Merimieskirkko. Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882

Transkriptio

1 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 Palvelupiste risteilylaivojen henkilöstölle s. 9 Merimieskirkon kesäjuhlat Kirkkonummella s år s. 31 Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi, Lontoon merimieskirkon säätiön puheenjohtaja s.6

2 Nyt nettipuodista Lukemista toimittajalta Marko Toljamo 9 Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus 1 30,- Hopeinen kaulariipus Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin. Voit tilata myös s. 42 olevalla tilauskupongilla. Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013 Saint James -tehtaan laadukkaat Marin Miki -merihatut Värit: punainen (rouge) ja tummansininen (navy) Materiaali: 70 % villaa ja 30 % polyesteriä 30,- Säädettävä koko Laadukas ja kestävä Saint James -laivurilakki Väri: tummansininen (navy) 69,- Materiaalit: 70 % villaa, 30 % polyesteriä Koot: Eikö me kaikki olla parhaita asiantuntijoita niillä aloilla, joita emme hallitse? Tietämättömyyden suurella varmuudella meidän on helppo neuvoa, miten jokin asia olisi pitänyt hoitaa. Tietysti suu kannattaa avata vasta jälkikäteen, jolloin on jo selvillä, olisiko viisauttamme tarvittu. Varmaankin parhaansa yrittänyt, mutta muiden ilmeisen erinomaisuuden varjoon jääneelle saattaa tuolloin muistua mieleen kirvelevä sanonta: Olisi kirveellä töitä. Itselleni se muistui mieleeni heti kevään korvalla, kun piilevä halonhakkausvietti pääsi taas yllättämään. Tilaisuuden kirveen varteen tarttumiseen kaupunkilaiselle ovat tarjonneet kunnon vanhanajan talkoot niin ystävien kuin taloyhtiön pihalla. Jonkun tietäjän mielestä tämä kevät on toisin liian aikainen, eikä siksi vertailukelpoinen muihin keväisiin, joten ei klapeista ja niiden kuivumisesta sen enempää. Yhdessä tekeminen on aina enemmän kuin tehdyn työn määrä. Hyvää päivää kuulostaa paremmalta ilman sitä kirvesvartta. Anne Valtonen Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto avaavat kesäkuun alussa Helsingin Hernesaareen palvelupisteen kansainvälisten risteilyalusten miehistöille. Cruise crew lounge Anchor -klubilla tarjotaan merenkulkijoille muun muassa viestintä-, opastus-, kuljetus- ja liikuntapalveluita. Tilassa pidetään myös pienimuotoista kanttiinia. Palvelu toimii elokuun loppuun asti päivittäin klo aina, kun Hernesaaressa on risteilyalus. 14 Meritaito Oy:n Viittatehtaassa Joensuussa on tehty muovisia meriviittoja jo yli 30 vuotta. Tämäkin isokokoinen, 10 metriä pitkä, vielä tehdashallissa makaava meriviitta päätynee jonnekin Suomen merkitylle merenkulkuväylälle. Nykyisin tehtaalla valmistetaan myös älyviittoja sekä ympäristöpoijuja. Vientiä on ulkomaillekin. sisältö 2 nettipuoti, toimittajalta 4 pääkirjoitus / ledare 5 hartaus, pilapiirros 6 Iso-Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi 9 merenkulkijoiden palvelupiste Hernesaareen 10 juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia 14 meriviitat valmistetaan Joensuussa 15 kolumni 16 Norjan Merimieskirkko 150 vuotta 18 kirkkolaiva 19 meritaide, sarjakuva 22 Merimieskirkon kesäpäiviä juhlitaan Kirkkonummella Kesäpäivät aloittaa valinnan mukaan joko Porkkalan kiertoajelu tai perinnepurjehdus Itämerellä. Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolauksella on kaksi perinteistä talonpoikaisvenettä: Frida ja Lotta (kuvassa), jotka on varustettu nykyaikaisin purjehdusvarustein luvulta aina 1920-luvulle näitä storbåteja käytettiin nuottakalastukseen sekä kuljetus-, posti- ja markkinaveneinä. Storbåtilla voi veneillä ekologisesti, edullisesti ja tunnelmallisesti. 20 alku merimiesten terveydenhoidolle 21 tervetuloa kesäjuhlille Kirkkonummelle 24 sukeltaja Mauri Kalliomäen sata pelastusoperaatiota 26 Merimieskirkko ja Kirkon turistityö Ateenassa 28 Suomen kirkon työ Saksassa 40 vuotta 29 lontoolaismuusikko Mitch Flacko vapaaehtoistöissä merimieskirkolla 30 i kyrkans skepp 31 Norske Sjømannskirken 150 år 32 Päivi Björkestam, chef för Lloyd s Registers fartygsklassning 34 Pekka Huhtaniemi vår ambassadör i Storbritannien 35 sjöfart som konst i Sibbo och Lovisa 36 musiikkileikkikoulu Karlando Hollannissa 38 merimieskirkoilla tapahtuu 39 merikohtaloita 40 perhepiiri: pappilan ikkunasta, syntymäpäiviä, kuolinilmoituksia, jäsentiedot 43 yhteystiedot / kontakt uppgifter 44 elämän merellä Huom! Nettipuodista kaikki loput Reinot puoleen hintaan! Pidä kiirettä, tossuvarasto myydään loppuun. Reino, ruskea koot: Avo-Reino, ruskea koot: Avo-Reino, musta koot: Tilauslomake sivulla 42. Marko Toljamo toimitussihteeri marko.toljamo@merimieskirkko.fi Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 2/ vuosikerta / 132:e årgången ISSN Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio sakari.lehmuskallio@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Karjalainen Jarmo, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B Helsinki, Helsingfors Puh./Tel Fax heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 Katso s. 41 Se på s. 41. Vuosikertahinta 4 numeroa / Prenumerationspris 4 tidskrifter: EU-maihin/till EU länder: 50 Muihin maihin/till andra länder: 55 Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 + pst. Taitto / Layout: Mari Kivi Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Suomen Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi. Kuva Ilpo Musto. Aineisto- ja ilmestymispäivät: 2014 Nro 3: / Nro 4: / Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mah- 2 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Suomessa/i Finland: 50 Merimieskirkko dollinen 2/2014 palkkio maksetaan Sjömanskyrkan julkaisemisen / lehden 3 ilmestymisen jälkeen.

3 pääkirjoitus / ledare If it looks good, it may be good Näin on ollut tapana sanoa purjeveneitä katsellessa. Merimieskirkon toiminta näyttää hyvälle. Vuosikertomus, tilinpäätös ja eri tutkimusten tulokset sen vahvistavat: Merimieskirkko kestää kuin kestääkin talouden myrskyissä. Toiminta on vahvistuvaa, luvut korkeita ja tyytyväisyysmittareiden lukemat myönteisiä. Myös talouden suunta on kääntynyt paremmaksi, vaikka tekemistä vielä riittää. Tässäkin Merimieskirkko seuraa muun yhteiskunnan trendejä. Merimieskirkon vastuuhenkilöiden tehtävä on koettaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja hakea toiminnan piirissä olevien ihmisten kokonaisvaltaista etua siten, että yhdistyksen varsinainen tarkoitus, ihmisten kohtaaminen ja auttaminen niissä asioissa, jotka kullakin sillä hetkellä on toteutuu. Merimieskirkolla on jo useita vuosia ollut toimintaa enemmän kuin minkä vuosittainen tulonmuodostus sallii. Tämä on ollut mahdollista mm. menneitten vuosien testamenttilahjoitusten ansiosta. Tästä on mieli kiitollinen, täynnä lämpimiä ajatuksia. Merimieskirkon hallituksen valitseman harkitun elvytyspolitiikan pyrkimys on pitää toiminta uskottavana myös tulevina vuosina. Varainkeräykseen panostaminen, sen oikea kohdentanen ja hallitut rakenteelliset ratkaisut ovat ensiarvoisia, jotta Merimieskirkon ja sen yksiköiden taloudellinen toimintapohja varmistuu ja vahvistuu. Merimieskirkon toimintaa tarvitaan, ja Merimieskirkkoa arvostetaan. Sillä on vahvaa luottamuspääomaa julkisen hallinnon, yhteistyökumppaneiden ja käyttäjien silmissä. Tämä jatkukoon. Saamme kiittää niin Jumalaa kuin hänen kätenään toimivia monia monia ihmisiä. Sakari Lehmuskallio pääsihteeri generalsekreterare Turvallista Helatorstain viestit sanovat jotakin olennaista Jumalasta ja siitä, mitä hän meille merkitsee. Kun Jeesus astui taivaaseen, hän astui ajan ja paikan tuolle puolelle, mursi maantieteen ja kalenterin rajat. Hän, joka on taivaassa, ei ole sidottu vain yhteen paikkaan, vaan hän voi olla läsnä kaikkialla. Joskus tunnemme, että taivaaseen menneet omaisemme katselevat meitä tänne jääneitä. Vaikka he ovat menneet pois, ovat he salaperäisellä tavalla meidän luonamme. Kristus astui ylös taivaaseen ja taivaasta käsin hän pitää koko maailmaa hallussaan. Turvallista. Miksi emme siis uskoisi, että Kristus voi olla meidän kanssamme, vaikka emme näekään häntä luonnollisilla silmillämme. Kristus, koko maailman Vapahtaja, on mennyt taivaaseen, jotta hän voisi olla lähellä meitä. evl.fi hartaus Uolevi Salonen If it looks good, it may be good Så har man brukat säga, när man tittar på segelbåtar.. Sjömanskyrkans verksamhet ser bra ut. Årsberättelsen, bokslutet och resultatet av olika undersökningar bekräftar det. Sjömankyrkan står sig i ekonomiins stormar. Verksamheten blir starkare, siffrorna är höga, och sifferuppgifterna på mätarnas av uppskattning är gynnsamma. Också inriktningen på ekonomin har vänt mot det bättre även om mycket ännu återstår att göra. Också här följer Sjömanskyrkan trenderna i samhället i övrigt. De ansvariga personerna i Sjömanskyrkan har som uppgift att försöka se långt in i framtiden. och söka bland människorna inom verksamheten en helhetsbrtonad fördel, så att det egentliga ändamålet med föreningen att möta människor och vara till hjälp i de behov som envar har, förverkligas. Sjömanskyrkan har redan i många år haft en verksamhet i större omfattning än den årliga inkomstbildningen medger. Dett har varit möjligt bl.a. tack vare testamentsdonatioer under gångna år. Av detta är sinnet fullt av tacksamhet och varma tankar Den övervägda stimulanspolitik som styrlsen valt eftersträvar att bibehålla en trovärdig verksamhet också under kommande år. Att satsa på medelinsamling, att ge den rätt inriktning, strukturer under kontroll är avgörande för att Sjömanskyrkan och den ekonomiska grunden för dess avdelningar tryggas och förstärks. Sjömanskyrkans verksamhet behövs, och Sjömanskyrkan är uppskattad. Den har ett starkt förtroendekapital i den offentliga förvaltningens samarbetspartnernas och besökarnas ögon. Må det fortgå. Vi får tacka såväl Gud som de många människor som verkar som hans händer. K.R Oulusta istuu vankilassa kaupungissa luvattomasta timantti myymisestä Etelä-Afrikan timanttikentällä, mistä hänkin lienee timantteja löytänyt. Neljän vuoden päästä hän vasta pääsee vapaaksi. Suomen pakanalähetystön alalta palaava lähetyssaarnaaja oli häntä linnassa käynyt tervehtimässä ja vienyt hänelle Raamatun. Merimiehen Ystävä 4/ Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 5

4 Teksti: Anneli Lenkkeri Kuvat: Ilpo Musto Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi kiertää vaimonsa Liisan kanssa eri puolilla Englantia tapaamassa suomalaisia Pekka Huhtaniemi Suurlähettiläämme Britanniassa Suomen Britannian suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi näkee Lontoon merimieskirkon maassa asuvia suomalaisia yhdistävänä tukikohtana. Tapaamme suurlähettiläs Pekka Huhtaniemen pääsiäisen jälkeisenä tiistaina Lontoon suomalaisella merimieskirkolla Etelä-Lontoossa. Pääsiäisen jälkeinen viikko on yleensä hiljaista aikaa, mutta tuttuun tapaan kirkolla on tänäänkin vilinää. Perinteisen tavan mukaan suurlähettiläs toimii Lontoon suomalaisen merimieskirkon säätiön puheenjohtajana, kesällä 2010 suurlähettilään pestin Lontoossa vastaanottanut Pekka Huhtaniemi kertoo. Se oli se muodollinen syy tulla tänne kirkolle mahdollisimman pian. Merimieskirkko on aina ollut sellainen tukikohta, missä olen tottunut käymään ja tapaamaan suomalaisia aikaisemmillakin työpaikoillani, esimerkiksi Belgiassa. Suurlähetystön ja merimieskirkon yhteistyön Huhtamäki sanoo perustuvan paljolti suomalaisesta siirtokunnasta huolehtimiseen. Tämä on suurlähetystölle ikään kuin portti suomalaiseen siirtokuntaan. Yksi suurlähetystön tehtävistä on pitää yllä kontaktia asemamaansa suomalaiseen asujaimistoon, ja tässä merimieskirkko on yksi niistä tärkeimmistä kanavista täällä yhdessä muiden tahojen kuten ystävyysseurojen, Finn Guildin ja Kauppakamarin kanssa. Pekka Huhtaniemi tähdentää, että edustaminen on vain yksi osa suurlähettilään työtä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä. Kansainvälisyys innosti Lontoo on suurlähettiläs Huhtaniemelle tuttu jo 1960-luvulta, jolloin hän ensimmäisen kerran kävi Englannissa. Lähdin tänne lukiolaisena vuoden 1966 kesällä kuukauden kielikurssille. Tuo aikahan oli briteille erityisen suurta aikaa, koska he voittivat silloin jalkapallon MM-kultaa. Se oli myös suurta teini-ikäiselle suomalaiselle, sillä Beatlesin ja Rolling Stonesin Britannia oli tuolloin nuorisokulttuurin keskus. Huomasin myös pärjääväni aika hyvin niillä opeilla, jotka olin koulussa saanut, joten kyllä se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Kansainväliset asiat ovat aina kiinnostaneet Huhtaniemeä, jolla jo ennen Lontooseen suurlähettilääksi tuloa oli takanaan mittava työura Ulkoministeriön palveluksessa luvun alussa, juuri yliopistosta valmistumiseni aikoihin, Ulkoministeriö alkoi kouluttaa virkamiehiä kansainvälisten asioiden valmennuskursseilla. Pääsin tuollaiselle kurssille ja jatkoin sieltä sitten Ulkoministeriöön, jossa nyt olen työskennellyt reilut 40 vuotta. Tietoa päättäjille Suurlähettilään työn Huhtamäki kertoo olevan hyvin monipuolista, kahta samanlaista työpäivää ei ole. Tämä on tyypillisesti niin sanottu bilateraalipaikka eli keskitymme Suomen ja Iso-Britannian välisiin suhteisiin. Täällä on muutamia kansainvälisiä järjestöjä, joissa myös silloin tällöin käyn kokouksissa, mutta se ei ole ollenkaan työn pääsisältö. Pääasia on seurata Britannian asioita ja raportoida Suomeen niistä asioista, jotka ovat suomalaisten päätöksentekijöiden kannalta tärkeitä. Myös erilaisten vierailujen junaileminen on yksi osa leipätyötämme. Järjestämme ja teemme eri tahojen vierailuja puolin ja toisin täältä Suomeen ja Suomesta tänne. Julkisuusdiplomatian saralta nimenomaan suomalaisia kouluja koskevista asioista on viime vuosina ollut Huhtaniemen mukaan paljon kysyntää suurlähetystöön päin. Mikä selittää sen, että Suomella on ollut niin hyvä menestys esimerkiksi PI- SA-tutkimuksissa? Jopa suurlähettilästä on pyydetty kertomaan suomalaisten koululaisten pärjäämisen salaisuudesta. Yleensä silloin korostamme hyviä opet- tajia. He aikaansaavat hyviä oppilaita. Britannian ja Suomen suhteiden vahvistamiseen kuuluu niin ikään viennin, investoinnin, matkailun ja kulttuurisuhteiden edistäminen sekä suomalaisten kulttuurintekijöiden avustaminen. Työskentelemme osana Team Finlandiaa eli yhteistyössä Finpron, Suomalais-brittiläisen kauppakamarin ja Suomen Lontoon instituutin kanssa. Team Finlandiaa johtaa suurlähettiläs, ja sen koordinaattorina toimii suurlähetystön talousasioita hoitava nuorempi virkamies. Yhteisöllisyyden edistämistä Olen yrittänyt pitää runsaasti yhteyksiä suomalaisiin eri puolilla Britanniaa, jotta he tietäisivät suurlähetystön olevan kiinnostunut täällä asuvien suomalaisten asioista. Olen yhdessä vaimoni kanssa kiertänyt tätä maata aika ahkerasti ja saanut jonkinlaisen yleiskäsityksen siitä, missä päin suomalaisia täällä on ja mitkä heidän olosuhteensa täällä ovat, suurlähettiläs kertoo ja lisää: Yleensä olosuhteet ovat aika hyvät. Huhtaniemi kiittelee Suomi-koulujen, ystäväverkosto-toiminnan ja merimieskirkon kautta maassa aikaansaatua yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa. Suomalaisohjelmaa on paljon nimenomaan Suomi-koulujen ympärillä, ja sitten tietysti suurina juhla- ja pyhäpäivinä, jolloin järjestetään juhlia. Ehkä lähtökohtaisesti suomalaiset eivät kaipaa muiden suomalaisten seuraa tai apua niin paljon kuin ennen. Mutta sitten myöhemmin, kun esimerkiksi saadaan lapsia ja koulunkäyntiin ja äidinkielen ylläpitämiseen liittyvät asiat tulevat eteen, ovat suomalaisyhteisöt yhtäkkiä hyvin arvokkaita. Britanniassa alkaa luonnollisista syistä olla entistä enemmän yksinäisiä, ikääntyviä suomalaisia naisia, jotka tulivat maahan luvuilla ja menivät täällä naimisiin. Puolisot ovat sittemmin 6 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 7

5 Hernesaaren laituri: Hernesaaren palvelupiste Jätkäsaaren puolelta kuvattuna. Pekka Karppanen Risteilijäkioski merenkulkijan asialla Merimieskirkko on monitoimitalo ja kirkko. Kynnys tulla tänne on hyvin alhainen, Lontoon merimieskirkon vakiokävijä Huhtaniemi sanoo. monessa tapauksessa kuolleet ja lapset lähteneet maailmalle. Ystäväverkosto, merimieskirkko ja suomi-koulut, joissa vanhemmatkin ihmiset voivat käydä tapaamassa muita suomalaisia, ovat tässäkin mielessä tärkeitä. Sosiaalinen media on tuonut tullessaan muutoksia suurlähettiläänkin työhön. Viime viikolla Huhtaniemi aloitti twitter-viestittelyn. Toistaiseksi olen viikon aikana lähettänyt 11 viestiä. En aio suurlähettiläänä twitterissä esittää ulkopoliittisia kannanottoja tai kommentoida maailmanpolitiikan kysymyksiä. Katson, ettei se kuulu suurlähettilään tehtäviin. Sen sijaan Suomi-promootioon liittyviä uutisarvoisia asioita ja tilaisuuksia voin sitäkin kautta mainostaa ja muistuttaa ihmisille. Arki ja glamour kohtaavat Suurlähettilään työ sijaitsee kuningaskunnassa, jossa on hovi ja paljon erilaisia seremonioita. Frakki, saketti ja smokki ovat aika usein käytössä. Tästä glamourimmasta puolesta työssään Huhtaniemi muistaa erityisen mieleenpainuvana ensitapaamisensa kuningatar Elisabetin kanssa. Kuningatar haluaa ottaa jokaisen uuden suurlähettilään henkilökohtaisesti vastaan yksin niin, että samassa tilaisuudessa ei ole muita suurlähettiläitä. Joissakin pääkaupungeissa lähettiläitä voi samaan aikaan olla tavattavina viisi tai jopa 10. Siinä keskustellaan ensin hetki suurlähettilään kanssa, sitten esitellään yksitellen neljä suurlähetystön kollegaa. Lopuksi kuningatar tapaa myös lähettilään puolison. Hyvin positiivinen tapahtuma sekä itselleni että vaimolleni. Huhtaniemi hymyilee ja muistuttaa, että tämä on vain yksi osa suurlähettilään työtä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä. Toisaalta suurlähettilään ei kuitenkaan pidä istua toimistossaan aamusta iltaan, vaan jalkautua ulkomaailmaan, käydä tilaisuuksissa ja kohdata ihmisiä. Myös Lontoon ulkopuolella, hän lisää. Matalan kynnyksen kirkko Huhtaniemi näkee Lontoon merimieskirkon roolin tärkeäksi tulevaisuudessakin. Tosin nimen alku merimies alkaa olla hieman problemaattinen. Merenkulku kun on muuttunut sellaiseksi, että laivat viivähtävät satamassa vain muutaman tunnin. Näin kirkot eivät enää ole sellaisia merimiesten turvasatamia, kuin joskus aikaisemmin olivat. Suurlähettilään johtaman Lontoon merimieskirkon säätiön vastuulla on lähinnä kirkon talous. Pysyvänä huolenaiheena on budjetin tasapainossa pitäminen. Sen takia täällä on jatkuvasti menossa kampanjoita, joilla pyritään innostamaan talon käyttäjiä maksamaan jotain siitä, että heillä on tällainen talo täällä Lontoossa. Tämä on monitoimitalo, joka on samalla kirkko. Olennaista on, että kynnys tänne on hyvin alhainen. Tänne on helppo tulla. Nytkin saapuessani oli aika pöhinä käynnissä. Ryhmä muusikoita harjoitteli flyygelin ympärillä. Pallero-kerho oli juuri lopettanut, ja lapset juoksivat ympäriinsä äitien samalla vaihtaessa kokemuksiaan. Täällä tapahtuu, suurlähettiläs Huhtamäki myhäilee. Merimieskirkon ja Merimiespalvelutoimiston yhteinen hanke Hernesaaren laiturin palvelupisteestä merenkulkijoille käynnistyy kesäkuussa. Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto ovat yhdessä suunnitelleet palvelupisteen avaamista Helsingin Länsisatamaan Hernesaaren laiturille. ITF Seafarers Trust on antanut starttirahan toiminnan käynnistämiseen. Toiminnan kohderyhmänä ovat satamassa vierailevien risteilijöiden miehistöt. Helsingissä vierailee kesäkauden aikana jopa 260 erikokoista matkustajaristeilijää. Varovasti arvioiden näissä on jopa miehistön jäsentä satojen tuhansien matkustajien lisäksi. Isossa laivassa voi olla jopa työntekijää ja pienemmissäkin helposti 500. Hernesaaren laituri, entinen telakan laituri, on näiden alusten pääasiallinen vierailupaikka Helsingissä. Lähellä on myös Melkin laituri Jätkäsaaren puolella. Sieltä järjestetään kuljetus Hernesaaren laiturille. Suomen hanketta valmisteltaessa haettiin kokemuksia Hampurista ja Venetsiasta. Molemmissa vastaavaa toimintaa on ollut jo vuosia. Sieltä saatujen kokemusten perusteella palvelupiste perustetaan laiturille laivojen välittömään läheisyyteen. Monella työntekijällä ei välttämättä ole vapaata laivan ollessa satamassa, mutta taukojen aikana he ehtivät piipahtaa lähellä olevassa paikassa. Muualla maailmassa mm. Välimeren alueella on risteilijöiden merenkulkijoille tarkoitettuja palvelupisteitä, mutta Itämeren rannoilla ei vielä ainuttakaan. Toki heillä on mahdollisuus käyttää satamissa olevia merimieskirkkoja ja -klubeja, mutta ne ovat usein rahtisatamissa, jonne matkustajaliikennettä ei ohjata ja joihin matkustajasatamista voi olla pitkäkin matka. Laivat siirtyvät satamasta toiseen yleensä öisin, jolloin päivä jää vapaaksi niin matkustajille kuin osalle miehistöäkin. Palvelukeskus laivan lähelle Laivan ollessa satamassa suuri osa matkustajista lähtee päiväretkille tai kaupunkiin ostoksille. Laivoille jää työntekijöitä sekä töihin että vapaavuorolle. Töissä olevat tekevät siivous- ja muita töitä, joita ei matkustajien laivalla ollessa voi tehdä. Lisäksi laivan varastoja täydennetään, ja aluksella tehdään teknisiä huoltotöitä, joita merellä ei voi tehdä. Laivalla on siis suuri joukko työntekijöitä, joille lähellä laivaa oleva paikka on ainoa mahdollisuus hoitaa asioitaan. Palvelukeskukselle osoitettu paikka on sivussa matkustajavirroista. Näin laivojen työntekijät voivat viettää rauhassa aikaa ilman, että heidän tarvitsee huolehtia matkustajien asioista. Työ risteilijällä on jatkuvaa matkustajien palvelemista ja heidän tarpeistaan huolehtimista. Hetkenkin hengähdys siitä on tervetullut. Palvelupisteeseen tulee merenkulkijoiden käyttöön tietokoneita ja tietoliikenneyhteys, jota he voivat omalla koneellaan käyttää. Pienestä myymälästä saa puhelukortteja sekä pientä naposteltavaa. Halukkaille järjestetään kuljetus keskustan kauppoihin tai erilaisiin liikuntapaikkoihin. Palvelupisteessä on iso ulkoterassi, jossa voi rauhassa istuskella ja viettää aikaansa. Tarkoitus on myös tarjota kansainvälistä rahanvälityspalvelua, mutta tätä kirjoittaessa siihen ei ole vielä saatu vahvistusta palveluntarjoajilta. Toiminta käynnistyy kesäkuun alussa ja jatkuu vilkkaimman risteilykauden ajan eli syyskuun puoliväliin saakka. Sekä Merimieskirkko että Merimiespalvelutoimisto palkkaavat työntekijän juuri tähän työhön. Syyskuussa toiminta arvioidaan ja tehdään päätökset toiminnan jatkamisesta. Toivomme tietysti aurinkoista kesää ja runsaasti vieraita. Jaakko Laasio 8 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 9

6 Liisa Varho Juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia Turistikohde Gran Canarialla ulkosuomalaiset elävät arkeaan matkailijoiden juhliessa lomaansa. Kun juhlan aika on, siitä otetaan kaikki irti. kasvot kaunistaapi, juhla arkisen elämän. Ilo En tiedä, olenko nyt sen nätimpi kuin ennen synttäreitäni, mutta iloa tilaisuudessa ainakin oli! Tupa täynnä väkeä, halauksia, poskisuukkoja, kukkia, lahjoja, laulua, naurunpurskahduksia, vakavaa puhettakin. Suomi-kerho Las Palmasissa tarjosi puitteet 70-vuotisjuhlilleni. Olin luvannut tarjota kuohuvaa ja pikkusuolaista, ja sana oli kulkenut niin kuin se täällä suomalaispiirissä kulkee. Ei tarvitse ilmoitusta lehteen laittaa. Vähän jännitin, ketkä ystävistäni ja sukulaisistani pääsisivät mukaan, onhan matkaa Suomesta Kanarialle sellaiset viitisentuhatta kilometriä. Mutta tulihan sitä juhlaväkeä, tuli ystäviä, tuli siskon perhettä mukanaan Heidi, jolla on syntymäpäivä samana päivänä kuin minulla. Muutama vuosi sitten tyttö ilmoitti, että tulee tänne juhlimaan täysi-ikäiseksi tulemistaan ja tuli myös. Omaa perhettäni odotellessa tutuksi käyneellä Las Palmasin kentällä kurkistelin aina välillä avautuvien ovien raosta matkalaukkujaan odottavia matkalaisia: joko näkyy tuttuja? Hetken päästä ovista rynnistivät tyttärenpoika Alex, 12, tyttärentytär Ida, 9, ja tyttärentyttärenpoika Eetu, 7. Ihan meinasin selälleni lentää, kun olin äkkiä joukkohalin keskellä, ihanaa! Ja sitten tuli hymyilevä tytär Johanna matkalaukuilla lastattuja kärryjä työntäen. No niin, nyt mennään taksia odottamaan. Ei vielä, yksi tulee vielä. Mitä, Liisa kiittää kaikkia syntymäpäiväänsä juhlineita. Minä viihdyin. Niin viihtyi lähes satapäinen juhlaväkikin. kuka? Yllätyksekseni toinenkin tytär, Maria, oli mukana! Olin iloinen hänestä ja heistä kaikista. Nyt oli syntymäpäivien tarjoilutkin taattu! Maria on nimittäin mestari tekemään piperryksiä, jo aikaisemmista juhlista tuttuja pieniä suolapaloja. Sitten sullouduttiin tilataksiin ja ajettiin Las Palmasin mummolaan. Eetu katseli ympärilleen silmät pyöreinä: hän oli Las Palmasissa ensimmäistä kertaa, ja kaikki uusi kiinnosti. Kun sitten viikkoa myöhemmin kyselin, mitä hän kertoisi kotona matkasta ja mikä jäi mieleen, oli vastaus selvä: portugalinsotalaivat! Sillä nimellä kutsutaan polttiaisia, joita joskus ajautuu myös Las Canterasin rantaan. Onneksi eivät päässeet pistämään. Juhlien valmisteluissa riitti puuhaa: tytöt pilkkoivat valmiiksi piperrysten päälle laitettavat herkut, alakerran Tanja oli myös talkoissa mukana. Pitkälti Olli Iivonen toistatuhatta suolapalaa valmistui, ja lähes kaikki menivät herkuttelijoiden suihin. Hauskat oli juhlat, siitä kaikki olivat samaa mieltä. Hehkuvat ruusut ovat jo kuivuneet, mutta muistot juhlasta, kohtaamisista, kauniista sanoista elävät. Vauhdikas oli juhlaviikko muutenkin! Samaan aikaan alkoivat myös karnevaalit, joten ohjelmaa riitti. Ulkosuomalaisten arkea Kun turisti tulee Las Palmasiin, on se viikko tai pari yhtä juhlaa, tai ainakin erilaista kuin arkinen elämä Suomessa. Olen huomannut, että monilla on se käsitys, että meidän ulkosuomalaisten elämä on samaa, yhtä juhlaa. Kuitenkin me elämme täällä ihan tavallista arkielämää: käymme kaupassa, laitamme ruokaa, hoidamme kotia ja pesemme pyykkiä, joskin vähän helpommissa olosuhteissa kuin pimeässä ja kylmässä Suomen talvessa. Täällä arjen hankaluudet ovat toisenlaisia ja asioiden hoitaminen vaivalloisempaa, jos ei kieltä hallitse. Sanakirja otetaan avuksi, kun pitää toimittaa asioita virastoissa tai selvittää vuokraemännälle, ettei hissi toimi tai asuntoon ei tule vettä. Suomessa lämmintä vettä riittää niin kauan kuin suihkussa haluaa lotrata, täällä boilerin koko määrää sen, paljonko lämmintä vettä tulee. Ja usein odotetaan, milloin seuraavalle suihkuun menijälle on taas lämmintä vettä. Yhteiset kokemukset lähentävät Anna-Maija Ryypön juhlissa oli toinenkin syntymäpäiväsankari, ja päivänsankarit pistivät valssiksi. Olli Iivonen, entinen merimies hänkin, soittaa flyygelitorvea. Yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa on täällä kuin ennen vanhaan pienissä kylissä. Kun jotakuta ei ole muutamaan päivään näkynyt, lähdetään ottamaan selvää, onko jotain hätää. Täällä autetaan toinen toistamme, lainataan tavaroita ja kierrätetään luettavaa. Aikakauslehdet eivät kertalukemisella vanhene. Kun Las Canterasin rannan kävelykatua lähtee kävelemään, on hyvä varata ylimääräistä aikaa, sillä aina siellä tulee tuttuja vastaan, ja silloin pysähdytään, kerrotaan kuulumisia ja jaetaan tietoa. Sen ansiosta tiedän nyt, miten ajokortti uusitaan Kanarialla. Uutta korttia odottelen saa sitä seitsenkymppinenkin vielä autoa ajaa. Ajotestikin täällä meni läpi. Kylmää talvea pakoon Helmikuussa 2014 vietti syntymäpäiviään toinenkin vanha merenkulkija, tai ei nyt niin vanha: Anna-Maija Ryyppö täytti vasta 60 vuotta. Ystävät olivat koonneet Maijalle, niin kuin häntä kutsutaan, upean rahalahjan, jolla ostettiin 60 hehkuvaa ruusua. Ja vielä jäi niin paljon yli, että ihan meinasin seljälleni lentää. Anna-Maija tietää jo, millaiset korvakorut hän lahjarahoillaan ostaa. Kelpasi juhlavieraiden herkutella! Kaikesta näki, että Anna-Maija on ollut lai- 10 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 11

7 Pappina Kirkon ulkosuomalaistyön turistityössä Kanarialla Uskonto näkyy arkielämässä Marko Toljamo Las Canterasin rantabulevardilla kävellessä kiireet on syytä unohtaa: tuttuja tulee aina vastaan ja nähtävää riittää läpi vuoden. van kylmäkkönä, viimeksi GTS Finnjetillä. Las Palmasissa asuu paljon entisiä merimiehiä tai sellaisia, jotka ainakin jossain vaiheessa ovat olleet merillä. Välillä ihan suolavesi maistuu suussa, kun juttuja kuuntelee: joskus ollaan aika kapteeneita! Anna-Maija ja miehensä Esko ovat asuneet Las Palmasissa vakituisesti jo vähän yli kuusi vuotta. Ennen muuttoaan he olivat käyneet Las Palmasissa kerran kiertoajelulla lomamatkallaan Playa del Inglésissä. Mut en mä muistanut, poika muisti. Täällä oli tuttuja, jotka auttoivat alkuun, sopiva asuntokin löytyi. Las Palmasiin he muuttivat, koska nivelreumainen Esko ei enää pystynyt talvella liikkuman ulkona Suomessa. Nyt mä kävelen hiljakseen rantaa pitkin. Jos väsyttää, istun penkille ja lepään. Hyvin pärjään, Esko sanoo. Elämänlaatu parani Eskon mukaan huomattavasti, kun hän tänne tultuaan pääsi saman tien kävelemään. Välillä Esko ulkoiluttaa Nelli-koiraansa, mustaa, arvokkaasti liikkuvaa cockeria. Anna-Maijalla ja Eskolla on Nellin lisäksi kaksi kissaa. Voi sitä lintujen mekkalaa, kun aamulla Nellin kanssa kävellään, Anna-Maijakin sanoo. Pääskyset lentelevät täällä jo keväällä pysähtyessään muuttomatkallaan Suomeen. Aurinkoista palvelua Meillä Las Palmasin ulkosuomalaisilla on hyviä kokemuksia paikallisesta terveydenhuollosta. Lääkäriajan voi tilata vaikka netistä, ajan saa jopa samalle päivälle, viimeistään seuraavalle. Siellä sitten istutaan odotushuoneessa, ja lääkäri käy välillä huutelemassa ovella, missä järjestyksessä sisään tullaan. Uusia potilaita tulee odottamaan vuoroaan, kaikki tervehtivät toisiaan. Ja kun on järjestelmässä sisällä, hoitoon kutsutaan. Meillä sattuu olemaan sama omalääkäri kuin Ryypön pariskunnalla. Hän on siitä harvinainen tohtori, että puhuu myös englantia. Vaikeata täällä on vieras kieli ja itsensä kunnolla esille tuominen, Anna-Maija sanoo ja lisää: Omaa tyhmyyttä, kun ei tullut luettua... Jokapäiväisissä asioissa hän kyllä pärjää, ja kun saa asiansa hoidettua, on aina kiva tunne. Oman hankaluutensa asioiden hoitamiseen tuo se, että systeemit muuttuvat koko ajan eri virastoissa ja ovat erilaisia eri pankeissa. Mutta neuvovathan suomalaiset toinen toisiaan! Joskus vaan tieto on jo ehtinyt vanhentua. Kaupassakäyntikin poikkeaa suomalaisesta. Pitää oppia, mitä tuotteita saa mistäkin kaupasta: lähikaupasta ranskankermaa saa vain harvoin, joskus kissanhiekka on lopussa koko kaupunginosasta. Ollaan saaressa, tavaraa tulee kun tulee. Joskus turistit hermostuvat, kun kaupassa jonotetaan: kassa pakkaa asiakkaan ostokset muovikassiin ja kaivaa puuttuvat sentit rahapussista, siinä pussaillaan ja kysytään kuulumisia. Mutta mikäs kiire meillä on, kun hyvää palvelua saadaan! Täällä vanhusten kanssa jaksetaan puhua, ja heitä kuunnellaan. Kun Eskoa alkoi heitättää, oli heti kolme ihmistä auttamassa. Myös taksit palvelevat. Eräskin oli tuonut pudonneen puhelimeni yöllä, mutta kun en avannut, kuljettaja tuli aamulla uudelleen, Anna-Maija kertoo. Niin, suomalaisetkin ovat täällä auttavaisempia toisiaan kohtaan. Jotain on opittu. Suomessa Anna-Maija käy harvakseltaan. Lapsia on joskus ikävä, mutta he käyvät Las Palmasissa kerran vuodessa. Anna-Maijan ja Eskon koti on nyt täällä. He ovat ahkeria lukijoita. Suomi-kerholta on kirjoja lainattu pino myös kesälukemiseksi. Mitä haluaisitte muuttaa täällä? Ei mittään! Kuusikymmentä kuivattua ruusua koristaa eteisen seinää. Liisa Varho Kuvat Olli Iivonen Turisteilla ja talviasukkailla on huomattavan matala kynnys tulla kirkkoon. Työskentelin Kirkon turistityön pappina Gran Canarialla Playa del Inglésissä kuluneen talvikauden Työ oli hyvin omaleimaista, mutta normaalia seurakuntatyötä jumalanpalveluksineen ja kirkollisine toimituksineen. Työskentely-ympäristö oli miellyttävän lämmin ja kansainvälinen. Olen usein lomaillut Kanarian saarilla, välillä viikkojakin, ja muutama vuosi sitten hain ensimmäisen kerran turistipapin tehtävään. Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat talvet Gran Canarialla, kuten monet muutkin suomalaiset, joten omakin lehmä oli ojassa. Myös perheen kanssa olimme haaveilleet tällaisesta erilaisesta talvesta, jollaisen myös saimme. Turistipapin työ on osa-aikaista, joten myös loman viettoon riittää aikaa. Seurakuntaelämän viikoittaiseen toimintaan kuuluu messu perjantaisin Templo Ecuménicossa, joka on Playa del Inglésin keskustassa oleva ekumeeninen kirkko. Avioliittoon vihkimisiä kertyi talven aikana kahdenkymmenenyhden parin verran. Lisäksi pidin pyhäkoulua säännöllisesti. Pappi on talvella tavattavissa myös sielunhoidollisia keskusteluita varten. Turistipapeilla on laaja yhteistyöverkosto, johon pidetään säännöllisesti yhteyttä. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi matkanjärjestäjät, suomalaiset yrittäjät, Templo Ecuménicoa hallinnoiva katolinen kirkko sekä Suomen kunniakonsulaatti Las Palmasissa. Turistikanttori Kai-Jussi Jankeri ja turistipappi Harri Vähäjylkän ja vaimonsa Elinan perhettä palaamassa Suomeen. Las Palmasissa toiminut turistipappi Helena Castrén miehensä Eeron kanssa oli jo Suomessa samoin kuin kanttorin vaimo Marja-Liisa Jankeri. Jos on kymmenen lasta, on suurperhe. Mulla on 13, mä olen laumanjohtaja, sanoo Harri. Kai-Jussi puolestaan sanoo, että kauden paras anti oli tämä matka kotiin. Sain nähdä miten heimopäällikkö kuljettaa ilman paniikkia pesuettaan. Kirkot täyttyvät Talven myönteisin yllätys oli ihmisistä viikoittain täyttyvä kirkko. Tänne tulevilla turisteilla ja talviasukkailla on huomattavan matala kynnys tulla kirkkoon. Playa del Inglésissä kirkkoväki vaihtuu useammin kuin Las Palmasissa, jossa toimi toinen turistipappi. Las Palmasissa asuu suurin osa saaren ulkosuomalaisista, joista monet ovat myös kirjoilla Gran Canarialla. Viikkoturistit ottivat turistipappiin yhteyttä kysyäkseen oman lomansa aikana järjestettävistä seurakunnan tilaisuuksista sekä mahdollisuuksista esimerkiksi avioliiton solmimiseen. Täällä pidempään asuvat suomalaiset puolestaan kaipaavat papin läsnäoloa siellä, missä suomalaiset kokoontuvat, kuten retkillä, suomalaisten omistamissa ravintoloissa tai vaikkapa Suomi-kerholla Las Palmasissa. Las Palmasissa vierailin muutamia kertoja messussa, itsenäisyyspäivän juhlissa, seurakuntaneuvostomme puheenjohtajan Liisa Varhon syntymäpäivillä ja seurakuntaneuvoston kokouksissa. Huomasin, että monet juhlat olivat huolella valmistettuja ja niissä oli runsas osanotto. Juhlien suunnittelu, valmistaminen sekä yhteinen jakaminen ovat tärkeitä yhteisöllisyyden muotoja. Joku totesikin, että hänellä on täällä etelässä huomattavasti vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin koti-suomessa. Työtä vapaaehtoisvoimin Seurakunnan käytännön toimet hoidetaan pitkälti vapaaehtoisin voimin. Seurakuntaneuvosto, jonka vaalit menneenä talvena toimitimme, on myös päätösten toimeenpanosta huolehtiva elin. Seurakunnalla on vain kolme osa-aikaista työntekijää eli papit ja kanttori. Talvesta jäivät mieleeni monipuoliset ja mukavat kokemukset. Ymmärsin uudella tavalla ulkosuomalaisten parissa tehdyn työn ainutkertaisuuden ja arvon. Omaan seurakuntaani haluaisin tuliaisena tuoda sen työkalun, jolla kirkkoontulokynnys on madallettu. Nautin myös siitä, että uskonto näkyy katolisessa Espanjassa enemmän yhteisöllisesti ja arkipäiväisessä elämässä kuin Suomessa. Meillä uskon yksityisyyttä korostetaan usein liikaakin ja unohdetaan sen yhteisöllinen luonne. Harri Vähäjylkkä Kirkon ulkosuomalaistyön turistipappi, Playa del Inglés, Gran Canaria talvikaudella Liisa Varho 12 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 13

8 Muoviputkia ja älyviittoja merille Meritaito Oy:n Viittatehtaassa on tehty muovisia meriviittoja jo yli 30 vuotta. Tuotekehitys on jatkuva prosessi. Joensuussa valmistetaan nykyisin myös älyviittoja ja ympäristöpoijuja. Kesäkauden alkaessa on hyvä tuoda esiin, että Suomen merkityillä merenkulkuväylillä käytettävät meriviitat valmistetaan Meritaito Oy:n omistamassa Viittatehtaassa, joka sijaitsee Joensuussa Utran kanavan lähettyvillä. Meritaito Oy toimii Suomen vesillä poiju- ja viittatuotannon ohella muun muassa väyläsuunnittelun, merenmittauksen, vesirakentamisen ja väylänhoidon tehtävissä. Suomen vesiväylillä käytetään kansainvälistä merkintätapaa, joka sisältää kardinaali- ja lateraalijärjestelmän. Kardinaaliviitat ovat mustakeltaisia pääilmansuuntien mukaisia merkkejä, lateraaliviitat ovat joko punaisia (vasemmanpuoleinen) tai vihreitä (oikeanpuoleinen) viittoja, jotka on kiinnitetty pohjaan ketjulla. Meriviitat ovat globaali bisnes, jossa suomalaiset pystyvät suunnittelemaan tuotteen mittatilaustyönä täsmällisesti paikalliseen tarpeeseen. Viittojen ulkokuoren pitää olla yleismaailmallisesti samanlainen, IALAn (International Association of Lighthouse Authorities) määräysten mukainen. Viittoja valmistuu vuosittain noin Pääosa tuotannosta menee Suomen vesille, mutta vientiä on Venäjälle, Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan. Muoviputkiviittoja yli 30 vuotta Meriviittojen valmistusmateriaali on läpivärjätty polyeteenipaineputki, jonka sei- 10 metrin korkuiset viitat tervehtivät tulijoita tehtaan sisääntuloportilla. Haastateltavana oli rakennusammattimies Harri Mäenpää, joka on työskennellyt Viittatehtaalla 29 vuotta. nämä on 6 30 mm paksu. Viitat varustetaan pimeää varten kunnon heijastimilla. Tutkaheijastimet, joita ovat kuparilevyt (pienissä viitoissa) ja ruostumaton teräs (suurissa viitoissa), ehkäisevät alusten törmäämistä viittoihin. Viittojen sisäosa täytetään polystyreenillä. Muovisia meriviittoja on tehty Joensuussa jo vuodesta 1976, sitä ennen viitat valmistettiin puusta ja teräksestä. Tehtaalla muovimateriaali lämmitetään 200-asteiseksi, jonka jälkeen muovi prässätään ja sorvataan sekä siihen kiinnitetään tarvittavat teräsosat. Viimeiseksi tuote leikataan määrämittaan. Tehdasta laajennettiin vuonna 2012, jotta siellä voidaan paremmin valmistaa suuria, jopa 10 metrin pituisia suurviittoja. Viittojen pituus on 2 10 metriä ja halkaisija mm. Talvi rasittaa meriviittoja, ja keväällä Meritaidon väylämiehet liikkuvatkin ympäri Suomea korjaamassa vaurioituneita viittoja, jotta kesäkaudella kaikki on jälleen kunnossa. Eniten uusia viittatilauksia tehtaalle tulee aina keväällä. Meriviittojen valmistus työllistää seitsemän henkilöä. Nykyaikainen älyviitta Tehtaan tuotantoon kuuluu myös nykyaikaisia älyviittoja ja ympäristöpoijuja. Älyviittoja voidaan käyttää parantamaan navigointiturvallisuutta, jolloin viitan sisään sijoitetaan tarpeen mukaan mittausantureita. Näiden avulla saadaan tietoa esimerkiksi veden lämpötilasta, virtauksista ja veden- sekä aallonkorkeudesta. Virtalähteenä on patteri, kuten muissakin viitoissa. Ympäristöpoijut mittaavat ympäröivän veden tilaa jatkuvasti ja reaaliaikaisesti esimerkiksi uimarannoilla. Tarvittavat anturit valitaan tarpeen mukaan mitattaessa esimerkiksi veden lämpötilaa, sameutta, suolapitoisuutta tai sinilevän määrää. Sekä älyviitta että ympäristöpoiju lähettävät havaintotiedot puhelinverkon kautta web-palvelimelle suoraan asiakkaalle. Halvimmillaan pieni veneväyläpoiju maksaa parisataa euroa, kun taas älyviitta voi olla hinnaltaan jopa euroa. Viittatehtaalla tehdään jatkuvasti tuotekehittelyä ja laadunvarmistusta. Yritys on ISO laatusertifioitu. Lisätietoa: Teksti ja kuvat: Anne Valtonen Näkymä tehdashallista. Päätykupuja valmistetaan. Lapset kirjoittavat omasta maailmastaan Muistelen tehneeni ensimmäiset hapuilevat kokeiluni kirjoittajana kansakoulun alaluokilla. Jostakin syystä yksi varhaisimmista tekstin sirpaleistani on jäänyt erityisesti mieleeni. Kirjoituksen otsikkona oli Koulumatka. Pureskelin kynää pitkään ennen kuin pääsin vauhtiin. Kun vauhtiin sitten pääsin, ei loppua meinannut tullakaan. Oli kuin jossakin olisi nykäisty tappi auki. Tekstiä tuli solkenaan, valtaisalla innostuksella. Tuntematon, näkymätön olio piteli minua aivan selvästi kädestä ja ohjasi kynää puolestani aivan sen mukaan, mitä joku pääni sisässä saneli. En istunut enää koulun epämukavassa pulpetissa ankaran opettajan silmien alla, vaan taivalsin reppu selässä tuttua koulutietä, kapeaa polkua lumisen metsän läpi. Pysähtelin tuon tuosta. Jututin kuusen oksalla käpyä rouskuttavaa pörröhäntäistä oravaa. Yritin juosta kiinni hangella kirmailevaa metsähiirtä. Tuijotin sinisellä pakkastaivaalla raakkuvia variksia ja harakoita. Jostakin kantautui hevosen hirnuntaa. Riensin uteliaana eteenpäin. Polun mutkan takana ponnisteli höyryävä hevonen eteenpäin syvässä lumessa tukkikuormaa kiskoen. Ohjaksia pitelevä mies hoputti äänekkäästi ajokkiaan. Hengitys pöllähteli hevosen ja miehen sieraimista pakkasaamuun. Tukkireki oli tarttunut kiinni kantoon. Mies huusi minut ohjaksiin ja alkoi itse hevosen apuriksi. Kovasti puuskuttaen hän väänsi pöllillä reen jalasta niin, että se viimein luiskahti kannon takaa jäätyneelle rekiuralle. Mies kiitteli avusta ja käski juosta, etten myöhästyisi koulusta. Juoksin vain seuraavan mutkan taa. Siellä naputti tikka puun kylkeä ja unohduin puhuttelemaan sitä. Ihmeekseni meillä oli yhteinen kieli. Ymmärsimme vaivattomasti toisiamme. Meillä oli paljon puhuttavaa. Voisitko panna pisteen siihen? Muut ovat jo välitunnilla, vieressäni sanottiin. Hetkessä matkustin lumisesta metsästä luokkahuoneeseen omaan pulpettiini. Varmaankin opettajan kahvihammasta pakotti, sillä hän toisti sanomansa nyt jo kireästi, vaikka yritin kovasti selittää, että minulla olisi vielä paljon kerrottavaa koulutieltäni. Kun tänä päivänä luen silloin tällöin lasten kirjoituksia, huomaan, että vaikka maailma ympärillämme on muuttunut, jotakin sentään on säilynyt ennallaan. Kiintymys eläimiin ja luontoon eivät näköjään onneksi ole katoavia asioita lapsen arvomaailmassa. Kun itse kirjoitin pörröhäntäisistä oravista ja kirmailevista metsähiiristä, tämän päivän lapset kertovat kirjoituksissaan aivan yhtälailla karhunpojista, jänöjusseista ja hiiriperheistä, jotka asuvat onnellisina kotimetsissään. Mutta on toki tullut paljon uuttakin. Nykyisten koulukkaiden arkipäivään kuuluvat monenlaiset tekniset vempeleet, jotka löytävät tiensä myös kirjallisiin esityksiin. Minä en tekniikan ihmeistä kouluvihkoihini juurikaan kirjoittanut, koska ne olivat tuolloin täysin utopistista maailmaa. Nykyajan lasten luomat kirjalliset hahmot käyttelevät luontevasti kännyköitä ja tietokoneita. Kuvatessani hiestä höyryävää savottahevosta ja kannon päällä keikkuvaa tukkirekeä edustan lapsilleni ja heidän sukupolvelleen jo kauas taakse jäänyttä maailmaa. Nuoren ihmisen luovuus ja taito yhdistellä vinkeästi täysin erilaisia asioita saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin hiljattain nuorimmaiseni vuosien takaisen kertomuksen Ismo ja laukaus. Siinä yhdistyvät avaruusteknologia ja pehmolelujen maailma. Pidin kertomuksesta niin paljon, että lainaan siitä pari kappaletta tähän tyttäreni luvalla: Ismo maksoi pääsylipun ja meni sirkukseen koittamaan saisiko ammunnassa osumia. Hän koitti ainakin 13 kertaa ennen kuin osui. Hän sai palkinnoksi pehmolelun. Se oli pupu, jolla oli avaruusvarusteet. Se oli hieno. 2 päivän kuluttua hänen isänsä joka oli astronautti määrättiin tutkimaan avaruutta. Hänen täytyi ottaa kuvia sieltä. Ismo antoi isälle avaruuspupun ja sanoi: Te olette nyt työtovereita. Avaruuspupu suojelee sinua. Isä sanoi: Kiitos paljon ja halasi poikaansa. Loppu. Joni Skiftesvik kolumni 14 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 15

9 150-vuotias Norjan Merimieskirkko juhlii postimerkein ja purjehduksin Juhlallisuudet alkoivat jo tammikuussa, jolloin julkaistiin Norjan Merimieskirkon kunniaksi postimerkki. Juhlavuosi huipentuu 31. elokuuta kaikissa Norjan tuomiokirkoissa toimitettavaan juhlajumalanpalvelukseen. Vohvelirauta on jokaisessa norjalaisessa kodissa. Vohveleita syödään Norjassa monella tavalla: hillon ja kerman samoin kuin vuohenjuuston kera. Norjalaisille vohveli norjaksi vaffeln symbolisoi yhteyttä läheisten kanssa. Norjalainen sisarkirkkomme on 11 vuotta vanhempi kuin vuonna 1875 perustettu Suomen Merimieskirkko. Norjan postin julkaiseman postimerkin on piirtänyt Stian Hole. Merkki on 15 kruunun arvoinen ja sen painosmäärä on runsaat 15 miljoonaa kappaletta, kohtuullisen riittävästi, jotta kaikki kiinnostuneet voivat hankkia itselleen merkin. Norjan Merimieskirkon työ muistuttaa meidän työtämme: joka vuosi esim. lähetetään joululahjoja merimiehille ympäri maailmaa. Enimmillään vuodessa on lähetetty joululahjaa ja niiden mukana seuraavia pieniä kirjeitä. Kun Saksa miehitti aikoinaan Norjaa, katkesivat yhteydet muualta Merimieskirkon pääkonttoriin Bergeniin. Niinpä merimieskirkko Lontoossa otti haltuunsa toiminnan, kirjoittaa Norjan posti asiakaslehdessään. Kymmenen vuotta sodan jälkeen kaikki kirkon vahingoittuneet kiinteistöt oli korjattu ja kymmenen uutta kirkkoa avattu. Niin kuin Suomen Merimieskirkollakin, työn kohderyhminä ovat nykyään kaikki ulkomailla olevat maanmiehet eivätkä vain merimiehet. Suomessakin tutut symbolit: usko, toivo ja rakkaus löytyvät Norjan merimieskirkon 150-vuotismerkin ensipäiväleimassa. Norjan Merimieskirkko Juhlapurjehdus Heinäkuun 25. päivänä lähtee Stavangerista koulualus Gann juhlapurjehdukselle. Gann on aikaisemmin ollut rannikkovene Narvik. Sen otti haltuunsa Nuorten Merimiesten Kristillinen Yhdistys (Unge Sjømenns Kristelige Forening) vuonna 2007 aluksen palveltua 25 vuotta Hurtigrutenilla. Gannilla on hyttipaikkoja 410 matkustajalle. Juhlaristeily vie osanottajat Pohjanmeren yli Leithiin, Iso-Britanniaan, minne Norjan ensimmäinen merimieskirkko perustettiin. Sitten vieraillaan Norjan kirkoilla Lontoossa, Rotterdamissa ja Hampurissa. Aluksella on myös erilaista kulttuuriohjelmaa. Heinäkuun 26. päivänä Gann kiinnittyy Bergeniin, missä The Tall Ships Races päättyy samaan aikaan. Silloin vietetään ekumeenista jumalanpalvelusta kauniilla norjalaisella kolmimastoisella teräsparkilla Statsraad Lehmkuhlilla, joka tänä vuonna viettää 100-vuotisjuhliaan. Sen jälkeen Gann jatkaa matkaa öljynporauslautan kautta Aberdeeniin. Juhlajumalanpalvelus Juhlavuosi huipentuu 31. elokuuta jumalanpalveluksiin kaikissa Norjan tuomiokirkoissa. Kuningas Harald V osallistuu jumalanpalvelukseen Bergenin tuomiokirkossa. Juhlavuosi jatkuu syksyn mittaan historiallisella näyttelyllä Bergenin merenkulkumuseossa. Netissä kirkko julkaisee historiallisen aikajanan, joka dokumentoi merimieskirkon historiaa ja toimintaa. Joka puolella maailmaa juhlavuotta juhlistetaan norjalaisilla vohveleilla. Tapahtumassa nimeltä Sydämenlämpötoiminta (Hjertevarmeaksjon) työntekijät ja vapaaehtoiset tarjoavat vastapaistettuja norjalaisia vohveleita. Jos haluatte tietää, miten norjalainen vohveli paistetaan, resepti (norjaksi) löytyy Norjan Merimieskirkon sivulta Teksti ja kuvat Thure Malmberg Käännös Liisa Varho New Orleansin norjalainen jazz-kirkko Norjan Merimieskirkko aloitti toimintansa New Orleansissa reilut sata vuotta sitten vuonna Olemme olleet tällä paikalla vuodesta 1928, kertoo New Orleansin toimipisteen johtaja Frank Skofteland vieraillessamme Prytenia Streetillä kaupungin puutarhakaupunginosassa sijaitsevalla kirkolla luvulla kirkon assistenttina työskennellyt Skofteland on viime syyskuusta alkaen toiminut samaisen kirkon johtajana. Nykyinen moderni kirkkorakennus valmistui vuonna 1968 ja käsittää kirkollisten tilojen lisäksi muun muassa majoitustoimintaa varten rakennetut vierashuoneet. Sisätilojen tapaan myös piha-alue on tilava, aurinkoisella sisäpihalla komeilee uima-allaskin. Muita pohjoismaisia merimieskirkkoja ei New Orleansissa ole edustettuina, mutta kirkkorakennuksen edessä Norjan lipun rinnalla liehuvat muiden pohjoismaiden liput kertovat maiden välisestä yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä. Suomalaisia kävijöitä meillä on vain muutamia, täällä asuu vähän suomalaisia, Frank jatkaa. Majoitustiloissamme tosin yöpyy säännöllisesti kävijöitä myös Suomesta, esimerkiksi Ahvenanmaalta. Norjalaisia Frank arvelee seudulla asuvan noin 300. Kirkolta tehdään myös vierailuja lähialueille saapuviin norjalaislaivoihin. Norjan merimieskirkon rakennuksen edessä New Orleansissa liehuvat Norjan lipun rinnalla myös muiden pohjoismaiden liput. Toimipistettä johtaa Frank Skofteland. Musiikkia moneen makuun Juhlapyhien aikoihin, kuten jouluna ja pääsiäisenä, kirkolla järjestetään juhlatilaisuuksia, samoin esimerkiksi kesäloma-aikaan, jolloin norjalaisia saapuu eniten New Orleansiin. Kävijöitä tuovat myös New Orleansin vuosittain järjestettävät tapahtumat, kuten ranskalaiskorttelin festivaali ja melkein heti sen jälkeen pidettävä jazz-festivaali. Lisäksi pidämme kirkolla silloin tällöin grillijuhlia ja kerran kuussa englanninkielisen jazz-jumalanpalveluksen, jossa soittaa joku paikallinen bändi. Tällöin saamme vierailijoiksemme myös englanninkielisiä paikallisia. Heidän joukossaan on norjalaista sukujuurta olevia, jotka eivät enää paljoakaan puhu norjaa, mutta ymmärtävät ehkä sitä vielä hieman. Toivomme saavamme heidät innostuneiksi käymään useamminkin kirkolla. Esimerkiksi norjan kielen tunneilla, joita myös järjestämme. Yksi merkittävä ryhmä kävijöitä on muusikot, jazzistaan kuulussa kaupungissa kun ollaan. Norjassa kirkko mainostaakin itseään jazz-kirkkona. New Orleansissa Norjan Merimieskirkon 150-vuotisjuhlallisuuksiin elokuun lopussa kuuluu ainakin jazz-musiikkia, ehkä kuorokin. Marssimusiikkia nuorempana soittanut Frank pitää kaupungin monipuolisesta musiikkitarjonnasta, vaikkei itse enää soitakaan. Jazzin lisäksi pidän paljon muustakin musiikista, jota tässä kaupungissa löytyy moneen makuun. New Orleans onkin paitsi musiikin myös muun kulttuurin ja asukkaidensa suhteen ainutlaatuisesti monimuotoinen paikka asua. Niinhän se sanonta kuuluu, että täällä Yhdysvalloissa on kaupunkeja, ja sitten täällä on New Orleans. Teksti: Anneli Lenkkeri Kuva: Ilpo Musto 16 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 17

10 meritaide kirkkolaiva Maailma ja me miten ja miksi? Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. ( Jh. 17: 9.) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Jh. 3: 16.) Jälkimmäinen Johanneksen evankeliumin lause tuli tutuksi jo hyvin kauan sitten. Rippikoulussa sitä tankattiin päähän niin, että melkein kipeää teki. Siksi tuo ylhäällä ensimmäisenä oleva lause tuntuukin kovin tylyltä ja myös vaikealta ymmärtää. Tuo ajattelutapa ilmenee myös 1. Johanneksen kirjeessä. Maailman rakastaminen ei ole Jumalan mieleen. Klas Balkhed Suhde maailmaan on ollut kristityille vaikea, jopa suorastaan ristiriitainen. Edessä olevan sunnuntain toinen lukukappale Roomalaiskirjeestä kertoo siitä, kuinka ihmistä ei pelasteta luodusta maailmasta pois, vaan luotu uudistuu (Rm. 8: 19 23). Suhde maailmaan on kaksijakoinen, side maailmaan ei kokonaan häivy, mutta halu sen häivyttämiseen on. Olen kuullut sitä perusteltavan sillä, että tällä tavoin pysyy erossa siitä, mikä maailmassa liittää ihmisen syntiin. Mutta tällöinhän pelkään syntiä, enkä osaa iloita pelastuksen lahjasta! Kuitenkin kirkkokäsikirja viittaa iloon kuvatessaan edessä olevan pyhän luonnetta. Ilo ei johda eristäytymiseen maailmasta vaan rohkeaan tulevaisuuden toivoon keskellä maailmaa. Ilo pelastuksesta on vastaus kaipuuseen, jota ihminen saattaa tuntea maailman monien ja raskaitten taakkojen keskellä. Toki pelko ei ole pelkästään negatiivinen asia. Ajatus maailmasta ja synnistä ei pelkästään vie meitä vetäytymään vastuusta, vaan antaa etäisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei kaikki ympärillämme olevassa maailmassa ole kohdallaan. Pelko ei kuitenkaan määritä kristityn elämää. Jeesus sanoo sunnuntain evankeliumissa: Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. (Jh. 17: 8.) Tästä totisesti uskaltaa ja saa iloita! Kauko Puranen Temerairen viimeinen matka Nyt esiteltävä öljymaalaus Sotalaiva Temerairen viimeinen matka on erittäin merkittävä teos. Royal Academy of Artsin jäsen ja professori Joseph Mallord William Turner ( ) oli silminnäkijänä, kun kuninkaallisen laivaston ylpeys hinattiin Thamesille ja upotettiin Rotherhiten paikkeilla eli Suomen Merimieskirkon lähettyvillä vuonna Nämä jäähyväiset kuvattiin. Turnerin tuotanto oli laaja: öljyä, tunnetusti sielukkaita akvarelleja ja grafiikkaa. Hän aloitti 12-vuotiaana piirroksilla, joita parturi-isänsä kauppasi liikkeessään. Hän oli edelläkävijä, impressionismin ja jopa abstraktin taiteen aavistaneisiin luettu. Hän oli auringonvalon vangitsija ja ylipäätään valon mestarikuvaaja Rembrandtin veroinen. Luonto ilmiöineen sai hänestä vangitsevan tulkitsijan. Sotalaiva Temeraire rakennettiin vuonna 1798 ja romutettiin 40 kunniak- kaan taisteluvuoden jälkeen. Se soti mm. Trafalgarin taistelussa 1805 ja Itämeren taistelussa 1809 tanskalaisia tykkiveneitä vastaan 98 kanuunoineen. Upotettaessa laiva oli riisuttu rungoksi, jonka tammisista puuosista veistettiin matkamuistoesineitä. Mastot olivat myös katkottu, joskin mielikuvitusrikas Turner maalasi ne uljaan laivan muistoa kunnioittaakseen tauluun samoin kuin puolikuun ja pilvien lomasta loimottavan auringonlaskun. Maalaus on kooltaan 91 x 122 cm. Sitä pidetään tekijänsä tunnetuimpana teoksena, ja kerrotaan taiteilijan halunneen, että teos haudataan hänen kanssaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan se on Kansallismuseon (National Gallery) aarteita. Turner testamenttasi laajan teoskokoelmansa ja runsaan varallisuutensa valtiolle, mikä mahdollisti mm. vuotuisen Turner-palkinnon jakamisen. Tate-gallerian yhteyteen rakennettiin Antonie Volkmar: Abschied der Auswanderer, Saksan historiallinen museo, Berliini. vuonna 1987 hänen teoskokoelmaansa varten The Glore Gallery, hulppea rakennus sekin. Turner matkusti paljon ympäri Eurooppaa fotoreportterina maalaten luontoa, tunnettuja maisemia ja merenkulkua. Hänen grafiikanlehti-sarjansa levisivät laajalle, myös Suomeen. Mm. Wrightin veljesten tiedetään saaneen niistä arvokkaita vaikutteita. Hänestä kerrotaan, että maalatessaan autenttisia kuvia mm. laivoista myrskyssä, hän vaati päästä sidotuksi mastoon parhaimman tuloksen saamiseksi. Turner kuoli erakoituneena ja terveydeltään raunioituneena 76-vuotiaana, mutta hänen muistonsa elää tärkeiden museoiden kokoelmissa. Jos näitä teoksia tulee joskus myyntiin kansainvälisissä huutokaupoissa, ovat hinnat varmasti pilviä hipovia. Teksti Aira Heinänen 18 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 19

11 Pahat sairaudet kiusasivat entisajan merenkulkijoita Sain rokotuksen keltakuumetta vastaan syksyllä 1985 AL:n m/s Aurorassa Brasilian rannikolla. Piikin pisti ahteriini laivan ensimmäinen perämies. En kiellä, ettenkö ennalta hieman arastellut toimenpidettä. Perämies hoiteli kuitenkin rokotuksen taitavasti. Sanoin sen hänelle. Hän vähätteli toimenpidettä ja kertoi hoitaneensa paljon isompiakin lääkinnällisiä juttuja merivuosiensa aikana; haavoja, sydänkohtauksia, tulehduksia, tyriä, luunmurtumia. Leikkauksien teolta perämies sanoi välttyneensä, mutta ei pitänyt täysin mahdottomana, etteikö joskus voisi joutua lääkärin radiolla ohjaamana tekemään esimerkiksi umpisuolen poiston tai jonkin muun samantapaisen kiireellisen operaation. En ole piikittäjääni sittemmin jututtanut, joten en tiedä joutuiko hän kirurgin töihin. Nykyajan tietoyhteyksien aikana laivat saavat lääketieteellistä neuvontaa sairastuneen hoidossa radioteitse kaikkina vuorokauden aikoina kansainvälisestä Radio Medical Centre (CIRM)-organisaatiosta. Se myös avustaa sairastuneen tai loukkaantuneen siirrossa aluksesta. Toisin oli ennen radion yleistymistä. Silloin laivanväen oli luotettava omaan tietämykseensä ja mukanaan kuljettamaansa lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Kovasti luettu oppikirja Vuosisadan alkupuolella suomalaisissa laivoissa etsittiin lääkinnällistä tietoa ruotsalaisen tri Albin Pihlin kirjasta Hälso- och sjukvård omboard. Kirja ilmestyi suomeksi Ernst Thermanin kääntämänä ja Otavan kustantamana Suomenkielisen laitoksen Terveyden- ja sairaanhoito aluksilla julkaisemista kiirehti merenkulkuhallitus, jonka mielestä suomenkielisen lääketieteellisen käsikirjan saaminen laivoille oli välttämätöntä. Tänä päivänä Albin Pihlin aikoinaan kovasti arvostettu ja käytetty opus on jo historiaa, jos kohta monet siinä esitetyt neuvot ja ohjeet pätevät merioloissa vielä tänäkin päivänä. Albin Pihl korostaa kirjassaan aivan oikein hygienian ja kaikkinaisen siisteyden suurta merkitystä merellä. Painotus on ymmärrettävä, kun ajattelee, millaisia tautipesiä vanhat puurakenteiset laivat olivat. Aluksen pohjalla velloi kaiken aikaa musta, haiseva pilssivesi, joka suorastaan kuhisi bakteereja. Miehistö asui ahtaasti yhteisskansseissa. Peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Rotat juoksentelivat pitkin laivaa. Ruoka oli yksipuolista ja usein pilaantunutta. Vieraiden maiden satamissa raivosivat tarttuvat taudit. Erityisen pelättyjä ja vaarallisia tauteja olivat kolera ja keltakuume. Esimerkiksi oululaisista purjelaivoista kuoli ainakin 23 merimiestä kel-takuumeeseen Brasiliassa. Parkkilaiva Helioksen päällikkö P.W. Snellman kirjoitti kotiinsa huhtikuussa 1971: Lähes kaikki miehet makasivat sairaalassa keltakuumeessa, mutta sain kuitenkin kaikki takaisin paitsi norjalaisen Carl Nielsenin, joka kuoli. Perämiehen sain laivaan tänään, aika heikkona, toivottavasti hän paranee. Kuume on tehnyt paljon uhreja, mutta minä sentään Jumalalle kiitos olen terveenä. Ankkuripaikan Albin Pihl neuvoo valitsemaan keltakuume- ja malariaseudulla vähintään 5 6 kaapelinmitan (noin m) etäisyydeltä maasta, jotta ulappatuuli ylettyy estäen maalta tulevia hyttysiä saapumasta laivaan. Albin Pihlin merenkulkijoille tarkoitetun lääkintäoppaan käänsi ruotsista suomeksi Erns Therman Vaarat vaanivat satamissa Satamien vaaroista Albin Pihl muistaa varoitella. Monet neuvot ovat yhä varteen otettavia. Kapteeni tekee viisaasti varoittaessaan jo edeltäkäsin miehistöä niistä vaaroista, joita saattaa olla satamassa, jota lähestytään, varsinkin jos se on tunnettu kulkutautien ja veneeristen tautien pesäpaikaksi ja jos sen väestö on jossakin suhteessa huonossa huudossa. Älkää jättäkö kehottamatta merimiehiä raittiuteen ja kapakoiden ja irstailupesien välttämiseen", Pihl opastaa. Maihinpääsylomia Pihl neuvoo antamaan miehistölle mahdollisimman vähän. Jos maihin kuitenkin mennään, on sieltä palattava ehdottomasti yöksi laivaan, sillä "paljaan taivaan alla nukkuva saattaa vilustua äkkiä tapahtuvan lämpömäärän alentumisen vuoksi ja saada reumatismin tai keuhko- ja suolikatarrin". Miehistöä ei Pihlin mielestä pidä palkata trooppisista satamista kuin aivan pakottavissa tilanteissa. Tällöinkin päällikön on syytä olla erityisen tarkkana ja kiinnittää huomiota jopa ihonväriin. Hindulaisilla (laskareilla), mulateilla ja neekereillä samoinkuin muilla värillisillä on usein kroonillisia tauteja, ja he joutuvat myös helpommin kulkutautien uhreiksi kuin muut, Pihl tietää. Yhdet ja samat lääkkeet Albin Pihlin ohjeet sairauksien hoitamiseksi merellä olivat yksinkertaisia, mutta kuitenkin yksityiskohtaisia. Varsin moneen sairauteen näkyvät tepsineen laivoissa vuosisadan alkupuolella yhdet ja samat lääkkeet ja hoitotoimenpiteet. Peräruiskeet, kurlutukset ja erilaiset hauteet ja kääreet olivat tärkeitä, kuten myös lepo ja raitis ilma. Laivan lääkekaapissa oli tuohon aikaan ainakin oopiumilääkettä, morfiinitabletteja, Rosenin rintatippoja, digitaalistippoja, kamferitippoja, risiiniöljyä, vismuttipulveria, jodispriitä, harmaasalvaa, laastaria sekä boori- ja lyijyvettä. Jopa laboratoriokokeita Pihl opetti laivanväen tekemään. Sokeritautiseksi epäillyn virtsasta oli etsittävä sokeria ja munanvalkuaistautia potevalta munanvalkuaista. Jos hoitotoimenpiteet eivät kaikista ponnisteluista huolimatta tepsineet ja potilas menehtyi, oli ruumista säilytettävä lysoliliuoksessa läpi kastellussa purjekankaassa, kunnes se tavanmukaisesti haudattiin mereen, Albin Pihl opasti. Joni Skiftesvik Vi möts vid gränsen Sjömanskyrkans sommarfest firas i Kyrkslätt. Vi samlas under temat Rajapinnalla (ungefär: Vid gränsen ). Ordet gräns har en speciell laddning här på orten när plötsligt södra delen måste evakueras under Porkala parentesen Såren efter den tiden finns ännu kvar. Denna vår har hela världen hållit andan när en stormakt tagit sig rätten att strunta i ett annat lands gränser. Den arrogansen berör oss påtagligt. Vi känner djupt inom oss att gränser är heliga. Ingen får gå över dem. Det gäller också på ett personligt plan. Vi måste lära oss att respektera våra gränser. Tiden sätter gränser, kroppen behöver gränser, själen likaså. Därför måste vi t.ex. lära oss att säga nej. Någon behöver hela livet för att lära sig den konsten. Någon annan måste lära sig att våga tänja på sina gränser. Men Tapaamisiin rajapinnalla Merimieskirkon kesäjuhlia vietetään Kirkkonummella. Kokoonnumme teemalla Rajapinnalla. Sanalla raja on erityinen lataus tällä seudulla, koska yhtäkkiä eteläosa piti evakuoida Porkkalan sulun, parenteesin, ajaksi Sen ajan haavat ovat vielä jäljellä. Tänä keväänä koko maailma on pidättänyt henkeä, kun suurvalta on ottanut itselleen oikeuden olla piittaamatta toisen maan rajoista. Tämä ylimielisyys koskettaa meitä kouriintuntuvasti. Me tunnemme syvällä sisimmässämme, että rajat ovat pyhiä. Kukaan ei saa niitä ylittää. Samoin on myös henkilökohtaisella tasolla. Meidän pitää oppia kunnioittamaan rajojamme. Aika asettaa rajoja, keho tarvitsee rajoja, samoin sielu. Siksi meidän esimerkiksi pitää oppia sanomaan ei. Joku tarvitsee koko elämänsä oppiakseen sen taidon. Jonkun toisen pitää opetella uskaltautumaan rajojensa venyttämiseen. Mutta raja on olemassa ja sen pitää olla olemassa. Samalla raja on se paikka, missä kohtaamme. Mitä selvemmät rajat meillä on, sen helpompi on kohdata. Tämä koskee niin maita kuin ihmisiäkin. Luomisessa me ihmiset saimme selvän rajan ja herkän kosketuspinnan: ihomme. Niin kuin tiedetään, halaus voi tehdä ihmeitä. Täällä Kirkkonummella meri on ollut sekä raja että kontaktipinta. Virolaiset munkit olivat varmaan ensimmäisiä kristittyjä lähetystyöntekijöitä. He kalastelivat rannikolla ja Vantaanjoella. Me saimme jotain vielä parempaa: sanoman Vapahtajasta. Nämä ajatukset olivat teeman valinnan taustalla. Me tapaamme rajalla kontaktipinnalla. Rajapinnalla. Olette lämpimästi tervetulleita Kirkkonummelle osallistumaan yhteisyyden jakamiseen! Lars-Henrik Höglund kyrkoherde i Kyrkslätts svenska församling Kirkkonummen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra gränsen finns där och skall finnas där. Samtidigt är gränsen den plats där vi möts. Ju tydligare gränser vi har, desto lättare är det att mötas. Det gäller både länder och människor. I skapelsen fick vi människor en tydlig gräns och en känslig kontaktyta: vår hud. En kram kan som bekant göra under. Här i Kyrkslätt har havet varit både gräns och kontaktyta. De estniska munkarna var säkert de första kristna missionärerna. De fiskade vid kusten och i Vanda å. Vi fick någon ännu bättre: budskapet om Frälsaren. Det var dessa tankar som är bakgrunden till valet av tema. Vi möts vid gränsen kontaktytan. Rajapinnalla. Varmt välkommen att dela gemenskapen i Kyrkslätt ! Marko Toljamo 20 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 21

12 Tervetuloa Merimieskirkon kesäjuhlille Kirkkonummelle! Timo Hormio Merimieskirkon kesäjuhlat järjestetään tänä vuonna elokuuta Kirkkonummella sekä ruotsinkielisen (Kyrkslätts svenska församling) että suomenkielisen seurakunnan isännöiminä. Juhlan teema on Rajapinnalla. Timo Hormio Kaksikielisen tapahtuman pääpaikka on seurakuntatalo (Seurakunnantie 1), josta on noin 400 metrin matka toiseen juhlatilaan Pyhän Mikaelin kirkkoon (Tallinmäki 1). Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Timo Posti. 1. Seurakuntatalo 2. Kirkko 3. Rautatieasema. Kesäjuhlan ohjelma Lauantai Vapaaehtoinen, maksullinen retki Retkivaihtoehto 1: Perinnevenepurjehdus. Tapahtuma on osa Suomenlahtivuotta. Lähtö bussilla seurakuntatalolta klo Venematka Kuhunkin veneeseen mahtuu 12 henkilöä. Ei sovellu vakavasti liikuntarajoitteisille. Purjehduksen toteuttaa Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus. Katso retken hinta ja ilmoittautumisohjeet netistä Retkivaihtoehto 2: Porkkalan kiertoajelu bussilla. Lähtö seurakuntatalolta klo Opastetun kiertoajelun kesto noin 2 tuntia. Soveltuu myös liikuntarajoitteisille. Katso retken hinta ja ilmoittautumisohjeet netistä juhlakanslia avoinna lounas (srk-koti) puuhakas mukulaparkki lapsille (srk-koti) merimieskirkkoinfo ja vaalikokous (srk-koti) päiväkahvi (srk-koti) pääjuhla: mm. tervehdyksiä, tanssi- ja musiikkiesityksiä, yhteislaulua (srk-koti) (klo väliaika). Katso tarkka ohjelmakuvaus netistä urkukonsertti, Joel Vartiainen (kirkko) iltahartaus (kirkko) Sunnuntai kaksikielinen juhlajumalanpalvelus, saarna piispa Björn Vikström (kirkko). Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja viestikapulan vaihto seurakuntakodilla. Majoitus Juhlavieraiden tulee varata itse majoituksensa. Autottoman on kätevin majoittua junaradan varrella tai Helsingin keskustassa. Helsingistä Kirkkonummelle kulkee paikallisjunavuoroja (Junat S, U, L, ja Y) vähän väliä. Matka kestää noin 30 minuuttia. Hotelli Långvik, sijaitsee Kirkkonummen keskustasta 10 km päässä. Siirtymisiin tarvitaan oma auto. Liikekeskus Sellon yhteydessä oleva Glo Hotelli sijaitsee junradan vieressä (Leppävaaran asema): glo-hotel-sello. SUOMEN MERIMIESKIRKKO RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VAALIKOKOUS pidetään lauantaina klo alkaen Kirkkonummen seurakuntatalolla (Seurakunnantie 1). Jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako alk. klo Esityslistalla sääntöjen 17 :ssä mainitut asiat. Tervetuloa! Hotelli Holiday Inn Helsinki City Centre sijaitsee junaradan pääteasemalla Helsingissä: Suomen Merimieskirkolla on tämän ja muiden Restel Oy:n hotellien kanssa yhteistoiminta- ja hotsport-sopimushinta, ja ko. alennuksen saa, kun mainitsee tästä huoneen varauksen yhteydessä. Varaukset tulee tehdä Restel Myyntikeskuksen kautta numerosta tai (09) taikka sähköpostilla my.reservation@restel.fi. Helsingissä on myös S-ryhmän sekä Radisson Blu -ketjujen hotelleja lähellä rautatieasemaa. Myös näihin hotelleihin Merimieskirkon jäsenet saavat alennushinnan. Katso ohjeet: 22 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 23

13 Mauri Kalliomäki ja DG-Groupin kehittämä laivan rungon pesuri. Finn, Albatross ja Janra jääneet sukeltaja Mauri Kalliomäen mieleen Mukana sadassa pelastusoperaatiossa Joen rannassa asuneen Mauri Kalliomäen piti päästä katsomaan, mitä joessa oli. Siitä alkoi sukellusura, ja harrastus muuttui ammatiksi. DG-Diving Groupin area manager ja hallituksen puheenjohtaja Mauri Kalliomäki, 64, on ollut sukeltajana mukana noin sadassa meripelastustusoperaatiossa, ja hän on myös avustanut Onnettomuustutkintakeskusta haverien syiden selvittelyssä. Mielenpainuneimpia tapauksia ovat olleet isot onnettomuudet: Malmilastissa olleen FinnPusku-yhdistelmän (hinaaja Finn ja Baltic-proomu) kaatuminen Hangon edustalla 1990, risteilyalus Sally Albatrossin karilleajo Porkkalan vesillä 1994 sekä merimerkkiin törmänneen konttialus Janran kaatuminen Ahvenanmerellä Kahdeksan ihmishenkeä vaatinut FinnBaltic jäi Kalliomäen mieleen senkin vuoksi, että hän teki ensi kertaa töitä onnettomuustutkinnalle ja tapasi keskuksen legendaarisen johtajan Kari Lehtolan. Vuosien myötä onnettomuustutkinnan johtajasta ja sukellusfirman pomosta kehkeytyi hyvät ystävät. Albatrossin ikkunat ja Janran kontit Pelastusoperaatioihin Kalliomäki porukoineen on osallistunut maan suurimman alan yhtiön Alfons Håkansin alihankkijana. Kalliomäki vietti seitsemän viikkoa Porkkalan edustalla keväällä 1994 valmistelemassa Sally Albatrossin nostoa. Laiva oli karilleajon jälkeen ajettu matalikolle, ja jäät olivat särkeneet ikkunoita. Kaksisataa aukkoa oli tukittava metallilevyin ennen kuin alusta voitiin ryhtyä pumppaamaan tyhjäksi ja nosto saattoi alkaa. Kalliomäki kävi myös heti kättelyssä pelastamassa veden alta laivan kakkoskerroksesta Euromyymälän markan kassan. Janran pelastustöiden vaikein vaihe sukeltajille oli se, että konttilasti oli purettava nurin niskoin olleesta laivasta ennen kuin se voitiin kääntää. Kun kukaan muu seitsemästä sukeltajasta ei suostunut vaaralliseen tehtävään, Kalliomäki kävi tekemässä sen. Hän irrotti 37 konttia, ja niiden annettiin pudota pohjaan, josta ne ahvenanmaalaisten vaatimuksesta myöhemmin nostettiin. Haverien uhrien kanssa ei Kalliomäki ole joutunut tekemisiin, sen puolen hoitavat viranomaiset. Sukellushistoriansa ehkä huvittavimman keikan Kalliomäki teki juhannusaattona Turun Ruissalossa. Eräs perhe oli lastenvaunuineen ollut laiturilla, kun tuuli tarttui vaunuihin onneksi lapsi ei ollut niissä ja työnsi ne mereen. Vaunujen mukana meni paljon muutakin tuiki tähdellistä kuten auton avaimet. Kalliomäen ensireaktio oli, ettei hän lähde moiselle keikalle, mutta perheen parkumisen vuoksi meni ja muistelee, ettei tainnut edes laskua kirjoittaa. Varaosamyyjä osti harrastuslaitteet Mauri Kalliomäen sukellusura alkoi siitä, että hän sattui Rovaniemellä asumaan joen rannassa. Piti päästä katsomaan, mitä joessa oli, ja niin nuori varaosamyyjä osti harrastussukellusvarusteet. Siitä se alkoi, ja harrastus muuttui ammatiksi. Hän kävi rahan perässä offshore-töissä Pohjanmeren öljykentillä, ja tuolta ajalta on hänen syvyysennätyksensä: 90 metriä. Kalliomäki muutti 1982 Turkuun, pani pystyyn oman yrityksen, ja niin syntyi DG-Diving Group. Firma työllistää nyt 15 henkeä, ja päivystys on aina päällä. Yhtiöllä on Kalliomäen mukaan sopimukset kaikkien suurten suomalaisten varustamojen kanssa, joista monet ovat olleet asiakkaina kolme vuosikymmentä. Sukellusfirmaa tarvitaan, sillä laivat käyvät kuivatelakalla yhä harvemmin, koska telakointi maksaa aikaa ja rahaa, ja niinpä tarkastus-, huolto- ja korjaustöitä pyritään tekemään yhä enemmän vedessä. Mauri Kalliomäki firmansa kahvihuoneessa, pöydällä on pino meripelastusoperaatioissa otettuja kuvia. Liikenteen turvallisuusviraston Trafin valtuutuksella DG-Group on mukana myös laivojen luokituksessa eli niiden kunnon tarkastuksissa. Me olemme tällainen pikkufirma, ja pikkufirman täytyy tehdä kaikkea pientä, Kalliomäki luonnehtii alan markkinoita Suomessa. Laivan pohjien puhdistus Yhtiöllä on tukikohta Turussa, ja haastatteluhetkellä hallissa muun muassa duunattiin vanha linja-autoa sukellusporukan tukikohdaksi ja nurkan sukellustankissa kehiteltiin laivan pohjan pesuria, joka on DG-Groupin ehkä tunnetuin tuote. Kun myrkkymaaleja ei enää ympäristösyistä käytetä laivojen pohjissa, runkoon, ruoriin ja potkureihin kertyy monenlaista elävää kuten levälimaa, ruohoa ja simpukoita. Ne jarruttavat aluksen menoa ja lisäävät näin kuluja ja päästöjä, kun polttoainetta menee enemmän. Jo ohut liukas limakerros riittää hidastamaan kulkua. Merten likaantuminen on vain lisännyt kasvuston määrää. DG on kehitellyt, hakee patenttia ja on jo saanut myönteisen välipäätöksenkin pesurille, jota sukeltaja voi käyttää niissäkin satamissa, joissa puhdistusjätettä ei saa päästä veteen. Laitteessa on koteloituna kaksi vastakkain pyörivää, pyöreää teräsharjaa, joita sukeltaja kuljettaa pitkin laivan runkoa. Harjat työntävät kasvillisuuden veden mukana putkeen, josta se imetään suodattimeen ja vesi palautetaan takaisin mereen. Puhdistusjäte käy vaikka kompostiin. DG-Group on jo 1980-luvulla aloittanut esimerkiksi Silja Linen ja Viking Linen lauttojen säännölliset puhdistukset viime kesänä ne tehtiin uudella laitteella. Työ maksaa itsensä takaisin varustamoille muutamassa päivässä pienempinä polttoainekuluina. Kympin piirtäjä tekee tauluja Merelle ei Kalliomäki suostu harrastuksekseen lähtemään; veneilyn idea ei ole hänelle oikein kirkastunut, sen sijaan meri kiehtoo mallina. Kouluaikaan ainoa kunnon numero todistuksessa oli kuulemma piirustuksen kymppi, ja mies maalaa ja pitää näyttelyjä tosin viime vuodet ovat olleet vähän hiljaiseloa. Taulut ovat käyneet myös kaupaksi, ja työn näyttelystä on yleensä tarvinnut tuoda kotiin 4 5 taulua. Meri on Kalliomäen mielestä tosi haastava malli, ja vuosien harjoittelun jälkeen jälki alkaa olla sitä luokkaa, että hän ilkeää esitellä myös meriaiheisia taulujaan. Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki 24 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 25

14 Aurinkoinen sää on kutsunut kreikkalaiset ja turistit kahviloihin ja romutoreille. Maan kurjasta taloustilanteesta huolimatta kreikkalaiset ovat päättäneet elää. Elämää Ateenassa Yhteisöllisyys on voimavara etenkin kriisissä. Suomalaisuus on asia, joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja asioiden yli. Leppoisa sunnuntaiaamu Ateenassa on täynnä elämää. Auringonpaiste ja lämmin sää ovat kutsuneet kreikkalaiset ja turistit kahviloihin ja romutorien ihmeelliseen maailmaan. Istahdan kahvilan penkille ja yritän ymmärtää näkemääni. Hengitän syvään, viereisessä puussa laulaa lintu iloista säveltään, iloisesti soinnahtelevat myös kreikkalaiset sanat, vaikka en niistä juuri mitään ymmärräkään. Suomessa kahvilat eivät ole koskaan näin täynnä ääntä, elämää, ihmisiä. On vaikeaa nähdä iloisena vellovan arjen taakse. Kreikan talous on kutistunut neljänneksellä vuodesta Noin 3,5 miljoonaa kreikkalaista elää todellisen köyhyysriskin alla ja syrjäytymisvaarassa. Hotellistani muutaman kilometrin päässä Ateenan keskustassa kodittomat asettelevat patjojaan katettujen käytävien reunoille. Kreikan terveys- ja hyvinvointiministeriön mukaan kodittomien määrä maassa on kasvanut vuodesta 2009 lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 2009 tilastoihin kirjattiin 7720 koditonta, nyt luku on jo reilusti yli Ateenan skandinaavisella merimieskirkolla työskentelevä sosiaalikuraattori Mari Hilonen on nyt Merimieskirkon päätoiminen työntekijä. Monet kodittomista ovat työnsä menettäneitä tavallisia kreikkalaisia. Hätkähdyttävää on, että paikallisen avustusjärjestön Klimakan tekemän tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä kodittomasta ihmisestä on menettänyt kotinsa viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Näistä tutkimukseen osallistuneista kodittomista 74 %:lla oli lapsia. Kodittomuus koskettaa laajasti eri ikäryhmiä. Monet järjestöt, kuten Punainen risti, sekä Ateenan kaupunki ja Kreikan ortodoksinen kirkko pyrkivät kukin omalla toiminnallaan parantamaan tilannetta jakamalla ruokaa, vaatteita, kenkiä ja suojapaikkoja. On selvää, että näin mo- nien kodittomien auttaminen on lähes mahdoton tehtävä. Vai onko? Selviytyjäkansa Kurjan taloustilanteen yhteiskunnallista vaikutusta ei voi vähätellä. Mutta tänään aurinkoisena sunnuntaina se ei näy, ainakaan näiden kahvilassa istuvien ihmisten keskuudessa. Näky tekee hyvää suomalaiselle kansanluonteelleni. Voimme tehdä valintoja elämässämme, nähdä asiat mahdollisuuksina ja haasteina tai pelkästään vaikeuksina ja vastoinkäymisinä. Voimme lamaantua ja odottaa hiljaista kuolemaa tai voimme valita, että elämme. Kreikkalaiset ovat päättäneet elää. Tiedän, että yksinkertaistan asioita, mutta toisaalta tehtävämme on olla alistumatta ulkoisten olosuhteiden alle. Emme välttämättä voi vaikuttaa niihin suoraan, mutta omaan itseemme me voimme. Kokemuksesta tiedän, että kun ihminen on poissa kotimaastaan, eläminen ei aina ole helppoa. Erityisen haasteelliseksi se tulee tilanteissa, joissa ympäröivä yhteiskunta on kriisissä. Sama pätee vielä enemmän tilanteisiin, joissa jokin kriisi koettelee itseä tai läheisiä. Ymmärrän, että pinnan alla kuohuu, iloiset kasvot eivät aina kerro totuutta. Tavatessani Kreikassa asuvia suomalaisia, minulle vahvistuu kuva suomalaisista selviytyjistä. Jo lyhyenkin vierailun aikana asia tulee selväksi. Suomalaisuus on asia, joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja asioiden yli. Yhteisöllisyys on voimavara. Tässä on myös Merimieskirkon tekemän työn yksi suuri vahvuus. Se tarjoaa paikan, tilan ja mahdollisuuden jakaa yhteisöllisyyttä, arkea, elämää. Erinomaista on, että Merimieskirkon tekemä työ Kreikassa vahvistui toukokuun alusta lähtien, kun aiemmin osa-aikaisena sosiaalikuraattorina toimineen Mari Hilosen työ muutettiin päätoimiseksi. Elämä itsessään on aina ihmeellisempää kuin osaamme kuvitellakaan. Pakenemalla pääsee ehkä eroon maailman monimutkaisuudesta, mutta silloin elämä jää elämättä. Ehkä on niin, että meidän ei tule ymmärtääkään elämää niin paljon kuin yritämme. Ehkä meidän tulisi hyväksyä se, että elämä on mysteeri, salaisuus, joka avautuu vain sille, joka on valmis ottamaan vastaan sen sellaisena kuin se on. Ja vasta sitten siihen voi vaikuttaa. Vasta sitten elämä on altis vaikutuksille. Teksti ja kuvat Jarmo Karjalainen Apua äidinkielellä Merimieskirkko ja Kirkon turistityö auttavat vaikeuksissa olevia matkalaisia. Matkailukausi on alkamassa Kreikassa, ja tästä kaudesta onkin tulossa erittäin hyvä ainakin ennusteiden suhteen. Kymmeniä tuhansia suomalaisia matkustaa kesän aikana ympäri Kreikkaa joko omin päin tai suurien matkajärjestäjien mukana. Kuten kaikki tiedämme, aina joskus lomamatkalla sattuu myös yllätyksiä: matkailija joutuu vaikeaan tilanteeseen tai sairastuu. Silloin on hyvä, jos apua saa omalla äidinkielellään. Kirkon turistityö yhdessä Suomen Merimieskirkon kanssa avustaa vaikeuksissa olevia suomalaisia Kreikassa. Joka toinen vuosi kokoonnumme yhdessä pohtimaan, miten olemme työtämme tehneet, miten olosuhteet ovat ehkä muuttuneet, mihin tulisi kiinnittää huomiota enemmän ja miten kehittää tätä tärkeää työnalaa. Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous pidettiin Ateenassa maaliskuuta. Nyt jo kolmannen kerran Ateenan merimieskirkolla järjestettyyn työntekijäkokoukseen osallistui tänä vuonna 11 henkilöä. Kokouksessa olivat mukana kirkon turistipapit ja kanttorit puolisoineen Kyprokselta ja Rodokselta sekä turistityön koordinaattori Bror Träskbacka ja kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Ilkka Mäkelä. Merimieskirkolta kokoukseen osallistui sosiaalikuraattori Mari Hilonen. Jaana Oikarinen-Vasilopoulos Suomen suurlähetystöstä antoi lyhyen katsauksen Kreikan tilanteesta tällä hetkellä, muun muassa siitä, miten talousongelmat ovat vaikuttaneet Kreikassa asuviin suomalaisiin. Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous järjestettiin Ateenassa Kirkkoherra Gunnar Liden kertoi Ateenan Skandinaavisesta kirkosta ja sen toiminnasta, yhteistyöstä Suomen Merimieskirkon kanssa ja kirkon tulevaisuuden näkymistä. Rodoksen turistipappi Pertti Hell johdatteli osallistujat Paavalin jalanjäljille raamattutunnin myötä Areiopagilla. Teksti ja kuva: Mari Hilonen 26 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 27

15 Ilpo Musto Kysy Mitchiltä Ask Mitch Mitch Flacko tekstinlukijana kirkon 130-vuotisjuhlassa. Kun Lontoon merimieskirkon johtaja Teemu Hälli esitteli lontoolaisen Mitch Flackon uudelle assistentille kirkon tärkeimpänä henkilönä, hän liioitteli vain vähän. Mitch Flacko on syntyperäinen lontoolainen, jonka vuorokauden tunneista suuri osa kuluu vapaaehtoistöissä Lontoon merimieskirkolla. Monet kerrat Flacko on saanut vastata Juurihoitoa Suomalainen kirkollinen työ on yhdistänyt suomalaisia Saksassa jo 40 vuoden ajan Nuoruuden innolla jokainen teki mitä osasi ja apua saatiin tutuilta ja tutuntutuilta. Ideat syntyivät välillä hyvin spontaanisti, muistelee Eero Helstelä aikaa 40 vuotta sitten. Hän kuului Suomenkielisen kirkollisen työn keskuksen valittuun ensimmäiseen johtokuntaan. Suomenkielistä sielunhoitoa on Saksassa ollut tarjolla jo 1900-luvun alusta lähtien Suomen Merimieslähetysseuran toimesta luvulla suomalainen siirtokunta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että oman sielunhoitajan tarve kävi ilmeiseksi. Niinpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko lähetti 1970-luvun alussa pastori Hannu Honkkilan hoitamaan tätä tehtävää. Monet vapaaehtoiset tarttuivat innolla uuteen haasteeseen ja ensimmäiset seurakunnat perustettiin Kölniin 1971 ja Frankfurtiin Vuonna 1974 seurakunnat järjestäytyivät yhdyselimeksi perustetun yhdistyksen alle. Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:llä kuten yhdistyksen nimi nyt, 40 vuotta myöhemmin, kuuluu on tällä hetkellä jäseninä 17 seurakuntaa ja nuorten yhteisö GfdJ. Seurakuntalaisia on yhteensä noin Yhdessä vapaaehtoisten toimijoiden kanssa työstä vastaa viisi suomalaispappia. Rengas-lehden ja nettisivujen välityksellä tavoitetaan myös suomalaiskeskuksista kaukana asuvat suomalaiset. Ulkosuomalaistyölle yhä suuri tarve Suomenkielisen sielunhoidon ja kaksi- kysymykseen siitä, miten hän on päätynyt nimenomaan suomalaisen merimieskirkon talonmieheksi ja jokapaikan höyläksi. Onko hänellä sukujuuret Suomessa? Tai ehkä suomalainen tyttöystävä? Oikeastaan Flacko löysi Lontoon suomalaisen merimieskirkon työnsä ja ehkä vähän sattumankin kautta. Bändien myös suomalaisten, kuten Jimi Tenorin kiertueita työkseen järjestellyt Flacko tutustui Finnish Instituten kautta muutamiin suomalaisiin, jotka kutsuivat Flackon pelaamaan kanssaan jalkapalloa Lontoon Palloseuran eli LOPSin riveissä. LOPS pelasi jalkapalloa aina sunnuntaisin kirkon vieressä sijaitsevassa Southwarkin puistossa. Sunnuntaifutiksen jälkeen jalkapalloilijat suuntasivat tiensä merimieskirkolle saunomaan. Futis, sauna ja kaverit siinä oli riittämiin syitä alkaa käydä säännöllisesti kirkolla. Futarista talkkariksi Varsin pian merimieskirkon toimintaan tutustumisen jälkeen Flacko alkoi tehdä myös talkootöitä kirkolla. Ensikosketus talkootoimintaan tapahtui joulubasaarin valmisteluissa, sillä kirkon jalkapalloilijoilla oli tapana osallistua myyjäiskontin purkamiseen ja samalla auttaa myyjäisten rakentamisesta. Flacko ahersi myyjäistalkoissa muiden mukana. Varsin pian kävi selväksi, että hän on poikkeuksellisen kätevä käsistään. Aluksi Flackoa pyydettiin auttamaan kirkolla aina silloin tällöin, mutta vuonna 2011 kirkon johtaja Teemu Hälli kysyi Flackolta, haluaisiko hän ottaa vähän enemmänkin vastuuta kirkon kunnossa pidosta. Kun Teemu kysyi minulta, rupeaisinko kirkon talonmieheksi, vastasin heti myöntävästi, Flacko toteaa. Olen aina tykännyt tehdä vapaaehtoistyötä ja taidan olla myös vähän työnarkomaani. Tykkään siitä, että tekemistä on paljon. Ja tekemistä kirkolla toden totta riittää. Flacko vastaa kirkkokiinteistön pienistä ja monesti suuremmistakin korjauksista. Hän huolehtii kirkon avainjärjestelmästä ja paloturvallisuudesta sekä ajaa kirkon autoa luultavasti enemmän kuin kukaan muu. Välillä Flacko kuljettaa huonekaluja tai Muumi-pukuja, toisinaan taas ruisleipää tai tukkuostoksia. Kaikki Flackon tehtävät eivät ole käytännön hommia. Lontoolaisia asunnottomia eri kirkkojen suojissa majoittavassa Robes-projektissa Flacko on vastannut öiden sujuvuudesta ja rauhallisuudesta. Uusimpana vapaaehtoistehtävänään Flacko on lupautunut kirkon juhannusjuhlia varten perustetun suomalaisen tanssiorkesterin basistiksi. Punk-basistin seikkailu humpan maailmassa Hei Mitch, yritä soittaa tosi tylsästi, aina vain ensimmäiselle iskulle, opastaa kirkon tanssiorkesteri Spamin johtaja, musiikinopettaja Petra Rönkkö Flackoa. Flacko on soittanut vuosikymmeniä lontoolaisissa punk-bändeissä, mutta Kultainen nuoruus tarjoaa uutta haastetta tottumattomalle. Mitch grillimestarina vuoden 2013 juhannusjuhlissa. Henkilöt vasemmalta: Oskar Hillman, Mervi Mattila, Antti Lemberg ja Mitch Flacko. Spam perustettiin joulubasaarin kahvitauolla, kun pappilan emäntä Anna Hälli tajusi, että kirkon henkilökunnasta löytyy vaikka minkä soitinten taitajia. Bändin nimi tulee orkesterin jäsenten nimien alkukirjaimista: Simo (Rinkinen, rummut), Petra (Rönkkö, viulu), Anna (Hälli, koskettimet) sekä Mitch (Flacko, basso). Flacko ei tuntenut suomalaista tanssimusiikkia ollenkaan ennen kuin aloitti humppiin, jenkkoihin ja tangoihin tutustumisen bändikavereiden ja Youtuben avustuksella. Kyllä tämä aika erilaista on kuin aiemmat bändijuttuni, mutta kivassa porukassa on mukava soittaa, Flacko toteaa. Työpaikkabändin solisteina toimivat kirkon Merenkurkut-kuoron laulajat. Koska Flacko on perehtynyt töissään ja harrastuksissaan myös äänentoistoon, hänen vastuullaan on myös bändin ja kuoron äänentoiston hoitaminen. Uusien asioiden opetteleminen on palkitsevaa, koska edistyksen huomaa niin selvästi. Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen tanssimusiikki alkaa jo sujua, toteaa Flacko. Tällä porukalla saadaan varmasti hauskat juhannustanssit aikaan. Työ tekijäänsä kiittää Väsyttääkö näin mittava vapaaehtoistyön tekeminen sitten koskaan Flackoa? Mistä löytyy motivaatio tehdä vastuullista vapaaehtoistyötä viikosta ja kuukaudesta toiseen? Ei harmita tai tympäise koskaan, kertoo Flacko. Uskon, että ihmisten pitää kantaa yhteisöistään huolta ja auttaa toisia. Se tuo sisältöä elämään. Merimieskirkolla saan olla tekemässä asioita, joilla on todellista merkitystä. Anna Hälli kielisten jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnat tarjosivat alusta asti myös monipuolista kulttuuritoimintaa. Edelleen niiden piirissä voi kokoontua vaikkapa kirjallisuuspiiriin, tanhuryhmään, avoimeen yliopistoon, moottoripyöräkerhoon tai äiti lapsi-piiriin. Suomen kielen ja kulttuurin välittämisessä tukena ovat seurakuntien kanssa yhteistyössä toimivat suomikoulut, joissa opiskelee yli 700 lasta ja nuorta. Suomikoulujen lisäksi tärkeä suomalaisen identiteetin välittäjä on joka kesä Suomessa järjestettäviin suomalais-saksalaisiin rippikoululeireihin pohjautuva nuorisotyö. Merkkinä siitä, että myös toinen polvi kokee suomalaiset juurensa tärkeiksi, pidän sitä, että johtokuntamme kahdeksan jäsenen joukossa on kaksi Saksassa kasvanutta suomalaistaustaista nuorta miestä, iloitsee johtokunnan puheenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre ja lisää: Yhteistyössä Saksan evankelisen kirkon (EKD), maakirkkojen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Merimieskirkon ja ulkomailla toimivien erilaisten suomalaistahojen, kuten Suomen suurlähetystön ja Suomi-Seuran, kanssa haluamme tarjota tukiverkon niin uusmuuttajille kuin täällä jo vuosikymmeniä asuneille suomalaisille ikäihmisillekin. Kypsään ikään päässyt järjestö katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen, jonka suuntaviivoja hahmotellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja EKD:n johtotason konsultaatiossa heinäkuussa Berliinissä. Konsultaation osanottajat tapaavat myös Suomen Saksan suurlähettilään, Päivi Luostarisen, joka syntymäpäivätervehdyksessään painottaa suomalaisen kirkollisen työn merkitystä: Vaikka suomalaiset ovat kielitaitoisempia ja kansainvälisempiä kuin koskaan, ei kirkon tarjoaman tuen tarve ole vähentynyt lainkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Kirkon ulkosuomalaisten hyväksi tekemälle arvokkaalle työlle on jatkossakin suuri tarve. Teksti: Ritva Prinz Kuva: Tuuli Krappitz Kavereita, vertaistukea, käytännön apua. Suomalainen kirkollinen työ yhdistää niin nuoria kuin vanhempiakin Saksan suomalaisia. Andrew Perrin 28 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 29

16 i kyrkans skepp Välden och vi huru och varför? Jag ber för dem. Jag ber inte för vätlden utan för dem, som du har gett mig, eftersom de är dina. (Joh.17:9) Så älskade Gud världen att han gav den sin ende son, för att de som tror på honom inte skall gå under utan ha evigt liv. Den senare meningen i Johannes evangeliet blev känd för mycket länge sedan. I skriftskolan rabblade man den utantill, så att det nästan gjorde ont. Därför känns satsen ovan nästan kärlekslös och också svår att förstå. Det där sättet att tänka återfinns också i Johannes första brev. Att älska världen är inte efter Guds sinne. Inställningen till världen har varit svår för de kristna, i själva verket rentav konfliktfylld. Den andra läsningen nästa söndag ur Romarbrevet berättar om att människan inte blir räddad från den skapade världen utan är skapad, förnyas (Rom. 8:19 23). Inatällningen till världen är tudelad, bandet till världen försvinner inte helt, men väl lusten att undanröja den. Jag har hört det.motiveras därmed att man på så sätt håller sig undan från det som i världen sammanbinder människan med synden. Men då är jag ju rädd för synden och kan inte glädja mig åt frälsningens gåva! Ändå pekar kyrkohandboken på glädjen, då den beskriver det dom ptäglar nästa söndag. Glädjen leder inte till isolering från världen utan till ett modigt hopp om framtiden mitt i världen. Glädjen över fräldningen är svaret på den längtan som mämmiskan kan känna mitt ibland världens många och tunga bördor. Visserligen är rädslan inte i sig enbart en negativ känsla. Tanken på världen och synden får oss inte endast till att dra oss undan ansvaret utan ger distans och förståelse för, att allt i världen omkring oss inte är som det borde vara. Rädslan är ändå inte det avgörande för en kristens li. Jesus säger i söndagens evangelium: Orden du gav mig har jag gett dem, och de har tagit emot dem. (Joh.17:8) Det kan man verkligen våga tro och glädja sig åt! Kauko Puranen Klas Balkhed Sjømannskirken firar 150 med frimärke och seglats Jubelåret inleddes redan i januari med ett frimärke för att hedra Norska Sjømannskirken. Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga norska domkyrkor. Den 25 juli lägger skolskeppet Gann ut från Stavanger på en jubileumskryssning med norska Sjømannskirken, som fyller 150 år. Den norska kollegan är 11 år äldre än vår egen finländska Sjömanskyrka, grundad 1875 med bl.a. norsk förebild som Finska Sjömansmissionssällskapet. Gann är den tidigare kustbåten Narvik, som under 2007 efter 25 års slit på Hurtigruten övertogs av Unge Sjømenns Kristelige Forening. Gann har hyttplatser för 410 passagerare. Jubelåret inleddes redan i januari när den norska posten gav ut ett frimärke för att hedra Sjømannskirken. Stian Hole har ritat märket, som är på 15 kronor. Märket trycks i offset hos välrenommerade Joh. Enschede i Nederländerna, och upplagan är drygt 15 miljoner ex, rimligen tillräckligt för att alla intresserade skall kunna skaffa sig ett märke. Sjømannskirkens arbete liknar vårt eget: varje år sänds t.ex. julklappar ut till sjömän över hela världen. Som mest har det årligen blivit julgåvor med tillhörande litet brev. Under den tyska ockupationen av Norge bröts kontakten till Sjømannskirkens huvudkontor i Bergen och i stället tog norska sjömanskyrkan i London över, skriver norska posten i sin kundtidning. Tio år efter kriget var alla kyrkans skadade fastigheter reparerade och tio nya kyrkor öppnade. Liksom i Finlands Sjömanskyrka är målgrupperna i dag alla landsmän utomlands och inte längre bara sjöfolket. Jubileumskryssningen över Nordsjön tar deltagarna till Leith i Storbritannien, där den första norska sjömanskyrkan utomlands anlades. Sedan besöks de norska kyrkorna i London, Rotterdam och Hamburg. Det blir också olika kulturprogram ombord. Den 26 juli förtöjer Gann i Bergen, där The Tall Ships races samtidigt avslutas. Då blir det en ekumenisk gudstjänst ombord i vackra norska tremastade stålbarken Statsraad Lehmkuhl som i år firar sitt 100-årsjubileum. Därpå fortsätter Gann via en oljerigg till Aberdeen. Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga norska domkyrkor. Kung Harald V deltar i gudstjänsten i Bergens domkyrka. Jube- Våra finländska julsymboler Tro, hopp och kärlek kända framför allt i Jakobstad återfinns på den norska förstadagsstämpeln för Sjømannskirkens 150-årsfrimärke. Våffeljärn finns i varje norskt hem och våfflor äts i Norge på många sätt, med sylt och grädde likaväl som med getost. För norrmännen symboliserar våfflan vaffeln på norska närheten till medmänniskan. låret fortsätter under hösten med en historisk utställning på Bergens sjöfartsmuseum. På nätet lägger kyrkan ut en historisk tidslinje som dokumenterar sjömanskyrkans historia och verksamhet. Överallt i världen markeras jubileet också just med den norska våfflan. I en satsning kallad Hjertevarmeaksjon bjuder medarbetare och frivilliga på nygräddade norska våfflor. Vill ni veta hur en norsk våffla skall gräddas finns det recept (på norska) på Thure Malberg Norske Sjømannskirke 30 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 31

17 Pekka Huhtaniemi vår ambassadör i Storbritannien Pekka Huhtaniemi, Finlands ambassadör i Storbritannien ser sjömanskirkan London som en förenande stödjepunkt för i landet bosatta finländare. Vi träffar ambassadör Pekka Huhtaniemi tisdagen efter påsk på Finlands Sjömanskyrka i London i södra London. Under veckan efter påsk är det vanligtvis stilla, men mot vanligheten är det också idag livligt på kyrkan. Sjömanskyrkan har alltid varit en sådan stödjepunkt, dit jag har kommit för att träffa finländare liksom, också på mina tidigare arbetsplatser, till exempel i Belgien. Sanarbetet mellan ambassaden och sjömanskyrkan grundar sig enlig Huhtaniemi i hög grad på omsorgen om den finländska kolonin. Pekka Huhtaniemi betonar, att representation är endast en del av ambassadörens arbete, vilket också består avvardagligt kontorsarbete. Detta är för ambassaden liksom en port till den finländska kolonin. En uppgift som åligger ambassaden är att upprätthålla kontakten till den finländska bosättningen i stationeringslandet. och där är sjömanskyrkan en av de viktigaste kanalerna här tillsammans med andra organisationer som vänskapsföreningarna, Finn Guild och Handelskammaren. Information för beslutsfattarna En ambassadörs arbete är mycket mångsidigt. Inte ens två dagar är varandra lika, berättar Huhtaniemi, Detta är en s.k. bilateral plats, eller vi koncentrerar oss på relationerna mellan Finland och Storbritannien. Här finns några internationella organisationer i vilka jag ibland går på möten men det är inte alls det huvusakliga innehållet i vårt arbete. Huvudsaken är att följa med företeelser i Storbritannien och rapportera till Finland om sådana frågor som är viktiga för finländska beslutsfattare. Också att organisera olika slags besök är en del av vårt huvudsakliga arbete. Vi arrangerar och gör för olika slags deltagare ömsesidiga besök härifrån till Finland och från Finland hit. I fråga om offentlig diplomati har frågor om skolorna i Finland under de senaste åren enligt Huhtaniemi haft stor efterfrågan till ambassaden. Till och med ambassadören har blivit ombedd att berätta om hemligheten med att de finländska skoleleverna klarar sig så bra. I allmänhet betonar vi då de goda lärarna. De åstadkommer goda elever. Jag har försökt hålla nära kontakt till finländarna i olika delar av Storbritannien, så att de skall veta, att ambassaden är intresserad av finländarnas angelägenheter. Jag har tillsammans med min hustru rest runt om i landet ganska flitigt och fått en någorlunda klar allmänbild av var det bor finländare här och av deras omständigheter, berättar ambassadören och tillägger: I allmänhet är de rätt så goda. Möte mellan vardag och glamour Ambassadörens arbete utförs i ett kungarike, där det finns ett hov och många olika ceremonier. Frack, jackett och smoking är ganska ofta i bruk. Om denna mest glamourösa sida i sitt arbete kommer Huhtaniemi som mest minnesvärt ihåg sitt första sammanträffande med drottning Elisabeth. Huhtaniemi ler och och påminner om, att detta är endast en del av ambassadörens arbete, som också mycket består av vardagligt kontorsarbete. Å andra sidan måste ambassadören ändå inte sitta på sitt kontor från morgon till kväll, utan han går också ut i yttervärlden går på tillställningar och möter människor. Också utanför London tillägger han. Kyrkan med låg tröskel Huhtaniemi anser att Sjömanskyrkan i London har en roll som är viktig också för framtiden. Visserligen är början av namnet litet problematisk. Då sjöfarten har förändrats, så att fartygen i dröjer i hamn endast några timmar. Sålunda är kyrkan inte längre sådana trygga hamnar för sjömännen, som de var tidigare. Ansvaret som ambassadören har som ledare för stiftelsen för sjömanskyrkan i London gäller närmast kyrkans ekonomi. Som stående anledning till bekymmer gäller det att hålla budgeten i balans. Därför är här ständigt olika kampanjer på gång, genom vilka man försöker inspirera husets besökare att betala något för att de har ett sådant hus här i London. Detta är ett allaktivitetshus, som samtidigt är en kyrka. Det väsentliga är, att tröskeln hit är mycket låg. Det är lätt att komma hit. Nu också när jag kom hit var här ett ganska stort ståhej på gång. En grupp musiker övade runt flygeln. Småbarnsklubben hade just slutat, och barnen sprang omkring, medan mammorna satt och utbytte erfarenheter. Här händer saker, småler Huhtaniemi. Obs! Läs mera på nätet! Text: Anneli Lenkkeri Bild: Ilpo Musto Konstnären Th. Norling från Åbo målar gärna sina fartyg i hamnmiljö. På den här tavlan i svensk ägo ligger FÅA:s passagerarångare Arcturus ( ) i Södra hamnen i Helsingfors. Hamnbanan mellan Skatudden och järnvägsstationen som löpte längs kajen revs senare. Sjöfart som konst i Sibbo och Lovisa Två utställningar med sjöfartsmotiv är värda ett besök under våren. I Sibbo visas Caj Bremers natur- och fartygsbilder fram till den 8 juni och i Lovisa ställer Åbokonstnären Th. Norling ut sina fartygstavlor under hela sommaren. Sedan bara några år tillbaka finns en trevlig utställningslokal vid Vainuddsvägen i Gumbostrand, Sibbo, bara en halv timmes bilväg från Helsingfors. Gumbostrand Konst & Form har öppet fredag söndag från kl. 11. Fri entré till galleriet, som vid sidan av Bremers arbeten också visar konstglas från Notsjö Galleri Andelslag NuGO. Kamera och Caj Bremer Thure Malmberg Nestes tanker Enskeri ( dwt) var vid leveransen 1970 från varvet i Emden ett av Finlands största fartyg, här fotograferat av Caj Bremer troligen på Svartbäcksfjärden intill Sköldvik i Borgå. På utställningen i Gumbostrand visas Bremers natur- och fartygsbilder. kvartssand heter utställningen, som är öppen till den 8 juni. Servering och bra parkeringsplats. I Lovisa visade stadens museum under vintern marinkonst från stadens privathem. En betydande samling tavlor från pensionerade hamndirektör Ilmari Elos hem visades och dessutom bl.a. verk av Adolf Bock, som målade mycket för redarsläkten Nordström i Lovisa. I maj öppnades sedan en utställning av konstnären Th. Norlings fartygstavlor i Sjöfartsmuseet vid Skeppsbron i Lovisa. Under sommaren är den öppen alla dagar utom måndagar till ordinarie entrépris. Text Thure Malmberg 32 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 33

18 Lloyd s Register i Finland klas sar nya isbrytaren Kvinnorna på framträdande poster inom sjöfartsbranschen är fortfarande rätt ovanliga. Päivi Björkestam är högsta chef för Lloyd s Registers fartygsklassningar och -inspektioner i Finland. Sedan ett år tillbaka är dipl.ing. Päivi Björkestam Field Operation Manager for Finland inom Lloyd s Registers (LR) organisation. Den långa engelska titeln betyder att Björkestam är högsta chef för LR:s fartygsklassningar och -inspektioner i Finland. När LR:s tidigare chef i Finland Matti Dipl.ing. Päivi Björkestam, chef för Lloyd s Registers fartygsklassning i Finland, har tjugo år bakom sig i det internationella bolaget som hör till världens största på sitt område. Niskanen våren 2013 gick i pension ändrades LR:s organisation här, så att fartygsinspektion och industrisektor delades upp med skilda chefer. Det är dipl. ing. Jari Manninen som nu bl.a. ansvarar för kontrollen av tryckkärl och industriella installationer. Dessutom inrättades en tjänst som Client Manager. Åtta inspektörer och en övrig personal på fyra svarar nu med Helsingfors och Åbo som bas för klassningskontroll av fartyg och industrianläggningar i Finland. Ekonomisidan sköts av ett separat kontor. Päivi Björkestam är född och uppvuxen i Tavastehus. Men flickan från Insjö-Finland har inte bara forskat i isgående lastfartyg en erfarenhet som kan vara bra när LR nu fått uppdraget att klassa Finlands nyaste isbrytare vid Tekniska högskolan, utan också skaffat sig behörighet som lättmatros vid sjömansskolan i Mariehamn. Pappa hade segelbåt, och vi seglade mycket både på Skärgårdshavet och i Ålands och Stockholms skärgårdar. Jag hade väl sjön i blodet redan som liten. När jag gick i gymnasiet i Tavastehus med traditioner från elever som Jean Sibelius, Eino Leino och J.K. Paasikivi ville jag först bli sjökapten. Men under tiden i Mariehamn kom jag fram till att jag ändå inte passade till sjöss, utan sökte in till Tekniska högskolan för att studera skeppsbyggnad i stället, säger hon. Liksom fartygsklassning är skeppsbyggeri en verksamhet som åtminstone i Finland varit rätt manligt dominerad. När jag blev klar hösten 1992 var vi tre kvinnliga skeppsbyggare som tog examen. Jag visste emellertid att jag inte ville bli fartygsarkitekt, en kanske mer typiskt kvinnlig syssla inom branschen. I stället var det jobb på något klassningssällskap eller ett rederi som lockade. I juni 1994 kom jag till Lloyd s Register i Helsingfors. Det var LR:s legendariska Finlandschef Sigurd J. Törnquist som gjorde anställningsintervjun. Till en början fick jag följa med någon äldre, erfaren kollega på granskningsuppdrag ombord på fartyg eller varv. Så har det fortsatt, och i tjugo års tid har jag legat på landsvägarna på väg till eller från någon hamn eller något varv. Fortfarande gör jag fartygsinspektioner för att bevara den formella kompetensen. Men det känns aningen vemodigt att det i framtiden antagligen blir mest skrivbordsjobb, säger Päivi Björkestam. Säkerheten allt viktigare Under de tjugo år som gått i jobbet på LR har arbetet allt mer fokuserats på säkerhetsfrågor. Det är många kurser i England, och LR har omfattande säkerhetssystem. Vi klassar fartyg under många olika flaggor, men oberoende av flaggstaten är det i regel alltid samma jobb. Finländsk sjöfart har liksom den finländska varvsindustrin det svårt just nu, men jag hoppas att det unika skeppsbyggnadskunnandet skall kunna bevaras i Finland. På en tid har vi inte fått uppdraget att klassa några finländska nybyggen. Senast var det Viking Grace som levererades 2012 i Åbo och två ryska supplyfartyg som levererades från Arctech Helsinki Shipyard samma år. De är alla klassade i LR. I mars kom så ett mycket efterlängtat beslut: den nya finländska isbrytare som Trafikverket beställde vid Arctech i februari skall klassas hos Lloyd s Register, säger hon. Udda yrke för kvinna Päivi Björkestam har bytt barndomens Tavastehus mot Borgå som boplats, och pendlar varje dag till kontoret vid Alexandersgatan i Helsingfors. Tjugo års vana vid landsvägsliv gör att den pendlingen inte känns märkvärdig på något sätt. Borgå är en fin bomiljö. På vintern skidar vi gärna i Kokonbacken och sommartid har Borgå Segelsällskap en bra och inspirerande juniorverksamhet vid Kuggen. Där har en av döttrarna redan börjat segla optimistjolle. Päivi Björkestams svenska ger ingen antydning om att det inte skulle vara hennes modersmål. Förklaringen ligger i Skåne och ett eget intresse för språket. Jag har kusiner i Skåne. Det gav från början en positiv inställning till svenskan, och jag ville lära mig språket. Skoltiden i Mariehamn och äktenskapet med en finlandssvensk i Borgå har naturligtvis bidragit, skrattar Päivi Björkestam. Hon vill inte betona könet när det gäller hennes kanske något udda yrke. Men att kvinnor på framträdande poster inom sjöfartsbranschen fortfarande är rätt ovanliga bevisas av en titt i januarinumret av LR:s tidskrift LR Horizons. Bara två kvinnor på framträdande poster finns med: LR:s Client Manager Phyllis Conroy i Glasgow och en brittisk prinsessa. Båda damerna deltog i anslutning till fartygsdop. LR har emellertid i dag 79 kvinnliga fartygsinspektörer i hela världen. Organisationens högsta Classification manager är dessutom en kvinna, Joanna Townsend. De flesta kvinnliga LR-inspektörerna finns i Kina, 17 stycken. Danmark har tre kvinnor på denna post, Sverige och Norge inga, men Finland nu alltså en i likhet med bl.a. Frankrike, Belgien, Australien och Singapore. Både Storbritannien och Spanien ligger emellertid långt före med elva kvinnliga LR-fartygsinspektörer var. Text och foto Thure Malmberg Henkilöstöuutisia Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hakuaika pääsihteeriksi vastaamaan perinteikkään ja jatkuvasti uudistuvan järjestön johtamisesta ja kehittämisestä oli huhtikuussa. Uuden pääsihteerin valitsee yhdistyksen hallitus alkusyksyllä. Brysselin merimieskirkon emännäksi on valittu lentoemäntä Tiina Oikarinen (38). Hänellä on vuosien keittiötyökokemus Finnairilta, McDonaldsilta ja Ahvenanmaan leirintäalueelta. Belgian Suomi-koulun opettaja hän toimi vuosina Oikarinen asuu Brysselissä belgialaisen miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Emännän toimessa Helena Pirhosen seuraajana Oikarinen aloittaa kesälomien jälkeen. Marko Toljamo RSamuli Kallio. otterdamin merimieskirkon palveluvastaavaksi on valittu leirikeskuspäällikkö Samuli Kallio (39) Turusta. Hän on toiminut aiemmin mm. kokkina, myyntineuvottelijana ja taksikuljettajana. Palveluvastaavana Kallio aloittaa kesälomien jälkeen. Merimieskirkko on kutsunut kesäkuussa 2014 Helsingin Hernesaaressa avattavan merenkulkijoiden palvelukeskuksen vetäjäksi teol. yo. ja kielenkääntäjä Katri Oldendorffin. Kyseessä on Merimieskirkon ja Merimiespalvelutoimiston yhteistyöhanke, johon Mepa nimeää myös oman työntekijänsä. 34 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 35

19 Karla-Maria Toiviainen katsoo luottavaisena tulevaisuuteen ottaen vastaan sen, mitä annetaan. Puskaradio ja mainonta Facebookissa toimivat ja tuovat monia Haagiin muuttaneita expateja mukaan musiikkikoulu Karlandon toimintaan. Iloa ja oppia muskarista Musiikkikoulu Karlando tuo iloa ja yhteisöllisyyttä Hollannin suomalaisille. Katsekontakti on tärkeää pienten muskarilaisten kohtaamisessa. Voorburgin vanhan autotallin kahvilasta kuuluu muskariäitien iloinen puheensorina perheen pienimpien nauttiessa viereisessä huoneessa Karla-Maria Toiviaisen johdolla musiikin riemusta. Limspin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo. Köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla joo. Soitan kelloa. Painan nappia, tällä pysäkillä pois. Toiviaiset muuttivat Haagiin joulukuussa vuonna 2010 perheen poikien ollessa 6- ja 2-vuotiaita. Kun mieheni lähti töihin ja esikoisemme aloitti koulun, muodostui kaupungissa jo 15 vuoden ajan kokoontunut suomalainen leikkipiiri minulle ja perheen pienimmälle tärkeäksi arjen henkireiäksi. Pian huomasin kuitenkin kaipaavani muskaria, olinhan käynyt siellä poikieni kanssa Suomessa kuusi vuotta. Kaksivuotiaani kielenkehitys oli muuttaessamme Hollantiin sellaisessa vaiheessa, jossa muskarista olisi ollut apua. Vaikka olen itsekin muusikko ja laulan paljon kotona lapsilleni, koin, että musiikkileikkikoulu voisi antaa vielä enemmän. Varovaisen tiedustelun jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloitin muskarin olohuoneessamme asenteella, että kokeilen ja katson, minkälaista palautetta tulee. En olettanut, että suunnitelmani automaattisesti onnistuisivat, vaan halusin antaa itsellenikin vapauden tutkia ja miettiä asiaa. Toiminta laajeni kuitenkin parissa vuodessa sen verran, ettei auttanut muu kuin perustaa oma yritys, Karla kertoo. Yhteydenottoja tuli Amsterdamin leikkipiiristä, merimieskirkolta Rotterdamista sekä yksittäisiltä perheiltä. Toiminta laajeni, syntyi suomalainen naiskuoro sekä Eurooppa-koulun lapsikuoro. Myös englanninkieliset muskariryhmät aloittivat toimintansa viime syksynä. Karlandossa yhdistyy oikeastaan kaikki se, mitä olen aikaisemmin työkseni tehnyt muusikkona ja pedagogina. Tajuan olevani hyvin onnekas saatuani tehdä elämäni aikana niin monenlaisia asioita musiikin parissa. Suunnitelmat uusiksi Karla-Maria Toiviainen valmistui musii- kin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta kirkkomusiikin koulutusohjelmasta keväällä 2004 pääaineenaan laulu. Hänen molemmat vanhempansa, isoisät sekä äidin isoisä ovat myös kanttoreita. Minulla oli tarkat suunnitelmat elämääni varten. Valmistuttuani hakisin kanttorin virkaa ja työskentelisin kirkkomusiikin ja laulamisen parissa. Asiat menivät kuitenkin toisin olkapääni vammautuessa opintojeni aikana. Hetken näytti siltä, että koko muusikon urani olisi loppu. Sormeni eivät liikkuneet kunnolla, ja vain kaksi minuuttia pianonsoittoa oli liikaa. Olkapääni tulehtui niin, etten voinut kuukauteen koskea pianoon. Minua auttoivat oma puoliso, perhe ja musiikki. Uskon myös Jumalaan ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina jollain tavalla: ei aina niin kuin itse haluaisimme, mutta taaksepäin katsoessa näen niiden järjestyneen. Monipuoliset opinnot estivät Karla-Mariaa tipahtamasta tyhjän päälle. Suomessa hän työskenteli vuosia laulajana ja laulupedagogina sekä kuorojen äänenmuodostuksen opettajana. Päivä vain ja hetki kerrallansa Tämä koko juttuhan tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, toteaa musiikin ammattilainen Karla-Maria hymyssä suin udellessani yhden naisen yrityksen syntyjuuria. Valoisa olemus kertoo, että musiikkikoululla ja sen perustajalla menee hyvin. Teen paljon töitä Karlando-musiikkikouluni eteen, jotta asiat onnistuisivat. En kuitenkaan halua asettaa itselleni liikaa paineita. Katson lukuvuosi kerrallaan eteenpäin. Haagissahan väki vaihtuu koko ajan: uusia ihmisiä tulee ja toiset palaavat Suomeen. Englanninkielisen väestön kanssa on samoin. Tässä työssä täytyy asennoitua olemaan sosiaalisesti avoin ja sanomaan jatkuvasti hyvästejä. Karla-Maria pyrkii kehittymään ja opiskelemaan uutta musiikin saralla. Tärkein mentori on Helsingissä asuva sisko, hänkin yhdeltä ammatiltaan muskariopettaja. Äidin kanssa taas puhutaan kuorotyöstä ja jaetaan ideoita puolin ja toisin. Siskoni lähettää minulle lauluja sekä uutta materiaalia. Pidämme yhdessä myös vertaistukipalavereja Skypessä. Koskettava hetki merimieskirkolla Karla-Maria kulki pienestä pitäen muusikkovanhempiensa mukana erilaisissa tilaisuuksissa. Ensimmäistä kertaa esiinnyin kaksivuotiaana Puotilan vanhainkodin juhannusjuhlassa, jossa minut nostettiin tuolille. Kosketuspinta syntyi aikoinaan myös merimieskirkkoon niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Karla-Maria muistaa vanhempiensa kuoromatkoja merimieskirkoille Keski-Eurooppaan ja esiintymisiä merimieslähetyksen hyväksi Helsingissä. Isäni äidin vieraillessa meillä reilu vuosi sitten sattui samaan aikaan Suomalaisen Naiskuoron esiintyminen Rotterdamin merimieskirkolla. Isoäidilleni oli erityisen koskettavaa nähdä kolmannen sukupolven kanttorin palvelevan jumalanpalveluksessa, mikä vei hänet Visuaalisuus ja eläytyminen lauluihin ovat tärkeitä metodeja musiikin varhaiskasvatuksessa. muistoissa aina 60-, 70- ja 80-luvuille asti. Tuolloin isoisäni oli vieraillut kirkolla kanttorina oman nuorisosoittokuntansa kanssa. Isäni jatkoi samaa perinnettä 70-luvulla. Jumalanpalvelus oli itsellenikin kanttorin ominaisuudessa ensimmäinen kymmeneen vuoteen. Olkapääni kestää sen verran, että pystyn nykyään silloin tällöin soittamaan urkuja tai pianoa, mikä on suuri kiitoksen aihe. Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen 36 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 37

20 merimieskirkkouutisia Anna Eklund Anu-Marja Kangasvieri Lyypekin merimieskirkolla järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa pääsiäisbasaari. Tarjolla oli suomalaisia pääsiäisherkkuja, kuten mämmiä, mignon-munia, rahkapullaa, grillimakkaraasekä tietenkin käsitöitä. Saksalaiseen tapaan ohjelmassa oli myös arpajaiset, Tombola, jossa päävoittoina oli Finnlinesin ja Viking Linen risteilyjä. Risteilyjen voittajat liikuttuivat voitoistaan, osa jopa kyyneliin saakka. Ensimmäiseksi kerraksi basaari oli lämminhenkinen ja onnistunut kokemus! Kokkolan merimieskirkon vapaaehtoiset tekivät kevätretken Kalajoelle, jossa tutustuttiin myös satamakirkkoon. Kuvassa Kokkolan merimieskirkon ja Kalajoen satamakirkon vapaaehtoisia. Luvian alakoulun 4A ja 4B -luokat vierailivat Vuosaaren merimieskirkon kutsumana Helsingin satamassa huhtikuun lopulla. Tutustumiskohteina olivat satamassa ollut Finnlady-laiva, satamatalo Gate House ja Vuosaaren merimieskirkko. Palautteena käynnistä oppilaat kertoivat, mikä oli parasta retken aikana. Lapsenlapsi oli antanut puosulle Hello Kitty -tarran laitettavaksi laivan trukin kylkeen. Kuva on otettu Hietasen satamassa Kotkassa. Helsingin Saksalaisen koulun oppilaat Laura Matinpalo ja Emilia Koivisto asuivat aikaisemmin Hampurissa ja halusivat TET-jakson eli työelämään tutustumisjakson kautta palata entiseen kotikaupunkiinsa ja samalla merimieskirkolle. Hampurin pääsisäismyyjäisten arpajaisten eli Tombolan onnellinen Viking Linen risteilyn voittaja Sebastian Schauman. Palkinnon luovutti Satu Oldendorff. Satu Oldendorff Carsten Henning Satu Oldendorff Jaana Rannikko Porvoon hiippakunnan kansainvälisestä työstä vastaava pappi Tomas Ray tutustui huhtikuussa Pohjois-Saksan merimieskirkkotyöhön. Anna-Rita ja Achim Lau kertoivat Raylle ruotsinkielisten suomalaisten toiminnasta kirkolla. Naantalin Venemessut Naantalin Venemessu järjestetään tänä kesänä viidennen kerran. Juhlamessut avaa pääministeri Jyrki Katainen. Avajaisten yhteydessä julkistetaan ensimmäistä kertaa jaettavan Turun Saariston Veneilyteko -kunniamaininnan saaja. Veneily on yksi tärkeä osa Turun saariston elinvoimaisuutta ja kulttuuria. Naantalin Venemessut haluavat osoittaa omalta osaltaan kiitollisuutta niille teoille ja tekijöille, joiden toimesta veneilyn olosuhteet paranevat vuosi vuodelta Turun saaristossa, kertoo messujen projektijohtaja Tuomas Levanto kunniamaininnan taustasta. Messuille on tulossa yli 100 venettä ja noin 100 eri näytteilleasettajaa. Uusien veneiden rinnalla messuilla on esillä myös noin 30 yksityishenkilöiden myynnissä olevaa käytettyä venettä. Veneiden ja veneilytarvikkeiden lisäksi messuilla on mahdollisuus tutustua myös mökkeilyyn ja loma-asumiseen liittyviin tuotteisiin, kuten energiaratkaisuihin, puutarhakalusteisiin ja laitureihin. Naantalin Venemessut on avoinna Vierasvenesatamassa pe klo 15 20, la klo ja su klo Vapaa pääsy. Keskiaika saapui Merikeskus Vellamoon Merikeskus Vellamossa Kotkassa avautui Kannu ja kirkonkello hylkytarinoita keskiajalta -näyttely. Tammikuuhun 2015 asti esillä oleva näyttely kertoo kasvavan kaupankäynnin, lisääntyvien yhteyksien sekä merenkulun historiaa keskiaikaisten hylkylöytöjen avulla. Suomesta on löydetty kaikkiaan viisi keskiaikaista hylkyä, ja niistä kaikista kerrotaan näyttelyssä. Päätähtenä on 1200-luvun loppupuolelle ajoitettu Egelskärin hylky, josta nostettu lastitavara antaa kansainvälisestikin arvokasta tietoa keskiajan esinekulttuurista ja avaa ainutlaatuisen näkökulman aikakauden kauppaverkostoihin Itämerellä. Suomen merimuseon päänäyttelyyn pystytetty lapsille tarkoitettu toiminnallinen Ritaripaja laajentaa Kannu ja kirkonkello -näyttelyn teemaa ritarien ja linnojen aikaan. Näyttely on avoinna Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. Purjelaivan kaima tapasi Saksan keisarin Naima Atlanta Winifred Laine isänsä merikapteeni Frans Wilhelm Laineen sylissä. Kuva on otettu Lontoossa. Otsikko vähän oikaisee elämän kurveissa, sillä Naima Atlanta Winifred Laine ei ollut ihan täyskaima, ja hän piipahti iltapäiväteellä Saksan entisen keisarin Wilhelm toisen luona Wilhelm oli saanut potkut ensimmäisen maailmansodan jälkeen.. Wini Laineen elämää voisi luonnehtia jopa uskomattomaksi. Etunimet kertonevat kaiken hänen alkuperästään, sillä hän syntyi raumalaisella purjelaiva Winefredillä. Se teki Atlantilla matkaa Australiasta Lontooseen, missä vanhemmat olivat menneet naimisiin ennen reissua huhtikuussa Isä oli kippari, äiti seurasi mukana. saivat rahdin takaisin Lontooseen ja lähtivät matkalle takaisin ja yli Atlantin ja 11. helmikuuta 1895 syntyi heille pikkuinen Wini. Isä oli komentosillalla ja alhaalla oli myöskin kätilö. Laivan matkustajissa oli todellakin kätilö, joka oli palaamassa Englantiin. Wini kastettiin Lontoossa, ja hänen meriuransa jatkui vielä viisi vuotta. Tutuiksi tulivat kaikki mantereet ja Kap Hornin ohi muutaman kerran ja että nykyään voi sanoa että minä olen naisellinen kaphornisti. Isä jäi 1901 merikoulun opettajaksi Raumalle, ja pikku Winillä oli aluksi vaikeuksia sopeutua koulun kuriin, koska hän oli tottunut vapaaseen merielämään. Häiritsin aina tunnit ja tietenkin toverit, ne teki mielellään kiusaa Ylioppilaaksi tämä kouluhäirikkö pääsi 17-vuotiaana, ja koska hän oli liian nuori yliopistoon, vanhemmat lähettivät hänet Lontooseen kieltä oppimaan. Liikunta ja uinti kiinnostivat, ja Wini valmistui Helsingin yliopiston voimistelulaitoksesta Laitoksen johtajalla oli suhteita Nobelin perheeseen, ja Winin ensimmäinen työpaikka oli sairasvoimistelun johtajana Nobelin sairaalassa Pietarissa. Wini oli ilmeisen monilahjakas, sillä hän suoritti tutkinnon myös Helsingin konservatooriossa. Hän kiinnostui tanssista, jonka opettajana oli alan suuriin nimiin kuulunut Maggie Gripenberg. Sitten, sattuma voi olla hyvinkin hyvä, minulle tapahtui äärettömän hyvä sattuma : tallinnalaisen sairasvoimistelulaitoksen johtaja tarvitsi sijaista, ja Wini sai paikan. Hän alkoi myös pitää tanssikursseja, ja niitä kertyi niin paljon, ettei aikaa enää riittänyt leipätyölle vaan minulla oli sitten oma niin kutsutusti tanssikoulu. Oppilaita oli 500. minä tahdoin oppia enemmän, ja sitten minä menin Berliiniin ja annoin tanssitunteja. Ja ne kritiikit, ne ovat olleet äärettömän hyvät. Wini olisi halunnut perustaa oman tanssikoulun. Se ei inflatsionin takia onnistunut, mutta sattuma tuli avuksi. Agentuurin kautta hän sai soolotanssijan ja balettimestarin paikan Karlsruhesta, vaikka minä en ole sitä vanhaa balettia koskaan tanssinut. Karlsruhessa Wini tutustui säveltäjä Wagnerin perikuntaan, ja kuvaan tuli myös upseerismies, Fritz. Teatteriura kompastui Fritziin 1924, ja taas oli oman tanssikoulun vuoro. Fritzillä oli suhteita entisen keisarin hoviin, ja miehensä avecina Wini pääsi visiitille Wilhemin palatsiin Doornissa Hollannissa. Sotavuodet Wini vietti Berliinissä, ja muutama vuosi miehensä kuoleman (lokakuussa 1945) jälkeen hän muutti pakolaisena Suomeen. Takaisin Saksaan Wini palasi 1955, ja haastatteluhetkellä 1983 hän asui yksin Berliinissä. merikohtaloita 38 Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan 39