EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2003) 740 lopullinen 2003/0301 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (komission esittämä) {SEK(2003) 1368} FI FI

2 PERUSTELUT 1. TAUSTAA Euroopan unioni on parhaillaan luomassa maailman suurimpia kilpailulle avattuja sähkö- ja kaasumarkkinoita. Tällainen energiamarkkinoiden yhdentäminen johtaa suurempaan tehokkuuteen ja myötävaikuttaa samalla toimitusten varmuuteen. Sisämarkkinat ovat keskeinen osa yhteisön toimitusvarmuusstrategiaa, kuten vihreässä kirjassa Energiahuoltostrategia Euroopalle (KOM(2000)769) todetaan. Tämän toteuttamiseksi on tärkeää, että markkinatoimijoille tarjotaan oikeanlaisia kannustimia ja että sääntelykehys on vakaa. Tämä koskee niin sähköntuottajia, verkonhaltijoita kuin kuluttajia. Tällä direktiivillä pyritään luomaan tällainen vakaa kehys. Hyvin toimivat ja yhdentyneet sähkömarkkinat edellyttävät merkittäviä investointeja siirtoverkkoihin. Jäsenvaltioiden väliset yhdysjohdot ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta tehokas kilpailu yhtiöiden välillä olisi mahdollista. Jos rajayhdysjohtoja ei rakenneta lisää, markkinoiden avaamisen periaatteet voivat menettää merkityksensä, kun yhtiöt vahvistavat asemaansa tietyillä Euroopan unionin alueilla ja markkinat pirstoutuvat. Tämä tunnustettiin maaliskuussa 2002 pidetyn Barcelonan huippukokouksen päätelmissä, joissa valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät vastauksena komission tiedonantoon Euroopan energiainfrastruktuuri (KOM(2001)775) tavoitteen, jonka mukaan sähkön yhteenliitäntäkapasiteetin tulisi olla 10 prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista. Investointeja siirtoverkkoihin tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että verkko pystyy selviämään lisäkysynnästä ilman, että Euroopan kansalaisten ja yritysten tarvitsee kärsiä usein toistuvista toimitus- tai jakelukatkoksista. Vaikkei mikään järjestelmä voi olla sataprosenttisen luotettava, sähkönkuluttajat odottavat, että tällaiset häiriöt pyritään estämään mahdollisimman pitkälle. Suuri osa uusista sähköntuotantoinvestoinneista tehdään todennäköisesti uusiutuvista energialähteistä tuotettavaan sähköön ja yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon perustuvaan hajautettuun sähköntuotantoon. Tämä edellyttää puolestaan uusia investointeja, jotta sähköverkkojen rakennetta voidaan muuttaa. Esimerkiksi tuulivoiman tuotannon lisääminen rannikoiden edustalla edellyttää uusia yhteenliitäntöjä ja verkon vahvistamista useissa paikoissa. Hajautettu sähköntuotanto edellyttää pienjänniteverkkojen kohentamista. Sisämarkkinoilla on myös pidettävä yllä kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa. Nykysuuntaukset, joiden mukaan sähkönkulutus laajentuneessa EU:ssa kasvaa edelleen kestämättömällä tavalla, ovat tuomittavia, ja energian säästämiseksi tarvitaan merkittäviä ponnisteluja. Monien nykyisten sähkölaitosten odotettavissa oleva sulkeminen merkitsee kuitenkin myös sitä, että uuteen sähköntuotantoon tarvitaan jonkin verran investointeja keskipitkällä aikavälillä. Investointeja on kuitenkin tehtävä sekä kysynnänhallintaan että tuotantokapasiteettiin, ja kaikkien tällaisia investointeja tekevien yritysten tai kotitalouksien on voitava olla varmoja siitä, että sähkön hinnan määrittämistä varten on olemassa vakaa sääntelykehys. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että sähkö poikkeaa muista tuotteista. Sitä ei voi korvata muilla tuotteilla eikä sitä voi varastoida. Lisäksi verkon varmuutta voidaan jossain määrin pitää yleishyödyllisenä hyödykkeenä, koska sähkön toimitushäiriöt vaikuttavat useimmiten yleisesti kaikkiin kuluttajiin. Siksi nyt, kun kilpailuun perustuvat markkinat ovat pian toiminnassa, on luotava oikeanlainen kehys EU:n sähköalan pitkän aikavälin investoinneille sekä kysyntä- että tarjontapuolella. 2

3 2. VERKON SUORITUSKYKYVAATIMUKSET Verkon taajuuden, jännitteen ja virran on aina oltava hyväksytyissä rajoissa. Sähkön fysikaalisesta luonteesta sekä tuotannon ja kulutuksen jatkuvasti muuttuvasta luonteesta johtuen on erittäin vaikeaa ennustaa tarkasti virran määrää verkon tietyssä kohdassa. Näiden kriittisten energiainfrastruktuurien ohjaus riippuu puolestaan suurelta osin niiden valvontaan ja ohjaukseen käytettävän tieto- ja viestintäinfrastruktuurin turvallisuudesta ja varmuudesta. Tämän epävarmuuden johdosta verkonhaltijat antavat sääntöjä varmistaakseen, että verkossa on riittävästi varakapasiteettia, jotta kantaverkko voisi toimia turvallisesti erilaisissa ääriolosuhteissa. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka paljon kapasiteettia voidaan käyttää turvallisesti eri valvonta-alueiden välillä. Sähköverkkojärjestelmissä on valtava määrä osia. Järjestelmä on suunniteltu kestämään kohtuullisen todennäköisiä järjestelmähäiriöitä. Sähköverkon toimintaan sovelletaan yleistä standardia, jota nimitetään n 1-säännöksi. Sen mukaan verkon pitäisi toimia edelleen, vaikka verkon tietyssä osassa ilmenee yksi yksittäinen häiriö. Kaikenlaisiin tapahtumiin ei kuitenkaan voida varautua, koska tällöin kustannukset olisivat liian suuret. Näitä sääntöjä ja muita tietojen toimittamista ja aikatauluja koskevia vaatimuksia käsitellään nykyisin siirtoverkonhaltijoiden organisaatioiden, kuten UCTEn ja Nordelin, jäsenten vapaaehtoisissa ohjeissa. UCTE on tällä hetkellä ajantasaistamassa toimintaopastaan, josta aiotaan tehdä jäseniä sopimusperusteisesti sitova. Muita teknisiä määräyksiä voidaan mahdollisesti sisällyttää myös niihin suuntaviivoihin, joista sovitaan rajatylittävää sähkön kauppaa koskevan asetuksen nojalla. Edellä käsiteltyjen toimintasääntöjen lisäksi sääntelyelimet voivat myös asettaa suorituskykytavoitteita sekä siirto- että jakeluverkonhaltijoille. Nämä tavoitteet kannustavat alan yrityksiä ylläpitämään verkkoa jatkuvasti ja olemaan kitsastelematta toimintamenoissa. Tarkkojen tavoitteiden asettaminen on luonnollisesti jäsenvaltioiden tehtävä. Sääntelyviranomaisten odotetaan vahvistavan nämä tavoitteet osana prosessia, jossa hyväksytään verkkoonpääsymaksujen määritysmenetelmät. Sen vuoksi tämän ehdotuksen 4 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että siirto- ja jakeluyhtiöt noudattavat esimerkiksi UCTE-aloitteessa määrättyjä yhteistyösääntöjä. 3. KYSYNNÄN JA TARJONNAN TASAPAINO Kuten energiahuoltostrategiaa käsittelevässä komission vihreässä kirjassa 1 on jo todettu, kysynnän ja tarjonnan tasapaino on myös jatkuva huolenaihe EU:lle. Huolimatta siitä, että energiankysyntä on irrotettu talouskasvusta, energiankysynnän odotetaan jatkavan kasvuaan tulevina vuosina. Nykyisiä suuntauksia ei kuitenkaan voida hyväksyä, ja tässä suhteessa jäsenvaltioiden pitäisi ensisijaisesti varmistaa, että kysynnän kasvua säätelevät politiikat ovat valmiita. Tällainen lähestymistapa on halvempi, toimii nopeammin ja on niiden sitoumusten mukainen, jotka Euroopan unioni on tehnyt kasvihuonekaasujen päästöistä. Kysynnänhallinnan on siis oltava keskeinen osa toimitusvarmuuden ylläpitämistä koskevaa jäsenvaltioiden politiikkaa. Politiikka, jossa kysyntää ennakoidaan olettamalla tilanteen pysyvän muuttumattomana ja 1 KOM(2000) 769 lopullinen, 29. marraskuuta

4 jossa tämän perusteella ennustetaan vaadittava lisätuotantotarve, ei ole kestävä kansallisella eikä yhteisön tasolla. Lähivuosina suljetaan kuitenkin suuri joukko voimalaitoksia, mikä merkitsee sitä, että uudet voimalaitosinvestoinnit ovat luultavasti välttämättömiä jo pelkästään nykyisen kapasiteetin uusimiseksi. Suurimman osan rakennettavista uusista voimalaitoksista odotetaan joko käyttävän uusiutuvia energialähteitä tai olevan hajautettuja sähköntuotantolaitoksia, jotka perustuvat yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon. Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä 2 asetetaan maakohtaiset tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden lisäämiselle. Neuvostossa keskustellaan parhaillaan vastaavista yhdistettyä sähkönja lämmöntuotantoa koskevista toimenpiteistä. Kysymys kuuluukin, tarvitaanko tässä yhteydessä vielä muita toimenpiteitä. Yksi kilpailuun perustuvien markkinoiden myönteisistä seurauksista on se, ettei kilpailumarkkinoilla tehdä yli-investointeja tuotantokapasiteettiin, mikä on ominaista keskitetylle ja suunnitellulle sähköalalle. Tämä pätee erityisesti silloin, kun kysyntä reagoi tehokkaasti hintoihin. Kilpailu vaikeuttaa kuitenkin kysynnän ja tarjonnan tasapainottamista. Vapautetuilla markkinoilla yksityisten investoijien odotetaan varmistavan, että kysynnän tyydyttämiseksi on käytettävissä riittävästi kapasiteettia, samoin kuin muidenkin tuotteiden ollessa kyseessä. Yleisesti ottaen hinnat ovat se keino, jolla tämä on tarkoitus saavuttaa kilpailuun perustuvilla markkinoilla. Hintojen noustessa investoinneista tulee kannattavia ja enemmän kapasiteettia tulee saataville, tai sitten kysyntä supistuu. Jotta tämä mekanismi toimisi kunnolla, investoijien on voitava olla varmoja siitä, missä määrin valtio puuttuu sähkömarkkinoihin. Sääntelyyn liittyvä epävarmuus voi estää investoinnit niin tuotantokapasiteettiin kuin kysynnänhallintatekniikkaan. Toinen kysymys on se, ovatko investoijat valmiita investoimaan huippukapasiteettiin, jolla katetaan korkeimmat kysyntäpiikit tai hetket, jolloin suuri osa muusta tuotannosta ei ole saatavilla. Joidenkin mielestä tällaisia investointeja ei tehdä, koska kyseisenlaiset tapahtumat ovat harvinaisia eikä niitä voi ennakoida. Tämän vuoksi voi olla tarpeen, että hallitukset säätävät markkinamekanismien lisäksi lisätoimenpiteistä, jotta riittävä kapasiteetti voidaan varmistaa. Tämä voidaan saavuttaa siten, että asetetaan tavoitteet varakapasiteetin määrälle tai toteutetaan vastaavia toimenpiteitä esimerkiksi kysyntäpuolella ja huolehditaan samalla siitä, että nämä tavoitteet saavutetaan joko kannustimin tai asettamalla sähköyrityksille velvollisuuksia. Tätä kysymystä käsitellään tämän direktiiviehdotuksen 5 artiklassa. Useissa tapauksissa toimitusvarmuuskysymykset koskevat rajojen eri puolilla olevia alueita ja edellyttävät huolellista koordinointia kyseisten jäsenvaltioiden välillä. Yhtenäismarkkinoiden on toimittava aina, hätätapauksia lukuun ottamatta. Tämä merkitsee sitä, ettei jäsenvaltioiden välillä käytettävissä olevan kiinteän kapasiteetin käyttöä saisi keskeyttää muusta syystä kuin ylivoimaisen esteen takia. Jäsenvaltiot eivät esimerkiksi saisi keskeyttää sähkönsiirtoa rajan yli paikallisten tukkuhintojen suuntausten vuoksi. Samalla jäsenvaltioiden pitäisi kuitenkin olla varovaisia arvioidessaan, minkä verran tuontienergiaa on saatavilla huippukuormitusten aikana, ja niiden pitäisi ottaa huomioon varakapasiteetin kehitystilanne muissa valtioissa, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joista niiden on tarkoitus tuoda energiaa. Toisaalta jäsenvaltioiden on omaksuttava sellaiset toimitusvarmuuspolitiikat, jotka ovat kohtuullisen johdonmukaisia toistensa kanssa. Varakapasiteetti voi lisätä merkittävästi sähköhuollon kokonaiskustannuksia. Jokin jäsenvaltio saattaa haluta asettaa hyvin alhaisen /77/EY. 4

5 tavoitteen varakapasiteetille ja käyttää hyväkseen muita maita, jotka suhtautuvat asiaan tunnollisemmin. Samaten sähköntuotannon mahdollisten tukimekanismien pitäisi olla suhteellisen yhtenäisiä, etteivät sähkömarkkinat vääristyisi. 4. RAJAYHDYSJOHTOJEN RAKENTAMINEN Jos jäsenvaltioiden välisiin rajayhdysjohtoihin ei tehdä uusia investointeja, sisämarkkinat eivät toimi kunnolla, mikä vaikuttaa sekä toimitusvarmuuteen että alan tehokkuuteen. Uudet infrastruktuurit ovat yhä tärkeämpiä, kun ala konsolidoituu, erityisesti jos keskittyminen on voimakasta jäsenvaltioiden tasolla. Rajayhdysjohtojen lisäämisen ansiosta jäsenvaltiot voivat myös käyttää samaa varakapasiteettia, sillä on epätodennäköistä, että kysyntäpiikkejä esiintyy samanaikaisesti useammassa jäsenvaltiossa. Tämä parantaa toimitusvarmuutta ja alentaa mahdollisesti kustannuksia. Tärkein peruste uusien rajayhdysjohtojen rakentamiselle on kuitenkin sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kilpailun laajentaminen. Investoijat tarvitsevat selkeää sääntelyä, jotta ne voisivat luottavaisesti rakentaa uutta infrastruktuuria. Siksi on selvää, että vaikka infrastruktuurihankkeiden ehdottaminen on pääasiassa siirtoverkonhaltijoiden asia, myös sääntelyviranomaisten on osallistuttava infrastruktuurien suunnitteluun, koska niillä on selkeä toimivalta tariffeihin, joita verkonhaltijat voivat periä. Naapurijäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on samoin tehtävä yhteistyötä päätettäessä, mitkä investoinnit olisi hyväksyttävä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat saavat asianmukaisen korvauksen tehdyistä investoinneista. Uusien investointien pääomatuoton olisi vastattava vähintään kyseisen yhtiön pääomakustannuksia, yhtiön rahoitusrakenne huomioon ottaen. Joissakin tapauksissa voitaisiin harkita suurempaa tuottoa, kun on kyse uudesta infrastruktuurista. Mikäli siirtoverkonhaltija ei jostakin syystä edisty riittävän nopeasti tärkeissä infrastruktuurihankkeissa, sääntelyviranomaisilla pitäisi olla tiettyjä oikeuksia varmistaa, että työ toteutetaan. Äärimmäisessä tapauksessa sääntelyviranomaisilla pitäisi olla oikeus huolehtia siitä, että joku muu tekee työn ja kyseinen siirtoverkonhaltija maksaa kustannukset. Tätä kysymystä käsitellään tämän direktiiviehdotuksen 6 artiklassa. 5. PÄÄTELMÄT Investoinnit riittävään siirtokapasiteettiin ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n sähköhuollon varmuudelle ja kestävälle kehitykselle tulevaisuudessa. Euroopassa tarvitaan myös uusia rajayhdysjohtoja kilpailun edistämiseksi erityisesti sellaisissa maissa, joissa nykyisillä yhtiöillä on hallitseva asema. Jollei tällaisia investointeja tehdä, jäsenvaltiot saattavat toteuttaa enemmän muun muassa kapasiteetin luovutuksen tai vapauttamisen tyyppisiä interventioita. Siksi on tärkeää, että investointipäätöksiä tehdään, ja jäsenvaltioilta odotetaankin, että ne ryhtyvät ratkomaan näitä kysymyksiä sen sijaan, että ne jatkuvasti lykkäävät tärkeiden investointipäätösten tekoa. Kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon ylläpitäminen vaatii myös toimia. Tässä suhteessa etusijalla on kestämättömien energiankulutussuuntausten kääntäminen. Jos uudet sähköntuotantoinvestoinnit ovat tarpeellisia, ne olisi suurelta osin kohdistettava uusiutuviin energialähteisiin ja yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tällaisen teknologian kehittäjät, samoin kuin muut alan investoijat, tarvitsevat kuitenkin vakaan sääntelykehyksen. Tästä syystä jäsenvaltioilla on oltava kysyntään ja tarjontaan liittyvään kysymykseen selkeästi 5

6 määritelty lähestymistapa, joka julkistetaan etukäteen ja jota noudatetaan johdonmukaisesti. Jos näin ei tehdä, tilanne heikkenee entisestään ja hallitukset saattavat haluta toteuttaa muita interventiotoimia, jotka eivät suosi kilpailua ja joissa painotetaan liiallisesti tuotantokapasiteetin kasvattamista. Näistä syistä oheisessa direktiiviluonnoksessa ehdotetaan, että jäsenvaltiot velvoitetaan vahvistamaan vakaa sääntelykehys tarvittavien investointien tukemiseksi ja että tämän kehyksen olisi oltava kohtuullisen yhtenäinen eri jäsenvaltioissa, ottaen samalla huomioon toissijaisuusperiaate. 6

7 2003/0301 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 3, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 4, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 5, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 6, sekä katsovat seuraavaa: (1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY 7 on myötävaikuttanut merkittävästi sähkön sisämarkkinoiden luomiseen. Korkean toimitusvarmuustason takaaminen on sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta keskeinen tavoite, ja kyseisessä direktiivissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus asettaa julkisen palvelun velvoitteita sähköyhtiöille muun muassa toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Nämä julkisen palvelun velvoitteet olisi määriteltävä mahdollisimman tarkasti ja tiukasti, eivätkä ne saisi johtaa sellaisen sähköntuotantokapasiteetin luomiseen, joka ylittää sen, mikä on tarpeen loppukäyttäjille tarkoitetun sähkönjakelun kohtuuttomien keskeytysten välttämiseksi. (2) Kilpailuun perustuvat EU:n sähkön sisämarkkinat edellyttävät avoimia ja syrjimättömiä toimitusvarmuuspolitiikkoja, jotka soveltuvat tällaisten markkinoiden vaatimuksiin. Kilpailu vääristyy, jos yksittäiset jäsenvaltiot eivät ole vahvistaneet tällaista politiikkaa tai jos jäsenvaltioiden politiikkojen välillä on merkittäviä eroja. Siksi on ratkaisevan tärkeää määritellä selvästi kaikkien markkinatoimijoiden tehtävät ja vastuut sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja sähkön toimitusvarmuuden EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL L 176, , s

8 turvaamiseksi välttäen kuitenkin samalla luomasta esteitä markkinoiden uusille yrittäjille tai aiheuttamasta sähkön sisämarkkinoiden vääristymistä tai merkittäviä vaikeuksia yhtiöille, joilla on pienet markkinaosuudet. (3) Kansallisten siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö verkon varmuuteen liittyvissä kysymyksissä, mukaan luettuina siirtokapasiteetin määrittely, tietojen toimittaminen ja verkon mallinnus, on ratkaisevan tärkeää hyvin toimivien sisämarkkinoiden kehittämisessä. Verkon varmuuteen liittyvän koordinoinnin puute haittaa yhtäläisten kilpailuolosuhteiden kehittymistä. (4) Siirto- ja jakeluverkonhaltijoilta olisi edellytettävä, että ne tarjoavat loppukäyttäjille palvelua, joka on niin keskeytysten yleisyyden kuin keston suhteen korkeatasoista. (5) On tärkeää, että jäsenvaltiot luovat yksiselitteiset puitteet, joilla parannetaan toimitusvarmuutta ja edistetään tuotantokapasiteettiin ja kysynnänhallintatekniikoihin tehtäviä investointeja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 86, 87 ja 88 artiklan soveltamista. On myös tärkeää toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sellaisten sääntely- ja verotuspuitteiden luomiseksi, jotka kannustavat investointeja uusiin siirtoyhteyksiin etenkin jäsenvaltioiden välillä. Tällaisia kannustimia olisi kehitettävä tasapainoisesti kaikkialla yhteisössä, jos halutaan välttää kilpailun vääristyminen. (6) Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi tavoitteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden välisen yhteenliitäntäkapasiteetin olisi oltava 10 prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista kussakin jäsenvaltiossa toimitusvarmuuden parantamiseksi ja kilpailun edistämiseksi. Alhainen yhteenliittämisaste aiheuttaa markkinoiden pirstaloitumista ja haittaa kilpailun kehittymistä. Riittävä fyysinen yhteenliittämiskapasiteetti on välttämätön muttei riittävä edellytys sille, että kilpailu toimii tehokkaasti. Lisäksi vaaditaan, että siirtoverkonhaltijoita estetään pidättämästä kapasiteettia keinotekoisen kapasiteettipulan luomiseksi. Tältä osin on taattava suurempi avoimuus siirtoverkon kapasiteetin laskenta- ja jakomenettelyssä. (7) Siirtoverkonhaltijat tarvitsevat asianmukaisen sääntelykehyksen investointeja varten. Tällaisen kehyksen pitäisi luoda varmuutta sääntelystä, ja sen olisi mahdollistettava investoinneille kohtuullinen tuotto, joka kattaa vähintään pääomakustannukset. Sääntelykehyksen pitäisi myös vaikuttaa myönteisesti sekä toimintavarmuuteen että sisämarkkinoiden kilpailuun. (8) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin nojalla annettavien kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. (9) Suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sellaisten täysin toimintakykyisten sähkön sisämarkkinoiden luomista, joilla vallitsee terve kilpailu ja joiden avulla sähköhuolto voidaan turvata, ei voida perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä säädetään ainoastaan niistä vähimmäisvaatimuksista, jotka ovat tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, 8

9 OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Aihe ja soveltamisala Tässä direktiivissä vahvistetaan toimenpiteet, joiden tavoitteena on varmistaa EU:n sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta turvaamalla sähköntoimitusten varmuus ja varmistamalla riittävä yhteenliittämisaste jäsenvaltioiden välillä. Direktiivissä vahvistetaan kehys, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on määriteltävä yleinen, avoin ja syrjimätön sähkön toimitusvarmuuspolitiikka, joka soveltuu kilpailulle avattujen sähkön yhtenäismarkkinoiden vaatimuksiin. Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 2 artikla Määritelmät sähköntuotannolla sähkön tuottamista; siirrolla sähkön siirtämistä yhteenliitetyssä siirtojännite- ja suurjänniteverkossa loppukäyttäjälle tai jakelijoille, mutta ei sähkön toimitusta; siirtoverkonhaltijalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä; jakelulla sähkön siirtämistä suur-, keski- ja pienjännitteisissä jakeluverkoissa asiakkaille, mutta ei sähkön toimitusta; jakeluverkonhaltijalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä; rajayhdysjohdoilla sähköverkkojen toisiinsa liittämiseen käytettäviä välineitä; rajatylittävään sähkönsiirtoon liittyvillä hankkeilla sekä rajayhdysjohtoja että sisäisiä yhteyksiä, jotka lisäävät rajatylittävän kaupan mahdollisuuksia; yhteenliitetyllä verkolla yhdellä tai useammalla rajayhdysjohdolla toisiinsa liitettyjä siirto- ja jakeluverkkoja; sähkön toimituksella sähkön myyntiä asiakkaille, mukaan luettuna jälleenmyynti; uusiutuvilla energialähteillä uusiutuvia, muita kuin fossiilisia energialähteitä (tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja vuorovesienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikkakaasuja, jäteveden käsittelylaitosten kaasuja ja biokaasuja); hajautetulla sähköntuotannolla jakeluverkkoon kytkettyjä voimaloita; 9

10 sääntelyviranomaisella direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan mukaisesti nimettyjä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia; markkinoiden uudella yrittäjällä yritystä, joka tuottaa tai toimittaa sähköä jäsenvaltiossa ja joka on aloittanut toimintansa kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 96/92/EY voimaantulon jälkeen; yrityksellä, jolla on pieni markkinaosuus joko sähköntuottajaa, jonka osuus merkityksellisten markkinoiden sähköntuotantokapasiteetista on alle 5 prosenttia, tai sähkön toimittajaa, jonka osuus merkityksellisistä markkinoista on alle 5 prosenttia. 3 artikla Yleiset säännökset 1. Vahvistaessaan yleisen politiikkansa sähkön toimitusvarmuuden korkean tason turvaamiseksi jäsenvaltioiden on määriteltävä, mitkä ovat seuraavien markkinatoimijoiden ryhmien tehtävät ja vastuut tämän politiikan toteuttamisessa: a) siirtoverkonhaltijat b) sähkön toimittajat. Nämä tehtävät ja vastuut on julkaistava, ja tarvittaessa on täsmennettävä vähimmäisvaatimukset, jotka kyseisten sähkömarkkinoiden toimijoiden on täytettävä. 2. Kehittäessään näitä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on otettava tarkasti huomioon seuraavat tekijät: a) sisämarkkinat ja mahdollisuudet sähkön toimitusvarmuuteen liittyvään rajat ylittävään yhteistyöhön; b) tarve lieventää sähkön kysynnän kasvusuuntausta yhteisön ympäristösitoumusten täyttämiseksi; c) sähköntoimitusten jatkuvuuden varmistamisen tärkeys; d) tarve varmistaa asianmukainen varatuotantokapasiteetti tai vastaavat toimenpiteet kysyntäpuolella; e) tarve edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöä direktiivin 2001/77/EY mukaisesti; f) tietynlaajuisen monipuolistamisen tarve sähköntuotannossa, jotta voidaan varmistaa järkevä tasapaino eri primaaripolttoaineiden välillä; g) tarve edistää energiatehokkuutta ja uusien tekniikoiden käyttöönottoa; tämä koskee erityisesti kysynnänhallintatekniikoita, uusiutuviin energialähteisiin liittyviä tekniikoita sekä hajautettua sähköntuotantoa; 10

11 h) verkon toiminnan jatkuvuuden tarve, jos verkko vikaantuu yksittäisessä kohdassa (yksittäisissä kohdissa), sekä tällaisen toimituskatkoksen korjaamiseen liittyvät kustannukset; i) tarve uudistaa jatkuvasti siirto- ja jakeluverkkoja verkon toimivuuden ylläpitämiseksi: j) kustannustehokkaan sähköntarjonnan tarve. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät 1 kohdan mukaisesti vahvistetut toimenpiteet aiheuta kohtuutonta taakkaa markkinoiden uusille yrittäjille tai yrityksille, joilla on pienet markkinaosuudet. Jäsenvaltioiden on myös arvioitava toimenpiteiden vaikutuksia loppukäyttäjien maksamaan sähkön hintaan. 4 artikla Verkon varmuus 1. Jäsenvaltioiden on naapurivaltioita kuultuaan varmistettava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat verkon varmuutta koskevia vähimmäistoimintavaatimuksia. 2. Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on asetettava siirto- ja jakeluverkonhaltijoille suorituskykyvaatimuksia, jotka koskevat siirtoverkkohäiriöiden vuoksi loppukäyttäjille aiheutuvien toimituskatkosten esiintymistä. Sääntelyviranomaisten on julkaistava kyseiset vaatimukset. 5 artikla Kysynnän ja tarjonnan tasapainon ylläpitäminen 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava direktiivin 2003/54/EY 4 ja 7 artiklan mukaisesti asianmukaiset toimenpiteet, mukaan luettuina energian tehokkaan käytön edistäminen ja uusien sähköntuotantoyhtiöiden markkinoille tulon kannustaminen, varmistaakseen, että sähkönkysynnän ja sähköntuotantokapasiteetin saatavuuden välillä vallitsee tasapaino, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Erityisesti jäsenvaltioiden on vaadittava, että siirtoverkonhaltijat varmistavat riittävän varakapasiteetin tai vahvistavat vastaavia toimenpiteitä, jotka voivat liittyä esimerkiksi kysyntäpiikkien tosiaikaiseen hallintaan. Toisessa alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi, ja sanotun rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista, jäsenvaltiot voivat toteuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi lisätoimenpiteitä, mukaan luettuina mutta näihin rajoittumatta: a) kysynnänhallinnan edistäminen, b) niiden asiakkaiden määrittely, joiden toimitukset voidaan keskeyttää, c) sähkön toimittajille ja/tai sähköntuottajille asetettavat velvoitteet, 11

12 d) kehyksen luominen tukkumarkkinoille, joilla toimii riittävän monta kilpailijaa ja jotka tarjoavat sopivia hintasignaaleja investoinneille ja kulutukselle. 2. Jäsenvaltioiden on julkaistava tämän artiklan nojalla toteuttamansa toimenpiteet ja varmistettava, että niistä tiedotetaan mahdollisimman laajalti niin sähkönkuluttajille kuin investoijille, jotka investoivat sähköntuotantoon nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa. 6 artikla Verkkoinvestoinnit 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava sekä siirto- että jakeluverkkojen osalta, että investointipäätöksiä tehtäessä etusijalle asetetaan parempaan kysynnänhallintaan liittyvät toimenpiteet, sikäli kuin niillä voidaan korvata verkkoon tai sähköntuotantoon tehtäviä investointeja. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että investointipäätöksissä otetaan huomioon: a) tarve parantaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämistä verkkoon uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön edistämisestä annetussa direktiivissä 2001/77/EY ja yhdistetystä sähkön- ja lämmöntuotannosta annetussa direktiivissä 200x/xx/EY vahvistettujen ohjeellisten tavoitteiden saavuttamiseksi; b) tarve parantaa asiakkaiden mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan valita toimittaja direktiivin 2003/54/EY mukaisesti; c) tarve varmistaa korkealaatuisen palvelun tarjoaminen kohtuulliseen hintaan direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityisesti syrjäisillä ja erityksissä olevilla alueilla. 7 artikla Rajayhdysjohtojen rakentaminen 1. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava sääntelyviranomaisille säännöllisin väliajoin asiakirja, jossa ne selostavat suunnittelemiaan investointeja riittävän rajatylittävän yhteenliittämiskapasiteetin tarjoamiseksi. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja voi koskea yhtä tai useampaa kalenterivuotta, ja siinä on otettava huomioon seuraavat seikat: a) nykyinen ja suunniteltu sähköntuotanto, siirto, jakelu ja toimitus; b) odotetut kulutusmallit, jotka mahdollistavat kysynnänhallintatoimet; c) tarve edistää hajautettua sähköntuotantoa; d) tarve edistää sähköntuotantoa uusiutuvista energialähteistä; 12

13 e) alueelliset, kansalliset ja Euroopan tason kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan luettuina hankkeet, jotka ovat osa Euroopan edun mukaisia ensisijaisia akseleita, jotka on määritelty [Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ] tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä XXX Sääntelyviranomaisten on kuultava komissiota ehdotetusta investointiasiakirjasta. Komissio kuulee komission päätöksellä 2003/796/EY perustettua Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmää ehdotettujen investointistrategioiden kokonaisvaikutuksesta. 4. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä siirtoverkonhaltijan suunnitelma tai siirtoverkonhaltijaa kuultuaan vaihtoehtoinen suunnitelma, johon ne ovat tehneet sopivia muutoksia 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn ja 2 kohdassa ja 6 artiklassa määriteltyjen painopisteiden perusteella. 5. Sääntelyviranomaisten on otettava huomioon 4 kohdan nojalla hyväksytty investointistrategia, kun ne hyväksyvät verkkoonpääsytariffien määritysmenetelmän direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sääntelyviranomaisten on erityisesti tarjottava myönteisiä kannustimia investointeihin sallimalla sen, että investoinnista saadaan tuotto, joka on vertailukelpoinen riskeiltään yhtä suuren investoinnin keskimääräisten pääomakustannusten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. 6. Jos siirtoverkonhaltija viivyttelee tai toimii virheellisesti toteuttaessaan 4 kohdan nojalla määriteltyjä hankkeita, sääntelyviranomaisilla on oltava käytössään keinot, joilla varmistetaan tyydyttävä edistyminen hyväksytyn strategian toteuttamisessa. Näitä keinoja voivat olla: a) taloudellisten seuraamusten määrääminen niille siirtoverkonhaltijoille, joiden hankkeet ovat myöhässä aikataulusta; b) siirtoverkonhaltijan ohjeistaminen siitä, että työhön on ryhdyttävä tiettyyn päivämäärään mennessä; c) tarjouskilpailumenettelyn järjestäminen, jotta työ voidaan teettää muilla. 8 artikla Seuraamukset 1. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettavien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 8 13

14 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2005 ja ilmoitettava niiden mahdolliset muutokset mahdollisimman pian. 9 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää tammikuuta Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. 2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on tehtävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 10 artikla Kertomus Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa saavutetusta edistymisestä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 12 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä [ ] Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 14

15 SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS Politiikan ala(t): Energia ja liikenne Toiminnan ala(t): Energia-ala ja sisämarkkinat Toimenpiteen nimi: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT Ei sovelleta. 2. NUMEROTIEDOT 2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B-osa): 2.2 Toimenpiteen soveltamisaika: Vuotuinen 2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio: 0,5 miljoonaa euroa a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1) miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Yht. b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2) Ei sovelleta. Maksusitoumusmäärärahat Maksumäärärahat Maksusitoumusmäärärahat Maksumäärärahat a+b yhteensä Maksusitoumusmäärärahat Maksumäärärahat 15

16 c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3) Maksusitoumusmäärärahat / maksumäärärahat 0,108 0,108 0,108 0,108 0,108 0,540 a+b+c YHTEENSÄ Maksusitoumusmäärärahat 0,108 0,108 0,108 0,108 0,108 0,540 Maksumäärärahat 0,108 0,108 0,108 0,108 0,108 0,540 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen. Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista. Tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista. 2.4 Vaikutukset tuloihin 9 : Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat). TAI Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat: Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä. miljoonaa euroa (yhden desimaalin tarkkuudella) Budjettikohta Tulot Ennen toimenpidettä (vuosi n-1) Vuosi n Tilanne toimenpiteen jälkeen n+1 n+2 n+3 n+4 n+5 a) Absoluuttiset tulot b) Tulojen muutokset 9 Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa. 16

17 (Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.) 3. BUDJETTITIEDOT Kustannuslaji Uusi EFTA osallistuu Pakoll. / Eipakoll. Ei-pakoll. JM/EI-JM JM KYLLÄ / EI Kyllä KYLLÄ / EI Kyllä Ehdokasmaat osallistuvat KYLLÄ / EI Kyllä Rahoitusnäkymien otsake Nro 3 4. OIKEUSPERUSTA Euroopan yhteisön perustamissopimus, erityisesti sen 95 artikla. 5. KUVAUS JA PERUSTELUT 5.1 Yhteisön toiminnan tarve Toiminnan tavoitteet Sähkömarkkinoiden avaamisen johdosta on yhä tärkeämpää ylläpitää investointeja sekä sähkönsiirtoon että -tuotantoon. Investoinneista päättämistä ja niiden toteuttamista koskevat säännöt muuttuvat kilpailumarkkinoilla, ja jäsenvaltioiden on selkeytettävä politiikkaansa tässä suhteessa. Erityisesti sähkönsiirron osalta kolmansien osapuolten säännelty verkkoonpääsy tarkoittaa sitä, että verkkoonpääsytariffeja koskevat sääntelyviranomaisten päätökset vaikuttavat infrastruktuuri-investointeihin käytettävissä olevien varojen määrään. Jos sääntelyviranomaiset eivät tee oikeita päätöksiä, seuraa sekaannusta ja lamaantumista. Kysynnän ja tarjonnan tasapainon osalta kilpailuun perustuva ympäristö merkitsee sitä, että investointipäätösten olisi vastattava hintasignaaleja sen sijaan, että ne olisivat hallitusten suunnittelemia. Sähkön luonteen johdosta hinnat voivat kuitenkin olla epävakaita, ja sähköhuoltoon liittyy jonkin verran yleishyödyllisiä näkökohtia, mikä saattaa oikeuttaa hallitusten interventiot. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden lähestymistapa on määriteltävä selkeästi etukäteen, jotta vältetään epävarman ilmapiirin syntyminen Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet a) Selvitys siitä, miten ja milloin ennakkoarviointi on suoritettu (arvioinnin suorittaja, päivämäärä ja ilmoitus arviointikertomuksen/-kertomusten saatavuudesta tai ilmoitus siitä, miten tiedot on kerätty). 10 Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa. 17

18 Sähkömarkkinoilla vuosina esiintyneet häiriöt toivat esille joitakin ongelmia, joihin investointien riittämättömyys on saattanut vaikuttaa. Sähkökatkokset sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa osoittavat selvästi, että siirtoverkoille tarvitaan selvät toimintavaatimukset ja että siirtoverkkoja on ylläpidettävä ja kehitettävä asianmukaisesti. Myös sähköntuotannon riittävyyttä koeteltiin Pohjolan kylmässä talvessa ja koko Euroopan erittäin kuuman kesän johdosta. Vaikka toimitusketju itse asiassa toimi hyvin näissä olosuhteissa, sähköntuotannossa ja kysynnänhallinnassa tarvitaan selvästikin investointeja. Tätä varten tarvitaan vakaa sääntelykehys. b) Lyhyt kuvaus ennakkoarvioinnin tuloksista ja kokemuksista Tämä toimenpide on tarpeellinen joidenkin epäsuotavien ja kestämättömien suuntausten korjaamiseksi EU:n sähköalalla. Verkkojen parempi yhteenliittäminen on tarpeellista pääasiassa kilpailun kehittymisen tukemiseksi ja EU:n todellisten sisämarkkinoiden syntymisen varmistamiseksi. Mikäli tämä onnistutaan saavuttamaan uusien yhteenliitäntöjen avulla, EU:n taloudelle koituu vuosittain 5 miljardin euron hyödyt. Ilman näitä investointeja asiakkaiden mahdollisuudet valita toimittajansa rajoittuvat ja hyödyt jäävät pienemmiksi. Myös siirtoverkkoihin tehtävien investointien odotetaan tuottavan toimitusvarmuuteen liittyviä hyötyjä, sillä vahvistettu verkko pystyy selviytymään paremmin niistä ylimääräisistä ja joskus ennakoimattomista virroista, joita rajatylittävän kilpailun käynnistyminen on aiheuttanut. Uudet investoinnit edistävät myös yhteisön ympäristötavoitteiden saavuttamista, kun uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto voidaan liittää verkkoon ja sen kaikkia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Jotkin ehdotetut investoinnit edistävät myös yhteisön vesivoimavarojen parempaa hyödyntämistä. Investointien nykyistä kehystä on uudistettava erityisesti sääntelyviranomaisten aseman tunnustamiseksi tällaisissa päätöksissä. Myös toimitusvarmuuteen liittyvät toimenpiteet, etenkin verkonhaltijoiden parempi koordinointi ja sähkön tukkumarkkinoita koskevat selkeämmät puitteet, ovat hyödyksi yhteisölle. Laajat sähkökatkokset voivat tulla kalliiksi EU:n taloudelle. Arvioiden mukaan yhden päivän katkos jossain suuressa jäsenvaltiossa aiheuttaa noin 5 10 miljardin euron menetykset. Tällaisten tapausten todennäköisyyttä vähentäviä toimia on pidettävä tervetulleina. Tämä voidaan saavuttaa parhaiten selkeällä sääntelykehyksellä, joka antaa sekä asiakkaille että sähköntuottajille mahdollisuuden reagoida hintasignaaleihin ilman hallitusten puuttumista asiaan. Ei ole lainkaan selvää, onko tällainen ympäristö olemassa useissa jäsenvaltioissa. Tilannetta pyritään korjaamaan tällä direktiivillä ja ehdotetulla toimenpiteellä Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet Arviointi- ja kuulemisprosessin jälkeen ehdotuksessa pyritään löytämään asianmukainen tasapaino kysyntäpuolen ja tarjontapuolen toimenpiteiden välillä. Energiahuoltostrategiaa koskevan vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen yhteisön politiikkana on ollut korostaa niitä merkittäviä mahdollisuuksia, joita kysynnänhallinta tarjoaa sekä toimitusvarmuuden että kestävän kehityksen kannalta. Kuitenkin myös kysynnänhallinta edellyttää investointipäätösten tekemistä, ja myös se tarvitsee vakaan sääntelykehyksen. Esiin on tuotu myös tarve arvioida ehdotusten ja erityisesti siirtoinfrastruktuuria koskevien ehdotusten vaikutuksia sähköntuotannossa käytettyjen polttoaineiden jakaumaan. Yleisesti ottaen uusilla rajayhdysjohdoilla voi olla jonkin verran vaikutusta 18

19 siihen, että vahvan verkon ajojärjestyksessä voidaan suosia sähköntuotantoa, jolla on alhaiset rajakustannukset, kuten ydin- tai vesivoimaa. Tämän vaikutuksen ei kuitenkaan katsota olevan kovin merkittävä, sillä yhteenliitäntäasteeseen ehdotetaan vain lievää korostusta. 5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt Ei sovelleta. 5.3 Toteutusmenetelmät Kaikki työ tehdään sisäisesti komissiossa, mukaan luettuina jäsenvaltioiden asiaa koskevien tietojen vastaanotto sekä seuranta ja asianmukaisten raporttien laatiminen ja arviointi. 6. RAHOITUSVAIKUTUKSET 6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi) (Alla olevassa taulukossa ilmoitettujen kokonaismäärien laskutapa on esitettävä taulukossa 6.2 esitetyn jaottelun mukaisesti.) Rahoitustuki Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Jakautuminen Yhteensä Toimi 1: Suuntaviivojen valmistelemiseen tarvittavat selvitykset Jne. YHTEENSÄ Teknisen ja hallinnollisen avun ja tuen menot sekä tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat) Ei sovelleta. 1) Tekninen ja hallinnollinen apu a) Teknisen avun toimistot b) Muu tekninen ja hallinnollinen apu - sisäinen - ulkoinen josta hallinnon tietotekniikkajärjestelmien rakentamis- ja ylläpitokustannusten osuus Kohta 1 yhteensä Vuosi n n +1 n + 2 n +3 n +4 n + 5 ja seur. Yhteensä 19

20 2) Tukimenot a) Selvitykset b) Asiantuntijakokoukset c) Tiedotus ja julkaisut Kohta 2 yhteensä YHTEENSÄ 6.2 Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) 11 Ei sovelleta. Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Jakautuminen Suoritteen/ tuotoksen tyyppi (hanke, asiakirja jne.) Suoritteiden/ tuotosten määrä (yhteensä vuosiksi 1 n) Yksikkökustannus keskimäärin Kokonaiskustannukset (yhteensä vuosiksi 1 n) =(2X3) KOKONAISKUSTANNUKSET 7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN 7.1 Vaikutus henkilöstöön Toimen laji Toimenpiteen hallinnointiin tarvittava nykyinen ja/tai uusi henkilöstö Vakinaisten toimien määrä Väliaikaisten toimien määrä Yht. Tehtävän kuvaus Virkamiehet väliaikaiset toimihenkilöt Muu henkilöstö tai A B C Yhteensä Täytäntöönpanon seuranta jäsenvaltioissa ja raportointi direktiivin vaikutuksista. 11 Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa. 20

21 7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus Henkilöstön laji Määrä euroina Laskutapa * Virkamiehet Väliaikainen henkilöstö * Muu henkilöstö (budjettikohta mainittava) Yhteensä Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. Muut toimesta johtuvat hallintomenot Budjettikohta (numero ja nimike) Kokonaismääräraha (osasto A7) A0701 Virkamatkat A07030 Kokoukset A07031 Pakolliset komiteat (1) A07032 Ei-pakolliset komiteat (1) A07040 Konferenssit A0705 Selvitykset ja kuulemiset Muut menot (eriteltävä) Tietojärjestelmät (A-5001/A-4300) Muut menot - A osa (eriteltävä) Määrä euroina Laskutapa Yhteensä Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. (1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu. I. Yhteensä vuodessa ( ) II. Toimen kesto III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) euroa ei rajoitettu euroa/vuosi Henkilöstö- ja muita hallintomenoja koskevat vaatimukset on täytettävä energian ja liikenteen pääosaston käyttöön vuosittaisen määrärahojen jaon yhteydessä annettujen resurssien puitteissa. 8 SEURANTA JA ARVIOINTI 8.1 Seurantajärjestelmä Ehdotetussa direktiivissä säädettävien toimenpiteiden tuloksia tarkastellaan investointien tulevan kehityksen perusteella. Tämä kirjataan kertomuksiin, jotka direktiivin mukaan on laadittava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. 21

22 Direktiivin vaadittuja suoritteita/tuotoksia seurataan kahdella tasolla: i. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevissa suuntaviivoissa määriteltyjen yksittäisten Euroopan etua koskevien hankkeiden toteuttaminen; ii. käytetään indikaattorina yhteenliitäntäkapasiteetin prosenttiosuutta kunkin jäsenvaltion rakennetusta sähköntuotantokapasiteetista; vertailuarvona käytetään 10 prosentin tavoitetta, josta valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat maaliskuussa 2002 pidetyssä Barcelonan huippukokouksessa. Näiden tietojen keräämiseen käytetään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä olemassa olevia raportointimekanismeja sekä sähkö- ja kaasudirektiivien täytäntöönpanoa koskevaa vertailuraporttia. 8.2 Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot Direktiivin lähtökohdaksi on valittu yhteisten sääntöjen laatiminen. Tämän työn tulosta sekä sen tukemiseksi toteutettujen komission taloudellisten toimien tehokkuutta olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta. 9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET Asiantuntijoiden käytöstä koituneet kulut ja asiantuntijoiden tekemistä selvityksistä suoritettavat maksut maksetaan sovellettavien rahoitussääntöjen mukaisesti. 22