisteiden kunnossapitoa. Kunta voi myös suostua liikenteenohjauslaitteiden asentamiseen. Näin ylimääräinen liikennepaine ohjautuu yksityisteiltä yleisille teille ja tieverkon kunto säilyy pienemmin investoinnein. Maisemansuojelu Kaikissa kaavoissa voidaan antaa mille alueelle tahansa suojelumääräyksiä maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen ja muiden erityisarvojen vuoksi. Määräykset eivät saa olla maanomistajille kohtuuttomia eivätkä merkitä alueen täyssuojelua. Luonnonsuojelulain mukaisessa maisemansuojelussa kohteena on maiseman kauneusarvo, jonka syntyyn ihmiskäsi on yleensä myötävaikuttanut. Luontoa saa tällöin muuttaa, kunhan maiseman kauneusarvot eivät siitä kärsi. Aluetta voidaan edelleen käyttää taloudelliseen toimintaan, nimenomaan maa- ja metsätalouteen, mutta myös rakentamiseen. Vinkki kuntapäättäjälle: Jos maisemaa suojellaan kaavalla tai suojelumääräyksin, on otettava huomioon, että suojeltavalla kohteella on todellinen erityisarvo ja että määräykset ovat kohtuullisia. Varmuuden vuoksi suojelua ei tarvita. Lukuvinkki kuntapäättäjälle: Asumisen vapaus -kirjassa kymmenen kirjoittajaa kertoo näkemyksiään hyvästä asumisesta. Asumisen vapaus liittyy erityisesti suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen. Asumisen vapaus, toim. Juha Kuisma, julkaisija Talonpoikaiskulttuurisäätiö, kustantaja Maahenki, Kirjan myynti 4. Ympäristöluvat ja ympäristönsuojelu elinkeinoja vahvistamaan Maa- ja metsätalous perustuvat puhtaaseen ympäristöön, luontoon ja vesistöön. Ne käyttävät uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi ja tehokkaasti parhaan mahdollisen teknologian avulla, jotta maan hyvä tuottokyky säilyy ja metsät kasvavat vielä sukupolvien ajan. Maa- ja metsätalous tuottavat hoidetun maaseutumaiseman, viljellyt pellot ja kasvavat metsät. Uusiutuvien luonnonvarojen viisas käyttö tarjoaa mahdollisuuksia ja ratkaisuja vastata kotimaisiin ja laajempiin ympäristöuhkiin. Tehokkaasti toimiva maatalous kierrättää ravinteita, ja hoidetut metsät sitovat ilmasta hiilidioksidia. Maa- ja metsätalouden vaikutusta ympäristöön ohjataan muun muassa ympäristönsuojelulailla, joka on ympäristön pilaantumisen torjuntaa koskeva yleislaki. Lakia sovelletaan kaikkiin päästöjä aiheuttaviin toimintoihin, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Laki sisältää keskeiset ympäristönsuojeluun tähtäävät periaatteet, velvollisuudet ja kiellot. Ympäristön pilaantumisen torjunnan ohjauskeinoina ovat yleisnormit (valtioneuvoston/ ympäristöministeriön asetukset, kunnan ympäristönsuojelumääräykset), ennakkovalvonta (ympäristöluvat ja ilmoitusmenettely) sekä jälkivalvonta. Ympäristöluvista Valtaosa kotieläintiloista on ympäristölupavelvollisia eläinsuojien vuoksi. Lupavelvollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että toimintaa ei voi harjoittaa ennen kuin lainvoimainen ympäristölupa on saatu. Ongelmat ja viivästykset ympäristölupien käsittelyssä heijastuvat nopeasti maatalouden investointeihin ja kasvunäkymiin. Kotieläinyrittäjä hakee ympäristöluvan joko aluehallintovirastosta tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Kunnan lupa tarvitaan ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) mukaan esimerkiksi eläinsuojalle, jossa on vähintään 30 lypsylehmää. Lupakynnystä pienemmillä eläinmäärillä voi toimia ilman ympäristölupaa, ellei lainsäädännöstä seuraa muita erityisiä syitä. Pohjoismaisessa vertailussa Suomen eläinsuojien ympäristöluparajat ovat varsin matalat

14 Merkittävä osa maatalousyrittäjistä toimii ympäristölupien piirissä. Yleinen arvio on, että lähes kaikki sikaja siipikarjatilat ovat lupavelvollisia, kun taas lammas- ja hevostilat ovat pääsääntöisesti alle lupakynnyksen olevia toimintoja. Lypsykarjatiloista arviolta 30 prosenttia on ympäristölupaharkinnan piirissä. Voitaneen myös arvioida, että kotieläintuotantoa pääelinkeinonaan harjoittavat ovat ympäristölupavelvollisia eri tuotantosuuntien rakennekehityksen vuoksi. Vinkki kuntapäättäjälle: Ympäristölupaprosessi vaatii laajaa asiantuntemusta niin lainsäädännöstä kuin käsiteltävänä olevasta lupatoiminnasta. Asiantuntemus lisättynä yhteistyö- ja neuvottelutaidoilla takaavat kaikkien kannalta onnistuneen lopputuloksen: nopeasti käsitellyn ympäristöluvan, joka ei siirry tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ympäristölainsäädännön joustavien ja tulkinnanvaraisten normien tueksi on tapana laatia valtakunnallisia ohjeita. Erilaisten ohjeiden säännönmukainen noudattaminen ei kuitenkaan ole ollut niiden laatimisen tarkoitus. Ohjeet ovat sananmukaisesti ohjeellisia eivätkä sido viranomaisia päätöksenteossa. Jokainen ympäristölupahakemus on yksilöllinen, ja lupaharkinta on tapauskohtaista. Kuntien on tärkeää keskittyä merkittäviin ympäristövaikutuksiin erityisesti lupamääräyksiä laadittaessa, jotta niiden lukumäärä pysyy kohtuullisena. Tämä helpottaa myös luvan jälkivalvontaa. Ympäristölupamääräysten laadinta ei ole pelkästään viranhaltijan yksinoikeus, vaan luvan hyväksyvän lautakunnan kuuluu ja pitää ottaa tarvittaessa kantaa myös lupamääräysten sisältöön. Kunnan maataloussihteerin asiantuntemus ympäristönsuojeluasioissa kannattaa hyödyntää. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksistä Ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 :n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia, paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Laissa on säädetty erikoistilanteista, joita määräykset eivät voi koskea. Tällainen on esimerkiksi luvanvarainen toiminta. Kuntapäättäjän on tärkeä tietää, millaisia tilanteita ja toimintoja varten ympäristönsuojelumääräyksiä voi laatia. Määräysten soveltamisalaa on laissa selvästi rajoitettu, niiden osalta ei kuntapäättäjillä ole harkintavaltaa. Määräykset voivat kohdistua esimerkiksi toimiin, rajoituksiin ja rakennelmiin, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia, valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamiseen sekä vyöhykkeisiin tai alueisiin, joilla lannan tai lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan. Määräysten on perustuttava paikallisista olosuhteista johtuviin ja tarpeellisiin toimiin ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi. Näiden edellytysten on täytyttävä, jotta määräys on lain mukainen. Määräysten on kohdistuttava selkeästi rajattuihin toimintoihin tai yleisiin käyttäytymistapoihin, joita ei voida muutoin säädellä. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on erityisesti huomioitu sellaiseksi ohjauskeinoksi, jonka merkitys ympäristönsuojelumääräyksiä laadittaessa on otettava huomioon. Lisäksi on varmistettava, että määräykset ovat perustuslain omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta koskevien säännösten mukaisia. Tällöin ne eivät kohtuuttomasti ja suhteettomasti vaikeuta maaomaisuuden käyttöä ja elinkeinotoimintaa

15 Vinkki kuntapäättäjälle: Ympäristöä koskevan sääntelyn eri alueet ovat yhteyksissä toisiinsa muodostaen monimutkaisen verkoston, mikä edellyttää yhä parempia oikeudellisia valmiuksia säädösten soveltajilta. Tämä on syytä pitää mielessä kuntien ympäristönsuojelumääräyksiä laadittaessa. Kaikenlaista päällekkäistä sääntelyä tulee välttää se ei ole kunnan eikä elinkeinonharjoittajan edun mukaista. Myös määräysten kohtuullisuus ja elinkeinonharjoittajan mahdollisuus noudattaa niitä on tärkeä ottaa huomioon. Kuntapäättäjän on hyvä olla myös tietoinen perustuslain reunaehdoista viranomaisen norminannolle. Viranomaisnormin, kuten kunnan ympäristönsuojelumääräyksen, vaikutukseen perusoikeuksien suojaan ja lainsäädäntöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tutustu maatalouden ja metsätalouden toimijoihin, elinkeinojen sisäisiin ohjauskeinoihin sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön ennen määräysten laatimista. Huolellinen taustatyö ja mahdollisten ympäristömääräysten vahvat perustelut edesauttavat määräysten yleistä hyväksyttävyyttä, karsivat valituksia eivätkä turhaan vaikeuta kunnan vihreiden elinkeinojen toimintaa. 5. Luonnonvaroista kasvua ja hyvinvointia Vihreät elinkeinot ovat kasvualoja. Suomen ja oman kuntasi kasvu ja verotulopohjan vahvistuminen on viisasta perustaa elinkeinoihin, jotka pysyvät Suomessa ja työllistävät koko maassa. Kansalaiset haluavat asua maalla, rakentaa sinne asuntoja sekä perustaa ja laajentaa yritystoimintaa. Arvoisa kuntapäättäjä, tässä vielä tiivistettynä ehdotuksia, miten voit hyödyntää MTK:n Vihreää kasvua maalta -ohjelmaa oman kuntasi parhaaksi: Tukekaa luonnonvaraelinkeinojen kehittämis- ja investointisuunnitelmien laatimista. Nuoret sukupolvenvaihdoksen tekevät yrittäjät vahvistavat kuntien tulo- ja väestöpohjaa. Suunnatkaa julkiset hankinnat suomalaisen lainsäädännön mukaisesti tuotettuun ruokaan, uusiutuvaan energiaan, puuhun ja lähialueen palveluihin. Mahdollistakaa lähiyrittäjien osallistuminen julkisiin hankintakilpailuihin. Painottakaa hankinnoissa aluetalouden kannalta kokonaisedullisinta vaihtoehtoa pelkän hinnan sijaan. Varmistakaa kunnan maankäyttöpolitiikalla ja kaavoituksella, että kunnan kaikilla alueilla voi asua ja yrittää. Kuntien ei pidä omilla päätöksillään kiristää lakeihin ja asetuksiin perustuvia ympäristönsuojelumääräyksiä ja ympäristölupien myöntämiskäytäntöjä. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen vähimmäistaso riittää varmistamaan vesiensuojelun pääosassa kunnista. Luonnonvaraelinkeinot tarvitsevat toimivat eläinlääkintä- ja lomituspalvelut sekä elinkeinojen kehittämispalvelut. Sähköisten palvelujen ja viestintätekniikan hyödyntäminen edellyttää kuntien tietoliikenneyhteyksien parantamista. Huolehtikaa siitä, että valtio suuntaa varoja tie- ja liikennöintiverkoston parantamiseen. Heikkokuntoiset tiet haittaavat elintarvikkeiden, puun ja metsäenergian kuljetuksia sekä maaseudun yrittäjyyttä ja matkailua. Huolehtikaa tasaarvoisesti kaikista kaduista ja teistä. Avustakaa yksityisteiden kunnossapitoa. Varmistakaa, että kaikilla kuntalaisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin. Huolehtikaa siitä, että kunnan yhteiskuntatakuun piirissä olevat nuoret voivat työllistyä myös maatiloilla ja muissa maaseudun yrityksissä. Ottakaa kunnan strategiseen päätöksentekoon mukaan maaseutuvaiku- 28 tusten arviointi lisätietoja: 29

16 Omat VINKKINI Lisätietoja ja vinkkejä kuntapäättäjän palvelusivuilta: Sinua palvelevat myös MTK-liittojen ja metsänomistajaliittojen sekä paikallisten tuottajayhdistysten ja metsänhoitoyhdistysten luottamus- ja toimihenkilöt. Yhteystiedot löytyvät >Liitot ja yhdistykset. Julkaisija ja tuottaja: Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Toimituskunta: Markku Tornberg ja Juho Tuomi, maankäyttö ja kaavoitus Minna Ojanperä, ympäristöluvat Marica Twerin ja Anni-Mari Syväniemi, julkiset hankinnat Paula Viertola, poliittinen edunvalvonta Yhteystiedot: p tai Esitteen kuvat: Eija Hiltunen, sivut 2, 7, 12, Markku Wiik, sivut 12, 16, 18, 19, 24, 27, 30 Emilia Moisio, sivu 12 Tuomas Koivuniemi, sivu 18 Julia von Flittner, sivu 11 MTK:n arkisto, sivu 23 Kekri.fi -kuvapankki, kansi ja sivu 9 31

17 Simonkatu 6 PL 510, Helsinki p PEFC/ Tämä esite on painettu LumiSilk 200 g/130 g -paperille. Paperi on valmistettu Stora Enson Oulun tehtaalla ja valmistuksessa on käytetty PEFC-sertifioitujen metsien puuta. 01/2013, painosmäärä kpl, Erweko Oy