UNICEFin hallituksen uudet jäsenet. Lapsen oikeudet vihdoin opetussuunnitelmassa. Signmark: On siistiä olla erilainen. unite for children.

Transkriptio

1 UNICEFin hallituksen uudet jäsenet Sivu 4 Lapsen oikeudet vihdoin opetussuunnitelmassa Sivu 6 Signmark: On siistiä olla erilainen Sivu 8 unite for children

2 Varain keruu 2010 UNICEF- kävelyt käyntiin Teksti Ari Paloniemi ja Mervi Pöykiöniemi Kuvat Tero Memonen UNICEF-kävely on opetussuunnitelmaa toteuttava liikunnallinen hyväntekeväisyystempaus Kävelyä toteutettu Suomessa alakouluissa jo 10 vuotta Nyt materiaali myös yläkouluille Liikuntamuoto valittavissa Kävelijöitä mukana vuosittain noin Rahoitettu mm. Beninin, Laosin ja Tansanian lasten koulunkäyntiä Ennätys: Kävelijät keräsivät lukuvuonna Tansanian lasten koulunkäyntiin 1,5 miljoonaa euroa. Rahalla saatiin esim. opetusmateriaalit 4300 luokalle Tansaniassa. Lukioiden alkujumppaa keskuskentällä. Toimistolle tulee usein kertomuksia oppilaiden liikuntasuorituksista UNICEFkävelyssä. Vuoden 2009 ehdoton superuutinen tuli Mutalan koululta Tampereelta. Mutalan koulu käveli jo viidennen kerran ja teki oman rahallisen ennätystuloksensa. Ennätystuloksen syyksi paljastui reipas oppilas. Elmeri Leinonen, joka oli viime vuonna 3. luokalla, käveli 13 km liikuntapäivänä ja keräsi yksin 784 euroa Unicefille. Urakoimiensa kilometrien lisäksi hän oli kerännyt hyvän listan sponsoreita ja se toi noin huomattavan potin. 2 unicefuutiset Vuoden 2010 UNICEF-kaupunki Rovaniemi polkaisi komeasti käyntiin koulujen kanssa lukuvuoden kävelytapahtumat. Syyskuun alussa liikkeellä olivat kaupungin lukiot. Ne järjestivät yhdistetyn jalkapalloturnauksen ja Unicefkävelyn. Yhteinen tapahtuma aloitettiin reippaalla zumba- tuokiolla, jonka ohjasi Ounasvaaran urheilulukion opiskelija Nelli Salmela. Kävelytapahtumat jatkuivat perjantaina 10. syyskuuta, jolloin useimmat alakoulut kävelivät kouluillaan. Lauantaiksi Rovaniemen Opettajien Ammattiyhdistyksen hallitus oli haastanut eri alojen ammattiosastoja osallistumaan kävelytapahtumaan. ROAY ilmoitti haasteessaan tukevansa tapahtumaa eurolla per jäsen. Haasteen ottivat vastaan Lapin Lastentarhanopettajat, Jyty Rovaniemi ry, ja OAJ Lappi. Sää jatkui edelleen poikkeuksellisen lämpimänä ja niinpä kaupungin keskustaan Lordi-aukiolle kokoontui iloinen joukko kävelijöitä. Perinteenä on, että lukuvuoden kävelyitä on aloittelemassa tunnettu henkilö. Tällä kertaa Rovaniemen Viirinkankaan koulun oppilaita kiritti Anu Kittilä. Hän voitti kaksi SM-kultaa 90-luvun lopulla maastohiihdossa. Kierretty lenkki, Anun latu, on nimetty hänen kunniakseen. Paikalla vilahti myös UNICEF- kävelyn maskotti Kamu Kameli, joka tsemppasi kävelyyn osallistuvia tanssahdellen välillä latu-uraa vastapäivään ja jakoi oppilaille voimahaleja ja kannustavia yläviitosia. Kävelytapahtuman lopuksi Kamu veti pienimmille oppilaille vielä loppujumpan. Koulunjohtaja Sari Alatervo kertoi oppilaiden olleen tosi innostuneita kävelystä ja arveli että UNICEF-kävelystä tulee koululle uusi perinne. Kävelytapahtumien tuotot ohjataan UNICEFin Schools for Africa kampanjaan, jolla tuetaan lapsiystävällisen, laadukkaan koulutuksen järjestämistä yhdessätoista Afrikan köyhimmässä maassa. Kamu Kamelin voimahali Viirikankaan koululaisille.

3 Pää kirjoitus Kuva: Patrik Lindström Sisältö UNICEF-kävelyt käyntiin 2 Pääkirjoitus 3 Hallituksen uudet äänet 4 Lapsen oikeuksien sopimus opetussuunnitelmissa 6 Signmark: On siistiä olla erilainen 8 Vapaaehtoisten kenttämatka Karjalaan 11 Petran Planeetassa seikkaillaan turvallisella mielellä 14 UNICEF-lahja suojelee lasta ja luontoa 16 Resume på svenska 18 Vapaaehtoisten yhteystiedot 19 Pakistanin hätä havahdutti UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: HDAD Kansikuva: Johannes Romppanen Lautatarhankatu 6, Helsinki Brädgårdsgatan 6, Helsingfors Puhelin/telefon (09) information@unicef.fi Painopaikka/Tryckeri Graafiset Palvelut Oy Painos/Upplaga 7000 ISSN Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Heikki Eskola Antti Heikinheimo Leena Karo Mikael Knip Anja Leino Iris Länsilahti Ulla Rehell Maria Romantschuk Thomas Wilhelmsson Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Iiro Rantala, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Pakistanin tulvien aiheuttama hätä ei tullut koteihin uutisryöppynä, vaan melkein kuin tulvavesi itse, hitaasti nousten. Tiedotusvälineet reagoivat hätään vasta viikkojen kuluessa ja näkyvämmin kun avustusjärjestöt alkoivat lähettää apua paikan päälle. Sama ilmiö näkyi lahjoittamisalttiudessa. Alkuun näytti, että Pakistan ei voisi juuri vähempää kiinnostaa. Vain muutamia spontaaneja lahjoituksia tuli tilille. Mutta kun hädän laajuus alkoi paljastua, tilanne muuttui. Keräykset ovat saaneet yllättävän vahvan vastakaiun niin suomalaisten keskuudessa kuin muuallakin maailmassa. Suomen UNICEFille lahjoituksia kertyi parissa viikossa yli puoli miljoonaa euroa. Myös muissa pohjoismaissa keräykset ovat menneet samansuuntaisesti. Lipaskerääjämme viestittivät, että nyt tulee ilahduttavan paljon myös seteleitä. Lipashan koetaan perinteisesti taskunpohjalla olevien kolikoiden kohteeksi. Ilahduttavaa oli myös yritysmaailman tavallista aktiivisempi osallistuminen. Kun tavallisesti yritysten osuus keräystuloista on 5 10%, nyt osuus oli 15%. Yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen tuki on muodostunut viime vuosina ratkaisevan tärkeäksi UNICEFin kyvylle reagoida nopeasti hätätilanteissa. Tähän mennessä UNICEFin saamasta runsaan 100 miljoonan dollarin tuesta yli puolet on tullut yksityissektorilta ja avustustoimien ensimmäisten viikkojen rahoitus oli pääosin sen varassa. Tuntuu rohkaisevalta, että yhä useamman yksilön ja yhteisön elämään kuuluu myös kauempana olevien ihmisten auttaminen. Pentti Kotoaro pääsihteeri unicefuutiset

4 Hallituksen uudet äänet Lasten asialla Helsingin yliopiston lastentautiopin professori Mikael Knip, 60, on kahden aikuisen lapsen isä. Hän harrastaa lukemista, liikuntaa ja ruoanlaittoa. Elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä, hän kirjaa motokseen. Lastentautiopin professori Mikael Knip ja rehtori Heikki Eskola täydentävät Suomen UNICEFin hallitusta omalla lapsiasiantuntemuksellaan. Teksti Tiina Kirkas Kuvat Patrik Lindström 4 unicefuutiset Mikael Knip oivalsi jo alle kouluikäisenä, että hänestä tulee lastenlääkäri. Nyt Knip ohjaa uusia lääkäreitä lastentautiopin professorina Helsingin yliopistossa. Samalla hän tutkii lasten ykköstyypin diabeteksen syntyä ja kehittymistä. Viihdyn lasten ja nuorten parissa. Uskon myös, että tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Nykyisin työni on tosin enimmäkseen opetusta ja tutkimusta, joten en ehdi viettää kovin paljon aikaa sairaiden lasten kanssa. Myös Heikki Eskola tiesi jo lapsena, että hän jatkaa vanhempiensa uraa opettajana. Viimeiset 25 vuotta ovatkin kuluneet Helsingissä Munkkiniemen ala-asteella, jonka rehtorina Eskola on toiminut vuodesta 1991 lähtien. Kahdeksan viikkotuntia teknistä käsityötä ylläpitää opetustuntumaa. Mukavien oppilaiden ja opettajien kanssa on jaksanut tehdä työtä, Eskola selittää pitkää rupeamaansa samassa koulussa. Lapsissa tulevaisuus Mikael Knip edustaa Suomen UNICEFin hallituksessa oman alansa asiantuntemusta. Hän on innostunut mahdollisuudestaan vaikuttaa maailman lasten asioihin. Yhdessä muiden kanssa voimme pohtia, miten lasten elinolosuhteita voidaan parantaa. Kehittyneenä valtiona Suomella on velvollisuus huolehtia myös muista. Lapset ovat niin Suomen kuin köyhienkin maiden tulevaisuus. Knipin mielestä Suomella on paljonkin annettavaa muulle maailmalle. Hyvä esimerkki on viimeisen sadan vuoden aikana kehittynyt äitiys- ja lapsineuvolajärjestelmä. Se tavoittaa kaikki lapsiperheet, mikä on mahdollistanut muiden muassa kattavat rokotukset. Siksi Suomessa ei enää sairastuta tuhkarokkoon, joka on maailmanlaajuisesti iso ongelma. Myös aivokalvontulehdus on Suomessa harvinaistunut.

5 Helsinkiläisen Munkkiniemen ala-asteen rehtori Heikki Eskola, 51, on kahden lukioikäisen lapsen isä. Hän nimeää harrastuksikseen vanhat ajoneuvot, antiikin ja golffaamisen. Täytyy joskus käydä kaukana, että näkisi, kuinka hyvin asiat ihan lähellä ovat, hän sanoo. Knip ymmärtää suomalaisten hämmennyksen viimetalvisen sikainfluenssarokotuskampanjan jälkimainingeissa. Silti hän muistuttaa, että kehitysmaissa rokotukset parantavat ratkaisevasti lasten terveyttä. Knip ei ole itse työskennellyt kehitysmaissa mutta on seurannut pitkään UNICEFin työtä maailmalla. Hän arvostaa järjestön tavoitteita, toimintakykyä ja hyvää mainetta. Maailman lapsista 80 prosenttia asuu Aasiassa ja Afrikassa. Heidän auttamisensa on tärkeää. UNICEF panostaa myös naisten lukutaitoon, joka on tehokkaimpia keinoja vaikuttaa lasten terveyteen. Se lisää myös sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lapselta lapselle Heikki Eskola edustaa hallituksessa Suomen UNICEF-kouluja, joita on eri puolilla maata yhteensä 18. Munkkiniemen ala-aste on kantanut arvonimeä vuodesta UNICEF-kävelyihin olemme osallistuneet jo vuodesta 1991 lähtien, ja koulumme keräyssummat ovat olleet suuria vuositasolla ihan Suomen koulujen kärkeä. Lisäksi järjestämme omat sadonkorjuujuhlat, joissa lelukirpputorin tuotto menee UNICEFille. Oppilaille rahan keräämistä on helppo perustella, koska se on lapselta lapselle. Muutoin UNICEFin viesti näkyy koulun käytävillä kunniakirjoina ja julisteina. Esimerkiksi vesipäivän aineistoa käytämme kemiassa, fysiikassa ja matematiikassa, jossa oppilaat laskevat kulutustottumuksiaan. Hyödynnämme myös verkkoa, ja koulussamme vierailee UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläitä kertomassa maailman lasten hädästä. UNICEF-koulun tavoitteeksi Eskola tiivistää lapset, jotka aikuisena ajattelevat globaalisti ja tekevät maailmaa parantavia viisaita päätöksiä. Suomen on suuntauduttava ulospäin maailmaan, hän toteaa ja jakaa tunnustusta koulunsa opettajille, jotka jaksavat tehdä työtä yhteisen päämäärän hyväksi. Itse hän on otettu kolmen vuoden hallituspestistä ja uskoo oppivansa paljon muilta kokeneilta jäseniltä. Olen huumorimiehiä, joten osaan keventää tilanteita, Eskola lupaa omasta puolestaan. unicefuutiset

6 Lapsen oikeuksien sopimus nyt koulujen opetussuunnitelmissa Meillä lapsi- ja ihmisoikeustyötä tekevilläkin järjestöillä on ollut asiaan syvä kiinnostus, niinkin syvä, että olemme tehneet asiamme puolesta pitkän matkan juoksua jo kymmenen vuotta. Se on kannattanut, sillä ennen tätä nyt kovasti odotettua opetussuunnitelmien kokonaisuudistusta opetushallitus päätti kesäkuussa erityismääräyksellä, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisällytetään perus ja lukiopetuksen arvopohjaan, sekä 7 9 -luokkalaisten ja lukiolaisten historian opetuksen sisältöön tästä lukuvuodesta alkaen. Sisältöön listattiin myös YK:n ihmisoikeusjulistus, Euroopan ihmisoikeussopimus sekä YK:n toiminta. Koulujen opetussuunnitelmat ovat uudistumassa ensi vuonna, ja ne puhuttavat kovasti alan ammattilaisia, eikä pelkästään alan, vaan aloja maan ja taivaan väliltä, kirkkoja, eri yhdistyksiä ja suurta yleisöä. Opetushallitukseen tulvii kannanottoja ja mielipidekirjoittelu käy kuumana lehdissä ja nettisivuilla. Kenelläpä meistä ei olisi mielipidettä siitä, mihin suuntaan lasta tulee kasvattaa jos ei muuta, niin ainakin parempaan. Teksti Inka Hetemäki Kuvat Patrik Jansson Miksi juuri YK:n lapsen oikeuksien sopimus? YK:n lapsen oikeuksien sopimus poikkeaa yhdeltä osin merkittävästi muista keskeisistä ihmisoikeussopimuksista: se sisältää ainoana artiklan, joka velvoittaa sopimusvaltiot saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Vaikka suomalaiset tunnetusti pitävät itseään hyvin direktiivikuuliaisina ja sopimus on ensi vuonna ollut voimassa Suomessa jo 20 vuotta, vasta nyt otettiin askel kohti sopimuksen tarkoituksenmukaista ja aktiivista tiedottamista. Tätä jähmeyttä on puolusteltu mm. sillä, että sopimusta ratifioitaessa Suomessa oli syvä lama ja voimavaroista oli puutetta. Kun tarkastelee Suomen ensimmäistä ja toista YK:n lapsen oikeuksien komitealle jättämää maaraporttia, syyksi paljastuu kuitenkin ehkä enemmän ymmärryksen ja vastuutahojen puute kovasti puhutaan, mutta asian vierestä. Sopimuksen yleisperiaatteet (artiklat 2,3,6 ja 12) sekä osa artikloista on monen eri hallinnon alan toimialaa eli ei siis kenenkään. Tahallista laiminlyönti ei varmasti ole ollut, mutta kenelläkään viranomaisella ei ole ollut aikaa tai halua pysähtyä miettimään, mitä kukin artikla heidän osaltaan tarkoittaa. Ongelman ydin juontuu siitä, että Suomessa puuttuu se mekanismi, joka jalkauttaisi kansainväliset ihmisoikeussopimukset viranomaisten ja kansalaisten käyttöön. Niiden pelkkä ratifiointi ja jakelu ei saata niitä voimaan, vaan viranomaiset tulisi myös kouluttaa käyttämään niitä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on tietysti myös juuri se lasten sopimus. Koulujen kannalta siitä tekee oleellisen mm. artikla 29, jossa määritellään koulutuksen päämäärät: koulutuksen tulee mm. pyrkiä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämi- 6 unicefuutiset

7 seen, sekä sen artikla 12 lapsen osallistumisesta. Koululla on keskeinen rooli opettaa ja kasvattaa lasta osallistumaan, päätöksentekoon, demokratiaan ja yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen. On turha haikailla puuttuvia nuoria äänestäjiä nuorille pitää ensin kertoa omissa ympäristöissään, että heidän äänensä kuuluu ja se otetaan vakavasti. Pitkän matkan juoksua Suomi sai sopimusta valvovalta YK:n Lapsen oikeuksien komitealta jo vuonna 2000 suosituksen sisällyttää sopimus koulujen opetussuunnitelmiin. Tässä viestiä ovat kansalaisjärjestöt aktiivisesti vieneet eteenpäin valtio ei niinkään, se vastuutaho puuttui. Kun opetussuunnitelmiin tehtiin edellisen kerran suuri kokonaisuudistus vuonna 2003 lapsi- ja ihmisoikeusjärjestöt odottivat niitä suuren innostuksen vallassa, ja pettyivät suuresti valmiin tuloksen nähdessään. Yhtään ihmisoikeussopimusta ei ollut nimeltä mainittu, käsite lapsen oikeudet kerran elämänkatsomustiedon yhteydessä, jota lukee pieni osa koululaisista, ja käsite ihmisoikeudet kerran osana ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuutta. Perusopetuksen arvopohjaan oli kirjattu vastuullisuus, yksilön oikeudet ja vapaudet, sosiaalisuus, demokraattiseen yhteiskunnan kehittämiseen osallistuminen ja yhteiskunnan arvot. Kauniita sanoja, ylevä tarkoituskin, mutta opetuksen arvopohjan linkki itse opetukseen ja oppiin oli ohut. usselonteossa, jossa huomioitiin hienosti kansalaisjärjestöjen näkemyksiä, puututtiin puutteelliseen ihmisoikeuskoulutukseen ja asetettiin jälleen tavoitteeksi saada lapsen oikeuksien sopimus opetussuunnitelmaan. Vanhasen toisen hallituksen käynnistämä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma on lisännyt lisää pökköä pesään. Sen puitteissa perustettu Lapsen oikeuksien sopimus 20-vuotta -johtoryhmä laati viestintästrategian, johon oli selkeästi, jälleen kerran, kirjattu sama tavoite. Opetushallitus istui itse samassa johtoryhmässä, ja hurraa strategia luovutettiin ministeri Wallinnille huhtikuussa, ja kesäkuussa hurraa, hurraa opetushallitus teki kauan odotetun päätöksensä sisällyttää YK:n lapsen oikeuksien sopimus opetussuunnitelmiin. ja ihmisoikeussopimukset ihminen osoitti, että ihminen oppii, eikä halua historian toistavan itseään: kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa (YK:n ihmisoikeuksien julistus, 1948). YK:n peruskirjaan ja ihmisoikeusjulistukseen on kirjattu maailman omatunto. Tämän kollektiivisen omantunnon olemassaolosta on välttämätöntä muistuttaa nuorta koululaista, kasvattaa häntä uskomaan ihmiseen, itseensä ja luokkatoveriinsa. Uskoa siihen, että sotien kauheuksista huolimatta ihminen voi myös rakentaa, yhdessä muiden kanssa. Lapsiasiavaltuutettu tarttui toimeen 2004 lastenjärjestöt teettivät ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön tuella selvityksen lapsen oikeuksien tiedottamisesta. Se puhui karua kieltä valtion vastuun kantamisen puuttumisesta syntyi Lapsille sopiva Suomi -toimintaohjelma seurauksena YK:n lapsiasiain erityisistunnolle, joka yhtyi kuoroon, mutta toimintaohjelma ei kunnolla jalkautunut valtion hallintoon. Sen otti vakavasti onneksi kuitenkin myöhemmin syksyllä virkaan astunut Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu, jonka toimenkuvaan samainen toimintaohjelmaa laatinut työryhmä sai kirjattua lapsen oikeuksien sopimuksen. YK:n lapsen oikeuksien komitea uusi, nyt tiukkasanaisemmin, suosituksensa Suomelle syyskuussa 2005, joidenka tiukkuutta olivat järjestöt osaltaan muokanneet olleessaan tätä ennen kuultavana komitean edessä Genevessä. Kuoro alkoi olla jos siis varsin kuuluva. Tehokasta yhteistyötä opetushallituksen kanssa on tehty matkan varrella monin eri tavoin, on tavattu yhteisissä seminaareissa, istuttu samoissa neuvottelukunnissa ja kokoustettu, pyrkimyksenä kasvattaa yhteistä ymmärrystä. Käynnistäessään Lasten foorumi -hankkeen kuntien kanssa, opetushallitus kutsui kumppanikseen Suomen UNICEFin ja otti viestikseen lapsen oikeuksien sopimuksen. Opetushallitus on kokenut tärkeänä olla myös mukana lapsille tehdyissä lapsen oikeuksia koskevissa esitteissä. Painetta lisättiin myös ulkoministeriön suunnalta. Vuonna 2009 valmistuneessa Valtioneuvoston ihmisoike- Jottei ihmisoikeuksia väheksyttäisi Opetushallitus päätti sisällyttää ihmisoikeudet historian opetukseen, Hyvä päätös. Historian kertomuksissa ovat sodat perinteisesti olleet keskiössä, näin myös koulukirjoissa. Sodasta on kerrottu sodan syyt: vallanhimot, etniset epäluulot, uskontojen kilpien kolistelut. Kerrottu on myös sodan seuraukset: jaetut maat, uhrit ja kärsimykset. Sotien tuhkasta nousi kuitenkin myös timantti, YK ja YK:n ihmisoikeussopimukset. Vaikka ne ovat olleet maailmansotien seurauksista merkittävämpiä kuin aluejaot, ovat koulun historiankirjat olleet niistä kovin vähä-äänisiä. Liekö syynä YK:n kohtaama tämän päivän kritiikki oli niin tai näin, sen syntyhistoriaa heti toisen maailmansodan jälkeen ei pidä unohtaa, eikä sen perimmäistä tarkoitusta pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta silloin kun puhutaan sodan seurauksista. YK:n roolista ollaan montaa mieltä, mutta se on kuitenkin ainoa universaali maailmanjärjestö, jonka tavoitteisiin on valtioiden tasolla sitouduttu. Siihen asti kunnes joku luo paremman maailmanjärjestön, YK on tällä saralla parasta mitä meillä on. Historian kertomuksissa harvoin palataan miettimään tehtyjä tekoja, ennemminkin tyydytään toteamaan: historia toistaa itseään. Luomalla sodan raunioista YK:n YK:n lapsen oikeuksien sopimus syntyi paljon myöhemmin, 1989, mutta senkin juuret ovat sotien kauheuksissa. Sen edeltäjä, lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959 syntyi siitä näystä, jonka sodat aiheuttavat lapsille. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen viesti on, että jokainen lapsi on yhtä arvokas, rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Rauha ja suvaitsevaisuus eivät siis ole marginaalia, hyväntahdon eleitä tai jotain pientä puuhasteltavaa talouden kasvattamisen varjossa. Ne ovat ihmisoikeuksien tavoitteena, ja valtioita ja meitä sen kansalaisia sitovia velvoitteita. Suomelta kesti 20 vuotta kertoa tämä lapsille, ja kasvattaa heistä edeltäjiään parempia kansalaisia. Viive ei vähennä teon merkittävyyttä. Vielä kerran hurraa! Kirjoittaja on Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja, joka on ollut kiinteästi mukana tässä prosessissa niin valtionhallinnon Erkki Koskiniemi. eri toimikuntien kuin järjestörintaman kautta. unicefuutiset

8 Suomalainen Signmark on maailman ensimmäinen kuuro hip-hopartisti. Bändin takana oleva Marko Vuoriheimo on julkaissut jo toisen levynsä, tällä kertaa isolla kansainvälisellä levymerkillä. Mahdottomaksi luullun toteuttanut mies kampanjoi Unicefin kasvona puhumassa kouluissa suvaitsevaisuudesta sekä erilaisuuden kohtaamisesta. Signmark: On siistiä olla erilainen Meiltä kaikilta puuttuu jotain. Millaista on, kun puuttuu jotain isoksi miellettyä, vaikkapa aisti? Onko puute yhtä murhetta, vai olisiko asiassa myös toinen puoli, jota ei aidan toiselta puolelta helposti edes hahmota? Signmark alias Marko Vuoriheimo vierailee kahdessa Suomen koulussa Unicefkävelyn eli lasten ja nuorten kävelykampanjan kasvona. Kävelyn idea on, että lapset hankkivat sponsorin, joka maksaa heille jokaisesta kävellystä kilometristä. Saadut rahat lahjoitetaan UNICEFin kautta afrikkalaisten lasten koulunkäyntiin, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten koulunkäynnin tukemiseen. Näin harjoitellaan apua tarvitsevien huomiointia: kaikkien lasten ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä lasten oikeuksista kiinni pitämistä. Ihmisoikeustyö on Vuoriheimon arkea, sillä hän pyörittää yhdessä Nuppu Stenrosin kanssa omaa yritystä nimeltä Signmark Productions. Yritys on erikoistunut erilaisuuden näkyväksi tekemiseen. Mun täytyy heittää kapuloita rattaisiin, sillä yhteiskunnassa on vikaa. Ymmärsin itse tämän vasta yliopistossa: ei vika olekaan minussa, vaan ympäristössä, Marko kertoo. Takana itseoivallus Marko opiskeli Jyväskylän yliopistossa vuonna 1995 ensimmäisessä kuurojen ryhmässä, joka koskaan on valmistunut luokanopettajaksi. Tätä ennen opettajaksi oli kouluttautunut vain yksittäisiä kuuroja henkilöitä. Niinpä esimerkiksi Vuoriheimon kouluaikoina luokan opettajat eivät taitaneet Markon ja luokkakavereiden äidinkieltä, viittomakieltä. Se loi nuoreen koululaiseen protestimielialaa. Seurauksena oli ihan turhia väärinkäsityksiä. Jos esimerkiksi neuvoin kaveria, opettaja saattoi luulla minun häiritsevän. Itse Marko kasvoi Helsingissä kuurojen vanhempien lapsena. Kontaktinotto kuuleviin oli jokapäiväistä ensin päiväkodissa, sitten urheiluseuroissa. Vaikka asenneilmasto oli Suomessa 80-luvulla vielä varsin varautunut, Marko ei ujostellut, vaan otti arkailematta yhteyttä muihin. Hän käytti ruumiin kieltä: kaikkea, mitä ikinä ihmisellä on käytettävissä viestintään, kun yhteinen kieli puuttuu. Mutta vasta yliopistossa Marko oivalsi, kuka hän on ja mistä hän tulee: viittomakielisestä kulttuurista, jota ympäröivä kulttuuri kohteli vain vajavaisuutena ja vammaisuutena. Mitä viittomakieli sitten on? Marko kysyy haastattelijalta, osaako tämä venäjää? Jos ei, silloin Venäjälle matkatessa tarvitsee todennäköisesti tulkin. Viittomakielessä on esimerkiksi oma kielioppinsa, ja jo lingvistisen rakenteensa vuoksi viittomakieli poikkeaa esimerkiksi suomen kielestä täysin. Aivan samalla tavoin kuin ääneen puhuttuja kieliä, viittomakieliä myös puhutaan eri tavoin eri maissa. Kyse ei ole myöskään ihan pienestä kieliryhmästä, sillä yksin Suomessa on 5500 kuurona syntynyttä sekä heidän viittomakieltä puhuvat perheensä, ystävänsä ja naapurinsa, huonokuuloiset mukaan lukien. On siis esimerkiksi lapsen oikeuksien mukaista, että kuurot saavat opetusta omalla kielellään. Lisäksi kieli kantaa mukanaan arvokasta kulttuuria. Implantointi vai kaksikielisyys Tämä kaikki on itsestään selvää, hyvää ja ymmärrettävää. Mistä ihmeestä Vuoriheimo on sitten saanut nuoren vihaisen miehen maineen? Imago on syntynyt siitä, ettei Signmark suosi korvaimplantteja. Marko kun ei nikottelematta hyväksy sellaista lääke- 8 unicefuutiset

9 Teksti: Eriikka Käyhkö Kuvat Johannes Romppanen tieteen linjausta, jonka mukaan että kaikille kuuroille lapsille halutaan asentaa implantit, viittomakieli ja -kulttuuri täysin sivuuttaen. Markon mielestä tämä näkökulma ei täysin tavoita kuurojen elämäntilannetta. Kuuron elämä on täyttä ja hyvää: heillä on jo oma viittomakielinen kulttuurinsa, sen vahvat ystävyyssuhteet sekä yhteisöllisyys. Viittomakielisenä pystyt kommunikoimaan ongelmitta, välittömästi isossakin omaa äidinkieltä puhuvien ryhmässä. Kohdallani yhteisöllisyys on helposti ollut maan rajat laajasti ylittävää, monikulttuurista yhteisöllisyyttä. Toisin saattaa olla implantoitujen laita, sillä implantti ei muuta kuuloa automaattisesti normaaliksi. Implantin avulla saavutettu kuulokenttä saattaa olla esimerkiksi kapea. Tästä on se seuraus, että implantoitu pystyy käytännössä samaan kuin kuka tahansa huulilta lukeva kuuro: keskustelemaan yhden ainoan henkilön kanssa kerrallaan. Näin ryhmässä oleminen, sosiaalisena minänä oleminen, vaikeutuu. Jos implantoidulle nuorelle tai lapselle sen sijaan opetetaan myös viittomakieli, hän saa kaksikielisenä kokea myös sen aidon ja tiiviin yhteyden, jota viittomakieltä puhuvat keskenään kokevat. Voit ottaa rennosti ja olla rauhassa oma itsesi, eikä tarvitse jatkuvasti pinnistellä jotta ymmärtäisi, mitä edes vastapäätä oleva puhuu. Implantoinnin kauaskantoisia, monisyisiä seurauksia ei ole vielä tutkittu. Operoinnin ohella tulisikin Markon mielestä muistaa, ettei kuuron yhteyttä kuuron omaan luonnolliseen äidinkieleensä saisi katkaista valinnan seurauksia pohtimatta. Tällä hetkellä kuitenkin implantoiduista lapsista vain noin viisi prosenttia saa kaksikielistä opetusta sekä suomen- että viittomakielen. Suositumpi kuin FST Kuurojen ongelmat eivät siis useinkaan johdu niinkään kuuloaistin puutteesta kuin valtaväestön tavasta kohdella kuuroja vammaisina. Ja siksi Signmark räppää. Kuuro-sanassa ei ole mitään vikaa, puhumme itsekin itsestämme kuuroina. Mutta vammaiseksi mieltäminen on kummallista, sillä meillähän on oma kieli, jota valtaväestö ei vain osaa, Signmark muistuttaa. Se, että myös musiikin voi aistia ilman kuuloa, on monelle yllättävä osoitus siitä ettei kuurous määritäkään elämää odotetuilla tavoilla. Markolla onkin paljon ideoita siitä, minkä tulisi olla toisella tavoin Suomessa - saati maailmassa, jos hänellä olisi valtaa. Esimerkiksi: jos Marko olisi presidentti, kuuroille tarkoitettua ohjelmaa tulisi viiden päivittäisen uutisminuutin sijaan tunti päivässä Ruotsin tapaan. unicefuutiset

10 Lisää Signmarkin koulukampanjasta: Tiesitkö, että viittomakielellä selostetuilla MM-jalkapallolähetyksillä oli huonoimpinakin päivinä enemmän katsojia kuin ruotsiksi selostetuilla matseilla, tulkkina toimiva Stenros kysyy väliin. Ruotsin ja Suomen kovin erilainen suhdeluku lähetysajoissa ei selity väestön koolla, vaan nimenomaan asenteella, sillä kokonaan kuuroja on kaikissa maissa promille väestöstä. Stenros ja Signmark vaativatkin molemmat ponnekkaasti lisää tekstityksiä nimenomaan suomenkielisiin ohjelmiin suomalaisen kuuron lisäksi kuurojen perheet ja viiteryhmät osaavat viittomat, joten potentiaalisia katsojia viitotuilla lähetyksillä on arviolta On myös muita kohderyhmiä, joiden ottaminen yleisöksi mahdollistuisi yksinkertaisesti tekstityksellä. Pitää olla jotain Markon yhteiskunnallinen viesti onkin selvä. Vähemmän kuurojen poppamiehille hoitoon kärräystä, enemmän ihmisoikeuksia kuuroille ytimeltään oikeutta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Lasten oikeuksien toisen artiklan mukaan kun ketään ei saa syrjiä rodun, ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, vammaisuuden tai muun seikan perusteella. Erityistukea kuuroille Marko peräänkuuluttaa myös kehitysyhteistyöhön, sillä kehitysmaissa kuurot ovat yleensä köyhistä köyhimpien alapuolella. Mutta mitä Marko sitten sanoo Suomen koululaisille mitä häneltä eniten kysytään? Kun erilaisuuden kohtaaminen mietityttää, Marko neuvoo jättämään yksinkertaisesti pelot pois. Etelä-Euroopassakin ihmiset tulevat vain kysymään, että oletkos sinä kuuro. Sen kummempia lähentymiskonsteja ei eri kieltä puhuvien kesken tarvita. Iso yleisviesti lapsille ja nuorille taas on oman jutun kehittäminen. Sanon, että pitää olla erilainen. Jääkiekkojoukkueessakin saa peliaikaa vain, jos on vähän jotain ekstraa verrattuna muihin. Erilaisuus on coolia! Itse Marko harrasti nuorena urheilua, erityisesti yleisurheilua. Se oli keino haastaa kuulevia ja kommunikoida heidän kanssaan suoraan. Myös tytöt alkoivat kiinnostaa, ja Marko käänsikin viittomakielelle New Kids On The Blockin biisejä. Music Television, eli MTV villitsi, ja rapin yhteiskunnallinen asenne käsillä puhumisineen tuntui omalta. Yliopistolla tuli oivallus, että koska olen aina rakastanut musiikkia ja kirjoittamista, miksen tekisi jotain, jossa voin yhdistää ne? Juuri räpin viestiin sopii yhteiskunnallisuus, sen artikuloiminen kuka olen ja mistä tulen. Kääntämistä suomen ja viittomakielen välillä Marko oli harrastanut jo lapsena, kun kuulevat isovanhemmat lauloivat joululauluja. Markon kuurot vanhemmat halusivat päästä mukaan laulamaan, ja niinpä Marko käänsi laulut heille. Ensimmäinen mahdollisuus laulaa julkisesti tarjoutui, kun ystävä Heikki Soini teki YLEllä Basaari-nimistä ohjelmaa, ja kysyi, tunsiko Marko ketään viittomakielistä laulajaa. Siitä alkoi yhteistyö. Me kuurot koemme musiikin tuntoaistilla. Itse tajusin aikanaan urheillessa, mitä musiikki on: samoin kuin musiikissa, myös liikkuessa asioilla on tietty rytmi, esimerkiksi askelilla. Tämä aistillis-fyysinen puoli maailmaa unohtuu kokonaan monelta kuuroutta surkutelevalta. Musiikki tuntuu kropassa. Aikanaan kuuleville ystävilleni oli vaikea tajuta, mitä tarkoitan kun sanon, että tämä rytmi tai biitti tuntuu vatsassa tai sormissa, Marko kertoo. Soinin ja Vuoriheimon yhteistyö eteni vähitellen ammattimaiseksi, ja viime vuonna bändi tulikin Suomen euroviisukarsintojen kakkoseksi. Signmark on myös tehnyt keikkaa ympäri maailmaa. Marko on kuitenkin matkustanut myös Signmark Productionin perussanoman, ihmisoikeusasian kautta: viimeksi hän vietti asian tiimoilta viikon New Yorkissa. Olen saanut elämässä paljon. Pidän itseäni onnekkaana, sillä jotenkin on vain löytynyt oikea väylä ja oikeat ihmiset. Kuitenkin työtä on vielä paljon jäljellä, sillä maailmassa on paljon korjattavaa, Signmark virnuilee. Sano ei jotta voit sanoa kyllä Signmark kertoo edelleen räpin ohella harrastavansa protestointia saadakseen yhteiskunnan pohtimaan ja yhtenäistämään käsitteitään. Esimerkiksi HKL, joka kutsuu muun lakikielen tavoin kuuroja vammaisiksi, ei kuitenkaan myönnä liikennevälineissä kuuroille vammaisalennusta. Signmark protestoi asiasta paitsi HKL:lle, myöskin Kuluttajavirastoon. Ei tietenkään maksaakseen liikkumisestaan enemmän vaan osoittaakseen, ettei edes niin virallinen instituutio kuin HKL pidä itse asiassa kuulon puutetta vammana. Miksi siis koko lakikielen vammaisuus-termi? Mikä on sen peruste sen väri ja syy? Vammaisuuden sijaan Signmark haluaakin ihmisten puhuvan viittomakielisistä. Suurin sillanrakentaminen on tehtävä Markon mielestä lääketieteen suuntaan, jossa ainakin tilastojen valossa kielellinen ja kulttuurinen viittomakielisyys tuntuu olevan sokea piste. Lääketieteen ongelma on se, että se medikalisoi asiat. Ja siitä johtuu myös tässä tapauksessa yksisilmäinen ongelman ratkaisu. Signmark toivookin ennakkoluulojen sijaan tiedon leviävän, ja jatkaa siksi työtään erilaisuuden valtavirtaistamisen hyväksi niin musiikin kuin yritystoiminnan puitteissa. 10 unicefuutiset

11 Vapaaehtoiset kenttämatkalla Karjalassa: UNICEFin työ lähialueella tuli tutuksi Teksti UNICEFin vapaaehtoiset Kuvat Vapaaehtoiset ja Alexey Neshin Syksyisenä aamupäivänä joukko UNICEF-vapaaehtoisia ympäri maata kokoontui Joensuun asemalle Tilausliikenne Kaitsun minibussin uumeniin päämääränään Venäjän Karjala. Mukana olivat Riitat Kajaanista ja Pietarsaaresta, Anja Hämeenlinnasta, Arja Varkaudesta, Iris Vantaalta, Tuula Joensuusta, Hanna Mikkelistä, Anne Lahdesta ja Pirkko Kurikasta sekä Erika, Maria, Raisa ja Tuuli UNICEFin toimistolta Helsingistä. Edessä oli tutustumismatka UNICEFin rahoittamaan työhön Karjalassa, aivan lähinaapurissamme. Edelliset vapaaehtoisten kenttämatkat oli tehty Tansaniaan ja Keniaan, mutta mitä UNICEF tekee aivan lähellämme, parin tunnin ajomatkan päässä Joensuusta? Tuula Nylander Joensuusta kiteyttää matkakokemukset seuraavasti: Sortavalassa seisoimme päiväkodin koleassa uimahallissa hiekkakasojen keskellä, nilkkoja myöten pehmeässä hiekassa ja meille kerrottiin, että tarvittaisiin miljoona ruplaa, että uimahalli saataisiin kuntoon. Siinä oli ihan kaikki: henkilökunnan ilo siitä, että katto oli jo korjattu ja remontti aloitettu ja toiveikkuus että lapset jonain päivänä saavat uima-altaan. Varkautelainen Arja Salokoski oli erityisen vaikuttunut nuorisoystävällisestä klinikasta: Nuorille vuotiaille on oma klinikka, jossa pääsee myös erikoislääkärin vastaanotolle. Nuorille äideille on oma klubi, jossa annetaan ehkäisyneuvontaa ja käytännön neuvoja lasten hoidossa. Teiniäitejä on Venäjällä yhteensä , joten ongelma on laaja. Nuorisoystävällisen klinikan vastaanottotiloissa on Suomen UNICEFin lahjoittamat välineet. Pietarsaarelaisen Riitta Palovuoden mieleen jäi 18-vuotias Masha, joka erityiskoulun sijaan haluaa ihan tavalliseen kouluun: Masha on liikuntarajoitteinen, mikä Venäjällä automaattisesti tarkoittaa joko opiskelua erityiskoulussa tai erittäin monessa tapauksessa kotona, eristyksissä ikätovereista ja koko muusta maailmasta. Televisiosta tämä päättäväinen tyttö on saanut tietää, että Petroskoin koulussa numero 34 hänen unelmansa voi toteutua. Kouluun on rakennettu luiskat ja inva-vessat, kynnykset on poistettu ja koulun henkilökunnalla on intoa kehittää Venäjällä vielä uutta ajatusta, vammaisten lasten inkluusiota normaaliin luokkaan. Mashan kouluun tutustuminen sattuu samalle päivälle, jolloin Suomen UNICEFkomitea, vierailee siellä. Loistava ajoitus, oli sitten sattumaa tai suunniteltua. Vierailumme tuo kouluun tv-kameroita ja toimittajia. Mashan päätös saa julkisuutta ja ehkä joku Mashan kohtalotoveri on jo käynyt kolkuttelemassa saman koulun ovia. Koulun jälkeen Masha suunnittelee menevänsä yliopistoon opiskelemaan taloustieteitä. Onnea Masha! unicefuutiset

12 Lahtelaisessa Anne Liukkosessa matka herätti omia lapsuudenkokemuksia: Matkan aikana kävi hyvin ilmi, minkälainen tilanne Karjalan tasavallassa on lapsilla, joilla on erityistarpeita tai jotka muutoin ovat heikommassa asemassa. Muistan saaneeni omassa varhaisnuoruudessani 80-luvun alussa koulussa samankaltaista suvaitsevaisuuskasvatusta, ja nykypäivän Suomeen verrattuna tuntui aika järkyttävältä kuulla lapsen vanhemman sanovan, että hänen mielestään lapsen olisi parempi olla suljettuna laitokseen, jossa hän viettää jopa viisi vuorokautta näkemättä perheenjäseniään. Toisaalta taas vanhempien pelko siitä, että lapsi tulee koulukiusatuksi tai ei muutoin pärjää on hyvin ymmärrettävää. Hyvä osoitus siitä, miten tärkeää on UNICEFin työ opettajien kouluttamisessa, asennekasvatuksessa ja tietouden lisäämisessä sekä lapsen itsenäisesti toimimisen tukemisessa mm. pyörätuoliliuskojen muodossa. Kun opettajat oppivat erilaisia opetusmetodeja, siitä hyötyvät ei vain erityistarpeiset lapset vaan myös ns. tavalliset oppilaat, sillä joka tapauksessa jokaisella lapsella on oma tapansa oppia. Lisäksi matkalla oli upeaa nähdä miten hienosti lapset ja nuoret ovat ottaneet oikeuksistaan kiinni ja toimivat asioidensa eteenpäin viemiseksi. Mikkeliläinen Hanna Moilanen pohti matkan merkitystä kokonaiskuvaansa UNICEFin työstä: UNICEFin kenttämatka Karjalaan oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva kokemus. Omassa arjessa on vaikea välillä hahmottaa, mitä UNICEFin työ toisessa maassa ja toisenlaisissa olosuhteissa on. Ehkä koskettavinta oli tavata matkan aikana vammaisia lapsia ja aikuisia sekä kuulla niistä tavoista, joilla UNICEF omalta pieneltä osaltaan pyrkii mahdollistamaan heille osallisuuden ja osallistumisen yhteiskunnan jäsenenä muiden joukossa. Matka syvensi tietoisuutta UNICEFin toiminnan ulottuvuuksista ja vahvisti motivaatiota paikallisryhmässä toimimiseen. Vapaaehtoiset pääsivät seuraamaan suvaitsevaisuusoppituntia. Vantaalainen Iris Länsilahti innostui nuorten aktivoimisesta: Petroskoista sain edistyksellisen vaikutelman lasten, nuorten ja vammaisten lasten huomioon ottamisesta. Vaikka moni asia oli vasta toimintansa aloittanut, on se ensiaskel kohti uutta tulevaisuutta. Lapsiasiainvaltuutettu Galina G. osoittautui erinomaiseksi henkilöksi tehtäväänsä. Hän jos kuka vie asiat eteenpäin, vaikka läpi harmaan kiven. Ja niin hän oli jo tehnytkin. Usko nuoria kohtaan vahvisti myös tutkimus, jonka mukaan he ovat terveempiä kuin heidän vanhempansa. Köyhyydestä huolimatta maasta löytyi vapaaehtoisia nuoria kouluista ja klinikoista, jotka auttavat toisia heikommassa asemassa olevia nuoria. Ovat sanansaattajia terveellisemmän elämän puolesta, sukupuolivalistuksessa ja auttavat nuoria lapsiäitejä äitiklubilla, jossa käy v nuoria äitejä. Petroskoissa oli ihailtavasti järjestetty aktiivista toimintaa liikuntavammaisille lapsille ja nuorille, niin taidemuseossa, kuin monitoimitalossakin. Heitä varten oli tehty muutoksia rakennuksiin, kuten kynnyksiä poistettu ja wc-tiloja oli suurennettu liikkumista helpottaakseen. Pirkko Paaermaa, Kurikan ryhmä tutustui Mashaan ja Galinaan, joka on Karjalan lapsiasiavaltuutettu: Maria haluaa tavalliseen kouluun - äiti pelkää kiusaamista Petroskoilainen 18-vuotias Maria Masha Satina ilmaisi matkamme kouluvierailukohteessa erittäin selvästi, että hän on päättänyt aloittaa koulunkäynnin tässä Unesco-koulu numero 34:ssä 10. luokalla. Mashan äiti Nina Panfilova ei ollut asiasta yhtä innostunut. Hän pelkäsi, että vammaista tytärtä kiusataan tavallisessa koulussa eikä hän pärjää. Suvaitsevaisuustunnilla havainnollistettiin näkövammaisen elämää. 12 unicefuutiset Tuuli Lahti Helsingistä tutustui 28-vuotiaaseen Vera Gavrilinaan, joka opastaa vammaisia lapsia uravalinnoissa Näin Vera kertoo itsestään: Asun kahden huoneen huoneistossa Petroskoin keskustassa yhdessä kuusivuotiaan poikani, aviomieheni ja vanhempieni kanssa. Asuintaloni on yksi viidestä vammaisille soveltuvista asuintalosta Petroskoissa. Siinä on siis rampit ja voin käydä yksin ulkona. Vammauduin 10-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Jouduin pyörätuloiin ja siitä lähtien sain kotona yksityisopetusta, sillä tavalliseen kouluun ei ollut enää pääsyä. Myöhemmin pääsin kuitenkin yliopistoon opiskelemaan sosiaalialaa ja nyt työskentelen vammaisten lasten elämän parantamiseksi. Elämäni on hyvää! Maria ja äiti, joka suhtautuu opiskeluun epäilevästi.

13 Minä pidän siitä, että voin käydä tavallista koulua ja saada ystäviä terveistä lapsista, sanoo iloinen ja myönteinen tyttö hyvin päättäväisesti. Hän syntyi kuusikuukautisena ja painoi vain 1,3 kiloa. Hänellä on vaikeuksia liikkumisessa ja vasen käsi on heikko, mutta pyörätuolia hän ei ole tarvinnut koskaan. Äiti kävelytti tyttöä alusta asti ja yhteistuumin päätettiin, ettei pyörätuolia oteta käyttöön. Päiväkodissa häntä kuntoutettiin niin tehokkaasti, että hän oppi kävelemään. Kahdeksanvuotiaana oli edessä vammaisten internaattikouluun meno. Hän asui viikot koululla ja tuli viikonlopuiksi kotiin. Opetus ei kaikilta osin tyydyttänyt kunnianhimoista tyttöä. Kun hän sitten kuuli koulusta, joka ottaa huomioon vammaisten lasten erityistarpeet, mutta sijoittaa heidät terveiden lasten kanssa yhteisiin luokkiin, asia oli selvä. Siellä hän voi sitä paitsi käydä koulua kotona asuen. Hän on jo 18-vuotias ja saa itse päättää, sanoo äiti alistuneesti. Maria aikoo koulun jälkeen jatkaa opintoja yliopistossa. Taloustieteet kiinnostavat, mutta varsinaisia työhaaveitä hänellä ei vielä ole. Masha lukee harrastuksekseen tietosanakirjoja, kuuntelee musiikkia, katselee taitoluistelua, tanssii ja seikkailee tietokonemaailmassa. Suomen UNICEF on tukenut koulu nro 34:ää kouluttamalla opettajia ja varustamalla koulua vammaisille esteettömäksi ympäristöksi. Karjalan lapsiasiavaltuutettu on edelläkävijä Karjalan tasavallan lapsiasiavaltuutettuna kolme vuotta toiminut voimanainen, tasavallan opetusministeriön entinen osastopäällikkö Galina Grigoriyeva on malliesimerkki koko Venäjälle luotavalle lapsiasiainvaltuutettujen verkostolle. Hän on luonut Karjalaan jo 100 kouluissa lasten oikeuksia valvovien ja edistävien lapsiasiavaltuutettujen verkoston ja on aktiivisesti mukana lastensuojelun koulutuksessa ja tutkimisessa niin päiväkodeissa, kouluissa kuin sosiaalihuollossa. Haluan toimia ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Tähän saakka palvelut ja rahoitus on kohdistunut vain hyvin vaikeissa tilanteissa oleviin lapsiin, Galina Grigoriyeva sanoo. Kaikkien lasten oikeuksia ajava järjestelmä luotiin Venäjälle vasta hiljakkoin presidentti Medvejevin aloitteesta ja sitä valvoo Venäjän työministeri. Venäjän valtiollinen lapsiasiavaltuutetun virka perustettiin vuosi sitten. Karjalan lapsiasiavaltuutetun viran perustamisen rahoitti Suomen UNICEF kolme vuotta sitten. Suurimpia vaikeuksia on Galina Grigoriyevan mukaan yhtenäisen järjestelmän puute. Venäjältä puuttuu selkeä laki, joka antaisi valtuudet toimia lastensuojelun saralla. Kouluasioista huolehtii opetusministeriö, sosiaaliasioista terveysministeriö ja sosiaaliasioista sosiaalitoimi. On selvää, ettei se kriisitilanteissa toimi. Lapsiasiavaltuutetunkin on vaikea saada kokonaisuutta haltuun. Kaiken keskiössä pitäisi olla lapsi ja hänen ympärillään lasta puolustavia tahoja. Nyt kukaan Oppilaat osallistuvat suvaitsevaisuusoppitunnille Sortavalan koulussa nro 7. ei vastaa lapsista. Vasta sitten herätään, kun lapsi vammautuu, jää ilman vanhempia tai rikkoo lakia, hän harmittelee. Perheet eivät saa vaikeuksiinsa tarvitsemaansa tukea ja silloin myös lapset voivat huonosti. Monilla on kateissa vanhemmuuden taidot, eikä perheiden sisäiseen elämään puututa ajoissa. Sitten kun jotain tapahtuu, kysytään, kenen olisi pitänyt tehdä jotain. Meillä pitäisi olla taho, joka voisi auttaa ongelmaperheitä ja kasvattajia jo aikaisemmin. Kun lapsella on vaikeuksia tai hän sairastuu, pitäisi tutkia myös ympäristö, jossa lapsi elää, hän sanoo. Galina Grigoriyeva haluaa vaikuttaa lasten hyvinvointiin ennalta ehkäisevästi. Suomen UNICEF tukee työtä Karjalassa Mallia Suomesta Galina Grigoriyeva on saanut oppinsa jo 20 vuoden ajan Suomen Stakesista ja nykyään Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hän on känyt kouluttautumassa jo lastensuojelun osastopäällikköaikoinaan Suomessa ja nähnyt, miten meillä perheitä tuetaan ja lapsia, myös vammaisia lapsia, autetaan koulutuksen saamisessa. Venäjällä tämä lähetymistapa on aivan uusi. Suurimpana saavutuksena pidänkin ihmisten asenteisiin vaikuttamista, hän sanoo hymyillen. Hän uskoo lapsia koskevan kattavan lainsäädännön edistyvän ja Venäjän menevän eteenpäin. Valmistelu kestää aina kauan, mutta toteutus voi tapahtua sen jälkeen hyvinkin nopeasti, hän uskoo. Jo nyt on Karjalassa menty eteenpäin niin, että huostaanotettavia lapsia ei enää sijoiteta laitoksiin, vaan perheisiin. Lastenkoteja on pystytty jo sulkemaan uuden järjestelmän myötä. Kun kerroin sijaiskotiajatuksesta julkisuudessa, lapsia haluavia perheitä ilmaantui niin paljon, ettei kaikille pystytty heti osoittamaan lapsia, Grigoriyeva hymyilee. Se ei silti tarkoita, että perheettömien lasten lukumäärä olisi laskemassa, päinvastoin. Lapsia jätetään heitteille tai vanhemmuus joudutaan riistämään, kun he eivät osaa hoitaa lapsiaan, tai lapset pakenevat kotoaan. Meillä on edessämme vielä paljon työtä. Suomen UNICEF on tukenut UNICEFin työtä Karjalassa vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäiseksi rahoittamamme projekti tuotti sosiaalisia palveluita vaikeissa elämäntilanteissa oleville lapsille, kuten köyhien perheiden lapsille, orvoille, vammaisille. Nuorille perustettiin viisi nuorisoystävällistä klinikkaa, jotka tarjoavat lääketieteellistä, sosiaalista ja psykologista tukea. Karjalan tasavallan lapsiasiavaltuutettu, jonka virka perustettiin UNICEFin tuella vuonna 2007 sekä paikalliset lapsiasiavaltuutetut sadalla paikkakunnalla varmistavat omalta osaltaan, että lasten oikeudet koulutukseen sekä turvalliseen ja terveelliseen kehitykseen huomioidaan. Tällä hetkellä toteutettavan Inklusiivinen opetus -projektin kautta vammaiset lapset pääsevät osallistumaan tavalliseen kouluopetukseen terveiden lasten joukkoon. unicefuutiset

14 Yritys yhteistyö Petran Planeetassa seikkaillaan turvallisella mielellä Eevamaria Halttusen lastenkirjoista tuttu Petra liikkuu vastedes virtuaalimaailmassa. Suomen UNICEF tekee yhteistyötä Petran Planeettaa julkaisevan Dramaforumin kanssa. Kirjailija ja draamapedagogi Eevamaria Halttunen asuu perheineen Ranskassa, mutta syksy on lennättänyt hänet tiuhaan Suomeen. Halttusen lastenkirjoista tuttu Petra ryhtyy 1. marraskuuta seikkailemaan virtuaalimaailmassa, ja esi- ja alakoululaisille suunnatun pelisivuston viimeisteleminen on teettänyt töitä. Halttusen perustama Dramaforum Oy on syksyllä sopinut myös yritysyhteistyöstä Suomen UNICEFin kanssa. Sopimuksen mukaan Dramaforum tukee UNICEFin työtä taloudellisesti, ja UNICEF puolestaan näkyy ja kuuluu Dramaforumin tuottamalla Petran Planeetta -pelisivustolla. Esimerkiksi 20. marraskuuta vietettävän lapsen oikeuksien päivän viesti korostuu Petran Planeetassa. Siellä lapsen oikeuksista voidaan kertoa lapsen tavoin, Halttunen kuvaa. Lisäksi Petra-kirjoja myydään UNICEFin joulumyyjäisissä. Muut yhteistyön muodot tarkentuvat tulevaisuudessa. Halttusen mielestä Dramaforum ja UNICEF ovat luontevia yhteistyökumppaneita, vaikka toimivat eri tavoin. Kummatkin tavoittelevat samaa eli lapsen oikeutta turvalliseen lapsuuteen. Samalla ne ajavat monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Olemme Dramaforumissa saaneet nyt myös ulkopuolisen vahvistuksen sille, että teemme oikeasti arvokasta työtä, hän iloitsee. Teksti Tiina Kirkas Kuva Patrik Lindström 14 unicefuutiset

15 Tarinoita muualta Virtuaalinen Petran Planeetta pohjaa neljään Eevamaria Halttusen kirjoittamaan ja Anna Härmälän kuvittamaan satukirjaan, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna Kirjoissa seitsenvuotias Petra viettää paljon aikaa äitinsä työpaikalla teatterin puvustamossa, jossa hän pukeutuu jännittäviin vaatteisiin ja katoaa seikkailemaan Senegaliin, Jordaniaan, Sri Lankaan ja Saamenmaahan. Perillä Petra kohtaa ikäisiään lapsia, jotka esittelevät suomalaistytölle omaa uskontoaan, kulttuuriaan ja arkeaan. Kirjat ovat värikkäitä, seikkaperäisiä ja opettavaisia, suorastaan vakavahenkisiä. Tarkoitus on, että lapset ja vanhemmat keskustelevat kirjojen aiheista. Kun ei jostain asiasta tiedetä, otetaan yhdessä selvää, Halttunen sanoo. Kirjojen idea syntyikin muutama vuosi sitten, kun Halttunen halusi lukea lapsilleen iltasatuja muista kulttuureista ja uskonnoista. Samaan aikaan Irakissa sodittiin, ja maailmankuvat Suomessakin kärjistyivät mustavalkoisiksi. Hoksasin, ettei Suomessa ollut kansainväliskasvatuksellisia lastenkirjoja. Lapset kuitenkin tarvitsevat tietoa muusta maailmasta, joten ryhdyin kirjoittamaan sellaisia itse. Petran seikkailut perustuvat osin Halttusen omiin kokemuksiin, osin hänen ympäristössään kuulemiinsa tarinoihin. Taustatyö on perusteellista, ja kertomukset ovat totta: maat ovat kartalla ja lasten tekemiset mahdollisia. Petra-kirjat ovat löytäneet omat lukijansa, vaikka niitä ei ole erityisesti markkinoitu, Halttunen kertoo. Päiväkodeista olemme kuulleet, että niiden parissa voidaan käsitellä monenlaisia asioita. Kirjoja luetaan myös alakouluissa. Turvallisesti virtuaalimaailmassa Petran siirtyminen kirjan sivuilta virtuaalisille pelikentille on ollut selvää alusta lähtien. Eevamaria Halttusen mielestä lasten pitää saada kokeilla kulttuureita ja oppia muista maista myös internetissä. Ennen kaikkea hän haluaa tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja antaa heidän seikkailla. Petran Planeetassa lapset suorittavat eritasoisia tehtäviä yksin ja yhdessä. Onnistumisista saa palkintoja, jotka eivät katoa pelin keskeytysten aikana. Yleensä virtuualimaailmassa pidetään hauskaa, mutta Petran Planeetta haluaa lisäksi opettaa. Chattailemisen sijaan lapset myös viestivät keskenään valmiilla lauseilla ja hymiöillä, jolloin keskinäinen kommunikointi on turvallista, Halttunen kertoo. Halttusen ajatuksena onkin luoda lapsille turvallinen pelimaailma, josta on siivottu väkivallan ja kiusaamisen kaltaiset internetin lieveilmiöt. Petran Planeetta on suunniteltu 6 11-vuotiaille, joista nuorimmat ovat juuri opettelemassa netin käyttöä. Heille Halttunen haluaa tarjota mukavan kokemuksen. Lapsilla on oikeus olla lapsia myös internetissä. Petran Planeetassa vanhempien ei myöskään tarvitse alituiseen rajoittaa ja rahoittaa lastensa pelaamista. Viiden euron kuukausimaksulla vanhemmat voivat rajata lastensa peliaikaa. Samalla lapsi saa pelissä lisää vaihtoehtoja. Kyse on yhdestä maksusta, joten lapset eivät jatkuvasti törmää ostopakkoihin. Petran Planeetassa ei ole myöskään mainoksia. Ensi alkuun lapset seikkailevat kirjoista tutuissa Senegalissa, Saamenmaassa, Sri Lankassa ja Jordaniassa. Myöhemmin repertuaariin ilmaantuu uusia maita. Myös kielivalikoima laajentuu suomesta ja englannista ainakin ruotsiin ja ranskaan jo senkin takia, että Petran Planeettaa markkinoidaan ulkomaille. Petran Planeetta elää ajassa ja muuttaa muotoaan, Halttunen lupaa. Hän lupaa jatkoa myös Petra-kirjoilleen, vaikka juuri nyt kirjoittamiseen ei liikene aikaa. Tiedän kuitenkin, missä Petra seuraavaksi seikkailee. unicefuutiset

16 UNICEF-lahja suojelee lasta ja luontoa Ympäristöystävällisyys ja ekologisuus ovat kasvavia trendejä maailmalla. Moni yritys ja kuluttaja haluaa kantaa vastuunsa ympäristöasioista pienentämällä hiilijalanjälkeään ja hillitsemällä omalta osaltaan ilmastonmuutosta. UNICEF kokee velvollisuudekseen suojella ympäristöä tulevia sukupolvia varten ja kiinnittääkin erityistä huomiota ympäristöseikkoihin korttiensa ja lahjatavaroidensa valmistuksessa. Teksti Erika Pursiainen, Sara Kakko Kuvat UNICEF 16 unicefuutiset

17 Koko UNICEFin upea tuotevalikoima on valmistettu sosiaalisesti vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Tuotteissa käytetään vastuullisesti hoidetuista metsistä tulevaa puuta ja paperia sekä suositaan ekologisesti kestäviä ja luonnonmukaisia materiaaleja. Esimerkiksi kaikki kalenterit ja muistikirjat on valmistettu hyvän metsänhoidon mukaisesti FSC-sertifioidusta paperista ja monet lahjatavaroista luomuja kierrätysmateriaaleista. Kestävää tuotantoa Taskukalenteri. UNICEF käyttää FSC-sertifioitua paperia ehkäistäkseen metsien ylikäyttöä ja siitä johtuvaa kasvihuoneilmiön lisääntymistä. FSC-sertifioitujen metsien hoidossa on noudatettu paikallisia lakeja, puu ei tule laittomasti hakatuista metsistä, metsänhakkuissa ei ole loukattu paikallisten tai alkuperäiskansojen oikeuksia eikä puu tule geenimuunnelluista tai korkean suojeluarvon metsistä. UNICEF edellyttää tavarantoimittajiltaan, että kaikki tuotteissa käytetty paperi on valkaistu joko hapen tai klooridioksidin avulla. Kloorin välttäminen paperin valkaisuprosessissa säästää vettä, suojelee vesistöjä saastumiselta ja ympäristön monimuotoisuutta tuhoutumiselta. Kasviperäisten musteiden käyttö vähentää raakaöljypohjaisten kemikaalien kulutusta ja edistää biomassasta tuotettujen materiaalien hyödyntämistä. Vuonna 2009 noin 70 % UNICEF-tuotteista painettiin kasvipohjaisilla musteilla. Laadukkaat UNICEF-lahjat antavat moninkertaisen ilon, sillä ne on valmistettu UNICEFin eettisiä periaatteita noudattaen. UNICEF on ylpeä tuotteidensa laadusta ja edellyttääkin tiukkoja tuotantovaatimuksia tuotteidensa valmistajilta. Ostamalla UNICEFtuotteen, autat UNICEFia suojelemaan lasta ja luontoa. Ekomeikkipussi. Lisää ekologisia lahjaideoita Ekologista tyylikkyyttä UNICEFin ympäristöystävällisten lahjojen hankkiminen suojelee maapalloamme myös tulevaisuuden lapsia varten. Laadukas eko-olkalaukku viimeistelee tyylikkään ja yksilöllisen pukeutumisen. Luomupuuvillasta valmistettu laukku sopii työhön ja vapaa-aikaan. Ripsiväri, huulipuna, sipaus puuteria ja olet valmis uusiin tapaamisiin. Luomupuuvillasta käsin valmistettu ekomeikkipussi sopii täydellisesti eko-olkalaukkuun, mutta on myös yksinään suloinen hankinta. Pussin kuva muistuttaa UNICEFin tärkeästä työstä lasten auttamiseksi ympäri maailman. Puuhakirja. Kierrätettyä iloa Tee ostoksia UNICEF-myyntipisteessä Paperin osittainen tai 100 % kierrättäminen vähentää paperin määrää kaatopaikoilla ja neitseellisen kuidun tarvetta. Joulumatka mummolasta taittuu leikiten takapenkillä puuhakirjan avulla. Kierrätyspahvista valmistetussa kirjassa virheet ovat sallittuja ja jopa mukavia, sillä kirjan mukana tulevien kahden värikynän jäljen voi pyyhkiä pois. Virheistä oppii piirretään taas ja pyyhitään pois. Kauniiseen kassiin pakattu lahja on ekologinen valinta käärepaperille. Säästä kassit taiteltuna seuraavaa paketointikertaa varten. Yhteinen maailmamme -lahjakassit on valmistettu laadukkaasta kierrätyspaperista. Yhteinen maailmamme -lahjakassi. Eettinen lahja on myös ekologinen valinta UNICEFin Pehmeät paketit ovat varma valinta jokaiseen pukinkonttiin. Pehmeät paketit ovat aitoja, konkreettisia lahjoja, jotka antavat tulevaisuuden heikoimmassa asemassa oleville lapsille. Lahjavalikoima sisältää erilaisia UNICEFin kenttätyössä käyttämiä tarvikkeita, kuten rokotteita, koulutarvikkeita ja lisäravintoa. UNICEF toimittaa lahjat lapsille ja heitä ympäröiville yhteisöille ympäri maailman sinä saat ostoksestasi kortin, jolla voit kertoa hankkimastasi lahjasta lahjan saajalle. Valitsemalla jouluksi Pehmeän paketin vältät turhat ostokset, säästät ympäristöä ja annat koskettavan lahjan ystävällesi samalla kun autat maailman lapsia. Yrityksen joulun pehmeä lahjavalinta UNICEFin Pehmeät paketit ovat yhä suositumpi lahjavalinta myös yrityksille. Valitessaan lahjaksi Pehmeän paketin yritys viestii erottuvalla tavalla pehmeistä arvoistaan. UNICEF esitteli syyskuun puolivälissä Gimme-liikelahjamessuilla Pehmeitä paketteja yrityksille. Vastaanotto oli erittäin positiivinen. Tulevalla vuosikymmenellä pehmeiden pakettien arvostus korostuu entisestään. Kestävän kehityksen periaatteet ovat nousseet yhdeksi tärkeimmäksi valintakriteeriksi lähes kaikissa hankinnoissamme. Suosittelen kaikkia tutustumaan näihin periaatteisiin ja erityisesti UNICEFin mahdollistamiin eri tapoihin auttaa vähempiosaisia, kommentoi Vantaan ammattiopisto Varian tiedottaja Maarit Aho, joka voitti UNICEFin messuosastolla arvotun, Sir Roger Mooren signeeraaman, UNICEF-nallen. Lisää Pehmeitä lahjaideoita Martti Penttilä unicefuutiset

18 Svensk resume Ledaren Det drabbade Pakistan väckte vårt medlidande Översvämningarna i Pakistan förorsakade ett enormt lidande som dock inte vällde in i våra vardagsrum som en nyhetsorkan, nej, vetskapen smög sig på oss långsamt som själva det stigande vattnet. Medierna vaknade långsamt och började bevaka läget egentligen först då biståndsorganisationerna började sända hjälp till området. Givarna reagerade långsamt de med. Till en början verkade det som om ingen brydde sig om Pakistan. En handfull gåvor flöt in på våra konton i långsam takt. Men så småningom blottades nödens omfång och situationen ändrades. Insamlingen har sedermera fått starkt gehör både bland finländare och i andra länder. Gåvorna till Pakistans barn via Finlands UNICEF uppgick till en halv miljon euro på bara ett par veckor. Trenden har varit densamma i de övriga nordiska länderna. Våra frivilliga som samlar in med sparbössor har låtit oss få veta att de denna gång fått in också en hel del sedlar. Traditionellt är det ju slantar man sätter in i sparbössan. Också affärsvärlden har deltagit extra aktivt; normalt utgör gåvorna från företagen ca fem till tio procent; mu är andelen redan uppe i 15 procent. Stödet från privatpersoner, företag och samfund har under senaste åren avgörande för UNICEFs kapacitet att reagera snabbt i nödsituationer. För operationen i Pakistan har UNICEF fått in totalt drygt hundra miljoner dollar. Av denna summa har över hälften sitt ursprung i privatsektorn och vår hjälpverksamhet under de första veckorna av katastrofen vilade stort sett helt på stödet från privatsektorn. Det känns uppmuntrande att det för allt fler individer och samfund är naturligt att hjälpa nödlidande medmänskor i avlägsna länder. Pentti Kotoaro generalsekreterare UNICEF-gåvan skyddar barnet och naturen Miljövänliga och ekologiska produkter är en växande trend hela världen över. Många företag och konsumenter vill bära sitt ansvar i miljöfrågor. För UNICEF är det en plikt att skydda miljön åt de kommande generationerna. Därför har hela UNICEFs produktsortiment tillverkats socialt hänsynsfullt och med respekt för miljön. Till exempel alla kalendrar och anteckningsböcker tillverkas av FSC -certifierat papper. FSC -certifiering av pappret produceras av virke från skogar som fått växa i enlighet med lokal lagstiftning, virket kommer inte från skogar som huggits illegalt eller med bristande respekt för lokalbefolkningens rättigheter. Exempel på våra ekologiska gåvotips Också Mjukispaketet är ett ekologiskt val UNICEFs Mjukispaket är en fullträff som julgåva. Mjukispaketen är äkta konkreta gåvor som ger hopp om framtid till barn som har det extra svårt. Gåvosortimentet omfattar tillbehör som UNICEFs medarbetare använder när de hjälper barn och mammor på fältet, t.ex. vaccin och extra näring. UNICEF för fram gåvan till hjälpbehövande barn, du får ett kort. Med kortet berättar du åt Mjukispaketets mottagare om gåvan. Det har visat sig att Mjukispaketet är en populär gåva också i företagsvärlden. En firma som ger sina kunder ett Mjukispaket berättar samtidigt om sina egna mjuka värden. Läsårets UNICEF-rundor har startat Rovaniemi som är UNICEF-stad 2010, sparkade igång läsårets UNICEF-rundor. I början av september organiserade stadens gymnasier en kombinerad fotbollsturnering och UNICEF-runda. Starten gick till takt av zumba. Lågstadiernas runda ägde rum 10 september. Lärarfacket hängde med likaså UNICEF-rundornas maskot kamelen Kamu. Intäkterna från UNICEFrundorna går till Schools for Africa -kampanjen som är utarbetad för att skapa barnvänliga högklassiga skolor i elva av Afrikas fattigaste länder. Årligen deltar inemot barn i UNICEF-rundan som har organiserats i Finland redan i tio års tid. Tidigare var det endast barn i lågstadierna som deltog, men nu får också högstadie-eleverna vara med. Under läsåret samlade de finska skolbarnen in 1,5 miljoner euro. 18 unicefuutiset

19 MYYNTIPISTEET JA YSTÄVÄMYYJÄT UNICEFIN VAPAAEHTOISET E s p o o WeeGee-shop, Ahertajantie 5, Tapiola, puh. (09) ti-su 11 18, ma suljettu. Myynnissä rajoitettu valikoima. F O R S S A Myyrä, Wahreninkatu 13, ma-pe 10 18, la-su Tuija Lietu, puh , HUOM! Vain Anna ja Toivo -nukkeja. H a n k o Fairytales, Santalantie 1-3 H e l s i n k i UNICEF, Lautatarhankatu 6, puh. (09) , ma-pe H y v i n k ä ä Salme Laitinen, Pellervontie 9, puh , ma-pe 15 21, la-su Uusi Apteekki, Uudenmaankatu 2, puh. (019) , ma-pe 9 18, la Annen Posliini, Hyvinkään rautatieasema, ma-pe H ä m e e n l i n n a Aarikka, Raatihuoneenkatu 13, puh. (03) , Paula Laine, ma-pe , la Parturi-Kampaamo Pääpaikka, Hallituskatu 12, puh. (03) , Arja Salmenoja, ma-pe 9 17, la 9 14 Petula, Kasarminkatu 9, puh. (03) , Ulla Timonen, ma-pe 10 17, la Marin Kammari, Myllytie 25, puh. (03) , Mari Kopra Kehys-Taide, Palokunnankatu 13-15, puh. (03) , Riitta Mikkola, ma-pe 10 17, la I l m a j o k i Lelukauppa Pii Poo, Ilkantie 11, puh. (06) , Maija Heikkinen-Ranto, ma-to 10 17, pe 10 18, la I m at r a Sormilla, Torkkelinkatu 1, ma-pe 10 17, la Liisa Kupiainen, Mäntyrinne 5 A 3, puh J o e n s u u UNICEF-myymälä, Torikatu 12, puh , Aune Uimonen, ke J U A N K O S K I Valokuvaamo Plakkari, Juankoskentie 17, puh , Erika Suominen, ma, ke-pe 9 17 J y v ä s k y l ä UNICEF-kioski, Kaupunginkirjaston aula, Vapaudenkatu 39-41, puh , Arja Häkkinen, ma-pe 12 18, la K a AV i Puoti Pikku Pihla, Kaavintie 12, puh , ma-pe 10 17, la K a j a a n i UNICEF-puoti c/o Toimintakeskus Monika, Väinämöisenkatu 12 puh / Meeri Seppänen, ke K E M I Vaihtoehtomyymälä Laituri, Sankarikatu 12 B, ma-pe 12 17, la-su K E s ä l a h t i Käsityöpuoti Korento, Pyhäjärventie 8, la ma-pe 10 17, la la ma-pe 10 17, la K o k k o l a Maailmankauppa, Nuorten toimintakeskus Hansa, Torikatu 13, puh. (06) , ke K O U V O L A UNICEF/Unifem-puoti, Pohjolatalo, Kauppamiehentie 4, (05) , , , ke K r i s t i i n a n k a u p u n k i Blomsterkompaniet, Itäinen Pitkäkatu 55, puh. (06) Marita Storsjö, Metsälä, puh. (06) K U O P I O H-talo, 1. krs, Kauppakatu 32, puh , Marja-Leena Markkanen K u r i k k a UNICEF-kauppa, Lehtocenter, Seurapuistikko 6, Yhteyshenkilö Kati Ollila, tai Maija Myllykoski, L a p p e e n r a n ta UNICEF-myyntipiste Myyntivitriini, Maakuntakirjasto, Valtakatu 47, ti-pe 10 16, la M ä n t s ä l ä Anne Karesti-Taskinen, Iivarintie 6, puh P I E K S Ä M Ä K I Myymälä-Galleria Kähverä, Torikatu 7, puh , ma-pe 10 17, la P i e ta r s a a r i Riitta Palovuori, puh. (06) Anita Blomström, puh P o r i Marjatta Landgren, puh Lastentarvikeliike Amalia, Isolinnankatu 24 (Herttuantori), puh , ma-pe 10 17, la P o rv o o Kitty Långström, Viikinkitie 5 D 18, puh. (019) R a u m a Marketta Mäkitalo, Puolukkatie 22, puh. (02) S a L O / K I S K O Annikka Viitaniemi, puh S av o n l i n n a Päivärannan ruusu, Olavinkatu 35, puh. (015) , ma-su 9 18 S av u k o s k i Mirja Aarrevaara, Kolmisointu 3, puh Ta m m i s a a r i Café Backers, Kuninkaankatu 4. Ainoastaan Anna & Toivo -nukkeja. Nallemyymälä Berghem, Horsbäck. Ainoastaan Anna & Toivo -nukkeja. Ta m p e r e UNICEF-myymälä, Suvantokatu 4, puh. (03) , ma-pe T O R N I O Liisan lahjaidea, Hallituskatu 6, puh. (016) , ma-pe 10 17, la T u r e n k i Aira Lindroos, Puistokuja 11, puh. (03) T u r k u UNICEF-puoti, Linnankatu 29, to Va a s a Kehitysmaakauppa Endelea, Raastuvankatu 25, ma-pe 11 17, la Y L I S TA R O Sirpa Rintamäki, Komuntie 2 A 3, puh. (06) ja Ä H T Ä R I UNICEF Kirpputori, Ylätori, Otsolantie 4, puh. (06) , Raija Pohjola, ma-pe 10 16, la Olemme Suomen UNICEFin vapaaehtoisia. Me toimimme, jotta maailman lapsi voisi hiukan paremmin huomenna kuin tänään; keräämme varoja ja tiedotamme lasten oikeuksista. Meitä UNICEFin paikallisryhmiä toimii 42 eri paikkakunnalla, tule sinäkin mukaan! Paikallisryhmien yhteyshenkilöt Lokalgruppernas kontaktpersoner E s p o o Tuulikki Siltanen, tuulikki.siltanen@elisanet.fi F o r s s a Eija Ahtiainen, eija.ahtiainen@luukku.com H e i n o l a Kaija Seppänen, kaija.seppanen@phnet.fi H e l s i n k i Maiju Rohkea, mrohkea@welho.com H y v i n k ä ä Salme Laitinen, H ä m e e n l i n n a Anja Leino, anja.leino@om.fi I l m a j o k i Elina Jaskari, elina.jaskari@ilmajoki.fi I m at r a Marjut Vuotila, marjut.vuotila@pp.inet.fi J o e n s u u Pirjo Hyvärinen, pirjo.hyvarinen@luukku.com J y v ä s k y l ä Kirsi Torkkola, kirsi.torkkola@jamk.fi K a j a a n i Anita Sinisalo, (08) K a l a - j a p y h ä j o k i l a a k s o Kirsi Takkinen, kirsi.takkinen@gmail.com K e m i Juhani Romppanen, juhani.romppanen@kemi.fi K o i l l i s - s av o Tuula Alava, tuula.alava@suomi24.fi K o k k o l a Merja Seppälä, merja.seppala@cop.fi K o t k a Anu Vihavainen, anu1961@luukku.com K o u v o l a Anneli Becker, anneli.becker@kolumbus.fi K u h m o Mirja Ruuskanen, K u o p i o Tanja Helminen, tanja.helminen@mainonnantekijat. com K u r i k k a Marita Sarvela, marita.sarvela@windowslive.com K u u s a m o Virpi Alaräisänen, (08) virpi.alaraisanen@pp.inet.fi L a h t i Leena Kemppi, zemppi@suomi24.fi L a p p e e n r a n ta Ritva Aalto, ritva.aalto@aimsuomi.fi M i k k e l i Tommi Oksanen, tommi.oksanen@edu.mikkeli.fi M ä n t s ä l ä Carita Lindholm, carita.lindholm@gmail.com O u l u Paula Heikkilä, oulu.unicef@gmail.com P i e k s ä m ä k i Marja Janhunen, marja.tuulikki@suomi24.fi P i e ta r s a a r i Riitta Palovuori, (06) riitta.palovuori@kotiposti.net P o r i Maria Väkiparta, maria.vakiparta@gmail.com P o rv o o Beatrice Wahlström, beatrice.wahlstrom@akan.fi R a u M a Kati Nordman, katinkainen@hotmail.com R O VA N I E M I Pirjo Lappalainen, pirjo.lappalainen@tilitoimisto.inet.fi S a l o Kati Rissanen kati.rissanen@gmail.com S av o n l i n n a Minna Rasimus, minna.rasimus2@gmail.com S e i n ä j o k i Tuula Salo, S o m e r o Riina Kopra, riina.kopra@gmail.com Ta m p e r e Jaana Ristimäki-Anttila, jaanrist@gmail.com T O R N I O Hellevi Alamäki, hellevi.alamaki@pp.inet.fi T u r k u Riitta Mehtonen, riitta.mehtonen@gmail.com Va n ta a Iris Länsilahti, iris.lansilahti@jytyliitto.fi Va r k a u s Anu Aho, V i h t i Eeva Franssila, eeva.franssila@hotmail.com V ä s t n y l a n d Monica Lindgren, monica.lindgren@pp.inet.fi Y l ä - s av o Tuija Karppanen, tuija.karppanen@olvi.fi Ä h t ä r i Kaisa Rantamäki, kaisa.rantamaki@opettaja.fi Lisätietoja vapaaehtoistoiminnasta Mer information om frivilligverksamhet Mia Granqvist, (09) , mia.granqvist@unicef.fi unicefuutiset

20 M Elämä, 23 Kaikki me ansaitsemme mahdollisuuden. Sinä voit antaa sen lapselle. Tuhkarokkorokotteet 23 suojaavat 50 lasta tappavaa tuhkarokkoa vastaan. Tutustu tähän ja muihin tuntuvasti pehmeämpiin lahjaideoihin osoitteessa