HE 266/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 41 luvun 1 :n ja poliisilain 2 luvun 6 :n muuttamisesta

Transkriptio

1 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 41 luvun 1 :n ja poliisilain 2 luvun 6 :n muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ampuma-aselain ampuma-aseen hankkimista ja hallussapitoa koskevia säännöksiä, poliisilakia ja rikoslakia. Esityksen tavoitteena on aselupamenettelyn uudistaminen aseturvallisuutta vaarantamatta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ase-elinkeinonharjoittajalle velvollisuus ilmoittaa maahantuomansa, siirtämänsä, hankkimansa, valmistamansa tai muuntamansa ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitiedot poliisin asetietojärjestelmään. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös ase-elinkeinonharjoittajalla säilytettävänä tai korjattavana olevia ampuma-aseita ja aseen osia sekä ase-elinkeinonharjoittajan patruunavarastoja. Yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisin asetietojärjestelmään korvaisi ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpitovelvoitteen. Ehdotettu muutos parantaisi aseen elinkaari- ja sijaintitietojen hallintaa. Hankkimis- ja hallussapitolupamenettely sekä yksityistä valmistamislupaa koskeva lupamenettely yhdistettäisiin aselupamenettelyksi. Aselupa olisi ampuma-aseen, tehokkaan ilmaaseen ja aseen osan hallussapitoon oikeuttava lupa, johon voitaisiin liittää oikeus aseen ja aseen osan hankkimiseen, valmistamiseen tai muuntamiseen yksityistä tarkoitusta varten. Aselupaa voisi hakea sähköisesti, mikä joustavoittaisi ja nopeuttaisi lupamenettelyä ja vähentäisi henkilökohtaisen asioinnin tarvetta. Sähköisen menettelyn rinnalla säilyisi mahdollisuus hakea lupaa poliisilaitoksella asioiden. Aseluvan hakemista ei olisi sidottu hakijan kotikuntaan tai kotipaikkaan, vaan lupahakemuksen voisi jättää haluamalleen poliisilaitokselle. Muutos joustavoittaisi lupamenettelyä. Aseluvan hakijan soveltuvuuden arviointia kehitettäisiin uudessa lupamenettelyssä kohdistamalla hakemuksen tekniseen käsittelyyn ja soveltuvuustestin suorittamiseen nykyisin käytettävät poliisin resurssit hakemuksen entistä yksilöllisempään käsittelyyn. Soveltuvuustestistä lupamenettelyn yhteydessä luovuttaisiin, koska testin hyödynnettävyys on huono, eikä se ole käytännössä tuonut lisäarvoa aseturvallisuuteen. Soveltuvuuden arviointia uudessa lupamenettelyssä parannettaisiin hakijan entistä yksilöllisemmällä haastattelulla sekä poliisilla jo olevan tiedon tehokkaammalla hyödyntämisellä lupaharkinnassa esimerkiksi tietojärjestelmien automaattista tiedonvaihtoa kehittämällä. Velvollisuutta hankitun ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen ja aseen osan esittämiseen tarkastettavaksi poliisille rajoitettaisiin. Asealan elinkeinonharjoittajalta hankittua ampumaasetta, tehokasta ilma-asetta ja aseen osaa ei pääsääntöisesti tarvitsisi esittää poliisilaitoksella. Ase-elinkeinonharjoittaja ilmoittaisi hankitun ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen ja aseen osan luovutuksesta poliisin asetietojärjestelmään ja lupaviranomainen tarkistaisi tiedot. Yksityisten välisellä luovutuksella siirtynyt ampuma-ase, tehokas ilma-ase ja aseen osa tulisi esittää poliisille, jos luovuttajan hallussapitoon oikeuttava lupa olisi myönnetty ennen vuotta Lisäksi poliisi voisi aina pyytää esittämistä. Asekeräilijän oikeudesta pitää tiedostoa hankkimistaan ampuma-aseista ja aseen osista hallussapitoluvan hakemisen sijasta luovuttaisiin. Keräilijän tulisi hakea aselupaa hankkimilleen, myös keräilysuunnitelmaan kuuluville ampuma-aseille, tehokkaille ilma-aseille ja aseen osille. Keräilijän tulisi tehdä ilmoitus poliisille hankkimistaan aseen osista, jos niiden hallussapito perustuu siihen, että keräilijällä on oikeus vastaavista osista kootun ampuma-aseen hallussapi-

2 toon. Uudistus toisi myös keräilijät paremmin lupavalvonnan piiriin ja parantaisi sitä kautta aseturvallisuutta. Ampuma-aselaissa säädettäisiin ampuma-aseen, aseen osan, tehokkaan ilma-aseen ja patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamisen vireillepanosta. Säätämällä luvan peruuttamisen vireillepanosta selvennettäisiin nykyistä tilannetta, sillä ampuma-aselaissa ei ole säädetty siitä, millä perusteella luvan peruuttamismenettely voidaan panna tai on pantava vireille. Luvan peruuttamisen vireillepanosta seuraa kuitenkin velvoite tehdä päätös aseiden väliaikaisesta haltuunotosta. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Sähköistä asiointia vaativien uudistusten, kuten ase-elinkeinonharjoittajan ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitietojen ilmoitusvelvollisuuden, sähköisen lupa-asioinnin sekä aseen esittämisen rajoittamisen osalta muutokset tulisivat kuitenkin voimaan vasta joulukuussa vuonna 2018, jolloin poliisin asetietojärjestelmän uudistaminen mahdollistaisi sähköisen asioinnin käytön aselupa-asioissa. 2

3 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1 SISÄLLYS...3 YLEISPERUSTELUT NYKYTILA Lainsäädäntö ja käytäntö Kansainvälinen kehitys ja lainsäädäntö Nykytilan arviointi ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET Tavoitteet Toteuttamisvaihtoehdot Keskeiset ehdotukset ESITYKSEN VAIKUTUKSET Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisten toimintaan Yhteiskunnalliset vaikutukset Ympäristövaikutukset Yritysvaikutukset ASIAN VALMISTELU Valmisteluvaiheet ja -aineisto Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ...35 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT Ampuma-aselaki Rikoslaki luku Aserikoksista Poliisilaki luku Yleiset toimivaltuudet TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET VOIMAANTULO SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS Johdanto Omaisuudensuoja Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate...53 LAKIEHDOTUKSET Laki ampuma-aselain muuttamisesta Laki rikoslain 41 luvun 1 :n muuttamisesta Laki poliisilain 2 luvun 6 :n muuttamisesta...69 LIITE...70 RINNAKKAISTEKSTIT Laki ampuma-aselain muuttamisesta Laki rikoslain 41 luvun 1 :n muuttamisesta Laki poliisilain 2 luvun 6 :n muuttamisesta

4 YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Hankkimislupa Ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupamenettelyistä säädetään ampuma-aselaissa (1/1998) ampuma-aseasetuksessa (145/1998) sekä valtioneuvoston asetuksessa terveydenhuollon ammattihenkilön ampuma-aseilmoituksesta (1223/2011). Lupamenettelyssä noudatetaan täydentävästi hallintolain (434/2003) säännöksiä. Ampuma-aselain mukaan ampuma-aseen valmistaminen, hankkiminen ja hallussapitäminen on pääsääntöisesti luvanvaraista. Ampuma-aselain 5 luku sisältää hankkimista, yksityistä valmistamista ja muuntamista sekä hallussapitoa koskevat säännökset. Ampuma-aselain 42 :n mukaan hankkimislupaa koskeva hakemus tehdään hakijan kotikunnan tai kotipaikan poliisilaitoksella henkilökohtaisesti, erityisen vaarallisen aseen tai aseen osan hankkimiseen luvan myöntää Poliisihallitus. Hankkimislupaa koskevaa ampuma-aselain 42 :ää sovelletaan myös tehokkaisiin ilma-aseisiin. Hankkimislupa voidaan ampuma-aselain 43 :n mukaisesti antaa vain ampuma-aselaissa määriteltyyn käyttötarkoitukseen, eli metsästykseen, ampuma-urheiluun tai harrastukseen, työhön, näytökseen tai kuvaukseen, museossa tai muussa kokoelmassa pitämiseen, muistoesineenä säilyttämiseen, merkinantoon tai vuotiaan huollettavan aseen hallussa pitämiseen. Hankittavan aseen on sovelluttava hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen eikä se saa olla siihen tarpeettoman tehokas. Hankkimisluvan saajan on oltava terveydentilansa ja käyttäytymisensä puolesta sopiva kantamaan ampuma-asetta. Hakijan pitää tarvittaessa esittää lisäselvityksiä esimerkiksi työstään, harrastuksestaan ja asevelvollisuuden suorittamisesta. Ampuma-aseasetuksella annetaan tarkempia säännöksiä hankkimisluvan hakemisesta. Hankkimislupaa on asetuksen mukaan haettava kirjallisesti ja hakemuksessa on mainittava hakijan henkilötiedot, hakemuksen peruste, hankittavan ampuma-aseen, aseen osan tai tehokkaan ilma-aseen yksilöintitiedot, yhteisön tai säätiön asevastaavan nimi sekä hankittavan aseen, aseen osan, ampuma-aseessa käytettäviksi tarkoitettujen patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten aiottu säilytystapa ja -paikka. Yhteisön ja säätiön on liitettävä hakemukseen yhtiöjärjestys, säännöt tai muu kirjallinen selvitys toiminnan tarkoituksesta. Käytännössä hakija tekee hakemuksen suullisesti ja virkailija kirjaa tiedot järjestelmään, samalla pyritään arvioimaan aseen soveltumista käyttötarkoitukseen. Hakijan esteet tarkistetaan poliisin rekistereistä, kuten poliisiasiain tietojärjestelmästä, ennen haastattelua. Mikäli poliisilaitos harkitsee kielteistä päätöstä hakijan taustan, kuten rikoksiin syyllistymisen perusteella, kutsutaan hakija kuulemiseen tai häneltä pyydetään kirjallista vastinetta haastattelun sijaan. Hakijalle varataan aika haastatteluun ja pyrkimyksenä on se, että haastattelija tekisi päätöksen. Soveltuvuustesti Hankkimisluvan hakijan on suoritettava ampuma-aselain 45 c :n mukaisesti soveltuvuustesti, jolla arvioidaan hakijan henkilökohtaista sopivuutta. Soveltuvuustesti otettiin käyttöön vuonna 2011 voimaan tulleella ampuma-aselain muutoksella. Soveltuvuustesti on tietokoneella tehtävä testi, jonka pohjana on puolustusvoimien käyttämä testi. Testi tehdään poliisilaitoksella sen 4

5 tekemiseen varatussa huoneessa poliisin tietoverkosta irrallaan olevalla tietokoneella niin, että poliisilaitoksen henkilökunta valvoo tilannetta. Testin suorittamiseen kuluu aikaa noin tunti. Testi ei yksin ratkaise aseluvan saantia vaan se on yksi osa aineistoa, jota käytetään luvan myöntämisen kokonaisharkinnassa. Testi sisältää 267 kyllä tai ei -väittämää. Testin tulos on joko hyväksytty tai hylätty, lupaviranomainen ei näe yksittäiseen kysymykseen annettuja vastauksia eikä sitä, millä perusteella soveltuvuustestin tulos on hylätty. Testiä ei tarvitse tehdä, jos edellisen testin suorittamisesta on kulunut enintään kolme vuotta. Testi voidaan korvata myös lääkärin tai psykologin antamalla hakijaa koskevalla puoltolausunnolla, jonka tulee olla korkeintaan kuusi kuukautta vanha. Lausunto tarvitaan myös, mikäli testiä ei ole läpäisty hyväksytysti. Jos hakijalta edellytetään myös soveltuvuustestiä, pyritään se tekemään samalla käyntikerralla yhdessä haastattelun kanssa. Testi tehdään ennen haastattelua. Hakijan sopivuus ja hankittavan aseen soveltuvuus ilmoitettuun käyttötarkoitukseen arvioidaan haastattelun ja mahdollisen soveltuvuustestin jälkeen. Päätös hankkimisluvasta Haastattelun jälkeen hankkimislupahakemus ratkaistaan ja päätöstä koskevat tiedot syötetään aserekisteriin. Ampuma-aseasetuksessa on säännös hankkimislupaa koskevasta todistuksesta. Todistuksessa on mainittava luvanhaltijan nimi ja syntymäaika tai yritys- ja yhteisötunnus, luvan voimassaoloaika, aseen, aseen osan tai tehokkaan ilma-aseen yksilöintitiedot, yhteisön tai säätiön asevastaavan nimi ja mahdolliset lupaehdot. Hankkimislupaa koskevan todistuksen antamisen yhteydessä lupaviranomainen antaa ohjeen aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten säilyttämisestä. Päätös postitetaan tai hakija noutaa sen. Hankkimislupa oikeuttaa väliaikaiseen hallussapitoon, joka on voimassa enintään kuusi kuukautta. Asekeräilijälle hankkimislupa voidaan myöntää enintään kahdentoista kuukauden ajaksi. Yksityinen valmistamislupa Luvan ampuma-aseen ja aseen osan valmistamiseen tai muuntamiseen yksityistä tarkoitusta varten antaa ja peruuttaa ampuma-aselain 50 :n mukaisesti hakijan kotikunnan tai kotipaikan poliisilaitos tai erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai aseen osan osalta Poliisihallitus. Lupa voidaan antaa ampuma-aselain 45 tai 45 a sekä 45 c :ssä säädetyin edellytyksin noudattaen soveltuvin osin hankkimislupaa koskevan 42 :n 2 ja 3 momentin säännöksiä sekä hyväksyttävää käyttötarkoitusta koskevan 43 :n ja 44 :n säännöksiä. Yksityinen valmistamislupa annetaan enintään yhdeksi vuodeksi ja lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Hallussapitolupa Ampuma-aselain 52 :ssä säädetään ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoluvasta. Ampuma-aselain 52 :n mukaan sen, joka on hankkimisluvan nojalla hankkinut tai yksityisen valmistamisluvan nojalla valmistanut tai muuntanut ampuma-aseen tai aseen osan, on luvan voimassa ollessa haettava lupaa ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoon. Lupaa on kuitenkin haettava 30 päivän kuluessa hankkimisesta taikka valmistamisesta tai muuntamisesta. Käytännön mukaan hankkimislupa sisältää tosiasiassa hallussapitolupapäätöksen, eikä hallussapitolupaa haeta uudella hakemuksella. Kun hankkimisluvan haltija on hankkinut ampuma- 5

6 aseen tai aseen osan, on se esitettävä hakijan kotipaikan tai kotikunnan poliisilaitokselle hankkimisluvan voimassaollessa, kuitenkin 30 päivän kuluessa aseen tai aseen osan hankkimisesta. Ampuma-aseen tai aseen osan esittämisestä ei peritä maksua. Hankkimislupaa tai yksityistä valmistamislupaa koskeva lupatodistus on esitettävä ja pyydettäessä luovutettava poliisille. Poliisilaitos tarkistaa hakijan esteet poliisin käytössä olevista rekistereistä. Mikäli esteitä ilmenee, evätään hallussapitolupa ja perutaan hankkimislupa. Jos esteitä luvan myöntämiselle ei ole, tilataan hallussapitolupa. Hakija ei saa luvan myöntämisestä yleensä erillistä päätöstä, ellei lupaan aseteta ampumaaselain 53 :n 2 momentin mukaisesti lupaehtoja. Hallussapitoluvan voimassaoloaikaa ja lupaehtoja koskevan ampuma-aselain 53 :n mukaan lupa myönnetään yleensä si, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi. Ensimmäinen hallussapitolupa muun muassa metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen, ampumaurheilua ja -harrastusta varten annetaan luonnolliselle henkilölle enintään viiden vuoden määräajaksi. Lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Sellaista työtä varten annettuun lupaan, jossa ase on välttämätön, sisällytetään ehto, jonka mukaan lupa on voimassa niin kauan kuin luvansaaja toimii työtehtävässä. Hallussapitolupaan, joka on annettu 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, luvanhaltijan huollettavana olevan henkilön haulikon, yhdistelmäaseen, kiväärin tai pienoiskiväärin säilyttämistä ja kuljettamista varten, asetetaan ehto, jonka mukaan luvanhaltija ei saa ampua aseella. Ampuma-aseasetus sisältää säännöksen hallussapitolupaa koskevan todistuksen sisällöstä. Hallussapitolupaa koskevassa todistuksessa on mainittava muun muassa luvanhaltijan henkilötiedot, luvan voimassaoloaika, aseen, aseen osan tai tehokkaan ilma-aseen yksilöintitiedot, ampuma-aseen sarja- tai tunnistenumero taikka aseen osan tiedossa oleva sarjanumero, ampuma-aseen tai aseen osan erityistuntomerkit sekä mahdolliset lupaehdot. Hallussapitolupaa koskevat tiedot voidaan väliaikaisesti merkitä hankkimislupaa tai yksityistä valmistamislupaa koskevaan lupatodistukseen. Korttivalmistaja postittaa hallussapitoluvan hakijalle ja hakijan tulee tarkistaa luvan tiedot. Lupamenettely poliisilaitoksilla Poliisin tilastojen mukaan Suomessa on noin 1,6 miljoonaa asetta yksityishenkilöillä. Suurin osa on metsästysaseita; eniten haulikoita, kiväärejä ja pienoiskiväärejä. Käsiaseita eli erilaisia pistooleita ja revolvereja on noin Samaan aseeseen voi olla kaksi lupaa, koska esimerkiksi saman perheen jäsenellä voi olla aseeseen rinnakkaislupa. Poliisilaitokset käsittelevät aseen hankkimis- ja hallussapitolupahakemuksia vuosittain noin kappaletta, joka on 4,7 % koko lupavolyymista. Aselupien kokonaismäärä harrastajille on noin vuodessa, koska hankkimis- ja hallussapitoluvat menevät samoille henkilöille. Ampuma-aseasioihin kokonaisuudessaan sitoutuu poliisissa 119 henkilötyövuotta, joka vastaa 13, 6 % koko lupahallinnon henkilötyövuosimäärästä. Suoritemaksuja aseasioista kertyy yhteensä noin 2,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 hankkimis- ja hallussapitolupahakemuksia käsiteltiin , vuonna 2012 yhteensä , vuonna 2013 yhteensä , vuonna 2014 yhteensä Vuonna 2015 hankkimislupia myönnettiin ja hallussapitolupia Kielteisiä päätöksiä hankkimis- ja hallussapitolupahakemuksiin tehtiin vuonna 2015 yhteensä Vuonna 2015 hankkimislupia ulkomailla asuvalle myönnettiin yhteensä 162 kappaletta. 6

7 Haettujen lupien määrä on selvästi laskenut viime vuosina, eli noin 40 % vuodesta 2010 vuoteen Ilmiölle ei ole löydettävissä yksittäistä syytä. Vuonna 2011 voimaan tuli ampumaaselain muutoksia, joiden tarkoituksena oli parantaa lupavalvontaa. Erityisesti soveltuvuustestillä vaikuttaisi olleen osittain testistä liikkuneisiin vääriin tietoihin liittynyt pelotevaikutus, mikä on voinut osaltaan hillitä uusien lupien hankkimista. Ampumaharrastus kilpailee koko ajan yhä laajemman lajikirjon kanssa harrastajista. Haulikko- ja kivääriammuntaan soveltuvia ampumaratoja on suljettu eikä metsästyksellä ole enää kasvukeskuksiin siirtyneiden nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa samanlaista vetovoimaa vapaa-ajanviettotapana kuin aikaisemmin. Ampumaurheilu ei aktiivisesti harrastettuna ole erityisen halpaa. Saadakseen luvan hankkia oman aseen, täytyy aktiivinen harrastaminen osoittaa. Kahden vuoden harrastaminen vuokraaseella eli pistoolilla tai revolverilla siten, että aktiivisen harrastamisen edellytykset täyttyvät minimissään, eli kahden vuoden aikana on vähintään kymmenen harrastuskertaa, maksaa vähimmilläänkin noin euroa riippuen käytettävästä aseesta. Kustannuksia aiheutuu ainakin jäsenmaksusta, ratamaksusta, aseen vuokraamisesta ja patruunoista. Kun omaa asetta lähdetään hankkimaan, sille voi tulla hinnaksi lupineen lähemmäs tuhannen euron verran. Taloustilanteella on vaikutusta harrastamiseen, koska rahaa ei välttämättä riitä enää ampumaharrastukseen, vaan sitä käytetään johonkin muuhun välttämättömämpään. Vanhat harrastajat eivät uusi tässäkään tapauksessa kalustoaan entiseen tapaan, vaan vanhoilla aseilla ammutaan niin kauan kuin ne kestävät, niitä korjataan ja lainataan toisilta harrastajilta. Ase ja aseen osa esitetään poliisille hankkimisen yhteydessä ja usein myös rinnakkaislupaprosessin yhteydessä ja joissain tapauksissa myös asepassin hakemisen yhteydessä. Esittämisiä on yhteensä noin vuodessa. Vuonna 2015 lupa-asioita, joissa aseen esittämistä edellytetään, oli vireillä yhteensä noin , joista hankkimislupahakemuksia oli noin , rinnakkaislupia runsaat 4 000, kaksoiskappalehakemuksia noin ja Euroopan ampumaasepassihakemuksia noin Poliisilaitosten välillä päätöksentekotasossa on suuria eroja. Osassa poliisilaitoksia päätöksiä aseasioissa tekee vain päällystö. Päätöksentekotoimivaltaa on useissa poliisilaitoksissa ylikonstaapeleilla, kun taas tietyin edellytyksin muutamissa poliisilaitoksissa päätöksen hankkimisluvan myöntämiseksi voi tehdä myös toimisto- tai osastosihteeri. Hallintopäätöksen tekeminen ampuma-aseasioissa ei edellytä poliisivaltuuksia, vaan päätöksen voi tehdä myös siviilivirkamies. Aselupahakemusten käsittelyaika vaihtelee poliisilaitosten arvion mukaan muutamasta päivästä joihinkin kuukausiin. Jos hakijalta edellytetään soveltuvuustestiä tai haastattelua, käsittelyaika pitenee tästä arviosta kahdesta kolmeen viikkoa. Käsittelyajan pituudella ei ole suoraa yhteyttä haettujen lupien määrään eikä päätöksentekotasoon. Poliisilaitokset arvioivat ampumaaseasioita käsittelevän henkilöstön osaamistason keskimäärin hyväksi, mutta vahva osaaminen on keskittynyt muutamille henkilöille muutamiin toimipisteisiin. Asian käsittelyaikaan vaikuttaa merkittävästi myös hakijan oma menettely, eli muun muassa se, kuinka täydellinen hakemus on alun alkaen, kuinka ripeästi hakija toimittaa mahdollisesti pyydettyjä täydennyksiä ja lisäselvityksiä sekä se, kuinka pian hakijalle sopii tulla haastatteluun ja soveltuvuusselvitykseen. Sähköiset asiointipalvelut on otettu käyttöön muissa poliisin lupa-asioissa kuin ampumaaseasioissa. Poliisin asetietojärjestelmä mahdollistaa ampuma-aseasioiden sähköisen käsittelyn. Asetietojärjestelmään aikaisemmin toteutetut asianhallintaprosessit eivät kuitenkaan tue sähköistä asianhallintaa. Paperisista päätöksistä ei ole voitu kokonaan luopua, koska järjestelmässä ei ole toistaiseksi voitu toteuttaa asiakirjojen sähköistä säilyttämistä. 7

8 Asetietojärjestelmään on suunnitteilla versionnosto, joka mahdollistaa toteutuessaan kattavan sähköisen asioinnin ja asiakirjojen sähköisen säilyttämisen. Versionnosto toteutetaan Poliisihallituksessa vireillä olevassa poliisin asetietojärjestelmän kehittämishankkeessa. Lupaprosessin kehittäminen ja kuvaaminen on aseasioiden sähköisen asioinnin kehittämisen edellytys sähköisen tiedonohjauksen toteuttamisen ohella. Versionnoston yhteydessä on mahdollista kehittää tietojärjestelmää myös muutoin tukemaan paremmin aselupamenettelyä, esimerkiksi määräaikaisen aseen hallussapitoluvan haltijalle voitaisiin lähettää muistutus luvan päättymisestä asetietojärjestelmästä. Asekeräilijän tiedostonpito Ampuma-aselain 19 :ssä säädetään poikkeuksista luvanvaraisuuteen. Ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 3 kohdan mukaan luvanvaraista ei ole ampuma-aseiden hallussapito sekä aseen osien hankkiminen ja hallussapito, jos hankkija tai hallussapitäjä on säädettyä tiedostoa pitävä asekeräilijä. Ampuma-aselain 59 a :n mukaan Poliisihallitus voi hakemuksesta oikeuttaa asekeräilijän pitämään hallussapitoluvan hakemisen sijasta tiedostoa hankkimistaan, valmistamistaan tai muuntamistaan ampuma-aseista siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Tiedostonpito-oikeuden saaneen asekeräilijän ei siis tarvitse käydä esittämässä hankkimaansa ampuma-asetta poliisilaitoksella tarkastettavaksi. Oikeus lakkaa olemasta voimassa ja ampuma-aseiden osalta menetellään siten kuin ampuma-aselain 8 luvussa säädetään, jos asekeräilijälle annettu hyväksyntä raukeaa tai se peruutetaan. Tiedostoa pitävän asekeräilijän on 60 päivän kuluessa ampuma-aseen hankkimisesta, valmistamisesta tai muuntamisesta palautettava hankkimislupa tai yksityinen valmistamislupa luvan antaneelle viranomaiselle. Ampuma-aselain 60 koskee tiedostoa asekeräilijän aseen osista. Pykälän mukaan asekeräilijän tulee pitää tiedostoa hankkimistaan ja hallussapitämistään aseen osista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään tai hankkia aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa. Tiedostoa ei kuitenkaan tarvitse pitää tai lupaa hankkia, jos asekeräilijällä on oikeus ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista vastaavista aseen osista kootun ampuma-aseen hallussapitoon. Asekeräilijän on, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vaadittaessa esitettävä tiedosto poliisille sekä luovutettava se, kun hänelle annettu hyväksyntä raukeaa tai jos hyväksyntä peruutetaan. Ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpito Asealan elinkeinonharjoittajalla on ampuma-aselain 25 :n mukaisesti velvollisuus pitää tiedostoa ampuma-aseista, aseen osista, patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista. Pykälää sovelletaan myös tehokkaisiin ilma-aseisiin ja kaasusumuttimiin. Tiedostoon on merkittävä esineen luovuttajan ja luovutuksensaajan sekä esineen korjaamista tai muuntamista koskevan toimeksiantajan nimi. Tiedostoon sisältyvien henkilötietojen luovuttaminen on sallittua vain 115 :ssä tarkoitetulle valvontaviranomaiselle, eli Poliisihallitukselle, rajavartiolaitokselle tai tullille. Tiedosto on vaatimuksesta esitettävä poliisille sekä luovutettava lupaviranomaiselle, kun ase-alan elinkeinolupa raukeaa tai jos se peruutetaan. Tiedosto on säilytettävä vähintään kaksikymmentä vuotta siihen viimeksi tehdyn merkinnän jälkeen ja hävitettävä sen jälkeen, kun viimeisen merkinnän tekemisestä on kulunut 50 vuotta. Ampuma-aseasetus sisältää tarkempia säännöksiä tiedoston pitämisestä, esittämisestä ja luovuttamisesta. Luvan peruuttaminen Ampuma-aselain 67 koskee lupien peruuttamisen edellytyksiä. Pykälään on koottu edellytykset, joiden perusteella lupa on peruutettava tai lupa voidaan peruuttaa. Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon oikeuttava lupa on 8

9 peruutettava, jos luvanhaltija sitä pyytää, huoltajat peruuttavat ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon oikeuttavan luvan antamista koskevan suostumuksen tai hallussapitoluvan haltija tai valtio peruuttaa ampuma-aselain 54 :n 1 momentissa tarkoitetun rinnakkaislupaa koskevan suostumuksen. Lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1 4 :ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Lupa voidaan peruuttaa myös, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen, ampuma-aserikokseen tai ampumaaserikkomukseen taikka muuhun ampuma-asetta käyttäen tehtyyn rangaistavaan tekoon, luvanhaltija on rikkonut lupa-ehtoja tai muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa. Lupa voidaan peruuttaa myös, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ampuma-aselain 67 :n mukaan lupa voidaan peruuttaa jos yhteisö tai säätiö taikka sen asevastaava on rikkonut ampuma-aselakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai lupaehtoja tai muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita ja aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevien säännösten noudattamisessa. Jos yhteisö tai säätiö ei enää täytä ampuma-aselain hankkimisluvan saajaa koskevia edellytyksiä koskevan 45 :n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, lupa voidaan peruuttaa. Luvan peruuttamisperuste voi olla myös se, jos luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen tai luvanhaltija ei osoita käyttävänsä ampuma-asetta metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen, ampuma-urheiluun ja -harrastukseen tai näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen tai ampuma-aseen hallussapito ei enää ole työn vuoksi välttämätöntä. Ampuma-aseen tai aseen osan katoaminen tai anastus voi johtaa luvan peruuttamiseen. Haltuunottoa koskevan ampuma-aselain 91 :n mukaan kun asealan elinkeinolupa tai yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa raukeaa tai se peruutetaan, poliisin on tehtävä päätös ampuma-aseiden, aseen osien ja erityisen vaarallisten ammusten ottamisesta poliisin haltuun, jollei niitä ole luovutettu asianmukaisen luvan haltijalle. Ampuma-aselain väliaikaista haltuunottoa koskevan 92 :n mukaan poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun, jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille. Ampuma-aseiden hallussapitolupiin kohdistuvat väliaikaiset haltuunotot, peruutukset ja varoitukset ovat pysyneet viime vuosina samalla tasolla. Väliaikaisia haltuunottoja tehtiin vuonna 2012 yhteensä 1 414, vuonna , vuonna ja vuonna Väliaikaisen haltuunoton jatkamispäätöksiä tehtiin vuonna 2012 yhteensä 1 024, vuonna , vuonna ja vuonna Vuonna 2011 peruutuksia ja varoituksia tehtiin yhteensä 3 290, vuonna 2012 luku oli Vuodesta 2013 poliisin tilastoista on saatavilla tarkempi erittely peruutuksista ja varoituksista. Vuonna 2013 peruutuksia tehtiin ja varoituksia annettiin 652 aseen hallussapitoasioissa. Vuonna 2014 peruutuksia tehtiin ja varoituksia 646 ja vuonna 2015 peruutettiin yhteensä hallussapitolupaa ja varoituksia annettiin

10 1.2 Kansainvälinen kehitys ja lainsäädäntö Asedirektiivi Euroopan unionissa (jäljempänä EU) ampuma-aselupamenettelyitä koskee ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi (91/477ETY), jäljempänä asedirektiivi, jota on muutettu 21 päivänä toukokuuta 2008 annetulla direktiivillä 2008/51/EY. Asedirektiivi on pantu täytäntöön kansallisesti sisällyttämällä tarvittavat säännökset ampuma-aselakiin. Asedirektiivin tarkoituksena on huolehtia siitä, että sisämarkkinat toimivat ampuma-aseiden osalta ja samalla taata korkea turvallisuustaso EU:n kansalaisille. Euroopan komissio antoi 18 päivänä marraskuuta 2015 ehdotuksen asedirektiivin muuttamisesta (COM (2015) 750). Ehdotuksen taustalla ovat viime vuosina ja erityisesti vuoden 2015 aikana Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa tapahtuneet terrori-iskut. Komissio on katsonut, että ampuma-aseiden osalta EU:ssa tarvitaan entistä koordinoidumpaa ja yhtenäisempää lähestymistapaa. Asedirektiiviehdotuksella pyritään myös torjumaan terrorismia osana laajempia EU:n kokonaisvaltaisia toimia terrorismin ehkäisyssä. Asedirektiivi hyväksytään EU:ssa niin sanotussa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä neuvoston eli jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin toimesta. Asedirektiivistä käytiin tiiviitä neuvotteluja vuoden 2016 ajan. Neuvoston puolella jäsenmaat päättivät 20 päivänä joulukuuta 2016 antaa mandaatin puheenjohtajavaltiolle, jotta tämä voi vahvistaa poliittisen yhteisymmärryksen Euroopan parlamentille. Euroopan parlamentti äänestää asedirektiivin hyväksymisestä täysistunnossa maaliskuussa Euroopan parlamentin äänestettäväksi menevässä asedirektiiviin muutosluonnoksessa ampuma-asedirektiivissä kiellettyjen aseiden A-luokkaan olisivat tulossa tietyt puoliautomaattiaseen ja ison lippaat yhdistelmät, puoliautomaattiaseet, jotka voidaan helposti lyhentää ja ovat siten helpommin piilotettavissa sekä A-luokan aseista konvertoidut aseet. Jäsenvaltiot voisivat myöntää kansallisen maanpuolustuksen tarkoituksessa lupia myös A-luokan aseisiin. Erityisesti mainitaan vapaaehtoinen maanpuolustus. Tarkempi sääntely jää siten kansallisen lainsäädännön varaan. Kun direktiivi pannaan kansallisesti täytäntöön, Suomessa tulee kansallisesti ratkaista missä tilanteissa A-luokan aseisiin on perusteet myöntää lupa maanpuolustustarkoituksessa. Jäsenvaltioiden tulisi asedirektiivin muutosluonnoksen mukaan luoda monitorointijärjestelmä, jolla seurataan aseluvan edellytysten olemassaoloa. Osana monitorointijärjestelmää myös relevantti lääketieteellinen tai psykologinen tieto tulee arvioida, mutta jäsenvaltiot päättävät itse monitorointijärjestelmän yksityiskohdista ja jäsenvaltiot päättävät itse mahdollisista lääkärin tai psykologin tarkastuksista ja niiden ajoituksesta. Suomessa aseluvan edellytysten seuranta on jo nyt kansallisesti järjestetty. Asedirektiivin muutosluonnoksessa uudistetaan joltain osin aseiden merkintävaatimuksia. Nämä vaatimukset koskisivat kuitenkin vain niitä aseita, jotka valmistetaan tai tuodaan markkinoille uuden direktiivin voimaantulon jälkeen. Yksityishenkilöt voisivat jatkossakin ostaa aseita internetin kautta. Aseen ostajan henkilöllisyys ja aselupa tulisi kuitenkin tarkistaa viimeistään aseen toimituksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden tulisi laittaa direktiivi pääosin täytäntöön 15 kuukauden kuluessa sen voimaantulosta. Lupamenettely eräissä valtioissa 10

11 Norjan aselupamenettely on pääpiirteissään lähellä suomalaista ja aseen hankkimisen edellytykset ovat varsin yhteneväiset, samoin lupien peruutusmenettely. Poliisin myöntämä lupa tarvitaan ampuma-aseen ja patruunoiden hankkimiseen. Hankkimislupa on voimassa vuoden ajan, voimassaoloa voidaan pidentää hakemuksesta kuudella kuukaudella. Asekauppias merkitsee hankkimislupaan aseen tiedot ja lähettää luvan poliisilaitokselle. Aseen hankkinut saa asekauppiaalta kopion aseen tiedoilla täydennetystä hankkimisluvasta, joka toimii hallussapitolupana siihen asti, kunnes henkilö on saanut hallussapitoluvan poliisilta. Yksityisten välisessä kaupassa noudatetaan samankaltaista menettelyä. Metsästysperusteella voi pitää hallussa enintään kuutta asetta, mutta lupa useampaan aseeseen voidaan myöntää, jos hakijalla on osoittaa riittävät perusteet. Norjassa lupa puoliautomaattiselle käsiaseelle myönnetään vain ampumaurheiluun, ja luvan saadakseen tulee hakijan harrastaa ammuntaa aktiivisesti ampumaseurassa. Metsästysperusteella ei lupaa käsiaseelle voi saada. Ruotsissa aselupaa voi hakea toimittamalla täyttämänsä hakemuksen joko sähköpostilla tai postitse kotikunnan poliisilaitokselle. Metsästysaselupaa varten hakijan pitää suorittaa metsästyskoe, ampumaharrastusta varten annettavan aseluvan saamiseksi hakijan on tullut olla vähintään kuuden kuukauden ajan jäsenenä hyväksytyssä ampumayhdistyksessä. Lupamenettely on yksivaiheinen. Myyjä ja ostaja sopivat kaupasta ehdollisesti, minkä jälkeen lupa myönnetään tiettyyn aseeseen. Aseen myyjä joutuu säilyttämään tätä yksilöityä asetta luvan saamiseen saakka. Metsästyskokeen suorittanut voi hankkia neljä metsästysasetta, jos metsästysaseita haluaa hankkia enemmän kuin neljä, tulee hakijan pystyä perustelemaan tarve useammalle aseelle. Yli kuuden metsästysaseen omistamiseksi henkilöllä tulee olla erityinen tarve. Lupa käsiaseelle myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi, jonka jälkeen lupa tulee uusia. Saksassa on käytössä asepassityyppinen oikeus hankkia useita aseita yhdellä luvalla. Aseen hankkiminen kirjataan lupaan, ja asiasta tehdään jälkikäteen ilmoitus poliisille. Aseen hankkijan tulee ilmoittaa aseen rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot lupaviranomaiselle kahden viikon kuluessa aseen hankkimisesta. Tässä mallissa keskitytään henkilön sopivuuteen hankkia ja pitää hallussaan ampuma-aseita ja hyväksytään henkilö aseen hallussapitäjäksi niillä reunaehdoilla, joille on lupa myönnetty, eli esimerkiksi aseiden määrä, käyttötarkoitus ja kaliiperi. Saksassa aserekisteriin on merkitty tieto aseen omistajasta aseen valmistamisesta lähtien. Sveitsissä ampuma-aseen hankkimisluvan myöntää hakijan kotipaikan kantoni, mutta lupa on voimassa koko Sveitsin liittovaltion alueella. Käsiaseen hankkimiseen tulee olla hankkimislupa, mutta esimerkiksi metsästyskäyttöön hankittuja kiväärejä varten hankkimislupaa ei tarvita. Hankkimislupa on voimassa yleensä kuusi kuukautta ja joissakin tapauksissa enintään yhdeksän kuukautta. Aseen kantamiseen esimerkiksi itsepuolustustarkoituksessa tarvitaan lupa, joka edellyttää aseen käsittelytaitoja ja aselainsäädännön sekä eri ase- ja ammustyyppien tuntemusta testaavan kokeen läpäisemistä. Aseen kantolupaa ei tarvita aseen kuljettamiseen esimerkiksi ampumaradalle tai metsästyspaikalle, kunhan ammukset pidetään aseesta erillisinä. Virossa ampuma-aseen hankkimislupaa varten hakija tarvitsee lääkärin todistuksen. Hankkimislupaa varten hakijan tulee suorittaa Viron ampuma-aselainsäädännön hallinnan osaamista koskeva testi sekä aseenkäsittely- ja ampumistaitoja mittaava testi. Testit ovat voimassa vuoden ajan. Voimassaolevan aseluvan haltijan ei tarvitse suorittaa uusia testejä eikä toimittaa lääkärintodistusta, jos hän haluaa hankkia samaan lupakategoriaan kuuluvan aseen. Jos voimassaolevan luvan haltija haluaa hankkia eri lupakategoriaan kuuluvan aseen, hänen tulee läpäistä kyseistä asetyyppiä koskeva aseen käsittely- ja ampumistaitoja mittaava testi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa lupaa aseen hankkimiselle ja hallussapidolle haetaan paikalliselta poliisilaitokselta. Luvan saaminen ampuma-aseen hankkimista ja hallussapitoa varten 11

12 edellyttää kahden, hakijan vähintään kahden vuoden ajan tunteman, luotettavana pidettävän henkilön antamaa suosittelua. Suosittelijat eivät saa olla hakijan perheenjäseniä, haulikon hankkimiseen riittää lausunto yhdeltä suosittelijalta. Lupamenettelyyn kuuluu myös hakijan henkilöllisyyden varmistaminen, aseen säilytystilojen tarkastaminen ja hakijan haastattelu. Ensimmäistä aselupaa hakeva haastatellaan yleensä hakijan kodin ja aseen säilytystilojen tarkastamisen yhteydessä. Lupahakemukseen tulee täyttää tiedot hakijan terveydentilasta, poliisilla on oikeus olla yhteydessä hakijan lääkäriin lisätietojen saamiseksi. Hakijasta poliisilla mahdollisesti olevat tiedot, kuten tiedot rikoksiin syyllistymisestä, tarkistetaan ennen luvan myöntämistä. Aselupa on voimassa viisi vuotta, jonka jälkeen se tulee uusia. Aselupaan merkitään myös hallussapidettäville ammuksille sallittu enimmäismäärä. Käsiaseet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä ja edellyttävät erityistä lupaa. 1.3 Nykytilan arviointi Aseen yksilöintitietojen ilmoittaminen asetietojärjestelmään Ampuma-aselain mukaan ase-elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus pitää tiedostoa ampumaaseista, tehokkaista ilma-aseista, aseen osista, patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista. Tiedosto voi ampuma-aseasetuksen mukaisesti olla merkittynä erilliseen kirjaan tai automaattisen tietojenkäsittelyn avulla laadittuun tiedostoon, eikä se ole yhteydessä poliisin asetietojärjestelmään. Maahan tuotavat ja täällä valmistettavat ampuma-aseet tulisi viedä asetietojärjestelmään silloin, kun ne siirtyvät ase-elinkeinonharjoittajan haltuun. Tämä mahdollistaisi ampuma-aseiden koko elinkaaren aikaisen valvonnan ja on edellytys sille, että uusien ampuma-aseiden hankkimistapahtumaan ja siinä tapahtuvaan tiedonvaihtoon ase-elinkeinonharjoittajan ja lupaviranomaisen välillä voidaan ottaa mukaan sähköisen asioinnin elementtejä. Tiedonvaihdosta yksityisen tahon ja viranomaisen välillä on saatu hyviä kokemuksia passiprosessista, jossa poliisin kuvapalveluun rekisteröitynyt yksityishenkilö tai valokuvaamo välittää passikuvan poliisin palvelimelle sähköisesti. Menettely myös helpottaisi ase-elinkeinoluvanhaltijan työtä, koska kun aseiden yksilöintitiedot olisivat alusta lähtien merkittyinä sähköiseen asetietojärjestelmään, olisi niiden hallinnan siirtymistä koskevien tietojen ilmoittaminen järjestelmään yksinkertaista. Ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpidosta voitaisiin luopua, kun samat tiedot ilmoitettaisiin sähköiseen asetietojärjestelmään. Hankkimis- ja hallussapitolupamenettely Poliisin ampuma-aselupa-asioissa nykyisin noudattamat, voimassa olevan lainsäädännön mukaiset käytännöt ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Hankkimis- ja hallussapitolupa-asioissa asiointi vaatii useita henkilökohtaisia käyntejä ja lupamenettely koetaan monimutkaiseksi ja hankalaksi. Käsittelyaikojen koetaan olevan pitkiä. Asiakkaiden lisäksi poliisin oma henkilöstökään ei pidä nykykäytäntöjä kaikilta osin tarkoituksenmukaisina. Lupavalvonnan ei koeta kohdistuvan oikeisiin henkilöihin. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on turhan sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen muun muassa sähköistämällä kiireettömiä asiointipalveluita. Sisäministeriön poliisiosaston ja Poliisihallituksen yhdessä valmistelemassa lupahallintostrategiassa tarkastellaan poliisin eri lupalajeja ja arvioidaan, kuinka lupaprosesseja voidaan edelleen sujuvoittaa. Poliisin lupahallintostrategian mukaisesti kaikkiin lupalajeihin tehdään samat kehittämistoimet, eli menettelyjä selkiytetään, otetaan käyttöön sähköinen asiointi, luovutaan kotipaikkasidonnaisuudesta ja käyntiasiointia vähennetään. Tarkoituksena on, että lu- 12

13 palajista riippumatta perusprosessit ovat samoja ja sisältävät sähköisen vireillepanon ja maksamisen sekä asiakirjojen toimituksen noudettavaksi palveluntarjoajalta tai joissain tapauksissa kotiin. Vastaavat uudistukset on jo tehty lukumäärällisesti paljon myönnettävien lupien osalta passeihin, henkilökortteihin ja yksityisen turva-alan säädöksiin. Aseluvat ovat viimeinen osa massalupien uudistamista tältä osin. Samojen kehittämistoimien tekeminen kaikille lupalajeille on olennaista hallinnon sisäisten prosessien keventämiseksi, digitalisoimiseksi ja tehostamiseksi, valtakunnallisten sähköisten palveluiden mahdollistamiseksi sekä asiakaspalvelun parantamiseksi ja laadun yhdenmukaistamiseksi. Lupahallintostrategiaan liittyy myös ennalta estävän toiminnan strategia. Strategian mukaisesti lupamenettelyt on tarkoituksenmukaista järjestää siten, että niiden asiakkaiden lupahakemusten käsittely on sujuvaa ja joutuisaa, joiden hakemukset ja taustat ovat luvan saamiseksi kunnossa. Näin lupahallinnon toimenpiteet ja resurssit kohdentuvat ennen kaikkea niiden lupahakemusten käsittelyyn ja arviointiin, joilla on ennalta estävyyden kannalta merkitystä. Kotipaikkasidonnaisuus Kotipaikkasidonnaisuus on ollut perusteltu periaate aikana, jolloin poliisilaitosten alueet olivat pieniä ja kotipaikalla tehtävällä päätöksenteolla oli todellinen valvonnallinen funktio. Nykyään ihmisten lisääntynyt liikkuvuus, luvanhakijoiden suuri määrä ja poliisilaitosten suuri koko ovat syinä siihen, ettei valmistelijoilla ja päätöksentekijöillä ole entisenlaista paikallistuntemusta alueensa henkilöistä. Hallintolain päätöksen perustelemista koskevien sääntöjen mukaan päätöksen perusteiden pitää olla muun muassa objektiivisesti arvioiden asianmukaisia ja lain tarkoituksenmukaisia, ja siten perustua johonkin todennettavissa olevaan seikkaan. Siten pelkästään huhupuheen tasoinen subjektiivinen havainto esimerkiksi luvan hakijan käyttäytymisestä ei voi olla kielteisen päätöksen perusteena. Lisäksi hallintolain mukaan on mahdollista järjestää esimerkiksi katselmuksia, jos asian selvittämiseksi katsotaan olevan tarpeen tutustua paikallisiin olosuhteisiin yksittäisessä tapauksessa. Kotipaikkasidonnaisuuden poistaminen lisäisi joustoa poliisilaitoksella asioinnin suhteen ja tekisi siten asiakkaan prosessin sujuvammaksi. Aseen esittäminen Hankkimisluvan nojalla hankittu tai yksityisen valmistamisluvan nojalla valmistettu tai muunnettu ampuma-ase, tehokas ilma-ase tai aseen osa tulee esittää tarkastettavaksi poliisille. Aseen esittämistä vaaditaan usein myös rinnakkaislupaprosessin yhteydessä ja joissain tapauksissa myös asepassin hakemisen yhteydessä. Ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen ja aseen osan esittämisiä on yhteensä noin vuodessa. Ampuma-aseet, aseen osat ja tehokkaat ilma-aseet, joihin on myönnetty hallussapito- tai rinnakkaislupa 1 päivästä maaliskuuta 1998 lähtien, ovat jo pääosin poliisin asetietojärjestelmässä, eli ne on tarkastettu vähintään kerran poliisin toimesta. Jo kertaalleen esitettyjen aseiden esittäminen uudelleen lupaviranomaiselle ei pääsääntöisesti tuo lisäarvoa lupamenettelyyn. Ampuma-aseet ja aseen osat, joihin on myönnetty lupa ennen vuotta 1998, eivät välttämättä ole merkittyinä poliisin asetietojärjestelmään oikein tai riittävän yksilöidysti ja näiden esineiden osalta esittäminen on tarkoituksenmukaista. Ennen vuotta 1998 myönnetyt hallussapitolupakortit ovat useimmiten pahvisia, tosin osa korteista on saatettu myöhemmin vaihtaa muovikorteiksi esimerkiksi pahvikortin rikkoutumisen vuoksi. Velvollisuus esittää ase lisää lupamenettelyssä pakollisten käyntiasiointien määrää. 13

14 Soveltuvuustesti Soveltuvuustestin koetaan vievän kohtuuttomasti poliisin resursseja siitä saatavaan hyötyyn nähden. Soveltuvuustestin tarkoituksena on ollut tehostaa ampuma-aseen hankkimisluvan hakijan terveydentilan ja käyttäytymisen valvontaa. Nykyisen ampuma-aselain mukaan luvanhakijan tulee tehdä soveltuvuustesti ensimmäistä lupaa hakiessaan sekä sen jälkeen määrävälein. Käytännössä testillä ei ole kuitenkaan ollut merkitystä hakemuksen menestymisen kannalta, eikä testin perusteella ole tehty yhtään kielteistä päätöstä hankkimislupahakemukseen tai peruutuspäätöstä, sillä kielteinen tulos ei yksinään riitä perusteeksi evätä aseen hankkimislupahakemusta, eikä testin perusteella voida perua voimassaolevia lupia. Tapauksissa, joissa soveltuvuustesti on antanut kielteisen tuloksen ja aseen hankkimislupa on evätty, epäämisen perusteena on ollut jokin poliisin tiedossa oleva seikka, kuten poliisiasiain tietojärjestelmästä kyselyllä saatavat tiedot rikoksista tai häiriökäyttäytymisestä, eikä soveltuvuustestillä ole saatu lisätietoja päätöksen tueksi. Ampuma-aselain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen 106/2009 vp perusteluissa on todettu, että testin tulosta ei käytettäisi suoraan kielteisen lupapäätöksen perusteena, vaan sen antama tulos olisi pohjana mahdollisille jatkoarvioinneille, lääkärinlausunnon pyytämiselle tai laajemmalle haastattelulle. Soveltuvuustestin hyödynnettävyyden on kuitenkin käytännössä todettu olevan huono. Hylätty tai hyväksytty -tulos ei yksityisyyden suojan vuoksi anna päätöksentekijälle mitään viitteitä siitä, onko henkilö mahdollinen riski väkivaltaisen käyttäytymisen, itsetuhoisuuden vai muiden syiden perusteella. Siten esimerkiksi testiä seuraava haastattelu jää pintapuoliseksi, kun kysymyksiä ei voi suunnata tuloksen perusteella. Hyötyynsä nähden testaaminen on lisäksi kallista. Testaustilaisuudelle on varattava oma, rauhallinen tilansa, jossa testi suoritetaan valvotusti. Testissä käytettävä työasema on oltava varattuna pelkästään testikäyttöön, sillä se ei saa sisältää mitään poliisin prosessoimaa tietoa tai olla yhteydessä testitilan ulkopuolelle. Soveltuvuustestin kehittämisellä esimerkiksi kysymyksiä muuttamalla ei voida katsoa saavutettavan merkittävää hyötyä, koska tietosuojasyistä testin yksittäisiin kysymyksiin annetut vastaukset eivät olisi kuitenkaan aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavan luvan myöntämisestä päättävän lupaviranomaisen käytettävissä. Kysymysten kehittäminen edellyttäisi sitä, että lupaviranomainen voisi säilyttää kunkin testiin osallistuneen henkilön vastaukset. Tietosuojavaltuutettu on soveltuvuustestiä koskevan ampuma-aselain säännöksen säätämisvaiheessa todennut yksiselitteisenä kantanaan, että tämä on yksityisyydensuojaa koskevien perusoikeuksien vastaista. Soveltuvuustestistä saatava hylätty tai hyväksytty -tulos ei anna lupaviranomaiselle tietoa siitä, mistä testin tulos johtuu, eikä esimerkiksi hakijan haastattelua pystytä testituloksen perusteella kohdentamaan. Asekeräilijän tiedostonpito Ampuma-aselaissa on säädetty poikkeus luvanvaraisuudesta ampuma-aseiden hallussapidon sekä aseen osien hankkimisen ja hallussapidon osalta, jos hankkija tai hallussapitäjä on säädettyä tiedostoa pitävä asekeräilijä. Poikkeus koskee myös tehokkaita ilma-aseita. Ampumaaselain mukaan Poliisihallitus on voinut oikeuttaa asekeräilijän pitämään tiedostoa hankkimistaan, valmistamistaan tai muuntamistaan ampuma-aseista hallussapitoluvan hakemisen sijaan. Aseen osista asekeräilijän on tullut joko pitää tiedostoa tai hankkia aseen osan hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa. Jos asekeräilijällä on oikeus ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista vastaavista aseen osista kootun ampuma-aseen hallussapitoon, tiedostoa ei ole kuitenkaan tarvinnut pitää tai lupaa hankkia. Asekeräilijän ei ole tarvin- 14

15 nut tehdä ampuma-aselain 70 :n mukaista ilmoitusta poliisilaitokselle ampuma-aselain 19 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesta aseen osasta eikä esittää aseen osaa. Vuonna 1998 voimaan tullut ampuma-aselaki sisälsi aluksi 60 :n mukaisen oikeuden asekeräilijälle pitää hankkimistaan ja hallussapitämistään aseen osista tiedostoa ilman, että hän joutuu hakemaan hankkimis- tai hallussapitolupaa. Ampuma-aselakia muutettiin 1 päivänä maaliskuuta 2002 voimaan tulleella lailla 601/2001 niin, että tiedostonpito-oikeutta laajennettiin koskemaan myös ampuma-aseita, joille tiedostonpitoon oikeutetun ei tarvitse hakea hallussapitolupaa. Hallituksen esityksen 110/2000 vp perusteluissa asekeräilijän tiedostonpito-oikeutta perustellaan muun muassa sillä, että asekeräilijöiden hankkimien aseiden määrä on erittäin suuri ja hallussapitolupien hakeminen aiheuttaa lisätyötä lupaviranomaiselle ja luvanhakijalle. Hallituksen esityksen 110/2000 vp sivulla 34 todetaan kuitenkin, että tarkoituksenmukaista olisi, että oikeus annettaisiin vain sellaisille asekeräilijöille, joilla olisi tarkoitus hankkia vähintään useita kymmeniä ampuma-aseita. Kyse olisi myös aina sisäasiainministeriön tapauskohtaisesti suorittamasta harkinnasta, jossa otettaisiin tarkasti huomioon valvonnalliset sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Perustelujen mukaan keräilijän ampuma-aseita koskeva tiedostonpito-oikeus on tarkoitettu poikkeukseksi pääsäännöstä. Käytännössä tiedostonpito-oikeus on kuitenkin myönnetty keräilijälle lähes poikkeuksetta, jos hän on sellaista hakenut. Asekeräilijän osalta kyse on ollut hallussapitoluvan hinnasta ja lupaviranomaiselle sen aiheuttamasta työmäärästä. Aikaisemmin lupien kirjoittaminen oli teknisesti aikaa vievää, mutta nykyisen poliisin aseluparekisterin aikana työmäärä on laskenut merkittävästi. Perusteluina asekeräilijän tiedostonpito-oikeudelle on esitetty myös asemuseoita ja ampumaaseiden niille aiheuttamia kustannuksia. Museona toimivien kokoelmien määrää ei ole tilastoitu, mutta Poliisihallituksen mukaan kokoelmia, joilla olisi Poliisihallituksen myöntämä ampuma-aseita ja tehokkaita ilma-aseita koskeva tiedostonpito-oikeus, ei ole runsaasti. Asekeräilijöitä on tällä hetkellä noin henkilöä, joista vain 173 henkilöllä on yli 100 ampumaaseen kokoelma. Keskimäärin keräilijöillä on ampuma-aseita 54 kappaletta. Voimassa olevia asekeräilijöille myönnettyjä tiedostonpito-oikeuksia on yhteensä 350. Perustelut tiedostonpitooikeuden tarpeellisuudesta asemuseoiden osalta liittyvät käytännössä vain muutamiin kymmeniin museoihin. Poliisihallituksen myöntämiä asekeräilijän tiedostonpito-oikeuksia museoina toimiville asekeräilijöille, joilla on yhteisötunnus, on yhteensä 15. Aseita yhteisöluvalla kerääviä museoita ja säätiöitä, joilla on lupaluettelo, on yhteensä 10. Maanpuolustuskorkeakoulun alaisen Sotamuseon alaisuudessa tai tuella toimivat aselaji- tai perinnemuseot eivät tarvitse hallussapito- tai keräilijälupaa, koska ampuma-aselakia ei sovelleta puolustusvoimien aseisiin. Myöskään valtion museoihin ei sovelleta ampuma-aselakia. Sen sijaan ampuma-aselakia sovelletaan yksityisen ja kuntien ylläpitämien museoiden ampuma-aseisiin. Toisaalta osa yksityisten ja kuntien ylläpitämien museoiden aseista on valmistettu ennen vuotta 1890 tai deaktivoitu. Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden pitäminen museossa tai kokoelmassa ei ole luvanvaraista, ellei aseilla ammuta. Myöskään deaktivoiduille aseille ei ampuma-aselain mukaan tarvitse hakea lupaa eikä niistä tarvitse pitää tiedostoa. Keräilijät ollaan sisällyttämässä asedirektiivin muutoksella direktiivin soveltamisalaan. Direktiiviehdotusta käsittelleessä neuvoston työryhmässä komissio ja jotkut jäsenmaat katsoivat, että keräilijät ovat mahdollinen lähde muun muassa terrori-iskuissa käytetyille vaarallisille aseille, jotka on hankittu ilman lupaa. 15