Yhteysviranomaisen lausunto Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivoksen louhosjatkumohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Transkriptio

1 Lausunto POSELY/2141/2016 Pohjois-Savo Julkinen Yara Suomi Oy Siilinjärven kaivos Nilsiäntie 501, PL Siilinjärvi Tätä lausunnon verkkoversiota on muokattu huomioiden henkilötietolain (523/1999) tavoitteet yksityisyyden suojasta. Yhteysviranomaisen lausunto Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivoksen louhosjatkumohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta Yara Suomi Oy on toimittanut Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994, YVA-laki) mukaisen ympäristövaikutusten arviointiohjelman. Arviointiohjelma koskee yhtiön Siilinjärven kunnassa sijaitsevan apatiittikaivoksen uusia louhintasuunnitelmia. Valtioneuvoston ympäristövaikutusten arviointimenettelystä antaman asetuksen (713/2006, YVA-asetus) 6 :n hankeluettelon kohdan 2 a mukaisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely) sovelletaan aina metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhintaan, rikastamiseen ja käsittelyyn, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään tonnia vuodessa tai kyse on pinta-alaltaan yli 25 hehtaarin avokaivoksesta. YVA-asetuksen 6 :n 12 kohdan mukaan YVA-menettelyä sovelletaan myös edellä mainittuja hankkeita kooltaan vastaaviin hankkeiden muutoksiin. Yaran tapauksessa kyse on olemassa olevasta toiminnasta ja sen muutoksesta. Hankkeen nimi Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivoksen louhosjatkumohanke, Siilinjärvi. Hankkeesta vastaava Yara Suomi Oy, Siilinjärven kaivos. Yhteyshenkilöt: Hanna Luukkonen, puh , hanna.luukkonen(at)yara.com sekä Teija Kankaanpää, puh , teija.kankaanpaa(at)yara.com. YVA-konsultti Ramboll Finland Oy. Yhteyshenkilöt: Toni Uusimäki, puh , toni.uusimaki(at)ramboll.fi sekä Heli Uimarihuhta, puh , heli.uimarihuhta(at)ramboll.fi. POHJOIS-SAVON ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero Kallanranta 11, PL Kuopio

2 2/35 Yhteysviranomainen Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, Kallanranta 11, PL 2000, Kuopio. Yhteyshenkilö: Juha Perho, sähköposti juha.perho(at)ely-keskus.fi, puh Hankkeen tarkoitus, sijainti ja tutkittavat toteutusvaihtoehdot Yara suunnittelee Siilinjärven kaivoslouhoksen laajentamista joko avaamalla uuden Jaakonlammen louhoksen tai laajentamalla nykyistä Särkijärven päälouhosta sen länsilaajennuksella. Yaran mukaan suunnitelmien tarkoituksena on turvata Siilinjärven kaivoksen toiminta nykylaajuudessa (rikastettava malmi 11 milj. t/v ja rikasteen valmistus 1 milj. t/v) aina vuoden 2035 loppuun saakka perustuen uusiin kaivossuunnitelmiin, jotka pohjautuvat vuosina tehtyihin täydennyskairauksiin. YVA-menettelyn kohteena olevassa hankkeessa tarkastellaan louhinnan lisäksi sivukivien läjittämisen eri vaihtoehtoja. Jaakonlammen louhoksen avaaminen edellyttäisi myös nykyisin käytössä olevan Jaakonlammen kiertovesialtaan kuivattamista sekä järjestelyjä kaivoksen vesienjohtamisessa. YVA-menettelyssä tarkasteltavat toteutusvaihtoehdot ovat: VEO: Uusia laajennuksia ei tehdä. Suunnitelmien mukaan louhinta nykyisellä Saarisen louhoksella päättyy vuonna Toiminta Särkijärven päälouhoksella jatkuu kunnes nykyiset sivukivialueet täyttyvät. VE1: Särkijärven päälouhoksen rinnalle avataan uusi Jaakonlammen louhos, joka myöhemmin yhdistyy päälouhokseen. Avataan uusi Jaakonmäen sivukivialue, jonka lakikorkeus tulee olemaan tasolla m mpy (metriä merenpinnan yläpuolella). Lisäksi käytössä olevia sivukivialueita korotetaan (Itäläjitys tasolle m mpy ja Ansanmäki tasolle m mpy). Vaihtoehto edellyttää Jaakonlammen kuivatusta ja muutoksia kaivoksen vesienjärjestelyssä. Yksi vesienjärjestelyn vaihtoehdoista sisältää Pitkänlammen ottamisen kaivoksen vesikiertoon. VE2: Kuten vaihtoehto VE1, mutta sivukivet sijoitetaan nykyisille sivukivialueille. Tällöin sekä Ansanmäen että Itäläjityksen korkeus nousee tasolle m mpy. VE3: Malmintuotantoon otetaan Särkijärven päälouhoksen läntinen osa (ns. länsilaajennus). Sivukivet sijoitetaan nykyisille sivukivialueille. Tällöin sekä Ansanmäen että Itäläjityksen korkeus nousee tasolle m mpy. Vesienkäsittelyyn tai johtamiseen ei tule muutoksia. VE4: Malmintuotantoon otetaan Särkijärven päälouhoksen läntinen osa (ns. länsilaajennus). Sivukivet sijoitetaan nykyisille sivukivialueille, mutta Ansamäen aluetta myös laajennetaan pohjoisen suuntaan. Ansanmäen ja Itäläjityksen lakikorkeudeksi tulee m mpy. Vesienkäsittelyyn tai johtamiseen ei tule muutoksia.

3 3/35 YVA-menettelyn kuvaus ja hankkeen vaatimat lupa- ja hyväksymispäätökset YVA-menettelyn kulku YVA-menettelyn tarkoitusta, sisältöä ja kulkua koskevat säännökset on kirjattu YVA-lakiin ja YVA-asetukseen. YVA-lain 1 :n mukaan arviointimenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-lain 4 :n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tämän lisäksi arviointimenettelyä voidaan YVA-lain 4 :n 2 momentin mukaisesti soveltaa yksittäistapauksissa myös muihin kuin asetuksessa mainittuihin hankkeisiin. YVA-menettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan suunnitelma siitä, miten arviointi tullaan suorittamaan ja osallistuminen järjestämään. Yhteysviranomainen tiedottaa menettelyn vireilletulosta, asettaa ohjelman nähtäville ja varaa mahdollisuuden mielipiteiden ja lausuntojen antamiseen. Nähtävilläolon päätyttyä yhteysviranomainen antaa ohjelmasta oman lausuntonsa. Yhteysviranomaisen lausunnossa esitetään, miltä osin arviointiohjelmaa on mahdollisesti tarkistettava. Yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa hankkeesta vastaavalle ja liittää mukaan myös kaikki muut ohjelmasta saamansa lausunnot ja mielipiteet. Ohjelmavaiheen jälkeen hankkeesta vastaava arvioi hankkeensa ympäristövaikutukset. Arvioinnin pohjana käytetään arviointiohjelmaa sekä yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa. Arvioinnin tulokset hankkeesta vastaava kokoaa ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi, joka toimitetaan yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen tiedottaa arviointiselostuksen valmistumisesta, asettaa sen nähtäville ja varaa mahdollisuuden mielipiteiden ja lausuntojen antamiseen. Nähtävilläolovaiheen päätyttyä yhteysviranomainen antaa oman lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arviointiselostusta koskevan lausuntonsa sekä muut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. YVA-menettelyssä ei myönnetä lupaa hankkeen toteuttamiselle, vaan se on päätöksentekoa edeltävää valmistelua asioiden selvittämistä tulevaa päätöksentekoa varten. YVA-menettelyssä keskeistä on tunnistaa ja sen jälkeen arvioida hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset.

4 4/35 Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset sekä keskeinen lainsäädäntö YVA-menettely ei ole lupaprosessi vaan luvitusta edeltävä pakollinen esivaihe. Yara Suomi Oy:n Siilinjärvellä harjoittama toiminta vaatii useiden eri lakien mukaisia lupia. Yaran toimintakokonaisuuden kannalta keskeisiä lupa- ja hyväksymismenettelyjä on kuvattu seuraavassa. Lista ei ole tyhjentävä eikä nyt käsiteltävä hanke välttämättä edellytä muutoksia kaikkiin lupiin. Tosiasiallinen luvantarve täsmentyy hankkeen jatkosuunnittelun edetessä ja riippuu myös valittavasta toteutusvaihtoehdosta. Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisessa ympäristöluvassa käsitellään kattavasti toiminnan ympäristövaikutuksiin liittyviä keskeisiä asioita, joita ovat mm. vesistö- ja ilmapäästöt sekä melua, tärinää ja pölyämistä koskevat asiat. Ympäristölupakäsittelyn yhteydessä tehdään myös vesilain (587/2011) mukaista vesitalouslupaa koskeva ratkaisu. Lupaviranomaisena toimii molempien lupien osalta Itä-Suomen aluehallintovirasto. Kaivoslaissa (621/2011) säännellään mm. kaivostoiminnan harjoittamiseen tarvittavasta kaivosluvasta sekä kaivosaluelunastuksia ja kaivosturvallisuutta koskevista luvista. Kaivoslain mukaisena kaivosviranomaisena toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Alueelle rakennettavan infrastruktuurin toteuttaminen voi edellyttää myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisia rakennus- tai toimenpidelupia. Nämä luvat käsittelee Siilinjärven kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Lupaharkinnan yhteydessä rakennusvalvontaviranomainen varmistaa muun ohessa sen, että kaavoitukselliset edellytykset rakentamiselle ovat olemassa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti maakuntakaava ohjaa toimintojen sijoittelua silloin, kun alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavaa. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaavan laatimisesta vastaa Pohjois-Savon liitto. Ilmailulaissa (864/2014) säädetään lentoestelupaa vaativista toiminnoista. Lentoesteluvat käsittelee Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Lentoestelupaan liittyy myös Finavian lentoestelausunto. Luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaan EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. ELYkeskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeamisen tästä kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

5 5/35 Patoturvallisuuslain (494/2009) mukaisesti ennen käyttöönottoa pato on luokiteltava ja sille on hyväksyttävä vahingonvaaraselvitys ja tarkkailuohjelma. Patoturvallisuusviranomaisena toimii Kainuun ELY-keskus. Pelastuslailla (379/2011) on säädetty mm. pelastussuunnitelmien laatimisvastuista sekä eri viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välisestä yhteistyöstä. Siilinjärvi kuuluu Pohjois-Savon pelastuslaitoksen toimialueeseen. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) mukaisesti vaarallisten kemikaalien laajamittainen teollinen käsittely ja varastointi on luvanvaraista. Lupaviranomaisena toimii turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä ja rautatiellä säädetään puolestaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994). YVA-menettelyn sovittaminen yhteen muiden lakien mukaisten menettelyjen kanssa YVA-lain 13 :n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. YVA-lain 13 :n 2 momentin mukaisesti hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. YVA-lain 5 :n 1 momentin mukaisesti yhteysviranomaisen, kaavaa laativan kunnan sekä hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä hankkeen arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteensovittamiseksi. Tämän hankkeen arviointiohjelman vireilletulovaiheessa ei ole tunnistettu sellaisia vireillä olevia samanaikaisia kaavoitus- tai muita menettelyjä, joihin YVA-menettely voitaisiin yhteensovittaa. YVAmenettelyssä tuotettua tietoa voidaan kuitenkin hyödyntää tulevissa kaavahankkeissa (vrt. Pohjois-Savon liiton ja Siilinjärven kunnanhallituksen lausunnot). Arviointiohjelmasta tiedottaminen ja kuuleminen Pohjois-Savon ELY-keskus on kuuluttanut YVA-menettelyn aloittamisesta ja ympäristövaikutusten arviointiohjelman nähtävilläolosta Siilinjärven kunnan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen virallisilla ilmoitustauluilla välisenä aikana. Kuulutus on julkaistu Siilinjärven alueella yleisesti leviävässä lehdessä (Uutis-Jousi) Edellä mainittujen lisäksi ELY-keskus on tiedottanut YVA-menettelyn alkamisesta lehdistötiedotteella ja omilla verkkosivuillaan Arviointiohjelma on ollut nähtävänä lähtien Siilinjärven kunnanvirastossa (os. Kasurilantie 1) sekä Pohjois-Savon ELY-

6 6/35 keskuksessa (os. Kallanranta 11, Kuopio). Tämän lisäksi ohjelmaan on voinut tutustua jo lähtien Internetissä osoitteessa Pohjois-Savon ELY-keskus on pyytänyt arviointiohjelmasta lausuntoja ja mielipiteitä mennessä. Hanketta ja YVA-menettelyä koskeva yleisötilaisuus on järjestetty Kuuslahden juhlatalolla (Nilsiäntie 919, Siilinjärvi) Yhteenveto yhteysviranomaiselle toimitetuista lausunnoista ja mielipiteistä Pohjois-Savon ELY-keskukselle toimitettiin arviointiohjelmasta yhteensä 18 lausuntoa ja mielipidettä. Osa lausunnoista/mielipiteistä saapui vasta asetetun määräajan jälkeen, mutta Pohjois-Savon ELY-keskus on voinut ottaa myös myöhästyneet kannanotot huomioon tämän yhteysviranomaisen lausunnon valmistelussa. Pohjois-Savon ELY-keskus toimittaa kopion kaikista annetuista lausunnoista ja mielipiteistä hankkeesta vastaavalle tämän lausunnon liitteinä. Hankkeesta vastaavan tulee tutustua lausuntoihin ja mielipiteisiin kokonaisuudessaan sekä ottaa niissä esille tulevia asioita tarpeellisilta osin huomioon ympäristövaikutusten arviointia ja hankesuunnittelua tehdessään. Alkuperäisiin lausuntoihin ja mielipiteisiin perehtyminen on tärkeää myös sen vuoksi, että seuraavassa esitetään joiltakin osin tiivistetyt versiot mielipiteistä/lausunnoista. Arviointiohjelmasta annettujen lausuntojen ja mielipiteiden keskeinen sisältö oli yhteysviranomaisen näkemyksen mukaan seuraava: Liikennevirasto toteaa, että YVA-ohjelman mukaan hankkeella ei tulisi olemaan vaikutusta louhittavan kiven vuosittaisiin tuotantomääriin. Näin ollen YVA-ohjelmassa on arvioitu, ettei hankkeella olisi vaikutusta alueen ulkopuolisiin liikennemääriin eikä rautatieliikenteeseen. Vaikka hankkeeseen liittyy vesien johtamisen uudelleenjärjestelyjä, on oletettavaa että hankkeella ei ole vaikutuksia vesiliikenteeseen, koska tuotantomäärät tulevat pysymään samoina eikä veden johtamisessa vesistöön tulla tekemään muutoksia. Vaikutukset vesiliikenteeseen tulee kuitenkin todeta YVA-selostuksessa kuten myös veden johtamisen vaikutukset rataan. Hankealue sijoittuu Siilinjärvi-Viinijärvi-Joensuu -radan läheisyyteen. Yara Suomi Oy hyödyntää rataa kemikaalien kuljetustarkoituksiin, ja sillä on yhteys rataverkkoon tehdastoimintojen alueelta. Valtion rataverkon jatkosähköistykseen liittyen rataosuuden Siilinjärvi- Siilinjärvi/Ruokosuo sähköistys on yksi tunnistettu kohde, joka liittyy rataosuuden Ylivieska-Iisalmi mahdolliseen sähköistykseen. Rataosuuden sähköistyksestä ei vielä ole tehty päätöstä. Vaihtoehdossa VE1 on tarkoitus perustaa uusi Jaakonmäen läjitysalue. Läjitysalue sijoittuu Raasiontien välittömään läheisyyteen. YVA-

7 7/35 selostuksessa tulisi kuvata läjitysalueen etäisyys tiestä ja läjitysalueelle käytettävät kulkureitit sekä arvioitava, aiheutuuko Raasiontielle läjityksestä johtuvia riskejä. Liikennevirasto toteaa, että maantielain (503/2005) 44 :n mukaan maantien suoja-alue ulottuu 20 metrin etäisyydelle maantien ajoradan keskilinjasta. Vaihtoehtoihin VE1 ja VE2 liittyy vesien johtamisen uudelleenjärjestelyjä. Vesien johtaminen on suunniteltu tapahtuvan kaikissa vaihtoehdon VE1 ja VE2 alavaihtoehdoissa tien (Raasiontie) alitse. Liikennevirasto toteaa jo ennakolta, että myöhemmissä suunnitteluvaiheissa tulee noudattaa Liikenneviraston antamaa määräystä johtojen ja rakenteiden sijoittamisesta maantien tiealueelle. Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikennevastuualue on todennut, että nyt suunniteltujen muutosten liikenteelliset vaikutukset jäänevät vähäisiksi, koska työmaaliikenne pysyy kaivosalueen sisällä. Lisäksi liikennevastuualue toteaa, että Yaran tehtaan- ja rikastamon tieliittymien muutostyöt kantatiellä 75 käynnistyvät ja valmistuvat vuonna Finavia Oyj huomauttaa, että ympäristövaikutuksia arvioitaessa on tarkasteltava hankkeen mahdollisia vaikutuksia lentoliikenteeseen sekä huomioitava lentoliikenteestä mahdollisesti aiheutuvat rajoitukset alueen toiminnoille. Sivukiven läjitysalueiden suunnittelussa ja vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon hankkeen sijainti kiitotien lähestymislinjan läheisyydessä ja tästä johtuvat esterajoituspinnat, joiden korkeustasojen yläpuolelle ei saa sijoittaa rakennelmia, rakennuksia, puustoa tai muuta estettä. Korkeuksissa on huomioitava myös läjitystöiden aikaisten työkoneiden korkeudet. Finavia toteaa, että vaihtoehdoissa VE2 ja VE4 Ansanmäen ja Itäläjityksen korkeus nousisi tasolle m mpy. Vaihtoehdossa VE3 alueet puolestaan nousisivat tasolle m mpy. Finavian tekemän karttatarkastelun perusteella Ansanmäen läjitysalue sijaitsee esterajoituspinnan alueella. Tämän vuoksi VE3:n mukainen taso ei ole mahdollinen Ansanmäen läjitysalueella. Lisäksi VE2:n ja VE4:n mukainen lakikorkeus on esterajoituspinnan korkeudella, muta lakikorkeudessa ei ole otettu huomioon työkoneiden vaatimaa työskentelykorkeutta. Finavia huomauttaa, että YVA-ohjelman kappaleeseen 4.2 tulee sisällyttää velvoite pyytää Finavialta ilmailulain (864/2014) mukaisessa lentoestelupakäsittelyssä tarvittava Finavian lentoestelupalausunto. Finavia myös edellyttää, että kiitotien lähestymislinjan läheisyys otetaan huomioon pöly- ja muita ilmapäästöjä arvioitaessa. Finavia edellyttää, että Rissalan lentoaseman läheisyyteen sijoittuva toiminta ei millään tavalla vaaranna lentoturvallisuutta. Toiminta tulee myös voida keskeyttää, mikäli lentoturvallisuutta vaarantavaa pölyämistä tai kaasumaisia päästöjä torjuntatoimenpiteistä huolimatta ilmenee tai mikäli räjäytysten aiheuttama tärinä vaikuttaa lennonvarmistuslaitteistojen toimintaan.

8 8/35 Siilinjärven kunnanhallituksen mielestä arviointiohjelma on asiantuntevasti laadittu ja varsinainen esitettyjen vaihtoehtojen arviointityö voidaan tehdä ohjelman perusteella kattavasti. Arviointimenettelyn osallistuminen ja vuorovaikutus on esitetty toteutettavaksi perinteisesti kyselyin ja yleisötilaisuuksin sekä lain edellyttämin kirjallisin kannanotoin arviointiohjelmasta ja -selostuksesta. Kunnanhallitus ehdottaa perustettavaksi arviointityöhön seurantaryhmää, jotta vaikutusten arviointiin saataisiin laajempi yhteiskunnallinen näkökulma. Ryhmäksi voisi soveltua Yaran jo perustama yhteistoimintaryhmä, jossa on edustus mm. alueen yhteisöistä, yhdistyksistä, päättäjistä sekä nuorisosta. Nyt arvioitavana olevan hankkeen kesto ulottuu vuoteen 2035 saakka, mikä oli myös edellisen YVA-arvioinnin (Kaivoksen sivukivialueen laajennus) tavoitevuosi. Vaihtoehtoja tarkasteltaessa on tärkeää tutkia ja varautua kaivoksen sekä tehtaan toiminnan jatkumiseen myös vuoden 2035 jälkeen. Kunnanhallituksen mielestä YVA-arvioinnissa tulisikin olla mukana pidemmän tähtäimen vaihtoehto, jossa molemmat esitetyt laajennusalueet otettaisiin käyttöön vaiheittain ja arvioitaisiin niiden yhteisvaikutuksia. Hankealueen itäpuolella on voimassa Juurusvesi-Kuuslahti yleiskaava, jonka hyväksymispäätöksessä kunnanvaltuusto jätti hyväksymättä kaivostoiminnan läheisyyteen sijoittuvaa aluetta Kortteisen ranta-alueella ja Harvalaisentien varressa. Kunnanvaltuuston päätöksen perusteluissa arvioitiin, että Jaakonlammen louhoksen laajennus ja sen yhteyteen tarvittava Kortteisen lammen länsipuolinen sivukivialue muuttaisi toteutuessaan Kortteisen lammen itärannalle osoitetun elinympäristön olosuhteita merkittävästi. Alustavien arvioiden mukaan, Jaakonlammen laajennuksen toteuttamisen vaikutukset saattavat edellyttää toiminnanharjoittajalta Kortteisen lammen itärannan kiinteistöjen ostamista ja asuinkäytöstä poistamista. Kunnanhallitus edellyttää, että YVA-arvioinnissa tutkitaan vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksia asuinolosuhteisiin ja erityisesti Kortteisen lammen itärannan asutuksen elinympäristön edellytysten, turvallisuuden, terveellisyyden ja viihtyisyyden säilymistä. Mikäli elinympäristön laatu kokonaisvaikutusten vuoksi heikkenee merkityksellisesti, kunnanhallitus suosittaa toiminnanharjoittajaa hankkimaan alueet omistukseensa. Kunnanhallitus toteaa, että kaivosja tehdasalueen ja niiden lähiympäristöjen yleiskaavoittaminen on tarpeellista sekä kaivostoiminnan tulevaisuuden suunnitelmien että ympäristön muiden maankäyttömahdollisuuksien yhteensovittamiseksi. Siilinjärven kunnan ympäristöterveyspalvelut (terveydensuojeluviranomainen) toteaa, että Jaakonlammen louhoksen ja mahdollisen uuden sivukivialueen myötä melu tulee lisääntymään itäpuolella olevan asutuksen alueella. Tulevan kaivostoiminnan meluvaikutus itäpuolen asutukselle on arvioitava huolellisesti. Vaikutukset ulottuvat vahvimmin Kortteisenlammen rannan asutukseen, mutta melun lisääntyminen

9 9/35 myös Harvalaisentien ja Raasiontien varrella ja kauempanakin Kuuslahdessa on arvioitava. Sivukivialueita korotetaan kaikissa vaihtoehdoissa VE1-VE4 ja korotusten vaikutukset melutilanteeseen on arvioitava huolellisesti. Yhdeksi tarkasteluvaihtoehdoksi terveydensuojeluviranomainen ehdottaa Jaakonlammen louhoksen toteutumisen (VE2) yhteydessä Ansamäen sivukivialueen laajennusta, jolloin olevien sivukivialueiden korkeuden lisäys jäisi pienemmäksi. Ympäristöluvissa lupaehtoina käytetään valtioneuvoston asetuksen (993/1992) mukaisia ulkoohjearvoja. Arvioinnissa tulisi myös huomioida asuntojen sisämeluille annetut toimenpiderajat (STM:n asetus 545/2015). Toiminnan aiheuttama melutaso LAeq asunnoissa saa olla päiväaikaan (klo 7-22) 35 db ja öisin (klo 22-7) 30 db. Lisäksi STM:n asetuksessa 545/2015 on määritelty nukkumiseen käytettäviin tiloihin toimenpiderajat yöaikaiselle häiritsevälle melulle (LAeq,1h 25 db) ja matalataajuiselle sisämelulle terssikaistoittain (Leq,1h). Terveydensuojeluviranomainen toteaa, että yhteydenottojen perusteella toiminnasta aiheutuu matalataajuista melua, joka on ajoittain aiheuttanut levon häiriintymistä. Arvioinnissa tuleekin tehdä myös matalataajuisen melun mittauksia ja mallinnusta. C-painotettujen huippuäänitasojen arviointia varten huomautetaan, että STM:n asetus 545/2015 mukainen C-huipputason toimenpideraja 140 db on tarkoitettu ulkomelun arviointiin ja kuulovaurioiden syntymisen ehkäisemiseen (vrt. APL Systemsin mittausraportti , s. 6). Esitettyä pohjavesivaikutusten arviointia terveydensuojeluviranomainen pitää riittävänä. Pintavesivaikutusten osalta on tärkeää huomioida Jaakonlammen kuivatusveden vaikutukset Juurusveden Kuuslahdessa ja toisaalta vaikutukset veden määrään ja laatuun, kun Jaakonlammen allas ei enää ole kierrossa mukana. Myös pölyn leviämisen osalta tulee tehdä riittävät selvitykset. Siilinjärven kunnan viranomaislautakunta (ympäristönsuojeluviranomainen) toteaa, että Yaran louhostoiminta on viimeisen kymmenen vuoden aikana laajentunut merkittävästi sekä maantieteellisesti että tuotannon volyymimäärissä mitattuna. Toiminnan haitallisia vaikutuksia on pyritty ehkäisemään ympäristönsuojelulain mukaisissa menettelyissä, mutta tästä huolimatta etäisyyksien pieneneminen suhteessa asutukseen on aiheuttanut ympäristöhaittoja, erityisesti melu- ja pölyhaittoja. Kuluvan vuoden aikana Pahkamäessä tehtyjen mittausten mukaan pölypitoisuus (hengitettävät hiukkaset, PM10) on ollut enimmillään 52 μg/m 3 eli 74 % vuorokausiohjearvosta. Tämän vuoksi ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että Yaran on osana louhostoiminnan turvaamista ja taloudellista optimointia panostettava louhostoiminnan aiheuttamien haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseen. Ympäristönsuojeluviranomainen esittääkin, että tähän YVA-menettelyyn sisällytetään Vaasan hallinto-oikeuden antamassa päätöksessä esitetty tarkastelu mahdollisuudesta sijoittaa sivukiviä takaisin louhokseen sekä suunnitelma hajapölypäästöjen vähentämisestä sekä tulokset jatkuvatoimisten melumittausten tuloksista tai täydennetystä melumallin-

10 10/35 nuksesta. Myös Ansanmäen ja Itäläjityksen laajennuksissa/korotuksessa käyttöön otetun uuden läjitystekniikan vaikutuksen arviointi melutasoihin lähimmissä häiriintyvissä kohteissa on tarpeen sisällyttää selostukseen. Niin pöly- kuin meluhaittojen arvioinnissa ja haittojen ehkäisemisessä tulee ottaa huomioon louhosjatkumohankkeen tuomat muutokset tiestössä. Ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen on arvioitava erityisen tarkasti kaivostoimintojen lähivaikutusalueella, jossa haitalliset vaikutukset ovat suurimmat ja jossa myös eri haittatekijöiden yhteisvaikutukset korostuvat. Vaikutusalueiden rajaus vaikutusalueittain on lähtökohtaisesti hyvä tapa tarkastella yksittäisiä vaikutuksia. Vaikutusalueesta tulee kuitenkin lisäksi pystyä tunnistamaan em. lähivaikutusalue, joissa asukkaiden kokemat haitalliset vaikutukset ovat suurimmat. Ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että vaihtoehtoihin VE1 ja VE2 sisältyvä Jaakonlammen tyhjentäminen tulee ensisijaisesti tehdä niin, että vedet käytetään rikastamon prosessissa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on arviointiin sisällytettävä Jaakonlammen tyhjentämisen aiheuttama kuormitus vesistöön. Arviointiselostuksessa tulee olla tieto Jaakonlammen vedenlaadusta. Myös rikastushiekan sakeutuksessa syntyvän yliteveden laatutiedot tulee sisällyttää selostukseen. Ympäristönsuojeluviranomainen huomauttaa, että vaihtoehdossa VE1 sivukiven läjitykseen käytettäisiin Jaakonmäen aluetta. Jaakonmäki on vedenjakajalla, jonka itäpuolelta vedet valuvat Kortteiseen. Tällä hetkellä kaivostoiminnalla ei ole vaikutuksia Kortteisen vedenlaatuun, mutta Jaakonmäen läjitysaluekäytön myötä Kortteiseen ohjautuisi osa läjitysalueen suotovesistä. Arviointiin tulee sisällyttää Jaakonmäen sivukiviläjityksen suotovesien vaikutus Kortteisen vedenlaatuun. Rikastushiekan sakeutus on ympäristönsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan edellytys sille, että rikastushiekka-alueen tilavuus riittää rikastushiekan varastointiin vuoden 2035 loppuun saakka. Ympäristönsuojeluviranomainen esittää, että YVA-työhön sisällytetään epävarmuustekijätarkasteluna jo rakennetun pastalaitoksen mahdollinen suunniteltua heikompi toiminta/toimimattomuus ja tämän vaikutus rikastushiekan varastointiin. Ympäristönsuojeluviranomainen huomauttaa, että YVA-ohjelman mukaan "Raasion ja Mustin rikastushiekka-alueiden patojen läpi suotautuvat suotovedet päätyvät pintavesinä Aitapuroon, Syrjänlampeen, Syrjänjokeen, Rötikönpuroon, Perkkiönpuroon, Kolmisoppeen, Kolmisopenjokeen ja edelleen Sulkavanjärveen. Pieniä määriä suotovesiä suotautuu myös Mustin rikastushiekka-altaan itäpuolelle Pitkänlampeen.". Ympäristönsuojeluviranomainen viittaa Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy:n viimeisimpään, päivättyyn raporttiin, jonka mukaan "Saarisen alueen lokakuun tuloksissa kaivoksen vaikutukset näkyivät

11 11/35 Pitkänlammessa voimakkaasti typen osalta, sulfaatin osalta lievästi kasvaneena ja fluoridin osalta edellisvuosia lievemmin. --- Luonnonvesiin verrattuna Pitkänlammen fluoridin, sulfaatin ja elektrolyyttien (sähkönjohtavuus) pitoisuudet olivat korkeita ja niissä näkyy voimakkaasti rikastushiekka-alueen suotovesien vaikutus.". Ympäristönsuojeluviranomainen korostaa, että YVA-menettelyssä tulee esittää oikeaa tietoa. Ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että louhintamäärien kasvaminen on lisännyt myös käytettävän räjähdysaineen kokonaismäärää. YVA-ohjelman mukaan räjähdysainetta käytetään kaivoksella noin t vuodessa. Vuonna 2015 räjähdysaineen käyttö oli noin tonnia (Yaran kaivoksen ympäristöpäällikön päivätty muistio). Ympäristönsuojeluviranomainen esittää, että YVA-työhön sisällytetään laskennallinen tarkastelu räjähdysaineiden sisältämästä typestä ja typen päätymisestä pinta- ja pohjavesiin. Lisäksi YVA-työhön on tarpeen sisällyttää louhosvesistä tehdyt typpiyhdisteitä (kokonaistyppi, nitraattityppi, nitriittityppi ja ammoniumtyppi) koskevat analyysit trenditarkasteluineen. Ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan nyt lausunnolla olevaan YVAohjelmaan sisältyy sama virheellinen tieto kuin Ansanmäen ja Itäläjityksen sivukivialueiden laajentamista koskevaan ympäristölupahakemukseen. Ohjelman ja edellä mainitun hakemuksen mukaan "pohjaveden laadussa ei ole toiminnan aikana havaittu tapahtunut olennaisia muutoksia". Tämä ei pidä paikkaansa. Sivukivialueiden laajennusta koskevan YVA-selostuksen mukaan Sikopuron varressa sijaitsevassa pohjavesiputkessa (KA7) "sulfaattipitoisuus ja sen myötä sähkönjohtokyky ovat viime vuosina hieman kohonneet, mikä viittaa kaivostoiminnan vaikutukseen luvun alussa sulfaattipitoisuus on ollut putkessa KA mg/l --- Viime vuosina pitoisuudet ovat olleet mg/l ". Selostuksen valmistumisen jälkeen pohjavesiputkesta KA7 otetuissa näytteissä sulfaattipitoisuus on edelleen kohonnut, otetussa näytteessä se oli 130 mg/l. Pohjavesiputkessa KA7 sulfaattipitoisuus on lähestymässä valtioneuvoston vesienhoidon järjestämisestä antamassa asetuksessa (1040/2006) asetettua pohjaveden ympäristölaatunormia 150 mg/l. Ympäristönsuojeluviranomainen esittääkin, että YVA-työhön sisällytetään tarkastelu pohjavedenlaadun muutoksesta kaivosalueen pohjaveden tarkkailutulosten perusteella. Pohjaveden laatua tulee verrata ensisijaisesti pohjaveden ympäristölaatunormiin. Ympäristönsuojeluviranomaisen huomauttaa, että YVA-ohjelman mukaan vaikutuksia terveyteen aiotaan tarkastella alueella tehtyjen selvitysten perusteella. Samoin pyritään tunnistamaan toiminnan mahdollisesti aiheuttamat välittömät ja välilliset terveyshaitat. Terveysvaikutuksia aiotaan arvioida muun muassa vertaamalla eri tekijöitä niille säädettyihin ohjearvoihin ja tunnuslukuihin. Kemphos Oy:n vuosina toteuttaman kaivostoiminnan jatkamista vuoden 2010 jälkeen koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä arvioitiin erillisselvityksenä kaivoksen rikastushiekka-altaan laajennuksen aiheuttaman ki-

12 12/35 vipölyn terveysvaikutuksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tieto hengitettävien hiukkasten (PM10) terveysvaikutuksista on lisääntynyt oleellisesti (muun muassa Katupölyn vaikutukset terveyteen, loppuraportti, Lanki, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013). Ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että kaivostoiminnan aiheuttaman pölyämisen (louhinta, kuljetukset, varastoalueet ym.) vaikutukset terveyteen tulee arvioida ottaen huomioon uusin tutkimustieto ja kaivostoiminnan aiheuttamat mallinnetut ja mitatut pölypitoisuudet. Ympäristönsuojeluviranomainen esittää, että koska Saarisen louhoksen toiminta on esitetty loppuvaksi vuonna 2022, tähän YVA-työhön sisällytettäisiin toimintansa lopettavan Saarisen kaivoksen ja Saarisen sivukivialueen jälkihoitotoimet. Erityisesti on tarpeen tarkastella Saarisen louhokseen kertyvän sadeveden käsittely ja vaikutus vesitaseeseen. Ympäristönsuojeluviranomainen huomauttaa, että YVA-ohjelman mukaan lounais- ja luoteisläjitysalueiden läjityskapasiteetti on käytetty, eikä niiden korottaminen ole mahdollista. Vaihtoehdoissa VE3 ja VE4 Särkijärven louhos laajenee lounaisläjityksen suuntaan. Tämän vuoksi, ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan, YVA-työhön tulisi sisällyttää edellä mainittujen sivukivialueiden jälkihoitotyöt sekä vaihtoehdoissa VE3 ja VE4 mahdollisesti tarvittavien sivukivien siirron vaikutukset. Edelleen, YVA-ohjelman mukaan "maankäyttövaikutusten tarkastelualue painottuu varsinaiselle kaivostoimintojen alueelle. Välillisiä vaikutuksia maankäyttöön voi syntyä esimerkiksi erilaisten ympäristövaikutusten, kuten melu-, liikenne- ja maisemavaikutusten kautta, jolloin vaikutusalue voidaan määritellä suuremmaksi.". Ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että maankäyttövaikutusten tarkastelualue on nimenomaan kaivostoimintojen vaikutusalue. Lisäksi ympäristönsuojeluviranomainen esittää useita yksittäisiä täydennysesityksiä ja korjauksia arviointiohjelman tekstisisältöön. Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry huomauttaa, että VE1:n kuvauksessa ei sanota selvästi, lopetettaisiinko käsiteltyjen jätevesien johtaminen kokonaan Pajulahteen tai tulisiko sinne silti vielä jätevettä Saarisenjärven lähialueelta. Nytkin osa jätevesistä laskee Kuuslahteen, joten johtaisiko tämä vain suurempaan osuuteen kuormasta Kuuslahteen? Luonnonsuojelupiirin mukaan alueen kasvillisuutta on arviointiselostuksessa [luonnonsuojelupiiri tarkoittaa arviointiohjelmaa, ELY-keskuksen huomautus] selvitetty varsin puutteellisesti. Edes vuonna 2016 tehtyjä luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksiä ei ole esitetty. Kuitenkin aiempien selvitysten (Ympäristötutkimus Yrjölä 2013) ym. perusteella on pääteltävissä, että tällä alueella, myös aivan läjitysalueiden läheisyydessä, on poikkeuksellisen reheviä ja uhanalaisia lehtotyyppejä, joita ilmentää alueellisesti uhanalainen, vaatelias soikkokaksikko. Luonnonsuojelupiirin tietojen mukaan alueella on aiemmin kasvanut myös luontodirektiivin

13 13/35 suojaama myyränporras. Viitteellisten 2016 selvitystietojen perusteella alueen monipuolinen ja vaatelias lehtokasvillisuus liittyy myös noroihin ja puronvarsiin, joiden muuttaminen edellyttää vesilain mukaista menettelyä. Esitetyn puutteellisen aineiston perusteella on mahdotonta arvioida täsmällisesti eri vaihtoehtoja. Pääsääntöisesti läjitysalueiden laajentaminen johtaisi väistämättä alueen poikkeuksellisen arvokkaan ja maassamme myös uhanalaisen lehtoluonnon lopulliseen tuhoutumiseen. Vuonna 2016 tehdyt ilmakuviin ja karttatarkasteluihin perustuneet kohdennetut selvitykset ovat täysin riittämättömiä Pohjois-Savon lehtokeskuksen ydinalueelle osuvan kaivostoiminnan haittavaikutusten arvioinnissa. Myös vaikeasti havaittavan myyränportaan havaitseminen edellyttäisi tarkempia tutkimuksia. Rehevät puronvarret ja norot ovat myös niin ikään vaikeasti havaittavan hajuheinän (luontodirektiivilaji) potentiaalista elinympäristöä, joten tässä kenttätutkimus olisi välttämätön. Länsilaajennuksen ja Jaakonlammen louhoksen avaamisen välisistä eroista luonnonsuojelupiiri toteaa seuraavaa: Yaran Siilinjärven kaivoksen päätuote on fosfori, josta on globaalisesti selvä pula. Tämän vuoksi luonnonsuojelupiiri olettaa, että Yaralle myönnetään lupa laajentaa toimintaansa. Toiminnan laajennus on kuitenkin tehtävä huomioimalla ympäristö ja rajoittamalla päästöt ympäristöön mahdollisemman vähäisiksi. Nykyisen avolouhoksen alue on menettänyt luonnonarvonsa, kuten myös sen länsipuoli. Sen sijaan Jaakonlammen ja Jaakonmäen alueella ja varsinkin niiden reunoilla on vielä lohkoja, joissa on edelleen luontoarvoja. Jos valitaan länsilaajennus, olisi mahdollista louhia vähemmin luontoon kohdistuvin haittavaikutuksin, kuin Jaakonlammen alueella. Tämä ns. länsilaajennus sallisi myös suuremman louhintamäärän kuin Jaakonlammen alue. Lisäksi Jaakonlammen ottaminen louhinnan kohteeksi veisi kaivostoiminnan hyvin lähelle Kuuslahden kylän asutusta. Louhinta ja siihen liittyvät kuljetukset aiheuttaisivat siksi asuinalueelle mm. melua, tärinää ja pölyä. Siksikin luonnonsuojelupiiri pitää Jaakonlammen ottamista huonompana vaihtoehtona. Läjitysalueiden korkeudesta luonnonsuojelupiiri toteaa, että nykyinen sinällään huomattava 220 metrin korkeus ei metsitettynä erotu selvästi muusta maisemasta, koska alueen korkeimmat mäet yltävät usein vastaavalle tasolle. Myös korkeus 240 metriä on vielä jotenkin siedettävä. Yaran kaivosalueen lähellä on Kinahmi, joka on maisemallisesti erittäin arvokas. Sen korkeimmat kohdat yltävät noin 300 metriin, mutta pääasiassa sen lakialueet ovat suunnilleen tasolla 240 metriä. Vaihtoehdon VE3 lakikorkeus olisi kohtuuton mm. Kinahmia ajatellen. Lakikorkeus 280 metriä aiheuttaisi myös laajan varjon aamulla länsipuolelle ja illalla itäpuolelle ja pahiten talviaikaan, mikä vaikuttaisi myös kasvillisuuteen. Vesistökuormituksen osalta luonnonsuojelupiiri huomauttaa, että alue on laaja ja kaikki sen läjitysalueet ovat ympäristöään korkeammalla ja näin alttiina tuulille sekä sateille. Tämän vuoksi alueelta tulee ympäristökuormitusta veden ja ilman kautta. Kuten YVA-ohjelman kohdasta 6.3

14 14/35 ilmenee, Juurusveteen tulee jätevesikuormaa ainakin kolmea eri reittiä myöten: 1) Sulkavanjärven kautta, sillä kaivosalue on sekä Sulkavajärven että Oululammen rannassa kiinni, eikä matka ole pitkä rikastehiekka-alueilta myöskään Kolmisoppeen, 2) Pitkänlammesta Saarisenjärveen ja edelleen Ventojokeen ja siitä Pajulahteen kuten on kuvattu mm. VE0:ssa sekä 3) Sikopuroa ja muitakin puroja tai noroja pitkin Kuuslahteen mukaan lukien tehdasalue. Yaran oma toiminta on suurelta osin vastuussa mm. Kolmisopen, Sulkavanjärven ja Oulunlammen huonosta tilasta. Luonnonsuojelupiiri pitää hyvänä, että nyt keskitytään Kolmisopen veden tilan parantamiseen erityisesti sulfaatin ja fosfaatin osalta. Olisi tärkeää miettiä myös, miten fluoridipäästöjä voidaan vähentää. Tämän ohella myös Oulunlammen ja Sulkavanjärven tilaa on parannettava, sillä Oulunlammen kohdalla Yara lienee ainoa tilaa heikentänyt taho ja Sulkavanjärvellä sekä sen alapuolisilla vesillä on merkitystä virkistysvesinä keskellä taajama-asutusta ja niissäkin Yaran toiminta on suuri kuormittaja. Kuormaa mitataan sekä pohjavesien että pintavesien tutkimuksilla. Luonnonsuojelupiiri kysyy, mitä tarkoittaa YVA-ohjelman kohdan 6.2 neljännen kappaleen virke: "Tarkkailupisteiden pohjaveden laatu on pääsääntöisesti täyttänyt talousveden laatuvaatimukset. Missä suhteessa pohjavesi ei ole täyttänyt talousveden laatuvaatimuksia tai pohjavedelle annettuja ympäristölaatunormeja? Kohdassa 6.3. ilmenee, että Kuuslahden pohjan tila lähellä Yaran aluetta on monin eri tavoin heikentynyt, mutta kauempana Yarasta järven pohjan tila on parempi. Tämä viittaa selvästi siihen, että kaivosalueelta Sikopuroa pitkin sekä sen suuntaisia puroja ja noroja pitkin tai tehdasalueen pihasta tulee tai on tullut kuormaa Kuuslahteen eräiden vahinkovalumien lisäksi. Tämän vuoksi Yaran on luonnonsuojelupiirin mukaan selvitettävä, tuleeko jostain ylimääräisiä vuotoja. Yaran on parannettava Sikopuron kautta tulevien vesien laatua tehostamalla jäteveden käsittelyä, jotta Kuuslahden veden tila paranee. Kun käsitelty jätevesi lasketaan pääasiassa Ventojoen kautta Pajulahteen, ei voida pitää hyväksyttävänä, että viimeinen tarkkailupiste on Pajulampi 35. Luonnonsuojelupiiri vaatii, että valvojan ja luvittajan on edellytettävä, että Pajulahdessa on vastaavia tarkkailupisteitä kuten Kuuslahdessa olevat pisteet Juurusvesi 1, 2, 2 A, 3 ja 4 ovat. Vasta Juurusvesi 6 mittaa veden laatua huomioimalla molemmat lahdet. Luonnonsuojelupiiri näkee kohtuulliseksi sen, että Pajulahden veden tilaa tutkitaan asiallisesti. Kun entistä laajempi pinta-alue joutuu joko louhittavaksi tai siitä muodostuu sivukivikasoja ja rikastehiekkaa, kokonaiskuorma lisääntyy. Siksi jäteveden puhdistukseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ilmastomuutos saattaa lisätä sateisuutta ja sitä kautta lisää valumia, joten tämäkin lisännee tarvetta tehostaa jäteveden puhdistusta. Pohjois-Savon liitto toteaa täsmennyksenä arviointiohjelmaan, että Kuopion seudun maakuntakaavassa kaivosalueelle osoitetun suojavyöhykkeen (sv-2) tavoitteena on edistää rakentamisen harkintaa kai-

15 15/35 vosalueen läheisyydessä mainitun kaivostoiminnan aluetarpeiden turvaamisen lisäksi. Suojavyöhykkeen merkitys on informatiivinen, ja sillä pyritään kiinnittämään huomiota mm. kaivostoiminnan aiheuttaman elinympäristön laadun heikkenemiseen (esim. pölyhaitat) ja toimintaan liittyviin onnettomuusriskeihin (esim. patoturvallisuus). Tämän vuoksi suojavyöhykkeen suunnittelumääräyksessä todetaan, että suunniteltaessa alueen käyttöä ja harkittaessa uusia rakennuslupia on palo- ja pelastusviranomaisille ja toiminnanharjoittajalle varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. YVA-ohjelmassa esitetyt toiminnot näyttävät sijoittuvan osin em. suojavyöhykkeelle. VE1:ssä Jaakonmäen sivukiven läjitysalue sijoittuu nykyisen EK/T /EK -maakuntakaavarajauksen ulkopuolelle, suojavyöhykkeen alueelle. VE4:ssä Ansanmäen sivukiven läjitysalueen laajennus sijoittuu niin ikään maakuntakaavarajauksen ulkopuolelle, suojavyöhykkeen alueelle. Nyt jo toteutunut Itäläjityksen sivukivialue sijoittuu samoin hieman maakuntavarauksen ulkopuolelle, suojavyöhykkeen alueelle. Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäytön suunnitelma, jota myös pääsääntöisesti tulkitaan yleispiirteisesti. Näin ollen arviointiselostuksen vaihtoehtojen mukainen toteuttaminen voidaan tulkita maakuntakaavatilanteen osalta kaavan joustamiseksi. Yaran lähialueiden asukkaiden sekä erityisesti tulevien asukkaiden turvaksi maakuntakaavaan merkitty suojavyöhyke tulee louhosjatkumohankkeen myötä kuitenkin kutistumaan. Maakuntakaavan tarkistaminen on kuitenkin käynnistymässä vuonna 2017, joten siinä yhteydessä on mahdollista tarkastaa suojavyöhykkeen laajuus Yaran alueella jo tapahtuneiden sekä nyt suunnitteilla olevien laajennusten mukaiseksi. Liitto toteaa lopuksi, että em. maakuntakaavatulkintaa voidaan myös täsmentää, jos se saa käyttönsä arviointiohjelmassa esitettyjen vaihtoehtojen rajaukset digitaalisessa muodossa. Geologian tutkimuskeskus (GTK) toteaa, että arviointiohjelma on kattava ja sisältää ne asiat, jotka ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitettävä. GTK:n näkemyksen mukaan tärkeää on selvittää vaihtoehtojen pohja- ja pintavesiin liittyvät seikat huolellisesti. GTK suosittaa erityisesti vesitaseiden uudelleen määrittämistä ml. pohjavedet vaihtoehdoille VE1 ja VE2 (Jaakonlammen louhoksen avaaminen). Henkilöt A.A ja B.B. (jäljempänä henkilöt) kertovat asuvansa Yaran lähialueella. Henkilöt kertovat, että he eivät ole saaneet tietoa käynnistyvästä YVA-menettelystä ja siihen liittyvästä yleisötilaisuudesta ennen kuin vasta yleisötilaisuuden jälkeen. Henkilöt ihmettelevät, kuinka heille ja muille ei lähiasukkaina ole tullut minkäänlaista ilmoitusta näin merkittävästä asiasta. Henkilöt kertovat, että Yaran toiminnalla on jo nykyisin vaikutusta lähialueella. Henkilöt toteavat, että laajennussuunnitelmista vaihtoehto VE0 on ehdottomasti paras vaihtoehto Siilinjärven asukkaiden ja luonnon kannalta katsottuna. Henkilöt kertovat vastustavansa jyrkästi uutta Jaakonlammen kaivosta sekä Jaakonmäen sivukivialuetta. Henkilöt kertovat, että tässä vaihtoehdossa Kuuslahden asukkaille koi-

16 16/35 tuvat meluhaitat tulisivat lisääntymään merkittävästi. Myös räjähdysten aiheuttama tärinä tulisi olennaisesti lisääntymään ja sitä kautta vauriot taloille. Henkilöt toteavat vielä, että länsilaajennus itsessään ei ehkä lisäisi melua/tärinää nykyisestään ympäröiville asukkaille, kunhan Itäläjitystä ei korotettaisi nykyisestä. Henkilöt kertovatkin vastustavansa jyrkästi Itäläjityksen korottamista ja laajentamista. Henkilöt huomauttavat, että YVA-ohjelmassa sanotaan melun leviävän esteettömästi lähialueille läjitysalueita korotettaessa. Digita Oyj toteaa, että suunnitellut sivukivialueet täydessä korkeudessaan tulevat häiritsemään antenni-tv -vastaanottoa. Häiriövaikutus vaihtelee YVA-vaihtoehtojen välillä. Digita toteaa, että Antenni-TV vastaanotolle aiheutuvat ongelmat ovat poistettavissa teknisillä ratkaisuilla. Tämän vuoksi hankkeesta vastaavan onkin esitettävä konkreettinen suunnitelma ongelmien estämiseksi ja poistamiseksi sekä otettava vastuu ongelmien korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Ilman näitä ei hankkeelle tule Digitan mukaan myöntää tarvittavia lupia. Itä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja - luvat vastuualue (ISAVI) toteaa, että arviointiohjelmaan on sisällytetty keskeisimmät kaivostoiminnan ihmisille aiheuttamat viihtyvyys- ja terveyshaitat. Arviointi on kuvattu varsin suurpiirteisesti, eikä ohjelmasta esimerkiksi ilmene mihin ohjearvoihin muun muassa terveysvaikutuksia verrataan. ISAVI:n mukaan ohjelma olisi kaivannut tarkempaa kuvausta siitä miten louhosjatkumohanke sijoittuu esimerkiksi ympäröivään asutukseen ja muihin mahdollisiin häiriintyviin kohteisiin nähden ja onko toiminnan laajentamisella vaikutusta näihin. Arviointiohjelmasta ei myöskään ilmene millaista toimintaa läheisellä Raasion ampumaradalla on ja pitäisikö se huomioida hankkeiden yhteisvaikutuksia arvioitaessa. ISAVI huomauttaa, että asutus ja muita häiriintyviä kohteita on tuotu esille kuvassa 8-3. Kuvassa olisi voinut esittää myös käytössä olevien talousvesikaivojen ja mahdollisten yleisten uimarantojen sijainnin. Arviointiohjelman mukaan kaivosalueen lähistöllä sijaitsee 10 talousvesikaivoa, mutta niiden sijainti ei ilmene ohjelmasta. Olisi myös kaivannut, että arviointiin osallistuvat asiantuntijat olisi esitetty jo arviointiohjelmassa. ISAVI:n mukaan kaivosalueen sijainnin takia ihmisiin kohdistuva huomio tulisi olla keskeisessä asemassa arvioinnissa, sillä ympäristövaikutusten arvioinnin yhtenä tavoitteena on lisätä hankkeen vaikutusalueen väestön tiedonsaantia hankeen ympäristövaikutuksista ja lisätä heidän mahdollisuuksia osallistua hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin. Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia selvitetään mm. kyselyllä, johon voi vastata joko kirjeitse tai internetin välityksellä. ISAVI kiinnittää hankealueella aiemmin tehtyjen YVA-selostusten perusteella erityistä huomiota siihen, että vaikutusalueen asukkaille annetaan riittävästi tietoa hankkeesta. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon sosiaali- ja terveysministeriön sekä tervey-

17 17/35 den ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aihetta käsittelevissä oppaissa esitetyt asiat (sosiaali- ja terveysministeriön opas 1999:1 ja THL:n ohje Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista). Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ilmoittaa, että sillä ei ole lausuttavaa YVA-ohjelmasta. Kuopion Vesi liikelaitos (Kuopio Vesi) kiinnittää huomiota siihen, että arviointiohjelmassa kaivosalueen vesistövaikutukset on esitetty selvitettäväksi vesien purkureiteiltä ja ohjelman sivulla 68 ympäristövaikutusten vaikutusalueeksi on rajattu enintään 10 kilometrin etäisyys varsinaisesta hankealueesta. Kuopion Vesi huomauttaa, että sen toinen päävedenottamo sijaitsee hankealueen eteläpuolella Jänneniemessä, joka rajoittuu pohjoispuolella Juurusveden Pelonsalmeen. Jänneniemen vedenottamo on Kuopion kaupungin vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeä. Ottamolta saavat pääosin vetensä kaupunkialueen ja sen verkostojen varassa olevien maaseutualueiden asukkaat sekä yritykset. Ottamon vedenhankinta perustuu suurimmalta osin rantaimeytykseen, minkä vuoksi ottoaluetta ympäröivä vesistö on erityisen suojelun ja tarkkailun kohteena. Kuopion Vesi esittää, että vesistövaikutusten arviointialuetta laajennetaan tämän vuoksi etelän suuntaan niin, että hankkeen vesistövaikutukset arvioidaan myös Juurusveden Pelonsalmen osalta. Vesistövaikutusten arvioinnissa tulee erityisesti kiinnittää huomioita välittömiin vesistövaikutuksiin sekä lisäksi siihen, minkälaisia pidempiaikaisia vaikutuksia toiminnan laajentumisella on Juurusveden veden laatuun. Maatalousyhtymä Lahdentaus toteaa, että jokaisen hankevaihtoehdon osalta arvioinnissa on huomioitava erityisesti toiminnan vaikutukset vaikutusalueella sijaitsevien toimijoiden elinkeinoihin samoin kuin myös kaavoitustilanteeseen. Vaikutusalueen elinkeinojen ja ihmisten toimintaja elinmahdollisuus alueella on pyrittävä turvaamaan. Myös Yaran vaihtoehtojen vaikutus alueen maankäyttöön on arvioitava. Lisäksi on arvioitava Yaran toiminnan vaikutus alueen turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja terveyteen. Terveys- ja viihtyvyyshaittoja aiheuttavat mm. räjäytysten melupiikit, jatkuva taustamelu, tärinät, paineiskut, pöly ja pahimmassa tapauksessa turva-alueen ulkopuolelle lentäneet sinkolohkareet. Yleisesti ottaen Yaran aiheuttamien haitat on tutkittava ja pyrittävä löytämään vaihtoehtoja vaikutusten minimoimiseen. Haittoja ovat erityisesti maisemahaitat, melu, pöly, tärinä, paineiskut sekä häiriöt radio- ja tietoliikenteelle/televisiokuvalle. Myös räjäytyksiin liittyvistä riskeistä on tehtävä perusteellinen mallinnus riskien ja suoja-alueiden osalta. Koelouhinnan ja aiemman kokemuksen myötä Yaralla on huomattavasti dataa tärinästä ja ilmanpaineiskuista, räjäytysmeludatan ollessa vielä sisäänajossa. Myös sinkoilusta on kokemusta aiempien aloitusten osalta. Näin ollen Yaralla lienee riittävästi tietoa mallinnuksen ja riskiarvion tekemiseen. Maatalousyhtymä toteaa, että koelouhinnan myötä syntyneeseen osin valmiiseen infraan vetoaminen ei ole automaattinen peruste käynnistää uutta Jaakonlammen louhosta. Lisäksi arvioinnissa on huomioitava, kuinka Pitkälammen ottaminen laskeutusaltaaksi vaikuttaa

18 18/35 toiminnan vesistövaikutuksiin ja veden kulkeutumisen sekä juoksutuksiin. Maatalousyhtymän näkemyksen mukaan Yaran toiminnan realistinen tavoitevuosi lienee syytä pohtia jälleen kerran uudelleen. Todennäköisesti vuosi 2035 vaatii myös kipsiläjityksen laajentamista jne. Toisaalta, toiminta ei tulle loppumaan vuonna 2035, mikäli uusien alueiden tutkiminen tuo toivottua tulosta. Tämä taas tuo painetta mm. uusien sivukivialueiden hankkimiseen. Maatalousyhtymä huomauttaa, että Itäläjityksen mahdollisesti noustessa todella korkealle, voi sen uusiokäyttöä pohtia esim. laskettelurinteenä tai hyppyrimäkenä. YVA-ohjelmassa esitettyjen vaihtoehtojen osalta maatalousyhtymä toteaa seuraavaa: Vaihtoehto VE0 lienee mukana vain lain vaatimuksista johtuen eikä todennäköisesti ole realistinen vaihtoehto. VE1 olisi maatalousyhtymän kannalta huono vaihtoehto. Potentiaalisia haittoja ja elinkeinoriskejä tulee todennäköisesti aiheutumaan räjäytyksistä, joiden turva-alue tullee liian lähelle maatalousyhtymän toiminta-aluetta. Lisäksi Jaakonlammen läjitys tulee aiheuttamaan entistä pahempia meluhaittoja maatalousyhtymälle ja lähialueen loma-asutukselle. VE2:ssa esitetty Ansanmäen korottaminen olisi suhteessa VE1:een todennäköisesti vähemmän haitallinen melun kannalta. Melu, tärinä ja räjäytyksiin liittyvät haitat ovat kuitenkin tässäkin vaihtoehdossa yhtä merkittäviä kuin VE1:ssä. Louhinnan aloittaminen ns. länsilaajennuksella (VE3) todennäköisesti aiheuttaa vähiten ongelmia maatalousyhtymälle, mutta läjitysten nostaminen voi tuoda ongelmia radioliikenteelle ja television näkymiselle. Lisäksi maisemahaitat ovat merkittävät, etenkin kun verrataan sivukiviläjitysten korkeutta ympäröivän maiseman korkeuteen. 280 mpy korkeuteen nouseva sivukivikasa on jo merkittävä haitta kaikelle ympärillään. Vaihtoehto VE4 olisi maatalousyhtymän kannalta todennäköisesti vähiten vahinkoa aiheuttava vaihtoehto. Lisäksi maatalousyhtymä toteaa Jaakonlammen louhoksen avaamisesta seuraavaa: Lehtien ja sosiaalisen median perusteella ihmisille on muodostunut käsitys, jonka mukaan Yaran on ostettava Kortteisen alueen kiinteistöt toimintansa jatkamiseksi. Tähän liittyen maatalousyhtymän asiakkaissa on ollut havaittavissa huolestuneisuutta siitä, josko hoitohevosilta menee kohta koti alta. Tällainen huolestuminen sosiaalisen median myötä voi vaikeuttaa uusien asiakkaiden hankkimista, koska on mahdollista että yhtymän omistaman tallin toimintaa pidetään kuolevana. Myös mahdolliset Yaran toiminnan lieveilmiöt voivat aiheuttaa mahdollisten asiakkaiden hakeutumista muualle. Lisäksi yhtymä huomauttaa, että kylällä liikkuessa yleinen puheenaihe on ollut, että joko Yara on tullut ostamaan tai häätämään teitä. Yhtymä kertoo, että koelouhinnan aikana suoritetut räjäytykset aiheuttivat Kinnusentie 124/142:ssa siviilimittauksilla (mittarilla, jossa Lcpeak-ominaisuus) pahimmillaan yli 120 dbcpeak melun. Ottaen huomioon, että koelouhinnan panoskoot lienevät maltilliset, voivat tuotantoräjäytykset olla Jaakonlammen osalta huomattavasti haitallisempia. Myös tärinä ja ilmanpaineiskut ovat olleet toisinaan merkittäviä niin Särkijärven kuin Jaakon-